WWE Night of Champions 16.9.2012

[C2W]

Orton flippin' the bird. PG! Pyysi sitten anteeksi Twitterissä, höh.
Cena sai nilkkansa rikottua heti ottelun alussa. On se kova jätkä! Taisi sattua tuon submissionin (Horns of Aries?) jälkeen, jonka jälkeen Cena pyöri lattialle vetämään henkeä.

[MR.Off Topic]

Cena sai nilkkansa rikottua heti ottelun alussa. On se kova jätkä! Taisi sattua tuon submissionin (Horns of Aries?) jälkeen, jonka jälkeen Cena pyöri lattialle vetämään henkeä.

Horns of Aries/Last Chancery

Punkin tekemää moovia voi kaiketi parhaiten kuvailla Inverted STF:ksi tai Bridging (on toi kai sana) Inverted STF:
RVD:n tekemänä, mutta vähän shitty if ya know what I mean.

Tosiasiassa sanoisin liikkeen olevan kuitenkin jonkinmoinen erilainen versio Muta Lockista. Muta Lockissa jalkoja "sidotaan" vain enemmän ja esimerkiksi AJ Styles käyttää tätä nykypäivänä ja ilmiselvästi Great Muta on sen kehittänyt/tehnyt tunnetuksi:
Muta Lock

[bookert]

Dodihh oikein kiva PPV jälleen takana ja tällä kertaa pääsi semisti ylittämään odotukset.

Opener oli asteen kehnompi mitä odotti kun kehässä oli kuitenkin asiallista sakkia. Sin Caran botchailut rikkoivat tahtia ja tuntui että kaikki muutkin sitten vähän jäätyilivät. Noh, olihan tuossa silti vauhtia ja tapahtumaa ja molempien maskimiesten epävireydestä huolimatta oli todella kiehtovaa nähdä heidät vihdoin toisiaan potkimassa. Nyt TagTeam heistä joka kulminoituu perinteisen kaavan mukaan välirikkoon ja huikeaan cruisermatsiin Maniassa. Ihan jees spottailu tämä kuitenkin tosiaan siis oli ja ovela lopetus erittäin oikealla voittajalla. **½

Team AngerManagement vs. Lil Jimmyt oli niitä alkuun kortin kiinnostavimpia keissejä eikä tietenkään jättänyt kylmäksi. Pituutta ei paljoa ollut, mutta viihdearvoltaan kultainen ottelu, joka jatkoi WWE:n kuuminta tarinaa mainiolla tavalla. Varsinkin tämän ottelun aikana ymmärsin että vyöt on pakko ottaa pois KofiTruthilta, koska he ovat momentuminsa menettäneet eikä yleisö enää syty heistä. Tarvitsevat jotain fressiä ja nopeasti. Sensijaan yleisö, sekä minä, me kaikki rakastamme tuota Bryanin ja Kanen hulvatonta tiimiä, joten antaa pojat mennä. Paukuttakaa sitä rautaa. ***

Ryder selviytyi Battle Royalista voittajana kuten toivoin ja jopa veikkasinkin. Matsi oli lähinnä Cesaron showkeissaamista, mutta ihan mukavatempoinen ja tyylikäs pikku koitos, jossa yleisökin jaksoi messissä olla vaikkei mitään buildia ottelulla ollutkaan. Kiitos Ryder. Hänen hienoudesta huolimatta, oikeaan osoitteeseen meni voitto tässäkin. **+

Orton vs. Ziggler oli selkeästi illan toiseksi paras ottelu. Ei liene kysymystäkään siitä ovatko nämä kaksi WWE:n kovimpiin ja varmimpiin kuuluvia kehäsuorittajia. Molemmat olivat taas aivan liekeissä ja saivat onneksi noinkin paljon aikaa rakentaa erittäin fiksu ja sykähdyttävä trilleri. Molemmat olisivat ansainneet tästä voiton. Ehkä parempi antaa Ortonille kun ei mies päässyt edes ottelemaan Summerslamissa ja on jo muutenkin jaellut voittoja Dolphille ja Del Riolle. Ziggler taas nousee nousemistaan olemalla ylipäätänsä näinkin tasaväkinen Ortonin kaltaisia 9-kertaisia maailmanmestareita vastaan. ****

