Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Jos seuraat painitapahtumia reaaliajassa, tämä on oikea paikka sinulle. Mutta älä sitten pillastu jos joku möläyttää seuraavan PPV:n mestaruusottelun voittajan nimen varoittamatta. Täällä se on sallittua.
Vastaa Viestiin
Avatar
Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Ke 10.12.2008 23:46

What kirjoitti:yleisö oli menossa täysillä mukana, toisin kuin yleensä näissä naisten koitoksissa.
Ehkä se on sitten vain minussa, mutta minusta yleisestikin tuossa helkkaristi hypetetyn WM 22:n chicagolaisessa yleisössä kusi lähes kaikki. Joo ok, ne keksi hienon jutun hurrata HHH:lle ja buuata Cenalle niiden iskujenvaihdon aikana, mutta siihen ne hienoudet näin omasta mielestä jäikin. Tuntui, että useassa ottelussa tuo koko katsomo oli kuin hautajaisissa. Ihan hiljaista siellä oli, ja hieno esimerkki oli tuo Mickie vs. Trish, jossa lähinnä tuntui reaktiota tulevan Mickien lopun botchista. Tosin tuo koko WM:kin oli ehdottomasti huonoin näistä 20-sarjan WrestleManioista. Saatan kyllä muistaa väärinkin, kun en ole tosiaan pahemin tuota WM:ää katsonut enää uudestaan, mutta kyllä minun muistikuvani on se, että esimerkiksi juuri tuossa ottelussa yleisö oli ihan luvattoman kuollut. Ehkä minulla oli vain huono versio äänien osalta, tai sitten WWE on näihin jälkikäteisversioihin lisännyt taas keinotekoisesti ääntä oikein urakalla ;)

Avatar
What
Viestit: 3066
Liittynyt: To 20.07.2006 13:07
Paikkakunta: Rivers Mouth

Viesti Kirjoittaja What » To 11.12.2008 15:47

Hullu kun olen, niin otin projektikseni kirjoittaa jokaisesta DVD-kokoelmani tapahtumasta tänne arvostelun. Älkää huoliko ei näitä enää kauhean montaa ole jäljellä. :D

WrestleMania 23
Sunnuntai, 1.Huhtikuuta 2007
Ford Field, Detroit


Money In The Bank Ladder Match
Jeff Hardy vs. King Booker vs. Finlay vs. CM Punk vs. Mr.Kennedy vs. Matt Hardy vs. Randy Orton vs. Edge

WrestleManian aloitti tässä vaiheessa jo perinteeksi muodostunut MITB-ottelu. Valitettavasti tämä oli huonoin MITB. :( Ensimmäinen asia, mikä otti pannuun oli ottelijoiden valinta: mitä hittoa Edge ja Orton, jotka olivat käytännössä main eventtereitä tekivät matsissa? King Booker? Aivan turha.

Eihän tämä ottelu missään nimessä huono ollut, mutta ei tosiaan pärjännyt menneille (eikä tämän vuoden) MITB:ille. Nähtiinhän tässä tietysti se yksi hullu spotti, jolla saatiin kaksi tyyppiä eliminoitua, mutta se sitten pysäyttikin kehätoiminnan totaalisesti liian pitkäksi aikaa. Ottelun makeimmat hetket olivat siis tosiaan tuo sick bump ja Green Bay Plunge Hornswogglelle! :shock: "Finisher-frenzystä" en tykännyt yhtään. Juonena kun tuntui olevan, että jokainen sai vuorollaan hurjan "adrenaline rushin" ja niittasi finisherillään loput äijät ketoon, jonka jälkeen nousi tikkaille. Heikkouksistaan huolimatta oli tämä silti hieno matsi, ja voittajakin oli melkoinen yllätys.
Selostus: Jim Ross, Jerry Lawler, Michael Cole, JBL, Joey Styles&Tazz
Ottelun kesto: 19:10
Arvosana: ***


Singles Match
Kane vs. Great Khali w./Ranjin Singh

Illan toisena otteluna oli sitten enemmän tai vähemmän odotettu goljattien kohtaaminen. Aika homolta tuntui, kun nyt olisi pitänyt uskoa, ettei Khalia saa kaadettua jaloiltaan, vaikka Undertaker oli tehnyt sen aikaisemmin jo kymmeniä kertoja. Yksi asia jäi mietittymään: miksi WWE ei ole gimmickoinut Kanelle aseeksi tuota koukkua, jota hän oli jossain elokuvassa käyttänyt. Sen esiin kaivaminen olikin ottelun ainoa hieno hetki. Voittajakin oli kaiken lisäksi väärä.
Selostus: Jim Ross&Jerry Lawler
Ottelun kesto:5:31
Arvosana: *1/2


United States Championship Match
Chris Benoit (c) vs. Montel Vontavious Porter

Illan ensimmäisessä mestaruusottelussa "Raivotautinen Ah......Murhaaja" puolusti US-titteliään "non-jobber" MVP:tä vastaan. Ottelun juonena oli yllättää yleisö MVP:n mattopainitaidoilla ja kyllä siinä ainakin minun kohdalla onnistuttiin. Mukavaa vääntöä, mutta ei mitään erikoista: Perus-Smackdown matsi, ehkä olisi jossain pikku-PPV:ssä toiminutkin. Ei jättänyt mitään erityistä muistettavaa.
Selostus: Michael Cole&JBL
Ottelun kesto:9:20
Arvosana: **


World Heavyweight Championship Match
Batista vs. The Undertaker

Yllätys oli suuri, kun WWE iski toisen superottelunsa pöytään jo tässä vaiheessa. Taustatarinassa Undertaker voitti Royal Rumblen ja sai valita kenen mestarin hän kohtaa. Hän valitsi Batistan ja ilmoitti aikeensa chokeslammaamalla tämän helvettiin. Batista lupasi koston olevan suloinen, ja niin se olikin, kun Elukka spinebusteroi Phenomin kesken No Way Outin ME:n ja käveli pois. Ja totta kai, pelissä oli Undertakerin voittoputki ja Batistan maailmanmestaruus.

Tämä ottelu oli mahtavasti buukattu. Batistan heikkoudet pystyttiin hienosti peittämään pitämällä matsi sopivan mittaisena ja viettämällä paljon aikaa kehän ulkopuolella, makeita pikkuspotteja luoden. Matsin kohokohtia olivat Batistan tekemä Powerslam selostajanpöydän läpi ja tietysti se tulinen finisher-sota, joka olikin todella mielenkiintoinen vielä tässä vaiheessa: olihan tämä miesten ensimmäinen kohtaaminen ikinä. Loppuvuoden matseissa tuo finishersota alkoi käydä tylsäksi, mutta tässä se toden totta toimi. Myös yleisö oli sataprosenttisesti menossa mukana, kannustaen tietenkin suurempaa facea, Undertakeria. Kenties Batistan uran paras ottelu.
Selostus: Michael Cole&JBL
Ottelun kesto: 15:47
Arvosana: ***1/2


8-Man Tag Team Match
ECW Originals (Rob Van Dam, Sandman, Tommy Dreamer&Sabu) vs. New Breed (Elijah Burke, Marcus Cor Von, Kevin Thorn&Matt Stryker)

Hurjan WHC-ottelun jälkeen alettiin selvittelemään välejä ECW:n originaalien ja ECW:n uuden aallon kanssa. Hassua, miten New Breedistä kukaan ei sitten noussut minkäänlaiseksi tähdeksi....

Ottelu ei kiinnostanut itseäni paljon yhtään, mutta eipä minua nämä 8-man tagit IKINÄ kiinnosta PPV:ssä. Matsi oli lyhyt, mistä en kehtaa kyllä valittaa. Parhaimmat hetket loi itse asiassa Matt Stryker upealla Monkey Flipin ja DDT:n myynnillään. Aivan kuten Benoit/MVP, tämäkin oli tosi hyvä TV-matsi. Mutta tämän piti olla Wrestle 'fuckin Mania.
Selostus: Joey Styles&Tazz
Ottelun kesto:6:27
Arvosana: **


Battle Of The Billionares
Umaga w./Mr.McMahon vs. Bobby Lashley w./Donald Trump

Tämä saattaapi hyvin olla WWE:n historian ylihypetetyin matsi. Melko tasapeli Mayweatherin ja Show'n kanssa. Lisäksi tämä oli yligimmickoitu ja ylibuukattu koitos. 1.) Joko McMahon tai Trumpin hiukset leikattaisiin matsin jälkeen. 2.) Ottelun erikoistuomarina oli Stone Cold Steve Austin.

Tuosta mainisemastani ylibuukkauksesta en valita. Ketä kiinnostaisi WrestleManiassa nähdä Lashleyn ja Umagan 1on1-matsi? Ei ketään. Onneksi kehän laidalla tapahtui koko ajan mielenkiintoisia asioita, ja yksi kaivattu runinikin tapahtui ja pääsipä Austinkin aukaisemaan sen kuuluisan purkin "whoop assia" yleisön ja minun suureksi iloksi. Kontrolloitua kaaosta. Tässä se toimi. Tosin sisääntulot ja after match kestivät aivan jumalattoman kauan, joten kelausnapille tuli käyttöä. Ottelu oli vain yksi osanen tätä "Battle Of The Billionares"-show'ta.
Selostus: Jim Ross&Jerry Lawler
Ottelun kesto:13:04
Arvosana: ***


Lumberjill Match For The WWE Women's Championship
Ashley vs. Melina

Tätä ottelua voi kuvata yhdella sanalla, ja se sana on:KAUHEA. Ashley on painijana varmasti yksi kaikkein huonoimmista, Maria ja Kelly Kellykin pyyhkivät hänellä mattoa. Kaikki liikkeet, mitkä Ashley onnistui tekemään näyttivät laiskoilta ja teennäisiltä, vaikka mitään selkeitä botcheja ei ollutkaan. Melkoinen tasonlasku kyllä WM 22:n naisten matsiin verrattuna.
Selostus: Michael Cole&Tazz
Ottelun kesto: 3:13
Arvosana: 1/2


WWE Championship Match
John Cena vs. Shawn Michaels

Nyt oli lupa odottaa jotain hyvin hyvin erikoista. John Cena vs. The Showstoppaa! Backstoryssa Cenasta ja HBK:sta tuli tagmestarit, kun he Royal Rumblen jälkeen voittivat vyöt Rated-RKO:lta. Sen jälkeen sitten viikkojen ja viikkojen odoteltiin sitä, kumpi herroista iskee toisesta paskat pihalle finisherillään. Tätä täytyi odotella viimeiseen Raw'hon ennen Maniaa saakka, jossa Michaels superkickasi Cenan pään lähes hartioilta irti.

Tämä ottelu vastasi odotuksia. Matsi rakennettiin sillä lailla, että HBK hallitsi suurinta osaa ottelusta, mutta Cena sinnitteli mukana saadeen säännöllisin väliajoin jonkun ison liikkeen iskettyä. Sitä pahaista kehäpsykologiaa tästä löytyi myös yllin kyllin, olihan kehässä kaksi tämän suvereenisti taitavaa henkilöä. Voi sanoa, että kaikki palaset loksahtivat kohdalleen. Matsin makeimpia hetkiä olivat Michaelsin Mania-trademark, Asai Moonsault ja julma Spike Piledriver teräsportaille, joka oli oikeasti :shock: hetki. Myös Cenan hemmetin stiffeille Clotheslineille markkailin ja tietysti upeille finishereiden vastaiskuille. Niitä nähtiin tässä matsissa todella paljon. Ja saimme nähdä kenties yhden kaikkien aikojen komeimmista F-U-juntista. Jällen maaginen WM pääottelu Cenalta, onnistui ylittämään WM 22:n kohtaamisen Triple H:n kanssa. Kiitos tästä ja upea päätös tapahtumalle.
Selostus: Jim Ross&Jerry Lawler
Ottelun kesto: 27:49
Arvosana: ****1/2


Entäs sitten se kuuluisa kokonaisuus? Tästä Maniasta jäi mieleen kaksi hemmetin hienoa superottelua, kaksi ihan kivaa Mania-matsia ja loput olivatkin sitten täytettä. Siltikin tapahtuma oli aika täydellinen viihdepaketti, ja hieman parempi kuin vuoden 2006 versio. Siispä kokonaisarvosanaksi tulee:

****

EDIT: Matsien keskiarvo: 2,50
Viimeksi muokannut What, Ti 07.07.2009 14:30. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Avatar
Jack DiBiase
Moderaattori
Viestit: 3817
Liittynyt: Su 18.04.2004 14:52

Viesti Kirjoittaja Jack DiBiase » To 11.12.2008 16:10

ECW Originals (Rob Van Dam, Sandman, Tommy Dreamer&Sabu) vs. New Breed (Elijah Burke, Marcus Cor Von, Kevin Thorn&Matt Stryker)

Hurjan WHC-ottelun jälkeen alettiin selvittelemään välejä ECW:n originaalien ja ECW:n uuden aallon kanssa. Hassua, miten New Breedistä kukaan ei sitten noussut minkäänlaiseksi tähdeksi....
Ehkä vieläkin hassumpaa on, että ainoa noista aktiivisesti WWE:ssä painiva on Tommy Dreamer. :lol:
WE BACK YA'LL?!

