Äijien sukupuutto

[What]

Nyt on suuret mahdollisuudet polttaa näppinsä ja leimautua ikuisesti sovinistisiaksi tai muuten vaan ahdasmieliseksi suomijuntiksi, joita en kumpaakaan koe olevani. Pitkään tämä aihe on kuitenkin kytenyt sisimmässäni, ja pitkään olen miettinyt soveliasta julkaisupaikkaa tälle. Blogi, facebook, mutta päädyin kuitenkin tähän.

Ymmärrän kyllä, että maailma olisi erittäin tylsä paikka mikäli kaikki jakaisivat oman maailmankatsomukseni ja ajattelisivat asioista samalla tavalla kuin minä. Juuri nuo erilaiset, toisistaan poikkeavat persoonat ovat loppujen lopuksi koko elämän suola. Vähemmistöjen puolustaminen ja sukupuolten tasa-arvo ovat tiettyyn rajaan asti positiivisia asioita. Mutta nykypäivän Suomessa on noissa asioissa osittain vedetty överiksi. Geeneihin koodattuja asioita koitetaan keinotekoisesti manipuloida. Jo esikoulussa kerhotädit kieltävät pojilta kaikki hauskat sotaleikit yms. ja samanaikaisesti kannustavat tyttöjen leikkejä. Sama jatkuu läpi koko peruskoulun. Koko systeemi suosii luonteeltaan rauhallisempia tyttöjä, kuin vilkkaampia poikia. Tämä on ihan luonnollinen, geeneihin koodattu ero sukupuolien välillä. Silti, poikien kohdalla ongelma useimmiten ratkaistaan siten, että heidät leimataan ongelmatapauksiksi ja heitetään tarkkikselle, sen sijaan että tehtäisiin perustavanlaatuisia ja tarpeellisia muutoksia koko systeemiin.

Vuosituhansien ajan lapsia on kasvatettu kurittamalla. Ei, en ole sitä mieltä että 3-vuotiaan saa piestä henkihieveriin kun tämä on luvatta napannut karkin kulhosta, mutta tässäkin on vedetty ihan överiksi. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana sosiaalitantat ovatkin keksineet, että tämä vuosituhansia toiminut metodi onkin väärä. Nykypäivänä, jos vanhempana erehdyt antamaan luunapin lapsellesi on joku sosiaalitäti heti pimputtamassa ovikelloa ja viemässä muksua huostaanottokotiin. Ja mitä tämä yliliberaali kasvatustapa on tuonut tullessaan? Kaikenlaisia käytöshäiriöitä, kouluampumisia, henkistä pahoinvointia ja h**vetin ylimielisiä lattioille syljeskeleviä teinilaumoja. Kohtuuden rajoissa pysyvä fyysinen kuritus mielestäni kuuluu kasvatukseen. Itsekin olen vitsaa saanut tärveltyäni likaisilla sormilla mummon tekemän kakun, ja nyt pidän tuota aivan oikeana rangaistuksena.

Kärjistettynä. Pojilta kuohitaan pallit jo lapsena, eikä heidän anneta toteuttaa itseään. Heidät alistetaan sosiaalitätien muovaamaan malliin, joka selkeästi suosii tyttöjä. Kaikki kiva kielletään, jonka seurauksena pojat turhautuvat. Seuraa ongelmia koulunkäynnissä, ja pahimmassa tapauksessa vakavia itsetunto-ongelmia ja käytöshäiriöitä, jotka pahimmassa tapauksessa purkautuvat Pekka-Eric Auvinen, Matti Saari tavalla.

Loppujen lopuksi se on kuitenkin hyvin pieni prosentti, joka kärsii noin rajuista vaikutuksista. Jokapäiväisessä elämässä se näkyy siten, että miehiset miehet, ÄIJÄT ovat katoava luonnonvara. Voidaan siis sanoa sosiaalitätien onnistuneen. Nykypäivän trendi on liberaalius ja annetaan kaikkien kukkien kukkia asenne. Kuten sanoin, hyvä niin. Mutta tiettyyn rajaan asti. Nykykasvatus tuottaa yhä enenevissä määrin naisellisia piirteitä omaavia miehiä. Yhteiskunta kun on heille lapsesta saakka opettanut, että näin on oikein.

Enkä tarkoita että kaikkien miesten tulisi olla karjala-lippis, pilottitakki ja leijonariipus asukokonaisuuteen pukeutuvaa pelkkää Klamydiaa kuuntelevia ja kännissä örveltäviä juntteja. Ei suinkaan. Mielestäni miehen pitää olla kuitenkin mies ja naisen nainen. Tasa-arvo on ehdottomasti asia jota kannatan, mutta sen ulottaminen syntymässä tulleiden geneettisten erojen manipuloimiseen on sosiaalitanttojen salajuoni ja yksinkertaisesti se on väärin. Se ei ole luonnollista.

Ihmisten lokerointi on ahdasmielistä, mutta mikäli minun pitäisi itseni johonkin kategoriaan lokeroida, sanoisin kuuluvani katoavien äijien lajiin.

En tykännyt pentuna viritellä mopoja, enkä muutenkaan ollut erityisen kiinnostunut miehisyyteen miellettävistä asioista kuten tekniikasta, tieteestä ja matemaattisista kaavoista. Esim. koulussa matematiikka, kemia ja fysiikka (perinteisesti poikien vahvuusaluetta) olivat minulla heikkoja kun taasen kielten opiskelu ja kirjoittaminen (perinteisesti tyttöjen vahvuusaluetta) olivat vahvoja. Asuin lapsuuteni maaseudulla ja sain vanhemmiltani ns. "vanhan koulukunnan kasvatuksen." Sosiaalitantat koittivat alistaa minua erityisopetukseen, koska kirjoitin numeron 8 väärällä tavalla ja olinkin erittäin lähellä joutua sinne. Äiti kuitenkin sai vedottua opettajiin ja tätä ei tapahtunut. Sain kuitenkin jo hyvin nuorena tuomion, että koulumenestys tulee olemaan heikkoa. Kirjoitin kohtuullisin arvosanoin ylioppilaaksi. Ime sitä sosiaalitantta! Väistin asettamanne jalkaraudan ja heitin DX crotch chopin perään.

Pidän väkivaltaviihtestä. Tykkään juoda kaljaa ja istua viikonloppuna kapakassa. Tykkään käydä puntilla ja sanoa mielipiteeni järisyttävän rehellisesti turhia kiemurtelematta. Tykkään myös kuunnella junttimusiikiksi leimautunutta Klamydiaa, Popedaa ja muuta samantyyppistä musaa. Olen töissä miesvoittoisella alalla. Pidän muskeliautoista ja 80-90 lukujen Stallone / Schwarzenegger leffoista.

Minua ei vittuakaan kiinnosta verhojen ja päiväpeitteiden keskinäinen feng shui tai uusimmat muotivaatteet. Siidereihin tai muihin makeisiin litkuihin en koske kuin äärimmäisessä hädässä. En haaveile rakkaudesta ensisilmäyksellä ja romanttisista häistä. Nämä kaikki ovat naisellisia ominaisuuksia, jotka on keinotekoisesti istutettu nykypäivän miehiin. Ja tämä ei tarkoita, että halveksuisin naissukupuolta, koska he keskittyvät noin joutavanpäiväisiin asioihin. Minulle ne ehkä ovat sitä, mutta ymmärrän noilla olevan naisille painoarvoa. Bottom line: miehet on miehiä ja naiset naisia. Aina ja ikuisesti.

Perinteinen miehisyys, äijämäisyys, on katoava luonnonvara. Uskon tätä viestä lukevan ainakin parin äijän. Älkää alkako tietoisesti muuttaa minäänne, vaan olkaa rohkeasti äijiä. Kasvattakaa lihaksia, katsokaa väkivaltaviihdettä, kiskokaa kaljaa, hankkikaa autoon erikoisvanteet, ostakaa kämppä täyteen viihde-elektroniikkaa ja kertokaa mielipiteenne kiemurtelematta ja suoraan. Siinä ei ole yhtikäs mitään väärää. Meitä äijiä tarvitaan siinä missä janitoivoloita ja bb-saulejakin.

Inspiraatio tähän avautumiseen lähti keskustelusta tupakkapaikalla ehkä kuukausi sitten naispuolisen kollegani kanssa. Hän harmitteli kuinka miehisiä miehiä on nykyään vaikea löytää. Lyhyesti vain totesin hänen olleen oikeassa, mutta myöhemmin aloin ajatella asiaa tarkemmin. Tuo olkoon esimerkki siitä, että tässä maassa on edelleen sijaa äijille, siinä missä 8 tuntia peilin edessä pynttäytyville naisillekin.

Aika sekalaista avautumista ja ehkä huonosti jäsennelty viesti. Toivottavasti tämä ei loukkaa ketään, sillä se ei missään nimessä ole tarkoitus. Tarkoitus on jotenkin purkaa tämä aihe sisimmästäni ulos tekstiksi ja sanoiksi, ja luoda positiivista keskustelua aiheesta. Oletteko samaa mieltä kanssani äijämäisyyden vähenemisestä? Syitä tähän? Pidättekö kenties kehitystä hyvänä? Mitään Iltalehti-tason väittelyä siitä kuinka miehiltä puuttuu tunneäly ja naisilta kyky parkkeerata taskuun en tästä halua.

[Hyrkanos]

Koko äijäihailu on joku homojen juttu. Kunnon suvaitsevainen pasifisti on ihminen joka ymmärtää metsässä ja suuressa yhteisössä elämisen eron. Sopeutuvaisuutta vastoin perittyjä avuja kutsutaan älykkyydeksi. Kunnon äijä on siis myös aika tyhmä.

Muuten mikään äijäilyn vähentäminen ei edes ole uusi juttu. Suomessa sitä pidetään sellaisena koska Suomalaiset ovat juntteja metsäläisiä. Kuitenin jo tuhansia vuosia sellainen "kuohittu" käytös on merkannut sivistyneisyyttä. Äijyys ei tule koskaan kuolemaan ja se on sääli.

[Darien Fawks]

Kappas vain. Whatilta jälleen viestiä rautaisella otteella. Kyllä mies vain osaa kirjoittaa viihdyttävää ja ajatuksia nostattavaa tekstiä. Piut paut sille, että tuo olisi ollut huonosti jäsenneltyä.

