Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Jos seuraat painitapahtumia reaaliajassa, tämä on oikea paikka sinulle. Mutta älä sitten pillastu jos joku möläyttää seuraavan PPV:n mestaruusottelun voittajan nimen varoittamatta. Täällä se on sallittua.
Vastaa Viestiin
Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Su 07.12.2014 17:29

Ilahduttavasti on ajankohtaiskeskustelu vienyt omankin mielenkiintoni. Niinpä en taaskaan muistanut keskellä viikkoa arvostelua julkaistu. Milloinkas #muuten Kenitys jatkat omaa projektiasi?
Hehe, kiitos kyselystä. Nyt on ollut sellaista hässäkää elämässä viime viikot, ettei ole ollut tälle projektille yhtään aikaa, mafiaa ehdin juuri ja juuri pyörittämään. Tarkoitus on kyllä palata mahdollisimman pian taas tähänkin aiheeseen, toivottavasti jo ensi viikolla :) Onneksi What on pitänyt homman pystyssä hyvillä arvosteluilla!

Avatar
What
Viestit: 3066
Liittynyt: To 20.07.2006 13:07
Paikkakunta: Rivers Mouth

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja What » La 13.12.2014 16:05

Hyvin taas muistin keskellä viikkoa postata.

Kuva
Sunnuntai, 3. Kesäkuuta 2007
Veterans Memorial Arena, Jacksonville, Florida


Tiivis oli maksutapahtumien tahti alkukesästä. Judgment Daysta oli aikaa kaksi viikkoa ja Vengeance kolmen viikon päästä. Kolme ppv:tä viiteen viikkoon. Sen lisäksi vuorokautta ennen tätä oli nähty Saturday Nigh’t Main Event spesiaali. One Night Stand ilmestyi ppv-kartalle vuonna 2005 jolloin se oli lähinnä ECW:n muistojuhla. Vuotta myöhemmin mentiin edelleen ECW-teemalla ja sitä seurasi brändin uudelleenherättäminen televisioon. Nyt kolmannella kertaa kyseessä ei ollut enää ECW-teemainen tapahtuma vaan normaali väli-ppv. Tosin jotain oli säilytetty: tapahtuma kantoi lisänimeä Extreme Rules, eli jokaisessa ottelussa oli hardcore stipulaatio. Muutamaa vuotta myöhemmin Extreme Rules tuli sitten omaksi tapahtuman nimekseen. Selostajia tälläkin kertaa kuusin kappalein.

Stretcher Match
Randy Orton VS. Rob Van Dam

Judgment Dayssa legendantappaja oli lähettänyt Shawn Michaelsin sairaslomalle vakavan aivotärähdyksen saattelemana. Rob Van Dam oli noussut puolustamaan Michaelsia syvästi paheksumalla Ortonin tekoja wwe.comin haastattelussa. Tämä ulostulo oli tietenkin suututtanut Ortonin ja edeltävässä Raw’ssa Randy olikin julmasti potkinut Van Damia päähän, joten hän tuli otteluun jo valmiiksi heikentyneessä tilassa. Stipulaationa oli paari ottelu, eli ainoa tapa voittaa oli kärrätä vastustaja paarien päällä sisääntulorampilla olevan maaliviivan yli.

Alkuun vaikutti siltä, että tässä nähdään toisinto Michaels-ottelusta. RVD kun keskittyi myymään aivotärähdystään eikä moneen minuuttiin tuntunut saavan minkäänlaista offensiivia perille. Yhtä äkkiä ihmemies kuitenkin virkosi ja tässä nähtiinkin ihan täyspitkä, kohtuullisen mukava hardcore-ottelu. Hurjin spotti oli RVD:n Somersault Plunge köysien yli suoraan lattialle, kun Orton viime tipassa veti paarit ja itsensä tieltä pois. Pari muutakin mukavaa hetkeä tässä oli ja loukkaantumisen kanssa kipuileva RVD veti altavastaajahyvis rooliinsa mallikkaasti. Kelvollinen avaus, vaikka parempaankin oli eväitä.
Spoiler: näytä
Kesto: 14:35
Voittaja: Rob Van Dam

Arvosana: ** ¾


Ottelun jälkeen + tulevaisuudesta
Spoiler: näytä
Van Dam ei voittooan kauaa kerennyt juhlia kun hurjistunut Orton hyökkäsi tämän kimppuun selästä. Raa’an pieksennän aikana Orton muun muassa iski Van Damille DDT:n turva-aidan päältä lattialle. Lopulta paareja siis tarvitsi RVD. Tämä olikin siinä mielessä merkityksellinen ottelu, että se oli Rob Van Damin viimeinen WWE:ssä aina vuoteen 2013 saakka. Van Damia ei itse asiassa nähty minkäänlaisessa painikehässä useampaan vuoteen tämän ottelun jälkeen. Mutta niin vain mies elvytti uransa 2010-luvulla.
Six Man Tag Match (Tables)
Sandman, Tommy Dreamer & CM Punk VS. New Breed (Burke, Striker & Cor Von)

CM Punk oli tässä keskiössä. Kuukausien ajan originaalit ja New Breed olivat houkutelleet ECW:n nopeimmin nousevaa staraa riveihinsä. Lopulta Punk oli päätöksensä tehnyt ja Judgment Dayssa päihittänyt Uuden Rodun ilkeän johtajan Elijah Burken. Nyt Punk sitten liittyi originaalien joukkueeseen tässä pöytämatsissa. Ratkaisuun riitti, että yksi joukkueen jäsenistä juntattiin pöydän läpi.

Eihän tämä kovin erikoinen matsi ollut. Ajoittain kyllä ihan viihdyttävää roskapainia minkä vuoksi tämä sellaisena välipalana toimi. Mieleen jäi lähinnä Matt Strikerin törkeä ylimyynti. Pienenä vinkkinä Strikerille voisi sanoa: älä tee sitä, ellet osaa tehdä tyylikkäästi.
Spoiler: näytä
Kesto: 7:19
Voittajat: Sandman, Dreamer & Punk

Arvosana: **


World Tag Team Championship (Ladder)
The Hardys © VS. World’s Greatest Tag Team (Haas & Benjamin)

Charlie Haasin ja Shelton Benjaminin urakehitykset yksilöpainijoina eivät olleet edenneet odotusten mukaisesti. Näin ollen kaksikko oli päättänyt palata joukkuepainin pariin, jossa he muutamia vuosia takaperin menestyivät. Nyt tämä itseään maailman parhaaksi sanova joukkue sai mahdollisuuden todistaa väitteensä voittamalla mestaruudet Hardyilta, vieläpä heidän omalla mukavuusalueella, tikasottelussa.

Nyt oli herkkupala edessä. Etenkin Jeff ja Shelton olivat takavuosina osoittaneet kuuluvansa tikasottelijoiden ehdottomaan eliittiin ja hyvää taustatukea oli varmasti tiedossa miesten joukkuekavereilta. Eikä tätä tosiaan voi pettymykseksi luonnehtia. Meno oli kiivasta ja spottien täyteistä. Tikkaita käytettiin hienosti aseena ja usemmat tikkaat laitettiin säpäleiksi kun mies heitettiin niiden läpi. Tästä olikin selkeästi tullut WrestleManian jälkeen yksi WWE:n suosikkispoteista. Eritoten Shelton Benjamin loisti kuin kirkkain timantti, tällaisissa otteluissa hän oli ehdottomasti parhaimmillaan. Erittäin mainio ottelu, vaikka ihan neljän tähden tasolle ei noussutkaan. Siihen olisi tarvinnut vielä jotain vähän enemmän. Piristävää kuitenkin sillä koko Judgment Dayssa tai tämän tapahtuman alussa ei yhtä hienoa äksöniä oltu nähty.
Spoiler: näytä
Kesto: 17:19
Voittajat: Hardys

Arvosana: *** ½


Lumberjack Match
Kane VS. Mark Henry

Voihan rähmä sentään. Miksi Henry & Kane eivät voineet elää sulassa sovussa? Nyt jouduimme katsomaan heidän välienselvittelyään tässä suorassa lähetyksessä. Taustalla tässä oli se, että Mark Henry oli viime viikkoina aloittanut uudestaan vuodelta 2006 tutun tuhoamisensa ja erikoistunut halpamaisiin hyökkäyksiin kun vastustaja oli puolustuskyvytön. Yksi uhreista oli Undertaker, jonka kimppuun Henry oli hyökännyt häkkimatsin päätteeksi. Tuo oli mahdollistanut Edgelle salkun lunastuksen ja Undertaker joutui jäämään sairaslomalle. Lähinnä veljensä loukatun kunnian vuoksi Kane oli sitten noussut vastustamaan Henryn kolttosia. Kehää ympäröi 12 tukkimiestä. Yksi heistä oli Chris Benoit. Samalla tämä oli viimeinen kerta kun Benoit’ta nähtiin maksutapahtumassa. Koko maailmaa järkyttäneeseen tragediaan oli aikaa enää kolme viikkoa.

Ääh, puuh, lääh. Nuo ovat ne osittain rivotkin äänet joita kuullaan kun kaksi isoa miestä halailee toisiaan puolialasti. Ja sitä tämä nimenomaan oli. Tylsää halailua. Paremmalla bookkauksella Henry-Kane tietysti voisi olla kohtuullisen viihdyttäväkin matsi, mutta nyt se oli kaikkea muuta. Ei paljoa kerrottavaa jäänyt tästä.
Spoiler: näytä
Kesto: 9:08
Voittaja: Mark Henry (Bear Hug)

Arvosana: *


ECW World Championship (Street Fight)
Bobby Lashley VS. Vince McMahon © w./Shane & Umaga

Vincellä muuten alkoi olla ihan hyvin hiuksia päässä kaksi kuukautta ajelun jälkeen. Testosteronia vanhalla miehellä siis edelleen tuntui riittävän. WrestleManiassa tapahtuneesta hiustenleikkuustahan tämä oli lähtenyt. Vince oli Backlashissa voittanut ECW-mestaruuden Lashleylta 3vs.1 tasoitusottelussa. Judgment Dayn samanmoisessa matsissa Lashley voitti, mutta Shanen selättäminen ei kelvannutkaan. Ottelun jälkeen Vince kun kertoi Lashleylle uudesta stipulaatiosta, että mestari itse pitäisi selättää. Nyt vihdoin ja viimein Lashleyn oli määrä saada yksilökohtaaminen ilkeän tuolimiehen kanssa. Tosiasiassa tämäkin oli 3vs.1 tasoitusottelu, katutappelu säännöt kun sen mahdollistivat.

Jotenkin tämä koko feudi tuntui vastenmieliseltä. Ehkäpä sen vuoksi, että tämä oli niin ilmiselvää Lashleyn pakkosyöttöä, väkinäistä megapushia. Toinen syy oli se, että otteluista ei ollut paljoa odotettavissa. Eikä tämäkään kummoinen ollut. Shane McMahon kuitenkin pelasti sen mitä pelastettavissa oli. Hän esitti vatipäisen kyynärpääpudotuksen selostuspöydän läpi ja sen lisäksi huiman Coast-to-Coast loikkansa kehäkulmauksesta toiseen. Lisäksi ne hetket jolloin Lashley räjähtävästi heitteli vastustajiaan olivat ihan hauskoja. Sen suurempia ilonaiheita tässä ei kuitenkaan ollut. Tai oikeastaan oli. Se, että tämä oli nyt ohi.
Spoiler: näytä
Kesto: 12:25
Voittaja: Lashley (Spear)

Arvosana: **


Pudding Match
Candice Michelle VS. Melina

Mutapaini on tietysti ikivanha konsepti. Nyt pumpattava uima-allas oli täytetty suklaavanukkaalla jossa Candice ja Melina pyörivät kolmen minuutin ajan. Hulvatonta, eikös? Ainakin nälkää näkevien ihmisten mielestä.
Spoiler: näytä
Kesto: 3:00
Voittaja: Candice Michelle

Arvosana: DUD


World Heavyweight Championship (Steel Cage)
Edge © VS. Batista

Vanukasaltaassa pyöriskelyn jälkeen tunnelma hieman vakavoitui. Ennen Judgment Dayta MM-kuvioissa oli käynyt melkoinen myllerrys, josta Edge oli selviytynyt voittajana. Kaksi viikkoa sitten kanadalainen oli päihittänyt Batistan, mutta kysymysmerkkejä jäi ilmaan. Batistan kinttu kun oli arkana ja juuri tämä mahdollisti Edgen halvan Roll Up ratkaisun. Nyt Elukan jalka oli jo parempana ja kaiken lisäksi ottelu käytiin vuosien saatossa varsin armottomaksi ympäristöksi osoittautuneen teräshäkin sisällä.

JD:n ottelu oli varsin keskinkertainen joten tasoa tuli nostaa. Se toki tapahtuikin, mutta ei ehkä ihan riittävästi. Ajoittain tämä oli kyllä viihdyttävää, etenkin niinä hetkinä kun riskialttiisti taisteltiin häkin reunuksella. Harmittavasti tästäkin uupui se todella tulinen vaihe. Juuri se, jossa vastustajaa juntataan nimikkoliikkeellä kanveesiin ja luodaan täpäriä near fall-tilanteita, jotka sytyttävät yleisön täysillä mukaan. Sellaista tässä ei nähty. Ihan hyvää peruspainia kylläkin ja välillä häkkiä käytettiin näppärästi aseena. Enemmän olisi siltikin saattanut odottaa. Ehkä tämä käy todisteeksi siitä, että Edge ei kaikesta huolimatta mikään kaikkien aikojen kehävelho ollut.
Spoiler: näytä
Kesto: 15:38
Voittaja: Edge (escape)

Arvosana: ***


WWE Championship (Falls Count Anywhere)
John Cena © VS. The Great Khali

Osittain epäonnekkaiden sattumustenkin seurauksena tämä oli Raw’n päämestaruuskuvioiden taso. Judgment Dayssa Cena oli tehnyt mahdottoman ja pakottanut Suuren Kaalin luovuttamaan. Hidastus kuitenkin armotta kertoi, että intialaisen jalka oli kehäköyden alla, joten Cenan voitto oli epäpuhdas. Niinpä jättiläinen oli vaatinut uusintamatsia, joka hänelle myös myönnettiin. Lisästipulaationa oli, että selätyksen pystyi tekemään missä tahansa.