Supa
Viestit: 243
Liittynyt: La 02.12.2006 18:37
Paikkakunta: Kellokoski

Viesti Kirjoittaja Supa » La 13.12.2008 14:06

Okei, voisinpa itsekin tässä nyt heittää pienen arvostelun ettei What joutuisi niinkään yksin näitä juttuja tekemään.

Starrcade 1984: The Million Dollar Challenge
Katson, tosin hieman pätkissä kolmetuntisen Jim Crockett pläjäyksen. Tapahtumana on siis Crockettin perinteeksi ja legendaariseksi PPV-sarjaksi hiljalleen muodostuva Starrcade, joka muuten on järjestyksessä toinen Starrcade tapahtuma, ja luvassapa onkin mielenkiintoinen kortti, johon kuuluu muun muassa Wahoo McDaniel vs. Billy Graham, Tully Blanchard vs. Ricky Steamboat sekä Flair vs. Rhodes. Selostuksesta vastaa tietysti Gordon Solie ja Bob Caudle.

Mike Davis© vs. Denny Brown
Tapahtuma pistetään käyntiin NWA World Jr. Heavyweight titteliottelun myötä, ja on heti pakko myöntää että molemmat nimet ovat itselleni täysin pimennossa. Ja eipä ihmekään, ottelu kun ei mitään hienoa tarjonnutkaan. Max. 5 minuuttinen koitos jossa tarjoiltiin sitä niin peruspainia. Liikkeiden suoritus oli vähän hidasta, lyhyt aika piti tapahtumat pieninä, ja lopetus aiheutti enemmän hämmennystä ja jätti lievästi huonon maun suuhun. Kökkö perusottelu, ei ehkä ihan mukavin tapa aloittaa PPV:tä, vaikka kyseessä nyt mikään täysi DUDkaan ollut. Yleisö oli ihan hyvin mukana.
*+

Mr. Ito vs. Bryan Adidis
En pidä siitä että PPV aloitetaan kahdella hyvin lyhyellä ottelulla, varsinkaan kun kumpikaan ei ollut squash, enkä tuntenut juurikaan yhtäkään näistä ensimmäisistä painijoista. Ymmärrän että alakortti on melko mitätön, eikä ole mitenkään erikoinen tempaus vetää NWA:n showhun alkuun lyhyitä mitättömiä matseja, joten ei siitä sen enempää. Pikkuisen paremmaksi kuitenkin sanoisin edelliseen verrattuna, vaikka yleisö ei ihan niin hyvin äänessä ollutkaan. Ottelu koostui pienestä ja lyhyestä teknisestä väännöstä, joka ei kyllä ehtinyt juurikaan kummallekaan puolelle kääntyä, joten mitäpä tästä sanoa? Löysähkö lopetus, ja kaikin puolin suhteellisen turha ottelu tämäkin.


Jesse Barr© vs. Mike Graham
Kun kyseessä on sukunimi Graham, tulee minulle heti mieleen että kyseessä on myös Floridan puoliskon painia, ja kyseessäpä on juuri NWAn Floridan alueen raskaansarjan maailmanmestaruudesta käytävä ottelu. Mike Graham on varmasti tuttu joillekkin foorumin väestä, joten sanottakoon vain että mies oli kuuluisasta Floridan territoriota pyörittäneestä perheestä, vaikkakaan Mike itse ei ollut niitä suurimpia nimiä missään vaiheessa uraansa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut yhtään hassumpi ottelu, pidin tästä oikeastaan yllättävän paljon kun nuo aikaisemmat ottelut olivat vähän mitäänsanomattomia. Tämä olikin ensimmäinen oikea ottelu, jolle sentään oltiin annettu kunnolla aikaa. Ottelun ydinsana oli temmon ja tyylin vaihtelu. Alun nopeasta brawlaamisesta siirryttiin nopeasti myös tekniseen vääntöön, josta lähinnä ottelun loppuun asti vedettiin lukkoja ja erilaisia holdeja. Kuitenkin hitaassakaan vauhdissa ei tunnelma mennyt pieleen, ja siitä päästiin sujuvasti jatkamaan joka kerta ottelua, eikä se häirinnyt tippaakaan. Lopun mukavan lyhyt taistelu voitosta luovutusliikkeiden jälkeen kelpasi hyvin. Ei kai tästä mitään valittamista, molemmat painijatkin suoriutuivat moitteettomasti.
***-

The Assassin & Buzz Tyler vs. The Zambuie Express
The Assassin(nro.1 btw.) ja Buzz Tyler ovat nimeltänsä tuttuja, mutta muuten ei tilanteesta ole minulla hajuakaan. Zambuie Expressin miehet olivat kuitenkin ilmeisesti osa tätä Paul Jonesin monsteripoppoota, joka on useastikin NWA:ssa tullut esille. Elimination ottelu on kyseessä. The Assassin on siis toinen kahdesta maskimiehestä jotka muodostavat Assassins joukkueen. Ja Zambuie Express taas…Noh, kuvitelkaa kaksi Mabelia maastopuvuissa, ja irokeeseissä. Tiedossa oli siis hikistä brawlausta, ja paljon. No, onneksi ottelu pidettiin lyhyenä, jonka takia en ihan tajunnut miksi piti ottaa mukaan Elimination –ehto. Ottelu oli huono, enkä muutakaan odottanut, harmi vain että Buzz Tylerkaan ei piristävällä brawlauksellaan paljoa saanut aikaan. Molemmat eliminoinnit ja ottelun lopetus tapahtui muuten yhden shoulder blockin ympärille. Se kertoo jo paljon.
½


Black Bart© vs. Manny Fernandez
Kyseessä on Brass Knuckles mestaruudesta käytävä ottelu, ja ilmeisesti messissä on vain ”anything goes” stipulaatio. Molemmat miehet ovat ennalta tuttuja, vaikkakaan Black Bart ei juurikaan positiivisessa valossa. Tämä matsi oli tappelu. Ei painia, ei psykologiaa, vaan puhdas kapakkatappelu, jossa nyrkit heiluivat viitisen minuuttia. Ei voi sanoa että kyseessä olisi mitään hirveän hienoa. Koko ottelussa ei taidettu sidontaa lukuun ottamatta käyttää yhtäkään painiliikettä. Se kertoo koko kuvan. Ei siinä, tällainen tappelu käy ihan hyvin välipalana, harmi vain että alan olla jo ihan täynnä näitä pienempiä otteluita. Kyllä tämä kai viihdytti.
**-

Paul Jones vs. Jimmy Valiant

Kyseessä on Tuxedo Street Fight ottelu. Ja Paul Joneshan on manageri. Se kertoo kaiken oleellisen. Jonkinlainen kaupungista lähtemis -stipulaatio oli myöskin messissä, mutta siltikin oli jo tiedossa että ottelu olisi painillisesti DUD. Mukana aikaisemmasta ottelusta The Assassin saattamsassa Valianttia, ja Jonesia tukemassa oli jompikumpi noista massiivisista Zambui Expressin irokeesisotilaista. Ei siinä, viihdearvoahan ottelulla on sentään vähän. Olenhan jo sanonutkin että tykkään Jimmy Valiantista(Mahtuipa jopa top-100 listallenikin jollain kumman perusteella), joten eipä tässä voi kuin hymy huulessa katsella Valiantin pyörittävän Mr.Jonesia. Oikeastaan on jotenkin outoa että tämä ottelu käydään vuoden 1984 Starrcadesta, minä kun olen miesten feudia seuraillut vuodelta '86. Toisaalta onhan Jonesin porukka ehtinyt siinä ajassa muuttua, mutta ilmeisesti feudin kipinä syttyi 86-vuonna taasen kerran.Huono ottelu, pituutta parisen minuuttia. Jones bleidasi muuten aika överiksi. Kai tällä nyt sitten viihdearvoa oli. Valiantin sekoilu pelasti kelaukselta.
DUD

Ron Bass© vs. Dick Slater
Kyseessä on Mid-Atlantic Heavyweigth mestaruudesta käyty ottelu. Ron Basshan on varmasti monille vanhan koulukunnan WWE:tä seuranneille tutumpi nimi, mies kun feudaili siellä mm. Brutus Beefcaken kanssa ennen 90-lukua. Toki myös Slater oli käynyt WWE:ssä, mutta niin lyhyen aikaa. Kyseessä oli ihan mielenkiintoinen ottelu. Homman nimihän oli vahva old school brawlaaminen, ja tulos oli suhteellisen miellyttävä. Hieman tapellen mentiin kokoajan, mutta Bassin managerina häärinyt JJ Dillon toi mukaan enemmän tarinaa ja omankohtaisensa näkökulman, joka oikeastaan esti ottelua muuttumasta täysin perushutuksi. Lopetus oli vähän niin ja näin, mutta ainakin ihan erikoinen ratkaisu. Kyllähän tätä kelpasi katsoa, mutta mitään muistettavaa ei todellakaan löydy. Plussaa Dillonista, harmi vain että myöskin ottelun lyhyt kesto pienentää arvosanaa.
**½

Keith Larson & Ole Andersson vs. Ivan & Nikita Koloff

Myönnettäköön, minulla ei ole hajuakaan siitä kuka on Keith Larson. Kaikki muut ottelijat ovat kuitenkin jollain tapaa suosikkejani. Koloffit olivat rujoja ulkomaalaisheelejä, joiden joukkueotteluista olen aina pitänyt, ja mukana on varma tärppi, Ole Andersson, joka on loistava joukkuepainija, ja hieno brawlaaja. Ottelusta ei voinut tulla kehno. Eikä tietysti tullutkaan. Pituutta annettiin runsaasti, ja meno oli muutenkin hyvin perinteistä tag-mättöä. Asiaa tietenkin piristi molempien joukkueiden taitotaso, ja joukkuekemia. Molemmat toimivat yhteen todella hyvin, ja olinkin tyytyväinen ennalta tuntemattoman Keith Larsonin suoritukseen. Mies oli vähän Nikita Koloffin tapainen nopeampi brawlaaja, vaikkakin Nikita myös väänsi muutamia lukkoja Olen kanssa. Eipä siinä, hyvä, laadukas tag team brawlaus jossa mukana tietysti sitä perinteistä Anderssonien kehäpsykologiaa ja ruumiinosien eristämistä. Lopetus ei ollut niinkään yllättävä, mutta toimi silti.
***+

Ricky Steamboat vs. Tully Blanchard©
Pelissä on NWAn Television Mestaruus. Ja kymppitonni rahaa voittajalle, ja kermana kakkuun NO-DQ sääntö. Tietenkään näidän kahden miehen väliseen otteluun ei stipulaatioita olisi välttämättä tarvinnutkaan, hieno koitos oli silti aikas varmasti tiedossa. Sinänsä on kuitenkin ottelun laadun kannalta harmi että Steamboat myy koko ottelun vanhaa kylkivammaansa, jonka sairaslomalta mies on juuri palaillut, liian nopeasti niin sanotusti. Toki, se antoi silti oman osansa ottelun tarinaan. Ja kyllähän kaikki tarpeelliset odotukset toteutettiin. Olen varma että molemmat ovat tehneet teknisempiäkin otteluita, mutta kyseessä oli hyvin rakennettu brawl. Pituutta löytyi viitisentoista minuuttia, joka olisi toki voinut olla pidempikin, mutta kyllä kaikki saatiin hyvin kasaan tässäkin ajassa. Tunnelma oli kokoajan korkealla, ja molemmat miehet pitivät roolinsa erittäin hyvin. JJ Dillon olisi ehkä voinut osallistua otteluun, mutta ehkä aikasemmin kortissa tapahtunut Run-in riittää. Hieno ottelu, nosti fiilistä korkealle kun mennään kortissa kohti Main Eventtiä. Lopetuskin toimi varsin hyvin, ja jätti feudille vielä jatkamisen varaa.
****-