Mitä itse asiaan tulee, niin koulumenestykseni lähentelee paljon omaasi. Kielet ja kirjoittaminen olivat aina minun juttuni, mutta ala-asteella ja yläasteen alussa myös matematiikka, fysiikka ja kemia miellyttivät. Olen aina ollut jokseenkin naisellinen mies, jonka isä puolestaan laittelee autoja, oli raskaan liikenteen asentaja ennen sairaseläköitymistään, harrastaa hifiä ja on hyvin monella tapaa äijä. Välillä surulla kuuntelen isäni puheita siitä, miten maailma on ajanut ohi ja ukko pudonnut kehityksen kelkasta, ei tiedä tietokoneista mitään ja haluaisi puhelimen, jossa ei olisi mitään turhanpäiväisiä ominaisuuksia, vaan sillä voisi ainoastaan soittaa. Vaikka itse olenkin melkein aina samaistunut enemmän äitiini, olen vanhemmalla iälläni oppinut arvostamaan ja ennen kaikkea ymmärtämään myös useita isäni piirteitä.

Otetaanpa esimerkiksi se, että isäni kuten moni muista niin sanottujen duunariammattien ihmisistä on varsin homofobinen ja uskonnollinen mies. Isäni kerran ihmetteli, miten joku jossain televisiossa sanoi olevansa ylpeä homoudestaan, sillä "homoushan on sairaus, miten siitä voi olla ylpeä". Tietyssä määrin koin tämän kommentoinnin vastenmieliseksi, mutta jälkeenpäin olen tajunnut, että 1950-luvulla syntyneet ihmiset ovat pienestä pitäen oppineet moisiin "totuuksiin". Samalla tavalla oli joskus puhetta hevosen ajatusmaailmasta, ja minä tiesin valistaa, että tuskin hevoset mitään miettivät heinää mutustaessaan. Isäni varsin sympaattisesti totesi, että hänen maailmastaan oppimat asiat ovat kovin syväänjuurtuneita, eikä hän halua enää vanhalla iällä oppia olleensa vuosikymmeniä väärässä. Ymmärtäähän tuon.

Nykymaailmassa puhutaan paljon asennekasvatuksesta, jota pidetään erityisesti kukkahattutätien keksimänä huuhaana. Itse kuitenkin koen lukeutuvani monissa asioissa kukkahattutätien joukkoon, sillä asennekasvatus on minusta ainoa asia, jolla maailmaa saadaan muutettua paremmaksi. Aikanaan Lucky Strike -tupakkamerkkiä mainostettiin coolien poikien juttuna, mutta nykyään vainotaan Kipparin piippu -karkkeja. Moni on sanonut jyrkän mielipiteensä siihen, kuinka Kipparin piippujen poistaminen kauppojen hyllyiltä on huutava vääryys ja pelkkää liioittelua. Omasta mielestäni tämä ei sitä ole, vaan päinvastoin se on ainoa keino saada asioihin hidasta mutta varmaa muutosta.

What korosti viestissään erityisesti sitä, miten miehiä pakotetaan lähes luopumaan geneettisistä ominaisuuksistaan ja heistä tehdään yhteiskunnassa naisia. Itse en tätä kuitenkaan allekirjoita, sillä minusta pojilta ei koulussa kielletä mitään sellaista, mitä pitäisi sallia. Millä tavoin sinusta miehiä ajetaan naisellisuuteen?

Puheet siitä, että kurittamiskäytäntöä pitäisi jatkaa siksi, että se on ollut olemassa vuosituhansia, ovat myös melko erikoisia. Isäni on jossain keskusteluissamme hyvin todennut, että kyllä ne pojat olivat poikia hänenkin lapsuudessaan ja vastakkaisten kylien pojat ottivat toistensa kanssa silloin tällöin yhteen kivisodan muodossa. Nykymaailman kouluammunnat, käytöshäiriöt ja itsetunto-ongelmat eivät ole millään muotoa uusia ilmiöitä. Ihmisillä on ollut päässä vikaa aivan varmasti aina ennenkin, mutta nykyvuosina aimo harppaukset lääketieteessä ovat johtaneet parempaan diagnosoimiseen, jonka kautta muodostuu luonnollisia tilastovääristymiä aiempiin aikoihin verratessa. Ennen asioita kenties laitettiin luonteen piikkiin tai sanottiin porukkaa suoraan hulluksi, mutta nykyään osataan nimetä käytöshäiriöitä ja mielenterveysongelmia huomattavasti tehokkaammin.

Kouluammunnat sinänsä ovat modernin maailman uutuus, mutta niillä tuskin on minkäänlaista yhteyttä siihen, että lapsia kohdeltaisiin nykyään jollain tapaa huonommin kuin ennen. Ennemmin syyttäisin syrjäytymistä (joka on internetinkin vuoksi verrattaen tuore ilmiö [istuthan sinäkin, joka tätä luet, nyt koneella sen sijaan, että näkisit oikeita ihmisiä]). Nykymaailmassa ihmisten ei ole pakko nähdä toisiaan tai viettää yhtä paljon aikaa yhdessä, minkä vuoksi on entistä helpompaa elää elämäänsä yksinäisyydessä. Masentunut mieli myös löytää netistä helposti vertaistukea sekä hyvässä että pahassa. Ei tarvitse ihmeellisiä sanoja osata englanniksi, että löytää tiedon valtateiltä toinen toistaan groteskimpia kuvia ja videoita, raakaa pornoa ja kaikenlaisia synkkiä vihasivustoja.

Mielestäni Whatin tekstiä sävyttää myös hieman nuorille aikuisille tyypillinen ajatus siitä, että elämä on jollain tapaa vääränlaista ja ennen olivat asiat paremmin. Harva tälläkään foorumilla on kuitenkaan syntynyt 50- tai 60-luvulla, joten on hyvin vaikea sanoa, kuinka suuria muutoksia maailmassa on viime vuosikymmeninä tapahtunut. Voi siis hyvinkin olla, että me itse ja meidän lähipiirimme ovat muuttuneet ajan kuluessa enemmän kuin varsinainen ympäröivä maailma. Tämä kaikki aikuisuus ja baarissa pyöriminen tuntuvat meistä uusilta, mutta suhteellisen samanlaisessa Suomessa ne meitä vuosikymmenen tai pari vanhemmatkin ovat varttuneet. Eniten muutosta ovat tuoneet tietotekniset kehitysaskeleet sekä sosiaalisen median nousu.

Edit: Pientä oikolukua jälkikäteen.

[FlameSnoopy]

[Darien ehti tässä välissä jo heittää kehiin kelpo viestin, mutta ehdin jo kirjoittaa tämän, joten lähetetäänpä se saman tien sen suuremmin sitä huomioimatta, koska nyt pitää mennä nukkumaan.]

Olen joissakin kohtaa samaa mieltä kanssasi, joissain aika jyrkästi vastaan. Tuntuu että jokaisella ihmisillä on nykyään joku pakottava tarve esittää itsensä tasa-arvoisena, hyväksyväisenä ja henkilön, joka ei tahdo lokeroida ihmisiä. Mielestäni itsensä esittäminen erilaisena kuin oikeasti on turhaa, eikä hyödytä ketään. Koko aihe ja viesti perustuu miesten lokeroimiseen kahteen eri koulukuntaan; äijiin ja niihin janitoivoloihin, sekä ihannoi tuohon edellämainittuun ryhmään kuuluvia. Ristiriita syntyy viimeistään siinä vaiheessa, kun esität ensin epämieltymyksesi ihmisten persoonallisuuksien manipulointiin, mutta pyrit samalla (kenties tietoisesti, kenties et) itse siihen samaan.

Lapsena (miksei myöhemminkin) poikien ja tyttöjen ero on se, että pojat ovat vauhdikkaampia, kuten sanoit, ja äänekkäämpiä, kun taas tytöt ovat rauhallisempia ja vähän vähemmän rajuja. Tämä tietenkin vain induktiivista päättelyä käyttäen, mitään lähdemateriaalia ei ole tarjota. On siis tietenkin helpompaa huomata ne väkivaltaiset pojat, kuin vastaavasti ne henkiseen piinaan keskittyneet tytöt. Tärkeintä on kuitenkin tehdä lapsille selväksi mikä on oikein ja mikä väärin, sekä mitä seurauksia heidän teoillaan on. Saada heidät muodostamaan selkeä kuva siitä: lapsien lyöminen kokoajan vain sen takia, että he tekevät jotain väärin, vaikkeivat he tiedä mitä tekivät väärin tai miksi, ei ole hyvästä. Mutta ei myöskään mikään väkinäisten dialogien käyminen heidän kanssaan, jossa laitetaan heidät lupaamaan, että teko ei toistu.

Vaihdoin yläkoulun aikana paikkakuntaa toiselle puolelle Suomea, jossa olikin yllättäen ihan eri käytännöt rangaista oppilaita vääryyksistä. Etelässä, jossa kävin koko alakoulun ja 7. luokan, käytettiin perinteistä jälki-istunto metodia, mutta pohjoisessa (8. ja 9. luokat) käytettiin ns. kasvatuskeskustelua. Kun teit väärin, sinut vietiin tunnilta puhutteluun opettajan kanssa, jossa keskusteltiin mitä olit tehnyt, miksi olit tehnyt, lupasit ettet tehnyt sitä uudelleen, soitettiin vanhemmille ym. On hankala ymmärtää mikä logiikka on käyttää tuollaista "rangaistusta" teini-ikäisiin, koska yhtäkään henkilöä ei oikeasti kiinnostanut paskan vertaa ne keskustelut, eikä varsinkaan tunnilta pois oleminen.

On kuitenkin yllättävänkin vaikeaa löytää aina ne sopivat kasvatusmetodit, jonka huomaa viimeistään silloin kun yrittää itse lapsia kasvattaa. Kliseinen kultainen keskitie on mahdoton saavuttaa, eikä samat metodit toimi tietenkään ryhmille lapsia. Jokaisen lapsen profilisoiminen veisi kuitenkin aivan liikaa aikaa ja resursseja, eikä tuollaista ideaali skenaariota voida mitenkään toteuttaa. Mutta niin siihen vain pitäisi pyrkiä.

