Leffat

[Phenomenon]

Mississippi Burning (1988)

Info
Vuonna 1988 tehty elokuva perustuu löyhästi FBI:n tutkimuksiin kolmesta kadonneesta nuoresta, jotka katosivat vuonna 1964 eräässä Mississipin kaupungissa. Tuohon aikakauteen liittyivät vahvasti Martin Luther King, kansalaisoikeusaktivistit, Ku Klux Klan ja J. Edgar Hooverillakin oli heikompi aikakausi meneillään.

Juoni
Vuonna 1964 rasismi oli vielä valloillaan Yhdysvaltojen eteläisissä osavaltioissa. Tummilla oli esimerkiksi omat paikat busseissa, kahviloissa ja vessoissa. Eräänä päivänä kaksi valkoista ihmisoikeusaktivistia ja yksi tummaihoinen ajelevat autolla kunnes joutuvat Ku Klux Klanin väijytyksen kohteeksi. Kadonneiden valkoisien miesten takia paikalle hälytetään FBI agentit Ward (Willem Dafoe) & Anderson (Gene Hackman), jotka huomaavat nopeasti että paikallinen sheriffi Stuckey (Gailard Sartain) ja apulaissheriffi Pell (Brad Dourif) liittyvät jollain tavalla katoamiseen.

Näyttely
Näyttely oli kaikin puolin hyvää. Willem Dafoe (mm. Platoon) suoritti sääntöjä noudattavan agentin roolin niin hyvin kuin vain oli mahdollista. Hackman (mm. The French Connection) taas paransi suoritustaan koko elokuvan ajan ja varasti shown elokuvan loppupuolella kun hänen roolihahmo agentti Anderson otti enemmän roolia KKK:n jäsenien kiinnisaamiseksi. Brad Dourif (mm. One Flew Over the Cuckoo's Nest) yllätti positiivisesti rasistisena KKK:n jäsenenä, kyseinen näyttelijä kun oli ainakin allekirjoittaneelle tuttu täysin erilaisista rooleista. Muut maininnan arvoiset roolisuoritukset tulivat esimerkiksi useista sivuosista tutulta Stephen Tobolowskyltä, joka näytteli ihan mallikkaasti KKK:n puhemiehen roolin. Pormestarina nähtiin aina niin uskottava R. Lee Ermey (mm. Full Metal Jacket).

Kommentit
Ohjaaja Alan Parker loi elokuvalle ahdistavan tunnelman mustien elämästä 60-luvulla. Katsoja aistii väkisinkin elokuvan kuvaaman pelon, inhon ja vihan. FBI:n asema kuvailtiin aika heikkona ja J. Edgar Hooverin nimi mainittiin pari kertaa negatiivisessa mielessä. Elokuva herätti tunteita ja ajatuksia vielä lähes 30 vuotta sen julkaisun jälkeenkin. Vaikka maailma on kehittynyt hurjaa vauhtia ihmisoikeuksien ja teknologian muodossa niin on joskus ihan hyvä pysähtyä ja ajatella mitä vähemmistöt ovat joutuneet kokemaan niinkin lähihistoriassa kuin 50 vuotta sitten.

"You only left me a nigger, but at least I shot me a nigger. "

*****/*****

[Phenomenon]

Edelleenkin on aika paljon elokuvia tullut katseltua ja eilen sattui kohdalle sen verran mainio pätkä, että pitää ihan erikseen tulla tänne kehumaan. Rosemaryn painajainen (Rosemary's baby) on vuonna 1968 tehty Roman Polanskin ohjaama elokuva, joka onnistui tekemään kyllä ison vaikutuksen. Suuremmin spoilaamatta elokuvan juoni kulkee siten, että nuoripari muuttaa uuteen asuntoon, jossa he tutustuvat naapurissa asuvaan iäkkääseen pariskuntaan. Lievästä omituisuudestaan huolimatta pariskunta vaikuttaa vilpittömältä ja hyväntahtoiselta. Ennen pitkää Rosemary (Mia Farrow) alkaa odottamaan lasta ja samalla alkaa näkemään kummallisia unia. Loppua kohden elokuva muuttuu puhtaaksi kauhuksi.

Suosittelen, etenkin jos kauhugenre vähääkään kiinnostaa.

