Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Jos seuraat painitapahtumia reaaliajassa, tämä on oikea paikka sinulle. Mutta älä sitten pillastu jos joku möläyttää seuraavan PPV:n mestaruusottelun voittajan nimen varoittamatta. Täällä se on sallittua.
Vastaa Viestiin
Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Su 15.06.2014 20:52

Valkopeuran pyynnöistä ja futiksen mömmömmeistä huolimatta jatkoa taas:

Kuva
JUDGMENT DAY 2004
Sins will cry

Judgment Day oli Smackdownin ensimmäinen ppv WrestleManian jälkeen. Backlashin kohdalla käsitelty brand split oli ravistellut myös sinistä brändiä. Ravistelua oli aiheuttanut myös se, että WM:n jälkeen SD menetti kaksi isoa Main Eventeriään, kun Lesnar lähti WWE:stä ja Angle joutui jäämään määrämättömäksi ajaksi sivuun painikehistä loukkaantumisensa takia. Niinpä Anglesta oli tullut SD:n uusi General Manager, mutta siitä lisää myöhemmin. Anglen ja Lesnarin sivuun jäämisen lisäksi myös Big Show oli kadonnut ruudusta kuukausiksi. Siitäkin lisää myöhemmin. Nyt JD:n kimppuun, selostajinamme Michael Cole ja Tazz.

Kuva Kuva
Rob Van Dam & Rey Mysterio vs. Dudley Boyz
RVD ja Dudleyn veljekset kuuluivat niihin merkittäviin painijoihin, jotka oli draftattu Raw'sta Smackdowniin. Dudleyt jatkoivat painimista yhdessä entisellään, mutta RVD:n yhteistyö hänen joukkueparinsa Booker T:n kanssa päättyi, vaikka myös Booker siirtyi Smackdowniin. Booker nimittäin kääntyi joukkuepariaan vastaan ja teki samalla heel-turnin. Kun Booker oli tarjoillut RVD:lle rajun beatdownin, tilanteella saapui mehustelemaan Smackdownin entinen GM Paul Heyman. Heyman sattui olemaan paikalla kyseisenä iltana, ja hän käytti tilaisuutensa hyväksi kertomalla Van Damille kehässä, kuinka RVD aiheutti häpeää koko ECW:n muistolle nykyisellä toiminallaan ja säälittävillä painiotteillaan. Pian paikalle saapuivat Dudleyn veljekset, ja Heyman alkoi haukkua myös heitä sanomalla, että Dudleyt olivat nykyisin vain onneton varjo menneestä meiningistään. Heymanin sanat osuivat niin arkaan paikkaan, että heti SD-siirrostaan lähtien heel-turnilla kiusoitelleet Dudleyt päättivät osoittaa olevansa edelleen WWE:n tuhovoimaisin joukkue, ja niinpä he pieksivät Van Damin saman tien kehässä. Näin Dudleyt oli saatu käännettyä virallisesti heeleiksi, ja RVD:llä oli täysi syy kantaa kaunaa veljeskaksikolle. Van Dam ei jäänyt taistelussa yksin, vaan hän sai avukseen Rey Mysterion, ja viikkoja kestäneiden yhteenottojen jälkeen ppv:hen buukattiin tämä joukkueottelu.

Noniin, pitkästä aikaa kunnon joukkuepainia Smackdownissa ja yleisesti WWE:ssä! Toistaiseksi tämän vuoden puolella ei ole taidettu nähdä WWE:n ppv:issä yhtään joukkueottelua, joka olisi säväyttänyt jotenkin mainittavasti. Joukkuedivareiden tilanne oli ollut jo hyvän aikaa laskusuhdanteinen, ja tuo laskusuhdanne ei ihan hetkeen olisi päättymässä. Tilannetta ei helpottanut se, että jostain syystä nämäkään joukkueet eivät olleet SD:n joukkuemestaruusdivarissa edes mukana. Sen sijaan RVD, Mysterio ja Dudleyt vetivät muuten vain kokonaisuutena oikein mainiosti toimivan ja vieläpä yllättävän pitkän joukkueottelun, joka ei puuduttanut hetkeäkään edes heelien pitkän hallintavaiheen aikana. Vaikka Dudleyiden dominointia olikin kiva katsella, silti ottelun tähtiä olivat kiistatta Mysterio ja RVD, joista Mysterio esitteli taas käsittämättömiä high flying -liikkeitä ja RVD täräytti perhanan näyttäviä potkuja. Van Dam tuntui olevan Mysterion kanssa työskennellessään paremmassa iskussa kuin pitkiin aikoihin. Yksi ottelun hienoimmista hetkistä oli, kun RVD katapulttasi Mysterion yläköydelle, josta Mysterio tempaisi Hurracanranan Bubba Raylle. Tämä oli oppikirjamaisen hieno joukkuekamppailu, lisää näitä.
***½ (15:19)
Voittajat:
Spoiler: näytä
Rob Van Dam & Rey Mysterio (RVD pinned D-Von after a Five Star Frog Splash)
In ring angle w/ Kurt Angle, Luther Reigns & Torrie Wilson
No niin, kuten mainitsin heti aluksi, Kurt Anglesta oli todellakin tullut Smackdownin uusi General Manager. Kaikki alkoi siitä, kun Paul Heyman joutui draftatuksi Raw'hon, ja Heyman ilmoitti saman tien jättävänsä tehtävänsä WWE:ssä kokonaan (kayfabe). Näin ollen SD joutui hankkimaan uuden GM:n, ja seuraavassa Smackdownissa paljastui, että tuo uusi GM oli Kurt Angle. Syy Anglen siirtämiseen GM-tehtäviin oli se, että Angle oli kaikkien viime vuosien aikana kokemien loukkaantumistensa takia niin paskassa kunnossa, että hän tarvitsisi kuukausien tauon painimisesta. Anglea ei kuitenkaan haluttu pitää kokonaan pois tv:stä, joten hänestä tehtiin uusi GM. Anglen siirtyminen GM:ksi selitettiin yksinkertaisesti sillä, että Vince McMahon piti häntä pätevänä ja nimitti hänet Heymanin tehtävän jatkajaksi. Kehästä poissa pysymiselle annettiin storyline-selitys joitain viikkoja myöhemmin. Kaikki alkoi siitä, kun Big Show otteli Eddie Guerreroa vastaan non title -ottelun ja Show oli luvannut lähteä Smackdownista pysyvästi, jos hän häviäisi tuon ottelun. Show hävisi ottelunsa, ja joutui jättämään SD:n. En oikeastaan tiedä syytä Show'n ruudusta poistamiseen. Ehkä Show vain tarvitsi taukoa. Joka tapauksessa Show raivostui totaalisesti, kun hän luuli Torrie Wilsonin nauravan hänen tappiolleen. Tilanne päättyi siihen, että Show oli heittämässä Torrien korkealta parvekkeelta alas Chokeslamilla, mutta Kurt Angle esti tämän viime hetkellä. Niinpä Show laski Torrien alas ja heitti parvekkeelta sen sijaan Kurt Anglen. Show'ta ei nähty sen koommin, ja Kurt Angle palasi kahden viikon päästä pyörätuolissa ilmoittaen, että hänen painiuransa oli ohi. Show'n sijaan hän syytti kohtalostaan ennen kaikkea yleisöä ja Torrie Wilsonia. Samalla Angle toi WWE:hen uuden apulaisensa, Anglen pyörätuolia työntävän Luther Reignsin.

Tämä pitkä pohjustus tarvittiin selittämään sitä, miksi Kurt Angle saapui sisääntulorampille todella kummallisen korokerakennelman päällä. Luther Reigns työnsi tuon rakennelman kehän viereen, jonka jälkeen Angle alkoi puhua. Promonsa aikana Angle muun muassa haukkui kaikki losangelesilaiset ja ennen kaikkea Eddie Guerreron. Angle oli varma, että Eddie häviäisi mestaruutensa tänä iltana. Ennen kaikkea Angle kuitenkin haukkui Torrie Wilsonin, jonka hän käski saapumaan paikalle. Angle ilmoitti jälleen kerran, että oli Torrien vika, että Anglen painiura oli ohi. Niinpä Angle aikoi tehdä kaikkensa, jotta myös Torrien ura tulisi päätökseen. Torrielle oli jo buukattu tälle illalle ottelu Dawn Marieta vastaan, ja nyt Angle lisäsi siihen panoksen siitä, että hävitessään Torrie joutuisi lähtemään WWE:stä.

Kuva Kuva
Torrie Wilson vs. Dawn Marie
Oikeastaan tämän ottelun syyt tuli käsiteltyä jo edellä. Torrien ja Dawnin välillä ei ilmeisesti ollut yhtään mitään mainittavaa feudia, mutta jostain syystä nämä kaksi oli buukattu ottelemaan toisiaan vastaan ppv:ssä. Kai WWE:llä oli sitten niin upeat muistot näiden kahden iki-ihanasta Al Wilson -feudista vuosilta 2002 ja 2003. Koko tuo feudihan oli pahinta wrestlecrapia ikinä, ja feudin aikana nähdyt ottelut olivat järkyttävää kuraa. Onneksi tuota feudia ei tämän ottelun aikana mainittu, mutta silti jostain syystä nämä kaksi piti päästää vielä kerran ottelemaan toisiaan vastaan. Jos Torrie häviäisi, hänet siis erotettaisiin WWE:stä.

Jos tästä ottelusta jäi jotain käteen, niin Dawn Marien housut. Ne nimittäin jäivät ihan konkreettisesti Torrien käsiin, kun hän vetäisi lopussa Marien Roll Uppiin, ja Marien kummallisenmalliset housut repeytyivät niin, että takamuksen peittävä palanen valahti alas. Toki Mariella oli allaan aina niin klassiset stringimalliset alushousut, mutta nekin olivat niin ihonväriset, että ainakin yleisön miespuolisten katsojien mielenkiinto heräsi poikkeuksellisen paljon heti, kun Marien housut lähtivät osittain päältä. Mutta joo, se Dawn Marien housuista. Muuten tämä oli täysin yhdentekevä ja heikko naisten ottelu, joka ei kuitenkaan ollut ihan niin kamala tapaus kuin näiden kahden ottelu reilun vuoden takaa Royal Rumble 2003:stä. Jonkinlaista kehitystä on ehkä siis tapahtunut, mutta en silti ikinä päästäisi näitä kahta ottelemaan ppv-ottelua omassa firmassani. Vaisua ja turhaa menoa.
* (6:16)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Torrie Wilson (Backslide Pin)
Kuva Kuva
Scotty 2 Hotty vs. Mordecai
Mordecai! Ah, vihdoin Mordecain debyytti! Pian WrestleManian jälkeen Smackdownin lähetyksissä oli alkanut pyöriä kummallisia videopätkiä, jossa kokonaan valkoiseen asuun pukeutunut valkopartainen ja valkohiuksinen mies puhui siitä, kuinka koko maailma oli täyttynyt synnistä. Mystistä isokokoista symbolisauvaa (näkyy tuossa kuvassa Mordecain rinnassa) kantava mies paljastui olevan nimeltään Mordecai, ja hän julisti, että Jumala oli nimittänyt hänet poistamaan tuon kaiken synnin maailmasta ja eritoten WWE:stä. Mordecai oli siis tiivistettynä sanottuna omaa uskonnollista kulttiaan johtava todella mystinen hahmo, joka tahtoi ilmeisesti puhdistaa koko WWE:n rosterin, sillä se oli hänen käsityksensä mukaan täynnä syntiä. Kuten selityksestä käy ilmi, kyseessä oli eräänlainen käänteinen versio Undertakerista, ja yllättäen Mordecaille oltiinkin dirt sheettien mukaan suunnittelemassa feudia Undertakerin kanssa. Sitä ei kuitenkaan koskaan ehtinyt tapahtua, koska Mordecain WWE-run kesti vain pari kuukautta, jonka päätteeksi gimmick todettiin typeräksi, ja hahmoa esittänyt Kevin Fertig kutsuttiin takaisin OVW:hen. Mutta siitäkin lisää myöhemmin. Mordecai nimittäin teki tässä vasta kehädebyyttinsä. Vastaan asettui entinen joukkuemestari Scotty 2 Hotty, joka oli tippunut nopeasti WM:n jälkeen jobberin rooliin, kun hänen joukkueparinsa Rikishi oli lähtenyt WWE:stä.

Mordecain lyhyt aika WWE:ssä oli ehtinyt juuri päättyä, kun aloin katsoa WWE:tä vuonna 2004, joten tämä oli ensitapaamiseni hänen kanssaan. Muistan kyllä puheet Mordecaista ja siitä, kuinka hänen ja Undertakerin välille suunniteltiin todellista feudia. No, sitä feudia ei koskaan nähty, koska Mordecai ehti viihtyä firmassa vain pari kuukautta. Myöhemmin toki Kevin Fertig teki vielä paluun toisella hieman paremmin onnistuneella friikkigimmickillä, mutta siitä aikanaan. Jollain sairaalla tavalla tämä täysin älytön Mordecain hahmo viihdytti minua suuresti ainakin tässä debyytissä, ja Mordecai veti roolinsa hyvin. Lisäksi kaverilla oli pirun vakuuttava finisher (Crucifix Powerbomb) ja huikea sisääntulomusiikki. Kun tähän vielä lisätään se, että Scotty hoiti oman jobbausroolinsa kunniakkaasti ja sai yleisönkin mukaan tähän hommaan, niin kasassa oli ihan kiva squash. Painillinen anti jäi tuttuun squash-tyyliin aika olemattomaksi tässä parin minuutin rykäisyssä, joten yli yhden tähden pääsystä on turha haaveilla.
* (3:02)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Mordecai (Crucifix Powerbomb)
Kuva Kuva
Rico & Charlie Haas (c) w/ Miss Jackie vs. Hardcore Holly & Billy Gunn - WWE Tag Team Championship
Sekä Raw'n että Smackdownin joukkuedivarit olivat menneet draftissa aika lailla uusiksi. Draft oli ollut erityisen paha pala Charlie Haasille, sillä hänen ystävänsä ja pitkäaikainen joukkueparinsa Shelton Benjamin oli draftattu Raw'hon. WGTT:n hajottua Haas pyöri jonkun aikaa SD:n rosterissa päämäärättömästi, kunnes hänet buukattiin otteluun Raw'sta siirtynyttä Ricoa vastaan. SD:ssä Rico oli alkanut vetää aikaisempaa voimakkaampaa "iloinen homo" -gimmickiä, ja hän oli hankkinut managerikseen myös hieman sekopäisen Miss Jackien. Haas oli tuon ottelun aikaan vielä heel, eikä hän voinut sietää Ricon homostelumeininkiä, ja miesten keskinäinen ottelu päättyikin siihen, kun Haas poistui paikalta. Seuraavalle viikolle Haasille oli luvattu joukkuemestaruusottelu Scotty 2 Hottya ja Rikishiä vastaan yllätysparin kanssa. Juuri ennen ottelua paljastui, että tuo yllätyspari oli Rico. Haas ei voinut sietää tilannetta, mutta silti hän ja Rico voittivat mestaruudet tuossa ottelussa Rikishiltä ja Scottylta. Pian tuon tappion jälkeen Rikishi lähti WWE:stä. Seuraavien viikkojen aikana uudet mestarit yrittivät oppia tulemaan toimeen keskenään, ja Haas kääntyi vähitellen faceksi, vaikkei hän edelleenkään iloinnut millään tavalla Ricon kanssa työskentelystä. Vastaansa tämä erikoinen kaksikko sai kaksi SD-konkaria Hardcore Hollyn ja Billy Gunnin, jotka olivat alkaneet kevään jälkeen painia yhdessä. Hassuna knoppitietona mainittakoon, että Rico ja Haas käyttivät sisääntulomusiikkinaan Billyn ja Chuckin kuuluisaa "You Look So Good to Me" -themeä. Billyn historiaa Ricon kanssa (tai koko vanhaa gimmickiä) ei mainittu mitenkään ottelun aikana.

Tämä ottelu onnistui jopa yllättämään positiivisesti. Täytyy sanoa, että hiukan harmitti katsoa, mitkä joukkueet saapuivat ottelemaan joukkuemestaruuksista, kun samassa show'ssa RVD & Mysterio ja Dudleyt vetivät hienon joukkuekamppailun ilman mitään panoksia. No, ehkä RVD & Mysterio ja Dudleyt olivat sitten tässä vaiheessa joukkuemestaruusdivisioonan yläpuolella. Heti alkuun on siis todettava, että ei tämä Rico & Haas vs. Holly & Gunn missään tapauksessa noussut läheskään samalle tasolle kuin tuo opener, mutta kokonaisuutena tämä oli oikein kiva joukkuekamppailu ja selvästi parempi kuin esimerkiksi WrestleManiassa käyty SD:n joukkuemestaruusottelu. Ricon ja Haasin joukkueesta voi olla montaa mieltä, mutta minusta se on ihan hauskaa, harmitonta ja toimivaa buukkausta. Otteluissakin kaksikko pelaa hyvin yhteen, kun Haas voi hoitaa oikeasti viihdyttävän painimisen ja Rico saa keskittyä omaan rooliinsa. Tosin kyllä Ricokin tässä ihan pari nättiä liikettä tarjoili, mikä olikin yksi positiivisista yllätyksistä. Hollyn ja Gunnin joukkue oli muuten vähintään yhtä outoa buukkausta, ja minulle tuosta kaksikosta tulee aina vain mieleen Diarylandin puolelle diaryita kirjoittaneen Intiaanin yhdessä diaryssa vuosien ajan WWE:n tagdivaria hallinnut Gunns 'n' Hollys -kaksikko. Se diaryista. Kokonaisuutena tämä oli ihan menevä ja juuri sopivan pitkä joukkuemestaruusottelu. Ei tällä nyt ihan kuuhun mennä, mutta tilanne voisi olla paljon huonompikin.
**½ (10:27)
Voittajat:
Spoiler: näytä
Rico & Charlie Haas (Haas pinned Holly with a Sunset Flip)
Kuva Kuva
Jacqueline (c) vs. Chavo Guerrero w/ Chavo Classic - One Arm Tied Behind My Back Match for the WWE Cruiserweight Championship
WrestleManian jälkeen WWE oli päättänyt unohtaa CW-divisioonan vakavan ja samaan aikaan viihdyttävän buukkamisen ja siirtyä älyttömään pelleilyyn, koska tietenkin sitä katsojat haluavat. Huhtikuun lopussa Chavo Guerrero esitti kehässä avoimen mestaruusotteluhaasteen kenelle tahansa CW-painijalle, jota hän ei ollut vielä päihittänyt, koska Chavon laskujen mukaan hän oli WM:n jälkeen käytännössä nöyryyttänyt koko SD:n cruiserweight-divisioonan. Näin ollen Chavo oli varma, ettei kukaan enää voisi päihittää häntä, mutta toisin kävin. Haasteen otti vastaan nimittäin Jacqueline, ja tuo mestaruusottelu päättyi siihen, että Chavon ja Chavon isän (joka oli ruvennut käyttämään nimeä Chavo Classic) sössimisen takia Jacqueline onnistui varastamaan voiton ja mestaruuden. Chavot olivat tietenkin aivan nöyryytettynä tästä, eikä asiaa parantanut se, että seuraavalla viikolla Jacqueline kohtasi vanhemman Chavon ottelussa, jonka päätteeksi Jacqueline kiskaisi Chavo Classicilta housut kinttuihin. Klassikkokamaa. Nyt Chavo Jr. sai vihdoin uusintaottelunsa, mutta lisästipulaationa hän oli luvannut sitoa toisen kätensä selkänsä taakse osoittaakseen, että hän päihittäisi Jacquelinen todellisuudessa mennen, tullen ja palatessa.

Jo kolmas yhden tähden ottelu samassa ppv:ssä, mikä ei ole kovin hyvä asia Judgment Dayn kokonaisarvosanaa pohdittaessa. On toki myönnettävä, että yksikään näistä yhden tähden otteluista ei ole ollut perinteisellä tavalla p**ka ottelu, vaan niillä kaikilla on ollut heikkouteen oma syynsä, mutta tässä tapauksessa se ei lämmitä mieltä kovin paljoa. Kaikkein eniten v***ttaa juuri tämän ottelun onnettoman heikko arvosana, koska WWE on päättänyt jälleen kerran kusta CW-divisioonansa päälle. Sen sijaan, että meille tarjoiltaisiin taidokkaita cruiserweight-kamppailuja, saamme nauttia jostain Chavon ja Jacquelinen pelleilyottelusta. Chavo kyllä teki parhaansa tässä ottelussa saadakseen siitä jotenkin järkevän, mutta nyt se ei riittänyt hirveän pitkälle. WWE:n mielestä ilmeisesti tämä on sitten parempaa viihdettä kuin vaikkapa NWO:ssa nähty Mysterio vs. Chavo. Minua tämä ei voisi kiinnostaa vähempää. Ilman Chavon hyvää työtä tämä olisi ollut aivan täyttä kuraa.
* (4:50)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Chavo Guerrero (Gory Bomb)
Kuva Kuva
John Cena (c) vs. Réne Dupree - WWE United States Championship
Nuoren Réne Dupreen ura oli lähtenyt nousuun sen jälkeen, kun hänet oli draftattu Smackdowniin. Ranskalainen Dupree käyttäytyi vielä törkeämmin ja iljettävämmin kuin La Resistancen kanssa Raw'ssa, ja hyvin nopeasti hän oli hankkinut koko rosterin ja yleisön vihat puolelleen haukkumalla USA:ta ja ylistämällä omaa kotimaatansa Ranskaa. Dupree oli myös alkanut tuoda mukanaan areenalle pienen puudelin Fifin, minkä oli ilmeisesti tarkoitus korostaa Dupreen ranskalaisuutta. Samaan aikaan John Cena oli nousemassa kovaa vauhtia yhdeksi Smackdownin suurimmista faceista, ja yleisö oli tällä hetkellä aivan myyty tälle uudelle räppäävälle US-mestarille. Dupree ei kuitenkaan ollut innoissaan Cenasta, sillä hänen ja Cenan välille oli alkanut kehittyä erimielisyyksiä hyvin nopeasti Dupreen SD-siirron jälkeen. Dupree ei pitänyt ollenkaan Cenasta, eikä hän varsinkaan pitänyt siitä, että Cena tunki nokkansa Dupreen asioihin. Dupree oli aloittanut SD:ssä oman talk show -segmenttinsä Café du Renen, jonka debyytissä Dupree yritti ahdistella Torrie Wilsonia, kunnes Cena saapui pelastamaan Torrien. Seuraavalla viikolla Dupree buukattiin otteluun Wilsonia vastaan, mutta Cena pelasti taas naisen hädässä. Lopulta GM Angle buukkasi Dupreen mestaruusotteluun JD:hen antaakseen tälle mahdollisuuden nousta historian ensimmäiseksi ranskalaiseksi US-mestariksi.

Tätä Cenan face-uran nousukautta on hauska seurata, koska tässä vaiheessa yleisö oli vielä täysin rakastunut Cenaan - vaikka bongasinkin jo yhden "Cena Sucks" -kyltin yleisöstä! Kokonaisuudessaan yleisö oli kuitenkin aivan täysin Cenan puolella, kun tämä kävi koppaavaa ranskalaisnuorukaista vastaan tässä ottelussa. Osittain juuri tunnelman takia tätä ottelua oli ilo seurata, mutta silti suurimmat pisteet pitää antaa Cenalle ja Dupreelle, jotka yrittivät aivan täysillä saada tästä mahdollisimman hyvän ottelun. Tämä oli sekä Dupreelle että Cenalle sitä selkeää kehittymisen aikaa, ja molemmilla oli vielä push päällä, joten ei ihme, että kumpikin pisti kaikkensa likoon tässä ottelussa. Olin aina sitä mieltä, että Dupree oli La Resistancen porukasta lahjakkain, ja hän olisi ehdottomasti ansainnut paremman kohtalon WWE-uralleen kuin minkä lopulta sai. Tässä ottelussa Dupree esitti loistavaa seläntyöstämiskykyään ja monipuolista liikearsenaaliaan. Cena väläytti muun muassa ottamalla rajun bumpin loikkaamalla kehästä ulos Crossbodylla ilman, että kukaan oli ottamassa vastaan. Yhteenvetona voi siis sanoa, että ottelu oli hyvä US-mestaruuskamppailu mutta muun muassa kaksikon vihreyden vuoksi ei silti mitään ainutlaatuista.
*** (9:56)
Voittaja:
Spoiler: näytä
John Cena (FU)
Kuva Kuva
Booker T vs. The Undertaker w/ Paul Bearer
Heti kun Booker T oli saanut tiedon siirrostaan Smackdowniin, hän teki selväksi, ettei ollut tilanteeseen millään tavalla tyytyväinen. Raw'ssa facen roolia vetänyt Booker alkoi vihjailla heel-turnista heti SD-debyytissään tehdessään selväksi, että hän ei arvostanut SD:n menoa ollenkaan ja että hän piti SD:tä kakkosshow'na, jonka ykköstähdeksi hän aikoisi nousta kertaheitolla. Seuraavaksi Booker T kääntyikin joukkuekaveriaan Rob Van Damia vastaan, ja heel-turn alkoi olla valmis. Booker jatkoi seuraavilla viikoilla SD-ranttia, kunnes yhdessä promossaan hän sanoi olevansa parempi kuin yksikään Smackdownin painija. Parempi kuin RVD, parempi kuin mestari Eddie Guerrero ja parempi kuin WM:ssä comebackinsa tehnyt The Undertaker. Tuolloin Undertakerin musiikki alkoi soida, ja UT saapui paikalle managerinsa Paul Bearerin kanssa. Taker säikäytti yliluonnollisilla kyvyillään Bookerin pois kehästä ja areenalta, mutta homma ei jäänyt tähän. UT jatkoi Dead Man -ajoiltaan tuttujen mind gamesiensa pelaamista Bookerin kanssa, ja Booker ei voinut sietää tilannetta. Niinpä hän hankkiutui voodoo-tohtorin luokse, ja hänen ohjeistuksillaan Booker sai luotua oman voodoo-amuletin, joka sisälsi muun muassa multaa nimettömältä haudalta. Vihdoin JD:ssä oli aika päästää nämä miehet kohtaamaan toisensa. Ilmeisesti UT ei ollut vielä paluunsa jälkeen kovin aktiivinen osa SD:n rosteria, koska tätä ottelua mainostettiin Takerin "harvinaisena esiintymisenä".

Olipa harmillisen laimea semi-ME tälle ppv:lle. Ehkä Booker T ja Undertaker eivät vain "klikanneet" kunnolla ikinä tai ehkä tämän ottelun buukkaaminen ei ollut muutenkaan paras ratkaisu, mutta joka tapauksessa tästä jäi kokonaisuutena yllättävän vaisu fiilis. Heti ensimmäisestä minuutista lähtien minulla oli ottelua katsoessa sellainen olo, että millään ottelun aikana tapahtuvalla ei ole ratkaisevasti tai käytännössä ollenkaan väliä, koska kaikki odottavat kuitenkin vain sitä hetkeä, kun Undertaker pamauttaa Tombstone Piledriveriä. Tuota fiilistä ei yritetty laimentaa mitenkään järkevällä ottelun tarinankerronnalla tai vastaavalla, vaan koko ottelun rakenne oli todella peruskaavamainen ja ei yhtään millään tavalla yllättävä, mikä vain vahvisti tunnetta siitä, että vain ne loppuhetket merkitsevät. Booker muun muassa työsti Undertakerin jalkaa ja heitti välillä voodoo-jauhot UT:n silmille, mutta lopulta näilläkään seikoilla ei ollut mitään väliä. Tässä ottelussa ei vain ollut mitään, mikä olisi tuntunut jotenkin merkittävältä - paitsi loppuratkaisut. Sinänsä aika harmi, koska Booker ja UT vetivät kyllä toimivan ja ihan mukavan entertainment-brawlin, mutta ei tässä vain ollut sitä jotain.
**½ (11:28)
Voittaja:
Spoiler: näytä
The Undertaker (Tombstone Piledriver)
Kuva Kuva
Eddie Guerrero (c) vs. John Bradshaw Layfield - WWE Championship
Kuten tuli todettua heti arvostelun aluksi, SD:n Main Event -kenttä oli kokenut aikamoisen loven Lesnarin, Anglen ja Big Show'n poistumisten takia. Tilannetta oli paikattava jollain ratkaisulla, ja se ratkaisu oli... John Bradshaw Layfield. Koko WWE-uransa erinäisiä punaniska-gimmickejä vetäneenä ja suurimman osan urastaan Faarooqin kanssa APA-joukkueena painineen Bradshaw'n ura koki täyskäännöksen, kun WM:n jälkeisessä Smackdownissa Paul Heyman erotti Faarooqin sen jälkeen, kun APA oli hävinnyt taas yhden ottelun. Alun perin Heymanin oli tarkoitus erottaa myös Bradshaw, mutta Heyman paljasti, että todellisuudessa Bradshaw oli vuosien ajan tehnyt bisnestä erinomaisena Wall Streetillä huippuliikemiehenä ja että hän näki Bradshaw'ssa paljon potentiaalia. Bradshaw ei lähtenyt pitkäaikaisen joukkueparinsa Faarooqin perään vaan käski tämän poistua paikalta. Seuraavalla viikolla mies viimeisteli heel-turninsa ja gimmick-muutoksensa saapumalla kehään kalliissa puvussa ja cowboy-hatussa ilmoittaekseen, että tästä lähin hänet tunnettaisiin John Bradshaw Layfieldinä. Miljönäärisijoittajan roolia saman tien aivan erinomaisesti vetänyt Layfield nousi myös saman tien kuin varkain SD:n ME-kuvioihin, sillä hän onnistui manipuloinnilla ja huijaamalla voittamaan Kurt Anglen julistaman Great American Awardin, jonka voittajasta tulisi ykköshaastaja Eddie Guerrerolle. Noustuaan ykköshaastajaksi JBL alkoi promota siitä, kuinka hän inhosi laittomia meksikolaissiirtolaisia ja kuinka Eddie pitäisi lähettää takaisin kotimaahansa. Feudi liikkui hyvin pitkälti tällä JBL:n meksikovihan ympärillä, mutta se muuttui koko ajan myös henkilökohtaisemmaksi, kun Layfield aiheutti eräässä house show'ssa sydänkohtauksen Eddien äidille. JBL ei osoittanut mitään sympatiaa tätä vanhaa naista kohtaan vaan mehusteli tilanteella seuraavien viikkojen Smackdowneissa. Eddie janosi nyt kostoa.

2000-luvun WWE:n ppv-historiassa on kolme ottelua, jotka ovat jääneet historian kirjoihin poikkeuksellisen silmittömästä verenvuodatuksesta. Toki PG-eran alkuun asti WWE:ssä nähtiin monia rajuja bleidauksia, ja toiset painijat tulivat tunnetuiksi ahkerampina bleidaajina kuin toiset. Olen itse sitä mieltä, että bleidaamisen pitäisi edelleen olla sallittua, koska useimmissa tapauksissa se toi todella merkittävän lisän ottelun tarinaan, tunnelmaan ja muutenkin juuri sopivan brutaaliin meininkiin. Tietenkään joka otteluun veri ei kuulu, mutta harvoissa ja valituissa tilanteissa sitä vain käytettiinkin. On kuitenkin pari kertaa, kun homma meni yli. Kahdesta niistä kerroista voi kiittää Vince McMahonia: Vengeancessa 2003 Zach Gowenia vastaan ja saman vuoden Survivor Seriesissä Undertakeria vastaan. Kolmas kerta, no siitä voidaan kiittää Eddie Guerreroa tässä ottelussa. Kuva puhukoon puolestaan. Paljon muuta sanottavaa minulla (tai useimmilla muillakaan arvostelijoilla) ei tästä ottelusta ole. Eddie antoi verenvuodatuksen lisäksi muutenkin kaikkensa tässä ottelussa, ja tuolla työmäärällä hän sekä sai nostettua tämän ottelun laadun hyväksi että osoitti kuuluvansa kiistatta WWE:n ME-kalustoon. JBL oli vasta ottamassa haltuun rooliaan ME-heelinä, mutta kehitystä oli jo tässä selvästi huomattavissa. Ottelu oli kaikessa poikkeuksellisuudessaan hyvä ja tunteikas ottelu, mutta muun muassa tylsän loppuratkaisunsa takia tämä ei ole päämestaruusotteluna millään tavalla merkittävä.
*** (23:11)
Voittaja:
Spoiler: näytä
John Bradshaw Layfield (via DQ; Eddie retained the WWE Championship)
*** Eddie Guerrero
** Rey Mysterio
* Rob Van Dam

Kokonaisarvio Judgment Daystä: Heittämällä tämän vuoden selkein väli-ppv tähän mennessä. Toki uusiakin kuvioita (merkittävimpänä JBL:n nousu kohti ME:tä) nähtiin tässä, mutta suurin osa tuntui silti WM:n jälkeiseltä hölläilyltä ja odottelulta. Esim. UT/Booker huusi niin pahasti väli-ppv:n feudia kuin joku vain saattoi. Loppujen lopuksi tästä jäi hyvin vähän käteen, ja hieman yllättäen opener jäi illan parhaaksi otteluksi. Muuten tarjonta oli aika vaisua, mistä kertoo jo se, että show'ssa oli kolme *-ottelua. Lesnarin, Anglen ja Show'n menetykset olivat kuitenkin kovia, joten on ymmärrettävää, että SD:llä kestää aikansa toipua. Tämä oli kuitenkin kiistatta Kehno ppv.

1. WWE WrestleMania XX - Hieno
---------------
2. WWE Royal Rumble - Hyvä
3. WWE Backlash - Hyvä
---------------
4. WWE No Way Out - Ok
5. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #80 - Ok
6. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #89 - Ok
7. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #84 - Ok
---------------
8. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #75 - Kehno
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #83 - Kehno
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #90 - Kehno
11. WWE Judgment Day - Kehno
12. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #86 - Kehno
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #88 - Kehno
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #85 - Kehno
15. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #87 - Kehno
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #91 - Kehno
--------------
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #76 - Surkea
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #82 - Surkea
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #77 - Surkea
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #81 - Surkea
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #78 - Surkea
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #79 - Surkea

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Su 22.06.2014 16:12

Vuorossa viikon TNA-annos. Ei, valkkis, ikävä kyllä TNA ei tässä tapauksessa tarkoita Total Nonstop Animea.

Kuva
NWA TOTAL NONSTOP ACTION - TOUKOKUU 2004

Toukokuu oli TNA:lle uuden aikakauden alkusysäyksen aika. Toukokuun puolivälissä TNA nimittäin ilmoitti, että pitkäaikaisten yritysten jälkeen he olivat saaneet neuvoteltua Fox Sports Netin kanssa diilin valtakunnallisen viikottaisshow'n lähettämisestä FSN:n kanavalla. TNA:lla oli toki ollut viikottaisten ppv:eiden lisäksi jo vuodesta 2002 lähtien paikallisilla kanavilla pyörivä pikkushow Xplosion, jolla ei kuitenkaan ollut mitään kunnon merkitystä mihinkään kuvioihin. Nyt alkava Impact olisi sen sijaan jotain aivan muuta. Se lähetettäisiin joka perjantai FSN:llä, ja siellä nähtäisiin oikeasti isoja otteluita. Impactin lähetykset FSN:llä alkaisivat kesäkuussa 2004. Tähänastisena lähetys- ja tapahtumapaikkana toimivan ja Nashvillessä sijainneen TNA Asylumin sijaan Impactit kuvattaisiin Orlandossa, Floridassa. Luultavasti tämän diilin varmistuttua TNA alkoi myös vähitellen miettiä viikottaisista ppv:eistä luopumista, mikä koittaisikin lähikuukausina. Uusista tuulista lisää seuraavien kuukausien aikana.

Toukokuussa ei nähty merkittäviä painijoiden katoamisia. Huhtikuussa esiintyneistä pikkunimistä Shark Boyta tai Team UK:n joukkueen painijoita ei nähty enää, ja isoin kadonnut nimi taisi olla Apolo, jonka poistuminen TNA:sta ei haittaa ainakaan minua.

-------------------------------

Weekly PPV #92 (5.5.2004)

Three Strikes Series for the NWA X Division Title Shot, Match #1
Sonjay Dutt vs. Amazing Red
*** (8:39)


Singles Match
Michael Shane vs. Shane Douglas w/ Traci
**½ (8:24)


8-Man Tag Team Match
Jerry Lynn & Chris Sabin & Elix Skipper & Christopher Daniels vs. Petey Williams & Johnny Devine & Eric Young & Bobby Roode w/ Scott D'Amore
***½ (10:46)


Singles Match
Trinity vs. Desire
* (2:52)


Singles Match
Abyss vs. Erik Watts
*½ (6:00)


NWA World Heavyweight Championship Match
AJ Styles (c) vs. Raven
***½ (16:01)


Tulokset:
Spoiler: näytä
Sonjay Dutt def. The Amazing Red
Shane Douglas def. Michael Shane
Petey Williams & Johnny Devine & Eric Young & Bobby Roode def. Jerry Lynn, Elix Skipper, Chris Sabin, & Christopher Daniels
Trinity def. Desire
Abyss def. Erik Watts
AJ Styles (c) def. Raven to retain the NWA World Heavyweight Championship
Hyvät uutiset:

1. Neljä hienosti toimivaa ottelua, joista kaksi oli peräti ***½-tasoisia.
2. Päämestaruusmeiningit pyörivät edelleen mukavasti.
3. 3 Live Krusta on saatu yllättävän kiinnostava, ja nyt 3LK-soppaan sekoitettiin mahtava Monty Brown
4. Suurin osa alakortin kuvioista toimii hienosti, ja uusiakin feudeja kehitellään.
  • 1. Enemmistö otteluista oli tässä show'ssa tosiaankin erittäin hyvin paikkansa täyttäviä. Parhaat tapaukset olivat tietenkin Main Event ja X-Divarin 8-Man Tag Team Match. Main Event oli paras päämestaruusottelu miesmuistiin. Jos buukkaus olisi ollut vielä hieman parempaa (ja selkempää) ja jos vielä olisi nähty ihan huikea viimeinen loppuvääntö, tämä olisi ollut TNA:n historian ensimmäinen huippuluokan mestaruusottelu. Silti MOTN oli X-Divarin tajuton spottimättö, joka oli niin lähellä ****-arvosanaa kuin mahdollista. Vain pari minuuttia lisää, ja se olisi ollut siinä. Team Canadan uusina jäseninä (eli Teddy Hartin ja Jack Evansin korvanneet) entuudestaan tuttu Eric Young ja TNA-debyyttinsä tehnyt Bobby Roode vakuuttivat heti. Ja kuten TNA-historiansa lukeneet tietävät, tästä neljän miehen Team Canadasta tultaisiin kuulemaan vielä pitkän aikaa... Lopuksi pitää vielä kehua show'n oikein mallikkaasti avannutta X-Divarin ykköshaastajuusottelua (joka on siis 'Best of 3' -sarja erikoisella nimellä vain) ja positiivisesti yllättänyttä Douglas vs. Shanea, jonka huonoin osuus oli täysin turha ja ennalta-arvattava Tracin double-swerwe. Traci oli siis pari viikkoa sitten auttanut Shanea, kun tämä kääntyi lopullisesti Douglasia vastaan. Nyt Traci kuitenkin oli muka pettänyt Shanen ja liittynyt sittenkin Douglasin avuksi... Paitsi, että lopulta tuo oli vain kusetusta ja Traci oli sittenkin Douglasin puolella. Paskaa.
  • 2. Kuten olen viime viikkojen ajan toistanut, tällä hetkellä päämestaruuskuvioissa on todella hyvä pöhinä. Vielä parempi fiilis näistä päämestaruuskuvioista tulee, kun muistaa, että vuoden 2003 toukokuussa NWA World Heavyweight -mestaruuden pääfeud oli Jeff Jarrett vs. Glenn Gilberti. Nyt Jarrett on kadonnut hetkeksi kokonaan, mikä on oikein hyvä ratkaisu. Samalla "fighting champion" yrittää pärjätä lukuisia haastajiaan vastaan. Tässä show'ssa pääroolissa oli Raven, mutta myös Ron Killigns on mukana käänteissä - puhumattakaan Chris Harrisista, joka teki tämän show'n päätteeksi paluunsa. Heti alkuun Harris hyökkäsi rajusti Ravenin kimppuun ja vaati sitten itselleen päämestarusottelua, joka hänen olisi pitänyt saada jo pari viikkoa sitten, kun Raven pisti hänet sairastuvalle.
  • 3. Mainitsinkin jo Ron Killingsin, mutta on vielä oikein erikseen kehuttava TNA:ta siitä, kuinka he ovat kuin ihmeen kaupalla saaneet viime kuukausien värittömättömmistä (no pun intended) ja turhimmasta porukasta oikeasti kiinnostavan. Tämä show alkoi sillä, kun 3LK saapui kehään ja alkoi raivota siitä, kuinka Ron Killingsiä kusetettiin viime viikon päämestaruusottelussa. Sen jälkeen gangsta-porukka vaati Killingsille uutta mestaruusottelua heti tälle illalle, mutta Vince Russo saapui paikalle kertomaan, että sitä Killings ei tulisi saamaan, koska ottelu oli jo luvattu Ravenille. Anglen päätteeksi Killings oli käydä Russon kimppuun, ja niinpä Director of Authority hääti koko porukan areenalta. Vielä ennen sitä 3LK kävi tuhoamassa Russon työhuoneen. Saa nähdä, mitä jatkoa tälle kuviolle seuraa. Mahtavana lisäkäänteenä tuossa avausanglessa oli myös se, kun BG James pohti, kuinka paljon heidän pitäisi nuolla Russon p***että (eng. 'Brown-nosing'), jotta saisivat Killingsille uuden mestaruusottelun, ja tuolloin paikalle saapui Monty Brown. Joka viikko sekopäisempää ja samalla mahtavampaa roolia vetävä Brown käveli kehään leopardikuvioidussa takissaan ja kysyi, kuka oikein puhui hänestä (Brownista) kehässä. Brown ei välittänyt edes siitä, kun James selitti, että kukaan ei ollut suinkaan maininnut häntä. Sen sijaan Brown vain jatkoi sekopäistä selittämistään 3 Live Krulle ja ajautui lopulta käsirysyyn BG Jamesin kanssa. Monty Brown = kultaa.
  • 4. Ja lopuksi taas kehuja myös muille midcard-kuvioille. X-Divarilla on pullat hyvin uunissa, kun samaan aikaan rakennellaan kuun lopussa odottavaa huikeaa World X Cup Tournamentia ja vielä aivan erikseen X-Divarin mestaruuskuvioita. Jälkimmäisessä pääniminä olivat mestari Kazarianin lisäksi Amazing Red ja Sonjay Dutt. Myös joukkuemestaruuskuvioissa tapahtui taas uusi käänne, kun Kid Kash jatkoi nyt entistä aggressiivisemmin riidan haastamista James Stormin kanssa. Storm oli jo ajautua 2 on 1 -tappeluun Kashin ja Dallasin kanssa, mutta hän pääsi viime hetkellä pois paikalta. Saa nähdä, siirtyykö nyt Storm kokonaan tag team -kuvioihin ja seuraako Harriskin lopulta hänen perässään. America's Most Wanted vs. Dallash & Kash voisi olla kova feud, vaikka se tietäisikin loppua Harrisin ME-pushille. Mestaruuskuvioiden ulkopuolella Shane vs. Douglas on ihan hyvä feud (kunhan Shane selviää siitä voittajana) ja Pat Kenney & Sonny Siaki vs. Glenn Gilberti & Johnny Swingerkin edelleen ihan ok, vaikka se junnaakin aika paikallaan ja vaikka siihen sekoitettu naisten soppa ei oikein nappaa.
Huonot uutiset:

1. Mukana oli kaksi aika heikkoa ottelua.
2. Erik Watts vs. Abyss & Goldielocks on feudina täyttä kuraa.
  • 1. Jos neljän hyvin onnistuneen lisäksi show'ssa olisi nähty vaikka kaksi edes ihan ok:ta, olisi tämä show noussut kokonaisarvosanaltaan Ok:ksi. Nyt yksi huono naisten ottelu ja toinen varsin vaisu miesten ottelu rokottivat arvosanaa. Toivottavasti näitä turhia ja vaisuja otteluita ei tarvitsisi nähdä tulevaisuudessa lisää, vaikka nyt ne eivät kamalasti haitanneetkaan kaiken hyvän kaman keskellä.
  • 2. Ja juuri kun muuten kaikki kuviot olivat menossa hyvään suuntaan, niin sitten meille pitää tietenkin syöttää jotain aivan kamalaa tuubaa. Nyt se kamala tuuba on Erik Wattsin ja Goldielocksin ihmissuhdedraamafeudin jatkaminen juuri, kun olin toivonut, että TNA olisi päässyt eroon sekä Wattsista että Goldielockista. Kaikkein pahinta on se, että tähän soppaan sekoitetaan oikeasti hyvässä nosteessa ja kehitysvireessä ollut Abyss, joka joutuu nyt sitten ilmeisesti ottelemaan Wattsia vastaan jossain täysin idioottimaisissa ja heikoissa otteluissa. Tämä ei yksinkertaisesti voi olla kenenkään mielestä hyvää buukkausta. Goldie ja Watts promoilevat toisilleen siitä, kuinka vihaavat toisiaan, ja Goldie käskyttää Abyssia Wattsin kimppuun. Lopettakaa tämä heti.
YHTEENVETO: Kuten tuli jo mainittua, tämä oli aika lähellä Ok:ta, mutta Kehnon puolelle jäädään vielä.

-------------------------------

Weekly PPV #93 (12.5.2004)

Singles Match
Kid Kash vs. James Storm
**½ (9:07)


Singles Match
Monty Brown vs. BG James
** (6:29)


Three Strikes Series for the NWA X Division Title Shot, Match #2
Sonjay Dutt vs. Amazing Red
*** (7:24)


Corporal Punishment Match
Michael Shane w/ Traci vs. Shane Douglas
**½ (9:06)


Tag Team Match
Petey Williams & Bobby Roode w/ Scott D'Amore vs. Hector Garza & Abismo Negro
*** (8:10)


NWA World Heavyweight Championship Match
AJ Styles (c) vs. Chris Harris
**½ (15:38)


Tulokset:
Spoiler: näytä
James Storm def. Kid Kash
Monty Brown def. BG James
Amazing Red def. Sonjay Dutt
Shane Douglas def. Michael Shane
Bobby Roode & Petey Williams def. Hector Garza & Abismo Negro
AJ Styles (c) def. Chris Harris to retain the NWA World Heavyweight Championship
Hyvät uutiset:

1. Otteluiden keskiarvo oli varsin hyvä.
2. Päämestaruuskuviot rullaavat edelleen tehokkaasti, vaikka tämän viikon ottelu jäikin vähän vaisuksi.
3. Kokonaisuutena myös koko muun kortin feudit toimivat varsin ok:sti, vaikka pientä paikoillaan junnaamisen vaaraa alkaa monissa olla.
  • 1. Viime viikolla nähtiin pari tosi kovaa ottelua, mutta tästä puuttuivat sellaiset harmillisesti kokonaan. Onneksi vastapainona myöskin ne oikeasti huonot ja heikot ottelut loistivat poissaolollaan, joten kokonaisuutena tämä show oli otteluidensa puolesta varsin mallikas. Yleisöä hemmoteltiin parilla hyvällä X-Divisioonan ottelulla, joista Duttin ja Redin ottelusarjan kakkososa olisi noussut kiistatta hienon puolelle, jos minuutteja olisi vain ollut pari lisää. Kahden hyvän ottelun lisäksi nähtiin yllättävän toimiva koitos Monty Brownin ja BG Jamesin välillä sekä kolme toimivaa **½-koitosta.
  • 2. **½-otteluista päämestaruusottelulla olisi tosin ollut potentiaalia paljon enempäänkin, mutta ne mahdollisuudet pilattiin typerillä sekaantumisilla ja muulla ylibuukkaamiselle. Ottelu ei päässyt etenemään rauhassa oikein missään vaiheessa. Kritiikillä aloittamisesta huolimatta on edelleen todettava, että päämestaruuskuviot rullaavat varsin tehokkaasti ja kiinnostavasti. Jeff Jarrett on nyt ollut poissa kolmen show'n ajan, ja se on tehnyt todella hyvää ME-kuvioille. Lisäksi Styles on saanut vastaansa joka viikko oikeasti kiinnostavassa ja vakavasti otettavssa mestaruusottelu eri vastustajan. Samaan aikaan vanhoja haastajia ei kuitenkaan ole tiputettu pois kuvioista, vaan he ovat jääneet kärttämään uutta mahdollisuuttaan. Kuten jo on tullut todettua, Ravenin lisäksi myös 3 Live Krusta on tullut hyvin aggressiivinen uusintamahdollisuutensa vaatimisen kanssa. 3LK olikin ajautunut pahoihin erimielisyyksiin Vince Russon kanssa. Niinpä sekä Killings että Raven sidottiin ME:n ajan käsiraudoilla kehään kiinni, jotta he eivät sekaantuisi otteluun, mutta itse asiassa se vain helpotti miesten sekaantumisia, minkä takia homma menikin täydeksi sekaantumissopaksi. Mielenkiintoista oli se, että Ravenin jo pari viikkoa sitten oman onnensa nojaan jättämä Sabu sekaantui tähän otteluun ja esti Ravenin sekaantumisin käymällä tämän kimppuun. Saa nähdä, näemmekö nyt vihdoin Raven vs. Sabu -feudin. Joka tapauksessa päämestaruuden ympärillä tapahtuu paljon. Ensi viikolle buukattiin taas hyvältä kuulostava jatko-ottelu.
  • 3. Tällä hetkellä suurin osa muista TNA:n kuvioista on hieman paikoillaan junnaavassa tilassa, mutta tilanne ei ole vielä huolestuttava, kunhan lähiviikkoina kuvioissa päästään taas eteenpäin. Tällä hetkellä nimittäin lähes kaikki feudit ovat oikein mallikkaita. Ja on sitäpaitsi myönnettävä, että pientä kehitystä tapahtuu koko ajan. Esimerkiksi World X Cup -kuviossa Team NWA:n kapteeni Jerry Lynn sai tällä viikolla tarpeekseen Team Canadan managerin Scott D'Amoren sekaantumisista ja kieroilusta, ja niinpä hän haastoi Bobby Rooden ensi viikolla otteluun, jonka voittamalla Lynn saisi olla kahdestaan viisi minuuttia kehässä D'Amoren kanssa. D'Amore suostui sillä ehdolla, että Rooden voittaessa ottelun Lynn joutuisi eroamaan Team NWA:n kapteenin paikalta. Joukkuemestaruuskuvioissa puolestaan uutena käänteenä nähtiin Dusty Rhodesin comeback. American Dream saapui D-Lo Brownin ja Chris Harrisin kanssa auttamaan alakynteen jäänyttä James Stormia taistelussa Dallasia ja Kid Kashia vastaan. Olin jo aika varma, että Storm tosiaan alkaisi feudata Kashia ja Dallasia vastaan juuri Brownin ja Rhodesin kanssa porukkana, mutta Kash sekaantui myös Harrisin ME-otteluun, joten jatko on auki. Muut midcard-kuviot pyörivätkin sitten aika tutulla kaavalla. Red ja Dutt taistelivat edelleen X-Divarin mestaruuden ykköshaastajuudesta, ja Kazarian seurasi tilannetta rampilta. Shane ja Douglas selvittelivät välejään kehässä. Viime viikolla 3LK:n kanssa ongelmiin ajautunut Brown pieksi BG Jamesin. Trinityn, Gilbertin ja Swingerin muodostama ja NYC-nimen saanut porukka jatkoi Desiren, Pat Kenneyn ja Siakin piinaamista backstagella. Ei mitään moitittavaa missään näissä kuvioissa.
Huonot uutiset:

1. Abyss/Goldielocks/Erik Watts -kuvio jatkuu, ja nyt siihen sekoitetaan Vince Russokin.
2. Huippuotteluita ei ole edelleenkään kovin usein.
  • 1. Tämän hetken ehdottomasti kamalinta paskaa TNA:ssa on tämä Goldielocksin, Erik Wattsin ja Abyssin kuvio, johon uhrattiin onneksi tällä viikolla vain pari minuuttia, mutta sekin oli liikaa. Tuossa ajassa Goldielocks ehti nimittäin vetää taas yhden painihistorian huonoimmista promoista (yli)näyttelemällä sekopäistä muijaa, joka on saanut kiedottua Abyssin pikkusormensa ympärille ja aikoo nyt kostaa Abyssin avulla Erik Wattsille ja ilmeisesti myös Vince Russolle. Keskeinen biiffi tässä Wattsin ja Goldielocksin kuviossa on nyt ilmeisesti se, että Watts syyttää Goldielocksia siitä, että heidän eronsa jälkeen Goldie on varastanut koko Wattsin omaisuuden ja aiheuttanut tämän ajautumisen vararikkoon. Goldie puolestaan kiistää kaikki Wattsin syytteet, ja tällä viikolla hän uhkasi Wattsia jo oikeustoimilla. Miten Russo liittyy tähän kaikkeen? Goldie uhkaili myös Russoa oikeustoimilla, koska tämä on palkannut Erik Wattsin takaisin TNA:han, vaikka tämä puhuu selkeästi täyttä paskaa. En malta odottaa tämän kuvion jatkoa.
  • 2. Tämä on lähinnä yleinen kritiikki TNA:ta kohtaan. Vaikka show'iden taso on kohonnut huomattavan paljon viime vuodesta tai vielä helmikuun kamalasta alennustilasta, ihan huippuluokan otteluita ei ole nähty tänäkään vuonna kuin pari kappaletta. Koko ajan niihin on hyviä mahdollisuuksia, mutta jotenkin TNA onnistuu jatkuvasti tyrimään parhaatkin ottelut siten, että ne jäävät juuri alle neljän tähden. Yrittäkää vähän vähemmän jossain tapauksissa ja antakaa aikaa enemmän, niin niitä huippuotteluita alkaisi tulla vuoden 2002 tahtiin!
YHTEENVETO: Vähän ehkä välishow'n makua, mutta ihan jees kuitenkin. Kehno.

