Leffat

[Hyrkanos]

En minä vaan ole koskaan pitänyt Lynchin elokuvia mitenkään vaikeasti tajuttavina (enkä yleensä kovin monitulkintaisinakaan). Ne ovat lähinnä outoja aiheidensa vuoksi. Lynchin ehkä ainoa varsininen erikoisuus on epäsovin naiset tavat kuljettaa juonta (Dyynin alkuselostus on hyvä esimerkki siitä). Yleensä asiat joita täytyy hetken miettiä, paljastuvat myös hetkessä. Lynchin elokuvat eivät oikeasti ole kovin "taiteellisia" ja niiden arvostelu sellaisena on melko suuri virhe (piti sitä sitten positiivisena tai negatiivisena asiana). Toki Lynchin elokuvat ovat vähän etäämpänä Hollywoodin valtavirrasta, kuin vaikka jotkut Spielbergin elokuvat.

Historian paras elokuva, Citizen Kane, on helposti ymmärrettävä elokuva.

Citizen Kane on toki melko helposti ymmärrettävä elokuva (ainoa vaikeus on välillä pysyä hahmojen perässä, näiden vanhetessa, mutta ehkä ongelma johtui huonosta nimimuististani). En millään tajua kuitenkaan sitä kauheaa kehuryöppyä, jonka elokuva on saanut. Se on vain tylsä. Ottaen huomioon että sen pitäisi olla viihdettä, niin tylsyys on jotakuinkin pahin asia mitä se voisi olla. Ei sillä, ensimmäisen puolituntisen perusteella saattoi vielä odottaa kaikkien aikojen parasta elokuvaa, mutta hyvä alku jämähti täysin. Mielenkiintoinen päähahmo ei plajoa auta, jos elokuva on ihan vaan tylsä.

[PapaShango]

Mainitsin Twin Peaksin esimerkkinä hyvästä Lynchista (tai no, ainakin ensimmäinen kausi, lopussa tuntui mopedi jo karkaavan käsistä). Lynchista pitävänä tietänet kai Twin Peaksin; se 90-luvun sarja joka ei ole oikeastaan millään lailla samankaltainen Taru sormusten herrasta -trilogian kanssa.

Niin, pointtihan oli että TSH ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta, toisin kuin Lynchin leffat.

Kun tunnut pitävän Twin Peaksin draamasta, niin pitää myös ottaa huomioon että kyseessä on sarja, johon on voitu täyttää mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja näiden suhteita paljon. Sekavia hetkiäkin löytyy, yhtä päättömiä kuin elokuvistakin.. ja en usko että sinä niitä tajuat ihan omin keinoin, sillä kukaan ei siihen pysty paitsi herra Lynch ja muutama vesileuka. Ehkä Lynch ajattelee, että elokuviin ei mahdu niin koskettavaa draamaa kun aika on rajallinen, ehkä niin.

Ja vielä tuohon elokuvien tajuamiseen: Olen p**ka kirjoittaja, eli kirjoitan toista kuin ajattelen ja näin kirjotukseni karkaa vähän. Eli Lynchin elokuvissa parasta on se, että elokuvan jälkeen tulee pieni "WTF?". Sen jälkeen katsot sen uudestaan ja alat huomaamaan pikku yksityiskohtia, jotka ensimmäisellä kerralla jäi huomaamatta. Sitten alat tajuamaan pikku hiljaa elokuvan idean ja juonen. Ei ne sen kummempia elokuvia ole, mutta tässä pitää käyttää hieman päänuppia, toisin kuin Miami Vicessä, joka on btw yksi paskimmista 2000-luvun elokuvista.

Historian paras elokuva: The Shawshank Redemptionin tai Goodfellas.

[Mahti Ankka]

Itse en ehkä ole oikea henkilö puhumaan Lynchin leffojen ymmärrettävyydestä, sillä tosiaan olen sen Inland Empiren nähnyt vain kerran. Mutta intissä minulla on tupakaveri joka on katsellut Lynchin leffoja hiukan enemmän ja hän on katsonut Inland Empiren nyt 7 kertaa. Hän sanoi että jokainen katselukerta oli aivan ainutlaatusensa kokemus, ensimmäinen kerta oli hyvin ahdistava, toinen oli lähinnä hauska, kolmas oli pelottava, neljäs jälleen ahdistava mutta enemmän palkitseva, viides valaiseva jne. Nyt kun se katsottiin niin hänellä oli kova halu kertoa meille ensikatsojille paljon asioita joita hän ei ensimmäisellä kerralla havainnut ja joita me emme luonnollisesti havainneet. Kovasti hän ainakin tuota hehkuttaa yhdeksi parhaimmaksi leffaksi ikinä. Mene ja tiedä, ensi viikolla katsotaan jälleen, itse ainakin haluan nähdä sen, sen verran koukuttava leffa oli. Eikö sekin kerro jo jotain?

[Riveni]

Eikö sinua yhtään pelota mennä kys. tyypin kanssa ampumaan, kun näyttää mielialat vaihtelevan kuin milläkin sekopäällä?

No ei, en kuitenkaan usko, että terveen ihmisen mielipiteet ja tunteet elokuvsta voivat vaihdella noin rajusti vain katsomiskertojen takia.