Nyt sain vihdoinkin katseltua tämän kunnolla. Parhaita leffoja ikinä. 5/5. Hävettää myöntää etten ole juurikaan tutustunut Mia Farrow'n elokuviin. Tiedän nimen ja maineikkaat ex aviomiehet (Sinatra & Woody Allen) mutta on aika iso sivistysaukko näinkin suurella leffafanilla joka kuitenkin osaa nauttia näistä vanhemmista leffoista.

[Phenomenon]

Bitter Moon - Katkera Kuu (1992)

Info
Roman Polanski ohjasi vuonna 1992 Pascal Brucknerin Lunes de Fiel romaaniin perustuvan elokuvan. Bitter Moonin genreä on vaikea määritellä. Kenties eroottinen mysteeridraama pienillä koomisilla vivahteilla. Näyttelijäkaarti oli kohtuullisen nimekäs. Pääosaan oli nimetty Hugh Grant, joka oli vuotta aikaisemmin hankkinut jonkinlaista arvostusta Chopinin roolillaan elokuvasta "Impromptu", elokuva-alan rautainen ammattilainen Peter Coyote, Polanskin vaimo Emmanuelle Seigner ja Kristin Scott Thomas.

Juoni
Seitsemättä avioliittovuotta juhlivat englantilaiset Nigel (Grant) ja Fiona (Thomas) ovat matkustamassa risteilyaluksella Istanbuliin, josta heidän olisi tarkoituksena jatkaa matkaa lentäen Intiaan. Fiona tapaa naisten vessassa itkevän ja krapulaisen näköisen Mimi-nimisen (Seigner) ranskalaiskaunottaren. Nigel, Fiona ja Mimi vaihtavat muutama sanaa laivankannella ihan vain siitä, että minne kukin on matkustamassa. Mimi kertoo matkustavansa Intiaa paljon kauemmas. Samana iltana Fiona lähtee hyttiin nukkumaan kun taas Nigel lähtee vielä yömyssylle. Baaritiskiltä Nigel löytää juhlapuvussa olevan mysteerisen Mimin, josta hän kiinnostuu välittömästi. Pienen flirtin jälkeen Nigel on lähdössä hyttiinsä, mutta tapaa kannella Oscar-nimisen (Coyote) pyörätuolissa olevan invalidin, joka sattuu olemaan Mimin aviomies. Oscar aloittaa kertomaan Nigelille mysteeristä tarinaa siitä kuinka tapasi Mimin Pariisissa. Tarina alkaa perinteisillä kliseillä, mutta muuttuu nopeasti hävyttömän kiihkeäksi tarinaksi seksuaalisuudesta ja pariskunnan elämästä, jonka kuuntelua Nigel ei pysty lopettamaan... Tarinan edetessä Nigel kiinnostuu Mimistä kokoajan enemmän, vaikka tietääkin että Oscar on pyörätuolissa vaimonsa takia.

Näyttely
Elokuvan loputtua kukaan ei voi ymmärtää miksi Hugh Grantin nimi oli ensimmäisenä lopputeksteissä. Hugh Grantin hahmo Nigel oli väritön, eikä roolihahmo ollut ruudussa lähelläkään yhtä paljon kuin Oscar ja Mimi. Grant teki sen mitä pystyi, mutta ei millään saanut roolihahmoaan kiinnostavaksi. Nigelin vaimo Fionaa näkyi jopa vähemmän, mutta Kristin Scott Thomas sai hahmoonsa sentään jonkinlaista syvyyttä. Peter Coyoten näyttelemän Oscarin rooli muuttui tarinan aikana yhdestä toiseksi, jos jopa kolmanneksikin. Peter Coyote sai Oscarin pysymään kiinnostavana koko elokuvan ajan ja loisti tarinankerronnallaan. Mimiä näytellyt Emmanuelle Seigner pysyi mysteerisenä ja kiinnostavana elokuvan alusta loppuun.

Kommentit
Roman Polanski tunnetaan psykologisen kauhun lisäksi siitä, että useimmat hänen elokuvista saavat katsojan liimautumaan television äärelle. Bitter Moon eteni kiinnostavasti ja katsojalle annettiin koko ajan ärsykkeitä, jotka saivat haluamaan enemmän, eikä elokuvan lopettaminen tällöin ole minkäänlainen vaihtoehto. Peter Coyoten tarinankerronta oli lumoavaa, jonka takia katsoja voi helposti tuntea olevansa Hugh Grantin saappaissa. Elokuva sai ajattelemaan seksuaalisuutta, suhteita ja kuinka ympyrä voi sulkeutua. Kaiken seksin, inhon ja jännityksen jälkeen oikein kaunis tarina elämästä.