-------------------------------

Weekly PPV #94 (19.5.2004)

Singles Match
Bobby Roode w/ Scott D'Amore vs. Jerry Lynn
**½ (9:46)


5-Minute Match
Jerry Lynn vs. Scott D'Amore w/ Bobby Roode
* (3:56)


Singles Match
David Young vs. D-Ray 3000
*½ (4:37)


6-Man Tag Team Match
NOSAWA & Ryuji Hijikata & Mitsu Hirai Jr. vs. Heavy Metal & Abismo Negro & Mr. Aguila
**½ (7:02)


Three Strikes Series for the NWA X Division Title Shot, Match #3
Sonjay Dutt vs. Amazing Red
*** (9:10)


Bunkhouse Brawl Match
Kid Kash & Dallas vs. James Storm & Dusty Rhodes
** (11:34)


Deadly Draw Match for the NWA World Heavyweight Championship
AJ Styles (c) vs. Chris Harris vs. Raven vs. Ron Killings
***½ (19:12)


Tulokset:
Spoiler: näytä
Jerry Lynn def. Bobby Roode
Jerry Lynn def. Scott D'Amore via DQ
D-Ray 3000 def. David Young
Abismo Negro & Mr. Aguila & Heavy Metal def. Ryuji Hijikata & Mitsu Hirai Jr. & NOSAWA
Amazing Red def. Sonjay Dutt to become #1 contender for the NWA X Division Championship
Dusty Rhodes & James Storm def. Kid Kash & Dallas
Ron Killings def. AJ Styles (c), Chris Harris, Raven for the NWA World Heavyweight Championship
Hyvät uutiset:

1. Hyvin pyörineitä päämestaruuskuvioita piristettiin entisestään todellisella yllätyskäänteellä.
2. Main Event oli yksi vuoden parhaista TNA-otteluista.
3. Muutenkin ottelut olivat pääasiassa viihdyttäviä.
4. Alakortti jatkaa tasaisen toimivaa meininkiään, kirkkaimpana tähtenään Monty Brown.
  • 1. Tämän show'n ehdottomasti merkittävin juttu oli Main Event ja siellä edistetyt päämestaruuskuviot. Kaikille on varmasti käynyt jo selväksi kuluneiden viikkojen arvosteluista, että olen tykännyt TNA:n päämestaruuskuvioista viime aikoina hyvin paljon. Kamppailu on äärimmäisen aktiivista, ja kuvioissa pyörii useita oikeasti overeita ja vakavastiotettavia mestaruuden haastajia. Lisäksi mestaruusotteluita on nähty nyt neljä viikkoa putkeen, mikä on aivan mahtavaa. Silti aloin viime viikon hieman vaisun ottelun jälkeen miettiä, etenisikö tämä tilanne mestaruuskuvioissa oikeasti johonkin vai jäätäisiinkö tässä junnaamaan paikalleen. No, paikalleenjunnaamista ei taas tarvitse hetkeen pelätä tämän show'n jälkeen. Ensinnäkin Jeff Jarrett teki comebackinsa oltuaan poissa mestaruustappiostaan lähtien, ja hän sekaantui ratkaisevasti ottelun kulkuun. Todellinen pommi oli kuitenkin ottelun lopetus, joka oli ainakin itselleni täysi yllätys. Saapa nähdä, mitä seuraavaksi päämestaruuskuvioissa tapahtuu. Pelkään pahinta (Jarrett takaisin mestariksi parissa viikossa), toivon parasta (kilpailu sen kuin tihenee). Myös Monty Brown on nousemassa näihin päämestaruuskuvioihin takavasemmalta, joten kilpailua riittää.
  • 2. Niin ja joo, ME oli muuten myös paras ei ****-arvosanaa saanut TNA:n ottelu tänä vuonna. Vaikka kehuinkin Jarrettin sekaantumisen tuomaa yllätystä, oli sekaantuminen silti samaan aikaan pienoinen harmi, koska muuten ottelussa ei nähty YHTÄÄN sekaantumista. Täysin puhdas 20-minuuttinen päämestaruusottelu olisi ollut jo melkein automaattisesti huippuottelu näillä kavereilla. Lisäksi pitää sanoa, etten ollut mitenkään suurin ottelumuodon fani: puhtaan Four Corners -kamppailun sijaan Styles ja Harris aloittivat ottelun, kunnes sitä oli kulunut viisi minuuttia. Sitten kehään tuli Raven ja viisi minuuttia myöhemmin Killings. Lisäksi ottelussa oli ihan turhia lisäsääntöjä (jos ensimmäisen tai toisen viisiminuuttisen aikana olisi nähty selätys, hävinneet painijat olisivat joutuneet poistumaan takahuoneeseen), joita ei lopulta hyödynnetty mitenkään. Miksei tämä vain voinut olla puhdas 1 vs. 1 vs. 1 vs. 1 -ottelu? Nyt katsojat eivät tieneet aluksi ollenkaan, mistä tässä "Deadly Draw" -ottelussa oli kyse. Mutta siis, muuten täytyy sanoa, että ottelu oli hienoa painiviihdettä, joka parani sitä pidemmälle, mitä se eteni. Kaikki neljä tekivät upeaa työtä, mutta kirkkain tähti oli toki taas AJ Styles, joka esitti muun muassa Shooting Star Pressin kehästä ulos.
  • 3. Main Event oli kova, eivätkä show'n muutkaan ottelut olleet millään tavalla paskoja. Amazing Red ja Sonjay Dutt vetivät kolmannen hyvän keskenäisen ottelun, jonka nousun korkeammille arvosanoille esti jälleen kerran liian lyhyt kesto. Myös opener (Lynn vs. Roode) ja myöhemmin nähty Team Mexico vs. Team Japan olivat oikein kivaa menoa, vaikkeivat millään tavalla tajunnanräjäyttävää. Kash & Dallas vs. Storm & Rhodes oli myös ihan pätevä kamppailu, vaikka annoinkin arvosanaksi vain **. Koska en laske Lynn vs. D'Amorea varsinaisesti otteluksi vaan lähinnä anglen jatkeeksi, show'ssa nähtiin vain yksi heikko ottelu, eikä sekään häirinnyt kovin pahasti. Ei tämä keskiarvoltaan ihan parhaimpia viikkoja ollut, mutta oikein hyvä silti.
  • 4. Ja sitten ne vakiokiitokset (lähes) koko midcardille. Ensi viikolla vihdoin koittavan Ultimate X Cupin pohjustus on hoidettu hienosti, ja samalla on jaksettu rakennella tosiaan X-Divarin mestaruuskuvioita. Tällä viikolla vihdoin ratkesi uusi ykköshaastaja Kazarianille, ja Kazarian ottikin heti yhteen uuden haastajansa kanssa. Joukkuemestaruuskuviot etenevät omalla painollaan, ja Dusty toimii tällaisessa harmittomassa roolissa ihan kivasti. Saa nähdä, palaako Harris jossain vaiheessa Stormin pariksi tähän feudiin. Pat Kenney jatkoi tällä viikolla yksin taisteluaan NYC:tä (Swinger, Gillberti & Trinity) vastaan, kun Siaki ja Desire loistivat poissaolollaan. Kenney jäi jo kolmantena viikkona putkeen heelien jalkoihin, vähitellen saisi jotain lopullista tapahtua tässä kuviossa. Etenemisen tarpeesta tuli mieleen, että Shane vs. Douglasia ei muuten jatkettu tällä viikolla ollenkaan. No, pieni paikallaan junnaaminenkin on välillä ymmärrettävää. Tärkeintä on, että kokonaisuus toimii. Erityiskehuja pitää antaa vielä Monty Brownille, joka parantaa meininkiään joka viikko ihan huikealla tahdilla. Brown on todella ottanut tämän sekopäisen roolinsa haltuun upeasti. Mies tykitti taas backstagella timanttimaisen promon, jossa hän haukkui mm. haastattelija Scott Hudsonin, 3 Live Kru'n ja kaikki ME-painijat. Brown on kultaa. POUNCE. PERIOD.
Huonot uutiset:

1. Abyss/Goldie/Watts on edelleen paskaa.
2. David Young on tylsä.
  • 1. Kovin suuria eivät ole tämänviikkoiset huonot uutiset. Abyss & Goldie vs. Watts -kuvion paskuus ei muutu yhtään mihinkään, mutta onneksi se on saanut kahtena viime viikkona tosi vähän ruutuaikaa. Tälläkin kertaa homma oli ohi parissa minuutissa, kun Goldie saapui aukomaan päätään Abyssin kanssa selostajille, kunnes Erik Watts saapui paikalle, pieksi Abyssin ja oli käydä Goldien kimppuun, mutta Goldie pääsi juuri ja juuri pakoon. Niin kauan kuin tämän saama ruutuaika on alle vi]isi minuuttia, en jaksa olla kovin ärsyyntynyt. Eniten harmittaa se, että oikeasti kykeneväinen Abyss on nyt jumitettu tällaiseen kuvioon.
  • 2. Toinen suhteellisen turha alakortin kuvio on tämä David Youngin tappioputken jatkaminen. Ilmeisesti tästä yritetään saada aikaan jotain uutta 1990-luvun puolivälin Barry Horowitz-meininkiä, sillä nyt Youngin sisääntulonkin aikana näytettiin jo tilastot siitä, että Youngin tappioputki oli (mukamas) nyt jo 38 ottelun pituinen. Muuten tällainen "painija ajautuu tappiokierteeseen ja joutuu entisen porukkansa (Gillberti, Swinger & Trinity) hylkäämäksi" -kuvio voisi olla ihan kiva, mutta Youngissa ei ole vain mitään, miksi olisin edes piirun vertaa kiinnostunut hänestä. Esim. MVP:n tilanne WWE:ssä joitain vuosia sitten oli aivan erilainen, koska MVP oli oikeasti kiinnostava. Young ei ole. Nyt Young otti pataan tässä show'ssa debytoineelta afropäiseltä mustalta iloiselta kaverilta D-Ray 3000:lta, josta minulle tuli ainakin vahvat Norman Smiley -vibat. Saa nähdä, kauan tätä Youngin kuviota jatketaan. Toivottavasti ei kovin kauaa. Ottelunsa jälkeen Young jäi kehään seuraamaan Kenneyn tappelua NYC:n kanssa, mutta hän ei auttanut kumpaakaan osapuolta.
YHTEENVETO: Erityisesti ME-meininkiensä ansiosta yksi vuoden parhaimmista TNA-ppv:eistä, mutta kokonaisuus ei kuitenkaan ihan riitä Ok:n puolelle, joten Kehno tämä on.

*** AJ Styles
** Ron Killings
* Chris Harris

1. WWE WrestleMania XX - Hieno
---------------
2. WWE Royal Rumble - Hyvä
3. WWE Backlash - Hyvä
---------------
4. WWE No Way Out - Ok
5. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #80 - Ok
6. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #89 - Ok
7. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #84 - Ok
---------------
8. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #92 - Kehno
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #94 - Kehno

10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #75 - Kehno
11. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #83 - Kehno
12. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #90 - Kehno
13. WWE Judgment Day - Kehno
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #93 - Kehno
15. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #86 - Kehno
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #88 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #85 - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #87 - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #91 - Kehno
--------------
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #76 - Surkea
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #82 - Surkea
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #77 - Surkea
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #81 - Surkea
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #78 - Surkea
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #79 - Surkea

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Su 29.06.2014 21:59

Kuva
TOTAL NONSTOP ACTION WEEKLY PPV #95 (26.5.2004)

Toukokuun viimeinen TNA-ppv ei ollut ihan perinteinen TNA:n viikottaislähetys, sillä nyt oli vuorossa lähes kahden kuukauden ajan hehkutettu World X Cup -jakso. TNA oli siis kevään mittaan järjestänyt kolme America's X Cup -turnausta eri maiden X-Divarin painijoiden välille, ja noissa turnauksissa Team Mexico oli voittanut ensin Team NWA:n, sitten Team Canadan ja lopulta Team UK:n. Kolmannen turnauksen jälkeen TNA:ssa alettiin valmistella World X Cupia, joka vihdoin ja viimein ratkaisisi yhden illan aikana kaikkien eri maiden X-Divariporukaiden keskinäisen paremmuuden. Niinpä päätettiin, että toukokuun viimeinen ppv olisi World X Cup -jakso, jossa kahden tunnin aikana neljän maan joukkueet (Meksiko, Kanada, Japani ja USA) ottaisivat yhteen erinäisissä otteluissa ja ratkaisisivat vihdoin, missä maassa ne parhaat X-Divisioonan painijat sijaitsevat. Tämä show oli siis omistettu pelkästään X-Divisioonalle. Turnauksen rakenne poikkeaisi selvästi aikaisemmista America's X Cupeista, mutta siitä kohta lisää. Selostajinamme tässä huikeassa turnausjaksossa tietenkin Don West ja Mike Tenay.

Kuva
16 Man Gauntlet Match - World X Cup Tournament First Round Match
Participants: Christopher Daniels, Johnny Devine, NOSAWA, Taichi Ishikari, Chris Sabin, Mr. Aguila, Petey Williams, Ryuji Hijikata, Jerry Lynn, Heavy Metal, Mitsu Hirai Jr, Bobby Roode, Abismo Negro, Elix Skipper, Eric Young, Hector Garza
Kuten äsken totesin, tämän World X Cupin rakenne poikkeaisi selvästi America's X Cupista. Tällä kertaa ei nähtäisi ollenkaan ottelijoiden keskinäisiä Singles Matcheja tai kahden maan välistä suurta eliminointiottelua. Maiden välisiä perusjoukkueotteluitakin nähtäisiin vain kaksi. Sen sijaan turnaus alkoi tällä Gauntlet Matchilla, ja ratkaisevina otteluina nähtäisiin myöhemmin illalla ensin Ladder ja sitten TNA:n oma Ultimate X Match. Nyt oli kuitenkin ensimmäisenä vuorossa tämä Gauntlet Match, jonka päällimmäisenä ideana oli esitellä kaiki turnaukseen osallistuvat painijat ja joukkueet. Ottelu käytiin perus Gauntlet-säännöin, eli kaksi painijaa aloitti kehässä, ja uusi tuli kehään aina minuutin jälkeen. Eliminoinnit onnistuisivat vain yläköyden yli heittämällä, kunnes jäljellä oli vain kaksi painijaa, jolloin voitto ratkeaisi joko selätyksellä tai luovutuksella. America's X Cupin tapaan myös tässä World X Cupissa maiden paremmuusjärjestys ratkaistaisiin otteluista kerättävillä pisteillä. Se maa, jolla olisi illan päätteeksi eniten pisteitä, olisi voittaja. Tästä openerista jaettiin pisteitä niin, että voittajan maa saisi 3 pistettä ja toiseksi tulleen maa 1 pisteen.

Tykkäsin siitä, että tämä World X -turnaus aloitettiin ottelulla, jossa päästiin esittelemään kaikki painijat. Jokainen vieläpä pääsi näyttämään vähintään hetken aikaa osaamistaan, joten turnauksen avausotteluna tällainen Gauntlet toimi aivan täydellisesti. Battle Royalina homma olisi mennyt luultavasti vain turhaksi sähläykseksi, mutta nyt jutussa pysyi koko ajan järkevä rytmi päällä. Muutenkin olen ihan fiiliksissä siitä, että TNA oli hakenut tähän World X -turnaukseen nyt oikeasti suurta fiilistä järjestämällä perinteisten joukkueotteluiden lisäksi monenlaisia muitakin kohtaamisia. Kehujen jälkeen on harmiksi todettava, että ottelu itsessään ei ollut niin hyvä kuin olisin toivonut. Koko ajan kehässä oli pientä sähläilyn ja botchailun ilmapiiriä, ja muutamat eliminoinnit hoidettiin aika köykäisesti. Harmillisesti myös lopputaistelu jäi lyhyeksi, vaikka sillä olisi voinut olla potentiaalia mihin tahansa. Heikkouksistaan huolimatta tämä oli Gauntlet, jossa kehään nousi 16 lahjakasta X-Divarin painijaa, joten mistään paskasta ottelusta ei ollut kyse. Erityismaininta pitää antaa Jerry Lynnille, joka otti lopussa tosi rajun bumpin vastaan. Kokonaisuutena ihan kiva opener, joka olisi voinut olla paremmalla buukkauksella ja tuurilla vielä paljon viihdyttävämpi.
**½ (18:58)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Hector Garza (Team Mexico) (Last eliminated Chris Sabin (Team NWA))
In ring angle w/ Jeff Jarrett, Mike Tenay & Vince Russo
Kuten viime arvostelussa kirjoitin, Jeff Jarrett teki viime show'n ME:ssä comebackin kuukauden mittaisen hermolomansa jälkeen. Tuossa ottelussa Jarrett esti AJ Stylesin voiton ja aiheutti sen, että lopulta Ron Killings nousi toista kertaa urallaan NWA World Heavyweight -mestariksi! Kyllä vain, Truth oli tosiaan voittanut viime show'ssa päämestaruuden, mikä tuli ainakin itselleni täytenä yllärinä. Nyt ei kuitenkaan nähty Killingsin voitonjuhlia, vaan sen sijaan kehään saapui raivoissaan oleva Jarrett. Jarrett raahasi kehään mukanaan Mike Tenayn, jotta hän voisi vahvistaa Jarrettin ilmoituksen todeksi. Jarrett ilmoitti kehässä, että hän ei ole vielä käyttänyt rematch-mahdollisuuttaan ja että hän tahtoo käyttää sen ensi viikolla Ron Killingsiä vastaan. Tämän jälkeen Jarrett käski Vince Russon paikalle, jotta tämä voisi buukata ottelun. Russo saapui kuin saapuikin kehään ja sanoi, että kaikesta Jarrett-vihastaan huolimatta hän olisi antanut Jarrettille koska tahansa tämän uusintaottelun, kun tämä olisi vain saapunut TNA:n show'hun pyytämään sitä. Jarrett ei tästä välittänyt vaan jatkoi uhoamistaan sanomalla, että hän voisi päihittää samana iltana kaikki muutkin hänen tiellään olleet: Chris Harrisin, Ravenin ja AJ Stylesin. Suunsoiton jälkeen miehet paiskasivat kättä siitä, että Jarrett saisi mestaruusottelunsa ensi viikolla. Vasta kädenpuristuksen jälkeen Russo paljasti, että Jarrettin uhoamisesta hän oli saanut idean ensi viikon mestaruusotteluksi. Tuo ottelu ei tulisi olemaan Singles Match, vaan sen sijaan siihen osallistuisivat Killingsin ja Jarrettin lisäksi juurikin Harris, Styles ja Raven. Muutenkaan tuo ottelu ei olisi ihan normaalia kauraa, vaan se olisi historian ensimmäinen King of the Mountain Match! Olinkin jo tässä muutaman viikon ajan miettinyt, että nähtiinkö ensimmäinen KOTM tosiaan jo vuonna 2004 ja että nähtäisiinkö se juuri tässä vaiheessa. Odotan innolla ensi viikkoa.

Kuva Kuva
Johnny Devine & Bobby Roode vs. Christopher Daniels & Elix Skipper - World X Cup Tournament Second Round Match
World X Cupin toisella kierroksella nähtäisiin kaksi joukkueottelua, joissa kaksi Team NWA:n jäsentä ottelisi kahta Team Canadan jäsentä vastaan ja kaksi Team Japanin jäsentä ottelisi kahta Team Mexicon jäsentä vastaan. Molemmissa otteluissa oli tarjolla 2 pistettä voittajajoukkueelle. Ensin vastakkain asettuivat Team Canadaa edustaneet Johnny Devine ja Bobby Roode sekä Team NWA:ta edustaneet Christopher Daniels ja Elix Skipper, joilla oli oma pitkä Triple X-historia takanaan.

Loistavaa! Juuri tällaista joukkuetoimintaa TNA on kaivannut, ja juuri tällaiseen menoon tällä firmalla pitäisi olla useamminkin mahdollisuuksia. Olen sinänsä kyllä nauttinut Kashin ja Dallasin mestaruuskaudesta ja siihen liittyneistä kuvioista, eikä X-Divarilaisia tarvitse ainakaan koko aikaa sekoittaakaan joukkuemestaruuskuvioihin, kunhan heille annetaan jossain muodossa mahdollisuus tällaisten otteluiden painimiseen. Tässä oli suoranainen malliesimerkki siitä, kun neljä pirun lahjakasta ja nuorta painijaa pistetään ottelemaan lähes 15-minuuttinen joukkueottelu ja kun nämä neljä pistävät kaikkensa peliin. Danielsin ja Skipperin yhteistyö oli oletetusti saumatonta, mutta myös Team Canada pisti tässä ottelussa parastaan. Devine säväytti ottelun aikana muun muassa Shooting Star Pressillään ja muilla high flying -liikkeilään, ja Roode dominoi kehään todella rajuilla power-liikkeillään. Jos vain ottelu olisi ollut hitusen pidempi ja siinä olisi nähty vielä hitusen enemmän jotain ainutlaatuista, olisi puhuttu huippuottelusta. Nyt jäädään hieman alle neljän tähden.
***½ (11:34)
Voittajat:
Spoiler: näytä
Team NWA (Skipper pinned Devine after a Power-Plex)
Kuva Kuva
Ryuji Hijikata & Mitsu Hirai Jr. vs. Heavy Metal & Abismo Negro - World X Cup Tournament Second Round Match
Ja ensimmäisen joukkueottelun jälkeen oli vuorossa toisen kierroksen toinen ottelu. Tässä vastakkain asettuivat siis Team Japania edustaneet Ryuji Hijikata ja Mitsu Hirai Jr. sekä Team Mexicoa edustaneet Heavy Metal ja Abismo Negro. Näillä joukkueilla oli takana juuri viime viikolla käyty 6-Man Tag Team Match, jossa Team Japanin kolmantena jäsenenä oli ollut NOSAWA ja Team Mexicon kolmantena jäsenenä Mr. Aguila.

Tämä oli mukavasti erilainen joukkueottelu verrattuna äskeiseen kamppailuun. Samalle tasolle tämä ei kuitenkaan päässyt, vaikka kolme tähteä olikin hyvin lähellä. Itse asiassa olisin antanut tälle kolme tähteä, jos vain lopussa olisi vältytty turhilta botcheilta ja säätämiseltä, jotka rokottivat harmillisesti fiilistä. Muuten tämä oli oikein mielenkiintoinen ja viihdyttävä joukkueottelu. Äskeisen spottailun sijaan tässä keskityttiin enemmän tyylipuhtaisiin tekniikkaotteisiin ja näyttäviin Suplexeihin ja muihin heittoihin. Kunpa vain koko ottelun ajan olisikin pitäydytty niissä, sillä spottailuosiot olivat tässä ottelussa harvinaisen heikkoja niiden edellämainittujen botchien vuoksi. Sen sijaan Team Japan työstämässä Abismo Negron kättä pitkän aikaa oli hyvin rakenneltua ja todella toimivaa painia. Kokonaisuutena tämä oli joka tapauksessa viihdyttävä ja kaikin puolin mukava joukkueottelu, jonka katsoi mielellään. Kiva rauhallisempi väliottelu ennen illan kohokohtia.
**½ (8:00)
Voittajat:
Spoiler: näytä
Team Japan (Hirai Jr. pinned Metal after a Exploder Suplex)
Kuva Kuva Kuva Kuva
Eric Young vs. Taichi Ishikari vs. Mr. Aguila vs. Jerry Lynn - World X Cup Tournament Third Round Ladder Match
World X Cup -turnauksen kolmannella kierroksella oli jaossa ruhtinaalliset 4 pistettä - tosin ihan syystäkin, sillä nyt ottelumuotona oli neljän miehen Ladder Match. Jokaisesta joukkueesta oli valittu otteluun yksi edustaja, joka ei saanut olla painimassa äskeisissä joukkueotteluissa. Lisätwistinä tässä Ladder Matchissa oli se, että tämän kierroksen jälkeen se joukkue, jolla oli vähiten pisteitä, tippuisi pois turnauksesta ennen finaalina odottavaa Ultimate X Matchia. Mikä olisi se joukkue, joka ei jatka enää finaaleihin?

No niin, saatiinhan sieltä jo ennen Main Eventiä ensimmäinen illan huippuottelu. Olin jo etukäteen varma siitä, että tämänkertaisen ppv:n on lähes pakko tarjota vähintään yksi - mielellään ainakin kaksi - huippuottelua. Tässä oli nyt sitten se ensimmäinen, kun Jerry Lynn, Eric Young, Taichi Ishikari ja Mr. Aguila (tässä parhausjärjestyksessä) pistivät itsensä täysillä likoon Ladder Matchissa. Aikaa oli reippaasti yli 15 minuuttia, ja ottelussa nähtiin monia hurjia spotteja, joista kaikkein rajuimmat tuntuivat osuvan lähes järjestään Eric Youngin kohdalle. Silti tässäkin oli vielä pientä haparointia ja pari harmillista kömpelyyttä (vaikkeikaan yhtään suoranaista botchia), minkä takia tämä ei noussut neljää tähteä korkeammalle, vaikka muuten siihenkin olisi ollut täydet edellytykset. Erityisesti Aguilalta nähtiin pari kömpelöä hetkeä, mutta toisaalta taas hän täräytti muun muassa aivan upean Springboard Moonsaultin tikkaiden päälle makaavalle Youngille, joten enpä häntäkään voi pahemmin moittia. Jerry Lynn oli ottelun tähti upeilla high flying -liikkeillään ja myös rajulla bumpinottokyvyllään. Kokonaisuutena huippuluokan spottailua, jota katsoisi koska tahansa lisää.
**** (18:11)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Eric Young
Kuva Kuva Kuva
Petey Williams vs. Hector Garza vs. Chris Sabin - World X Cup Tournament Final Ultimate X Match
Kolme parasta maata oli siis enää jäljellä, kun oli finaaliottelun aika. Finaalissa oli panoksena 5 pistettä, mikä tarkotti tähän otteluun tullessa sitä, että ottelun voittaja voittaisi myös koko turnauksen. Otteluna ei ollut kuitenkaan mikä tahansa koitos, vaan kyseessä oli historian kolmas Ultimate X Match, TNA:n itsekehittelemä ottelumuoto. Team Canadasta ja Team Mexicosta edustajina tässä ottelussa olivat joukkueen kapteenit, mutta Team NWA oli valinnut edustajakseen Chris Sabinin, joka oli tämän turnauksen ainut painija, joka oli ollut mukana molemmissa aiemmissa Ultimate X Matcheissa. Garzalla ja Williamsilla ei ollut aiempaa kokemusta Ultimate X:stä.

Ja kun edellisessä ottelussa toivoin lisää spottailua, tässä sitä todellakin oli. Tämä oli aika lailla täydellinen tapa päättää huikea World X Cup ja mahdollisesti kokonaankin näiden X Cupien sarja hetkeksi. Ainakin oma harras toiveeni on, että tämän jälkeen ei hetkeen nähdä mitään X Cupeja, koska tätä jaksoa on paha lähteä enää päihittämään. Tässä koko turnauksessa oli nyt kaikki mitä saattoi toivoa, ja tämä viimeinen ottelu oli täydellinen päätös turnaukselle. Toki voisin rutista hieman siitä, että ottelu ei saanut aikaa edes ihan 15:ttä minuuttia ja että muutaman minuutin lisäajalla tämä olisi noussut MOTYC:ksi, mutta en nyt jaksa keskittyä negatiivisuuksiin. Hieman alle 15-minuuttisenakin koitoksena tämä oli joka tapauksessa huippuottelu ja samalla MOTN. Sabin, Garza ja Williams osoittivat tässä ottelussa, miksi he ovat juuri niin perkeleellisen hyviä. En edes ala yksilöimään mitään spotteja tästä ottelusta, koska siinä ei ole mitään järkeä. Kaikki tekivät täydellistä työtä ja ansaitsevat tästä kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Ensiluokkaista spottailuviihdettä, tätä X-Divisioona on.
**** (13:45)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Chris Sabin
*** Chris Sabin
** Petey Williams
* Hector Garza

Kokonaisarvio Total Nonstop Action Weekly PPV #95:stä: Tämä oli mielikuvani TNA:n tapahtumista, kun aloin joku vuosi sitten kahlaamaan läpi näitä viikottaislähetyksiä. Odotukseni oli, että tasaisin väliajoin TNA oikeasti räjäyttäisi tajuntani tarjoamalla Hyvän ja painilliselta anniltaan todella kovatasoisen show'n, joka pärjäisi vertailussa jopa WWE:n ppv:eille. Sellaisia oli kuitenkin ennen tätä nähty erittäin nihkeästi. Itse asiassa tämä oli historian ensimmäinen TNA:n viikottainen ppv, jolle annan arvosanaksi Hyvän, mutta tämä on sen ansainnut. Jos vain kaksi viimeistä ottelua olisivat olleet vielä hieman parempia ja jos koko paketti olisi ollut vielä hitusen kovempi, olisi tämä noussut vielä Rumblen ja BL:n ohi.

1. WWE WrestleMania XX - Hieno
---------------
2. WWE Royal Rumble - Hyvä
3. WWE Backlash - Hyvä
4. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #95 - Hyvä
---------------
5. WWE No Way Out - Ok
6. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #80 - Ok
7. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #89 - Ok
8. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #84 - Ok
---------------
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #92 - Kehno
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #94 - Kehno
11. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #75 - Kehno
12. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #83 - Kehno
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #90 - Kehno
14. WWE Judgment Day - Kehno
15. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #93 - Kehno
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #86 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #88 - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #85 - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #87 - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #91 - Kehno
--------------
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #76 - Surkea
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #82 - Surkea
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #77 - Surkea
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #81 - Surkea
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #78 - Surkea
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #79 - Surkea

Japeet
Viestit: 1514
Liittynyt: Pe 29.12.2006 16:00

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Japeet » Su 29.06.2014 22:09

Mielenkiintoinen arvostelu. Diggaan erilaisista turnauksista, ja wrestling world cup on ajatuksena aika jännä, joten ei liene yllätys että olen arvostelujasi lukiessa koko ajan odotellut että koska näiden pariin päästään.

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Ke 09.07.2014 16:24

Japeet kirjoitti:Mielenkiintoinen arvostelu. Diggaan erilaisista turnauksista, ja wrestling world cup on ajatuksena aika jännä, joten ei liene yllätys että olen arvostelujasi lukiessa koko ajan odotellut että koska näiden pariin päästään.
Kiitos kommentista! Kieltämättä nämä turnaussetit koko kevään 2004 ajan olivat aika mielenkiintoisia.

Unohdin jo kokonaan Ruisrockin takia, että sunnuntai oli ja meni. Tässä siis vähän myöhässä viime sunnuntain arvostelu:

Kuva
BAD BLOOD 2004

Ensimmäinen Bad(d) Blood niminen tapahtuma oli järjestetty vuonna 1997, jolloin se oli ollut yhden In Your House -tapahtuman lisänimenä. Silloin Main Eventinä nähtiin historian ensimmäinen Hell In A Cell Match, jossa Shawn Michaels kohtasi The Undertakerin. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin Shawn Michaels palaisi ottelemaan samannimisen tapahtuman Main Eventiin Hell In A Cell Matchissa, mutta siitä myöhemmin lisää. Bad Blood oli siis palannut kuuden vuoden tauon jälkeen WWE:n ppv-kartalle kesäkuussa 2003, jolloin se oli saanut kunnian olla historian ensimmäinen (Yhdysvalloissa lähetetty) brändieksklusiivinen ppv, kun pelkästään Raw'n painijat tähdittivät Bad Bloodia. Nyt brändien omien ppv:eiden aloittamisesta oli aikaa tasan vuosi, ja niinpä Raw sai taas kunnian järjestää kesäkuisen Bad Bloodin. Selostajinamme JR ja King. Tämä myös jäisi historian viimeiseksi Bad Bloodiksi, koska vuonna 2005 ppv-tarjonta kokisi taas muutoksen.

Kuva Kuva
La Resistance (c) vs. Edge & Chris Benoit - World Tag Team Championship
World Heavyweight -mestari Chris Benoit oli hetken aikaa saanut kunnian olla Raw'n tuplamestari, sillä firman tärkeimmän vyön lisäksi Benoit kantoi olkapäillään World Tag Team -mestaruuksien toista vyötä. Benoit nimittäin voitti pitkäaikaisen ystävänsä Edgen kanssa Raw'n joukkuemestaruusvyöt huhtikuussa Evolution Batistalta ja Ric Flairilta, kun Benoit ja Edge päättivät jälleen yhdistää voimansa. Benoit'n ja Edgen juhla-aikaa kesti reilun kuukauden ajan, kunnes toukokuun lopussa he hävisivät vyöt La Resistancen kotiseuduilla Quebecissä tälle kanadanranskalaiselle kaksikolle, kun Edge iski vahingossa Benoit'n Spearilla kanveesiin. Seuraavalla viikolla Benoit joutui ottelemaan Handicap Matchissa La Resistancea vastaan, ja hän voitti tuon ottelun Edgen avustuksella. Niinpä General Manager Eric Bischoff päätti, että Edge ja Benoit olivat ansainneet uusintaottelun Bad Bloodiin, vaikka Benoit'lle oli buukattu samalle illalle jo päämestaruusottelu Kanea vastaan. Tuplapuhteeseen joutuva päämestari olisi illan ensimmäisessä ottelussaan haastajan asemassa.

Ehdin juuri innostua siitä, kuinka hyvin ja viihdyttävästi tämä ottelu eteni ja kuinka tällä olisi mahdollisuuksia nousta hyvän ottelun tasolle, kun ottelun ongelmallinen lopetus sitten pilasi nuo fiilikseni. Bookkauksellisessa mielessä lopetus oli kyllä järkevä ja melkeinpä ainut oikea tapa lopettaa ottelu, koska tällä tavalla kukaan ei menettänyt uskottavuuttaan ja ottelulle saatiin silti järkevältä tuntunut lopetus. Lisäksi herätettiin lisäkiinnostusta Benoit'n illan pääottelua varten. Samalla kuitenkin tuon lopetuksen takia tämän ei olisi alun alkaenkaan pitänyt olla ppv-tasoinen ottelu, vaan tämä Benoit'n ja Edgen revanssi olisi pitänyt käydä Raw'ssa, jossa olisi voitu samalla buildata sopivasti tuota Benoit'n illan päämestaruusottelua. Mielestäni tuollainen buildaaminen ei ole enää tarpeellista ppv:ssä, jossa jokaisen ottelun merkityksellisyyden pitäisi olla siinä ottelussa itsessään. Ppv:hen olisi sen sijaan voitu buukata La Resistancelle joku ihan muu joukkuemestaruusottelu, koska tämä Grenierin ja Conwayn kaksikko vaikuttaa koko ajan uskottavammalta ja teki esimerkiksi tässä ottelussa tosi hyvää työtä. No, nyt tämä ottelu buukattiin tällaisenaan ppv:hen, ja loppuratkaisua lukuun ottamatta tämä oli tosiaan oikein kivaa katsottavaa. Kokonaisuutena ihan hyvä opener, mutta parempikin olisi voinut olla.
**½ (10:15)
Voittajat:
Spoiler: näytä
Edge & Chris Benoit (via DQ after Kane interfered; La Resistance retained the World Tag Team Championship)
Kuva Kuva
Chris Jericho vs. Tyson Tomko w/ Trish Stratus
Chris Jerichon ja Christianin feud oli saanut Backlashin jälkeen uuden käänteen, kun Backlashin jälkeisessä Raw'ssa käytyyn miesten väliseen otteluun sekottui mysteerinen isokokoinen mörssäri, joka pieksi Chris Jerichon rajusti. Ottelun jälkeen backstagella Christian esitteli miehen Tyson Tomkoksi ja kertoi tämän olevan hänen ja Trishin uusi "problem solver". Problem solver Tomkon ensimmäinen selvitettävä ongelma oli nimenomaan Chris Jericho, josta Christian ja Trish tahtoivat tehdä lopullisesti selvää. Tosiasiassa tilanteessa oli käydä toisinpäin, sillä toukokuussa Jericho ja Christian ottelivat Steel Cage Matchin, jossa Christian loukkaantui (legit) ja joutui jättäytymään pois Raw'n kuvioista joksikin aikaa. Jericho oli varma, että nyt hänellä olisi vihdoin tilaisuus tehdä lopullisesti tilit selväksi petturimaisen Trish Stratuksen kanssa. Niin yksinkertaiseksi tilanne ei kuitenkaan käynyt, koska problem solver Tomko astui nyt esiin ja päätti ratkaista tilanteen Trishin ja Christianin puolesta. Tomko olikin jo lähellä ratkaista ongelman pistämällä Jerichon Powerbombilla pöydästä läpi Raw'ssa, mutta Y2J selviytyi vielä tuosta iskusta. Nyt miehet kohtasivat toisensa Tomkon ppv-debyyttiottelussa.

Jericho tunnetusti painii ok:n ottelun vaikka betoniporsaan kanssa, joten edes "Problem Solver" Tyson Tomko ei ollut liian kova pala purtavaksi Jerichon kantamiskyvyille. Ja toisaalta on otettava heti takaisin tästä omasta hienosta vertauksestani sen verran, että omasta mielestäni Tomko ei edes missään vaiheessa uraansa ollut lähelläkään paskimpia WWE:ssä nähtyjä brawlereita. Mies kehittyi urallaan paljon, mutta jo tässä ensimmäisessä ppv-esiintymisessään Tomko oli perhanan uskottavan näköinen ja lisäksi hän pystyi varsin toimivannäköiseen dominointiin kehässä. Suuri kiitos tuosta toimivuudesta pitää toki nimenomaan antaa Jericholle, joka sai Tomkon näyttämään uskottavalta, mutta kyllä Tomko pystyi niihin nätteihin power-liikkeeisiin ihan itsekin. Siinä mielessä on jopa hieman harmi, että tämä Jericho vs. Christian -feudin jatke buukattiin tällaiseksi alakortin väliotteluksi, jolle siunattiin aikaa hieman päälle viisi minuuttia. Siinä ajassa ei kovin suurta tarinaa kerrota tai ihmeitä tehdä, joten lopputulos oli "ihan kiva" välipalaottelu muttei yhtään sen enempää. Ei minulla silti suuria moitteita ole annettavana.
** (5:57)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Chris Jericho (Running Enziguiri)
Kuva Kuva
Randy Orton (c) vs. Shelton Benjamin - WWE Intercontinental Championship
Shelton Benjamin oli ollut Evolutionin silmätikku siitä lähtien, kun Benjamin onnistui ensimmäisenä Raw-iltanaan päihittämään Triple H:n 1 on 1 -ottelussa. Kun Benjamin vieläpä uusi temppunsa seuraavalla viikolla ja voitti Ric Flairin Backlashissa, oli Evolution läpeensä kyllästynyt tämän kovassa nosteessa olevan lahjakkaan nuorukaisen virnuiluihin. Benjamin puolestaan oli enemmän kuin tyytyväinen saavutuksiinsa, mutta hän ei suinkaan aikonut jättää voittokulkuaan kesken. Niinpä hän nousi seuraavaksi haastamaan Evolutionin Intercontinental-mestarin Randy Ortonin, ja Benjamin onnistui päihittämään Ortonin toukokuun aikana ensin joukkueottelussa Shawn Michaelsin kanssa ja sitten 1 on 1 non title -ottelussa. Mick Foleyn Backlashissa päihittäneellä Ortonilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin suostua puolustamaan mestaruuttaan Benjaminia vastaan Bad Bloodissa. Sitä ennen Orton kuitenkin pehmensi Benjaminia parhaalla mahdollisella tavalla sekaannuttuaan ppv:tä edeltävässä Raw'ssa käytyyn otteluun Benjaminin ja Batistan välillä. Ennen ottelua Orton veti varsin hyvän promon omasta asemastaan WWE:ssä.

Tämä oli oikein mallikas esimerkki hyvin rakennellusta, viihdyttävästä ja sopivan isolta tuntuvasta kakkosmestaruusottelusta. Vaikka Backlashissa nähty Orton vs. Cactus Jack olikin heittämällä yksi tämän vuoden parhaita otteluita, ei se ollut millään tavalla perinteinen IC-mestaruusottelu, joten olin erittäin tyytyväinen siihen, että WWE onnistui Ortonin kanssa palaamaan vielä tällaisten ns. tyypillisten IC-mestaruusotteluiden poluille. Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että Ortonia olisi buukattu jo pelkästään semi-ME-kaverina, ja IC-vyö olisi vain roikkunut hänen vyötäisillään koristeena, mutta onneksi siihen ei lähdetty. Tai toki Orton olisi voinut jo tiputtaa vyönsä poiskin, mutta jotenkin tähän vaiheeseen Ortonin uralla tuo vyö vain kuuluu hiton hyvin. Niin ja siis, itse ottelusta pitää antaa kehuja vielä siitä, kuinka molemmat väläyttivät harvinaisen hienoja liikkeitä (mm. Ortonin Powerbomb-Neckbreaker combo ja Benjaminin pari korkeaa high flying -liikettä), eikä mitään turhaa maassamakoilua ollut liikaa. Ric Flairin sekaantuminen ja piekseminen kehässä oli vähän siinä rajalla, tarvitsiko ottelu välttämättä sitä, mutta ei se liikaa silti menoa haitannut. Kokonaisuutena tämä 15 minuutin mestaruuskamppailu oli juuri sellainen ottelu, joita alakortissa kaivattaisiin enemmänkin. Molemmat näyttivät ottelun jälkeen hyviltä.
***½ (15:02)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Randy Orton (Roll up)
Kuva Kuva Kuva Kuva
Victoria (c) vs. Trish Stratus w/ Tyson Tomko vs. Gail Kim vs. Lita - WWE Women's Championship
Victoria oli ollut Women's-mestarina merkittävän pitkään, lähes tulkoon koko vuoden 2004. Nyt hän joutui kuitenkin mestaruuskautensa pahimman haasteen eteen, kun kolme entistä Women's-mestaria asettui häntä vastaan samassa ottelussa. Ensimmäinen ratkaisusuorituksen saanut nainen nousisi mestariksi, joten Victorialla oli ikävän suuri mahdollisuus menettää vyönsä. Mielenkiintoisena sivuhuomiona täytyy mainita, että hyvän aikaa eri teillä ja suoranaisissa riidoissa olleet Lita ja Matt Hardy olivat tässä kevään aikana löytäneet jälleen toisensa, kun Hardy oli tehnyt face-turnin. Kaksikon välillä roihusi suoranainen lempi, ja ennen tätä ottelua Hardy ja Lita olivat kietoutuneet varsin intiimiin suutelointiin backstagella. Sen kuitenkin keskeytti General Manager Eric Bischoff, joka pakotti Matt Hardyn poistumaan areenalta, ettei tämä sekaantuisi myöhemmin illalla käytävään Kanen ja Benoit'n väliseen otteluun. Hardyn lisäksi nimittäin myös Kane oli iskenyt silmänsä Litaan, ja tämä kuvottava monsteri oli ahdistanut Litan pariinkin otteeseen hyvin epämiellyttävästi, mutta Hardy oli viime hetkellä pelastanut tyttöystävänsä näistä tilanteista ja vannonut kostavansa Kanelle mahdollisimman ikävällä tavalla. Tästä kuviosta saisimme "nauttia" lisää tulevina kuukausina.

Harmittaa todella paljon se, että WWE hukkaa jatkuvasti potentiaalia näissä naisten otteluissaan. Taas kehässä oli neljä ensiluokkaisen taidokasta naispainijaa, melkeinpä neljä WWE:n parasta tällä hetkellä, ja sitten heidät pistetään ottelemaan alle 5-minuuttinen pieru? Tuostakin ajasta harmillisen paljon käytettiin tuntuman hakemiseen ja muuhun vastaavaan, minkä takia odotin koko ajan, että tämä kestäisi vähintään sellaisen 10 minuuttia. Sen sijaan homma loppui aivan yhtäkkiä täysin seinään, ja lopputuloksena oli katsojalle jäänyt varsin valju fiilis. No, näillä mennään. Kiitosta pitää kuitenkin antaa kaikille neljälle kehässä olleelle, koska he kyllä yrittivät parhaansa, ja erityisesti Trish ja Gail tekivät pirun vakuuttavaa työtä myydessään Litan Hurracanranat ja DDT:t näyttävämmin kuin kukaan pitkään aikaan. Tällä naisten divarilla olisi oikeasti potentiaalia vaikka yli kolmen tähden otteluihin, jos heille vain annettaisiin oikeasti mahdollisuus siihen.
*½ (4:43)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Trish Stratus (Pinned Lita with a roll up)
Kuva Kuva
Jonathan Coachman vs. Eugene
Kuten Backlashin arvosteluissa kerroin, WWE:n historian ainutlaatuisimpiin hahmoihin kuuluva Eugene oli tehnyt debyyttinsä heti WrestleManian jälkeen. Eric Bischoffin jälkeenjäänyt siskonpoika Eugene oli hauskuuttanut katsojia ja kerännyt viikko viikolta enemmän heidän suosiotaan ja sympatiaan. Jo parin kuukauden jälkeen Eugene oli todella suosittu. Samalla Eugenen eno Bischoff oli viikko viikon jälkeen enemmän häpeissään Eugenen toilailuista, ja hän halusi savustaa siskonpoikansa pois WWE:stä. Heti huhtikuussa Bischoff oli määrännyt William Regalin Eugenen valmentajaksi, ja aluksi Regal ei voinut sietää Eugenea. Vähitellen Regal alkoi kuitenkin oikeasti kiintyä Eugeneen, kun hänen oli koulutettava Eugene painikelpoiseksi, jotta tämä voisi otella Raw'ssa debyyttiottelunsa Rob Conwayta vastaan. Kun Eugene voitti tuon ottelun, Bischoff ja tämän apurit Johnny Nitro ja Jonathan Coachman pistivät pyörät kunnolla pyörimään, jotta Eugene saataisiin ulos WWE:stä.

Coach ja tämän uutena apurina toimiva Garrison Cade kiusasivat Eugenea rajusti kehässä, kunnes The Rock teki yhden illan paluunsa, ilmoitti olevansa Eugenen suuri fani ja pieksi yhdessä Eugenen kanssa Coachin ja Caden. Seuraavalla viikolla Regalin oli tarkoitus otella Eugenen kanssa Cadea ja Coachia vastaan, mutta Bischoff ei antanut Regalin painia. Sen sijaan itse Chris Benoit saapui Eugenen pariksi ja auttoi häntä voittamaan ottelun. Tämän jälkeen homma muuttui ilkeämmäksi, kun Coach huijasi Eugenen samaan aikaan kehään Kanen kanssa, jotta Kane pieksisi Eugenen tajuttomaksi. Regal raivostui suojattinsa kohtalosta täysin, mutta Bischoff vastasi Regalin reaktioon ilmoittamalla, ettei tämä saisi enää saapua otteluissa Eugenen ringsidelle. Eugene määrättiin otteluun Kanea vastaan, mutta hän selvisi siitä jotenkin ihmeessä. Viimeisellä viikolla ennen ppv:tä Bischoff määräsi Eugenen ottelemaan apuriaan Johnny Nitroa vastaan. Bischoff pisti kunnon paineet Nitron niskaan, sillä hän lisäsi otteluun stipulaation siitä, että hävitessään Nitro saisi potkut. Eugene onnistui kuin onnistuikin voittamaan ottelun, ja Nitro katosi WWE:stä lähes vuodeksi. Bischoffin konstit Eugenen koulimiseksi eivät kuitenkaan päättyneet, sillä ppv:hen hän buukkasi ottelun Eugenen ja tämän pahimman kiusaajan Jonathan Coachmanin välille. Hölmö Eugene ei ollut vieläkään tajunnut, että hänen enonsa ei halunnut häntä WWE:hen. Sen sijaan hän oli iloinen päästessään tekemään ppv-debyyttinsä.

Mitäpä tästä nyt hirveästi sanomaan? Koko kohtaaminen oli puhtaasti huumoriottelu, ja sellaisenaan tämä oli yllättävän hauskaa katsottavaa. Sinänsä oli toki vähän harmi katsoa, kuinka Coach ei käytännössä saanut yhtään mitään offensevea Eugenea vastaan, vaikka juuri edellisessä ppv:ssä Coach oli päihittänyt ihan oikean painijan Tajirin. Ehkä voidaan siis jonkinlaisesta Eugenen ylibuukkaamisesta puhua tässä tapauksessa, koska Coach näytti ottelun aikana todella hölmöltä, kun kaikista Eugenen pelleilyistä huolimatta hän ei pystynyt kehässä yhtään mihinkään. Mutta kuten jo totesin, tätä ottelua oli oikeasti ihan hauska katsoa. Eugene oli tässä vaiheessa vielä tuore ja sympaattinen hahmo, ja ainakin minun täytyy myöntää, että tykkäsin pitkän aikaa Eugenesta, kunnes hahmo lopulta vanheni eikä sen kehittämiseksi tehty yhtään mitään. Tässä Eugene oli kuitenkin kuumaa kamaa ja tarjosi ihan hauskan välipalapelleilyn. Painillistakin antia tässä oli sentään jonkun verran, koska Dinsmore on oikeasti taidokas painija, mutta lähinnä angleksi minä tämän silti luokittelisin. Painiotteluna kun tämä ei missään tapauksessa ollut mitenkään kummoinen - kiitos bookkauksen.
*½ (7:37)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Eugene (Rock Bottom)
Kuva Kuva
Chris Benoit (c) vs. Kane - World Heavyweight Championship
Hupaisaa, kuinka paljon sanottavaa minulla oli tuosta äskeisen ottelun backstorysta ja kuinka vähän minulla on sanottavaa tästä päämestaruusottelusta. Kertoo ehkä jotain hyvin huolestuttavaa siitä, kuinka retuperälle päämestaruuden buukkaaminen oli jäänyt Raw'ssa viime aikoina. Se on todella harmi, sillä Benoit olisi ansainnut hienon ja paljon huomiota keräävän mestaruuskauden, mutta kuviodensa osalta tuo mestaruuskausi ei lähtenyt oikeastaan missään vaiheessa käyntiin. Heti WrestleManian jälkeen jumituttiin ensimmäisen kuukauden ajan paikoilleen kuviossa Michaelsin ja Triple H:n kanssa. Tuossa feudissa ei tapahtunut mitään uutta WM:n jälkeen, ja kun se saatiin päätökseen Backlashissa, Benoit jäi täysin tyhjän päälle Michaelsin ja Triple H:n jatkaessa oman ikuisuusfeudinsa selvittelyä. Raw'n ohuesta ME-kaartista ei tuntunut löytyvän yhtään mielenkiintoista haastajaa Benoit'lle, ja niinpä maailmanmestari jumittui enemmänkin joukkuemestaruuskuvioihin ja midcardin täytteeksi. Ei kovin mairittelevaa sen jälkeen, kun Benoit'n noususta rakennettiin historiallin suurta tuhkimotarinaa. Nyt Benoit'n haastaja Bad Bloodiin valittiin Raw'ssa järjestetyssä 20 miehen Battle Royalissa, jonka Kane onnistui voittamaan. Sen jälkeen Benoit ja Kane olivat ottaneet mittaa toisistaan erinäisissä yhteenotoissa, jossa oli yritetty rakentaa jännitystarinaa siitä, pystyisikö Benoit lukitsemaan Kanen Crippler Crossfaceen.

Ei tämä missään tapauksessa ole historiankirjoihin jäävä suuri klassikko-ottelu päämestaruudesta, mutta kyseessä on kuitenkin kaikin puolin pätevä ja hienosti viihdyttänyt kamppailu kahden pitkän linjan ME-miehen välillä. Benoit osoitti tässä ottelussa jälleen kerran se, että hän pystyy ottelemaan hienon ottelun minkätyylisen painijan kanssa tahansa. Kanen brawlausmeininki ei haitannut ollenkaan, vaan Benoit vastasi siihen juuri oikealla tavalla väläyttäen näyttäviä tekniikkaotteitta ja tarjoillen sopivassa suhteessa myös upeita suplexeja. Kanekin näytti tällä kertaa taas oikeasti hyvältä (vrt. ottelu Edgeä vastaan Backlashissa), ja häneltäkin nähtiin pari tavallista näyttävämpää power-liikettä. Kokonaisuutena tämä kahden miehen semi-ME oli erityisesti taustatarinaansa nähden oikein toimiva paketti, jossa kerrottiin hyvä tarina siitä, kuinka Benoit'n piti tehdä kaikkeensa löytääkseen joku järkevä keino Kanen päihittämiseen. Pahasti välimestaruusottelun maku tässä kieltämättä oli, mutta aina ei voida iskeä kultasuoneen.
***½ (18:12)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Chris Benoit (Inside cradle)
Kuva Kuva
Triple H vs. Shawn Michaels - Hell In A Cell Match
Shawn Michaelsin ja Triple H:n feud on aivan kiistatta yksi WWE:n historian pisimmistä vihanpidoista, jonka suureksi ja lopulliseksi huipennukseksi tarkoitettu ottelu järjestettiin tässä Bad Bloodissa. Sitä tämä myös todella oli: tämän ottelun jälkeen HHH:n ja HBK:n feudia ei enää ikinä uudelleen lämmitelty, vaikka he vielä kerran joutuisivatkin tahtomattaan kohtaamaan toisensa ppv:ssä. Tämän ottelun järjestämisen takia päämestaruusottelu ei tässä tapahtumassa saanut suurinta huomiota: yleisön suurin mielenkiinto oli aivan kiistatta kohdistunut tähän kaksikkoon, joka oli ollut toistensa kimpussa tauotta siitä lähtien, kun Shawn Michaels teki paluunsa WWE:hen vuonna 2002. Vuoden 2003 aikana Michaels ja Hunter eivät tosiaan kohdanneet toisiaan kertaakaan ppv:ssä, mutta Michaels kävi tauotonta taistelua HHH:n johtamaa Evolution-porukkaa vastaan ja auttoi muun muassa Kevin Nashia mestaruusotteluissa Triple H:ta vastaan. Vuoden 2004 alusta lähtien HHH ja HBK olivat sitten piesseet toisiaan taas minkä ehtineet ja käyneet monia rajuja otteluita. Backlashin jälkeen tilanne kärjistyi lopulta niin, ettei ollut enää mitään muuta mahdollisuutta kuin lopettaa tämä feud rajuimalla mahdollisella tavalla, eli Hell In A Cell Matchissa. Lopullinen käänne nähtiin, kun HHH ensin aiheutti Michaelsille tappion mestaruusottelussa Benoit'ta vastaan ja seuraavalla viikolla Michaels eliminoi Triple H:n ykköshaastajuusottelusta. Näiden välikohtausten jälkeen miehet eivät lopettaneet silmitöntä tappeluaan, kunnes Eric Bischoff julisti, että he kohtaavat toisensa koko sodan päättävässä HIAC Matchissa.

Joo, aivan kiistatta vuoden parhaita otteluita ja myös HIAC-otteluiden historian yksi parhaimmista kohtaamisista. Osa arvostelijoista on aina moittinut tätä ottelua tylsäksi ja antanut tälle arvosanaksi noin **½, mutta itse en tuota mielipidettä pysty jakamaan milään tavalla. Olen käyttänyt moneen kertaan tässä arvostelussa sanaa 'tarina', mutta jos jossain ottelussa se kerrottiin, niin tässä. Tämä oli täydellinen esimerkki siitä, että mahtava HIAC-ottelu ei tarvitse esimerkiksi häkin katon päällä riehumista tai edes häkistä poistumista. Tässä ottelussa nimenomaan kunnioitettiin sitä alkuperäistä HIAC:n ideaa. Kaksi toisiaan vihaavaa painijaa lukitaan jättiläismäisen häkin sisälle pieksemään toisiaan kaikilla mahdollisella tavalla siten, että kukaan ei pysty keskeyttämään heitä tai tulemaan heidän vihantäyteisen taistelun väliin. Michaelsin ja HBK:n tarina oli alkanut jo D-Generation X:stä, ja tämä feud oli jatkunut yli kahden vuoden saakka, ja nyt se vihdoin saatiin päätökseen. On turha edes yrittää selittää missään arvostelussa, miten mahtavan tarinan nämä äijät kertoivat ottelussa. Tämä täytyy nähdä. Molemmat antoivat aivan kaikkensa ja olivat ottelun päätyttyä sen oloisia, että mitään enempää tässä ottelussa ei olisi voitu tehdä. Ainut ottelun heikkous on se, että tämä olisi voinut ainakin viisi minuuttia lyhyempi. Hetkittäin (erityisesti alussa ja lopussa) tuntui, että ottelua pitkitettiin vähän turhan paljon, jotta tästä tulisi "vielä eeppisempi". Tämä klassikko ei olisi tuollaisia kikkailuja tarvinnut. Siksi arvosana jää puolikkaan päähän täydellisestä, mutta kiistaton MOTYC tämä on.
****½ (47:25)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Triple H (Pedigree)
*** Shawn Michaels
** Triple H
* Chris Benoit

Kokonaisarvio Bad Bloodista: Periaatteessa tämä oli aika pitkälti yhden huippuottelun show, tai siihen ainakin kaikki huomio BB:ssä keskittyi. Onneksi kuitenkin alakortissa nähtiin hienot kamppailut World Heavyweight- ja Intercontinental-mestaruuksista, sillä niiden ansiosta tästä show'sta on muutakin muistettavaa kuin upea Main Event. On myös huomioitava, ettei show'ssa nähty yhtään puhtaasti huonoa ottelua, vaan muutkin alakortin ottelut hoitivat roolinsa hyvin, vaikka naisten ottelulla oli paljon enempäänkin potentiaalia. Joka tapauksessa tämä show oli kokonaisuutena kiistatta Ok.

1. WWE WrestleMania XX - Hieno
---------------
2. WWE Royal Rumble - Hyvä
3. WWE Backlash - Hyvä
4. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #95 - Hyvä
---------------
5. WWE No Way Out - Ok
6. WWE Bad Blood - Ok
7. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #80 - Ok
8. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #89 - Ok
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #84 - Ok
---------------
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #92 - Kehno
11. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #94 - Kehno
12. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #75 - Kehno
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #83 - Kehno
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #90 - Kehno
15. WWE Judgment Day - Kehno
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #93 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #86 - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #88 - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #85 - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #87 - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #91 - Kehno
--------------
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #76 - Surkea
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #82 - Surkea
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #77 - Surkea
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #81 - Surkea
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #78 - Surkea
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #79 - Surkea

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Ma 14.07.2014 20:18

Kuva
NWA TOTAL NONSTOP ACTION - KESÄKUU 2004

Kesäkuu 2004 oli hyvin monella tapaa TNA:n historiassa merkittävä kuukausi. Ensinnäkin promootio täytti tämän kuun loppupuolella kaksi vuotta, mikä oli jo varsin kunnioitettava saavutus, kun otetaan huomioon, minkälaisten vaikeuksien kanssa se on joutunut painimaan. Tuota syntymäpäivää juhlistettiin 23.6. järjestetyssä ppv:ssä.

Vuosijuhla oli kuitenkin vasta alkua TNA:n merkittäville uutisille. Kuten jo toukokuun kohdalla kerroin, TNA oli onnistunut solmimaan sopimuksen historiansa ensimmäisestä valtakunnallisesta televisiolähetyksestä, ja niin vain 4.6. taajuksille saatiin kaikkien aikojen ensimmäinen TNA iMPACT! Impactit kuvattiin heti ensimmäisestä lähetyksestä lähtien Orlandon studioilla, joista myöhemmin muodostuisikin legendaarinen Impact Zone. Kokonaan TNA ei silti muuttanut vielä Floridaan, vaan ppv-lähetykset järjestettiin edelleen Nashvillessä, Tennesseessä. Joka tapauksessa viikottaisten tv-lähetysten alku oli todella merkittävä hetki TNA:lle. Siihen liittyy myös toinen hyvin tärkeä hetki TNA:n historiassa - ensimmäisestä Impactista lähtien TNA nimittäin siirtyi käyttämään kuusikulmaista kehää, josta muodostui sen tavaramerkki vuosien ajaksi! Kuusikulmainen kehä saapui myös ppv:eihin, joten viimeinen TNA-lähetys vuosikausiin, jossa käytettiin perinteistä nelikulmaista kehää, oli tuo 2.6. järjestettävä ppv.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Ehkä loppujen lopuksi kaikkein merkittävin uutinen TNA:n kannalta oli se, että kesäkuun aikana TNA alkoi irtautua emoperheestään National Wrestling Alliancesta. Merkkejä TNA:n itsenäistymishaluista oli ollut nähtävissä jo jonkun aikaa, mutta toden teolla TNA alkoi käydä neuvotteluja irtaantumisesta kesäkuun aikana. Neuvottelut myös saatiin päätökseen kesäkuun loppuun mennessä sillä lopputuloksella, että TNA todella jättäytyi pois NWA:n porukasta. Se sai luvan käyttää edelleen NWA World Heavyweight- ja NWA Tag Team-mestaruuksia lähetyksissään, mutta muuten TNA ei enää tämän irtautumisen jälkeen kuulunut NWA:han.

Kaikkien näiden muiden suurten uutisten jälkeen onkin helpottavaa todeta, että painijamenetysten rintamalla kesäkuu oli hiljainen. Ruudusta oli lähinnä kadonnut osa World X Cupiin osallistuneista painijoista, mikä oli aivan odotettavissa.