Naisten matsi oli ihan ok, eipä siitä taas sen enempää. *½

Sheamus vs. Del Rio. Olisi saanut Brogue Kick pysyä bannittuna tämän matsin ajan niin olisi ollut asteen jännempää. Nyt ei oikeastaan paljoa osannut uskoa Alberton voittoon paitsi ihan loppupuolella kävi mielessä pari kertaa että voisiko sittenkinnn..Kuitenkin taas pätevä matsi näiltä kahdelta ja ehkäpä heidän paras ottelunsa jos oikein muistan, mene ja tiedä. ***+

ME. Awesome! Mitäpä tästä, lähes täydellinen matsi. Pirun jännittävää seurata tämän parivaljakon yhteisiä otteluita kun taustalla vaikuttaa heidän massiivinen historiansa, Punkin pitkä kausi, Cenan ME-dominointi jne jne. Taas lähes puolen tunnin eepisiä vivahteita omaava battle jossa harvinaisesti heel nousi jopa kahdesta naaman superfinisheristä ja nimenoman meidän oman Johnnyboyn finisheristä. Harvinaista herkkua. Ihan käsittämättömän ilahduttavaa että Punk on edelleen vahva ottelija kehän sisällä totaalisesta turnista huolimatta. Yksi vuoden matseja ehdottomasti, ei ihan viime vuoden MitB-ottelun tasoa, mutta läheltä se lipoi. Ja kausi senkuin jatkuu. ****½

[Panu5]

Kyllä se vaan sittenkin poikii Cena vs. Punk HIAC:n, mutta en valita. WWE kyllä takoo, kun rauta on kuumaa. Rautahan on hyvinkin kuumaa tällä hetkellä. Olipahan hyvä tapahtuma jälleen parsittu kasaan.

Tuntuu, että kaikki hyvä on jo sanottu, mutta täytyy vielä kerran hypettää, kun on aihetta. Ensinnäkin se, että kaikki ottelut oli ilmoitettu etukäteen aiheutti jo mielihyvää. Ei päässyt Ryback tosiaan edes ruokailemaan tässä tapahtumassa ja pre-showssa nähtiin onneksi tuo Battle Royal, jossa lähes kaikki täytemiehet ja vähän paremmatkin pääsivät valokeilaan. Paljon käyttämätöntä potentiaalia samassa kehässä, sentään oikea mies voitti, vaikka Ryderin mahdollisuuksiin itse PPV-ottelussa en uskonutkaan.

Täytyy puhua naisistakin, sillä heiltä nähtiin kyllä iloinen yllätys. Tuo Even kaksinaamainen peli toimii kyllä ihan täydellisesti, Kaitlynin poistaminen oli ihan odotettuakin, sillä hänen Battle Royal-voittokin oli botch. Jännä silti, kuinka tuosta saatiin tarinaan lisäboostia. Sääli vaan, että tämäkin kuvio lakkaa kiinnostamasta sitten muutaman PPV:n kierrätyksen jälkeen, sillä naisia vain on niin vähän tällä hetkellä. Voisi muuten toimia HIAC-PPV:ssä Eve vs. Layla vs. Kaitlyn. Saisi lisäulottuvuutta, kun pistettäisiin Laylan ja Kaitlynin välit poikki.

Kaikki muu on jo sanottu. En nyt väitä TNA:n verrattain onnistunutta No Surrenderia huonoksi, mutta WWE otti tästä erävoiton. Rintasyöpäkampanjakin oli hieno veto.

[MR.Off Topic]

Voisi itekkin heittää jotain muitakin kommentteja PPV:stä kuin ME:stä. Ei vain jaksanu sillon. Colen ilmoittaessa, että Kingiä tulee korvaamaan joku niin odotin ja toivoin suuresti, että se olisi William Regal. JBL:n musiikin soidessa oli hiukan pettynyt, mutta kääntyipä pää aivan toiseen suuntaan tapahtuman aikana. Tuo kommentaattori jumala JBL oli aivan loistava ja varmasti William Regal olisi ollut tylsempi, vaikka ehkä hieman analyyttisempi. JBL toimi loistavasti.

Opener oli ihan kiva matsi, mutta tosiaan Caran botchailu ja sitten, että miehellä ei ole vissiin hajuakaan ajoituksesta ja mitä tehdä silloin, kun pitäisi maata kehän ulkopuolella odottamassa vuoroaan. Mies aina välillä näyttäytyi hieman kiusallisissa paikoissa ja näytti vähän typerältä ja tönköltä. Lopetus oli ainakin näppärä. Ihan kiva.

