BIISIT TOP 50

Ai vapaapaini ei juuri nyt nappaa? No puhutaan sitten vaikkapa tv-ohjelmista tai termodynamiikasta.
Avatar
Fletch
Viestit: 250
Liittynyt: La 17.10.2009 14:29

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja Fletch » Ma 16.04.2012 20:56

MutiM kirjoitti:Tein listan ja tajusin, ettei minulla ole noista mitään sanottavaa. Mut on kyllä aika tiukka lista.
Oi-joi.

Kannatan silti sen julkaisemista, sillä minua ainakin kiinnostaa tooodella paljon mitä sieltä löytyy.

P.S. MutiM, kannattaa tsekkailla minun listaa, sillä sieltä löytyy myöhemmin jotakin mistä pidät. ;)

Avatar
MutiM
Viestit: 389
Liittynyt: To 28.07.2005 10:44

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja MutiM » Ti 17.04.2012 15:02

En mä oikeesti ees tykkää Los Campesinosista niin paljoa, toi on vaan kiva laini. :(

Katotaan jos muistan läväyttää listan samoihin aikoihin muiden lopetellessa. Tai sit koitan vielä kirjottaa jotain.
You asked if I'd be anyone from history, fact or fiction, dead or alive:
I said "I'd be Tony Cascarino, circa 1995".

Avatar
The Rocker
Viestit: 3325
Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
Paikkakunta: Parkano

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja The Rocker » Ti 17.04.2012 18:18

50. Agalloch – Limbs
Lähdetäänpäs verrattain uudesta tuttavuudesta liikkeelle. Agalloch on amerikkalainen black metal yhtye joka on vaikuttanut jo verrattain pitkään. Muuten en ole jaksanut yhtyeeseen panostaa liiemmälti mutta tämä kappale on todella timanttinen. Tunnelmallista, kaunista ja hieman julmuuttakin mukana. Pituuttakin löytyy varsin kunnioitettavasti.
49. Aerosmith – Walk This Way
Walk this Way kuuluu rock historiaan. Tarvitseeko tätä esitellä? Noh esitellään joka tapauksessa. Lauluosuudet ovat hieman omalaatuiset. Muistuttaa itseasiassa jonkin verran räppiä. Itseasiassa sen verran että Run-DMC väsäsi tästä oman versionsa Aerosmithin kanssa kymmenisen vuotta myöhemmin. Sekin on muuten oikein kelvollinen kappale.
48. Dimmu Borgir – Kings of the Carnival Creation
Nyt tuleekin sitten toinen hieman pidempi black metal eepos. Dimmu Borgir on black metal bändiksi nykyään melkoinen vitsi ja tämä onkin yhtyeen viimeiseltä oikeasti hyvältä levyltä. Muuta väittävät ovat säälittäviä poseeraajia. Blastbeat raikaa ja syntikoilla luodaan tunnelmaa, samalla kun laulaja hoitaa mikrofoniin huudon/rääkymisen/korinan/miksi ikinä haluatkaan tuota kutsua. Genreen perehtymättömät tuskin osaavat tämän hienoutta ymmärtää. Mutta p****le miusta tää on hyvä!
47.Rammstein – Mein Teil
Tämä on muuten ensimmäinen kappale jonka kuuntelin Rammsteinilta. Ei huono tapa aloittaa minusta ainakaan. Kappalehan kertoo saksalaisesta kannibaalista joka söi halukkaan uhrinsa. Saksa on muuten Japanin jälkeen varmaan yksi oudoimmista maista. Noh joka tapauksessa tässä luodaan oikeasti hieman painostavaa tunnelmaa ja Rammsteinille tyypilliset kitaravallit ja yksinkertainen rakenne toimivat tässä kappaleessa parhaimmillaan. Syntikat toimivat tässäkin kappaleessa esimerkillisesti ja Lindemannin laulu on oikein hienoa. Hyvä kappale.
46. Stam1na – Paha Arkkitehti
Tässä voisi olla aika moni muukin Stam1nan biisi. Otin kuitenkin rungoksi muutamia vuosia sitten väsäämäni top25 listan joten täällä on nyt tämä kappale. Noh Stam1nahan on Lemiläinen thrash/popmetalli yhtye jonka kahta ekaa levyä pidettiin parhaina juttuina sitten pyöreän ruisleivän kaveripiirissäni. Tämä on ensimmäisen levyn viimeinen biisi ja massiivinen päätös sille. Ei kuitenkaan pituudeltaan. Vaan ihan yleisesti sillä tasolla että tämä on varmaan edelleen paras yksittäinen kappale jonka se yhtye on tehnyt. Huutoa, riffejä ja loistava välisoitto.
45. Mokoma – Punainen Kukko
Siinä missä edellisessä kappaleessa on jotain melodiankin tapaista mukana tämä kappale keskittyy vetämään kuuntelijaa turpaan. Keikoilla takuuvarma moshpitin aloittaja.
44. Carcass – Corporal Jigsore Quandary
Liiallisen popsisällön takia lisäsin tämän tähän väliin. Olisihan se kaameaa mikäli korvanne tottuisivat tuohon purkkapoppiin. Noh Carcass on death metal/grindcore yhtye joka vaikutti vahvimmillaan 90-luvun alussa. Sitten herrat vilkaisivat katalogiaan totesivat tuota ei voi ylittää ja pistivät pillit pussiin. Rahanpuuten on sittemmin pistänyt herrat keikalle. Tämä kappale löytyy yhtyeen Necroticism: Descanting the Insalubrious levyltä jota voidaan pitää klassikkona omassa genressään. Teknisesti taitavaa soittamista, korinaa ja muuta sellaista pientä kivaa. Oikein kivaa musiikkia nukkumaanmennessä.
43. Cannibal Corpse – Stripped Raped & Strangled
On olemassa yhtyeitä joiden sanoituksia kannattaa lukea niiden sanoman takia ja sitten on niitä joita ei kannata lukea sen sanoman takia. Tarvinneeko kertoa mihin kategoriaan tämä kuuluu? Cannibal Corpse tekee death metallia. Se tekee sitä hyvin. Siinä ei ole kummoisia kikkailuja tai uutuuden kokeiluja. Cannibal Corpse tekee tätä musiikkia koska se osaa sen. Koska ne muusikot tykkäävät siitä. Ja minäkin tykkään tästä siksi kuuntelenkin tätä aina välillä.
42. Nirvana – Rape Me
Olin pistämässä tähän Smells Like Teen Spiritin. Sitten totesin että sen on kaikki kuullu. Kuten varmaan tämänkin. Kurt Cobain oli mul**u. Siis ihan oikeasti. Tää jätkä oli täysi mul**u. Mutta meidän onneksemme hän vaikutti merkittävimmässä yhtyeessä sitten Guns N' Rosesin. Tämä kappale on Nirvanan nihilistisemmältä kaudelta.
41.Dream Theater – Pull Me Under
Matikka hevin ystäville suunnattu valinta. Oikein kaunis progressiivinen kappale. Munaakin tosin löytyy loppua kohti enemmän. Tyyliäkin on enemmän kuin kohtuullisesti. Portnoy paukuttelee rumpuja ja Petrucci väsäilee melodioitaan. Täysin kelvollista soitantaa kaiken kaikkiaan. Eikä tuo laulukaan sieltä paskimmasta päästä ole.
40. The Stone Roses – She Bangs the Drums
The Stone Roses tuli tutuksi täällä vaikuttaneen levyraadin kautta. Oikein hyvä yhtye kiitos tätä alunperin postanneelle! Siinä missä levyraadissa ollut kappale oli hyvinkin unelias kappale tästä löytyykin enemmän vauhtia. Kaunis ja vauhdikas rakkausralli. Ei mitään vikaa koko kappaleessa.
39. Ajattara – Haureus
Ajattara menee taas sarjaan ette varmaan ymmärrä tätäkään musiikkia. Kaunista musiikkiahan tämäkin on. Pasi Koskisen rääkyminen on todella epäinhimillisen kuuloista ja se yhdistettynä näihin melodioihin ja riffeihin... aijai miten tämä kolahtaakaan minulle.
38. Amorphis – Cares
Pasi Koskinen perusti Ajattaran ollessaan Amorphiksessa. Elikkä tässä yhtyeessä. Tämä kappale on täällä siksi että tämä kolahtaa mulle niin saatanasti. Black Winter Day oli pari vuotta sitten huomattavasti kovempi sana mutta tällä hetkellä... aijai. Mieluummin tämä.
37.Cradle of Filth – Cruelty Brought Thee Orchids
Ja jottette pääsisi luulemaan että olen pehmennyt... tarjoan teille lisää tätä! Cradle of Filth menee vähän samaan kategoriaan kuin Dimmu Borgirkin. Molemmat teinihevarien lempibändejä ja täten epäuskottavia. Molemmilla yhtyeillä tosin vähän se ongelma että kumpikaan ei ole hetkeen onnistunut levyttämään täyttä levyllistä hyvää musiikkia. Tämä biisi taitaa olla siltä ajalta kun Dani Filth ei ollut vielä turvonnut läski joka ei selviydy laulusuorituksista ilman apuvälineistöä. Syntikoilla leikkimistä ja kitarariffejä yhdistettynä taustalla jankkaavaan rumpupaukutukseen. Toimii.
36. Burzum – Dunkelheit
Burzum on kaikkien aikojen black metallein black metal yhtye. Tältä löytyy kaikki se mikä yhdistetään black metalliin. Kyseenalaiset sanoituksen aiheet, huono äänenlaatu, mielipuolinen rääkyminen, käsittämätön hakkaus läpi kappaleen. Tällä kappaleella on esillä lähillä huono äänenlaatu. Varg Vikernesin omien sanojen mukaan tämä äänitettiin huonoimmalla studiolta löytyvällä mikillä (joka oli hänen kuulokkeissaan). Tämän kappaleen hypnoottisuus ja yksinkertainen rakenne toimivat kuin junanvessa. Laulussakaan ei pahemmin sanoja vaihdeta. Kappaleen nimihän on saksaa ja tarkoittaa pimeyttä. Laulu hoidetaan englanniksi. Hauska juttu: yhtyeen nimi on Mordorin kieltä Taru Sormusten Herra kirjoista ja sekin tarkoittaa pimeyttä.
35. Impaled Nazarene – Vitutuksen Multihuipennus
Okei tämä satsin viimeinen metallikappale tulee tässä. En tiedä kehen tai mihin kappaleen sanoittaja oli vittuuntunut mutta veikkaan että vähän kaikkeen. Sanat ainakin viittaavat siihen suuntaan. Tämäkin yhtye menee muuten vähän siihen porukkaan että niitä sanoituksia ei kannata ottaa vakavasti. Mielipuolista hakkausta noin kaksi minuuttia kummallisilla sanoituksilla varustettuna ja meillä on suomalainen klassikko.
34. The National – Mistaken for Strangers
Ja nyt sitten palkinto Fletchille mikäli herra viitsi kaikki nuo aiemmat kuunnella läpi. Tämähän on The Nationalin IMO parhaalta levyltä elikkä Boxerilta. Kappale on kaunis kuten moni muukin tällä listalla. Tämä kuitenkin helpommin lähestyttävällä tavalla. Oikein hieno kappale hienolta levyltä ja hienolta yhtyeeltä. Huikea lopetus tälle kokoonpanolle ellen sanoisi.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
Fletch
Viestit: 250
Liittynyt: La 17.10.2009 14:29

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja Fletch » Ma 23.04.2012 20:41

The Rocker kirjoitti:Ja nyt sitten palkinto Fletchille mikäli herra viitsi kaikki nuo aiemmat kuunnella läpi.
Jos olen antanut sellaisen kuvan, ettei raskas musiikki minuun iskisi, niin olen pahoillani. Olen itsekin joissain määrin metalli-miehiä. Melko vähän kuitenkin, mutta yhtä kaikki. Enpä vielä ole löytänyt musiikkigenreä, josta ei löytyisi jotakin itselleni.