---------------------------------------

Weekly PPV #96 (2.6.2004)

Tag Team Match
Team Canada (Williams & Roode) w/ Scott D'Amore vs. Heavy Metal & Jerry Lynn
*** (9:01)


Singles Match
Monty Brown vs. Sonny Siaki
**½ (7:10)


NWA X Division Championship Match
Frankie Kazarian (c) vs. Amazing Red
*** (9:38)


Singles Match
D-Ray 3000 vs. Abyss
* (3:10)


NWA Tag Team Championship Match
Kid Kash & Dallas (c) vs. James Storm & Dusty Rhodes
** (10:57)


King of the Mountain Match for the NWA World Heavyweight Championship
Ron Killings (c) vs. Chris Harris vs. AJ Styles vs. Raven vs. Jeff Jarrett
*** (20:10)


Tulokset:
Spoiler: näytä
Team Canada def. Jerry Lynn & Heavy Metal
Monty Brown def. Sonny Siaki
Frankie Kazarian (c) def. Amazing Red to retain the NWA X Division Championship
Abyss def. D-Ray 3000
Kid Kash & Dallas (c) def. Dusty Rhodes & James Storm to retain the NWA Tag Team Championship
Jeff Jarrett def. Ron Killings (c), AJ Styles, Chris Harris, Raven for the NWA World Heavyweight Championship
Hyvät uutiset:

1. Mukavan tasokkaita otteluita.
2. King of the Mountain oli oikeasti pirun iso mestaruusottelu.
3. Tasaisen varmaa suorittamista jälleen alakortissa.
  • 1. TNA jatkaa jo parilta viime kuulta tuttua linjaansa, jossa otteluiden kokonaisviihdyttävyys on varsin kohdillaan. Tässä(kään) ei nähty yhtään superottelua, mutta kolme hyvää ja pari mukavaa kohtaamista. Yksi yhden tähden ottelukin oli squash ja roolissaan ihan toimiva, joten otteluiden tasossa ei ole mitään moitittavaa. King of the Mountain Matchista seuraavassa pointissa vähän lisää, mutta mainittakoon, että se oli MOTN ja olisi ollut ***½-ottelu ilman laimeaa lopetusta. AJ Styles oli jälleen ottelun supertähti ottaessaan kovaa bumppia ja väläytellessän näyttäviä high flying -liikkeitä. Kazarian vs. Red oli illan toiseksi paras ottelu, ja pari minuuttia pidempänä versiona sekin olisi noussut ***½-kohtaamiseksi. Vähän harmittaa, ettei TNA:lla ole koskaan kärsivällisyyttä antaa sitä 15:tä minuuttia näille X-Divarin mestaruusotteluille. Kolmanneksi paras oli illan opener, joka oli oikein mainio joukkueottelu. X-Divari toimii edelleen. Brown vs. Siaki oli laadultaan mukava yllätys, ja joukkuemestaruusottelu Dustyn liiallisesta showboattailusta huolimatta ihan jees.
  • 2. King of the Mountain Match oli kiistatta yksi TNA:n historian isoimpia mestaruusotteluita. Siitä saa aika lailla täysin kiittää siitä, että viimeiset kolme kuukautta TNA:n buukkauksessa oikeasti päähuomio on ollut puhtaasti päämestaruudessa ja vakavasti otettavien haastajien luomisessä eikä esimerkiksi Jarrettin egon kasvattamisessa tai Russon pelleilyihin keskittymisessä. Tämän onnistuneen buukkauksen ansiosta päämestaruus on oikeasti nyt kuuminta kamaa TNA:ssa ja ME-skene on täynnä kiinnostavia ja sopivasti erilaisia nimiä. Nämä viisi päänimeä ovat siis AJ Styles, Ron Killings, Chris Harris, Raven ja juuri comebackinsa tehnyt Jeff Jarrett. Jarrett on tästä porukasta se selvästi vähiten kiinnostava, mutta hänen paluunsa ja siitä aiheutunut Killingsin mestaruusvoitto toissaviikolla loivat taas aivan uutta sähköisyyttä, jonka ansiosta tämä King of the Mountain Match buukattiin. King of the Mountainhan on TNA:n oma ottelumuoto, joka nähtiin nyt ensimmäistä kertaa historiassa. Perusidea on se, että tämä on käänteinen Ladder Match: ottelun voittaa se, joka ripustaa ensimmäisenä mestaruusvyön kattoon. Lisäkäänteenä on kuitenkin se, että mestaruusvyön ripustamista voi yrittää vasta sen jälkeen, kun on saanut selätettyä jonkun vastustajista (Falls Count Anywhere). Jos joutuu selätetyksi, joutuu kahdeksi minuutiksi kehänlaidalla olevaan jäähyboksiin. Kuten edellä sanottua, ottelu oli hyvä mutta lopetus huono. Siitä kohta lisää.
  • 3. Tavalliseen tapaan kehun taas midcardia, vaikka nyt siinä on jo vähän enemmän moitittavaakin. Joka tapauksessa X-Divarin mestaruuskuviot toimivat edelleen hyvin, ja myös World X Cup -joukkueiden tässä show'ssa jatkama meininki on edelleen kiinnostavaa katsottavaan. Kuten viimeksi kehuin, Monty Brown on tällä hetkellä ehdottomasti yksi kiinnostavimmista (ellei kiinnostavin) nimistä midcardissa, ja hänen sekopäisiä promojaan sekä viihdyttäviä kehäotteitaan on kiva katsoa viikosta toiseen. Saa nähdä, onko Brownille kohta luvassa ME-pushia. Tykkään myös siitä, että joukkuemestaruuksia pidetään edelleen esillä, vaikka Dustyn nostaminen näihin kuvioihin on tarpeetonta. Niin ja pitää mainita, että olen ihan kiinnostunut näkemään, jatkaako TNA tässä show'ssa aloittamiaan Gut Check -meininkejä (kyllä, Gut Check keksittiin jo 2004 eikä vasta pari vuotta sitten) myös tulevilla viikoilla. Tässä show'ssa Gut Check -otteluna nähtiin siis toissaviikolla debytoineen D-Ray 3000:n ottelu Abyssia vastaan. Panoksena oli se, että D-Ray 3000 saisi paikan TNA:n vakirosterista, jos voittaisi.
Huonot uutiset:

1. Päämestaruusottelun lopetus oli huono ja tietää pelottavaa tulevaisuutta ME-kuvioille.
2. Midcard-kuviot alkavat nyt viikko toisensa perään junnata pahemmin paikallaan.
  • 1. Vaikka KOTM-ottelu oli muuten mielenkiintoista seurattavaa (osa on toki aina haukkunut tuon stipulaation täysin idioottimaiseksi mutta minusta se on oikein toteutettuna kivaa katsottavaa), mutta lopetuksesta en voi sanoa tykänneeni millään tavalla. Se oli a) lopputulokseltaan juuri niin kamala kuin pelkäsin ja b) puhtaasti huonosti toteutettu. Olisin voinut jotenkin vielä hyväksyä tuloksen, jos olisimme edes nähdeet lopetuksessa jonkun huiman spotin, mutta sen sijaan lopetus oli todella vaisu, eikä tilannetta auttanut se, että ripustusteline oli ehtinyt mennä rikki ottelun aikana. Erityismiinus pitää antaa vielä siitä, että loppujuhlien aikana sisääntulorampille saapui joku mystinen naishenkilö, jonka Mike Tenay tunnisti mutta jonka nimeä tai henkilöllisyyttä ei mainittu millään tavalla. Katsojille jäi aivan mysteeriksi, mikä hänen roolinsa on nyt tässä päämestaruuskuviossa.
  • 2. Olen jo edeltävinä viikkoina maininnut huoleni siitä, että midcard-kuviot saattavat alkaa junnata, ja nyt se pelko alkaa käydä todeksi. En ole ollenkaan innoissani siitä, että World X Cup -meininkejä jatkettiin vielä viime viikon jälkeen. Sen turnauksen olisi pitänyt olla koko paskan lopetus, ja nyt pitäisi päästä vähitellen eteenpäin, mutta sen sijaan hommaa jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Saa nähdä, vieläkö tulee joku turnaus. Erityisesti harmitti, että World X Cupin finaalin voittajaa Chris Sabinia ei nähty koko lähetyksessä. X-divari ei kuitenkaan ole ainut ongelma. Myös Pat Kenneyn, Sonny Siakin ja NYC:n (Swinger, Gillberti & Trinity) -kuvio on jämähtänyt täysin paikoilleen. Tällä viikolla nähtiin taas yksi joukkotappelu, mutta ketään ei enää kiinnostanut. Ja kuten edellä sanoin, en ole kovin innoissaan siitä, että joukkuemestaruuskuviot ovat edenneet Dustyn esillenostamiseen. Kokonaan oma tarinansa on Abyssin ja Erik Wattsin myöskin täysin paikallaanjunnaava ja äärimmäisen epäkiinnostava feud. En kuitenkaan jaksa kirjoittaa siitä enempää tällä viikolla. TNA, nyt täytyy skarpata. Vielä ei ole peli menetetty, mutta jotain on tehtävä vähitellen.
*** AJ Styles
** Frankie Kazarian
* Amazing Red

YHTEENVETO: Ihan jees. Ei ihan kirkkainta kärkitasoa, mutta kaukana ollaan helmikuun paskuudesta. Toivottavasti ME:n lopetus ei tiputa takaisin sinne. Kehno.

---------------------------------------

Weekly PPV #97 (9.6.2004)

NWA Tag Team Championship Match
America's Most Wanted (c) vs. NYC (Swinger & Gillberti) w/ Trinity
**½ (7:11)


Singles Match
Michael Shane w/ Traci vs. Chris Sabin
**½ (5:53)


Gut Check Match
David Young vs. Sonjay Dutt vs. Shark Boy vs. D-Ray 3000
*½ (3:57)


6-Man Tag Team Match
Team Canada (Roode & Young & Williams) w/ Scott D'Amore vs. Heavy Metal & Hector Garza & Jerry Lynn
**½ (7:08)


Barrio Strap Match
Jeff Jarrett vs. Konnan
½ (1:58)


Trailerpark Thrash Match
Jeff Jarrett vs. BG James
* (3:10)


Ghetto Justice Match
Jeff Jarrett vs. Ron Killings
* (4:21)


NWA X Division Championship Match
Frankie Kazarian (c) vs. AJ Styles
***½ (19:26)


Tulokset:
Spoiler: näytä
America's Most Wanted (c) def. NYC to retain the NWA Tag Team Championship
Michael Shane def. Chris Sabin
Sonjay Dutt def. D-Ray 3000, Shark Boy, David Young
Team Canada def. Jerry Lynn & Hector Garza & Heavy Metal
Jeff Jarrett def. Konnan
Jeff Jarrett def. BG James
Ron Killings def. Jeff Jarrett
AJ Styles def. Frankie Kazarian (c) for the NWA X Division Championship
Hyvät uutiset:

1. Paljon uusia kuvioita ja käänteitä, eli paikalleen jumittuneisuudesta päästiin aika hyvin eroon.
2. Päämestaruuskuvioissakin siirryttiin eteenpäin tuosta viiden miehen sekasorrosta, jonka oli pakko luopua jossain vaiheessa.
3. Main Event oli pääasiassa oikein hieno X-Divarin mestaruusottelu.
  • 1. Ensimmäisenä pitää antaa kiitosta siitä, että viime viikolla kritisoimani jämähtyneisyys väheni tällä viikolla huomattavasti, kun monia uusia kuvioita aloitettiin tai vanhat kuviot saivat uusia käänteitä. Ensinnäkin Ravenin ja Sabun feudia alettiin lämmitellä taas uusiksi. Tämä kaksikkohan oli siis tehnyt viime aikoina yhteistyötä keskenään, mutta se päättyi siihen, kun Raven ei auttanut Sabua ja Sabu aiheutti Ravenille tappion mestaruusottelussa. Sen jälkeen Sabua ei ollut nähty ppv:ssä, mutta ilmeisesti ensimmäisessä Impactissa hän oli tehnyt paluunsa, ja nyt Raven haastoi Sabun Empty Arena Matchiin, jota ei lopulta kuitenkaan käyty. Feud silti jatkui. Uusia kuvioita aloitettiin myös X-Divarin mestaruusottelussa, mikä osittain käy jo ilmi tuon mestaruusottelun osanottajista (Styles haastajana). Myös ottelun jälkeen uusien kuvioiden rakentelua jatkettiin, kun Kid Kash ja tämän apurina toimiva Dallas hyökkäsivät ottelun voittaneen painijan kimppuun. Aikaisemmin illalla Kash oli ilmoittanut siirtyvänsä uusiin kuvioihin ja jättävänsä joukkuemestaruuskuviot taka-alalle... Mistä päästäänkin siihen, että myös joukkuemestaruuskuvioissa oli käsillä uudet ajat, kun America's Most Wanted oli voittanut historian ensimmäisessä Impactissa joukkuemestaruudet Kashilta ja Dallasilta. AMW:lle viriteltiin feudia useammankin joukkueen kanssa. Myös Michael Shanen ja Chris Sabinin feudia lämmiteltiin uudestaan, ja Erik Wattsin sekä Abyssin kamala feudikin edistyi konkreettisesti, kun Goldielocks haastoi Wattsin feud ending -otteluun.
  • 2. Vaikka tykkäsin paljon siitä, että päämestaruuskuviot olivat täynnä mielenkiintoisia nimiä, tiesin etteivät ne voisi jatkua loputtomasti monen miehen sekasortona. Niinpä olin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka sujuvasti viime viikon King of the Mountain -tilanteesta oli yhden Impactin jälkeen siirrytty siihen, että uusi mestari Jeff Jarrett (huoh) feudasi nyt lähinnä viimeisimmän ex-mestarin Ron Killignsin ja tämän 3 Live Kru -possen kanssa. Kuten edellä mainitsin, Raven oli siirtynyt nyt Sabu-feudiin, Chris Harris joukkuemestaruuskuvioihin ja AJ Styles X-Divarin puolelle. Palaan kohta tarkemmin siihen, mitä mieltä olen näistä painijoiden siirtämisistä, mutta ainakin päämestaruuskuviot selkiytyivät nyt uudella tavalla ja saivat myös tässä jaksossa loogista jatkoa.
  • 3. Illan ME:nä nähtiin tosiaan X-Divarin mestaruusottelu AJ Stylesin ja Frankie Kazarianin välillä. Voimme olla monta mieltä siitä, kuuluuko AJ Styles tosiaan takaisin X-Divarin kuvioihin, mutta palataan siihen kohta. Lähes 20-minuuttinen ottelu olisi ollut kiistaton ****-ottelu, ellei sitä olisi lopetettu niin järkyttävän tökeröön botchiin, että se vei harmillisen paljon fiiliksestä pois. Olin tosin muutenkin hieman yllättynyt siitä, että AJ ja Kazarian eivät varsinaisesti räjäyttäneet taloa tuolla ottelulla, koska paperilla potentiaalia olisi ollut ihan MOTY(C)-tasolle, mutta ilman surkeaa lopetustakin tuo olisi ollut "vain" ****. Joka tapauksessa kyseessä oli heittämällä illan paras ottelu ja todella suuri tekijä siihen, että tämä show ei vajonnut Surkean puolelle.
Huonot uutiset:

1. Jeff Jarrettin uusi mestaruuskausi alkoi juuri niin kamalasti kuin pelkäsin.
2. Jarrettin noustua päämestariksi sekä Stylesin että Harrisin ME-push päättyi kuin seinään.
3. Liian monta heikkoa tai muuten vain pettymyksen aiheuttanutta ottelua.
4. Kaksi järkyttävää tuomarin aiheuttamaa botchauslopetusta samassa show'ssa.
5. Paljon todella kummallista buukkausta.
  • 1. Vaikka kehuinkin edellä sitä, että tämä jakso toi selkeyttä päämestaruuskuvioihin, ei selkeys ollut varsinaisesti toivomani tapaista. Kuten tuli jo edellä mainittua, Jeff Jarrett oli siis todellakin noussut taas NWA World Heavyweight -mestariksi. Näin ollen Ron Killingsin mestaruuskausi jäi lähinnä humoristiseksi kahden viikon välikaudeksi, jotta vyö saataisiin takaisin Jarrettin vyötäisille mahdollisimman pian. Jarrett takaisin päämestarina alle kahden kuukauden tauon jälkeen oli juuri se pahin mahdollinen buukkausratkaisu, jota koko ajan pelkäsin. Tässä sitä nyt kuitenkin oltiin, ja homma aloitettiin aika lailla juuri niin puuduttavasti kuin vain saatettiin. Kaikki mielenkiintoisimmat haastajat lakaistiin midcard-kuvioihin, ja Jarrettin annettiin heti show'n alussa egoboostailla täysin yhdentekevässä kruunajaisseremoniassaan. Myöhemmin illalla hän sitten joutui kohtaamaan kaikki kolme facea häntä vastaan nostetusta ykkösporukasta, ja tietenkin ottelut olivat a) huonoja, b) turhia ja c) tarkoitettu pelkästään Jarrettin overiuden kasvattamiseen. Killings vs. Jarrett -feudissa piilee pienenpieni potentiaali, koska Killings on muuttunut koko ajan kiinnostavammaksi, mutta tämän viikon kaltaisella "Jarrett vastaan kaikki" -buukkauksella se on pelkkää turhaa paskaa. Sentään päämestaruus pidettiin merkittävänä osana kuvioita ainakin vielä.
  • 2. Olenkin jo sivulauseissa useaan otteeseen kritisoinut sitä kaikkein tympeintä asiaa tästä show'sta. Nyt kun Jeff Jarrett oli palautettu "oikealle paikalleen" firman päämestarina, saivat Chris Harris ja AJ Styles heittää hyvästit ME-pushilleen. Toki tämä koskee myös Ravenia, mutta Raven nousee aina jaloilleen ja jatkaa sentään tärkeässä ME-tasoisessa feudissa Sabun kanssa. Chris Harrisia oli sen sijaan rakenneltu kuukausitolkulla uskottavaksi uudeksi ME-nimeksi, joka nousi joukkuepainijan roolista singles-painijan uralle siten, että hänen ystävänsä James Storm kuitenkin tuki Harrisin uutta tilannetta täysin. Tämä oli tosi hyvää buukkausta, kunnes viime viikon päämestaruusottelun jälkeen Chris Harris iskettiin aivan ilman mitään selitystä taas James Stormin joukkuepariksi, ja - mikä pahinta - heidät pistettiin voittamaan joukkuevyöt. Nyt Harris on taas jumissa joukkuemestaruuskuvioissa, ja sieltä hän ei tule takaisin ME-kuvioihin nousemaan. Käytännössä koko neljän kuukauden Harrisin uskottavuuden rakentelu vedettiin vessanpöntöstä alas viikossa. Jotenkin vielä surullisempi on AJ Stylesin tilanne. Styles on sentään ollut yhtäjaksoisesti puolitoista vuotta ME-kuvioissa, kunnes viime Impactissa hän "päätti palata juurilleen", osallistui ilman mitään järkevää selitystä X-Divarin mestaruuden ykköshaastajuusotteluun ja voitti sen. Ja nyt Styles on sitten takaisin siinä tilanteessa, jossa hän oli tasan kaksi vuotta sitten. Toisin sanoen: kahden vuoden hahmonrakentelu vedettiin vessanpöntöstä alas viikossa. On toki totta, että tämä takaa varmasti monia hyviä ja uusia otteluita, mutta olisi niitä saatu muutenkin. Tämä oli vain TNA:n tapa osoittaa, että Jarrettin ego on tärkeämpi kuin uusien ME-nimien rakentelu. v***n hyvää työtä.
  • 3. Harmillisesti myös otteluiden keskiarvo oli monia viime viikkoja heikompi. Styles vs. Kazarian oli ***½-ottelu, mutta muuten ei päästy yli kolmen tähden. Jarrettin "ottelut" olivat kokonaisuudessaan paskaa, ja myös Gut Check Match oli aikamoisen heikko suoritus. Harmillisesti myös potentiaalisilta vaikuttaneet joukkuemestaruusottelu, Sabin vs. Shane ja Team Canada vs. Lynn/Garza/Metal jäivät vain ihan kivan tasolle. Hienon ME:n ja kolmen ihan mukavan ottelun ansiosta tämä ei ollut vieä mikään katastrofi, mutta viime viikkoja heikompaa silti.
  • 4. Pitää antaa oikein erityismaininta siitä, kuinka TNA onnistui saamaan samaan show'hun kaksi aivan järkyttävän kamalaa tuomaribotchia otteluiden loppuratkaisussa. Ensimmäinen nähtiin Gut Check Matchissa, joka oli vielä aika yhdentekevä ja jossa saatoin antaa tällaisen mokan anteeksi. Oli silti todella tökeröä, kuinka ratkaisuhetkillä painija X yritti selättää painijan Y, ja painija Y ei tehnyt elettäkään potkaistakseen selätyksestä ulos, mutta tuomari lopetti silti laskemisen kahteen. Erityisen kamalan tästä teki se, että koko tuon selätyksen ajan saimme nähdä lähikuvaa selätystilanteesta, jotta kaikille varmasti kävi selväksi, etteivät painijan Y hartiat hievahtaneetkaan. Heti tämän jälkeen painija Z sitten selätti painijan X. Onnettoman huonosti hoidettu mutta silti pientä verrattuna ME:hen, jonka loppu kustiin aivan täysin. Ensinnäkin ottelun ratkaisuliikkeeksi suunniteltu liike kustiin aivan täysin, sillä top ropelta vedetty liike vedettiin yli niin, että yläköydeltä hypännyt painija ei hipaissutkaan maassa maannutta painijaa, vaikka liikkeen oli tarkoitus osua. Silti tämän jälkeen yläköydeltä hypännyt painija selätti maassamaanneen, ja ilmeisesti sitten tuomarilla ja painijoilla oli eri mielipide siitä, olisiko ottelun pitänyt loppua botchattuun liikkeeseen. Selätetty painija nimittäin potkaisi ylös reippaasti ennen kolmosta, mutta tuomari laski silti kolmoseen ja käski soittaa kelloa. Hommaa ei selitetty millään tavalla, mikä jätti todella paskan fiiliksen ottelun lopusta. Tällaisia mokia ei pitäisi sattua (ainakaan kahta saman illan aikana) tällä tasolla.
  • 5. Viimeinen kritiikki koskee sitten koko show'n yleisfiilistä. Jotenkin tätä jaksoa katsoessa tuli sellainen olo kuin lukisin enskan kirjoittamaa diarya, jossa on tarkoituksella buukattu hommat oudolla tavalla. Kuten edellä sanoin, tällä viikolla kuviot eivät pahemmin junanneet paikallaan (no, Kenney & Siaki & Desire vs. Swinger & Gillberti & Trinity jatkui tasaisen tylsästi, mutta sen osalta minulla ei ole enää mitään toivoa), mutta se ei ole pelkästään hyvä asia. Koko show oli täynnä kummallisia pikkuseikkoja. Kevyimmästä päästä oli se, kun Michael Shane käytti rakastamaansa manageriaan Tracia aivan yhtäkkiä ottelunsa lopussa törkeästi hyväkseen paiskaamalla Chris Sabinin aivan täysillä tätä päin, jotta hän voittaisi ottelun. Ottelun jälkeen Shane ei selittänyt tekojaan mitenkään Tracille. Jo jonkun verran omituisempi oli illan "Gut Check Match", jossa piti olla neljä uutta TNA-painijaa tappelemasta sopimuksesta. Sen sijaan siinä oli vain yksi äskettäin debytoinut ja kolme vanhaa konkaria, eikä TNA-sopparista ollut mitään puhetta. Kenellekään ei selvinnyt, mikä ottelun panoksena oli, mutta ilmeisesti häviäjälle oli luvassa... jotain kurjaa. Sitten Jerry Lynn käytti koko 6-Man Tag Team Matchin Scott D'Amoren jahtaamiseen sen sijaan, että hän olisi osallistunut ottelussa painimiseen. Ja kun Sabu mietti vastausta Ravenin esittämään haasteeseen, hän keskittyi takahuoneessa setänsä The Sheikin kuvan tuijottamiseen - kunnes Sonjay Dutt saapui täysin selittämättä Sabun pukuhuoneeseen, lähti sen jälkeen välittämään Ravenille viestiä Sabun puolesta ja joutui lopulta Ravenin hakkaamaksi. Ja sitten Jarrettin otteluiden ajan sisääntulorampilla hengaili taas se mystinen mimmi (jota Tenay kutsui Mensahiksi tms.), mutta tätäkään tilannettu ei selitetty mitenkään. Lopuksi Goldielocksin Wattsille esittämä haaste oli kuvattu Vince Russon työhuoneessa. Eivät nämä yksinään ehkä kuulosta kovin erikoisilta, mutta kokonaisfiiliksenä tämä jakso jätti oudolla buukkauksellaan tosi erikoisen fiiliksen.
*** AJ Styles
** Frankie Kazarian
* Hector Garza

YHTEENVETO: Tätä vähän pelkäsin. Jarrettin mestaruusvoiton jälkeen show'iden ote tuntuu muuttuvan heti huonompaan suuntaan. Toivotaan, että tämä on vain yksittäinen notkahdus. Tämä show oli juuri ja juuri Kehno.

---------------------------------------

Weekly PPV #98 (16.6.2004)

6-Man Tag Team Match
3 Live Kru vs. The Elite Guard (Collyer & Hernandez & Onyx)
*½ (5:40)


Singles Match
Trinity vs. Angel
* (4:00)


Humiliation Match
NYC vs. Sonny Siaki & Pat Kenney
** (8:04)


Raven's Rules Match
Sonjay Dutt vs. Raven
* (4:49)


Singles Match
Dallas vs. AJ Styles
**½ (10:51)


NWA Tag Team Championship Match
America's Most Wanted (c) vs. Monty Brown & Abyss w/ Goldylocks
**½ (14:14)


Flag Match
Team Canada (Williams & Young & Roode) vs. Team NWA (Lynn & Sabin & Skipper)
*** (12:48)


Tulokset:
Spoiler: näytä
3 Live Kru def. The Elite Guard
Trinity def. Angel
Sonny Siaki & Pat Kenney def. NYC
Raven def. Sonjay Dutt
AJ Styles def. Dallas
America's Most Wanted (c) def. Monty Brown & Abyss via DQ to retain the NWA Tag Team Championship
Team Canada def. Team NWA
Hyvät uutiset:

1. Pari ihan hyvää ottelua.
2. Selkeämpi show kuin viime viikolla.
  • 1. Otteluista mainittakoon, että kolme illan viimeistä ottelua olivat ihan jees. AJ Stylesin ja Dallasin kohtaaminen oli aika tyypillinen mismatch, jonka Styles kuitenkin pelasti upeilla otteillaan. Olisi noussut kolmeen tähteen, jos lopetukseen ei olisi sotkettu Kid Kashin sekaantumista. AMW vs. Brown & Abyss oli ihan jees mutta aivan liian pitkä. Puolet lyhyempänä olisi toiminut varmasti paljon paremmin. Main Event oli sitten MOTN, mutta sekin alkoi olla harmillisen paljon toistoa edeltävistä X Cup -otteluista. En voi silti väittää, etteikö sitä olisi ollut kivaa katsoa.
  • 2. Viime viikon jaksosta sanoin, että siinä oli sellainen "enskan diary" -fiilis. Nyt tuollaista kaaosta (no pun intended) ei samalla tavalla ollut, vaan palikat loksahtelivat paikoilleen ainakin vähän järkevämmin, kun tässä jaksossa rakenneltiin ensi viikolla koittavaa huikeaa 2nd Anniversary Show'ta. Stylesille ja Kashille buildattiin feudia X-vyöstä, ja Naturals teki comebackinsa hyökäten AMW:n kimppuun. Myös Kenney ja Siaki pääsivät vihdoin maksamaan potut pottuina Swingerille ja Gillbertille. Samalla edistettiin Trinityn ja Desiren feudin huipennusta. Killingsin ja Jarrettin kuviota jatkettiin varsin yksinkertaisesti, ja ensi viikon supershow'hun luvattiin mestaruusottelu näiden kahden välille. Merkittävin käänne tuossa kuviossa oli se, kun show'n alussa Jarrett iski kitaralla vahingossa Vince Russon tajuttomaksi tämän tullessa auttamaan Killingsiä. Myös Ravenin ja Sabun kuviota avattiin suht järkevästi. Edesmenneen The Sheikin liittyminen kuvioon selitettiin siten, että Sabu ei suostu ottelemaan Ravenia vastaan, koska Sheik (joka oli hänen setänsä ja heidän molempien kouluttaja) oli aikoinaan vannottanut näitä kahta, etteivät he ottelisi ikinä toisiaan vastaan. Tätä kuviota pyöriteltiin tässä jaksossa (Raven julisti ensin että Sheikin kuoleman jälkeen häntä eivät valat kiinnostaneet), kun Raven yritti saada Sabua ottelemaan ensin pieksemällä Sabun kaverin Duttin ja sitten provosoimalla tätä muuten. Lopulta tilanteeseen liittyi täysin selittämättä Dusty Rhodes, joka sai Ravenin häpeämään ja pyytämään anteeksi (ensimmäistä kertaa urallaan) Sheikin muiston häpäisyä. Show'n lopussa Raven vannoi, ettei haluaisi sittenkään otella Sabua vastaan ja että hän järjestäisi ensi viikolla Sheikin muistotilaisuuden.
Huonot uutiset:

1. Kaikin puolin turhahko välishow.
2. Heikko otteluiden keskiarvo.
3. Jonkun verran aikaisempaa enemmän kuraa kuvioissa.
4. Päämestaruuden tilanne on muuttunut taas tylsemmäksi.
  • 1. Tämän show'n heittämällä suurin ongelma oli se, että kaikesta huokui välishow'n meininki. TNA selvästi odotti jo pääsevänsä järjestämään ensi viikolla koittavaa 2nd Year Anniversary Show'ta, ja nyt kun heillä oli myös valtakunnallinen tv-ohjelma käytössään tuohon buildaukseen, ei tämän välissä olevan ppv:n rakentelu näyttänyt paljoa nappaavan. Naturalsien ja D-Lo Brownin (yhdentekeviä) comebackeja lukuunottamatta jaksossa ei tapahtunut mitään, mitä ilman ei olisi voitu siirtyä suoraan ensi viikolle. Killings ja Killingsin kaverit kohtasivat Jarrettin palkkaamat apurit, Trinity kohtasi lämmittelyvastustajan, Raven pieksi Sabun kaverin, Styles kohtasi Kashin joukkueparin, AMW kohtasi välihaastajat... Aika selvä kaava. Edes ns. "feud ending" -ottelut (Kenney & Siaki vs. NYC, Team Canada vs. Team NWA) eivät olleet oikeastaan merkittäviä.
  • 2. Otteluiden keskiarvolta tämä oli ehdottomasti yksi vuoden heikoimmista show'ista. Yksi kolmen tähden ottelu, kaksi **½-ottelu, yksi **-ottelu ja kasa kuraa. Toivottavasti tämä oli tosiaan vain välishow'n ongelma eikä merkki siitä, mihin suuntaan TNA on taas menossa.
  • 3. Vaikka kuviot selkiytyivät jonkun verran, niissä on silti harmillisen paljon kuraa. Sabun ja Ravenin feud on ihan mielenkiintoinen, mutta kaikki Sheik/Dutt/Dusty-käänteet eivät ole minusta mielenkiintoisia. Eivätkö nämä kaksi voisi vain otella toisiaan vastaan? Hienoa, että Desiren ja Trinityn feud koitetaan päättää ensi viikolla, mutta koko kuvio ei ole kiinnostanut minua missään vaiheessa. Samaa voi sanoa myös Erik Wattsin ja Abyssin ikuisuuskuviosta: Watts vastasi tässä show'ssa Goldylocksin esittämän haasteeseen, mutta ilmeisesti osapuolet eivät vieläkään saaneet sovittua siitä, milloin tämä feud ending -ottelu käytäisiin. David Youngin jobber-kuviota jatketaan, ja ketään ei kiinnosta. D-Ray 3000 pyörii backstagella tyhjänpanttina. Siakista, Kenneystä ja NYC:stä on saatu viime kuukausina todella tylsiä. Kirsikkana kakun päällä TNA:han tekee sadannen comebackinsa D-Lo Brown, joka ei kiinnosta enää yhtään ketään. Brown yrittää vähän bondailla Stylesin kanssa ja ilmoittaa sitten pyrkivänsä taas NWA World Heavyweight -kuvioihin. Harmi, että nyt TNA:lla on niin monta parempaa haastajaa (tai siis, olisi), että D-Lo'lla ei niihin kuvioihin pitäisi olla mitään asiaa. D-Lo, voisit oikeastaan mennä takaisin pois.
  • 4. D-Lo Brownin iskeminen takaisin päämestaruuskuvioihin olisi oikeastaan viimeinen niitti päämestaruuskuvioiden laskusuhdanteeseen. Killings vs. Jarrett on sinänsä ihan ok toimiva feud, mutta se vain nähtiin jo vuonna 2002 ja silloin nähdyn perusteella tämän kaksikon ei pitäisi todellakaan olla huipentamassa 2-vuotisjuhlashow'ta. Miksei Styles, Harris tai edes Raven? Ja miksi h****tissä sen Jarrettin edes pitää olla taas mestarina? Kaikki oli jo niin paljon paremmin. Odotan kauhulla tulevaa. Ja se Jarrettia parissa viime jaksossa seurannut mimmi loisti nyt poissaolollaan (eikä häntä tämän jälkeen nähty enää ikinä)... Todella järkevää ja pitkälle mietittyä buukkausta, taas kerran TNA.
*** Petey Williams
** Chris Sabin
* Eric Young

YHTEENVETO: Täysin turha show. Surkea, pitkästä aikaa.

---------------------------------------

Weekly PPV #99 (23.6.2004) - The 2nd Anniversary Show

NWA Tag Team Championship Match
America's Most Wanted (c) vs. NOSAWA & Miyamoto
**½ (7:50)


Stretcher Match
Trinity vs. Desire
** (9:50)


Singles Match
Scott D'Amore vs. Jerry Lynn
*** (15:20)


Singles Match
Mini Pierroth vs. Mascarita Sagrada
*½ (8:14)


NWA X Division Championship Match
AJ Styles (c) vs. Jeff Hardy
**½ (7:00)


NWA World Heavyweight Championship
Jeff Jarrett (c) vs. Ron Killings
*** (14:00)


Tulokset:
Spoiler: näytä
America's Most Wanted (c) def. NOSAWA & Miyamoto to retain the NWA Tag Team Championship
Trinity def. Desire
Jerry Lynn def. Scott D'Amore
Mascarita Sagrada def. Mini Pierroth
AJ Styles (c) fought a no contest with Jeff Hardy
Ron Killings def. Jeff Jarrett (c) for the NWA World Heavyweight Championship... Maybe.
Hyvät uutiset:

1. Yksi iso positiivisesti yllättävä käänne päämestaruuskuvioissa ja muutenkin lievää parannusta.
2. Jeff Hardyn debyytti TNA:ssa yllätti.
3. Otteluiden kokonaisfiilis oli varsin ok.
4. Osassa kuvioista nähtiin ihan kivoja ratkaisuja.
  • 1. Niin vain osasi TNA taas yllättää minut ja tarjota 2-vuotisjuhlashow'ssaan positiivisen yllätyksen illan puutteeksi. Osittain he sitten tosin kusivat sen vielä aivan loppusuoralla, mutta siitä kohta lisää. Joka tapauksessa 2-vuotisjuhlashow'n loppuhuipennuksena meille tarjoiltiin Jeff Jarrettin ja Ron Killingsin suuri mestaruusottelu, jonka ensimmäinen mukava yllätys oli se, että ottelu oli käytännössä niin puhdas kuin tällainen voi vain olla. Yhtään sekaantumista ei nähty. Sen ansiosta ottelu oli myös paras näkemäni Jarrett vs. Killings. Suurin yllätys nähtiin kuitenkin lopetuksessa, mutta siinä oli ikävä kyllä TNA:n tuttuun tyyliin myös omat ongelmansa. Lisähuomiona päämestaruuskuvioiden vaihteeksi paremmasta flow'sta pitää mainita, että tällä viikolla Monty Brown hyökkäsi D-Lo Brownin kimppuun, kun D-Lo promosi aikeestaan nousta seuraavaksi mestaruuden haastajaksi. Hienoa, feudi D-Lon ja Montyn (Brown vs Brown) välillä ykköshaastajuudesta olisi juuri täydellinen tapa nostaa Monty uudeksi ykköshaastajaksi!
  • 2. Juhlashow'n kiistatta isoin pommi oli se, että Jeff Hardy teki täysin varoittamatta TNA-debyyttinsä saapuessaan AJ Stylesin haastajaksi X-Divisioonan mestaruusotteluun! Alun perinhän Stylesin piti otella tuossa ottelussa uutta feudkumppaniaan Kid Kashia vastaan, mutta NWA:n Board of Directors oli estänyt tuon, koska Kash oli loukannut itsensä jokunen aika sitten eikä ollut vielä painikunnossa. Niinpä Styles oli jättänyt avoimen haasteen kenelle tahansa painijalle, ja tuohonpa haasteeseen vastasi yli vuoden ajan amerikkalaisesta mainstream-painista poissa ollut Jeff Hardy! Illan aikana nähtiin pari outoa vignetteä, jolla pohjustettiin Hardyn debyyttiä, mutta kyllä se oli vain minullekin suuri yllätys, kun Hardy pamahti entrance-rampille. Tiesin toki, että aivan lähiaikoina koittaisi Jeff Hardyn TNA-debyytti, mutten silti osannut odottaa sitä tähän hetkeen. Mahtava yllätys: Jeff myös näytti kehässä paljon paremmalta kuin olin odottanut. Itse ottelu Stylesin kanssa olisi ollut helposti showstealer, mutta ikävä kyllä se jätettiin aivan kesken ja lopetettiin raivostuttavasti Kid Kashin ja Dallasin sekaantumiseen. Niinpä ottelu ei ehtinyt nousta yli kolmen tähden, ja nipistin siltä vielä puolikkaan pois typerän lopun takia.
  • 3. Vaikka siis dissasinkin Styles vs. Hardyn lopetusta, oli ottelussa selvästi illan paras flow, ja Styles sekä Hardy olivat kirkkaasti illan suurimpia tähtiä. Heidän kanssaan tähtinimikkeestä taistelee tosin Jerry Lynn, joka teki aivan käsittämättömän tempun ja kantoi ylipainoisen ja viime vuosina vain non wrestler -roolia hoitaneen Scott D'Amoren uskottavaan, viihdyttävään, monipuoliseen ja jännittävään 15-minuuttiseen otteluun. Kun show'n aikana ilmoitettiin, että Lynnin ikuisuusfeud Team Canadan managerin kanssa päätettäisiin vihdoin, oletin kyseessä olevan parin minuutin squash. Sen sijaan meille tarjoiltiin todellinen painiottelu, jossa kumpikin pisti aivan parastaan ja kamppaili tosissaan voitosta. Lynn näytti ottelun päätteeksi ikävä kyllä todella huonolta (siis sillä tavalla, että hänen uskottavuudestaan about puolet mureni, kun hän ei pärjännyt rehdissä ottelussa edes managerille), mutta ottelusta hän teki hyvän. Lynn vs. D'Amore oli ehkä jopa MOTN, vaikka myös Main Event oli viihdyttävä paketti. Openerina nähtyä AMW vs. NOSAWA & Miyamotoa vaivasi X-Divarin ottelun tavoin ajanpuute, mutta ihan kiva sekin oli. Kun siihen vielä lisätään TNA-historian paras naisten ottelu Desiren ja Trinityn välillä, niin huonomminkin olisi 2-vuotisjuhlashow'ssa voinut mennä. Toisaalta, paljon paremminkin olisi voinut mennä.
  • 4. Osa midcard-kuvioista eteni tässä show'ssa mukavasti. AMW:n ja Naturalsien välillä ollaan nyt selvästi vihdoin rakentelemassa kunnon kuviota, kun Naturals sekaantui taas AMW:n otteluun. AMW vs. Naturals kuulostaa ihan hyvältä (vaikka vähän tylsältä). Desiren ja Trinityn feud sai toivottavasti vihdoin arvoisensa päätöksen, mutta mielenkiintoisinta oli se, että ottelun lopussa Big Vito teki TNA-debyyttinsä Trinityn apurina. Jännää. Myös X-Divarissa nähtiin positiivisesti yllättynyt esiintyminen, kun kuukauden ajan tauolla ollut Christopher Daniels saapui Team NWA:n avuksi heidän ollessa alakynnessä Team Canadaa vastaan. Joko nyt Daniels ja Skipper voisivat siirtyä joukkuedivisioonaan? Ehkä AMW vs. Naturals voitaisiin muuttaa AMW vs. Naturals vs. XXX:ksi? Ja vaikken tykännytkään Kashin ja Dallasin sekaantumisesta Stylesin ja Hardyn otteluun, on myönnettävä, että Stylesin ja Kashin feudia rakenneltiin tässäkin jaksossa hyvin.
Huonot uutiset:

1. Main Eventin "positiivinen yllätys" voi olla myös täyttä kuraa.
2. Suuri juhlashow'n fiilis loisti poissaolollaan.
3. Harmillisen paljon outoja, huonoja tai tylsiä buukkausratkaisua.
4. Kääpiöt tekivät comebackinsa.
  • 1. Niin. Ensin innostuin kovasti siitä, millä tavalla ME saatettiin päätökseen. Tilanne näytti todella lupaavalta ja mielenkiintoiselta tulevaisuuden kannalta. Sitten paikalle kuitenkin saapui Vince Russo, joka oli oikein erikseen ennen ottelua julistanut, että hän ei muuttaisi ottelun lopputulosta, vaikka siinä kävisi millä tavalla. Ilmeisesti näillä lupauksilla ei ollut mitään virkaa, koska yhtäkkiä Russo pohtikin tuomareiden kanssa, pitäisikö koko ottelun loppuratkaisu kumota. Tätä saapui ihmettelemään myös Dusty Rhodes, jonka kaikki luulivat olevan poissa, koska Jeff Jarrett oli täräyttänyt hänet kitaralla kanveesiin edellisessä Impactissa. Mitään lopullista ratkaisua ei tälle tilanteelle saatu, kun lähetys loppui, joten tässä voi olla sittenkin kyse vain TNA:n täysin turhasta pelleilystä, mistä ei seuraa mitään hyvää päämestaruudelle.
  • 2. Tämän show'n piti olla TNA:n kaksivuotisjuhlashow, vähän niin kuin promootion WrestleMania. Siltä tämä ei kuitenkaan tuntunut yhtään millään tavalla. Muistan, kuinka viime vuoden juhlashow'ssa TNA oli oikeasti yrittänyt ja järjestänyt tavallista isomman show'n fiiliksen varsin onnistuneesti. Paikalle oli tuolloin rajattu kasapäin legendoja, backstagella haastateltiin TNA:n perustajaa Jerry Jarrettia ja TNA:n tuonastista historiaa muisteltiin näyttävästi. Nyt historiamuistelut ja vastaavat loistivat täysin poissaolollaan, ja legendoistakin paikalla oli lähinnä Corsica Joen ja Sarah Leen tapaisia nobodyja. No, oli siellä Harley Racekin, mutta ei se paljoa lämmittänyt. Vähän vaisu juhlashow.
  • 3. Hyvissä uutisissa kehuin buukkausta osassa kuvioista, mutta ikävä kyllä niitä huonojakin ratkaisua oli taas ihan riittävästi. Yksi kummallisimmista oli ehdottomasti jo edellämainitsemani fakta siitä, että aivan käsittämättömästä syystä Jerry Lynniä ei pistettykään squashaamaan Scott D'Amorea. Sen sijaan hänet saatiin näyttämään todella huonolta, kun hän väänsi ylipainoisen managerin kanssa yli 15-minuuttisen ottelun. Mihin tällä pyrittiin? Ottelu oli toki yllättävän hyvä, muttei silti millään tavalla MOTY. Ilmeisesti TNA:n mielestä tämä feudin lopetus tarvitsi kunnollisen ottelun näiden välillä - minä olen aivan eri mieltä asiasta. No, katsotaan mitä Lynnille keksitään seuraavina viikkoina. Muut buukkausratkaisuiden heikkoudet eivät olleet sitten kovinkaan yllättäviä. Gillberti ja Swinger jatkoivat typerää meininkiään nöyryytettyinä urpoina, ja lopulta he haastoivat Siakin ja Kenneyn uusintaotteluun - ei enää! David Younginkaan tilanne ei parane yhtään. Tällä viikolla hän sai turpaansa tuomarilta, kahdelta kääpiöltä ja paikalle sattuneelta D-Ray 3000:lta. Young kuitenkin teki vaihteeksi liittouman Gillbertin kanssa, joten katsotaan, miten tässä käy. Aikamoista kuraa oli myös Ravenin "muistotilaisuus Sheikille". Tuota anglea ei sitten edes yritetty hoitaa tosissaan. Itse asiassa Ravenia ei näkynyt koko show'ssa, ja koko "muistotilaisuus" kuitattiin sillä, että Sabu löysi backstagelta huoneen, jossa roikkui hirtetty nukke, johon oli liimattu Sheikin naama. Se siitä muistotilaisuudesta. Yhtäkkiä paikalle saapui joku nobody-veteraanipainija, joka oli ilmeisesti paininut joskus Sheikin kanssa. Tämä nobody käski Sabua kostamaan. Joo.
  • 4. Kaiken muun hyvän lisäksi TNA päätti tuoda yli puolentoista vuoden tauon jälkeen lähetykseensä takaisin kääpiöpainia, kun Mini Pierroth ja Mascaritas Sagradas kohtasivat toisensa. On toki myönnettävä, että nämä meksikolaiset mini-luchadoret ovat ehdottomasti sieltä kärkipäästä kääpiöpainin laatua mitatteassa, mutta ei minua vain yhtään millään astella kiinnosta näiden otteluiden katsominen, joten koko homman voisi kuopata minun puolestani saman tien. Kiitos.
*** AJ Styles
** Jerry Lynn
* Jeff Hardy

YHTEENVETO: Aika keskivertotasoa tänä vuonna, eli selvää parannusta viime viikolta muttei nyt ihan sitä, mitä olisin juhlashow'lta odottanut. Kehno.

1. WWE WrestleMania XX - Hieno
---------------
2. WWE Royal Rumble - Hyvä
3. WWE Backlash - Hyvä
4. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #95 - Hyvä
---------------
5. WWE No Way Out - Ok
6. WWE Bad Blood - Ok
7. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #80 - Ok
8. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #89 - Ok
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #84 - Ok
---------------
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #92 - Kehno
11. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #94 - Kehno
12. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #75 - Kehno
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #83 - Kehno
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #90 - Kehno
15. WWE Judgment Day - Kehno
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #96 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #93 - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #99 - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #86 - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #88 - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #85 - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #87 - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #91 - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #97 - Kehno
--------------
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #76 - Surkea
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #82 - Surkea
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #98 - Surkea
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #77 - Surkea
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #81 - Surkea
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #78 - Surkea
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #79 - Surkea

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Su 20.07.2014 19:21

Kuva
THE GREAT AMERICAN BASH 2004

Tämä ppv oli ensimmäinen merkki siitä, että WWE alkoi tiivistää ppv-kalenteriaan, eli tunkea vuoteen enemmän ppv:eitä kuin yhden kuukaudessa. WWE:llä oli ollut käytännössä In Your House -ppv:eiden aloittamisesta lähtien aina tähän saakka se idea, että (jos britti-ppv:eitä ei lasketa) se tarjosi yhden ppv:n kuussa. Tammikuussa (Rumble), maaliskuussa (WrestleMania), kesäkuussa (SummerSlam), marraskuussa (Survivor Series) ja vuoteen 2002 saakka kesäkuussa (King of the Ring) nähtiin isommat ppv:t, muiden rooli olla niin sanottuja väli-ppv:eitä. Vuonna 2004 WWE oli kuitenkin sitä mieltä, että sen olisi tehtävä enemmän rahaa, ja parhaiten sitä saisi järjestämällä enemmän ppv:eitä. Niinpä WWE alkoi tunkea sopiviin rakoihin muutamia ylimääräisiä ppv:eitä, ja ennätysvuonna WWE:llä taisi olla vuodessa 16 ppv:tä. Nyttemminhän WWE on taas vähentänyt ppv:eidensä määrää.

Mutta siis, tämän The Great American Bashin järjestäminen oli nyt ensimmäinen merkki ppv-kalenterin tiivistämisestä. Kesäkuussa oli nähty jo Raw'n Bad Blood, mutta nyt kesäkuun lopussa järjestettiin Smackdownin The Great American Bash, ja heinäkuussa olisi jälleen luvassa Raw-ppv. Viime vuonnahan Smackdownin ensimmäinen brand split -ppv oli Vengeance, mutta nyt se siirrettiin Raw'lle heinäkuulle, ja SD sai kunnian järjestää WWE-historian ensimmäisen The Great American Bashin. Kuten monet muistavat WCW-arvosteluistani, TGAB oli hyvin perinteinen WCW:n ppv, joka oli kuulunut sen tapahtumakalenteriin 1980-luvulta lähtien. Kun WWE oli ostanut WCW:n, oli se myös ostanut sen kaikkien tapahtumien nimet. Tämä oli nyt ensimmäinen kerta, kun WWE päätti järjestää WCW:n historialla ratsastavan ppv:n. Tiedä sitten oliko kyseessä WCW:n kirous vai mikä, mutta TGABista muodostui vuosien aikana takuuvarmasti jollain tavalla floppaava ppv. Selostajinamme tässä ensimmäisessä WWE:n TGABissa olivat Michael Cole ja Tazz.

Kuva Kuva Kuva Kuva
John Cena (c) vs. Rob Van Dam vs. Réne Duprée w/ Fifi vs. Booker T - WWE United States Championship
John Cenan US-mestaruuskausi ei ollut muuttunut yhtään helpommaksi sitten Judgment Dayn. Jo JD:n aikoihin Cena oli ollut ongelmissa General Manager Kurt Anglen kanssa, mutta JD:n jälkeen hän oli hermostuttanut Anglen aivan täysin. Anglen mielestä Cena ei ollut arvokas edustamaan USA:ta maan mukaan nimettynä mestarina, eikä Cena ollut auttanut tilannetta muun muassa tönäisemällä GM:n (vahingossa) yhdessä Smackdownissa pois pyörätuolistaan ja jättämällä sittemmin pahoittelematta tätä mokaa. Cenan päävastustaja oli ollut kevään ajaan ranskalainen Réne Duprée, joka oli onnistunut voittamaan Cenan uloslaskulla SD:ssä mutta hävinnyt sittemmin tälle Lumberjack Matchin. Koska Cena oli onnistunut hankkimaan GM Anglen raivot päällensä, oli tämä määrännyt Smackdowniin otteluiden sarjan, jossa Cena joutuisi ottelemaan Dupréeta, Booker T:tä ja RVD:tä vastaan viisiminuuttisissa otteluissa. Joka voittaisi ensimmäisenä Cenan, saisi mestaruusottelun TGABiin. Kukaan kolmesta ei kuitenkaan onnistunut voittamaan Cenaa viidessä minuutissa, joten Angle määräsi ppv:hen eliminointisäännöillä käytävän mestaruusottelun, jossa Cena joutuisi siis puolustamaan vyötään kaikkia kolmea vastaan. Ihan niin kuin kaikki todennäköisyydet olisivat Cenaa vastaan...

Vähän vaisumpi US-mestaruusottelu kuin olisi näillä nimillä voinut olettaa. Käytännössä kehä oli täynnä SD:n keskikortin (tai yläkortin) aivan kärkiporukkaa. Sopivasti sekä uudempia nousevia nimiä (Cena & Dupree) että taidokkaita konkareita (Booker T & RVD). Paperilla näin kovilta kuulostaviin midcard-otteluihin ei Raw'n kalustolla olisi esimerkiksi Bad Bloodissa ollut edes mahdollisuuksia. Silti homma onnistuttiin sössimään ainakin jollain asteella. On toki heti todettava, että annoin arvosanaksi kolme tähteä ja että oli siis mielestäni kiistatta hyvä. Erityisesti RVD:n high flying -menot ottelun alkupuolella ja kahden viimeisen painijan lopputaistelu olivat todella viihdyttävää katsottavaa, ja niiden aikana tuntui siltä, että ottelu oli juuri sellainen kuin olin toivonut. Ikävä kyllä suuren osan ajan ottelusta puuttui se todellinen flow: vaikka meno oli periaatteessa ihan hyvää ja teknisesti täysin virheetöntä, ei siinä ollut mitään erikoista, säväyttävää tai edes jotenkin jännittävää. Ehkä tämä vaikutti yleisöönkin, joka oli harmillisen hiljaa ottelun aikana. Tämä olisi voinut olla pirun sähköinen ja tajunnanräjäyttävä opener SD:n kakkosvyöstä, mutta nyt tämä oli huippukohtiensa ansiosta juuri ja juuri hyvään arvosanaan yltävä kamppailu keskikortin vyöstä. Ei ihan paras päivä keneltäkään näistä neljästä.
*** (15:52)
Voittaja:
Spoiler: näytä
John Cena (Last eliminated Booker T with a FU)
Kuva Kuva
Charlie Haas w/ Miss Jackie vs. Luther Reigns w/ Kurt Angle
Judgment Dayn jälkeen asiat eivät olleet menneet ihan putkeen Haasilla. Joukkuemestaruuskausi Ricon kanssa oli saanut tylyn päätöksen juuri, kun tämä erikoinen kaksikko oli alkanut pelata hyvin yhteen. Rico ja Haas hävisivät mestaruutensa Smackdownissa Dudley Boyzille, ja tässä ppv:ssä ei Ricoa nähty ollenkaan. Sen sijaan tappiokierteeseen ajautunut Haas hengaili backstagella Miss Jackien kanssa. Kaiken muun hyvän lisäksi Haas oli myös onnistunut suututtamaan nykyisen pomonsa ja entisen ystävänsä Kurt Anglen, joka sattui samaan aikaan paikalle Haasin ja Jackien kanssa. Koska Angle oli todella pettynyt Haasin nykyiseen asenteeseen ja meininkiin, päätti hän rankaista miestä hieman lisää buukkaamalla Haasin yllätysotteluun Luther Reignsiä vastaan. Reignsistä oli kevään aikana muotoutunut Anglen vakkariapuri, henkivartija ja likaisen työn tekijä. Nyt hän pääsi ottelemaan ensimmäistä kertaa ppv:ssä.

Charlie Haas oli aika lailla täydellinen vastustaja Luther Reignsille tähän otteluun. Taidokas tekninen painija, joka saa vielä uransa alkuvaiheilla olevan kookkaan brawlerin näyttämään juuri niin hyvältä kuin tällaisessa ottelussa voi toivoa. Lisäksi Haasilla oli tässä vaiheessa urallaan vielä ihan oikeaa uskottavuutta, eli Haasin päänahka antaisi Reignsille tarvittavaa lisäbuustoa. Muutenkin Haas hoiti hommansa pirun taidokkaasti. Tätä ottelua ei nimittäin ollut onneksi buukattu squashiksi, vaan Haas sai esitellä muun muassa näyttäviä Suplexejaan, kuten hiton hienon T-Bone Suplexin. Eikä se Reignsikään huonolta näyttänyt. Brawlaus oli juuri sellaista tyypillistä tappavan varmaa suorittamista, ja lopun Neckbreaker oli kieltämättä aivan pirun näyttävä liike. Kokonaisuutena tämä 7-minuuttinen rykäisy oli roolissaan erinomainen suoritus, mutta se ei silti tarkoita muuta kuin erittäin toimivaa tv-ottelumaista nousevan tähden pushausottelua. Paljon viihdyttävimpi kuin yksikään squash silti.
** (7:11)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Luther Reigns (Rolling Cutter aka Reign of Terror)
Kuva Kuva
Rey Mysterio (c) vs. Chavo Guerrero - WWE Cruiserweight Championship
CW-mestaruuskuvioissa oli tapahtunut huomattavan paljon sitten Judgment Dayn, jossa Chavo Guerrero voitti mestaruutensa takaisin Jacquelinelta. Chaviton voitonjuhlat eivät nimittäin kestäneet kovin kauaa, sillä hänet buukattiin mestaruusotteluun, jossa hänen haastajinaan olivat Spike Dudley ja Chavon isä Chavo Classic. Ottelun lopussa Dudley ja Classic tyrmäsivät toisensa samanaikaisesti, ja Classic rojahti tajuttoman Chaviton päälle ja selätti tämän vahingossa. Näin ollen Chavo Classic nousi uudeksi CW-mestariksi 55-vuotiaana, mistä taas seurasi lisää "huumoria", kun kusi nousi Classicin hattuun tämän voiton ansiosta. Classicin mestaruuskausi päättyi kuitenkin lyhyeen, kun Rey Mysterio tahtoi saattaa päätökseen Chavojen kanssa käymänsä feudin, joka ei saanut keväällä ollenkaan kunnollista lopetusta. Niinpä Mysterio voitti ensin ottelussa Chavo Juniorin ja ansaitsi sillä mestaruusottelun seuraavalla viikolle. Mysterio voitti tuon ottelun ylivoimaisesti ja nousi jälleen kerran urallaan CW-mestariksi. Syy Chavo Classicin mestaruuskauden lyhyyteen ja Classicin katoamiseen ruudusta oli se, että Classic oli missannut useita show'ita toukokuussa ja käyttäytynyt muutenkin backstagella sen verran tökerösti, että WWE päätti antaa hänelle kenkää. Samalla Chavo Jr. nousi jälleen parrasvaloihin voittamalla ppv:tä edeltävässä ykköshaastajuudesta järjestetyn Battle Royalin. Näin ollen Rey ja Chavo saivat vihdoin mahdollisuuden selvittää kaikki erimielisyytensä - ilman sekaantumisia.

Tämä oli koko WWE:n CW-mestaruusaikakauden (2002-2006) yksi parhaista ellei jopa paras ppv-tasolla käyty CW-mestaruusottelu. Ulkomuistista heittämällä en ihan oikeasti muista, olenko antanut yhdellekään WWE:n aikaiselle CW-mestaruusottelulle neljää tähteä, mutta on toki mahdollista, että siellä joku yksi on ollut. Montaa niitä ei kuitenkaan ole, ja se on sekä varma asia että todella sääli. WWE:llä on nimittäin koko ajan ollut älyttömästi potentiaalia näinä ensimmäisinä vuosinaan CW-divisioonassa, mutta jotenkin sitä ei ole saatu missään vaiheessa puristettua huippuotteluiksi ppv-tasolla. Brand split -ajan yksi ehdoton kehitysaskel oli juuri se, että nyt tällaisille otteluille olisi mahdollisuus joka ppv:ssä - ja silti JD:ssä meille tarjoiltiin jotain Chavo vs. Jacqueline -paskaa. Tämä oli nyt se kasvojenkohotus, minkä CW-divisioona tarvitsi parin kuukauden mittaisen rypemisen jälkeen. Chavo ja Rey vetivät feudinsa päättävän ottelun, joka oli samalla paras kamppailu koko ajalta. Rey myi upeasti polvensa telomista, Chavo keksi todella innovatiivisia keinoja Reyn polven rökittämiseen, ja Rey tarjoili pari tosi hurjaa spottia (mm. Senton yläköydeltä ulos kehästä Chavon päälle). Olin todella lähellä antaa tälle vielä puolikkaan enemmän, mutta ehkä tämä olisi tarvinnut vielä yhden ison spotin tai vielä yhden pienen käänteen johonkin kohtaan, niin sitten tämä olisi ollut sen arvoinen. Silti, tämmöisenäänkin tämä on erittäin upea CW-kamppailu.
**** (19:40)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Rey Mysterio (Sunset Flip)
Kuva Kuva
Kenzo Suzuki w/ Hiroko vs. Billy Gunn
Luther Reignsin ppv-otteludebyytin lisäksi saamme nauttia myös toisesta ppv-debyytistä, kun japanilainen supertähti Kenzo Suzuki teki ensimmäisen esiintymisensä WWE-ppv:ssä. Kenzo Suzuki on siis 2000-luvun alussa debyyttinsä tehnyt japanilainen painija, jota pidettiin hyvin lahjakkaana, kun tämä aloitti uransa New Japanissa. Vuonna 2003 Suzuki päätti lähteä painimaan Amerikkaan, ja jonkun aikaa hän pyöri indyissa (mm. yksi ottelu TNA:ssa), kunnes WWE palkkasi hänet. Suzukin debyyttiä suunniteltiin jo aikaisemmin vuodelle 2004, kun SD:ssä pyöritettiin Hirohito-nimisen japanilaisen debyyttihypevideoita. Tuo nimi kuitenkin tiputettiin pois, koska WWE ei halunnut luoda mitään rasistisia mielleyhtymiä toisen maailmansodan aikaiseen keisari Hirohitoon. Niinpä Suzukin debyyttiä lykättiin parilla kuukaudella, mutta lopulta hän teki debyyttinsä loppukeväästä omalla nimellään. Tässä vaiheessa Suzuki sai varsin kovaa pushia: hän oli vielä voittamaton kehässä, ja palvelijajoukko kantoi hänet kehään korkealla tuolilla. Suzukin manageri oli geisha-tyttöä esittävä Hiroko, joka oli oikeasti hänen vaimonsa. Nyt Suzuki pääsi ottelemaan Billy Gunnia vastaan, sillä miehet olivat ottaneet yhteen ppv:tä edeltävässä Smackdownissa, mutta ottelu oli päättynyt diskaukseen, kun Hiroko heitti suolaa Gunnin silmiin. Tämä jäi muuten Gunnin viimeiseksi esiintymiseksi WWE-ppv:ssä varsin pitkään aikaan.