[Mahti Ankka]

Eikö sinua yhtään pelota mennä kys. tyypin kanssa ampumaan, kun näyttää mielialat vaihtelevan kuin milläkin sekopäällä?

No ei, en kuitenkaan usko, että terveen ihmisen mielipiteet ja tunteet elokuvsta voivat vaihdella noin rajusti vain katsomiskertojen takia.

No siitähän en toki varmuutta voi ksokaan saada, mutta kyllä minä häntä uskon, sen verran hyvin oppinut tuntemaan tässä intin aikana. Hän on nääs myös Patton faneja, tullut paljon rupateltua niistä ja näistä. Outo tyyppi, mutta pirun mukava.

Joo, meni taas sivuraiteille, mutta ei se mitään.

[Genghis Khan]

Okei, Lynch tekee mielenkiintoisia leffoja mutta että saa noin paljon irti erilaista joka katselukerralla? Ellei kemikaaleilla ole osuutta asiaan, en usko.

Ja kaikki muistavat katsoa tänään The Thingin, niljakkaiden efektien juhlaa. Heikoimmilta menee yöunet ja vahvemmatkin tarkistavat sängynalusensa pari kertaa. Toki Kurt Russell kera viskipullon pelastaa, mutta mikäs siinä. Hyvä leffa siis.

[Mahti Ankka]

Okei, Lynch tekee mielenkiintoisia leffoja mutta että saa noin paljon irti erilaista joka katselukerralla? Ellei kemikaaleilla ole osuutta asiaan, en usko.

Niin voi toki olla että hän hiukan liioittelikin, mutta siinä leffassa on oikeasti niin häröä juttua että tietyssä mielentilassa sille pystyy varmasti nauramaan. Mutjoo, mene ja tiedä, itse menen ainakin nyt hakemaan isoveljelle kaljaa samalla kun noudan enon ja hänen emännän meille saunomaan. Moro.

[aLoe]

Tässä on teille elokuva mitä ei voi sivuuttaa.

Schindlerin lista

Leffahan sijoittuu siis natsisaksan aikaisiin juutalaisvainoihin, leffassa nähdään miten juutalaiset laitetaan erillaisiin gettoihin asumaan, heiltä viedään hiukset mm. sukkelusveneiden eristeiksi, heidän kultahammaspaikkansa otetaan irti ja niistä tehdään sormuksia etc. Tämä leffa on todella koskettava ja on melkeinpä alusta loppuun mustavalkoinen. Schindler on siis Saksalainen sotakeinottelija joka alkaa säälimään juutalaisia ja ottaa niitä tehtaalleensa töihin, elokuva perustuu täysin tositapahtumiin ja kaikki henkilöt jotka leffassa esitetään ovat olleet olemassa. Parempaa leffaa saa hakemalla hakea.

Tähtiä *****/*****

[Hyrkanos]

Tässä on teille elokuva mitä ei voi sivuuttaa.

Schindlerin lista

Olen minä ainakin onnistunut sen sivuuttamaan. Tämä siitäkin huolimatta että olen yrittänyt sen katsoa.

[Genghis Khan]

Ja ei tollaisia leffoja katsota pääsiäisenä(ja ei kyllä muulloinkaan), vuoden antisemitistisin juhla on luonamme. Juutalaiset tätä maailmaa kuitenkin hallitsevat, niin on se hyvä edes kerran vuodessa porukalla niitä vähän dissata.

[Hyrkanos]

1. Ja ei tollaisia leffoja katsota pääsiäisenä(ja ei kyllä muulloinkaan)

2. vuoden antisemitistisin juhla on luonamme.

3. Juutalaiset tätä maailmaa kuitenkin hallitsevat, niin on se hyvä edes kerran vuodessa porukalla niitä vähän dissata.

1. Nimenomaan. Jopa YLE pääsi unohtamaan että pääsiäisenä pitää katsoa Charlton Heston -elokuvia. Ben Hur saa nyt kelvata DVD:nä.

2. On, mutta millä tapaa pääsiäinen on antisemiittinen? Pääsiäistä kun on vietetty jo paljon ennen Mel Gibsonia.

3. Ihna oikein. Hitler mokoma kun meni pilaamaan tuonkin euroopanlaajuisen kansanhuvin. Nyt yhtäkkiä juutalaiset ovat jotain uhreja, joista ei saa pahaa puhua. Häpeä Hitler, sinä juutalaisten puolustaja!

[Genghis Khan]

Siis miksi vaadit perusteluja niinkin luonnolliseen asiaan kuin antisemitismiin. Unohdetaan perustelut ja keskitytään syyttelyyn ja sormellaosoitteluun.
Ja kyllä, välillisesti on Hitleriä kiittäminen tästä nykyisestä juutalaisten maailmanvallasta. 60 vuoden niiailu ja nöyristely eivät voi tuottaa hyviä tuloksia.

Mitä tulee Mafiaveljiin yhtenä maailman parhaimmista leffoista, niin en allekirjoita. Siitä puuttuu sellainen taiteellinen jylhyys mitä mahtavalta elokuvalta vaadin. Hyvä toimintapainoitteinen leffa, joka oikeastaan pääsee vasta ihailemalleni asteelle lopun hektisessä kokaiiniepisodissa. Sen ohjauksesta iso käsi Scorsesen Martille.
Sivuutan Lynchin sekoilin sekoilun takia -asenteen ja nostankin yhdeksi parhaimmista leffoista herran Blue Velvetin. Se on realistinen elokuva, joka kuitenkin painottaa sopivasti mystisyyyttä. Visuaalisesti ja taiteellisesti todella hieno elokuva myös.