Billy Graham vs. Wahoo McDaniel©
US:n raskaansarjan mestaruudesta käyty ottelu, jossa oikeastaan olisin luullut roolien olevan toisin päin. Olisin kuvitellut että Graham olisi se pahis ja Wahoo taas kansan sankari muttakun ei. Nyt kyseessä on kuitenkin kahden vähän isomman luokan painijan välinen mittälö, lisäksi molemmat ovat täysin kykeneviä hyvään otteluun. Mutta voi ihme mitä sainkaan. Tämä petti ja pahasti. Pituutta oli reilusti alle viisi minuuttia, ja ottelu pysähtyi kuin seinään yhden fucking chopin avulla. Surkeaa, ottelu ei päässyt edes alkamaan täydellisesti kun se jo onkin ohi. Toki pientä brawlausta ja tunnustelua ehdittiin vetää mutta kunnon ottelua ei sitten saatu aikaan. Harmi, potentiaalia olisi löytynyt hyväänkin otteluun.
**-

Dusty Rhodes vs. Ric Flair©

Kyseessä on illan Main Event, miljoona dollaria ja NWAn legendaarinen maailmanmestaruus panoksenaan. Tämä on se matsi jota olen koko PPVn innolla odottanut. Toisin kuin edellinen matsi, tämä ei voi pettää. Mukana on kaksi vapaapainin historian yhdistä karismaattisimmista jampoista, joista molemmat vieläpä hyviä tai kiitettäviä painijoita. Ja tuomarinahan toimi vieläpä nyrkkeilyn legenda "Smokin" Joe Frazier. Ja Ric Flairillahan on muuten päällä pinkit speedot...Kuitenkin, itse otteluun. Saatiinpa kova päätös tälle illalle, itse ainakin pidin ottelusta todella paljon. Kokoajan mentiin vahvasti puolelta toiselle, jopa yllättävän nopealla ja aggressivisella temmolla. Lisäksi yleisö tuntui olevan paljolti molempien puolella, joka lisäsi mukaan todella kovan tunnelman. Joe Frazier toi mukaan yllättävän lisän otteluun, joka oikeastaan pienen miettimisen jälkeen osottautui melkeinpä parhaaksi ratkaisuksi tällaiselle Main Eventille. Tarinaa ja psykologiaa oli tietystikkin kokoajan esillä, eipä muutakaan olisi näiltä kahdelta odottanut. Hyvin energinen, mutta silti kiitettävästi rakennettu reilu kymmenminuuttinen taisto, jonka lopetus, kuten sanoin, toimi yllättävän hyvänä ratkaisuna, vaikka olisi voinut tapahtua ehkä vähän myöhemmin. Jos jotain, niin aikaa olisi toki voinut olla lisää, vaikka olenkin tietoinen siitä ettei Flair vs. Rhodes kohtaamiset tuppaakkaan olemaan mitään kuudenkymmenen minuutin time limitin ylityksiä, ja ehkäpä hyvä niin. Hyvä tapa lopettaa tämä PPV, jätti miellyttävän maun suuhun,vaikka paljon huonoakin ehti kolmen tunnin aikana tapahtua. Loppuun vielä molemmilta herroilta muuten hyvät haastattelut.
****+

Jeps, PPV siis pysyi hyvänä tapahtumana parin vahvan ottelun tuella, eivätkä nuo lyhyet alakortin pikkuottelut olleet mikään hirveän suuri ongelma. Pari positiivista yllätystä, ja tietysti tapahtuman kruunannut perinteisen loistava Flair -matsi. Mikäs siinä, ihan kelpo tapahtuma, vaikka ehkä hieman parempaa olisi voinut vielä toivoa.
***+




Ihan vain sivunoottina, että jatkan tuota Top-100 listaa huomenissa, ja vedän sen loppuun sitten vaikka yksinäni, jos kerran muilla raapustajilla on liian paljon vapaapainin ulkopuolista elämää. Lisäksi varsinkin joululomalla voi odottaa lisää NWA-tapahtumien arvosteluita. Stay Tuned.
The Wrestling industry used to be, first and foremost, about wrestling. All the posing, fan interaction and promos took a back seat to what happened in the ring. Not anymore. -Harley Race

Avatar
What
Viestit: 3066
Liittynyt: To 20.07.2006 13:07
Paikkakunta: Rivers Mouth

Viesti Kirjoittaja What » La 13.12.2008 18:20

Supa kirjoitti:
Dusty Rhodes vs. Ric Flair©
Hyvin energinen, mutta silti kiitettävästi rakennettu reilu kymmenminuuttinen taisto,
:shock:

Avatar
Moonsault
Viestit: 38
Liittynyt: Ma 02.06.2008 22:13

Viesti Kirjoittaja Moonsault » La 13.12.2008 22:41

Shanghai Kid kirjoitti:Molly Holly VS Victoria
Tämä matsi oli naisten mestaruudesta ja häviäjältä leikattiin hiukset. Muuta en kommentoi, koska ei ole muuta sanottavaa tästä matsista.
Tähtiä: ½
Tuo matsi ansaitsee kyllä enemmän kuin pelkästään puolikkaan. Jos ei oikeasti matsista löydä mitään kommentoitavaa - oli arvosana sitten mikä tahansa - ei tarvitse mielestäni mitään arvostelua kyseisestä ottelusta edes tehdä. Ihan vain tiedoksi, sama pätee tuota toistakin arvostelemaasi ottelua. Saa oikeasti olla h**vetin huono ottelu ansaitaakseen puolikkaan, ja varsinkaan Mollyn otteluista ei löydy yhtäkään nykypäivien interviewer-diva catfightia.
Supa kirjoitti:Alundra Blayze (c) vs. Bull Nakano
Kaksi täysin tuntematonta painijatarta..
Tämä iski silmään. Alundrahan oli tuon ajan popitetuin diva Amerikassa ja Nakano puolestaan tunnettu Japanissa. Jälkimmäinen kävi vielä muistettaviakin otteluita mm. Aja Kongia vastaan. Ainakin itse ymmärsin, että sinulle tuntemattomia.

Sori nyt näiden kommaus, tsekkasin vaan vanhoja viestejä ja nämä iskivät silmiin.
Genghis Khan kirjoitti:Muhun iskee parhaiten etuvasemmalta lähtenyt nopea suora.

Supa
Viestit: 243
Liittynyt: La 02.12.2006 18:37
Paikkakunta: Kellokoski

Viesti Kirjoittaja Supa » Su 14.12.2008 11:24

What kirjoitti: :shock:
Jokin syy tuohon on, en vain ihan tajua että mikä. Oliko kyseessä se, että kirjoitusasu oli pielessä, vai olinko jotenkin ristiriitainen vai onko tuo vain oudosti sanottu?

Ja Moonsaultille, otetaan huomioon etten ole ikinä seurannut vanhan koulukunnan WWE:tä niin laajasti että varsinkaan silloin kun tuon viestin kirjoitin(Onkohan siitä jo vuosi) olisin kahta diivaa pystynyt tuntemaan. Naisapaini ei ole ikinä allekirjoittanutta kiinnostanut, joten ei ehkä ihmekkään etten ole nähnyt ison japanilaisen maskuliinidiivan huippuotteluita nousevan auringon maasta.
The Wrestling industry used to be, first and foremost, about wrestling. All the posing, fan interaction and promos took a back seat to what happened in the ring. Not anymore. -Harley Race

Avatar
Moonsault
Viestit: 38
Liittynyt: Ma 02.06.2008 22:13

Viesti Kirjoittaja Moonsault » Su 14.12.2008 13:57

Supa kirjoitti:tuon viestin kirjoitin(Onkohan siitä jo vuosi)..
Ai oliko se noinkin vanha? Sääli ettei tuossa näy kuukautta ja päivää enemmän, muuten olisin jättänyt kokonaan sanomatta.
Genghis Khan kirjoitti:Muhun iskee parhaiten etuvasemmalta lähtenyt nopea suora.

Avatar
enska
Viestit: 1721
Liittynyt: La 22.07.2006 10:48
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja enska » Su 14.12.2008 14:09

Supan postaus kirjoitti:Posted: Sun Feb 11, 2007 2:18 pm
Moonsault kirjoitti:Sääli ettei tuossa näy kuukautta ja päivää enemmän - -
Ei vai?

Show_Stopper
Viestit: 1353
Liittynyt: Pe 15.09.2006 15:46

Viesti Kirjoittaja Show_Stopper » Su 14.12.2008 15:00

Se edelleen riiippuu minkälaista skiniä käyttää. Esimerkiksi minun käyttämässäni 'Wrestlingalert' -tyylissä eivät näy postausmäärät, eivätkä postausaikojen vuodet.

[/off]
JDub kirjoitti:Cock_Sucker sopisi kyllä sinulle paremmin..

Avatar
What
Viestit: 3066
Liittynyt: To 20.07.2006 13:07
Paikkakunta: Rivers Mouth

Viesti Kirjoittaja What » Ma 15.12.2008 06:17

Koska yöllä ei voi tehdä mitään muuta kuin selailla tylsistyneenä nettiä tai katsoa televisiota, niin jatkan tätä mittavaa projektiani seuraavalla tapahtumalla, joka on WWE King Of The Ring vuodelta 2002. Sivunoottina mainittakoon, että tämä oli historian ensimmäinen World Wrestling Entertainmentin PPV ja tähän päivään mennessä viimeisin KOTR-PPV. Selostuksesta vastasivat koko tapahtuman ajan tuttu ja turvallinen Hall Of Fame-kaksikko Jim Ross&Jerry Lawler.

WWE King Of The Ring 2002
23. Kesäkuuta 2002
Columbus, Ohio


King Of The Ring Semifinal Match
Chris Jericho vs. Rob Van Dam

Tapahtuma alkoi turnauksen semifinaaliottelulla RVD:n ja Chris Jerichon välillä. Tämä onkin kenties paras PPV-opener, mitä olen tähän päivään mennessä WWE:ltä nähnyt. Jericho on aina loistava, ja Van Dam on myös mielenkiintoinen painija, ja häntä markitan, vaikkei ihan minun TOP 20-listalle mahtunutkaan. Komeita liikkeitä nähtiin kummaltakin mieheltä. Mainittakoon nyt vaikka Jerichon Top Rope Butterfly Suplex ja RVD:n Split Legged Moonsault sekä uskomaton Somersault Plunge kehän ulkopuolelle. Tämä kaikki siis signaturejen ja finishereiden lisäksi. Lisäksi yleisö oli hyvin menossa mukana: Jericho oli edelleen kuumaa kamaa HHH-feudin jäljiltä ja RVD oli tuohon aikaan yksi WWE:n kovimmin nousevista tähdistä. Todella mahtava matsi openeriksi. Pidennettynä versiona tämä olisi ihan hyvin voinut olla vaikka tapahtuman pääottelu. Peukku ylös tälle.
Ottelun kesto: 14:32
Arvosana: ***1/2


King Of The Ring Semifinal Match
Test vs. Brock Lesnar w./Paul Heyman

Heti perään sitten nähtiin toinen KOTR-turnauksen semifinaalimatsi, notta finalistit saisivat sitten ainakin hetken lepoaikaa ennen toista otteluaan. Brock Lesnar, joka oli debytoinut vain muutamaa kuukautta ennen tätä tapahtumaa oli todellakin ylivoimaisesti kuumin nouseva tähti koko firmassa ja apunaan hänellä oli kaiken kokenut ja nähnyt manageri, Paul Heyman. Tämä ottelu oli kehnompi kuin opener, mutta silti ihan pätevää isojen miesten mättöä. Markkaan muuten Testin finisherille, Knockout Kick (vai mikä lie gimmick-nimeltään) Ihanan stiffin näköinen potku. =P~ Tässä ottelussa nähtiin ihan hienoja high impact-liikkeitä, mutta aika perusmatsiksi tämä siltikin jäi.
Ottelun kesto: 8:18
Arvosana: **


Cruiserweight Championship Match
Jamie Noble w./Nidia vs. The Hurricane(c)

Vuosi 2002 oli keskisarjalaisten kulta-aikaa. Nämä kaksi herraa, Chavo Guerrero, myöhemmin kesällä debytoinut Rey Mysterio, Billy Kidman jne. Lisäksi juonikuvioihinkin keskityttiin, tämänkin matsin takana oli pitkä kuvio, jossa Nidia paljastui The Hurricanen ex-tyttöystäväksi ja nyt hän oli liittoutunut Jamie Noblen kanssa ja he alkoivat vainota Hurricanea.