"In the eyes of every woman, I could see the reflection of the next"

*****/*****

[Memory]

Kattelinpa tuossa puoli unessa ensimmäisen A Nightmare on Elm Streetin remakea. Hyvä esimerkki taas paskoista remakeista... isoin ongelma oli varmaan se, ettei tuohon Freddyn rooliin oikeastaan sovi kukaan muu kuin Englund.

[The Rocker]

Kattelinpa tuossa puoli unessa ensimmäisen A Nightmare on Elm Streetin remakea. Hyvä esimerkki taas paskoista remakeista...

Joo se on kyllä sysipaska remake. Ei syvyyttä, ei tarinaa ei mitään. p**ka leffa.

[Memory]

Jeps, kyllä tuo "p**ka" riittää kuvaamaan tätä elokuvaa ihan tarpeeksi. Ensimmäinen Nightmare on Elm St oli h**vetin hyvä leffa, eikä todellakaan tällainen aivoton slasher pätkä. Esimerkiksi unikohtaukset ovat tässä leffassa erittäin huonosti toteuttuja, ei ollenkaan yhtä kreatiivisia kuin alkuperäisessä koska melkein poikkeuksetta tapahtuivat samassa paikkaa, ja niissä oltiin muutenkin turvauduttu pelkkiin ns. "jump scareihin" jotka käy puuduttavaksi hetkessä kun niitä tulee vastaan jatkuvalla syötöllä. Jackie Earle Haleyn Freddy Krueger myös näytti joltain alienin ja rotan risteytykseltä.

Eli joo, p**ka. Paskempi jopa kuin Final Nightmare tai Freddy vs. Jason, joka on oikeastaan ihan hyvä leffa komediana pienessä kännissä tai jossain muussa.

[DeadManWalking]

Eli joo, p**ka. Paskempi jopa kuin Final Nightmare tai Freddy vs. Jason, joka on oikeastaan ihan hyvä leffa komediana pienessä kännissä tai jossain muussa.

Final Nightmare on kaikessa vammaisuudessaan yllättävän hauska. Freddy vs. Jason on kyllä ihan p****estä, muistan kun vuosi sitten katsoin sen ja menee niiden elokuvien joukkoon joiden katsominen on jopa vähän vituttanut.

Tokihan tuo Elm Streetin remake on ehkä vieläkin huonompi. Tai oikeastaan aika mitäänsanomaton. Sen vuoksi siis huonompi kuin Freddy vs. Jason. Sysipaska leffa jää mieleen ihan sen vuoksi että on todella huono, mutta mitäänsanomattomat leffat ei jää mieleen oikein mitenkään.

Jasonista tulikin mieleen... Jason X.

[Memory]

Mun mielestä toi Freddy vs. Jason oli loppupeleissä aika viihdyttävä leffa, tippuu sinne samaan genreen joidenkin Seagalin vanhojen leffojen kanssa. Viihdyttäviä paskaleffoja.

Itse olen kuitenkin loppupeleissä aika kova NOES-fani, ja oli erittäin mukavaa nähdä Englund vielä kerran vetämässä tuota roolia. Eihän tällaista toki mitenkään vakavalla mielellä voi lähteä katsomaan, kauhu-kategoriaankin tämä on tiputettu vain muodon vuoksi. Kauhuhan noista itse Freddyn ja Jasonin leffasarjoista taisi hävitä ihan alkupuolen leffoissa, ja lopussa ne oli tosiaan jo niin naurettavaa pelleilyä että ei mitään järkeä. Kyllä tuo itsellä menee siinä missä joku Expendableskin.

Mut joo, kattelin tossa yöllä Halloweenin ja yllätyin kuinka huono elokuva oli kyseessä. Tätähän ymmärtääkseni pidetään jonain kauhuleffojen kuningaana, mutta en ole varmaan hetkeen nauranut mitään elokuvaa yhtä paljon kuin tätä. Varsinkin se loppu kun Myersi tipahtaa luodeista parvekkeelta, voi jeesus.