Kyllähän Cena kaikkensa yritti ja jonkinlaisen sisupuukon koko feudista ansaitsisi. Khali vaan kertakaikkiaan oli niin kankea ja muutenkin taidoiltaan vajaa, että kovinkaan kummoiseen lopputulokseen ei voinut onnistuessaankaan päästä. Muutama ihan kiva spotti jäi tämän ottelun anniksi. Kautta aikojen WWE:n valttikortti verrattuna kilpailijoihinsa on ollut se, että he ovat osanneet lähettää yleisön tyytyväisenä kotiin. Pääottelut ovat rokanneet, vaikka muu tapahtuma olisi miten kuraa hyvänsä. Nyt kahdessa tapahtumassa Cena ja Khali ovat otelleet surkean ottelun. Toivottavasti kurssi pääotteluiden osalta kääntyy ja pian.
Spoiler: näytä
Kesto: 10:30
Voittaja: John Cena

Arvosana: * ½


*** Shelton Benjamin
** Jeff Hardy
* Rob Van Dam


Yhteenveto: Baclash oli vielä oikein mainio tapahtuma, mutta tämä jatkoi Judgment Dayn viitoittamalla erittäin synkällä polulla. Pääkuvio oli Cena vs. Khali mikä yksistään kertoo jo riittävän paljon. Lisäksi mukana oli Kanen ja Henryn halailua sekä vanukasaltaassa räpiköintiä. Onneksi sentään Hardyjen sekä Haasin & Benjaminin tikasottelu oli mukana ja sehän oli täyttä rautaa. Harmittavasti se kuitenkin jäi tapahtuman ainoaksi selkeästi hienoksi osaksi. Ehkäpä tiivis ppv-tahti ja epäonnekkaat loukkaantumiset olivat tylsyttäneet WWE:n parhaan terän. Missä on se alkuvuoden fiilis? Haluan sen takaisin.

Pähkinänkuorispoilerit
Orton VS. RVD (14:35) ** ¾
Sandman, Dreamer & Punk VS. New Breed (7:19) **
Hardys VS. WGTT (17:19) *** ½ (illan paras)
Kane VS. Henry (9:08) *
Vince VS. Lashley (12:25) **
Candice VS. Melina (3:00) DUD
Edge VS. Batista (15:38) ***
Cena VS. Khali (10:30) * ½




PPV Ranking 2007
1 WWE – Royal Rumble 3,55
2 WWE - Backlash 3,13
3 WWE - WrestleMania XXIII 2,97
4 TNA - Lockdown 2,94
5 WWE - New Year’s Revolution (Raw) 2,86
6 TNA - Sacrifice 2,81
7 TNA – Final Resolution 2,71
8 TNA - Destination X 2,56
9 TNA - Against All Odds 2,25
10 WWE - No Way Out 2,13

11 WWE - Judgment Day 2,00
12 WWE - One Night Stand 1,97

Vuoden matsi ehdokkaat
1. John Cena VS. Umaga (LMS) / Royal Rumble
2. 30 Man Royal Rumble Match
3. Shawn Michaels VS. John Cena / WrestleMania
4. Chris Harris VS. James Storm (TDM) / Sacrifice


Näiden kahden perättäisen WWE:n "mestarituotoksen" jälkeen tervehdin ilolla seuraavaa tapahtumaa, joka on TNA:n 5-vuotisjuhla.

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Su 21.12.2014 00:46

Jeesjees.

10 vuotta

Pitää aloittaa tämä juhlistusviesti parilla numerofaktalla. Olen tämän projektini aikana katsonut yhteensä 333 ppv:tä. Jos arvioidaan, että yhdessä ppv:ssä olisi ollut keskimäärin 7 ottelua, se tarkoittaa, että olen nähnyt noin 2300 ottelua koko projektini aikana. Luultavasti vähän enemmän. Suurin osa tapahtumista kesti kolme tuntia, mutta TNA:n viikottais-ppv:t laskevat keskiarvoa vähän, joten keskimäärin yksi tapahtuma kesti ehkä noin kaksi ja puoli tuntia. Se tarkoittaa, että olen katsonut yhteensä 832 ja puoli tuntia painia tätä projektia varten. Olisinko voinut käyttää sen järkevämmin? Epäilemättä, mutta toisaalta varmaan myös paljon huonomminkin. 832 ja puoli tuntia ei ole loppujen lopuksi kuin noin... 35 päivää. Kuukausi elämästäni. Heh. Eikä siihen ole edes laskettu arvostelujen kirjoittamiseen kulunutta aikaa. Taidanpa lopettaa nämä numerofaktat tähän.

Kaikkihan alkoi siis yli viisi ja puoli vuotta sitten, tarkalleen ottaen 24.5.2009, kun postasin tähän aiheeseen tämän viestin. Olin sitä ennen katsonut jo vuoden 1995 WWF-ppv:t, koska olin jostain syystä saanut päähänpistoksen ruveta katsomaan läpi kaikki In Your House -nimiset WWF:n ppv:t, vaikka tiesin jo etukäteen, että erityisesti niitä alkupään IYH-tapahtumia haukuttiin täysin paskoiksi. En masentunut tuosta kritiikistä, vaan avasin huhtikuussa 1995 järjestetyn IYH 1:n, josta kaikki sitten alkoi. Vasta muutaman IYH:n katsomisen jälkeen päätin katsoa muutkin vuoden 1995 ppv:t, eli oikeastaan katsoin vuoden 1995 varsin epäloogisessa järjestyksessä. Samalla aloin ihan huvikseni kirjata kaikkien tapahtumien otteluille antamiani arvosanoja ylös (koska olin tehnyt niin myös vuoden 2008 ppv:eiden kanssa arvostellessani niitä tälle foorumille), ja lopulta minulla oli koko vuoden 1995 arvosanat ylhäällä. En ole koskaan postannut yhtään vuoden 1995 arvostelua tänne, mutta postasin kuitenkin tuossa avausviestissäni mm. näkemykseni vuoden 1995 WWF:n 10 parhaasta ottelusta. Vasta tuon postauksen jälkeen sain idean, että alkaisin seuraavina vuosina katsoa WWF:n lisäksi myös WCW:tä ja kaikkia muitakin amerikkalaisten promootioiden ppv:eitä. Myöhemmin on harmittunut, etten koskaan jaksanut enää katsoa vuoden 1995 WCW:n tapahtumia läpi, vaikka ne kuulema aika kuraa olivatkin. Tuosta homma kuitenkin sai alkunsa, enkä ole sitä sen jälkeen osannut lopettaa. Ja tässä sitä nyt ollaan. Viisi ja puoli reaaliajan vuotta ja 10 historiallisen ajan vuotta myöhemmin.

Mietin jonkun aikaa, pitäisikö minun päättää tämä projektini, kun saan 10 vuotta täyteen, mutta enpä minä osaa tätä vanhojen tapahtumien katsomista vieläkään lopettaa. Ajattelin, että homma muuttuu tylsäksi, kun alan katsoa tapahtumia, jotka olen jo aikanaan katsonut, mutta toisaalta niistä on jo se kymmenisen vuotta aikaa. En siis tosiaankaan muista kovin tarkasti, mitä yksittäisissä ppv:eissä on tapahtunut, ja minua ihan oikeasti jopa kiinnostaa päästä katsomaan noiden tapahtumien meininkiä - vaikka siellä on paljon kuraa varmasti luvassa. Sitä paitsi TNA:n puolelta olen nähnyt vain satunnaisesti ppv:eitä, joten niidenkin läpikäyminen motivoi tämän projektin jatkamisessa. Niinpä ei tässä auta muu kuin jatkaa eteenpäin. Mietin myös, kiinnostaako ketään enää lukea noita arvosteluja, kun menen uudempiin tapahtumiin (joita What on jo menestyksekkäästi käynyt tässä aiheessa läpi), mutta ainakin tähän mennessä teitä lukijoita on tuntunut riittävän, ja luotan siihen, että jotakuta näkemykseni vielä seuraavienkin vuosien tapahtumista voisivat kiinnostaa :) Sitä en tiedä, pääsenkö joskus postaamaan toisen 10-vuotisjuhlaviestin, mutta katsellaan sitä aikanaan.

Sitten itse asiaan. Koska tällainen virstanpylväs on huomioitava jollain tapaa, päätin luoda tämmöisen erillisen 10-vuotistilinpäätöksen, jossa kokoan yhteen kaikki turhimmat tilastofaktat ja muut knoppitiedot, joita olen näiden vuosien aikana kirjannut ylös. Lopuksi sitten jaan vielä palkinnot koko tämän 10-vuotiskauden parhaimmistolle (ja pahimmistolle). Samalla uudistan noita awards-kategorioita vähän siitä, mitä ne ovat aikaisemmin olleet. Tässä juhlapostauksessa ne mukailevat enemmän esim. enskan Wrestling Awardsin kategorioita.

Painivuodet parhausjärjestyksessä:
1. 1997
2. 2002
3. 2001
4. 1996
5. 2003
6. 2000
7. 1998
8. 2004
9. 1999
10. 1995

Olen tässä koko projektin aikana listaillut katsomani vuodet paremmuusjärjestykseen. Se ei ole ollut mitenkään yksinkertaisen helppoa, kuten vuotuisissa perusteluissa on käynyt ilmi. Joistain vuosista on jäänyt mahtavia muistoja, mutta loppujen lopuksi kokonaistaso on ollut sen verran heikko, että kovin korkealle ei ole päästy. Toisaalta taas jokaisesta vuodesta löytyy omat heikot puolensa, joten mitään täydellistä painivuotta ei edes ole olemassa. Toisina vuosina oli paljon yksittäisiä kovia otteluita mutta vähän hienoja kokonaistapahtumia. Toisina taas toisin päin. Joinain vuosina varmaan tv-show't olisivat nostaneet vuoden kokonaisviihdyttävyyttä, joinain vuosina ne olisivat puolestaan laskeneet sitä.

Tämä ei siis tosiaan ole mikään ultimaattinen totuus parhaista painivuosista vaan loppujen lopuksi aika mutu-fiiliksellä viritelty järjestys siitä, miten paljon viihdyin katsoessa mitäkin vuotta. Sen verran hattua pitää nostaa vuosien 1995-2004 kokonaistarjonnalle, että vielä 8. sijallakin oleva 2004 oli mielestäni varsin onnistunut painivuosi ja joiltain osin jopa erittäin upea paketti. Kaksi viimeistä (1999 ja 1995) olivat sitten ehkä rehdisti heikompia, mutta oli niissäkin toki omat hetkensä. Parhaaksi valikoitui 1997, jolloin WCW nautti vielä huippuajoistaan mutta WWF:n uusi nousu oli alkamassa. Samaan aikaan ajoittuivat myös ECW:n ensimmäiset ppv-lähetykset, joten kasassa oli kiistattomasti ikimuistoinen vuosi. Kovin kauas eivät jää kuitenkaan vuodet 2002 tai 2001:kään.

Mutta se kokonaisfiiliksestä. Mennään sitten yksityiskohtaiseen nippelitietoon.

Top 10 eniten huippuotteluita painineet painijat:
1. Shawn Michaels (WWF/WWE) - 20
2. Triple H (WWF/WWE) - 19
3. Steve Austin (WWF/WWE) - 17, Chris Benoit (WCW/WWF/WWE) - 17
5. Bret Hart (WWF/WCW/WWA) - 13, The Undertaker (WWF/WWE) - 13, The Rock (WWF/WWE) - 13
8. Kurt Angle (WWF/WWE) - 12, Chris Jericho (WCW/WWF/WWE) - 12, Rob Van Dam (ECW/WWF/WWE) - 12, Jerry Lynn (WCW/ECW/WWF/WWA/TNA) - 12

Tätä listausta olen ylläpitänyt jokaisen vuoden päätteeksi, joten kovin suuria yllätyksiä ei tule. Ensimmäisinä vuosina tämän listan kärjessä oli Bret Hart, sitten sinne nousi Steve Austin, ja lopulta ykköspaikan otti Shawn Michaels, vaikka HBK oli välissä neljä vuotta poissa painikehistä. Aivan käsittämätön suoritus Michaelsilta, kun otetaan huomioon, että hän on koko tämän projektin aikana paininut noin 40 ottelua. Toisin sanoen lähes joka toinen Michaelsin ottelu on ollut vuoden päättyessä huippuotteluiden listalla. Huh huh. Kunniaa pitää antaa myös Triple H:lle, vaikka tällä olikin myös heikompia vuosia joukossa. Steve Austin ja Chris Benoit jakavat listan sijan 3, ja Bret Hart on yhä sijalla 5, vaikka hän paini viimeisen ottelunsa jo vuonna 1999. Loppusijatkin menevät tutuille konkareille.