Noista teikäläisen biiseistä en ole ehtinyt kuunnella kuin kuusi ensimmäistä, joista Agalloch iski. Yleensäkin tuollainen metalli yhdistettynä folk-touhuihin on kovaa kamaa. "Walk This Way" on tietty klassikko, mutta enemmän tykkään siitä Run-DMC:n setistä. Dimmu Borgir ei oikein minun juttuni ole, vaikka kieltämättä tiukkaa kamaahan yhtye tekee. "Mein Teilin" laulu rehellisesti sanottuna kuulosti ehkä vähän typerältä, vaikka tarina itsessään on kiinnostava ja musisointikin pelaa. Stam1na ja Mokoma eivät vakuuttaneet.

Sitten löytyyhän sieltä vielä herkkuja, kuten Nirvanaa, ihana Stone Roses, Burzum ja vielä ihanin The National. Niistä ja muista lisää, jahka ehdin kuunnella.

Tässä minun listani seuraavat kymmenen, nauttikaa:


20. Neil Young – Hitchhiker

Kuva
”Then came California, where I first saw open water. In the land of opportunity I knew I was getting hotter. I knew I was getting hotter. But the neon lights and the endless nights, and fame took me by surprise. The doctor gave me Valium but I still couldn’t close my eyes. I still couldn’t close my eyes.

Then came paranoia and it ran away with me. I would not sign an autograph or appear on TV, or see, or be seen.”


“Hitchhiker” on Neil Youngin tuoreimmailta Le Noise –albumilta, joka taitaa olla miehen 33. Biisi on tarinankerrontaa parhaimmillaan säestettynä ihanan säröisellä sähkökitaralla. En ole aivan varma, että onko kyseessä ihan täysin Niilon omaa elämäkertaa, mutta mitä nyt olen hänen elämäänsä tutustunut, niin hyvin voi ollakin. Mieshän ihan oikeasti säikähti kaikkea sitä kuuluisuutta, jonka Harvest muistaakseni toi ja lähti elämään erakon elämää. Eritttttttäin tiukkaa kamaa joka tapauksessa.

19. of Montreal – Tim I Wish You Were Born A Girl

Kuva
”If I could’ve met you at school, or met you at work, it would have changed everything. Those years of losing, confusion and insecurity; they would have been shared. They would have been easier. Oh, Tim, wish you were born a girl, wish you were born a girl, so I could’ve been your fiancé. I’m not saying you can’t be all these things for me but it’s just not the same because you’re a man, and so am I.”

Avantgardistisen levy-yhtiön Elephant 6:n (jonka yksi perustajajäsenistä on muuten suurin rakkauteni kohde, Jeff Mangum, siitä lisää myöhemmin) yhtye of Montreal on hauska, mielenkiintoinen ja taitava tapaus. Porukan tuotanto ei (vielä) ole itselleni kovin tuttua, mutta muun muassa tätä syvällistä ja hellyyttävää mestariteosta on tullut kuunneltua paljon. Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä tämäkin pistaa vähän perspektiiviä asioihin ja laittaa miettimään. Enjoy.

18. Asylum Party – Together In The Fall

Kuva
”I hear the scream resounding from the past. Did I sin? Some questions come so fast. Beyond the screen that hides the distant days, haunting dreams refuse to fade away.”

Toinen (ks. sija 49) ranskalainen kylmän aallon edustaja. Tällä kertaa kieli on englanti ja tunnelma koleampi ja ehkä ahdistavampikin. Itse asiassa Asylum Partyn Picture One –levy on julkaistu samoihin aikoihin kuin Gestaltin Le Sommeil Du Singe. Tämäkin on ehkä enemmän syksyn/talven heiniä, mutta biisi on kuitenkin niin älyttömän hyvä, että sitä jaksaa kuunnella näin keväälläkin. Kesä on jo ehkä liian iloista näin synkälle tunnelmalle; ”We suffer, we suffer, we die…” Suosittelen silti kuuntelua lämmöllä. On ne ranskalaiset kovia.

17. 森田童子 - 君と淋しい風になる

Kuva
Japanilainen Doji Moritana täällä lännessä tunnettu psykedeelinen folk –artisti on siis kyseessä. Tsekkaillessani youtubesta tätä biisiä ja nyt sitä kuunnellessa aloin vähän ihmetellä, mitä tämä tekee sijalla 17. Sitten sen muistin – aivan liian lyhyt. Valitettavasti. Ja on myös kohtalaisen tuore tuttavuus joihinkin muihin verrattuna ja tietty japanin kielitaitonikin on kovin kovin ruosteessa, mutta en anna sen häiritä. Kuunnelkaa vaikka sitä itkevää viulua, kitaraa sekä yhtä maailman kauneimmista lauluäänistä. Myös kansikuva on hienoimmasta päästä. Kaikki kohdallaan! Paitsi tietty aika.

16. David Bowie – Amsterdam

Kuva
”In the port of Amsterdam, where the sailors all meet, there’s a sailor who eats only fish heads and tails. And he’ll show you his teeth, that have rotted too soon. That can haul up the sails. That can swallow the moon.”

Taas Jacques Brel -cover (ks. sija 47.) Jotkut sanovat tämän Bowien tulkinnan olevan häpäistys alkuperäistä kohtaan, vaikka Brelinkin oma on vain modifoitu versio jostain 1500-luvun taitteessa tehdystä englantilaisesta kansanteoksesta nimeltä ”Greensleeves”. Moukat. Hämmästyttää myös, että jopa Bowie-fanien piireissä tämä biisi saa melko paljon negatiivista kritiikkiä. Tokihan minäkin tykkään alkuperäisestä enemmän, mutta viime aikoina on tullut Bowiea kuunneltua paljolti, joten se nyt vie voiton. ”Amsterdam” on dekadentti kuvaus, no, Amsterdamista. Sen osuvuudesta voi olla montaa mieltä, mutta laulu iskee silti kuin tuhat seiloria.

15. Deerhunter – Nothing Ever Happened

Kuva
”Sleep through the winter, awake in spring. Adjust your eyes to the state of things. Focus on the depths that was never there. Nothing’s easy, nothing’s fair. Nothing ever happened to me…”

Deerhunter on yksi taidokkaimmista indie-yhtyeistä nykyjään ja ”Nothing Ever Happened” on vissiinkin heidän jonkinlainen hittinsä. Todella kova biisi jo lauluosuudeltaan, joka siis ei suinkaan ole kipaleessa pääosassa. Aihe on minulle valitettavan tuttu. Vaikka nyt elämässä on paljon koettu ja niin päin pois, niin joskus vain tuntuu, että elämä on vain välähtänyt silmieni edessä eikä mitään ole koskaan tapahtunut. Laulajahan on itse sanonut, ettei niinkään keskity sanoituksiin vaan musiikki on se tärkein. Sen huomaa Deerhunterin musasta, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö lyriikoita saisi kuuntelija itse tulkita, niin kuin itselleen sopii. Upea, upea teos.

14. Los Campesinos! – All Your Kayfabe Friends

Kuva
”You asked if I’d be anyone from history, fact or fiction, dead or alive. I said: ‘I’d be Tony Cascarino, circa 1995’.”

Nyt päästiin asian ytimeen. Los Campesinosin musiikki on niin täynnä energiaa, että tällaiset traagisetkin (noh, koomiset) tarinat saavat hyvälle mielelle. Eihän tässä biisissä mitään järkeä ole, enkä ymmärrä mitä se tekee näin korkealla sijalla. Kolahtaa vaan eikä siellä voi mitään. Niin no, onhan tässä yksi musiikin historian parhaista laineista JA yksi parhaista musiikkivideoista.

13. Dave Lindholm – Joo, joo, mä rakastan sua

Kuva
”Joo, joo, joo, joo, joo, joo, mä rakastan sua, niinku aallot kuuluu ainoastaan meriin tai niinku vuorten on pakko olla kivee.”

Isokynästä parempaa lauluntekijää saa kyllä hakea. Parempia toki on, mutta erittäin harvassa. Varsinkin tämän biisin runollisuuden ylittää tällä listalla ehkä vain yksi biisi, joka tulee vielä myöhemmin. Myös miehen ääni on silkkaa täydellisyyttä. ”Joo, joo, mä rakastan sua” löytyy siis Vanha & ja uusi romanssi -levyltä, joka oli myös top 25 albumit –listallani. Jos tämä biisi miellyttää, niin suosittelen koko kyseistä albumia kuunneltavaksi. Sieltä löytyy paljon samanlaista suoraa ja rehellistä runollisuutta.


12. Mercury Rev – The Dark Is Rising

Kuva
”I dreamed of you on my farm. I dreamed of you in my arms, but dreams are always wrong.”

Tämä on jo toinen biisi “All Is Dream” –levyltä, kuten jo aiemmin lupailinkin. Albumin aloittaja ja sen paras biisi, ehdottomasti. Unenomaisen kaunista unelmointia, joka ei olekaan niin viatonta kuin voisi luulla. En ole varma mitä tuolla lainaamallani kohdalla on haettu, sillä oma ajatukseni siitä ei välttämättä sovi oikein muuten biisin aiheeseen (muutamaa pientä kohtaa lukuun ottamatta). Itselleni tulee mieleen laulajan haave kielletystä suhteesta, joka on vain väärin. Surullinen, mutta absoluuttisen kaunis teos.

11. Siberia – Siperia

Kuva
"Meillä tehtävä on saada kevät saapumaan myös Siperiaan..."

En tiedä kuinka hyvin porukkaa tuntee Siberia-yhtyettä, sillä se ei käsittääkseni ole kovin tunnettu täälläkään päin. Siberia on suomalainen reggae-vaikutteinen rock-yhtye 70-luvulta, mutta joka on vaikuttanut lähinnä ehkä 80-luvulla. Itsellenikään Siberian tuotanto ei ole kovin tuttu; omistan ainoastaan Kevät saapuu Siberiaan –kokoelman, (joka tosin näköjään kattaa lähes koko bändin tuotannon), johon ihastuin välittömästi. 16 biisiä lähes silkkaa mahtavuutta. Tässä ”Siperia”-biisissä on kyse toivosta toivottomuudessakin. Erittäin mielenkiintoinen ja suuri rock-biisi reggae-tyylisellä rämpyttävällä kitaralla varustettuna. Suureksi harmiksenne ei löydy youtubesta.

Avatar
Tirkka
Viestit: 1336
Liittynyt: To 24.06.2004 20:02
Paikkakunta: Uleåborg

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja Tirkka » Ma 23.04.2012 20:46

Fletch kirjoitti:En tiedä kuinka hyvin porukkaa tuntee Siberia-yhtyettä,
Älä sano että rakastat mua taitaa olla niiden biisi? Se on hyvä kipale, enkä ole muuta niiltä kuullutkaan.
All your message are belong to me.

I dont always win... but when I do, it's PPV-veikkaus (2005, 2015).

Avatar
Fletch
Viestit: 250
Liittynyt: La 17.10.2009 14:29

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja Fletch » Ma 23.04.2012 20:50

Tirkka kirjoitti:
Fletch kirjoitti:En tiedä kuinka hyvin porukkaa tuntee Siberia-yhtyettä,
Älä sano että rakastat mua taitaa olla niiden biisi? Se on hyvä kipale, enkä ole muuta niiltä kuullutkaan.
Juu, se taitaa olla porukan tunnetuin. Sääli, että on jäänyt yhtye vähän vähemmälle huomiolle. Jos jossain tulee vastaan tuo Kevät saapuu Siberiaan 1983-84 -kokoelmalevy, niin suosittelen kyllä ostamista.

Avatar
The Rocker
Viestit: 3325
Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
Paikkakunta: Parkano

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja The Rocker » Ma 23.04.2012 22:40

Fletch kirjoitti:Jos olen antanut sellaisen kuvan, ettei raskas musiikki minuun iskisi, niin olen pahoillani. Olen itsekin joissain määrin metalli-miehiä. Melko vähän kuitenkin, mutta yhtä kaikki. Enpä vielä ole löytänyt musiikkigenreä, josta ei löytyisi jotakin itselleni.