EDIT: Kattelinpas tässä aamulla nyt vielä The Last House on the Leftin vuodelta 2009, joka on siis remake jostain 70 luvun tuotoksesta. Ihan ok, en kyllä ymmärrä että miksi tämäkin on kauhu-genressä, koska mitään kauhuahan tässä nyt ei ollut. Masentava tunnelma tässä oli tosin koko elokuvan ajan. Breaking Badin Jesse Pinkman oli tässä jonkun täyden psykopaatti-kusipään roolissa, oli jotenkin outoa nähdä mies tollaisessa roolissa kun ei ole nähnyt Breaking Badin lisäksi miestä ennen missään.

[kossi5]

Tuli käytyä kattoo toi Kaameat pomot 2. Toki täytyy ottaa huomioon, että leffateatterissa kaikki naurattaa tuplasti enemmän, mutta ei kyllä pettänyt. Aika rajuakin huumoria ajoittain, aivan kuten ensimmäisessäkin. Suosittelen jos pidit ensimmäisestä.

[Phenomenon]

Taxi Driver alkaisi 10 minuutin päästä TV6:lla. Taidan katsella, sillä hyviä leffoja jaksaa katsella monta kertaa.

Travis Bickle. Antisankari, joka alkaa puhdistaa kaupunkiaan pohjasakasta = Kultaa.

[Memory]

Oli tarkotus katella Lauantaina yötä vastaan The Fighter, mutta jäi sitten katsomatta kun lähdinkin kuskiksi. Normaalisti tollasen jälkeen saattaa sitten ns. "unohtua" koko elokuva, ja katselu siirtyä kuukausien tai jopa vuosien päähän. No, onneksi ei tällä kertaa! Katselin tuon sitten Sunnuntaina, eikä kyllä pettänyt ollenkaan. Christian Bale oli aivan liekeissä, eikä Marky Markikaan huono ollut. Toki mielestäni ero Balella ja Wahlbergilla on kuitenkin jokseenkin suuri mitä näyttelemiseen tulee, niin Bale kyllä ryösti jokaisen kohtauksen missä olivat molemmat mukana. Elokuva tosiaan perustuu tositarinaan, Micky Wardin uraan nyrkkeilijänä. Bale näyttelee miehen veljeä, ex-nyrkkeilijä Dicky Eklundia joka valmentaa Wahlbergia eli Mickyä. Elokuvan alkupuolella tehdään ns. elokuvassa elokuvaa kun kameratiimi seuraa Dickyä, tehden dokumenttielokuvaa crackista. Kuten oikeassakin elämässä, Dicky on crack-addikti ja hänestä on myös tehty HBO'n toimesta dokumenttielokuvaa ihan oikeastikin.

Suosittelen, itse en ole mikään nyrkkeily-fani enkä olisi edes tiennyt että tämä on tositapahtumista tehty ellei elokuva olisi sitä heti alkuun ilmoittanut, koska nimi Micky Ward on täysin vieras minulle, tai ainakin oli. Siitä huolimatta, tykkäsin helvetisti. Bale on kyllä h**vetin kova, mutta kuinkohan terveellistä nuo äijän muodonmuutokset mahtaa olla enää? Oli taas vetänyt itsensä aika ruipeloksi huumeaddiktin roolia varten. Ei nyt ihan The Machinist kuntoon, mutta silti. Aikamoista jojoilua jätkä vetänyt kyllä painonsa suhteen. Kuulemma eli 3 kuukautta tonnikalapurkilla tai omenalla päivässä valmistuessaan rooliinsa The Machinistissa.

EDIT: Vähän kyllä hämäsi tuo Wahlbergin paino joka tuossa muutamaan kertaan sanottiin, vähän päälle 60 tjsp. Varmaan ollut oikean Mickyn paino nyrkkeilessään, koska ei tuossa muuten ole mitään järkeä. Wahlberg sen verran kovassa kunnossa, että joku ~80 on varmaan lähempänä vaikka hieman lyhyt onkin (+170)

[kossi5]

Nyt pyörii leffateatterissa Foxcatcher, näin että ainakin Iltalehden kyyniset mulkut oli antanu 5 tähteä mikä kyllä kertoo jotain. Steven Carell vetää vakavampaa roolia, mikä taitaa olla ennenkuulumatonta hänen urallaan. Taidan käydä huomenna katsomassa.