Yliliberaali kasvatustapa ei todellakaan ole tuonut tullessaan henkistä pahoinvointia, murhaavia asemiehiä tai kovia teinilaumoja mukanaan. Tuo on niin absurdi ja kärjistetty väite, että en siihen sen kummemmin jaksa tarttua. Jokaisella on omat keinonsa kapinoida, toisilla se on nettifoorumilla ja tarinaa kertoessa sille isolle pahalle tädille heitettävät fuck you:t, toisille imagon ylläpitäminen (joka on nuorille valitettavan tärkeää). Heitänpäs tähän väliin kysymyksen: eikö evoluution tarkoituksena ole juurikin pyrkiä olosuhteisiin nähden parempaan lopputulokseen, eli jos äijät ovat katoava "luonnonvara", onko se vain ihmiskunnan evoluutiota vai nyky-yhteiskunnan äärimmäistä yksilön manipulointia?

Vanhempien kasvatustapa näkyy myös väkisinkin lapsien persoonallisuudessa, kokemuksissa ja käyttäytymisessä. Kerroit lapsuudessasi saaneesi "vanhan koulukunnan kasvatuksen", joka näkyy selkeästi ajattelutavassasi. Haluat kenties pitää kiinni siitä mihin sinut yritettiin tai kasvatettiin, etkä halua luopua siitä. Ehkä et uskalla yhteiskunnallisen paineen alla ilmaista itseäsi kuten haluaisit. Tai ehkä tämän viestin sisältämä minäsi on se "todellinen sinä", jos niin, onnea sen löytämisestä. Ihmiset, jotka uskaltavat olla juuri sitä mitä he ovat, ja haluavat olla, ovat niitä joita itse arvostan eniten. Kehotankin mieluummin vanhojen stereotypioiden elämisen sijaan kaikkia ajattelemaan sitä, mitä he itse haluavat olla ja elämään sen mukaan, uskomaan mihin haluaa uskoa, kertomaan avoimesti mielipiteensä, mutta myös suvaitsemaan muiden vastaavia ja hyväksymään itsensä. Ketään väheksymättä, ne janitoivolat ovat loppujen lopuksi enemmän arvostusta ansaitsevia kuin davebautistat.

Tuli vähän terapistista paskaa tuohon loppuun, tekosyyni on väsymys.

[Darien Fawks]

Ihmiset, jotka uskaltavat olla juuri sitä mitä he ovat, ja haluavat olla, ovat niitä joita itse arvostan eniten. Kehotankin mieluummin vanhojen stereotypioiden elämisen sijaan kaikkia ajattelemaan sitä, mitä he itse haluavat olla ja elämään sen mukaan, uskomaan mihin haluaa uskoa, kertomaan avoimesti mielipiteensä, mutta myös suvaitsemaan muiden vastaavia ja hyväksymään itsensä. Ketään väheksymättä, ne janitoivolat ovat loppujen lopuksi enemmän arvostusta ansaitsevia kuin davebautistat.

Tuli vähän terapistista paskaa tuohon loppuun, tekosyyni on väsymys.

FlameSnoopyn viesti oli pitkälti samaistuttavaa kauraa, mutta tämä pieni epäkohta pisti silmään; viesti kun oli vallan mainio ilman tuota lopun "otetaanpas takaisin" -kohtaa, joka oli ristiriidassa sanoman kanssa.

Mielestäni maailma on muuttunut enemmänkin sallivaksi kuin miehiä naisellistavaksi. Monihan tutkimus kaiketi esimerkiksi sanoo, että varsinaisia 100 % heteroita ei ole, vaan jokainen meistä on enemmän tai vähemmän biseksuaali. Nykypäivänä ihmisille annetaan parempi mahdollisuus olla omia itsejään, mikä on minusta ensisijaisen tärkeää. Turha niitä bb-sauleja ja janitoivoloita on mihinkään äijämuottiin tunkea, kun nauttivat elämästä enemmän sellaisina kuin ovat.

[Riveni]

Väliin ehti tipahtaa fiksuja viestejä, joten toistan osittain samoja asioita kuin edelliset.

----

Olen kyllä samaa mieltä siitä että ”äijyys” on kuolemassa sukupuuttoon, mutta täysin eri mieltä siitä että se olisi jotenkin negatiivinen asia. Perinteiset äijyyteen viittaavat asiat, kuten juurikin voiman ihannointi ja väkivalta, ovat pääosin negatiivisia ja nyky-yhteiskunnassa täysin tarpeettomia piirteitä. Yksi asia mitä monet eivät tajua on se että länsimainen ihminen elää nyt historiansa väkivallattominta vaihetta. Iltapäivälehtien pelottelu-uutisia lukiessa tämä ei tietenkään käy mielessä, mutta väkivalta on laskenut roimasti vuosisata toisensa jälkeen. Enää ei voi väkivallalla ratkaista ongelmiaan elämässä, toisin kuin tiettyyn rajaan saakka vielä 50-luvulla, ja ihan toisen ihmisen surmaamiseenkin saakka vielä 1800-luvulla. Noina aikaisempina aikoina tietyt miehiset piirteet tulivat perhettä puolustaessa tärkeiksi, juurikin äijyyteen yhdistettävä fyysinen voima, järkkymätön henkinen vahvuus ja väkivalta.

Siinä missä nämä ennen olivat tarpeellisia ominaisuuksia vielä vuosisata sitten, nyt paino on kääntynyt toiseen suuntaan: älykkyyteen. Älykkäät ihmiset menestyvät, älykkäät ihmiset rikastuvat, älykkäät ihmiset johtavat. Älykkyydestä on tullut yksilön suurin voimavara. Kakarat laitetaan kilpailemaan keskenään jo leikkikoulusta saakka, ja juurikin älykkyydessä. Älykkäimmät (ja ahkerimmat) pääsevät ns. parempiin jatko-opiskeluihin, ja sitä kautta parempipalkkaisiin töihin, eli parempaan elämänlaatuun. Ja koska raha ja valta kulkevat käsi kädessä, älykkäimmät pääsevät myös valtaan.

Tämän alkuhöpinän jälkeen päästään kuitenkin itse asiaan, eli esittämääsi väitteeseen että ”äijyys” olisi jokin miessukupuolen luonnollinen olotila jota pahat feministit ja kukkahattutädit yrittävät kitkeä pois. Itse en usko että tämä on totta. Uskon että äijyys on samalla tapaa kasvatuksen mukana istutettu käyttäytymismalli kuin kaikki sinunkin esittämäsi ”väärät mallit”. Kyse on traditiosta joka on jatkunut jo esihistoriallisista ajoista saakka. Koko äijyyden konsepti perustuu miessukupuolen korvattavuuteen. Totuus on se että uroksen on eläinlajin kannalta fiksumpi uhrata henkensä lauman hyvinvoinnin takia, sillä yksi uros voi hoitaa kymmenen uroksen tehtävät mitä suvunjatkamiseen tulee, yksi naaras ei voi hoitaa kymmenen naaraan tehtäviä. Tämä sama ajatus on ollut myös muinaisissa ihmisyhteisöissä, miehet ovat taistelleet ja kuolleet yhteisön vuoksi. Tämä on johtanut kasvatukseen jossa miehestä on tarkoituksella pyritty koulimaan tähän tehtävään mahdollisimman sopiva ja kykenevä.

Ja tämä kasvatusmalli säilyi pienin muutoksin hyvin samanlaisena aina 1900-luvulle saakka, mikä on täysin ymmärrettävää koska sen taustalla olevat uhat yhteisöä kohtaan olivat täyttä totta. Elintason nousu ja sitä seurannut väkivallan uhan, nälänhädän ja terveysriskien katoaminen johtivat siihen että kyseisestä kasvatusmallista tuli loppujen lopuksi tarpeeton. Lapsi, eli tuleva mies, ei saa tästä kasvatusmallista minkäänlaisia eväitä nyky-yhteiskunnassa toimimiseen, joten voisi jopa sanoa että ne jotka yhä kasvatetaan tämän mallin mukaisesti ovat jo pienestä pitäen huonommassa asemassa mitä tulee yhteiskunnassa menestymiseen ja yhteiskuntaan sopeutumiseen.

Väitän myös paskapuheeksi sitä että käytöshäiriöt ja pahoinvointi johtuvat liberaalista kasvatuksesta, sillä esimerkiksi kaikki rikostutkimus viittaa hyvin vahvasti siihen että juurikin ”äijäkasvatuksen” saaneet ovat todennäköisimpiä rikollisia. Pahoinvoivistakin valtaosa on lähtöisin juurikin ”äijäkasvatuksen” perheistä (tämä on toki henk.koht. havainto, ei tilastollinen fakta), ja nuorisokriminaalien ytimen muodostavat juuri ne jotka saivat pienempänä selkäänsä ja isompana ehkä faijalta turpaansa. Uskon että suurin syy käytöshäiriöille ja pahoinvoinnille on juurikin ”äijäkasvatuksen” saaneiden yksilöiden huonot eväät pärjätä modernissa yhteiskunnassa. Niillä avuin jotka itse on pienenä äijäkasvatuksesta saanut kun ei pääse mihinkään ilman suuria henkisiä ponnisteluja, mikä pudottaa monet pois ja johtaa jopa syrjäytymiseen.

Selvennän tähän väliin vielä että minä en vastusta fyysistä kuritusta kasvatuskeinona. Totuus on kuitenkin se että jossain vaiheessa myös yhteiskunta rankaisee fyysisesti jos et suostu muihin rankaisukeinoihin (esimerkiksi koitat paeta vankeinkuljetuksesta), joten sen tulisi olla samaan tapaan sallittua viimeisenä keinona myös lastenkasvatuksessa.

Näen nykyisen miehen roolin huomattavasti vapaammaksi ja paremmaksi kuin aikaisemman ”äijäroolin”, sillä nyt ihmisillä on laajemmat mahdollisuudet määritellä itsensä. Ihailemasi ”miehinen mies” on ollut varmasti monille yhtä vaikea rooli kuin nykyinen ”epämiehinen mies” on sinulle, koska ihmiset ovat saaneet erilaisen kasvatuksen (ja kyllä geneettisetkin erot vaikuttavat, siitä lisää alempana). Näen kovin itsekeskeiseksi ja egoistiseksi lähteä sanomaan että ”miehet on miehiä ja naiset naisia” kun puhutaan jostain muusta kuin biologiasta. Se minkä sinä näet miehisenä tai naisellisena käyttäytymisenä ei ole universaalia, se on sinun oma, pieni näkemyksesi, ja sen vaatiminen kaikilta on täysin naurettavaa ja kuten sanoin, äärimmäisen itsekeskeistä.