Noista teikäläisen biiseistä en ole ehtinyt kuunnella kuin kuusi ensimmäistä, joista Agalloch iski. Yleensäkin tuollainen metalli yhdistettynä folk-touhuihin on kovaa kamaa. "Walk This Way" on tietty klassikko, mutta enemmän tykkään siitä Run-DMC:n setistä. Dimmu Borgir ei oikein minun juttuni ole, vaikka kieltämättä tiukkaa kamaahan yhtye tekee. "Mein Teilin" laulu rehellisesti sanottuna kuulosti ehkä vähän typerältä, vaikka tarina itsessään on kiinnostava ja musisointikin pelaa. Stam1na ja Mokoma eivät vakuuttaneet.

Sitten löytyyhän sieltä vielä herkkuja, kuten Nirvanaa, ihana Stone Roses, Burzum ja vielä ihanin The National. Niistä ja muista lisää, jahka ehdin kuunnella.
Jaa jaa, et ole antanut itsestäsi anti-metalli vaikutelmaa, mutta et kyllä mitenkään pro-näkökantaakaan esittänyt. Ja olihan se vähän huumorimielessä heitetty läppä. Propsit kyllä jos tämä ääriraskaampikin kolahtelee. Itse julkaisen jatkoa listalle tänä yönä (jos jaksan kirjoitella). Myöhäisintään huomenna. Piti koko viimeviikko tehdä mutta ei koskaan muistanut. Noh koitetaan ottaa Fletchiä kiinni.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
The Rocker
Viestit: 3325
Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
Paikkakunta: Parkano

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja The Rocker » Ma 23.04.2012 23:37

33. Pantera – Becoming
Pantera oli melko pitkänaikaa minulla kategoriassa ”En ymmärrä tuota hypen määrää täysin”. Sitten eräänä päivänä löysin levysetin jossa oli Vulgar Display of Power ja Far Beyond Driven. Vulgar Display of Power kolahti nopeammin mutta kyllähän tuo Far Beyond Drivenkin on löytänyt paikkansa sydämestäni. Ja etenkin kappale nimeltä Becoming. Tässä kappaleessa on sellaista tiettyä ilkeyttä mitä löytää nykyään entistä harvemmin nyky musiikissa.

32. Bob Dylan – Like a Rolling Stone
Kuuntelin tämän kappaleen ekan kerran sen jälkeen kun olin tutkaillut Rolling Stone lehden 500 parasta kappaletta listan top kymmenikköä. Kun tämä sitten oli kärjessä hämmennyin pikkaisen sillä olin ihan varma että se olisi mennyt jollekin Beatlesin kappaleelle (niitä hyviä ehdokkaita kun muuten löytyy). Koko kappaleen tarinahan on hämmentävä. Dylan kun oli kovakin folk-artisti aikanaan. Sitten äijä teki elektronisen levyn. Ja kuusiminuuttisen kappaleen. Joka on kaiketi joskus soinut radiossakin. Noh kappaleellahan on varsin tunnistettava urkusoundi. Ja oikein miellyttävä semmoinen. Dylanin ulosanti toimii tällä kappaleella loistavasti.

31. Black Sabbath – N.I.B.
Kaikkihan tietävät Iron Manin ja Paranoidin? Ja varmaan sen omalla nimellä kulkevan kappaleenkin? Noh, minä päätin valita tämän. Ihan vain sen alun bassosekoilun takia. Ai niin ja tämä nyt sattuu muutenkin olemaan aivan s****nan kova kappale.Ozzyn laulu sopii tähän kuin nenäpäähän. Kun Iommi sitten heittelee riffejään taustalle ja Geezer bassottelee menemään niin mitään ei ole liikaa. Liian vähän oikeastaan. Lisäksi nämä hauskat fiilistelykohdat tuovat lisää tunnelmaa kappaleeseen.

30. Eppu Normaali – Vuonna 85
Eppu Normaali on käsite. Tämä kappale on ensimmäinen jonka yhtyeeltä kuulin. Ja edelleen se ”tärkein” vaikkakin Eppujen punk tuotanto on alkanut kiinnostamaan huomattavasti enemmän vuosien vieriessä. Tämä kappale sisältää kaiken olennaisen hienoon rock kappaleeseen. Hyvä kitarasoolo, tarttuvat kertosäe, vähän hämärä sanoma (jos sellaista edes on), ja ei liian monimutkaista musisointia. Okei kuvailin juuri poikkeuksellisen hyvän radiohitin, mutta whatever. Hyvä kappale jonka olet kuitenkin kuullut jossain.

29. Sielun Veljet – Volvot Ulvoo Kuun Savuun (Live)
Voi luoja miten tämä toimiikaan livenä. Sielun Veljet on yksi niistä Ismo Alangon yhtyeistä. Tai no Sielun Veljethän on tunnettu siitä että se oli kohtuullinen live-esiintyjä. Ja tämä on melkoinen esimerkki siitä. Rumputulta, kitarasekoilua ja Alanko huutelemassa sekavia mikrofoniin. Hohohohohohohohohohooooo!

28. Megadeth – Holy Wars... Punishment Due
Jos et ole kuullut Megadethistä, et ole selvästi raskaamman soitannan ystävä. Tässä onkin yksi heidän suositumpia kappaleitaan eikä syyttä – onhan tämä myös paras. Muut mielipiteet ovat turhia. Loistava riffi, upeaa soitantaa, hauska biisinvaihto kesken kappaleen ja muutenkin loistavaa kaikin mahdollisin tavoin. Mustainen ööö... laulu toimii ja soolot ovat mukavia. Basistille ja rumpalille nostetaan myös hattua.

27. Morbid Angel – Where the Slime Live
Tämä kappale on melko hidastempoinen. Olin yksi ensimmäisistä tyypeistä kaveripiirissäni joka alkoi luukuttamaan Morbidia aikanaan. Nyt kaksi muutakin on hokannut että kyseessä on muuten oikeasti aika svidun kova yhtye... en osaa markkinoida näitä oikeille ihmisille selvästikään. Noh tämä kappale hämmensi minua Morbidin katalogissa sillä yleensä kappaleissa seilataan varsin kovaa tahtia eteenpäin riffien osalta. Nyt riffit kuitenkin matelevat eteenpäin suuria aikoja samalla kun Pete Sandoval paukuttaa tahtia huomattavasti kovemmalla tahdilla. Mutta sitten tulee kappaleen puoliväli ja kaikki alkaa yhtäkkiä loksahtamaan paikoilleen. Ja tämän jälkeen päästäänkin siihen miksi tämä kappale on listalla. Trey Azagothin kitarasoolo. Siihen johtava pohjustus on itsessään jo orgastinen kokemus ja sitten itse soolo.... aijaijai. Todella nättiä soitantaa ja efektipelleilyä. Sitten kappaletta jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tulee vähän mieleen Deathin Zero Tolerance...

26. Kotiteollisuus – Voi Luoja
Tämä on varhaisempaa Kotiteollisuutta. Livenä tuli tämä joku aika sitten koettua ja silloin vasta kunnolla tajusin tämän kappaleen olemassaolon. Ja Voi Luoja kuinka se kolahtikin. Voiko j******ta vaatia enempää? Kertosäe on täyttä poppia, muutenkin kappale on niin Kotiteollisuus että ei mitään rajaa. Tässä on kaikki yhtyeen hyvät puolet esillä.

25. Apulanta – Anna Mulle Piiskaa
j******ta kun tässäkin on kaunis poprock kappale. Tarttuvat, kohtuu agressiivinen, toimivat sanat, hyvä idea.... Hienon hienoa musiikkia. Tätä ei muuten kannata laulaa kadulla.

24.Turbonegro – I Got Erection
TRBNGR on muuten maailman paras norjalainen yhtye. Tästä ei väitellä. Tätäkään kappaletta ei sovi laulaa kadulla. Kyllä koitan tappaa tämän vitsin. Kappaleessahan lauletaan siitä kuinka erektio tulee vähän kummallisista asioista. Puhutaan tulipaloista, naisista joita olisi kiva pahoinpidella jne. jne. Hyvä kappale ja täydellinen bilemusiikki kappale 10 vuotta ennen Party Animalsia.

23. Hanoi Rocks – Tragedy
Oh Tragedy. Kuinka hieno kappale tämä onkaan. Tarttuvaa poppia, yhdistettynä tyypilliseen kasarisoundiin ja yleiseen mahtavuuteen. Vaikka Monroeta en ole koskaan pitänyt mitenkään erityisen hyvänä laulajana niin tässä kappaleessa homma toimii jumalaisesti. Kertosäe on kuvankaunis, kitarat luovat tunnelmaa ja basso lyö taustalta läpi juuri sopivasti.Rumpukomppi on yksinkertainen eikä kummempaa kikkailua nähdä. Silti se toimii.

22. CMX - Quanta
En tiedä olenko maininnut asiasta mutta CMX:n Talvikuningas on aika v***n hyvä kappale.Tai siis levy jossa on oikeastaan vain yksi 12 osaan jaettu kappale. Noh en viitsinyt sitä kokonaisuudessaan laittaa tänne joten otin sen palan jota olen kuunnellut lähiaikoina eniten. Hidasta rakentelua kohti lopun mahtavuutta. Awesomeness awaits.

21.Sepultura – Mass Hypnosis
Sepultura oli 80 ja 90 luvun taitteessa varmasti yksi kovimpia metallibändejä maailmassa ellei peräti kovin. Beneath the Remains, Arise ja Chaos A.D. levyt muodostavat sarjan jolle ei löydy helpolla haastajaa. Vain Metallica, Death ja varauksin Slayer ovat saaneet vastaavia sarjoja aikaiseksi. Sepultura on jälleen sitä kategoriaa jossa suurin osa kavereistani ei liiemmin välitä yhtyeestä mutta itse diggaan tätä niin saatanasti. Kuuntelevat mieluummin jotain Chimairaa tai Rise Againstiä kun tarjolla on maailman parasta metallimusiikkia. Ihme jengiä. Noh tämä kappale löytyy Beneath the Remains levyltä joka on hävyttömän kova. Ja niin on tämä kappalekin. Aivan murskaava.
--------------
Siinä sitten tätä kevyempää materiaalia vähän enemmän. Seuraava satsi saattaakin olla jo melko mielenkiintoinen.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
Tirkka
Viestit: 1336
Liittynyt: To 24.06.2004 20:02
Paikkakunta: Uleåborg

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja Tirkka » Ti 24.04.2012 04:39

The Rocker kirjoitti:30. Eppu Normaali – Vuonna 85
Eppu Normaali on käsite. Tämä kappale on ensimmäinen jonka yhtyeeltä kuulin. Ja edelleen se ”tärkein” vaikkakin Eppujen punk tuotanto on alkanut kiinnostamaan huomattavasti enemmän vuosien vieriessä. Tämä kappale sisältää kaiken olennaisen hienoon rock kappaleeseen. Hyvä kitarasoolo, tarttuvat kertosäe, vähän hämärä sanoma (jos sellaista edes on), ja ei liian monimutkaista musisointia. Okei kuvailin juuri poikkeuksellisen hyvän radiohitin, mutta whatever. Hyvä kappale jonka olet kuitenkin kuullut jossain.
Kuulemma sen sanoma on vittuilla Hanoi Rocksille niiden huumeidenkäytöstä ja bändin hajoamisesta. En tiedä pitääkö tarina paikkansa mutta lyriikat huomioonottaen kuulostaisi ihan järkeenkäyvältä.
All your message are belong to me.

I dont always win... but when I do, it's PPV-veikkaus (2005, 2015).

