Sunnuntai-illan ratoksi päätin nyt tämän tekaista. Tässä taas kopsattu ja muokattu ohjeistus:
Ideana olisi siis listata 50 itselleen merkittävintä/parasta biisiä.
Liikkeelle lähdettäisiin siten, että ensimmäisellä viikolla jokainen julkaisee 16 biisiä perusteluineen listansa loppupäästä, toisella viikolla 13, kolmannella kymmenen, neljännellä seitsemän, viidennellä kolme ja viimeisellä sen kaikkein parhaimman.
Viikko 1: 16 biisiä
Viikko 2: 13 biisiä
Viikko 3: 10 biisiä
Viikko 4: 7 biisiä
Viikko 5: 3 biisiä
Viikko 6: 1 biisi
Viikkojako on nyt vähän erilainen, koska siirryttiin 25:stä 50:en. Se on myös nopeasti mietitty, joten jos jollakin on parempaa ehdotusta, niin antaapi tulla vain.
Itse olen jo hiukan listaa väsäillyt ja täytyy sanoa, että se on ihan sen perusteella tehty, mitä on tullut kuunneltua parin viime kuukauden sisällä eniten. Tai siis mitkä ovat kuulostaneet parhaalta sillä ajanjaksolla. Mutta jos joku onnistuu listaamaan 50 kaikkien aikojen parasta biisiä, niin se on ihan yhtä OK.
No niin, sitten vain ilmoittautumaan.
BIISIT TOP 50
-
The Rocker
- Viestit: 3325
- Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
- Paikkakunta: Parkano
Re: BIISIT TOP 50
Kaippa voisin tätäkin kokeilla. Hieman joutuu miettimään kuinka paljon biisejä viitsii yhdeltä artistilta laittaa.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
Re: BIISIT TOP 50
Juu mukana ollaan. Nyt vaan pitäis sitä listaa ruveta suunnittelemaan...
-
The Rocker
- Viestit: 3325
- Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
- Paikkakunta: Parkano
Re: BIISIT TOP 50
Meh voinks mä tehdä jonkun top100 listan? Top50 on hieman rajoitetun oloinen. Tässä kun meni juuri 90 rikki ja vielä löytyy bändejä joita en ole edes miettinyt vielä.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
Re: BIISIT TOP 50
Nej nej. Joko oot saanut rajotettua 50:en? Jos et, niin yritä nyt hyvä mies kunnolla. Ei tässä nyt kuitenkaan mitään kaikkien aikojen parhaita olla julkasemassa.The Rocker kirjoitti:Meh voinks mä tehdä jonkun top100 listan? Top50 on hieman rajoitetun oloinen. Tässä kun meni juuri 90 rikki ja vielä löytyy bändejä joita en ole edes miettinyt vielä.
By the way, tuleeko tästä edes mitään? Ketä on mukana?
Re: BIISIT TOP 50
Voin rehellisesti myöntää etten ole alottanut listan laatimista ja urakka vaikuttaa muutenkin mahdottomalta. Yritetään nyt kuitenkin jos tässä viikonlopun aikaan löytyis jotain inspiraatiota. En vaan vielä tiedä että millä perusteella biisit listalle valitsen.
Re: BIISIT TOP 50
Suosittelen sitä, että mitkä tuntuvat tällä hetkellä parhailta ja mitä tulee kuunneltua eniten. Esimerkiksi minun mielestäni The Doorsin "The End" on paras biisi kautta aikojen, mutta tälle listalle se ei ole tulossa, koska viime aikoina se ei ole sisältynyt musiikinkuunteluuni.Ravenwood kirjoitti:En vaan vielä tiedä että millä perusteella biisit listalle valitsen.
-
The Rocker
- Viestit: 3325
- Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
- Paikkakunta: Parkano
Re: BIISIT TOP 50
Hmm... josko tuota yrittäisi. Mutta joo eiköhän sen saa sinne tiivistettyä. Voi sitten niitä muita listailla vaikka blogiin tai jonnekin.Fletch kirjoitti:Nej nej. Joko oot saanut rajotettua 50:en? Jos et, niin yritä nyt hyvä mies kunnolla. Ei tässä nyt kuitenkaan mitään kaikkien aikojen parhaita olla julkasemassa.The Rocker kirjoitti:Meh voinks mä tehdä jonkun top100 listan? Top50 on hieman rajoitetun oloinen. Tässä kun meni juuri 90 rikki ja vielä löytyy bändejä joita en ole edes miettinyt vielä.
By the way, tuleeko tästä edes mitään? Ketä on mukana?
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
-
The Blasterpiece
- Viestit: 544
- Liittynyt: Ti 29.06.2004 12:04
Re: BIISIT TOP 50
Tulen mukaan, vaikka biisien listaaminen järjestykseen onkin vaikeeta ja suorastaan typerää. Ite ainakin käytän yksi biisi per artisti -menetelmää.
Jyystä apinareikääni. Olen apina.
Re: BIISIT TOP 50
Jee, nyt meitä on jo kolme ainakin!
Hmm, ja siitä, että se olisi suorastaan typerää - no, ei se ole.
Onko ok, että aloitellaan ei ensi vaan sen jälkeisellä viikolla. 14 tunnin työpäivien jälkeen ei nimittäin kamalasti huvita kirjoitella...
Hmm, ja siitä, että se olisi suorastaan typerää - no, ei se ole.
Onko ok, että aloitellaan ei ensi vaan sen jälkeisellä viikolla. 14 tunnin työpäivien jälkeen ei nimittäin kamalasti huvita kirjoitella...
-
The Rocker
- Viestit: 3325
- Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
- Paikkakunta: Parkano
Re: BIISIT TOP 50
Juu itselläkin lista miltei täysin valmiina. Sain kitistettua listan sinne 50 kun otin suunnilleen kaikilta vain yhden kappaleen. Ei se niin vaikeaa loppujen lopuksi ole. Vaikeinta on tiivistää joidenkin yhtyeiden tuotanto yhteen kappaleeseen ja koittaa kertoa miksi juuri se kappale nousee muiden yläpuolelle. Jännä lista ainakin itellä kasassa. Ja jos vaikka kaikki laittaisivat linnkiä Youtubeen tms. niistä kappaleista? Voisi tuoda vähän uutta väriä hommaan, kun pääsisi samantien lukemisen jälkeen kuuntelemaan ne kappaleet.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
Re: BIISIT TOP 50
Fletchin aikataulu vaikuttaa hyvältä. Itellä tuo lista on jotakuinkin valmis. Pikkusta viilausta vielä vailla, mut kyllä tää joskus valmistuu. Aika hankala oli valita noi biisit niin että jokaiselta bändiltä tulis vaan yks kipale. Kattoo nyt vielä pitääkö toi periaate vai otanko joltain bändiltä useampia biisejä.
Nuo YouTube-linkit on hyvä idea.
Nuo YouTube-linkit on hyvä idea.
Re: BIISIT TOP 50
Nonniin, sainpas aikaa kirjoitella. Tästä lähdetään.
50. HC Andersen – Tuuli kertoo Waldemar Daaesta
”Ei väistänyt vossikka Waldemar-parkaa.”
Lista alkaa kivasti suomalaisen punk-yhtye HC Andersenin Eventyr-albumin ensimmäisellä biisillä, joka suureksi yllätykseksi löytyikin youtubesta. Hyvin menevä ja hauska, joskin traaginen kipale. Ainoat lyriikat biisissä ovat nuo lainatut. Siitä onkin tullut sisäpiirissä sellainen sanonta. Kun kaikki ei menekään aivan putkeen, niin ”Eipä väistänyt vossikka Waldamaria ei…” Heheh.
49. Gestalt – Novi Mundi
Ranskalaista kylmää aaltoa. Ei enää niin ajankohtainen kylläkään, sillä kevät on vähän liian pirteää aikaa. Synkkinä talvi-iltoina tätä tuli muutamia kuukausia sitten soitettua, enää ei niinkään. Siitä johtuu näin alhainen sijoitus. Mutta erittäin hyvä biisi siltikin, kannattaa kuunnella. 1987 julkaistu levyllä Le Sommeil Du Singe.