Top 10 tähtipainijat:
1. AJ Styles (WWA/TNA) - 162
2. Shawn Michaels (WWF/WWE) - 94
3. Chris Benoit (WCW/WWF/WWE) - 92
4. Steve Austin (WWF/WWE) - 77
5. Chris Jericho (WCW/WWF/WWE) - 75
6. Low-Ki (WWA/TNA) - 63
7. Jerry Lynn (WCW/ECW/WWF/WWA/TNA) - 61
8. The Rock (WWF/WWE) - 59, Triple H (WWF/WWE) - 59
10. Christopher Daniels (WWA/TNA) - 57

Olen myös joka vuoden päätteeksi listannut eniten tähtiarvosanoja saaneet painijat, ja tässä on sitten tuon listan top 10 -kärki koko projektin ajalta. Tässä (kuten monissa muissakin) tilastossa tuloksia toki hieman vääristää se, että TNA järjesti ppv:eitä joka viikko, mutta toisaalta eipä tässä 10:n kärjessä ole kuin neljä TNA:ssa paininutta, mikä kertoo siitä, että tähtiarvosanat keskittyivät aika hyvin niille tietyille parhaille. Kiistattoman ykkössijan vie TNA:n kiistaton ykköspainija AJ Styles, joka keräili lähes joka viikko tähtiä, minkä ansiosta hän pääsi kahdessa ja puolessa vuodessa lähes 70 pisteen erolla kärkeen. Stylesin lisäksi muutkin listalla näkyvät TNA-nimet ovat tuttuja X-Divarista (Low Ki, Lynn ja Daniels), mutta TNA:n ulkopuolella kärkipaikat kuuluvat tälläkin listalla kokeneille Main Eventereille. Michaels joutuu tyytymään tässä listassa kakkossijaan, ja Benoit nappaa kolmospaikan myös tässä. Austinkin sinnittelee kärkisijoilla, vaikka lopetti aktiiviuransa jo vuonna 2002.

Top 10 Main Eventissä painineet:
1. Jeff Jarrett (WWF/WCW/WWA/TNA) - 52
2. AJ Styles (WWA/TNA) - 45
3. Steve Austin (WWF/WWE) - 38, Undertaker (WWF/WWE) - 38
5. Triple H (WWF/WWE) - 37
6. Hulk Hogan (WCW/WWF/WWE) - 34
7. Kevin Nash (WWF/WCW/WWE) - 28
8. The Rock (WWF/WWE) - 26
9. Shawn Michaels (WWF/WWE) - 23
10. Sting (WCW/WWA/TNA) - 20, Raven (ECW/WCW/WWF/TNA) - 20

Okei, tätä tilastoa en ole tainnut aikaisemmin julkaista projektini aikana. Kuten kaikille on varmasti jo käynyt selväksi, olen kunnon tilastonörtti, joten olen kyllä keräillyt kaikenlaista tilastotietoja ihan vain omaksi iloksi :D Tämä on yksi niistä. Tässä on nyt kuitenkin hyvä paikka paljastaa salaiset tilastot. Kyseessä on siis ppv:eissä painittujen Main Eventien määrä, joten nyt ei ole kyse minun jakamasta arvostuksesta vaan ihan promootioiden omista buukkauspäätöksistä. Niinpä ykkössijalla keikkuukin vanha kunnon Jeff Jarrett, josta en ole koskaan pahemmin piitannut mutta joka on paininut tuhottoman monta ME:tä erityisesti TNA:ssa. TNA-tähdistä kakkossijalle on ehtinyt nousta AJ Styles, mutta muuten TNA-painijoista listalla ovat vain Raven ja hyvin harvoin TNA:ssa vieraillut Sting. Kärkisijoilla myös tässä oli tutuista nimistä Steve Austin, Undertaker, Triple H, The Rock ja Shawn Michaels. Vähemmän laatupisteitä keräneistä painijoista top kymppiin mahtuivat Jarrettin lisäksi Kevin Nash ja Hulk Hogan.

Top 10 eniten mestarina esiintymisiä:
1. Jeff Jarrett - 95 (WWF Intercontinental, WCW US Heavyweight, NWA North American, WWF Tag Team, WWF European, WCW World Heavyweight, WWA World Heavyweight, NWA World Heavyweight)
2. AJ Styles - 53 (WWA International Cruiserweight, TNA X Division, NWA Tag Team, NWA World Heavyweight)
3. Triple H - 47 (WWE Intercontinental, WWF European, WWF World, WWF Tag Team, World Heavyweight)
4. Steve Austin - 40 (Million Dollar, WWF Tag Team, WWF Intercontinental, WWF World)
5. Booker T - 38 (WCW Tag Team, WCW Television, WCW World Heavyweight, WWE United States, WWF Hardcore, World Tag Team)
6. Kevin Nash - 35 (WWF World, WWF Tag Team, WCW Tag Team, WCW World Heavyweight)
7. The Rock - 34 (WWF Intercontinental, WWE World, WWF Tag Team, WCW World)
7. Chris Jericho - 34 (WCW Cruiserweight, WCW Television, WWE Intercontinental, WWF European, WCW World, WWF Undisputed, World Tag Team)
9. Eddie Guerrero - 33 (WWE United States, WCW Cruiserweight, WWF European, WWE Intercontinental, WWA International Cruiserweight, WWE Tag Team, WWE World)
10. Rob Van Dam - 32 (ECW Television, ECW Tag Team, WWF Hardcore, WWE Intercontinental, World Tag Team, WWE Tag Team)
10. Billy Gunn - 32 (WWE Tag Team, WWF Hardcore, WWF Intercontinental)

Tätäkin tilastoa olen aina vuoden päätösviestiin postaillut, joten sen kummempia selittelyitä tämä ei tarvinne. Kyseessä siis lukuja siitä, kuinka monta kertaa kukin painija on esiintynyt ppv:eissä jonain mestarina. TNA:n kärkikaksikko Jeff Jarrett ja AJ Styles hallitsevat myös tätä listaa, mutta muut sijat kuuluvat WWE- ja WCW-painijoille. Austin, HHH Rock ja Nash ovat tuttuja muiltakin listoilta, mutta muuten nimet ovat jopa vähän tuoreempia. Booker T yltää WCW-uransa ansiosta hyvin korkealle, ja RVD:n ECW-aika nostaa hänet ainoana ECW:ssä painineena top kymppiin. Billy Gunn saa puolestaan kiittää joukkuepainiuraansa top kymppiin mahtumisesta.

Sitten tilasto, jota en ole aikaisemmin postaillut tähän aiheeseen.

Top 50 eniten otteluita painineet:

Kyllä vain, olen tosiaan listannut jokaisen painijan ottelumäärät koko tämän projektin ajalta, ja tässä on nyt listattuna kaiken kaikkiaan 50 eniten otteluita paininutta sankaria. Nämä ovat siis kaikessa yksinkertaisuudessaan 50 (tai oikeastaan 52, koska sija 50 on jaettu kolmen painijan kesken) painijaa, joilta olen nähnyt kaikkein eniten otteluita. En tiedä, onko tämä tilasto millään tavalla kiinnostava kenenkään muun kuin minun mielestäni, mutta minusta on jotenkin hauskaa nähdä lukuina se, keiden sankareiden seikkailua tämän projektin aikana on saanut/joutunut kaikkein eniten katsoa.

1. Jeff Jarrett (WWF/WCW/WWA/TNA) - 128
2. AJ Styles (WWA/TNA) - 99
3. Jerry Lynn (WCW/ECW/WWA/TNA) - 98
4. Triple H (WWF/WWE) - 93, BG James (WWF/WWA/TNA) - 93
6. Undertaker (WWF/WWE) - 92
7. Chris Jericho (WCW/WWF/WWE) - 91, Chris Harris (TNA) - 91
9. Chris Benoit (WCW/WWF/WWE) - 89
10. Booker T (WCW/WWF/WWE) - 85
11. Kid Kash (ECW/TNA) - 84
12. James Storm (TNA) - 83
13. Big Show (WCW/WWF/WWE) - 80
14. Kane (WWF/WWE) - 77
15. The Rock (WWF/WWE) - 72
16. Eddie Guerrero (WCW/WWF/WWA/WWE) - 69
17. Steve Austin (WWF/WWE) - 68, Raven (ECW/WCW/WWF/TNA) - 68, Ron Killings (WWF/TNA) - 68
20. D-Lo Brown (WWF/TNA) - 67
21. Sonny Siaki (TNA) - 66
22. Syxx-Pac (WWF/WCW/TNA) - 65
23. Kevin Nash (WWF/WCW/WWE/TNA) - 64, Konnan (WCW/WWA/TNA) - 64, Glenn Gilberti (WCW/WWA/TNA) - 64
26. Bubba Ray Dudley (ECW/WWF/WWE) - 63
27. Diamond Dallas Page (WCW/WWF/TNA) - 62, Edge (WWF/WWE) - 62, Kurt Angle (WWF/WWE) - 62
30. Billy Gunn (WWF/WWE) - 61
31. D-Von Dudley (ECW/WWF/WWE) - 60
32. Christian (WWF/WWE) - 59, Prime Time (WCW/TNA) - 59
34. Rey Mysterio (WCW/WWE) - 57
35. Ric Flair (WCW/WWF/WWE) - 56
36. Scott Hall (WWF/WCW/TNA) - 55, Christopher Daniels (WWA/TNA) - 55
38. Sting (WCW/WWA/TNA) - 54, Rob Van Dam (ECW/WWF/WWE) - 54
40. Lex Luger (WWF/WCW/WWA/TNA) - 53
41. Scott Steiner (WCW/WWA/WWE) - 52, Dustin Rhodes (WWF/WCW/WWE/TNA) - 52
43. Perry Saturn (ECW/WCW/WWF/WWA/TNA) - 51, JBL (WWF/WWE) - 51, Chris Sabin (TNA/WWA) - 51
46. Mick Foley (WWF/WWE) - 50
47. Hulk Hogan (WCW/WWF/WWE) - 49
48. Shane Douglas (WWF/ECW/WCW/TNA) - 48
49. Faarooq (WWF/WWE) - 47
50. Don Harris (WWF/WCW/TNA) - 45, Billy Kidman (WCW/WWF/WWE) - 45, Jeff Hardy (WWF/TNA) - 45

TNA:n tapahtumien määrä toki vääristää jonkin verran tilastoa, mutta lähinnä muutaman yksittäisen nimen kohdalla (Styles noussut parissa vuodessa kärkipaikoille, samoin Storm ja Harris). Suurin osa on kuitenkin pitkän uran tehneitä veteraaneja, ja ykkösenä listalla on kukapa muu kuin TNA:n ykkösnimi ja muutenkin aivan perkeleellisesti otteluita vetänyt Jeff Jarrett. Mikä parasta, näihin kaikkiin Jarrettin otteluihin ei mahdu YHTÄÄN ottelua, joka olisi saanut arvosanaksi **** tai enemmän. Se oikeastaan kertoo kaiken tarpeellisen Double J:n urasta. Kontrasti esimerkiksi listalla toisena olevaan AJ Stylesiin on otteluiden laadussa aika suuri.

Ja sitten vielä koosteviestin lopuksi Awardseihin. Ensin listauksena eniten Awards-palkintoja keränneet ja sitten koko 10-vuotiskauden ultimaattisten palkintojen jako.

Top 10 eniten Awards-palkintoja:
1. Steve Austin - 12 (Most Charismatic, Best on Interviews, Match of the Year, Feud of the Year, Wrestler of the Year)
2. Shawn Michaels - 11 (Most Charismatic, Match of the Year, Tag Team of the Year, Feud of the Year, Wrestler of the Year)
3. Triple H - 10 (Worst Feud of the Year, Most Overrated, Most Improved, Most Charismatic, Best on Interviews, Match of the Year, Feud of the Year, Wrestler of the Year)
4. Kurt Angle - 9 (Best Gimmick, Rookie of the Year, Best Technical Wrestler, Match of the Year, Feud of the Year, Wrestler of the Year)
4. Chris Benoit - 9 (Most Underrated, Best Technical Wrestler, Match of the Year, Feud of the Year, Wrestler of the Year)
6. Mick Foley - 7 (Best Brawler, Match of the Year, Feud of the Year, Wrestler of the Year)
7. Bret Hart - 6 (Worst Match of the Year, Best Technical Wrestler, Match of the Year, Feud of the Year, Wrestler of the Year)
7. Chris Jericho - 6 (Best Gimmick, Most Underrated, Best on Interviews, Match of the Year)
9. The Rock - 5 (Rookie of the Year, Most Charismatic, Most Improved, Match of the Year)
10. Brock Lesnar 4 (Best Brawler, Feud of the Year, Wrestler of the Year)

Tässä tilastoinnissa olen tehnyt niin, että jokainen myönteinen palkinto on yhden pisteen arvoinen ja jokainen kielteinen (eli vuoden huonoimpien osasto ja lisäksi vuoden yliarvostetuin) on yhden miinuspisteen arvoinen. Nuo painijoiden perässä olevat luvut ovat siis tuon laskennan mukaisesti tulleita pisteitä: Triple H olisi siis myönteisten palkintojen määrässä mitattuna yhtä korkealla kuin Steve Austin, mutta hän on lisäksi saanut kaksi paskapalkintoa, minkä takia hänen lukunsa laskee kahden pisteen verran. Tiivistettynä tässäkin kuitenkin näkee sen, että samat tutut nimet ovat keränneet vuoden parhaita palkitessa kaikkein eniten kunniaa. Austin, Michaels, HHH, Angle, Benoit ja muut ovat ehdottomasti tämän 10-vuotiskauden tärkeimmät nimet.

