Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

[xploiTah]

Juu, kyllä Kenitys sun ppv arvostelut 90 luvulta on kuumaa tavaraa laudalla. Aina vesikielellä lukenut ja odottanut uusia. Jos vain motivaatiota ja aikaa löytyy niin ehdottomasti jatka samaan rataan!

[Sliditanko]

Ehdottomasti jatkettava vuoteen '97. Nämähän ovat olleet koko foorumin parasta lukemisen antia! For real.

[YP]

Nää on todellakin foorumin parasta antia. Lisää vaan !

[Kenitys]

Hehe, kiitos kaikille palautteesta :) Kiva kuulla, jos arvosteluista on tykätty. Varmaan tätä (pienen tauon jälkeen) jatkan vuodelle '97, koska itse tahdon tuon vuoden tapahtumia katsoa, koska ne monin paikoin vaikuttavat mielenkiintoisemmalta kuin vuoden '96.

Lupailin edellisen viestin alussa jonkinlaista loppukoostetta vuodesta 1996 omasta mielestäni, ja semmoisen myös tarjoan. Huomautan vielä, etten tosiaan ole katsonut kys. vuoden materiaalista tv-lähetyksiä tai minkään muun promootioiden tuotoksia kuin Amerikassa ppv'itä tarjonneen WCW:n ja WWF:n, joten käsitykseni on monin paikoin suppea. Silti tuonkin käsityksen pohjalta tarjoan oman suppean kokonaismielipiteeni vuodesta 1996. Ensinnäkin vuoden 15 paras ottelua:

15. The Undertaker vs. Diesel - ***½ (WWF WrestleMania XII)
14. Shawn Michaels (c) vs. Sycho Sid - WWF Championship - **** (WWF Survivor Series)
13. Shawn Michals (c) vs. British Bulldog - Special Referee: Mr. Perfect - WWF Championship - **** (WWF King of the Ring)
12. Royal Rumble Match - **** (WWF Royal Rumble)
11. Psychosis vs. Rey Mysterio Jr. - **** (WCW Bash At The Beach)
10. Ric Flair (c) vs. Eddie Guerrero - WCW United States Heavyweight Championship - **** (WCW Hog Wild)
9. Mankind vs. The Undertaker - Buried Alive Match - **** (WWF In Your House 11: Buried Alive)
8. Rey Mysterio Jr. (c) vs. Dean Malenko - WCW Cruiserweight Championship - **** (WCW Halloween Havoc)
7. Dean Malenko (c) vs. Rey Mysterio Jr. - WCW Cruiserweight Championship - **** (WCW The Great American Bash)
6. Shawn Michaels (c) vs. Vader - WWF Championship - **** (WWF SummerSlam)

5. Dean Malenko vs. Chris Benoit - ****½ (WCW Hog Wild)
4. Shawn Michaels (c) vs. Diesel - No Holds Barred Match for the WWF Championship - ****½ (WWF In Your House 7: Good Friends, Better Enemies)
3. Steve Austin vs. Bret Hart - #1 Contendership for WWF Championship Match - ****½ (WWF Survivor Series)
2. Shawn Michaels (c) vs. Mankind - WWF Championship - ****½ (WWF In Your House 10: Mind Games)


....


1. Bret Hart (c) vs. Shawn Michaels - 60 Minute Iron Man Match for the WWF Championship - ****½ (WWF WrestleMania XII)

Listalla on peräkkäin nuo kaksi Malenkon ja Mysterion ottelua, ne olivat omasta mielestäni lähes tasavertaisen hyviä, mutta pistin tuon ensimmäisen jälkimmäistä korkeammalle, koska seuraavan ottelun pitäisi aina jollain tavalla pystyä päihittämään edellinen, mutta nyt se ylsi vain lähestulkoon samaan :) Eri mieltä monistakin valinnoista ja arvosanoista voi olla, mutta minä pitäydyn näissä. Eniten Top 15 -otteluita paini Shawn Michaels (5), jaetulla toisella sijalla Dean Malenko (3) ja Rey Mysterio Jr. (3). Viidestätoista ottelusta 10 käytiin WWF:ssä, 5 WCW:ssä.

Lisäksi valitsin myös .. of the year -palkintojen (niitä samoja, mitä aina vuoden lopussa tälläkin foorumilla äänestetään) saajat niistä kategorioista, joista mielestäni osasin jotain sanoa:

WORST OF THE YEAR
Aloitetaanpa näillä, koska näitäkin oli vuonna 1996 niin paljon, että tahdoin vuoden huonoimpiakin erikseen muistaa.

WORST TAG TEAM OF THE YEAR

The Godwinns - Phineas I. & Henry O. (WWF)
Ilmeisesti Henry O:n vuoden '95 suosion (tai vaihtoehtoisesti Vincen sairaiden fetissien) takia vuonna '96 hänelle tuotiin manageri Hillbilly Jim ja sukulaispoika Phineas I, jotta kolmikko voi perustaa joukkueen. Vuosi 1996 oli muutenkin varsin surullinen erityisesti WWF:n joukkuepainille, ja kaikkein kehnointa osastoa edusti tämä joukkue, joka ei ole eläessään paininut yhtään hyvää joukkueottelua. Pitivät mestaruuttakin vähän aikaa kys. vuonna.

WORST WRESTLER OF THE YEAR

Loch Ness (WCW)
Jos ihan puhtaasti huonointa painijaa etsitään, on se mies, joka ei meinannut pysyä edes pystyssä, koska oli niin jumalattoman iso. Jopa vuoden '96 WCW tajusi olla pushaamatta tätä kaveria ja se kertoo kaiken tarpeellisen. Loch Nessin huonoutta ei voi sanoin kuvata.

WORST GIMMICK OF THE YEAR

The Executioner (WWF)
Vuosi 1996 oli huonojen gimmickien osalta oikein huippuvuosi. Ja se ei ole hyvä asia. Kaikkein pahiten kaiken roskan keskeltä kuitenkin erottui vuoden lopussa Undertakerin uudeksi vihulaiseksi tuotu TELOITTAJA. Jo miehen äärimmäisen korni nimi kertoo kaiken tarpeellisen: Terry Gordy tosiaan on ilmeisesti oikeasti ihan hyvä painija (tai oli ainakin aikaisemmin), mutta tämä gimmick ei ollut enää edes hyvällä tavalla wrestlecrapia, vaan oikeasti ihan vain puhdasta paskaa. Onneksi esiintymiset jäivät vähiin.

WORST FEUD OF THE YEAR
Big Bubba vs. John Tenta (WCW)
Big Bubba ei ole koskaan ollut kaksinen painija. John Tenta vielä vähemmän. Vuonna 1996 molempien urien "parhaat vuodetkin" olivat jo takana, joten tilanne oli vielä huonompi. WCW päättää laittaa nämä kaksi keskenään feudin, kasata olemattoman feudin, jonka oleellisen osa oli äärimmäisen typerä John Tentan hirveiden hiusten leikkaaminen. Feudin päätösottelu oli vuoden ainut X On A Pole Match.. Kaikki syyt siihen, että tämä feudi oli sitä kuuluisaa Uskomatonta Paskaa.

WORST MATCH OF THE YEAR

The Alliance To End Hulkamania (Ric Flair (c) & Arn Anderson & The Taskmaster & Lex Luger (c) (c) & Meng & The Barbarian & Z-Gangsta & The Ultimate Solution) vs. Randy Savage & Hulk Hogan - Doomsday Cage Match (WCW Uncensored)
Suora lainaus UC-arvostelustani:

Noin, nyt olen ilmaissut mielipiteeni tästä ottelusta. Tämä oli siis se ottelu, jota koko ppv'n ajan hehkutettiin. Se ottelu, jonka ympärille koko tapahtuma rakennettiin. Se ottelu, jonka takia tämä tapahtuma kannatti ostaa. Se ottelu, jota jopa Bobby Heenan hehkutti kuin WrestleManian Main Eventiä. Ja tämä otteluhan oli.. aivan hirvittävä. En muista oikeasti nähneeni montaa yhtä huonoa ottelua koskaan. Ikinä. Milloinkaan. On ehkä hankala sisäistää asiaa, että Ric Flair on ollut mukana ottelussa, joka sai Wrestling Observerinkin Worst Match of the Year -palkinnon, mutta niin vain kävi. Syitä ottelun kamaluudelle voisi keksiä loputtomiin, mutta tässä nyt muutamia:

- Kukaan (edes selostajat tai tuomarit) eivät tuntuneet tajuavan ottelun sääntöjä kunnolla. Idea oli se, että WCW oli koonnut jonkun kauhean kyhäelmän, jossa oli kolme häkkiä päällekkäin ja eri tasoilla oli kaikkia oddseja vastaan kamppailevaa Hogan & Savage -kaksikkoa odottamassa hurjia ja ilkeitä miehiä, jotka tahtoivat tuhota Hulkamanian. Tätä parempaa kuvaa ei ikävä kyllä ole tarjolla. Tämän tarkemmin ideaa kukaan ei kuitenkaan sitten tiennyt: esim. siitä että mikä oli tarkalleen häkkien rooli tai edes siitä että miten tämä ottelu pitäisi voittaa.
- Lopulta koko häkkikyhäelmällä ei ollut väliä: vähintäänkin hieman vajaa 10 minuuttia ottelusta vietettiin häkkien ulkopuolella ja häkeistä lähdettiin ja niihin mentiin sisään mielivaltaisesti eikä kukaan tuomari välittänyt mitään.
- Ottelussa ei nähty mitään etäisestikään miellyttäväksi kutsuttavaa paini, ja vaikka olisi nähty, ei se olisi kaiken kauheuden keskellä noussut mitenkään esiin.
- Otteluun teki paluun WWF:n '80-luvun loppupuolella nähty Zeus (tässä ottelussa Z-Gangsta), joka on oikeasti ehkäpä vielä huonompi painija kuin Loch Ness. Z-Gangstan koko luojan kiitos ilmenee kuitenkin pituussuunnassa.
- Ottelussa ei siis ollut mitään järkeviä sääntöjä, mutta ei tätä kyllä kukaan ollut sitten vaivaantunut mitenkään bookkaamaankaan edes etäisesti järkevästi. Esim. Hogan vs. The Giantissakin oli järkevää bookkausta, mutta tässä nämä 10 tyyppiä pätkivät toisiaan vain ihan sattumanvaraisesti.
- Ric Flair oli World Heavyweight -mestari ja hänet pistettiin tässä ottelussa vain Hoganin ja Savagen huoraksi. Teki loistavaa Flairille ja päämestaruudelle.
- Ottelu oli täyttä Hoganin egoboostailua. Tämä oli oikeastaan se viimeinen korsi, joka katkaisi kamelin selän. Hogan oli jo pitkään ennen tätä kerännyt "Hogan Sucks" -chantteja, koska WCW:n yleisö oli kyllästynyt keltaiseen Hoganiin, joka päihitti ihan kaikki tielle tulevat esteet. Nyt kun Hogan pistettiin Savagen kanssa voittamaan kahdeksan painijaa epämääräisessä häkkijärjestelmässä.. Hän oli oikeasti tehnyt kaiken. Mitä Hogan voisi tuon jälkeen enää tehdä? Mitä väliä olisi jos hän voittaisi esim. päämestaruuden? Pian tämän jälkeen Hogan vetäytyikin sitten tauolle, koska hän oli oikeasti ylittänyt sen sanattoman rajan, ja palasi vasta kun.. sitten kesällä ;)

Tämä arvostelu kuulosti nyt aikamoiselta wnb-smart markkailulta, mutta siitä ei kyllä ole kyse.Tämä ottelu vain tappaa aivosoluja kaikella mahdollisella tavalla. Tätä katsoessa ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Itkeä sen takia, että tämä on yksi pahimmista aivopieruista wrestlingin historiassa. Nauraa puolestaan täsmälleen samasta syystä: tämä on jotain niin järjetöntä, että tätä parhaiten kuvaa nuo alussa laittamani kuusi hymiötä :) Oikeasti, katsokaa tästä ottelusta pätkä edes, koska ei tätä ehkä kokonaan kannata katsoa (kestää lähes puoli tuntia) niin ymmärrätte todella, miksi tätä parjataan niin paljon. Minäkään en uskonut tämän täydelliseen kammottavuuteen ennen kuin totesin asian itse. Huumoriarvoa kyllä, mutta kyllä huononkin huumorin raja jopa minulle menee jossain vaiheessa yli :P
DUD

Ja se siitä. Aivan järkyttävää paskaa.

WORST PPV OF THE YEAR

Uncensored (WCW)
Tämän ppv'n pelasti maailman huonoimpien listalta ainoastaan se, että sen alussa nähtiin kaksi hyvää ottelua (joilla kummallakin oli kyllä myös heikot hetkensä): Konan vs. Eddie Guerrero ja Lord Steven Regal vs. Belfast Bruiser. Tuon jälkeen KAIKKI ppv'n tarjonnasta oli joko turhaa, aivan ylipitkää ja näin myöskin tylsää, idioottimaista buukkausta tai muuten vain ppv'hen kuulumatonta tavaraa. Main Event on vielä asia aivan erikseen. Ehdottomasti vuoden heikoin ppv.

BEST OF THE YEAR
Ensin laitetaan nämä tavoitellut - mutta ei niin tavoitellut kuin ne kaikkein kovimmat - palkinnot ja niiden saajat.

BEST GIMMICK

nWo (WCW)
Mitäpä tätä pidemmin selittämään. Tämä oli vuoden 1996 Se gimmick. Oikeastaan vuoden Se juttu, koko painihistorian kannalta yksi tärkeimmistä asioista, ryhmä joka muutti Monday Night Warsin täysin. Tässä tapauksessa miljoona kärpästä ei ole väärässä: vuonna 1996 nWo todellakin oli paras gimmick, koska sen idea pysyi vielä kasassa, se oli realistinen, se toimi hiton hyvin heti Hallin ja Nashin debyytistä lähtien ja se todellakin kiinnosti yleisöä - ja ennen kaikkea minua.

BEST ANNOUNCER

Bobby Heenan (WCW)
Lasken tähän sitten color commentatoritkin, koska Vince McMahonissa ja Tony Schiavonessa ei paljon kehuttavaa ollut, ja JR:n rooli kaikkine heel-turneineen oli vähän epäselvä. Oikeastaan JR:lle palkinnon olisi voinut antaakin, jos Heenania ei olisi ollut. Heenan oli nero, ja vaikkei enää ollenkaan samassa loistossa kuin WWF:ssä (paras color commentator ikinä), kuunteli häntä silti aina erittäin mielellään WCW:ssäkin. Loistava piristysruiske värittömän Tonyn ja mussuttavan Dustyn seurassa.

BEST NEWCOMER

Rocky Maivia (WWF)
Täytyy sanoa, että tämä valinta on tehty puhtaasti a) sen takia että tältä vuodelta ei yhtään loistavaa tulokasta tuntunut löytyvän (Observer oli valinnut Giantin, joka kyllä debytoi jo hyvän aikaa vuoden '95 puolella.. öh) ja b) Rookien myöhemmän uran takia.

MOST UNDERRATED & OVERRATED

Owen Hart (WWF) & Hollywood Hulk Hogan (WCW)
Ja tässä nyt kyse nimenomaan arvostuksesta buukkaustiimien mielestä, hankala sanoa mitä smarkit olivat kenestäkin vuonna '96 mieltä. Owen Hart voi monien mielestä olla tyhmä ja ihan puhtaasti vääräkin valinta: oma mielipiteeni kuitenkin on se, että vielä vuoden alussa Owenilla oli kenties viimeinen mahdollisuus nousta ME-tähdeksi kunnon feudilla Shawn Michaelsin kanssa. Nyt Owenista tuli kuitenkin vain välipala ennen WM-ottelua, ja sen jälkeen mies haudattiin tagkuvioihin, eikä hän sieltä enää koskaan paljoa korkeammalle noussut. Se jos mikä on aivan pirun harmi. Hogania nyt ei tarvitse edes perustella: facena Hogan päihitti samaan aikaan 8 miestä, ja näin mies pushattiin puhtaasti yli kaiken järkevyyden - ketään ei enää kiinnostanut. nWo-ajassakin oli havaittavissa naurettavaa kaikkien päihittämistä, toki heel-konstein.

BEST FLYING WRESTLER

Rey Mysterio Jr. (WCW)
Hyviä vaihtoehtoja olisi WCW:ssä riittänyt enemmänkin. Mm. Psychosis, Ultimo Dragon, Eddie Guerrero jne. jne.

BEST BRAWLER

Mankind (WWF)
Mankindin ja Vaderin välillä tein tämän valinnan. Mankind oli kuitenkin niin ainutlaatuisen loistava brawler, että ei pääse mihinkään. Myöskään Nash/Diesel tai 'Taker eivät surkeita valintoja olisi olleet.

BEST TECHNICAL WRESTLER

Dean Malenko (WCW)
Tämä oli paha valinta Malenkon ja Benoit'n välillä, mutta Malenko pääsi vähän paremmin taitojaan näyttämään vuonna '96, joten valinta sinne.

MOST CHARISMATIC

Shawn Michaels (WWF)
Ei tästä mielestäni kummemin kysymyksiä ole. Michaelsin karisma oli uskomaton.

BEST ON INTERVIEWS

Steve Austin (WWF)
Yksinään Austinin ppv-promotkin jo osoittavat sen, kuinka loistava mies oli mikissä jo vuonna 1996. Parhaiten toki mieleen painui KOTR-promo, mutta myös ppv'nkin Hart-promot olivat taattua Austin-laatua. Jätti muut kylmäksi kyllä. Tämä vuosi enteili jo suuria Stevelle.

MOST IMPROVED

Diamond Dallas Page (WCW)
Vuoden ppv'itä katsellessa DDP voitti kyllä minut puolelleen ihan puhtaast sen avulla, että mies selvästi eniten onnistui kehittämään. Vuoden alun hyvä Johnny B. Badd -ottelu oli vielä paljolti Baddin ansiota, vuoden lopun hyvä Eddie-ottelu oli jo yhtälailla DDP:n ansiota. Kyllä tässä miehessä selvästi oli tällöin jotain.