48. Pauliina Lerche – Kaalina timojaa
”Omat on saamani sanat, omat virret oppimani, tien päästä tempomani, kanervista katkomani.”
Sitten vaihteeksi ehkä vähän erilaisempaa musiikkia. Erittäin hyväntuulista kansanmusiikkia tuolta Rääkkylästä. Pauliina Lerche on ihastuttava nainen, joka on käsittääkseni tehnyt yhteistyötä muun muassa Hectorin ja Loirin Veskun kanssa. Kannattaa kuunnella, ilostuttaa varmasti.
47. Terry Jacks – Seasons In The Sun
”Goodbye Michelle, it’s hard to die, when all the birds are singing in the sky, now that the spring is in the air, with the flowers everywhere. I wish that we could both be there.”
Vähän ajankohtaisempi biisi tähän väliin. “Seasons In The Sun” tuli hyvin yllättäen listalleni. Joitakin viikkoja sitten löysin töistä vanhan Terry Jacks –C-kasetin, jonka jälkeen nimikkobiisi on soinut koko ajan päässäni. Oikein iloinen teos vaikka aihe onkin synkkä. Liikuttava biisi, ei sille mitään voi. Jacques Brelin biisihän tämä muistaakseni alunperin on.
46. Destroyer – Suicide Demo For Kara Walker
”Four more years, four more years… Four hundred more years of this shit, fuck it! I look up I see the North Star, I look up I see the North Star, when I look up at the bar through these tears…”
Ilman tätä euforista introa ei tätä biisiä rehellisesti sanottuna listaltani löytyisi. En pistäisi edes pahakseni vaikka tämä reilun kahdeksan minuutin biisi loppuisi tuossa about 2,5:n minuutin kohdalla, kun itse biisi alkaa. Kyllähän ”Suicide Demo” kaikinpuolin hieno kappale on, mutta surukseni täytyy sanoa, että intro lupailee liikoja. Yhtä kaikki, rakastan tätä.
45. Islandica - Móðir mín í kví, kví
En oikeastaan välttämättä edes suosittele tätä vainoavan ja pelottavan kaunista kappaletta kuunneltavaksi. Youtuben kommenttiosiossa joku sanoi aika hyvin: ”I will sure start to smoke cigarettes again when this horribly sad tune ends”. Muistelen, että vähän tuollainen fiilis oli itsellänikin, kun ensimmäistä kertaa kuulin tämän islantilaisen folk-teoksen.
Biisin takana on tarina, jonka mukaan äiti oli saanut ei-halutun lapsen, jonka oli kietonut jonkinlaisiin räteihin ja lumpuihin ja jättänyt jonnekin metsikköön kuolemaan. Myöhempänä ajankohtana tämä äiti on menossa tanssiaisiin, mutta hänellä ei ole mitään päälle pantavaa. Tällöin hänen kuollut lapsensa ilmestyy hänelle ja laulaa tässä kappaleessa, ettei äitinsä tarvitsisi huolehtia ja tarjoaa tälle niitä vaatteita, joihin kietoutuneena lapsi oli jätetty kuolemaan.
44. Harvest – Flyin’ High, Runnin’ Fast
Suomiproge, yksi lempigenreistäni. Harvestin (aiemmin Elonkorjuu) vinyylilevyt ovat Suomen merkittävimpiä keräilymielessä. Ärsyttääpä yhä, kun kerran levymessuilla tuli soittamaton originaali Flyin’ High, Runnin’ Fast –albumi vastaan, mutta enpä tietenkään korkean hinnan takia tajunnut ostaa. Ceedeenä sitten myöhemmin hankittu, mikä on myöskin tosi jees.
Tämä albumin nimikkobiisi on aivan tajuttoman hyvä. Kaikki toimii täydellisesti, saxofoni, kitarat ja eritoten koskettimet. Aivan mahtavat sovitukset. Levyn tunnelma on uskomaton ja kansikuva on hienoin ikinä näkemäni.
Valitettavasti ei löydy youtubesta.
43. Edith Piaf – La Foule
Pariisin varpunen. Yksi parhaista naislaulajista, joita tiedän. ”La Foule” (väkijoukko) kertoo naisesta, joka tapaa miehen suuressa väkijoukossa. Laulaja ikään kuin kiittää suurta ruuhkaa, joka antoi hänelle tuon miehen, mutta loppujen lopuksi kuitenkin kadottaa miehen suuren ihmismäärään. Traagista Piafia, ja traaginen oli myös tämän pienen ihanan naisen tarina. Ensimmäisen kerran kuulin ”La Foulen” yhdessä lempielokuvassani ”My Summer Of Lovessa”. Siitäkin hiukan juurtuu sitä henkilökohtaista merkittävyyttä tässä biisissä.
42. St. Thomas – The Cool Song
”I’ve never seen a cowboy before, never told a story so sore.”
St. Thomas eli Thomas Hansen oli norjalainen folk/kantri-artisti, joka menehtyi nuorena muistaakseni jonkinlaiseen hoitovirheeseen (ei varmaa tietoa). Joka tapauksessa hyvin surullinen tapaus. Todella taitava artisti, joka teki monen monta hienoa biisiä, joista tällä hetkellä eniten iskee I’m Coming Home –albumin aloittaja ”The Cool Song”. Upea lauluääni, upeat lyriikat ja upea meininki. Tarpeeksi sanottu.
41. Harry Nilsson – Coconut
”Put the lime in the coconut and drink ‘em both together. Put the lime in the coconut, then you’ll feel better!”
Nilsson on kova jätkä. Laajahko tuotanto kaikenlaista hauskaa. ”Coconut” on varmaankin paras biisi, jonka olen mieheltä kuullut. Mielenkiintoinen ja todella leppoinen biisi, jossa on vain yksi, akustisella kitaralla, soitettu sointu.
40. Gentle Giant – Nothing At All
”Now she sits by the riverside watching the waters glide by, with a sigh. And the things she put faith in are ripples just waving her by, with a sigh…”
Gentle Giantin hoksasin joskus aikoinaan levykaupassa siitä, että eräällä bändin albumilla oli hieno kansikuva. Ennen sitä en ollut kuullutkaan yhtyeestä, mutta komean kannen perusteella päätin testata. Osui ja upposi. Debyyttialbumi on täynnä kaikenlaista herkkua, kuten ”Funny Ways”, ”Isn’t It Quiet And Cold?” ja ”Why Not?” ”Nothing At All” on kuitenkin levyn paras. Lähes kymmenminuuttinen proge-teos mahtavine sanoituksineen, lauluineen sekä rumpusooloineen on kyllä erittäin hienoa kuunneltavaa. Unohtakaa kaikenmaailman onnettomat stairwaytoheavenit ja kuunnelkaa Lempeää jättiläistä. Yllätytte varmasti.
P.S. GG:n ”School Days” on yksi parhaista biiseistä kautta aikojen, nyt vaan tuntuu enemmän ”Nothing At Allilta”.
39. Edgar Winter – Dying To Live
”You know I’ve heard it said there’s beauty in distortion by some people who’ve withdrawn to find their heads. Now they say that there is humor in misfortune. You know I wonder if they’ll laugh when I am dead.”
Heti alkuun täytyy myöntää, että ehkä tämän valinnan kohdalla vaikuttaa ihan vähän jo ainoastaan tuo Winterin nimi… Mutta ei siitä sen enempää. Veljensä varjoon jäänyt monitaituri Edgarkin osasi tehdä hyvää musaa. Siitä on todisteena tässä tämä ”Dying To Live”. Jotkut saattavat pitää biisiä ehkä vähän kliseisenä, mutta minusta pois se. Tosi liikkuttava hidas, jonka lyriikat laittavat miettimään. Albiinot rokkaa kovempaa.