Ja sitten vielä.

KOKONAISPALKINNOT:

Kuten jo alussa sanoin, jaan tässä lopuksi palkinnot koko tämän 10-vuotiskauden parhaimmistolle (ja pahimmistolle). Samalla uudistan noita awards-kategorioita vähän siitä, mitä ne ovat aikaisemmin olleet. Tässä juhlapostauksessa ne mukailevat enemmän esim. enskan Wrestling Awardsin kategorioita. Ajatus siitä, että jotenkin yksiselitteisesti voisi määritellä koko 10 vuoden ajan parhaat tyypit, on jo itsessään aika mahdoton, joten näitä palkintoja ei kannata ottaa turhan vakavasti, enkä niitä kovin pitkästi aio edes perustella.

HUONOIN OTTELU
The Alliance To End Hulkamania (Ric Flair & Arn Anderson & The Taskmaster & Lex Luger & Meng & The Barbarian & Z-Gangsta & The Ultimate Solution) vs. Randy Savage & Hulk Hogan - Doomsday Cage Match @ Uncensored (WCW, 1996)
Jos tältä 10-vuotiskaudelta pitää valita yksi ottelu, jossa ei ollut a) pienintäkään järjenhiventä ja b) mitään tekemistä painin kanssa, se oli tämä järkyttävän hirveä kasa paskaa. Tavallaan vähän niin kuin nauratti tätä katsoessa, mutta lähinnä kuitenkin vain itkun keskellä. WCW:tä pahimmillaan.

HUONOIN FEUD
nWo vs. nWo (WCW, 1998)
Toki yksittäisiä kamalia, aivottomia, hirveitä, naurettavia ja jopa iljettäviä feudeja on mahtunut viimeiseen 10 vuoteen aivan riittävästi, mutta silti tämä WCW:n tapa tuhota koko historiansa paras keksintö ja samalla osoittaa olematon luovuutensa määrä oli jotain aivan älytöntä. Koko tämä nWo:eiden keskinäinen taistelu ja sitä seuranneet käänteet ovat jotain, minkä haluaisin vain unohtaa.

HUONOIN GIMMICK
The Johnsons (TNA, 2002)
Painivat pippelit. En aio sanoa muuta.

HUONOIN PPV
Heroes of Wrestling (HOW, 1999)
Tyydyn lainaamaan itseäni, koska mitään uutta sanottavaa tästä ei ole: "Jos joskus painihistoriassa on tehty ppv, jolle Surkea on liian hyvä, niin se on tämä. En kuitenkaan ala luoda vain HOW:tä varten omaa arvosanaa, joten surkea tämä on. Kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kahdeksasta ottelusta kaksi ylsi kahteen tähteen. Kaikki muit jäivät yhteen tai sitä alemmas. Kaksi DUD:tä. Uskomattoman paskaa painia, buukkausta, selostusta, kameratyöskentelyä, tunnelmaa ja päälle vielä sekopäinen Jake Roberts vetämään oma ikimuistoinen ohjelmanumeronsa. Puoletkaan painijoista ei ollut siinä kunnossa, että mikään järkevä promootio buukkaisi heitä kehäänsä. Kuten heti alussa sanoin, paperilla tämä kuulosti varmaan ihan kivalta idealta, mutta pahemmin tuskin voitaisiin mennä enää mönkään. Aivan järkyttävää kuraa. En olisi koskaan voinut uskoa, että joku ppv saa minut kaipaamaan WCW:n pariin, mutta tämä sai. En nimittäin etukäteen ollut uskoa kaikkea paskaa, mitä tästä on kirjoitettu, mutta kyllä se kaikki ihan totta on. Tätä ei kannata katsoa. Olen tosissani, uskokaa tätä arvostelua ja jättäkää tämän ppv:n katsominen tähän. Ajattelin, että jonkun näin paskan menon katsominen voisi olla hauskaa, mutta hauskuus loppui aika nopeasti ja jäljellä jäi vain p**ka fiilis. Ei näin."

HUONOIN JOUKKUE
Harris Brothers - Don & Ron Harris (WWF/WCW/TNA 1995-2003)
Suorastaan liikuttavan helppo valinta aikakauden huonoimmaksi joukkueksi. Harrisit ehtivät voittaa vuoden huonoimman joukkueen palkinnon niin WWF:ssä (kahdesti), WCW:ssä (kerran) kuin TNA:ssakin (kerran), eli kaikissa niissä promootioissa, joissa ne tänä aikana painivat. Tämä kahden kaljupäisen veljeksen joukkue oli yksinkertaisesti aivan p**ka, ja se johtui siitä yksinkertaisesta syystä, ettei kumpikaan tiennyt, miten painia.

HUONOIN PAINIJA
Loch Ness (WCW, 1996)
Jättiläismäinen ja lähes tulkoon liikuntakyvytön lihakasa Loch Ness oli varmasti hirveintä, mitä painijan nimellä on kehään tämän projektin aikana päästetty.

YLIARVOSTETUIN
Hulk Hogan (WCW/WWE/TNA, 1996-2003)
Jeff Jarrett olisi ollut toinen hyvä vaihtoehto, mutta kyllä Hogan sai silti näinä vuosina (ennen kaikkea WCW:ssä) niin jumalattomasti liikaa ruutuaikaa, Main Eventejä ja mestaruuskausia verrattuna siihen, mitä hän olisi ansainut. Pahin tapaus oli tietenkin vuoden 2003 TNA-keissi, jossa Hogania hehkutettiin viikko tolkulla ja häneen käytettiin järjettömästi aikaa, vaikka Hulk ei lopulta tehnyt ollenkaan edes sopimusta firman kanssa.

ALIARVOSTETUIN
Chris Jericho (WCW/WWF/WWE, 1996-2004)
Jerichoa buukattiin aivan päin p***että koko WCW-uran ajan, ja kun Jericho kyllästyi siihen ja siirtyi WWF:ään, ei tilanne muuttunut mitenkään ratkaisevasti. Joo, me kaikki tiedämme, että Jericho on historian ensimmäinen Undisputed-mestari, mutta jopa tuo mestaruusvoitto ja Austinin sekä Rockin päihittäminen hoidettiin aika kehnosti. Puhumattakaan sitten siitä aliarvoisesta mestaruuskaudesta, mikä seurasi voittoa. Tai siitä, miten Jericho pudotettiin hetkessä midcardiin taas tuon mestaruuskauden jälkeen. Midcardiin, jossa hän koko uransa oli lähes tulkoon ollut, vaikka edellytyksiä olisi ollut aivan muuhun. Muuten olisin valinnut Benoit'n, mutta Benoit sai sentään vuonna 2004 sen oman lyhyen ykköstähtihetkensä. Jericho ei sellaista saanut koskaan.

KEHITTYNEIN
Triple H (WWF/WWE, 1995-2004)
Täytyy sanoa, etten yhtään ihmettele, miksi esim. Eric Bischoff ei nähnyt WCW-ajan Triple H:ssa yhtään mitään. Vielä WWF-debyyttinsä aikaan vuonna 1995 HHH oli todella mitäänsanomaton ja kehno alakortin painija, mutta jotenkin käsittämättömästi hänestä vain kuoriutui yksi koko painihistorian merkittävimmistä nimistä ja kovimmista painijoista.

PARAS FACE
Steve Austin (WWF/WWE, 1998-1999)
Steve Austin käytännössä uudisti koko face-ajattelun ja keräsi samalla sellaisen yleisönsuosion, mihin kukaan muu ei tuona aikakautena pystynyt.

PARAS HEEL
Hollywood Hogan (WCW, 1996)
Paras heel siitä yksinkertaisesta syystä, että yleisö sai Hoganin heel-turnin ansiosta sitä, mitä he halusivat. Kaikki vihasivat ikuista babyface-Hogania, joka voitti kaikki vastaan tulevat esteet ja seisoi aina lopulta kehässä voittamattomana. Niinpä Hoganin kääntyminen pahan puolelle oli täydellinen bisnesratkaisu, ja asiaa toki auttoi se, että Hogan veti heel-roolinsa aivan timanttisesti. Jos vain muuan John Cena olisi osattu kääntää heeliksi esim. vielä vuosi sitten...

PARAS GIMMICK
D-Generation X (WWF 1997-1999)
Hups, meinasin unohtaa tämän kategorian! Hahmoja, niiden toimivuutta ja merkittävyyttä miettiessä DX on kyllä mielestäni aivan omassa luokassaan.

PARAS FINISHER
Stunner - Steve Austin (WWF/WWE, 1996-2004)
Yksinkertainen. Tyylikäs. Ikimuistoinen.

PARAS TURN
Hollywood Hogan (WCW, 1996)
No, tästä tulikin sanottua kaikki tarpeellinen jo edellä. Bash At The Beach 1996 on jopa tällaiselle nuorelle WCW-noviisille historiallinen hetki.

PARAS COMEBACK
Shawn Michaels (WWE, 2002)
Paras siksi, että se tapahtui. Olisi ollut täysin mahdollista, että Michaelsin ura olisi päättynyt vuoteen 1998 ja että HBK ei olisi enää ikinä astunut jalallaankaan painikehään. Ja miten erilaiselta silloin painihistoriamme näyttäisikään. Sen sijaan Michaels kuntoutui, palasi painimaan vuonna 2002 ja veti seuraavien kahdeksan vuoden aikana sellaisia otteluita, että sitä on vaikeaa edes tajuta. Plus että Michaelsin comeback-feudi HHH:n kanssa on jotain aivan legendaarista.

PARAS PROMOTTAJA
Steve Austin (WWF/WWE, 1996-2004)
Loistavia promottajia on tämän aikakauden aikana ollut lukemattomia, mutta Stone Cold on niin käsittämättömän kova, että muut jäävät väkisin kakkoseksi.

PARAS DEBYTANTTI
Brock Lesnar (WWF/WWE, 2002)
Tämä on nyt se palkinto, millä palkitsen tulokkaat tulevaisuudessa. Debytantin kriteeri on se, että hän ottelee ensimmäisen ppv-ottelunsa katsomani vuoden aikana (eikä ole siis mikään pitkäaikainen non wrestler tai muu ikivanha konkari, joka ei ole vain paininut ppv:eissä). Tätä palkintoa valitessa mietin, kuka olisi näillä kriteereillä kaikkina katsominani vuosina ollut se kaikkein paras debytantti, ja kyllä vuonna 2002 debytoinut Brock Lesnar on jotain sellaista, mihin varmaan kukaan muu ei ensimmäisenä pääroster-vuotenaan pysty. Ja Lesnar vieläpä ansaitsi sen kaiken huomion, koska hän oli niin perkeleen hyvä.

PARAS MANAGERI
Paul Heyman (ECW/WWE 1997-2004)
Ei pienintäkään epäselvyyttä.

PARAS SELOSTAJA
Jim Ross (WWF/WWE, 1995-2004)
Näiden 10 vuoden aikana JR:stä tuli legenda.

PARAS TEKNINEN PAINIJA
Chris Benoit (WCW/WWF/WWE, 1996-2004)
Valinta Anglen ja Benoit'n välillä kallistuu Benoit'n puolelle, koska Benoit oli ehtinyt tehdä pidemmän uran ja oli muutenkin vain niin jumalattoman kova painija.

PARAS BRAWLER
Mick Foley (WWF/WWE, 1996-2004)
Ainut valinta tämän kategorian voittajaksi kaikkina huippuvuosinaan.

PARAS HIGH FLYER
Rey Mysterio (WCW/WWF/WWE, 1996-2004)
Näihin vuosiin mahtui myös monia kovia high flyereita, muta kukaan ei ollut otteluiden määrässä, niiden laadussa tai monipuolisuudessa ja uran pituudessa silti lähelläkään Rey Mysterion suoritusta. Kiistattomasti kovin high flyer tänä aikana.

PARAS PPV
WWE WrestleMania XIX (WWE, 2003)
Tämän olen perustellut jo monesti ennenkin. WM XIX on luultavasti oma kaikkien aikojen suosikkipainitapahtumani. Ei yhtään heikkoa hetkeä mutta sen sijaan sitäkin useampi timanttinen ottelu.

PARAS STABLE
nWo (WCW, 1996-2000)
DX vai nWo? nWo, koska se mullisti koko Monday Night Warsin.

PARAS JOUKKUE
Dudley Boyz - Bubba Ray & D-Von (ECW/WWF/WWE, 1997-2004)
Dudleyt olivat tämän 10-vuotisajanjakson aikana kaikkialla ja vieläpä hemmetin näkyvästi sekä tyylikkäästi. Eivät he ehkä kaikkein kovimpia joukkueotteluita painineet, mutta sen sijaan he tekivät kaikkein sitkeimmin töitä, uhrasivat kroppaansa kaikkein eniten ja olivat kiistatta JOUKKUE, joka ei hajonnut mistään syystä. Plus että kyllähän sieltä tililtä löytyy aika monta klassikkojoukkueottelua.

PARAS FEUD
Steve Austin vs. Vince McMahon (WWF, 1998-1999)
Feudi, jonka ansiosta WWF käänsi sodan takaisin itselleen. Aivan jotain ainutlaatuista.

PARAS OTTELU
Bret Hart vs. Steve Austin - Submission Match (Special Referee: Ken Shamrock) @ WrestleMania 13 (WWF, 1997)
Olen jo monesti ilmoittanut (muun muassa siinä enskan vettämässä ottelu KO:ssa), että tämä on oma suosikkini kaikkien aikojen painiotteluksi, joten tuskin tarvitsee enää enempää perusteluita kirjoittaa.