Demoni valtasi käteni, todennäköisesti tämän viestin kirjoitus unohtuu muististani tai painuu aivojeni tuntemattomalle alueelle odottamaan aikaa jolloin putkahtaa ulos. Moi.

[Hyrkanos]

1. Siis miksi vaadit perusteluja niinkin luonnolliseen asiaan kuin antisemitismiin. Unohdetaan perustelut ja keskitytään syyttelyyn ja sormellaosoitteluun.

2. Ja kyllä, välillisesti on Hitleriä kiittäminen tästä nykyisestä juutalaisten maailmanvallasta. 60 vuoden niiailu ja nöyristely eivät voi tuottaa hyviä tuloksia.

1. En varsinaisesti vaadi perusteluja antisemitismille, vaan sille ajatukselle että pääsiäinen olisi jotenkin antisemitistinen. Tosin tuo perustelusi on ihan hyvä jotakuinkin kaikkeen.

2. Hitler on sitten muka paha. Mies joka lopetti juutalaisvainot kertarysäyksellä. Maailmansotien piti olla sotia jotka lopettavat kaikki sodat, mutta todellisuudessa vain holokausti onnistui olemaan vaino joka lopetti vainot. Siis että Hitlerkö paha? Jos Hitler on äärimmäisen paha, niin mitä ovat ne maailmanvaltiasjuutalaiset jotka törkeästi hyväksikäyttävät isovanhempiensa (tai vain aiemmin eläneiden, nimellisesti saman uskonnon edustajien) kärsimystä?

Sitten elokuvasuositus. Nosferatu vuodelta 1922. Se on vähän niinkuin Dracula elokuva, ilman oikeuksia Draculaan. Mikä parasta, se on nykyään PD:tä, eli saatavissa Internet Archivesista tai katsottavissa Google Videossa

[Kumiorava]

Vaikken nyt ihan tajuakaan Hyrkanoksen ja Khanin huumoria, niin voisin kommentoida tässä viikonloppuna katsomaani fundamentalistikatolilaisohjaaja-näyttelijän Mel Gibsonin ohjaamaa elokuvaa Passion of the Christ.

Niin, kyseessähän on paljon kohua ja pahennusta herättänyt elokuva, enkä asiaa toki yhtään ihmettele. Elokuvassahan esitetään Jeesuksen kärsimys erittäin graafisesti ja todentuntuisesti, jota Gibson elokuvassa tavoittelikin. Leffahan liittyy sinänsä tuohon teidän antisemitismikeskusteluun, sillä jos leffaa haluaa ruveta erityisemmin analysoimaan, voisi Gibsonin tavasta kertoa Jeesuksen viimeiset hetket vetää yhtetyksiä jonkinlaiseen juutalaisvastaisuuteen siinä mielessä, että juutalaisethan Jeesuksen tappoivat. Toisaalta Jeesus oli itsekin juutalainen, että eipä se sinänsä eroa "omat kääntyvät vastaan" -tyylisestä tarinasta. Ja Gibsonin isähän oli kai jonkin sortin antisemitisti, ja eikös Mel itse jäänyt joskus leffan ilmestymisen jälkeen jäänyt kiinni rattijuoppoudesta ja siinä samalla julistanut kuolemaa juutalaisille (jota hän sitten jälkeenpäin pahoitteli)?

Ja mitä tuohon Hitler-asiaan tulee, niin natsithan syyttivät juutalaisia muun muassa juuri siitä, että he olivat Jeesuksen murhaajia. Siitäkin huolimatta, ettei Hitler itse kovinkaan uskonnollinen ollut. En nyt näe pääsiäistä mitenkään "antisemitistisenä", koska en ole missään kuullut että pyhän tarkoitus olisi dissata juutalaisia, vaan enemmänkin muistella sitä kuinka Jeesus kuoli ja nousi kuolleista. Puhumattakaan siitä, että Bachin Matteuspassio on varsin hieno teos. Harvat nyt pääsiäistä tuon mallin mukaan enää viettävät, vaan enemmänkin se on niitä pupuja ja tipuja. En minäkään pääsiäistä erityisemmin vietä, mutta toisaalta se kuitenkin on melko mielenkiintoinen uskonnollinen juhla, johon voisi enemmänkin perehtyä.

Mutta siis, kaikesta huolimatta elokuva on hienosti toteutettu, ja erittäin positiivista on myös se, että englannin sijaan henkilöt solkkasivat arameaa. Näyttelijät olivat kaikki minulle tuntemattomia (eivät tainneet olla mitään tunnettuja näyttelijöitä muutenkaan), mutta eipä sinne ketään toistaitoista ollut mukaan mahtunut. James Caviezel hoitaa vaikean roolin Jeesuksena varsin mallikkaasti. Onhan elokuva väkivaltainen ja todella rankka, mutta jos verisyydestä pääsee yli, niin voi todeta todistavansa yhtä elokuvalähihistorian mielenkiintoisimmista elokuvista.