Omasta mielestäni mies saa olla ihan mitä haluaa, hän saa pitää väkivaltaviihteestä, siideristä, homoilusta, feng shuista, joogasta, ihan mistä tahansa. Ja toki samat vapaudet kuuluvat naiselle. Minun ei tulisi mieleenkään vaatia että kaikkien miesten olisi käyttäydyttävä kuten minä käyttäydyn (paitsi nyt lakien rajoissa, mutta saivartelut sikseen), tai että kaikkien naisten tulisi käyttäytyä niin kuin minun ihannenaiseni käyttäytyvät. Moinen ihmisten vapauden rajoittaminen on sieltä pahimmasta päästä, sillä siinä pyritään määrittelemään toisen ihmisen persoona ja tietoisuus jotenkin vääränlaiseksi. Mielestäni toisen tuomitseminen näin perustein on täysin anteeksiantamatonta, itsekeskeistä kontrollihalua. Selvennetään toki nyt sen verran että tietenkään toisen ihmisten persoonasta ei pidä automaattisesti pitää, toiset ovat epämiellyttäviä toisten mielestä, meillä on vapaus myös olla pitämättä ihmisistä. Se ei kuitenkaan oikeuta ketään määrittelemään näitä jotenkin ”vääränlaisiksi ihmisiksi/miehiksi/naisiksi/whatever”. Ihmisiä tulee määritellä ainoastaan sen perusteella miten he kohtelevat muita, ei sen perusteella miten he kohtelevat itseään.

Ja mitä tulee geneettisiin eroihin, niin ne ovat toden totta olemassa, ja pohjaavat samaan suvunjatkamisen logiikkaan josta jo aiemmin mainitsin. Koska uros on nisäkäslajissa uhrattavissa, ne päätyvät väkivaltaiseen kohtaamiseen useammin kuin naaraat, mistä syystä luonnonvalinta suosii fyysisesti vahvoja ja väkivallassa parhaiten onnistuvia. Samoista syistä miehen ja naisen välillä on lukuisia geneettisiä ja hormonaalisia eroja jotka vaikuttavat kummankin sukupuolen käyttäytymiseen. Erot ovat kuitenkin pienempiä kuin monet luulevat, ainakin nykytietojen valossa. Esimerkiksi sukupuolten väliset väkivaltaerot ovat tasoittuneet (miesten laskeneet ja naisten nousseet), joten väkivaltaista käyttäytymistä ohjaa yleisesti enemminkin kasvatus ja kulttuuri kuin geneettiset tekijät.

Loppujen lopuksi koko ”äijät ovat kuolemassa” ajatuksessa ei ole kyse mistään muusta kuin siitä että kaikki eivät ole pysyneet kehityksen perässä, ja heitä mahdollisesti pelottaa ajatus siitä että joutuvat ehkä kilpailemaan (sosiaalisesta asemasta, rahasta, vallasta) eri tavalla käyttäytyvien ja toimivien yksilöiden kanssa. Tämä kehitys on kuitenkin johtanut siihen että ihmisen yksilönvapaus ulottuu myös ikivanhojen kasvatusmallien ylitse ja jokainen (jopa se äijä) saa olla juuri sellainen kuin on. Mielestäni moinen kehitys on vain ja ainoastaan positiivista, eikä se ole keneltäkään mitenkään pois. En minä ainakaan tajua miten se on esimerkiksi sinulta What pois että joku Darien kirjoittelee runoja eikä kittaa keskaria ja katso lätkää?

Miehet ovat miehiä koska miehillä on miesten sukupuolielimet. Muita määrittelyjä miehille ei ole, eikä myöskään pidä olla.

Lopputiivistys tästä sekavasta ajatuksenjuoksusta:
1. Äijyys ei ole geneettistä vaan opittu käyttäytymismalli.
2. Äijyys perustuu uhkien torjumisen malliin jonka juuret ovat ihmislajin alkukulttuureissa.
3. Kyseinen käyttäytymismalli ei ole enää tarpeellinen eikä se enää takaa menestystä nyky-yhteiskunnassa, vaan on ehkä jopa haitaksi yksilön menestykselle ja sopeutumiselle.
4. Nykymies on vapaampi kuin koskaan ja voi noudattaa juuri sellaista käyttäytymismallia kuin haluaa.
5. Kyseessä on vain ja ainoastaan positiivinen asia.

[What]

Mielestäni itsensä esittäminen erilaisena kuin oikeasti on turhaa, eikä hyödytä ketään. Koko aihe ja viesti perustuu miesten lokeroimiseen kahteen eri koulukuntaan; äijiin ja niihin janitoivoloihin, sekä ihannoi tuohon edellämainittuun ryhmään kuuluvia.

Okei. Nyt ei ole mitään nerokasta comebackia, vaan joudun myöntämään että olet täysin oikeassa. Nyky-yhteiskunta vaan on sellainen, että jos menet moisen mielipiteen julkisesti möläyttämään niin leimaudut uusnatsiksi tai vähintäänkin homofoobiseksi muinaisjäännejuntiksi.

Tuo ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö voisi tulla toimeen esim. juuri Jani Toivolan kanssa. En pidä miehen homoudesta, en hänen edustamasta puolueesta, enkä ole juurikaan mistään samaa mieltä hänen kanssaan. Silti, vakaasti uskon, että pystyisin hänen kanssaan käymään ihan järkevän keskustelun ilman nimittämättä häntä homoksi ja vetämättä turpaan. Pakon edessä siis kyllä pystyn tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta sisimmässäni en koskaan pysty häntä arvostamaan yhtä lailla kuin räntäsateessa ojaa kaivavaa rehtiä suomalaista tosiäijää.

Olenko kamala ihminen?

[Reno Hex]

Varsinaiseen aiheeseen itseensä on turha enää tarttua, toistaisin vain edellä mainittuja. Äijäkulttuuri on häviämässä, ja minusta se on hyvä asia. Muutaman enemmän tai vähemmän pikkuasian haluan nostaa pintaan.

Geeneihin koodattuja asioita koitetaan keinotekoisesti manipuloida. Jo esikoulussa kerhotädit kieltävät pojilta kaikki hauskat sotaleikit yms. ja samanaikaisesti kannustavat tyttöjen leikkejä. Sama jatkuu läpi koko peruskoulun. Koko systeemi suosii luonteeltaan rauhallisempia tyttöjä, kuin vilkkaampia poikia. Tämä on ihan luonnollinen, geeneihin koodattu ero sukupuolien välillä. Silti, poikien kohdalla ongelma useimmiten ratkaistaan siten, että heidät leimataan ongelmatapauksiksi ja heitetään tarkkikselle, sen sijaan että tehtäisiin perustavanlaatuisia ja tarpeellisia muutoksia koko systeemiin.

Seuraava teksti tulee ilman isompaa otantaa ja henkilökohtaisen kokemuksen perusteella, joten saatan olla pahasti väärässä.

Koulussa, jossa työskentelin, oli tietyt, selkeät välituntisäännöt. Perusperiaate oli se, että välituntileikkejä ei rajoiteta. Poikkeuksina itsestäänselvät sopimaton kielenkäyttö ja väkivalta, koska "leikki ei ole väkivaltaista, eikä mikään väkivaltainen toiminta ole leikkiä". Pojat leikkivät yleensä sota-, tappelu-, tai jedileikkejään, ja valvojat menivät väliin vasta siinä vaiheessa kun jollakulla oikeasti läikkyy yli. Eron oppii muuten tunnistamaan aika nopeasti.

Joka tapauksessa jäin siihen käsitykseen (enkä aio muuttaa tätä käsitystä ennen kuin toisin todistetaan), että tämä on se nykyinen normi jota noudatetaan enemmän tai vähemmän kaikissa Suomen peruskouluissa. Tietysti virallinen totuus ja todellinen käytäntö ovat eri asioita.

Tuo ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö voisi tulla toimeen esim. juuri Jani Toivolan kanssa. En pidä miehen homoudesta, en hänen edustamasta puolueesta, enkä ole juurikaan mistään samaa mieltä hänen kanssaan. Silti, vakaasti uskon, että pystyisin hänen kanssaan käymään ihan järkevän keskustelun ilman nimittämättä häntä homoksi ja vetämättä turpaan. Pakon edessä siis kyllä pystyn tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta sisimmässäni en koskaan pysty häntä arvostamaan yhtä lailla kuin räntäsateessa ojaa kaivavaa rehtiä suomalaista tosiäijää.

Olenko kamala ihminen?

Koulutyöhöni liittyvä esimerkki. Lähes joka kerta riitatilannetta setviessäni (on muuten p****estä koittaa selvittää jotain ykkösluokkalaisten välistä riitaa) sanoin lapsille jonkin variaation aiheesta "Kaikista ei vaan voi tykätä, mutta kaikkien kanssa pitää voida tulla toimeen." Ei kenellekään varsinaisesti kuulu se, mitä mieltä olet homoista, vihreistä tai Jani Toivolasta, niin kauan kun pystyt toimimaan (ja toimit, duh) asiallisesti, kun olet tekemisissä näiden ryhmien kanssa. Eli vastauksena kysymykseesi, et ole.

Selvennän tähän väliin vielä että minä en vastusta fyysistä kuritusta kasvatuskeinona. Totuus on kuitenkin se että jossain vaiheessa myös yhteiskunta rankaisee fyysisesti jos et suostu muihin rankaisukeinoihin (esimerkiksi koitat paeta vankeinkuljetuksesta), joten sen tulisi olla samaan tapaan sallittua viimeisenä keinona myös lastenkasvatuksessa.

Hah, tähän asti taisinkin olla pitkälti samaa mieltä kanssasi. Vierestä seuranneena olen ihan varma, että lapsen voi kasvattaa hyvin ilman väkivaltaakin. Enemmän kärsivällisyyttä se vaatii (mikä on yksi syy siihen, etten aio hankkia lapsia) mutta se on toteutettavissa. Ja väitän (jälleen vain omien kokemusteni + jonkun ohimennen lukemani artikkelin perusteella) että lapsi joka ei ole saanut kotona selkäänsä on aikuisena ehjempi ja toimivampi paketti kuin fyysisen kurituksen (uhan) avulla kasvatettu verrokkinsa. Tottakai oletus on, että molemmat lapset on kasvatettu toimimaan yleisesti vallitsevan palkintojen ja rangaistusten systeemin mukaan.

(Feikki-edit: Se viesti, joka varsinaisesti provosoi kirjoittamaan tähän threadiin, on näköjään tässä välissä poistettu, joten poistin siihen liittyvän osion.)