PARAS NAISPAINIJA
Trish Stratus (WWF/WWE 2000-2004)
Jännää, kuinka tältä ajanjaksolta ei löydy yhtään kovin pitkä tai ainakaan näkyvää ja yhteneväistä uraa tehnyttä naispainijaa. Niinpä valintani osuu Trishiin, vaikka Trishinkin huippuvuodet alkavat oikeastaan vasta vuodesta 2002. Sitä ennen kuitenkin hyviä naispainijoita oli harmillisen vähän, ja merkittävät naisten ottelutkin voi laskea ihan yhden käden sormilla. Onneksi Trish, Lita, Victoria ja kumppanit olivat alkaneet muuttaa tilannetta.

PARAS PAINIJA
Steve Austin (WWF/WWE 1996-2004)
Kyllä se näin on. En tiedä oikeastaan, miten perustella tätä. Katsokaa noita tilastoja. Miettikää, mitä kaikkea tämä mies teki näiden vuosien aikana. Miettikää tämän miehen painimia otteluita. Miettikää tätä miestä. Kyllä, hän oli tämän ajanjakson paras painija minun silmissäni, vaikka hänen uransa päättyi jo vuonna 2003 ja vaikka hän ei sen jälkeen ole paininut otteluakaan - tai ehkä juuri siksi.

----------------------

No niin, vihdoin sain tämän viestin valmiiksi. Sitten onkin vähitellen aika siirtyä vuoden 2005 arvostelujen pariin, kunhan aikanaan pääsen sinne. Voi olla, että aloittaminen menee ensi vuoden puolelle, koska aivan järkyttävien työviikkojen päätteeksi aion pitää nyt kunnon joululoman. Mutta palaan kyllä tähän aiheeseen taas :)

Griffin
Viestit: 1097
Liittynyt: Ti 30.09.2008 17:39

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Griffin » Su 21.12.2014 16:36

Sä olet kyllä kova ukko. Ei mulla muuta.

DeadManWalking
WrestlingAlertin johtava jääkiekkoanalyytikko
Viestit: 8621
Liittynyt: Ke 13.07.2005 13:51
Paikkakunta: Kuopio + Oulu/Manchester

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja DeadManWalking » Su 21.12.2014 17:04

Kenitys kirjoitti:832 ja puoli tuntia ei ole loppujen lopuksi kuin noin... 35 päivää. Kuukausi elämästäni. Heh. Eikä siihen ole edes laskettu arvostelujen kirjoittamiseen kulunutta aikaa. Taidanpa lopettaa nämä numerofaktat tähän
Heh, no sehän on vaan hyvä jos innostusta tällaiseen harrastukseen löytyy. Itse en uskalla edes laskea kuinka paljon on tullut aikaa käytettyä parin viime kauden aikana esim. jääkiekon seuraamiseen, koska se luku on ihan vitusti.

Mutta anyway, tämä projekti on todella hieno. Harmi sinänsä että WrestlingAlertin oikea nettisivu on tuolla ikuisella huoltokatkolla, sillä tässä olisi sellaisenaan hyvä osio sinne. Suomessa ei taida olla mitään muutakaan painisivustoa jossa tätä voisi julkaista, sillä nyt tämä sinällään jää vähän piiloon tänne foorumin puolelle. Matsku on kuitenkin sen verran hyvää että sitä voisi julkaista jossain muullakin nettisivustolla.
Riveni kirjoitti:Tämä ei tosin auta siihen että joku Naarajärveläinen luulee olevansa Oulusta (Ja Manchesterista). Eihän sieltä olekkaan kuin se 400 kilometriä Ouluun, vaikka tämän pahamaineisen JYPin kotokunnille on alle 100 kilometriä. 8)
Four passes break any defense

Coca
Viestit: 907
Liittynyt: La 18.08.2007 09:55
Paikkakunta: Kotka

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Coca » Ma 22.12.2014 10:32

Tämän täytyy olla suurin kulttuuriteko, jota suomalaisessa painiskenessä on tehty! Suurta läpyläpyä Kenitykselle!
WrestlingAlertin seuraava kehäpsykologi

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Ma 22.12.2014 12:57

:salut:

Kiitos kaikille tykkääjille, kommentoijille ja muille. Tällaisen vastaanoton ansiosta on ilo jatkaa tätä kaiken opiskelukiireiden ja (oikeasta rahasta tehtävien) kirjoitustöidenkin ohella. DMW:n pointtiin sen verran, että pitää varmaan julkaista nämä joskus kirjana. Menekkiä olisi varmasti aika helkkaristi. Joskus meinasin koota näitä johonkin blogiin, mutta en enää edes muista, minkä takia se kaatui. Voisin yrittää joskus uudestaan ehkä.

Coca
Viestit: 907
Liittynyt: La 18.08.2007 09:55
Paikkakunta: Kotka

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Coca » Ma 22.12.2014 15:11

Muutamia kymmeniä painoksia semmoiseksi pehmeäkantiseksi lehtiseksi. Ei kai se niin kallista voi olla?
WrestlingAlertin seuraava kehäpsykologi

MR.Off Topic
Viestit: 3971
Liittynyt: Ke 22.08.2007 17:34
Paikkakunta: GODLAND

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja MR.Off Topic » Ma 22.12.2014 15:39

Ilmoittaudun ostajaksi!
GOD OF ALERT Heeelp meee

Tajunnan Rakennelmia

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Ma 22.12.2014 16:07

Coca kirjoitti:Muutamia kymmeniä painoksia semmoiseksi pehmeäkantiseksi lehtiseksi. Ei kai se niin kallista voi olla?
Jonkun verran joutunut kikkailemaan pienlehtien painokulujen kanssa, ja ei se kieltämättä mitenkään älyttömän hintavaa hommaa ole. Lähinnä tässä tapauksessa olisi se, että tekstiä olisi karsittava aika paljon pois, jos sen haluaisi pitää lehti/lehtinen-tyylisenä, koska muuten siitä tulisi muodoltaan tosi epäkäytännöllinen, ja sitten pitäisi siirtyä jo kirja/kirjanen-puolelle, ja niiden kuluista ei ole kyllä hajuakaan. Hauska ajatusleikki sinänsä :D Ehkäpä alan kaikessa hiljaisuudessa selvitellä asioita, kerran vähintään yksi ostajakin olisi tiedossa.

Griffin
Viestit: 1097
Liittynyt: Ti 30.09.2008 17:39

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Griffin » Ma 22.12.2014 16:10

Ja toinen myös.

Käsittääkseni ei hirveän kallista ole. Joskus noita tuli tutkailtua.

Anna mennä. :wink:

DeadManWalking
WrestlingAlertin johtava jääkiekkoanalyytikko
Viestit: 8621
Liittynyt: Ke 13.07.2005 13:51
Paikkakunta: Kuopio + Oulu/Manchester

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja DeadManWalking » Ma 22.12.2014 16:28

Kenitys kirjoitti:Jonkun verran joutunut kikkailemaan pienlehtien painokulujen kanssa, ja ei se kieltämättä mitenkään älyttömän hintavaa hommaa ole. Lähinnä tässä tapauksessa olisi se, että tekstiä olisi karsittava aika paljon pois, jos sen haluaisi pitää lehti/lehtinen-tyylisenä, koska muuten siitä tulisi muodoltaan tosi epäkäytännöllinen, ja sitten pitäisi siirtyä jo kirja/kirjanen-puolelle, ja niiden kuluista ei ole kyllä hajuakaan. Hauska ajatusleikki sinänsä :D Ehkäpä alan kaikessa hiljaisuudessa selvitellä asioita, kerran vähintään yksi ostajakin olisi tiedossa.
Mitenkähän onnistuisi esim. pelkän e-kirjan julkaisu? Eikö esim. Google Play -palveluun pysty suurinpiirtein kuka tahansa lisäämään lähes mitä tahansa, ja jos tarvitsisi jotenkin ns. ammattimaisesti hommaa yrittää hoitaa niin se voisi olla jopa edullisempaa sinun kannalta jos sen saisi suoraan sähköiseen muotoon, kuin mitä voisi painetun version kanssa olla.

Ja kolmaskin ostaja ilmoittautuu.
Riveni kirjoitti:Tämä ei tosin auta siihen että joku Naarajärveläinen luulee olevansa Oulusta (Ja Manchesterista). Eihän sieltä olekkaan kuin se 400 kilometriä Ouluun, vaikka tämän pahamaineisen JYPin kotokunnille on alle 100 kilometriä. 8)
Four passes break any defense

Darien Fawks
Viestit: 3765
Liittynyt: Pe 09.04.2004 15:04
Paikkakunta: Pääkaupunki

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Darien Fawks » Ma 22.12.2014 16:36

Sairasta touhua, mutta hyvällä tavalla. Tykkäyksesi olet ansainnut. Kai se pitäisi itsekin kannatuksen vuoksi ostaa. :)
Uudistunut, entistä parempi Kielisirkus:

http://kielisirkus.blogspot.fi/

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Ma 22.12.2014 16:47

DeadManWalking kirjoitti:Mitenkähän onnistuisi esim. pelkän e-kirjan julkaisu? Eikö esim. Google Play -palveluun pysty suurinpiirtein kuka tahansa lisäämään lähes mitä tahansa, ja jos tarvitsisi jotenkin ns. ammattimaisesti hommaa yrittää hoitaa niin se voisi olla jopa edullisempaa sinun kannalta jos sen saisi suoraan sähköiseen muotoon, kuin mitä voisi painetun version kanssa olla.

Ja kolmaskin ostaja ilmoittautuu.
Joo, jos tätä alkaisi toteuttaa, niin luultavasti järkevin muoto olisi nimenomaan e-kirja ihan siitäkin syystä, että sille saisi monia ostopaikkoja samalla kertaa. Samalla tosiaan häipyisivät huolet painoista, tiukasta sivumäärästä, postittamisista ynnä muista vastaavista. Ja kuten jokainen mediaa jotenkin kuluttava tms. tietävä seuraa, onhan printti jo ihan historiaa :-)

Ja heh, kiitoksia kaikille ostajakandidaateiksi ilmoittautuville. Jätän ajatuksen muhimaan. Harmi kun Suomen showpainiskene on niin onnettoman pieni.

Darien Fawks
Viestit: 3765
Liittynyt: Pe 09.04.2004 15:04
Paikkakunta: Pääkaupunki

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Darien Fawks » Ma 22.12.2014 16:49

Kenitys kirjoitti:
DeadManWalking kirjoitti:Mitenkähän onnistuisi esim. pelkän e-kirjan julkaisu? Eikö esim. Google Play -palveluun pysty suurinpiirtein kuka tahansa lisäämään lähes mitä tahansa, ja jos tarvitsisi jotenkin ns. ammattimaisesti hommaa yrittää hoitaa niin se voisi olla jopa edullisempaa sinun kannalta jos sen saisi suoraan sähköiseen muotoon, kuin mitä voisi painetun version kanssa olla.

Ja kolmaskin ostaja ilmoittautuu.
Joo, jos tätä alkaisi toteuttaa, niin luultavasti järkevin muoto olisi nimenomaan e-kirja ihan siitäkin syystä, että sille saisi monia ostopaikkoja samalla kertaa. Samalla tosiaan häipyisivät huolet painoista, tiukasta sivumäärästä, postittamisista ynnä muista vastaavista. Ja kuten jokainen mediaa jotenkin kuluttava tms. tietävä seuraa, onhan printti jo ihan historiaa :-)

Ja heh, kiitoksia kaikille ostajakandidaateiksi ilmoittautuville. Jätän ajatuksen muhimaan. Harmi kun Suomen showpainiskene on niin onnettoman pieni.
E-kirjaa en kyllä ostaisi. :S
Uudistunut, entistä parempi Kielisirkus:

http://kielisirkus.blogspot.fi/

MR.Off Topic
Viestit: 3971
Liittynyt: Ke 22.08.2007 17:34
Paikkakunta: GODLAND

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja MR.Off Topic » Ma 22.12.2014 16:52

Darien Fawks kirjoitti:
Kenitys kirjoitti:
DeadManWalking kirjoitti:Mitenkähän onnistuisi esim. pelkän e-kirjan julkaisu? Eikö esim. Google Play -palveluun pysty suurinpiirtein kuka tahansa lisäämään lähes mitä tahansa, ja jos tarvitsisi jotenkin ns. ammattimaisesti hommaa yrittää hoitaa niin se voisi olla jopa edullisempaa sinun kannalta jos sen saisi suoraan sähköiseen muotoon, kuin mitä voisi painetun version kanssa olla.

Ja kolmaskin ostaja ilmoittautuu.
Joo, jos tätä alkaisi toteuttaa, niin luultavasti järkevin muoto olisi nimenomaan e-kirja ihan siitäkin syystä, että sille saisi monia ostopaikkoja samalla kertaa. Samalla tosiaan häipyisivät huolet painoista, tiukasta sivumäärästä, postittamisista ynnä muista vastaavista. Ja kuten jokainen mediaa jotenkin kuluttava tms. tietävä seuraa, onhan printti jo ihan historiaa :-)

Ja heh, kiitoksia kaikille ostajakandidaateiksi ilmoittautuville. Jätän ajatuksen muhimaan. Harmi kun Suomen showpainiskene on niin onnettoman pieni.
E-kirjaa en kyllä ostaisi. :S
Itse ostaisin, mutta kyllähän fyysinen kopio ois hienompi. Tosin tykkään muutenkin ihan fyysisisti kirjoista ns. pirusti. Unelmana olisi saada omaan asuntoon pieni kirjakaappi täyteen kirjoja. :)
GOD OF ALERT Heeelp meee

Tajunnan Rakennelmia

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Ma 22.12.2014 16:56

Joo, meidän sukupolvelle kirja on vielä sellainen tuote, jonka moni haluaa oikeasti käsiinsä. Sen takia esim. e-kirjojen myynti kasvaa edelleen paljon hitaammin kuin odotetaan, samalla kun monet muut sanomasisällöt (aikakauslehdet, sanomalehdet yms.) painottavat toimintaansa jatkuvasti enemmän verkkoon, koska siellä suurin osa yleisöstäkin on. Darieninkin täällä mainitsemien omien juttujen julkaisualusta on käsittääkseni pelkästään verkko?