Ensi viikonloppuna olisi sitten tarkoituksena mennä katsomaan Hayao Miyazakin Porco Rosso. Tähän loppuun vielä vähän pääsiäismusiikkia, joskin Matteuspassiota huomattavasti maallisempaa, Suomen aidoimmalta rokkarilta:

np. Kari Peitsamo - Pääsiäinen

[Riveni]

Siitä ei kuitenkaan päästä mihinkään, että yksi evankeliumien pääteemoista on alusta alkaen juutalaisten negatiivinen suhtautuminen Jeesukseen ja hänen opetuksiinsa. Heistä tehtiin lopulta jopa tarinan pääpahiksia, koska juuri he valitsivat massamurhaaja-barabbaksen säästettäväksi Jeesuksen sijaan. Tämä tosin johtuu historiallisesti juuri siitä, että evankeliumien kirjoitusaikaan Juutalaiset olivat häätäneet alkuseurakunnan keskuudestaan. Syy sille, miksi juuri nämä evankeliumit, joissa Juutalaiset asetettiin lopullisiksi tuomitsijoiksi, otettiin mukaan raamatun viralliseen painokseen on selvä. Rooma, jotka olivat monissa raamatun ulkopuolisissa evankeliumeissa juuri se "pääpaha", oli kääntynyt kristinuskoon ja heistä oli tullut uskonnollinen keskus. Ei ole kiva uskoa sellaiseen, johon sinun esi-isäsi ovat syyllisiä, eihän? Juutalaiset olivat paljon helpompi kohde suunnata "vihaa". Sen tähden juutalaiset kohtasivat ja ovat kohdanneet vainoa aina rooman kukoistuksesta näihin päiviin saakka, ei se Hitler sitä omasta päästään keksinyt, kunhan vain ammensi vanhoja vihoja. Tosin hänen tapauksessaan tärkeämpää oli löytää jonkin sortin syypää Saksan ongelmille ja varakkaat juutalaiset olivat loistava kohde. Se, kuinka paljon hän loppuljen lopuksi oikeasti vihasi juutalaisia, on hämärän peitossa.

Sen Hitler kuitenkin sai aikaan, että muuan Israelin valtio voi käytännössä tehdä mitä vain nykyään. Eurooppalaiset ovat yhä polvillaan pyytelemässä anteeksi holocaustia ja rikkaat juutalaiset amöriikoissa pitävät huolen siitä, että sielläkin kaikki vastalauseet vaiennetaan.

Pieni antisemitismi ei todellakaan ole pahitteeksi ja loppujen lopuksi pääsiäinen on antisemitisminen juhla, koska siinä kirjaimellisesti muistetaan juutalaisten petosta Jeesusta kohtaan ja sen seurauksia.

Mitä Passion of the Christiin tulee, siinä hämmensi juuri eriasteinen realismi. Henkilöt jopa puhuivat arameaa ja latinaa, mutta Jeesus oli silti ihonväriltään aivan liian vaalea aramealaiseksi. Muutkin historialliset seikat, kuten se, että hän oli rikas kuningassuvun vesa, sivutettiin täysin. Miksi yrittää tehdä realismia jos ei tee realismia? Toisaalta, oli Saving Private Ryankin realistinen, mutta juoni ja tapahtumat oli temmattu tuulesta. Aina ei saa kaikkea kivaa. :(

[Hyrkanos]

1. Siitä ei kuitenkaan päästä mihinkään, että yksi evankeliumien pääteemoista on alusta alkaen juutalaisten negatiivinen suhtautuminen Jeesukseen ja hänen opetuksiinsa.

2. Heistä tehtiin lopulta jopa tarinan pääpahiksia, koska juuri he valitsivat massamurhaaja-barabbaksen säästettäväksi Jeesuksen sijaan.

3. Syy sille, miksi juuri nämä evankeliumit, joissa Juutalaiset asetettiin lopullisiksi tuomitsijoiksi, otettiin mukaan raamatun viralliseen painokseen on selvä. Rooma, jotka olivat monissa raamatun ulkopuolisissa evankeliumeissa juuri se "pääpaha", oli kääntynyt kristinuskoon ja heistä oli tullut uskonnollinen keskus.

4. Sen tähden juutalaiset kohtasivat ja ovat kohdanneet vainoa aina rooman kukoistuksesta näihin päiviin saakka,

5. ei se Hitler sitä omasta päästään keksinyt, kunhan vain ammensi vanhoja vihoja. Sen Hitler kuitenkin sai aikaan, että muuan Israelin valtio voi käytännössä tehdä mitä vain nykyään.

6. Pieni antisemitismi ei todellakaan ole pahitteeksi ja loppujen lopuksi pääsiäinen on antisemitisminen juhla, koska siinä kirjaimellisesti muistetaan juutalaisten petosta Jeesusta kohtaan ja sen seurauksia.

7. Mitä Passion of the Christiin tulee, siinä hämmensi juuri eriasteinen realismi. Henkilöt jopa puhuivat arameaa ja latinaa, mutta Jeesus oli silti ihonväriltään aivan liian vaalea aramealaiseksi. Muutkin historialliset seikat, kuten se, että hän oli rikas kuningassuvun vesa, sivutettiin täysin. Miksi yrittää tehdä realismia jos ei tee realismia? Toisaalta, oli Saving Private Ryankin realistinen, mutta juoni ja tapahtumat oli temmattu tuulesta. Aina ei saa kaikkea kivaa.