Ja sitten ne viisi kovinta palkintoa:

PPV OF THE YEAR

Survivor Series (WWF)
Hauskaa, mutta totta: sekä vuonna 1995 että vuonna 1996 Survivor Series oli WWF:n vuoden paras ppv, vuonna 1996 ainakin myös kaikista se paras. SurSer voitti niukasti WM XII:n, koska vaikka monien parjaama WM minusta loisti Main Eventinsä lisäksi järkevällä buukkauksellaan ja yleisellä suuren tapahtuman fiiliksellään, nähtiin SurSerissä niin hitosti hyviä otteluita (Sid vs. Michaels, Austin vs. Hart, Opener, Mankind vs. 'Taker), että ei tätä voi ohittaa. Samassa ppv'ssä nähtiin kolme helkkarin kovaa Singles-ottelua, joista yksi päätti feudin, ja kaksi jatkoi feudeja hiton onnistuneesti. Lisäksi tykkään SurSer-teemasta aina. Ja MSG:n yleisö on aina plussaa.

MATCH OF THE YEAR
Bret Hart vs. Shawn Michaels - 60 Minute Iron Man Match @ WrestleMania XII (WWF)
Ei varmaan ollut hankala arvata että tämä voitti MOTYn, kun oli top-listani ykkösenä? Mielestäni painihistorian suurimpia klassikoita, joidenkin mielestä tylsää paskaa. Tässä vielä koko arvostelu:

Sitten onkin kyseessä yksi WWF:n kiistellyimmistä otteluista. Kiistellyin tietenkin siltä kannalta, onko ottelu täyttä kultaa vai tylsää varvaslukkoilua. Itse kuulun ehdottomasti ryhmään, joka edustaa ensimmäistä mielipidettä, mutta voin kyllä jotenkin ymmärtää toisenkin mielipiteen edustamisen. Ainakin sen voin ymmärtää, etteivät kaikki pidä tätä parhaimpiin WM-otteluihin kuuluvana tai ****-otteluna, mutta en minä voi sitä ymmärtää, että jotkut tätä täydeksi roskaksi sanovat. Hart ja Michaels kertovat kuitenkin ottelussa hienon tarinan, siinä on selvää kehäpsykologiaa, oikein ajoitettuja spotteja, hyvää myyntiä ja ennen kaikkea kerrassaan loistava lopetus. Silti minunkin on pakko myöntää, että varsinkin alkupuolella Hartin ja Michaelsin lukottelu tuntuu välillä käyvän turhan tylsäksi, mutta toisaalta se pitää antaa anteeksi: 60 minuuttia täyttä rymistelyä on aivan mahdoton ajatus. Olen nyt katsonut tämän ottelun kaksi kertaa täysin kokonaan, ja kummallakaan kertaa en ole hetkeksikään kunnolla kyllästynyt. Kyllä tämä ottelu on vain minun mielestäni yksi parhaimmista, huikea taidonnäyte kummaltakin mieheltä. Loistavana lisänä tietenkin pitkään rakentunut tarina Shawn Michaelsin "Boyhood Dreamista" ja vaikeuksista, joita mies oli kohdannut kuluneina kuukausina, ja kuinka hän niistä huolimatta lopulta pääsi sinne minne halusikin. Tämä ottelu ei ole upea sen takia että siinä on "Shawn Michaels ja 60 minuuttia painia" tai "Bret Hart ja 60 minuuttia painia", vaan sen takia että se on yksinkertaisesti helkkarin hieno ottelu. Ei täydellinen juuri pienien uuvuttavien jaksojen takia, mutta aika lähellä sitä.
****½

TAG TEAM OF THE YEAR

The Outsiders - Kevin Nash & Scott Hall (WCW)
Vuosi 1996 ei varsinaisesti ollut kyllä joukkuepainin kultavuosi, ja vähän vaisu veto on jotenkin antaa tämä palkinto Outsiderseille. Toisaalta taas, nämä kaksihan koko nWo-jutun aloittivat, ja olivatpa loppuvuodesta lähtien todella pitkään sitten myös WCW:n joukkuepainin kulmakiviä, oli se sitten hyvä asia tai ei. Joka tapauksessa karismaa näillä kahdella riitti, pelasivat hyvin yhteen ja ihan hyviin otteluihinkin ylsivät. Vuoden joukkue siis.

FEUD OF THE YEAR
nWo vs. WCW (WCW)
Eiköhän tästä ole kaikki sanottu. Siitä huolimatta, että melkein kaikki tämän feudin ottelut pettivät laadullisesti tai olivat ainakin odotuksia huonompia, oli tämä feud muuten niin merkittävä ja mielestäni erittäin mielenkiintoinenkin, joten ei tätä millekään muulle feudille voi antaa. Eikä niitä muita ehdokkaita kauheasti edes ole: Hart vs. Austinkin oli vähän enemmän '97-vuotta.

WRESTLER OF THE YEAR

Shawn Michaels (WWF)
Ja sitten se suurin palkinto. WCW tarvitsi nWo:n nostaakseen itsensä selvästi WWF:n ohi, mutta WWF pysyi edes jotenkin kannoilla suurilta osin Michaelsin ansiosta. Tottahan se on, että jo vuonna 1996 HBK oli aikamoinen kusipää kieltäytyen mm. mestaruudentiputuksesta Vaderille, mutta hiton taidokas ja karismaattinen painija hän oli. Aivan ehdottomasti WWF:n ykkösnimi, kun Hartkin oli suuren osan vuodesta poissa. Michaels paini eniten top 15 -otteluita, oli oikeastaan kaikissa WWF:n ME-feudeissa mukana, otteli kuukaudesta toiseen viihdyttäviä ME-otteluita samalla kun WCW tarjosi painillisesti hyvin kaksisia ppv-otteluita Hoganin myötä.. Mitä muuta voi enää yhdeltä mieheltä vaatia? Kyllä vuosi '96 oli nWo:n ja Shawn Michaelsin.

Ja en ollut katsonut Observerin valintoja palkintojen saajaksi kun vasta kun olin oman listani kasannut, joten sieltä en vaikutteita ottanut, vaikka monet yhteen osuivatkin. Joistakin voi olla typerää, että tein näin kauhean urakan jonkun vuoden painitapahtumien arvostelun kanssa, mutta silloin kun nykyisin olen koneella, kirjoitan mielelläni jotain. Aivoton nettisurffaus ei nykyisin kiinnosta enää yhtään, joten mielummin sitten kirjoittelen jotain tämmöstä - edes omaksi ilokseni. Palataan tosiaan jossain vaiheessa vuoden '97 parissa.

EDIT: Aika puhtaasti muuten kirjoitin sitten pitkän ja täydellisen offtopic-viestin.. No, nämä liittyvät löyhästi arvostelemeeni tapahtumiin, joten menköön.

[Sliditanko]

Kyllä tuon pitkän mielettömän hienon analyysin pohjalle oli hyvä asettaa ajatuksien / odotuksien / oletuksien ratkaisuja, kun sai mielipiteet yksiin kansiin. Sulla on tuo kirjoittelu veressä! Hieno kooste joka oli pakko lukea sanasta sanaan loppuun. Täytyypä myöntää, että kuuden hymiön spämmi eräässä kohtaa oli täysin oikeutettua, kun meikäläiselläkin alkoi ihan hillitön maaninen nauru täällä.

[Jäbä]

Jepulis, kiitokset Kenitykselle hienoista lukuelämyksistä.

---------------------------

WrestleMania XIX 30.3.2003

Päätin tehdä eilen uudelleen katsomastani historian parhaasta PPV:stä, WrestleMania 19:sta arvostelun.

Matt Hardy(c) vs. Rey Mysterio For WWE Cruiserweight Championship
Olipas piristyttävä ja filkset nostava opener. Todella vauhdikasta ja hienoa menoa tarjosivat Rey ja Matt. Matt V1:n orja, Shannon Moore sekaantui otteluun tuoden jännitystä, mutta sekaantuminen ei mennyt överiksi. Lopetuksesta pidin myös. Hyvä ottelu, mutta lisäaika olisi tehnyt terää.
***+

Handicap Match: The Undertaker vs. The Big Show & A-Train
Yksi iso mies kahta isoa vastaan Handicapissa, ei kovin houkutteleva asetelma. Jokainen näistä kolmesta kuitenkin oli ihan hyvään matskuun kykenevä, jopa A-Trainista pidin. UT ei pahemmin ollut alakynnessä ja Rest Holdien vankina, ja sehän on tietenkin hyvä asia. Hyvä brawli oli tämäkin. Nathan Jonesin run-in oli ihan kiva ja se potku upea. Tämä ottelu pidettiin juuri sopivan pituisena. Se onnistui viihdyttää minua.
***+

Trish Stratus vs. Victoria(c) (w/ Stevie Richards) vs. Jazz For WWE Women's Champonship
Naisten äksöniä Women's Championshipstakin oli tarjolla, ja mikä ettei -tämähän oli hemmetin hyvä naisten otteluksi! 2000-luvun parhaita naisten matseja minusta WWF/E:ltä. Aika jännittäväkskin tämä kehkeytyi, ja jokainen neito näytti osaamistansa. Stevien pelleily oli hieman rasittavaa ja ne sekaantumiset, olisi voinut jättää väliin. Steviehän on hieno mies, mutta nyt oli lähinnä surkuhupaisa. Pieni miinus tuosta viihdyttävälle kamppailulle.
***-

Team Angle(c) vs. Los Guerreros vs. Chris Benoit & Rhyno For WWE Tag Team Champonship
Kortti jatkui tasaisen hyvänä, nyt tuli illan tähän asti paras matsi. Kolme joukkuetta täynnä taitoa, WWE Tag Team-beltit pelissä. Tämän kaltaisia joukkueita olisi kiva nähdä taistelemassa vöistä nykyäänkin. Benoit&Rhyno ja Guerrerot tosin olivat aika huomion keskipisteessä, Team Angle ei pahemmin päässyt esille. Tästä huolimatta, vallan mainio ottelu.
***½

Shawn Michaels vs. Chris Jericho
Tämä on ehkä se matsi, mistä WM 19 tunnetaan. Enkä ihmettele, erittäin mahtava tämä toden totta oli. Erittäin hyvän MOTN-vastustajan ME:lle antoivat Shawn Michaels ja Chris Jericho.
hkäpä tämä. Nämä taiturit tarjosivat uskomattoman show'n meille, saimme nähdä silmiä hivelevää ketjupainia, upeaa kehäpsykologiaa, hienoja liikketä ja viihdyttäviä showelementtejä, kuten Jerichon SCM-imitaatio. Sisääntulot saivat jo ihon kananlihalle. Yksi sana: klassikko.
*****

Tässä oli se ''matsi'', tai oikeastaan segmentti. Pillow Fight, Stacy&Torrie vs. Baker ja Ballinger. Sellaista perintestä 'Mania-välipalaahan tämä, etten ala valittelemaan. Ja ruudussa oli kauniita naisia.

Triple H(c) (w/ Ric Flair) vs. Booker T For World Heavyweight Championship
Ilta jatkui taas erinomaisesti. Tämä Triple H:n ja Booker T:n ottelu Hunterin WHC:sta on paras näkemäni Bookerin matsi ikinä. Booker T-vihaajia tuntuu olevan paljon, enkä minäkään mikään Booker-fan ole, mutta myös niiden vihaajien kannattaa katsoa tämä, jos ei ole nähnyt. Hyvä maailmanmestaruusottelu tässä pistettiin pystyyn, ja Flairia oli mainiota nähdä kehänlaidalla. Kyllä Natu oli pakko WM:ssä nähdä. Loppuhetket olivat oikeasti aikas jännittäviä, muutenkin erittäin viihdyttävä brawli tämä oli. Hyvä, hyvä.
****

Hulk Hogan vs. Vince McMahon - Street Fight Match
20-F'n-Years Making. Egojen kamppailu. Hulk Hogan vastaan Vince McMahon oli todella merkittävä ottelu. Vince loistaa aina HC-mätöissä, niin teki nytkin. Eikä Hulkkikaan huono ollut, päinvastoin. Veristä ja tunnelmallista mättöä saatiin, ja Vincen Leg Drop tikapuilta oli ihan hullu. Roddy Piper-sählinki vähän häiritsi, muttei onneksi päässyt pilaamaan ottelua. Sanokaa mitä sanotte, tämä oli loistavaa SHOWpainia.
****

The Rock vs. Steve Austin
Saatan erottua massasta, mutta minusta nimenomaan tämä WM 19:n Rock-Austin oli heidän kahden ottelusarjan kirkkain helmi. Parempi jopa kuin WM X-7:ssa. Tämä ei niin pitkä ollut kuin kaksi vuotta aiemmin, mutta ei se haitannut ollenkaan. Mahtava mestariteos silti, ja jotenkin tämän ''lyhyys'' - jossa kuitenkin ehdittiin tehdä vaikka mitä - oli se plussa. Kahden megatähden viimeinen kohtaaminen. Lopussa olin oikeasti ihan hämmentynyt, se nearfallien määrä Huh huh. Vaikka se Rockyn liivipelleily ottelussa oli vähän kummallista, se oli jotenkin mainio veto ja sai Rockin näyttämään giganttiselta kusipäältä. Hyvä heel-tempaus siis. Ei paljoa voi Austin kitistä viimeisen ottelunsa tasosta. Eeppistä.
*****

Kurt Angle(c) vs. Brock Lesnar For WWE Championship
Ikimuistoinen Main Event. Aivan ikimuistoinen. Kyllä ne Kurt ja Brock olivat ÄIJIÄ! Ihan käsittämätöntä sekin, että Kurt paini JÄLLEEN niska paskana. Ihme mies, olympiakultaa niska romuna, klassikko niska romuna. Olen kuullut puhetta, ettei tämä olisi viiden tähden ottelu, mutta kyllä mukisematta luokittelen sen sellaiseksi. Matsin rakentelu oli kehässäkin ensiluokkaista, terävin kärki läheni koko ajan. Hienoa atleettisia suorituksia kummaltakin. Lopputaistelu tässä on parhaita ikinä, ja se Brockin SSP tuli niin puskista. Olen siis nähnyt tämän ennen jo, mutta silloin se tuli puskista. Yhtä häikäisevä hetki se oli edelleen eilen. Parhaita matseja ikinä.
*****

Miten joku PPV voi olla näin eeppinen? Miten voi? KOLME viiden tähden ottelua ja ei yhtäkään huonoa! Herranjestas! 2003-vuoden maaliskuu muutenkin ihan ihmeellinen, silloin Japanin maalla oteltiin jumalainen Kenta Kobashi vs. Mitsuharu Misawa. Yksikään näkemäni PPV ei ole yltänyt läheskään näin hyväksi. Otteluiden arvosanakeskiarvokin hipoo neljää tähteä. Tämä oli täydellinen PPV, niin hyvin ottelujärjestyskin luotiin. Kaikki natsasi. Parempaa tapaa käyttää neljä tuntia et showpainin katselusta löydä!

Kokonaisarvosanani PPV'lle: *****

Heitän rankingia näistä arvostelemistani vanhemmista PPV-tapahtumista. Lisää tulee ehkä joskus.

1. WrestleMania 19 - *****
2. WrestleMania 21 - ***½
3. SummerSlam 2006 - ***-

[Coca]

Matt V1:n orja, Shannon Moore

Anteeksi turha välikommenttini pilkunnussimisen muodossa, mutta tämä kohta pisti silmään todella vahvasti. Shannon ja Crash olivat itseasiassa Matt Hardyn oppipoikia, joka on hitusen kaukana orjasta yhtään millään mittapuulla...

[Jäbä]

Matt V1:n orja, Shannon Moore

Anteeksi turha välikommenttini pilkunnussimisen muodossa, mutta tämä kohta pisti silmään todella vahvasti. Shannon ja Crash olivat itseasiassa Matt Hardyn oppipoikia, joka on hitusen kaukana orjasta yhtään millään mittapuulla...

Ei se mitään, ei se mitään. Noin olen käsittänytkin, mutta kunhan heitin.

[Sliditanko]

Voisin väittää, että WM19 tunnetaan paremmin Anglen ja Lesnarin koitoksesta. Itselläni ei ainakaan paljoa jäänyt mieleen Jerichon ja Michaelsin matsista vaikka loistava se olikin ja miehillä kemiat toimi keskenään tässä koitoksessa.

Kyllä kaikki nämä vuodet silmiin on silti enemmän sulanut Lesnarin pahannäköinen SSP sekä hieno lopetus PPV:lle noin ylipäätään, matsi selostuksineen ja sisältöineen tuntui noihin aikoihin todella eeppiseltä. Ehkä saatan asiaa katsoa normaalisti Lesnar-lasieni läpi mutta mielipiteensä kullakin.

Hieno Wrestlemaniahan tuo XIX oli, henkilökohtaisia suosikkejani. Hieno arvostelu, Jäbä.