[Riveni]

Hah, tähän asti taisinkin olla pitkälti samaa mieltä kanssasi. Vierestä seuranneena olen ihan varma, että lapsen voi kasvattaa hyvin ilman väkivaltaakin. Enemmän kärsivällisyyttä se vaatii (mikä on yksi syy siihen, etten aio hankkia lapsia) mutta se on toteutettavissa. Ja väitän (jälleen vain omien kokemusteni + jonkun ohimennen lukemani artikkelin perusteella) että lapsi joka ei ole saanut kotona selkäänsä on aikuisena ehjempi ja toimivampi paketti kuin fyysisen kurituksen (uhan) avulla kasvatettu verrokkinsa. Tottakai oletus on, että molemmat lapset on kasvatettu toimimaan yleisesti vallitsevan palkintojen ja rangaistusten systeemin mukaan.

En tosin missään vaiheessa väittänyt että lasta ei voi kasvattaa hyvin ilman väkivaltaa, päinvastoin, ja totesin vielä tismalleen samat asiat mitä tulee pärjäämiseen yhteiskunnassa, mutta hyväksyn myös sen tosiasian on yksilöitä joihin tämä ei päde, ja silloin hyväksyn fyysisen kurittamisen kun muut keinot eivät yksinkertaisesti toimi. Se on parempi että oppii isän remmistä kuin poliisin pampusta.

Ja aihetta sivuten pieni moraalinen dilemma jota olen itse pohtinut enkä ole kyennyt itselleni sitä perustelemaan, eli miksi vapaudenriisto on sallittu kasvatuskeino ja fyysinen kurittaminen ei ole vaikka molemmat ovat rikoksia, ja vielä saman törkeysasteen rikoksia.

[What]

Nyt on ehkä jossain määrin tulkittu väärin tuo avausviestini, tai sitten en vaan osannut argumentoida tarpeeksi selkeästi. Missään vaiheessa en liputtanut junttimaisen öykkäröinnin puolesta, jonka voi myös virheellisesti äijäilyksi tulkita. Riveni on aivan oikeassa, että tuo väkivaltaan ja ääritapauksessa toisen hengen riistämiseen perustuva oman perheen / valtion puolustamiseen perustuva toimintamalli on nykyisessä rauhan ajan suomessa tarpeeton. En todellakaan arvosta miehiä, jotka humalapäissään alkavat kuvitella olevansa nyrkkeilyn suomenmestareita ja hakeutuvat konflikteihin. Pidän tuota täysin typeränä, ja itse voin ylpeänä sanoa että en ole koskaan tappeluun ajautunut, en selvin päin, enkä humalassa.

Mutta kyllä äijiä ja äijämäisiä ominaisuuksia nykymaailmassa tarvitaan edelleen. Nyt pitääkin määritellä, mikä on nykymaailman äijämäistä käytöstä. Periksiantamattomuus, mennään v***u läpi vaikka harmaan kiven-asenne. Fyysisesti raskaan työn tekeminen. Suorapuheisuus. Nuo kaikki kuulevat kuuluvat olennaisena osana äijämäisyyteen, eivätkä todellakaan ole asioita, joita ei nykymaailmassa tarvittaisi.

Oli miten oli, niin ehkä hieman yksinkertaisetkin äijät ovat juuri niitä, jotka ovat tämänkin maan infastruktuurin rakentaneet. Ketkä rakentavat taloja, teitä, rautateitä, avaavat viemärit kun naiset ne tukkivat, hitsaavat matkustajalaivoja kasaan ja äärikeinona niputtavat kanssaihmisiä kohtaan vaarallisesti käyttäytyvän sekopään. Sanoisin että äijät, edelleen. Ei noissa duuneissa bb-sauleja taikka naisia käytännössä ole. Poikkeus toki vahvistaa säännön. Tuo juuri on nykypäivän äijämäisyyttä ja on suorastaan tyhmää ajatella etteikö sitä tarvittaisi. Yhteiskunta ei vaan pyörisi ilman äijiä. Kuten se ei myöskään pyörisi ilman tärkeitä hoivatöitiä tekeviä naisia. Mutta pyörisikö yhteiskunta ilman cityliberaalia runoilijapoikaa tai kovasti julkisuuteen hakeutuvia salarakkaitta ja erilaisuuttaan mainostavia bb-sauleja. Sitä sopii miettiä, mutta oma vastaukseni on kyllä.

Urheilu. Se on monella tapaa sotaa rauhan välinein, ja etenkin yksilölajeissa tuo periksiantamattomuus (perinteinen äijämäinen ominaisuus) on elinehto menestykselle. Vaikka j******ta joka paikkaan koskee ja päässä sumenee, niin silti taistellaan loppuun asti saappaat jalassa. Vaikka naiset yhtä lailla kilpailevat ja urheilevat, pidän tuota siltikin aika miehisenä juttuna kaikin puolin. Totta kai voidaan aina väitellä, mitä hyötyä yksilön saavuttamasta olympiakullasta on yhteiskunnalle, eihän siitä mitään suoranaista ole. Silti, moiset sankarimaiset teot nostavat kansallista yhteenkuuluvuuden tunnetta, eikä niiden merkitystä voi aliarvioida. Urheilukilpailut ovatkin erinomainen tapa kanavoida nykypäivän äijämäisyyttä.

"Äijämäisyys kuolee ja hyvä niin" on mielestäni huono väite. Tämä maa tarvitsee niitä raksamiehiä, putkareita, rekkakuskeja ja tarvittaessa fyysistä voimaa käyttäviä turvallisuusalan kavereita yhtä lailla kuin Robert Heleniuksen kaltaisia tosimiehen malleja. Ajan henki on kuitenkin erilaisuuden hyväksyminen ja vähemmistöjen asioiden ajaminen. Vouhottaessaan homojen oikeuksista ja demonisoidessaan vaikkapa perussuomalaisten puolueen aatteet, he itse asiassa juuri ajavat tuota epätasa-arvoa.

Pidän itseäni äijänä. On totta, että arvostan miehisiä ammatteja enemmän kuin Jani Toivolan työtä eduskunnassa. Vaikka näitä asioita pidän suuressa arvossa, se ei tarkoita sitä, ettenkö suvaitsisi ja arvostaisi myös täysin erilaisia ihmisiä. Äijä ei ole synonyymi sivistymättömälle juntille, kuten monissa viestiessä on vihjailtu.

[Japeet]

Noista Whatin luettelemista piirteistä ainoastaan fyysisesti raskaan työn tekemisen voisin varauksella luokitella äijämäiseksi piirteeksi. Periksiantamattomuus, läpi harmaan kiven -asenne ja suorapuheisuus tippuvat auttamatta ihan muualle, en toki väitä etteivätkö Whatin kaltaiset tosimiehet olisi suorapuheisia, mutta minun on hyvin hankala kuvitella cityrunoilijaa joka ei puhuisi suutaan puhtaaksi ja sanoisi asioita suoraan. Samoin nyt esimerkiksi urheilussa tuota periksiantamattomuutta ei voi määritellä äijämäiseksi piirteeksi: katsoin ensi kertaa eläessäni lätkäpelin alusta loppuun (toki kavereiden kanssa jutustellen) kun Suomi voitti mm-kultaa vuonna 2011, ja voin sanoa että koko laji, tai penkkiurheilu ylipäätään ei kiinnosta minua pätkän vertaa, mutta silloin kun itsellä on hokkarit jalassa, tai juostaan milloin nahkakuulan milloin nahkasoikion perässä, niin periksi ei anneta ja voitto viedään vaikka taju lähtisi.

Tuo raskas työ taas.. En näe erityisemmin syitä miksi ne olisivat jotenkin erityisesti äijien juttu. Lähes kaikilla autonkorjauslinjoilla ja putkimieskoulutuksissa joista yhtään ketään tunnen kuitenkin tiedän näitä runopoikia jotka aikovat tälle yhteiskuntaa pyörittävälle uralle suunnata. Äijät vs. Neidit on nykyään hyvin kulahtanut vastakkainasettelu, ja käsittämättömyydessään ja turhuudessaan melkein samaa luokkaa kuin Lukio vs. Amis.

[What]

Myönnetään että eilisiltana oli itsellänikin vähän vellit ja jauhot sekaisin ja nyt alkaa etenkin nuo Rivenin pointit avautua. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että yksilön tulee saada omatoimisesti valita esimerkiksi ammattinsa. Muinainen malli, jossa poika tuli perimään isänsä maatilan, halusi tai ei, on suoraan sanottuna ihan hanurista ja hienoa että siitä on päästy eroon. Myöskin se, että mikäli satut olemaan homo ei tarkoita sitä että joutuisit eristäytymään normaalielämästä, vaan saat elää kuten muutkin, on hyvä juttu. Ongelma onkin se, että kehityskulku joka alunperin oli positiivinen, on vedetty överiksi.

Henkilökohtaisesti koen (ja saatan vaikka olla yksin tämän kanssa who knows) että tänä tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden aikana juurikin äijät ovat niitä vähiten arvostettuja. Hyvin nopeasti leimataan tyhmäksi juntiksi jos tykkäät katsella Terminator-leffoja, showpainia, kasvattaa lihaksia ja juoda kaljaa. Olet sivistymätön moukka. Muinaisjäänne. Vaikka tosiasiassa meillä äijilläkin on se soft spot ja kaikilta löytyy varmasti fiksuja mielipiteitä.

Äijät vs. Neidit on nykyään hyvin kulahtanut vastakkainasettelu, ja käsittämättömyydessään ja turhuudessaan melkein samaa luokkaa kuin Lukio vs. Amis.

Kummatkinhan on hyviä väittelynaiheita, kunhan ei sorruta ala-astetasoiseen juntti-nörtti nimittelyyn.

[Riveni]

Mutta kyllä äijiä ja äijämäisiä ominaisuuksia nykymaailmassa tarvitaan edelleen. Nyt pitääkin määritellä, mikä on nykymaailman äijämäistä käytöstä. Periksiantamattomuus, mennään v***u läpi vaikka harmaan kiven-asenne. Fyysisesti raskaan työn tekeminen. Suorapuheisuus. Nuo kaikki kuulevat kuuluvat olennaisena osana äijämäisyyteen, eivätkä todellakaan ole asioita, joita ei nykymaailmassa tarvittaisi.