E-kirjapuolen ja journalismin yhdistämisestä paras esimerkki on Long Play (www.longplay.fi/), joka saattaa olla ainakin joillekin tuttu. Toimittajapiireissä LP:n hehkutus on mennyt välillä ehkä vähän ylikin, mutta ovat kieltämättä osoittaneet, että digijulkaisualustakin voi toimia tarkkaan suunnitelulla konseptilla aika hyvin.

Mutta tämä menee nyt jo niin kauas aiheen nimestä, että ehkä antaa olla :D Otan huomioon kaikki eri näkemykset ja järjestän mielipidekyselyn julkaisuformaatista, kun tätä suurteosta alan työstää.

Darien Fawks
Viestit: 3765
Liittynyt: Pe 09.04.2004 15:04
Paikkakunta: Pääkaupunki

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Darien Fawks » Ma 22.12.2014 17:04

Kenitys kirjoitti:Joo, meidän sukupolvelle kirja on vielä sellainen tuote, jonka moni haluaa oikeasti käsiinsä. Sen takia esim. e-kirjojen myynti kasvaa edelleen paljon hitaammin kuin odotetaan, samalla kun monet muut sanomasisällöt (aikakauslehdet, sanomalehdet yms.) painottavat toimintaansa jatkuvasti enemmän verkkoon, koska siellä suurin osa yleisöstäkin on. Darieninkin täällä mainitsemien omien juttujen julkaisualusta on käsittääkseni pelkästään verkko?
Kyllä vain, verkossa minunkin juttuni julkaistaan ja joskus jotain myös Gamereactor-lehdessä.

Yleisesti ottaen suurin ongelmani e-kirjojen sun muiden kanssa ei ole niinkään se, että haluan kirjan käsiini, vaan se, että haluan välillä olla poissakin tietokoneelta. Tietokoneella tulee hoidettua niin vapaa-ajan juttuja (Facebook, Skype, pikaviestimet, foorumit, tiedonhaku, YouTube, painiohjelmien hankkiminen yms.) kuin työ-/opiskelujuttujakin (esseiden kirjoittaminen, taustatyö, duunijuttujen kirjoittaminen). Onneksi en sentään pelaa tietokoneella tai katso painia näytöltä, vaan näitä tehdessäni voin sulkea koneen ja avata telkkarin (heh, niin kuin sekään olisi kamalan kaukana). Kirja on yksi harvoja syitä siirtyä sohvalta vaikkapa tuoliin tai sängylle kauas elektroniikasta, mikä on minulle ehdottomasti arvo sinänsä.
Uudistunut, entistä parempi Kielisirkus:

http://kielisirkus.blogspot.fi/

DeadManWalking
WrestlingAlertin johtava jääkiekkoanalyytikko
Viestit: 8621
Liittynyt: Ke 13.07.2005 13:51
Paikkakunta: Kuopio + Oulu/Manchester

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja DeadManWalking » Ma 22.12.2014 17:43

MR.Off Topic kirjoitti:Itse ostaisin, mutta kyllähän fyysinen kopio ois hienompi. Tosin tykkään muutenkin ihan fyysisisti kirjoista ns. pirusti. Unelmana olisi saada omaan asuntoon pieni kirjakaappi täyteen kirjoja. :)
Jep, fyysinen kopio ihan mistä tahansa (musiikki, leffat, kirjat, porno) on hienompi, mutta lähinnä tässä tapauksessa Kenitykselle heitin ideana että alkuun voisi olla e-kirjana helpompi saada julkaisu. Toki sitten kun tätä ladataan sen miljoona kappaletta Google Playsta, niin painokoneet pyörimään... :roll:
Riveni kirjoitti:Tämä ei tosin auta siihen että joku Naarajärveläinen luulee olevansa Oulusta (Ja Manchesterista). Eihän sieltä olekkaan kuin se 400 kilometriä Ouluun, vaikka tämän pahamaineisen JYPin kotokunnille on alle 100 kilometriä. 8)
Four passes break any defense

Darien Fawks
Viestit: 3765
Liittynyt: Pe 09.04.2004 15:04
Paikkakunta: Pääkaupunki

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Darien Fawks » Ma 22.12.2014 20:11

DeadManWalking kirjoitti:
MR.Off Topic kirjoitti:Itse ostaisin, mutta kyllähän fyysinen kopio ois hienompi. Tosin tykkään muutenkin ihan fyysisisti kirjoista ns. pirusti. Unelmana olisi saada omaan asuntoon pieni kirjakaappi täyteen kirjoja. :)
Jep, fyysinen kopio ihan mistä tahansa (musiikki, leffat, kirjat, porno) on hienompi, mutta lähinnä tässä tapauksessa Kenitykselle heitin ideana että alkuun voisi olla e-kirjana helpompi saada julkaisu. Toki sitten kun tätä ladataan sen miljoona kappaletta Google Playsta, niin painokoneet pyörimään... :roll:
Kyllä kirjasta voi alkuun ottaa pienempiäkin painoksia ja lähetellä vaikka itse halukkaille niitä maksua vastaan. Näin Tollekin aloitti. =D>
Uudistunut, entistä parempi Kielisirkus:

http://kielisirkus.blogspot.fi/

Migu.22
Viestit: 730
Liittynyt: Ti 03.05.2005 15:43
Paikkakunta: Tampere

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Migu.22 » La 27.12.2014 13:50

Kenitys kirjoitti:Joo, meidän sukupolvelle kirja on vielä sellainen tuote, jonka moni haluaa oikeasti käsiinsä. Sen takia esim. e-kirjojen myynti kasvaa edelleen paljon hitaammin kuin odotetaan, samalla kun monet muut sanomasisällöt (aikakauslehdet, sanomalehdet yms.) painottavat toimintaansa jatkuvasti enemmän verkkoon, koska siellä suurin osa yleisöstäkin on. Darieninkin täällä mainitsemien omien juttujen julkaisualusta on käsittääkseni pelkästään verkko?

E-kirjapuolen ja journalismin yhdistämisestä paras esimerkki on Long Play (http://www.longplay.fi/), joka saattaa olla ainakin joillekin tuttu. Toimittajapiireissä LP:n hehkutus on mennyt välillä ehkä vähän ylikin, mutta ovat kieltämättä osoittaneet, että digijulkaisualustakin voi toimia tarkkaan suunnitelulla konseptilla aika hyvin.

Mutta tämä menee nyt jo niin kauas aiheen nimestä, että ehkä antaa olla :D Otan huomioon kaikki eri näkemykset ja järjestän mielipidekyselyn julkaisuformaatista, kun tätä suurteosta alan työstää.

Punkskenessä tullut nähtyä näitä pienjulkaisuja "lehti"muodossa paljoltikin, ja suosittelisin sitä siihen kylkeen. e-kirjaset ei kiinnosta itseäni, mutta vaikka vuosi kerrallaan (tai pari, miten vaan tuntuu sopivan) niputettu paperiversio olisi jees. Tilastohässäkät mukaan, ja miksei vaikka esittelyä jostain vuoden tapahtumasta/painijasta/promootiosta tarkemmin jos aikaa ja intoa riittää. Toki verkkomuodossa myös, mutta kiinteänä jo ihan senkin takia, että voi sitten kolmenkymmenen vuoden päästä myydä kokoelmana tonnilla keräilyharvinaisuuksina. Jotain kickstartteria/vastaavaa vaan pystyyn kun tulee ajankohtaiseksi jotta näkee kysyntää.

...josta heräsi halu tyyliin 4 kertaa vuodessa julkaistavaan skenelehteen. Enskan artikkelit tarinoiden vivahteikkuudesta, Gonerin japanikatsaus, indykehien uudet tuulet ja nousevat nimet, WWE:n staasi... kaikenlaista. Ei niitä varmaan pariakymmentä kappaletta enemmän mene, eikä uutta tietoa internetaikakaudella liiemmin tule vastaan, mutta itse tykkäisin ns. vitusti.
\____0___/

DeadManWalking
WrestlingAlertin johtava jääkiekkoanalyytikko
Viestit: 8621
Liittynyt: Ke 13.07.2005 13:51
Paikkakunta: Kuopio + Oulu/Manchester

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja DeadManWalking » La 27.12.2014 14:15

Koska tykkään aina joskus käyttäjämodeilla, niin:

Tässä ketjussa seuraamme Kenityksen PPV-raporttien julkaisua
Riveni kirjoitti:Tämä ei tosin auta siihen että joku Naarajärveläinen luulee olevansa Oulusta (Ja Manchesterista). Eihän sieltä olekkaan kuin se 400 kilometriä Ouluun, vaikka tämän pahamaineisen JYPin kotokunnille on alle 100 kilometriä. 8)
Four passes break any defense

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Su 04.01.2015 11:54

No niin, jätetään kirjaprojekti hautumaan. Ei se täysin mahdottomalta idealta kuulosta, jos vaikka ensi jouluksi saisi kasaan... ;) Mutta nyt näin uuden vuoden alkamisen kunniaksi palataan taas viikottaisten arvostelujen tahtiin tällä foorumilla. Vuorossa vuosi 2005.

Kuva
NEW YEAR'S REVOLUTION 2005

Uusi vuosi aloitetaan sitten aivan uudella ppv:llä WWE:n kalenterissa. Tämä oli sitä aikaa, kun WWE yritti järjestää mahdollisimman monta ppv:tä yhden vuoden aikana, ja jokaiseen ylimääräiseen rakoon tuupattiin vielä yksi lisä-ppv kummallekin brändille. Kun vuoden päättänyt Armageddon oli siirretty Raw'n vastuulta Smackdownille, Raw sai puolestaan kunnian aloittaa uuden vuoden eksklusiivisella New Year's Revolution -ppv:llään. Lisähuomiona mainittakoon, että tämä NYR järjestettiin Puerto Ricossa, mitä ei ollut koskaan aikaisemmin tehty WWE:n ppv-historiassa. PPV:n ennakkovalmisteluissa lähes tulkoon kaikki hype oli keskittynyt illan Main Eventiin, jota oli valmisteltu Survivor Seriesin jälkimainingeista lähtien. Selostajinamme JR ja King, ja lisäksi Jonathan Coachman liittyi selostustiimiin Kingin ottelun jälkeen.

Kuva Kuva
William Regal & Eugene (c) vs. Christian & Tyson Tomko - World Tag Team Championship
Yleisön suosiossa paistatteleva höperö Eugene ja tämän mentor/valmentaja/vahtija William Regal olivat voittaneet joukkuemestaruudet La Resistancelta viime vuoden loppupuolella, Survivor Seriesin jälkeisessä Raw'ssa. Tuon jälkeen Eugene ja Regal olivat nautiskelleet mestareiden glooriasta, mutta ikävä kyllä Raw'ssa riitti joukkueita, jotka tahtoivat viedä mestaruusvyöt pois Regalilta ja ennen kaikkea Eugenelta. Vuodenvaihteen aikoihin Regal ja Eugene ajautuivat pienimuotoiseen feudiin Christianin ja tämän "Problem Solverin" Tyson Tomkon kanssa. Christian ja Tomko olivat päättäneet koittaa siipiään joukkuedivisioonan puolella, ja he keräsivät lisää itseluottamusta tavoitteelleen nousta yhdessä joukkuemestareiksi, kun Christian onnistui päihittämään Eugenen Singles Matchissa ppv:tä edeltävässä Raw'ssa.