Ilman kömpelöä lopetusta tämä ottelu olisi voinut jopa yltää kahteen tähteen, mikä olisi ollut jo ihan saavutus, kun ottaa huomioon ottelun osanottajat. Billy Gunn ei ole koskaan kyennyt kantamaan ketään yhtään mihinkään ja Kenzo Suzuki ei ikinä ollut edes murto-osan arvoinen siitä hypestä, mitä hän WWE-uransa aikana sai osakseen. Kaksi keskinkertaista, keskivertoa ja varsin tylsää painijaa keskenään ei kuulosta etukäteen miltään unelmaottelulta, eikä tämä sitä tosiaan ollut. Onneksi sentään mitään DUD-tasoista kömpelöä könyämistä ei ollut tarjolla, vaan Gunn ja Suzuki oikeasti yrittivät parhaansa ja väläyttivät pari näyttävää power-liikettä. Kuten jo aluksi sanoin, kokonaisuutena tämä olisi hyvinkin voinut olla sellaisen ihan kivan ja hommansa kohtuullisesti hoitavan tv-ottelun tasolla, mutta ottelun lopetus oli sen verran vaisu ja kömpelö, että se rokottaa tältä puolikaan pois. Olisi tämä silti voinut varmasti huonomminkin mennä.
*½ (8:06)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Kenzo Suzuki (Low blow and some kind of a neckbreaker)
Kuva Kuva
Sable vs. Torrie Wilson
WWE oli päättänyt jälleen kerran (lähinnä kai yleisön toiveesta) herättää henkiin historiallisen klassikkofeudinsa Torrie Wilsonin ja Sablen välillä. Torrie ja Sable olivat männävuosina ottaneet yhteen monissa MOTYC-otteluissa, ja heidän vuoden 2003 feudinsa oli ollut ehdolla Wrestling Observerin Feud of the Yeariksi... Ei vaan, hetkinen! Näiden naisen kuviothan olivat olleet aina aivan täyttä sontaa, ja ottelut olivat olleet lähes katselukelvottomia. Ainut onnistunut angle oli vuoden 2003 keväällä järjestetty kuuluisa Bikini Contest. Kamalista ennusmerkeistä huolimatta tämä feud oli taas nostanut päätään, kun jo vähän aikaa Torrien kaverina pyörinyt Sable oli suuttunut Wilsonille, kun tämä oli valittu The Great American Bashin hostiksi. Tämän takia Sable hakkasi Torrien backstagella. Tämä oli muuten Sablen viimeinen esiintyminen WWE:n ppv:ssä. Pian tämän ppv:n jälkeen hän lähti WWE:stä yhteisellä sopimuksella ja päätti keskittyä muuhun elämäänsä. Sable on yksi WWE:n uuden aikakauden ensimmäisistä diivoista, mutta tähän hänen painiuransa aika lailla pättyi.

Olen jollain tavalla niin väsynyt siihen, että Smackdownilla on joku pakottava tarve tunkea nyt jokaiseen ppv:hensä yksi naisten "ottelu", vaikka sen naisdivarilla ei (viimeistään Nidian draftaamisen jälkeen) ole yhtään minkäänlaisia edellytyksiä millään tasolla viihdyttävään otteluun. Joo, ymmärrän kyllä, että tissit ja p**se myyvät ja että moni katsojista haluaa oikeasti katsella sekä Torrieta että Sablea, mutta eikö sitä voida tehdä jollain muulla tavalla? Eivätkö ne backstagella nähdyt bikinihaastattelusegmentit olisi olleet jo ihan tarpeeksi? Tai jos live-yleisönkin on saatava herkkua, tuokaa ne vaikka bikineissä kehään tekemään joku lyhyt haastis jonkun painijan kanssa. Ihan sama mitä, mutta lopettakaa nyt v***u näiden turhien otteluiden buukkaaminen. Uransa loppuvaiheella Sablelta oli tuntunut katoavan aivan kaikki kiinnostus edes painimisen yrittämiseen, eikä kömpelö Torrie kovasta tahdostaan huolimatta saanut pelastettua tätä ottelua nimeksikään. Yksi vuoden huonoimmista otteluista, jonka pelastaa DUDilta lähinnä Torrien sympaattiset Suplexit ja muut liikkeet. Lopetuskin oli täysin botchattu.
½ (6:06)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Sable (Roll up)
Kuva Kuva
Mordecai vs. Hardcore Holly
Mystinen ja pelottava Mordecai oli jatkanut reilun kuukauden ajan Smackdownissa niin sanottua syntisten tuhoamista ja synnin poistamista SD:n rosterista. Pari viikkoa ennen ppv:tä Mordecai oli pitänyt promon, jossa hän kertoi valinneensa ensimmäisen todellisen uhrinsa, joka saisi toimia esimerkkinä. Seuraavalla viikolla Mordecai tappeli backstagella Hardcore Hollyn kanssa, joten oli oletettavaa, että Holly oli tämä Mordecain valitsema uhri. Holly ei kuitenkaan niin vain meinannut alistua uhrin rooliin, joten keskenjääneen backstage-tappelun takia miesten välille buukattiin ppv-ottelu. Tämä ottelu jäi muuten Mordecain viimeiseksi ppv-esiintymiseksi tällä gimmickillä. Hahmossa oli alusta lähtien pahoja ongelmia, eikä se oikein missään vaiheessa lähtenyt kunnolla käyntiin. Silti tuntuu, että WWE lopetti aika nopeasti edes kunnollisen yrittämisen Mordecain kanssa. Eipä sillä, en minäkään tätä kaikkein potentiaalisimpana hahmona pitänyt.

Tämä oli jo illan kolmas "rakennellaan tässä meille uutta tähteä" -ottelu, ja sen takia homma alkoi käydä jo vähän tylsäksi. Sinänsä olen ehdottomasti iloinen siitä, että WWE koitti tosissaan tuoda Smackdownin kapeaan rosteriin uusia painijoita juuri esimerkiksi totaalitylsien Hardcore Hollyn ja Billy Gunnin tilalle. Ongelma oli vain se, että kenellekään kolmikosta Luther Reigns, Kenzo Suzuki & Mordecai ei missään vaiheessa tuntunut olevan todellista potentiaalia - mikä myös käy selväksi, kun katsoo, miten pitkälle he lopulta pääsivät WWE-urallaan. Nyky-WWE:tä voi haukkua todella monesta asiasta, mutta uusien painijoiden rekrytoinnissa ja esilletuomisessa tehdään nykyisin aika perkeleen paljon parempaa jälkeä kuin näihin aikoihin. Vähissä olivat WWE:hen siirtymässä olevat indy-skenen kuumat starat vuonna 2004. Niiden sijaan rosteriin nostettiin hirveä kasa tylsiä mörssäreitä. Mutta joo: jotain tästä ottelustakin. Itse asiassa kamppailu oli yllättävän hyvä, kun ottaa huomioon, ketkä kehässä olivat. Holly oli taas pistänyt työbuutsit tiukasti jalkaan ja osoitti tosissaan tyylikästä, toimivaa ja ihan näyttävääkin konkarimaista painia kehässä. Mordecaikin hoiti osuutensa ihan kunnialla, joten lopputuloksena oli jopa ihan kiva tv-ottelutasoinen koitos toimivalla lopetuksella. Enempää voi tuskin näiltä kahdelta vaatia.
** (6:31)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Mordecai (Crucifix Powerbomb)
Kuva Kuva
Eddie Guerrero (c) vs. John Bradshaw Layfield - Texas Bullrope Match for the WWE Championship
Eddie Guerrero oli onnistunut säilyttämään WWE-mestaruutensa JBL:ää vastaan Judgment Dayssä, kun Eddie löi JBL:ää päähän mestaruusvyöllä, jonka Layfield oli itse tuonut kehään hieman aikaisemmin. Tuomari ei nähnyt muuta kuin sen, että Eddie löi JBL:ää vyöllä, eikä hän voinut muuta kuin diskata Guerreron. Ppv:n jälkeisessä SD:ssä Layfield vaati, että mestaruus luovutettaisiin hänelle, koska Eddie oli halpamaisesti hankkinut itselleen väkisin diskauksen, koska ei pystynyt muulla tavalla säilyttämään vyötään. Tähän ei Eddie suostunut, mutta hän lupasi JBL:lle koska tahansa uusintaottelun. Myös GM Kurt Angle oli uusintaottelun kannalla. Hän oli lisäksi sitä mieltä, että JBL:ää oli todellakin kusetettu rankasti JD:ssä, ja niinpä JBL saisi itse päättää TGABissa käytävän mestaruusottelun stipulaation. Layfield valitsi minkäpäs muun kuin oman Bradshaw-aikaisen klassikko-ottelun Texas Bullrope Matchin, jossa painijat on sidottu toisiinsa lehminarulla (jonka välissä on lehmänkello) ja jonka voi voittaa vain koskettamalla kaikkia kehän neljää kulmausta peräjälkeen. Ppv:tä edeltävien viikkojen aikana näiden kahden feudi kävi koko ajan henkilökohtaisemmaksi ja rajummaksi. Eddie muun muassa onnistui ottamaan JBL:n limusiinikuskin paikan, ja Layfieldin käytyä autoon Guerrero lähti ajamaan sillä holtittomasti pitkin katuja. Viimeisessä SD:ssä ennen ppv:tä nämä kaksi ottivat rajusti yhteen brawlaten niin pitkään, että heidät täytyi erottaa toisistaan.

Saatan olla eri mieltä kuin suurin osa muista arvostelijoista, mutta minusta tämä oli ehdottomasti parempi ottelu kuin Eddien ja JBL:n kohtaaminen Judgment Dayssä. Tässä oli enemmän tunnelmaa, jännitystä ja suuria liikkeitä kuin JD:ssä, jonka ottelun suurin osa tarinasta kytkeytyi täysin siihen Eddien käsittämättömään bladejobiin. Jos vain tämä ottelu olisi saanut järkevämmän ja paremman lopetuksen, tällä olisi ollut mahdollisuuksia jopa huippuarvosanaan. Toki miinusta tulee myös siitä, että lopussa nähdyt pyristelyt kehäkulmauksiin olivat paikoitellen aika epäuskottavia, kun hieman kättä kurottamalla ottelu olisi päättynyt heti, mutta tällaisiin asioihin ei pellepainissa voi liikaa kiinnittä huomiota. Sen sijaan siihen voi, että JBL pisti nyt ensimmäistä kertaa ehkä koko urallaan kroppansa täysillä likoon. JBL otti rajua bumppia, antoi Eddien täräyttää itseään kaaliin terästuolilla täysiä ja vuoti myös verta kunnioitettavasti. Eddie oli puolestaan oma itsensä, eikä häntä tuntunut haittaavaan mm. lentää apronilta suoraan selostuspöydän päälle ja ottaa heti perään vielä Powerbomb siitä samasta pöydästä läpi. Tämä oli siis kaikin puolin todella kova HC-kamppailu, jonka aika vieläpä kului tosi nopeasti. Paremmalla lopetuksella olisi puhuttu jo huipputasosta.
***½ (21:06)
Voittaja:
Spoiler: näytä
John Bradshaw Layfield
Kuva Kuva
Dudley Boyz w/ Paul Heyman vs. The Undertaker - Concrete Crypt Match
Voi pojat, sitten päästään illan Main Eventiin. Kyllä vain, edellinen ottelu ei tosiaan ollut ME, vaan se tulee tässä. Mitenköhän tämän nyt sitten oikein pukisi sanoiksi? Kuten jo JD:n kohdalla olin kertonut, Paul Heyman oli provonnut keväällä Dudley Boyzia muuttumaan aggressiivisemmaksi, ja sen myös Dudleyt olivat tehneet ja kääntyneet samalla heeleiksi. Heyman ei ollut kuitenkaan vielä tilanteeseen tyytyväinen, vaan JD:n jälkeen hän käski Dudleyita tekemään jotain entistä hullumpaa, ja Dudleyt tekivät työtä käskettyä kidnappaamalla Paul Bearerin, joka oli Smackdownin suurimman tähden Undertakerin manageri ja hyvä ystävä. Samassa rytäkässä Heyman pääsi käsiksi Bearerin uurnaan, ja jotenkin tuon uurnan avulla Bearer sitten onnistui kontrolloimaan UT:tä (kyllä, tämä tapahtui vielä vuonna 2004) ja pakotti tämän mm. hyökkäämään Rob Van Damin kimppuun. Lisäksi Heyman yritti pakottaa Undertakeria liittymään hänen puolelleen, ja ennen TGABia näyttikin pahasti siltä, että näin oli käymässä. Uurnan lisäksi Heyman kätti apunaan uhkailua: hän nimittäin sai GM Anglen avulla buukattua TGABiin Concrete Crypt Matchin, jonka alussa edelleen kidnapattu Paul Bearer istutettiin sisääntulorampin alkupäässä isoon lasikuutioon. Lasikuution vieressä oli puolestaan jättiläismäinen betoniauto, jonka vipua Paul Heyman kontrolloi. Vivun avulla Heyman pystyisi halutessaan laskemaan kuution täyteen betonia, eli toisien sanoen tappamaan Bearerin. Heyman oli etukäteen tehnyt Undertakerille selväksi, että Bearerin kuutio täytettäisiin betonilla, jos Undertaker ei tekisi "oikeaa tekoa". Ongelma oli vain se, että kukaan ei ottelun alkaessa tiennyt, mitä tuon "oikean teon" tekeminen oikeasti tarkottaisi. Tämä ottelu oli siis lähtökohdiltaan enemmän kuin hämmentävä. Niin joo ja Dudleyt olivat tässä ppv:eiden välissä voittaneet myös joukkuemestaruudet, ei sillä että niillä olisi tämän ottelun kanssa mitään tekemistä.

Jos WWE:ssä on joskus ollut ottelu (ja vieläpä ME), jonka aikana minulla ei ole ollut mitään hajua ottelun ideasta, päämäärästä, panoksista tai vastaavista, se on nimenomaan tämä ottelu. Aluksi tässä oli vielä joku pointti, kun paljastui, että Undertakerin "oikea teko" oli antaa Dudleyiden selättää hänet. Undertaker ei sitten tähän suostunut, ja tämän jälkeen koko ottelun järki tuntui katoavan täysin. Paul Heyman uhkasi käytännössä tappaa Undertakerin managerin ja ystävän, jos tämä ei suostu häviämään Dudleyille, mutta Takeria ei tämmöinen kiinnosta, vaan hän alkaa painia ihan perusottelua Dudleyiden kanssa. Jotain loogisuutta otteluun yritettiin vielä saada, kun Heyman muistutti UT:tä, että jos tämä ei lopettaisi heti taistelemista vastaan, Bearer hautautuisi sementtiin. Tälläkään muistutuksella ei kuitenkaan ollut lopulta mitään vaikutusta, ja lopulta Bubba Ray käski Heymanin odottaa Bearerin lopullista hautaamista (siinä vaiheessa kun Bearer oli jo leukaansa myöten sementissä) siihen asti, että ottelu olisi ohi. Miksi? Mikä järki koko tämän ottelun käymisellä oli enää sen jälkeen, kun UT ei suostunut häviämään Dudleyille? Miksei Heyman vain heti sen jälkeen haudannut Beareria sementtiin? Miksi vitussa UT:tä olisi kiinnostanut ennemmin yhdentekevän Handicap Matchin voitto kuin oman ystävänsä hengen pelastaminen? Miksi koko tämä ottelu järjestettiin? Tämä oli niin sekavaa paskaa, että tätä on edes mahdotonta selittää sanoin. Arvosanaksi annan yhden tähden, koska painilliselta anniltaankin tämä oli täysin yhdentekevä. Vielä käsittämättömän ja idioottimaisemman koko tästä hommasta teki sitten ottelun jälkeinen käänne, jossa Undertaker itse hautasi Bearerin sementtiin. Jos tuo ei ollut heel turn, niin mikä sitten? Mitä v**tua tämä oikein oli olevinaan?
* (14:42)
Voittaja(t):
Spoiler: näytä
The Undertaker (Pinned D-Von with a Tombstone Piledriver)
*** Rey Mysterio
** Chavo Guerrero
* Eddie Guerrero

Kokonaisarvio The Great American Bashista: Tämä oli tähän mennessä vuoden huonoin WWE-ppv. Sinänsä hullua, koska ppv:ssä nähtiin kuitenkin yksi ****- ja yksi ***½-ottelu (ja päälle vielä yksi ***-ottelu). Ikävä kyllä kaikki viisi muuta ottelua olivat joko täysin turhia otteluita, jotka olisi voitu käydä ennemmin tv:ssä, tai muuten vain aivan täyttä paskaa. Lisäksi ppv:n ME jätti niin paskan, hämmästyneen, typerän ja kaikin puolin ärsyyntyneen fiiliksen, että se pelkästään laskee ppv:n kokonaisarvosanaa ikävästi. Kehno tämä siis oli, muttei kovin kummoinen sellainen edes.

1. WWE WrestleMania XX - Hieno
---------------
2. WWE Royal Rumble - Hyvä
3. WWE Backlash - Hyvä
4. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #95 - Hyvä
---------------
5. WWE No Way Out - Ok
6. WWE Bad Blood - Ok
7. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #80 - Ok
8. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #89 - Ok
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #84 - Ok
---------------
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #92 - Kehno
11. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #94 - Kehno
12. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #75 - Kehno
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #83 - Kehno
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #90 - Kehno
15. WWE Judgment Day - Kehno
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #96 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #93 - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #99 - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #86 - Kehno
20. WWE The Great American Bash - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #88 - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #85 - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #87 - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #91 - Kehno
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #97 - Kehno
--------------
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #76 - Surkea
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #82 - Surkea
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #98 - Surkea
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #77 - Surkea
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #81 - Surkea
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #78 - Surkea
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #79 - Surkea

Sitten taas TNA:ta.

DeadManWalking
WrestlingAlertin johtava jääkiekkoanalyytikko
Viestit: 8622
Liittynyt: Ke 13.07.2005 13:51
Paikkakunta: Kuopio + Oulu/Manchester

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja DeadManWalking » Su 20.07.2014 19:30

Tulipa huikeat muistot tusota Takerin ja Dudleyn veljesten välisestä ottelusta. Muistan tosiaan kun tuli PPV:tä seuranneena päivänä ladattua tämä ottelu (lataamisessa meni muuten h**vetin kauan), ja tuli sitten itsekin mietittyä tuon jälkeen että mitä v**tua juuri tapahtui, ja mikä järki tässä kaikessa nyt oli. Loogisuus on ollut ihan tapissa. Toisaalta ehkä tällä pohjustettiin sitä jokusen vuoden takaista Taker vs. Kane -feudia, jossa myös Bearer tuli mukaan ja petti siinä Undertakerin... Hitto, siinähän se selitys oli!

Muistaakseni tuota muuten yritettiin paikkailla seuraavassa SmackDownissa jotenkin. Heyman taisi ensin promoilla jotain tyyliin että Taker olisi liittoutunut hänen kanssaan, mutta Taker keskeytti tuon promon sanomalla että poisti itseltään ainoastaan omia heikkouksiaan, ja että Paul Bearer oli hänen suurin heikkoutensa. Noh, eihän se ihan aukoton logiikka ole kyllä senkään jälkeen.

EDIT:

Hyviä arvosteluita muuten taas ollut.
Riveni kirjoitti:Tämä ei tosin auta siihen että joku Naarajärveläinen luulee olevansa Oulusta (Ja Manchesterista). Eihän sieltä olekkaan kuin se 400 kilometriä Ouluun, vaikka tämän pahamaineisen JYPin kotokunnille on alle 100 kilometriä. 8)
Four passes break any defense

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Su 27.07.2014 17:04

Kiitos DMW:lle kommentista :) Joo, jotain tuollaista paikkailuyritystä siinä toki oli, muttei se nyt ihan pätevä selitys silti ollut.

Kuva
WEEKLY PPV #100 (30.6.2004)

Minun laskujeni mukaan tämä oli TNA:n 100. viikottais-ppv, mutta laskutapoja on monia. Aika moni laskee jostain syystä mukaan ppv:eiden lukumäärään ainakin sekä vuoden 2002 että 2003 syyskuissa lähetetyt kooste-ppv:t, vaikkeivat ne tarjonneet sisällöllisesti mitään uutta. Jotkut laskevat mukaan myös joulun aikana lähetetyt koostelähetykset. No, tähän minun laskuuni on otettu mukaan vain ne ppv:t, jotka ovat olleet oikeasti uusia painishow'ita. Nyt kun 100. ppv:n raja on virallisesti ylitetty, alkaa viikottaisppv:eiden loppu häämöttää kovaa vauhtia. Siitä kuitenkin lisää seuraavissa arvosteluissa. Mainitsin jo edellisessä TNA-arvostelussa, että kesäkuun 2004 aikana TNA irtautui NWA:sta. Erkaantumisesta huolimatta TNA jatkoi silti NWA World Heavyweight- ja NWA Tag Team-mestaruuksien käyttämistä erillissopimuksella. Selostajinamme Don West ja Mike Tenay.

Kuva Kuva
Team Canada (Williams & Roode) w/ Scott D'Amore vs. Sabu & Sonjay Dutt
Kuten olen jo parin edellisen ppv:n arvostelussa selittänyt, Sabu ja Sonjay Dutt olivat alkaneet tehdä yhteistyötä kesäkuun aikana ilman mitään sen kummempia selityksiä. Ilmeisesti se riittää, että molemmat ovat Intiasta. TNA ei ollut edes yrittänyt keksiä mitään sukulaissuhdetta näiden kahden välillä, mikä on itse asiassa jopa ihan hyvä asia. Viime viikkoina Dutt oli siis auttanut Sabua tämän henkilökohtaisessa feudissa Ravenin kanssa ja joutunut osallisuutensa takia Ravenin fyysisen väkivallan kohteeksi. Nyt tämä feud oli saanut oudon käänteen, kun Ravenia ei ole nähty pariin viikkoon TNA:n lähetyksissä ollenkaan. 2-vuotisjuhlashow'hun luvattu hieno The Sheikin (Sabun sedän ja Ravenin kouluttajan) muistotilaisuuskin oli vain typistynyt typerään backstage-angleen, jossa Sabu löysi hirtetyn Sheik-nuken Ravenin pukuhuoneesta. Ravenin poissaolon jatkuessa Sabu ja Dutt aikoivat ilmeisesti suunnata vakavasti joukkuekuvioihin, ja niinpä he ottivat nyt yhteen Team Canadan kanssa. Scott D'Amoren luotsaama porukka oli ollut jo jonkin aikaa kovassa nosteessa: viimeisimpänä he olivat voittaneet joukkuemestarit AMW:n Impactissa Naturalsin sekaantumisen ansiosta. Nyt porukan jäsenet Bobby Roode ja Petey Williams ottivat yhteen Sabun ja Duttin kanssa.

Oho, tämähän oli oikeasti hyvä ottelu! Etukäteen odotin tämänviikkoiselta openerilta lähinnä lyhyttä pyrähdystä, jossa Team Canada kasvattaisi uskottavuuttaan Duttin ja Sabun kustannuksella ja jossa nähtäisiin mahdollisesti Ravenin sekaantuminen. Sen sijaan Ravenia ei nähty taaskaan ollenkaan, ja lyhyen pyrähdyksen sijaan katsojille tarjottiin noin 10-minuuttinen viihdyttävä X-Divisioonan koitos. Erityisen ilahtunut olin siitä, että Sabu upposi näiden muiden taidokkaiden X-Divarin painijoiden joukkoon ilman mitään ongelmia ja tarjoili vieläpä näyttäviä spotteja ilman yhtään kunnollista botchia. Kun tähän sitten lisätään se, että nuoret ja nälkäiset Williams, Roode ja Dutt vetivät keskenään oikein vauhdikasta ja sopivan spottailuntäyteistä painia, niin tällaista menoa katselisi paljon lisää! Sabu oli juuri sellainen sopiva lisä muuten aika perus X-Divarin menoon. Joka tapauksessa hyvä ottelu ja paremmalla lopetuksella olisi voinut saada vielä puolikkaan enemmänkin. Ottelun jälkeen Team Canadalla oli ensimmäisen kerran keskinäisiä ongelmia.
*** (10:23)
Voittajat:
Spoiler: näytä
Sabu & Sonjay Dutt (Sabu pinned Roode after an Arabian Facebuster)
In ring angle w/ Vince Russo, Jeff Jarrett, 3 Live Kru, The Elite Guard & Ken Shamrock
Openerin jälkeen oli tarjolla todellinen angle, jossa oli kyse NWA World Heavyweight -mestaruudesta ja sen kohtalosta. Viime viikon 2-vuotisjuhlashow'n ME:nä nähtiin siis päämestaruusottelu Ron Killingsin ja Jeff Jarrettin. Tuo ottelu päättyi siihen, kun Killings selätti mestari-Jarrettin sen jälkeen, kun Killings oli estänyt Jeff Jarrettin kitaraniskun ja lyönyt sitten itse Jarrettia kitaralla päähän tuomarin huomaamatta. Muuten homman olisi pitänyt olla ihan kosher, mutta... Vince Russo oli etukäteen korostanut useita kertoja, että kitaran käyttäminen ottelussa aiheuttaisi automaattisen diskauksen. Tämä varoittelu oli tietenkin suunnattu yksinomaan Jarrettille, joka oli jo luonut tavaramerkikseen voittojen nappaamisen kitaran avulla. Tarkalleen ottaen ohjeet koskivat kuitenkin myös Truthia, joten ottelun jälkeen jäi epäselväksi, kuka nyt olisi päämestari - vaikka ottelun tuomari oli jo ehtinyt julistaa Killingsin voittajaksi ja vaikka Russo oli juuri ennen tätä ottelua ilmoittanut, että hän ei enää ikinä TNA:ssa muuttaisi tuomarin lopullista päätöstä. Jos TNA:lla olisi mitään kunnioitusta omalle logiikalleen, tässä ei olisi siis pitänyt olla mitään epäselvyyttä. Truth olisi pitänyt diskata kitaran käytön takia, mutta koska kukaan ei huomannut sitä ajoissa, ei asialle voida enää mitään. Ikävä kyllä TNA ei ole tullut tunnetuksi omien säännöstöstensä kunnioittamisessa, joten tässä sitä nyt oltiin: Vince Russo saapui kehään arpomaan, kuka olisi firman päämestari. Paikalle saapuivat myös Jarrett (ja hänen uusi apurijoukko Elite Guard) ja Ron Killings (sekä hänen kaverinsa Konnan & BG James).

Sekä Jarrett että Konnan saivat lyhyen puolustuspuheenvuoron perustellakseen, miksi Russon pitäisi antaa vyö juuri hänelle. Näissä perusteluissa ei ollut mitään ihmeellistä. Lopulta Russo ilmoitti päätöksensä: hän muistuttaa luvanneensa toimia Director of Authorityna aina oikein ja olla koskaan kääntämättä otteluiden lopputulosta. Nyt hän ei voi kuitenkaan pitää kaikkia lupauksiaan, sillä hän myös lupasi rehdit säännöt mestaruusottelun, ja Ron Killings rikkoi noita sääntöjä yksiselitteisesti. Niinpä... TNA:n päämestari on edelleen Jeff Jarrett! Voi v***u mitä paskaa. Heti perään Russo kuitenkin ilmoitti, että Jarrett ei tulisi pääsemään helpolla tulevaisuudessakaan: hän nimittäin joutuisi ensi viikolla puolustamaan mestaruuttaan Gauntlet Matchissa. Sen osanottajat olisivat Jarrettin lisäksi koko 3 Live Kru, koko Elite Guard ja... TNA:n ensimmäinen päämestari ja lähes kahden vuoden poissaolon jälkeen comebackinsa tekevä KEN SHAMROCK! Tuon ilmoituksen jälkeen Shamrock todella saapui paikalle ja ryntäsi kehään pieksemään Jarrettia. Ok, muuten tämä oli ihan paskaa, mutta Shamrockin TNA-comeback oli todella odottamaton ja mielenkiintoinen käänne. Toki TNA:lla oli jo entuudestaankin ihan omia nimiä, joita tunkea ennemmin mestaruuskuvioihin, mutta hetkellinen Shamrockin paluu sopii oikein hyvin.

Kuva Kuva
Monty Brown vs. D-Lo Brown
Jos Stingin comebackeista muodostui myöhemmin TNA:ssa käsite, niin alkuaikojen Stingin rooli tuntui osuvan D-Lo Brownille, joka oli tehnyt viimeisen puolen vuoden aikana varmaan neljä tai viisi comebackia. Viimeisin comeback nähtiin toissaviikolla (sen jälkeen kun Brown oli ollut ruudusta pois huikeat kolme viikkoa), ja paluuanglessaan D-Lo ilmoitti suuntaavansa jälleen päämestaruuskuvioihin. Tämä idea ei niin vain sopinut Monty Brownille, joka oli tässä vaiheessa aivan ehdottomasti yksi parhaista hahmoista koko TNA:n rosterissa. Sopivan sekopäinen, aggressiivinen, selittämätön ja kehässä erittäin viihdyttävä Monty Brown sopi TNA:n rosteriin kuin nenä päähän. Niin, ja myös Monty Brown tahtoi nousta seuraavaksi TNA:n päämestariksi. Niinpä hän viime viikolla hyökkäsi sukunimikaimansa kimppuun, ja vihdoin TNA tarjosi meille kaikkien kauan odottaman Brown vs. Brown -feudin. Tämä ottelu oli feudin ensimmäinen muttei taatusti viimeinen kohtaaminen.

Jos opener yllätti positiivisesti, tämä oli aika karvas pettymys. Monty Brown on ollut tähän asti tällä uudella TNA-runillaan hemmetin viihdyttävää katsottavaa ja vaikuttanut ehdottomasti tulevalta ME-nimeltä. D-Lo Brown on puolestaan normaalisti tasaisen hyvä, vaikka hänen aikansa ME-skenessä ja muutenkin merkittävissä juonikuvioissa alkaa olla kiistämättä ohi. Juuri tällaisena uusien starojen nostajana ajattelin D-Lo'n kuitenkin toimivan täydellisesti, mutta tämä ottelu ei antanut kovin hyvää ensivaikutelmaa siitä. Ottelun ainut ongelma ei nimittäin ollut buukkaus: otteluhan jäi aivan täysin kesken, eikä sille saatu mitään kunnollista lopetusta. Näin ollen tämän oli kai tarkoitus toimia lähinnä "lämmittelyotteluna" sitä tulevaisuuden blow offia varten. Toki jo pelkästään tämän buukkauksen takia kaikkia ei tosiaan saatu irti. Kestoa oli liian vähän, ja muutenkin paljon jäi näkemättä. Ikävä kyllä bookkauksen lisäksi ongelmana oli se, että ottelussa nähtiin erityisesti D-Lo'lta harmillisen monta botchia. Pari kivaakin spottia oli kyllä tarjolla, mutta niiden vastapainona oli vähän turhan paljon haparointia ja ongelmia. Toivottavasti otteet paranevat tästä merkittävästi siihen lopulliseen koitokseen.
*½ (4:57)
Voittaja:
Spoiler: näytä
No Contest (Double Count Out)
Kuva Kuva
NYC vs. Sonny Siaki & Pat Kenney - Humiliation Match
Ei, TNA ei ollut vieläkään saanut tarpeekseen tästä ikuisuusfeudista Siakin ja Kenneyn joukkueen ja Gillbertin ja Swingerin joukkueen välillä. Toissaviikolla Kenney ja Siaki olivat vihdoin saaneet tämän feudin ensimmäisen voittonsa viikkokausiin, kun he olivat päihittäneet NYC:n Humiliation Matchissa, jonka voittajalla oli oikeus nöryyttää hävinnyttä joukkuetta seuraavan kuukauden ajan. Kenney ja Siaki pakottivat Gillbertin ja Swingerin pukeutumaan karrikatyyrimäisiin Samoa- ja Irlanti-asuihin, koska NYC oli viime aikoina tehnyt pilaa Kenneyn irkkutaustasta ja Siakin samoalaisuudesta. Tätä kohtaloa Gillberti ja Swinger eivät niin vain nielleet, ja juteltuaan viime viikolla backstagella entisen joukkuakaverinsa David Youngin kanssa Gillberti sai idean haastaa Siaki ja Kenney tupla tai kuitti -otteluun. Jos NYC häviäisi taas, he joutuisivat pitämään asuja kaksi kuukautta. Jos he kuitenkin voittaisivat, saisivat he luopua asuistaan. "Hassunhauskana" lisäkäänteenä tähän kuvioon oli ympätty se, että Johnny Swinger oli jostain syystä alkanut pitää samoalaisasustaan ja erityisesti rinnuksiensa peitteenä olevista kookoksista, eh.

Eipä tällä uusintaottelulla ollut paljoa annettavanaan painiviihteelle. Suurin osa ottelusta meni lähinnä Gillbertin ja Swingerin pukujen kanssa pelleilyyn, eikä asiaa auttanut sekään, että David Youngin sekaantumisen vuoksi ottelun lopusta tuli turhan sekava. Kenney ja Siaki yrittivät pelastaa sen, mitä tässä ottelussa oli pelastettavissa, ja he väläyttivät ihan kivoja otteita ja pitivät ottelun muutenkin järjellisesti kasassa. Ikävä kyllä se ei riitä ihan loppuun saakka, jos vastassa on leprechaun-pukuun pukeutunut Gillberti ja island girl -asuun sonnustautunut Swinger. Ei tämä siis missään tapauksessa vuoden huonoimpia otteluita ollut, koska kaikki neljä kehässä olevaa osaavat kuitenkin oikeasti painia, mutta kaikin puolin turha ja tylsä fiilis tästä jäi. En myöskään oikeasti tiedä, kuinka kauan jaksan enää tätä itseääntoistavaa feudia näiden porukoiden välillä. Voitaisiinko vähitellen siirtyä jo eteenpäin? Ehkä voitaisiinkin, sillä ottelun jälkeen Trinity ja viime viikolla TNA-debyyttinsä tehnyt Big Vito saapuivat tylyttämään NYC:tä.
*½ (5:57)
Voittajat:
Spoiler: näytä
Sonny Siaki & Pat Kenney (Kenney pinned Gillberti with a roll up)
Kuva Kuva
Abyss w/ Goldielocks vs. Erik Watts
Ah, sitten olisi kaikkien aikojen suosikkifeudini vuoro! Erik Wattsin ja Goldielocksin järisyttävän p**ka kuvio oli saanut alkunsa jo tammikuussa, kun Goldie kääntyi tuolloista poikaystäväänsä Wattsia vastaan ja aiheutti tälle potkut Director of Authorityn virasta. Pari viikkoa myöhemmin Watts katosi pariksi kuukaudeksi, mikä oli ehdottomasti tämän feudin paras osa. Lopulta hän kuitenkin teki paluun ja hautoi kostoa Goldielle. Wattsin mukaan Goldie oli aiheuttanut sen, ettei Wattsia enää buukattu TNA:n show'ihin. Lisäksi Watts syytti Goldieta siitä, että heidän eronsa jälkeen Goldie oli jollain ilveellä onnistunut haalimaan itselleen suurimman osan Wattsin varallisuudesta, minkä vuoksi Watts oli nyt lähes PA. En oikein missän vaiheessa ymmärtänyt, millä Goldie tämän oli muka onnistunut tekemään, mutta ei minua oikeastaan edes kiinnosta. Sillä aikaa kun Watts oli ollut poissa, Goldie oli alkanut tehdä yhteistyötä TNA:n virallisen monsterin Abyssin kanssa, ja niinpä Abyss oli tehnyt kaiken likaisen työn Goldien puolesta tässä feudissa Wattsia vastaan. Watts ja Abyss olivat ottaneet viikkojen ajan yhteen, ja ensin Watts ja sitten myös Goldie olivat vaatineet lopullista ottelua näiden kahden välille. Lopulta molemmat osapuolet pääsivät yksimielisyyteen ratkaisevan ottelun stipulaatiosta, joten tässä sitä oltiin. Jos Watts voittaisi, hän saisi rahansa takaisin. Jos Abyss voittaisi, Wattsin sopimus olisi Goldielocksin omaisuutta. Ottelun ringsidellä oli muuten Wattsin vaimo, mikä toi varsin mielenkiintoisen säväyksen tähän kuvioon, kun otetaan huomioon, että kayfaben mukaan Watts seurusteli Goldien kanssa vielä pari kuukautta sitten. Toivottavasti tämä oli nyt todellakin tämän kamalan feudin viimeinen palanen.

Juuri niin turha, kehno ja puuduttava ottelu kuin pelkäsinkin. Tämä juonikuvio on ollut heittämällä yksi vuoden 2004 paskimmista (ellei paskin), eikä asiaa paranna millään tavalla se, että Erik Watts on todella onneton tapaus kehässä. Abyss on toki koko ajan kehittyvä mörssäri ja siinä mielessä tietynlainen TNA:n tulevaisuuden toivo (kuten kaikki vuonna 2014 tiedämme, hehe), mutta tässä vaiheessa uraansa hän ei todellakaan ollut valmis kantamaan Wattsia mihinkään kivaan otteluun. Kaiken huipuksi tälle kamppailulle annettiin vielä liikaa aikaa. Maksimissaan viisiminuuttisena intenssiivisenä tappeluna tämä olisi voinut olla vielä ihan siedettävä, mutta mitä pidemmälle ottelu meni, sitä tylsemmäksi, huonommaksi ja itseään enemmän toistavaksi se kävi. Kaiken huipuksi Abyss ja Watts käyttivät lähes minuutin yrittäessään asetella terästuolia kehäkulmaukseen aivan yhdentekevää spottia varten. Ei tämä nyt täyttä kurapaskaa ollut, koska Abyss yritti kovasti, mutta kaikin puolin huono ottelu. Lopettakaa jo tämä.
* (7:26)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Abyss (Black Hole Slam)
Kuva Kuva
Naturals vs. America's Most Wanted
Naturalsien ja AMW:n feud on yksi näistä TNA:n ikuisuusfeudeista, joista on vaikea sanoa, milloin ne ovat alkaneet ja milloin päättyneet. Alkuvuodesta AMW ja Naturals olivat tiivisti toistensa kimpussa, mutta sitten Chris Harris alkoi saada ME-pushia ja Naturalsit puolestaan tippuivat kokonaan pois ruudusta. Nyt Harris oli palannut joukkuekuvioihin, ja niinpä sopivasti myös Andy Douglas ja Chase Stevens löysivät tiensä takaisin TNA:n päärosteriin. Kahden viime viikon aikana Naturals oli häirinnyt AMW:tä kolmessa ottelussa, ryöstänyt näiden takit ja aiheuttanut näille myös yhden tappion non title -kohtaamisessa. Häiriöstä huolimatta AMW oli siis onnistunut toistaiseksi pitämään vöistään kiinni, ja vyöt heillä pysyisivät taatusti myös tämän ottelun jälkeen, koska tämä ensimmäinen kohtaaminen Naturalsien ja AMW:n välillä oli syystä taikka toisesta non title -versio.

Naturalsin ongelma koko uransa ajan oli mielestäni se, että Douglas ja Stevens olivat viimeisen päälle nimensä mukaisesti naturaaleja, eli eivät millään tavalla mielenkiintoista katsottavaa. Molemmat osasivat kyllä ihan kohtuullisesti painia, mutta eivät he siinäkään olleet niin hyviä, että paikkaisivat puuttuvan karismansa sillä jotenkin erityisen hyvin. Niinpä minulla ei oikein koskaan ollut suuria odotuksia Naturalsien otteluille, eikä niitä tähänkään ollut kannattanut asettaa. Toki tämä AMW:n ja Naturalsien yli 10-minuuttinen joukkuetappelu oli ihan viihdyttävää, järkevästi buukattua ja päällisin puolin toimivaa joukkuepainia, mutta sitten taas... Joku tästä vain uupui. Ehkä ottelu ei vain lähtenyt käyntiin missään vaiheessa toivomallani tavalla tai ehkä oikeastaan suurin syy oli se, että lopputaisteluosuudet olivat yllättävän laimeita ja tylsiä. Alkupuoli oli tässäkin siis parempaa katsottavaa, ja sillä tasolla jatkaminen voisi nostaa näiden joukkueiden ottelut jossain vaiheessa kolmeen tähteen - tämä ei nimittäin taatusti ole viimeinen ottelu näiden joukkueiden välillä. Tämä oli ihan mukava joukkueottelu (eli paljon huonomminkin olisi voinut mennä), muttei sen enempää.
**½ (11:03)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Naturals (Douglas pinned Harris with a roll up)
Backstage interview w/ Dusty Rhodes
Ennen Main Eventiä nähtiin jännä haastattelu, jossa Dusty Rhodes oli Scott Hudsonin haastattelupisteessä. Rhodesin omasta tilanteesta puhumisen sijaan haastattelussa keskityttiin Jeff Hardyyn, joka oli tehnyt TNA-debyyttinsä viime ppv:ssä mutta jota ei olut nähty sen jälkeen Impactissa tai tässä show'ssa. Tilanne johtui Dustyn mukaan siitä, että TNA ei ollut onnistunut tekemään Jeffiä tyydyttävää sopimusehdotusta, ja Jeff oli siis edelleen vapaa agentti. Dusty ilmoitti pelkäävänsä, että TNA "pudottaisi pallon" ja menettäisi yhden tämän hetken kuumimmista vapaista agenteista, joka nautti suoranaista rockstar-suosiota. Rhodes ilmoitti vaikka itse tekevänsä kaikkensa, jotta Jeff Hardy päätyisi TNA:han. Mielenkiintoista.

Kuva Kuva Kuva Kuva Kuva Kuva
AJ Styles (c) vs. Michael Shane w/ Traci vs. Frankie Kazarian vs. Prime Time vs. Amazing Red vs. Chris Sabin - TNA X Division Championship
Alun perin AJ Stylesin piti puolustaa tässä show'ssa TNA X Division -mestaruuttaan (nyt siis nimi virallisesti tuossa muodossa, koska yhteyttä NWA:han ei enää ollut ja koska tämä vyö oli TNA:n luomus) Kid Kashia vastaan, mutta tuota ottelua ei käyty, kosk Kash oli hyllytetty. Mitään tarkempaa selitystä Kashin hyllyttämiselle ei ollut, joten kyseessä saattoi vaikkapa olla ihan legit tilanne. Kashin TNA-urahan päättyi nimenomaan siihen, että egoistina tunnettu Kash ei tullut enää toimeen TNA:n kanssa, ja mies poistui firmasta ovet paukkuen. Saa siis nähdä, palaako Kash enää ollenkaan TNA:han. Hyvin alkanut feud Stylesin kanssa voi jäädä pahasti kesken. Joka tapauksessa jo toisena viikkona putkeen Styles oli siis tilanteessa, jossa hänen ottelunsa Kashin kanssa peruttiin. Ja toisena viikkona putkeen Styles osoitti olevansa taisteleva mestari ja puolustavansa vyötä ketä tahansa haastajaa vastaan. Haastajaehdokkaiksi asettauuti tällä viikolla lähes koko TNA:n X-Divari, ja lopulta Vince Russo ilmoitti, että Styles puolustaa vyötään viittä firman kovinta X-Divarin painijaa vastaan.

Harmillisesti jälleen TNA:n X-Divisioona pläjäys ei ollut niin kova kuin olisi voinut toivoa. On toki sanomattakin selvää, että kyseessä oli illan paras ottelu ja muutenkin perhanan kova kuuden X-Divarin painijan taistelu, mutta ihan semmoinen tajunnanräjäyttävyys ja muu ainutlaatuisuus tästä kuitenkin puuttui. Stylesistä selvästi haluttiin rakennella ottelussa "sankaria", joka taistelee kaikkia muita vastaan, on lähes koko ottelun ajan kehässä ja pyrkii silti yltämään voittoon. Sinänsä ihan kiva tarina, mutta sen takia painin taso vähän kärsi. Stylesin makoilua ja tämän erinäistä pieksentää oli jonkun tovin kiinnostavaa katsoa, mutta sitten se muuttui vähän tylsäksi eikä ainakaan sopinut tämänkaltaiseen spottailutyyliseen otteluun mitenkään erityisen hyvin. Suurin ongelma oli juuri se, että tuota keskiosaa pitkitettiin turhan paljon ja että sen takia sitten lopputaistelun huikeat ja äärimmäisen viihdyttävät spottailut kestivät liian lyhyen aikaa. Joka tapauksessa hieno ottelu, muttei huippuottelutasoa. Ottelun jälkeen nähtiin kunnon joukkotappelu, kun ensin Team Canada ryntäsi kehään ja hyökkäsi kaikkien kimppuun, sitten Christopher Daniels sekaantui soppaan ja lopulta kehässä tappelivat lähes kaikki show'n aikana nähdyt painijat.
***½ (15:41)
Voittaja:
Spoiler: näytä
AJ Styles (Styles pinned Red after a Styles Clash)
*** AJ Styles
** Chris Sabin
* Amazing Red

Kokonaisarvio Weekly PPV #100:sta: Paria kivaa hetkeä lukuun ottamatta varsin laimea tapa aloittaa TNA:n 3. vuosi. Toivottavasti jatko on parempaa. Silti juuri ja juuri Kehno.

1. WWE WrestleMania XX - Hieno
---------------
2. WWE Royal Rumble - Hyvä
3. WWE Backlash - Hyvä
4. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #95 - Hyvä
---------------
5. WWE No Way Out - Ok
6. WWE Bad Blood - Ok
7. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #80 - Ok
8. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #89 - Ok
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #84 - Ok
---------------
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #92 - Kehno
11. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #94 - Kehno
12. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #75 - Kehno
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #83 - Kehno
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #90 - Kehno
15. WWE Judgment Day - Kehno
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #96 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #93 - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #99 - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #86 - Kehno
20. WWE The Great American Bash - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #88 - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #85 - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #87 - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #91 - Kehno
25. TNA Weekly PPV #100 - Kehno
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #97 - Kehno
--------------
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #76 - Surkea
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #82 - Surkea
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #98 - Surkea
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #77 - Surkea
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #81 - Surkea
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #78 - Surkea
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #79 - Surkea

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Su 03.08.2014 15:55

Kuva
VENGEANCE 2004

Vengeance on kuulunut vähän vaihtelevasti WWE:n ppv-kalenteriin. Ensimmäisen kerran se järjestettiin vuoden 2001 joulukuussa, jolloin se korvasi Armageddonin. Chris Jericho voitti ppv:n päätteeksi WWF:n historiallisen Undisputed-mestaruuden. Seuraavana vuonna Vengeance siirrettiin heinäkuulle, ja Armageddon palasi takaisin paikalleen. Vuoden 2003 heinäkuussa Vengeancesta tuli Smackdownin historian ensimmäinen brändieksklusiivinen ppv, mutta nyt vuonna WWE päätti lisätä ppv:eiden määrää. Niinpä 2004 Smackdown sai oman kesäkuisen Great American Bashinsa, ja heinäkuussa edelleen järjestettävästä Vengeancesta tuli Raw'n ppv. Tätä Vengeancea selostivat tutut JR ja King.

Kuva Kuva
Jonathan Coachman & Garrison Cade vs. Tajiri & Rhyno
Tämän ottelun taustatarina on sitä todellista painiviihdettä. Kaikki alkoi siitä, kun Eugene pääsi ppv:tä edeltävässä Raw'ssa yhden illan ajaksi Raw'n GM:ksi. Ensitöikseen Eugene buukkasi illan openeriksi Musical Chairs -ottelun Coachin, Jerry Lawlerin, Stacy Keiblerin, Tajirin, Ric Flairin ja Chris Jerichon välille. Voittaja saisi myöhemmin illalla mestaruusottelun. Sen enempää Coach kuin Tajirikaan eivät voittaneet ottelua, sillä Coach kolkkasi Tajirin pois tuolilta ja aiheutti tämän eliminoimmin, minkä jälkeen Tajiri sokaisi Coachin Green Mistillään. Jo aikaisemmin kevään aikana Tajirin kanssa feudannut Coach ei hyväksynyt naurunalaiseksi joutumista, ja niinpä ppv:tä ennen lähetetyssä Heatissa hän saapui ilmoittamaan vanhan kunnon apurinsa Garrison Caden kanssa haastavansa Tajirin ja tämän vapaavalintaisen parin joukkueotteluun. Juuri ennen ottelua paljastui, että Tajiri valitsi Rhynon, jonka kanssa hän ei ollut tätä ennen tehnyt mainittavista minkäänlaista yhteistyötä.

Ei tämä ehkä ihan paras mahdollinen opener ppv:lle ollut. Täytyy silti sanoa, että tykkäsin tästä WWE:n tavasta yrittää vihdoin keksiä jotain järkevää käyttöä kahdelle täysin käyttämättömänä lojuneelle lahjakkaalle painijalle - ja ei, en puhu nyt Jonathan Coachmanista ja Garrison Cadesta. Tajirin ja Rhynon joukkueesta tuli tosiaan tämän ottelun jälkeen ihan vakituinen osa Raw'n kalustoa, ja tätä ottelua katsomalla on helppo nähdä useita hyviä syitä siihen. Tajirin ja Rhynon tiimipelaaminen oli ehdottomasti ottelun parasta antia: Tajiri väläytti jälleen kerran näyttäviä potkujaan ja Rhyno puolestaan tarjosi sopivan agressiivista voimankäyttöä. Coachin rooliksi jäi pelleily, ja Cade oli aika mitäänsanomaton. Cadella on luvassa vielä paljon parempia aikoja kuin tämä meno Garrison Cadena Coachin kanssa. Joka tapauksessa kokonaisuutena tämä kohtaaminen muistutti aika pitkälti semmoista ok:ta tv-ottelua, eikä siis ollut millään tavalla ihmeellinen koitos.
** (7:30)
Voittajat:
Spoiler: näytä
Tajiri & Rhyno (Tajiri pinned Cade after a Buzzsaw Kick)
Kuva Kuva
Chris Jericho vs. Batista
Jericho jatkaa varsin vaisuja feudejaan midcard-mörssäreiden kanssa. Christian, Tomko ja Trish olivat kokonaan poissa tästä show'sta (syystä taikka toisesta), joten Jericho oli siirtynyt kamppailemaan Evolutionin kanssa. Ilmeisesti Jericholla oli ollut ongelmia erityisesti Batistan kanssa siitä lähtien, kun hän oli eliminoinut Batistan jossain ottelussa, ja Batista oli jahdannut kostoa tästä usean viikon ajan. Lopulta The Animal oli myös sen saanut, kun hän onnistui aiheuttamaan Jericholle tappion Randy Ortonia vastaan käydyssä Intercontinental-mestaruusottelussa. Y2J oli tavoitellut IC-mestaruutta jo tovin, ja nyt hän oli ollut erittäin lähellä sen voittamisessa, mutta juuri viime hetkellä Batista sekaantui otteluun ja esti Jerichon voiton. Niinpä näiden miesten oli lopulta aika asettua toisiaan vastaan kehässä.

Batistan vihreys tuli taas tässä ottelussa esille harmillisen selvästi. Tilannetta korosti se, että Batistan piti olla tässä ottelussa se hallitseva osapuoli, vaikka Jerichon olisi ehdottomasti pitänyt kantaa tätä ottelua, jotta lopputulos olisi ollut mainittavan erikoinen. Nyt meille tarjoiltiin sitten Batistan tylsiä hallintajaksoja, joissa hän piti Jerichoa pitkissä restholdeissa ja täräytti tämän välillä aina kanveesiin ihan näyttävällä power-liikkeellä. On suorastaan hämmästyttävää, kuinka vuoden päästä tästä Batista oli jo täysin uskottava ME-peluri ja suurimman osan mielestä varsin viihdyttävä brawleri. Tässä ottelussa häneltä puuttui nimittäin vielä niin paljon ottelun perushallintakykyä, etten olisi povannut kovin merkittävää uraa The Animalille. Onneksi ottelussa oli toisena osapuolena Chris Jericho, joka teki kaikkensa saadakseen tästä turhan pitkästä ottelusta ihan viihdyttävän. Jericho myi Batistan iskut hienosti, väläytti näyttäviä high flying -liikkeitä ja yritti lopussa saada aikaan kunnon jännitystäkin. Jerichon työskentelyn ansiosta tämä oli kokonaisuutena sentään ihan viihdyttävä, mutta vähän parempa olisi voinut toivoa.
**½ (12:19)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Batista (Batista Bomb)
Kuva Kuva
La Résistance (c) vs. Eugene & Ric Flair - World Tag Team Championship
Triple H feudasi tällä hetkellä kiivaasti World Heavyweight -mestari Chris Benoit'n kanssa, ja viimeiseksi apukeinokseen tässä rajussa välienselvittelyssä hän oli ottanut Eugenen. Kyllä vain. Herkän, sympaattisen ja koko yleisön rakastaman Eugenen. Kaikki oli alkanut siitä, kun Bischoff buukkasi Raw'n Main Eventiksi ottelun Eugenen ja HHH:n välillä. Panoksena oli se, että voittaessaan HHH ansaitsisi mestaruusottelun. Eugene ei ollut uskonut muiden painijoiden varoituksia ottelun vaarallisuudesta, sillä hän sanoi HHH:n olevan hänen suosikkipainijansa. Lopulta sitten kävi niin, että Eugenen suosikkipainija pieksi Eugenen aivan maanrakoon, kunnes Chris Benoit saapui pelastamaan Eugenen. Benoit yritti lyödä HHH:ta terästuolilla, mutta kaikkien kauhuksi hän osuikin vahingossa Eugeneen. Seuraavalla viikolla Triple H alkoi sitten manipuloida Eugenea puolelleen: hän selitti, ettei olisi halunnut otella Eugenea vastaan niin rajusti, mutta hänen täytyi antaa Eugenelle oppitunti maailman raadollisuudesta. Tämän jälkeen HHH sanoi, että Benoit ei ole koskaan ollut Eugenen ystävä, mistä terästuolilla päähän lyöminen on varsin pitävä todiste. Lopuksi HHH tarjosi Eugenelle paikkaa "Evolutionin kunniajäsenenä", mikä oli jo muiden Evolutionin jäsenten mielestä liikaa. HHH ei kuitenkaan välittänyt Flairin, Ortonin ja Batistan valituksesta vaan esitti parhaansa mukaan Eugenen ystävää ja yritti kääntää tätä kokonaan Benoitia vastaan. HHH vakuutti, että tämän juonen takana oli hieno suunnitelma. Osana tähän juoneen kuului se, että Eugene pääsi ottelemaan Ric Flairin kanssa joukkuemestaruusvöistä, vaikka Flair olisi tehnyt mitä tahansa, ettei hänen olisi tarvinnut osallistua tähän otteluun.

Viihdyin tätä katsoessa yllättävän hyvin, vaikka painilliselta anniltaan tämä ei päässyt edes edellisen koitoksen tasolle. Eugenen hahmo toimii edelleen tässä vaiheessa, ja Eugenen kemia Flairin kanssa oli todella hauskaa katsottavaa. Tuntui, että Flairilla ja Eugenella oli ihan oikeasti hauskaa Eugenen matkiessa Flairin liikkeitä, vaikka Flair tietenkin roolinsa puolesta joutui esittämään olevansa raivoissaan tilanteesta. La Resistancen kaksikko jäi aika statistien rooliin tässä, mutta kyllähän he painia osaavat ja siinä mielessä ovat ihan sopiva parivaljakko näihin joukkuemestaruuskahinoihin. Silti ottelun viihdyttävyys rakentui painin sijaan suurimmaksi osaksi Eugenen hahmon ja tämän Eugenen ja Flairin välisen tarinan varaan. Koska tuo tarina toimi erittäin mallikkaasti, oli myös ottelu kivaa katsottavaa. Lopetus oli tavallaan ärsyttävän heikko, mutta toisaalta sekin sopi kuvioon, joten en jaksa valittaa kummemmin.
**½ (12:30)
Voittajat:
Spoiler: näytä
La Resistance (via DQ after Eugene lost his temper)
Kuva Kuva
Kane vs. Matt Hardy - No DQ Match
Selitin jo hieman tätä storylineä Bad Bloodin kohdalla, mutta sen jälkeen homma oli mennyt lopullisesti täysin sekaisin. Kane oli siis ahdistellut Matt Hardyn tyttöystävää Litaa ja yrittänyt muun muassa kidnapata tämän. Suojelevana poikaystävänä Hardy oli tehnyt kaikkensa pitääkseen Big Red Monsterin erossa Litasta. Siinä hän ei kuitenkaan ollut onnistunut, ja lopulta erään välienselvittelyn jälkeen Kane oli piessyt Mattin tajuttomaksi. Sitten hän sanoi Litalle, että tämä tietää mitä tehdä, jos haluaa pitää Kanen poissa Hardyn kimpusta. Lita muuttui todella vaivaantuneen näköiseksi, mutta mitään ratkaisua tilanteelle ei saatu... Kunnes pari viikkoa myöhemmin, kun Lita oli ilmoittanut olevansa raskaana, ja Matt saapui juhlimaan asiaa kehään Litan kanssa. Hänestä olisi tulossa isä! Juhlat kuitenkin keskeytyivät, kun Kane ilmestyi sadistisesti nauraen titantronille ja ilmoitti Mattille, että Litan lapsi on oikeasti Kanen. Matt ei tietenkään uskonut tätä, mutta Kane käski kysyä Litalta, joka vaipui saman tien kyyneliin kehässä. Lita yritti myöhemmin selittää Mattille, että oli maannut Kanen kanssa vain kerran pitääkseen hänet poissa heidän luotaan ja että on olemassa mahdollisuus, että lapsi on sittenkin Hardyn. Hardya eivät Litan selitykset kiinnostaneet, eikä hän tahtonut olla missään tekemisissä tyttöystävänsä kanssa. Sen sijaan hän tahtoi kostaa koko kamalan tilanteen Kanelle, ja niinpä hän hyökkäsi backstagella brutaalisti Kanen kimppuun ja haastoi hänet sitten No DQ Matchiin.