1. Höpö höpö. Ei evankeliumeissa kerrota juutalsiten vastustaneen Jeesusta mitenkään erityisesti. Lähinnä silmäätekevien kerrottiin vastustaneen Jeesusta, koska sellaiset eivät yleensä pidä siitä että heiltä viedään huomio. Evankeliumeissa kerrotaan että juutalaiset kannattivat suurin joukoin Jeesusta, kunnes "parempi väki" sai propagandansa läpi. Usein myös teologiset erimielisyydet muutamien lahkojen kanssa on tulkittu vastustukseksi, mutta esimerkiksi valtaosan saddukeuksista ja fariseuksista kerrotaan olleen varsin vaikuttuneita Jeesuksen puheista.

2. Tällainen kuva on valitettavasti myöhemmin syntynyt. Barabbas tosin ei ollut massamurhaaja, vaan vapaustaistelija, jollaisena Jeesustakin pidettiin. Barabbaan kerrotaan tappaneen yhden yhmisen kapinoidessaan. Barabbaksen rooli on itseasiassa paljon merkittävämpi, mitä evankeliumeissa suoraan tuodaan julki (kirjoituskontekstissa ei suurempia selittelyjä vaadittu). Valitettavasti se on vähän unohtunut traditiosta.

3. Höpsis. Rooma on melkoinen roisto läpi uuden testamentin, ja evankeliumeissakin. Noilla perusteilla mm. apostolien teot olisi pitänyt jättää pois, kuten myös muutamia kirjeitä. Evankeliumit valittiin lähinnä "luotettavuutensa" perusteella, eli käytännössä sen mukaan että olivat varhaisimpia kokoelmia. Poikkeuksena tietenkin Johanneksen evankeliumi, jolle syyt olivat jotain aivan muita. Valtaosa muista evankeliumeista tehtiin kanonisoinnin aikoihin, tai jopa sen jälkeen. Niitä kirjoiteltiin vielä varhaisella keskiajallakin.

4. Enpä tiedä, joskus keskiajalla valtaosa ihmisistä ei tiennyt juuri mitään Jeesuksesta tai tämän kuolemasta (ihan tosi, katolisuudessa ei ollut tapana kertoa asioita maallikoille) joten juutalaisia vainottiin lähinnä vääräuskoisuutensa vuoksi. Ennen pimeää keskiaikaa juutalaiset olivat kristillisissä maissa kakkosluokan kansalaisia, mutta tämä tarkoitti sitä että muut ei-kristityt olivat kolmosluokkaa.

5. Kuten tässä todettiin, Hitler nimenomaan lopetti juutalaisten vainoamisen. Pian Hitler on kaikkien juutalaisten sankari, kun viimeisetkin holokaustissa itse kärsineet ovat kuolleet.

6. Periaatteessa en kannata anti- tai pro- mitään, vaan kohtuus ja järki kaikessa. Muuten, jos tosiaan juutalaiset olivat kokoajan Jeesusta vastaan, niin miten ne sitten pystyivät Jeesusta pettämään?

7. Hämmentääkö sinua useinkin elokuvissa se että ne ovat elokuvia? Ihan samalla tavalla Tähtien Sodassa tai Citizen Kanessa on eriasteista realismia. Se on vähän niinkuin elokuvioen juttu. Kun tehdään liikkuvaa kuvaa tarinasta joka perustuu tekstiin, niin pakostikin tulee tulkintoja, jotka siis ovat silkkaa fiktiota. Huomioitavaa on myös se, että Passion perustui katoliseen traditioon, jota evankeliumien kuolintarinat ovat osa. Mikään ei viitannut siihen, että elokuvassa pyrittiin jonkinlaiseen realismiin. Päinvastoin se oli täynnä erilaisia fantasiajaksoja ja surrealismia. Jeesus ei muuten ollut aramealainen! Elokuvassa ei muuten tuotu juurikaan esille Jeesuksen taustoja, paitsi siinä ärsyttävässä "hän haluaa istua näin"- kohtauksessa. oli varmaan turhaa kertoa että Jeesus oli kuningassuvun vesa, sillä se on vähän niinkuin selviä kristityille. Jeesuksen varallisuudesta ei varmaa tietoa ole, mutta oletettavasti hän oli kohtuullisen varakas, vanhempiensa hyvän työn vuoksi. Rikas ei ehkä ole oikea sana. Vai onko sinulla jokin Uutta Testamenttia parempi lähde? Jos on, niin olisi kiva tietää siitä, sillä samalla ratkaistaisi lopullisesti kiista siitä, oliko Jeesus koskaan edes olemassa.

[PapaShango]

sillä samalla ratkaistaisi lopullisesti kiista siitä, oliko Jeesus koskaan edes olemassa.

Eikö tuo ole jo todistettu, että hemmo oli totta, mutta se on asia erikseen että ovatko ne teot joita hän teki, totta.

[Tirkka]

Evankeliumit valittiin lähinnä "luotettavuutensa" perusteella, eli käytännössä sen mukaan että olivat varhaisimpia kokoelmia. Poikkeuksena tietenkin Johanneksen evankeliumi, jolle syyt olivat jotain aivan muita.