Avatar
The Rocker
Viestit: 3325
Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
Paikkakunta: Parkano

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja The Rocker » Ti 24.04.2012 08:49

Tirkka kirjoitti:
The Rocker kirjoitti:30. Eppu Normaali – Vuonna 85
Eppu Normaali on käsite. Tämä kappale on ensimmäinen jonka yhtyeeltä kuulin. Ja edelleen se ”tärkein” vaikkakin Eppujen punk tuotanto on alkanut kiinnostamaan huomattavasti enemmän vuosien vieriessä. Tämä kappale sisältää kaiken olennaisen hienoon rock kappaleeseen. Hyvä kitarasoolo, tarttuvat kertosäe, vähän hämärä sanoma (jos sellaista edes on), ja ei liian monimutkaista musisointia. Okei kuvailin juuri poikkeuksellisen hyvän radiohitin, mutta whatever. Hyvä kappale jonka olet kuitenkin kuullut jossain.
Kuulemma sen sanoma on vittuilla Hanoi Rocksille niiden huumeidenkäytöstä ja bändin hajoamisesta. En tiedä pitääkö tarina paikkansa mutta lyriikat huomioonottaen kuulostaisi ihan järkeenkäyvältä.
Mielestäni jäsenet ovat kieltäneet sen kertovan Hanoi Rocksista. Tai ainakaan se ei varsinaisesti kerro Andy McCoysta. Joka tapauksessa hieno kappale.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
Tirkka
Viestit: 1336
Liittynyt: To 24.06.2004 20:02
Paikkakunta: Uleåborg

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja Tirkka » Ti 24.04.2012 09:36

The Rocker kirjoitti:Mielestäni jäsenet ovat kieltäneet sen kertovan Hanoi Rocksista. Tai ainakaan se ei varsinaisesti kerro Andy McCoysta. Joka tapauksessa hieno kappale.
Niin, en tiedä miten tosi tuo tarina on. Luin sen Suomi-Rock '85 -levyn kansipahvista jossa kerrottiin jokaisen levyn biisin taustoista ja tuon biisin kohdalla kerrottiin tuollainen taustatarina. Ehkä se on sitten ollut sen kirjoittajan oma oletus asiasta.

Hieno levysarja muuten tuo Suomi-rock (eli suomalaisen rock-musiikin kehitys Elviksen kuoleman jälkeen).

EDIT: Ja ihan kelpo biisi myöskin. Ei mielestäni kyllä läheskään paras biisi Eppu Normaalilta (Voi kuinka me sinua kaivataan ja Pimeyden tango lienevät kaksi suurinta omaa suosikkiani heiltä) mutta hyvä biisi kuitenkin.
All your message are belong to me.

I dont always win... but when I do, it's PPV-veikkaus (2005, 2015).

Avatar
The Rocker
Viestit: 3325
Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
Paikkakunta: Parkano

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja The Rocker » Ti 24.04.2012 17:38

20. Mötley Crüe – Dr. Feelgood
Mötley Crüe on pop metallia parhaimmillaan. Nikki Sixx valvoi että tuote etenee (minkä huumeongelmitaan ehti), Vince Neil edusti yhtyettä (minkä panemiselta ja auton ajamiseltaan kerkesi), Tommy Lee paukutti rumpuja ja bändäreitä (välillä samaan aikaan) ja Mick Mars ohjattiin nurkkaan soittamaan meheviä sooloja ettei hän häiritse noita muita aktiviteetteja. Tämä kappale tosin on vähän niinkuin huumeidenkäytön jälkeen tehty (ei darrassa kuitenkaan vaan levy jonka aikana herrat olivat pääasiallisesti selvinpäin). Oikein kauniisti jytisevä rock ralli glam metallin kuninkailta.

19. Guns N' Roses – Rocket Queen
Gunnarit olivat merkittävin yhtye rock musiikissa vuosina 1987-1991 (Nirvana julkaisi tuolloin Nevermindin mikäli mietitte miksi aika loppui tuohon). Appetite for Destructionin päätösraidan virkaa toimittava rock teos toimii paremmin kuin hyvin panomusiikkina. Lähinnä siksi että mikäli naista ei kiinnosta niin voi kuunnella kappaleessa kuuluvaa voihkinaa. Axl Rosella oli tiettävästi sängyssä hieman äänekäs kumppani levyn teon aikaan ja Axl halusi niitä nauhalle. Mitenkäs ne äänitettiin? No Axl päätti että studion lattia on oikein hyvä paikka panna... loppu onkin kaunista rock historiaa.

18.Metallica – Disposable Heroes
Metallican neljä ekaa levyä ovat huikeita jokikinen. ...And Justice For All levyllä oleva One oli ensimmäinen Metallican varsinainen hittibiisi. Ja millainen kappale se onkaan. Kappaleen ainoa ongelma onkin se että se on hieman liian sovinnainen. Siksi tässä onkin Metallican toinen sota-aiheinen kappale. Mielipuolisesti raivoava Disposable Heroes joka jyrää kaiken Metallican sen jälkeen tekemän musiikin alleen silkalla brutaaliudellaan. Mahtavat riffit, loistava kappale rakenne, ensimmäiseen maailmansotaan liittyvät sanoitukset. Tämä on metallibiisi 80-luvun tyyliin. Ilkeä, väkivaltainen ja taitavasti tehty. Mitään ei tästä puutu.

17. Iggy Pop & the Stooges – Gimme Danger
The Rolling Stones sanoi Gimme Shelter. Iggy & Stooges otti hieman erilaisen lähestymistavan. Pelottava, intiimi tunnelma, yhdistettynä Iggyn valitukseen ja homma alkaa toimimaan kuin se kuuluisa junanvessa. Tässä kappaleessa on sitä vaaran tuntua mitä haluaisi kuulla enemmänkin rockissa. Ei nykyään enään. Ikävä kyllä.

16. System of a Down – Needles [live]
Tykkään tästä liveversiosta aivan saatanasti. Raskaampi kuin levyllä oleva ja tämä oli eka kappale joka kolahti minulle SoaDilta. Chop Sueyta yms. minulle koitettiin tuputtaa mutta pidin pääni. Noh loppujen lopuksi antauduin vietäväksi ja huomasin että kyseessä on muuten yksi maailmanhistorian parhaista yhtyeistä. Noh väliäkös sillä nyt. Kappalehan kertoo huumeongelmasta ja vertaa sitä lapamatoon... kaunista!

15. Ministry – N.W.O
Ministry on huikea yhtye. Älkää väittäkö vastaan. En ole sitä uusinta teosta kyllä vielä kuullut mutta ei se nyt kovin p**ka voi olla. Ministry on myös paljon vakuuttavampi kuin Marilyn Manson ikinä. Manson haukkui amerikkalaista perheihannetta jne. Al Jourgensen haukkuu koko hallitusta. Ihan sama kuka siellä istui. Kaikkein mieluiten tietysti Busheja. Tämä kappale sisältääkin sampleja George Bushin puheesta ja mm. Apocalypse Now nimisestä elokuvasta. Kaiken kaikkiaan aivan huikea kappale. Harkitsin hetken Just One Fixiä tämän tilalle mutta ei se olisi ollut sama asia. Tässä on sitä kaaosta ja uhmaa mitä musiikissa kuuluukin olla!

14. Motörhead – Ace of Spades
Lemmy Kilmister ei tykkää tästä kappaleesta. Toisaalta hän ei muistaaksen tykkää liiemmin laulamisestakaan eikä bassonsoitosta. Ehkä äijä vaan ei osaa valita duuniaan kunnolla. Noh joka tapauksessa kaikki tietänevät Motörheadin. Niille jotka eivät tiedä suosittelen fistausta ilman liukkaria. Karhun kanssa. Noh tai voitte kuunnella tämän kappaleen ja myöntää Motörheadin olevan maailmanhistorian miehisintä musiikkia. Molemmat käyvät.

13. Rage Against The Machine – Killing in the Name
Rage Against The Machine oli yksi ensimmäisistä yhtyeistä joka päätti yhdistää räppäyksen ja rockin. Ja kyseessä on myös varmaan ainoa yhtye joka on tehnyt sen oikeasti ihan h**vetin hyvin. De La Rocha sopii tähän kuin patonki ranskalaisen kouraan. Ei tätä voi oikein kuvitella ilman häntä. Tom Morellon kitarasoolot ja yleinen mahtavuus on tietysti myös loistavaa. Ja basistikin on hyvä. En oikein osaa arvioida basisteja. Enkä muuten rumpaleitakaan. Noh RATM tuli tunnetuksi myös siitä että he haukkuvat länsimaista ahneutta, elämäntapaa jne. Mutta ei mua se niinkään kiinnosta. Mua kiinnostaa se että tämä on ihan v***n hyvää musiikkia.

12. Radiohead – Karma Police
Radiohead on yksi parempia brittiyhtyeitä maailman historiassa. Siis ihan siellä niiden maailman parhaiden joukossa sillä parhaat yhtyeet tulevat briteistä! Olin kuullut vuosien ajan siitä että kuinka Radiohead sitä, Radiohead tätä, merkittävä yhtye, kaikki muut brittiyhtyeet kuulostaa ihan samalta jne. jne. Noh hankinpahan sitten Ok Computerin jota on sanottu yhdeksi maailmanparhaista levyistä. En voi väittää siinä asiassa vastaan. Aivan huikeita kappaleita sillä levyllä. Ja tämä nyt sattui päätymään tähän koska Paranoid Androidia ei tähän hätään jaksa laittaa.

11. Queen – Brighton Rock
Queen tunnetaan nykyään lähinnä siitä että Freddie Mercury kuoli AIDSiin. Ja siitä että Adam Lambert laulanee siinä muutaman kerran lähiaikoina. Queen oli kuitenkin ennenkaikkea parhaimmillaan aivan huikea rock-yhtye. Yksi kaikkien aikojen parhaista. Ihan siellä kärkikaksikossa muuan Led Zeppelinin kanssa. Ja molemmissa yhtyeissä on jotain yhteistä. Kummassakin on aivan huikeat laulajat ja kitaristit. Tässä esiintyvä kitarasoolo kertonee kaiken olennaisen Brian Mayn soittotaidoista. Ja ennenkaikkea tyylitajusta kitarasoolojen suhteen. Mahtava muusikko.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
The Blasterpiece
Viestit: 544
Liittynyt: Ti 29.06.2004 12:04

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja The Blasterpiece » Ke 25.04.2012 19:26

The Rocker kirjoitti: 42. Nirvana – Rape Me
Olin pistämässä tähän Smells Like Teen Spiritin. Sitten totesin että sen on kaikki kuullu. Kuten varmaan tämänkin. Kurt Cobain oli mul**u. Siis ihan oikeasti. Tää jätkä oli täysi mul**u. Mutta meidän onneksemme hän vaikutti merkittävimmässä yhtyeessä sitten Guns N' Rosesin. Tämä kappale on Nirvanan nihilistisemmältä kaudelta.
Mikäs Cobainista nyt mulkun teki? En koskaan mitään tällaisia juttuja ole kuullut.
Jyystä apinareikääni. Olen apina.

Avatar
The Rocker
Viestit: 3325
Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
Paikkakunta: Parkano

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja The Rocker » Ke 25.04.2012 20:53

The Blasterpiece kirjoitti:
The Rocker kirjoitti: 42. Nirvana – Rape Me
Olin pistämässä tähän Smells Like Teen Spiritin. Sitten totesin että sen on kaikki kuullu. Kuten varmaan tämänkin. Kurt Cobain oli mul**u. Siis ihan oikeasti. Tää jätkä oli täysi mul**u. Mutta meidän onneksemme hän vaikutti merkittävimmässä yhtyeessä sitten Guns N' Rosesin. Tämä kappale on Nirvanan nihilistisemmältä kaudelta.
Mikäs Cobainista nyt mulkun teki? En koskaan mitään tällaisia juttuja ole kuullut.
No kun äijä kehitti Smells Like Teen Spiritin riffin niin muu bändi vihasi sitä. Cobain laittoi muut jäsenet sitten soittelemaan sitä neljä tuntia putkeen. Sen lisäksi äijä uhoili viimeisinä elinaikoinaan lähtevänsä Nirvanasta koska hän pärjää ilmankin jne. jne. Äijästä kertova kirjallisuus ainakin jättänyt vähän mulkun jätkän kuvan.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
The Rocker
Viestit: 3325
Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
Paikkakunta: Parkano

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja The Rocker » To 26.04.2012 11:06

Kiitokset muuten Fletchille HC Andersenin listaamisesta. En muuten olisi ehkä koskaan saanut tästäkään yhtyeestä kuulla. Oikein hulvatonta musiikkia.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
Fletch
Viestit: 250
Liittynyt: La 17.10.2009 14:29

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja Fletch » La 28.04.2012 21:20

Eipä kestä. Hienoa, että listaltani löytyy teille jotakin. Olen melko varma, että sieltä monille on uusia tuttavuuksia löytynyt. Vai kuunteleeko näitä edes muut?