Tällä kohtaamisella olisi ollut potentiaalia paljon enempäänkin kuin mihin tämä lopulta päätyi. Ottelun suurin ongelma oli se, että se päättyi täysin kesken juuri sillä kuumimmalla hetkellä ja että tuohon lopetukseen vieläpä piti sekoittaa Lita. Litan sekaantuminen oli toki ennalta-arvattavaa mutta juuri sen takia myös todella typerää. Nämä olivat siis ottelun huonoja puolia, mutta hyvää oli sitten se kehätoiminta, mitä tässä ehdittiin nähdä. Erityisesti Hardy oli todella kovassa iskussa, kun pääsi pitkästä aikaa ottelemaan 1 on 1 -ottelun ppv:ssä. Ensimmäisestä sekunnista lähtien Hardylla oli 110 lasissa, ja hän sekä täräytti näyttäviä liikkeitä että otti Kanen power-liikkeet todella kunnioitettavasti vastaan. Tästä huolimatta ottelussa ei ehtinyt olla kovinkaan monta suurta spottia tai erityisen hienoa hetkeä 10 minuutin aikana, mikä juuri tuntui viittaavaan siihen, että tästä olisi rakennettu pitkä ja loppua kohti huipentuva ottelu. Sen sijaan homma päättyi kesken, kun vaihde oltiin vaihtamassa vitoselle, joten paljon jäi vielä näkemättä näiden kahden väliltä. Ehkä se loppuhuipennus saadaan sitten myöhemmin.
**½ (10:34)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Matt Hardy (Used a chair to hit stairs into Kane)
Kuva Kuva
Randy Orton (c) vs. Edge - WWE Intercontinental Championship
Edgellä ja IC-mestari Ortonilla oli ollut jonkinmoista pientä kähinää kesäkuun puolivälistä saakka, kun Orton oli ensin onnistunut eliminoimaan Edgen 6-Man Tag Team Matchissa ja seuraavalla viikolla päihittämään hänet normaalissa joukkueottelussa. Tässä välissä Edge oli kuitenkin nöyryttänyt Ortonia iskemällä tämän Spearilla kanveesiin sen jälkeen, kun Orton oli ajautunut intensiiviseen sanojenvaihtoon The Rockin kanssa, kun Rock oli tehnyt yhden illan paluun kotikaupunkinsa show'ssa. Pari viikkoa ennen ppv:tä Edge sitten ilmoitti "virallisen syyn" tälle feudille: hän oli sairaslomallaan ollessa totaalisesti kyllästynyt katsomaan, kuinka Evolution pyöritti Raw'ta kuukaudesta toiseen. Nyt hän aikoi tehdä sille lopun ja aloittaa operaationsa riistämällä IC-mestaruuden Ortonilta. Eivät ole olleet varsinaista juonikuvioiden juhlaa nämä Edgen feudit paluun jälkeen...

Täytyy todeta, että tämä ottelu oli aikamoista tunteiden vuoristorataa. Ja samalla täytyy todeta, että olen varmaan ainut ihminen, joka on antanut tälle huippuarvosanan. Homma lähti käyntiin oikein hyvin ja viihdyttävästi, ja olin hommasta fiiliksissäni: perhana soikoon, tässä nähtäisiin tulevien vuosien kahden todella ison ME-nimen kohtaaminen ennen kuin kummastakaan oli vielä tullut se suuri tähti. Sitä paitsi Edgen ja Ortonin keskinäisiä otteluita ei nähtäisi myöhempinäkään vuosina liiaksi asti, joten tämä oli todella mielenkiintoinen ottelupari. Myös yleisö oli fiiliksissä, vaikka se kannattikin Ortonia (mikä enteili tulevia turneja). Hyvä ja innostunut fiilikseni laski kuitenkin noin 10 minuutin kohdalla, kun homma muuttui hitaaksi ja se kuuluisa bullet time Orton pääsi vauhtiin pitkine Headlockeineen ja muine restholdeineen. Koska olin varma, että tämä olisi ohi enintään 15 minuutissa, olin jo valmis kiroamaan ottelun siitä, että sen viimeiset minuutit käytettäisiin tällaiseen nyhjäämiseen. Sen sijaan tämä lukotteluvaihe paljastuikin lopulta vain juuri sopivaan saumaan ajoitetuksiu rauhallisemmaksi kohdaksi (joka olisi silti voitu hoitaa tyylikkäämmin), koska loppujen lopuksi sitä seurasi lähes 10 minuutin upea lopputaistelutykitys. Olin monta kertaa varma, että ottelu loppuisi, mutta Orton ja Edge pistivätkin peliin aivan kaikkensa ja tarjosivat todella pitkän ja kovatasoisen kamppailun IC-mestaruudesta. Yleisökin oli ihan pähkinöinä lopussa. Loppujen lopuksi tästä siis kuoriutui yksi viime vuosien kovimmista kakkosvyöotteluista kahden nousevan tähden välillä. Upea, pitkä ottelu. Olkaa eri mieltä, jos haluatte.
**** (26:36)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Edge (Spear)
Kuva Kuva
Molly Holly vs. Victoria - WWE Women's Title Shot
Koska Victoria ja Molly eivät olleet vielä otelleet tarpeeksi montaa kertaa toisiaan vastaan tämän vuoden aikana, päästettiin heidät vielä kerran kamppailemaan ppv-tasolla. Tällä kertaa panoksena ei ollut edes Women's-mestaruus, vaan sen ykköshaastajuus. Voittaja kohtaisi Trishin seuraavan päivän Raw'ssa. Siis mitä uskomatonta paskaa? Miksi sitä mestaruusottelua ei voitu käydä ppv:ssä? Hienoa työtä, WWE. Mollylla oli edelleen peruukki seurauksena siitä, että hän menetti hiuksensa WrestleManiassa.

Ei yltänyt WWE:n naisten divisioona taaskaan parhaaseen mahdolliseen antiin. On myös hieman vaikeaa ymmärtää, miksi ppv:ssä käydään ykköshaastajuusottelu, jotta seuraavan päivän Raw'ssa voidaan käydä mestaruusottelu. Miksi ykköshaastajuusottelua ei käyty edellisessä Raw'ssa, jotta ppv:ssä voitaisiin käydä mestaruusottelu? Selvästikään Trish ei ole loukkaantuneena, jos hän pystyy puolustamaan vyötään seuraavana päivänä. No, oli syy mikä oli, niin nyt Victoria ja Molly pääsivät ottamaan yhteen jälleen kerran. Kuten on jo tullut useasti todettua, sekä Molly että Victoria ovat erittäin lahjakkaita painijoita, joten mitään valittamista sen osalta ei tässä ottelussa ole. Molly ja Victoria pystyvät mm. kertomaan oikean tarinan ottelussa (Molly teloi suurimman osan ottelusta Victorian olkapäätä ja Victoria myi tätä hyvin), mikä olisi aivan mahdoton vaatimus esimerkiksi Torrie Wilsonilta ja Dawn Marielta. Victoria väläytti myös pari nättiä high flying -spottia, joten olihan tämä kokonaisuutena ihan kiva naisten ottelu, mutta yhtään mitään ainutlaatuisen säväyttävää tässä ei ollut, joten juuri sille "ihan kiva" -tasolle tässä jäätiin.
** (6:22)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Victoria (Superkick)
Kuva Kuva
Chris Benoit (c) vs. Triple H - World Heavyweight Championship
No niin, tätä ottelua oli periaatteessa odotettu siitä lähtien, kun Chris Benoit voitti Royal Rumblen ja ilmoitti siirtyvänsä Raw'hon. Sitten kuitenkin kuvioon sotkettiin Shawn Michaels, ja sekä WM:ssä että Backlashissa meille tarjoiltiin kaksi (kieltämättä upeaa) Triple Threat Matchia. Silti se alkuperäinen 1 on 1 -kohtaaminen Benoit'n ja Triple H:n välillä jäi kokonaan kokematta, kun Triple Threatien jälkeen Hunter siirtyi vielä selvittämään lopullisesti välinsä Shawn Michaelsin kanssa. Nyt Michaels oli poissa pelistä, ja HHH oli vihdoin valmis palaamaan ainoalle oikealle paikalleen: Raw'n kuninkaaksi, kiistattomaksi World Heavyweight -mestariksi. Benoit ei kuitenkaan tähän niin vain aikonut suostua. Viimeisimpinä viikkoina tämä kuvio oli keskittynyt aika lailla Eugeneen, enkä ala noita Eugene-vaiheita enää toistamaan, kun ne tuli selitettyä jo Eugenen ottelun kohdalla. Silti minulle ainakin oli yhä mysteeri, miksi Triple H edes halusi Eugenen puolelleen ja mitä kummaa hän muka uskoi hyötyvänsä siitä, että Eugene vihaisi Benoitia ja kannustaisi Triple H:ta.

No niin, tämä oli nyt ensimmäinen osoitus siitä, miten WWE alkoi käyttää Eugenea väärin ja pakkosyöttää tätä kaikkiin kuvioihin aivan liikaa aivan liian nopeasti. Eugenen ja Evolutionin säätö olisi voinut olla sivujuonteena vielä ihan hauska, mutta sen sijaan Eugene käytännössä otti pääroolin koko tässä Benoit'n ja HHH:n ratkaisevassa välienselvittelyssä ja oli myös sitten ottelun loppupuolella viimeisen viiden minuutin ajan huomion keskipisteenä. Missään vaiheessa katsojalle ei edes selvinnyt, mihin helvettiin HHH muka tarvitsi Eugenea tässä Benoit'n päihittämisessä - varsinkaan ottelun aikana. HHH nimittäin itse käski Eugenen paikalle, joten ilmeisesti hänellä oli joku suunnitelma, joka jäi meille kaikille katsojille täysin epäselväksi. Eugene-säätö ja muu loppupuolen typeryys söivät ottelusta sen verran paljon fiilistä pois, että tällä ei ole mahdollisuuksia huippuarvosanoihin siitäkään huolimatta, että erityisesti Benoit mutta myös Triple H tekivät pirun hyvää työtä kehässä. Benoit otti taas hurjaa bumppia, myi kaikki HHH:n iskut tosi hyvin ja kertoi luontevan tarinan Hunterin kanssa ottelun aikana. Erityisesti Benoit'n Suicide Dive oli tosi rajun näköinen. Kaikista näistä puolista tämä ottelu ansaitsee paljon kiitosta, ja kunnollisella lopetuksella tämä olisi ollut aivan kiistaton huippuottelu ja ansaittu päätös Benoit'n ja HHH:n feudille. Nämä miehethän eivät tätä ennen olleet otelleet koko vuoden aikana yhtään 1 on 1 -ottelua ppv:ssä. Nyt se loppuhuipennus jäi saamatta, ja lopulta ottelunkin paras terä tylsyi Eugenen takia.
***½ (29:06)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Chris Benoit (Pinned Triple H after Eugene hit him with a steel chair)
*** Edge
** Chris Benoit
* Randy Orton

Kokonaisarvio Vengeancesta: Eivät olleet kaikki asiat paremmin menneisyydessäkään. Jo vuonna 2004 osattiin hyvin buukata keskikesälle ne kaikkein tylsimmät ja kaikkein pahiten väli-ppv:n leimaa huutavat tapahtumat. TGAB oli hyvä osoitus tästä, ja Vengeance jatkaa kunniakkaalla linjalla. Toivottavasti SummerSlamissa tapahtuu suunnanmuutos. Kehno.

1. WWE WrestleMania XX - Hieno
---------------
2. WWE Royal Rumble - Hyvä
3. WWE Backlash - Hyvä
4. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #95 - Hyvä
---------------
5. WWE No Way Out - Ok
6. WWE Bad Blood - Ok
7. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #80 - Ok
8. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #89 - Ok
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #84 - Ok
---------------
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #92 - Kehno
11. WWE Vengeance - Kehno
12. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #94 - Kehno
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #75 - Kehno
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #83 - Kehno
15. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #90 - Kehno
16. WWE Judgment Day - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #96 - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #93 - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #99 - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #86 - Kehno
21. WWE The Great American Bash - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #88 - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #85 - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #87 - Kehno
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #91 - Kehno
26. TNA Weekly PPV #100 - Kehno
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #97 - Kehno
--------------
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #76 - Surkea
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #82 - Surkea
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #98 - Surkea
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #77 - Surkea
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #81 - Surkea
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #78 - Surkea
34. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #79 - Surkea

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Ma 11.08.2014 20:16

Rankka viikonloppu, ei ehtinyt.

Kuva
NWA TOTAL NONSTOP ACTION - HEINÄKUU 2004

Parin viime kuun suurten kehitysuutisten jälkeen heinäkuu oli TNA:lle ymmärrettävästi rauhallisempaa. Totuttelua uusiin asioihin ja kolmannen vuoden aloittelemista. Toistaiseksi lähetyksissä jatkettiin vielä samaa tyyliä, jossa perjantaisen tv-show'n Impactin lisäksi tarjolla oli joka viikko ppv-lähetys ja lisäksi viikonlopun lyhyt kakkosshow Xplosion.

Merkittävin heinäkuussa TNA:sta kadonnut painija oli Erik Watts, mutta häntä en jää kaipaamaan millään tavalla. Pahin pelkoni oli se, että Wattsin ja Abyssin ottelun postmatch-meno (Wattsin vaimo hyökkäsi Goldielocksin kimppuun) olisi tarkoittanut sitä, että tätä feudia olisi vieläkin yritetty jatkaa. Onneksi näin ei ollut, ja ehkä Watts on nyt lopullisesti historiaa TNA:ssa. Toivottavasti samaa voi pian sanoa myös Goldielocksista. Muut heinäkuussa ruudusta kadonneet olivat lähinnä satunnaisia vierailijoita: Team Mexicon Heavy Metal ja Hector Garza eivät enää käyneet TNA:ssa heinäkuussa, samoin eivät Team Japanin NOSAWA ja Miyamoto. Myös nuoren ja lupaavan naispainijan Angelin vierailu jäi yhden show'n mittaiseksi, eikä (onneksi) kääpiöpainijoitakaan ollut nähty 2-vuotisjuhlashow'n jälkeen.

---------------------------------------

Weekly PPV #101 (7.7.2004)

Tag Team Match
Kazarian & Michael Shane w/ Traci vs. Shark Boy & D-Ray 3000
** (6:22)


There Must Be A Winner Match
Monty Brown vs. D-Lo Brown
** (7:11)


Mixed Tag Team Match
Big Vito & Trinity vs. Sonny Siaki & Desire
** (6:28)


NWA Tag Team Championship Match
America's Most Wanted (c) vs. The Naturals
DUD (0:19)


3-Way Tag Team Match
Team Canada (Roode & Williams) w/ Scott D'Amore vs. Chris Sabin & Amazing Red vs. Triple X (Daniels & Prime Time)
***½ (11:53)


8 Man Gauntlet For The Gold Match for the NWA World Heavyweight Championship
Participants: Hernandez, Ron Killings, Onyx, Jeff Jarrett (c), Konnan, Collyer, BG James, Ken Shamrock
** (13:31)

Tulokset:
Spoiler: näytä
Michael Shane & Frankie Kazarian def. D-Ray 3000 & Shark Boy
Monty Brown def. D-Lo Brown
Trinity & Big Vito def. Sonny Siaki & Desire
The Naturals def. America's Most Wanted (c) for the NWA Tag Team Championship
Triple X def. Team Canada, Chris Sabin & Amazing Red
Jeff Jarrett (c) won Gauntlet For The Gold Match to retain NWA World Heavyweight Championship
Hyvät uutiset:

1. X-Divisioona jyrää nyt kunnolla.
2. Päämestaruuskuvioissa on osittaista potentiaalia.
3. Otteluiden osalta ihan ok kokonaisuus, ei yhtään ärsyttävän heikkoa suoritusta.
  • 1. Ehdottomasti suurin hatunnosto pitää antaa sille, kuinka paljon X-Divari sai tässä show'ssa aikaa (varmaan yli kolmasosan), vaikka mestaruusottelua ei tällä kertaa nähtykään. 1) Kolmen X-Divarijoukkueen välinen kohtaaminen oli aivan ehdottomasti illan paras ottelu. Oikein vauhdikasta spottailua, vaikkei mitään MOTYC-kamaa kuitenkaan. 2) Michael Shanen ja Frankie Kazarianin kuvio AJ Stylesin kanssa lähti tällä viikolla kunnolla käyntiin. Jo viime viikolla nähtiin haastatteluangle, jossa Shane ja Kazarian mollasivat yhdessä Stylesiä mutta muut painijat - erityisesti Triple X:n Daniels ja Prime Time (eli Elix Skipper) - asettuivat näitä kahta vastaan. Voimansa yhdistäneet Shane ja Kazarian saivat tällä kertaa avata illan ihan ok:lla ottelulla, ja sitten he vielä myöhemmin saapuivat kehään promoamaan "herrasmiesmäisesti" siitä, kuinka Styles on tuhonnut koko X-Divarin. Näiden mielipiteiden takia he tappeluun Jerry Lynnin kanssa, ja illan lopussa Shane ja Kazarian saivat ottelut Stylesiä vastaan ensi viikolla. Hyvää korvaavaa kuviota, kun Kid Kash on ilmeisesti tosiaan nyt poissa pelistä. 3) Team Canada on edelleen tosi aktiivinen, ja pienet keskinäiset erimielisyydet olivat nyt ohi, kun porukka keskittyi siihen, että heitä ei ole taas huomioitu mestaruuskuvioissa. 4) Triple X on palannut virallisesti, vaikka Low Ki loistaa poissaolollaan. Kokonaisuudessaan X-Divarissa on nyt siis tosi paljon mielenkiintoisia tyyppejä ja hyviä kuvioita. Ja kaikki saavat vieläpä ruutuaikaa.
  • 2. Jos X-Divari on lähtenyt todelliseen loistoon, on päämestaruuspuolella tultu harmillisesti alas. Jarrettin ja Killingsin paikallaanjunnaava kuvio alkaa käydä tosi pahasti tylsäksi - varsinkin kun vyö tosiaan palautettiin viime viikolla Jarrettille. Nyt tarvittaisiin todellista piristysruisketta. Pieniä mahdollisuuksia kuitenkin on. Niistä potentiaalisin nähtiin alkuillasta, kun Jeff Jarrett otti backstagella yhteen Monty Brownin kanssa sen jälkeen, kun Brown oli vetänyt taas aivan timanttisen promon ja ilmoittanut nousevansa päämestariksi hetkenä minä hyvänsä. Nostakaa se Monty jo päämestaruuskuvioihin, siinä on loistava nimi niihin geimeihin. Toinen pienempi potentiaali piilee sitten Ken Shamrockissa, joka teki tosiaan kehäpaluunsa painipuolelle tässä show'ssa. Shamrock veti aika yllärin Main Eventissä, ja on jännä nähdä, mitä hän tekee TNA:ssa seuraavaksi. Kolmas - kaikista epäselvin - potentiaali on sitten Jeff Hardy, jolla ei (kayfabessa) ole edelleenkään sopparia TNA:n kanssa. Dusty Rhodes jatkoi Hardyn metsästämistä ja ilmoitti nyt jättäneensä Hardylle jonkinlaisen tarjouksen, johon hän tahtoo vastauksen seuraavassa ppv:ssä.
  • 3. En tahtoisi lähteä liikaa hehkuttamaan illan otteluita, koska yhden ***½-ottelun lisäksi nähtiin vain neljä **-ottelua ja yksi ottelu, joka ei oikeastaan ollut ottelu. Toisaalta taas nuo kaikki neljä **-ottelua olivat oikeasti ihan kivoja ja harmittomia välipalakohtaamisia, jotka katsoi ihan mielellään. Ongelma oli lähinnä se, että hyvään suoritukseen vaadittaisiin vähän enemmän kuin yhden ottelun kunnollista onnistumista. Mutta toisaalta taas yksikään illan ottelu ei jättänyt paskaa fiilistä, joten paljon huonomminkin olisi voinut mennä.
Huonot uutiset:

1. Päämestaruuskuviot ovat muuttuneet Jarrettin paluun jälkeen tylsiksi.
2. Tylsiä ja paikallaanjunnaavia kuvioita alkaa olla turhan paljon.
  • 1. Oikeastaan tämä päämestaruuskuvioiden heikkeneminen tuli käytyä jo läpi edellä, mutta mainitaan se nyt näissä huonoissa uutisissa, koska se on selvästi TNA:n tämän hetken suurin ongelma. Jarrettin paluun jälkeen homma on taas muuttunut viikko viikolta ankeammaksi, ja vaikka toistaiseksi mestaruutta on vielä puolustettu aktiivisesti (toisin kuin Jarrettin viime kaudella), kehitys ei näytä hyvältä. Nyt pientä piristysruisketta haettiin Ken Shamrockilla. Ihan kiva, se toimi yhden jakson ajan, mutta mitäs ensi viikolla? Pari kuukautta sitten odotin joka jaksosta eniten päämestaruuskuvioiden käänteitä, nyt minua ei oikeastaan kiinnosta yhtään, mitä päämestaruuskuvioiden kaksi tärkeintä nimeä Jarrett ja Killings tekevät ensi viikolla. TNA, tehkää jotain.
  • 2. Olen tätä paikallaanjunnaamista kironnut nyt jo jonkin aikaa, ja taas siitä on huomautettava. David Young vetää edelleen jobberin roolia ja ottaa turpaan keneltä tahansa - tällä viikolla köniin antoi tuomari Mike Posey, kunnes Young sai avukseen Gillbertin ja Swingerin. Miehissä he sitten pieksivät yhden tuomarin, jihuu. Desiren ja Trinityn feud jatkuu ilmeisesti edelleen, nyt mukaan vain tuotiin äskettäin debytoinut Big Vito. Joko vaikka keksisitte jotain uutta? Siaki ja Pat Kenneykin ovat aivan tyhjän päällä. Goldielocks vetää edelleen backstagella sekopääroolia Abyssin kanssa, mutta ilmeisesti feud Erik Wattsin kanssa on sentään lopullisesti ohi. Goldie ei tosin junnaa täysin paikallaan, koska hän sanoi ilmoittavansa lähiaikoina uudesta "X-Divarin objektistaan", mitä se ikinä tarkoittaakaan. Harmi vain, että Goldielocksin ja X-Divarin yhdistäminen ei kiinnosta minua yhtään. Niin ja sitten on vielä joukkuemestaruuskuviot, joissa ei sinänsä ole mitään vikaa ja jossa tapahtuukin jopa vähän jotain uutta, mutta on niidenkin kiinnostavuus aika alhaisissa lukemissa. Enkä ole päässyt vieläkään siitä yli, että pari kuukautta sitten Harris pieksi yksin väsyneenä Douglasin ja Stevensin ja nyt hän ottaa heiltä turpaansa. Kestävää buukkausta.
*** Petey Williams
** Christopher Daniels
* Chris Sabin

YHTEENVETO: Taas aika mitäänsanomaton show. Huonomminkin voisi mennä, mutta kevään parhaat jaksot ovat jääneet kauas taa. Kehno.

---------------------------------------

Weekly PPV #102 (14.7.2004)

Singles Match
Michael Shane w/ Traci vs. AJ Styles
**½ (11:11)


Tag Team Match
Abyss & Alex Shelley w/ Goldielocks vs. Sabu & Sonjay Dutt
**½ (8:17)


8-Man Tag Team Match
Team Canada w/ Scott D'Amore vs. Chris Sabin & Amazing Red & Triple X
*** (9:08)


10-Man Guitar On A Pole Match
Elite Guard & Ken Shamrock & Jeff Jarrett vs. 3 Live Kru & Larry Zbyszko & Dusty Rhodes
*½ (7:58)


Singles Match
Kazarian vs. AJ Styles
**½ (9:39)


Double Ladder Match for the NWA Tag Team Title Shot
The Naturals (c) vs. America's Most Wanted
***½ (13:19)


Tulokset:
Spoiler: näytä
Michael Shane def. AJ Styles by forfeit
Abyss & Alex Shelley def. Sabu & Sonjay Dutt
Chris Sabin & Amazing Red & Triple X def. Team Canada
3 Live Kru & Larry Zbyszko & Dusty Rhodes def. Elite Guard & Ken Shamrock & Jeff Jarrett
Kazarian def. AJ Styles
America's Most Wanted def. The Naturals to become #1 contenders for the NWA Tag Team Championship
Hyvät uutiset:

1. Mielenkiintoisia ME-kuvioita on kehitteillä.
2. Joukkuedivari tykitti pitkästä aikaa tosi kovan ottelun.
3. X-Divarilla menee edelleen varsin lujaa.
4. Yksi lupaava debyytti.
  • 1. Sanoin jo viime show'ssa, että Main Event -kuvioissa on potentiaalia, ja pitäydyn edelleen tässä mielipiteessä, vaikka äkkiseltään homma vaikuttaa aika kehnolta. Pinnan alla kytee ihan mielenkiintoisten kuvioiden mahdollisuuksia. Ken Shamrock teki siis viime viikon päätteeksi heel-turnin, kun hän menetti aivan täysin hermonsa Killingsin eliminoitua hänet ja lopulta hän aiheutti Killingsille tappion ottelussa. Tämä oli ilmeisesti nyt samalla lopetus Killingsin ja Jarrettin kuviolle, sillä vaikka 3 Live Kru olikin mukana tuossa 10 miehen järkyttävässä hässäkässä, eivät Jarrett ja Killings tuntuneet enää olevan kiinnostuneita toisistaan. Sen sijaan Killings oli raivoissaan Shamrockille ja tahtoi kostaa tälle mahdollisimman pian. Killings vs. Shamrock kuulostaa mielestäni hyvältä. Samoin kuulostaa se, että Dusty Rhodes jatkoi tällä viikolla Jeff Hardyn houkuttelua, ja hän lupasi, että ensi viikolla Hardy olisi show'ssa paikalla ja ilmoittaisi, tekeekö hän TNA:n kanssa sopimuksen. Jarrett puolestaan oli tästä Rhodesin Hardy-yhteistyöstä aivan raivoissaan, koska hän ei missään tapauksessa halunnut Hardya TNA:han. Hardy vs. Jarrett kuulostaa myös hyvältä, ja vielä paremmalta kuulostaa se, ettei Monty Brownia ole unohdettu. Brown kävi taas härnäämässä Jarrettia backstagella mahtavan sekopäisellä promolla, joten näidenkin miesten yhteenotto on luvassa. En malta odottaa. Niin ja lasken mielenkiintoiseksi kehitykseksi myös sen, että D-Lo Brown veti promon, josta sai sellaisen käsityksen, että mies olisi vetäytymässä pois TNA:sta. Hyvä!
  • 2. Viime viikolla TNA päätti kokeilla yllätysratkaisua joukkuekuvioihinsa nostamalla Naturalsit ensimmäistä kertaa urallaan joukkuemestareiksi. Varsinainen mestaruusottelu kesti 19 sekuntia, kun Naturalsit huijasivat voiton heti ottelun alussa. Niinpä joukkueiden todellinen potentiaali oli edelleen näkemättä, mutta tämän viikon Main Eventissä siitä saatiin vihdoin kunnolla hajua. Joukkueet ottelivat siis Double Ladder Matchin, jonka panoksena oli se, että AMW saisi voittaessaan mestaruusottelun ensi viikolle millä tahansa haluamallaan stipulaatiolla mutta hävitessään he tippuisivat mestaruusdivisioonan pohjalle. Kaikki neljä miestä pistivät hienossa Ladder Matchissa kroppansa täysillä likoon, ja ottelun läpi nähtiin tosi kovia bumppeja. Hienoa työtä, ja vain vähän pidemmällä kestolla tämä olisi saattanut olla ensimmäinen huipputason joukkueottelu TNA:ssa pitkään aikaan.
  • 3. Joukkuedivarilla menee muutenkin hyvin, koska se on täynnä kovatasoisia X-Divisionalaista koostuvia joukkueita. Näistä joukkueista Team Canadan nelikko kohtasi tällä viikolla Triple X:n sekä Amazing Redin ja Chris Sabinin hyvässä kahdeksan miehen joukkueottelussa. Illan päätteeksi Triple X ilmoitti halustaan nousta taas joukkuemestareiksi. Muutenkin X-Divarilla menee edelleen lujaa, kun mestaruustaistoissa AJ Styles yrittää selvitä sekä Michael Shanen että Frankie Kazarianin kanssa. Tällä viikolla Styles otteli molempia vastaan otteluissa, joissa haastaja saisi voittaessaan mestaruusottelun mutta hävitessään joutuisi lähtemään X-Divarista. Molemmat ottelut olivat ihan hyviä mutta olisivat voineet olla vielä paljon parempia, jos typerät sekaantumiset ja heti ensimmäiseen otteluun buukattu AJ Stylesin "loukkaantuminen" eivät olisi laskeneet tasoa harmillisesti. Kyllä se huippuottelu vielä saadaan. Niin ja ensi viikolla selviää kuulema Kid Kashin hyllytyksen syy!
  • 4. Yksi show'n hyvistä uutisista oli myös ehdottomasti se, että Goldielocksin viimeviikkoiset lupailut uudesta X-Divarin hankinnasta pitivät paikkansa, kun Alex Shelley teki tässä ppv-debyyttinsä Goldielocksin uutena manageroitavana ja Abyssin joukkueparina. Jostain syystä "Baby Bear" -lisänimeä käyttävä Shelley oli heti debyytissään vakuuttava, ja ottelu Sabua ja Sonjay Duttia oli muutenkin oikein kivaa katsottavaa vaikkeikaan millään tavalla erityisen hyvä.
Huonot uutiset:

1. ME-nimet tarjosivat illan kehnoimman ottelun.
2. Ravenin ja Sabun feudi on menettänyt kiinnostavuutensa.
3. NYC ja siihen liittyvät säädöt alkavat olla aika menetettyjä tapauksia.
  • 1. ME-kuvioissa on siis potentiaalia, mutta tällä hetkellä se ei realisoidu. Illan ainut heikko ottelu nähtiin juurikin ME-nimiltä, kun päämestari Jarrett, Shamrock ja Jarrettin kolme apuria ottelivat 3 Live Kruta ja kahta eläkeläistä vastaan täysin typerässä gimmick-ottelussa. Täydeltä paskuudelta tuon ottelun pelastivat lähinnä Shamrock, Killings ja Jarrettin apurit kovalla yrityksellään. Silti tämä ei ole todellakaan se tapa, jolla näitä kuvioita pitäisi jatkaa. Näyttää huolestuttavasti taas siltä, että ennen Hardyn sopimuksen vakinaistamista Jarrett meinaa feudata taas Dusty Rhodesin kanssa, ja sitä paskaa en jaksa enää uudestaan.
  • 2. Tällä viikolla meidän piti saada kunnon jatkoa Ravenin ja Sabun kuvioon, joka ei ole edennyt mihinkään muutamaan viikkoon, kun Ravenia ei ole nähty ollenkaan. Jonkinlainen nimellinen jatko saatiin, kun joukkueottelun jälkeen valot sammuivat ja jostain kuului epämääräinen Ravenin ääni, minkä jälkeen Abyss pieksi Sabun. En kutsuisi tätä kovin merkittäväksi jatkoksi, ja koko kuvion kiinnostavuus alkaa olla vaakalaudalla. Eikö TNA ole oikeasti saanut tehtyä uutta sopimusta Ravenin kanssa, vai mihin se äijä on oikein hävinnyt?
  • 3. Midcardin surullisin tapaus on aivan kiistatta NYC (mukaan luettuna David Young), ja osansa sen surullisuudesta ovat saaneet kaikki sen kanssa feudaavat. Erinomainen esimerkki on Big Vito, joka teki ihan mielenkiintoisen TNA-debyytin jokunen viikko sitten mutta on jo nyt taantunut täysin yhdentekeväksi äijäksi, joka jatkaa backstagella sitä täsmälleen samaa kaikin puolin täysin tylsää ja mitäänsanomatonta feudia Pat Kenneyn kanssa. Miehet pieksevät toisiaan backstagella, ja ketään ei kiinnosta. Kaikkein surullisimpia ovat silti naamiaisasussa pyörivät Glenn Gilberti ja Johnny Swinger, joita nöyryytetään joka viikko pahemmin. Tai no, kaikista pahin tapaus on David Young, mutta hän nyt ei ole enää pitkään aikaan ollut muuta kuin pelle. Tällä viikolla kolmikko otti turpaansa tuomari Mike Poseylta, Shark Boylta ja D-Ray 3000:lta. Voi pojat mitä viihdettä. Hieman reilu vuosi sitten Gillberti otteli Jarrettia vastaan päämestaruudesta.
*** James Storm
** Chase Stevens
* Chris Harris

YHTEENVETO: Oli tämä ehdottomasti parempi kuin pari viimeisintä muttei silti parasta mahdollista. Kehno.

---------------------------------------

Weekly PPV #103 (21.7.2004)

Tag Team Match for the NWA Tag Team Title Shot
Abismo Negro & Mr. Aguila vs. Triple X
*** (8:13)


Sicilian Street Fight Match
Vito w/ Trinity vs. Pat Kenney
**½ (7:20)


3 on 2 Handicap Match
David Young & Johnny Swinger vs. Mike Posey & Shark Boy & D-Ray 3000
** (7:23)


No DQ Match
Abyss vs. Sabu
**½ (11:35)


Tag Team Match
Michael Shane & Kazarian w/ Traci vs. Jerry Lynn & Chris Sabin
**½ (7:22)


Six Sides of Steel Match for the NWA Tag Team Championship
The Naturals (c) vs. America's Most Wanted
***½ (15:29)


Tulokset:
Spoiler: näytä
Triple X def. Abismo Negro & Mr. Aguila to become #1 contenders for the NWA Tag Team Championship
Vito def. Pat Kenney
D-Ray 3000 & Shark Boy & Mike Posey def. David Young & Johnny Swinger
Abyss def. Sabu
Jerry Lynn & Chris Sabin def. Michael Shane & Kazarian
The Naturals (c) def. America's Most Wanted to retain the NWA Tag Team Championship
Hyvät uutiset:

1. Hieno Main Event ja muutenkin koko ajan kehittyvää menoa joukkuedivarissa.
2. Kokonaisuutena paljon viihdyttäviä otteluita.
3. Monia kuvioita potkittiin taas hyvällä tavalla eteenpäin.
4. Main Event -kuvioihin saatiin selvä edistysaskel.
  • 1. Joukkuedivari on noussut ihan parissa viikossa hämmästyttävästi uuteen loistoonsa. En olisi koskaan kuvitellut, että tuo viime vuoden huipputasolle joukkuedivarin palauttava feud olisi ollut AMW vs. Naturals, muta niin tässä tosiaan kävi. Kun Naturalsille annettiin ensimmäistä kertaa kunnon vastuuta ja mahdollisuus osoittaa osaamistaa, Chase Stevens ja Andy Douglas todella käyttivät sen hyödykseen. Historian ensimmäinen Six Sides of Steel Match oli aivan neljän tähden rajalla ja ilman Team Canadan sekaantumiseen aiheuttamaa välisähläystä olisi sinne yltänytkin. Sen verran upeaa painia ja tosi kovaa bumpinottoa nähtiin nimittäin sekä AMW:ltä että ennen kaikkea Naturalseilta. Kirkkaimpana kruununa Chase Stevensin häkin päältä vetämä kuvankaunis Moonsault kaikkien kolmen päälle. Mahtavaa joukkuepainia, juuri tällaista TNA on kaivannut jo pitkän aikaa piristääkseen tarjontaansa. Näyttää myös vahvasti siltä, että kova taso jatkuu tulevaisuudessa, koska seuraavasta ykköshaastajuudesta kamppailivat ottelun alussa Triple X ja Team Mexicoa edustaneet Abismo Negro sekä Mr. Aguila. Tuo ottelu oli illan toiseksi paras.
  • 2. Kahden edellä mainitun ottelun lisäksi oikeastaan kaikki illan ottelut toimivat roolissaan oikein hyvin ja olivat kiistatta viihdyttäviä vaikkeivat mitään klassikoita. Jerry Lynn ja Chris Sabin ottelivat AJ Stylesin puolesta oikein mukavan joukkueottelun Michael Shanea ja Kazariania vastaan, kun Stylesin jalka oli yhä "loukkaantunut". Ottelu oli ihan kiva mutta olisi tarvinnut enemmän aikaa päästäkseen sitä paremmalle tasolle. Abyssin ja Sabun No DQ Match oli jo kirjoissani kolmen tähden viihdyttävä HC-mättö, mutta sitten Ravenin comeback ja sekaantuminen veivät lopusta sen verran fiilistä, että lopulta ottelu jäi hieman alle kolmen tähden. Illan toisessa HC-ottelussa Vito ja Pat Kenney yllättivät minut positiivisesti ja vetivät vauhdikkaan sekä kaikin puolin toimivan Street Fight -mäiskinnän. Edes huumoriosuudesta vastannut David Young & Johnny Swinger vastaan TNA-tuomari, Shark Boy ja D-Ray 3000 ei ollut mitään kamalaa katsottavaa vaan yllättävän ok välipala. Posey yllätti toimivilla otteillaan. Glenn Gilberti ei ollut heelien joukkueessa, koska hän oli kuulema jäänyt Havaijille. Jaaha.
  • 3. Joukkuedivarissa kuviot etenevät tosiaan hyvin, kun uusi haastaja nimitettiin jo ennen mestaruusottelun ratkeamista. Myös X-Divarissa nähtiin taas konkreettinen edistysaskel, kun Lynn & Sabin vs. Shane & Kazarian -ottelun jälkeen Styles nousi kehään kävelykeppien kanssa ja vakuutti olevansa ensi viikolla painikunnossa. Edellisessä show'ssa sekä Shanelle että Kazarianille hävinnyt Styles vaati saada otella molempia miehiä vastaan mestaruusotelussa ensi viikolla - eikä missä tahansa mestaruusottelussa vaan Ultimate X:ssä! Mielenkiintoinen kehitys X-Divarissa oli myös se, että Mike Tenay oli haastatellut Kid Kashia ennen show'ta. Kash ei suostunut kertomaan mitään hyllytyksensä syistä mutta kertoi hyllytyksen olevan nyt ohi. Ensi viikolla Kash palaisi takaisin kuvioihin. Mielenkiintoista. Muissa midcard-kuvioissa tärkein juttu oli tietenkin Ravenin paluu. Pidemmillä hiuksilla ja parralla varustettu Raven teki siis vihdoin comebackinsa, hyökkäsi rajusti Sabun kanssa ja ilmoitti backstage-haastattelussa tuhoavansa Sabun lopullisesti seuraavassa Impactissa. Ravenilla oli kuulema taas joku "bigger picture", jossa Sabu oli vain pieni osa. Niin ja pitääpä kiittää TNA:ta siitäkin, että ensi viikolla toivottavasti saadaan kuukausia kestänyt David Young -sähläys loppuun: Young nimittäin haastoi tuomari Poseyn ensi viikolle otteluun, jonka hävitessään hän lähtisi TNA:sta lopullisesti.
  • 4. Kokonaan oma lukunsa oli tietenkin Main Event -kaarti, joka tarjosi ehdottomasti illan merkittävimmän uutisen, kun Jeff Hardy saapui TNA Asylumiin ja toden totta allekirjoitti TNA-sopimuksen. Tämän jälkeen kehässä Hardyn kanssa ollut Dysty paljasti, millä hän oli saanut houkuteltua Jeffin TNA:han: lupaamalla tälle NWA World Heavyweight -mestaruusottelun. Tämä paljastus ei kelvannut 1) Monty Brownilla eikä 2) Jeff Jarrettille. Ensin kehään saapui Brown, joka muistutti voittaneensa jo D-Lo Brownin ja ansainneensa paikkansa seuraavana ykköshaastajana. Hänet puolestaan keskeytti Jarrett, joka haukkui kaikki kehässä olijat: Brown ei hänen mukaansa ollut lähelläkään ykköshaastajan asemaa, Dustylla ei ollut mitään oikeuksia jaella mestaruusotteluita ja Hardylle kävisi täsmälleen samalla tavalla kuin Hoganille ja Stingille oli jo käynyt. Tästä seurasi joukkotappelu, joka lopulta päättyi siihen, että Jarrett iski Hardyn kanveesiin kitaralla ja poistui paikalta. Myöhemmin illalla ilmoitettiin ensi viikolle ykköshaastajuusottelu Hardyn ja Brownin välille. Nyt on paljon mielenkiintoisia nimiä päämestaruuskuvioissa taas, odotan innolla jatkoa!
Huonot uutiset:

1. Jonkin verran hukattua potentiaalia.
  • 1. Sinänsä tässä jaksossa ei ollut mitään suuria ongelmia, mutta toisaalta todellisia huippukohtiakaan ei ollut ihan tajuttomasti. Jos ME, opener ja esim. Sabin & Lynn vs. Shane & Kazarian olisivat olleet vielä asteen parempia, olisi puhuttu jo oikeasti yhdestä vuoden parhaista viikottaisppv:eistä, mikä on taas aikamoinen kehitysaskel, kun vasta pari viikkoa sitten TNA:n viikottaistouhu näytti taas tosi väsyneeltä. Myös feudien puolella mahdollisuuksia hukattiin tässä jaksossa jonkun verran. Ravenin ja Sabun feud alkaa oikeasti kuihtua kasaan ja olla enää vain hyvin etäisesti kiinnostava. Lopettakaa koko juttu nopeasti, jooko? Kaikkein harmillisinta oli kuitenkin, että Ken Shamrockia ei nähty ollenkaan, joten Shamrockin vierailu taisi olla vain parin viikon mittainen ja feud Killingsin kanssa taitaa jäädä sittenkin haaveeksi. Niin ja Goldielocks jatkoi taas jotain todella epäkiinnostavaa sekoiluaan backstagella. Oliko Alex Shelleyn debyytti pakko kytkeä juuri tuohon naiseen?
*** Chase Stevens
** James Storm
* Andy Douglas

YHTEENVETO: Aika lähellä Ok:ta, mutta vielä Kehnon puolella.

1. WWE WrestleMania XX - Hieno
---------------
2. WWE Royal Rumble - Hyvä
3. WWE Backlash - Hyvä
4. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #95 - Hyvä
---------------
5. WWE No Way Out - Ok
6. WWE Bad Blood - Ok
7. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #80 - Ok
8. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #89 - Ok
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #84 - Ok
---------------
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #92 - Kehno
11. WWE Vengeance - Kehno
12. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #94 - Kehno
13. TNA Weekly PPV #103 - Kehno
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #75 - Kehno
15. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #83 - Kehno
16. TNA Weekly PPV #102 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #90 - Kehno
18. WWE Judgment Day - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #96 - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #93 - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #99 - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #86 - Kehno
23. WWE The Great American Bash - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #88 - Kehno
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #85 - Kehno
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #87 - Kehno
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #91 - Kehno
28. TNA Weekly PPV #100 - Kehno
29. TNA Weekly PPV #101 - Kehno
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #97 - Kehno
--------------
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #76 - Surkea
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #82 - Surkea
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #98 - Surkea
34. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #77 - Surkea
35. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #81 - Surkea
36. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #78 - Surkea
37. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #79 - Surkea

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Su 17.08.2014 16:15

Oikeastaan nyt vuorossa pitäisi olla heinäkuun viimeinen TNA-ppv, mutta nyt tehdään pieni poikkeus julkaisurytmiin, koska kohdalle sattuu niin sopiva ajankohta. Kuten kaikki tietävät, tänäänhän siis järjestetään vuoden 2014 SummerSlam. Kuin tuota tapahtumaa silmälläpitäen olen omissa arvosteluissani nyt tasan tarkkaan 10 vuotta jäljessä: on nimittäin aika julkaista vuoden 2004 SummerSlamin arvostelu.

Kuva
SUMMERSLAM 2004

SummerSlam, tuo taattu kesän kohokohta. Selostajinamme King, JR, Tazz ja Michael Cole.

Kuva Kuva
The Dudleys (Spike & Bubba-Ray & D-Von) vs. Rey Mysterio & Paul London & Billy Kidman
Paljon oli tapahtunut Smackdownin keskikortissa sitten kesäkuun. Paljon sisältää tässä tapauksessa seuraavia asioita: 1) Dudleyt olivat hylänneet managerinsa Paul Heymanin, koska hänestä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. 2) Kesän aikana Smackdownissa debytoinut Paul London oli perustanut joukkueen toisen hyppypavun Billy Kidmanin kanssa ja onnistunut voittamaan joukkuemestaruusvyöt Dudleyilta Kidmanin kanssa. 3) Spike Dudley oli alkanut bondailla Rey Mysterion kanssa ja ajautunut jälleen kerran ongelmiin velipuoliensa (D-Von ja Bubba Ray) kanssa, kun nämä yrittivät auttaa Spikeä tämän otteluissa, vaikka Spike ei tahtonut apua. 4) Spike nousi Cruiserweight-mestaruuden ykköshaastajaksi. Mestaruusottelussa hän kohtasi kaverinsa Mysterion, ja kaikkien yllätykseksi Spike voitti CW-vyön, kun D-Von saapui auttamaan Spikeä. Ottelun jälkeen Spike pahoitteli Mysteriolta tapahtunutta ja oli käydä veljiensä kimppuun. Samalla viikolla Bubba Ray ja D-Von onnistuivat päihittämään uudet joukkuemestarit Kidmanin ja Londonin non title -ottelussa. 5) Seuraavalla viikolla paljastui koko kuvion suuri kusetus, kun D-Von & Bubba vs. Spike & Mysterio -ottelun jälkeen Spike iski Mysteriota low blow'lla ja paljastikin olevansa samalla puolella veljiensä kanssa. Tämän jälkeen Rey liittoutui Kidmanin ja Londonin kanssa, jotta he voisivat yhdessä kostaa Dudley-perheelle.

Todella mukava tapa aloittaa SummerSlam. Toki olisi ollut vielä mukavampaa, jos ottelu olisi kestänyt edes viisi minuuttia pidempään, jolloin olisi helposti puhuttu jo hienosta ottelusta. Nyt tämä jäi "vain" hyvän puolelle, mutta openerin roolinsa tämä kohtaaminen hoiti aivan täydellisesti. Oli todella kiva nähdä Londonia vihdoin WWE:ssä, ja hänen, Kidmanin sekä Mysterion joukkue toimii aivan perhanan hyvin. Koko cruiserwweight-kolmikko väläytteli sellaisia taidokkaita otteita, että esimerkiksi TNA:n X-Divisioonallakin on ihan täysi työ yltää vastaavaan. Kun tähän sitten vielä yhdistettiin Bubba-Rayn ja D-Vonin aina yhtä vakuuttava joukkuetyöskentely ja Spike Dudleyn ainutlaatuinen tyyli, oli kasassa oikeasti hyvä joukkuetaistelu. Bubba Ray ja D-Vonkin pääsivät taas osoittamaan TGABin katastrofin jälkeen, että oikealla buukkauksella he ovat edelleen viihdyttävä joukkue. Lisää tällaisia openereita, WWE.
*** (8:07)
Voittajat:
Spoiler: näytä
The Dudleys (Spike pinned Kidman after a 3D)
Kuva Kuva
Matt Hardy vs. Kane - Till Death Do Us Part Match
Tämä sairas kuvio Mattin, Litan ja Kanen välillä oli mennyt Vengeancen jälkeen entistä kummallisemmaksi. Kane ei ollut Vengeance-tappiostaan huolimatta suostunut luopumaan Lita-pakkomielteestään, vaan hän edelleen halusi Litan omakseen ja ennen kaikkea päästä kasvattamaan lasta, joka kasvoi paraikaa Litan sisällä. Niinpä Kane ehdotti Litalle seuraavaa diiliä: Kane ja Hardy ottelisivat viimeisen kerran SummerSlamissa, ja voittaja pääsisi naimisiin Litan kanssa. Lita suostui tähän, koska se tarjosi hänelle vihdoin mahdollisuuden päästä Kanesta eroon lopullisesti. Seuraavalla viikolla Lita kertoi Mattille saaneensa DNA-testien tulokset: Litan lapsi oli todella Kanen eikä Hardyn. Tämä tieto viimeistään suisti Hardyn täysin epävakaaseen mielenterveydelliseen tilaan, eikä hän enää osannut suhtautua millään tavalla normaalisti tyttöystäväänsä. Sen sijaan Hardy käytti kaiken energiansa koston hautomiseen ja tähän viimeiseen otteluun valmistautumiseen.

Tämän ottelun suurin ongelma oli se, että kohtaaminen jäi pituudeltaan aivan liian lyhyeksi. Harmittaa suuresti, että paljon potentiaalia hukattiin, kun ottelu piti saada pakettiin reippaasti alle 10 minuutissa. Lopetukseen asti koko ottelu oli nimittäin oikein viihdyttävää katsottavaa: oli suorastaan hämmästyttävän virkistävää nähdä, kuinka Kane oli kerrankin altavastaajan roolissa, kuin raivotautinen Hardy teki kaikkensa piestäkseen Kanen ja onnistui myös siinä pelottavan hyvin. Kane myi Hardyn liikkeet uskottavasti, eikä Hardyn hallinta ollut missään vaiheessa typerän näköistä. Parasta oli tietenkin se, että Hardy pääsi näyttämään kunnolla osaamistaan ja väläytti pari todella nättiä liikettä. Myös ottelun lopetus oli todella tyylikäs ja sinänsä hyvin hoidettu, mutta harmittaa silti, että ottelu tuntui jäävän ikään kuin kesken. Kanella ja Hardylla olisi voinut hyvinkin olla mahdollisuudet ehkä jopa ***½-otteluun, mutta nyt tyydytään tähän.
**½ (6:08)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Kane (Top-Rope Chokeslam)
Kuva Kuva
Booker T (c) vs. John Cena - Best of 5 Series for the WWE United States Championship, Match #1
John Cena oli menettänyt US-mestaruutensa heinäkuussa varsin kysenalaisissa olosuhteissa. Booker T oli noussut Cenan ykköshaastajaksi, ja miesten välinen mestaruusottelu oli päättynyt siihen, kun Cena iski ottelua häiritsemään saapuneen General Managerin Kurt Anglen apronilta maahan clotheslinellä. Tuon jälkeen Anglen apuri Luther Reigns pieksi Cenan, ja ottelu keskeytettiin. Anglella ja Cenalla oli ollut ongelmia kuukausien ajan, ja Angle oli yrittänyt kaikin keinoin saada US-vyön pois Cenalta. Nyt hänellä oli vihdoin siihen "syy", sillä Anglen mukaan Cena oli rikkonut WWE:n sääntöjä käymällä jälleen kerran käsiksi WWE:n henkilökuntaan (eli häneen itseensä). Niinpä Angle riisui vyön Cenalta ja julisti sen vakantiksi. Seuraavalla viikolla Angle luovutti vyön Booker T:lle, vaikka virallinen päätös vyön uudesta omistajasta olikin tarkoitus tehdä vasta seuraavalla viikolla. Tässä välissä Angle erotettiin tehtävästään GM:nä (tästä kohta lisää), ja uusi GM Teddy Long määräsi kahdeksan miehen Battle Royalin vakatoidusta US-vyöstä. Booker T voitti tuon Battle Royalin, mutta Teddy Long päätti buukata hänen ja Cenan välille 'Best of 5' -sarjan US-vyön kiistattomasta omistajuudesta, koska Cena ei ollut koskaan virallisesti hävinnyt vyötä. Tämä SummerSlamin ottelu oli sarjan ensimmäinen kohtaaminen. Cenalla ja Randy Ortonilla oli hauska (ja ppv-historian ensimmäinen) verbaalinen yhteenotto backstagella ennen tätä ottelua.

Alkaa tuntua jo itsensä toistamiselta, mutta taas pitää marmattaa ottelun pituudesta. Tässä tapauksessa marmatukseni ei ole tosin niin suurta kuin kahden edellisen kohdalla, koska en ole ollenkaan varma siitä, että tämä ottelu olisi noussut ainakaan älyttömän paljon pidemmäksi, vaikka tälle olisi annettu huomattavasti enemmän aikaa. Jotenkin Booker T ja Cena on vain sellainen ottelupari, ettei minulla ole tajuttoman suurta luottoa heitä kohtaan, eikä tämän ottelun perusteella sitä ainakaan tullut lisää. Sinänsä mitään suurta ongelmaa ei otteluparissa ole, mutta eivät he mihinkään ihmeisiin pysty kahdestaan. Perusviihdyttävän ja tyypillisen entertainment-brawlin he pystyvät vetämään, mutta se siitä. Ottelun lyhyydessä suurin ongelma ei ollut siis hukattu potentiaali, vaan se, että ottelun alku oli rakennettu sillä tavalla, että ottelu kestäisi hyvinkin sen 15 minuuttia. Niinpä suht rauhallisen alun jälkeen siirtymä lopputaisteluun ja lopetukseen tapahtui aivan hetkessä ja tuntui todella töksähtävältä. Kokonaisuutena ottelu oli siis toiminut paremmin, jos lyhyt kesto olisi otettu paremmin huomioon alkupuolen rakentelua mietittäessä. Nyt loppu tuli aivan varoittamatta ja tuntui siksi oudolta.
**½ (6:26)
Voittaja:
Spoiler: näytä
John Cena (FU)
Kuva Kuva Kuva
Edge (c) vs. Batista vs. Chris Jericho - WWE Intercontinental Championship
Edge oli noussut uudeksi IC-mestariksi Vengeancessa, ja nyt hän pääsi puolustamaan vyötään ppv-tasolla. Heti ensimmäisellä kerralla Edge joutuisi tappamaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, koska Eric Bischoff buukkasi SummerSlamiin Triple Threatin Edgen, Batistan ja Jerichon välille. Edge ja Jericho olivat tulleet viime kuukausina ihan hyvin toimeen keskenään, mutta tämä mestaruusottelu oli kiristänyt välejä, ja kaksikko oli ajautunut tappeluun muun muassa Jerichon Highlight Reel -show'n aikana. Tämän lisäksi Jericholla oli ollut pidemmän aikaa ongelmia Batistan kanssa, eikä Edgekään ollut mikään Evolutionin Elukan BFF. Edgeä oli buukattu paluustaan lähtien varsin imelänä babyfacena, joka ylitti kaikki asetetut esteet (kuulostaako tutulta?), ja nyt tuo buukkaustyyli alkoi kostautua: yleisö oli vähitellen alkanut kääntyä face-Edgeä vastaan, ja nyt jopa Edgen kotikaupungin Toronton yleisö buuasi SummerSlamissa Edgelle. Yleisö oli tosin tämän illan aikana muutenkin aivan kummallinen.

Nyt en marmata ottelun pituudesta (vaikka sitä ei ratkaisevasti edellisiä enempää ollut), mutta marmatan muuten vain hukatusta potentiaalista. Pituuteen en puutu sen takia, koska en usko, että tämä olisi muuttunut ratkaisevasti paremmaksi millään lisäajallakaan. Valitin jo Vengeancen kohdalla siitä, että jotenkin Jerichon ja Batistan välillä ei vain klikannut, ja nyt tähän samaan soppaan sotkeutui myös Edge. Tällaisessa Triple Threat -ottelussa olisi ollut todella paljon potentiaalia vaikka alle 10-minuuttiseenkin, intenssiiviseen ja pirun viihdyttävään kakkosmestaruusotteluun. Nyt tämä ei oikein lähtenyt missään vaiheessa kunnolla käyntiin, ja ikävä kyllä siitä voi aika paljon syyttää Batistaa, joka oli tässäkin harvinaisen kankea ja botchasi pari kohtaa todella ikävästi. Toisaalta liikaa ei voi antaa kehuja Jericholle tai Edgellekään, koska myös heiltä on nähty parempia päiviä. Silti kaiken kritiikin jälkeen on myönnettävä, että loppua kohti ottelu parani selvästi, ja sekä Edge että Jericho tekivät sen paljon töitä ottelun eteen, että tästä tuli kuitenkin ihan viihdyttävä IC-mestaruusottelu. Mahdollisuuksia olisi kuitenkin ollut paljon enempään hyvänä päivänä.
**½ (8:26)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Edge (Pinned Jericho after a Spear)
Kuva Kuva
Kurt Angle w/ Luther Reigns vs. Eddie Guerrero
Kyllä, Kurt Angle oli palannut painikehiin - vaikkeikaan omasta tahdostaan. TGABin jälkeen GM Anglen vallankäyttö oli karannut täysin käsistä, ja lopulta ratkaiseva käänne nähtiin heinäkuun puolivälissä, kun JBL puolusti WWE-mestaruuttaan ex-mestari Eddie Guerreroa vastaan Steel Cage Matchissa. Juuri kun Eddie oli voittamassa ottelua ja mestaruuttaan takaisin, mysteerinen maskipäinen henkilö kiipesi häkin seinustalle ja esti Eddietä pääsemästä häkistä ulos. Tuon jälkeen Eddie hävisi ottelun, mutta Eddie onnistui viime hetkellä riisumaan mysteerihenkilöltä maskin pois ja paljastamaan, että kyseinen henkilö oli Kurt Angle, jonka olisi pitänyt olla pyörätuolissa, koska hän oli omien sanojensa mukaan rampautunut keväällä Big Show'n hyökkäyksen takia loppuiäkseen. Tuo väite oli selvästi hevonpaskaa, mutta silti seuraavalla viikolla Angle saapui taas paikalle GM:n puvussaan ja pyörätuolilla liikkuen aivan kuin viime viikon paljastusta ei olisi tapahtunut ollenkaan. Täysin sekopäiseksi muuttunut Angle puhui siitä, kuinka Smackdownin pitäisi olla kunnian kotipaikka ja kuinka SD:n mestarikatraaseen ei kuuluisi enää koskaan Guerreron ja Cenan kaltaisia nimiä. Ilta päättyi siihen, kun Mr. McMahon saapui tekemään stopin Anglen sekoilulle. McMahon ilmoitti, että hän oli palkannut Anglen GM:ksi, koska tämän ei pitänyt enää ikinä olla painikunnossa. Tuo ei enää selvästikään pitänyt paikkaansa, joten McMahon antoi Anglelle potkut GM:nä ja palkkasi hänet takaisin painijaksi. Tämän jälkeen hän määräsi Anglen ja Guerreron välille ottelun SummerSlamiin. Seuraavina viikkoina nämä veriviholliset ottivat yhteen monin rajuin keinoin: Guerrero muun muassa myi koko Anglen GM-toimiston omaisuuden faneille.