En tiedä oonko yksin, mut musta Trailerit paljastaa ihan liikaa elokuvasta nykyään. Tietenkin riippuu trailerista ja elokuvasta. Jos kyseessä on joku komedia niin se nyt ei paljoa haittaa. Katselin tota Foxcatcherin traileria ja rupes vituttamaan koska olisin halunnut säästää osan noista jutuista itse katselukertaan.

[The Rocker]

Nyt pyörii leffateatterissa Foxcatcher, näin että ainakin Iltalehden kyyniset mulkut oli antanu 5 tähteä mikä kyllä kertoo jotain. Steven Carell vetää vakavampaa roolia, mikä taitaa olla ennenkuulumatonta hänen urallaan. Taidan käydä huomenna katsomassa.

En tiedä oonko yksin, mut musta Trailerit paljastaa ihan liikaa elokuvasta nykyään. Tietenkin riippuu trailerista ja elokuvasta. Jos kyseessä on joku komedia niin se nyt ei paljoa haittaa. Katselin tota Foxcatcherin traileria ja rupes vituttamaan koska olisin halunnut säästää osan noista jutuista itse katselukertaan.

Perustuu tositapahtumiin joten sillä ei ole niinkään paljoa väliä kertooko se paljon. Toki tuo piirre ärsyttää vähän itseänikin. Kunhan eivät sitä nykyään miltei pakollista twistiä kerro niin jää edes jotain jännitettävää.

Hmm... Josko sitä tänään katsoisi viimeinkin sen Nymphomaniacin. Onhan tässä aikaa ja pääsee olemaan ihan yksinkin. Ainakin kohta kun veli lähtee ryyppäämään. Elleivät sitten revi mukaan (mitä epäilen vahvasti).

[Phenomenon]

En taida olla katsonut trailereita vapaaehtoisesti sitten jonkun Van Dammen leffan joka paljasti koko juonen ja tapahtuvat kuolemat. Silloin oli täysin sama fiilis kuin kossifemmalla. No taisin Dumb and Dumber To trailerin katsella, mutta siihen se taitaakin jäädä.

Ennenkuin Darien ehtii tolloilla niin vapaaehtoisesti = muualla kuin elokuvateatterissa.

[Memory]

En taida olla katsonut trailereita vapaaehtoisesti sitten jonkun Van Dammen leffan joka paljasti koko juonen ja tapahtuvat kuolemat. Silloin oli täysin sama fiilis kuin kossifemmalla. No taisin Dumb and Dumber To trailerin katsella, mutta siihen se taitaakin jäädä.

Ennenkuin Darien ehtii tolloilla niin vapaaehtoisesti = muualla kuin elokuvateatterissa.

Itsekään en koskaan katso trailereita, tai muutenkaan lue pahemmin mitään elokuvista mitkä on aikeissa katsoa. Usein pilaavat katselunautintoa ihan tuntuvasti, esimerkiksi tieto siitä että elokuvasa on joku twisti on jo itsessään aika ikävä spoileri ja trailereita kun on joskus katsellut niin ne on melkein aina spoilannut leffasta ihan helvetisti.

[Saimou]

Birdman - 10/10

Nyt on poijjaat tilanne niin, että elokuvateattereissa olisi tarjolla poikkeuksellista nannaa. Luulin, että ennakkoon kovasti odottamani Boyhood olisi automaattisesti minulle vuoden elokuva. Tykkäsin siitäkin todella paljon, mutta kaikin puolin tajuttoman kova Lintumies lehahti vielä selvästi ohi. Oltiin lauantaina katsomassa leffassa, ja mikäli teatteri olisi näyttänyt samana iltana toisen näytöksen, olisin jäänyt katsomaan toisen kerran heti putkeen. Ehkä pilaan tämän kaikilta muilta hypettämällä liikaa, mutta elokuva otti välittömästi paikkansa niiden joukossa, joiden nimeä pohdin kun sukulaislapsen ystäväkirja kysyy suosikkielokuvaa.

Erinomainen käsikirjoitus. Elokuva mahtavasti rytmitetty, kuvattu, jne. Ilmiömäinen Michael Keaton pääroolissa. Supporting cast täyttä rautaa. Musiikki, joka tukee elokuvan kerrontaa ja erottuu massasta. Rakastin joka hetkeä, ja mieleni teki antaa standing ovationit lopuksi. Vahva suosittelu ihan kaikille, jos vain vähänkin tykkää muunkinlaisista elokuvista kuin Hollywood-blockbustereista.