[Sandz]

Päätin tässä aloittaa uuden projektin, ja arvostelen vuoden 2003 jokaisen PPV'n kun kys. vuosi on aikaisemmin jäänyt vähän hämärän peittoon allekirjoittaneella. Kehuja vuosi on ainakin kerännyt, joten mikäs siinä. Kommenttia saa esittää arvosteluistani.. myönnän, etten ole mikään maailman taitavin kirjoittaja, mutta aina saa yrittää. Vedän nämä tapahtumat järjestyksessä (Royal Rumblella aloitetaan, Armageddonilla päätetään) joten aloitetaan sitten tuolla suurien PPV'iden joukkoon lukeutuvalla tapahtumalla.. Here we go:

WWE Presents: Royal Rumble, January 19th 2003

Brock Lesnar vs. The Big Show | Royal Rumble Qualification Match
Tapahtuma avattiin Royal Rumble -karsintaottelulla, kun The Big Show sekä Brock Lesnar ottivat illan openerissa mittaa toisistaan. Mielenkiintoinen opener, kieltämättä, sillä yleensähän tapahtumat avataan vauhdikkalla höyhensarjalaisten painilla. Tosin ottelun voittaja osallistui vielä Royal Rumbleen, joten tarvitsihan hän toisaalta sitä palautumisaikaa. Feudin taustoista en ole ehkä ihan paras kertomaan vähäisen tietoni vuoksi, mutta muistaakseni Survivor Seriesissä vuosimallia 2002 Paul Heyman petti silloisen suojattinsa Brock Lesnarin, ja aiheutti tälle tämän ensimmäisen tappion siirtymällä samalla maailman suurimman atleetin - The Big Show'n - manageriksi. Ennakkoon tämä ottelu vaikutti ihan hyvältä ottelulta - olihan Brock Lesnar erittäin taitava ja nokkela kokoisekseen sekä The Big Show oli.. on yksi parhaista jättiläisistä WWE:n historiassa. Noh, itse ottelu oli mielestäni ihan viihdyttävää koko sen keston ajan, ja lisäksi saimme nauttia Brock Lesnarin hienoista belly-to-belly suplexeista, joita rakastan. Paul Heyman oli minun mielestäni roolissaan varsin hyvä, ja markitin erityisesti sille Big Show'n ilmeelle yhden selätysyrityksen jälkeen (vaikka se olikin ehkä aika huonoa näyttelyä, mutta i don't give a shit ;-P).. Pituutta kyseisellä ottelulla ei ollut kovinkaan paljon, mutta hyvä niin: en ehtinyt tylsistymään. Varsin mukava otteluhan tämä oli, ja tästä on hyvä jatkaa iltaa eteenpäin.
Pituus:

Spoiler: näytä

06:29

Arvosana: **½

Lance Storm & William Regal (c) vs. The Dudley Boyz | WWE Tag Team Championship
Illan toiseen otteluun pistettiinkin sitten panosta mestaruusvöiden toimesta, kun kanukki Lance Storm ja britti William Regal puolustivat kultakimpaleitaan 15-kertaisia joukkuemestareita (tuohon aikaan) The Dudley Boyzeja vastaan. Otteluun lähdettiin positiivisin mielin, sillä molemmat tag team -mestarit ovat viihdyttäneet minua nuoratussa neliössä eivätkä Dudleyn pojat varmaankaan mitään paskasäkkejä ilman tuoleja, tikkaita tai tuoleja olleet. Ja sen todisti tämä ottelu. Edellisen ottelun tapaan, koko ottelun keston ajan meno pysyi viihdyttävänä ja erityisesti Regalin ja Stormin paini oli (vähemmän yllättäen) mieleeni. Bubba Ray Dudley oli tässä ottelussa melko liekeissä eikä D-Von Dudleynkaan kehäsuoritus mitenkään halveksittava ollut. Taisi muuten
btw Matt Morganin olla paikan päällä. Mielenkiintoista.. Tosin hän kyllä tuohon aikaan kuului WWE'n rosteriin, mutta kyllähän se vähän yllätti. Heelien taktiikat lämmittivät sydäntäni, ja lopetus oli aika ovela.. Viihdyin, hyvä ottelu. Tälle olisi suonut muutaman minuutin lisää...
Pituus:

Spoiler: näytä

07:24

Arvosana: ***-

Torrie Wilson vs. Dawn Marie | Singles Match
...ja ne minuutit olisi voinut kaivaa tästä ottelusta. Ennakkoon tämä ottelu herätti lähinnä negatiivisiä fiiliksiä - kaksikon kehätaidot kun eivät sattuneet olemaan luokkaa cheerleadermelissa. Täysin turhalta kuulostanut ottelu, joka katkaisisi tämän PPV'n viihdyttävien otteluiden putken. No, jotain hyvää tässä sentään oli: pituus. Jos tämä olisi hemmetti saanut yhden sadasosankin enemmän aikaa, olisivat aivoni tällä hetkellä viereisessä joessa. Näimmepä vielä jotain hypevideoitakin.. yksi hymiö on oikea kuvaamaan hypevideota tästä ottelusta: xD. Mutta itse ottelun analysointiin: hirveää kiljumisella höystettyä kuraa. AAAARGH. Oli aika vaikea keskittyä, mutta sain kuin sainkin tämän ottelun katsottua.
Pituus:

Spoiler: näytä

03:36

Arvosana: ½

Triple H (c) vs. Scott Steiner | World Heavyweight Championship
Sitten siirryttiinkin illan toiseen mestaruusotteluun, kun silloisen vastikään perustetun Evolutionin (tosin saattaa olla myös virheellistä tietoa, mutta muistaakseni jo tähän mennessä oltiin stable perustettu.. saa korjata) johtaja Triple H kohtasi vihaisen~~ ja voimakkaan, steroidipumpatun Scott Steinerin. Ennakkoon tämä vaikutti juuri sellaiselta kolmen tähden ottelulta, jonka HHH veisi kusettamalla/jonkun sekaantumisen seurauksena Freakzillan dominoimisten jälkeen. Jälkimmäinen veikkaus ainakin osui oikeaan, sillä Steiner todellakin dominoi ottelua iskien varmaankin 8/10 muuveista tämän ottelun aikana. Ottelu oli minun mielestäni odotettua parempi, hyvää menoa ja liikkeetkiin suoritettiin todella nätisti sekä sulavasti. Hunter sai vastustajansa näyttämään todella uhkaavalta kaverilta, sillä myi liikkeet hyvin, oli 80% ottelusta liikkeiden vastaanottajana ja näimme jopa bleidausta, mitä ei nyky-WWE:n pikkukakkoslinjalla nähdä. Myöskin kaksikon HHH & Flair heel-taktiikat olivat varsin hauskaa seurattavaa. Lopetus oli pienoinen antikliimaksi omasta mielestäni, mutta en nyt paljasta mitään muuta. Tuo lopetus laski minun kirjoissani matsin arvosanaa, mutta diggasin tästä ottelusta silti. Olin vähän turhan ennakkoluuloinen Steineriä kohtaan (johtuen kritiikistä mitä hänen WWE-runinsa keräsi), mutta ihan hyvin hän veti, lukuunottamatta sitä yhtä botchia minkä olen nähnyt usein noissa youtuben ''WWE Bloopers'' -videoissa. Hyvä ottelu.
Pituus:

Spoiler: näytä

18:14

Arvosana: ***+

Kurt Angle (c) vs. Chris Benoit | WWE Heavyweight Championship
Tässä olikin illan mielenkiintoisin ottelu heti Royal Rumble Matchin jälkeen, kun vakuuttavaa jälkeä kahdestaan tehneet Kurt Angle ja Chris Benoit pistettiin jälleen samaan kehään, samaan aikaan. Katsoin juuri vähän aika sitten WrestleMania X-7 -tapahtuman (en jaksanut siitä arvostelua heittää), ja ai että kuinka rakastin miesten kohtaamista. Tuskin heidän painitaitonsa olivat romahtaneet parissa vuodessa, joten ennakkoarvioksi heitin ehkä sellaiset neljä lumihiutaletta.. Tosin ajattelin että Team Anglen (Benjamin & Haas) sekaantumiset saattavat hiukan heikentää arvosanaa, mutta ihan sama.. ja heti tämän kirjoitettuani heidät häädetään ringsidelta, kätevää. ;-P Matsi oli.. odotetun erinomainen, suorastaan mahtava! Nyt ei ehkä vedettu erektioita aiheuttavia mattopainisessioita (toki mattopainia oli, mutta ei samanlaista kuin tuossa X-7 -ottelussa), mutta loistavaa painia ja viihdettä tämä oli. Ottelu sisälsi useita uskottavia nearfalleja, intensiivistä menoa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, hienoja liikkeitä, jännitystä ottelun voittajasta, sekä ennenkaikkea mahtavaa painia! Vaikka tiesinkin kumpi tämän voittaa (tiesin nimittäin WM XIX'n mestaruusottelun..) niin ehdin jo kuvitella että tämä hävinnyt painija voiton veisi nimiinsä. Loppuhuipennus oli erittäin viihdyttävää ja huikeaa katseltavaa ja kun nämä kaverit saivat vielä tarpeeksi aikaa, oli tuloksena ottelu joka kannattaa todellakin katsastaa. Hienoa, Benoit. Hienoa, Angle. Tätä olisi katsonut vaikka muutaman kymmenen minuuttia pidempäänkin.
Pituus:

Spoiler: näytä

20:01

Arvosana: ****

The Royal Rumble Match
Sitten illan Main Event ja pay-per-viewin nimikko-ottelu, josta koko Royal Rumble tunnetaan. Kuka voittaa Royal Rumblen ja ansaitsee mestaruusottelun 'Grandaddy of 'em All' WrestleManiaan? Mielenkiintoinen ottelu oli siis luvassa, ja erittäin mielenkiintoisesti ottelu alkoikin.. spoilatakseni, ottelun aloittivat Shawn Michaels (#1) sekä Chris Jericho (#2), joilla olikin ollut jo kitkaa keskenään jonkin aikaa Jericho onnistuikin hyökätä takaapäin ja siitä lähti tämä pitkä ottelu käyntiin. En osaa oikein kirjoittaa mitään järkevää tästä ottelumuodosta, joten jätän tämän lyhyeksi.. ihan ''kivaa'' menoahan tämä tarjosi koko ottelun ajan, ja näimme myös niitä läheltä piti -tilanteita vähemmän kuin esimerkiksi viime Rumblessa: näin niillä oli jotain arvoakin. Starpowerilla tässä ottelussa ei ainakaan tunnuttu mässäilemän, sillä taisi olla vain muutama oikeasti kova nimi ja loput n. 26 olikin sitten midcardin tähtiä, mutta hyvä kun hekin saivat näkyvyyttä. Harmi ettei tässä ollut mitään kunnollista lopputaistelua, mutta ei se mitään: hieno Rumble tämä muutenkin oli.
Pituus:

Spoiler: näytä

53:41

Arvosana: ****

Kokonaisuudessaan koko tapahtuma oli naisten säätöä lukuunottamatta erittäin hyvä ja viihdyttävä kokonaisuus, ja katsomisen arvoinen tapahtuma. Näimme kaksi erinomaista ottelua sekä kolme hyvää + tuo surkea naisten ottelu, joka kuitenkin pidettiin lyhyenä. Tätä diggasi kyllä katsoa (mukava pieni tiedonjyvä: bluescreen pamahti näytölle 6 kertaa) ja tästä on hyvä aloittaa Road to WrestleMania.
Otteluiden arvosanojen keskiarvo: 2,83

PPV-Taulukko:
1. Royal Rumble (2.83)

Seuraavana No Way Out.

[Jäbä]

Dragon Gate USA Enter The Dragon

Päätinpä katsoa taivaaseen hehkutetun DGUSAn Enter The Dragonin.

*Illan opener BxB Hulk vs. Yamato oli ihan mukavaa meininkiä. Mikään tajuntaa räjäyttävä tämä ei ollut, mutta hyvä opener joka sai mielenkiintoa heräämään. Melko hyvä ottelu, openerina oikein toimiva. ***

*Amasis, Icarus, Gran Akuma & Hallowicked vs. Fire Ant, Soldier Ant, Jigsaw & Mike Quackenbush oli ristiriitainen ottelu. Hienoja liikkeitä nähtiin paljon, mutta jo tässä vaiheessa alkoi tuntua PPV vähän puulta, spottailua aivan liikaa. Se on ehkä yksi syy, miksi en kovin laajasti indyjä katsele. Hitusen openeria parempi tämä oli. Jos spottailua olisi rajoitettu, neljä tähteä olisi voinut pöytään tippua. Ei vain jaksa sirkustemppujen täyttämiä otteluja hirveästi. ***+

*Ei jaksanut enää Masato Yoshinon ja Dragon Kidin välinen koitos kiinostaa, vaikka etenkin DKid vaikutti ihan etevältä. Suurta kaavan muutosta ei ollut. Ei voi mitään. Mutta ei tämäkään varsinaisesti huono ottelu ollut. ***

*Noniin, nyt päästiin asiaan! The Young Buckseja fanitan kovasti näkemäni matskun perusteella, ja tämä vain lisäsi markitusta. Mainio joukkue. CIMA ja Yokosuka olivat hekin aika vakuuttavia. Spottailuksi tämäkin meni, mutta oli niin hienoa joukkuepainia kummiltakin, etenkin Buckseilta. Tästä pidin kyllä suuresti, vaikka väsymys PPV:hen alkoi tuntua. Upea joukkueottelu. ****

*Tässä vaiheessa ajatteli jo, että loppuisipa PPV, mutta onneksi ei loppunut. SHINGO vs. Naruki Doi poikkesi kaavasta, ja se olikin hitonmoinen Main Event. Todella, todella loistava. Molemmat tuntuvat oikein taitavilta veikoilta, ja laadukkaan, taitopainia sisältäneen ja jännittävän ottelun he tarjosivat. Onneksi tämä ottelu oli PPV:ssä. Match Of The Night. ****+

Niin, PPV:n otteluarvosanoja katsoessa saatatte ihmetellä pettymystäni. Ei vain jaksa montaa ottelua peräkkäin sirkushyppyjä. Siitä johtui se, että PPV maistui minusta hieman puulta. Kaksi viimeistä ottelua olivat sitten jo huippu laatua. Ei tämä tosiaankaan papereissani mikään vuoden PPV ole, mutta Top-10:iin luultavasti mahtuu. Ei tosin ole kovin iso houkutus enää aikaa käyttää lafkan tapahtumiin, ellei sitten löydy jotain todella kehuttua ottelua. Mainstreampaini (+ jossain määrin ROH, mitä nyt joskus jaksaa katsoa) kelpaa ihan hyvin, ja jos on ajanpuutetta, vanhempi paini kelpaa oikein hyvin.

Arvosana PPV'lle: ***

+++The Young Bucks
++Naruki Doi
+SHINGO

Rankingia arvosteluistani:

1. WrestleMania 19 - *****
2. WrestleMania 21 - ***½
3. Dragon Gate USA: Enter The Dragon
4. SummerSlam 2006 - ***-

[Sandz]

WWE Presents: No Way Out, February 23rd 2003


Chris Jericho vs. Jeff Hardy | Singles Match
Voisin muuten veikata, että tämä liittyi jotenkin Jericho-Michaels -feudiin. Mielenkiintoinen opener kyllä, en ole pahemmin nähnyt Jeff Hardya painimassa singlenä ilman HC-stipulaatioita vuosina 2000-2003. Yritin sulkea Hardyhater-lasini parhaani mukaan, mutta kyllä hän väkisin välillä pisti ärsyttämään, siitä syystä ''Let's go Jericho'' sekä ''Y2J'' -chantit lämmittivät mieltäni. Oikeastaan Chris Jericho olikin melkoisessa tikissä kantaessaan spottihuoran viihdyttävään otteluun.. Olikin melko mukava avaus illalle kun heti näemme positiivisen yllätyksen. Chris Jericho onnistui erittäin hyvin, Hardy ihan hyvin. Näimme monia vaarallisia tilanteita sekä nearfalleja (joskin osa oli aika epäuskottavia, mutta kyllä myös uskottaviakin pari oli) eikä spottihuorakaan nyt niin hirveästi botchaillut, mikä on yleensä vähän latistanut tunnelmaa.. Aftermatchiin näimmekin pari run-iniä ja tämä vei kyllä jossain määrin feudia eteenpäin, joka taisikin olla kyseisen ottelun ainoa tarkoitus. Hyvä aloitus illalle. Katsoin tämän PPV'n pätkissä ja tämä meni kurkusta alas jo kolme päivää sitten, joten ihan kaikkea ei tästä ottelusta muistu kuitenkaan mieleen.
Pituus:

Spoiler: näytä

12:59

Arvosana: ***

William Regal & Lance Storm (c) vs. Kane & RVD | World Tag Team Championship
Kyllä, Dudley Boyz vei vyöt itselleen Royal Rumble -tapahtumassa, mutta eräässä RAW'ssa he voittivat uusintaottelussa vyöt takaisin Val Veniksen avustuksella.. taisi olla muuten Tables -ottelu. Kane ja RVD olivat perustaneet jengin ja sitten palikoista muodostui tälläinen ottelu, joka vaikuttikin ihan hyvältä. Sitä se myös kieltämättä oli, sillä paini oli jälleen aika viihdyttävää ja eikä Kanekaan päässyt pilaamaan tempoa, vaan hot tagin jälkeen meno oli aika nopeatempoista. William Regal taisi btw loukata itseään niinkin yksinkertaisessa liikkeessä kuin.. slamissa? Siltä se ainakin vaikutti, sillä meno hidastui vähän tuon jälkeen ja lähes heti hyppäsi Lance Storm kehävuoroon.. Lopetus oli aika ''wtf?'' -momentti, katsastin tuon pari kertaa uudestaan ennen kuin tajusin edes mitä siinä tapahtui. Kieltämättä se oli ihan ovela mutta omasta mielestäni melko huonosti toteutettu. Ihan hyvää vääntöä kyllä, PPV jatkoi sitä hyvää rataa minkä aloitti jo illan openerissa, jatkaen myös kolmen tähden otteluiden linjaa.
Pituus:

Spoiler: näytä

09:20

Arvosana: ***

Matt Hardy vs. Billy Kidman (c) | WWE Cruiserweight Championship
Pahoittelut heti alkuun, katsoin tämän jo ~ viikko sitten ja WordPadin aukaistessani oli tämä arvostelu kadonnut johonkin bittiavaruuteen. Elikkäs minulta ei nyt hirveästi sanottavaa löydy. En tiedä sitten mitä hyper94838493asteenmoonsaultshootingstarpress -kombinaatioita odotin, mutta tämä ei tuntunut höyhensarjan mestaruudesta käytävältä ottelulta. Aika viikottaismeiningiltä tämä haisi, mutta kai tätä nyt välimatsina katsoi. Eivät ne ''Booring!'' -huudot ihan syyttä suotta ilmoille tulleet. Lopetus oli aika ennalta-arvattava. Liian pitkä IMO.
Pituus:

Spoiler: näytä

09:31

Arvosana: **½

The Undertaker vs. The Big Show | Singles Match
Ihan ok cruiseriväännön jälkeen lentelimme kahden jättiläisen taistoon, kun ABA-Taker sekä Iso Näytös oltiin bookattu otteluun. Ihan hyvillä painijoilla varustettu kohtaaminen tosin tuntui nyt vähän kuluneelta, johtuu tosin vuodesta 2008.. tosin Undertaker oli paremmassa kunnossa (ja paremmalla gimmicillä varustettu) ja Big Show'kin oli paremmassa kunnossa kuin siihen aikaan. Näimme kuitenkin aika hidasta brawlia (joka kuitenkin jotenkin tasapainotti menoa äsköisten otteluiden jälkeen) ja ensimmäinen puolisko tuntui menevän Big Show'n nyrkiniskuihin päin Takerin näköä. Ottelussa saatiin Undertaker näyttämään heikolta (ja typerältä) tai vastaavasti Big Show vahvalta, miten sen nyt haluaa ottaa. Pienenä tiedonjyvänä, tämä oli yllättäen No Way Outin pisin ottelu. Vaikka tämä olikin aika hidastempoinen, jotenkin viihdyin silti tämän parissa paremmin kuin edellisen, tiedä sitten mistä johtui.. Paul Heyman oli vähän näkymätön, ikävää..
Pituus:

Spoiler: näytä

14:08

Arvosana: ***-

Brock Lesnar & Chris Benoit vs. Team Angle | Handicap Match
Tähän väliin tulikin sitte suht heikon pay-per-viewin ehdoton Match of the Night. Kurt Angle feudasi Brock Lesnarin kanssa, ja World's Greatest Tag Team taas Benoitia ja Edgeä vastaan, joten rakas GM Stephanie McMahon päättikin bookata tämän ottelun No Way Outiin.. jostain syystä Edge oli kuitenkin jäänyt pois ottelusta - ottelunhan piti olla 3 vs. 3 - mutta muistaakseni miehellä oli jotain ongelmia niskan kanssa tähän aikaan. Kayfabessa ottelu hoidettiin backstagehyökkäyksellä. Edgen poissaolo tietysti hieman harmitti, mutta ei se ainakaan menoa tuntunut heikentävän: erittäin viihdyttävää tekniikkapainia, sanon ma. Jo ajatus näistä viidestä tuntuu saavan housuni valkoisiksi, mutta kun heidät isketään samaan otteluun niin kaikki eritteet tuntuvat valuvan punttien välistä pois.. ei siitä sen enempää.. jokainen esiintyi edukseen ja erityisesti hot tagin jälkeinen Lesnar oli ihanaa katseltavaa. Oli myös mukava katsoa ettei Benjaminia ja Haasia käytetty pelkkinä perunasäkkeinä ottelussa. Mutta kuten sanoin, hyvä otteluhan tämä oli.
Pituus:

Spoiler: näytä

13:19

Arvosana: ***½

Triple H (c) vs. Scott Steiner | World Heavyweight Championship
Tästä alkoi PPV'n jyrkkä laskusuhdanne. Illan ensimmäinen (ja ainoa) uusintaottelu Royal Rumblesta. Edellisen ottelun diskauksella voittanut Hunter oli ainakin nyt viimeistään kasannut evoluussönin (ja tietysti ainoa tarkoitus tälle oli mestaruusvyön säilyttäminen omalla vyötäröllä) sillä he ainakin noissa promoissa näkyivät. Ottelun backstory oli melko geneerinen: 3-1 selkäsauna sekä Steinerin voitto ykköshaastajuusottelussa itse Chris Jerichoa vastaan (ikävää). Royal Rumblen vääntö olikin ihan viihdyttävä ja siksi odotinkin tästä melko samanlaista menoa, mutta jouduin pettymään. Erittäin hidastempoista ja tylsää brawlia, ja kyllä nuo ''Booring!'' -chantit olivat melko ansaittuja. Saattoi tosin johtua Triple H'n paketoidusta jalasta (en tiedä oliko kayfabea vai jotain), jonka vuoksi meno olikin aika heikkoa ja ottelu keskittyi lähinnä tuon jalan murjomiseen. Hunter pahiksena sai kyseisessä ottelussa lähinnä hurrauksia ja Steiner buuauksia.. tosin edellisessäkin ottelussa Stainer ei liiemmin JEEE -huutoja kerännyt, ja omaan silmään tuntui näyttävän siltä ettei Scottya koko ottelu tuntunut kiinnostavan, saatan tosin olla väärässäkin.. tosin mies joutuikin kohtapuolin Testin kanssa tag teamiin, mutta siitä lisää myöhemmin. Koko ottelu oli harvinaisen ennalta-arvattavaa menoa (Steinerin dominoimista, Evolutionin sekaantuminen, kusetusvoitto) ja jättikin aika pahan maun suuhun. Harvinaisen paskassa kuosissa tuntui lippulaivan maailmanmestaruuskuviot olevan, kun pakkosyötetään näitä jätkiä.. :S Jos jotain HHH-Steiner -matseja haluatte katsoa, suosittelen jättämään tämän ottelun väliin ja katsastamaan Royal Rumblen väännön, joka sai sentään ~5 ja puoli minuuttia enemmän aikaa ja ottelu oli paljon nopeatempoisempaa ja viihdyttävämpää. Karsea ottelu, ja aivan liian pitkäveteinen.
Pituus:

Spoiler: näytä

13:01

Arvosana: **+

Steve Austin vs. Eric Bischoff | Singles Match
Illan toiseksi viimeinen 'ottelu' olikin itse Rattlesnaken paluu WWE:hen, ja se tapahtui squashin muodossa ilkeää General Manageriamme vastaan. Olihan tämä ihan viihdyttävä squash kieltämättä ja fanit tuntuivat ainakin reaktioista päätellen pitävän. Muuta sanottavaahan tämä ei sitten jättänyt, paitsi että hyvä kun Stone Cold palasi, hieno mies kyseessä.
Pituus:

Spoiler: näytä

04:26

Arvosana: **-

The Rock vs. Hulk Hogan | Singles Match
Aika suuri ottelu pay-per-viewiin, joka on lähinnä välietappi Royal Rumblen ja WrestleManian välillä. Kyseessä oli siis rematch, tosin ei edellisestä PPV'stä vaan melkein vuoden takaa, vuoden 2002 'Maniasta, jossa The Rock nappasikin voiton tililleen melko värittömän ottelun jälkeen. Nyt tosin roolit olivat kääntyneet toisinpäin: The Rock oli heel ja Hogan face (tosin 1st everissä tilanne kääntyi päälaelleen matsin aikana). Hulkster oli feudannut jo hetken aikaa itse Vince McMahonin kanssa.. Aito amerikkalainen ei saanutkaan Chairmania, vaan The Rockin.. Feudi ei mitenkään erikoinen ollut, mitä nyt Rocky kerran sylkäisi eritteensä päin Hougänin kasvoja. Uskoin ottelun olevan lähinnä katsojien reaktioilla seilaava tylsähkö brawl (en liiemmin pidä The Rockin kehätyöskentelyä erityisen viihdyttävänä ja Hulk Hogan on paskasäkki).. ja joudun myöntämään olevani matsin oikeassa matsin heikkouden suhteen. Tylsää menoa eivätkä fanit niin hyvin olleet mukana kuin 'Maniassa (katsojamäärät..). Molempien sellaaminen pisti myös ihmetyttämään.. The Rock oli kuin mikäkin sirkuspelle (aina..) ja Hulk Hogan oli myymätön ikäloppu p**ka. Plussaa tosin ihan ovelasta lopetuksesta sekä The Rockin heel-heatista, mutta ei tämä mitään kerrottavaa jälkipolville jättänyt. Saatan aliarvioida ottelun ja saa esittää kyllä vastaväitteitä matsin hienoudesta, mutta ei kyllä sykähdyttänyt. Paskaa mitä paskaa. Btw, mielenkiintoista että Hulk pystyi ihan tuosta vaan lyömään Rockya tuolilla, kun taas hänen yrittäessään lyödä toista kertaa tuomari puuttui asiaan.
Pituus:

Spoiler: näytä

12:20

Arvosana: *½

Kokonaisuutena tapahtuma vaikutti alkuun hyvältä, mutta taas loppuilta oli kyllä niin p****estä revittyä että huhhuh. Erityisesti Rock-Hogan ja Steiner-Hunter ottelut olivat selkeitä alisuorittajia. Erittäin tasapaksu event ja mikään ottelu ei päässyt varastamaan show'ta, en suosittele tätä mitenkään erityisesti kenellekään. Seuraavana Grandaddy of 'em All
Otteluiden arvosanojen keskiarvot: 2.53

PPV-Taulukko:
1. Royal Rumble (2.83)
2. No Way Out (2.53)

[Kenitys]

Jos jotain HHH-Steiner -matseja haluatte katsoa, suosittelen jättämään tämän ottelun väliin ja katsastamaan Royal Rumblen väännön, joka sai sentään ~5 ja puoli minuuttia enemmän aikaa ja ottelu oli paljon nopeatempoisempaa ja viihdyttävämpää. Karsea ottelu, ja aivan liian pitkäveteinen.

Jos jotain HHH-Steiner -matseja haluatte katsoa, suosittelen ihan suosiolla miettimään toisen kerran. Jos mieli pysyy samana, kehotan ainakin jättämään vuoden 2003-koitokset väliin. En tiedä, onko kaksikko edes otellut muulloin vastakkain, mutta jos ei ole, se ei minua yhtään haittaa. Oli pelkästään jo tuo RR '03-ottelu sen verran heikkoa laatua, että ei tuota kamaa tähän maailmaan yhtään enempää tarvita. Yleinen käsitys taitaa olla, että monet ovat pitäneet RR:n ja NWO:n otteluita suunnilleen yhtä huonoina (tai NWO:n vastaavaa pikkaisen kehnompana vielä), joten minusta oli aika jännää, että Sandz löysi noinkin ison eron näiden otteluiden välillä, mutta ehkä noissa voi olla se ero. Itse en henk. koht. voi näiden otteluiden erosta kyllä sanoa mitään, koska en tosiaan ole nähnyt kuin Rumblen koitoksen. Enkä tajua, miten sillekään voi kehuja antaa. Ei sekään ollut yhtään **-arvosanaa parempi omasta mielestäni, joten en keksi yhtään mitään syytä, miksi katsoisin toista miesten kohtaamista. Ikävä faktahan nyt on se, että vaikka vuodessa 2003 muuten paljon hyvää voikin olla, on Raw'n päämestaruuskuviot suurimman osan vuodesta aikamoista kuraa. HHH vs. Steiner, HHH vs. Booker, HHH vs. Goldberg, historian toiseksi huonoin Elimination Chamber.. Voi herran pieksut.

Muuten on piristävää nähdä Sandzilta välillä ihan kunnon kirjoitteluakin sen turhan paskanjauhannan sijaan. Hyviä arvosteluja. Odottelen jatkoa.. Varsinkin seuraavaksi vuorossa olevaa WM XIX:ää, joka on ehkäpä paras ppv ikinä, tai ainakin hyvin lähellä sitä.

Itse varmaan aloitan 1997-urakan ensi viikolla, jos vain nyt vihdoin ehtisi.

[Kenitys]

Itse varmaan aloitan 1997-urakan ensi viikolla, jos vain nyt vihdoin ehtisi.

Noniin. Mitään kummempia alkusanoja tähän nyt on varmaan aika turha heittää, mutta heitänpä silti. Tosiaan, vuosi 1996 oli monin paikoin hyvin mielenkiintoinen.. Oikeastaan niin mielenkiintoinen, että kiinnostus heräsi nähdä, miten asiat jatkuisivat vuonna 1997. Niinpä sitten päätin jatkaa projektiani tälle vuodelle ja kirjoitella nyt ainakin niin kauan kuin jaksan/kunnes intti vähän pilaa homman. Joka tapauksessa tarkoitus on lanseerata myös ECW mukaan kuvioihin tänä vuonna, koska vuoden 1997 huhtikuussa ECW:n ensimmäinen ppv, Barely Legal, näki päivänvalonsa. No, siitä sitten aikanaan. Vuoden 1996 kovimpia juttuja olivat nWo ja Shawn Michaels. Monday Night Warsit olivat olleet WCW:n tiukassa otteessa nWo:n saapumisesta lähtien.. Mitä tietäisi vuosi 1997 molemmille firmoille? Entä ECW:lle? Siihen pitää tutustua.


ROYAL RUMBLE 1997

Royal Rumblen katsomisestakin on jo ehtinyt vierähtää jonkun verran aikaa, kun sen jonkun aikaa tuon 1996-satsin jälkeen tarkastin. Saman RR:n tarkastaminen kolmatta kertaa ei nyt ainakaan houkutellut, ja niinpä ajattelin palauttaa kyseisen ajan kuviot mieleen katsomalla RR:ää edeltäneen Raw'n (13/01/97). Ainakin aluksi tämä viikottaisten katselu tuntui sen verran jännältä, että katsoin myös WCW:n vuoden ensimmäistä ppv'tä edeltäneen Nitron. En tiedä jaksanko jatkaa perinnettä pidemmällekin, aika näyttää.

Raw'han ei mitään erikoista tarjonnut, mutta olihan se ajan hengen muistuttamiseksi ihan mukava välipala. Tunnin show'iin (mitä Raw't olivat aina tähän aikaan) oli saatu mahdutettua kolme ottelua (Helmsley & Lawler vs. Mero & Goldust, Bulldog vs. Maivia ja Crush vs. Undertaker), joista yksikään ei päättynyt selätykseen tai luovutukseen. Aikaa ne kyllä saivat (ehkä vähän liikaakin), mutta yksikään ei yltänyt laadultaan yli **:n. Angleista ei ole paljon mainittavaa, Sycho Sid veti tyylilleen ominaisen promon hypettäen mestaruuspuolustustaan Shawn Michaelsia vastaan ja Michaels vastasi Sidille kotikylänsä fanien keskeltä. Nation of Dominationillekin oli lyhyt promoaika järjestetty. Kaikki muu feudien rakentelu olikin jätetty noihin otteluin tai post-matcheihin. Ei mitään erityisen positiivista mainittavaa tästä jaksosta.

Ja sitten itse Rumbleen: selostajinamme toimivat Vince McMahon, Jerry Lawler ja Jim Ross.. Legendaarinen ja toimiva kolmikko. JR:ää ei ollut Raw'n selotuksessa näkynyt (ja kun Lawler oli painimassa, oli hänet paikannut Rumblea edeltävässä Raw'ssa Honky Tonk Man), mutta onneksi ppv'ssä hän oli edelleen äänessä.


Hunter Hearst Helmsley (c) w/ Curtis Hughes vs. Goldust w/ Marlena - WWF Intercontinental Championship
Goldust, joka oli vuonna 1995 tapahtuneesta debyytistään lähtien toiminut luonnostaan heelinä (mitäs oli niin outo) koki urallaan suuren muutoksen, kun aivan vuoden 1996 lopussa Jerry Lawler alkoi epäillä Goldustin seksuaalista suuntautumista. Tätä ei Goldust sulattanut, ja niinpä hän pieksi inhokki-Lawlerin kääntyen samalla yleisön suosikiksi. Samoihin aikoihin Hunter Hearst Helmsley osoitti varsin voimakasta kiinnostusta Goldustin manageri Marlenaa kohtaan, ja kun face-Dustilla oli ottelu Lawleria vastaan, yritti Helmsley suoranaisesti varastaa Marlenan Goldustin ringsideltä. Tästä sitten kehittyikin varsin henkilökohtainen (no, aina kun naisia on sopassa mukana) feud näiden kahden välille. IC-mestari Helmsley oli päättänyt ettei luovu mestaruudestaan helpolla, ja niinpä hänen ringsidellään ottelussa olikin henkivartijana Mr. Hughes (iso painitaidoton mies, hoiti vuonna 1999 myös Jerichon bodyguardin hommaa). Itse ottelu yllätti minut positiivisesti: se oli ensinnäkin aikamoisen pitkä (n. 17 minuuttia), mutta ei silti tuntunut missään vaiheessa pitkästyttävältä. Osansa oli varmasti silläkin, että tässä ottelussa tuomari ei ollut turhan tarkka säännöistä, ja ottelussa näimme yllättävänkin rajuja otteita ja aseidenkäyttöä ottaen huomioon, että kyseessä oli Singles Match vuonna 1997. Kaikinpuolin siis oikein piristävä yllätys ja toimiva avaus show'lle, vaikka ei painillisesti tai kehäpsykologisesti mitään huipputarjontaa ehkä ollutkaan. Hoiti roolinsa hienosti.
***


Ahmed Johnson vs. Faarooq w/ Nation of Domination
Tämä feud oli saanut jo alkunsa viime kesänä, kun Faarooq Asad hyökkäsi debyyttinsä aikoihin tuolloisen IC-mestari Ahmedin kimppuun siirtäen tämän pitkälle sairaslomalle. Sittemmin Faarooqin gimmickiä muutettiin, ja hänestä tuli gladiaattorin sijaan rotujengi Nation of Dominationin vihainen johtaja. Tämä ei muuttanut sitä faktaa, että kun Ahmed loppuvuodesta palasi, ohjasi hän hyökkäyksensä suoraan kohti Faarooqia, joka oli pysäyttänyt Johnsonin lupaavan urakehityksen kuukausiksi. Niinpä näiden välille syttyi paha riita, mutta nyt Ahmed joutui kohtaamaan Faarooqin lisäksi koko muun Nation of Domination. Se ei rohkeaa miestä pelottanut, ja jo joulukuussa ilmoitettiin, että nämä kaksi kohtaavat lopulta Royal Rumblessa. Vähän edellisen ottelun tyyliin, ei myöskään tässä välitetty turhan pilkuntarkasti säännöistä, vaikka kyseessä oli normaali Singles Match. Ihan hyvä ratkaisu feudin vakavuuden kannalta, mutta myös sen takia, etteivät nämä ehkä kauhean kaksista perussingles-ottelua olisi saaneet aikaan. Ei tämäkään nyt mikään mestariteos ollut (tosin aikaakin oli alle 10 minuuttia), mutta ihan perusmenevää painia. NOD:n rooli hoidettiin hyvin, Ahmed näytti sopivan vahvalta, mutta Faarooqkaan ei jäänyt täysin alakynteen. Sanoisin silti, että ottelun tarina oli (ainakin tällä erää) itse ottelua parempi. Ottelua lähinnä vaivasi vähän se ettei tämä nyt oikein millään tavalla ollut erikoinen. Vain 'mukava'.
**½