Vaikka kuinka haluaisin lopettaa marmattamisen, on minun taas todettava, että tämäkään ottelu ei onnistunut täyttämään niitä tavoitteita, jotka olin sille mielessäni asettanut. Samaan hengenvetoon minun on toki todettava, että tämä oli tähän mennessä illan paras ottelu ja että Angle sekä Guerrero eivät pysty keskenään taatusti huonoa ottelua edes ottelemaan. Silti kaikesta teknisestä mahtavuudestaan ja painillisesta hienoudestaan huolimatta tämä ottelu tuntui vähän siltä, että kaikki oli jo nähty. Jos miesten WrestleMania-ottelu jäi monien mielestä pettymykseksi, tämä oli sitä monta kertaa enemmän. Tämä oli Anglen comeback-ottelu ja samalla pitkään rakenneltu miesten feud ending -ottelu, joten kaiken järjen mukaan tämän olisi pitänyt olla vielä astetta kovempi kohtaaminen kuin WM:ssä. Sen sijaan tämä oli lyhyempi ottelu, ja lisäksi ottelu tarjosi varsin vähän uutta verrattuna 'Manian kohtaamiseen. Suurin osa ottelun tarinasta liittyi siihen, että Angle teloi Eddien jalkaa ja että Eddie myi tuota vammaa. Tarina oli toki yksinkertaisuudessaan hyvä, ja molemmat hoitivat hommansa hienosti, mutta... Ei mitään sen enempää kuitenkaan. Yritän tällä siis sanoa, että tämä oli aivan ehdottomasti hieno painiottelu ja niillä ansioilla saa oikein mainion arvosanan, mutta tässä ei vain ollut mitään niin ainutlaatuista, erikoista tai säväyttävää kuin olin odottanut. Tämä ei toden totta pyrkinyt olemaan MOTYC vaan tyytyi olemaan oikein hyvä. Harmi.
***½ (13:37)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Kurt Angle (Ankle Lock)
Kuva Kuva
Triple H vs. Eugene
Triple H:n ja Eugenen feud oli muuttunut henkilökohtaiseksi vihanpidoksi Vengeancessa, kun pitkän aikaa Evolutionin kunniajäsenyyden ja Benoit'n ystävyyden välillä puntaroinut Eugene oli lopulta tehnyt, kuten sydän käski, ja estänyt HHH:ta voittamasta vyötä huijauksella. Seuraavassa Raw'ssa Eugene yritti selitellä tekojaan Triple H:lle, joka oli edelleen hänen lempipainijansa, ja Triple H kertoi ymmärtävänsä Eugenea. Tämä oli tietenkin täyttä kusetusta, sillä show'n päätteeksi koko Evolution pieksi Benoit'n, Eugenen ja Eugenen valmentajan William Regalin todella rajusti. Eugenea ei nähty seuraavassa show'ssa ollenkaan, ja palkinnoksi Eugenen eliminoimisesta Triple H sai uuden mestaruusottelun Benoit'ta vastaan seuraavalle viikolle. Tuo ottelu päättyi siihen, kun Eugene teki paluunsa ja esti taas HHH:ta voittamasta. Tuon jälkeen HHH oli saanut tarpeekseen, ja niinpä seuraavassa Raw'ssa hän haastoi Eugenen otteluun. Eugenen sijaan haasteeseen vastasi Regal, joka oli todella kiintynyt Eugeneen viime kuukausina ja piti tätä nyt läheisenä ystävänään. Regal lupasi otella Eugenen puolesta, mutta tuo ottelu päättyi rumasti, kun HHH pieksi Regalin verille nyrkkiraudalla. Lopuksi HHH vielä tiputti Regalin paareilta sisääntulorampille. Tämän jälkeen Bischoff buukkasi SummerSlamiin ottelun Eugenen ja Triple H:n välille, jotta HHH voisi lopullisesti päättää Eugenen painiuran.

Hämmästyttävää, kuinka toimiva ja vakavasti otettava ottelu tästä loppujen lopuksi kuoriutui. Vielä noin puolivälin paikkeilla minua turhautti suuresti katsoa, kuinka Eugenesta yritetään saada vakava haastaja Triple H:lle, vaikka mitään järkevää syytä tuollaiselle buukkaukselle ei ole. Ottelun edetessä unohdin kuitenkin tällaisen järkeilyn ja pohdinnan, ja sen sijaan keskityin otteluun, joka kieltämättä kulki varsin hyvin ja kertoi toimivan tarinan. On toki todettava, että Triple H näytti ottelun päätteeksi vähän heikolta ja Eugene hämmästyttävän hyvältä, mutta ehkä se oli sitten WWE:n tarkoituskin. Joka tapauksessa Eugene ja HHH ottelivat tasaväkisen ja kaikin puolin toimivan painiottelun, jota olisi loppujen lopuksi katsonut vaikka vähän pidempään. Juuri tällaisten otteluiden kohdalla harmitti, että Nick Dinsmoresta ei koskaan tehty WWE:ssä vakavasti otettavaa normaalia painijaa: hänellä olisi todellakin ollut kykyjä otella kaikkien isompienkin nimien kanssa viihdyttäviä ja uskottavia painiotteluita. Nyt tämä ottelu oli aikalailla parasta, mitä Eugene-gimmickillä pystyi koskaan saavuttamaan. Samalla juuri Eugene-gimmickin tuomat rajoitukset aiheuttivat sen, ettei tämä noussut hyvää paremmaksi. Erityismaininta pitää antaa vielä rajulle porrasbumpille, jossa Eugene sai pahalta näyttäneen vekin olkapäähänsä.
*** (14:06)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Triple H (Pedigree)
Diva Dodgeball Match
Tässä välissä nähtiin jotain, mitä ei edes mainostettu oikeana painiotteluna ja mikä oli vuosikausiin kamalinta paskaa, mitä painiviihteen nimissä oli tuupattu ulos ppv:stä. WWE oli siis kesän aikana aloittanut legendaarisen Diva Search -kilpailun, jossa kymmenkunta nuorta naista kilpaili paikasta WWE:n uutena diivana. Nyt kilpailussa oli jäljellä Christy Hemme, Joy Giovanni, Amy Weber, Maria Kanellis, Tracie Wright ja Michelle McCool (yhtä lukuunottamatta kaikista muuten tuli ainakin hetkeksi oikeita WWE-diivoja), ja he ottivat yhteen WWE:n oikeiden diivojen (Stacy Keibler, Nidia, Molly Holly, Victoria, Jazz, Gail Kim ja kapteeni Trish Stratus) kanssa... POLTTOPALLO-OTTELUSSA. Poltto - v***n - pallo-ottelussa. Joka järjestettiin jossain täysin mystisessä liikuntahallissa ja jota paikan päällä ollut yleisökin sai ihailla vain screeniltä. Kokonaisuutena tämä angle oli aivan järkyttävää kuraa, mutta onneksi se loppui lyhyeen. Mahtava tapa käyttää painitaitoisia diivoja ppv-lähetyksessä.

Kuva Kuva
JBL (c) w/ Orlando Jordan vs. The Undertaker - WWE Championship
Kyllä vain, The Undertaker oli edelleen face, vaikka hän oli edellisessä ppv-esiintymisessään haudannut oman managerinsa elävältä. Tätä selitettiin siis (kuten DMW jo kertoi kommentissaan) sillä, että Undertaker tahtoi päästä eroon "ainoasta heikkoudestaan", joka oli Paul Bearer. Ok, miten vain. JBL puolestaan oli noussut koko IPYn (Internetin PainiYhteisö) odotusten vastaisesti WWE:n päämestariksi, vaikka vielä tammikuussa hän oli ollut midcardissa painiva Bradshaw, joka eliminoitiin ensimmäisenä Royal Rumble -ottelusta. Nopea urakehitys JBL:llä. JBL jatkoi feudiaan Eddie Guerreron kanssa heinäkuun puoliväliin saakka, mutta Eddien siirryttyä feudaamaan Kurt Anglen kanssa JBL sai uudeksi haastajakseen itsensä The Undertakerin. Kaikki alkoi siitä, kun Undertaker ilmestyi kehään JBL:n ottelun jälkeen, iski hänet maahan Chokeslamilla ja ilmoitti haastavansa hänet WWE-mestaruudesta SummerSlamissa. Se siitä, homma oli selvä. Pari viikkoa myöhemmin JBL pilkkasi Undertakeria tuomalla kehään kääpiöversion Undertakerista, mutta tämä ei hauskuuttanut Dead Mania itseään. Kun UT saapui kehään ja oli käydä JBL:n kimppuun, viime kuukausien ajan lähinnä jobberin hommia hoitanut Orlando Jordan säntäsi paikalle ja auttoi JBL:ää Undertakerin pieksemisessä. Seuraavalla viikolla JBL veti kehässä vahvan promon tästä ottelusta ja ilmoitti samalla, että Orlando Jordan oli hänen uusi virallinen Chief of Staff. Show'n päätteeksi Jordan otteli Undertakeria vastaan, mutta ottelu päättyi diskaukseen, kun JBL sekaantui.

Tämä ottelu ei ollut oikeastaan laadultaan ollenkaan niin huono kuin olisi voinut pelätä. Totuus kuitenkin on, että Singles-kohtaaminen JBL:n ja tässä vaiheessa uraansa olleen Undertakerin välillä ei kuulostanut mitenkään parhaalta mahdolliselta diililtä SummerSlamin co-ME:ksi. Pitää kuitenkin antaa hatunnosto sekä Undertakerille että JBL:lle. Undertaker oli nyt paremmassa kunnossa kuin kertaakaan Dead Man -paluunsa jälkeen, ja hän esitteli tässä ottelussa otteita, joita häneltä ei ollut paluun jälkeen aikaisemmin nähty (kuten pirun tyylikäs Leg Drop apronilta roikkuvan JBL:n päälle). JBL puolestaan osoitti taas kerran tekevänsä niin paljon töitä kuin vain pystyy osoittaakseen, että hän on oikeasti ansainnut paikkansa WWE:n Main Eventerinä. JBL otti bumppia, liikkui kokoisekseen varsin ketterästi ja myi Undertakerin liikkeet hyvin. Kaikista näistä hyvistä puolista huolimatta tämä oli kuitenkin "vain" hyvää entertainment-brawlia, mutta tämä olisi ehdottomasti saanut arvosanakseen kolme tähteä, ellei lopetusta olisi buukattu niin typerästi. Huono lopetus verottaa muuten toimivalta ottelulta puolikkaan pois arvosanasta. Ottelun jälkeen nähtiin kaikkien hehkuttama spotti, jossa Undertaker paiskasi JBL:n limusiinin katon läpi Chokeslamilla. Minun mielestä tuo vain näytti typerältä, kun katto oli päivänselvästi pelkkää paperia. Olisitte keksineet jotain muuta, koska tuota ei voi toteuttaa mitenkään realistisen näköisesti.
**½ (17:38)
Voittaja:
Spoiler: näytä
JBL (via DQ after Undertaker hit JBL with the championship belt)
Kuva Kuva
Chris Benoit (c) vs. Randy Orton - World Heavyweight Championship
Suurimman osan kesästään Chris Benoit oli käyttänyt Triple H:n kanssa verisesti feudaamiseen, eikä feud ollut tosiaan päättynyt Vengeancenkaan, vaan sen jälkeen Benoit oli puolustanut vyötään vielä kerran Hunteria vastaan. Niinpä oli hieman yllättävää, että Benoit ei puolustanutkaan vyötään SummerSlamissa Triple H:ta vastaan vaan että heinäkuun lopussa järjestettiin ykköshaastajuuden Battle Royal, jonka voitti Evolutionin toinen jäsen - Randy Orton. Tämä oli Ortonin uran kiistattomasti suurin hetki. Vasta pari viikkoa aikaisemmin IC-vyönsä hävinnyt ja siitä huolimatta järisyttävässä nosteessa oleva Orton oli nyt päämestaruuden ykköshaastaja. Ppv:tä edeltävässä Raw'ssa Orton vahvisti entisestään asemiaan selättämällä Benoit'n 6-Man Tag Team Matchissa. Evolution ei ollut oikein suhtautunut mitenkään Ortonin asemaan uutena päämestaruuden haastajana, koska suurin huomio oli keskittynyt HHH:n ja Eugenen rajuun feudiin. Mutta mitä oikein tapahtuisi, jos Orton onnistuisi päihittämään Benoit'n ja nousemaan historian nuorimmaksi päämestariksi?

Ja sitten. WWE teki sen taas. Vaikka show'ssa ei ollut nähty yhtään huonoa ottelua, siinä oli kuitenkin ollut useita kohtaamisia, jotka eivät syystä taikka toisesta olleet onnistuneet nousemaan niin hyväksi kuin niillä olisi ollut mahdollisuuksia. Mutta sitten tulee Main Event, joka on ollut viime aikoina WWE:n vahvin lenkki ja joka jälleen kerran toimii juuri niin perhanan hyvin kuin sopii vain toivoa. Jos tahdotte tietää, milloin Randy Ortonista tuli viimeistään tähti, katsokaa tämä ottelu. Tämän ottelun (ja postmatchin) aikana se vihdoin tapahtui. Siitä saa kiittää todella paljon Benoitia, joka teki uskomatonta työtä läpi ottelun, otti hurjaa bumppia (ehdottomana kohokohtana se Suicide Dive suoraan turvavallia päin) ja myi loppuottelun ajan niskavammaansa aivan ensiluokkaisen uskottavasti, mutta myös Orton teki aivan perkeleellisen hyvää työtä ja näytti oikealta Main Event -tähdeltä. Orton pystyi hallitsemaan ottelua uskottavasti ja näyttävästi. Lisäksi hän myi Benoit'n jokaisen liikkeen mahtavasti ja väläytti vieläpä liikkeitä, joita häneltä ei ollut nähty aikaisemmin. Yhdessä miehet kertoivat tarinan, josta syntyi kiistaton huippuottelu. Ihan MOTYC-tasolle ei päästy, mutta perhanan kova ottelu on silti kyseessä.
**** (20:10)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Randy Orton (RKO)
*** Randy Orton
** Chris Benoit
* Kurt Angle

Kokonaisarvio SummerSlamista: Tästä ppv:stä on tarjolla varsin erilaisia näkemyksiä. Jenkkifoorumeilla tätä pidettiin vähintäänkin lievänä pettymyksenä, ja jotkut julistivat tämän jopa historian huonoimmaksi SummerSlamiksi. Noihin mielipiteisiin en voi millään yhtyä, koska minusta tämä oli kokonaisuutena varsin toimiva ppv, joka tarjosi yhden huippuottelun, tasaisen määrän hyviä koitoksia eikä yhtään huonoa kohtaamista. Toisaalta on totta, että ei tämä parhaiden SummerSlamien joukkoon yllä, mutta kirkkaasti puoliväliin silti. Toista ääripäätä näkemyksistä tarjoili tässä aiheessa What tässä arvostelussaan. Whatin mielestä tämä oli tähän mennessä vuoden paras ppv, vaikka hän tosin myöntääkin, että arviointiin on voinut vaikuttaa omat läheiset muistot ppv:tä kohtaan. Minun kirjoissani tämä ei millään pysty nousemaan esimerkiksi WrestleManian tai Backlashin ohi, sillä tässä ei nähty yhtään yli neljän tähden ottelua ja muutenkin tällä oli omat ongelmansa. En voi myöskään allekirjoittaa Whatin näkemystä siitä, että JBL vs. Undertaker olisi ollut ***½-ottelu. Joka tapauksessa minun silmissäni tämä oli vuoden WWE-keskiarvoa hieman parempi ppv, kokonaisuutena Ok.

1. WWE WrestleMania XX - Hieno
---------------
2. WWE Royal Rumble - Hyvä
3. WWE Backlash - Hyvä
4. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #95 - Hyvä
---------------
5. WWE SummerSlam - Ok
6. WWE No Way Out - Ok
7. WWE Bad Blood - Ok
8. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #80 - Ok
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #89 - Ok
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #84 - Ok
---------------
11. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #92 - Kehno
12. WWE Vengeance - Kehno
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #94 - Kehno
14. TNA Weekly PPV #103 - Kehno
15. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #75 - Kehno
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #83 - Kehno
17. TNA Weekly PPV #102 - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #90 - Kehno
19. WWE Judgment Day - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #96 - Kehno
21. TNA Weekly PPV #104 - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #93 - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #99 - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #86 - Kehno
25. WWE The Great American Bash - Kehno
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #88 - Kehno
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #85 - Kehno
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #87 - Kehno
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #91 - Kehno
30. TNA Weekly PPV #100 - Kehno
31. TNA Weekly PPV #101 - Kehno
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #97 - Kehno
--------------
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #76 - Surkea
34. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #82 - Surkea
35. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #98 - Surkea
36. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #77 - Surkea
37. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #81 - Surkea
38. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #78 - Surkea
39. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #79 - Surkea

Voisin väittää, että tämän vuoden SummerSlamilla on potentiaalia yltää parempaan kuin mihin 10 vuoden takainen pystyi. Mitä mieltä olette?

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Ti 26.08.2014 19:15

Nyt on vuorossa hirmuinen loppurykäisy TNA:n viimeisten viikottais-ppv:eiden arvosteluja. Postaan nyt heinäkuun viimeisen arvostelun ja sunnuntaina koosteen elokuun ensimmäisistä ppv:eistä. Sitten ensi viikolla vielä jysäytetään ihan vipoviimeiset TNA:n viikottais-ppv:t kasaan.

Kuva
WEEKLY PPV #104 (28.7.2004)

Vuorossa heinäkuun viimeinen TNA-ppv. Ei mitään kummempia tarinoita tässä välissä. Selostajinamme Mike Tenay ja Don West, ketkäpä muutkaan. Shane Douglasia ei ole muuten näkynyt haastattelijana toviin, vaan Scott Hudson on hoitanut hommat yksin.

Kuva Kuva
Team Canada (Williams & Roode) w/ Scott D'Amore vs. America's Most Wanted
AMW oli hävinnyt viime viikolla The Naturalseille historian ensimmäisessä Six Sides of Steel Matchissa, joka oli samalla ratkaiseva ja toistaiseksi viimeinen kohtaaminen näiden joukkueiden välillä. Vaikka AMW hävisi tuon ottelun, täysin rehdisti ei tuo tappio (tietenkään) tullut. AMW:llä oli nimittäin ollut jo parin viikon ajan kärhämää Scott D'Amoren johtaman Team Canadan kanssa, ja niinpä Team Canada sekaantui tuohon mestaruusotteluun ja häiritsi häkistä ulos tippunutta Chris Harrisia niin pahasti, että Storm joutui tappelemaan yksin Naturalsien Douglasia ja Stevensiä vastaan. Nyt AMW oli siis joutunut ulos mestaruuskuvioista, joten edessä oli täysin uuden suunnan ottaminen. Uusi suunta löytyikin helposti Kanadasta: AMW päätti nimittäin käydä saman tien Team Canadan kimppuun, koska he olivat aiheuttaneet heille ratkaisevan mestaruustappion AMW:n ja Team Canadan ensimmäisessä kehäkohtaamisessa Canadaa edustivat Bobby Roode ja Petey Williams.

Oikein mainio tapa avata show: kaksi huippuluokan joukkuetta toisiaan vastaan ennennäkemättömässä ottelussa. Sinänsä toki vähän harmi, että TNA päätti "tuhlata" tämän ensimmäisen kohtaamisen jo nyt, koska sillä legendaarisella kahden merkittävän joukkueen ekalla ottelulla olisi voinut myös mehustella kunnolla viikkojen ajan. Sinänsä toki ei tämä ensimmäinen ottelu vie mitään pois tulevilta kohtaamisilta, mutta on se silti eri asia, kun joukkueet ovat jo otelleet toisiaan vastaan. No, ottelu oli joka tapauksessa oikein viihdyttävää katsottavaa, vaikka mihinkään tajunnanräjäyttävään meininkiin tässä ei yllettykään. AMW on viime viikkojen aikana toimittanut tosi kovia otteluita, ja tässäkin Storm ja Harris tekivät taas takuuvarmaa työtä pistäen pystyyn intensiivisen ja monipuolisen noin 10-minuuttisen kamppailun. Kemiat Rooden ja Williamsin kanssa pelasivat hyvin yhteen, joten näiltä neljältä voidaan odottaa tulevaisuudessa vielä jotain paljon suurempaa - vaikka tämäkin oli jo kiistatta hyvä opener. Ottelun jälkeen myös Johnny Devine ja Eric Young ryntäsivät kehään, ja koko Team Canada pieksi AMW:n, kunnes Triple X, jolla oli omat ongelmansa Team Canadan kanssa, saapui pelastamaan AMW:n.
*** (9:15)
Voittajat:
Spoiler: näytä
America's Most Wanted (Harris pinned Roode after Storm's Superkick)
Kuva Kuva
Alex Shelley & Abyss w/ Goldylocks vs. D-Ray 3000 & Shark Boy
TNA:n ärsyttävimmällä hahmolla Goldylocksilla oli nyt meneillään äärimmäisen typerä juonikuvio, joka oli alkanut siitä, kun Goldylocksin manageroima Abyss voitti Erik Wattsin, minkä ansiosta Goldylocks sai Wattsin sopimuksen itselleen. Toistaiseksi Goldylocks oli käyttänyt Wattsin sopimusta vain pitääkseen tämän poissa TNA:sta (ja toivottavasti aikoo myös jatkaa samalla linjalla), mutta tuosta sopimuksesta Goldylocks oli kuitenkin saanut innostuksen haalia itselleen kokonainen vanhan ajan stable, joka koostuisi painijoista, joiden kaikkien sopimukset hän omistaisi. Pari viikkoa sitten Goldy toikin TNA:han "Baby Bear" Alex Shelleyn, jonka sopimuksen hän myös siis omisti. Viime viikolla Goldy oli haastanut takahuoneissa haahuilleen "hiukan" erikoisen D-Ray 3000:n joukkueotteluun, jossa olisi panoksena sekä D-Rayn että tämän ystävän Shark Boyn sopimukset. D-Ray oli suostunut tähän tajuamatta mitään. Kovin hyvin ei ollut Goldylla tämä oman stablen kasaaminen mennyt tähän saakka: Alex Shelley ja Abyss olivat nyt jo ongelmissa keskenään, koska Goldy oli alkanut viihtyä paljon enemmän Shelleyn kuin Abyssin kanssa - joku voisi sanoa, että jonkinlaista vispilänkauppaa oli Shelleyn ja Goldyn välillä.

Tämän ottelun painillinen anti oli harmillisen vähäistä ja rajoittunut lähinnä Alex Shelleyn kehäosuuksiin. Abyssin yhteenotot D-Ray 3000:n ja Shark Boyn kanssa eivät nimittäin ole olleet aikaisemmilla kerroilla eivätkä olleet nytkään millään tavalla hedelmällisiä. Asiaa ei auttanut se, että nyt Abyssia buukattiin Goldylocksin hylkimänä korstona ja Shelleynä Goldylocksin uutena suosikkina. Niinpä Abyssin piti näytellä ottelun aikana Shelleylle ja Goldylocksille loukkaantunutta hirviötä, mikä sopii suurin piirtein yhtä huonosti hänelle kuin nenä p*****seen. Kun siis ottelun tarina ei ole millään tavalla kiinnostava ja suurin osa ottelupareistakaan ei ole erityisen kiinnostavia, tällä kamppailulla oli harvinaisen vähän annettavaa minulle. Onneksi Alex Shelley sai oman kehäaikansa, ja sen aikana hän väläytti taas osaamistaan ja veti sekä D-Rayn että Sharkyn kanssa varsin viihdyttävän setin. Kovin pitkälle se ei silti kanna, kun ottelu oli muilta osin tylsä ja puuduttava. Ottelun jälkeen Desire hyökkäsi aivan selittämättä Goldyn kimppuun, mutta tilanne rauhoittui, kun Sonny Siaki saapui kiskomaan Desiren pois Goldyn päältä. Myöhemmin backstagella Goldy kertoi epäilevänsä, että Erik Wattsin vaimo Georgie Watts oli lähettänyt Desiren hänen kimppuunsa.
*½ (5:23)
Voittajat:
Spoiler: näytä
Abyss & Alex Shelley (Abyss pinned D-Ray 3000 after a Black Hole Slam)
Kuva Kuva
David Young vs. Mike Posey
Tämä on sitä todellista painiviihdettä. David Youngista oli jo alkukeväästä alettu rakentuu TNA:n virallista jobberia, kun yhtäkkiä joku käsikirjoitustiimissä oli keksinyt, että Youngilla oli takana (mukamas) noin 40 ottelun tappioputki. Mitään tieteellistä näyttöä tuolle tappioputkelle ei annettu, eikä asiassa annettu haitata edes sen, että juuri pari viikkoa ennen tämän storylinen kehittelemistä Young oli ollut mukana 6-Man Tag Team Matchissa voittavassa joukkueessa. Kuulema vain singles-otteluilla oli vain väliä. No, joka tapauksessa tuosta viikosta lähtien Youngia oli kuumoteltu siitä, että hän ei kykene voittamaan yhtään ottelua. Viikko viikolta Young hävisi huonommille vastustajille ja joutui pahempiin ongelmiin Glenn Gilbertin kanssa, vaikka aikaisemmin Gillberti oli nimenomaan pitänyt Youngin puolia. Alkukesästä Young oli alkanut syyttää tappioputkestaan (joka oli venynyt yli 60 ottelun mittaiseksi) tuomari Mike Poseyta, ja lopulta hän oli käynyt Poseyhyn käsiksi. Koska Young ei pärjäisi enää varmaan edes nukelle, hän otti turpaan myös Poseylta ja Poseyn avustuksella myös parilta kääpiöltä. Viikkojen tappeluiden jälkeen Young oli lopulta haastanut Poseyn tähän ratkaisevaan otteluun: jos hän häviäisi TNA:n tuomarille, hänen uransa olisi lopullisesti ohi. Ennen ottelua Young oli syyttänyt kohtalostaan Glenn Gilbertiä, josta olikin viime viikoina ollut tässä Youngin epätoivoisessa taistelussa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Mitä tästä voi nyt pahemmin sanoa? Kaikin puolin turha ottelu, jota lähinnä piristi se, että Posey tuntui ihan oikeasti yrittävän taas kehässä kaikkensa ja lopputuloksena oli muutama oikein näyttävä liike. En tiedä, haaveiliko Posey sitten oikeasti painijan urasta, koska ainakin hänellä oli ihan toisenlaista energiaa ja yritystä kuin suurimmalla osalla painimaan nostetuista tuomareista. David Youngin energiataso sen sijaan oli aivan nollatasolla, eikä mikään ihme. Vielä vuosi sitten tätä kaveria buukattiin ihan uskottavana midcard-painijana, ja TNA:n alkuaikoina Young oli jopa X-Divarin virallinen vaarallinen mörssäri. Nyt hän on ollut viimeiset puoli vuotta pelkkä vitsi, joka jobbaa kaikelle liikkuvalle, ja tuo vitsikin vanheni jo pari kuukautta sitten. Nyt Youngin ura saattaa vähitellen olla ohi, ja ehkä hyvä niin. Tämä ei ole enää viihdyttävää katsottavaa, koska Youngia ei kiinnosta. Eikä kiinnosta katsojiakaan. Gillberti sekaantui lopussa otteluun, ja ottelun jälkeen Gillberti pieksi uuden ystävänsä Johnny Swingerin kanssa Youngin.
* (5:06)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Mike Posey (Roll up)
In ring angle w/ Raven
Tässä välissä nähtiin viimein ensimmäinen Ravenin promo kehässä sitten miehen kesäkuisen katoamisen. Viime viikolla Raven oli siis tehnyt paluunsa ja aiheuttanut Sabulle tappion ottelussa Abyssia vastaan. Torstaisessa Impactissa Sabu sai lopulta tarpeekseen Ravenista, hyökkäsi tämän kimppuun ja suostui ottelemaan Ravenia vastaan elokuun ensimmäisessä TNA-PPV:ssä. Sabu kuitenkin oli vannonut, että tuo ottelu jäisi historian ainoaksi 1 on 1 -kohtaamiseksi Ravenin ja Sabun välillä. Nyt Raven saapui kehään The Sheikiksi pukeutuneena puhumaan siitä, kuinka tätä sotaa ei käytäisi Sabun ehdoilla: Sabulla ei ole mitään oikeutta päättää siitä, jääkö ensi viikon ottelu ainoaksi. Tämän jälkeen Raven uhkasi polttaa Sheikin asusteet kehään tuomassa roskatynnyrissä, jos Sabu ei saapuisi paikalle. Mitään ei tapahtunut, joten Raven päätti heittää lisää tulta liekkeihin raahamalla kehän alta ruumispussin, jonka sisältä paljastui Sonjay Dutt. Raven heitti Duttin pussissa roskatynnyriin, lisäsi bensaa ja oli juuri sytyttää Duttin tuleen, kun Sabu vihdoin saapui paikalle. Tämän jälkeen Sabu ja Raven tappelivat toistensa kanssa, kunnes turvamiehet erottivat heidät toisistaan. Varsin - hmm - extreme angle.

Kuva Kuva
The Naturals (c) vs. Triple X - NWA Tag Team Championship
Triple X otteli viime ppv:ssä Team Mexicon Abismo Negroa ja Mr. Aguilaa vastaan ykköshaastajuusottelussa ja ansaitsi voitollaan joukkuemestaruusottelun ensimmäistä kertaa yhteenpaluunsa jälkeen. Mestaruusvoitostaan lähtien jatkuvissa tukalissa tilanteissa ollut The Naturals -kaksikko ei siis saanut lepoviikkoa viimeviikkoisen AMW-voittonsa jälkeen, vaan nyt he joutuivat puolustamaan mestaruuksiaan entistä joukkuemestarikaksikkoa ja yhtä TNA:n legendaarisinta joukkuetta vastaan. Low-Ki'tä ei ole muuten näkynyt sitten maaliskuun jälkeen ollenkaan. Tuolloinhan Daniels ja Ki ottelivat yhdessä mutteivat suostuneet kutsumaan joukkuettaan Triple X:ksi, koska kaikki kolme eivät olleet koossa. Nyt Prime Time (Elix Skipper) oli puolestaan mukana, mutta Ki oli kadonnut tyystin. Tämä ei kuitenkaan tunnu enää estävän Danielsia ja Skipperiä kutsumasta joukkuettaan Triple X:ksi. Kahden hengen Triple X:llä on ollut viime viikkoina pahoja ongelmia Team Canadan kanssa, ja myös AMW:n kanssa oli kehittymäisillään pientä kärhämää. Vaikka kaksi klassikkojoukkuetta arvosti toisiaan, oli heillä yhteinen määränpää (joukkuemestaruudet), mikä aiheutti face-joukkueidenkin välille pientä kitkaa.

Joukkuedivisioona on kieltämättä nostanut imagoaan todella paljon ihan lyhyen ajan sisällä. Ajattelin, että Naturalsien mestaruusvoitto olisi voinut tietää todella huonoa divarin jatkolle, mutta ainakin tähän mennessä se on tuntunut olevan erittäin onnistunut valinta. Kaikki pisteet siis siitä TNA:n buukkaajille. Naturalseille puolestaan kaikki pisteet siitä, että he ovat todellakin pistäneet parastaan jokaisessa ottelussa viime viikkojen aikana. Tämäkään ottelu ei ollut poikkeus: Stevens ja Douglas myivät aluksi Danielsin ja Prime Timen suorastaan rutiinilla vetämää tyylikästä pieksentää erittäin näyttävästi, ja omalla hallintaosuudellaan Naturalsit hoitivat heel-hallinnan oppikirjatyyliin. Ei mitään kaikkein omaperäisintä, mutta taidokasta silti. Suurin ongelma tässä ottelussa oli juuri se, että taidokkuudesta, viihdyttävyydestä ja vauhdikkuudesta huolimatta tämä ei ollut samanlainen spektaakkeli tai jotain omaperäistä meininkiä tarjoava ottelu kuin kahden edellisen viikon AMW vs. Naturalsit, joten tällä kertaa jäädään "vain" hyvän tasolle. Myös lopetuksessa nähty sekaannus söi hiukan fiilistä. Ottelun jälkeen Team Canada hyökkäsi Triple X:n kimppuun, mutta nyt oli AMW:n vuoro pelastaa Triple X. Joukkotappelun jälkeen AMW veti kehässä promon siitä, kuinka he nousevat seuraavaksi joukkuemestareiksi. Tämä promo hermostutti Prime Timen, ja lopulta AMW ja XXX olivat ajautua ensimmäistä kertaa tänä vuonna kunnon tappeluun keskenään.
*** (12:21)
Voittajat:
Spoiler: näytä
The Naturals (Stevens pinned Daniels after a Natural Disaster)
Kuva Kuva
Monty Brown vs. Jeff Hardy - NWA World Heavyweight Title Shot
Jeff Hardy teki viime viikolla vihdoin virallisesti sopimuksen TNA:n kanssa sen jälkeen, kun Dusty Rhodes oli luvannut hänelle NWA World Heavyweight -mestaruusottelun. Sopimuksenkirjoitus ei kuitenkaan sujunut aivan suunnitelmien mukaisesti, sillä tilaisuuden keskeyttivät sekä Monty Brown että päämestari Jeff Jarrett. Brownin mukaan Rhodes ei voinut täyttää antamaansa lupausta, koska hän itse oli ansainnut paikan seuraavana ykköshaastajana voittamalla D-Lo Brownin. Jarrett puolestaan keskeytti tilanteen sanomalla, että Brown ei ollut millään tavalla kelvollinen ykköshaastajaksi ja että Hardy ei puolestaan saisi mestaruusottelua, koska Rhodesilla ei ollut mitään oikeuksia sellaisen myöntämiseen (vaikka juuri aikaisemmin oli sanottu, että Rhodes toimi Director of Authority Vince Russon mandaatilla). No, kärhämä päättyi siihen, että tälle viikolle buukattiin ykköshaastajuusottelu Hardyn ja Brownin välille. Aikaisemmin illalla oli nähty sekä Jarrettin että Brownin haastattelut. Jarrett väiti, että hän ei välittänyt siitä, kumpi voittaisi ottelun. Lisäksi Jarrett kertoi juorun, että Russolla ja Rhodesilla olisi tämän kuvion takia jotain kärhämää keskenään. Brown puolestaan veti perushyvän promon, joka päättyi siihen, että Ron Killings keskeytti hänet, ja miehet kävivät toistensa kimppuun.

Tämä ottelu oli siinä mielessä aivan erinomainen, että nyt TNA:n Main Event -divariin tuotiin taas kerralla oikeasti jotain uutta väriä, uutta rytinää ja uutta elämää. Nyt ei pyöritetty show'ta Jeff Jarrettin ympärille ja buukattu jotain hemmetin typerää stipulaatio-ottelua, jossa Jarrettin päävastustajina on kaksi eläikeikäistä gubbea. Sen sijaan nyt saatiin kenties oikeasti tämän hetken kuumimman "vapaan agentin" ensimmäinen kohtaaminen kovimmassa nosteessa olevan TNA:n oman tähden kanssa. Harmi sinänsä, että ottelu itsessään ei ollut mikään vuosisadan pläjäys vaan lähinnä ihan mukavaa painia. Se olisi voinut nousta hyvän tasolle juurikin tunnelmansa ja Brownin kovan yrittämisen ansiosta, mutta Jarrettin typerä sekaantuminen latisti tunnelmaa sen verran paljon, että tämä jää tällä kertaa ihan mukavan tasolle. Ottelun tähti oli siis minun silmissäni Brown, vaikka Hardykään ei ollut missään tapauksessa niin heikko tai sekava kuin monet olivat varmasti painajaisissa pelänneet. Hardy hoiti oman hommansa ihan tyylikkäästi, mutta ei tämä sellaista tykitystä vielä ollut, mitä häneltä myöhemmällä uralla taas nähtäisiin. Ottelun jälkeen Russo ja Rhodes todella ajautuivat jonkinlaiseen keskinäiseen kärhämään ottelun lopputuloksen takia. Minulle ei ainakaan selvinnyt, mistä kärhämässä oli kyse.
**½ (9:23)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Jeff Hardy (Roll up)
Kuva Kuva Kuva
AJ Styles (c) vs. Michael Shane w/ Traci vs. Kazarian - Ultimate X Match for the TNA X Division Championship
Tämä ottelu oli itsestäänselvästi illan Main Event. Kaikki oli alkanut siitä, kun Michael Shane ja Kazarian olivat muodostaneet kesän alussa liittouman käydäkseen sotaa AJ Stylesiä vastaan. Shanen ja Kazarianin mielestä Styles ei kuulunut enää X-Divariin ja hänet pitäisi savustaa sieltä pois. Kuvio oli ollut varsin viihdyttävä, vaikka se olikin jonkinlainen hätäkorvike alun perin suunnitellulle AJ Stylesin ja Kid Kashin feudille, joka syystä tai toisesta lykkäytyi, kun Kash hyllytettiin (ainakin kayfbessa). Viime viikolla Kash oli vihdoin palannut, joten hänenkin sekaantuminen tähän Main Eventiin oli enemmän kuin mahdollinen: feudia Kashin ja Stylesin välillä ei taatusti ollut unohdettu. Joka tapauksessa Shane ja Kazarian olivat pari viikkoa sitten ansainneet mestaruusottelunsa, kun molemmat olivat päihittäneet loukkaantuneen Stylesin Singles-otteluissa. Viime viikolla Styles ilmoitti puolustavansa vyötään samalla kertaa Shanea ja Kazariania vastaan - ja vieläpä ottelussa, jollaiseen hän ei ollut koskaan aikaisemmin osallistunut! TNA:n historian neljäs Ultimate X Match oli siis totisinta totta, ja panoksena oli siis X-Divisioonan mestaruus.

Olin jo aivan ehdottomasti antamassa tälle neljä tähteä, mutta sitten lopetus (TNA:n kompastuskivi niin monesti) oli taas kerran niin heikko ja söi sen verran pahasti fiilistä, että minun on pakko nipistää puolikas tästä pois. Kid Kashin sekaantuminen oli ikävästi odotettavissa, mutta silti se tuntui aika typerältä ja pilasi todella paljon ottelun flow'sta. Sen jälkeen nähtiin kuitenkin varsinainen lopetussähläys, joka ei tuntunut millään tavalla luontevalta vaan todella tökerösti väkisinväännetyltä. Näin ollen tämä Ultimate X ei sittenkään noussut huippuotteluiden joukkoon, vaikka tällä oli kaikki edellytykset siihen: Michael Shane ottamassa tosi rajua bumppia kehän ulkopuolella ja lopulta vuotamassa verta rajusti, Kazarian jysähtämässä Styles Clashilla Ultimate X-köysistä alas kanveesiin ja Styles nyt vain yleisesti hallitsemassa kehää jälleen kerran aivan upeilla ja kaikkia painin sääntöjä uhkaavilla otteillaan. Hieno ottelu ehdottomasti, mutta silti hieman katkera maku tästä lopulta jäi.
***½ (14:56)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Michael Shane & Kazarian (Kyllä vain. Molemmat tippuivat yhtä aikaa kehään napattuaan kiinni samalla hetkellä X:stä.)
*** AJ Styles
** Kazarian
* Michael Shane

Kokonaisarvio Weekly PPV #104:stä: Aika keskiverto tämän vuoden TNA-saldoa katsoessa, mikä on ihan hyvä uutinen koko vuotta ajatellen, sillä vuonna 2003 tämä olisi ollut kirkkaasti keskimääräistä parempi. Silti siis Kehno.

1. WWE WrestleMania XX - Hieno
---------------
2. WWE Royal Rumble - Hyvä
3. WWE Backlash - Hyvä
4. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #95 - Hyvä
---------------
5. WWE No Way Out - Ok
6. WWE Bad Blood - Ok
7. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #80 - Ok
8. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #89 - Ok
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #84 - Ok
---------------
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #92 - Kehno
11. WWE Vengeance - Kehno
12. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #94 - Kehno
13. TNA Weekly PPV #103 - Kehno
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #75 - Kehno
15. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #83 - Kehno
16. TNA Weekly PPV #102 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #90 - Kehno
18. WWE Judgment Day - Kehno
19. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #96 - Kehno
20. TNA Weekly PPV #104 - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #93 - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #99 - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #86 - Kehno
24. WWE The Great American Bash - Kehno
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #88 - Kehno
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #85 - Kehno
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #87 - Kehno
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #91 - Kehno
29. TNA Weekly PPV #100 - Kehno
30. TNA Weekly PPV #101 - Kehno
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #97 - Kehno
--------------
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #76 - Surkea
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #82 - Surkea
34. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #98 - Surkea
35. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #77 - Surkea
36. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #81 - Surkea
37. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #78 - Surkea
38. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #79 - Surkea

Migu.22
Viestit: 730
Liittynyt: Ti 03.05.2005 15:43
Paikkakunta: Tampere

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Migu.22 » Ti 26.08.2014 20:11

Herranjumala sentään kun tuo Shark Boyn track record näyttää huonolta, kun katsoo millaista settiä tuohonkin aikaan oli. Kuitenkin kun kyseessä on yksi omista "viihdyttävin vapaapainija" - kategorian kärkinimistä, on vain sääli katsella tuota. Toki se nousukiito tulee vasta joskus -08, mutta potentiaalia olisi paljon parempaan kyllä jo tuohon aikaan ollut.

Muutenkin projektista on pakko sanoa senverran sivuhuomiota, että ihanaa kuinka tästä voi palauttaa mieleen paremmin painijoiden urakehitystä. Kaikenmaailman midcardereita sunmuita, jotka sitten aikanaan kuitenkin nousevat sinne kärkipaikalle ihan huomaamatta, ja itseltä on jo päässyt unohtumaan ne limbossa vietetyt vuodet. Vaikkapa AJ Styles, jolla oli painimaailman avaimet käsissään jo kymmenen vuotta sitten, mutta saavutti ainakin omissa silmissäni parhaan teränsä vasta tämän vuoden puolella. Toki tässäkin on eittämättä enemmän kyse TNAn kädettömyydestä, kuin itse painijasta, mutta itse unohdin ainakin tehokkaasti muutaman viime vuoden aikana, että äijästä on vaikka ja mihin tietystä geneerisyydestään/karismattomuudestaankin huolimatta. Kaikki ne vuodet jotka herra olisi voinut painia neljän hiutaleen matseja kuukausittain :shock:

Edelleen parasta tällä foorumilla koko rojekti. Lupaan ostaa bissen jos joskus törmätään.
\____0___/

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Su 31.08.2014 13:59

Superkiitokset Migulle kommentista. Tuollaisten kehujen kuuleminen (näkeminen) lämmittää mieltä hemmetisti ja auttaa jaksamaan uusien arvostelujen kirjoittelua. Lupaan ottaa kaljan vastaan, kun joskus törmätään.

Viimeisiä TNA:n viikottaislähetyksiä viedään vähitellen.

Kuva
NWA TOTAL NONSTOP ACTION - ELOKUU 2004

Tähän sitä on tultu. TNA on jälleen suurten muutosten edessä, koska tämä oli viimeinen kuukausi, jolloin TNA järjesti viikottaisen ppv:n jokaisena keskiviikkona. Syyskuussa nähtäisiin vielä kaksi viikottais-ppv:tä, mutta 8.9. järjestetyn show'n jälkeen TNA luopuisi perustamisestaan lähtien käytössä olleesta konseptista. Se tarkoittaa siirtymistä tavalliseen tyyliin kerran kuussa järjestettäviin ppv:eihin, joista ensimmäinen nähtäisiin marraskuussa 2004. Tämä muutos oli hyvin odotettavissa sen jälkeen, kun TNA sai vihdoin valtakunnallisen tv-show'nsa. Ei ollut enää mitään järkeä järjestää ppv-lähetystä joka viikko, kun viikottainen tv-lähetys ajoi aivan saman asian. Nyt ollaan kuitenkin vasta elokuussa, ja tässä vaiheessa viikottais-ppv:t pyörivät vielä aivan entiseen malliin.

Heinäkuussa esiintyneistä painijoista tämän kuukauden aikana katosivat Abismo Negro, Mr. Aguila, Ken Shamrock ja D-Lo Brown. Kaksi ensimmäistä eivät olleet mitään suuria menetyksiä, sillä meksikolaistähdet vierailevat TNA:n lähetyksissä epäsäännöllisen säännöllisesti. Sen sijaan Shamrock oli siinä mielessä harmillinen tapaus, että miehen comeback vedettiin isosti, ja hänelle alettiin rakennella ihan oikeaa juonikuviota, ja sitten hän yhtäkkiä katosi taas kokonaan. Harmi. Brown ei ole kummoinen menetys, koska eiköhän hänkin tee taas sadannen comebackinsa jossain vaiheessa. Tosin tällä kertaa ennen lähtöään nähdyssä haastiksessa hän vähän vihjasi siihen suuntaan, ettei olisi palaamassa ihan lähiaikoina. Saa nähdä.

---------------------------------------

Weekly PPV #105 (4.8.2004)

Singles Match
Raven vs. Sabu
*** (11:55)


Singles Match
Abyss w/ Goldylocks vs. Sonny Siaki w/ Desire
**½ (7:35)


Tag Team Match
Michael Shane & Kazarian w/ Traci vs. Jerry Lynn & Chris Sabin
*** (8:12)


Luck of the Irish Match
Pat Kenney vs. Vito w/ Trinity
½ (6:41)


Country Whipping Match
Team Canada (Williams & Roode) w/ Scott D'Amore vs. America's Most Wanted
*** (8:32)


Singles Match
Kid Kash w/ Dallas vs. AJ Styles
***½ (14:20)


Tulokset:
Spoiler: näytä
Raven def. Sabu
Abyss def. Sonny Siaki
Kazarian & Michael Shane def. Jerry Lynn & Chris Sabin
Pat Kenney def. Vito
America's Most Wanted def. Team Canada
AJ Styles def. Kid Kash
Hyvät uutiset:

1. Paljon hyviä otteluita.
2. Kaikki mestaruuskuviot etenevät - vieläpä mielenkiintoisesti.
3. Saatiin ehkäpä pari oikeaa feud endingiä ja mahdollisuuksia uusien feudien aloittamiseen.
4. Goldylocksin posse oli tässä jaksossa hämmästyttävän siedettävä.
  • 1. Yksi ***½-ottelu, kolme ***-ottelua ja vieläpä yksi **½-ottelu. Vaikka huippuottelu- tai MOTYC-tasolle ei ihan päästykään, niin kova suoritus silti. Erityisesti Styles vs. Kash oli todella lähellä huippuottelutasoa, ja vain pienellä viilauksella se olisi yltänyt sinne. Kiva nähdä, että (itsensä paljon isompaan kokoon pumpannut) Kash ylti edelleen kehässä hienoihin suorituksiin, ja Styles oli vain Styles. Iso hatunnosto pitää myös antaa Ravenille ja Sabulle, jotka kaiken jahkailun jälkeen saivat lopulta 1 on 1 -ottelun, ja kaikkia todennäköisyyksiä vastaan he vetivät oikein intenssiivisen, viihdyttävän ja juuri sopivan väkivaltaisen reilun 10-minuuttisen Hardcore-ryminän, jossa nähtiin aika lailla kaikki jutut, mitä sopi toivoa. Ei tässä mitään erikoisuuksia tai huikeita yllätyksiä lähdetty tavoittelemaan, mutta kyseessä oli silti pirun toimiva HC-mättö.
  • 2. En ollut tosiaan kovin innoissani siitä, kuinka viime show'ssa nähdyn Ultimate X:n päätteeksi sekä Michael Shane että Kazarian tippuivat maahan X:stä kiinni pitäen, joten heidät kruunattiin yhteismestareiksi. Tässä jaksossa Shane ja Kazarian joutuivat kuitenkin kohtaamaan pari X-Divarin kovinta nimeä, ja jakson aikana Vince Russo buukkasi ensi viikolle kovalta kuulostavan 20 Man Gauntlet Matchin, jonka voittajasta tulisi kiistaton X-Divarin mestari. Joukkuemestaruuksissa ei ollut samanlaista sekavaa tilannetta, mutta kova kuhina kävi sielläkin. Kovia haastajia joukkuemestaruuksille riittää vaikka millä mitalla, ja ensi viikolle buukattiin ykköshaastajuusottelu 3 Live Krun ja Team Canadan välille. Lisäksi AMW:n ja XXX:n välille buukattiin ensi viikolta alkava Best of 3 Series, jotta vihdoin selviää, kumpi näistä klassikkojoukkueista on kiistatta parempi. Tuon sarjan voittaja saa myös mestaruusottelun aikanaan. Ja sitten on vielä päämestaruus, jonka ykköshaastajuuden Jeff Hardy voitti. Tähän kuitenkin liittyy jotain idioottimaista ja täysin epäkiinnostavaa kähinää Russon ja Dustyn välillä (tästä lisää myöhemmin), mutta joka tapauksessa Hardy saa mestaruusottelunsa jossain vaiheessa. Tarkemman ajan määrää Russon tässä show'ssa nimittämä uusi mestaruuskomitea. Hardy-Jarrett on tuore ja ihan mielenkiintoiselta kuulostava taistelupari, mutta mukavaa lisämaustetta soppaan tuo vanha kunnon Monty Brown, joka ei ole vieläkään luopunut mestaruusotteluhaaveestaan. Odotan jatkoa mielenkiinnolla.
  • 3. On toki vielä mahdoton sanoa, päättyivätkö Ravenin ja Sabun sekä Stylesin ja Kashin feudit tähän jaksoon, mutta hyvä mahdollisuus siihen on ainakin olemassa. Pitää antaa plussaa aina TNA:lle, kun he ymmärtävät lopettaa jotkut feudit tyylikkäästi ilman, että niitä jätetään roikkumaan ikuisiksi ajoiksi. Toki nämä saattavat vielä jatkua, jolloin kehuni ovat turhia, mutta nyt näyttää hyvältä. Mielenkiintoista nähdä, mihin erityisesti Styles suuntaa nyt.
  • 4. En uskonut ikinä kirjoittavani tätä, mutta tässä jaksossa nähtiin ensimmäistä kertaa Goldylocksiin liittyvä angle, joka oli ihan viihdyttävä. Jotenkin tämä painijoiden sopimuksia havitteleva eukko on onnistunut kasaamaan ympärilleen järjettömän ja samaan aikaan oikeasti hupaisan Entouragen. Shelley on Goldyn uusi valittu ja rakastettu, joka on juuri täydellisen niljakas blue chipper. Viime jaksossa porukkaan pakkoliitetyt Sharky ja D-Ray 3000 ovat roolissaan täydellisiä huumorihahmoja: tässä jaksossa D-Ray toimi porukan limusiinikuljettajana ja Sharky kalaruoan tarjoilijana. Priceless. Sitten on vielä Abyss, jota Goldy kohtelee kaltoin mutta joka siitä huolimatta hoitaa kaiken likaisen työn. Tässä jaksossa Abyss kömpi ennen ottelua Goldyn limusiinin takakontista, mutta huonosta kohtelustaan huolimatta Abyss rymysi kiltisti kehään ja veti viihdyttävän ottelun Goldyn uuden inhokin Sonny Siakin kanssa. Tuossakin ottelussa oli taas panoksena Goldyn vastustajan sopimus.
Huonot uutiset:

1. Russon ja Rhodesin välinen valtataistelu ei kiinnosta paskan vertaa.
2. Hyvien otteluiden lisäksi nähtiin vuoden huonoimman ottelun tittelistä kilpaileva kasa paskaa.
  • 1. Kaiken hyvän vastapainona täytyy toki olla jotain paskaa. Nyt se p**ka on Vince Russon ja Dusty Rhodesin välille rakenneltava feud, joka alkoi kuin tyhjästä viime viikolla. Tuolloin Jarrett ensin vain vihjasi haastattelussa, että Rhodesilla ja Russolla olisi jotain erimielisyyksiä Jeff Hardyn TNA:han saapumiseen liittyen. Kun Hardy voitti ykköshaastajuusottelun, olivat yhtäkkiä Russo ja Rhodes napit vastakkain - ilman että kukaan oikeastaan ymmärsi, miksi. Tällä viikolla Russo saapui taas vetämään klassisen Russo-promon, jossa hän puhui backstage-politikoinnista yms. paskasta. Lopuksi hän ilmoitti nimittävänsä avukseen mestaruusasioihin mestaruuskomitean, joka koostuu Harley Racesta, Larry Zbyszkosta ja teksasilaisesta entisestä NWA-mestarista, joka kaikkien odotusten vastaisesti ei ollutkaan Dusty vaan Terry Funk. Tämä päätös raivostutti Rhodesin, joka saapui raivoamaan kaikkea yhdentekeväisyyksiä Russolle (valitti mm. sitä, kuinka hän ja Funk inhoavat toisiaan). Russo vastasi jotain yhdentekeväisyyksiä, kunnes Jarrett keskeytti kaksikon ja sanoi tietävänsä, että Russo tahtoi Rhodesin pois päätäntäkuvioista, koska Rhodes aikoo savustaa Russon pois TNA:sta. Tämän jälkeen Jarrett jatkoi Dustyn provoamista, ja miehet olivat käydä toistensa kimppuun. Tässä feudissa on niin paljon asioita, jotka saavat aivan liikaa ruutuaikaa ja jotka ovat aivan liian epäkiinnostavia, etten jaksa edes alkaa erotella niitä. Toivottavasti koko sonta loppuu lyhyeen.
  • 2. Show'ssa oli viisi hyvää ottelua ja yksi totaalisen p**ka, jossa syyttävä sormi osoittaa ennen kaikkea taas Vince Russoon. Pari viikkoa sitten Pat Kenney ja Vito vetivät ihan kivan Singles-ottelun, mutta nyt se ei enää riittänyt, vaan heidän välille piti buukata "Luck of the Irish Match", joka kaikessa idioottimaisuudessaan oli tasan tarkkaan Russon käsialaa. Kehässä oli (jostain syystä) rugby-pallo, johon oli kiinnitetty avain, joka kävi kaikkiin kolmeen kehässä olevaan aarrearkkuun. Miesten piti ensin tapella saadakseen (keskeltä kehää) käsiinsä tuon rugbypallon, jolla he sitten voisivat avata arkut. Kuitenkin vain yhdessä arkussa olisi aseita, ja ottelu ei voisi päättyä, ennen kuin tuo arkku oli avattu. Kun arkku olisi auki, aseita saisi käyttää. Voitto tapahtuisi selätyksellä. Kuulostaako typerältä? Lähetyksessä nähtynä se oli vielä miljoona kertaa typerämpää. Pahinta oli kuitenkin se, että ottelu oli buukattu muutenkin aivan aivottomasti. Ensinnäkin Vito ja tämän manageri Trinity pistettiin tappelemaan toisiaan vastaan läpi ottelun ajan ilman mitään syytä. Ja kaikesta tästä täysin turhasta tappelusta huolimatta Trinity oli yhä ottelun lopussa Viton puolella, kunnes hän taas munasi sekaantumisen. Kirsikkana kakun päälle hommaan saatiin vielä mukaan Glenn Gilberti ja virallisesti face-turninsa tässä tehnyt David Young, joka paiskasi lopussa kättä Kenneyn kanssa. Itse painia oli ehkä kokonainen minuutti, ja juuri tuossa osiossa nähty Kenneyn kova yritys pelastaa tämän nipin napin DUDilta.
*** AJ Styles
** Kid Kash
* Sabu

YHTEENVETO: Pari huonoa seikkaa pilasi vähän fiilistä, mutta kokonaisuutena silti oikein toimiva. Jää kuitenkin Kehnon puolelle.