Ottelu ei kyllä ollut niin hienoa menoa kuin uskalsin odotella. Alku oli suoraan sanottuna tylsää vääntöä, ja yleisökin sen huomasi ja he istuivatkin kuin kirkonpenkissä konsanaan. Vasta matsin loppupuolella alettiin nähdä mielenkiintoisempia asioita ja nekin olivat pelkkiä spotteja. Hienoja ja botchittomia sellaisia, mutta pelkkiä spotteja silti. Tästä matsista nyt ei ole oikeastaan sen enempää sanottavaa.
Ottelun kesto: 11:59
Arvosana: **1/2


Singles Match
Ric Flair vs. Eddie Guerrero

Seuraavana otteluna näimme Ric Flairin ja Eddie Guerreron kohtaamisen. Alunperin tämän matsin piti olla Eddie vs. Stone Cold, mutta Austin teki ratkaisunsa. Käveli pois WWE:stä. Tämä ratkaisu alkoi myöhemmin sitten Austinia kaduttaa. Mutta jos joku täytyy valita Austinin saappaat täyttämään, niin kyllähän se pjärrkele sentään Nature Boy on!

Ottelu oli PPV-tasoinen matsi, mutta ei kyllä miksikään klassikoksi valitettavasti noussut. Vaikka tämä vielä kai täytyy attitude-eraksi luokitella ja vaikka monet kehuvatkin, kuinka sillä aikakaudella yleisötkin oli parempia, niin tämä Columbusin yleisö sukkasi pahasti. Tässäkin matsissa yleisö istui hiljaa kuin pyhäkoulussa esim. Figure Fourin aikana. En tiedä sitten, olivatko Guerrero ja Flair silloin niin tylsiä, vai mikä tässä nyt mätti? Niin, poislukien p**ka yleisö, niin tämä oli varsin hyvä matsi ja Flairkin oli vielä varsin vetreässä kunnossa. Kaksi runiniä tässä nähtiin, joista jälkimmäinen ihmetytti minua. Eiköhän siihen joku järkiperäinen selitys löytyisi, jos jaksaisi historiankirjoja kaivella. Hyvä matsi, eniveis.
Ottelun kesto: 17:01
Arvosana: ***


Women's Championship Match
Trish Stratus(c) vs. Molly Holly

Tämä oli kyllä mitätön matsi. Mitenkään muuten tätä en voi kuvailla. Lyhyt, tylsä ja turha.
Ottelun kesto: 5:42
Arvosana: *


Singles Match
Hulk Hogan vs. Kurt Angle

Tämä ottelu olikin sitten pääsyy, miksi aikoinaan ostin tämän DVD:n. Kaikkien aikojen ykkössuosikkini Kurt Angle ja valtavasti myöskin markittamani "Immortal" Hulk Hogan samassa kehässä samaan aikaan. Tämä on must see-matsi.

On se Hogan vaan äijä. Edelliset ottelut tylsistyneenä istuneet katsojat repesivät totaaliseen mellakkaan, kun Hulk asteli esiin ja sitä ääntä sitten riitti koko matsin läpi. Ottelu oli itselleni pieni pettymys, mutta se johtui vain siitä, että olin asettanut odotusarvoksi suunnilleen viiden ja puolen tähden koitoksen. Nautin kuitenkin matsista kellonsoitosta kellonsoittoon täysin rinnoin ja plussaa tulee ainakin minun kirjoissani todella yllättävästä lopetuksesta. Pari minuuttia olisin tosin halunnut lisäaikaa, mutta aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta.
Ottelun kesto: 12:08
Arvosana: ***1/2


Tässä välissä nähtiin hassun hauska segmentti Booker T:n, Goldustin ja The Rockin välillä. Viisi tähteä sille. :mrgreen:

King Of The Ring Finals
Brock Lesnar w./Paul Heyman vs. Rob Van Dam

Tämä on ainakin minulle yksi ihmiselämän suurimmista mysteereistä: miksi KOTR-finaali oli paljon lyhempi ja kökömpi matsi kuin semifinaalit? Potentiaalihan tässä RVD:n ja Brockin kohtaamisessa olisi ollut vaikka mihin, mutta enpä tiedä johtuiko sitten liian täyteen buukatusta cardista, vai mistä, mutta tämä "finaali" jäi kyllä melkoisen heppoiseksi.
Ottelun kesto: 5:43
Arvosana: *1/2


WWE Undisputed Championship Match
The Undertaker(c) vs. Triple H

No niin, nyt meni hermot tähän homoon yleisöön! :x Siis mitä v**tua s****na!? Kehässä on Undertaker ja Triple H, kaksi tulevaa Hall Of Fameria, WWE:n kaksi ikonia ja yleisö on kuollutta kuin jossain FCF:n Porin tapahtumassa. Ei näin, ei näin, ei näin..... yleisö ei jaksanut laskea edes selätysyrityksiä. Voi pyhä jysäys. Joo, voihan sitä puolustautua sanomalla, että yleisö odotti The Rockin runiniä. Noh, se tapahtui ja Rocky sai jotkut.....noh........Funaki-popit. EI!

Pitäs kai jotain kertoa itse ottelustakin. Se oli perin hidasta mättöä, kova pettymys, jos vertailupohjaksi ottaa miesten kohtaamisen WM X-7:sta. Niin, kyllähän tässä kaikki signaturet käytiin läpi, mutta siihen se sitten jäikin. Ei mitään muistettavaa. Suuri kauhistus olikin, kun laiskasti ja hitaasti alkanut matsi vaan hidastui ja laiskistui loppua kohden! En tiedä olenko yksin tämän mielipiteen kanssa, mutta tämä oli varsinainen pettymys.
Ottelun kesto: 23:44
Arvosana: **1/2


Kokonaisuutena PPV tarjosi ihan viihdyttävää painia ja kaksi matsia nousi ylitse muiden: RVD vs. Jericho ja Hogan vs. Angle. Tosiaan WWE-tapahtumiin mielestäni kuuluu äänekäs yleisö, ja tämä saattaa hyvinkin olla 2000-luvun huonoin PPV-yleisö. Vain openerin ja Hogan/Anglen aikana melua löytyi. En tiedä sitten odottiko yleisö jotain attitude eralle tyypillistä hardcoremättöä vai mikä hitto tässä mätti. Niin, valitettavasti en voi suositella tätä tapahtumaa. Jos ilmasella saatte waretettua, niin siitä vaan, mutta rahojaan tähän ei kannata tärvätä.

**1/2

EDIT: Matsien keskiarvo: 2,44
Viimeksi muokannut What, Ti 07.07.2009 14:32. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Avatar
enska
Viestit: 1721
Liittynyt: La 22.07.2006 10:48
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja enska » Ma 15.12.2008 11:51

What kirjoitti:Tämä onkin kenties paras PPV-opener, mitä olen tähän päivään mennessä WWE:ltä nähnyt.
Bret ja Owen tahtoisivat vaihtaa pari sanaa kanssasi.

SOS
Viestit: 136
Liittynyt: To 05.01.2006 15:21

Viesti Kirjoittaja SOS » Ma 15.12.2008 14:59

enska kirjoitti:
What kirjoitti:Tämä onkin kenties paras PPV-opener, mitä olen tähän päivään mennessä WWE:ltä nähnyt.
Bret ja Owen tahtoisivat vaihtaa pari sanaa kanssasi.
Kieltämättä aika paksu väite Whatilta. Mielestäni jo pari kuukautta tuon tapahtuman jälkeen nähtiin SummerSlamissa huomattavasti parempi opener, Angle vs. Mysterio. Owen vs. Hartista puhuttaessa kyse ei ole enää mielipiteistä, vaan faktoista, että ottelu on rutkasti parempi kuin Whatin hehkuttama Jericho vs. RVD.
Viimeksi muokannut SOS, Ma 15.12.2008 17:43. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
'Alertin #1 Attitude Era-mark

Avatar
What
Viestit: 3066
Liittynyt: To 20.07.2006 13:07
Paikkakunta: Rivers Mouth

Viesti Kirjoittaja What » Ma 15.12.2008 15:00

enska kirjoitti:
Bret ja Owen tahtoisivat vaihtaa pari sanaa kanssasi.
WWE:n. 8)
Okei, lopetan tämän pätemisen, koska olen huono siinä ja nostan kädet pystyyn ja tunnustan: en ole nähnyt sitä tapahtumaa. Oletan, että puhut WM X:stä.

Avatar
Jack DiBiase
Moderaattori
Viestit: 3817
Liittynyt: Su 18.04.2004 14:52

Viesti Kirjoittaja Jack DiBiase » Ma 15.12.2008 16:01

Tämä onkin kenties paras PPV-opener, mitä olen tähän päivään mennessä WWE:ltä nähnyt.
Mikä tossa on enskan ja kumppaneiden niin vaikea ymmärtää, että alkaa pätemään?
WE BACK YA'LL?!

Avatar
enska
Viestit: 1721
Liittynyt: La 22.07.2006 10:48
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja enska » Ma 15.12.2008 16:18

Jack DiBiase kirjoitti:
Tämä onkin kenties paras PPV-opener, mitä olen tähän päivään mennessä WWE:ltä nähnyt.
Mikä tossa on enskan ja kumppaneiden niin vaikea ymmärtää, että alkaa pätemään?
Kommunikaatioon käyttämäni kirjainmerkeillä raapustettu viestini sisälsi keveähkön vitsin, jossa toin oman kantani esiin puhuttaessa WWE:n kaikkien aikojen parhaista PPV-openereista. En suinkaan hyökännyt puukon kanssa Whatin kimppuun pakottaen hänen sanomaan jotain, mitä hän ei muuten sanoisi.

Nyt kannattaa varmaan ottaa se kravatti kokonaan pois.

Avatar
Jack DiBiase
Moderaattori
Viestit: 3817
Liittynyt: Su 18.04.2004 14:52

Viesti Kirjoittaja Jack DiBiase » Ma 15.12.2008 16:29

I'M PISSED NOW! :x :evil:

Laitan kaiken malaria-lääkkeiden sivuvaikutusten piikkiin.

PS. Owen on kuollut. Hän tuskin haluaa vaihtaa sanoja kenenkään kanssa, varsinkaan jonkun geneerisen mitättömän Whatin. Minulle hän soittelee kyllä harva se päivä, tai ainakin soitteli, silloin kun minulla vielä oli puhelin.
WE BACK YA'LL?!

Supa
Viestit: 243
Liittynyt: La 02.12.2006 18:37
Paikkakunta: Kellokoski

Viesti Kirjoittaja Supa » Ma 22.12.2008 17:39

NWA Bunkhouse Stampede 1988

Tämä on ainoa Bunkhouse Stampede, ja samalla viimeinen joka lähetettiin PPV-lähetyksenä, ja kyseessä on vähän pienempi neljän ottelun kortti. Illan Main Event on tapahtuman gimmick-ottelu Bunkhouse Stampede match. Joka ilmeisesti alustavien tietojen mukaan on Battle Royal häkissä. Tarkempaa kuvausta saatte ottelun alkaessa, sillä kirjoitan tätä samalla kun katson.