The Undertaker vs. Vader
Tällä ottelulla ei kummempaa tarinaa ilmeisesti ollut. Kaksi dominoivaa, isoa, pelottavaa miestä, jotka eivät olleet selvittäneet keskinäistä paremmuuttaan, nyt vain tuppaavat joutumaan nokakkain. Tosin jossain vaiheessa 'feudia' Vaderin manageri Jim Cornette oli ilmeisesti piessyt suutaan Undertakerista, ja sen seurauksena UT oli pelotellut Cornetten niin pahasti, ettei Jim-parka enää suostunut manageroimaan Vaderia. Itse ottelu oli semmoinen, kuin sopi odottaakin. Itse asiassa vähän harmi, että tämä tuhlattiin Royal Rumblessa ei kovinkaan kummoisen feudin seurauksena, koska näiden kahden kohtaamisesta olisi voinut saada paljon enemmän irti. Uskon myös, että että ottelun laadustakin olisi voitu saada vielä enemmän irti, vaikka tämäkin hyvä ottelu.. Tai ainakin itse tykkäsin aika paljonkin. Jos tältä jotain muuta kuin brawlia odotti, pettyi tietenkin, mutta brawlina tämä toimi juuri täydellisesti. UT ja Vader kumpikin ovat brawlauksessa varsin hyviä ja ottelussa nähtiin kovaa taistelua, vähän jännitystäkin ja muutamia mark out -momentteja vielä päälle. Kokonaisuudessaan siis ihan onnistunut koitos, joka ei kuitenkaan vielä selvittänyt kaikkea ja joka jätti myös parantamisen varaa (vähän lieviä tylsiäkin hetkiä mukaan mahtui).. Olihan ottelun kulussa osansa myös UT:n vanhalla tutulla, Paul Bearerilla.
***


Fuerza Guerrera & Heavy Metal & Jerry Estrada vs. Perry Aguayo & El Canek & Hector Garza
(kuvassa ylärivillä Guerrera, Metal & Estrada ja alarivillä Aguayo, Canek & Garza)
Kun WCW oli osittain noussut yleiseen suosioon myös huikeiden cruiserweightiensä avulla, päätti WWF yrittää samaa solmimalla hetkellisen yhteistyön meksikolaispromootio AAA:n kanssa ja tuomalla kourallisen heitä painimaan ppv'hen ilman mitään kummempaa selitystä.. Ja sitten Vincellä ei lopulta ilmeisesti ollut edes munaa antaa lucha-kavereille lupaa vetää oikeasti kunnolla ottelua, koska tämä oli todella vaisua menoa. Toki se voi johtua myös siitä, ettei näistä kuudesta ollut (vuonna 1997) kehässä mihinkään (en voi olla varma, koska en näistä ketään kummemmin muuten tiedä), mutta olen kyllä saanut käsityksen, etteivät nämä ihan turhia kavereita ole painikehissä. Siispä syy löytynee ennemmin siitä, että Mr. McMahon ei ole antanut kuusikolle lupaa "varastaa show'ta" (ei olisi ensimmäinen kerta). Jotkut ympäri nettiä jaksavat kehua tätä ihan vain ottelussa olevien nimien takia (ja sen takia että tämmöinen ottelu käytiin WWF:n ppv'ssä), eivätkä suostu myöntämään sitä tosiasiaa, että ottelun tempo oli erittäin hidas (ei todellakaan sillä hyvällä tavalla), eikä siinä muutenkaan tapahtunut paljon mitään jännää. Oli tämä nyt ihan kiva kuuden miehen painiottelu niiltä paikoin kun kaverit aina vähän erehtyivät taitojaan esittämään, mutta kyllä tämä pahan pettymyksen maun suuhun jätti. Lopetuskin oli kustu. Otteluna ei nyt huono, mutta odotuksiin nähden selkeä pettymys.
**


30 Man Royal Rumble Match
(kuvassa etualalta helposti voi tunnistaa Mankindin ja vähän vaikeammin Rocky Maivian.. taka-alalla silmiin paistaa Austinin kalju, jonka omistajan kimpussa on Bret Hart)
Sandz on kyllä ihan oikeassa siinä, että Rumble-otteluiden arvostelu on hyvin vaikeaa. Lisäksi aina vähän tykkään näitä yliarvioida.. No, minä nyt vain tykkään Rumbleista. Tässäkin oli jälleen mukava nähdä erikoisempia tähtiä (joita oli muuten poikkeuksellisen paljon, koska WWF:n yhteistyö AAA:n kanssa ulottui tähänkin otteluun: kehässä nähtiin mm. Mil Mascaras, Latin Lover ja Cibernetico). Lisäksi esimerkiksi "Razor Ramon"in julma kohtalo ja Jerry Lawlerin äärimmäisen lyhyt pikavisiitti olivat hauskoja pikkuhetkiä ottelun aikana. Varsinkin Ahmed vs. NOD -feudia jatkettiin myös tässä ottelussa fiksusti, kun ottelun aloittivat Johnson ja Nationin jäsen Crush, ja myöhemmin (jo eliminoitu) Ahmed kävi 2x4:n kanssa eliminoimassa Faarooqin. Hauskaa oli myös nähdä Terry Funk taas WWF-kehässä, ja olihan "Diesel"in yllättävän pitkällä eteneminen myös ihan piristävä päätös. Silti näistä huolimatta vuoden 1997 Royal Rumblen ehdoton tähti oli Steve Austin, jota ilman tämä olisi jäänyt varmasti yhdeksi tylsimmistä Rumbleista. Steve tuli mukaan heti alussa, eliminoi runsaasti porukkaa ja tarjosi pitkin ottelua koko matsin parhaita hetkiä ollen myös osallisena ottelun erittäin nerokkaassa lopetuksessa (joka nosti paljon ottelun pisteitä).

Näiden kehujen jälkeen täytyy sitten sanoa, että vaikka ottelusta oli helppo poimia jotain pieniä piristyksiä + kehu ansaitsivat loistavasti ottelun läpi vetänyt Steve Austin (kehuja myös ainakin Bret Hartille ja Rocky Maivialle) ja ottelun hieno lopetus, oli tässä Rumblessa paljon heikkoakin. Värikkäästä nimikaarista huolimatta ottelun keskikohta oli aikamoisen tylsä (kuten usein Rumblessa), niitä tylsiä "kaikki roikkuu köysissä" -hetkiä oli vähän turhan paljon. Silti myös niitä hyviä hetkiä löytyi, ja tosiaan lopetus oli erittäin hyvä, eikä Rumble-markkina tälle voi antaa huonompaa arvosanaa kuin..
***½


Sycho Sid (c) vs. Shawn Michaels w/ Jose Lothario - WWF Championship
Royal Rumble ei siis ollut vuonna 1997(kään) Main Eventinä, kun sen paikan vei Sycho Sidin ja Shawn Michaelsin pitkän feudin päätös. Kaikki alkoi kun ennen SurSeriä Sid, joka oli välillä ehtinyt jo olla Shawnin kaveri, alkoi kääntyä jälleen ilkeäksi mielipuoleksi ja teki lopullisen turninsa SurSerissä hyökäten kesken ottelun Shawn Michaelsin managerin Jose Lotharion kimppuun. Tuon hyökkäyksen avulla Sid myös voitti mestaruuden Michaelsilta, ja siitä asti HBK oli janonnut kostoa.. Ja nyt se päivä oli tullut. Kaikki oli valmiina, kun ppv järjestettiin Shawnin kotikaupungissa San Antonio, Texasissa ja Jose Lothario oli kertonut tämän olevan viimeinen ottelu, jossa hän Shawnin managerina toimii. Itse ottelu oli yllättävän lyhyt Main Eventiksi (n. 14 minuuttia), mutta oikeastaan tässä tapauksessa tuo pituus oli täydellisen oikea. SurSeristä (jossa siis edettiin rauhallisemmalla tahdilla) toisintoa ei kaivattu ja niinpä tämä ottelu vedettiinkin täydellä temmolla alusta loppuun saakka. Pituus oli juuri sopiva siihen, ettei Sidinkään kunto ehtinyt loppua kesken, ja lopussa nähtiin juuri sopivasti jännittäviä tilanteita ennen lopetusta. Ottelu oli buukattu fiksusti, se piti yleisön koko ajan hienosti mukana, mutta silti tässä jotenkin pituus näkyi: tarinaa ei saatu samalla tavalla mukaan kuin SurSerin ottelussa, jolle tämä vähän hävisi. Silti oikein hyvä koitos ja hieno päätös Rumblelle.
***½

Noniin, Royal Rumble - vuoden ensimmäinen ppv. Tapahtuma oli kokonaisuudessaan vahva, ja sen heikoin hetki osui ns. "ylimääräiselle ottelulle" eli tuolle luchien 6-Man Tag Team Matchille. Muuten opener oli oikein hyvä, samoin Vader vs. UT, Royal Rumblen vahvat puolet peittosivat heikot ja Main Event oli juuri semmoinen kuin kuuluikin olla.. Eikä Faarooq vs. Ahmedkaan huono ollut. Rumblessa on normaalisti ollut viisi ottelua, mutta nyt siihen saatiin mahtumaan kuusi ja silti jotenkin ihmeellisesti yksikään ottelu ei tuntunut kärsivän ajanpuutteesta. Tapahtuma oli siis hyvin suunniteltukin. Kokonaisuudessaan Royal Rumble jätti varsin hyvän maun suuhun ja oli oikein hyvä tapa aloittaa vuosi 1997, vaikkakin huippuotteluiden (väh. ****) puute estää korkeamman kuin "ok"-arvosanan.

1. WWF Royal Rumble - Ok

Seuraavaksi sitten WC.. nWo Souled Out.. ;)

[Jäbä]

Jep, olen päättänyt aloittaa projektin, jossa arvostelen vuoden 2002 WWF/E-PPV:t. Mielenkiinnolla odottelen, miten projekti sujuu. Nyt en arvostele PPV:tä kokonaisuutena tähdillä, vaan asteikolla Hirveä/Heikko/Kelvollinen/Hyvä/Mainio/Mahtava. Jotenkin se ehkäpä on helpompaa. Äläkä sitten pahastu Kenitys. : D Arvostelujem lopussa on suluissa sitten matsien arvosanojen keskiarvo.

Ps. Wuhuu, Kenityksen arvosteluita olikin jo ikävä. Hieno arvostelu oli myös vuoden -97 avaus. Myös Sandzilta hienoja arvosteluja.



*Illan avasi joukkuemestaruusottelu, Tazz&Spike Dudley vs. The Dudley Boyz (w/ Stacy Keibler). Mitään hirmuisia ei tämä tarjonnut, mutta suht viihdyttävä peruspaketti tämä oli. Aivan ok opener, joka ei tylsiä hetkiä tarjonnut - mutta vaihtoehtoisesti ei niin hienojakaan. **½

*Edge vs. WIlliam Regal Intercontinental-mestaruudesta oli mainio koitos, todella hyvä. Voittajaa osasin odottaa, tietäen WM X-8:n IC-ottelu, mutta eipä se häirinnyt. Mukavasti jännittäviä tilanteita, kelvollisesti aikaa ja viihdyttävää painia. Pidin. ***½

*Trish Stratus vs. Jazz ottelusta naistenmestaruudesta odotin hyvää naisten ottelua, mutta hieman neutraali tämä oli. Aikaakaan tämä ei saanut, joka on ymmärrettävää, mutta tämän olisi voinut jättää kortista kokonaan pois. Ei tämä oikein mitään tarjonnut. *½

*Ric Flair vs. Vince McMahon Street Fight Match! Vauh oli reaktio tajutessani, että tämä ottelu on nyt. Taustalla oli käsityksieni mukaan feudia WWE:n on-screen johtajuudesta. Olihan tämä ihan kiva HC-brawli, mutta mitään kummoista loistoa tässä ei ollut. Kyllä tämän katsoi, mutta mitään huippuottelua papat eivät pistäneet pystyyn. ***

*Chris Jericho vs. The Rock kiistattomasta WWF-mestaruudesta oli jo sitten hieno koitos, vaikka välillä meno olikin melko teatreellista. Voittaja oli kyllä tiedossa, mutta hienoja nearfalleja tässä luotiin paljon, ja meno oli intestiivistä ja erittäin viihdyttävää pöytäspotteineen ja kaikkineen. Lopetus oli varsin näppärä temppu. ****

*The Royal Rumble Match. Tätä tuli (luonnollisestikin) eniten odotettua PPV:stä. Ovathan Rumblet melko usein viihdyttäviä otteluita, ja jotkut oikein loistavia. Tämä ylsi kyllä todella hyväksi, vaikka välillä oli vähän rasittavaa menoa. UT viskomassa Mavenia popparikoneita päin oli aika hauskaa menoa tosin. The Goodfather oli sitten niin turha, kuten hänen sisääntulokin. Ottelussa oli kuitenkin paljon mark-outteja, ja Mr. Perfectin sisääntulo oli etenkin hieno hetki. Viimeisten miesten taistelut olivat nättiä katseltavaa, ja iloisesti hörähdin, kun Booker T lensi ulos yhtä nopeasti kuin sinne saapui. Keskiverto-Rumblea parempi oli tämä. Suosittelen. ****+

Yhteenvetona, hyvä PPV oli, ja kaksi vikaa ottelua olivat huippukamaa. Hyvän ja mainion välillä tämä PPV kiikkuu, sanotaan sitten vaikka Hyvä. Se tuntuu nyt paremmalta. Nautittava show oli joka tapauksessa. NWO seuraavaksi, ja sen kortti onkin todella mehukas. Mm. Austin-Jericho, Rock-UT, Angle-HHH sekä Edgen ja Regalin revanssi. Hyvää odotettavissa.

Otteluiden arvosanojen keskiarvo: 3,166666667
MOTN: Royal Rumble Match - ****+
Arvosana: Hyvä

WWF/E 2002-PPV Ranking:
1.Royal Rumble - Hyvä (3,166666667)

MOTYC-lista:
Royal Rumble Match - ****+ | Royal Rumble

Ranking kaikista tässä topicissa arvostelemistani PPV-tapahtumista:

Rankingia arvosteluistani:

1. WWE WrestleMania 19 - Mahtava
2. WWE WrestleMania 21 - Mainio
3. WWF Royal Rumble 2002 - Hyvä
4. Dragon Gate USA: Enter The Dragon - Kelvollinen
4. SummerSlam 2006 - Kelvollinen

[nWo-Sting]

Jäbä kiitos RR 2002 Arvostelusta. huusin juuri britti ebaystä kyseisen tapahtuman DVDlle ja oli mukava lukea sinun mielipiteesi ja tunteet tapahtumasta. Itse en aikoinaan tapahtumaa katsonut vaan sain ladattua netistä vain pelkästään Rumble ottelun. sitten Jericho vs Rock olen katsonut joltain DVDltä. Jäbä aloitit arvostelun noin hyvin niin seuraavaksi haluan nähdä NO WAY OUT 2002.

[Supermac]

Kerroin tuossa alkuvuodesta blogissani siitä, että olisi tarkoitus tehdä listausta vuosien 1995 - 2004 WWE:n parhaista PPV-matseista. Tämä ei kuitenkaan toteudu, sillä läppärini hajosi ja arvostelulistaukseni katosi bittiavaruuteen. Mutta nyt tulee jotain parempaa. Minulta löytyy nyt kaikki WWE:n PPV:t ensimmäisestä alkaen, joten tarkoitus olisi katsoa ne kaikki läpi ja raapustaa arvostelut tänne.


"The Greatest Wrestling Event of All Time"

Ensimmäisenä vuorossa on tietenkin ensimmäinen Wrestlemania vuodelta 1985. Tämähän ei itse asiassa ollut PPV, vaikka se olikin joissain mahdollista PPV:nä ostaa, mutta kyllä tämä nyt mielestäni tähän joukkoon kuuluu. Selostajina tapahtumassa toimivat Gorilla Monsoon ja Jesse "The Body" Ventura, joten siltä osin asiat olivat enemmän kuin kunnossa. Ja asiaan:


The Executioner vs. Tito Santana
Mikä olisikaan ollut parempi tapa aloittaa historian ensimmäinen Wrestlemania, kuin Tito Santanana? Santana oli täydellinen mies openeriin. Yleisö rakasti tätä taitavaa painijaa, joka oli tässä vaiheessa ehkä uransa parhaimmassa iskussa. Harmi, ettei Santana koskaan noussut niin korkealle kuin hänen taitonsa ja potentiaalinsa olisi riittänyt. Santanan vastustaja tässä ensimmäisessä Wrestlemania-ottelussa oli salaperäinen The Executioner, joka oli todellisuudessa Buddy Rose. Ottelu ei saanut aikaa kovinkaan montaa minuuttia, mutta tämä kaksikko ja varsinkin Santana käyttivät ajan tyylikkäästi hyväkseen.
**+


King Kong Bundy vs. S.D. Jones
Toisena otteluna olikin sitten vuorossa tämä kuuluisa yhdeksän sekunnin ottelu, joka todellisuudessa kuitenkin kesti yli kaksikymmentä sekuntia. On kyllä vaikea ymmärtää, että mistä tuo yhdeksän sekuntia revittiin, mutta kyllähän se nyt tietenkin kuulostaa vakuuttavammalta. Tässä vaiheessahan Bundysta rakennettiin koko lafkan ykkösmonsteriheeliä. Special Delivery-parka.
DUD


Matt Borne vs. Ricky "The Dragon" Steamboat
Ricky Steamboat on kiistatta yksi kaikkien aikojen parhaista ja tässä vaiheessa hän oli vasta aloittamassa WWF-uraansa. WWF-faneille hän oli vielä jokseenkin tuntematon, vaikka olikin jo monta vuotta loistanut NWA-promootioissa. Hän sai vastaansa Matt Bornen, joka parhaiten tunnetaan 90-luvun puolelta ilkeänä Doink the Clow'nina. Borne muuten näytti hyvin vahvasti Eddie Gilbertiltä tässä vuoden '85-lookissaan. Ottelun tarkoitus oli periaatteessa esitellä Ricky Steamboat ja tehdä hänestä vahva. Borne oli vain vastaanottavana osapuolena. Vaikka tämä nyt melkein olikin pelkkä squash, niin kuitenkin ihan viihdyttävä sellainen.
**