Tarkoitin tarvitsemisella lähinnä sitä että yksilö ei tarvitse niitä ominaisuuksia voidakseen pärjätä yhteiskunnassa ja sopeutuakseen yhteiskuntaan ja sen toimintoihin koska yhteiskunnan tarpeet ja vaatimukset ovat erilaiset kuin aikaisemmin. Ja vaikka tietyt luettelemistasi ominaisuuksista ovat tilanteista riippuen varmasti myös hyödyksi, väitän että nyky-yhteisö painottaa osin varsin päinvastaisia arvoja: yhteistyökykyisyys, sopeutuvaisuus, suvaitsevaisuus. Toisaalta myös taas sellaisia jotka voisi liittää äijyyteenkin, kuten avoimuus (tietyllä tavalla siis suorapuheisuus?), kilpailuhenki, rehellisyys jne.

Oli miten oli, niin ehkä hieman yksinkertaisetkin äijät ovat juuri niitä, jotka ovat tämänkin maan infastruktuurin rakentaneet. Ketkä rakentavat taloja, teitä, rautateitä, avaavat viemärit kun naiset ne tukkivat, hitsaavat matkustajalaivoja kasaan ja äärikeinona niputtavat kanssaihmisiä kohtaan vaarallisesti käyttäytyvän sekopään. Sanoisin että äijät, edelleen. Ei noissa duuneissa bb-sauleja taikka naisia käytännössä ole. Poikkeus toki vahvistaa säännön. Tuo juuri on nykypäivän äijämäisyyttä ja on suorastaan tyhmää ajatella etteikö sitä tarvittaisi. Yhteiskunta ei vaan pyörisi ilman äijiä. Kuten se ei myöskään pyörisi ilman tärkeitä hoivatöitiä tekeviä naisia. Mutta pyörisikö yhteiskunta ilman cityliberaalia runoilijapoikaa tai kovasti julkisuuteen hakeutuvia salarakkaitta ja erilaisuuttaan mainostavia bb-sauleja. Sitä sopii miettiä, mutta oma vastaukseni on kyllä.

Varsin ahdasmielistä ajatella että tämän alan ihmiset ajattelevat lailla X ja tuon alan ihmiset ajattelevat lailla Y. Vaikka ammatinvalintaan voi vaikuttaa yksilön persoona ja henkilö, en silti usko että se on kovin merkittävä rajaava tekijä.

Mitä tulee yhteiskunnan pyörimiseen, niin on vähän paha lähteä määrittelemään ketkä ovat tarpeellisia ja ketkä eivät. Jos tuon ajattelun vie tarpeeksi pitkälle, tarpeellisia ovat ainoastaan maataloustuottajat, kaikki muut ovat ylimääräistä turhaketta mitä yksilön ja yhteiskunnan säilymiseen tulee teoreettisella tasolla. (Ja toisaalta, omasta mielestäni yhteiskunnan tarkoitus ei ole ajatella omaa absoluuttista parastaan vaan jokaisen yksilön parasta, eli yksilönvapauden maksimoimista, mutta se keskustelu ei kuulu enää tähän aiheeseen koska kyseessä on mielipide jota ei voi perustella millään loogisilla argumenteilla, sillä usko vapauteen ja tasa-arvoon ja muuhun vastaavaan on puhtaasti tunneperäistä.)

Itse lähden tarpeellisuutta määriteltäessä liikkeelle täysin päinvastaisesta suunnasta ja olen sitä mieltä että yhteiskunnalle tarpeellisia ovat kaikki jotka tuottavat jotakin hyötyä. Jopa se runopojan runo on hyöty jos sille riittää kysyntää. Jopa sen kulttuurintutkijan nollatutkimus voi olla hyödyllinen jos sille on oikeasti kysyntää (mikä ei tosin ole totta useimmissa tapauksissa). Kysynnän ja tarjonnan lait määrittävät tarpeellisuuden. En myöskään näe tarpeellisuuden määrittämiseksi fiksuksi lähteä hypoteettisesti poistamaan tiettyjä yhteiskunnan osia, koska jos poistamme osan yhteiskuntaa, kyseessä ei ole enää tämä yhteiskunta vaan joku muu, hypoteettinen yhteiskunta jonka tarpeet ovat erilaiset kuin tämän jossa me elämme.

Totta kai voidaan aina väitellä, mitä hyötyä yksilön saavuttamasta olympiakullasta on yhteiskunnalle, eihän siitä mitään suoranaista ole. Silti, moiset sankarimaiset teot nostavat kansallista yhteenkuuluvuuden tunnetta, eikä niiden merkitystä voi aliarvioida. Urheilukilpailut ovatkin erinomainen tapa kanavoida nykypäivän äijämäisyyttä.

Lainaan tämän tähän väliin jotta itsekin näkisit miten ristiriitaisesti ajattelet, sillä on sinänsä mielenkiintoista että otit aikaisemmin ”turhakkeen” esimerkiksi runoilijapojan ja julkkiksen etkä vaikkapa jääkiekonpelaajaa. Eikö jääkiekonpelaajan anti ole – sinun ajattelusi mukaan – ihan yhtä tarpeetonta yhteiskunnan kannalta kuin julkkisten ja runoilijoiden? Eikö runoilija voi tuoda tietylle kansanosalle vastaava tunnetta kuin sankariteot urheilussa? Tai BB-julkkis? Tämä on osoitus siitä kuinka itsekeskeisesti ajattelet: koska sinä katsot urheilua ja saat siitä irti jotain, urheilu on yhteiskunnalle tarpeellista, ja koska sinä et ole kiinnostunut julkkiksista tai runoista, ne ovat turhaa soopaa vaikka joku muu saakin niistä irti jotain. Miksi urheilun kohdalla sallitaan ”ei-suoranainen hyöty niille keitä kyseinen asia kiinnostaa”, mutta runojen ja BB-julkkisten kohdalla ei?

Ja tuo kansalaistunne, sen niputan halveksimaani ideologiaan nimeltä nationalismi. Nationalismi kun on täysin irrationaalista ylpeyttä jostain johon ei itse ole edes voinut vaikuttaa. Sen sijaan myönnän olevani kulturisti, eli olen äärimmäisen ylpeä Suomen (ja länsimaiden yleisesti) arvomaailmasta ja kulttuurista. Kulttuurin positiivinen puoli nationalismiin verrattuna on taas siinä että nationalismi perustuu keinotekoisiin rajoihin, kulttuurierot taas ovat totisinta totta. (Toki nationalismin rajat voivat seurata myös kulttuurirajoja, mutta ne rajat eivät yleensä kehity kulttuurirajojen mukana ja jäävät helposti vanhanaikaisiksi, eli keinotekoisiksi.)

Urheilu. Se on monella tapaa sotaa rauhan välinein, ja etenkin yksilölajeissa tuo periksiantamattomuus (perinteinen äijämäinen ominaisuus) on elinehto menestykselle. Vaikka j******ta joka paikkaan koskee ja päässä sumenee, niin silti taistellaan loppuun asti saappaat jalassa. Vaikka naiset yhtä lailla kilpailevat ja urheilevat, pidän tuota siltikin aika miehisenä juttuna kaikin puolin.

Urheilu on toden totta yksi äijyyden ilmentymä nyky-yhteiskunnassa, koska se keskittyy juurikin niihin menneisiin hyviin ominaisuuksiin: voimaan, vahvuuteen, fyysiseen toimintakykyyn, voittamiseen. Ja ihan geneettisistä syistä naisten urheilu on usein turhaa: jos tarkoitus on mitata parhautta, on aivan turhaa ylläpitää B-luokan sarjaa naisille. Toki on lajeja joissa naiset ja miehet pärjäävät yhtä hyvin, mutta erilliset naisten sarjat ovat täysin turhia (paitsi nyt ehkä harrastetasolla).

"Äijämäisyys kuolee ja hyvä niin" on mielestäni huono väite. Tämä maa tarvitsee niitä raksamiehiä, putkareita, rekkakuskeja ja tarvittaessa fyysistä voimaa käyttäviä turvallisuusalan kavereita yhtä lailla kuin Robert Heleniuksen kaltaisia tosimiehen malleja.

Olet oikeassa, tämä maa todellakin tarvitsee jokaista työntekijää, jokaista joka tuottaa yhteiskunnalle hyötyä. Kysyntä ja tarjonta pitää huolen siitä että jokaiselle työlle on tekijänsä. Tämä maa ei kuitenkaan tarvitse mitään käyttäytymismalleja ja käyttäytymisstandardeja, vaan juurikin vapautta olla juuri sellainen ihminen kuin haluaa. Jos haluaa olla äijä, sellainen saa olla. Jos haluaa olla jotain muuta, sellainenkin saa olla. Tämä maa ei myöskään tarvitse mitään tosimiehen malleja, tai mitään muitakaan malleja. Ihmisillä on vapaus olla juuri sellaisia kuin haluavat ja sillä hyvä, he eivät tarvitse mitään malleja yhtään mistään.

Ja mitä tulee tuohon "äijämäisuus kuolee ja hyvä niin", niin tarkoitus oli ennemminkin: "äijämäisyyden rooli ainoana oikeana miehen mittana kuolee ja hyvä niin". Tarkoitus ei ole iloita siitä että jotkut ihmiset eivät enää voi olla sellaisia kuin he ovat, vaan siitä että kaikki ihmiset juurikin saavat olla sellaisia kuin ovat, myös ne äijät. Silti kys. äijienkin tulisi hyväksyä se että miehiä on monenlaisia jos haluavat omalle mallilleen ja olemukselleen hyväksyntää, kuten kaikkien muidenkin.

Ajan henki on kuitenkin erilaisuuden hyväksyminen ja vähemmistöjen asioiden ajaminen. Vouhottaessaan homojen oikeuksista ja demonisoidessaan vaikkapa perussuomalaisten puolueen aatteet, he itse asiassa juuri ajavat tuota epätasa-arvoa.

Miten homojen oikeuksista vouhottaminen mukamas tuottaa epätasa-arvoa? Muuten olen samaa mieltä, suvaitsevaisto ei oikeasti ole kovin suvaitsevaista vaan he haluavat että kaikki ihmiset käyttäytyvät ja ajattelevat kuin he. Kyseessä on siis aivan samanlainen halu kontrolloida toisten ihmisten persoonaa ja minuutta, ja lokeroida ja tuomita ihmisiä niiden perusteella. Tästä syystä suvaitsevaiset ovat yhtä suuri, ellei jopa suurempi totalitaristinen uhka vapaudelle kuin konservatiivit, ja itseni liberaaliksi identifioivana ihmisenä on häpeällistä että tämä porukka kehtaa väittää olevansa liberaaleja, vaikka heidän ilmaisun-, ajattelun- ja sananvapautta rajoittava ideologiansa on niin kaukana liberalismista kuin mikään voi olla.