Nikita Koloff(c) vs Bobby Eaton
Illan openerina toimii NWAn TV-mestaruusottelu, ja siis molemmat miehethän omaavat vahvan joukkuepainipohjan, siinä missä Eaton on Midnight Expressin toinen jäsen, kun Nikita taas toimii joukkueessa Ivan Koloffin kanssa. Kuitenkin, kehässä on siis kaksi isoa ja voimakasta jässikkää plus suurisuinen ja aina niin loistava Jim Cornette kehän laidalla, joten oli tiedossa voimabrawlausta ja jonkinmoista mailanheiluttelua. Ja hyvä opener saatiinkin. Varmaa ja suhteellisen nopeatempoista voimamättöä, joka kehittyi sitten lopulta vähän enemmän mattoväännöksi vikoilla minuuteilla, mutta kyllä tämä kelpasi. Pituutta oli annettu hyvin, joka oikeastaan antoi ottelun rakentua ja muuttua hyväksi keskinkertaisesta. Molemmat miehet suoriutuivat omalla tyylillään ja hyvin, joten mikäpä tässä. Hyvä aloittaa tapahtuma tällaisella openerilla. Lopetus ei ehkä ollut ihan mikään yllättävin veto, muttei todellakaan mikään huono ratkaisukaan. Yleisökin oli heti mukana tunnelmassa, ja varsinkin vahvasti Cornettea vastaan.
***

Barry Windham(c) vs Larry Zbysko

Ottelu käydään muuten UWF Wrestern States mestaruudesta, joka ei minulle ihan hirveän paljoa sano, vaikkakin UWF on nimeltäänsä tuttu, sekä Japanista että Amerikan maaltakin. Selvästi kuitenkin joku NWAn alainen territoriopikkumestaruus. Larry Zbyskokin on vain nimeltä tuttu, kun taas Barry Windham sentään antaa hieman ennakko-odotuksia, ja kääntää niitä plussan puolelle. Ja Zbyskon mukanahan oli Tully Blanchardinkin kainalosta tuttu kaunotar Baby Doll. Tämä olikin suurimmaksi osaksi vähän hitaampi ja teknisempi ottelu, jossa pyörittiin enemmän matossa luovutusliikkeiden ja pikkuotteiden muodossa. Barry Windhamin vähän murjottu polvi ja sen myyminen vähän ehkä hidasti matsin tempoa, mutta toki loi vähän tunnelmaakin. Kuitenkin hyvä ottelu, vaikka vauhti pysyikin melkoisen matalana lähes koko ottelun ajan, vaikkakin välillä mentiinkin kehästä ulos vähän tappelemaan. Lopetus toimi hyvin, pituutta oli annettu taas kerran runsaasti, joka on aina vain positiivinen asia tällaisilla painijoilla. Ehkä kaikesta huolimatta edellistä heikompi ottelu, mutta silti molemmilta ottelijoilta hyvä ja tasainen suoritus.
***-

Ric Flair(c) vs. Road Warrior Hawk
Nyt tulee sitten illan toinen Main Event, jossa siis kohtaavat Road Warriorsien toinen puolisko, väkivahva voimabrawlaaja Hawk, sekä itse Ric Flair. Ja otteluhan käydään World Heavyweigth mestaruudesta, vaikkakin kyse oli nyt siitä nykyisestä WWE:n World Heavyweight Championship vyöstä(Muistaakseni siihen liitettiin WCW -etuliite vasta myöhemmin). Messissä myös Paul Ellering ja JJ Dillon. Puolet kyllä arvaattekin. Kylläpä sainkin yllätyksen tästä ottelusta, ja siis täysin positiivisesti. En olisi ensinnäkään uskonut että Hawk olisi edes kykeneväinen yli kolmenkymmenen minuutin vääntöön, mutta ilmeisesti olin vähän väärässä. Okei, alku nyt koostui siitä että Hawk vei ja nosellasi, kun Flair lenteli turhautuneena ympäri kehää. Ja tietysti sekin on melkoisen viihdyttävää katsottavaa. Ottelu pääsi kuitenkin myös kunnollisille raiteille, ja koostui kaikista hyvän ottelun aineksista. Tunnelma oli kokoajan todella vahva, tempo oli kokoajan korkealla ja meno oli muutenkin jatkuvaa ja energistä. Flairin ja Hawkin tyylien erilaisuudet toimivat hyvin yhteen, ja otteluun saatiinkin todella vahva face-heel asetelma. Varsinkin ref-bumpin jälkeen alkoi ottelun tunnelma ja meno tiivistyä ja parantua entisestään, joka sitten johti hyvään ja yllättävään lopetukseen. Tietysti Dillonillakin oli jotain kivaa tekemistä ottelussa, kun Ellering taas jäi vähän taustalle. Rohkenen väittää että kyseessä on Hawkin uran yksi parhaista otteluista, ja Flairin hyvä perusottelu, jota jaksaa aina katsoa. Pituutta olisi voinut olla ehkä vähänkin vielä, mutta tämä on hyvä näin.
****

Bunkhouse Stampede match
(Tully Blanchard, Arn Anderson, Barbarian, Warlord, Dusty Rhodes, Ivan Koloff, Lex Luger ja Road Warrior Animal).

Järjestyksessään kolmas Bunkhouse Stampede ottelu, jossa kyseessä on siis kaiken kaikkiaan kahdeksan miehen Cage ottelu, ja vielä Battle Royal stipulaatiolla. Voihan pojat. Miten häkistä edes voi eliminoida painijoita? No tietysti oven kautta. Ja siis kaikki kahdeksan miestä aloittavat heti kehäsä, joten kaaosta on siis ehdottomasti tiedossa. Painijakööri ei ehkä ole se ihan loistavin, siellä kun on pari Paul Jonesin monsteripoppoon jäsentä, jotka nyt eivät mitään hirveän taitavaa porukkaa ole ikinä ollut.(Warlord ja Barbarian) Mutta onhan siellä hyviäkin nimiä, ja melko vahvasti on vedetty linjaa myös todella suosittujen facejen, ja vihattujen heelien välille. Ja kaikilla painijoillahan oli jonkinlainen katutyylisempi vaatetus, eli speedomiehiä ei ottelussa ollut.

Tällaista ottelua on vähän vaikeaa arvioida, koska niin pienessä tilassa on niin paljon kaaosta ja isoja miehiä. Mutta jos jotain arviota voidaan heittää, niin saatiin brawlausta, ja paljon. Hikistä ja veristä brawlaamista. Siiinäpä se. Ottelulla ymmärrettävät puolisen tuntia pituutta, joten ehkä vähän voisi tuntua puuduttavan katsoa varsinkin jotain Warlordia tai Barbariania brawlaamassa, mutta onneksi mukana oli muutamia piristysruiskeita, kuten Dusty Rhodes riehumassa nahkavyön kanssa, sekä muutamat eliminoinnit yms. Kuitenkin, oli matsia vähän vaikea kokonaisuudessaan seurata, koska joka puolella tapahtui kokoajan jotain, joten fiilis jäi vähän ristiriitaiseksi. Kyllähän tätä katsoi, muttei mikään ihan muistettava ottelu ole kyseessä. Dusty, Animal, Luger ja Horsemenit osoittautuivat ihan hyvin edukseen, eikä tuo Jonesin voimaporukkakaan ihan niin huono sentään ollut. Flairin ottelu silti pyyhkäisee tämän maton alle, ja ehkäpä tapahtumaa voikin mielummin suositella tuon aiemman Main Eventin takia.
***

Kuitenkin kaiken kaikkiaan ihan hyvä ja eheä tapahtuma, jossa huonoja otteluita ei pienen kortin takia nähtykkään, joten jos kiinnostaa niin kannattaa ihmeessä katsoa, pituuttakin vain pari tuntia sen normikolmen sijaan. Flair vs. Hawk on ehdottomasti katsastamisen arvoinen ottelu.
****-
The Wrestling industry used to be, first and foremost, about wrestling. All the posing, fan interaction and promos took a back seat to what happened in the ring. Not anymore. -Harley Race

Avatar
Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Pe 26.12.2008 16:01

Alunperin tämän piti olla vastaus tuonne Panun blogiin, jossa oli keskustelua WM XII:n huonoudesta, mutta viesti riistäytyi sen verran käsistä, että ajattelin sen heittää suosiolla tänne. Mikään "virallinen arvostelu" tämä ei kuitenkaan ole, voin minä viestin loppuun lisätä vielä muistista jonkinlaiset tähtiarviot otteluille.

Sanokaa mitä sanotte mutta minulle WM XII on edelleenkin top kympissä (lähempänä viiden kärkeä) WrestleManioista. Olen saanut tästä mielipiteestä paljon kritiikkiä, mutta pari vuotta sitten jonkun laajan WM-reviewin kirjoittaja oli kanssani ihan samaa mieltä ;) Toisaalta tuo kirjoittaja piti myöskin vuotta aikaisemmin käydystä Lawrence Taylor vs. Bam Bam Bigelow -ottelusta, mutta.. Ja on noita muitakin, jotka XII:stä pitivät.

Ymmärrän kyllä, että tuosta WM:stä ei kaikki kaikkein eniten pidä, mutta on aika härskiä väittää, ettei ppv'ssä ollut mitään hyvää ME:tä lukuun ottamatta. Jo pelkästään nimittäin Dieselin ja Undertakerin erittäin kovatasoinen brawl (yksi parhaista iso mies vs. iso mies -otteluista WM:n historiassa) oli loistava lisä alemmassa cardissa.

Tämän lisäksi itse pidin myös tapahtuman openerista, ja Goldustin ja Piperin sekoilutkin olivat viihdearvoltaan oikein hyvä lisä. Austinin ja Vegan ottelu oli kyllä vähän tylsähkö, mutta silti Austinin WWF-uran alkuvaiheen otteluita on ilo nähdä. Ultimate Warriorin paluu oli oikein hyvä hetki huumoriarvoltaan ja tunnelmaltaan.

Totta on, että ilman HBK-Bretiähän tapahtuma olisi jäänyt todella kehnoksi (tosin ei niin huonoiksi kuin WM:t IV, IX ja kaikkein suurin häpeäpilkku XI). Nyt kuitenkin tapahtumassa oli yksi ****½/*****-ottelu, yksi erittäin viihdyttävä ja täysin WM-tasoinen kahden ison miehen kamppailu, hyvä opener, hyvä tunnelma (ja se WM-logo kehänpinnassa oli aika tyylikäs) ja muutamia muita yksittäisiä hienoja hetkiä. Suurin vahvuus oli kuitenkin WM XII:ssä kokonaisuus: tapahtuma oli buukattu järkevästi, kun se oli pitkälti rakennettu tuon ME:n varaan eikä yritettykään tunkea alakorttiin liian monia otteluita, jotka eivät olisi saaneet tarvitsemaansa aikaa. Lisäksi kaikki tuntui toimivan ongelmitta, toisin kuin WM XI:ssä, jossa oli suuria teknisiä ongelmia. Tämä vain jätti minulle erittäin positiivisen fiiliksen.

Camp Cornette (Vader & Owen Hart & British Bulldog) vs. Yokozuna & Jake Robert & Ahmed Johnson - ***
Steve Austin vs. Savio Vega - **
The Ultimate Warrior vs. Hunter Hearst Helmsley - N/A
The Undertaker vs. Diesel - ***½
(Roddy Piper vs. Goldust - **)
Bret Hart (c) vs. Shawn Michaels (60 Minute Iron Man Match) - ****½


Tapahtuman katsomisesta on kyllä aikaa parisen vuotta, että aika on saattanut paljon myös kullata muistoja ja tuohon aikaan ehkä olin vielä vähemmän kyynisempi tapahtumien suhteen, joten jos katsoisin esim. openerin uusiksi, en ehkä niin paljon siitä enää pitäisi.

Panu5
Viestit: 1059
Liittynyt: Ke 12.10.2005 14:56
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Panu5 » Ma 29.12.2008 10:22

WrestleMania XV (1999):

Tosiaan tuli tämä tapahtuma kokonaisuudessaan katsottua.

Hardcore Championship:
Mr Ass Billy Gunn (c) vs. Al Snow vs. Hardcore Holly

Eli opener oli Triple Threat Hardcore-mestaruudesta. Gunnin entrancen aikana koko areena huusi hänen musiikin alun. Tuntui aika hienolta kun koko areena yhteen ääneen huusi.