Kanen ja Bryanin joukkue on kyllä loisto kunhan WWE nyt vain tajuaisi sen potentiaalin ja näkisimme tätä suhtkoht pitkän ajan. Itse en välittäisi nähdä luultavasti koskaan enää miesten välillä feudia, mutta todennäköisesti se tullaan näkemään jo tämän vuoden puolella. Kunhan WWE nyt loisi hiljaisesti miesten välille luottamusta ensin tällaisten vahinkovoittojen avulla ja myöhemmin miehet sitten dominoisivat well oiled masiinana tag divaria. Miehiä pystyttäisiin myös bookkaamaan niin heelinä kuin naamoinakin. Tää vain yksinkertasesti toimii, koko "I am the tag team champions" huuteluista "I'm going to Disneyland" vaan toimii. JBL teki myös hyvän havainnon "Kane probably doing his first splash" ja siltähän se näyttikin.

Cesaron ja Ryderin matsi oli sitä ihan kova osastoon valuvaa settiä. Swiss Death pitäisi ehdottomasti olla mieluummin Cesaron finisheri kuin tuo kusinen liike, mitä hän sen tilalta käyttää. JBL markkailu tuolle uppercuteista mahtavimmalle todistaa jo asian. Lisäksi Ufoa jäin kaipailemaan, sillä siinä ois moovi, joka jättäisi useamman katselijan suun auki. Antonion sisääntulomusan nykynen versio on varsin toimiva.

Ortonin Randalf ja Spirit Squadin viimeinen jäsen Dolphiini Ziggler vetivät sitten suhtkoht kovan matsin. 3½ tälle oikea arvosana on, mutta plussan pistäminen päälle ei todellakaan ole liioittelua. Itselleni tullut semmoinen seikka mieleen, että Ziggler feudailee näitä kokeneimpia kolleja vastaan, josta saisi muuten hyvän juonikuvion. Painija julistaisi tai hänen managerinsa, että pitää koulia itseään ennen mestaruusvoittoa ja mikäs on parempaa hommaa kuin kokeneiden ME-miesten kohtaaminen toinen toisensa jälkeen. Vanha totuushan on (varsinkin nykyään salkun vuoksi), että mestaruusvoitto ei ole se vaikein temppu vaan sen jälkeen sen mestaruuden säilyttäminen. Kysykää Swaggerilta.

Naisten matsi ja se joku irkku versus joku meksikaano meni ihan skippailessa. Jep oon sovinisti ja rasisti...

ME:stä olenkin sanonut jo kaiken, mutta loogisuuden vuoksi quotetaan se tähän vielä:

Olihan tuo main event hyvä matsi ja tapahtuma oli kokonaisuudessa solidi ja parempi kuin "No Surrender", mutta hieman jäi lopetuksesta fiilis nimeltään lame. Mieluummin olisin melkein nähnyt Dean Ambrosen hyppäävän yleisöstä, kusevan Cenan silmiin ja CM Punkin ottavan roll up voiton, mutta vain melkein.

Mikä sitten tässä voittotavasta teki lamen? No ensinäkin German Suplexin jälkeen itselleni tuli ensin fiilis, että tässäkö se sitten oli. Ei mennyt kovin kauo, kun keksi, että ahaa tuomari sanookin, että Cena hävisi koska sen olkapäät oli matossa. No tuota ei tietenkään tapahtunut vaan ottelu päätettiin tasapeliin. Cenakin sitä tuomarille selitti, tällainen ottelu ja tasapeli. Mitä tasapeli taas kertoo? Miksi Punk pyytää respectiä Cenalta, eihän se ees voittanu sitä. Son korkeintaan yhtä hyvä kuin John Cena eli ei siis "Best in the world" vaan parhaimmillaankin vain "Best in the world but as good than John Cena." No kai tää tekee Punkista sen harhasen tyypin, jonka pitää huudella "Best in the worldia", jotta Punk itse uskoisi siihen myös.

[Wanhus]

Aikas jees PPV, vuoden parhaimmistoa. ME oli huippumatsi, mutta hieman kyllä kyrsii tuo tasapelikuvio. Noh, katsotaan miten Heyman-kuvion kanssa toimitaan. Heyman toimi kyllä tuossa taustalla aika hyvin. Punkin Rockbottom oli hyvä heitto. Minä odotan kieli pitkällä tota Rock - Punkkia, jos Luoja suo ja sellainen tullaan näkemään.