No mikäs siihen Johanneksen evankeliumin valitsemiseensitten oli syynä? Suomenkielinen wikipedia ei sitä näytä kertovan, selostaapa vain sisällöllisiä eroja muihin evankeliumeihin.

[Hyrkanos]

sillä samalla ratkaistaisi lopullisesti kiista siitä, oliko Jeesus koskaan edes olemassa.

Eikö tuo ole jo todistettu, että hemmo oli totta, mutta se on asia erikseen että ovatko ne teot joita hän teki, totta.

Itseasiassa Evankeliumit ovat edelleen se paras todiste. Sinänsä ei kai ole syytä epäillä etteivätkö ne perustuisi oikeaan henkilöön.

No mikäs siihen Johanneksen evankeliumin valitsemiseensitten oli syynä?

Itseasiassa se ei ole täysin varmaa. Varhaisesta alkuperästä ei kuitenkaan ole kyse, sillä se kirjoitettiin toisella vuosisadalla, n. 40 vuotta muiden jälkeen. Yhtenä syynä voi olla varsin hyvin dokumentoitu alkuperä, sillä tradition mukaan sen on kirjoittanut apostoli Johannes, ja Johanneksen oppilaat tunnetaan kirkkohistoriassa melko hyvin, kuten myös näiden oppilaan, joten mahdollisesti pidettiin melko suurena varmuutena että kirjoittaja oli tosiaan apostoli Johannes. Sisällöllisestihän Johanneksen evankeliumi on jopa ristiriitainen kirkon opetusten vuoksi, joten se tuskin oli syynä (niinkuin muutenkaan kirjoja ei valittu sen perusteella, siksi Raamattua vieläkin pidetään niin vaikeana ja ristiriitaisena).

BTW: Nyt pelottaa, äkkiä takaisin elokuviin ennenkuin Jakke heittää meitit roskiin!

[Supa]

Taasko sitä Raamattua piti mennä aukomaan?

[Hyrkanos]

Taas!

Raamatusta, natseista ja elokuvistapa tuli mieleeni Leffan esittämä klassikko, Kevät koittaa Hitlerille. Jotenkin olen onnistunut kyseisen elokuvan välttämään vuosien aikana, mutta onneksi tuli edes nyt katsottua. Kyse on yhdestä hauskimmista amerikkalaisesta elokuvasta ikinä. Joskin tylsä alku viittaa ihan muuhun, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun maailman huonoin näytelmä mainitaan, voi odottaa laatufarssia.

Toinen aihetta hivutteleva asia on paluu Passioniin. En ole tainnut vielä tuoda ilmi miten inhoan Passion Of The Christia. Voisi luulla ettei niin väkivaltainen elokuva voi olla tylsä, mutta Mel Gibsonilla taitaa olla jumalisia voimia, kun sai moisen aikaan. Siinä olekuvassa on jotakuinkin kaikki pielessä. Paljon kehuttu vieraiden kielien käytätminen sai aikaan vain näyttelijöiden puheen kangertelun. Kuulostaa kuin kaikki näyttelijät lausuisivat runoja jälkeenjääneelle simpanssille. Kaikki eivät voi olla Bela Lugoseja. Kaikki eivät voi opetella kieltä roolia varten. On myös otettava huomioon että Draculan piti kuulostaa romanialaiselta, mutta Passionin henkilöiden on tarkoitus puhua siinä äidinkieltään... Myös taiteelliset vapaukset lähdeaineistoa kohden olivat todella suuri virhe. En varsinaisesti ole niitä ihmisiä, joitenka mielestä Raamattu-elokuvien tulisi seurata tarkasti Raamattua, mutta minustakin vapauksien ottamisen pitäisi edes jollain tapaa tehdä elokuva paremmaksi. Passionin tapauksessa ne tekivät elokuvaa vain pitemmäksi, ja ehkä vielä hiukan tylsemmäksi.

Vähän samanlainen tapaus oli David & Goliath vuodelta 1960, jonka katsoin eilen. Paitsi ettei siinä sentään puhuttu takertelevaa "autenttista" kieltä. Muutoin tosin elokuvasta oli tehty. No, ehkä elokuva ihan syystäkin muistetaan vain Orson Wellesin osallisuudesta.

[Show_Stopper]

Nyt se sitten tapahtui, Charlton Heston on kuollut 84:n vuoden iässä.

Vaikka itse en ole mieheltä nähnyt kuin kaksi elokuvaa, Kymmenen käskyä ja legendaarinen Ben Hur, merkitsi herran lähtö ainakin jotain minullekin, sen verran suuri mies hänestäkin tehtiin näiden kahden raamatullisen spektaakkelin myötä. En ole hyvä kirjoittamaan muiden tapaan mitään pitkiä muistopuheita ja tässä tapauskessa se olisikin itselleni vaikeata. Mutta, hieno mies, jolla suuri vaikutus omaan henkilökohtaiseen elokuvahistoriaani.

[Hyrkanos]

Sellainen pikkuinen fakta minusta, että olen melkoinen Charlton Heston fani. Kahden edellämainitus elokuvan lisäksi niihin loistoelokuviin kuuluu mm. Apinoiden Planeetta (Heston tiämmä oli mukana remakessakin, mutta se ei siltikään pelastanut sitä rainaa) ja Omega Man, joka perustuu samaan tarinaan kuin I Am A Legend. No olihan niitä lukematomia (tai jotain reilut sata) muitakin.