38. The Streets – Blinded By The Lights
”Yeah yeah they cheer, can they see my hand in the air? Need to wave ‘em over here. Swear Simone is kissing Dan. My head is twisted sever, body’s rushing everywhere. They could have texted me when they were near, but I’m fucked and I don’t care.”
Räppiäkin sain mahtumaan listalle, eikä muuten todellakaan ollut mikään vaikea tehtävä. Huhhuh, tätä nostalgiaa. Mike Skinner on sanalla sanottuna nero. Fantastisesti kirjoitettu huumehouruinen biisi. Aikoinaan kun kuuntelin tätä, minua ärsytti tuo liika puhemaisuus. Mutta nyt, kun on alkanut ymmärtää kaikenmaailman musiikkia, niin The Streets tuntuu hienommalta ja hienommalta. Helposti yksi kovimpia Streets-biisejä. Rakastan tätä(kin).
”Totally fucked, can’t hardly fucking stand… This is fucking amazing…”
37. PNAU – Embrace
”On a night like tonight you saved my life. Red and green wet shoes slip on refracted lights.”
On tämä kyllä sekava lista. 37-sijalta löytyy australialaista elektronista tanssimusaa. ”Embracessa” on kyllä ihan törkeän maaginen fiilis koko biisi läpi. Tätä kuunnellessa tulee aina mieleen, että minkä takia yhdessäkään käymässäni diskossa tahi vastaavassa ole ikinä voitu soittaa näin hyvää musiikkia. Aina vaan samat listojen kärkisijoilta löytyvät tylsimykset. Tässä on tanssimusiikkia, jossa oikeasti on tunnelmaa. Ihanaa.
36. Led Zeppelin – D’yer Mak’er
”Oh oh oh oh oh oh, you don’t have to go oh oh oh oh oh...”
Led Zeppeliniä ei ole oikein koskaan tullut kuunneltua, mutta ”D’yer Mak’erissä” on niin letkeä ja hyväntuulinen meininki, että pakostakin tulee hymy huulille. Vaikka reggae onkin niitä harvoja tyylejä, mistä en paljoa ole innostunut, niin tämä suhteellisen reggae-vaikutteinen biisi saa sydämen sykkimään kyseiselle genrelle. En usko, että ihminen voisi missään tilanteessa olla niin masentunut, etteikö ”D’yer Mak’er” helpottaisi oloa.
35. Red House Painters – Michael
”Somehow in my excitement the last time you called it slipped again to ask your hidden whereabouts. I got a lead from your old triple ex-girlfriend. She said: ‘I heard he lost his mind again.’ ‘Again?’ I said. I didn’t know that you ever did.”
Alkuun täytyy sanoa, että “Michael” luultavasti olisi top kympissä, jos ei olisi niin tuore tuttavuus. Ihan syntisen kaunista ja emotionaalista tulkintaa. Kertoo laulajan parhaasta ystävästä, joka on lähtenyt eikä hänestä sen koommin ole kuulunut. Tuo lopun haikea säe "My best friend…” antaa aina kylmiä väreitä. ”Michael" on sanalla kuvailtuna kaunis teos. (Erityisen) kuuntelemisen arvoinen.
34. Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo – Saarenmaa
”Silmäsi mä nään ja kaipuu musertaa mua. Rinnalleni pään, kun painoit. Voisinko sua koskaan unohtaa, tyttö Saarenmaan? Voisinko sua koskaan unohtaa, tyttö Saarenmaan?”
Ok, tämä on vielä tuoreempi tuttavuus kuin Red House Painters ja iskee yhden listasijoituksen verran enemmän. Äärimmäisen kaunista (kaikki on nyt kaunista) tunnelmointia ja muistelua tytöstä Saarenmaan. Soundimaailma luonnollisesti on todella hyvä ja vokalistin ääni/äänet sopivat yhteen sanoitusten kanssa täydellisesti. Tästä biisistä lähti päähäni idea, että tänä kesänä lähden Saarenmaahan, hihi.
Youtubesta ei löytynyt kunnollista versioita, mutta Spotifyn omaavat ovat onnekkaita.
---
Sellaista. Kai nyt kaikki(...) osallistujat ovat yhä mukana?
50. HC Andersen – Tuuli kertoo Waldemar Daaesta
”Ei väistänyt vossikka Waldemar-parkaa.”
Lista alkaa kivasti suomalaisen punk-yhtye HC Andersenin Eventyr-albumin ensimmäisellä biisillä, joka suureksi yllätykseksi löytyikin youtubesta. Hyvin menevä ja hauska, joskin traaginen kipale. Ainoat lyriikat biisissä ovat nuo lainatut. Siitä onkin tullut sisäpiirissä sellainen sanonta. Kun kaikki ei menekään aivan putkeen, niin ”Eipä väistänyt vossikka Waldamaria ei…” Heheh.
49. Gestalt – Novi Mundi
Ranskalaista kylmää aaltoa. Ei enää niin ajankohtainen kylläkään, sillä kevät on vähän liian pirteää aikaa. Synkkinä talvi-iltoina tätä tuli muutamia kuukausia sitten soitettua, enää ei niinkään. Siitä johtuu näin alhainen sijoitus. Mutta erittäin hyvä biisi siltikin, kannattaa kuunnella. 1987 julkaistu levyllä Le Sommeil Du Singe.
48. Pauliina Lerche – Kaalina timojaa
”Omat on saamani sanat, omat virret oppimani, tien päästä tempomani, kanervista katkomani.”
Sitten vaihteeksi ehkä vähän erilaisempaa musiikkia. Erittäin hyväntuulista kansanmusiikkia tuolta Rääkkylästä. Pauliina Lerche on ihastuttava nainen, joka on käsittääkseni tehnyt yhteistyötä muun muassa Hectorin ja Loirin Veskun kanssa. Kannattaa kuunnella, ilostuttaa varmasti.
47. Terry Jacks – Seasons In The Sun
”Goodbye Michelle, it’s hard to die, when all the birds are singing in the sky, now that the spring is in the air, with the flowers everywhere. I wish that we could both be there.”
Vähän ajankohtaisempi biisi tähän väliin. “Seasons In The Sun” tuli hyvin yllättäen listalleni. Joitakin viikkoja sitten löysin töistä vanhan Terry Jacks –C-kasetin, jonka jälkeen nimikkobiisi on soinut koko ajan päässäni. Oikein iloinen teos vaikka aihe onkin synkkä. Liikuttava biisi, ei sille mitään voi. Jacques Brelin biisihän tämä muistaakseni alunperin on.
46. Destroyer – Suicide Demo For Kara Walker
”Four more years, four more years… Four hundred more years of this shit, fuck it! I look up I see the North Star, I look up I see the North Star, when I look up at the bar through these tears…”
Ilman tätä euforista introa ei tätä biisiä rehellisesti sanottuna listaltani löytyisi. En pistäisi edes pahakseni vaikka tämä reilun kahdeksan minuutin biisi loppuisi tuossa about 2,5:n minuutin kohdalla, kun itse biisi alkaa. Kyllähän ”Suicide Demo” kaikinpuolin hieno kappale on, mutta surukseni täytyy sanoa, että intro lupailee liikoja. Yhtä kaikki, rakastan tätä.
45. Islandica - Móðir mín í kví, kví
En oikeastaan välttämättä edes suosittele tätä vainoavan ja pelottavan kaunista kappaletta kuunneltavaksi. Youtuben kommenttiosiossa joku sanoi aika hyvin: ”I will sure start to smoke cigarettes again when this horribly sad tune ends”. Muistelen, että vähän tuollainen fiilis oli itsellänikin, kun ensimmäistä kertaa kuulin tämän islantilaisen folk-teoksen.