Itse ottelu oli hyvä opener, tosin aika lyhyt. Aseita tuli käytettyä ja ringsidella tapeltiin. Ratkaisu nähtiin kehässä, jossa eräs ottelun osanottajista lensi pöydän läpi. Kyllähän sen nyt tietää, että Hardcore-mestaruusottelut ovat lyhyitä, mutta lyhyys kuitattiin aseilla. Ettei tulisi ristiriitaisia arvosteluja, tämä saa minulta ***_ . Lopetus ei ollut mielestäni järin kiva.

WWF Tag Team Championship:
Jeff Jarrett & Owen Hart (c) vs. D'Lo Brown & Test

Managereina taisi olla Jarrettin ja Hartin puolella Debra, Brownin ja Testin puolella Terri Runnels ellen väärin muista. En kiinnittänyt niihin oikein huomiota.

Tuntuu surulliselta katsoa tätä ottelua, kun vajaan kahden kuukauden päästä tästä Owen Hart kuoli traagisesti. No, en antanut tämän enää häiritä vaan keskityin matsiin.

Brown ja Test kävivät heti mestareiden kimppuun, mutta kohta tilanne saatiin rauhoitettua. Owen ja Test aloittivat kehässä. Test mörssärinä tietenkin käytti voimiaan, mutta Owen pääsi irti ja iski Enzuigirin vastaiskuksi. Kehävuorot vaihteli aika tiuhaan, en nyt niistä ala mainitsemaan. Lopetus on mielenkiintoinen ja sen jälkeen hävinnyt tiimi brawlaa keskenään hetken.

Matsi kesti kuitenkin vain noin 5 minuuttia ja 5 minuutissa hyvää oli vain Owenin kehävuorot.

**½

Brawl For All match:
Bart Gunn vs. Butterbean

En ymmärrä miksi tämmöistä skeidaa PPV:hen laitetaan. Tyrmäys n.30 sekunnissa.

DUD

Single match (voittaja tuomaroi Main Eventin):
Big Show vs. Mankind

Aika kehno ottelu, Show dominoi lähes koko ottelun. Ottelu päättyy diskaukseen ja lopuksi Vince saa häviäjältä turpiin. Tämäkin vain viiden minuutin ottelu. En ymmärrä WWF:n logiikkaa, pisin ottelu tähän mennessä on ollut opener, kesti vajaat 10 minuuttia. No, tämä ottelu saa minulta **. Yksitoikkoista menoa.

Four Corners Elimination match for WWF Intercontinental Championship:
Road Dogg (c) vs. Val Venis vs. Goldust vs. Ken Shamrock

Tässä oli menoa heti aluksi. Tasaisesti miehet hallitsevat ottelua. Goldustilta nähdään muutama hieno liike, Spinebuster esimerkkinä. Mutta kuitenkaan ei vaan selätyksiä näkynyt. Sitten kaksi osanottajaa siirtyivät sisääntulorampille brawlaamaan. Toinen luuli ehtivänsä, mutta kumpikaan ei ehtinyt, joten kaksi miestä enää jäljellä. Voitto tulee mielenkiintoisella tavalla.

Ottelu kesti suunnilleen 10 minuuttia. Siinä 10 minuutissa oli paljon enemmän menoa kuin Hardcore-ottelussa, joten tämä saa tapahtuman tähän asti korkeimman ratingin ***+.

Single match:
Kane vs. Triple H

Ennen kun Triple H tulee, Pete Rose saa Kanelta Tombstonen toista vuotta putkeen. Ottelu alkaa siitä, kun Triple H tulee takaapäin ja iskee Low Blown. HHH saa Kanen kehästä pihalle ja iskee portaisiin. Kane sitten nousee ringsidelle, mutta saa polvesta. Kane pääsee otteluun mukaan vihdoinkin ja heittää HHH:n yleisöön jonkun Possen päälle. En saanut selvää mikä posse. Kane jyrää HHH:n munuaiset edellä kulmaan. Cole sanoo, että munuaiset vaarassa. King vastaa, että "Kuka?"

Loppupuolella meno on aika tasaista. Alkaa harmittamaan siinä vaiheessa kun Chyna ottaa tuolin ja päättää ottelun diskaukseen.

Tämä oli kirkkaasti illan paras, saatan hieman yliarvioida, mutta pidin niin kovasti. ****

WWF Women's Championship:
Sable (c) vs. Tori

Tästä ei ole pahemmin sanomista. Tasaisen tylsä ottelu, joka päättyy maailman rumimman naisen, Nicole Bassin sekaantumiseen. Annan yhden tähden. *

European Championship:
Shane McMahon (c) /w Test vs. X-Pac

Laitoin kuka on manageri, sillä hänellä on suuri rooli ottelun kulussa. Heti X-Pacin entrancen aikana 2 pukumiestä, Gerald Brisco ja Pat Patterson tulee pieksämään X-Pacia mikä ei mene suunnitelmien mukaan. Taitavat olla Shanen kavereita. Vihdoin X-Pac pääsee kehään, mutta Shane loikkaa pakoon. X-Pacin Bronco Buster menee pilalle, kun Test vetää hänet pois. Muutenkin tämä ottelu on täynnä Testin sekaantumista. Nahkavyötä käytettiin. Ottelu ratkeaa yllättävällä tavalla.

Kestoa oli tälläkin vajaat 10 minuuttia. Shanella taisi olla joku pelkurigimmick tällä hetkellä. Rasittavaa, kun Test häiritsi koko ajan. Muuten antaisin ***- mutta lopetus oli niin yllätyksellinen, että *** saa.

Hell In A Cell match:
Big Bossman vs. Undertaker

Bossman on Corporationin jäsen, 'Taker Ministry Of Darknessin. Olen joskus katsonut tämän ja muistin, että tämä on sysipaska. Toisin oli.

Bossman saa heti muutaman iskun perille kulmauksessa. Kohta tilanne on toisin pieleen, kun 'Taker ottaa Bossmanin iskun kiinni. Pian 'Taker on maassa. Hän nousee istumaan, saa kengästä. Toisenkin kerran. Kolmannella 'Taker ottaa jalasta kiinni. Pian ollaan kehän ulkopuolella. Bossman kahlitsee 'Takerin käsiraudoilla häkkiin. Bossman lyö pampulla ja 'Taker tipahtaa maahan käsirautojen hajotessa. 'Taker bleidaa.

Lopetus on semmoinen perus. Tämän tuloksen nyt kaikki tietää, sillä 'Taker ei ole hävinnyt koskaan WrestleManiassa tähän päivään asti. :roll:

Ottelun jälkeen Ministry of Darknessin jäsenet tulevat areenan katolta häkin päälle säätämään. Hirttoköysi tipahtaa kehään. Bossman laitetaan silmukkaan ja Bearer nostaa Bossmanin yläilmoihin häkin mukana. Sitten areena pimenee ja Bossman roikkuu korkealla salamavalojen loisteessa.

9 minuutin HIAC. Mitä helvettiä? Niin aluksi ajattelin, mutta ei tähän väliin tuommoinen puolen tunnin verilöyly olisi käynytkään. Näppärästi tuo hoidettiin pois, mutta ei 9 minuutissa ihmeitä tehdä. Kaikkien aikojen huonoin HIAC, jos ei vuoden 1998 raiskauksia lasketa. *** siltikin tunnelmasta ja siitä, että tämä ei syönyt kaikkea aikaa Main Eventiltä.

WWF Championship:
The Rock (c) vs. Steve Austin

Ennen ottelua Jim Ross tuli takaisin ja syrjäytti Colen selostamosta. Tämän piti olla Special Referee match. Aluksi Special Refereen piti olla Big Show tai Mankind. No, niin ei käynyt ja Vince lupasi tuomaroivansa. Sitten tuli Shawn Michaels ja hääti Vincen pois. Hän sanoi bannanneensa Corporationin ringsidelta. Käsitykseni mukaan Shawn ei ollut tuolloin aktiivipainija, oliko sairaslomalla?

Sitten itse otteluun, mikä oli taattua The Rock - Austin-laatua. Tapellaan myös yleisössä ja Rock lentää WrestleMania-lavasteeseen. Toimintaa nähdään myös kehässä. Pettymykseksi kehässä ollaan vain n. 5 minuuttia. Ringsidella nähdään kyllä myös stiffi Austinin Elbow pöydän läpi. Lopussa kun ollaan kehässä, Mankind tulee sairaalasta käsin tuomaroimaan. Ratkaisu on hieno. Muuta en sano.

Vajaat 20 minuuttia toimintaa, 5 minuuttia kehässä, muut ulkona. Olen nähnyt paljon parempiakin kohtaamisia. Tämä oli aika kehno ME.

***½ hyvästä yrityksestä ja muutamasta hienosta spotista.

Kokonaisuudessa surkea tapahtuma. Luulin jo, että kun näin WrestleMania 12:n, että se on surkein. Tämä on HUONOMPI.

Mr Ass vs. Al Snow vs. Hardcore Holly ***
D'Lo Brown & Test vs. Owen Hart & Jeff Jarrett **½
Bart Gunn vs. Butterbean - DUD
Big Show vs. Mankind **
Road Dogg vs. Val Venis vs. Goldust vs. Ken Shamrock ***+
Triple H vs. Kane ****
Sable vs. Tori *
Shane McMahon vs. X-Pac ***
Big Bossman vs. The Undertaker ***
The Rock vs. Steve Austin ***½

Koko show: ***

Moi taas Supa ja Kenitys.

Onneksi tämä WrestleMania-häpeä ei saanut jatkoa WrestleMania 2000:sta minkä arvioin seuraavaksi.

Avatar
Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Ma 29.12.2008 10:57

Meillä jokaisella on tietenkin omat mielipiteemme, mutta en malta olla kritisoimatta mielipiteitä, jotka eroavat todella pahasti omistani.
Tämä oli kirkkaasti illan paras, saatan hieman yliarvioida, mutta pidin niin kovasti.
Ei, et saata. Yliarvioit aika paljonkin. Tuon arvosanan olisi vielä jotenkin ymmärtänyt, jos se olisi ollut jossain suhteessa Main Eventin arvosanaan, mutta sitä se ei todellakaan ollut. Triple H vs. Kane oli (jälleen, parin vuoden takaisella muistelulla kun silloin nämä kaikki WM:t) aika tylsää ja yksitoikkoista menoa, jossa ei nähty mitään kovin erikoista. Ei mitään semmoista, mikä olisi tehnyt tästä yhtään ***-ottelua parempaa (olin näyttänyt joskus aikoinaan antavan tälle arvosanaksi **½). Toki storylinensä puolesta tämä oli WM:n suurempiin otteluihin kuuluvia, mutta ei se paljon lohduttanut, kun ottelu ei jättänyt mitään ikimuistoita käteen, mitä nyt olisi voinut Triple H:n ja Kanen WM-ottelulta odottaa. Ikimuistoisen rajun kamppailun sijaan saimme tylsähkön reilun 10 minuutin brawlauksen (muutamalla valonpilkahduksella) vieläpä suhteellisen typerällä lopetuksella. Ok, kyllä tästä on voitu ihan hyvin pitääkin, mutta en minä tästä oikein voi ****-arvosanaa ymmärtää (varsinkaan kun katsoo tuota ME:n arvosanaa ;)).
Niin aluksi ajattelin, mutta ei tähän väliin tuommoinen puolen tunnin verilöyly olisi käynytkään. Näppärästi tuo hoidettiin pois, mutta ei 9 minuutissa ihmeitä tehdä. Kaikkien aikojen huonoin HIAC, jos ei vuoden 1998 raiskauksia lasketa. *** siltikin tunnelmasta ja siitä, että tämä ei syönyt kaikkea aikaa Main Eventiltä.
Ei vaan kukaan ei olisi jaksanut katsoa mitään puolen tunnin ottelua Bossmanin ja Undertakerin välillä, kun 9 minuutissakin meinasi jo nukahtaa. Jos kaksikko ei saa yhdeksässä minuutissa mitään intenssiiviseltä tai rajulta kamppailulta edes etäisesti vaikuttavaa aikaan, miten kaksikko pystyisi semmoiseen, jos ottelua olisi vielä tuosta pidennetty? Ottelu oli todellakin ehdottomasti huonoin HIAC ikinä, enkä kyllä ymmärrä, miten tälle voi antaa kolme tähteä tunnelmasta (joka oli aika nollissa tämän ottelun aikana ainakin katsomossa) ja siitä, että tämä ei syönyt aikaa Main Eventiltä liikaa. Samalla logiikallahan tuo naisten ottelukin oli kolmen tähden kamppailu, koska ei tämä sanottavasti ollut sitä parempi. Mieleenpainuvin osuus tapahtui ottelun jälkeen, mutta ei sekään kolmea tähteä ansaitse. Tämäkö oli WM XV:n neljänneksi paras ottelu? Jälleen kuitenkin tämäkin kritiikki tuosta arvosanasta pitkälti tuon ME:n arvosanan takia..