Täytyy varmaan nyt tosissaan alkaa keräilemään Hestonin elokuvia.

Ehkäpä joku liberaali sitten viimeinkin sai vietyä kiväärin Charltonilta

[Show_Stopper]

Nyt tuli viimein katsastettua kohuttu pätkä See No Evil, joka on odottanut vuoroaan katseluun päässyyn jo tovin. Tässähän on kaikki paperilla valmiiksi juuri kohdillaan; iskevä nimi ja Kane esittämässä häiriintynyttä psykopaattia - mikä olisikaan toimivampaa. No, elokuvan katsottuani voin sanoa, monikin asia.

Elokuvahan kuuluu näihin laadultaan kiisteltyjen WWE Films -elokuvien sarjaan, jossa pääosassa tulee nähtyä tuttuja, nimekkäitä painijoita. Tietenkin kannattavaa bisnestä ja kovaa mainostusta yhtiöltä, mutta jos se tosiaankin on ollut elokuvien päätarkoitus, se näkyy päällepäin turhankin selkeästi.

Ensimmäisenä, ennen kuin aloin koko pätkää edes katsomaan, huomasin elokuvan keston, joka meni siellä puolentoista tunnin paikkeilla. Siitä voikin jo päätellä, ettei kauhuelokuvaksi suunniteltu elokuva voi toimia näin lyhyen ajan puitteissa. Se valitettavasti tulee todistettua lähes heti alun jälkeen, jolloin juoni lähtee kuin juoksemaan eteenpäin vauhdilla, unohtaen tyystin minkäänlaisen jännityksen luomisen, kuin sillä olisi kiire jonnekin. Tämä söi pahasti katselunautintoa jo tässä vaiheessa, sillä kauhuleffoille ominaista on juuri hidas juonen eteenpäin kuljettelu ja vähitellen ratkaisujen selviäminen, mutta tällä kertaa keskityttiinkin siihen olennaiseen, tappamiseen.

Sääli, ettei näinkään vakuuttavalla taustatarinalla saatu aikaiseksi kunnon juonenkuljetusta, saati jerkeenkäypää hahmokaartia. Iänikuinen "teinit kuolevat yksi kerrallaan isossa talossa" -skene alkaa näin jo 2000- luvun puolella käydä puuduttavaksi. Tällä tavalla toimivalla hahmolla, kuin jo valmiiksi "häiriintyneellä" Kanella olisi saanut aikaiseksi vaikka mitä mielenkiintoista ja jännittävää, mutta koska käsikirjoittajalla ei ollut varmaankaan kunnon motivaatiota parantaa kokonaisuutta mitenkään, alkaa koko elokuvasta mennä maku. Ise kun olen juuri näiden kauhun ja uskonnon risteyttävien elokuvien ystävä, pettymys on suuri.

Ainoa mikä tässä elokuvassa todella toimii, on se ahdistava tunnelma ja varsin veriset ja yksityiskohtaiset tappokohtaukset, jotka joissain kohin menevät jo kaikessa epärealistisuudessaan yli. Mutta jos jollekin pitäisi elokuvasta antaa edes jotain hyvää palautetta, olisi se... se joka editoi kohtauksista näyttävämpiä, minkä tittelin omistaneekaan.

Mutta, jos jollakulla on tekemisen puutetta, tarpeeksi hermonaposteltavaa ja tarvitsette jonkin sortin "aivot narikkaan" -viihdykettä, suosittelen tätä kevyenä välipalana illalle. Harmi vain, ettei toimivasta pienestä juonenpätkästä saatu irti oikeasti uskottavaa elokuvanautintoa.

[enska]

Diary of the Dead (2007)
Heti alkuun mainitsen sen, että olen aina ollut kiinnostunut zombieleffoista. Jos kysyt miksi, en osaa vastata. Älä nyt kuitenkaan pelästy, sillä ne lentelevät suolenpätkät ja veriset naamavärkit eivät ainakaan enää tässä iässä minua niin kiehdo (toista se oli, kun 12-vuotiaana pelattiin naapurissa Resident Evil 2 -peliä Pleikkarilla). Jotenkin se koko teema vaan on niin kiehtova: koko maailmaa koskeva zombie-epidemia, jonka takia kaikki ihmiset ovat paniikissa ja tekevät kaikkensa selviytyäkseen, on samaan aikaan ahdistavaa ja jännittävää katseltavaa. Aiheesta poiketen mainitsen myös sen, ettei tämä fanitukseni rajoitu pelkästään käveleviin kuolleisiin; muutkin vastaavaa jännitystä ja ahdistusta sekä sitä koko maailmaa koskevaa paniikkia aiheuttavat tapahtumat kiinnostavat (mm. 24-sarjan kolmoskauden virusteemasta pidin todella paljon). Tämän kaiken jälkeen on siis helppoa odottaa minun pitävän jokaisesta zombieleffasta ja julistavan jokaisen sellaisen kultakimpaleeksi... vaan Diary of the Dead -leffan tapauksessa minun täytyy vain haukkua sitä.