Biisin takana on tarina, jonka mukaan äiti oli saanut ei-halutun lapsen, jonka oli kietonut jonkinlaisiin räteihin ja lumpuihin ja jättänyt jonnekin metsikköön kuolemaan. Myöhempänä ajankohtana tämä äiti on menossa tanssiaisiin, mutta hänellä ei ole mitään päälle pantavaa. Tällöin hänen kuollut lapsensa ilmestyy hänelle ja laulaa tässä kappaleessa, ettei äitinsä tarvitsisi huolehtia ja tarjoaa tälle niitä vaatteita, joihin kietoutuneena lapsi oli jätetty kuolemaan.
44. Harvest – Flyin’ High, Runnin’ Fast
Suomiproge, yksi lempigenreistäni. Harvestin (aiemmin Elonkorjuu) vinyylilevyt ovat Suomen merkittävimpiä keräilymielessä. Ärsyttääpä yhä, kun kerran levymessuilla tuli soittamaton originaali Flyin’ High, Runnin’ Fast –albumi vastaan, mutta enpä tietenkään korkean hinnan takia tajunnut ostaa. Ceedeenä sitten myöhemmin hankittu, mikä on myöskin tosi jees.
Tämä albumin nimikkobiisi on aivan tajuttoman hyvä. Kaikki toimii täydellisesti, saxofoni, kitarat ja eritoten koskettimet. Aivan mahtavat sovitukset. Levyn tunnelma on uskomaton ja kansikuva on hienoin ikinä näkemäni.
Valitettavasti ei löydy youtubesta.
43. Edith Piaf – La Foule
Pariisin varpunen. Yksi parhaista naislaulajista, joita tiedän. ”La Foule” (väkijoukko) kertoo naisesta, joka tapaa miehen suuressa väkijoukossa. Laulaja ikään kuin kiittää suurta ruuhkaa, joka antoi hänelle tuon miehen, mutta loppujen lopuksi kuitenkin kadottaa miehen suuren ihmismäärään. Traagista Piafia, ja traaginen oli myös tämän pienen ihanan naisen tarina. Ensimmäisen kerran kuulin ”La Foulen” yhdessä lempielokuvassani ”My Summer Of Lovessa”. Siitäkin hiukan juurtuu sitä henkilökohtaista merkittävyyttä tässä biisissä.
42. St. Thomas – The Cool Song
”I’ve never seen a cowboy before, never told a story so sore.”
St. Thomas eli Thomas Hansen oli norjalainen folk/kantri-artisti, joka menehtyi nuorena muistaakseni jonkinlaiseen hoitovirheeseen (ei varmaa tietoa). Joka tapauksessa hyvin surullinen tapaus. Todella taitava artisti, joka teki monen monta hienoa biisiä, joista tällä hetkellä eniten iskee I’m Coming Home –albumin aloittaja ”The Cool Song”. Upea lauluääni, upeat lyriikat ja upea meininki. Tarpeeksi sanottu.
41. Harry Nilsson – Coconut
”Put the lime in the coconut and drink ‘em both together. Put the lime in the coconut, then you’ll feel better!”
Nilsson on kova jätkä. Laajahko tuotanto kaikenlaista hauskaa. ”Coconut” on varmaankin paras biisi, jonka olen mieheltä kuullut. Mielenkiintoinen ja todella leppoinen biisi, jossa on vain yksi, akustisella kitaralla, soitettu sointu.
40. Gentle Giant – Nothing At All
”Now she sits by the riverside watching the waters glide by, with a sigh. And the things she put faith in are ripples just waving her by, with a sigh…”
Gentle Giantin hoksasin joskus aikoinaan levykaupassa siitä, että eräällä bändin albumilla oli hieno kansikuva. Ennen sitä en ollut kuullutkaan yhtyeestä, mutta komean kannen perusteella päätin testata. Osui ja upposi. Debyyttialbumi on täynnä kaikenlaista herkkua, kuten ”Funny Ways”, ”Isn’t It Quiet And Cold?” ja ”Why Not?” ”Nothing At All” on kuitenkin levyn paras. Lähes kymmenminuuttinen proge-teos mahtavine sanoituksineen, lauluineen sekä rumpusooloineen on kyllä erittäin hienoa kuunneltavaa. Unohtakaa kaikenmaailman onnettomat stairwaytoheavenit ja kuunnelkaa Lempeää jättiläistä. Yllätytte varmasti.
P.S. GG:n ”School Days” on yksi parhaista biiseistä kautta aikojen, nyt vaan tuntuu enemmän ”Nothing At Allilta”.
39. Edgar Winter – Dying To Live
”You know I’ve heard it said there’s beauty in distortion by some people who’ve withdrawn to find their heads. Now they say that there is humor in misfortune. You know I wonder if they’ll laugh when I am dead.”
Heti alkuun täytyy myöntää, että ehkä tämän valinnan kohdalla vaikuttaa ihan vähän jo ainoastaan tuo Winterin nimi… Mutta ei siitä sen enempää. Veljensä varjoon jäänyt monitaituri Edgarkin osasi tehdä hyvää musaa. Siitä on todisteena tässä tämä ”Dying To Live”. Jotkut saattavat pitää biisiä ehkä vähän kliseisenä, mutta minusta pois se. Tosi liikkuttava hidas, jonka lyriikat laittavat miettimään. Albiinot rokkaa kovempaa.
38. The Streets – Blinded By The Lights
”Yeah yeah they cheer, can they see my hand in the air? Need to wave ‘em over here. Swear Simone is kissing Dan. My head is twisted sever, body’s rushing everywhere. They could have texted me when they were near, but I’m fucked and I don’t care.”
Räppiäkin sain mahtumaan listalle, eikä muuten todellakaan ollut mikään vaikea tehtävä. Huhhuh, tätä nostalgiaa. Mike Skinner on sanalla sanottuna nero. Fantastisesti kirjoitettu huumehouruinen biisi. Aikoinaan kun kuuntelin tätä, minua ärsytti tuo liika puhemaisuus. Mutta nyt, kun on alkanut ymmärtää kaikenmaailman musiikkia, niin The Streets tuntuu hienommalta ja hienommalta. Helposti yksi kovimpia Streets-biisejä. Rakastan tätä(kin).
”Totally fucked, can’t hardly fucking stand… This is fucking amazing…”
37. PNAU – Embrace
”On a night like tonight you saved my life. Red and green wet shoes slip on refracted lights.”
On tämä kyllä sekava lista. 37-sijalta löytyy australialaista elektronista tanssimusaa. ”Embracessa” on kyllä ihan törkeän maaginen fiilis koko biisi läpi. Tätä kuunnellessa tulee aina mieleen, että minkä takia yhdessäkään käymässäni diskossa tahi vastaavassa ole ikinä voitu soittaa näin hyvää musiikkia. Aina vaan samat listojen kärkisijoilta löytyvät tylsimykset. Tässä on tanssimusiikkia, jossa oikeasti on tunnelmaa. Ihanaa.
36. Led Zeppelin – D’yer Mak’er
”Oh oh oh oh oh oh, you don’t have to go oh oh oh oh oh...”
Led Zeppeliniä ei ole oikein koskaan tullut kuunneltua, mutta ”D’yer Mak’erissä” on niin letkeä ja hyväntuulinen meininki, että pakostakin tulee hymy huulille. Vaikka reggae onkin niitä harvoja tyylejä, mistä en paljoa ole innostunut, niin tämä suhteellisen reggae-vaikutteinen biisi saa sydämen sykkimään kyseiselle genrelle. En usko, että ihminen voisi missään tilanteessa olla niin masentunut, etteikö ”D’yer Mak’er” helpottaisi oloa.
35. Red House Painters – Michael
”Somehow in my excitement the last time you called it slipped again to ask your hidden whereabouts. I got a lead from your old triple ex-girlfriend. She said: ‘I heard he lost his mind again.’ ‘Again?’ I said. I didn’t know that you ever did.”