..Ilmeisesti nimittäin asetit kaikki kritiikkianturit päälle vasta Main Eventiä katsoessa ;) On totta, että se ei todellakaan ollut täydellinen ottelu, mutta ***½ tuosta ottelusta? Jälleen, jokaisella on oma arvosteluasteikko, mutta minä kyllä ihan oikeasti tahtoisin tietää, millä ansioilla Triple H vs. Kane oli tätä ottelua parempi. Tai että, millä ansioilla Undertaker vs. Big Bossman oli lähes yhtä hyvä kuin tämä. Tämähän oli WrestleMania XV:n ainut valopilkku: ottelu, joka oikeasti onnistui. Ennen ottelua tapahtunut Vincen ja sänkisen Comissioner-Michaelsin välienselvittely oli hyvä, ja kun itse otteluun päästiin, oli se täyttä tykitystä. Pituutta olisi voinut olla ehkä enemmänkin, mutta nyt joka minuutti oli täyttä toimintaa. Mitä sitten, jos suurin osa ottelusta oli kehän ulkopuolella? En minä tajua, miten se katselunautintoa yhtään vähensi (paitsi ehkä joiltain paikan päällä olleilta, jotka eivät osaa katsoa screenille). Austin ja Rock pistivät kaikkensa peliin tässä ottelussa, yleisö oli hiton hyvin ja loppu oli juuri täydellinen WM:lle. Pidän tätä ottelua edelleenkin parempana kuin maailmankaikkeuden yliarvostetuinta ottelua (WrestleMania X-Seven Austin vs. Rock - älkää käsittäkö väärin, on se yli ****-ottelu, mutta ei mikään kaikkien aikojen WM-ottelu niin kuin toisinaan hehkutetaan), ja olen näköjään antanut tälle arvosanaksi ****½. Saattaa siinä olla yliarviointiakin, mutta kyllä tuo Austin vs. Rock oli mielestäni juuri niin hyvin vedetty, kuin oikein pystyttiin vetämään.

Mielellään tosiaan tietäisin, että mikä tästä nyt teki "kehnon ME:n". Se, että ottelusta paljon vietettiin kehän ulkopuolella? Öö. Se, että ottelu ei ollut edes 20 minuuttia aikaa? Entä jos siinäkin ajassa kaksikko pystyy pistämään aikaan tosi kovan kamppailun? Ymmärrän toki, että kaikki eivät ehkä tuosta ottelusta pidä (ja että pitävät enemmän siitä X-Sevenin kamppailusta), mutta enpä ole aikaisemmin kuullut, että samalla tuo Kane vs. HHH olisi arvosteltu tuota ottelua paremmaksi. Että ihan mielenkiinnosta kysyn tarkennusta (vaikkakin aika hyökkäävään sävyyn, pahoittelut siitä) näistä ;) Tosiaan ei ole tarkoitus murskata kenenkään mielipiteitä, koska mielipiteet ovat jokaisen omia, mutta pitää täällä koittaa edes vähän herättää keskustelua. Kohta kuitenkin joku tulisi valittamaan, että wanhat ja wiksut (joihin en kyllä edes kuulu) estävät muiden mielipiteet, mutta siitä ei taaskaan ole kyse, vaan siitä että esitän omia mielipiteitä muiden mielipiteistä :P

Siitä olen muuten ihan samaa mieltä, että Mankind vs. Paul Wight oli tylsähkö, ja aikalailla tuon **:n arvoinen. Siitäkin olen samaa mieltä, että tämä oli tosiaan heikoimpia WrestleManioita ehdottomasti, mutta nämä pari asiaa nyt osuivat silmään :P

E:
Onneksi tämä WrestleMania-häpeä ei saanut jatkoa WrestleMania 2000:sta minkä arvioin seuraavaksi.
Saipas, ei sekään kahta ottelua lukuun ottamatta ollut paljon mistään kotoisin. Kasakaupalla kehnoja otteluita ja yksi harmittava pettymys.

Panu5
Viestit: 1059
Liittynyt: Ke 12.10.2005 14:56
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Panu5 » Ma 29.12.2008 21:21

Kenitys kirjoitti:
Tämä oli kirkkaasti illan paras, saatan hieman yliarvioida, mutta pidin niin kovasti.
Ei, et saata. Yliarvioit aika paljonkin. Tuon arvosanan olisi vielä jotenkin ymmärtänyt, jos se olisi ollut jossain suhteessa Main Eventin arvosanaan, mutta sitä se ei todellakaan ollut. Triple H vs. Kane oli (jälleen, parin vuoden takaisella muistelulla kun silloin nämä kaikki WM:t) aika tylsää ja yksitoikkoista menoa, jossa ei nähty mitään kovin erikoista. Ei mitään semmoista, mikä olisi tehnyt tästä yhtään ***-ottelua parempaa (olin näyttänyt joskus aikoinaan antavan tälle arvosanaksi **½). Toki storylinensä puolesta tämä oli WM:n suurempiin otteluihin kuuluvia, mutta ei se paljon lohduttanut, kun ottelu ei jättänyt mitään ikimuistoita käteen, mitä nyt olisi voinut Triple H:n ja Kanen WM-ottelulta odottaa. Ikimuistoisen rajun kamppailun sijaan saimme tylsähkön reilun 10 minuutin brawlauksen (muutamalla valonpilkahduksella) vieläpä suhteellisen typerällä lopetuksella. Ok, kyllä tästä on voitu ihan hyvin pitääkin, mutta en minä tästä oikein voi ****-arvosanaa ymmärtää (varsinkaan kun katsoo tuota ME:n arvosanaa ;)).
Okei, yliarvioin ehkä, kun olin kyllästynyt PPV:n heikkoon tarjontaan ja sitten tulee tälläinen joka kestää ihan tarpeeksi ja jaksaa katsoa ihan täysillä.
Kenitys kirjoitti: Ei vaan kukaan ei olisi jaksanut katsoa mitään puolen tunnin ottelua Bossmanin ja Undertakerin välillä, kun 9 minuutissakin meinasi jo nukahtaa. Jos kaksikko ei saa yhdeksässä minuutissa mitään intenssiiviseltä tai rajulta kamppailulta edes etäisesti vaikuttavaa aikaan, miten kaksikko pystyisi semmoiseen, jos ottelua olisi vielä tuosta pidennetty? Ottelu oli todellakin ehdottomasti huonoin HIAC ikinä, enkä kyllä ymmärrä, miten tälle voi antaa kolme tähteä tunnelmasta (joka oli aika nollissa tämän ottelun aikana ainakin katsomossa) ja siitä, että tämä ei syönyt aikaa Main Eventiltä liikaa. Samalla logiikallahan tuo naisten ottelukin oli kolmen tähden kamppailu, koska ei tämä sanottavasti ollut sitä parempi. Mieleenpainuvin osuus tapahtui ottelun jälkeen, mutta ei sekään kolmea tähteä ansaitse. Tämäkö oli WM XV:n neljänneksi paras ottelu? Jälleen kuitenkin tämäkin kritiikki tuosta arvosanasta pitkälti tuon ME:n arvosanan takia..
Ei tuo aika ollut merkittävä tekijä. Saatoin sanoa niin, mutten todella tarkoittanut sitä. Tuo 9 minuuttinen oli täynnä toimintaa enkä ollut lähelläkään nukahtamista (varsinkaan keskipäivällä). Toki jos yöllä katsoo, niin voi nukahtaa, muuten ei, varsinkaan kuulokkeet korvilla kun jotain kuuluu aina.

Joo tämä ei ollut näsäilyä.
Kenitys kirjoitti:..Ilmeisesti nimittäin asetit kaikki kritiikkianturit päälle vasta Main Eventiä katsoessa ;)
Pitänee olla kriittisempi ensi kerralla. No, tässä ainakin oli tarpeeksi kritisoitavaa.
millä ansioilla Triple H vs. Kane oli tätä ottelua parempi.
Ei ollut läheskään niin sekava kun tuo, en muutenkaan pidä yleisön joukossa tappelemisesta. Ja tätä ennen en ole nähnyt Triple H:lta ja Kanelta katsottavaa ottelua. Sen sijaan olen nähnyt, että Austin ja Rock pystyisivät paljon parempaan. Lahjoja on.
Tai että, millä ansioilla Undertaker vs. Big Bossman oli lähes yhtä hyvä kuin tämä.
Siinä käytettiin häkkiä ja nähtiin hienoa brawlausta, mikä joistakin saattaa tuntua laiskalta.
Mielellään tosiaan tietäisin, että mikä tästä nyt teki "kehnon ME:n". Se, että ottelusta paljon vietettiin kehän ulkopuolella? Öö. Se, että ottelu ei ollut edes 20 minuuttia aikaa? Entä jos siinäkin ajassa kaksikko pystyy pistämään aikaan tosi kovan kamppailun? Ymmärrän toki, että kaikki eivät ehkä tuosta ottelusta pidä (ja että pitävät enemmän siitä X-Sevenin kamppailusta), mutta enpä ole aikaisemmin kuullut, että samalla tuo Kane vs. HHH olisi arvosteltu tuota ottelua paremmaksi. Että ihan mielenkiinnosta kysyn tarkennusta (vaikkakin aika hyökkäävään sävyyn, pahoittelut siitä) näistä ;) Tosiaan ei ole tarkoitus murskata kenenkään mielipiteitä, koska mielipiteet ovat jokaisen omia, mutta pitää täällä koittaa edes vähän herättää keskustelua. Kohta kuitenkin joku tulisi valittamaan, että wanhat ja wiksut (joihin en kyllä edes kuulu) estävät muiden mielipiteet, mutta siitä ei taaskaan ole kyse, vaan siitä että esitän omia mielipiteitä muiden mielipiteistä :P
Minä en syty vain kehän ulkopuoleiseen painiin. Kyllä Austin ja Rock klassikkoon olisi pystynyt kehässä. Ringsidella tämä tuntui vain sekavalta. Mutta toisaalta, olisin ehkä antannut korkeamman ratingin, jos olisin katsonut Raweja ennen 'Maniaa ja nähnyt vähän minkälainen feudi niillä on ollut. Jos semmoinen raaka feudi, jossa toinen hyökkää toisen kimppuun takaapäin backstagella ja mänttää häntä esineisiin tai jotain vastaavaa, niin sitten ymmärrän ulkopuolella brawlauksen. Vaikka X-7:ssä nähty ottelu oli mielestäsi yliarvostettu, tämä jäi kirkkaasti varjoon.

Avatar
Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Ma 29.12.2008 22:10

Panu5 kirjoitti:Ei tuo aika ollut merkittävä tekijä. Saatoin sanoa niin, mutten todella tarkoittanut sitä. Tuo 9 minuuttinen oli täynnä toimintaa enkä ollut lähelläkään nukahtamista (varsinkaan keskipäivällä). Toki jos yöllä katsoo, niin voi nukahtaa, muuten ei, varsinkaan kuulokkeet korvilla kun jotain kuuluu aina.