HIAC:issa sitten mitä luultavimmin Cena vs Punk. Pahoin pelkään, että Cena vie siellä sitten. Noh, kelpo mättöä sitten siellä taas!

[Hellhound]

Joo tulihan tämä jo eilen katsottua, joten pitää tästäkin kirjoittaa lyhyt arvio ettei pääse unohtumaan.

1. Rey Mysterio vs. Cody Rhodes vs. The Miz vs. Sin Cara

- Botchmania running wild!!! Erittäin botch täytteinen ottelu, jossa painijoiden ajoitukset tuntuivat olevan koko ottelun ajan täysin hakosilla. Hyvin aikaa tämä kyllä sai.
Arvosana: ***-

2. Kane & Daniel Bryan vs. Truth & Kingston

- Kane & Bryan kuvio on tällä hetkellä koko ison E:n mielenkiintoisinta antia, joten tämä oli toinen niistä otteluista, jotka minua kiinnosti tässä tapahtumassa. Tästä tulikin viihdyttävä hieman humoristinen ottelu, joka piti hyvin otteesaan koko kestonsa ajan.
Arvosana:***+

3. Antonio Cesaro vs. Zack Ryder

- Tämä oli tämmönen aika perus filleri, jolla saatiin US-Mestaruus korttiin. Ajoi asiansa, muttei mitään suurempia erikoisuuksia tarjonnut. Ottelun lopputulos oli myös alusta asti täysin selvä.
Arvosana: ***

4. Randy Orton vs. Dolph Ziggler

- Kivaa painia, josta parhaiten jäi mieleen Ortonin kehän ulkopuolella tekemä DDT. Matsin suurin ongelma oli se ettei minua henkilökohtaisesti kiinnostanut ollenkaan, että kumpi voittaa, joten keskittyminen ei ollut mitenkään tarkkaavaisinta.
Arvosana: ***+

5. Layla vs. Eve

- Jotenkin tämä ottelu tuntui erittäin hitaalta ja laahaavalta. Tässäkin ottelussa voittaja oli täysin selvä jo ennen kuin se edes alkoi.
Arvosana: **

6. Alberto Del Rio vs. Sheamus

- Ihan kiva ottelu, mutta olihan tämä jo aika nähty ottelupari. Tässä tulikin enimmäkseen odotettua jos se Ziggler lunastaisi mestaruus-ottelunsa tämän jälkeen, jotta saataisiin vähän tuoreutta näihin Smäkkärin mestaruuskuvioihin.
Arvosana: ***+

7. John Cena vs. CM Punk

- Hyvää painia, vaikka Cena itsensä onnistuikin telomaan. Cenan suicide divehan tästä jäi parhaiten mieleen. Ottelun isoimmat ongelmat olivat uskottavien near fallien puute ja sitten täysin antikliimaksinen lopetus näin suurelle ottelulle. Tosin uskon, että nämä kaksi kohtaavat vielä ainakin Hell In a Cellissä, jossa sitten nähdään se kunnon ottelu.
Arvosana: ****+

Kokonaisuudessaan ihan tyydyttävä PPV ottaen huomioon, että WWE:n tuote on edelleen mielestäni muutamaa midcarderia(Sandow, Cesaro, Rhodes, Ryback jne.) ja Bryanin ja Kanen kuviota lukuunottamatta tylsää katsottavaa, koska ne samat naamat tuntuvat pyörivän samoissa kuviossa kuukaudesta toiseen. Itse PPV:tä JBL:n selostus onnistui parantamaan. Kokonaisarvosana 7½.

[Saimou]

Pari päivää myöhässä, mutta pitää tulla kertomaan, etten pitänyt tätä show'ta mitenkään erikoisena: itse asiassa viime aikoina paljon käytössä ollut sana "tympeä" hiipi mieleen tätäkin katsellessa.

Fatal fourway onkin jo kattavasti käsitelty. Ei klikannut.