The Rockerin biisejä ei ole sen enempää vieläkään ollut aikaa kuunnella, mutta tarkoitus ehdottomasti on.

Nyt sen sijaan seuraavat kuusi minulta. Kuusi sen takia, koska ensimmäisessä satsissani olin vahingossa julkaissut 17.

10. Jonathan Wilson – Desert Raven

Kuva
Top kympin korkkaa psykedelia/folk-artisti Jonathan Wilsonin eeppinen ”Desert Raven”. Tätä kuunnellessa menee aikalailla sanattomaksi, että mitäpä tästä nyt yrittäisi sanoa… ”Desert Ravenistä” parhaiten jää mieleen tuo mahtava kitaran käyttö. Ei, täydellinen kitaran käyttö. Tunnelma on todella chilli ja mystinen ja sitä edesauttaa Jonathanin lähes kuiskaten laulama luonnonläheinen lyriikka. Viime vuonna, kun ”Desert Ravenin” ensimmäisen kerran kuulin pidin sanoituksia jotenkin vähän tekotaiteellisina, tiedä sitten miksi. Voi kuinka väärässä olinkaan! En viitsi nyt tällä kertaa mitään lainausta lyriikasta laittaa, koska tuntuu, että koko biisi pitäisi tähän kirjoittaa. Mutta kuunnelkaa se!

9. Fleet Foxes – English House

Kuva
"Go with your arms held wide, happiness in your eyes, convincing. And stay the night, turn out every light you see. And lay them down buried in the ground for me.

Ja aika lailla samoissa tunnelmissa jatketaan. Fleet Foxes on yhtye, jonka tuoreudestaan huolimatta voi jo nyt hyvillä mielin laskea klassikoksi. Täytyy tosin ihan rehellisyyden nimissä myöntää, ettei porukan debyyttialbumi ole henkilökohtaisesti minuun kolahtanut ihan niin kovaa kuin pitäisi. Siitä huolimatta ymmärrän sen määrittelemättömän arvon musiikkimaailmassa. Sen sijaan Sun Giant –EP, jolta tämä ”English House” löytyy on lyhykäisyydessään silkkaa mahtavuutta. ”English House” on levyn ja koko yhtyeen paras biisi. Tämä usvainen maanläheisyys saattaa kuuntelijan (minut) joka kerta jonkinlaiseen ekstaasiin, joka on aivan mieletön tunne. Tässä toimii kaikki, laulu, musisointi, tunnelma, lyriikka ja aika. Ja kertosäe on ihan takuuvarma kylmien väreiden aiheuttaja; ”Whoa my love, oh my love…”

8. Bee Gees – Odessa

Kuva
”I just don’t understand, why you just moved to Finland. You love that vicar more than words can say. Tell him to pray that I won’t melt away. And I’ll see your face again. Odessa…”

Sijalla 8 on todella suuri biisi. Bee Geesin ”Odessa”. Bee Geesillä oli kyllä huikea soundi, jollaista ei ollut kellään muulla. Tässä biisissä se soundi on parhaimmillaan. Ja vaikka ”Odessan” musisointi onkin upeaa, ja voi hyvä luoja sitä ihanaa sellosooloa, niin siinä on tärkeintä minulle tämä kaunis tarina. Kertoo miehestä, joka seilailee merillä kaihoten vaimoaan, joka on jättänyt hänet toisen miehen vuoksi. On kyllä niin eeppistä lyriikkaa, ettei tällaista löydy mistään muualta

7. Scandinavian Music Group – Lopulta olemme kuitenkin yksin

Kuva
”Minulle jää kertomus, joka muistuttaa elämääni. Minulle jää ylleni satanut puiden pöly. Minulle jää salaisuus, jota en kertonut kenellekään. Minulle jää unet, joissa peurat puhuvat.

Minulle jää villikuminan tuoksu hiljaisella aukiolla.”


Tämä on se biisi, joka menee runollisuudessaan Lindholmin Daven tämän listan biisin ohi. Erittäin, erittäin kaunis teos. Ei tällaista mietteliäisyyttä ihan oikeasti kovin monilta nykypäivän pop-artisteilta löydy. Sanoisin, että biisinä tämä voi jostain suunnasta katsottuna olla ehkä jopa tylsäkin tai niin ainakin jotkin ystäväni ovat sanoneet. Mutta kun se on yhdistetty näin kauniiseen lyriikkaan, niin onko sillä oikeasti mitään väliä minkälainen tausta sieltä löytyy. ”Lopulta olemme kuitenkin yksin” on yksi suomalaisen musiikin historian parhaimpia tekeleitä.

6. David Bowie – Ziggy Stardust

Kuva
”He took it all too far, but boy could he play guitar. Making love with his ego, Ziggy sucked up into his mind. Like a leper messiah. When the kids had killed the man I had to break up the band.

Ziggy played guitar…”


Tuntuu kyllä pahalta kun en vain pysty sijoittamaan tätä mestariteosta, josta minun kaltaiseni on aivan liian vähäpätöinen edes puhumaan, ensimmäiselle sijalle. Jotenkin nuo viisi seuraavaa vain ovat parempia, jos sellainen nyt edes on mahdollista. Tämä rakkautein Ziggy Stardustia kohtaan voi ehkä mennä joidenkin mielestä vähän oudoksi, mutta ei sille voi mitään. Mieleni olisi tehnyt kirjoittaa koko biisi tuohon ylemmäs, mutta tyydyin tuohon lyhyeen pätkään vain korostaakseni noiden nimenomaisten lainaamieni sanojen merkitystä itselleni. Koko albumi The Rise And Fall Of Ziggy Stardust And The Spiders From Mars kertoo nimensä mukaisesti David Bowien alter egon Ziggy Stardustin noususta ja tuhosta. Ziggy on täydellinen rock ‘n’ roll –tähti; seksuaalinen, kaunis, täynnä rauhaa ja rakkautta jne. Mutta lopulta hänet tuhoaa ehkä pääosin hänen oma egonsa, jonka hän vie liian pitkälle. Tässä(kin) on maailman parasta lyriikkaa. Luoja miten hyvän setin tällä kertaa julkaisenkaan…

5. Karelian Folk Music Ensemble – Tui tui tuomen kukka

Kuva
”Voi miun ettonen emoni teki viisi tyttölasta. Miut tek’ kurjan kuuenneksi. Viisi vihkihin lähetti. Miun kurjan kotihe heitti punamarjan poimijaksi, sinimarjan silpijäksi, vaapukan valitsijaksi. Poimin puoloja putinan, va’in täyen vaapukkoja.”

Karelian Folk Music Ensemble on todella mielenkiintoinen yhtye mielenkiintoisella soittimistolla tuolta Petrozavodskista, Karjalasta. Taisin puhua höpöjä kun aiemmin tuossa väitin, että vain SMG menee Daven ohi. Tämä runollisuus nimittäin on ihan vailla vertaa. Tässä muun muassa kanteleella ja jollain puisella huilulla säestetyssä laulussa on traaginen tarina, jossa on käytetty mahtavaa kieltä ja kauniita metaforia. Tätäkin kuunnellessa tekisi mieli sijoittaa biisi ykköseksi, mutta kyllä siellä vain muutama vielä vetää pidempää kortta. Yhtä kaikki, on tämä kuitenkin yksi maailman parhaista. Onneksenne jopa tämä löytyy youtubesta.
Viimeksi muokannut Fletch, Su 06.05.2012 13:55. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Avatar
MutiM
Viestit: 389
Liittynyt: To 28.07.2005 10:44

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja MutiM » To 03.05.2012 17:51

No tää meni nyt tälleen. Yritin siinä joskus pari viikkoa sit alkaa kirjottelemaan kaikkea tosi fiksua kamaa youtube-linkkien ja kansikuvien kanssa, mutta reilun tunnin jälkeen tajusin, että oon kirjottanut ehkä neljästä biisistä enkä niistäkään mitään, mikä tulis varmaan kenellekään yllätyksenä tai kiinnostais erityisesti. Päädyin siihen, että julkaisen listan suoriltaan muiden jälkeen, mutta nyt satuin löytämään pari bisseä jääkaapista ja avasin listani Spotifysta miettien, että ehkä näistä vois pari riviä koittaa rustata. En mä varmaan tahtiakaan riko hirveästi, kun mukana on huimat kaks ihmistä.

Kuunnelkaa Spotify-lista tästä, on nää silleen aika tuttuja biisejä, mut toivottavasti joku löytää jonkun uuden tuttavuudenkin: The Lista
Sieltä kyllä puuttuu muutama ja Tuomion ja Koneen biisistä on väärä versio, mutta voitte ettiä ne Youtubesta.

Nää tulee muuten myös väärässä järjestyksessä, koska kirjoitin näin päin enkä jaksa kääntää.

1. Bad Religion - You
- No se paras ja varmaan tuttu melkein jokaiselle ainakin THPS2:n kautta. Laitettiin aina biisilistasta kaikki muut biisit pois ku tää oli niin hyvä. Nopeeta ja pirun toimivaa, saa jotenkin aina fiiliksen päälle. Melko varmasti biisi, jota oon kuunnellut eniten elämänä aikana.

2. Ludwig Van Beethoven - Moonlight Sonata
- Ei nyt ihan paras, mutta heittämällä kaunein. Vähän hämmentävää, että näin kaunista musiikkia voi olla olemassa. Jos olisin lähdössä valloittamaan maailmaa kuuntelisin ensin Beethovenia ja miettisin, mikä on elämässä tärkeintä.

3. The Jimi Hendrix Experience - All Along The Watchtower
- No mitähän tästä vois sanoa. Tosi kivat riffit ja silleen? En kyllä ees tiiä mitä riffi tarkottaa.

4. Guns N' Roses - Rocket Queen
- Pidin pitkään Gunnareita vähän junttibändinä ja sit kuuntelin Appetiten ja myönsin kerrankin olleeni vähän väärässä. Kyseessähän on luonnollisesti paras levy ikinä. Muuten ne on kyllä tehneet vähän heikompaa matskua muutamaa laatubiisiä lukuunottamatta, mutta ekalla jokainen sekunti on kultaa. Levyn huipennuksesta oon aina pitänyt eniten, mutta muitakin mielipiteitä ymmärretään.

5. Sielun Veljet - Rakkaudesta
- En oo ihan varma onko tää nyt sit olevinaan paras suomalainen biisi, mutta laitoin silti tähän. Onhan tää ihan käsittämättömän toimiva biisi ja oon muutenkin keskittynyt lähinnä kuuntelemaan Sielun Veljiä tän vuoden. (Enkä silti selvinnyt yhellekään keikalle, lol)

6. Bob Dylan - Hurricane
- Tääkin on vähän sellanen, etten hirveesti osaa sanoa. Jos ette tunne Rubin Carteria niin kuunnelkaa tää ja kattokaa se leffa. Dylan on ihan tajuttoman tiukka ja aika moni biiseistä ansaitsis paikkansa listalla, mutta otin nyt vaan jokaiselta yhen. Ballad of a Thin Man on toinen jota kelasin, mutta on tää varmaan kuitenkin se suosikki.