---------------------------------------

Weekly PPV #106 (11.8.2004)

NWA Tag Team Title Shot Match
Team Canada (Devine & Young) w/ Scott D'Amore vs. 3 Live Kru (James & Konnan)
**½ (8:30)


Singles Match
Alex Shelley w/ Goldylocks vs. Ekmo w/ Desire
** (5:12)


Singles Match
Glenn Gilberti vs. David Young
*½ (8:18)


'Best of 3' Series for the NWA Tag Team Title Shot, Match #1
Triple X vs. America's Most Wanted
*** (9:34)


22 Man Gauntlet for the Gold Match for the TNA X Division Championship
Participants: Kazarian (c), Sonjay Dutt, Chad Collyer, L.A. Park, Miyamoto, Jerry Lynn, Joey Matthews, NOSAWA, AJ Styles, Chris Vaughn, Petey Williams, D-Ray 3000, Mikey Batts, Jason Cross, Jerelle Clark, Kid Kash, Nigel McGuinness, Psychosis, Shark Boy, Chris Sabin, Amazing Red, Michael Shane (c)
***½ (31:01)

Tulokset:
Spoiler: näytä
3 Live Kru def. Team Canada to become #1 contenders for the NWA Tag Team Championship
Alex Shelley def. Ekmo
David Young def. Glenn Gilberti
America's Most Wanted def. Triple X
Petey Williams won the Gauntlet for the Gold Match for the TNA X Division Championship
Hyvät uutiset:

1. Main Event toimi tosi hyvin, ja X-Divisioonan tulevaisuus näyttää hyvältä.
2. Myös muissa mestaruuskuvioissa edettiin taas ihan kivasti.
3. Goldylocks-kuvio on muuttunut harmittomaksi tai parhaimmillaan jopa ihan ok:ksi.
  • 1. Tämän show'n kiistattomasti paras osuus oli Main Eventinä nähty puolituntinen ja erittäin viihdyttävä Gauntlet For The Gold Match X-Divisoonan mestaruudesta. Ottelun pääidea oli siis saada X-vyölle taas kiistaton haltija, kun nyt parin viikon ajan Michael Shane ja Kazarian olivat toimineet hieman kiistanalaisesti yhteismestareina. Niinpä Kazarian määrättiin Gauntletin ensimmäiseksi ja Shane viimeiseksi osanottajaksi, jotta heidän yhteistyönsä mahdollisuus olisi mahdollisimman pieni. Muuten Gauntletista tehtiin kaikille halukkaille täysin avoin, millä tavalla TNA sai tuotua todella monipuolisen osanottajaporukan. Nähtiin pari debyyttiä, monia comebackeja ja pari todellista klassikkonimeä. Esimerkiksi L.A. Park (entinen La Parka, joka oli joutunut vaihtamaan nimensä oikeuskiistan takia) teki tässä ensimmäisen TNA-esiintymisensä, ja Psychosis (joka käytti nyt taas maskia) palasi promootioon yli kahden vuoden tauon jälkeen. Comebackinsa tekivät myös Joey Matthews, Jason Cross ja (kerran aikaisemmin nähty) Jerelle Clark. Ensimmäistä kertaa TNA-ppv:ssä esiintyivät Mikey Batts ja muuan Nigel McGuinness, josta kuultaisiin aikanaan lisää. Kokonaisuutena ottelu oli luultavasti viihdyttävin Gauntlet-ottelu tähänastisessa TNA-historiassa: paljon upeaa spottailua ja hienoja hetkiä. Erityisesti lopputaistelu ja lopetus olivat todella hienoa katsottavaa. Kehässä oli tasapainoisesti uusia nimiä ja toisaalta Jerry Lynnin, AJ Stylesin ja Kid Kashin kaltaisia konkareita. Hyvin hoidettu, TNA.
  • 2. Pitää taas kehua joukkuedivisioonaa, jolla menee nyt tosi hyvin. Triple X ja AMW tarjosivat show'n toiseksi parhaan ottelun, joka oli alle 10 minuutin kestostaan huolimatta hyvä. Jos tässä Best of 3 -sarjassa annetaan näille joukkueille mahdollisuus siihen oikeasti pitkään otteluun, käsissä voi olla kiistaton klassikko. XXX:n ja AMW:n sarja on siis loistava lisä joukkuedivariin, jossa tapahtuu samalla paljon muutakin. Team Canadan ja 3 Live Krun ykköshaastajuusottelu oli kiva avaus illalle, vaikka en tykännytkään siitä, miten ottelu päättyi. Joukkuedivisioonan lisäksi pitää myös taas kehua vähän päämestaruuskuvioitakin, koska tässä show'ssa varmistettiin, että Hardy ja Jarrett kohtaavat toisensa 8. syyskuuta. Sitä ennen ehditään buildata ottelua mukavasti. Lisäksi on kiva, etteivät ME-kuviot keskity vain näiden kahden ympärille: Monty Brown saapui jälleen protestoimaan tuota ottelua ja vaatimaan, että hän saa mestaruusottelunsa heti Hardyn ja Jarrettin kohtaamisen jälkeen. Tätä puolestaan vastusti Ron Killings, jonka mielestä Brown sai jo mahdollisuutensa ja mokasi sen hävitessään Hardylle. Killingsin ja Brownin yhteenotto lupaa ihan hyvää kuviota heidän välilleen, joka on ihan hyvä korvike sillä, että Killingsin ja Ken Shamrockin feudia ei nähtykään koskaan, kun Shamrockin TNA-visiitti jäi parin viikon mittaiseksi. Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä, sekaantuuko AJ Styles taas jotenkin päämestaruuskuvioihin, sillä hän otti tällä viikolla yhteen Jarrettin kanssa saapuessaan puolustamaan Vince Russoa, jota Jarrett haukkui backstagella.
  • 3. Pitänee mennä tutkituttamaan pääni, sillä olen alkanut oikeasti vähän tykkäämään tästä Goldylocksin stable-kuviosta. Viime viikolla Goldy sai haltuunsa myös Sonny Siakin sopimuksen, ja nyt hän käskytti parhaansa mukaan D-Rayta, Sharkya ja Siakia, jotka eivät voineet muuta kuin totella. Abyssia Goldy kohteli entistäkin huonommin, mutta silti Abyss jälleen auttoi Goldyn kultapoikaa Shelleytä tämän ottelussa Ekmoa vastaan. Kyllä vain, Desiren viimeinen toivo taistelussa Goldya vastaan oli tuoda TNA:han takaisin Siakin entinen joukkuepari Ekmo ja pistää hänet ottelemaan Goldyn painijaa vastaan taas ottelussa, jossa Goldy saisi voittaessaan uuden painijan joukkoonsa mutta menettäisi hävitessään kaikki rahansa. Shelleyn ja Ekmon ottelu oli ihan jees mutta jäi kuitenkin vähän vaisuksi.
Huonot uutiset:

1. Russon ja Rhodesin valtataistelu jatkuu muttei muutu kiinnostavammaksi.
2. TNA ei sittenkään ymmärtänyt lopettaa niitä pitkiä feudeja.
3. Glenn Gilbertin ja David Youngin kuvio on täyttä paskaa.
  • 1. Kuten viime show'n kohdalla pelkäsin, Russon ja Rhodesin kuvio ei pääty hetkessä eikä myöskään muutu yhtään kiinnostavammaksi. Tällä viikolla Rhodes päätti ilmeisesti kostaa Russolle siten, että hän rupesi ottamaan vastuuta Russolta ja muun muassa buukkaamaan otteluita ja määräämään otteluiden lopputuloksia uusiksi. En tiedä, millä valtuuksilla Rhodes näin oikein teki, mutta joka tapauksessa kaikki tottelivat häntä. Russo tyytyi seuraamaan Rhodesin huseerausta sivussa, ja Rhodes vakuutteli pariin otteeseen Russolle haluavansa vain tehdä yhteistyötä tämän kanssa. Show'n loppupuolella Russo oli Shane Douglasin haastateltavana (juuri kun mietin viime viikolla Douglasin katoamista, nyt hän hoiti kaikki haastattelut ja Scott Hudson loisti poissaolollaan) kertoakseen, kuka TNA:ta todella johtaa. Russo vakuutti vallan olevan hänen käsissään, mutta Jeff Jarrett keskeytti hänet ja sanoi kaikkien tietävän, että Rhodes aikoo viedä Russon paikan ja että Russo ei voi asialle mitään, koska kukaan ei ole hänen puolellaan. Sori, ei kiinnosta.
  • 2. Toivoin niin kovasti viime viikolla, että Raven vs. Sabu ja Styles vs. Kash -feudit olisivat saaneet päätöksensä, mutta toiveeni oli turhaa. Molempia kuvioita jatkettiin tässä show'ssa: Sabu vs. Ravenia parilla väkivaltaisella backstage-anglella ja Kash vs. Stylesiä Main Eventissä nähdyllä rajulla yhteenotolla. Ravenin ja Sabun välille buukattiin ensi viikolle uusi ottelu, joka saattaisi nyt vihdoin olla se viimeinen kohtaaminen. Toivon kovasti sitä.
  • 3. Show'n paskimmasta osuudesta vastasi taas kerran poppoo David Young, Glenn Gilberti ja kumppanit. Youngin via dolorosa oli viimein saavuttanut huippupisteensä, kun Young oli kyllästynyt lopullisesti häntä pompottaneeseen Gilbertiin ja käynyt viime viikolla tämän kimppuun. Samalla Young oli haastanut Gilbertin otteluun, joka luultavasti jäisi Youngin viimeiseksi mutta jolla oli mahdollisuus jäädä myös Gillbertin TNA-uran viimeiseksi, jos hän häviäisi Youngille. Ennen ottelua koko muu NYC-porukka (Swinger, Vito ja Trinity) tsemppasivat vielä Gilbertiä. Ottelu oli kaikin puolin yhdentekevä ja epäkiinnostava, vaikka painilliselta anniltaan se ihan siedettävä olikin. Jotenkin koko kuvio on vain ollut niin puuduttavaa katsottavaa, että toivon todella tämän ottelun jääneen viimeiseksi episodiksi koko tarinassa. Minun puolestani koko helkkarin jengin Youngista aina Vitoon voisi heivata pois TNA:sta, kun tarjolla olisi paljon viihdyttävämpiäkin tyyppejä.
*** Kazarian
** Petey Williams
* AJ Styles

YHTEENVETO: Heikompaa kuin viime viikkoina mutta sentään vielä Kehno.

---------------------------------------

Weekly PPV #107 (18.8.2004)

Hangman's Horror Match
Raven vs. Sonjay Dutt
**½ (10:04)


TNA X Division Championship Match
Petey Williams (c) vs. Chris Sabin
*** (9:09)


Best of 3 Series for the NWA Tag Team Title Shot, Match #2
Triple X vs. America's Most Wanted
*** (9:05)


Singles Match
Monty Brown vs. Ron Killings
**½ (8:02)


NWA Tag Team Championship Match
The Naturals (c) vs. 3 Live Kru (James & Konnan)
** (10:16)


Street Fight Match
Kid Kash vs. AJ Styles
***½ (15:18)


Tulokset:
Spoiler: näytä
Sonjay Dutt def. Raven
Petey Williams (c) def. Chris Sabin to retain the TNA X Division Championship
Triple X def. America's Most Wanted
Monty Brown def. Ron Killings
The Naturals (c) def. 3 Live Kru via DQ to retain the NWA Tag Team Championship
AJ Styles def. Kid Kash
Hyvät uutiset:

1. Ei yhtään huonoa ottelua.
2. Kokonaisuudessaan vain yksinkertaisesti toimiva paketti.
  • 1. Tällä viikolla oli oltava taas tyytyväinen otteluiden tasoon. Suurin osa oli oikein päteviä, ja lisäksi ne saivat todella hyvin aikaa. Juuri ennen tämän katsomista katsoin WWE:n SummerSlamin, ja oli jotenkin hauskaa huomata, että TNA:n viikottais-ppv:n ottelut saavat paremmin aikaa (2 tunnin lähetyksessä) kuin WWE:n yhden vuoden suurimman ppv:n ottelut (3 tunnin lähetyksessä). Jälleen kerran pitää antaa hatunnosto AJ Stylesille ja Kid Kashille, joka onnistuvat joka kerta säväyttämään keskinäisissä otteluissaan, vaikka taas buukkaus esti tätä nousemasta huippuottelutasolle. Kashin ja Stylesin tippuminen välitasanteelta pöydän läpi betonilattialle oli yksi kivuliaimman näköisistä bumpeista pitkään aikaa. Verrattuna nyt vaikkapa JBL:n lentoon paperikaton läpi. Muista otteluista... Williams vs. Sabin oli hyvä ensimmäinen mestaruusottelu Williamsille. XXX ja AMW jatkoivat hyvien otteluiden sarjaa. Brownin ja Killingsin kohtaaminen oli viihdyttävä entertainment brawl, ja Ravenin ja Duttin HC-ottelu oli oudosta buukkauksestaan huolimatta juuri sopivan brutaali ja viihdyttävä. Heikoin lenkki oli Naturals vs. 3LK, mutta sekin oli paljon parempi kuin olin pelännyt.
  • 2. Jotenkin kun nämä viikottais-ppv:t alkavat olla nyt aivan loppusuoralla, ja tämä on viimeinen kuukausiraportti, jonka TNA:sta kirjoitan, niin nyt tämän 107. ppv:n kohdalla en enää jaksa oikein erotella hyviä ja huonoja uutisia. Tässä jaksossa lähes tulkoon kaikki oli tasaisen hyvää mutta ikävä kyllä ei mitenkään järisyttävän säväyttävää. Sen takia tämä jää Kehnoksi mutta on kuitenkin parempi kuin suurin osa tämän vuoden TNA-ppv:eistä. Tasaisen viihdyttävä 2-tuntinen, mutta suuret huippuhetket jäivät puuttumaan. Suurin osa kuvioista toimii tällä hetkellä hyvin, ja vaikka Stylesin ja Kashin sekä Ravenin ja Sabun feudit junnaavat paikallaan, ne ovat silti viihdyttävää katsottavaa otteluiden muodossa. Sabun ja Raveninhan piti siis kohdata tässä show'ssa, mutta ilmeisesti Sabu oli loukkaantunut ihan oikeasti, joten Dutt korvasi Sabun. Saa nähdä, milloin Sabu palaa. Esimerkiksi X-Divarin mestaruuskuviot ja joukkuedivarin käänteet etenevät tasaisen varmasti ja viihdyttävästi: Triple X alkaa olla aika lähellä heel-turnia. Erityismaininta jakson hyvistä puolista pitää antaa siitä, että Russon ja Rhodesin kuvio jäi paljon pienemmälle huomiolle kuin parissa edellisessä jaksossa. Oli myös hauskaa nähdä, kuinka Kash yritti hieroa liittoumaa Monty Brownin kanssa. Saa nähdä, syntyykö tästä jotain. Kuulostaa tosi lupaavalta.
Huonot uutiset:

1. Tulevan suuren päämestaruusottelun buukkaaminen on aika kökköä.
2. Michael Shanen ja Kazarianin tilanne kummastuttaa.
  • 1. Olen viime viikkoina antanut kehuja päämestaruuskuvioista, koska siellä on mielenkiintoisia ja tuoreita naamoja (Monty Brown, Jeff Hardy) ja kunnon kilpailua. Tämä on ehdottomasti hyvä asia, mutta kun viime viikolla varmistettiin ottelu Hardyn ja Jarrettin välille, ei tuota ottelua osata buukata ollenkaan oikein. En tajua, mikä TNA:ta vaivaa. Yrittävätkö he jotenkin säästellä Hardya vai onko Hardy tehnyt jonkun ihmesopparin, koska parina viime viikkona häntä on nähty noin minuutin ajan per show. Hardy ei ole vetänyt vieläkään yhtään promoa, eikä hänen ja Jarrettin välille ole yritetty rakentaa minkäänlaista oikeaa feudia. Tässäkin jaksossa nähtiin vain Jarrettin lyhyt etukäteispromo, jossa hän puhui siitä, kuinka suuri tuo ottelu tulee olemaan heille molemmille. Joo, me kaikki ymmärrämme jo, että Hardy ja Jarrett ovat suuria nimiä ja että tämä on heidän ensimmäinen kohtaaminen. Voisitteko nyt vaikka yrittää rakennella jotain tarinantapaista näiden kahden välille? Tällä hetkellä TNA:lla on paljon enemmän tarinaa Jarrettin ja Brownin (ja jopa Hardyn ja Brownin) välillä kuin Jarrettin ja Hardyn välillä.
  • 2. Shane ja Kazarian hävisivät siis viime viikolla vyönsä, vaikka olivat vakuuttaneet, että he pitävät vyön yhdessä hallussa. Mitä tällä viikolla tapahtuu? Yrittävätkö miehet tehdä kaikkensa saadakseen vyönsä takaisin? Ei. He eivät tee elettäkään X-Divarin vyön eteen tai mainitse edes koko asiaa. Sen sijaan haastattelupisteessä he vakuuttelevat, kuinka tiivis kaksikko ja parhaat ystävykset he ovat ja kuinka he pieksevät ensi viikolla joukkueottelussa kaksi luchadorea. Ok, hyvä että joukkue ei ole hajoamassa, mutta pitäisikö TNA:n h****tti soikoon vaikka edes yrittää muistaa semmoinen pieni asia, että yleensä ex-mestareita kiinnostaa vyön takaisin hankkiminen. Se vähän niin kuin lisää vyön arvostusta. Shanea ja Kazariania ei X-Divarin vyö ilmeisesti voisi vähempää kiinnostaa.
*** AJ Styles
** Kid Kash
* Christopher Daniels

YHTEENVETO: Kuten jo sanoin, kiva muttei millään tavalla tajunnanräjäyttävä. Kehno, mutta keskivertoa selvästi parempi.
1. WWE WrestleMania XX - Hieno
---------------
2. WWE Royal Rumble - Hyvä
3. WWE Backlash - Hyvä
4. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #95 - Hyvä
---------------
5. WWE SummerSlam - Ok
6. WWE No Way Out - Ok
7. WWE Bad Blood - Ok
8. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #80 - Ok
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #89 - Ok
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #84 - Ok
---------------
11. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #92 - Kehno
12. WWE Vengeance - Kehno
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #94 - Kehno
14. TNA Weekly PPV #103 - Kehno
15. TNA Weekly PPV #107 - Kehno
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #75 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #83 - Kehno
18. TNA Weekly PPV #105 - Kehno
19. TNA Weekly PPV #102 - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #90 - Kehno
21. WWE Judgment Day - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #96 - Kehno
23. TNA Weekly PPV #104 - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #93 - Kehno
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #99 - Kehno
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #86 - Kehno
27. WWE The Great American Bash - Kehno
28. TNA Weekly PPV #106 - Kehno
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #88 - Kehno
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #85 - Kehno
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #87 - Kehno
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #91 - Kehno
33. TNA Weekly PPV #100 - Kehno
34. TNA Weekly PPV #101 - Kehno
35. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #97 - Kehno
--------------
36. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #76 - Surkea
37. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #82 - Surkea
38. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #98 - Surkea
39. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #77 - Surkea
40. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #81 - Surkea
41. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #78 - Surkea
42. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #79 - Surkea

enska
Viestit: 1721
Liittynyt: La 22.07.2006 10:48
Paikkakunta: Turku

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja enska » Su 31.08.2014 14:11

Tämä koko projekti on kyllä sen luokan kulttuuriteko suomalaisessa showpainiskenessä, että tälle voisi luoda oman kotisivuston, josta olisi helppo siirtyä arvostelusta toiseen – ikään kuin painin IMDb:n. Ainakin itse rakastin niitä Alertin vanhan pääsivun klassikkoarvosteluja, kun halusin "opiskella" lajin historiaa, ja tässä projektissa on jo nyt paljon enemmän dataa kuin niissä arvosteluissa.

Ihan verraton aarrearkku etenkin kaikille niille keltanokille, jotka vasta tutustuvat showpainiin. :salut:

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Su 31.08.2014 18:04

Heh, huikeat kiitokset enskan ylistyksistä :salut: Olen joskus miettinyt, että olisi hauskaa koota nämä kaikki jotenkin järkevästi arkistoituna nettiin esim. blogialustalle tms. Täällä kun ne eivät ole mitenkään helposti löydettävissä. Katsotaan, saanko aikaiseksi.

Griffin
Viestit: 1097
Liittynyt: Ti 30.09.2008 17:39

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Griffin » Ma 01.09.2014 06:05

Itse ilmoittaudun myös näiden "hiljaisten lukioiden" jaloon joukkoon. Pakko ihailla koko projektia ja sitä aikaa sekä vaivaa, joka näiden arvostelujen eteen on varmasti tehty. Upeaa, että joku jaksaa ja viitsii. Hienoimpana ehkä koen sen, että nämä ei ole mitään sutaistuja vaan selkeästi paistaa läpi se panostus kirjoituksissa. Todella mielenkiintoista luettevaa. TNAn osalta luen puhtaasta mielenkiinnosta, sillä kyseinen aika on pimennossa. WWE-arvostelut sen sijaan ovat monta kertaa tuoneet aivan loistavan nostalgisen tunteen. Näiden myötä on tullut monta "Ainiin!"-hetkeä, kun tietyt asiat, kuviot tai ottelut ovat päässeet jo unohtumaan. Toivottavasti säilyy into jatkaa, sillä tämä on - kuten Enska jo sanoi - kulttuuriteko. Iso peukku! :tu:

Päteekö tähän nyt se sanonta, rakkaudesta lajiin?

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Ke 03.09.2014 16:47

Kiitos, kaikki kehut lämmittävät mieltä suuresti :')

Nyt aloitan viimeisen TNA:n viikottaisrutistuksen: tällä viikolla on siis tarkoitus postata painihistorian kolmen viimeisen TNA:n viikottaisshow'n arvostelut, jokainen tällein yksittäin käsiteltynä. Sanamuotona "on tarkoitus" sen takia, että ensimmäistä kertaa pariin vuoteen mulla alkaa loppua varastossa olevat arvostelut. Aikamoinen saavutus, kun olin varma, että projektin aikataulu kusee ihan täysin näiden TNA:n jokaviikkoisten ppv:eiden takia. No, ei ehtinyt kusta vielä, mutta katsotaan, mitä luvassa on tulevaisuudessa.

Kuva
WEEKLY PPV #108 (25.8.2004)

Tämä oli kaikkien aikojen kolmanneksi viimeinen TNA:n viikottais-ppv. Kyllä vain, tässä sitä oltiin. TNA oli tehnyt päätöksen lopettaa lähetykset, joihin koko sen toiminta oli kaksi vuotta sitten perustettu. Kuten ensimmäisessä TNA-arviossani kirjoitin, Jerry Jarrettin ja kumppaneiden koko idea oli alun perin ollut ohittaa tarkoituksella tv-sopimusten tavoittelu ja perustaa promootio, joka lähettäisi joka viikko ppv:n. Sen jälkeen paljon oli kuitenkin muuttunut (tästä lisää viimeisen viikottais-ppv:n arvostelussa), ja nyt oltiin loppusuoralla. TNA:lla oli oma viikottainen tv-lähetyksensä Impact, eikä jokaviikkoisen ppv:n lähettämisessä vain ollut enää mitään järkeä. Sen sijaan TNA alkoi tavoitella mahdollisuutta järjestetää samanlaisia kerran kuussa nähtäviä suuria ppv:eitä kuin WWE. Vuoden loppuun mennessä tällainen diili oli jo tehty, mutta siitä sitten aikanaan. Arvostelen nämä kolme viimeistä viikottais-ppv:tä samalla tavalla kuin normaalisti aina kuun viimeisen TNA-ppv:n. Tässä nyt kolmanneksi viimeinen. Selostajina iki-ihanat Don West ja Mike Tenay.

Kuva Kuva
Michael Shane & Kazarian w/ Traci vs. Psicosis & L.A. Park
Michael Shane ja Kazarian olivat siis pari viikkoa sitten hävinneet X-Divisioonan mestaruuden, jota he olivat pitäneet yhdessä hallussa. Kaksikkoa ei kuitenkaan tuntunut kiinnostavan vyön takaisin tavoittelu, vaan sen sijaan he päättivät nyt suunnata joukkuekuvioihin ja osoittaa olevansa koko TNA:n vahvin joukkue. Heidän vahvuutensa johtuisi Kazarianin ja Shanen omien sanojen mukaan siitä, että he ovat kuin veljeksiä ja että he tulevat täydellisesti toimeen kaikissa asioissa. Tällä kertaa he saivat joukkueottelussa vastaansa kaksi äskettäin TNA:han saapunutta luchadore-painijaa. L.A. Park (sopimusriitojen takia nimensä päivittänyt ja asunsa perinteisistä mustavalkoisista väreistä luopumaan joutunut La Parka) teki toissaviikon Gauntlet-ottelussa TNA-debyyttinsä ja Psicosis samassa ottelussa comebackin yli kahden vuoden tauon jälkeen. Psicosishan oli ollut mukana kahdessa historian ensimmäisessä TNA:n show'ssa, mutta sen jälkeen häntä ei ollut näkynyt kertaakaan - ennen kuin nyt. Mielenkiintoista oli se, että WCW-uransa aikana maskinsa hävinnyt Psicosis teki ikään kuin reymysteriot. Hän nimittäin käytti nyt taas maskia, vaikka vielä pari vuotta sitten hän oli TNA:ssakin esiintynyt omilla kasvoillaan. Yleensähän tätä pidettiin pahimpana mahdollisena rikkomuksena lucha-perinnettä kohtaan. Selostajat eivät maininneet asiasta mitään.

Tämä ottelu oli monista hyvistä kohdistaan huolimatta harmillinen pettymys. Olin varma, että näillä osanottajilla voitaisiin saada kasaan yksi TNA:n vuoden 2004 parhaista openereista, jos vain aikaa olisi tarpeeksi. Aikaa olikin varsin mainiosti, mutta syystä taikka toisesta tämä ei vain toiminut ollenkaan niin hyvin kuin olisi voinut toivoa. Kaikkein heikoin osuus oli ottelun alku, jossa Psicosis ja L.A. Park olivat hämmästyttävän kankeita ja tuntuivat mokaavan pikkaisen lähes jokaisen liikkeen. Shane ja Kazariankaan eivät auttaneet tilannetta ollenkaan. Alkusähläyksen jälkeen ottelu yhtäkkiä otti oikean suunnan ja muuttui sellaiseksi viihdyttäväksi X-Divarin spottailuksi, jota olin tältä odottanut. Jotenkin kummassa Psicosis ja Park lopettivat mokailun ja olivat yhtäkkiä varsin kovassa iskussa väläyttäen mm. muutaman todella upean diven kehän ulkopuolelle. Tätä jatkui mukavan kauan, ja olin jo valmis antamaan tälle kevyesti kolme tähteä, kunnes loppu taas täyttyi tajuttomasta sähläyksestä ja yhtäkkiä ottelu menetti taas osan viihdyttävyydestään. Alun ja lopun heikkouden takia tämä siis jäi paljon potentiaaliaan kehnommaksi otteluksi, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa silti ihan kivaa openeria.
**½ (9:25)
Voittajat:
Spoiler: näytä
Michael Shane & Kazarian (Shane pinned Psicosis after a Superkick & Leg Sweep combination)
In ring angle w/ Team Canada, Vince Russo, 3 Live Kru & Dusty Rhodes
Ottelun jälkeen Team Canada saapui möykkäämään kehään koko vahvuudessaan. Scott D'Amore oli raivoissaan, koska illalle oli buukattu ottelu, jossa hän joutuisi Eric Youngin ja Johnny Devinen kanssa kohtaamaan 3 Live Krun ja D'Amoren uuden pahimman vihamiehen Dusty Rhodesin. D'Amoren mukaan Russo ei ollut pysynyt tiukkana väännössään Rhodesin kanssa vaan oli antanut Rhodesille aivan liikaa päätäntävaltaa viime viikkoina. Niinpä D'Amore vaati Russoa kehään, ja lopulta Russo myös saapui. Russo alkoi saman tien tylyttää D'Amorea ja totesi suoraan, että hän kuuntelee valituksia ainoastaan toimistossaan ja ainoastaan silloin, kun hänellä on aikaa. D'Amore ei tästä pitänyt, ja sen sijaan Team Canada alkoi uhkailla Russoa väkivallalla. Tässä vaiheessa paikalle saapuivat 3 Live Kru ja Dusty, ja samalla hetkellä Rhodes otti taas ohjat käsiinsä ja alkoi jaella käskyjä kaikille. Lopulta Russo kyllästyi tilanteeseen, ja hän ilmoitti hyllyttävänsä Dustyn viikoksi ja häätävänsä hänet areenalta. Tätä Dusty tietenkin vastusti viimeiseen asti, ja myöhemmin illalla nähtiin vielä tähän hyllytykseen liittyviä angleja. Kokonaisuudessaan täysin turha angle ja täysin turha kuvio.

Kuva Kuva
Alex Shelley w/ Goldylocks vs. L.A. Park w/ Desire
Ei, ette näe harhoja. Kyllä, L. A. Park -niminen painija osallistui myös tähän otteluun, vaikka hän juuri paini openerissa. Ei, tämän ottelun L. A. Park ei ole SE oikea La Parka vaan pelkkä huijaripaini Parkan asussa. Minulla ei ole yksinkertaisesti mitään käryä, miksi TNA haluaa käyttää joka kerta juuri Parkan asua, kun joku painija pitää saada tuotua paikalle niin, ettei kukaan tiedä, kuka hän on (keväällähän samaa kikkaa käytti Chris Harris - ja silloin oikea Parka ei ollut edes otellut yhtään ottelua TNA:ssa). Toisaalta kai se on parempi ratkaisu kuin vuosien 2002-2003 taitteessa nähdyt Mr. Wrestling III ja Mr. Wrestling IV. TNA:n tuntien tällä hetkellä oltaisiin Mr. Wrestling X:ssä, jos sama meno olisi jatkunut. No, joka tapauksessa. Viime viikolla Desire haastoi vihanaisensa Goldylocksin ratkaisevaan otteluun, jossa Desire toisi vielä yhden painijan edustamaan häntä, ja tämä painija ottelisi taas kerran Goldyn valitsemaa painijaa vastaan. Jos Desire voittaisi, hän saisi takaisin miehensä Sonny Siakin sopimuksen. Jos Goldy voittaisi, myös Desire joutuisi Goldyn alaisuuteen. Kukaan ei tiennyt ennen ottelua, kuka Desiren valitsema painija olisi, mutta niin vain sieltä paljastui tämä mysteerinen "L. A. Park".

Voi v***u mitä paskaa. L.A. Parkin asun alla oli siis comebackinsa Erik Watts (JA JUURI KUN LUULIN PÄÄSSEENI HÄNESTÄ LOPULLISESTI EROON), mikä kävi selväksi viiden ensimmäisen sekunnin jälkeen: Park-huijarin liikkuminen oli nimittäin juuri niin kömpelöä ja onnetonta kuin Wattsinkin liikkuminen oli aina. Asiaa ei parantanut se, että tämä Park-huijari osasi ne tasan kaksi ainoaa liikettä, jotka Watts on ikinä osannut: Bicycle Kickin ja Chokeslamin. Silti selostajien oli esitettävä, ettei heillä olisi mitään hajua siitä, kuka Desiren mysteerinen apuri on. Kaikkein paskinta tässä puolen minuutin squashissa on kuitenkin se, että ensin TNA käyttää pari kuukautta Alex Shelleyn uskottavaan rakenteluun, antaa hänen muun muassa voittaa Ekmon... ja sitten kaikki vedetään vessanpöntöstä alas, jotta Erik v***n Watts saisi taas jotain täysin ansaitsematonta pushia. Mitä v**tua TNA oikein ajatteli tämän ottelun kohdalla? Ei h****tti. Ottelun jälkeen Goldyn porukka meinaa hajota sisäisiin ristiriitoihin, kun Abyss ei enää siedä Goldyn ja Shelleyn pompotusta. Lisäksi backstagella Watts selitti, kuinka (juuri sopivasti) hänen edellinen sopimuksena (jonka Goldy omisti) oli päättynyt viime viikolla, ja nyt hän pystyi tekemään paluunsa auttaakseen Goldyn nöyryyttämiä painijoita. Ei kilin v***u. Ensi viikoksi sovittiin ottelu, jossa olisi panoksena Shark Boyn ja D-Ray 3000:n sopimukset, sillä Watts haluaisi pelastaa myös heidät. Tämä kuvio muuttui taas hetkessä sysipaskaksi, kiitos Erik Watts.
DUD (0:51)
Voittaja:
Spoiler: näytä
L. A. Park alias Erik Watts (Chokeslam)
Kuva Kuva Kuva Kuva
Jason Cross vs. Joey Matthews vs. Sonjay Dutt vs. Chris Sabin - TNA X Division Title Shot
Alun perin tämän ottelun sijaan kortissa piti olla Vito vs. Pat Kenney. Vito oli kuitenkin loukkaantunut, joten ottelu peruttiin, ja tämä buukattiin tilalle. Harmistuneiden henkilöiden lista alla:



Joo, muutenhan tämä oli tosiaan perusykköshaastajuusottelu. Duttilla oli alla voitto Ravenista, joten nyt oli kova flow päällä. Sabin oli puolestaan juuri viime viikolla hävinnyt mestari-Williamsille. Cross ja Matthews olivat tehneet TNA-comebackinsa pari viikkoa sitten Gauntletissa. Tässä lähtökohdat filleriimme.

No niin, tämä oli tähän mennessä illan paras ottelu ja jopa ehkä pieni positiivinen yllätys. Nämä neljän miehen X-Divarin ottelut ovat olleet TNA:ssa yllättävän hazardeja, ja olen sen verran monta kertaa joutunut pettymään niihin, etten uskaltanut odottaa tältäkään liikoja. Ottelun alku lähtikin käyntiin juuri niin kankeasti ja hapuillen kuin olin pelännyt, mutta onneksi tilanne muuttui paremmaksi aika pian. Sen jälkeen paini oli hämmästyttävän sujuvaa, vaikka mihinkään historiallisen hienoihin suorituksiin ei yllettykään. Silti oikein pätevää X-Divarin menoa ja nopeatempoista spottailua, johon Crossin ja Matthewsin sekä Duttin ja Sabinin liittoutumiset toivat sopivan lisänsä. Ottelun lopussa nähtiin sitten pari isompaakin spottia (tosi nekin monesti aikaisemmin nähtyjä), mutta ottelu jäi kuitenkin sen verran lyhyeksi, että ei tämä hyvää paremmaksi yllä. Silti kaikin puolin pätevä monen miehen rymistely.
*** (8:43)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Sonjay Dutt (Pinned Cross after a Hindu Press)
Kuva Kuva
Triple X vs. America's Most Wanted - Best of 3 Series for the NWA Tag Team Title Shot, Match #3
Kuin ihmeen kaupalla tämä Best of 3 -sarja oli venynyt kolmanteen otteluun, kun molemmat joukkueet olivat voittaneet edellisissä kohtaamisissa toisensa kertaalleen. Panoksena oli siis kunnia TNA:n historian parhaana joukkueena - ja joukkuemestaruuksien ykköshaastajuus. Jos kyseisessä lauseessa on mielestäsi jotain epäloogista, et ole ainut. Samaa epäloogisuutta yritti selittää myös ennen tätä ottelua mestarijoukkue Naturals, jonka mukaan he olivat varsin selvästi TNA:n paras joukkue, sillä he a) olivat joukkuemestareita ja b) olivat jo puolustaneet vöitään näitä molempia joukkueita vastaan. No, joka tapauksessa nyt oli ratkaisevan ottelun aika.

Tämä ottelu olisi noussut ottelusarjan parhaaksi kohtaamiseksi, ellei lopetus olisi ollut niin idioottimainen kuin se nyt sattui olemaan. Ottelusarjan paras kohtaaminenkaan ei tosin olisi tässä tapauksessa tarkoittanut vielä huippuottelun arvosanaa, mutta painillisilta ansioiltaan tämä olisi ollut kepeästi jo ***½-ottelu. Ikävä kyllä TNA kuitenkin päätti, että ottelu tarvitsee täysin paskan lopetuksen, joten se siitä sitten. Jotenkin tämä XXX:n ja AMW:n ottelusarja oli ehkä pienoinen pettymys, koska nyt näiden joukkueiden kohtaamisia on nähty ainakin joksikin aikaa ihan tarpeeksi ja silti yksikään otteluista ei ollut sellainen klassikkokohtaaminen kuin minkä nämä kaksi joukkuetta vetivät viime vuonna. No, varmaan sellainenkin on vielä luvassa, ja tämä oli jo ehdottomasti askel oikeaan suntaan, mutta tässäkin otteet tuntuivat vielä sen verran tavallisen joukkueottelun meiningiltä, että tarvitaan toinen askel ainutlaatuisempaan suuntaan, että voidaan puhua niistä ihan huippuotteluista.
*** (11:42)
Voittajat:
Spoiler: näytä
No Contest (Double DQ after Naturals attacked both teams)
Kuva Kuva
Team Canada (Devine & Young & D'Amore) vs. 3 Live Kru (James & Konnan) - 3 on 2 Handicap Match
Tämän ottelun tarina tulikin jo pitkälti selitettyä tuossa aikaisemmin selittämässäni anglessa. Dusty Rhodesilla oli jonkinlaista kärhämää Scott D'Amoren kanssa, ja Team Canada nyt ei vain tule toimeen yleisesti minkään joukkueen kanssa, joten loogisesti myös 3 Live Kru oli heidän hit listillään. Niinpä illalle buukattiin 6-Man Tag Team Match, josta Dusty Rhodes sitten karsittiin pois, kun Russo hyllytti hänet.

Tämä oli jotenkin sellainen ottelu, josta ei oikeastaan jäänyt mitään sanottavaa ottelun jälkeen. Periaatteessa tässä ei ollut mitään ongelmaa, mutta toki rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että aika harvassa ovat olleet kerrat, kun BG James ja Konnan ovat olleet mukana huippuotteluissa. Tämä ei ollut yksi niistä harvoista kerroista. Yksi suuri ongelma oli se, että James ja Konnan olivat otelleet Youngia ja Devineä vastaan juuri pari viikkoa sitten, ja tuohon otteluun verrattuna tämä ei oikeastaan tarjonnut yhtään mitään uutta. Ainakaan mitään hyvää: ainut uusi puoli se, että ottelussa oli mukana Scott D'Amore, joka ei millään tavalla parantanut ottelun tasoa. Sitä ei myöskään tehnyt Dusty Rhodesin odotettu sekaantuminen ottelun lopussa. Niinpä yhteenvetona tästä ottelusta voi oikeastaan sanoa, että enimmäkseen tämä oli ihan harmitonta ja perustoimivaa joukkuepainia, mutta mitään ihmeellistä tai säväyttävää tässä ei ollut. Aika klassinen ok tv-ottelutasoinen kohtaaminen siis.
** (10:15)
Voittajat:
Spoiler: näytä
Team Canada (via DQ after Dusty Rhodes' interference)
Kuva Kuva
Dallas & Kid Kash & Monty Brown vs. Ron Killings & AJ Styles & Jeff Hardy
Kid Kashin feudi AJ Stylesin kanssa on jatkunut jo ikuisuuden, joten siitä tuskin tarvinnee sanoa mitään. Sen lisäksi Ron Killings ja Monty Brown ovat viime aikoina olleet tukkanuottasilla, koska molemmat haluavat nousta uudeksi päämestaruuden ykköshaastajaksi. Viime viikolla Kash tarjosi Brownille mahdollisuutta liittoutua hänen ja Dallasin kanssa, koska Kashin mukaan Brown oli joutunut samanlaisen backstage-politikoinnin uhriksi kuin hän ja Dallas. Kash oli sitä mieltä, että liittoutumalla yhteen he voisivat pistää nuriin Vince Russon, Dusty Rhodesi, AJ Stylesin ja muut vastaavat, jotka olivat tuon backstage-politikoinnin takana. Brown ei kuitenkaan suotunut Kashin ehdotukseen, koska hän halusi hoitaa asiansa yksin. Seuraavassa Impactissa Styles yhdisti voimansa Jeff Hardyn kanssa (ns. "Dream Team), ja kaksikko antoi yhdessä kuonoon Kashille ja Dallasille. Jostain syystä nyt Brown sitten otteli Kashin ja Dallasin kanssa Stylesiä ja Hardya sekä heidän kanssaan jostain syystä yhteistyötä tekevää Ron Killingsiä vastaan. Ennen ottelua päämestari Jeff Jarrett keskeytti Brownin promon ja sanoi, että Kash oli oikeassa backstage-politikointipuheissaan. Jarrettin mukaan Brown ansaitsisi oikeasti mestaruusottelun, ja hän voisi saada sen pieksemällä nyt Hardyn painikyvyttömäksi. Myös Jarrett muistutti Brownia siitä, että Russo on heidän yhteinen vihollisensa.

Kokonaisuutena tämä ME oli hyvä kohtaaminen, mutta merkitykseltään tämä tuntui aika turhalta. Minkä takia tämä ottelu käytiin nyt? Mikä tarkoitus tällä oli? Mitä tarinaa tämä edusti ja kuka olisi kayfabessa halunnut, että tällainen ME käydään? Jotenkin koko tästä ME:hen tiivistyi se, miten turhalta välishow'lta koko jakso oli tuntunut. Vaikka periaatteessa show'ssa oli ollut hyvin vähän mitään vikaa, niin mitään oikeasti tärkeää, merkittävää tai erikoista ei ollut koko illan aikana tarjottu katsojille. Täsmälleen samaa voi sanoa ottelusta. Erityisesti Styles mutta myös Brown, Kash ja kaikki muutkin (edelleen hapuilevaa Jeff Hardya lukuun ottamatta) tekivät parhaansa ja saivat aikaiseksi painillisilta ansioiltaan kivan ja viihdyttävän ottelun. Silti tässä kohtaamisessa ei ollut yhtään mitään, mitä ei olisi nähty jo monia kertoja aiemmin. Ei mitään, mikä olisi säväyttänyt jotenkin erityisesti. Silti hyvä ottelu, mutta ei yhtään sen enempää. Ottelun jälkeen Jarrett saapui paikalle ja pieksi Brownin kanssa Hardyn.
*** (14:00)
Voittajat:
Spoiler: näytä
AJ Styles & Jeff Hardy & Ron Killings (Hardy pinned Dallas after a Swanton Bomb)
*** AJ Styles
** Sonjay Dutt
* Monty Brown

Kokonaisarvio Weekly PPV #108:sta: Kaikin puolin aika yhdentekevä välishow. Painillinen anti oli sentään pääasiassa ihan jees, joten on tämä juuri ja juuri Kehno.

1. WWE WrestleMania XX - Hieno
---------------
2. WWE Royal Rumble - Hyvä
3. WWE Backlash - Hyvä
4. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #95 - Hyvä
---------------
5. WWE SummerSlam - Ok
6. WWE No Way Out - Ok
7. WWE Bad Blood - Ok
8. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #80 - Ok
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #89 - Ok
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #84 - Ok
---------------
11. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #92 - Kehno
12. WWE Vengeance - Kehno
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #94 - Kehno
14. TNA Weekly PPV #103 - Kehno
15. TNA Weekly PPV #107 - Kehno
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #75 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #83 - Kehno
18. TNA Weekly PPV #105 - Kehno
19. TNA Weekly PPV #102 - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #90 - Kehno
21. WWE Judgment Day - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #96 - Kehno
23. TNA Weekly PPV #104 - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #93 - Kehno
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #99 - Kehno
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #86 - Kehno
27. WWE The Great American Bash - Kehno
28. TNA Weekly PPV #106 - Kehno
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #88 - Kehno
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #85 - Kehno
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #87 - Kehno
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #91 - Kehno
33. TNA Weekly PPV #108 - Kehno
34. TNA Weekly PPV #100 - Kehno
35. TNA Weekly PPV #101 - Kehno
36. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #97 - Kehno
--------------
37. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #76 - Surkea
38. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #82 - Surkea
39. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #98 - Surkea
40. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #77 - Surkea
41. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #81 - Surkea
42. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #78 - Surkea

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Pe 05.09.2014 15:58

TNA:n superviikko jatkuu.

Kuva
WEEKLY PPV #109 (1.9.2004)

Vuorossa kaikkien aikojen tokavika TNA:n viikottais-ppv. Aikamoista. Selostajina - tiedätte kyllä ketkä. Show'n avasi itse NWA World Heavyweight -mestari Jeff Jarrett, joka puhui taas kerran siitä, kuinka iso ottelu hänen ja Jeff Hardyn kohtaaminen on. Onko kaikille jo muuten käynyt selväksi, kuinka paskasti Hardyn ja Jarrettin ottelua on buukattu? Hypevideoissa hehkutetaan ottelun suuruutta. Jarrett hehkuttaa otteluissaan ottelun suuruutta. Hardy ei ole puhunut v***u SANAAKAAN koko TNA-uransa aikana. Mitään kunnon tarinaa, jännitettä tai ylipäänsä mitään ei ole yritetty luoda Hardyn ja Jarrettin välille. Jarrett vähän niin kuin pelkää Hardya muttei kuitenkaan. Jarrett ja Hardy ovat vain v***n Isoja Staroja, jotka kohtaavat toisensa. Ja sen pitäisi pelkästään kiinnostaa. Ehkä se kiinnostaisi, jos vastakkain olisivat Steve Austin ja The Rock ensimmäistä kertaa TNA:ssa. Mutta ikävä kyllä Austinin ja Rockin sijaan nyt ovat kyseessä Jarrett ja Hardy. Silloin ei pelkkä hype riitä. Tarvitaan tarina. Jarrett muuten mainitsi promossaan, että ensi viikon ppv olisi viimeinen TNA:n viikottais-ppv ollen ensimmäinen henkilö, jonka sen virallisesti ilmoitti katsojille.

Kuva Kuva Kuva
The Naturals (c) vs. Triple X vs. America's Most Wanted - NWA Tag Team Championship
Triple X ja AMW olivat tapelleet viimeiset kolme viikkoa siitä, kumpi olisi ultimaattisesti kovin joukkue TNA:ssa - ja samalla myös oikeudesta haastaa paperilla sen kovimman joukkueen TNA:ssa, eli NWA Tag Team -mestarit Naturalsin. Jotta homma olisi vielä hauskempaa kuin miltä se alkukuvauksen perusteella kuulosti, viime viikon ratkaisevassa ottelussa AMW ja XXX ottelivat tasapelin. Tämä ei kelvannut (Luojan kiitos) Larry Zbyszkolle, joka määräsi saman viikon Impactiin uusinttaottelun. Sekin päättyi tasapeliin. Only in TNA. Niinpä tähän ppv:hen, jossa Naturalsin oli tarkoitus kohdata ottelusarjan voittaja, buukattiin 3 Way -ottelu, koska kumpikaan AMW:stä tai XXX:stä ei noussut toista paremmaksi. Hienoa työtä. Nyt sitten Naturals puolusti siis vöitään kahta joukkuetta vastaan.

Jostain syystä en syttynyt tälle ottelulle niin paljon kuin etukäteen olin ajatellut, että voisin innostua. Tai siis, ei tämä missään tapauksessa ollut huono ottelu. Päinvastoin: tämä oli suorastaan hyvä ja vauhdikas joukkuetaistelu. Ongelma oli lähinnä se, että tämä ei kuitenkaan noussut kovin paljon paremmaksi otteluksi kuin AMW:n ja XXX:n keskinäiset kohtaamiset kolmena viime viikkona. En oikeastaan edes osaa sanoa, mikä tästä jäi puuttumaan. Joukkueet kyllä tekivät hyvää työtä ja pitivät kovaa tempoa yllä, mutta missään vaiheessa mikään nähty ei vain tuntunut siltä, että tässä tapahtuisi nyt jotain tosi erityistä ja että minun pitäisi olla jotenkin superinnoissani tästä. Suuresta kritiikin määrästä huolimatta on siis päällimmäisenä fiiliksenä jätettävä se, että tämä oli ehdottomasti oikein hyvä joukkuemestaruuskamppailu ja kaikin puolin mainio avaus illalle. Tällainen opener kelpaa oikein mallikkaasti ihan niihin isompiin, kerran kuussa järjestettäviinkin ppv:eihin, jotka kohta ovat TNA:lla edessä.
*** (12:14)
Voittajat:
Spoiler: näytä
The Naturals (Stevens pinned Storm after an Angel's Wings by Daniels)
Kuva Kuva
Michael Shane & Kazarian w/ Traci vs. Amazing Red & Chris Sabin
Joo, Michael Shane ja Kazarian eivät ole tällä hetkellä ollenkaan kiinnostuneita hankkimaan takaisin X-Divarin vyötä, jonka he hävisivät pari viikkoa sitten ja jota he häviöönsä asti julistivat pitävänsä hallussa ikuisesti. Meille kaikille on käynyt päivänselväksi, mitä TNA tykkää jatkuvuudesta. Nyt Kazarian ja Shane tahtovat vain osoittaa olevansa parhaita ystäviä ja lisäksi olla X-Divarin paras joukkue, joten he haastavat yksi kerrallaan X-Divarin satunnaisia joukkueita. Viime viikolla L.A. Park ja Psicosis, tällä viikolla Chris Sabin ja Amazing Red.

Tällä ottelulla oli kaikki mahdollisuudet nousta kevyesti ***½-otteluksi, mutta sitten potentiaali sössittiin juuri väärällä hetkellä momentumin tappaneella lopetuksella. Lopetukseen asti tämä ottelu oli ollut todella vauhdikasta, viihdyttävää ja virkeää X-Divisioonan painia. Ei tässä ollut nähty sinänsä mitään ennennäkemätöntä, mutta nämä neljä pirun lahjakasta ja nuorta X-Divarin painia yksinkertaisesti tuntuivat syttyvän lujaa päästessään ottelemaan toisiaan vastaan. Jokainen repi toisesta irti hyviä otteita, ja niinpä meille tarjoiltiin sekä näyttävää high flyingia että tyylikkäitä double team -liikkeitä. Arvasin heti alussa, että suurimmaksi ongelmaksi muodostuu kuitenkin ajanpuute, ja niinpä tämän ottelun saamalla ajalla tämä olisi joka tapauksessa jäänyt "vain" hyväksi ***-otteluksi, koska ainakin pari minuuttia lisää olisi kaivattu korkeampiin arvosanoihin. Ikävä kyllä joudun kuitenkin ottamaan vielä puolikkaan pois kolmesta tähdestä, koska ottelun lopetus tuli aivan yllättäen - eikä tosiaan sillä hyvällä tavalla. Juuri kun ottelussa oltiin pistämässä isointa vaihdetta silmään, koko homma stoppasi kuin seinään. Ei kovin kiva tapa päättää hyvin edennyttä ottelua.
**½ (8:05)
Voittajat:
Spoiler: näytä
Michael Shane & Kazarian (Shane pinned Red after a Superkick)
Kuva Kuva
Petey Williams (c) w/ Scott D'Amore vs. Sonjay Dutt - TNA X Division Championship
Sonjay Dutt on saanut muutamassa viikossa superpushin. Vielä kesäkuun alussa Dutt joutui muun muassa Ravenin squashaamaksi, ja sen jälkeen mies ei otellut viikkoihin ollenkaan. Seuraavan kerran Dutt hyppäsi kehään, kun Sabu loukkaantui (tai joutui taas sopimusongelmiin, tiedä häntä, joka tapauksessa Sabua ei ollut nähty taas viikkoihin) ja Raven tarvitsi uuden vastustajan. Kaikkien odotusten (ja kaiken järjen) vastaisesti Dutt (jonka Raven oli pari viikkoa aikaisemmin squashannut) otteli täysin tasaväkisen ottelun ja onnistui lopulta päihittämään Ravenin - jolle itse Sabu oli hävinnyt vasta pari viikkoa sitten. TNA:n buukkaajat eivät selvästi olleet pelanneet EWR:ää, koska muuten he tietäisivät, että tällainen buukkaus ei tekisi Duttia uskottavan näköiseksi vaan pelkästään Ravenin heikomman näköiseksi. No, Ravenia ei ollut nähty tuon ottelun jälkeen, mutta Dutt otti viime viikolla voiton neljän miehen X Division -mestaruuden ykköshaastajuusottelussa ja pääsi nyt kohtaamaan TNA X Division -mestarin Petey Williamsin illan ainoassa singles-ottelussa.

Tässä oli taas malliesimerkki viihdyttävästä, vauhdikkasta ja toiminnantäyteisestä X-Divarin ottelusta, jolla olisi ollut kaikki edellytykset nousta vaikka huipputasolle, jos vain aikaa olisi enemmän. TNA:n perussynti lähes koko tämän vuoden ajan on ollut se, että käytössä on aivan perhanan kovatasoinen X-Divari, ja tavallaan myös tuota divaria käytetään oikealla tavalla buukkaamalla uusia ottelupareja ja viihdyttäviä kohtaamisia. Ongelma tulee kuitenkin siinä, että nämä ottelut lähes järjestään kestävät aina sen 10 minuuttia. Lähes varmaksi tiedoksi voi sanoa jo X-Divarin ottelun alkaessa, että kamppailu on ohi 10 minuutin aikarajaan mennessä. Tästä koituu se ongelma, että nämä ottelut muistuttavat ikävän paljon toisiaan (se ei toki sinänsä ole huono asia, kun kaikki ovat silloin hyviä) ja että sellaiset ainutlaatuiset huippukohtaamiset jäävät puuttumaan kokonaan, vaikka täydet edellytykset niihin olisi. TNA tarvitsee X-Divarin buukkaamisen enemmän rohkeutta, toivottavasti sitä nähdään, kun kuukausittaiset ppv:t alkavat. Tämä ottelu oli siis hyvä, muttei sen enempää.
*** (8:00)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Petey Williams (Canadian Destroyer)
Kuva Kuva
Team Canada (Devine & Roode & Young) w/ Scott D'Amore vs. 3 Live Kru (James & Konnan) & The Midnight Rider
En ole vieläkään ihan perillä, minkä takia 3 Live Kru ja Team Canada eivät voi sietää toisiaan, mutta joku hyvä syy siihen varmasti on. Ei voi olla niin, että TNA pistäisi kaksi joukkuetta feudaamaan toisiaan vastaan ilman mitään syytä - eihän? Ehkä kaikki sitten alkoi siitä, kun 3LK voitti Team Canadan ykköshaastajuusottelussa ja Team Canada ei voinut sietää tätä ja sekaantui 3LK:n mestaruusotteluun. Tämän ottelun päätarina ei kuitenkaan missään tapauksessa ollut 3LK:n ja Team Canadan feud vaan Dusty v***n Rhodes. Rhodes oli useiden viikkojen ajan tunkenut nenänsä joka paikkaan ja yrittänyt puuttua Director of Authority Vince Russon buukkauksiin. Oli päivänselvää, että Rhodes yritti savustaa Russon tämän paikalta pois. Lopulta Russo oli saanut Dustyn temppuiluista tarpeekseen, ja viime show'ssa hän hyllytti Dustyn. Samalla Dustylla oli meneillään joku täysin käsittämätön feud Scott D'Amoren kanssa, mitä oli selitetty vielä paljon vähemmän kuin 3LK:n ja Canadan feudia. Minulla ei ole mitään hajua, mistä D'Amoren ja Dustyn erimielisyys oli saanut alkunsa. Oma teoriani on se, että feud D'Amoren kanssa on vain tekosyy pitää Dusty facena, koska muutenhan hän on käyttäytynyt täysin mulkusti koko Russo-kuvion ajan. Dustyn hyllytys oli mielestäni täysin perusteltua, ja sen oli tarkoitus jatkua tämän viikon ajan. Niinpä tämän viikon Team Canada -ottelussaan 3LK ei saanut (taaskaan) joukkueparikseen Dusty Rhodesia. Sen sijaan he saivat valita yllätysparin, ja sehän oli... Midnight Rider - jonka jokainen painihistoriaan yhtään tunteva tunnisti Dusty Rhodesiksi jo ennen kuin idioottimaisessa asussa ja maskissa paikalle pyörinyt Dusty saapui paikalle. "Mahtavaa", että TNA tuo taas näitä vanhoja NWA-aikaisia maskipäähahmoja juonikuvioihinsa. Harmi, että Midnight Rider on vielä tuhat kertaa typerämpi kuin Mr. Wrestling.

Ja meillä kaikilla oli niin hauskaa, kun saimme teeskennellä, ettei kenelläkään facella ollut mukamas mitään hajua siitä, että Midnight Rider oli päivänselvästi Dusty Rhodes... Vai oliko meillä sittenkään kovin hauskaa? Ei, ei tainnut olla. Kaikkein typerimpiä tämän ottelun aikana olivat Don West ja Mike Tenay, jotka yrittivät mukahauskasti pelleillä sillä, kuinka heillä ei muka ollut mitään tietoa siitä, kuka Midnight Rider voisi olla. Tenay oli vielä ihan ok puhuessaan Riderin 1980-luvun historiasta, mutta Westillä ei ollut yhtään mistään mitään hajua, ja hän käytännössä jokaisella möläytyksellään vain teroitti entisestään sitä, että Riderin maskin alla oli Dusty Rhodes - jos se nyt vielä jollekin oli jollain tapaa epäselvää. Itse ottelu oli kaikin puolin täysin unohdettava. Ei se mitään järkyttävää paskaa ollut, mutta kokonaisuutena aivan yhdentekevä ottelu, jossa ei nähty mitään erityistä tai maininnanarvoista. Toivottavasti tämmöiset ottelut karsiutuvat pois kuukausittaisissa lähetyksissä. Myöhemmin illalla Dusty (ilman Rider-asua) jatkoi vielä sekoiluaan Russon kanssa ja haastoi lopulta D'Amoren ensi viikolle singles-otteluun.
*½ (6:04)
Voittajat:
Spoiler: näytä
3 Livr Kru & The Midnight Rider (Rider pinned Devine after an Elbow Drop)
Kuva Kuva
Alex Shelley & Abyss w/ Goldylocks vs. Erik Watts & Sonny Siaki w/ Desire
Tämäkin juonikuvio on taas yksi idiotismin riemuvoitto. Hetken aikaa jo tykkäsin tästä kuviosta, mutta viime viikon Erik Watts -käänne teki taas koko hommasta täyttä paskaa. Goldylocksin viikkoja jatkunut sopimuksien haaliminen ja Desiren viikkoja jatkunut pyrkimys saada Siaki pois Goldyn alaisuudesta oli lopulta tullut viime viikolla siihen pisteeseen, että oli järjestettävä ottelu, jossa oli panoksena Sonny Siakin sopparin lisäksi myös Desiren sopimus: jos Desiren valitsema painija häviäisi, Desirekin joutuisi Goldyn leiriin. Tuossa ottelussa Goldyn ex-poikaystävä ja suurin inhokki Erik Watts teki TNA-comebackinsa Desiren apurina, mikä olisi ollut ehkä jotenkin loogista, ellei koko tämä sopimuksen haalimiskuvio olisi alkanut siitä, että Goldy nimenomaan sai Wattsin sopimuksen, kun Goldyn manageroima Abyss oli voittanut Wattsin. Tuon jälkeen Goldy oli päättänyt käyttää Wattsin sopimusta pitämällä hänet poissa TNA:sta. Nyt kuitenkin paljastui, että tuo sopimus oli juuri sopivasti mennyt umpeen ennen viime viikon show'ta, eikä Goldy ollut vallanhimossaan huomannut tätä. Niinpä Watts oli taas vapaa agentti, ja squashattuaan Alex Shelleyn hän vapautti Sonny Siakin Goldyn leiristä. Tällä viikolla Siaki ja Watts ottelivat yhdessä Shelleytä ja Abyssia vastaan tavoitteenaan vapauttaa loputkin Goldyn orjuuttamat painijat: Shark Boyn ja D-Ray 3000:n. Shelley ja Abyss eivät olleet tulleet toimeen keskenään viikkoihin.

Kappas, jo toisella viikolla putkeen saan haukkua Erik Wattsin ottelua ensisijaisesti jostain muusta syystä kuin Wattsin otteiden takia. On nimittäin todettava, että tällä viikolla Watts ei ollut edes täysin sysipaska kehässä. En nyt lähde miestä millään tavalla kehumaan, mutta hän sentään pysyi temmossa koko ajan mukana ja oli jopa opetellut yhden uuden liikkeen - Powerslamin. Muutenkin kehässä oli periaatteessa ihan taidokkaita painijoita, jotka pääsivät jokainen antamaan pienen väläyksen osaamisestaan, mutta ottelun suurin ongelma oli nimenomaan siinä, että paini oli ensimmäisestä hetkestä viimeiseen täysin toissijaisessa roolissa. Ensisijaisesti ottelu keskittyi Goldylocksiin, Desireen ja ottelun loppuhetkillä comebackinsa tehneense Erik Wattsin vaimoon Georginaan. Niinpä lopputuloksena oli järkyttävä määrä paskaa catfightia, typeriä sekaantumisia, aivan h**vetin huonoa ja epäloogista buukkausta ja kaupan päälle vielä tolkuttoman typerä lopetus. Niin että eipä siinä paljon yksi Wattsin Powerslam ja muuten ihan kivat painiotteet paina, kun ottelu on buukattu päin p***että.
*½ (5:56)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Sonny Siaki & Erik Watts (Siaki pinned Shelley with a roll up)
Kuva Kuva
Kid Kash & Dallas vs. AJ Styles & Ron Killings - Street Fight Match
Tämän ottelun taustaa tuskin tarvitsee enää selittää, kun se on selitetty tuhannesti. AJ Stylesin ja Kid Kashin feud on jatkunut vähintään ikuisuuden, eikä se tunnu loppuvan, vaikka heidän välille buukattaisiin millainen Double Explosion Ambulance Match. Nyt oli vuorossa Street Fight (jälleen kerran Kash ja Styles illan ME:ssä), ja koska Kashilla oli apunaan Dallas, oli myös Styles saanut valita joukkuekaverin. Niinpä AJ oli valinnut Ron Killingsin, koska... En tiedä. Mitään järkevää syytä tälle valinnalle ei ollut (Styles ei koskaan ollut otellut Killingsin kanssa 2 vs. 2 -ottelussa), mutta ilmeisesti Killings vain piti jollain tavalla pitää ruudussa, ja tämä oli helpoin tapa.