Brutus Beefcake vs. David Sammartino
Mies, joka tunnetaan Hulk Hoganin parhaana kaverina ja tämän siivellä kulkijana, vastaan Bruno Sammartinon poika, joka ei ikipäivänä olisi päässyt WWF:ään ilman kuuluisaa isäänsä - kuulostaako hyvältä? Ei kuulosta, eikä tämä todellakaan sitä ollut. David Sammartino osasi tehdä liikkeitä, mutta ei oikeastaan mitään muuta. Hän teki liikkeitä liikkeiden perään ilman minkäänlaista ymmärrystä että mitä oli tekemässä, eikä hän osoittanut minkäänlaista karismaa. Hänen vastustajansa oli siis Brutus Beefcake, josta tulee ensimmäisenä mieleen sakset sekä kauheat WCW-ajat 90-luvulla. Täytyy kyllä sanoa, että hänellä oli tässä vaiheessa look kunnossa, eikä hän ollut aivan toivoton kehässäkään, vaikka olisi tietenkin tarvinnut paremman vastustajan kuin Sammartino Juniorin. Ottelu sai myös aivan liian paljon aikaa (itse asiassa enemmän kuin kolme edellistä yhteensä). Yleisöä taisi ottelua enemmän kiinnostaa Davidin kulmauksessa ollut Bruno, joka saikin ottelun jälkeen yleisön suorastaan räjähtämään, kun antoi nyrkkiensa heilua.
*-


WWF Intercontinental Championship
Greg "The Hammer" Valentine (c) vs. The Junkyard Dog
Show'n ensimmäisessä mestaruusottelussa IC-mestari Greg "The Hammer" Valentine sai vastaansa yhden 80-luvun alun suosituimmista painijoista The Junkyard Dog'n. JYD oli tässä vaiheessa edelleen hyvin suosittu ja hän oli fyysisestikin kohtuullisessa kunnossa, mutta parhaat päivänsä hän oli jo nähnyt. Ottelu ei edennyt missään vaiheessa oikein mihinkään, vaan äijät heiluttelivat nyrkkejään muutaman minuutin ajan ja välillä JYD puski mestaria päällään, kunnes ottelu päättyi. Hmph.
*+


WWF Tag Team Championship
The U.S. Express (c) vs. Nikolai Volkoff & The Iron Sheik
Ja heti perään nähtiin toinen mestaruusottelu, kun Amerikka kohtasi Iranin ja Neuvostoliiton! U.S. Express koostui siis kahdesta erittäin hyvästä painijasta, Barry Windhamista ja Mike Rotundosta. Tässä vaiheessa he olivat molemmat myös todella nuoria, Windham 24 ja Rotundo 27. He liikkuivat kehässä todella sulavasti ja ymmärsivät mitä tekivät. Haastajina tässä ottelussa toimi WWF:n kovin heel-joukkue, joten yleisö oli todella kuuma koko ottelun ajan. Ennen ottelua kuultiin ja nähtiin kuinka Volkoff laulaa lurautti miehekkäällä äänellään Neuvostoliiton kanssallislaulun. Ja yleisö buuasi kuin viimeistä päivää ja paiski roskaa kehään. Legendaarista. Itse ottelu oli painillisesti myös hyvin viihdyttävää, sillä mestareiden lisäksi myös The Iron Sheik oli edelleen hyvä kehässä. Kestoa matsilla ei hirveästi ollut, mutta se toimi silti erittäin hyvin ja myös kokeneet haastajat jaksoivat hyvin koko ottelun.
**½


$15,000 Body Slam Challenge
André The Giant vs. Big John Studd
Tässä ottelussa voittajaksi selviäisi se painija, joka ensin onnistuisi iskemään Body Slam'n toiselle. Jos André voittaisi, hän saisi tuon 15 000 dollaria, mutta jos Studd sen sijaan voittaisi, joutuisi ATG lopettamaan legendaarisen uransa. Ottelu oli oikeasti todella kauhea, eikä siinä tapahtunut yhtään mitään. Eikä tämä yleisöäkään tuntunut lopetusta lukuunottamatta kiinnostavan.
DUD


WWF Women's Championship
Leilani Kai (c) vs. Wendi Richter
Ensimmäisen Wrestlemanian toiseksi viimeisessä ottelussa oteltiin naisten mestaruudesta, kun tuore mestari Leilani Kai, The Fabulous Moolah kulmauksessaan, sai vastaansa Wendi Richterin, jonka kulmauksesta löytyi laulaja Cyndi Lauper. Naiset pyörivät ja hyörivät ympäri kehää, mutta eivät kuitenkaan todellisuudessa tehneet mitään. Loppuspotinkin he onnistuivat botchaamaan. Ärsyttävää oli myös se, että Richter tuntui unohtavan ottelun aikana, että hänen piti olla se babyface.
*


Hulk Hogan & Mr. T vs. "Rowdy" Roddy Piper & "Mr. Wonderfull" Paul Orndorff
Ja sitten olikin vuorossa suuri ja mahtava pääottelu, josta ei tähtivoimaa puuttunut. Kehäkuuluttajana toimi baseball-mies Billy Martin, kehän ulkopuolisena tuomarina toimi kaikkien aikojen kovin nyrkkeilijä Muhammed Ali ja kehäkelloa oli soittamassa legendaarinen Liberace. Hogan ja Mr. T olivat todellinen supertiimi, jonka suosio oli uskomaton. Tähän kun vielä lisättiin, että heidän apunaan oli Jimmy "Superfly" Snuka, joten yleisöllä ainakin riitti hurrattavaa. Tämä superjoukkue sai vastaansa supervihatun kolmikon, kun Piperin ja Orndorffin kulmauksessa oli "Cowboy" Bob Orton. Aikamoinen ME, vai mitä? Vaikka Orndorff oli ottelun ainoa huippupainija, niin kyllä tämä myös painillisesti toimi. Mr. T:kin suoriutui kehässä yllättävän hyvin. Loistava tunnelma, karismaattiset painijat ja hyvää peruspainia. Erittäin hyvä päätös ensimmäiselle Wrestlemanialle.
***

Ajattelin kokeilla antaa jokaisesta PPV:stä tähtiä tapahtuman suurimmille tähdille. Perustelut löytyvät matsien arvosteluista, tai sitten eivät löydy, muttan en niitä mitenkään erikseen ala perustelemaan.

*** Hulk Hogan
** Tito Santana
* Paul Orndorff

Ensimmäinen Wrestlemania ei tarjonnut painillisesti kovinkaan paljoa huippuhetkiä, mutta oli kuitenkin kokonaisuutena ihan viihdyttävä spektaakkeli.

No niin, nyt on projekti saatu alkuun ja seuraavaksi arvostelussa... hmph, joudun heti syömään sanani, sillä tällä hetkellä kokoelmistani ei löydykään The Wrestling Classicia, joten seuraavaksi arvostelussa onkin jo Wrestlemania II. Tulen arvostelemaan tuon TWC:n myöhemmin.

[nWo-Sting]

Katoinpa minäkin tänään Wrestlingiä eli vapaapainia tai showpainia no joo tajuatte te. eli tänään saapui postista DVD jonka näkemistä en vuosia sitten kiinnostanut yhtään koska vihasin Brock Lesnaria ja tässä jos missä Lesnarista tehdään niin helkarin OVER että.





ROYAL RUMBLE 2003

Tammikuun 19. 2003

Brock Lesnar vs Big Show

Eli tapahtuma potkaistiin käyntiin Royal Rumble karsinta ottelulla
ja pakko sanoa vaikka Big Show tämän ottelun jobbasikin ottelu oli mielenkiintoinen avaus. Lesnar Paiskoi Showta belly to belly suplexeilla. ja Big Show taas läpsi tuttuun tapaan isolla kämmenellän lesnaria kulmassa. ihan mukava loppu ja matsi yleensäkin.

World Tag team championship match
William Regal&Lance Storm vs Dudleyboyz

Ihan kelpo tag team matsi. mitään ihmettä tässä ei nähty mutta pakko sanoa että Lance Storm osoitti jälleen olevansa aivan loista joukkue painija ja Lancen ja Regalin joukkue oli loistava idea. ihan mukava täytematsi.

Stepdaughter vs Stepmother
Torrie Wilson vs Dawn Marie

Ei!!!!!!miksi tälläisiä matseja PPVssä. ymmärrän heterona että nuo kaksi ovat syötävän hyvännäköisiä mutta miksi kulutta aikaan johonkin tälläiseen roskaan jonka tarinakin oli todella outo ja ehkäpä jopa sairas. kysytte varmaan miksi? no mies kuolee sen takia sydäriin että nämä kaksi pääsevät painimaan. ehkäpä koko painihistorian oudoin syy saada matsi aikaan. eli ottelussa ei tapahtunut yhtään mitään paitsi jos ei lasketa sitä että torrien nänni näkyi yhdessä kohdassa.

World Heavyweight championship match
Triple h vs Scott Steiner

Tämä ottelu kieltämättä kiinnosti. Sillä Steiner oli niin kova nimi WCWn loppu aikoina niin pakkohan se oli ottaa selvää oliko hänestä haastamaan WWEn kovin jätkä. Ottelun alku oli mielenkiintoinen Steiner paiskoi suplexeja ja Steiner tuntui muutenkin hallitsevat ottelua. mutta sitten kun Triple H yritti väkisin saada itseään diskatuksi niin ottelusta meni maku. ja matsin loppua kohden yleisö Buuasi Steinerille vaikka kayfabessa hän oli face. jos ihan suoraan sanotaan niin Triple H veti tässä todella huonon matsin vaikka nämä sanat saattavat tuntua oudoilta koska HHH yleensä on koko illan paras otteluiden rakentaja mutta tässä huomattiin että tämä matsi ja tämä feudi oli todella epäonnistunut ja tämä jatkui vielä seuraavassa ppvssä no way outissa.

WWE championship match
Kurt Angle vs Chris Benoit

Onko WWEn historiassa näillä kahdella koskaan ollut huonoa ottelua nämä kaksi varastivat koko tapahtuman ja esim tämän ottelun ansiosta Benoit ansaitsee kunnioitukseni vaikka kaveri perheensä ja itsensä tappoikin. tämä ottelu lyhyiesti sanotuna on sitä mikä vapaapainissa on parasta. paljon tiukkoja tilanteita,kaksi samanvertaista ottelijaa,yhtä taitavia jne jne. Tälläiset ottelut= Instant Classic

30 man Royal Rumble Match

Royal Rumblet ovat aina hauskoja tai erittain hauskoja eikä 2003 vuonna onnistuttu ollenkaan huonosti. osanottajat olivat mielenkiintoisia.Jamal Rosey,Goldust,Bill Demott,Chris Nowinski,Tajiri ja tottakai mukana oli tulevia kuin sen hetkisiä huipputähtiä kuten John Cena,Batista,Rey Mysterio,Undertaker,Kane,Edge,HBK,Chris Jericho. Tommy Dreamer toi otteluun hauskan Hardcore hetken. paljon hauskoja eliminointeja. John Cena veti sisääntulon aikana 2 minuutin räpin tai beatin mikä tuo nyt on. voittaja tässä ottelussa oli liian ennalta arvattava. loppujen lopuksi todella viihdyttävä ottelu mutta 2002,1992 ja 2001 menee mielestäni tätä edelle ainakin.

Loppu tunnelmat olivat todella loistavat. tapahtuma piristi iltapäivääni. voin suositella tätä tapahtumaa ja tämän DVDtä kaikille joita kiinnostaa viihdyttävät paini tapahtumat.

[Supermac]

"What the World Has Come To"

Ja näin siirryttiinkin sitten vuoden verran eteenpäin. Wrestlemania II oli erikoinen tapaus, sillä se järjestettiin kolmessa eri kaupungissa. Ensimmäinen osa tuli New Yorkista, jossa selostajina toimivat Vince McMahon ja Susan St. James. Nykistä siirryttiin Chicagoon, jossa selostuspöydän takana istuivat Gorilla Monsoon, Gene Okerlund ja Kathy Lee Crosby. Viimeiset ottelut käytiin Los Angelesissa, jossa selostuskolmikkona toimivat Jesse Ventura, Alfred Hayes ja Elvira. Tämä idea ei ollut erityisen suuri menestys, eikä sitten onneksi ole toteutettu toistamiseen. Selotustiimit eivät myöskään oikein toimineet, varsinkin kun jokaisessa oli joku random-typykkä, joka ei ymmärtänyt mistään mitään.


"Mr. Wonderfull" Paul Orndorff vs. The Magnificent Muraco
Toisen Wrestlemanian opener ei yltänyt lähellekään ensimmäisen vastaavaa, vaikka tässäkin ottelussa oli yksi loistava painija. Paul Orndorff oli tässä vaiheessa kaikinpuolin yksi WWF:n kovimmista painijoista. Vielä ensimmäisessä Wrestlemaniassa Mr. Wonderfull oli tosiaan heel, mutta nyt hän otteli babyfacena. Hän sai vastaansa kohtalaisen pulskassa kunnossa olleen The Magnificen Muracon, joka otteli todella laiskasti. Orndorff teki paljon työtä, mutta Muraco ei myynyt mitään tippaakaan, joten vähän paha siinä on hyvää matsia saada aikaiseksi. Olisi ollut kiva nähdä Orndorff vähän suuremman luokan ottelussa, mutta eipä voi mitään. Ottelun lopetus oli aika hämärä.
*


WWF Intercontinental Championship
"Macho Man" Randy Savage (c) vs. George "The Animal" Steele
Toisessa ottelussa olikin sitten jo panoksena Intercontinental-mestaruus. IC-mestaruus olisi kyllä ansainnut oikean ottelun, eikä tälläistä komediapläjäystä, joka tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka pituutta oli todellisuudessa vain viitisen minuuttia. Tämä oli tosiaan Randy Savagen Wrestlemania-debyytti ja hän oli muutenkin uusi kasvo WWF:ssä, eikä hän ollut IC-mestaruuttakaan vielä ehtinyt pitää hallussaan kuukautta pidempään. Savagen kulmauksessa oli tietenkin Miss Elizabeth, johon Macho Manin haastaja George The Animal oli ihastunut. Tämä koko Savage/Elizabeth/Steele-kuvio tuntui jatkuvan ikuisuuden, mutta kyllä se yleisöön vaikutti uppoavan. Kuten jo tuli sanottua, niin ottelun taso oli erittäin matala, vaikka Savage tekikin kovasti työtä. Steelen osasta tuskin tarvitsee enempää mainita.
+


George Wells vs. Jake "The Snake" Roberts
Jake Roberts teki WWF-debyyttinsä samoihin aikoihin edellisen matsin Savagen kanssa. The Snake ei kuitenkaan kerännyt lähellekään samanlaisia reaktioita kuin Macho Man. Yleisö oli itse asiassa koko ottelun ajan varsin hiljainen. Robertsin vastustajasta minulla ei ole minkäänlaista hajua Wikipedia-artikkelia lukuunottamatta. Wells kuitenkin esitti muutaman ihan näpsäkän liikkeen, mutta muuten ottelu olikin sitten Robertsin show. Ihan kivaa painia tämä oli, vaikkei kesto jälleen jäikin hyvin lyhyeksi.
*½


Boxing Match
Mr. T vs. "Rowdy" Roddy Piper
Sitten olikin vuorossa New Yorkin osan ME, joka oli todellakin nyrkkeilyottelu. Itse pidän nyrkkeilystä, mutta huono nyrkkeilyottelu on miljoona kertaa huonompi kuin huono painiottelu. Ja nyt kaksi ei-oikeaa-nyrkkeilijää matsaavat toisiaan vastaan montaa erää kestävässä huonossa feikkinyrkkeilyottelussa. Argh. Tämä oli oikeasti ihan helevetin tylsää katsottavaa. Tttelun rakentaminenhan jo periaatteessa aloitettiin ennen ensimmäistä Wrestlemaniaa, jossa tämä kaksikko otteli pääottelussa. Vuoden kestänyt rakentelu ja lopputulos on tälläinen pannukakku. Mr. T ei ollut enää niin kova jätkä tämän ottelun jälkeen.
DUD


WWF Women's Championship
The Fabulous Moolah (c) vs. Velvet McIntyre
Illan toinen mestaruusottelu käytiin nähden kahden hyvän naispainijan välillä. Moolah oli vuonna 1986 jo 62-vuotias, mutta liikkui kehässä edelleen kuin parikymppinen. McIntyre on minulle aika tuntematon painija, mutta näkemäni perusteella hän oli WWF:n naisrosterin paremmasta päästä. Tämän ottelun pituudeksi tuli hurjat 59 sekuntia, mutta eipä tuota aikaa juuri mitenkään olisi voinut paremmin käyttää.
*


Flag Match
Corporal Kirchner vs. Nikolai Volkoff
Ja sitten siirrytään taas DUD-osastolle. Mitä Wrestlemania olisikaan ilman Amerikka vs. Ilkeä maa-asetelmaa? Ensimmäisessä Wrestlemaniassa Nikolai Volkoff oli mukana tapahtuman toiseksi parhaassa ottelussa, mutta tuolloin hän oli kehässä kolmen itseään paremman painijan kanssa. Nyt Volkoff sai vastaansa umpisurkean ja toooodella vihreän Corporal Kirchnerin. Ja tällä kertaa Nikolai ei saanut edes esittää kansallislaulua loppuun asti, hmph. Vaikka tuossa ylhäällä lukeekin "Flag Match", niin tämä ei todellisuudessa ollut sellainen. Lippuottelun tästä teki se, että se kumpi voittaisi tämän aivan normaalin ottelun, saisi ottelun jälkeen heiluttaa maansa lippua. Aika lamea. Ottelulla oli kestoa hurjat puolitoista minuuttia, mutta eipä tätä kyllä kauempaa olisi jaksanut katsoakaan.
DUD

Twenty-man battle royal
Jimbo Covert (Chicago Bears), Pedro Morales, Tony Atlas, Ted Arcidi, Harvey Martin (Dallas Cowboys), “Golden Boy” Dan Spivey, Hillbilly Jim, King Tonga, The Iron Sheik, Ernie Holmes (Pittsburgh Steelers), B. Brian Blair, “Jumpin” Jim Brunzell, Big John Studd, Bill Fralic (Atlanta Falcons), Bret “Hitman” Hart, Jim “The Anvil” Neidhart, Russ Francis (San Francisco 49ers), Bruno Sammartino, William “The Refrigerator” Perry (Chicago Bears), Andre The Giant
Sitten olikin vuorossa battle royal, jossa WWF:n painijoiden lisäksi menossa mukana oli NFL-pelaajia. Tälläisessä matsityypissä oli uskottavaa, että nämä "futiksen" pelaajat pärjäsivät melkeinpä tasaväkisesti painijoiden kanssa. Tätä matsia oltiin hieman rakennettu arvuuttelemalla, että kummat ovat kovempia jätkiä, painijat vai futaajat, mutta ei se kyllä itse matsissa lopulta näkynyt. Tämä oli kuitenkin ehdottomasti cardin viihdyttävin ottelu tähän mennessä. Perushyvä battle royal.
**


WWF Tag Team Championship
The Dream Team (c) vs. The British Bulldogs
Dodii! Nyt päästiin vihdoin ja viimein otteluun, joka oli aivan oikeasti erittäin hyvä! The Dream Team, jonka muodostivat Brutus Beefcake ja Greg "The Hammer" Valentine, voittivat tag-mestaruudet vuoden '85 kesällä, joten heidän mestaruuskautensa oli tässä vaiheessa kestänyt jo lähes kahdeksan kuukautta. Dynamite Kid'n ja Davey Boy Smith'n muodostama The British Bulldogs-joukkue oli yksi maailman kovimmista joukkueista 80-luvulla. He olivat epäonnistuneesti haastaneet Valentinen ja Beefcaken jo kaksi kertaa mestaruuksista, mutta mestarit lupasivat heille vielä kolmannen mahdollisuuden. Mutta se tulisi olemaan viimeinen.