Uskon muuten että jos kävisimme keskustelun vaikkapa suomalaisesta feminismistä niin näkisit että olen kanssasi monista asioista samaa mieltä, jopa siis siitä että tietyt tahot yhteiskunnassamme pyrkivät rajoittamaan ”äijien” vapautta olla äijiä. Tärkeää on kuitenkin nähdä että se porukka ei todellakaan aja ihmisten vapautta olla sellaisia kuin he haluavat, päinvastoin ne vastustavat sitä vaikka sen nimissä ratsastavatkin. Vihollinen ei siis ole tämä ajatus siitä että ihmiset saavat olla juuri sellaisia kuin haluavat, vaan juurikin ne tahot jotka eivät tätä ajatusta hyväksy ja pyrkivät rajoittamaan ihmisten, tässä tapauksessa äijien, oikeutta olla mitä ovat.

Pidän itseäni äijänä. On totta, että arvostan miehisiä ammatteja enemmän kuin Jani Toivolan työtä eduskunnassa. Vaikka näitä asioita pidän suuressa arvossa, se ei tarkoita sitä, ettenkö suvaitsisi ja arvostaisi myös täysin erilaisia ihmisiä. Äijä ei ole synonyymi sivistymättömälle juntille, kuten monissa viestiessä on vihjailtu.

Ja minä arvostan sinua miehenä, kuten arvostan Jani Toivolaakin miehenä. Minä en tuppaa määrittelemään ihmisten arvoa sen perusteella mitä he ovat, vaan sen perusteella miten he kohtelevat muita, ja ainakin juttujesi perusteella pyrit kohtelemaan kaikkia hyvin vaikka et heidän olemuksestaan välttämättä pitäisikään.

feikki-edit: Ehdit sopivasti väliin, mutten jaksa tätä enää muokata.

Ongelma onkin se, että kehityskulku joka alunperin oli positiivinen, on vedetty överiksi.

Tämä on todellakin se ongelma aina kaikessa masinoidussa muutoksessa. Feminismi on itseasiassa loistava esimerkki siitä ongelman realisoitumisesta, joten käytän sitä mallina.

Ideologisesti feminismi on puhtaasti hyvä aate, tarkoitus on parantaa naisten asemaa niin että he tulevat tasa-arvoiseen asemaan miesten kanssa. Se on aate joka saa alusta alkaen paljon kannatusta, koska sille on paljon kysyntää. Se organisoituu voidakseen tehostaa toimintaansa, syntyy järjestöjä, tutkimuslaitoksia, julkaisuja, lehtiä. Aatteen ympärille kehittyy masiina jossa ihmiset tekevät mahdollisesti koko elämäntyönsä, aina koulutuksesta eläkkeelle saakka. Kysymys kuuluukin, että entä sitten kun tavoite saavutetaan? Pakkaavatko nuo mahdollisesti tuhannet ihmiset, joiden elämäntyö ja leipä on kiinni tuon tavoitteen saavuttamisessa kamansa ja lähtevät tekemään jotain muuta?

Ei, tämä on epätodennäköistä, etenkin kun tavoite itsessään on jotakin joka ei ole mitattavissa. Koska tavoite ei ole millään tapaa mitattavissa, alkaa tuo omalla voimallaan pyrörivä järjestöjen ja tutkijoiden ja toimittajien masiina hivuttaa tavoitetta eri suuntiin, ehkä kollektiivisesti tietämättään, ehkä tiettyjen yksilöiden tarkoitusperien mukaisesti. Tämä masiina ei koskaan sammu. Onkin siis oletettavissa että jossain vaiheessa tavoite on ylitetty, mutta koska masiinan pitää pyöriä, homma "vedetään överiksi", tavoite muuttuu.

Tämä on vallan hyvä kysymys jonka aina esitän feministeille, eli tosiaankin, mitä ne kaikki feminismi-masiinan työllistämät ihmiset aikovat tehdä sitten kun tavoite on saavutettu? Ihmiset jotka ovat lukeneet mahdollisesti korkeakoulututkinnonkin tavoitteeseen liittyen? Jos joku luulee että nämä voivat vain pysäyttää kyseisen masiinan ja tehdä jotain muuta niin sallikaa minun nauraa. Älykkäinä ihmisinä feministit yleensä myöntävät että tällainen riski on mahdollinen, joten jatkokysymykseni onkin: luuletteko että masiina on jo ylittänyt tuon tavoitteen?

Masinoidut positiiviset ideologiat, kuten feminismi, ovat vaarallisia. Masiinan ylilyöntien kritisoiminen on vaikeaa ideologian positiivisudesta johtuen, aina voidaan käyttää "kilpenä" sitä että olet paha ihminen joka vastustaa tätä hyvää ideologiaa, ja sinut tuomitaan julkisesti.

No mutta kylläpä meni aiheen ohi taas, kuitenkin sanon sen että olet 100% oikeassa tuon överiksivetämisen kanssa.

[What]

Riveniltä hyviä pointteja. Tuo runoilija-urheilija vertaus etenkin avasi silmiäni. Siinä missä The Rock tuottaa minulle hyvän mielen, niin jollekin toiselle se on joku runoilija. Anteeksi nyt vaan, kun en jostain kumman syystä keksi tähän mitään muuta namedroppausta kuin Tommy Tabermann. Anyways, point taken.

Kyllähän tästä voisi jatkaa väittelyä vaikka millä mitalla, mutta nyt on koko viikon ainoa hetki jolloin kerkeää katsella Genesiksen ja potkaista ppv-rankingin käyntiin, joten suuntaankin varauksettoman huomioni siihen suuntaan.

[Hyrkanos]

Riveni ehti tappaa aiheen, mutta heitän vielä asiaa mietittyäni mukaan teorian tuosta äijyyden peräänkuulutuksesta. Pohjimmiltaan kyse on samasta asiasta kuin eliitin ja uskonnon arvon julistamisessa kommunismin ajan Venäjällä. Äijyydessä ja elitismissä on pohjimmiltaan kysymys valta-asemasta, ja kun sen mukana tuoma valta tehdään merkityksettömäksi sen arvoa yritetään perustella. Venäjän aatelisten kuoltua ei ketään enään kiinnostanut eliitin merkitys, ja näin ollen äijyyden kaipuukin hiipuu kun tarinat siitä miten ennen miehet olivat miehiä (ts. hallitsivat) unohtuvat. Äijät pitivät valtaa primitiivisessä ihmisyhteisössä, ja pystyivät pönkittämään asemaansa modernissa samoilla primitiivisillä keinoilla. Kun yhteiskunta alkaa näkemään kynsilakkaa käyttävät miehet samanarvoisina kuin persettään raapivat, alkaa äijyyden valta horjua näkyvästi.

Mutta äijävaltaa voi yhä harjoittaa jengeissä ja perussuomalaisena, mutta toivottavasti se joskus tosiaan kuolee pois ja jääkiekon katselusta halpaa kaljaa juoden tulee vain satunnainen osa inhimillisen käytöksen kirjoa.

Äijyys ei ole hävinnyt mihinkään, sillä ei vaan ole enään mitään arvoa.

[What]

Äijyys ei ole hävinnyt mihinkään, sillä ei vaan ole enään mitään arvoa.

Loistava kommentti. Tuohon lauseeseen tiivistyy täysin se, mitä olen koko ajan ajanut takaa. En tuomitse marttakerhojen kokouksia tai nuorten naisten "tyttöjen iltoja." Kukin saa minun puolestani viettää aikaansa sillä tavalla kuin haluaa, pidin siitä tai en.

Sitten kun erehtyy toteamaan menevänsä viikonloppuna kaverille juomaan kaljaa ja pelaamaan änäriä niin se onkin vähempiarvoinen asia, jota on ihan ok dissata. Miksi? Koska nykyinen yliliberaali yhteiskunta pienestä pitäen opettaa näin. Tuon seurauksena uskon myös useiden miesten tietoisesti muuttaneen toimintamallejaan leimautumisen pelossa. Primitiivinen mielihalu olisi olla jätkien kanssa istumassa iltaa, mutta leimautumista tyhmäksi juntiksi (esim. jonkun naispuolisen mielitietyn) silmissä halutaan välttää ja tehdäänkin tuolla ajalla jotain, mikä ei oikeasti kiinnosta.

[The Rocker]

Miehet rakentavat kaikki talot Suomessa. Silti kaikki kodittomat ovat miehiä. Meneekö nyt kaikki oikein?

[erkko777]

Aikansa kutakin ennen ehkä raavaat ja isot miehet pärjäsivät parhaiten, nyky-yhteiskunnassa taas äly ja sopeutuvaisuus on valttia. Tämän päivän ja tulevaisuuden sana on sopeutuvaisuus ja mukautumiskyky.
Kuten hyrkanos sen jo sanoi niin äijyydellä ei ole enää vastaavanlaista käyttöä yhteiskunnassa kuin vielä 100v sitten, fyysiset työt vähenee kokoajan ja Suomesta on tulossa yhä enemmän palveluyhteiskunta mihin sosiaaliset ja lauhkeat soveltuu parhaiten. Äijien on vaikeampi löytää paikkaansa yhteiskunnassa mutta kyllä heillekkin käyttöä vielä löytyy, kaikkien pitää vaan kuitenkin koittaa mukautua ajan arvoihin ja normeihin yhä enemmän, alati muuttuvassa maailmassa.

[Hyrkanos]

1. Sitten kun erehtyy toteamaan menevänsä viikonloppuna kaverille juomaan kaljaa ja pelaamaan änäriä niin se onkin vähempiarvoinen asia, jota on ihan ok dissata.

2. Miksi? Koska nykyinen yliliberaali yhteiskunta pienestä pitäen opettaa näin.

3. Tuon seurauksena uskon myös useiden miesten tietoisesti muuttaneen toimintamallejaan leimautumisen pelossa.

4. Primitiivinen mielihalu olisi olla jätkien kanssa istumassa iltaa, mutta leimautumista tyhmäksi juntiksi (esim. jonkun naispuolisen mielitietyn) silmissä halutaan välttää ja tehdäänkin tuolla ajalla jotain, mikä ei oikeasti kiinnosta.