Tässä ottelussa olisi ollut potentiaalia paljon enempään kuin mihin tämä pystyi lopulta. Suurin ongelma oli se, että Eugene loukkasi ottelun lopussa polvensa pahasti (ja jäi tämän jälkeen sairaslomalle), minkä takia ottelun loppu meni täysin pilalle. Christian, Tomko ja Regal eivät osanneet toimia tilanteessa mitenkään järkevästi, ja niinpä lopetus meni pelkäksi sekavaksi sekoiluksi. Tuo ei kuitenkaan ollut ottelun ainut ongelma. Jo ennen Eugenen loukkaantumista nähty Tomkon hallintaosuus kävi nopeasti varsin tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi katseltavaksi. Oikeastaan juuri Tomkon hallintaosuus olikin se hetki, jossa tämä ottelu tuntui menettävän harmillisesti otteensa. Siihen asti tämä oli ollut oikein hyvää ja viihdyttävää joukkuepainia, jossa oli sopivasti sekoitettu Eugenen huumorimeininkiä, Christianin heel-roolin vetämistä ja laadukasta painia sekä Regalin aina hemmetin viihdyttävä smash mouth -tyyliä. Tähän vielä sopivana lisänä nähtiin vertakin. Ottelulla olisi siis ollut mahdollisuuksia enempäänkin kuin vain ihan hyvään.
**½ (12:22)
Voittajat:
Spoiler: näytä
William Regal & Eugene (Eugene pinned Tomko with a roll up)
Kuva Kuva
Lita (c) vs. Trish Stratus - WWE Women's Championship
Näiden kahden naisen feud oli aivan kiistatta parasta, mitä WWE:n naispaini oli tarjonnut katsojilleen vuosikausiin - ehkä jopa ikinä. Litalla ja Trishillä oli pitkä historia takanaan. Lisäksi molemmat keräsivät yleisöltä todella kovia reaktioita, ja ennen kaikkea molemmat osasivat painia oikeasti perhanan viihdyttävästi. Niinpä tämä oli suoranainen unelmafeud, jonka edellinen osa oli ppv-tasolla nähty Survivor Seriesissä. Tuolloin ottelu loppui lyhyeen, kun raivostunut Lita löi Trishiä suoraan terästuolilla kasvoihin ja mursi Trishin nenän. Tuon jälkeen Trish joutui pitämään viikkojen ajan kasvojensa suojana eräänlaista maskia, ja Trishin mukaan Lita oli katkerana ämmänä yrittänyt pilata Trishin ulkonäön - onnistumatta siinä. Maskeista ja murtuneista nenistä huolimatta naiset ottivat joka viikko yhteen tosi rajusti, kunnes lopulta erään joulukuisen Raw'n Main Eventiksi buukattiin Litan ja Trishin välinen mestaruusottelu. Tuo ottelu on edelleen mielestäni ehkäpä paras WWE:n naisten ottelu ikinä, ja siinä muun muassa nähdään aivan sairas Suicide Dive Litalta. Ottelu päättyi, kuin Lita vihdoin ja viimein voitti Trishin ja samalla mestaruuden itselleen. Stratus ei kuitenkaan hyväksynyt häviäjäksi jäämistä, vaan hän jatkoi tappion jälkeen Litan piinaamista ja vaati, että hän saa uusintaottelunsa New Year's Revolutionissa.

Muistutan vielä, että katsokaa tuo Trishin ja Litan ottelu Raw'sta, jos olette kiinnostuneita katsomaan vain yhden tämän aikakauden amerikkalaisen naispainiottelun. Sen jälkeen onkin todettava, kuinka älytön sääli on, että ppv:ssä nämä kaksi eivät päässeet kertaakaan vetämään kunnon ottelua. Survivor Seriesin kohtaamista käytettiin pelkkänä pohjustuksena Raw'ssa käytävään huikeaan otteluun, mutta tällä oli kaikki edellytykset olla vähintään yhtä hyvä - ellei jopa parempi - kuin tuo Raw'n ottelu. Tätä kohtaamista hehkutettiin huolella, ja JR muun muassa kutsui tätä yhdeksi historian odotetuimmista naispainin rematcheista. Sitä tämä myös oli - ja juuri siksi sapettaa niin vietävästi, että Lita loukkasi jalkansa heti ottelun ensimmäisellä minuutilla todella karun näkyisessä loikassa ulos kehästä. Lita tuli käytännössä koko painollaan vasemman jalkansa päälle, ja sen jälkeen tässä ei ollut enää paljon tehtävissä. Ottelu nopeasti pakettiin ja Lita hoitoon. Jo toinen loukkaantuminen samassa ppv:ssä, ei kovin hyvä alku vuodelle.
½ (3:46)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Trish Stratus (Chick Kick)
Kuva Kuva
Shelton Benjamin (c) vs. Maven - WWE Intercontinental Championship
Maven oli noussut kuin varkain ME-kuvioihin, kun syksyn lopussa hän oli liittoutunut Randy Ortonin, Chris Benoit'n ja Chris Jerichon kanssa Triple H:n SurSer-porukkaa vastaan. Niinpä kun facet voittivat tuon SurSer-ottelun ja saivat sen kunniaksi jokainen johtaa yhden illan ajan Raw'ta, oli Mavenin vastuulla heti SurSerin jälkeinen Raw. Tuon show'n Main Eventiksi Maven buukkasi odotetusti päämestaruusottelun itsensä ja Triple H:n välille. Kukaan ei odottanut, että Mavenilla olisi mahdollisuuksia ottelussa, mutta niin vain hän kävi todella kovan taistelun HHH:ta vastaan ja sai yleisön kannustamaan itseään täysillä. Lopulta Maven kuitenkin hävisi, mutta näytti silti yllättävän vahvalta. Pari viikkoa myöhemmin Maven alkoi sitten katkeroitua kohtalostaan. Hän valitti Shelton Benjaminille, kuinka mestaruusvyöt olivat aina karttaneet häntä koko uran ajan, ja IC-mestari Benjamin ei oikeastaan tarjonnut kovin kummoista sympatiaa Mavenille. Kun paikalle vielä saapui Eugene heilumaan joukkuemestaruusvyönsä kanssa, oli tilanne liikaa stressaantuneelle Mavenille, joka kävi brutaalisti Eugenen kimppuun. Seuraavalla viikolla Maven viimeisteli heel-turninsa kuristamalla Eugenea rajusti kehässä. Tämän jälkeen Maven kiinnitti huomionsa IC-mestari Benjaminiin, koska hän oli varma, että pystyisi koska tahansa päihittämään Benjyn. Sen hän myös osoitti selättämällä Benjaminin Raw'ssa järjestetyssä 6 Man Tag Team Matchissa.

Jokunen aika sitten oli yleisessä painikeskustelussa puhetta Mavenista, ja mielestäni tämä New Year's Revolutionin kohtaaminen Benjaminin kohdalla tiivistää aika lailla sen, miten älyttömän hieno potentiaali Mavenilla olisi ollut pysyväksi midcarderiksi joko nilkkinä heelinä tai sympaattisena facena. Tässä tapauksessa Maven veti siis noista ensin mainittua roolia, mutta vielä pari kuukautta sitten sympaattinen face oli luonnistunut hienosti. Maven oli tosiaan paljon enemmän kuin pelkkä sisääntulobiisinsä, minkä todistaa se älytön heel-reaktio, jonka hän sai osakseen. On toki totta, että Puerto Ricon yleisö oli muutenkin todella äänekäs, mutta Maven keräsi silti heittämällä yhdet illan kovimmista heateista. Niin, että tätä tosiasiaa heijastellessa on sitten ikävää katsoa, kuinka Mavenille ja Benjaminille ei (kahden loukkaantumisten takia flopanneen otteluunkaan jälkeen) annettu mahdollisuutta otella hyvää, intenssiivistä ja ennen kaikkea viihdyttävää IC-mestaruusottelua, johon he olivat taatusti pystyneet. Sen sijaan otteluaika käytettiin Mavenin (sinänsä viihdyttävään) promoamiseen ja tuon jälkeen Mavenin uskottavuuden täydelliseen tuhoamiseen. Kiitos vain WWE. Tämä oli täysin turha koitos.
½ (6:08)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Shelton Benjamin (First pinned Maven with a roll up, then Maven demanded a rematch and Benjamin immediately pinned him after a T-Bone Suplex)
Kuva Kuva
Muhammad Hassan w/ Khosrow Daivari vs. Jerry Lawler w/ Jim Ross
Hassan! Hassan! Hassan! Jotkut saattavat muistaakin järjettömän Hassan markitukseni (yksi kaikkien aikojen suosikeistani), joten seuraavat puoli vuotta ovat täyttä juhla-aikaa minulle. Hassanhan on siis vuoden 2004 lopulla debytoinut painija, joka saapui WWE:hen Khosrow Daivarin kanssa. Kaksikon hahmo oli kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että he olivat amerikanarabeja, jotka olivat raivoissaan siitä syrjinnästä ja halveksunnasta, jota jokainen arabi tai arabinsukuinen oli joutunut kärsimään Yhdysvalloissa WTC-iskuista lähtien. Ennen debyyttiä nähdyissä promovideoissa Hassan ja Daivari paasasivat siitä, kuinka he eivät olleet ikinä tehneet mitään pahaa Yhdysvalloille, mutta silti heitäkin pidettiin rikollisena vain heidän etnisen taustansa takia. Tämän rasismin Hassan ja Daivari tahtoivat kitkeä pois nyt WWE:stä. Niinpä joulukuussa debyytissään Hassan ja Daivari keskeyttivät Mick Foleyn promon ja haukkuivat Amerikan Yhdysvaltoja kaikista ennakkoluuloistaan, joita heillä oli arabeja kohtaan. Seuraavalla viikolla kaksikko alkoi osoittaa syyttävää sormea selostustiimin Lawleria ja JR:ää kohtaan, koska Daivarin mukaan tuo kaksikko oli pahin stereotypioita ja vääriä käsityksiä WWE:ssä viljelevä taho. Niinpä amerikanarabien ja selostajien välille järjestettiin vuoden ensimmäiseen Raw'hon väittelytilaisuus, joka sitten päättyi siihen, että Hassan ja Daivari pieksivät non-wrestlerit ja Hassan lopulta lukitsi Lawlerin Camel Clutchiin. Ppv:hen buukattiin ottelu Hassanin ja yhden illan paluun tekevän Lawlerin välille.

Vaikka kuinka suuri Hassan-fani olenkin, en voi väittää nauttineeni erityisemmin tästä ottelusta. En oikeastaan keksi yhtään hyvää syytä sille, että Hassan piti ensimmäisessä ppv-ottelussaan laittaa color commentatoria vastaan - varsinkin kun King ei ollut enää vuosiin ollut mitenkään mainittavassa painikunnossa. Tiedän kyllä, että Raw'n rosteri oli tosi kapea ja että tässä vaiheessa Elimination Chamberin takia lähes koko kapasiteetti oli jo käytössä, mutta olisitte sitten vaikka laittaneet ennemmin jonkun perus squashin. Tämä ylipitkä ja täysin typerästi venytetty kamppailu eläköitynyttä painijaa oli lähinnä säälittävää katsottavaa, eikä se saanut kumpaakaan näyttämään hyvältä. Hassan kyllä myi kaikki Lawlerin liikkeet, erityisesti DDT:n, aivan perkeleellisen hyvin. Muutenkin Hassanin työskentelyä oli ilo seurata, mutta siihenpä ne hyvät asiat sitten jäivätkin. Kokonaisuutena varsin heikko ja täysin turha ottelu. Ei paranut ppv:n kokonaisantia mainittavasti.
*½ (10:51)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Muhammad Hassan (Reverse STO)
Kuva Kuva
Gene Snitsky vs. Kane
Taboo Tuesdayssa Snitsky oli tuhonnut Kanen kurkun terästuolin avulla, eikä Kanea ollut nähty WWE:ssä sen jälkeen, kun hänet oli kyyditetty ambulanssiin verta yskivänä. Snitsky puolestaan oli jatkanut tuhon kylvämistä ja erityisesti kaikkien itseään heikompien pelottelua seuraavien viikkojen aikana. Lopulta joulukuun puolivälissä tilanteeseen tuli muutos, kun Kanen vaimo ja kuolleen lapsen äiti Lita saapui pelastamaan Christy Hemmen Snitskyn kynsistä. Lita ilmoitti, että Snitsky ei ollut edes oikea mies, kun tämä keskittyi piinaamaan naisia sen sijaan, että painisi oikeita vastustajia vastaan. Samalla Lita ilmoitti puhuneensa Kanen kanssa, ja Kane olisi kuulema tulossa takaisin kostamaan Snitskylle. Snitsky ei uskonut tätä, vaan yritti käydä Litan kimppuun, mutta hänet keskeytti sisääntulorampilla eteen roihahtaneet liekit. Seuraavalla viikolla Eric Bischoff ilmoitti ottelun näiden kahden välille NYRiin, ja lopulta Kane teki comebackinsa ppv:tä edeltävässä Raw'ssa hyökkäämällä Snitskyn kimppuun.

Edelleenkin täytyy sanoa, että Snitskyn ja Kanen ottelut eivät ole niin kamalia kuin miltä ne ajatuksen tasolla kuulostavat. Lähtökohtainen oletukseni oli nimittäin ennen ensimmäistä Snitsky vs. Kane -ottelua, että tällä otteluparilla ei päästä paljon yli yhden tähden. Taboo Tuesdayssa kaverit vetivät varsin ok:n HC-mäiskinnän, ja kyllä tätäkin ottelua katsoi, vaikka samalle tasolle ei päästy. Suurin ongelma oli nimenomaan se, että ottelussa ei ollut stipulaatiota, joten se aseilla heilunta yms. muu viihdyttävyys korvattiin tällä kertaa muutamilla kömpelöille botcheilla ja aivan liian monella nyrkiniskulla. Onneksi yleisö oli ottelussa hienosti mukana, ja onneksi sekä Kane että Snitsky ihan oikeasti yrittivät parhaansa. Se nyt ei vain erityisesti Snitskyn taidoilla riitä ihan kamalan pitkälle, mutta kyllä tässä nähtiin silti esim. raju Back Body Drop suoraan betonille ja muitakin ihan tyylikkäitä power-liikkeitä. Myös lopetus toimi. Silti tämä(kään) ei nouse ihan ok:ta paremmaksi.
** (11:38)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Kane (Tombstone Piledriver)
Swimming pool angle w/ Simon Dean, The Hurricane, Rosey, Val Venis, Rob Conway, Christy Hemme, Candice Michelle, Maria & Stacy Keibler
Koska ppv:n tapahtumapaikka oli tosiaan Puerto Rico, oli WWE:n korostettava koko illan ajan ylimääräisillä etukäteen nauhoitetuilla angleilla sitä, kuinka kaikki WWE:n kuumimmat diivat olivat tietenkin keskittyneet lekottelemaan hotellin uima-altaalla pienissä bikineissä. Jotta tätä iloa saataisiin nähdä vielä vähän enemmän, ennen ppv:tä nähtiin huikea uima-allastaistelu!!!!1 Siinä siis Christy, Candice, Maria ja Stacy ottivat yhteen siten, että jokainen nousi yhden sattumalta altaalle henganneen alakortin painijan olkapäille, ja sitten he yrittivät parhaansa mukaan tiputtaa toisen altaaseen. Spoiler: ottelun voitti Christy Hemme, joka oli Roseyn olkapäillä. Annan tälle arvosanaksi sataviisikymmentä tähteä. En oikeastaan olisi maininnut anglea muuten, mutta huomionarvoista oli se, että koko tätä idioottimaista hölmöilyä oli altaanlaidalla seuraamassa WWE:n tuore fitness-konsultti Simon Dean, joka oli debytoinut syksyllä 2004 ja joka on myöskin yksi omista kaikkien aikojen suosikkihahmoistani. Deanin hahmoahan veti siis ECW:stä tuttu Nova, mutta tästä myöhemmin lisää.