Alkuun täytyy sanoa, että “Michael” luultavasti olisi top kympissä, jos ei olisi niin tuore tuttavuus. Ihan syntisen kaunista ja emotionaalista tulkintaa. Kertoo laulajan parhaasta ystävästä, joka on lähtenyt eikä hänestä sen koommin ole kuulunut. Tuo lopun haikea säe "My best friend…” antaa aina kylmiä väreitä. ”Michael" on sanalla kuvailtuna kaunis teos. (Erityisen) kuuntelemisen arvoinen.
34. Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo – Saarenmaa
”Silmäsi mä nään ja kaipuu musertaa mua. Rinnalleni pään, kun painoit. Voisinko sua koskaan unohtaa, tyttö Saarenmaan? Voisinko sua koskaan unohtaa, tyttö Saarenmaan?”
Ok, tämä on vielä tuoreempi tuttavuus kuin Red House Painters ja iskee yhden listasijoituksen verran enemmän. Äärimmäisen kaunista (kaikki on nyt kaunista) tunnelmointia ja muistelua tytöstä Saarenmaan. Soundimaailma luonnollisesti on todella hyvä ja vokalistin ääni/äänet sopivat yhteen sanoitusten kanssa täydellisesti. Tästä biisistä lähti päähäni idea, että tänä kesänä lähden Saarenmaahan, hihi.
Youtubesta ei löytynyt kunnollista versioita, mutta Spotifyn omaavat ovat onnekkaita.
---
Sellaista. Kai nyt kaikki(...) osallistujat ovat yhä mukana?
Viimeksi muokannut Fletch, Ma 23.04.2012 20:45. Yhteensä muokattu 8 kertaa.
Re: BIISIT TOP 50
Hehe.
Edit: Kai Eldomo kovana musamiehenä lähtee mukaan??!
Edit: Kai Eldomo kovana musamiehenä lähtee mukaan??!
-
The Rocker
- Viestit: 3325
- Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
- Paikkakunta: Parkano
Re: BIISIT TOP 50
Mukana ollaan mutta saa nähdä pääseekö noin viikkoon osallistumaan vielä listaukseen. Lappiin menossa niin ja en napannu läppäriä mukaan niin ei taida luonnistua listaus. Kännykällä vähän turhan hankalaa.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
Re: BIISIT TOP 50
eldomo nyt skippaa muiden kiireiden takia (lue: laiskuus). Jos sitten ensi kerrallaFletch kirjoitti: Edit: Kai Eldomo kovana musamiehenä lähtee mukaan??!
Re: BIISIT TOP 50
Rakastan sua Fletch.
Taisiis, St. Thomasia. Cool Song on tosin toiseksi tai kolmanneksi paras biisi häneltä, sillä ainakin Cornerman menee heittämällä ohi.
Taisiis, St. Thomasia. Cool Song on tosin toiseksi tai kolmanneksi paras biisi häneltä, sillä ainakin Cornerman menee heittämällä ohi.
\____0___/
Re: BIISIT TOP 50
<3
Jees, no I'm Coming Home on aivan törkeän kova levy muutenkin. "Take A Dance With Me", "Goodbye Emily Lang" "Strangers Out Of Blue" ym. Ja tietty loistava "Cornerman" ja ehkä vielä loistavampi "Into The Forest". Oli se kyllä hieno hieno mies.
Jees, no I'm Coming Home on aivan törkeän kova levy muutenkin. "Take A Dance With Me", "Goodbye Emily Lang" "Strangers Out Of Blue" ym. Ja tietty loistava "Cornerman" ja ehkä vielä loistavampi "Into The Forest". Oli se kyllä hieno hieno mies.
Re: BIISIT TOP 50
Juu ei tästä tuu mittään. Mielenkiinnolla kyllä tsekkailen muiden listoja, mut ite ei nyt pysty sitä väsäämään. Joku Top 10 nyt vois mennä, mut 50 ahdistaa liikaa.
Re: BIISIT TOP 50
Kai mä sit yksin näistä biiseistä kerron...
33. The Savage Rose – Evening’s Child
Psykedeelistä hippirokkia 60-luvun Tanskasta. Mikäs sen parempaa? Jos joku joskus väittää, että on kuullut hellyyttävämmän lauluäänen kuin tämän biisin laulajalla, niin hän valehtelee. Hellyyttävä on muutenkin jättehyvä adjektiivi kuvaamaan koko kipaleen tunnelmaa. Meneviä riffejä ja kosketinsoittimet sekä rummut kuulostavat erittäin kivoilta.
Tanskalaiseen musiikkiin kannattaa muuten oikeasti tutustua, varsinkin 60- ja 70-luvun psyche-, progerock yms. Törkeän hyvää kamaa paljon. ”Evening’s Childista” vielä sen verran, että se on oikeasti todella kevyttä kuunneltavaa, kevyttä mitä mainioimmalla tavalla.
32. HC Andersen – Urissa
”Missä menin urille väärille? Miksi nauran suurille määrille inhimillistä kärsimystä? Kysy, en kiellä sua kysymästä…”
Listani toinen HC Andersen. Tältä yhtyeeltä olen tosiaan vain kuullut Eventyr-albumia, jolla ”Urissa” ja sijalla 50 oleva ”Tuuli kertoo Waldemar Daaesta” ovat. HC Andersenilla on ehkäpä ihan vähän sellainen komediabändin leima. Tällekin biisille voisivat jotkut nauraa, mutta kun hiukan menee pintaa syvemmälle, niin huomaa, että tässä on kyllä jostakin kyse. Laulaja on jonkin sortin sarjamurhaaja/terroristi, joka on omien sanojensa mukaan tuhonnut puolet kylän väestä ynnä muuta julmaa. Tuo lainaamani kohta on tarinan avainsana. Kaikki pitävät murhaajaa ainoastaan hulluna, joka hän kyllä ilmeisesti onkin, mutta mies vain toivoo, että edes joku kysyisy häneltä mistä tämä kaikki johtuu. Missä hän meni väärille urille ja miksi hän tekee tätä. Huh, tulipa syvällistä tekstiä. Hyvä biisi, jota ei valitettavasti löydy youtubesta.
31. Sloppy Seconds – I Don’t Wanna Be A Homosexual
”I’m only hoping maybe there will come a day when I can make them understand that I’m not gay. But ‘til that day is here, I guess I’ll live in fear. And curse the day I pierced my ear.”
”I Don’t Wanna Be A Homosexual” on punkia ja ennen kaikkea se on hyvin taitavasti kirjoitettu hauska biisi. Sitä ei voi kuitenkaan pelkästään hassutteluksi sanoa, sillä kyllä tässä sellainen aito meininki on mukana. Alussa toistellaan kovasti sitä, ettei haluta olla homoja, vaikka ihmiset niin luulevatkin. Loppua myöten alkaa laulaja epäillä, että kenties ovatkin perhana oikeassa: ”Why did I write this song, if I don’t wanna be a homosexual?” Musiikkillisesta puolesta nyt ei ole oikein mitään sanottavaa. Punk on punkia. Tykkään todella paljon. Alussa on melko turha about minuutin pituinen intro, mutta sen voi vaikka kelata.
30. Johnny Winter – Like A Rolling Stone
”You used to be so amused at Napoleon in rags and the language that he used. Go to him now, he calls you, you can’t refuse. When you got nothing, you got nothing to lose. You’re invisible baby, you got no secrets to conceal.”
Dylan on ihan jees. Johnny Winter taasen on heittämällä maailman kovin jätkä. Ainakin hyvin lähellä sitä. ”Rolling Stonesta” ei ole tämän parempaa versiota tehty ikinä missään, siitä voidaan lyödä vaikka vetoa. Kukaan ei ole tulkinnut sitä yhtä vahvasti ja rehellisesti kuin Winter. Jep – ei edes Bob Dylan. Oman tajunnanräjäyttävän lisän tuo Johnnyn kitarakikkailu. Onhan mies myös yksi aikojemme parhaista kitaristeista. Jostakin syystä albiino ei vain ole saanut Suomessa sitä huomiota läheskään yhtä paljoa kuin muut sankarimme, mikä toisaalta on sääli.