Leffa alkoi kliseisesti: katsojia peloteltiin äkkinäisillä zombieiden hyökkäyksillä ja äänitehosteilla. Joo, kyllähän se toimii – itsekin hätkähdin useaan otteeseen – mutta efektimässäily ja sarjatuliasemainen pelottelu ei ole koskaan iskenyt minuun; hitaasti rakentuva pelottava tunnelma, ja se, että oikeasti välittää elokuvan hahmoista, saa minut myydyksi. Miksi katsojien pitäisi välittää tuntemattomista hahmoista, jotka joutuvat selittämättömästi zombieiksi muuttuneiden ruumiiden lounaaksi? No, leffa jatkui siten, että katsojille esitettiin moderneille kauhuelokuville tyypillinen noin kymmenestä teinihahmosta koostuva joukko. Onneksi sentään tämän elokuvan geneerinen teinilauma oli, noh, edes jokseenkin stereotyypistään poikkeava: kirkuvien high school -pössyttelijäblondien ja lihaksikkaiden kovisurosten sijaan henkilöt olivat Pittsburghin yliopistossa opiskelevia, nörtähtäviä tyyppejä, jotka tykkäsivät videokuvaamisesta. Videokuvaamiseen se leffan punainen lankakin liittyi, mutta siitä en halua avata edes suutani, sillä se oli niin väkinäisesti kudottu ja naurettavasti epäonnistunut sellainen. Eniveis, nämä teinit kuvasivat tämän leffan alussa omaa kauhuelokuvaansa, jonka kuvaukset kuitenkin keskeytyivät pienen sanaharkan jälkeen. Tämä tauko taas johti siihen, että porukan tekniikkamestari avasi radionsa ja kuunteli, kuinka uutisissa puhuttiin "kävelevistä kuolleista", zombieista. OK, kyllähän zombie-elokuvien ystävät tietävät, että ne epidemiat syntyvät yleensä jonkin lääkkeen tai eläinsairauden takia, eikä niiden zombie-epidemoiden syntyihin enää tällä vuosituhannella niinkään keskitytä, mutta tämä oli jo pohjanoteeraus – epidemian syntyä kun ei selitetty ollenkaan! Zombiet vain tulivat maailmaan. Pim – ne tulivat.

Okei, tämän olisin voinut vielä jotenkin niellä, jos zombie-epidemian syntyyn oltaisiin perehdytty leffan kulkiessa eteenpäin, vaan ei, koko loppuleffa olikin sitten sitä perinteistä "liikutaan paikasta A paikkaan B ja sieltä paikkaan C, koska haluamme liikkua paikasta toiseen täysin syyttä!" -settiä, jota "koristivat" harvinaisen amatöörimäisesti maskeeratut ja toteutetut zombiet, ja niiden tappojuhlat. Amatöörimäisyyteen tosin saattoi vaikuttaa myös se, että koko leffa oltiin kuvattu erään päähenkilön kantaman videokameran linssistä (myös muutamia muita videokameroita käytettiin, mutta joka tapauksessa meno oli koko ajan ns. first person -settiä), mutta en minä silti tälle leffalle mitään sympatiapisteitä ole antamassa. Vielä surkeammaksi tämän leffan teki sen loppu. Jos zombiet tulivat maailmaan tuosta vaan, loppui leffa vielä tönkömmästi. Töks, se oli siinä. Se jäi kesken. Okei, tämä olisi voinut olla hyvä ratkaisu, jos elokuvan punainen lanka olisi ollut onnistunut sellainen, vaan ei, leffan katsottuani en jäänyt sitten yhtään pohtimaan sen sanomaa ihmisten moraalisista päätöksistä onnettomuus- ja paniikkitilanteissa. Elokuvassa kun kritisoitiin sitä, että ihmiset haluavat kuvata kaiken sen kauheuden, johon he törmäävät ja esim. juuri onnettomuustilanteissa menevät paikalle sen takia, jotta he näkisivät ne loukkaantuneet ihmiset, eivätkä sen takia, että he voisivat mennä auttamaan niitä. Sinänsä ihan hyvä aihe leffalle... aihe, josta saisi helposti kuuman perunan. Vaan ei, tällainen leffa ei asiaansa kyllä ajanut, vaan sen sijaan, että olisin miettinyt näitä asioita, yritin saada tätä ärsyttävän huonoa ja käsittämättömän huonosti käsikirjoitettua leffaa mielestäni. Jopa zombie-elokuvien ystävälle tämä oli paha tehtävä katsoa alusta loppuun. En suosittele.
Pisteet: DUD

Nykypäivän zombie-elokuvissa kusee se, ettei siihen varsinaiseen tarinaan enää panosteta – mitä raaemmat tappamiskohtaukset ja sarjatuliasepelottelut kun vievät niissä pidemmän korren. Minä haluan nähdä kunnon kauhudraamaa, jossa elokuvan hahmoihin tutustutaan kunnolla ja opitaan välittämään niistä. Tämän ärsyttävän non-stop-toiminnan minä korvaan esim. vapaapainin katsomisella.

E: Jotain piti vielä lisätä, mutta ehdin jo unohtamaan. No, sanotaan nyt sitten se, että katsoin tämän leffan ilman teksityksiä, joten jotain pikkuseikkoja saattoi mennä ohitse. No, eivät ne kuitenkaan tätä leffaa olisi pelastaneet.