Kuva Kuva Kuva Kuva Kuva Kuva
Edge vs. Triple H w/ Ric Flair vs. Randy Orton vs. Batista vs. Chris Jericho vs. Chris Benoit - Special Referee: Shawn Michaels - Elimination Chamber Match for the World Heavyweight Championship
Sitten itse asiaan. Koska rehellisesti sanottuna, olihan tämä koko ppv täysin yhden ottelun tapahtuma. Mutta koska se ottelu on näin perkeellisen suuri ja hienosti pohjustettu, en voi valittaa liikaa. World Heavyweight -mestaruus oli tosiaan vuoden vaihtuessa vakantti, ja kaikki oli alkanut SurSeristä. Silloin face-joukkue voitti WHW-mestari HHH:n vetämän joukkueen ja sai näin oikeuden johtaa Raw'ta kuukauden ajan, kun Eric Bischoff lähti lomalle. Kun tuli Randy Ortonin vuoro johtaa Raw'ta, hän ei voinut buukata itseään mestaruusotteluun, koska aikaisemmin syksyllä hävityn ottelun takia hän ei saisi painia mestaruudesta niin kauan, kun Triple H oli mestari. Niinpä Orton järjesti mestaruusottelupaikasta Battle Royalin, jonka voittivat Benoit ja Edge, jotka eliminoivat toisensa samalla hetkellä kehästä. Mestaruusottelusta tuli Triple Threat. Tuossa ottelussa Orton eliminoi vihamiehensä Triple H:n pois pelistä raahaamalla hänet yleisön sekaan ja kalauttamalla häntä terästuolilla kalloon. Uuden mestarin kruunaaminen oli lähes varmaa, mutta sekava lopetus muutti kaiken. Samalla kun Benoit oli lukinnut Edgen kehässä Crippler Crossfaceen, Edge käänsi Benoit'n Roll upiin. Toinen tuomari laski Edgen selätyksen ja toinen tuomari huomasi, että samalla aikaa Edge taputti maata Crossfacen kynsissä. Toisen mielestä uusi mestari oli Benoit ja toisen mielestä Edge. Tilanne jäi epäselväksi ja ratkesi vasta seuraavalla viikolla, jolloin itse Mr. McMahon saapui paikalle ja julisti vyön vakantiksi. Triple H raivostui vyönsä menettämisestä aivan totaalisesti. McMahonin mukaan Bischoff ratkaisisi tilanteen, kun palaa lomaltaan.

Ja niin Bischoff myös teki. Lomalta palattuaan hän otti sekasortoisen päämestaruuskuvion haltuunsa ja ilmoitti, että uusi mestari kruunataan New Year's Revolutionissa. Mutta ei suinkaan missä tahansa ottelussa, vaan Bischoffin itse pari vuotta aikaisemmin kehittelemässä, saatanallisessa Elimination Chamber Matchissa. Tuohon otteluun Bischoff buukkasi tietenkin ex-mestari HHH:n, Triple Threatin ratkaisevat painijat Benoit'n ja Edgen, koko sotkun aiheuttaneen Ortonin, Evolutionin luottomiehen Batistan ja vielä lisäksi Chris Jerichon. Ppv:tä edeltävässä Raw'ssa Bischoff sekoitti pakkaa vielä hieman lisää ilmoittamalla, että ottelun tuomarina toimisi Shawn Michaels, joka tekisi paluunsa parin kuukauden mittaisen sairasloman jälkeen. Erityisesti HBK:n paluu oli kamala uutinen Edgelle, joka oli aiheuttanut Michaelsille tappion Taboo Tuesdayssa tämän viimeisessä ottelussa ennen sairaslomalle jäämistä. Triple H:n kannalta EC:n asetelmat näyttivät periaatteessa hyvältä, koska hänellä oli Batista apunaan Elimination Chamberissa. Ikävä kyllä HHH:n ja Batistan välit olivat alkaneet rakoilla Survivor Seriesin jälkeen koko ajan pahemmin, kun Batista oli alkanut ajatella itsenäisesti ja vaatia kunnioitusta Triple H:lta. HHH oli puolestaan vahingossa täräyttänyt Batistaa päähän terästuolilla yhdessä joukkueottelussa. Batista myös voitti pari viikkoa ennen NYRiä järjestetyn Beat the Clock Challengen, jonka voittaja saisi viimeisen entrance-paikan Elimination Chamberiin. HHH ei pitänyt siitä, että Batista oli päihittänyt Hunterin ajan, mutta Batista tyytyi virnistelemään ja sanomaan, että hän olisi kyllä yhä Triple H:n puolella. Jatkuva pieni Triple H:n piinaaminen ja näyttävät voitot kehässä olivat alkaneet tehdä Batistasta yleisön suosikkia, ja Triple H ei ollut ollenkaan varma, voisiko hän luottaa Batistaan.

Tämä ei ollut ihan niin hieno ottelu kuin mielikuvissani muistin tai kuinka paljon jotkut arvostelijat ovat hehkuttaneet tätä. Tämä on siis ehdottomasti MOTYC-tason koitos ja yksi kaikkien aikojen parhaista Elimination Chambereista, mutta ei tämä silti mikään viiden tähden ottelu ole, enkä minä ainakaan voi verrata tätä SurSer 2002:n Elimination Chamberiin. Silti tämä on ehdottomasti upea ja huikea ottelu, josta tekee aivan erityisen kovan vieläpä kaikki kymmenet otteluun liittyvät nerokkaat käänteet taustatarinassa. Tätä ei tosiaan ollut vain repäisty kasaan, niin kuin nykyiset EC:t. Tällä ottelulla oli todellinen tarina. Lisäksi tähän liittyy itselläni paljon sellaista alkuaikojen painifaniuden innostuneisuutta. Tämä oli muistaakseni ensimmäinen ppv, jonka ihan oikeasti katsoin kokonaan lataamalla koko pätkän jostain epämääräisestä vapaapaini.comin linkistä. Tässä oli juuri sopivasti brutaaliutta, tunnelmaa ja hienoja spotteja, mutta sellainen todellinen erikoisuus tästä tuntui silti mielestäni hieman uupuvan. Ottelun tarina oli niin erinomainen, että jotenkin olisi toivonut, että nuo ottelun taustat olisivat päässeet vielä enemmän oikeuksiin ottelussa. Sen sijaan tässä keskityttiin välillä vähän turhan paljon tyypilliseen EC-menoon, joka on sinänsä aina upeaa katsottavaa. Hatunnosto erityisesti Chris Benoit'lle ja tämän mielettömälle Diving Headbuttille kopin päältä. Myös kaikki muut ottivat oikeasti kovaa bumppia, joten sanotaan nyt vielä kerran, että viihdyin alusta loppuun.
****½ (34:55)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Triple H (Last eliminated Orton with a Pedigree)
*** Chris Benoit
** Triple H
* Batista

Kokonaisarvio New Year's Revolutionista: Kuten jo sanoin ME:n kohdalla, tämä oli täysin yhden ottelun show. Jos ME olisi flopannut tai jos ME:n tilalla olisi ollut jotain muuta, tämä olisi varmaan painihistorian kirjoissa yksi huonoimmista ppv:eistä. Nyt ME pelastaa paljon, ja kaikki tykkäävät muistella tätä tapahtumaa pelkästään viimeisen tunnin osalta. Kaiken muun voi skipata. Niinpä kokonaisuutta arvostellessa tämä tapahtuma on aivan maksimissaan Kehno, eikä yhtään enempää. Yksi ottelu ei tee vielä hyvää ppv:tä, se nähtiin jo WrestleMania 13:ssa. Onneksi oli kuitenkin edes se yksi ottelu, muuten vuosi 2005 olisi alkanut kamalasti - varsinkin kun kaksi ensimmäistä ottelua kärsivät todella ikävistä loukkaantumisista.

1. WWE New Year's Revolution - Kehno

Seuraavaksi TNA:ta.

Coca
Viestit: 907
Liittynyt: La 18.08.2007 09:55
Paikkakunta: Kotka

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Coca » Ma 05.01.2015 11:27

Ah, herkullisia aikoja katsoa Rawta. Smackdownin hetkellinen voittokulkue oli selkeästi jäänyt punabrändin taa. Noita mainitsemiasi juonenkäänteitä oli Rawssa tosiaan roppakaupalla ja koko rosteri täynnä mielenkiintoisia painijoita. EC oli lopulta se, johon kaikki kiva kulminoitui. Tosin vielä Batistan ja Cenan lopulliset läpilyönnit olisivat edessä päin. En tiedä onko aika kullannut muistojani, mutta ainakin raporttiasi lukiessa mieleen nousi kutkuttelevia ajatuksia ohjelman laadusta. Ehkä yksi syy tälle löytyy tuosta face-painijoiden suuresta rintamasta. Markkina on tuntunut hyvälle, kun HHH:n imperiumi on vihdoin alkanut murentua.

Nyt heitän välikysymyksen. Batista oli katsojien silmissä selkeästi suosittu, mutta roikkui vielä Evolutionin riveissä. Jos nyt palataan niihin vanhoihin wa-termeihin, olisiko Batista nyt semmoinen tweener? Vai onko koko termi luotu kuvaamaan uransa alku- tai loppupuolella pihiseviä, mahdollisesti hahmottomia (yhdentekeviä) painijoita? Nykyään tilanne on toki toinen, mutta noihin aikoihin face-heel-jako oli olennainen osa tuotteen toteutusta.
WrestlingAlertin seuraava kehäpsykologi

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Ma 05.01.2015 13:00

Coca kirjoitti:Ah, herkullisia aikoja katsoa Rawta. Smackdownin hetkellinen voittokulkue oli selkeästi jäänyt punabrändin taa. Noita mainitsemiasi juonenkäänteitä oli Rawssa tosiaan roppakaupalla ja koko rosteri täynnä mielenkiintoisia painijoita. EC oli lopulta se, johon kaikki kiva kulminoitui. Tosin vielä Batistan ja Cenan lopulliset läpilyönnit olisivat edessä päin. En tiedä onko aika kullannut muistojani, mutta ainakin raporttiasi lukiessa mieleen nousi kutkuttelevia ajatuksia ohjelman laadusta. Ehkä yksi syy tälle löytyy tuosta face-painijoiden suuresta rintamasta. Markkina on tuntunut hyvälle, kun HHH:n imperiumi on vihdoin alkanut murentua.
Joo, täysin samaa mieltä. Raw tosiaankin ajoi Smackdownin ohi vuoden 2004 aikana aika reippaasti (kiitos draftin ja Lesnarin lähdön), eikä paluuta enää Smackdownin valtakauteen tullut koskaan, vaikka joinain vuosina tuli vielä joitain parin kuukauden pätkiä, jolloin SD:n show't olivatkin viihdyttävämpiä kuin Raw'n.
Nyt heitän välikysymyksen. Batista oli katsojien silmissä selkeästi suosittu, mutta roikkui vielä Evolutionin riveissä. Jos nyt palataan niihin vanhoihin wa-termeihin, olisiko Batista nyt semmoinen tweener? Vai onko koko termi luotu kuvaamaan uransa alku- tai loppupuolella pihiseviä, mahdollisesti hahmottomia (yhdentekeviä) painijoita? Nykyään tilanne on toki toinen, mutta noihin aikoihin face-heel-jako oli olennainen osa tuotteen toteutusta.
Joo, siis jos tuota tweener-termiä käyttäisi, tämä alkuvuoden 2005 Batista olisi varmasti oikein klassikkoesimerkki tweeneristä. Erityisesti NYRin jälkeen, kun Batista yhä hengaili Evolutionin kanssa, mutta joutui koko ajan isompiin kärhämiin Triple H:n kanssa ja squashasi La Resistancen kaltaisia heelejä viikottaisissa. Olen kuitenkin tehnyt sellaisen linjanvedon, etten näissä arvosteluissani nykyisin määrittele ketään tweeneriksi. Syynä se, että olen vanhan ajan face/heel-jaon ystävä 8) Ei vaan, oikeasti syy on se, etten ole oikein koskaan pitänyt termistä tweener ja että mielestäni aina jokaista ottelua kohti pystyy määrittelemään pelkästään jo ottelun perusteella, oliko painija tuossa ottelussa hyviksen vai pahiksen asemassa. Toki näistä voi olla joskus näkemyseroja, mutta olen pyrkinyt aina määrittelemään, onko kukakin painija enemmän heel vai enemmän face tuon ottelun aikaan. Aika harvoin kukaan (varsinkaan vuonna 2015) on 100% heel tai 100% face, mutta jompaa kumpaa kuitenkin enemmän.

Vastaa Viestiin