[Memory]

End of Watch. Loistava leffa huonolla lopetuksella. Alkoi jopa vähän vituttamaan jostain syystä, tuntui jotenkin pakoteltulta tuo half-happy ending.

[Memory]

Sainpas vihdoinkin katsottua tuon Mementon. Hyvä leffa, mutta oikeastaan ei hirveästi jättänyt mitään fiiliksiä niinkuin tämän olisi ilmeisesti kuitenkin "kuulunut." Joe Pantolianon rooli hämäsi vähän, koska pelkkä se ääni riittää tuomaan kusipää-Ralphin mieleen Sopranos-sarjasta. En heti edes tajunnut että leffa on Nolanin ohjaama, tyyli vaikutti kuitenkin aivan erilaiselta kuin muissa miehen leffoissa. Ei tätä kyllä omissa kirjoissa kehtaa Batmanien, Prestigen tai Inceptionin eteen heittää, nuo leffat kuitenkin iski itseeni enemmän.

EDIT: Kattelinpa nyt tuossa ajan kuluksi No Country For Old Man'inkin. Virhe. Ei tosiaan elokuva jota kannataa katella keskellä päivää valot päällä ja verhot auki väsyneenä. Vaikutti kuitenkin sen verran mielenkiintoiselta leffalta, että pitää joskus paremmalla ajalla tsekata uusiksi.

[Show_Stopper]

Birdman - 10/10

Nyt on poijjaat tilanne niin, että elokuvateattereissa olisi tarjolla poikkeuksellista nannaa. Luulin, että ennakkoon kovasti odottamani Boyhood olisi automaattisesti minulle vuoden elokuva. Tykkäsin siitäkin todella paljon, mutta kaikin puolin tajuttoman kova Lintumies lehahti vielä selvästi ohi. Oltiin lauantaina katsomassa leffassa, ja mikäli teatteri olisi näyttänyt samana iltana toisen näytöksen, olisin jäänyt katsomaan toisen kerran heti putkeen. Ehkä pilaan tämän kaikilta muilta hypettämällä liikaa, mutta elokuva otti välittömästi paikkansa niiden joukossa, joiden nimeä pohdin kun sukulaislapsen ystäväkirja kysyy suosikkielokuvaa.

Erinomainen käsikirjoitus. Elokuva mahtavasti rytmitetty, kuvattu, jne. Ilmiömäinen Michael Keaton pääroolissa. Supporting cast täyttä rautaa. Musiikki, joka tukee elokuvan kerrontaa ja erottuu massasta. Rakastin joka hetkeä, ja mieleni teki antaa standing ovationit lopuksi. Vahva suosittelu ihan kaikille, jos vain vähänkin tykkää muunkinlaisista elokuvista kuin Hollywood-blockbustereista.

Huomenna. Tätä onkin jo venailtu. Boyhood kanssa kova tapaus ja povaankin Hawkelle pystiä isällisisistä otteistaan.

Niin ja, kävin eilen tekemisen puutteessa Exoduksen katsomassa. Taas näitä tapauksia, missä traileri pistää kutkuttamaan, mutta lopulta sitä jää kylmäksi kuin Ramseksen esikoinen. Kertakäyttöistä mahtipontista cosplayta Scottin tapaan. Valmiiksi jo liiankin tuttuun tarinaan ei oltu saatu oikeastaan minkäänlaista tuoretta näkemystä, monet merkittävät tapahtumat pikakelattiin muodollisuutena ennen väkivaltaa, ja ne vähäiset räikeämmät taiteelliset vapaudet olivatkin sitten ihan biblecrappia.

Spoiler: näytä

Jumala ilmentyy uhmaikäisenä pikkupoikana? That's a paddlin'.

Jotenkin kuitenkin tykkäsin erityisesti Joel Edgertonin roolisuorituksesta. Säväytti.

[Phenomenon]

About Schmidt. Pitkään on pitänyt katsella, mutta sain vasta nyt aikaiseksi. Kai tälle voi varovaisesti sen viisi tähteä antaa? Nicholson on kyllä Greatest man alive.

[DeadManWalking]

Nicholson on kyllä Greatest man alive.

Yksi kovimmista. Robert De Niron ohella. Ja Clint Eastwoodin.

[Memory]

Nicholson on kyllä Greatest man alive.

Yksi kovimmista. Robert De Niron ohella. Ja Clint Eastwoodin.