Eipä tästä oikein muuta sanottavaa. Paitsi että Dylanille pitää kuitenkin antaa kunnia alkuperäisen biisin kirjoittamisesta, mikä oli huikea teko. Kyseessä on kuitenkin rock-lyriikan saralla yksi merkittävimmistä teoksista koskaan.
29. Pink Floyd – Wish You Were Here
How I wish, how I wish you were here. We’re just two lost souls swimming in a fish bowl, year after year. Running over the same old ground. What have we found? The same old fears. Wish you were here.”
Tähän väliin taas äärimmäisen kaunis teos. Pink Floydia olen alkanut kuunnella ihan vastikään. Aloitin legendaarisesta The Dard Side Of The Moonista (joka muuten on yliarvostettu, hemmetin hyvä, mutta yliarvostettu) ja sittemmin olen kuunnellut paria muutakin albumia. Wish You Were Hereltä en ihan rehellisesti ole kuullut muita biisejä kuin tämän nimikon. En edes ”Shine On You Crazy Diamondia” enkä ”Have A Cigaria”. Onhan se häpeällistä, mutta ei voi nyt mitään.
Sitten itse biisiin, joka on kirjoitettu Syd Barrettista, yhtyeen entisestä jäsenestä. Mies joutui jättämään Floydin mielenterveysongelmiensa vuoksi. ”Wish You Were Here” on traagisen kaunis biisi syrjäytymisestä, jonka Barrett koki. Erittäin upea ja liikuttava teos.
28. Luigi Tenco – Mi sono innamorato di te
”Wish You Were Here” on kaunis, mutta valitettavasti ei mitään Luigi Tencon herkimpiin teoksiin verrattuna. Tämä oli jotain aivan uskomatonta, kun ensimmäistä kertaa kuulin pari vuotta sitten, ja uskomatonta se on vieläkin. Käsittämättömän upeat sanat. En tarkalleen ottaen muista minkä takia tähän tutustuin. Hain jotakin mielenkiintoista eri tietolähteistä hakusanoilla ”Mi sono innamorato di te” (”Minä rakastan sinua” [kenties jonkin romanttisen eleen vuoksi]). Sitten löysin tämän biisin. Päätin kuunnella sen, ja huhhuh sitä erikoisten tuntemusten määrää. Kuten jo aiemmin sanoin: aivan uskomaton tekele. Taattu kylmien väreiden aiheuttaja.
Laulajasta vielä sen verran, että hän taidoistaan huolimatta oli lähes koko uransa ajan median ja kriitikoiden ignooraama. Ja silloin kun hänet huomattiin, palaute oli liki poikkeuksetta negatiivistä. Loppujen lopuksi Tenco teki itsemurhan 28-vuotiaana sen jälkeen kun hänen laulunsa oli hylätty jonkin kilpailun karsinnoista. Äärimmäisen surullinen, mutta kieltämättä kiehtova tapaus jälleen.
P.S. Luigi Tenco oli myös h**vetin komea kaveri.
27. Oppenheimer Analysis – You Won’t Forget Me
”I’m crying out and bursting in to every corner of your room. With awesome light and burning fire I’ll leave you colder than the moon.”
Sijalla 27 on kaksikko Oppenheimer Analysista, joka soittaa minimal waveä tahi yksinkertaisesti sanottuna synapoppia. Jos pidit sijan 37:n PNAU:sta, niin tämäkin on todennäköisesti mieleesi. Menevä ja hyvä biisi. Ei niin alakuloista kuin kaksi edellistä. En nyt tästä mitään sen kummempaa sanottavaa keksi, ”You Won’t Forget Me” iskee vaan erittäin kovaa. Kuunnelkaa se.
26. Pink Floyd – The Great Gig In The Sky
”And I am not frightened of dying. Any time will do, I don’t mind. Why should I be frightened of dying? There’s no reason for it. You’ve got to go sometime.”
Pink Floydia taas. Vähän erikoinen valinta, sillä (yliarvostettu) The Dark Side Of The Moon on periaatteessa koko albumi vain yhtä biisiä. Se kuuluu kuunnella kokonaisuutena. Joka tapauksessa ”The Great Gig In The Sky” erottuu joukosta unenomaisella gospel-laulullaan sekä haikailevalla pianonsoitollaan. Kenties levyn ainoa biisi, jota pystyy kuunnella ihan yksittäisenäkin vaikka siis totta kai on tärkeä osa kokonaisuutta ja toimii paremmin kontekstissaan. No onhan siellä tietty ”Moneykin”, mutta ei sitä jaksa yksittäin kuunnella. Tätä jaksaa aina vaan.
25. Mercury Rev – Spiders And Flies
“I can’t remember and I can’t decide, what was the season and the color of your eyes…”
Mercury Revin “All Is Dream” on yksi mystisimmistä albumeista koskaan. Sieltä löytyy paljon kaunista unelmointia monessa tavattoman hienossa biisissä. Joku oli levyä joskus hehkuttanut ja kerran kun levymessuilla tuli vastaan, niin päätin tietty ostaa sen. Aluksi siitä aukesi minulle vain murto-osa, mutta nyttemmin olen onneksi sisäistänyt jo suurimman osan tästä hienoudesta. ”Spider And Flies” on melankolista ja syvää, mutta silti lempeää ja hellyyttävää. Tätä on kiva kuunnella rauhassa pimeydessä. Todella todella kauniita mielikuvia tulee aina päähäni tätä kuunnellessa.
Voin tässä vaiheessa paljastaa, että yksi kappale samalta albumilta löytyy vielä korkeammalta sijalta tällä listalla. Stay tuned!
24. Steppeulvene – Itsi-Bitsi
Taas psykedeelistä rokkia 60-luvun Tanskasta – ja tällä kertaa myös tanskan kielellä! Steppeulvenen Hip on kulttikamaa ja erittäin arvostettu albumi Tanskan musiikkipiireissä. Kuten myös täällä meillä päin. Tai no ei kai tätä kukaan muu kuin minä kuuntele. Eipä ainakaan soiteta puhki, jos se nyt edes olisi mahdollista. Itse mielelläni voisin kuunella ”Itsi-Bitsiä" loopilla vaikka koko päivän. Tosi psykedeelinen ja kesäinen meininki – täydellistä!
23. Adam Green – Emily
”Some of the fellas like to think I’m Greek. I wanna love you maybe three days a week.”
Indiepoppia. Adam Green ei ole kyllä minulle mitenkään tuttu tätä biisiä lukuun ottamatta, joten en tiedä miehestä muuta kuin sen, että hänellä on mahtava lauluääni. Ja hienot lyriikatkin on mies kirjoittanut ja ennen kaikkea hiton hyvän biisin tehnyt. Ei mulla muuta.
22. Lucky Elephant – Edgar
”Farmer in my own farm, Merlin on my side, chasing down the fields. In his right hand the sand, in the other one… …a snowflake plus the seas…”
Indiellä jatketaan. Tämä biisi oli about kaksi ja puoli vuotta sitten paras ikinä. ”Edgarin” aurinkoinen piano/kitarariffi sekä ihastuttava runollisuus yhdistettynä Labescatin Manun pikanttiin aksenttiin teki suuren vaikutuksen välittömästi. Vuonna 2009 ”Edgar” olisi luultavasti ollut top 50 biisien kiistattomana ygösenä. Halusin sitten ostaa tietty Lucky Elephantin levyn Starsign Trampolinen, joka osoittautuikin valitettavasti pienoiseksi pettymykseksi. Tämä biisi joka tapauksessa oli koko levyn hinnan arvoinen, joten en valita. Mukana on myös lyhyt taianomainen outro, joka on legendaarinen.
21. The Doors – Who Scared You
”Well my room is so cold, you know you don’t have to go my babe. And if you warm it up right, I’m gonna love you tonight my love.”