7. Ultra Bra - Minä suojelen sinua kaikelta
- Ultra Bra on uskomattoman hyvä ja jokainen toista mieltä oleva on yksisilmäinen idiootti ja varmaan myös natsi. En varmaan osais ees valita parasta levyä kun ne kaikki on niin hyviä. Liikaa hyviä biisejäkin, mut päädyin kuitenkin tähän. Onhan tää nyt tajuttoman kaunis ja ihq. Laitoinkin soimaan samalla.

8. Juice Leskinen Grand Slam - Musta aurinko nousee
- Juice oli varmasti hyvin hieno mies ja hienosta tuotannosta parhaan valitseminen tuotti suuria vaikeuksia, kuten myös muun top kymppi -kaman kohdalla. Niitä tapauksia, joissa valikointini ei kohdistunut läheskään kuunnelluimpaan biisiin, mut luotin silti siihen et onhan tää paras. Sellasta listan arvoista tavaraa.

9. The Beatles - While My Guitar Gently Weeps
- Varmaan tosi ylläri, et jonkun parhaiden biisien, bändien tai minkään musiikkiin liittyvän parhaiden listalla on Beatlesia. Oikeastaan aika helppo valinta vaiks onhan niilläkin tosi paljon hyviä. Tää on kuitenkin omassa luokassaan.

10. Scandinavian Music Group - Casablanca
- Muutaman vuoden kelannut onko UB vai SMG lopulta kovempi, mutta en oo vieläkään osannut tehdä päätöstä. Molemmat edustaa kuitenkin kympin joukossa. Casablanca on vähän sellanen biisi, etten varmasti pitäis yhtä paljon ellei Casablanca olisi suosikkielokuvienkin joukossa, mutta nyt on pakko tykätä. Todella hieno biisi, joka oli melkein valitettavan helppo valita monen kauniin teoksen joukosta.

11. Tuomio & Kone feat. MC Taakibörsta - Koiratarha radalla
- Suomiräpin mestariteos, kuten koko Tuomion ja Koneen EP:kin. Oikeastaan melkein parasta sanankäyttöä suomalaisessa musiikissa ja ihan tajuttomia läppiä, sääli ettei porukka ole pystynyt vastaavaan tykitykseen kymmeneen vuoteen.

12. Gil Scott-Heron - The Revolution Will Not Be Televised
- Kuuntelin tossa joskus jonkun tuhannen ja yhen pakko kuunnella biisin -listan ja tää oli ainoa mikä jäi mieleen. Lol. Tosin ehkä tää vaan on niin hyvä, että mikään muu ei päässyt samalle tasolle. Oon usein ollut sitä mieltä etten hirveästi diggaa vanhemmasta amerikkalaisesta puhemusiikista, mutta kyse tais kuitenkin olla enemmän siitä etten vaan osannut ajatella tarpeeks vanhaa.

13. The Stone Roses - I Wanna Be Adored
- Brittipoppi on noin muuten vähän brittipoppia, mutta Stone Rosesien eka on silti maailman kovimpien levyjen joukossa. Todella toimivaa tavaraa, piti vähän miettiä minkä valitsen kun minkä tahansa olisi voinut tunkea listan kärkipäähän, mutta päädyin sit tähän. En tiiä oliko valinta oikea, kai se oli.

14. Tuomari Nurmio - Viiniä! Malja marttyyreille
- No dumari on dumari, hienoja biisejä ja hieno ihminen. Päädyin tähän vähän sillä perusteella, että olin joskus talvella kattomassa Nurmiota ja keikan jälkeen ekana oli mielessä et tosi kiva keikka, mut vittuku se soittanu tätä.

15. The Cardigans - My Favourite Game
- Gran Turismo. Sekä levy että peli. Tai en kyllä ees tykänny siitä pelistä niin paljon, mut tää oli siinä ja tää on todella hyvä biisi. Cardigans on kyllä muutenkin niin hyvä bändi, että harkitsen Ruissiin lähtöä melkein pelkästään niitten takia.

16. The Clash - London Calling
- Vähän itsestäänselvyys mut joo. Katoin joskus vähän nuorempana Clashista jonkun dokkarin Teemalta ja siitähän se sit vähän lähti. Onhan tää heittämällä niitten kovimpia, ois varmaan ylempänä jos pitäis koostaa jotain objektiivista listaa parhaista biiseistä.

17. Lynyrd Skynyrd - Simple Man
- Hitsi kun näistä on taas vaikea sanoa mitään. Lynyrd Skynyrdit on hyviä ja tää biisi vasta hyvä onkin? Neil Young on kans hyvä, mut Lynyrdit on parempia.

18. Reino & The Rhinos - Ylellistä elämää
- Reino Nordin Ankassa joskus viis vuotta sitten heti aamulla repeilemässä jallukola handussa tän biisin tahtiin. Hyvän fiiliksen biisi ja kesäbiiseistä kesäisin. Tuun pyörittelemään sitä näiden ainoaa levyä myös tänä kesänä.

19. Johnny Cash - Hurt
- Periaattessa ois ollut kiva ottaa joku Cashin varhaisemman tuotannon tapaus, mutta mitäs meni tekemään näin hyvän versioinnin vielä vanhalla iällä. Hyvä biisi ja musiikkivideo on yksi parhaista.

20. David Bowie - Five Years
- Bowie on taas niitä tapauksia, että varmaan kymmenen biisiä ois ihan hyvin voinut ottaa mukaan. Taisin kirjoittaa Space Oddityn mukaan ekaa versiota koostaessani, mut otin silti Rise and Fallin ekan raidan kun tää on jostain syystä kuitenkin henkilökohtainen suosikki. En kyllä ees tiedä miks.

21. Yelle - Amour Du Sol
- Aina kun joku sanoo kemuissa, että ynynynynyn pistäppäs jotain kivaa tanssittavaa tuon roskan sijaan niin pistän tän. Ei ne kyllä välttis tykkää tästäkään, mutta kantsis tykätä. Jos jollain on jotain Yelle-Ladyhawke-La Roux -osastolle meneviä bändejä tai artisteja mielessä niin saa kertoa ainakin jos ne on hyviä.

22. The Stooges - Search and Destroy
- Vähän klassikko-osastoo enkä silleen oikein keksi hirveesti sanottavaa. Heittämällä punkin parhaimmistoa. Aidosta punkista puhuminen on uskomattoman typerää, mut kai tää jotain sellasta on.

23. MC Taakibörsta - PA 2001
- Toi toinen meni Tuomion ja Koneen nimissä niin otin sit tänkin mukaan. Silleen aika pitkälti samaa kamaa, mut mikäs siinä kun se kama on niin hyvää. Toimii vieläkin.

24. The Animals - House of the Rising Sun
- Klassikko. Legenda. Itsestäänselvyys.

25. Hanoi Rocks - A Day Late, A Dollar Short
- Hanoi on vieläkin se kuunnelluin bändi ja ekoja bändejä joita tuli vakavissaan kuunneltua. Tulee kyllä vieläkin. Vanha kama on tietysti parempaa, mutta vaikka mukaan oiskin voinut ottaa jonkun Cafe Avenuen tai Million Miles Awayn niin päädyin kyllä taas siihen, että onhan tää vaan niiden paras biisi.

26. Leevi & The Leavings - Keltainen huivi
- Tää on ehkä vähän outo valinta ja tuntui itestäkin siltä että ois pitänyt ottaa mukaan joku Raparperitaivas, mutta minkäs teet kun tää on kuitenkin oma suosikki. En oikein osaa sanoa, mikä tästä tekee sen mitä tää lopulta on. Joko sanat, melodia tai sit niiden jännä yhdistelmä.

27. The Sounds - Hope You're Happy Now
- Sounds on tosi kiva ja menevä bändi ja pakkohan niiltäkin oli jotain ottaa mukaan. Toinen levy ois kai se virallisesti paras, mutta ekan levyn vika biisi on kuitenkin paras ja se, jonka kautta tuli bändiin tutustuttua. (Tai no Living In American, mut en mä vielä silloin näistä pitänyt.)

28. Pink Floyd - Hey You
- Progesta ei voi ottaa esille yksittäisiä biisejä pitää kuunnella kokonaisuuksia önöönönö otin kuitenkin kun tää on paras. Pink Floydin fiilistely ekan oman kämpän ranskalaisen partsin kaiteella nahkarotsi päällä ja jointti huulessa lahdelle katsellen nevö föget

29. Liisanpuisto - Toinen Helsinki
- En silleen muuten diggaa Liisanpuistosta niin hirveesti, mutta Toinen Helsinki on suomiräpin parhaita biisejä millä mittarilla tahansa. Tosi hyvä flow, hyvää läppää ja kai tossa on jotain ihan fiksuakin takana.

30. Rolling Stones - Paint It Black
- No mitäpä minä tästä nyt sanomaan. Kyl te tiiätte. Jos ette tiiä niin pitäis tietää.

31. Alice in Chains - Would?
- Tais olla ainoa grunge-biisi listalla. En oo Nirvanasta oikein ikinä pitänyt erityisen paljoa, mut Alice In Chains, Soundgarden ja Pearl Jam menee. Kai tää on se paras biisi tosta kolmikosta vaikka ehkä jonkun toisen oisinkin saattanut toisena päivänä valita.

32. L.A. Guns - I Wanna Be Your Man
- Se Guns 'N Rosesiksi yhdistynyt bändi, joka lopulta päätyi tekemään enemmän hyviä levyjä kuin Gunnarit. Cocked and Loaded on jopa melkein yhtä hyvä kuin Appetite ja täynnä laatukamaa. Tää taitaa jopa olla levyn bonusraita, mutta jostain syystä nappaa silti eniten, enkä kyllä nää mitään syytä miksei nappaiskaan. Rehtiä rokkia.

33. Rocket From The Tombs - Ain't It Fun
- Tääkin on varmaan monelle tutumpi GNR:n kautta, mutta näiden biisihän se on vaikka levyttivätkin vasta kolmantena bändinä joskus vuosikymmeniä tän tekemisen jälkeen. Tää on kuitenkin se paras versio hienosta biisistä.

34. PMMP - Lautturi
- Lisää suominaispopedustusta. PMMP on vissiin se bändi, josta hevaritkin sai tykätä ja mikäs siinä, pirun hyvä bändihän se onkin. On niillä muitakin hyviä ja ehkä enemmän fiilistelyyn sopivia biisejä, mut nappasin nyt silti tän.

35. Vesa-Matti Loiri - Lapin kesä
- Onkohan tästäkään nyt mitään sanottavaa. Eino Leinon runo ja silleen. Upea ja paljon puhuva versiointi, ehkä parasta mitä Loiri on ikinä tehnyt ja se on kuitenkin aika paljon sanottu.

36. Hassisen Kone - Levottomat jalat
- Se Hassisen Koneen biisi, joka lähentelee eniten Siekkareiden energistä ja yksinkertaista tyyliä, mut löin kuitenkin listan kärkeen jo niitten rakkausbiisin ni otetaan tää sit Hassiselta. Tosin onhan tää kuitenkin niitten paras biisi.

37. Pet Shop Boys - Love etc.
- Eheh.

38. Dave Lindholm - Joo, joo, mä rakastan sua
- Tää oli toinen niistä biiseistä, joka näkyi muidenkin listoilla, unohdin jo toisen. Ei nyt silleen varmaan mikään ihmekään, kun kaikki tykkää Davesta ihan syystä ja siltä on ehkä aika helppo nostaa tajuttoman kovasta tuotannosta se kirkkain helmi esiin.

39. Deep Purple - Perfect Strangers
- Aina kun kuulen tän alkavan tekee mieli huutaa "Cut the fucking music" ja sit häpeän itseäni. Onneks en oo ikinä oikeasti tehnyt noin.