Noh noh, kun lähdetään näin kovista jätkistä puhumaan niin on synti jättää Al Pacino mainitsematta.

Ite kyllä kattelin tuon Schmidtin joku pari vuotta sitten, en ainakaan muista tykänneeni. Täytyy joskus katella uusiksi. EDIT: On näköjään ihan DVD hyllyssä.

Itse kattelin tuossa nyt American Psychon toiseen otteeseen, olen sen kerran aikasemmin "nähnyt" kaljaa ottaessa kaverilla. Melkein koko leffa meni ohi tuolloin, ja oikeastaan siitä ei jäänyt silloin mitään mieleen. Hyvä leffa, mutta Balen näyttelemisestä ei kyllä voi olla tykkäämättä. h**vetin kova suoritus taas kerran, kyllä mies on aika kameleontti rooliensa kanssa, kun on kuitenkin vetänyt rooleja toisesta ääripäästä toiseen ja aina yhtä uskottavasti vielä. Ei millään DiCaprioilla ole kyllä mitään jakoa.

[Stefa]

Royal tenenbaumsin katselin tossa edellispäivänä. Onhan tuo Andersonin Wes ehdottomasti nykypäivän parhaimpia ohjaajia Hollywoodissa (ja se on oikeasti kova saavutus miettien nykypäivän tasoa).

Eilen katselin tyttöystävän kanssa LInklaterin Before Sunrisen. Mahtava elokuva.

[bookert]

Birdman - 10/10

Nyt on poijjaat tilanne niin, että elokuvateattereissa olisi tarjolla poikkeuksellista nannaa. Luulin, että ennakkoon kovasti odottamani Boyhood olisi automaattisesti minulle vuoden elokuva. Tykkäsin siitäkin todella paljon, mutta kaikin puolin tajuttoman kova Lintumies lehahti vielä selvästi ohi. Oltiin lauantaina katsomassa leffassa, ja mikäli teatteri olisi näyttänyt samana iltana toisen näytöksen, olisin jäänyt katsomaan toisen kerran heti putkeen. Ehkä pilaan tämän kaikilta muilta hypettämällä liikaa, mutta elokuva otti välittömästi paikkansa niiden joukossa, joiden nimeä pohdin kun sukulaislapsen ystäväkirja kysyy suosikkielokuvaa.

Erinomainen käsikirjoitus. Elokuva mahtavasti rytmitetty, kuvattu, jne. Ilmiömäinen Michael Keaton pääroolissa. Supporting cast täyttä rautaa. Musiikki, joka tukee elokuvan kerrontaa ja erottuu massasta. Rakastin joka hetkeä, ja mieleni teki antaa standing ovationit lopuksi. Vahva suosittelu ihan kaikille, jos vain vähänkin tykkää muunkinlaisista elokuvista kuin Hollywood-blockbustereista.

Allekirjoitan. Tajuton leffa ja liputan jo nyt monenkin kategorian voittajaksi The gaalassa. Jossei muuta niin ainakin Keatonille, joka vetäisi elämänsä roolin. Viisi Veijo Hietalaa! *****

Boyhood pääsi myös lähelle tarjoten jo lähtökohdiltaan niin kiehtovan erilaisen tavan kuvata helnkilön kasvutarinaa. Upeaa että saatu oikeasti se 12 vuotta pidettyä projekti kasassa ja suorituksetkaan ei pitkästä ajasta millään tavalla kärsineet kyllä. ****

Grand Budabest Hotel oli taattua Andersonia. Melkein jopa parasta, ellen fanittaisi niin massiivisesti Steve Zissoun vedenalaista maailmaa ja Bill Murrayta siinä. Pirun kova leffa oikeasti. ****½

[Phenomenon]

Nicholson on kyllä Greatest man alive.

Yksi kovimmista. Robert De Niron ohella. Ja Clint Eastwoodin.

Noh noh, kun lähdetään näin kovista jätkistä puhumaan niin on synti jättää Al Pacino mainitsematta.
)

Bobby Dee ja Pacino ovat kyllä ehdottomia suosikkinäyttelijöitäni, mutta kyllähän jos (elossa olevista) ÄIJISTÄ puhutaan niin Eastwood, Nicholson ja Hackman ovat ihan omassa kategoriassaan.

EDIT: Sinänsä muuten on hyvä huomioida, ettei kukaan noista kolmesta enää näyttele.