Musiikkipostauksiani lukeneet tuolla Albumit-topiikissa saattavat tietää, että The Doors on maailman paras bändi. Ei siitä mihinkään pääse. Doorsia tulee kuunneltua aina, vaikka nyt on ollut vähän hiljaisempi kausi. Se ei kuitenkaan estä sitä, etteikö yhtye pääsisi listalleni (kahteen otteeseen.) Obskuuri ”Who Scared You” on yksi bändin parhaita, erittäin groovahtava meininki yhdistettynä luonnollisesti eeppiseen lyriikkaan. The Soft Paraden aikaan äänitetty biisi ei päässyt millekään studioalbumille, mutta usealta kokoelmalta ja muun muassa vuoden 2007 Soft Paraden cd-painokselta löytyypi. ”Who Scared You” on sinänsä merkittävä teos, että jo se yksinään on vaikuttanut paljon sanoittajan ”uraani”. Tämä on Morrisonia seksikkäimmillään.
---
Kommenttia sentään saa antaa, vaikkei jaksaisikaan biisejä listailla.
33. The Savage Rose – Evening’s Child
Psykedeelistä hippirokkia 60-luvun Tanskasta. Mikäs sen parempaa? Jos joku joskus väittää, että on kuullut hellyyttävämmän lauluäänen kuin tämän biisin laulajalla, niin hän valehtelee. Hellyyttävä on muutenkin jättehyvä adjektiivi kuvaamaan koko kipaleen tunnelmaa. Meneviä riffejä ja kosketinsoittimet sekä rummut kuulostavat erittäin kivoilta.
Tanskalaiseen musiikkiin kannattaa muuten oikeasti tutustua, varsinkin 60- ja 70-luvun psyche-, progerock yms. Törkeän hyvää kamaa paljon. ”Evening’s Childista” vielä sen verran, että se on oikeasti todella kevyttä kuunneltavaa, kevyttä mitä mainioimmalla tavalla.
32. HC Andersen – Urissa
”Missä menin urille väärille? Miksi nauran suurille määrille inhimillistä kärsimystä? Kysy, en kiellä sua kysymästä…”
Listani toinen HC Andersen. Tältä yhtyeeltä olen tosiaan vain kuullut Eventyr-albumia, jolla ”Urissa” ja sijalla 50 oleva ”Tuuli kertoo Waldemar Daaesta” ovat. HC Andersenilla on ehkäpä ihan vähän sellainen komediabändin leima. Tällekin biisille voisivat jotkut nauraa, mutta kun hiukan menee pintaa syvemmälle, niin huomaa, että tässä on kyllä jostakin kyse. Laulaja on jonkin sortin sarjamurhaaja/terroristi, joka on omien sanojensa mukaan tuhonnut puolet kylän väestä ynnä muuta julmaa. Tuo lainaamani kohta on tarinan avainsana. Kaikki pitävät murhaajaa ainoastaan hulluna, joka hän kyllä ilmeisesti onkin, mutta mies vain toivoo, että edes joku kysyisy häneltä mistä tämä kaikki johtuu. Missä hän meni väärille urille ja miksi hän tekee tätä. Huh, tulipa syvällistä tekstiä. Hyvä biisi, jota ei valitettavasti löydy youtubesta.
31. Sloppy Seconds – I Don’t Wanna Be A Homosexual
”I’m only hoping maybe there will come a day when I can make them understand that I’m not gay. But ‘til that day is here, I guess I’ll live in fear. And curse the day I pierced my ear.”
”I Don’t Wanna Be A Homosexual” on punkia ja ennen kaikkea se on hyvin taitavasti kirjoitettu hauska biisi. Sitä ei voi kuitenkaan pelkästään hassutteluksi sanoa, sillä kyllä tässä sellainen aito meininki on mukana. Alussa toistellaan kovasti sitä, ettei haluta olla homoja, vaikka ihmiset niin luulevatkin. Loppua myöten alkaa laulaja epäillä, että kenties ovatkin perhana oikeassa: ”Why did I write this song, if I don’t wanna be a homosexual?” Musiikkillisesta puolesta nyt ei ole oikein mitään sanottavaa. Punk on punkia. Tykkään todella paljon. Alussa on melko turha about minuutin pituinen intro, mutta sen voi vaikka kelata.
30. Johnny Winter – Like A Rolling Stone
”You used to be so amused at Napoleon in rags and the language that he used. Go to him now, he calls you, you can’t refuse. When you got nothing, you got nothing to lose. You’re invisible baby, you got no secrets to conceal.”
Dylan on ihan jees. Johnny Winter taasen on heittämällä maailman kovin jätkä. Ainakin hyvin lähellä sitä. ”Rolling Stonesta” ei ole tämän parempaa versiota tehty ikinä missään, siitä voidaan lyödä vaikka vetoa. Kukaan ei ole tulkinnut sitä yhtä vahvasti ja rehellisesti kuin Winter. Jep – ei edes Bob Dylan. Oman tajunnanräjäyttävän lisän tuo Johnnyn kitarakikkailu. Onhan mies myös yksi aikojemme parhaista kitaristeista. Jostakin syystä albiino ei vain ole saanut Suomessa sitä huomiota läheskään yhtä paljoa kuin muut sankarimme, mikä toisaalta on sääli.
Eipä tästä oikein muuta sanottavaa. Paitsi että Dylanille pitää kuitenkin antaa kunnia alkuperäisen biisin kirjoittamisesta, mikä oli huikea teko. Kyseessä on kuitenkin rock-lyriikan saralla yksi merkittävimmistä teoksista koskaan.
29. Pink Floyd – Wish You Were Here
How I wish, how I wish you were here. We’re just two lost souls swimming in a fish bowl, year after year. Running over the same old ground. What have we found? The same old fears. Wish you were here.”
Tähän väliin taas äärimmäisen kaunis teos. Pink Floydia olen alkanut kuunnella ihan vastikään. Aloitin legendaarisesta The Dard Side Of The Moonista (joka muuten on yliarvostettu, hemmetin hyvä, mutta yliarvostettu) ja sittemmin olen kuunnellut paria muutakin albumia. Wish You Were Hereltä en ihan rehellisesti ole kuullut muita biisejä kuin tämän nimikon. En edes ”Shine On You Crazy Diamondia” enkä ”Have A Cigaria”. Onhan se häpeällistä, mutta ei voi nyt mitään.
Sitten itse biisiin, joka on kirjoitettu Syd Barrettista, yhtyeen entisestä jäsenestä. Mies joutui jättämään Floydin mielenterveysongelmiensa vuoksi. ”Wish You Were Here” on traagisen kaunis biisi syrjäytymisestä, jonka Barrett koki. Erittäin upea ja liikuttava teos.
28. Luigi Tenco – Mi sono innamorato di te
”Wish You Were Here” on kaunis, mutta valitettavasti ei mitään Luigi Tencon herkimpiin teoksiin verrattuna. Tämä oli jotain aivan uskomatonta, kun ensimmäistä kertaa kuulin pari vuotta sitten, ja uskomatonta se on vieläkin. Käsittämättömän upeat sanat. En tarkalleen ottaen muista minkä takia tähän tutustuin. Hain jotakin mielenkiintoista eri tietolähteistä hakusanoilla ”Mi sono innamorato di te” (”Minä rakastan sinua” [kenties jonkin romanttisen eleen vuoksi]). Sitten löysin tämän biisin. Päätin kuunnella sen, ja huhhuh sitä erikoisten tuntemusten määrää. Kuten jo aiemmin sanoin: aivan uskomaton tekele. Taattu kylmien väreiden aiheuttaja.
Laulajasta vielä sen verran, että hän taidoistaan huolimatta oli lähes koko uransa ajan median ja kriitikoiden ignooraama. Ja silloin kun hänet huomattiin, palaute oli liki poikkeuksetta negatiivistä. Loppujen lopuksi Tenco teki itsemurhan 28-vuotiaana sen jälkeen kun hänen laulunsa oli hylätty jonkin kilpailun karsinnoista. Äärimmäisen surullinen, mutta kieltämättä kiehtova tapaus jälleen.