Olen ehtinyt toivoa jo lukemattoman monta kertaa, että Stylesin ja Kashin feud päättyisi, koska jatkuvista hyvistä otteluista huolimatta tämä kuvio ei ole tarjonnut pitkään aikaan mitään uutta. Yhtä monta kertaa olen myös joutunut pettymään, kun täysin hyvin feud ending -otteluksi kelvanneesta kohtaamisesta huolimatta seuraavalla viikolla feudia on jatkettu täsmälleen samalla tavalla. Niinpä en enää edes uskalla toivoa, että tämäkään ottelu päättäisi tuon ikuisuusfeudin, mutta haluan siitä huolimatta sanoa, että ottelu oli perhanan viihdyttävä (yksi Kash/Styles -feudin) parhaista ja että tämä olisi taas kerran toiminut hienosti feudin ratkaisevana otteluna. Tässä oli nyt kunnon vihaa, brutaalia väkivaltaa, todella rajua tappelua ja samalla kuitenkin perhanan viihdyttäviä painiotteita. Erityisesti Styles ja Kash loistivat taas väläyttämällä upeita liikkeitä ihan missä päin tahansa areenaa, eivätkä Dallas ja Killingskään huonoa työtä tehneet ottelussa. Oikein hyvä päätös viimeistä ppv:tä edeltävälle show'lle. Vielä parempi se tosin olisi ollut, jos se olisi ollut lopullinen lopetus eikä ottelun jälkeen olisi nähty taas järjetöntä joukkotappelua.
***½ (14:45)
Voittajat:
Spoiler: näytä
AJ Styles & Ron Killings (Killings pinned Dallas after a Scissors Kick)
*** AJ Styles
** Kid Kash
* Ron Killings

Kokonaisarvio Weekly PPV #109:stä: Joo, keskityin nyt tässä lähinnä kritisoimiseen, koska TNA:n touhussa on taas tällä hetkellä sen verran monta asiaa, jotka mättää. Onneksi on jotain hyvääkin: otteluthan olivat suurimmaksi osaksi tosi jees, joten kyllä tämä taas kirkkaasti Kehno ja vieläpä vuoden kokonaistilannetta katsoen ihan semijees viikottaisjakso oli.

1. WWE WrestleMania XX - Hieno
---------------
2. WWE Royal Rumble - Hyvä
3. WWE Backlash - Hyvä
4. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #95 - Hyvä
---------------
5. WWE SummerSlam - Ok
6. WWE No Way Out - Ok
7. WWE Bad Blood - Ok
8. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #80 - Ok
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #89 - Ok
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #84 - Ok
---------------
11. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #92 - Kehno
12. WWE Vengeance - Kehno
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #94 - Kehno
14. TNA Weekly PPV #103 - Kehno
15. TNA Weekly PPV #107 - Kehno
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #75 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #83 - Kehno
18. TNA Weekly PPV #105 - Kehno
19. TNA Weekly PPV #102 - Kehno
20. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #90 - Kehno
21. WWE Judgment Day - Kehno
22. TNA Weekly PPV #109 - Kehno
23. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #96 - Kehno
24. TNA Weekly PPV #104 - Kehno
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #93 - Kehno
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #99 - Kehno
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #86 - Kehno
28. WWE The Great American Bash - Kehno
29. TNA Weekly PPV #106 - Kehno
30. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #88 - Kehno
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #85 - Kehno
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #87 - Kehno
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #91 - Kehno
34. TNA Weekly PPV #108 - Kehno
35. TNA Weekly PPV #100 - Kehno
36. TNA Weekly PPV #101 - Kehno
37. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #97 - Kehno
--------------
38. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #76 - Surkea
39. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #82 - Surkea
40. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #98 - Surkea
41. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #77 - Surkea
42. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #81 - Surkea
43. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #78 - Surkea
44. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #79 - Surkea

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Ti 16.09.2014 09:16

Joo, vähän luvattua pidempi tauko tuli lomailun, töiden ja opiskeluiden takia. Tässä nyt kuitenkin taas.

Kuva
WEEKLY PPV #110 (8.9.2004)

Tähän on tultu. Ja ei, en puhu talouspaperirullasta työpöydällä vaan TNA:n viimeisestä viikottaisesta ppv-lähetyksestä ikinä. Tai mistä sitä tietää, ehkä TNA tässä tämänhetkisessä järkyttävän paskassa tilanteessaan päättää vielä viimeisenä oljenkortenaan kokeilla viikottaisiin ppv-lähetyksiin palaamista, jos tv-diili Spiken kanssa onnistutaan vielä kusemaan jotenkin. Joka tapauksessa tällä hetkellä tilanne on se, että syyskuuhun 2004 päättyivät viikottaiset tv-lähetykset, johon koko promootion toimintaidea oli pohjautunut, kun TNA:ta oli keväällä 2002 alettu perustaa.

Tuolloinhan siis Jerry Jarrett, Jeff Jarrett ja pari muuta viisasta miestä tajusivat, että WWE:llä ei ole yhtään kunnon kilpailijaa Pohjois-Amerikassa. Niinpä he päättivät perustaa oman promootion ja saivat nopeasti tuekseen legendaarisen National Wrestling Alliance -kattojärjestön, joka myös rypi helvetinmoisissa ongelmissa. NWA ja TNA yhdistivät voimansa, mutta viikottaisen tv-lähetyksen tavoittelun sijaan promootio ei päättänyt edes yrittää lähteä kilpailemaan WWE:n kanssa tv-apajille (siinä ei ollut käynyt hyvin mm. ECW:lle), vaan sen sijaan he keksivät täysin uuden ja innovatiivisen konseptin: kerran viikossa lähetettävät kaksituntiset ppv-lähetykset (vain 9,99 dollaria per show!). Tämä idea oli seuraavan kahden vuoden ajan TNA:n toiminnan perusta, vaikka jo syksyllä 2002 promootio alkoikin lähettää jollain alueellisilla tv-kanavilla tunnin mittaista Xplosion-pikkushow'ta. Mistään en ole löytänyt tarkkoja lukuja näiden TNA:n viikottaisten ppv:eiden ostomääristä, mutta eivät ne kai kovin kummoisia olleet, koska TNA oli aika ajoin aikamoisissa talousongelmissa. Koko p**ka olisi mennyt nurin jo syksyllä 2002, ellei Panda Energy saapunut rahoittamaan promootiota ja ostanut myöhemmin enemmistöä TNA:sta. Panda Energyn omistajan lapsesta Dixie Carterista tuli TNA:n johtaja kesäkuussa 2003.

Vuonna 2004 myöhemmin TNA oli kasvanut niin uskottavaksi painipromootioksi, että se päätti lähteä sittenkin kilpailemaan niille kansallisilla tv-apajille, joita se oli alun perin päättänyt vältellä. Ehkä syynä olivat omistajamuutokset, ehkä TNA:n kasvaminen ulos NWA:n alapromootion roolista oikeasti uskottavaksi Pohjois-Amerikan toiseksi suurimmaksi painipromootioksi. TNA:n ja NWA:n yhteistaivalhan päättyi kesäkuussa 2004, vaikka firma jatkoikin erillissopimuksella NWA:n mestaruusvöiden käyttämistä. Tai ehkä kilpailutilanne oli vain muuttunut niin, että TNA:nkin kannatti oikeasti yrittää pärjätä WWE:llä yhdellä kovalla tv-show'lla ja kerran kuussa järjestettävillä ppv:eille. Kun TNA sai lopulta kesäkuussa 2004 solmittua tv-sopimuksen kerran viikossa järjestettävästä Impact-lähetyksestä, tulevaisuus oli helppo arvata. Pari kuukautta Impactia ja viikottaisia ppv:eitä pyöritettiin rinnakkain, mutta toimintamallina se ei ollut millään tavalla kovin järkevä. Niinpä TNA päätti lopulta luopua viikottaisista ppv:eistään viimeistään, kun diili kerran kuussa järjestettävistä kolmetuntisista ppv:eistä oli saatu tehtyä. Ensimmäinen TNA:n iso ppv olisi nimeltään Victory Road, ja se nähtäisiin marraskuussa 2004. Sitä ennen oli kuitenkin luvassa tämä syyskuun 8. päivänä järjestetty historian viimeinen viikottaisppv, jonka jälkeen TNA poistui lähes tasan kahdeksi kuukaudeksi ppv-taajuksilta. Tätä historiallista lähetystä selostivat ketkäpäs muut kuin Don West ja Mike Tenay.

Kuva Kuva Kuva Kuva Kuva Kuva
Team Canada (Williams & Devine) vs. Shark Boy & D-Ray 3000 vs. Michael Shane & Kazarian w/ Traci vs. Sonjay Dutt & Delirious vs. Mikey Batts & Jerelle Clark vs. Chris Sabin & Amazing Red - X-Division Dominance Match
Michael Shanen ja Kazarianin tavoite oli edelleen osoittaa olevansa TNA:n kovin joukkue ja ennen kaikkea kovin X-Divisioonan joukkue. Kaksikko oli jo piessyt pari varsin kovatasoista X-Divarijoukkuetta, mutta nyt he päättivät hoitaa homman kertaheitolla kuntoon pistämällä nippuun kaikki kynnelle kykenevät X-Divarilaisten joukkueet. Suurin osa tämän ottelun osanottajista on vähintään etäisesti tuttuja. Batts ja Clark olivat TNA-rookieita, jotka ovat viime kuukausina esiintyneet parissa muussakin TNA-ppv:ssä. Vierain nimi lienee Sonjay Duttin joukkuepari Delirious, joka on toki tuttu kaikille ROHia tai muuta indypainia seuranneille. TNA:ssa Delirious oli käynyt ottelemassa yhden ottelun keväällä 2003, ja nyt hän teki paluunsa Duttin yllätysparina. Tämän X-Division Dominance -ottelun säännöt menivät niin, että kaikki joukkueet aloittivat kehässä samaan aikaan, ja aluksi ottelu käytiin perus Battle Royal -säännöillä. Kun jäljellä oli vain kaksi painijaa, näiden joukkueparit palaisivat kehään, jonka jälkeen alkaisi perinteinen joukkueottelu. Tuon voittaja voittaisi koko roskan.

oTämä oli ehdottomasti positiivinen yllätys! Ottelun konsepti kuulosti etukäteen juuri sellaiselta typerältä hässäkältä, joka yleensä aina tappaa X-Divarin otteluissa sen viihdyttävimmän piirteen, eli näyttävät liikkeet ja kovan vauhdin. Tosin joitain viikkoja sitten nähty Gauntlet For The Gold X-Divarin mestaruudesta oli mukava poikkeus paikallaan junnanneisiin Battle Royaleihin, ja nyt nähtiin lisää noita mukavia poikkeuksia. Ottelu oli alusta lähtien todella vauhdikasta, ja erityisesti Chris Sabin loisti aivan huikealla liikkumisellaan. Myös Amazing Red hoiti roolinsa aivan perhanan hyvin, ja oikeastaan ihan jokainen kehässä ollut veti alusta loppuun näyttävästi. Ottelu oli myös buukattu hämmästyttävän hyvin ja viihdyttävän yllättävästi. Loppuosuuden 2 vs. 2 -ottelu oli sitten vielä kirsikkana kakun päällä perhanan toimiva X-Divarin joukkueottelu, jossa nähtiin juuri niin suuria spotteja kuin vain sopikin. Loppu tuli täysin puskista ja oli kyllä sopivan erilainen ratkaisu. Kokonaisuutena hieno opener.
***½ (12:14)
Voittajat:
Spoiler: näytä
Mikey Batts & Jerelle Clark (Batts pinned Shane with a roll up)
Kuva Kuva
Alex Shelley & Abyss & Goldylocks vs. Sonny Siaki & Erik Watts & Desire - Mixed Tag Team Match
Ei, jostain syystä tämä feud ei päättynyt vielä viime viikollakaan nähtyyn joukkueotteluun, vaan kakkaa piti heittää tuulettimeen vielä kerran. Tällä kertaa homma muuttuisi vain paremmaksi, kun miesten lisäksi kehään päästettiin myös Desire ja Goldylocks, joista erityisesti jälkimmäisellä ei ollut edes alkeellisinta käsitystä siitä, mitä painikehässä kuuluisi tehdä. Hyvät lähtökohdat siis ottelulle. Shelley ja Abyss olivat siis hävinneet viime viikole, joten Goldy oli menettänyt kaikkien muiden painijoiden sopimukset. Nyt jäljellä oli vain koston tavoittelu - ja jatkuvat ristiriidat Shelleyn/Goldyn ja Abyssin välillä.

Voi hohhoijakkaa tätä paskaa buukkausta. Alkaa oikein v***ttaa, kun mietinkin asiaa ottelun jälkeen. Nyt v***ttaa vielä erityisen paljon, koska Alex Shelley, Sonny Siaki, Abyss ja jollain tasolla myös Erik Watts tekivät oikeasti hyvää työtä ja pistivät pystyyn ottelun, joka ensimmäisen viiden minuutin perusteella vaikutti oikein mukavalta. Ei millään tavalla nyt erityisen hyvältä taas mieleenpainuvan säväyttävältä mutta kuitenkin ihan kivalta ja sopivan energiseltä väliottelulta, joka voisi lopettaa tämän paskafeudin. No, sitten koko hyvä fiilis päätettiin taas vetää kertaheitolla vessasta alas, kun kehään heitetin Goldylocks ja Desire, ja koko v***n loppuottelu oli joko a) aivan järjettömän paskaa catfight-läpsyttelyä, johon Goldyn ja Desiren lisäksi sekaantui Georgie Watts tai b) v***n typerän näköistä dramatisointia siitä, kääntyykö Abyss Goldya vastaan vai ei. Lyhyenä loppukäänteenä olisin jotenkuten voinut hyväksyä tämän, mutta tätä jatkui monta minuuttia, ja sen takia lopussa ei nähty painia ollenkaan. Että kiitos vain TNA hienosti hoidetusta ottelun lopun kusemisesta taas kerran.
*½ (7:44)
Voittajat:
Spoiler: näytä
Sonny Siaki & Erik Watts & Desire (Desire pinned Goldylocks after a Backbreaker by Abyss)
Kuva Kuva
Kid Kash vs. AJ Styles - Tables Match
Kyllä, nämä kaksi kohtaavat jälleen. Nyt oli kuitenkin vuorossa Se Virallinen feud ending -ottelu, koska selostajatkin puhuivat siitä, että tämä jäisi miesten viimeiseksi kohtaamiseksi. Sopii toivoa. Gimmick-otteluksi oli valikoitunut Tables Match, koska viime viikkojen aikana molemmat olivat pistäneet toisen mitä rajummilla keinoilla pöydästä läpi. Normaaleista pöytäotteluista tämä poikkesi siten, että ensimmäinen pöytä ei ratkaisisi ottelua: voittaja olisi se, joka ensin pistäisi vastustajan kahdesta pöydästä läpi.

Ei ollut missään tapauksessa tämän feudisarjan paras ottelu, mutta siitä huolimatta jälleen näiden kahden painia oli ilo katsoa. Oli myös mukavaa, että nyt tätä ainakin mainostettiin ihan virallisestikin feud ending -otteluna, joten ehkäpä tämä kuvio oli lopultakin tässä. Lisäksi oli kivaa, että tällä kertaa tämä ottelu oli buukattu keskelle korttia niin, ettei tästä yritettykään tehdä mitään semi-ME:tä. Kash ja Styles ovat nimittäin vetäneet keskenään jo sen verran monta ME:tä viime viikkoina, että vähän alkoi kyllästyttää. Tämän ottelun suurin ongelma oli stipulaatio. Olin alusta lähtien varma, ettei se oikein sovi parhalla tavalla näille kahdelle kaverille, eikä asiaa auttanut se, että pöytien kanssa kikkailu ja niiden kanssa jumittaminen aiheuttivat muutamia tosi harmillisia botcheja. Onneksi paini itsessään oli taas kerran tasokasta, ja kyllähän Kash ja Styles nyt homman keskenään handlaavat sen verran tyylikkästi, että jälleen käsissämme oli hyvä X-Divarin ottelu näyttävällä lopetuksella. Ottelun jälkeen Petey Williams ryntäsi paikalle ja hyökkäsi AJ Stylesin kimppuun.
*** (12:43)
Voittaja:
Spoiler: näytä
AJ Styles
Kuva Kuva
Scott D'Amore vs. Dusty Rhodes - Special Referee: Vince Russo
Minulle oli edelleen pieni mysteeri, minkä takia Dusty ja D'Amore vihasivat niin voimakkaasti toisiaan. Joka tapauksessa se oli kuitenkin tilanne: Dusty ja D'Amore eivät tulleet yhtään millään tavalla toimeen keskenään, ja nyt kun Dustynkin hyllytys oli virallisesti ohi, saattoivat miehet kohdata 1 on 1 -ottelussa, josta oli bannattu kehänlaidalta sekä Team Canada että Dustyn kanssa yhteistyötä tehnyt 3 Live Kru. Päätarina tämän ottelun takana oli kuitenkin Dustyn ja Director of Authority Vince Russon keskinäiset ongelmat, joihin myös ottelun lisästipulaatiot liittyivät. Ottelun erikoistuomarina toimi siis Russo itse, ja jos Dusty häviäisi ottelun, joutuisi hän lähtemään TNA:sta pysyvästi. Dusty oli suostunut epäreiluun stipulaatioon viime viikolla, joten tässä sitä oltiin. Russo oli luvannut tuomita ottelun rehellisesti, mutta kääntyisikö hän sittenkin Dustya vastaan päästäkseen tästä lopullisesti eroon?

Muistatteko vielä, kuinka Jerry Lynn ja Scott D'Amore ottelivat kesäkuussa, pari kuukautta sitten siis, todella tasaväkisen, pitkän ja raastavan kamppailun? Kuinka kaikki yllättyivät ottelusta, jossa Lynn ei pystynytkään squashaamaan ylipainoista ja painikehät jo taakseen jättänyttä D'Amorea vaan josta syntyi noin 15-minuuttinen fyysinen kamppailu? No, minä muistan. Muistan myös jo silloin ajattelleeni, että tuossa ottelussa kustiin varsin tehokkaasti Jerry Lynnin uskottavuuden päälle. Nyt näin pari kuukautta myöhemmin voin todeta olleeni aivan oikeassa: Lynniä ei tuon ottelun jälkeen ole nähty missään merkittävissä kuvioissa, ja tässä ottelussa vielä D'Amoreakin vanhempi ja ylipainoisempi Dusty Rhodes pärjäsi Team Canadan managerille aivan kevyesti. Tästä voimme siis päätellä, että Dusty Rhodes oli vielä vuonna 2004 vitusti parempi painija kuin Jerry Lynn. Hyvää työtä TNA. Niin, siis itse tämä otteluhan oli täysin turha välirykäisy, joka hoiti lähinnä anglen roolia. Ainut jännitys ottelussa oli se, puukottaisiko Russo Dustya selkään vai ei. Sinänsä aika harmiton välinumero, ja toivottavasti nyt koko Russo-Rhodes -draama saisi päätöksensä. Ottelun jälkeen Dusty ojensi kätensä Russolle. Juuri kun miehet olivat paiskaamassa kättä, Team Canada hyökkäsi Dustyn kimppuun. Russo nousi puoluestamaan Dustya (ja riisui paitansa, yäk), mutta jäi tietenkin alakynteen. Onneksi hätiin saapui 3 Live Kru, joka hääti Team Canadan paikalta.
½ (6:40)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Dusty Rhodes (Elbow Drop)
Kuva Kuva
The Naturals (c) vs. Chris Harris & Prime Time - NWA Tag Team Championship
Seuraavaksi oli vuorossa illan erikoinen. Viime viikon epäselvästi päättyneen joukkuemestaruusottelun jälkeen oli tarkoitus, että tässä viimeisessä viikottaisppv:ssä Naturals joutuisi ensin puolustamaan mestaruuttaan AMW:tä vastaan ja sen jälkeen tuon ottelun voittaja kohtaisi vielä Triple X:n. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun James Storm loukkaantui (käsittääkseni kayfabe) viime viikon show'ssa. Niinpä tässä ppv:ssä oli tarkoitus nähdä vain Naturals vs. Triple X. Tämäkin suunnitelma sai vielä täyskäännöksen, kun show'n alkupuolella Naturalsit hyökkäsivät XXX:n kimppuun kesken Danielsin ja Prime Timen haastattelun. Naturals-kaksikko pieksi jo valmiiksi heikossa kunnossa olleen Danielsin olkapään niin, että nyt myös "Fallen Angel" oli ottelukyvytön. Naturals oli siis varma, että heidän ei tarvitsisi puolustaa mestaruuksiaan tänä iltana ollenkaan, mutta mestaruuskomitean edustaja Larry Zbyszko oli päättänyt toisin. Zbyszko julisti, että Naturals kyllä puolustaisi mestaruuttaan tänä iltana - yllätysvastustajaa vastaan. Ehdin jo toivoa, että Low Ki tekisi comebackin ja ottelisi Prime Timen kanssa Naturalsia vastaan. Low Ki'tä ei kuitenkaan nähty, vaan sen sijaan kahden vajaakuntoisen joukkueen terveet jäsenet yhdistivät ensimmäistä kertaa elämässään voimansa ja asettuivat Naturalsien uudeksi haastajaksi.

Kieltämättä Harrisin ja Prime Timen parittaminen yhteen olisi ollut ylättävä ratkaisu, ellei sitä olisi hierottu ensin reippaan viiden minuutin ajan kaikkien katsojien naamalle, kun niin selostajat, Scott Hudson kuin Naturalskin päivittelivät sitä, kuinka sekä James Storm että Christopher Daniels ovat nyt loukkaantuneet ja kuinka mieleen ei tule yhtään luontevaa painijoiden kombinaatiota, jotka voisivat haastaa Naturalsin. No, yllätysmomentia ei siis ollut tarjolla, kun Harris ja Prime Time astelivat sisääntulorampille, mutta onneksi sen puute korvattiin hyvällä joukkueottelulle. Lopetus oli mielestäni turhan tönkkö, ja se sisälsi aivan turhaa draamaa Harrisin ja Prime Timen välillä. Muuten ottelu oli kuitenkin kaikin puolin oikein viihdyttävää katsottavaa, mutta ei tässä silti ollut mitään sellaista erityistä ainutlaatuisuutta, mikä olisi nostanut tämän kolmen tähden yläpuolelle tällä kertaa.
*** (12:24)
Voittajat:
Spoiler: näytä
Chris Harris & Prime Time (Harris pinned Douglas after a Spear)
Kuva Kuva
Jeff Jarrett (c) vs. Jeff Hardy - NWA World Heavyweight Championship
Ja tässä se sitten oli. Historian viimeisen viikottaisppv:n viimeinen ottelu, se kauan odotettu ja suuri Main Event, jossa Jeff ja Jeff kohtaisivat toisensa ensimmäistä kertaa historiassa. Tätä ottelua oli hehkutettu viikkokaupalla TNA:n historian suurimpana otteluna, ja tavallaan tämä myös oli sitä. Ongelma oli kuitenkin se, että ottelu oli rakenneltu paskasti - tai paremmin sanottuna sitä ei ollut rakenneltu käytännössä ollenkaan. Jeff Hardy ei ollut millään tavalla uskottava haastaja, koska hän ei ollut sanonut sanaakaan TNA:ssa. Ei puhunut motiiveistaan, taustoistaan, taktiikastaan, mahdollisuuksistaan... Ei yhtään mistään. Samalla Jarrett oli jauhanut samaa vanhaa jargoniaan. Ottelun rakentelu oli ollut siis luvattoman kömpelöä, mutta se ei silti poista sitä tosiasiaa, että Hardy oli TNA:n suurin kaappaus tähänastisen historiansa aikana ja että nyt vihdoin Jeff Hardylla oli mahdollisuus nousta päämestariksi. Pystyisikö hän päihittämään Jeff Jarrettin? Mestaruuskuvioiden kolmas pyörä Monty Brown seurasi koko ottelun ajan kohtaamista sisääntulorampilta, ja myöhemmin ottelun aikana myös Abyss ja Raven saapuivat seuraamaan ottelua.

TNA oli todellakin ladannut tähän otteluun paljon paukkuja, ja kieltämättä se myös näkyi ottelun lopputuloksessa. Olin etukäteen jo käytännössä täysin varma, että Hardylla ja Jarrettilla ei ole edellytyksiä otella keskenään mitään huipputaidokasta painiottelua, eikä sellaista kukaan varmaan odottanutkaan. Sen sijaan tällä ottelulla oli oikeasti edellytykset olla fiilikseltään yksi TNA:n isoimmista otteluista tähän asti. Ja kyllä vain, tässä oli todella sellaista ison ottelun fiilistä, mitä aika harvoin TNA:ssa on. Jo se auttoi todella paljon, että nämä miehet osoittivat konkreettisesti vihaavansa toisiaan pyrkimällä päästä toistensa kimppuun heti siitä lähtien, kun molemmat olivat saapuneet kehään. Kaksikko ei olisi halunnut odottaa virallisten kuulutusten ajan, ja lopulta tappelu räjähtäkin täysin käsiin. Itse ottelussa oli monia hyviä hetkiä, kun miehet oikeasti pieksivät toisiaan väkivaltaisesti sekä kehässä että ympäri areenaa. Erityisesti Hardy myös yllätti muutamalla näyttävällä liikkeellä, vaikka mielestäni tämä TNA:n Hardylle väkisin rakentelema luovutusliike "Spineline" olikin tosi köykäisen ja kömpelön näköinen. Erityisplussaa pitää antaa TNA:lle siitä, että ottelun rakenne oli oikeasti aika hyvä ja että ottelussa nähtiin hämmästyttävän vähän mitään merkittäviä sekaantumisia. Juuri tällaisia näiden isojen otteluiden buukkaukset pitäisi olla! Lopetuskin oli lähes puhdas. Hyvää työtä siis, muttei tämä silti hyvää paremmaksi nouse, koska painilliset edellytykset eivät antaneet nyt myöten enempään.
*** (11:15)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Jeff Jarrett (Guitar shot)
*** Chris Sabin
** Amazing Red
* Mikey Batts

Kokonaisarvio Weekly PPV #110:sta: Tässä se nyt oli. Vihoviimeinen viikottaisppv. Ihan ok show, muttei millään tavalla ikimuistettava. Ei mitään huippuotteluita tai muita ainutlaatuisia hetkiä. Keskivertoa parempi meno toki, mutta paljon parempaa saa olla luvassa Victory Roadissa. Nyt pieni breikki TNA:sta ja hetkeksi puhtaasti WWE:n maailmaan. Kehno.

1. WWE WrestleMania XX - Hieno
---------------
2. WWE Royal Rumble - Hyvä
3. WWE Backlash - Hyvä
4. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #95 - Hyvä
---------------
5. WWE SummerSlam - Ok
6. WWE No Way Out - Ok
7. WWE Bad Blood - Ok
8. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #80 - Ok
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #89 - Ok
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #84 - Ok
---------------
11. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #92 - Kehno
12. WWE Vengeance - Kehno
13. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #94 - Kehno
14. TNA Weekly PPV #103 - Kehno
15. TNA Weekly PPV #107 - Kehno
16. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #75 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #83 - Kehno
18. TNA Weekly PPV #105 - Kehno
19. TNA Weekly PPV #110 - Kehno
20. TNA Weekly PPV #102 - Kehno
21. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #90 - Kehno
22. WWE Judgment Day - Kehno
23. TNA Weekly PPV #109 - Kehno
24. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #96 - Kehno
25. TNA Weekly PPV #104 - Kehno
26. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #93 - Kehno
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #99 - Kehno
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #86 - Kehno
29. WWE The Great American Bash - Kehno
30. TNA Weekly PPV #106 - Kehno
31. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #88 - Kehno
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #85 - Kehno
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #87 - Kehno
34. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #91 - Kehno
35. TNA Weekly PPV #108 - Kehno
36. TNA Weekly PPV #100 - Kehno
37. TNA Weekly PPV #101 - Kehno
38. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #97 - Kehno
--------------
39. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #76 - Surkea
40. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #82 - Surkea
41. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #98 - Surkea
42. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #77 - Surkea
43. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #81 - Surkea
44. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #78 - Surkea
45. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #79 - Surkea

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Su 28.09.2014 15:57

Vähän taukoa, mutta nyt taas tässä.

Kuva
UNFORGIVEN 2004

Sitten alkaa pienehkö WWE-putki. TNA jäi tosiaan viimeisen viikottais-ppv:nsä jälkeen pienelle ppv-tauolle valmistautuakseen kunnolla historiansa ensimmäiseen kolmetuntiseen sunnuntai-ppv:hen. Tuo rauhassa valmisteltu Victory Road koittaisi marraskuussa, mutta sitä ennen tarjolla olisi kolme WWE:n ppv:tä. Täytyy heti alkuun sanoa, että tuntuu tosi oudolta, kun yhtäkkiä ei olekaan joka kuukaudelta katsottavana vähintään neljä TNA:n ppv:tä. Aikamoinen urakka tuo jokaisen TNA:n viikottais-ppv:n läpikahlaaminen oli, mutta halusin silti tehdä sen. Ja nyt se on tehty. Ja nyt on vuorossa syksyn ensimmäinen WWE-ppv, uusi alku SummerSlamin jälkeen. Unforgiven oli vuoden 2003 tapaan myös vuonna 2004 Raw'n yksinoikeudella järjestämä ppv. Selostajinamme JR ja King. Hauskana sivuhuomiona mainittakoon, että Kanen kauniit kasvonpiirteet komistivat myös viime vuoden Unforgivenin posteria.

Kuva Kuva
Evolution (Flair & Batista) vs. William Regal & Chris Benoit
Viimeinen kuukausi ei ollut erityisen helppo Chris Benoit'lle. Vielä SummerSlamiin tullessa Benoit oli World Heavyweight -mestari. Hän paini kesän suurimman tapahtuman Main Eventissä - ja hävisi mestaruutensa Randy Ortonille. Tipahdus Main Eventistä midcardiin tapahtui olemattoman lyhyessä ajassa, sillä jo parin viikon päästä Benoit oli tippunut kokonaan pois päämestaruuskuvioista ja siirretty junnaamaan takaisin midcard-kuvioihin - siis täsmälleen sinne, mistä hänet suurelle hypetyksellä nostettiin Main Eventiin "kaikkien näiden vuosien jälkeen" WrestleManiassa. Oikeasti, WWE? Ansaitsiko Benoit teidän mielestänne tämän? Ilmeisesti kyllä. Toki on totta, että Benoit oli nimenomaan sellainen huippulahjakas painija, jota Raw'n keskikortin kuviot kaipasivat, mutta kyllä tämä silti aika karu kohtalo oli. No, ottelun taustatarina liittyy juurikin Benoit'n ja Regalin kaunoihin Evolutionin kanssa. Ei tarvinne erikseen selittää, mistä Benoit'n ja Evolutionin vihanpito oli alkanut. Regalin tapauksessa puolestaan kaikki alkoi Eugenesta, jonka kouluttajaksi Regal oli alkukeväästä määrätty. Aluksi Regal ei voinut sietää Eugenea ollenkaan, mutta vähitellen hän kiintyi koulutettavaansa tosissaan ja kääntyi samalla faceksi. Viime kuukausina Regal oli taistellut täysillä Eugenen vierellä Evolutionia vastaan. Juuri ennen Unforgiveniä Evolution oli kuitenkin onnistunut vihdoin tavoitteessaan: he olivat piesseet Eugenen niin pahasti, ettei Eugene pystyisi nousemaan painikehään välttämättä enää koskaan. Niinpä Regal yhdisti voimansa vanhan ystävänsä ja toisen Evolutionia vihaavan miehen kanssa ja kävi Flairia sekä Batistaa vastaan.

Tämä oli ehdottomasti hyvä opener illalle, mutta ei yhtään sen enempää - ei vaikka tuntui siltä, että WWE yrittikin saada tästä aikaiseksi jotenkin vielä tavallista isomman ottelun antamalla tälle aikaa noin 15 minuuttia. Viitisentoista minuuttia openerille, jossa ei ole sinänsä edes mitään kovin suurta backstorya taustalla? Tämäkö on tapanne hyvittää Benoitille sitä, että tiputitte äijän kuukaudessa päämestarin roolista ppv-openerissa painijaksi - paitsi, että Benoithan paini openerissa myös päämestarina ollessaan... Huoh. Ottelusta täytyy sanoa sen verran, että se ei voi olla huono, jos tarjolla on Regal-Flair ja Benoit-Flair -tyylisiä ottelupareja. Myös Batista oli selvästi parempi kuin parissa viimeisimmässä ppv:ssä - ja oikeastaan juuri tästä syksystä alkoikin Batistan räjähdysmäinen sekä odottamaton nousu kohti ME:tä. Muun muassa Regalin ja Batistan lopputaistelu oli yllättävän uskottavaa, tasaväkistä ja näyttävän näköistä. Ottelun suurin ongelma oli se, ettei se tarjonnut yhtään mitään yllättävää. Koko ottelun rakenteen ensimmäisestä minuutista aina lopetukseen saakka saattoi arvata etukäteen, eikä painiotteissakaan ollut mitään hämmästytävää. Hyvää painia siis, muttei mitään tajunnanräjäyttävää. Niinpä tämä harvinaisen pitkä opener jää tälle kolmen tähden tasolle.
*** (15:05)
Voittajat:
Spoiler: näytä
William Regal & Chris Benoit (Benoit made Flair submit with a Crossface)
Kuva Kuva
Trish Stratus (c) w/ Tyson Tomko vs. Victoria - WWE Women's Championship
Trish Stratus oli ollut Women's-mestari jo hyvän tovin, mihin tosin vaikuttaa sekin, että hän oli kesällä jonkun aikaa loukkaantuneena. Victoriahan voitti Women's-mestaruuden ykköshaastajuuden jo Vengeancessa, mutta ilmeisesti hän ei ollut päässyt koskaan käyttämään tuota mahdollisuuttaan Trishin loukkaantumisen takia. Samaan aikaan oli käynnistynyt onnettoman p**ka Diva Search, mikä oli vienyt huomion naisten kuvioista, eikä Trishiltä ollut riistetty vyötä painikyvyttömyydestä huolimatta. Joka tapauksessa nyt Trish oli vihdoin taas iskussa, ja ennestään hyvin tuttu vihollinen Victoria pääsi haastamaan hänet vihdoin Women's-mestaruudesta. Trishin ringsidellä oli Tyson Tomko, jonka "Problem Solver" -palvelukset Stratus oli ominut Christianin loukkaantumisen aikana. Nyt Christian oli palannut (kohta lisää tästä), ja hän oli Stratukselle hyvin katkera siitä, että tämä oli vienyt Tomkon häneltä.

Tämän ottelun suurin ongelma oli se, että tämä on nähty noin miljoona kertaa siitä lähtien, kun Victoria teki kaksi vuotta sitten WWE-debyyttinsä ja asettui heti debyyttifeudissaan Stratusta vastaan. Sen jälkeen Trish ja Victoria ovat kohdanneet toisensa kerta toisensa jälkeen, mutta kukaan ei voi väittää, että yksikään kohtaaminen olisi ollut jotenkin huono tai tylsä. Totuushan on aivan ehdottomasti, että Stratus ja Victoria olivat tämän aikakauden naisten divarin kiistatta kirkkaimpia tähtiä, joten on luonnollista, että heitä buukataan säännöllisesti toisiaan vastaan. Silti hieman alkaa muodostua ongelmaksi se, että jokainen ottelu muistuttaa toistaan niin paljon, että uuden tai yllättävän materiaalin osuus on käytännössä nolla. No, kaikesta nillittämisestä huolimatta on todettava loppuun, että olihan tämä ehdottomasti tämän vuoden parhaita ppv-tason naisten otteluita tähän mennessä. Erityinen hatunnosto sille, että aikaa oli lähemmäs 10 minuuttia. Tällaisia buukkausratkaisuja lisää, WWE.
**½ (8:21)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Trish Stratus (Stratusfaction)
Kuva Kuva
Tyson Tomko vs. Mystery Woman
Edellisen ottelun jälkeen Tomko ja Stratus yrittivät piestä yhdessä Victorian, kun varsin erikoiselta näyttävä "mysteerinainen" juoksi katsomosta kehään ja pelasti Victorian täräyttämällä Tomkon kanveesiin DDT:llä. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun tämä mysteerinainen oli pelastanut Victorian: parin viime viikon aikana Victoria oli voittanut pari ottelua Trishiä vastaan nimenomaan tämän naisen avustuksella. Kaikille (smark-)faneille tuntui olevan tässä vaiheessa jo täysin selvää, että mysteerinainen ei ollut sen enempää mysteeri kuin nainenkaan, sillä katsomosta kuului kova Stevie-chant tämän "naisen" juostessa pois paikalta epätoivoisesti peruukkiaan pidellen ja kasvojaan peitellen. Kyllä vain, mysteerinainen oli siis oikeasti Stevie Richards, joka oli aikoinaan tehnyt Victorian kanssa yhteistyötä pitkän aikaa ja yritti ilmeisesti tällä tempullaan päästä taas Victorian suosioon. Tyson Tomkoa tämä pukeutumispelleily ei olisi voinut kiinnostaa vähempää, ja niinpä hän tahtoi tehdä siitä lopun. Tomko käski Richardsin saapua kehään ja kohdata hänet rehellisessä ottelussa - ja näin myös tapahtui. Yksi ppv:n kohokohdista oli JR:n kommentti koko tähän kuvioon: “This mystery woman is the worst kept secret around”, johon King vastasi "“Oh JR just go along with it."

Sitten illan todellinen erikoisuus. Siis mitä helvettiä WWE? Ehkä en halua edes tiedää. Ei, korjataan. En todellakaan halua tietää. Ainut kysymykseni on, miksi tämä kuvion loppuhuipennus piti nähdä ppv:ssä ja miksi tätä ei vain voitu säästää Raw'hon, jossa tällainen järjettömyys menisi ihan hyvin ohi vielä olankohautuksella. Ppv-tasolla tilanne on vähän eri: siellä tämmöistä turhuutta ei mielellään näkisi. Silti en henno antaa tälle täysin paskaa arvosanaa, koska Richards teki parhaansa jopa tällaisessa paskabuukkauksessa ja sai täysin käsittämättömästi yleisön puolelleen tässä ottelussa. Erityisen hieno hetki oli tämän lähestulkoon squashin määritelmään uppoavan ottelun loppupuolella nähty lyhyt Richardsin pyristely, jossa Richards muun muassa tarjosi yhden vuoden hienommoista Dropkickeista kulmauksessa olevaa Tomkoa päin. Erityisen kunnioitettavan tuosta suorituksesta teki sen, että Richardsilla oli vain sukat jalassaan. Sen sijaan millään tavalla kiinnostavaa katsottavaa ei ollut Tomkon tylsä hallinta tai erityisesti se alun osuus, jossa Tomko riisui Richardsilta lähes kaikki vaatteet pois. WWE:n buukkaajat, mikä teitä vaivaa? No, lopetus oli myös aika tyylikäs, joten tämmöinen squash tämä nyt sitten oli.
* (6:24)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Tyson Tomko (Torture Rack into a Neckbreaker)
Kuva Kuva
Chris Jericho vs. Christian - Ladder Match for the WWE Intercontinental Championship
IC-mestaruuskuvioissa oli taas tapahtunut SummerSlamin jälkeen yllättävä käänne. IC-mestari Edge nimittäin loukkasi elokuussa nivusensa, mikä tarkoitti vähintään puolentoista kuukauden taukoa painikehistä. Vasta keväällä kehiin palanneelle Edgelle tuo vamma tuli pahimpaan mahdolliseen saumaan, sillä SummerSlamin jälkeen hänelle oli alettu rakennella uran totaalisesti muuttavaa käänneetä, eli heel-turnia. Yleisö ei ollut ottanut iloista ja pahuutta vastaan kliseisesti taistelevaa Edgeä ollenkaan toivotulla tavalla vastaan, ja SummerSlamissa hän sai jopa kotiyleisöltään buuaukset. Niinpä Edgestä alettiin rakennelle SS:n jälkeen pelkurimaista ja huijaavaa IC-mestaria, joka yritti parhaansa mukaan vältellä ykköshaastajaansa Chris Jerichoa, joka oli onnistunut voitamaan Batistan puhtaasti Raw'ssa. Edgen ja Jerichon kohtaaminen kuitenkin lykkääntyi loukkaantumisen takia, mutta sen sijaan eräs sekä Edgelle että Jericholle hyvin läheinen painija teki pian Slamin jälkeen paluunsa. Alkukesällä loukkaantunut Christian oli nimittäin nyt taas kunnossa, ja hän hyökkäsi halpamaisesti Jerichon kimppuun juuri, kun Edge oli saapunut sisääntulorampille ja ilmoittanut kehässä seisovalle Jericholle ettei pystyisi puolustamaan mestaruuttaan. Edge tyytyi katsomaan hämmentyneenä rampilla, kun hänen veljensä Christian pieksi Jerichon rajusti. Christianin ja Jerichon verinen feud oli jäänyt keväällä kesken loukkaantumisen takia, ja nyt se olisi saatettava päätökseen. Koska Edge ei pystyisi puolustamaan mestaruuttaan, Eric Bischoff vakatoi vyön ja buukkasi IC-mestaruusottelun juurikin Christianin ja Jerichon välille. Bischoff olisi halunnut lisätä jännitystä tekemällä ottelusta Steel Cage Matchin, mutta Christian ei suostunut siihen, koska hän oli loukkaantunut häkkiottelussa. Niinpä Jericho ehdotti Ladder Matchia, joka kelpasi kaikille.

No niin, saatiinhan tälle Jerichon ja Christianin feudille lopulta kunniakas päätös ppv-tasollakin. Tämä oli nyt aikalailla juuri sitä, mitä Jerichon ja Christianin noin 20-minuuttiselta feud ending -ottelulta sopi odottaa, vaikka rehellisyyden nimissä on todettavakin, että molemmilta on uran aikana nähty parempiakin Ladder-otteluita. Ihan MOTYC-tasolle tämä ei tosiaan noussut, ja ehkä suurin syy siihen oli se, että tässä ei nähty mitään järisyttävän innovatiivisia tikaskikkailuja. Myös se vaikutti vähän, että loppuratkaisut eivät olleet sykähdyttävän jännittäviä. Näistä pienistä nitpick-huomioista huolimatta on kuitenkin siis nyt muistettava, että kyseessä oli aivan kiistatta huippuluokan ottelu. Oli todella rajuja bumppeja heti alusta asti, oli hemmetin nättiä liikkumista sekä kehässä että kehän ulkopuolella ja oli piru soikoon sitä tikapuiden käyttämistä mitä moninaisemmin keinoin. Erityinen hatunnosto pitää antaa molemmille parista todella korkeasta kanveesiin tippumisesta sekä tietenkin Jerichon aina yhtä näyttävästä Walls of Jerichosta tikkaiden päällä. Tiivistyksenä siis huippuluokan painiviihdettä.
**** (22:29)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Chris Jericho
Kuva Kuva
Shawn Michaels vs. Kane w/ Lita - No DQ Match
Shawn Michaels oli ollut poissa painikehistä kolme kuukautta. Ennen tätä iltaa hänet oli nähty viimeksi Bad Bloodin jälkeisessä Raw'ssa, jossa Michaels ja Triple H olivat nousseet samaan aikaan kehään - mutteivät painiakseen vaan päättäkseen sotansa virallisesti JR:n johdolla. Juuri kun miehet olivat tuossa Raw'ssa sopimassa lopullisesta sodan päättämisestä, Kane ryntäsi kehään, pieksi Michaelsin brutaalisti ja asetteli lopulta terästuolin tämän kaulan ympärille ja loikkasi sitten kehäköydeltä tuon tuolin päälle. HBK kiidätettiin hengityskoneessa verta yskivänä pois paikalta. Oikeasti Michaels otti ilmeisesti taukoa parannellakseen vammojaan. Kane selitti pari viikkoa myöhemmin hyökkäyksen johtuneen siitä, että hänen mukaansa Michaels oli syypää siihen, että Kane oli hävinnyt mestaruusottelunsa Bad Bloodissa. Noiden kesäkuun tapahtumien jälkeen Kanen elämässä oli tapahtunut paljon. Kane oli saattanut Litan raskaaksi pakkokeinoin, ja SummerSlamissa hän oli piessyt Litan poikaystävän Matt Hardyn ansaitakseen oikeuden mennä naimisiin Litan kanssa. Niinpä SS:n jälkeen Litalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin saapua Raw'ssa järjestettyyn hääseremoniaan, jossa heidät vihittiin virallisesti hääpariksi. Matt Hardy yritti pelastaa tilanteen vielä kerran keskeyttämällä tilaisuuden juuri, kun Kane oli sanomassa "Tahdon". Hardy ei kuitenkaan päässyt pakenemaan Litan kanssa, vaan Kane sai heidät kiinni ja iski Hardyn sisääntulorampilta alas Chokeslamilla. Hardya ei ollut nähty tuon jälkeen. Niinpä Lita ei voinut kuin sopeutua uuteen elämäänsä Mrs. Kanena. Hän päätti kuitenkin aiheuttaa mahdollisimman paljon tuskaa uudelle aviomiehelleen. Pariskunnan yksi häälahja oli vapaavalintainen ottelu Kanelle Unforgivenissä: Lita teki päätöksen miehensä puolesta ja ilmoitti, että Kane kohtaisi UG:ssä Shawn Michaelsin, joka tekisi show'ssa comebackinsa.

Olipa yllättävä ottelu! Yllättävä siis siinä mielessä, kuinka viihdyttävä kokonaisuus tämä oli. Koko vuoden ajan Kanen ottelut olivat tähän saakka olleet joko hienoisia pettymyksiä tai muuten vain epäonnistuneita kokonaisuuksia. Hardya vastaan käydyissä otteluissa olisi kyllä ollut paljon potentiaalia, mutta ne jäivät ikävästi kesken. Sen sijaan esim. Edge-ottelu floppasi pahasti, joten pelkäsin, että tämmöinen aika tyhjästä tempaistu kohtaaminen edes Shawn Michaelsia vastaan ei kantaisi kovin pitkälle. No DQ -stipulaatio lisäsi hieman toivoa, mutta loppujen lopuksi tästä kuoriutui erittäin viihdyttävä, pitkä ja ennen kaikkea jännittävä ottelu, eikä stipulaatiolla edes ollut kovin suurta roolia tuossa. Tämä ei nimittäin ollut millään tavalla perinteinen HC-ottelu, vaan aseita ja muita vastaavia apukeinoja käytettiin aika vähän, mutta juuri sopivissa hetkissä niin, että jokainen tuolinisku ja pöydän rikkominen tuntui merkittävältä. Lisäksi täytyy nostaa taas kerran hattua Shawn Michaelsille, joka teki heti comeback-ottelussaan perkeleellisen hyvää työtä, loi ottelulle huikean tarinan ja esitti kaikki parhaat puolensa niin, että tästä vain yksinkertaisesti syntyi hämmästyttävän hieno koitos. Illan mukavin yllätys.
***½ (18:02)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Shawn Michaels (Sweet Chin Music)
Kuva Kuva
La Resistance (c) vs. Rhyno & Tajiri - World Tag Team Championship
La Resistance oli pitänyt World Tag Team -mestaruuksia koko kesän ajan, eikä loppua heidän joukkuedivarin dominoinnilleen näkynyt, koska yksikään Raw'n joukkuedivarin kaksikoista (joita ei käytännössä edes ollut La Resistancen lisäksi - ainakaan vakavasti otettavia sellaisia) ei ollut kyennyt antamaan kunnon haastetta ranskankanadalaiselle kaksikolle. Nyt kuitenkin muutos saattoi vihdoin olla edessä: Rhyno ja Tajiri olivat nimittäin löytäneet toisensa pari kuukautta sitten Vengeancessa ja alkaneet siitä lähtien tehdä yhteistyötä. Vähitellen kaksikosta oli muodostunut uskottava joukkue, ja kun Rhyno oli muutama viikko sitten päihittänyt Sylvain Grenierin singles-ottelussa, oli Rhynon ja Tajirin joukkue ansainnut itselleen joukkuemestaruusottelun.

Raw'n joukkuedivisiona on jähmettynyt tietyllä tavalla aika ikävästi paikalleen. Vaikka olenkin kertonut tykkääväni La Resistancesta, on myönnettävä, ettei Conwayn ja Grenierin kaksikko ole viime aikoina ollut erityisen kiinnostava. Eikä heille ainakaan ole saatu luotua mitään järisyttävän kiinnostavia kuvioita. Vengeancessa kaksikko otteli Flairia ja Eugenea vastaan, Bad Bloodissa Benoitia ja Edgeä vastaan. Kumpaakaan ei voi sanoa todelliseksi joukkuemestaruusfeudiksi, minkä vuoksi molemmat kohtaamiset ovat myös tuntuneet vähän laimeilta. Niinpä nyt oli virkistävää nähdä kaksi ihan oikeaa midcardin joukkuetta painimassa toisiaan vastaan joukkuemestaruuksista ilman mitään muita syitä. Erityisen virkistävää oli katsella Tajirin ja Rhynon liikkumista: molemmat haastajat olivat hyvässä iskussa, ja heidän ansiostaan tästä kuoriutui ihan mukava joukkuemestaruusottelu. Ongelmaksi koituivat lähinnä pienet haparoinnit ja se, ettei tässä kuitenkaan nähty mitään kovin järisyttävää. Sen takia tämä ei nouse "ihan mukavaa" paremmaksi.
**½ (9:40)
Voittajat:
Spoiler: näytä
La Resistance (Grenier pinned Rhyno after hitting him with Quebec flag)
Kuva Kuva
Randy Orton (c) vs. Triple H - World Heavyweight Championship
Tämä ottelu oli kiistattomasti Unforgivenin suurin tarina. Randy Orton oli todellakin voittanut SummerSlamissa World Heavyweight -mestaruuden ja noussut 24-vuotiaana WWE:n historian nuorimmaksi päämestariksi (Vincen terveiset: ime paskaa Brock Lesnar). SS:n jälkeisessä Raw'ssa Orton puolusti vyötään uusintaottelussa Chris Benoitia vastaan, minkä jälkeen Evolution saapui vihdoin onnittelemaan Ortonia. Evolutionia ei ollut nähty Ortonin rinnalla sen enempää 'Slamissa kuin Raw'ssakaan, mutta nyt koko porukka oli Triple H:n johdolla onnittelemassa Evolutionin uutta ykkösnimeä... Vai oliko sittenkään? Ei. Kun Batista oli nostanut Ortonin hartioilleen, Triple H:n hymy hyytyi, ja hänen peukalonsa kääntyivät nyt jo legendaarisesti osoittamaan alaspäin. Samalla Batista jysäytti Ortonin kanveesiin, ja koko Evolution pieksi Ortonin veriseksi mössöksi. Show päättyi, kun Triple H ilmoitti, ettei Orton olisi ikinä päässyt mihinkään ilman Evolutionia. Kyse oli siis tietenkin siitä, että HHH ei voinut sietää sitä, että joku muu hänen porukastaan nousisi hänen ohitse. Niinpä Orton oli virallisesti erotettu Evolutionista, ja samalla Randyn face-turn oli valmis. Seuraavalla viikolla HHH vaati Ortonia ojentamaan päämestaruuden hänelle, mutta sen sijaan Orton päätti sylkeä Tripsun kasvoille. Tästä raivostunut HHH vaati Bischoffilta mestaruusottelun Ortonia vastaan Unforgiveniin, ja hän myös sai sen. Vielä ennen UG:tä Orton onnistui aiheuttamaan lisää verisuonen katkeamisia HHH:lle auttamalla Eugenen voittoon Triple H:ta vastaan käydyssä 1 on 1 -ottelussa.

Tämän ottelun suurin ongelma oli lopputulos ja se, että WWE:llä (lue: Triple H:lla) oli pakottava tarve saada ottelu päättymään siten, miten se päättyi. Samalla ei kuitenkaan haluttu "tuhota kenenkään uskottavuutta", joten lopputuloksena oli kuin suoraan TNA:n viime vuosien oppikirjoista vedetty sekaantumisrumba, jossa viimeisen reilun viiden minuutin aikana puhdas paini loisti poissaolollaan ja sen sijaan nähtiin tolkuton määrä raivostuttavia sekaantumisia ja muita typeriä käänteitä. On toki siitä huolimatta myönnettävä, että lopussa nähty terästuolin isku oli yksi rajuimmista terästuolilla lyönneistä, jonka olen painissa nähnyt. Siitä propsit erityisesti iskun vastaanottajalle. Muutenkin minua raivostuttaa tämän ottelun lopputulos todella paljon. Väittelin jo aikanaan Whatin kanssa ottelun lopputuloksesta, kun What arvosteli tämän tapahtuman ja piti lopputulosta hyvänä. Minusta tämä oli yksi WWE:n typerimmistä buukkauspäätöksistä koko 2000-luvulla, sillä tällä oli sellaisia seurauksia, joita kukaan ei varmasti edes tajunnut tämän ottelun aikana. Mutta se on kokonaan toinen tarina. Ottelu itsessään oli periaatteessa oikein mainio: siinä oli toimiva rakenne, siinä oli upea tunnelma ja siinä nähtiin molemmilta näyttäviä liikkeitä. Ei tämä silti huippuotteluksi olisi hyvälläkään lopetuksella noussut, koska sellainen todellinen erikoisuus, ainutlaatuisuus ja poikkeuksellinen paini jäivät puuttumaan, mutta olisi tämä silti puolikkaan enemmän saanut paremmalla lopetuksella.
*** (24:45)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Triple H (Pedigree on a steel chair)
*** Chris Jericho
** Christian
* Shawn Michaels

Kokonaisarvio Unforgivenistä: Main Eventin huonosta lopetuksesta huolimatta tämähän oli yllättävän kiva välippv! Yksi huippuottelu, yksi hieno semi-ME ja pari muutakin oikein hyvää kohtaamista. Tämän lisäksi vielä pari ihan kivaa väliottelua ja oikeastaan vain yksi huono ottelu, joka sekin oli enemmän angle kuin ottelu. Kokonaisuutena siis oikein kelpo paketti. Toisaalta mitään tajunnanräjäyttävää tai erityisen ikimuistettavaa ei nähty, joten ei tämä nouse Ok:ta paremmaksi. Pitää vielä nostaa hattua Raw'lle siitä, miten hyvin se on taistellut tärkeimpien painijoidensa loukkaantumisia vastaan. Tämän show'n aikana sairastuvalla olivat mm. Shelton Benjamin (kesäkuusta lähtien), Matt Hardy, Edge ja Eugene. Lisäksi esim. Christian ja Shawn Michaels olivat olleet viime kuukausina paljon poissa. Ei ole helppo rakennelle hienoja show'ita, jos monet parhaista painijoista ovat poissa.

1. WWE WrestleMania XX - Hieno
---------------
2. WWE Royal Rumble - Hyvä
3. WWE Backlash - Hyvä
4. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #95 - Hyvä
---------------
5. WWE SummerSlam - Ok
6. WWE No Way Out - Ok
7. WWE Unforgiven - Ok
8. WWE Bad Blood - Ok
9. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #80 - Ok
10. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #89 - Ok
11. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #84 - Ok
---------------
12. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #92 - Kehno
13. WWE Vengeance - Kehno
14. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #94 - Kehno
15. TNA Weekly PPV #103 - Kehno
16. TNA Weekly PPV #107 - Kehno
17. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #75 - Kehno
18. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #83 - Kehno
19. TNA Weekly PPV #105 - Kehno
20. TNA Weekly PPV #110 - Kehno
21. TNA Weekly PPV #102 - Kehno
22. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #90 - Kehno
23. WWE Judgment Day - Kehno
24. TNA Weekly PPV #109 - Kehno
25. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #96 - Kehno
26. TNA Weekly PPV #104 - Kehno
27. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #93 - Kehno
28. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #99 - Kehno
29. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #86 - Kehno
30. WWE The Great American Bash - Kehno
31. TNA Weekly PPV #106 - Kehno
32. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #88 - Kehno
33. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #85 - Kehno
34. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #87 - Kehno
35. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #91 - Kehno
36. TNA Weekly PPV #108 - Kehno
37. TNA Weekly PPV #100 - Kehno
38. TNA Weekly PPV #101 - Kehno
39. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #97 - Kehno
--------------
40. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #76 - Surkea
41. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #82 - Surkea
42. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #98 - Surkea
43. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #77 - Surkea
44. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #81 - Surkea
45. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #78 - Surkea
46. NWA Total Nonstop Action: Weekly PPV #79 - Surkea

Supermac
Viestit: 288
Liittynyt: Su 20.06.2004 19:49
Paikkakunta: Turku

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Supermac » Ma 29.09.2014 07:29

Olet sinä kyllä huikea kaveri, Kenitys! Isot rispectit tästä projektista.

Nyt kun näitä vuoden 2004 PPV-arvosteluja on lukenut, niin on se kyllä jännää, että muistan suurinpiirtein kaikki kuviot todella elävästi. Samaa ei välttämättä voisi sanoa vaikka viime vuoden tapahtumista.

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Ma 29.09.2014 17:32

:salut:

Huh, kiitos näistä sanoista.

Avatar
Ace86
Viestit: 272
Liittynyt: Pe 25.04.2008 23:32

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Ace86 » Ma 29.09.2014 22:11

Täydellistä tarinankerrontaa Kenitykseltä =D>

Vastaa Viestiin