Davey Boy ja DK olivat molemmat fyysisesti varmaan elämänsä parhaassa kunnossa ja heidän kehätyöskentelynsä oli yksinkertaisesti loistavuutta. Davey painoi tässä vaiheessa varmaankin toistakymmentä kiloa vähemmän kuin singles-pushinsa aikoina. Britin tekivät periaatteessa kaiken työn ottelussa ja mestarit yrittivät pysyä mukana. Erikoista tässä ottelussa oli se, että se ei missään vaiheessa mennyt perinteisen tag-ottelun kaavan mukaan. Tässä ei nähty babyfacen eristämistä, ei hot-tagia, ei tuomarin seläntakana fuskaamista, ei vaihtoja joita tuomari ei nähnyt,. Todella mukavaa vaihtelua tälläinen. Ottelun lopetuskin oli yllättävä ja kaavasta poikkeava.
****-


Hercules Hernandez vs. Ricky "The Dragon" Steamboat
Ensimmäisessä Wrestlemaniassa Steamboat pääsi esittelemään taitojaan Matt Bornea vastaan. Nyt Bornen rooliin joutui / pääsi Hercules Hernandez. Nyt Steamboat oli jo selvästi suositumpi WWF-fanien silmissä ja yleisö olikin mukavasti ottelussa mukana. The Dragonin hallintajaksot olivat viihdyttävää katsottavaa, mutta Hernandez ei oikein tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tehdä, kun tuli hänen vuoronsa kontrolloida. Onneksi ensin mainittuja jaksoja oli ottelussa enemmän. Aikalailla samaa tasoa Steamboatin ensimmäinen 'Mania-ottelun kanssa.
**


"Adorable" Adrian Adonis vs. Uncle Elmer
Täytyy heti aluksi sanoa, että hävettää oikein, että olin aikaisemmin "tuominnut" Adoniksen huonoksi painijaksi tämän kauhean Adorable-aikansa takia. Olen viime aikoina katsellut aika paljonkin hänen otteluitaan ennen WWF-uraa ja hänhän oli aivan loistava painija. Tietenkin tämä sama tapahtui monien muidenkin painijoiden kohdalla, että WWF:ssä ei päässyt gimmickin tai muiden rajoitusten takia näyttämään todellista osaamistaan, mutta Adoniksen kohdalla tämä korostui ehkä enemmän kuin kenenkään muun. AA:n gimmick WWF:ssä oli, että hän pukeutui naiseksi... en edes halua tietää enempää tästä asiasta. Mutta joo, Adonis sai vastaansa Eno Elmerin, 50-vuotiaan maalaisjuntin joka ei ainakaan tässä vaiheessa uraansa pystynyt enää mihinkään kehässä. Hirveää, onneksi oli edes lyhyt.
DUD


The Funk Brothers vs. The Junkyard Dog & Tito Santana
Ennen illan pääottelua nähtiin vielä mielenkiintoinen joukkueottelu. Funkin veljekset, Terry ja Dory Jr. (joka paini jostain syystä WWF:ssä nimellä Hoss) olivat 70-luvulla aivan maailman kärkipainijoita. Vuonna 1986 molemmat olivat jo yli nelikymmpisiä veteraaneja (jotka kuitenkin vielä kaksikymmentä vuotta myöhemminkin painivat enemmän tai vähemmän aktiivisesti). Terry muutti uransa aikana painityylinsä teknisestä painista (hardcore) brawlaukseen, mutta Dory sen sijaan keskittyi aikalailla koko uransa mattopainiin. Tässä ottelussa kumpikaan Funk ei kuitenkaan mattopainia esittänyt, vaan molemmat keskittyivät lähinnä nyrkkien heiluttamiseen. Vastaansa Funkin veljespari sai loistavan Tito Santanan sekä hidastuneen Junkyard Dog'n. Yleisö rakasti hyviksiä ja vihasi pahiksia, eli siis perusasiat olivat kunnossa. Ihan kiva perusottelu tästä myös loppujen lopuksi tuli.
**


Steel Cage match for the WWF Championship
Hulk Hogan (c) vs. King Kong Bundy
Ja sitten, vihdoin ja viimein illan odotettu pääottelu, jossa Hulk Hogan puolustaa mestaruuttaan... King Kong Bundya vastaan. No joo, itse asiassa King Kong Bundy liikkui ja muutenkin esiintyi paremmin kehässä kuin suurin osa WWF:n muista yli 200-kiloisista kavereista, mutta se nyt ei mikään erityisen hieno meriitti ole. Tarina matsissa oli se, että Bundy oli tuhonnut isolla ruhollaan Hoganin kylkiluut puolitoista kuukautta ennen 'Maniaa, ja lääkäreiden mukaan Hulk ei saisi painia, koska sillä voisi olla vakavat seuraamukset. Ottelulla oli siis perushyvä tarina taustalla. Harmi vain, että Hogan unohti ottelun aikana täysin, että hänen piti olla lähes painikyvyttömässä kunnossa. Noh, mitäs pienistä... eihän sitä oltu montaa viikkoa edes hypetetty. Matsi oli kuitenkin loppujen lopuksi ihan toimiva, kun Bundy todellakin yritti aina mahdollisuuden tullen poistua häkistä. Lisäksi häkkiä käytettiin myös muutamaan otteeseen hyvin hyödyksi aseena. Ja yleisö oli tietenkin todella kuuma, kun oli Hoganista kyse.
**

*** Dynamite Kid
** Davey Boy Smith
* Ricky Steamboat

WWF halusi ylittää ensimmäisen Wrestlemanian, mutta ei kuitenkaan siinä onnistunut. Kolmen kaupungin välillä vaihtelu ei sujunut todellakaan ongelmitta. Missään vaiheessa ei päästy samanlaiseen tunnelmaan kuin ensimmäisessä 'Maniassa. Itse matsien tasossa ei nyt mitään suurta muutosta ollut, paitsi että tässä nähtiin yksi upea ottelu.

Seuraavaksi Wrestlemania III.

[Kenitys]

Hehe, jännää huomata useampienkin nyt innostuneen tommoisen tietyn aikakauden tapahtumien arvosteluista, mutta hyväpä asia tuo vain on :) Näitä on oikein piristävä lukea. Erityisesti plussaa Supermacille, itsekin kun on tullut aikoinaan kaikki WM:t, SurSerit ja Rumblet katsottua. Aika kova homma tuossa, mutta toivottavasti jaksat pitkään noita arvosteluja kirjoittaa. Kun tapahtumia on tullut enemmän, odotan jonkinlaista kokonaistähtipörssiä!

[nWo-Sting]

Itse nostan hattua teille kaikille jotka jaksavat näitä arvosteluja tehdä meidän muiden iloksi. varsinkin esim sinä kenitys teet Paljon työtä että saat raapustettua näitä arvosteluja.

[Supermac]

Ja taas sitä mennään.


"Bigger! Better! Badder!"
Selostajina toimivat jälleen WM II:n kauheiden sekaparien Gorilla Monsoon ja Jesse "The Body" Ventura. Oh yeah.


"Cowboy" Bob Orton & The Magnificent Muraco vs. The Can-Am Connection
Vuoden 1987 ja samalla kolmas Wrestlemania aloitettiin joukkueottelulla, jossa kokeneet Bob Orton ja Don Muraco saivat vastaansa nuoruuden intoa uhkuneen Rick Martelin ja Tom Zenkin kaksikon. Tämä oli Randy Ortonin isäpapan kolmas Wrestlemania-esiintyminen, mutta vasta ensimmäinen, jossa hän pääsi ottelemaan. Muraco vaikutti tällä kertaa olevan paljon paremmassa kunnossa kuin edellisessä Wrestlemaniassa ja tällä kertaa hän jopa oikeasti teki kehässäkin jotain! Martel ja Zenk sen sijaan olivat kaksi erittäin hyvää painijaa, joiden yhteistyö toimi oikein mainiosti. Varsinkin Martelista itse pidän todella paljon. Ottelu oli varsin hyvä ja teki juuri sen mitä openerin kuuluukin - sytytti yleisön. Tätä oli katsellut paljon pidempäänkin, mutta ei kannata valittaa, sillä lähes kuusi minuuttia kestoa oli näiden ensimmäisten Wrestlemanioiden mittapuulla pitkä matsi.
**½


Billy Jack Haynes vs. Hercules
Sitten olikin vuorossa ottelu, joka ei etukäteen hirveästi innostanut. Hercules ei todellakaan ollut hyvä painia, vaikka Steamboatin kanssa edellisessä 'Maniassa vetikin ihan kivan ottelun. Billy Jack Haynes oli minulle aivan tuntematon kaveri. Tällä ottelulla oli oikeasti jopa taustatarinaa, sillä tässä taisteltiin siitä, että kumpi tästä kaksikosta on "real master of the full nelson". Molemmat siis yrittivät tietenkin tasaisin väliajoin lukita toisen full nelsoniin. Matsin taso oli loppujen lopuksi yllättävänkin korkea ja Haynes todisti olevansa ainakin parempi painija kuin vastustajaansa. Lopetus kyllä sukkasi.
*½


Hillbilly Jim, The Haiti Kid & Little Beaver vs. King Kong Bundy, Little Tokyo & Lord Littlebrook
Ja sitten päästiinkin hassuttelemaan oikein kunnolla, kun Hillbilly Jim ja King Kong Bundy ottivat yhteen - kääpiöitä pareinaan! Näistä kääpiöistä en juuri mitään osaa kertoa, paitsi että Lord Littlebrook taitaa olla jonkinlainen legenda kääpiöpainin saralla. En itse ole erityisemmin kääpiöpainin ystävä (onko sellaisia edes olemassa), joten eipä tämä matsi hirveästi napannut. Ottelussa oli sääntönä, että kääpiöt painivat kääpiöitä vastaan ja Bundy ja Hillbilly ainoastaan toisiaan vastaan. Tämä sääntö tai enemmänkin sen rikkominen johti ottelun lopetukseen. Loppujen lopuksi tämäkin ottelu yllätti positiivisesti, sillä se pidettiin lyhyenä ja kääpiöt hoitivat roolinsa mallikkaasti. Bundyn Wrestlemania-ura oli tähän mennessä varsin mielenkiintoinen: 20 sekunnin squash-voitto, main event-ottelu ja nyt matsausta kääpiöiden kanssa.
*


Loser must bow match
"The King of Wrestling" Harley Race vs. The Junkyard Dog
Harley Race voitti vuoden '86 King of the Ring-turnauksen ja alkoi sen jälkeen käyttää lisänimeä "The King of Wrestling". Lisäksi Race vaati aina otteluitensa jälkeen, että hänen vastustajansa polvistuvat ja kumartavat hänelle. Nyt Harley sai vastustajakseen The Junkyard Dog'n, joka ei hyväksynyt tämän kumarrusvaatimuksia. Niinpä siis päädyttiin tähän otteluun, jonka häviäjän olisi pakko ottelun jälkeen kumartaa toiselle. Harley Racen ura oli tässä vaiheessa kestänyt jo yli 25 vuotta, joten kyseessä oli todella kokenut painija. Tämä 9-kertainen maailmanmestari oli nähnyt parhaat päivänsä jo monia vuosia sitten. JYD:stä olenkin jo aika paljon puhunut, mutta sanotaan nyt vaikka sen verran, että hänen mahansa oli taas vuoden aikana kasvanut valtavasti. Tämä olisi varmasti ollut kova matsi esimerkiksi vuonna 1980, mutta nyt se jäi tooodella vaisuksi ja tylsäksi. Ainoa positiivinen asia oli Racen tyylikäs liikkeiden myyminen.
½


The Dream Team vs. The Fabulous Rougeaus
Ja sitten illan toiseen 2 vs. 2-otteluun, jossa pari vuotta koossa ollut Brutus Beefcaken ja Greg Valentinen muodostama The Dream Team veteli viimeisiään. Tämän matsin pääasiallinen tarkoitus olikin saada käännettyä toinen DT:n jäsenistä. Heitä vastaan asettuivat ranskalaiset Rougeaun veljekset, joita ainakin minun oli vaikea hyväksyä hyviksinä. Eikä yleisökään tästä ottelusta varsinaisesti innostunut. Perusjoukkueottelu, josta ei oikeasti ole oikein mitään sanottavaa.
*+


Hair vs. Hair match
"Adorable" Adrian Adonis vs. "Rowdy" Roddy Piper
Tämän ottelun piti olla Roddy Piperin viimeinen ottelu ennen eläkkeelle siirtymistä. No joo, kyllähän se eläke taisi pari vuotta kestää. Ja about parikymmentä vuotta eteenpäin niin Piper oli tag-mestari WWE:ssä. Ovat nämä eläköitymiset wrestlingissä kyllä hienoja. Adoniksesta kerroinkin jo viime arvostelussa jonkin verran, mutta täytyy sanoa, että nyt hän oli kyllä päästänyt itseensä todella huonoon kuntoon. Tuollainen massa olisi jo estänyt Adonista esittämästtä hyvää painia, mutta mitäpä sillä on väliä, kun hänen gimmickinsä teki jo saman asian. Tämä feudi lähti liikkeelle siitä, kun Piperin isännöimä Piper's Pit korvattiin Adoniksen The Flower Shop'lla. Tämähän ei tietenkään sopinut Piperille, vaan hän antoi suunsa käydä. Mutta joo, Roddy oli aivan hemmetin over, joka tietenkin tarkoitti sitä, että ottelussa ei paljoa hiljaisia hetkiä nähty. Ottelun varsinainen painillinen anti jäi aika pieneksi, mutta kyllä tämä kuitenkin ihan viihdyttävää katsottavaa oli.
**-


The British Bulldogs & Tito Santana vs. The Hart Foundation & Danny Davis
Sitten päästiinkiin otteluun, jonka nimilista aivan käsittämättömän kova. The British Bulldogs ja The Hart Foundation olivat WWF:n kovimmat joukkueet, ja kun tähän vielä lisätään Tito Santana, niin huhhuh. Danny Davis ei ollut painimielessä lähelläkään muiden osaanottajien tasoa, mutta hänellä oli todella tärkeä rooli matsin buildissa. Davis oli tuomari, mutta ei aivan tavallinen sellainen vaan enemmänkin 80-luvun Nick Patrick. Hän siis suosi tuomaroidessaan heelejä, kuten esimerkiksi juuri The Hart Foundationia. Tämä suosiminen johti siihen, että Bret ja The Anvil onnistuivat voittamaan tag-vyöt Bulldogeilta. Bulldogeilla oli siis kana kynittävänä herra Davisin kanssa. Mutta siis, eihän tälläinen ottelu voi epäonnistua, kun aikaakin annettiin kohtalaisesti. Erittäin hyvää painia molemmilta joukkueilta. Parempi tämä tietenkin olisi ollut, jos kehässä olisivat olleet ainoastaan Bulldogit ja Hart Foundation. Mutta ei siitä sen enempää, sillä tämäkin todellakin toimi näinkin.
***


Butch Reed vs. Koko B. Ware
Hoh, en kyllä edes muistanut, että Butch Reed paini WWF:ssä. Hänen aikansa Vince McMahonin alaisuudessa ei siis ollut kovinkaan muistettava. Itse muistan Reedin parhaiten Doom-tiimistä yhdessä Ron Simmonsin kanssa. Koko B. Ware on monille varmasti tuttu joukkueesta Owen Hartin kanssa. Molemmat olivat tässä vaiheessa aika tuntemattomia painijoita WWF:n faneille, joten yleisöä tämä ei hirveästi kiinnostanut. Muutenkin tämä ottelu oli niin täyttömatsi kuin vaan voi olla. Ei tässä oikein tapahtunut yhtään mitään. Plääh.
½


WWF Intercontinental Championship
"Macho Man" Randy Savage (c) vs. Ricky "The Dragon" Steamboat
Wrestlemania III muistetaan kahdesta legendaarisesta kohtaamisesta. Toisille tulee ensimmäisenä mieleen Hogan-André ja toisille tämä uskomaton Intercontinental-mestaruusottelu. Savagen mestaruuskausi oli kestänyt jo yli 400 päivää ja nyt hän sai vastaansa suureen suosioon nousseen Ricky Steamboatin. Tämä kaksikko kohtasi toisensa jo useaa kuukautta aikaisemmin ottelussa, joka päättyi siihen, että Macho Man teloi The Dragonin kehäkellolla sairaalakuntoon. Ricky joutui todella pitkälle sairauslomalle, mutta nyt hän oli valmiina kohtaamaan Savagen jälleen kerran. Macho Manin kulmauksesta löytyi tietenkin Miss Elizabeth ja Steamboatin kulmauksessa oli aina niin ihanan karvainen George "The Animal" Steele. Tämä on kiistatta yksi kaikkien aikojen kovimmista otteluista, mitä WWE-kehässä on koskaan käyty. Matsin rakenne on täydellisyyttä hipova ja kaikki "jaksot" vievät tarinaa eteenpäin. Jännitys nousee tasaisesti loppua kohti ja ottelun ratkaisu tulee juuri oikeaan aikaan. Matsissa ei myöskään ole mitään turhaa, vaan koko varttitunti käytetään täydellisesti hyödyksi. Jos et ole nähnyt tätä ottelua - katso se.
*****