40. Dead Kennedys - Holiday In Cambodia
- No skulaahan tää. Pistin ekaks listalle Pull My Stringsin ku se on musiikkihistorian cooleimpia temppuja, mut onhan tää kuitenkin oikeasti biisinä paljon parempi. Poliittinen punk oikein tehtynä potkii aika kovaa.

41. Neil Young - Southern Man
- No sanoin jo aikaisemmin, et Lynyrdit on kovempia, mut onhan Neilkin aikamoisen hieno mies. Monia hienoja viisuja, joista tää on ihan uskomattoman pitkällisen pohdinnan jälkeen muodostunut suosikiksi. (eli en oikeesti tiiä miks)

42. Spice Girls - Spice Up Your Life
- Oon aika vakaasti sitä mieltä, että siihen on syynsä miksi ihmiset ostaa näitä levyjä ja se on siinä, että tällasten hittien eteen on kuitenkin nähty aika pirusti vaivaa, että niistä ois mahdollisimman helppo pitää. Ja totta kai niistä on, ite ainakin pidän. Saatan tietty kattoa hienoisten ysärilasien läpi, mutta onhan siellä todella monia isoja poppisbändejä joilta löytyy roskan seasta niitä vaivalla hiottuja hittejä, joista pitäminen on vaan helppoa. Tässä ois voinut ihan yhtä hyvin olla Bäkkäreitä. Hyvä musiikkivideokin tällä biisillä muuten.

43. Tulenkantajat - Kuulekoenäe
- Tulenkantajien eka on kuitenkin sen verran timmi teos, että pakkohan sieltä oli jotain napata mukaan. Ehkä listan vaikeimpia päätöksiä, kun melkein kaikki on niin tasaisen hyviä, mut päädyin sit kuitenkin tähän kun oon tainnut kuunnella eniten.

44. Faith No More - Epic
- No en osaa sanoa mitään. Faith No More on kiva bändi, tää on kiva biisi ja olivat ihan kivoja livenäkin pari vuotta sitten.

45. Garbage - Androgyny
- En oo ihan varma mikä Garbagessakin iskee, mut oon kuitenkin tykännyt ja niillä on tosi paljon törkeen kovia poppibiisejä vähän niinku Cardigansillakin joihin nää jostain syystä aina yhdistän. Push It ois voinut päästä listalle NHL2000-nostalgian voimalla, mut Androgyny on kuitenkin tosi kivana ja chillinä biisinä oikeesti parempi.

46. Ramones - I Wanna Be Sedated
- Ramones nyt päätyi edustamaan viimeisenä listalla punkia vaikka nostin ne ainakin joskus lempparibändikseni sillä osastolla. En kyllä tiiä nostaisinko enää. Tosi vahva liuta törkeän timmejä pariminuuttisia, joista diggaan tästä eniten syystä että

47. Don Huonot - Seireeni
- Don Huonot on jotenkin vähän höpsöä suomipoppista, mutta tää on silti vaan niin pirun menevä ja pidettävä biisi, että pakkohan se oli listallekin nostaa, koska oon kuunnellut ihan pirun paljon. Jotenkin tosi tyylikäs veto.

48. Nouvelle Vague - Dance With Me
- Se kiva ranskalainen cover-bändi, joka oli just Helsingissä ja jonka missaaminen jäi kanssa vähän kyrsimään. Tää on niin kiva video, et valitsin nyt sit tän biisin.

49. Michael Jackson - Man In The Mirror
- Kai sitä Michaeliakin oli sit pakko laittaa listalle, onhan se vaan sen verran kovaa kamaa. Tanssittavimpiakin biisejä olis, mut Man In The Mirrorissa on jotain varsin coolia vetovoimaa.

50. Patrick Wolf - Tinderbox
- Tällä sijalla oli aluks jotain ihan muuta jota en muista enää, mut sit päädyin taas kuuntelemaan tätä ja totesin että viisu on pakko saada listalle, edustaa samalla listan hipsterulinaosastoa. Siitä kivasta HC Andersenin sadusta tehty tosi kiva ja maaginen poppibiisi, jota ei jostain syystä oo ikinä julkaistu kuin sinkun b-puolena vaikka tää on heittämällä jätkän paras biisi.

Sanoin muuten niin monta kertaa "tää", että kuunnelkaa nyt sit tääkin samalla jos kuuntelette jotain.
You asked if I'd be anyone from history, fact or fiction, dead or alive:
I said "I'd be Tony Cascarino, circa 1995".

Avatar
Ravenwood
Viestit: 2276
Liittynyt: La 09.01.2010 20:11

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja Ravenwood » To 03.05.2012 19:28

Yllätyin kyllä miten hyvää musaa tolta MutiMin listalta löytyy. Varsinkin The Sounds, PMMP ja Gunnarit lämmittivät mieltä. Oli tossa myös muitakin ihan meneviä tsipaleita ja muutama ihan tuntematonkin esittäjä/kappale. Vois ton listan vaik kuunnella viikonlopun aikaan, jos kerkiää (eli jaksaa). :tu:
--

Propsit vaan muillekkin ketkä näitä listoja on jaksanu duunata. The Rockerin listalta löytyy paljon omiakin lempparibiisejä ja Fletchin lista ei yllätä ollenkaan sillä ettei siellä ole mitään mitä itse kuuntelen. Mielenkiintoista luettavaa kuitenkin.

Avatar
The Rocker
Viestit: 3325
Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
Paikkakunta: Parkano

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja The Rocker » To 03.05.2012 21:02

Oho. Yllättävän paljon samanlaista musiikkia kuunnellaan MutiMin kanssa. Hurricane oli toinen Dylanin kappale jota harkitsin listalle. Onhan se varsin timanttinen zipale. Noh jatketaanpas listaa:

10. The Ramones – Today Your Love, Tomorrow the World
The Ramones on yksi näitä varhaisempia punk-yhtyeitä historiassa, ellei peräti ensimmäinen. Samalla kyseessä oli myös ensimmäinen punk bändi johon tutustuin. Ja tämä kappale, joka löytyy heidän ensimmäiseltä levyltään, kolahti kovaa. Siis oikeasti juutalainen laulamassa siitä että hän on natsisotilas. Hienoa meininkiä. Muita kappaleita jotka kannattaa kuunnella tältä levyltä ovat 53rd & 3rd, Chainsaw, Beat a Brat ja luonnollisesti Blitzkrieg Bop. Hieno yhtye, hienoja levyjä.

9. Sex Pistols – Holidays in the Sun
Ja koska välillä tuntuu siltä että kaikki paitsi punk on turhaa musiikkia kannattaa kuunnella laskelmoitua rahastusta. Kyllä Sex Pistols oli tuote. Mutta p****le kun onkin hieno tuote. Yhtye teki yhden levyn joka jäi pysyvästi rock historiaan kapina huutona sisältää kaksi hieman tunnetumpaa kappaletta joista toisen ovat ainakin Tony Hawk-pelien fanit kuulleet. Anarchy in the UK ja God Save the Queen ovat niitä kappaleita joista yleensä kuulee puhuttavan. Siksipä ne eivät olekaan tässä. Toinen syy on se että Holidays in the Sun aloittaa sen loistavan kaahauksen jota kestää levyn loppuun saakka.

8. Death – The Philosopher
Death oli kaikkien aikojen paras death metal yhtye. Ei kysymystäkään. Yhtye teki kaiken mikä genressä tultiin näkemään. Brutaalia, ääriteknistä, progea, melodista... jos halutaan ottaa esimerkki mistä tahansa death metallin alalajista ei tarvitse mennä tätä yhtyettä kauemmaksi. h**vetin hieno yhtye. Ja voi h****tti kun tämä onkin hyvä kappale. Basso soundissa on tyyliä ja kitarariffit toimivat kuin se junanvessa (joka ei muuten oikeasti toimi kovin hyvin). Chuck Schuldinerin rääyntä ja kummalliset ajatusmallit näkyvät tässä kappaleessa todella hyvin. Hoglan tietysti kannuttaa taustalla omalla tyylillään. Lopun feidaus on myös varsin mestarillinen. Tää kappale on kuulkaas täydellinen.

7.Led Zeppelin – Rock & Roll
Led Zeppelin sitten on muuten maailmanhistorian paras yhtye ettäs tiedät Fletch. Yhtye on tehnyt monen monta timanttista kappaletta joten oli hankala valita minkä otan. Tai no ei oikeastaan sillä tykkään tästä kappaleesta ihan helvetisti. Rummutuksella avattava kappale ja päällä loistava riffi. Siis oikeasti tämä toimii ihan h**vetin hyvin. Tässä on kaikki tarvittava hyvään rock kappaleeseen. Loistava kitarasoolo, h**vetin hienoa laulua ja loistava rumpukomppi. s****na kun onkin muuten hieno kappale.

6. The Rolling Stones – Paint it Black
MutiMilla on hyvä maku näiden kappaleiden suhteen kyllä. Sitar toimii tässä saumattomasti yhteen muun kappaleen kanssa. Keef is God. Rumpukomppi on melko kinky ja sanat tyylikkäät. Kaikki on mustaa.

5. The Beatles – A Day in the Life
Olin kuulkaas kahden vaiheilla tämän kappaleen suhteen. Kilpailevina kappaleina olivat mm. Strawberry Fields Forever ja While My Guitar Gently Weeps. Oli kuitenkin pakko laittaa tähän Sgt. Pepperin päätös kappale. Miksi? Koska tämä nyt vain sattuu olemaan ainoa irrallinen pala sillä levyllä. Kaikki muu nitoutuu yhteen saumattomasti paitsi tämä. Tämä ei kuulu sille levylle mutta siltikin on mahdotonta lopettaa levyn kuuntelua ennen grande finalea. Ja hei jos tekee top listaa niin musiikista niin siellä on pakko olla Beatlesiä ja mielellään Sgt. Pepperiltä jotain. En voi mitään niille säännöille. Ai niin ja tietysti sen takia että tämä kappale on täysiin maanisdepressiivinen. Kaksijakoinen. Hilpeää ja yhtäkkiä masentunutta.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
The Rocker
Viestit: 3325
Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
Paikkakunta: Parkano

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja The Rocker » Ti 22.05.2012 00:34

Fletch ollaanko me unohdettu jotain?
-------------------------------------------
4. Slayer – Angel of Death

Angel of Death on Raining Bloodin ohella tunnetuin Slayer nimisen yhtyeen kappale. Molemmat enemmän tai vähemmän sattumalta IMO kaikkien aikojen parhaalta levyltä. Slayer, kuten ehkä tiedätte, on ehkä kaikkien aikojen paras metalliyhtye ja sen parhaus on kiinni vain ja ainostaan siitä että voidaanko mitään muuta yhtyettä laskea heidän tasolleen. Eli onko yhtyeitä joilla on yhtä tasaisen vahvat tuotokset viimeisen ~30 vuoden ajalta. Ylipäätänsä yhtye on silkkaa mahtavuutta.

Angel of Death kertoo Auschwitzinkeskitysleirillä vaikuttaneesta lääkäristä tohtori Mengelestä (jonka paluuta Jack DiBiase ilmeisesti toivoo) joka suoritti testejä joissa koitettiin vaihtaa esimerkiksi ihmisten silmien väriä. Tai tutkia miten ihminen reagoi erinäisiin kummallisiin asioihin (kylmyyteen, siihen kun kaksoset neulotaan yhteen jne.). Tämän kappaleen johdosta Slayeriä on haukuttu natsi yhtyeeksi (tosin faniryhmän nimi Slaytanic Wehrmacht saattaa olla myäs eräs syy).

Kappale itsessään sisäistää kaiken sen mistä Slayerissä on kyse. Tiukkoja kitarariffejä ja sooloja. Mahtavaa rumputyöskentelyä ja juuri sellainen laulusuoritus kuin tällaisessa kappaleessa tarvitaan. Huutoa, korkeita ja matalia vokaaleja.