1. Sillä ei ole mitään tekemistä äijyyen kanssa, vaan sosiaalisen kanssakäymisen ihannoinnin. Jossain vaiheessa siitä tuli kauhean coolia että mennään ihmisten ilmoille kännäämään. Siellä äijäily on huomattavasti hyväksyttävämpää. Toisaalta ihmiset joille puhut suunnitelmistasi eivät niitä hyväksy, niin liikut väärissä piireissä tai annat ihan liikaa painoa toisten mielipiteille. Olen elämnyt melko epä-äijäimäistä elämää pitkän aikaa, eikä sitä ole sen suopeammin katsottu, koska tykkään hengailla kotonani.

2. Ei opeta, eikä se liberaalisuudesta johdu. Äijyys on yhä (liian*) hyväksyttävää, mutta siihen ei enään ole samaa sosiaalista painostusta. Äijyys on nimenomaan hävinnyt vapauden myötä, koska siihen kuului sisäsyntyisenä vapauden riisto

3. Jos niin ovat tehneet, niin sitten ovat. Minun lapsuudessani vielä tietoisesti muutettiin toimintamalleja miehekkäämmiksi leimautumisen pelosta.

4. Se on ihan oma asiansa miten yrittää naista miellyttää. Itse en ole kokenut itse siihen kovinkaan suurta tarvetta, ja nainen kyllä sopeutuu. Siinä itseasiassa pistetään äijäilyn kahdet kasvot toisiaan vastaan, kun nainen haluaa miehen olevan tosimies hänelle eikä miehen kavereille. Lisäksi parisuhde tai edes herutus on huono idea jos elämäntavat ovat niin ristiriidassa, ettei toistensa seurasta voi nauttia luonnollisesti. Tosin tässä tuleekin tavallaan äijyyden perimmäinen olemus esiin, sillä miehisyyttä tykätään peräänkuuluttaa nimenomaan yksittäisten miesten itsekkäiden pyrkimysten vuoksi. Nainen haluaa uhrautumista mutta mies ei halua uhrautua, joten keksitään jotain sukupuolirooleja tekosyyksi sille että tekee mitä haluaa.

*Äijyys on pohjimmiltaan väkivaltaisuutta. Kaikki siihen liittyvä on tavalla tai toisella väkivaltaan liittyvää, vaikka se tarkoitus pääsee unohtumaan eri konteksteissa

[Darien Fawks]

On kyllä ollut viihdyttävä keskustelu. Riveniltä tiukkaa asiaa, samoin Hyrkanokselta. Samoin kaikilta muiltakin. What hieman on vedellyt mutkia suoriksi argumenteissaan.

Hyrkanos hyvin sanoikin, että mahdat liikkua väärissä porukoissa, jos "kalja + änäri" -viikonloppusuunnitelma laskee arvoasi jonkun silmissä.

Eiköhän muutenkin ole niin, että äijyyttä ja äijämäisiä tee se itse -ammatteja ja -taitoja suositaan edelleen etenkin maaseudulla. Kaupungissa on aina liberaalimpaa, koska kaupungissa asuminen vaatii maalaisuutta enemmän sopeutuvaisuutta ihan jo erilaisen työtarjonnankin puolesta. Kyllä siellä Lapissa käsittääkseni ryypätään ja lyödään leukua pöytään ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin. Kenties Espoo ja tätä kautta pääkaupunkiseutu vain on Whatille liian shokeeraava paikka.

Minusta äijämäisyyden arvostus ei ole muuttunut muulla tavoin kuin siten, että se on pudotettu ainoan oikean asemasta tasa-arvoiseksi muiden vaihtoehtojen kanssa. Henkilökohtaisesti olen iloinen siitä, että voin kirjoittaa runoja ja jakaa mielipiteitäni useissa paikoissa useiden ihmisten kanssa ilman, että minua ollaan saman tien tuomitsemassa siksi, että en ole ikinä ollut ns. käytännön mies, vaan vahvuuteni ovat enemmän henkisen puolen asioissa.

[Reno Hex]

En tosin missään vaiheessa väittänyt että lasta ei voi kasvattaa hyvin ilman väkivaltaa, päinvastoin, ja totesin vielä tismalleen samat asiat mitä tulee pärjäämiseen yhteiskunnassa, mutta hyväksyn myös sen tosiasian on yksilöitä joihin tämä ei päde, ja silloin hyväksyn fyysisen kurittamisen kun muut keinot eivät yksinkertaisesti toimi. Se on parempi että oppii isän remmistä kuin poliisin pampusta.

Ja aihetta sivuten pieni moraalinen dilemma jota olen itse pohtinut enkä ole kyennyt itselleni sitä perustelemaan, eli miksi vapaudenriisto on sallittu kasvatuskeino ja fyysinen kurittaminen ei ole vaikka molemmat ovat rikoksia, ja vielä saman törkeysasteen rikoksia.

Mitäköhän mä olen lukenut silloin kun edellisen viestini kirjoitin? Tuollahan se näyttää tosiaan lukevan heti ennen siteeraamaani kappaletta. Kiitos kuitenkin selvennyksestä.

Ja tähän moraaliseen dilemmaan. Äkkiä tulisi mieleeni, että vapaudenriisto ei (lapselle) aiheuta samanlaisia traumoja kuin fyysinen kurittaminen. Edellisellä lauseella en yritä sanoa, että fyysinen kurittaminen on aina väärin ja aiheuttaa aina traumoja. Olen itse asiassa Rivenin kanssa samoilla linjoilla, kun sitä tosiaan käytetään harkiten ja vain ääritilanteissa. Vapaudenriistoa pidän lievempänä rangaistuksena lapselle, koska lapsi on joka tapauksessa vajaavaltainen ja vanhempien holhotti, eli ei täysin vapaa muutenkaan.

Heh, vertaa sitä poliisiin. Vapaudenriisto on ensisijainen metodi (fyysiseen väkivaltaan verrattuna). Ensin yritetään pidättää ja sitten vasta ampua.

Koko ketjusta pitää kyllä todeta Darienin sanoin, että

On kyllä ollut viihdyttävä keskustelu.

[What]

Hyrkanoksen pointit menee vähän ohi, mutta itse aihetta on nyt käsitelty niin monelta kantilta, että siihen ei ole enää lisättävää. Tämän keskustelun seurauksena olen kuitenkin tehnyt hieman itsetutkiskelua. (joka on btw. ihan homoa) Olen päätynyt sellaisen lopputulemaan että CM Punkin tavoin myös minun aivojeni ja suun väliltä uupuu filtteri. Niinpä saatan ajattelematta latailla tuollaisia sulkeissa olevien kommentin tapaisia lauseita, vaikka en oikeasti edes tarkoittaisi sitä.

Suuremmin ajattelematta saatan nimittää jotain hentorakenteista miestä "pakkasenraiskaamaksi pulkannaruksi" , vaikka sisimmässäni tiedostan että myös sellaisia miehiä tarvitaan, eikä kaikkien tarvitse olla itseni kopioita. Olettaisin, että ihmiset jotka tunnen huonommin voivat helposti olettaa minun olevan vähän yksinkertainen suomijuntti. Ne, jotka olen tuntenut vuosikausia tietävät etten oikeasti sitä ole vaan nuo "sutkautukset" tulee ottaa huumorilla. Olen kamalan ristiriitainen persoona loppujen lopuksi.

Ja tuo ei ole mikään "bad ass gimmick", vaan ne sanat ja käytös vaan tapahtuvat automaationa. Tavallaan tuo on käytöstä josta haluaisin oppia pois, mutta toisaalta taas en, koska silloin taas teeskentelisin olevani jotain mitä en ole.

Diippii shittii, diippii shittii.....

[erkko777]

Hyrkanoksen pointit menee vähän ohi, mutta itse aihetta on nyt käsitelty niin monelta kantilta, että siihen ei ole enää lisättävää. Tämän keskustelun seurauksena olen kuitenkin tehnyt hieman itsetutkiskelua. (joka on btw. ihan homoa) Olen päätynyt sellaisen lopputulemaan että CM Punkin tavoin myös minun aivojeni ja suun väliltä uupuu filtteri. Niinpä saatan ajattelematta latailla tuollaisia sulkeissa olevien kommentin tapaisia lauseita, vaikka en oikeasti edes tarkoittaisi sitä.

Suuremmin ajattelematta saatan nimittää jotain hentorakenteista miestä "pakkasenraiskaamaksi pulkannaruksi" , vaikka sisimmässäni tiedostan että myös sellaisia miehiä tarvitaan, eikä kaikkien tarvitse olla itseni kopioita. Olettaisin, että ihmiset jotka tunnen huonommin voivat helposti olettaa minun olevan vähän yksinkertainen suomijuntti. Ne, jotka olen tuntenut vuosikausia tietävät etten oikeasti sitä ole vaan nuo "sutkautukset" tulee ottaa huumorilla. Olen kamalan ristiriitainen persoona loppujen lopuksi.

Ja tuo ei ole mikään "bad ass gimmick", vaan ne sanat ja käytös vaan tapahtuvat automaationa. Tavallaan tuo on käytöstä josta haluaisin oppia pois, mutta toisaalta taas en, koska silloin taas teeskentelisin olevani jotain mitä en ole.

Diippii shittii, diippii shittii.....

Niin ihmisillähän on joku luontainen tarve pyrkiä yhdenmukaisuuteen, erilaisia epäillään, on ennakkoluuloja ja syrjitään jotka ei sovi omaan "yhdenmukaisuus muottiin" Tähänhän kaikki rasismi, koulukiusaaminen ym.. usein perustuu. Jopa eläimet alkaa syrjiä albiinoksi syntynyttä lajikumppaniaan.
Yhdenmukaisuus luo tietynlaista turvallisuuden tunnetta, mutta koska elämme nykyaikana niin meidän pitää vaan tottua elämään ja suvaitsemaan erilaisuutta ja se on kaikkien etu se.

Antaa kaikkien kukkien kukkia vai miten se meni

[Static]

Oon pitäny samoja boksereita päällä ny varmaan kolme päivää. Olo on ns. hyvin ÄJJÄ.

[Mostal0]

Enemmän ja vähemmän off-topicina haluan ilmoittaa, että kirjoitin äidinkielen ylioppilaskirjoitusten esseekokeen vastauksen tämän topicin pohjalta. Otsikkona oli Nykyajan sankarit.