Jake "The Snake" Roberts vs. The Honky Tonk Man
Jake Robertsilla ja Honky Tonk Manilla oli hieman vaikea tehtävä mennä painimaan heti sen jälkeen, kun yleisö oli nähnyt yhden kaikkien aikojen otteluista. Vastakkain oli kaksi karismaattista painijaa, jotka osasivat asiansa myös kehässä. Tämä ei kuitenkaan näkynyt tässä ottelussa, sillä se oli aivan helevetin tylsä. Matsi ei edennyt missään vaiheessa mihinkään, vaan se junnasi alusta loppuun paikallaan. Tylsää, tylsää, tylsää. Hyi.
½


Nikolai Volkoff & The Iron Sheik vs. The Killer Bees
Ja vielä ennen kaikkien aikojen suurinta ottelua kehään saapuivat Ilkeiden Maiden edustajat, Nikolai Volkoff ja The Iron Sheik. Nyt kun on (jälleen) näitä ensimmäisiä Wrestlemanioita tullut katseltua, niin olen alkanut markittamaan entistä enemmän tätä hienoa kaksikkoa. Tälläkään kertaa Volkoff ei saanut esittää lauluaan loppuun asti, hmph. Heidän vastustajinaan toimivat Brian B. Blair ja "Jumpin" Jim Brunzell, jotka olivat aika tuntemattomia suurelle yleisölle. Yleisö oli kyllä tietenkin vahvasti The Killer Bees'n puolella, kun heillä vastassa olivat Volkoffin ja Sheikin kaltaiset superheelit. Ottelu oli laadultaan itse asiassa yllättävänkin hyvä. Oikein kiva tag-ottelu.
**+


WWF Championship
Hulk Hogan (c) vs. André The Giant
Ja sitten päästiin kaikkien aikojen suurimman painitapahtuman suureen ja mahtavaan pääotteluun. Tätä matsia oltiin hypetetty, hypetetty ja hypetetty. Jokaikinen WWF-fani halusi nähdä tämän ottelun. André ja Hogan olivat kayfabessa parhaita kavereita, kunnes The Giantia alkoi harmittamaan se, että Hogan sai kaiken kunnian, eikä André ollut koskaan saanut edes mestaruusottelua. ATG oli kaiken lisäksi ollut voittamaton 15 vuotta. Lopulta André haastoi Hoganin mestaruusotteluun ja pian tämän jälkeen teki heel-turnin. Andrén heeliyttä vahvistettiin, kun hänen Bobby "The Brain" Heenan ryhtyi toimimaan hänen managerinaan. Ja voi sitä buuausten ja roskan määrää, kun ATG ja The Brain saapuivat kehään. Uskomatonta. Kuten myös Hoganin saama aivan toisenlainen reaktio. Ja sitten Gorilla Monsoon heitti legendaarisen laininsa, "It's the irresistible force meeting the immovable object.", ja ottelu oli valmis alkamaan... niin no, sehän oli ihan p**ka, joten ei puhuta siitä sen enempää. Mutta siis, tämä tarjosi katsojille juuri sen mitä halusivat. Täydellinen päätös Wrestlemanialle.
**

*** Ricky Steamboat
** Randy Savage
* Hulk Hogan

Kaikkien aikojen suurin wrestlingtapahtuma lunasti lupauksensa ja ownasi kaksi ensimmäistä 'Maniaa totaalisesti (varsinkin II:n). Hieno show.

[Jäbä]

Joo, ei tuppaa löytyä 2002 vuoden NWO:sta materiaalia paljoa, eikä vuodelta muutenkaan. Joskus ehkä jatkan sitä projektia. Tarkistukset olen tehnyt pikaisesti PPV:iden löytyvyyden suhteen, ja 1992 WWF:llä oli vain neljä PPV:tä, katsottuani arvostelen ne. Urakka on hieman pienempi ja tuolla ajalla on paljon kiinnostavia painijoita, esim. HBK, UT, Million Dollar Man, DBS, Savage, Hennig, Hogan, Jannetty ja Hartit, joista etenkin suuri ja mahtava Owen. Jos jaksaisi/onnistuisi jokaisen neljän PPV:n katsoa ja sitten tosiaan arvostella. Asteikkona käytän Kamala/Heikko/Kelvollinen/Hyvä/Todella hyvä/Mahtava-asteikkoani. Asteikossa korvasin Mainion Todella hyvällä. Tapahtumasta annan sitten taas plussia ja miinuksia painijoille.



WWF Royal Rumble 1992

The New Hart Foundation (Owen Hart & Jim Neidhart) vs. The Orient Express (Tanaka & Kato w/ Mr. Fuji)
Olipa hiton kova avaus illalle. Owen Hart itse ja hyvä tag-painija Jim Neidhart kohtasivat (Pat) Tanakan ja Simon Diamondina ehkä paremmin tunnetun Katon. Odotin ottelua vesi kielellä, ja sen pitkä kesto oli mehevä yllätys. Joukkuepainia parhaillaan, roimalla jännityksellä, kestolla ja taitopainilla. Aploodit tälle. Tämän ajan PPV:eihin tutustuessa odotinkin upeita näyttöjä panostetulta joukkuedivarilta. ; ) Mainiota!
Arvosana: ****
Kesto:

Spoiler: näytä

17:18

Roddy Piper vs. The Mountie(c) For WWE Intercontinental Championship
Olivatpa muuten Hot Rodin promot sekä ennen että jälkeen ottelun kovia. No, sehän onkin Piper. The Mountie on minulle melko uusi tapaus, varsin vekkuli hepulta näytti. Kehässä hän tuon melko lyhyehkön ajan aikana näytti ihan kelpo tapaukselta. Meno oli joka minuutin kyllä hyvää, ja etenkin Piperin otteita oli mukava nähdä. Hieno mies se Roddy. Pari lisäminuuttia tälle lisää ja toiseksi viimeiseltä ( :S ) ottelulta niitä pois olisi ollut nannaa. Hyvää oli meno sen mitä kesti.
Arvosana: **½
Kesto:

Spoiler: näytä

05:22

The Beverly Brothers (w/ The Genius) vs. The Bushwhackers (w/ Jamison)
Taas sitä pukkaa joukkueottelua. No mikäs siinä. Bushwhackerseiltä olen varmaan jotain matskua joskus jossain hitusen nähnyt, tutuilta näyttivät miehet. Beverlyn veljekset olivat puolestaan uusi tuttavuus, ja Genius oli ihan hulvaton. Hauskat asusteet kolmikolla. Ottelu yllätti kestollansa, mutta ei se mitään huonoa ollut, ei. Tosin ei se miksikään sykähdyttäväksikään noussut. Perusmenevä joukkueottelu.
Arvosana: **½
Kesto:

Spoiler: näytä

14:56

The Natural Disasters (w/ Jimmy Hart) vs. The Legion Of Doom(c) For WWF Tag Team Championship
Öh, joo. Tästä jo puhuinkin. Olipa ällöttävä ottelu. John ''Earthquake'' Tenta ja ''The Shock-f'n-Master'' Typhoon. Olipa tämän katsominen tuskaa. Niin tuskaa, ettei tästä jaksa edes paljoa sanoa. Disastersien kehätyöskentely oli kerrassaan hirvittävää. Jos yhden tähden silti antaisi säälinä LOD:n hienon joukkuetyöskentelyn ansiosta.
Arvosana: *
Kesto:

Spoiler: näytä

09:24

Royal Rumble Match For WWF Championship
Hoganin promo ennen matsia oli muuten hyvä. Uu jeah, sitten paljon ylistetty ja omaltakin kohdalta jo kerran nähty Royal Rumble. Ja olipahan se suorastaan eeppinen, paras Royal-v***n-Rumble ottelun historiassa. Ehdoton klassikko! Rumble-matsit onnistuessaan ovat todella viihdyttävää seurattavaa. Toisin kuin usein Rumbleissa, tämä oli varsinaista tykitystä koko ajan, eikä tylsää tullut. Heti alku sai ihon kananlihalle, kun kaksi markitukseni kohdetta, The British Bulldog ja Ted DiBiase aloittivat kehässä. ''Juhlahumu'' sen kuin nousi kolmannesta kehään astujasta, itse Nature Boysta. Ottelu oli todellakin upea ja oli hienoa katsella monia painijoita, joista pidän suuresti. Lopussa meno oli oikein jännittävää, ja voittaja miellytti.
Arvosana: *****
Kesto:

Spoiler: näytä

1:02:02

Yhteenvedon aika. Yksi klassikko, yksi loistava ottelu, yksi hyvä, kaksi kelvollista ja yksi heikko matsi. Kokonaisuus ehdottoman tasokas, PPV oli todella hyvä. PPV:ssä kun klassikko nähtiin, sekin nostaa kokonaisuutta ja tapahtumasta jäänyttä kuvaa suuresti. Ja niin tekee myös suuren spektaakkelin tuntu. PPV:n suurin vakuuttaja on minulle aika selvä, sen jälkeen monta miestä aika tasaisesti, että se oli vähän vaikeaa. Miinusta ei tehnyt mieli antaa kuin kahdelle miehelle.

Otteluiden arvosanojen keskiarvo: 3,0
Arvosana PPV'lle: Todella hyvä

+++Ric Flair
++The New Foundation
+The Orient Express

---Earthquake
--Typhoon

WWF PPV-Ranking 1992
1. Royal Rumble - Todella hyvä

MOTYC-lista (WWF-PPV:t 1992)
Royal Rumble Match @ Royal Rumble | *****

Kokonaisranking kaikista arvosteluistani:
1. WWE WrestleMania 19 - Mahtava
2. WWE WrestleMania 21 - Todella hyvä
3. WWF Royal Rumble 1992 - Todella hyvä
4. WWF Royal Rumble 2002 - Hyvä
5. Dragon Gate USA: Enter The Dragon - Kelvollinen
6. SummerSlam 2006 - Kelvollinen

[nWo-Sting]

Omistin jossain vaiheessa Tagged classics levyn jossa oli mukana Royal Rumble 1992. Todella mahtava tapahtuma, yksi 90 luvun parhaista ppvstä kun katsoo kokonaisuutta. Royal Rumble ottelu on toinen suosikkini vaan 2002 Royal Rumble menee tuon ohi.

[Jäbä]

WrestleMania 8 katsottu.



WrestleMania 8

Shawn Michaels (w/ Sensational Sherri) vs. El Matador
Tasokas opener pistettiin pöytään. HBK:ta toki katselin innolla, ja Santana on vaikuttanut ihan hyvältä. Tuo El Matador-hahmo vaikutti mielenkiintoiselta. Kun katsoo korttia, tämä oli juuri hyvä valinta avaamaan ilta otteluiden osalta. Hyvää ja suht vauhdikasta menoa ympäri ottelun, ja painin taso pysyi koko ajan melko korkealla. Sherri veti todella hienosti managerin roolin, ja HBK kusipäisillä ilmeillä ja eleillään oli kultaa. Lopetus oli suht yllättävä ja oikein näppärä päätös mainiolle ottelulle.
Arvosana: ***½
Kesto:

Spoiler: näytä

10:39

The Undertaker (w/ Paul Bearer) vs. Jake ''The Snake'' Roberts
Jeah, Undertakeria. Hän tosiaan kohtasi Robertsin, ja sisääntulo oli hieno, vaikkakin se ei ollut mitään erikoista Undertakeria. Kummastakin näistä pidän (etenkin Teikkeristä), mutta otteluhan ei pituuddella mässäillyt, eikä tämä ehtinyt ihmeitä näyttää. Kelpo brawlausta ympäri ottelun, ja lopetus oli varsin viihdyttävä tapaus. Menevä ottelu.
Arvosana: **+
Kesto:

Spoiler: näytä

06:36

Bret Hart vs. Roddy Piper(c) For The WWF Intercontinental Championship
Nyt päästiin sitten todellakin asiaan! Ottelua edeltänyt segmentti haastattelupisteellä rokkasi Hot Rodin mahtavan rääkymisen ansiosta. Piperin temppuilu ottelussa oli ehtaa tavaraa, niin hiton hyvä heel. Loistavia otteita kummaltakin, ja Bretin bleidaus oli varsin cool. Lopun kehäkellosekoilut olivat myöskin ihan viihdyttäviä lisiä matsiin. Lopetus se oli tässäkin upea ja näppärä. Yksi parhaita IC-mestaruusotteluita koskaan on tässä. Ei paras, eräät kaksi ovat melko omassa luokassansa, mutta hieno ottelu oli.
Arvosana: ****½
Kesto:

Spoiler: näytä

13:50

The Big Boss Man, Virgil, Sgt. Slaughter & Jim Duggan vs. The Nasty Boys, Repo Man & The Mountie
Voihan, miksi tällaista viihdytysarvoltakin epäonnistunutta täytettä pitää tunkea PPV:hen. Arrgh. Ihan päin p***että tämä matsi meni, mutta en nyt ihan DUD:iakaan jaksa antaa. Eipä kiinnosta ottelua tarkemmin kommentoida, ei tästä ole mitään muuta sanottavaa, että huono oli.
Arvosana: ½
Kesto:

Spoiler: näytä

05:22

Randy Savage (w/ Miss Elizabeth) vs. Ric Flair(c) (w/ Mr. Perfect) For The WWF Championship
Mahtava ottelu! Hitonmoinen klassikko. Kaksi erinomaista painijaa varastivat show'n, he pistivät Hitmania ja Hot Rodiakin selvästi paremmaksi. Flairin promot ennen ja jälkeen ottelun olivat jumalaisia, ja Mr. Perfectikin loisti. Hiton hyvin hoiti managerin hommat, ja loistavasti hän keräsi heattia. Tässä oli sitä WM-huumaa, joka tilanne sai hurjan melun aikaan, ja Macho Man sekä Nature Boy kertoivat tarinaa ihan hemmetin hyvin sytyttäen yleisöä yhä vain enemmän. Ja olipahan hurjat popit Savagelle sisääntulossa! Lopetus ja lopun jälkeiset kahnaukset olivat titaanista viihdettä. Peukku pystyyn tälle kaksikolle. Viisi tähteä.
Arvosana: *****
Kesto:

Spoiler: näytä

18:05

Rick Martel vs. Tatanka
Sitten enemmän tai vähemmän hyvälle maistuvaa välipalaa eeppisen tykityksen jälkeen. Martelista pidän, Tatankaa en vihaa, mutten oikeastaan hänestä pidäkään. Muutamien hassujen minuuttien keskiverto ottelu. Mutta oli tämä paras näistä illan täyteotteluista (tämä, 8-Man Tag & Owen vs. Skinner). Mitään paskaa tämä meno ei tosiaankaan ollut. Yksi sana riittää: Perus.
Arvosana: **
Kesto:

Spoiler: näytä

04:33

The Natural Disasters vs. Money Inc.(c) For The WWF Tag Team Championship
EI, EI JA EI! Miksi hitossa nuo Disastersien paskat piti tunkea Wrestle-v***n-Maniaan?! Ja Money Inciä (etenkin Teddyä) olisin oikein mielelläni nähnyt jossain mielenkiintoisemmassa ottelussa. Karmiva ottelu, aika samaa tasoa kuin Disasters vs. LOD Rumblesta. Money Inc sentään viihdytti joten kuten.
Arvosana: *
Kesto:

Spoiler: näytä

08:39

Owen Hart vs. Skinner
Squash? Ei kai. Olisi voinut sen 8-Man Tagin aikaa lyhentää, ja antaa tälle edes pari minuuttia lisää. Owenia kun on kiva katsella. Niin täytettä, että huhhuh. Tuo lyhyt aika oli ihan semiviihdyttävää, mutta eipä siinä ajassa ihmeitä tehdä.
Arvosana: *
Kesto

Spoiler: näytä

01:11

Sid Justice vs. Hulk Hogan
Sidin promotus ei napannut, mutta Hoganin haastattelu kyllä viihdytti. Eh, joo. Olisivat vain laittaneet sen WWF Championship-ottelun Main Eventiksi. Sellaista perus Hulk-meininkiä tämä oli, yleisö kuitenkin pelasti paljon. Hoganissa on kyllä hienoa se, että hänen matseissa aina yleisö on liekeissä. ''Voimavääntösessio'' kesti ehkä vähän liikaa. Aika naurattavaa muuten tuo, että Sid rikkoi buukkausta ja kick-outtasi juuri sillä hetkellä, kun ei olisi pitänyt. Menevä Hulk-matsi, ja täytyihän otteluun Hulk-Upitkin mahtua, tottahan toki. Lopetus oli oudohko, matsin jälkeiset tapahtumat ja run-init olivat viihdyttäviä, ja tunnelmallinen loppu saatiin.
Arvosana: **
Kesto:

Spoiler: näytä

12:44

PPV tuntui todellakin WM:ltä, ja nähtiinhän siinä kaksi huippuotteluakin ja mainio opener. Muuten show oli vähän tasapaksu. WM 21 sisälsi myös huippuotteluita, ja oli tasaisempi paketti, joten KOKONAISrankingissani se pysyy tämän edellä. Hyvä PPV tämä silti oli.

Otteluiden arvosanojen keskiarvo: 2,44444444
Arvosana: Hyvä

+++Ric Flair
++Randy Savage
+Roddy Piper

---The Natural Disasters

WWF PPV-Ranking 1992
1. Royal Rumble - Todella hyvä
2. WrestleMania 8 - Hyvä

MOTYC-lista (WWF-PPV:t 1992)
Royal Rumble Match @ Royal Rumble | *****
Bret Hart vs. Roddy Piper @ WM 8 | ****½
Ric Flair vs. Randy Savage @ WM 8 | ***** (Tämänhetkinen MOTY)

Kokonaisranking kaikista arvosteluistani:
1. WWE WrestleMania 19 - Mahtava
2. WWE WrestleMania 21 - Todella hyvä
3. WWF Royal Rumble 1992 - Todella hyvä
4. WWF WrestleMania 8 - Hyvä
5. WWF Royal Rumble 2002 - Hyvä
6. Dragon Gate USA: Enter The Dragon - Kelvollinen
7. SummerSlam 2006 - Kelvollinen