3. Led Zeppelin – Dazed and Confused

En minä yhdeltäkään bändiltä kahta pistäisi... okei tämä johtuu siitä että ryssin homman snadisti listaa laatiessa. Noh Led Zeppeliniltä kaksi kappaletta ei voi olla rikos. Dazed and Confused on Jimmy Pagen suurin mestariteos sekä varkaus. Alun perin Jake Holmesin purkittama kappale päätyi Jimmy Pagen live bravuuriksi jo Yardbirds aikoina. Myöhemmin mukaan tuli mm. jousi jota ei tunnetusti käytetä kitarassa ja erinäiset efektit. Ylipäätänsä koko kappale tuntuu olevan vain kehys Jimmy Pagen jumalaiselle kitarasoololle joka kesti pisimmillään kuulemma lähemmäs puoli tuntia.

Kappale alkaa hyvinkin tunnelmallisella maalailulla joka jatkuu hitaana melko kauan. Välillä meluakin lähtee kovasti irti mutta muuten homma pysyy melko yksinkertaisella tasolla. Niinkin yksinkertaisella että pikkuveljeni vetelee tätä kitaralla aina välillä. Ja hän ei kovin kauaa ole soittanut. Plantin, Bonhamin ja John Paul Jonesin tuki on kuitenkin tärkeää tälle kappaleelle. Ilman heitä tämä ei toimisi samalla tavalla. Maaginen keskikohdan soolo ja siihen johtava tunnelma ovat vangitsevia. Absoluuttisen maaginen kappale.

2. Death – Spirit Crusher
Death on muuten paras death metal yhtye ikinä missään. Tämä on heidän viimeiseltä levyltään. Harvoin voi sanoa että joku yhtye jätti jälkeensä pelkästään huippulevyjä mutta Deathistä niin voi sanoa. Musiikillinen kehitys ei loppunut milloinkaan. Kappaleet saivat aina vain enemmän kinkympiä rakenteita. Riffit eivät tuntuneet sopivan edelliseen ollenkaan ennen kuin kuuntelit kappaleen. Kokonaisuudessaan. Sitten saatoit ymmärtää mistä oli kyse.

Chuck Schuldinerin vokaali- ja kitaratyöskentely oli jumalaista. Kappaleet olivat juuri sellaisia kuin niiden pitikin olla. Liian pitkää ei ollut. Korkeintaan liian lyhyitä kappaleita. Hän myöskin soitti viimeisellä Deathin levyllä kaikki instrumentit rumpuja lukuunottamatta (jotka hän ohjelmoi kuitenkin(kyllä tässä on konerummut)). Kappale itsessään on moniosainen ja harva raskaamman musiikin ystävä voi väittää vihaavansa tätä. Alexi Laiho voi vain toivoa olevansa näin jumalainen sekä kitaran soitossa että laulamisessa.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
Ravenwood
Viestit: 2276
Liittynyt: La 09.01.2010 20:11

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja Ravenwood » Ti 22.05.2012 15:30

Angel of Death ei ollut ykkösenä -> p**ka lista :wink:

Avatar
Fletch
Viestit: 250
Liittynyt: La 17.10.2009 14:29

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja Fletch » Ti 22.05.2012 22:54

The Rocker kirjoitti:Fletch ollaanko me unohdettu jotain?
Selittelin jo tuolla Roskiksen musaketjussa... Hirveesti kiireitä, ni ei ehi tällasia "hupikirjotuksia" raapustella. Mutta äläs vielä paljastele ykköstäs, yritän tän viikon aikana saada kiinni, jos on mahdollisuudet tietokoneeseen!

Avatar
Fletch
Viestit: 250
Liittynyt: La 17.10.2009 14:29

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja Fletch » Su 10.06.2012 00:20

Oon takasin.

4. Arcade Fire – In The Backseat

Kuva
”Alice died in the night. I’ve been learning to drive, my whole life…”

RateYourMusic-sivuston käyttäjien maailmanlaajuiselta top 100 albumit –listalta löytyvä The Arcade Firen Funeral-levy on minulle melko uusi tuttavuus. Albumi on suht. tuore – vuodelta 2004. Tutustuin siihen juurikin noiden kahden aiemman virkkeen takia: halusin tietää, miten näin uusi levy on päässyt moiseen valoon ja arvostukseen. Albumi on mahtava, mutta ensimmäisellä kuuntelukerralla mieleen jäi vain ja ainoastaan päätösbiisi ”In The Backseat”. Ja syystä. Levyn toinen biisi, joka on kokonaan naisvokalistin laulama. Aivan uskomattoman upea tekele. Tällainen suru on kauneutta. Minun mieleeni juolahtavaa eksyksissä oleva naishahmo, joka on menettänyt täysin elämänsä hallinnan. Huhhuh, todellista taidetta.

3. Anki – Niin aikaisin

Kuva
”Häntä niin silloin kaipasin, yksin näin hiljaa laulelin, kesäaamusta kun lohdutusta kerran etsin niin aikaisin…”

Alunperin “Niin aikaisin” oli tällä listalla. Sitten ajattelin, ettei vielä ole tarpeeksi kesäistä tälle, joten otin sen pois. Mutta nyt on taas täysin oikea tunnelma Ankin Sateen jälkeen –albumille. Varsinkin kun viimeinkin sain sen ihkaoriginaalina älppärinä käsiini vuosien metsästyksen jälkeen! ”Niin aikaisin” on heittämällä levyn paras. Se on taianomainen, mutta aito, tarkka ja kaunis kuvaus kesäaamusta. Käännöskipalehan tämä on Anna-Lena Löfgrenin ”Var det du?” –biisistä, joka on myös ihan hieno, mutta ei millään muotoa vedä vertoja Ankin tulkinnalle. En nyt keksi mitään muuta sanottavaa, mutta AH!

2. Neutral Milk Hotel – Oh Comely

Kuva
”Goldaline my dear, we will fold and freeze together far away from here. There is sun and spring and green forever, but now we move to feel for ourselves inside some strangers stomach. Place your body here, let your skin begin to blend itself with mine…”

Neutral Milk Hotelin In The Aeroplane Over The Sea on maailman paras albumi. En laske The Doorsia nyt mukaan tähän väitteeseen, koska tuntuu epäreilulta verrata mitään siihen. Anyhow. Olen nyt kuunnellut kyseistä levyä kolmisen vuotta, ja vasta tämän vuoden alussa aloin tajuta, että tämä tosiaan on elämää suurempaa musiikkia.

of Montrealista kirjoittaessani mainitsin Jeff Mangumin (Jeff Mangum – Jim Morrison, tässä nyt on jotain… :-k ), joka siis on NMH:n laulaja. Ihan tajuttoman taitava kaveri sekä laulajana että soittajana, mutta eritoten sanoittajana. Enpä muista milloin viimeksi laulujen sanat olisivat tehneet minuun näin suurta vaikutusta. En halua sen kummemmin alkaa eritellä biisin kryptisiä taustoja, mutta joku joskus jossain sanoi osuvasti jotenkin näin: ”There’s a LOT going on in this song.”

P.S. Vielä sellanen hassu fakta, että jos kuuntelee tarpeeks kovalla ihan biisin loppua, niin kuulee tuottajan huutavan: ”Holy shit!” Oli huhujen mukaan niin tyytyväinen, kun bändi sai soitettua tämän reilun kahdeksanminuuttisen eeppisen teoksen mokaamatta kertaakaan.

---

Ykkönen on jo kirjoitettu, mutta säästelen sitä vielä pari päivää, jotta voitte miettiä ja jännittää sitä. :)
Viimeksi muokannut Fletch, Su 17.06.2012 19:09. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Avatar
The Rocker
Viestit: 3325
Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
Paikkakunta: Parkano

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja The Rocker » Su 10.06.2012 20:12

Jaahas saatiinhan siinä sitten Fletchiltäkin melkein loppuun saakka lista. Nyt voisi itse tehdä eräänlaisen "Hups unohtu" listauksen jossa on oikeastaan vain kaksi kappaletta.

Iron Maiden - Hallowed Be Thy Name

Jokainen raskaamman musiikin ystävä lienee kuullut tämän. Varmasti myös monet muutkin ihmiset sillä tämä on kuitenkin yksi harvoista oikeasti maailman parhaimpiin kuuluvista kappaleista. Hieno tunnelma jota lähelle Maiden pääsi Fear of the Darkilla. Loistavasti etenevä tarina, loistavat melodiat, Dickinsonin laulu on sillä tasolla millä voikin odottaa (eli vituttavan hyvällä). Kitarariffi on yksi muistettavimmista ikinä. Lukuisat breikit tuovat tunnelmaa hyvin ja sooloa kohti rakennetaan mestarillisesti. Samaan aikaan käydään läpi kuolemaa kohti kulkevan miehen tunnelmia ja ajatuksia. Tämä kappale huuta klassikkoa silkalla voimallaan. Ja tätä ei voi kuunnella liian kovalla voluumilla.

King Crimson - Epitaph

King Crimson on hieman unohdettu progeyhtye. Ainakin siltä tuntuu aina välillä. No okei kaikki progeyhtyeet Pink Floydia lukuunottamatta ovat unohdettuja sillä ne ovat liian progea valtavirtaan. Mutta kun mietitään progeyhtyeitä jotka eivät menneet siihen mahtipontisuuteensa liian pitkälle Crimson tuntuu parhaalta vaihtoehdolta. Siinä missä Yes, Rush ja Genesis tuntuvat miettineen miten luoda pitkä kappale jossa on v***n pitkä rumpusoolo ja outoja breikkejä Crimson menee enemmän kategoriaan tässä on kappale, jos ette pidä niin haistakaa v***u. Kappaleet tuntuvat luonnollisemmilta. Toki Crimsonillakin on näitä erinäisiä breikkejä kappaleissaan mutta ei aivan yhtä räikeitä.

Tämä kappale on oikeastaan rikollisen hyvä. Loistava melodia, sopivan outoa musisointia. Mahtipontisuutta löytyy aina välillä ja kappale kulkee eteenpäin hitaasti mutta varmasti. Maaliin saavutaan varmasti ja tyylikkäästi.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
The Rocker
Viestit: 3325
Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
Paikkakunta: Parkano

Re: BIISIT TOP 50

Viesti Kirjoittaja The Rocker » Ma 11.06.2012 19:37

Nyt onkin aika julkaista ykkönen ikiomalla listallani. Drumroll please
PRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR
-
-
-
-
-
-
-
-
So you've been to school for a year or two
And you know you've seen it all,
In daddys car thinkin' you'll go far,
Back east your type don't crawl”

It's a Holiday In Cambodia!

1. Dead Kennedys – Holiday In Cambodia

Muistan kun näin ekan kerran yhtyeen nimen Guitar Hero 3 nimisessä pelissä. Ensimmäinen ajatus: “Mitä v**tua jotain kommaripunkkia? En välitä!”. Sitten tulikin soitettua kappale läpi. Sitten tuli ostettua levy nimeltä Fresh Fruit For The Rotting Vegetables. Sitten sitä tuli kuunneltua niin saatanasti. Vaikka muukin levy on hienoa materiaalia tämä kappale on täysin ylivertainen. Psykedeelinen, psykoottinen, hypnoottinen. Magneettinen. Tätä kappaletta voi kuunnella ikuisuuksia. Aivan h**vetin hieno kappale. Psykedeelisestä introsta, kitarasooloon ja loppuhuipennukseen.

Absoluuttisen maaginen kappale, sanoituksia myöten. Kappale kertoo niinkin hilpeästä asiasta kuin 4 minuuttisena ehkä hieman ylipitkä punk ralli mutta hei mitä väliä? Toimii niin s****nan hyvin.

Ikävä kyllä en löytänyt youtubesta yhtäkään mitat täyttävää versiota. Miltei kaikissa tuo intro oli leikattu pois. Siksi tarjoan teille live vedon tästä:
http://www.youtube.com/watch?v=1eyROvw6 ... 66AC9EBAD4

Näyttää olevan DK soittolista... no valaistuttepa lisää.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Vastaa Viestiin