P.S. Luigi Tenco oli myös h**vetin komea kaveri.
27. Oppenheimer Analysis – You Won’t Forget Me
”I’m crying out and bursting in to every corner of your room. With awesome light and burning fire I’ll leave you colder than the moon.”
Sijalla 27 on kaksikko Oppenheimer Analysista, joka soittaa minimal waveä tahi yksinkertaisesti sanottuna synapoppia. Jos pidit sijan 37:n PNAU:sta, niin tämäkin on todennäköisesti mieleesi. Menevä ja hyvä biisi. Ei niin alakuloista kuin kaksi edellistä. En nyt tästä mitään sen kummempaa sanottavaa keksi, ”You Won’t Forget Me” iskee vaan erittäin kovaa. Kuunnelkaa se.
26. Pink Floyd – The Great Gig In The Sky
”And I am not frightened of dying. Any time will do, I don’t mind. Why should I be frightened of dying? There’s no reason for it. You’ve got to go sometime.”
Pink Floydia taas. Vähän erikoinen valinta, sillä (yliarvostettu) The Dark Side Of The Moon on periaatteessa koko albumi vain yhtä biisiä. Se kuuluu kuunnella kokonaisuutena. Joka tapauksessa ”The Great Gig In The Sky” erottuu joukosta unenomaisella gospel-laulullaan sekä haikailevalla pianonsoitollaan. Kenties levyn ainoa biisi, jota pystyy kuunnella ihan yksittäisenäkin vaikka siis totta kai on tärkeä osa kokonaisuutta ja toimii paremmin kontekstissaan. No onhan siellä tietty ”Moneykin”, mutta ei sitä jaksa yksittäin kuunnella. Tätä jaksaa aina vaan.
25. Mercury Rev – Spiders And Flies
“I can’t remember and I can’t decide, what was the season and the color of your eyes…”
Mercury Revin “All Is Dream” on yksi mystisimmistä albumeista koskaan. Sieltä löytyy paljon kaunista unelmointia monessa tavattoman hienossa biisissä. Joku oli levyä joskus hehkuttanut ja kerran kun levymessuilla tuli vastaan, niin päätin tietty ostaa sen. Aluksi siitä aukesi minulle vain murto-osa, mutta nyttemmin olen onneksi sisäistänyt jo suurimman osan tästä hienoudesta. ”Spider And Flies” on melankolista ja syvää, mutta silti lempeää ja hellyyttävää. Tätä on kiva kuunnella rauhassa pimeydessä. Todella todella kauniita mielikuvia tulee aina päähäni tätä kuunnellessa.
Voin tässä vaiheessa paljastaa, että yksi kappale samalta albumilta löytyy vielä korkeammalta sijalta tällä listalla. Stay tuned!
24. Steppeulvene – Itsi-Bitsi
Taas psykedeelistä rokkia 60-luvun Tanskasta – ja tällä kertaa myös tanskan kielellä! Steppeulvenen Hip on kulttikamaa ja erittäin arvostettu albumi Tanskan musiikkipiireissä. Kuten myös täällä meillä päin. Tai no ei kai tätä kukaan muu kuin minä kuuntele. Eipä ainakaan soiteta puhki, jos se nyt edes olisi mahdollista. Itse mielelläni voisin kuunella ”Itsi-Bitsiä" loopilla vaikka koko päivän. Tosi psykedeelinen ja kesäinen meininki – täydellistä!
23. Adam Green – Emily
”Some of the fellas like to think I’m Greek. I wanna love you maybe three days a week.”
Indiepoppia. Adam Green ei ole kyllä minulle mitenkään tuttu tätä biisiä lukuun ottamatta, joten en tiedä miehestä muuta kuin sen, että hänellä on mahtava lauluääni. Ja hienot lyriikatkin on mies kirjoittanut ja ennen kaikkea hiton hyvän biisin tehnyt. Ei mulla muuta.
22. Lucky Elephant – Edgar
”Farmer in my own farm, Merlin on my side, chasing down the fields. In his right hand the sand, in the other one… …a snowflake plus the seas…”
Indiellä jatketaan. Tämä biisi oli about kaksi ja puoli vuotta sitten paras ikinä. ”Edgarin” aurinkoinen piano/kitarariffi sekä ihastuttava runollisuus yhdistettynä Labescatin Manun pikanttiin aksenttiin teki suuren vaikutuksen välittömästi. Vuonna 2009 ”Edgar” olisi luultavasti ollut top 50 biisien kiistattomana ygösenä. Halusin sitten ostaa tietty Lucky Elephantin levyn Starsign Trampolinen, joka osoittautuikin valitettavasti pienoiseksi pettymykseksi. Tämä biisi joka tapauksessa oli koko levyn hinnan arvoinen, joten en valita. Mukana on myös lyhyt taianomainen outro, joka on legendaarinen.
21. The Doors – Who Scared You
”Well my room is so cold, you know you don’t have to go my babe. And if you warm it up right, I’m gonna love you tonight my love.”
Musiikkipostauksiani lukeneet tuolla Albumit-topiikissa saattavat tietää, että The Doors on maailman paras bändi. Ei siitä mihinkään pääse. Doorsia tulee kuunneltua aina, vaikka nyt on ollut vähän hiljaisempi kausi. Se ei kuitenkaan estä sitä, etteikö yhtye pääsisi listalleni (kahteen otteeseen.) Obskuuri ”Who Scared You” on yksi bändin parhaita, erittäin groovahtava meininki yhdistettynä luonnollisesti eeppiseen lyriikkaan. The Soft Paraden aikaan äänitetty biisi ei päässyt millekään studioalbumille, mutta usealta kokoelmalta ja muun muassa vuoden 2007 Soft Paraden cd-painokselta löytyypi. ”Who Scared You” on sinänsä merkittävä teos, että jo se yksinään on vaikuttanut paljon sanoittajan ”uraani”. Tämä on Morrisonia seksikkäimmillään.
---
Kommenttia sentään saa antaa, vaikkei jaksaisikaan biisejä listailla.
Viimeksi muokannut Fletch, Ma 23.04.2012 20:44. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
-
The Rocker
- Viestit: 3325
- Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
- Paikkakunta: Parkano
Re: BIISIT TOP 50
Enpä nyt sanoisi että tuo Johnny Wintersin versio Like A Rolling Stonesta pärjää Dylanin vastaavalle. Ihan kelvollinen toki. Ei vikaa sinällään mutta ei vaan toimi samalla tavalla. Fletchin lista on kyllä melko mielenkiintoinen sekoitus kaikkea unohdetuista klassikoista modernimpaan materiaaliin. Oma lista tulee olemaan todella mielenkiintoinen sen voin hyvät eläimet luvata. Blasterpiecen kanssa käyttänen suunnilleen samaa menetelmää eli yksi per artisti. Tai näin ainakin väitän.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
Re: BIISIT TOP 50
Alkuperäisessä on kyllä se Dylanin autenttinen folk-henki vahvasti mukana, jota ei tarvitse laulaa niin tunteella, sillä sanoma välittyy joka tapauksessa. Dylan onnistui luomaan moisen yhteyden kuuntelijaansa ja se on uskomatonta. Silti, kuten Winterin tulkinnasta sanoin, se on vahva ja rehellinen. Sellainen mihin kukaan muu ei pysty. Onhan miehen lauluääni kyllä melko kiistanalainen ollut, joten ymmärrän, ettei iske yhtä kovaa. Ja ymmärrän kyllä muutenkin, makuasioita, makuasioita. Vain minun kaksi senttiäni, vahi miten sitä sanotaan.
Re: BIISIT TOP 50
Tein listan ja tajusin, ettei minulla ole noista mitään sanottavaa. Mut on kyllä aika tiukka lista.
You asked if I'd be anyone from history, fact or fiction, dead or alive:
I said "I'd be Tony Cascarino, circa 1995".
I said "I'd be Tony Cascarino, circa 1995".