Kanen ja Bryanin kuvio voi olla hyvä, muttei se tätä ottelua paljoa sen paremmaksi muuttanut. Lyhyt ottelu, jossa pääroolissa oli juurikin em. kuvio, tag-mestareiden jäädessä taka-alalle. Puristi sisälläni halusi kitistä siitä, kuinka heikoilta mestarit ja etenkin mestareiden entiset haastajat näyttävät tämän valossa: PTP ei voittanut Kofia ja Truthia vaikka kuinka yrittivät, Kane & Bryan hoitavat homman nopeasti ja haluamattaan, vahingossa. No, ehkei tätä pitäisi käsitellä tuollaisten lasien läpi ja bookert:n pointti ex-mestareiden totaalisesta laimeudesta pitää paikkansa, joten kokonaisuus jää plussan puolelle.

Cesaro vs. Ryder oli sopiva US-mestaruusotteluksi: kaksi undercardilaista vetivät mukavan pikku matsin. Cesaron uusi theme ei kyllä mielestäni hillitön overness-boost edes vanhaan nähden ollut.

Orton vs. Ziggler on kerännyt täällä paljon kehuja, mutta minun on liki mahdoton innostua Ortonin ottelusta, jollei toinen osapuoli ole todella kiinnostava tai elämää suurempi painija. Zigglerin Dolph ei valitettavasti sitä enää nykyään ole - tarkemmin mietittynä Dolphiini saattaa olla jopa Ortonia suurempi syyllinen totaaliseen mielenkiinnottomuuteeni, niin kuiva äijän "hahmo" tällä hetkellä on. Ottelusta ei jäänyt oikeastaan mieleen kuin DDT kehän ulkopuolella ja se, että se oli pitkä. Ennakkoon 100 % varma voittaja ei sekään auttanut asiaa. Teknisesti varmasti hyvinkin pätevä, mutta täysin epäkiinnostava matsi.

Layla vs. Eve - kylläpä kiinnosti, Laylan mestaruuskausi jää historiankirjoihin. Kuten myös varmasti Even tuleva reign.

ADR vs. Sheamus rampautettiin ennen kuin se alkoi - Brogue Kickin panna olisi ollut se elementti, joka olisi erottanut tämän edeltäjistään ja aikaansaanut (mahdollisesti) kiinnostavan ja jännittävän tarinan, mutta nyt saatiinkin sitten kolmas identtinen PPV-Maailmanmestaruusottelu putkeen. Ei sillä, kyllähän tämäkin takuuvarmaa laatua oli, mutta kolmannelta kohtaamiselta olisi odottanut jotain enemmän, etenkin PPV:n aiempien matsien jälkeen. Täysin irrallaan tarkasteltuna luultavasti trilogian paras osa, mutta historian paino rokottaa arvosanaa.

Jotkut ovat olleet kovastikin innoissaan main eventistä, mutta lieväksi pettymykseksihän tämä jäi, etenkin kun odotukset olivat aiempien kohtaamisten pohjalta varsin korkealla. Eeppisyyttä yritettiin rakentaa finisherien ja near fallien määrällä, mutta tässä tapauksessa maaginen raja ylittyi, ja lopun meininki tuntui hyvin väkinäiseltä draaman tavoittelulta. No, hyvä ottelu silti, ja kun tarkoitus oli vain tarjota tarinallinen välietappi ennen Hell in a Celliä, niin eihän tätä voi liikaa kritisoida.

Periaatteessa kehätoiminta oli openeria lukuun ottamatta mallikasta perustasoa, mutta otteluiden kertomat tarinat eivät iskeneet. Toivottavasti Hell in a Cell onnistuu paremmin.

Miz vs. Rey vs. Rhodes vs. Sin Cara ** / alitti odotukset
Truth & Kofi vs. Bryan & Kane **½ / vastasi odotuksia
Cesaro vs. Ryder **½ / vastasi odotuksia
Orton vs. Ziggler *** / vastasi odotuksia
Layla vs. Eve *½ / vastasi odotuksia
Sheamus vs. ADR ***½ / alitti lievästi odotukset
Punk vs. Cena ***½ / alitti odotukset

*** Sheamus
** CM Punk
* John Cena

[Spunkmeyer]

Miten Sin Cara voi olla niin hukassa? Eikö se oikeasti pysty kommunikoimaan kunnolla muiden kanssa? Jäätävää katsottavaa.

Kane ja Bryan ovat loistava joukkue, ansaitut mestarit ja näillä on tämän hetken paras kuvio. En ymmärrä miten Bryan on näin mahtava.
Muistatteko kun noin kuukausi sitten Smackdownissa 3-4 eri joukkuetta esitti haasteen tapaista Kofille ja Truthille? No, eihän näistä yhdestäkään mitään tullut. Lollaan sitä miten WWE vesitti "sen kaiken" ja tämä oli vielä oikeasti hyvä asia. Joukkuemestaruuksilla oli viimeksi näin paljon mielenkiintoa silloin kun Carlito ja Primo feudasivat Miziä ja Morrisonia vastaan. Eli 2009 eli pirun kauan sitten.

Ortonin ja Zigglerin matsia vaivasi se, ettei se kiinnostanut minua ollenkaan. Nämähän vetivät vähän aikaa sitten sellaisen vajaan kymmenen minuutin hienon tv-ottelun, mutta silti tämä ei vaan lähtenyt. Isokokoinen face vastaan pienikokoinen heel ei nyt ottanut tuulta alleen. Orton ei ole Luger ja Ziggler ei ole Flair.

ADR/Sheamus ei myöskään ollut niin hyvä kun toivoin. Koko potkukick-kuvio vedettiin viemäristä alas - kiitti fitusti. SummerSlamin matsi oli paljon parempi. Sheamus v***ttaa face-mestarina. Kaveri on ihan puhdas kiusaaja ja lapsellinen. Krääh blääh.

Pääottelu sentään oli kiinnostava alusta alkaen, ja loppua kohti olin jo hyvin täpinöissäni. Itse pidin siitä että ottelu jäi ratkaisemattomaksi. Nyt luontevin jatko olisi verinen ja katkera taistelu häkkihelvetissä. Verta tuskin saadaan, mutta pääasia että Punk vihdoinkin lyö läpi itsensä Cenan veroisena ME-nimenä. Vai ottaako Cena lopulta omansa takaisin, sinetöiden Punkin aseman kakkosluokan mestarina? Sitähän tässä aina pelätään.

[What]

Orton vs. Ziggler on kerännyt täällä paljon kehuja, mutta minun on liki mahdoton innostua Ortonin ottelusta, jollei toinen osapuoli ole todella kiinnostava tai elämää suurempi painija. Zigglerin Dolph ei valitettavasti sitä enää nykyään ole

Missä on rajaton luottamus Dolphiin? Minä en ainakaan siitä ole vielä valmis luopumaan.

Aivan kuten Summerslam - tämäkin tapahtuma tuli katseltua kaverin kanssa kaljan voimalla. Joten kovinkaan "analyyttisesti" tätä ei tullut katseltua.

Sen verran jäi kuitenkin mieleen, että tykkäsin Orton-Ziggleristä otteluna todella paljon. Randyn voitto kismitti, koska "sokea luottamus Ziggleriin." Ja tämän nyt kaiken järjen mukaan täytyy tarkoittaa sitä, että Orton lähtee WHC-kuvioihin. Mutta kuten sanoin, matsina tykkäsin tästä melkoisen paljon, enemmän kuin monet muut.

Pääottelu, olihan se kova. Finisherien kanssa tosin ylitettiin se veteen piirretty viiva siinä vaiheessa kun Cena potkaisi irti toisesta perättäisestä GTS:stä. MITB / Summerslam 2011 - tasolle ei siis aivan ylletty, mutta olihan tämä joka tapauksessa melkoisen upea ottelu. Cenan Suicide Dive rokkasi ja olihan se paini tälle parille ominaisesti ihan huipputasoa. Puhumattakaan tunnelmasta. Tasapeliratkaisu passasi itselleni mainiosti. Moista kun en osannut odottaa, vaan vahvimpana vaihtoehtona näin Heymanin / Big Show'n kusettavan Cenaa. Johnnylle tosiaan jälleen sisupuukkoja menemään, jos tosiaan veti koko matsin nilkka paskana. Kuten joku jo sanoikin - supermies ei ole gimmick: Cena on supermies.

Lisäksi JBL:n paluu nosti hymyn huulille. Etenkin kun on tässä viime viikkoina tiivisti katsellut noita JBL:n kultavuosia 2004-05 ppv-projektin myötä. Sinällään ihan kiva nähdä miestä (oli muuten hoikassa kunnossa btw.) selostajanpöydän takana, mutta vielä mieluummin näkisin häntä managerina tai jossakin vastaavassa roolissa. Mutta kyllä tämäkin kelpaa.

Muihin otteluihin ei tullut keskityttyä siinä määrin, että niistä mitään viitsisi sanoa. Joten kahden ottelun tapahtumaksi tämä itselleni jäi.