Joo tämä ei ollut näsäilyä.
Öh.. Ok. Jos tämä ei ollut "näsäilyä", niin en minä nyt kyllä puhunut mistään ihmisen ruumintoiminnosta ja siitä, milloin nukahtaa helpoiten, vaan siitä, että tuota ottelua katsossa alkoi väsyttää yhtäkkiä. Se taas johtui juuri siitä, että tuossa ei ollut mitään toimintaa, mistä sinä puhut. Toiminnan sijaan 9 minuutissa ei tehty mitään muuta kuin brawlailtu tylsästi ja heitetty pari kertaa toista häkkiin ja käytettä nightstickiä sekä terästuolia. Jos se 9 minuuttia olisi ollut täynnä toimintaa, niin kai yleisöäkin olisi edes kiinnostanut tämä ottelu?
Pitänee olla kriittisempi ensi kerralla. No, tässä ainakin oli tarpeeksi kritisoitavaa.
Ei tarvitse olla yhtään kriittisempi, en minäkään ole katsojana kovin kriittinen (vaikka nyt tässä "valituksessa" siltä vaikuttaakin.. mutta toisaalta olin XII:tä kohtaan paljon vähemmän kriittinen ;)). On vain hyvä, jos osaa nauttia katsomastaan helpommin. Sen sijaan olisi hyvä, jos arvostelutyyli ja kriittisyys suunnilleen samanlaisena ja jotenkuten loogisena koko tapahtuman ajan. Silloin arvostelussa on paljon enemmän järkeä.
Ei ollut läheskään niin sekava kun tuo, en muutenkaan pidä yleisön joukossa tappelemisesta. Ja tätä ennen en ole nähnyt Triple H:lta ja Kanelta katsottavaa ottelua. Sen sijaan olen nähnyt, että Austin ja Rock pystyisivät paljon parempaan. Lahjoja on.
Millä tavalla Austin vs. Rock muka oli sekava? Toisessa tapeltiin agressiivisesti ja hiton intenssiivisesti ympäri areenaa, toisessa oli jotain etäisesti viihdyttävää perinteistä painiottelua muistuttava vääntöä. Se, että Kane/HHH eivät olleet pystyneet parempiin otteluihin mutta Rock/Austin olivat ei tee vielä Kane/HHH:sta parempaa kuin Rock/Austin ;)
Siinä käytettiin häkkiä ja nähtiin hienoa brawlausta, mikä joistakin saattaa tuntua laiskalta.
Mikä siitä brawlauksesta teki hienoa? Oliko se monipuolista tai muuten jotenkin vakuuttavaa? Esimerkiksi Dieselin ja Undertakerin WM XII -brawl oli juuri siksi hyvä, koska se oli oikeasti koko ajan menevää ja kumpikin pisti parastaan peliin eikä nähty mitään tylsiä mitäänsanomattomia jaksoja. Tässä Undertaker ja Big Bossman vain pyörivät kehässä, eikä se brawlaus voi olla kovin hienoa, jos se saattaa vaikuttaa laiskalta.. Niin ja laiskaa brawlaustahan se nimen omaan oli.
Minä en syty vain kehän ulkopuoleiseen painiin. Kyllä Austin ja Rock klassikkoon olisi pystynyt kehässä.
Toki olisivat pystyneet, mutta tässä he osoittivat pystyvän siihen myös kehän ulkopuolella ;) Aika jännää, että pelkästään kehän ulkopuolella painiminen voi jonkun mielestä pilata tavallaan ottelun, mutta kai sekin on sitten mahdollista ja se mielipide ei siitä mihinkään muutu, vaikka tätä kuinka jankkaisin :) Minun mielestäni väliä ei ole sillä, otellaanko kehässä vai kehän ulkopuolella, kunhan paini on viihdyttävää. Samallaillahan UT ja Bossmankin "painivat" kehän ulkopuolella ;)

Supa
Viestit: 243
Liittynyt: La 02.12.2006 18:37
Paikkakunta: Kellokoski

Viesti Kirjoittaja Supa » To 01.01.2009 18:10

Nyt olisi aikomuksena arvostella taas hieman NWA:ta. Hypätään taas Starrcadejen maailmaan, ja vuotena toimii 1985, eli kyseessä on järjestyksessään kolmas Starrcade ikinä. Ja tätä tapahtumaa käydään kahdella eri areenalla, Georgiassa ja toinen Pohjois Carolinassa, eli naapuriosavaltioissa.

Starrcade 1985 : The Gathering


Krusher Khruschev vs Sam Houston
Kyseinen ottelu käydään vapaana olevasta Mid-Atlanticin Heavyweight mestaruudesta. Nimestäkin on jo helppo päätellä että Khrusher oli ilkeä, harteikas, vähän pulskahkokin neuvostoliittolaispahis. Sam Houston taas pitkä, hoikka ja energinen uikkaripainija. Oli hyvä ratkaisu heittää tällainen ottelu openeriksi, jotta saatiin ainakin se toinen yleisö hyvin hereille, vaikka juuri tällä USA vs. Neuvostoliitto -asetelmalla, ja se onnistui juuri tehtävässään. Opener onnistuu hyvin jos se saa yleisön ja muut katsojat hyvin tunnelmaan, ja tämä ottelu onnistui siinä. Yleisöllä oli heti oma puolensa, ja USA chantit olivat pariin kertaan taattuja. Itse ottelu taas oli ihan peruspainia. Hyvä ja energinen avaus tapahtumalle, pituuttakin annettiin melkeinpä 10 minuuttia, ja se käytettiinkin melkoisen hyvin. Olisin jopa voinut toivoa pidempää ottelua, vaikkei mitään niin erikoista nähtykkään. Meno oli kuitenkin nopeatempoista ja jatkuvaa koko ajan, ja lopetuskin jätti hyvän maun suuhun, vaikka tulikin hieman fiilis, että oliko se tuomarin virhe vai ovelaa bookkausta. Toimivat asetelmat toivat otteluun siltikin pientä plussaa. Kruschev on muuten Amerikkalaisin neukku mitä olen painissa kahdeksankymmentä-luvulla nähnyt. Puhekin ihan puhdasta ja sujuvaa amerikanenglantia, joka oli outoa kuultavaa kun on tottunut siihen sönkötykseen mitä Venäjän painijoilta yleensä kuulee.
***-

Abdullah the Butcher vs Manny Fernandez

Uuh, ei kai ole yllätyskään että kun "Raging Bull" Manny Fernandezia vastaan asettuu Abdullah The Butcher , on tiedossa jotain vähän erikoisempaa kuin singles. Tällä kertaa kyseessä on Mexican Death Match, joka ilmeisesti on ihan puhdas "Anything Goes" stipulaatio, jossa ottelun voittaa hakemalla pylväästä sombreron. Elikkä siis verta, hikeä ja Mexicolaista brawlausta tiedossa, tai jotain. Ja Abbyn managerina jo monesti tutuksi tullut monsterien manageri Paul Jones. Ottelun kulkua häiristsi omat mielikuvat mahdollisuudesta nähdä Abdullah sombrero päässä, joka siis häiritsi jo ennen kuin mitään tiesinkään ottelun lopputuloksesta. Saatiin siis kunnon Death-match, elikkäs hyvin raaka brawl. Toki tuo sombreron haku toi pientä tarinaa lisää mukaan, mutta lyhyen ajan takia sitä ei niin paljoa kuitenkaan nähty. Siltikin, iskut tuntuivat hyvin stiffeiltä, varsinkin niillä harvoilla foreign objecteilla jota tässä käytettiin. Ja melkoisen verinen ottelu oli jo alkumetreistä asti, ja ihan viihdyttävää brawlausta loppuun asti. Eniten miellytti nähdä Mannyn suplexaavan Butcheria, joka ottelun kohokohtana ilmoittaa myös sen, ettei mitään kauhean erikoista kuitenkaan nähty. Hyvällä linjalla silti mennään, samalla arvosanallakin.
***-

Black Bart vs Ron Bass
Kyseessä on Texas Bullrope match, ja erikois-stipulaationa vielä se, että jos Bass tämän ottelun vie, saa hän oman pienen viisiminuuttisen Texas Bullrope ottelun myös JJ Dillonin kanssa. Tämä Cowboyden kohtaaminen olikin taas sitten aloituskellosta viimeiseen sidontaan asti verissäpäin tappelua. Ei mitään muuta. Vieläpä huomattavasti hitaampi ja löysähkömpi kuin oli tuo aikaisempi ottelu. En niinkään pitänyt tästä paljoakaan, varmaan sen takia kun kumpikaan ei niin paljoa tunteita itsessäni ole ikinä herättänyt. JJ Dillonista tietysti plussaa tähän väliin. Siltikään, yhtään painiliikettä ei taidettu nähdä, ja lehmänkelloa ja köyttäkin käytettiin turhan tylsästi. Tämä ottelu oli liian perus. Turhan hidas, eikä mitään juuri tapahtunut. Lopetus oli sitten samaa huttua myös. Yleisö oli sentään hyvin Ron Bassin puolella, joka toi pientä fiilistä mukaan.
**

Billy Graham vs. The Barbarian
Tätä ennen käytiin eeppinen kädenvääntö-ottelu samojen miesten kesken. Turha kai sanoa enempää. Mutta onneksi tässä käytiin nyt myös ottelukin, vaikka sekään ei mikään valopilkku ollut. Ei sillä että olisin mitään odottanutkaan. Paul Jones pyöri taas mukana, samoin Grahamin vähän energisempi ja värikkäämpi olemus toivat edes jotain tähän pariminuuttiseen. Oikea wrestling-match kädenväännön jälkeen pelasti tämän kuitenkin DUD-vedolta. Melko lyhyt ja heikko ottelu silti.
*

Buddy Landel vs Terry Taylor
Ottelu käytiin NWAn National Heavyweigth mestaruudesta. En tiedä onko sillä niin väliä tosin. NWAn maailmassa kun pyörii varsinkin isoissa tapahtumissa lukuisia erilaisia vöitä, eikä niillä ainakaan itselleni ole niinkään väliä. Kuitenkin, veriseen brawlaukseen mitä ollaan tänään rutosti nähty, toi tämä ottelu sentään vähän tyyliä. Nyt mentiinkin enemmän vanhan koulukunnan peruspainilinjalla, joten mitään häikäisevää ei kyllä sitten nähty. Ihan hyvää tekstikirjaosaamista, ei kai paljoakaan mitään muuta. Hieman turhantuntuinen matsi kaikenlisäksi, varsinkin kun Buddy Landel on niin huonolla tavalla ärsyttävä jamppa. Siltikin, miehet saivat ihan kivan ottelun kasaan, jossa siis nähtiin ihan vaan pientä vääntöä, vähän brawlausta, pientä roolin vetämistä, ja JJ Dillon. Kai tuota sitten katsoo.
**-

Minnesota Wrecking Crew vs Wahoo McDaniel and Billy Jack Haynes
Billy Jack Haynes on ainoa joka ei sano yhtään mitään minulle tästä poppoosta. Loput ovatkin ihan tuttuja nimiä, ja onhan mukana yksi suosikkijoukkueistani ikinä, elikkä Ole ja Arn Anderson. Ja tämähän käydään NWAn National Tag team mestaruuksista. Billy Jack on kuitenkin hyvin lähelle 80-luvun Chris Masters. Mies on iso, lihaksikas, ja selostusjoukko informoi miehen voittamattomasta full nelson otteestaan. Kuitenkin, siinä missä aikaisempi ottelu oli huonolla tavalla suoraan kirjasta mallinnettua painia, oli tämä enemmänkin siinä positiivisessa valossa Andersonien joukkuepainin kirjasta. Ottelu oli niin hyvä kuin odotinkin. En tietenkään odottanut mitään MOTN-ottelua, joten tavoitteeni täyttyi helposti. Nähtiin ottelu hyvää ja toimivaa joukkuepainia, joka toimi tähän väliin ihan miellyttävästi. Pituutta olisi voinut olla toki enemmän, sillä ottelu pääsi täyteen toimintaan vähän turhan myöhään, sillä alku oli enemmän sitä asetelman luontia ja toisen joukkueen pyörittelyä. Siltikin, saatiin maittava joukkuepainin oppitunti, jossa jokainen painija veti vain elementissään. Lopetuskin oli sopiva, ja sai ainakin vahvan reaktion aikaiseksi.
***+

Magnum T.A. vs Tully Blanchard

Ottelumuotona on I Quit häkkiottelu. Ja tämähän käydään US-mestaruudesta, ja miehillä on muistaakseni tästä vahva ja hyvin rakennettu feudikin taustalla. Ja tästähän saatiinkin brutaali ja hyvin intenssiivinen ottelu. Ei ollut lainkaan yllätys että tässä ottelussa kyse oli enemmän henkilökohtaisuuksista kuin lukkopainista. Ottelulle oli hyvän bookkauksen merkeissä annettu hyvin aikaa rakentaa tarpeeksi tunteikas ja vahva näytös. Näinpä molemmat miehet yrittivät lähinnä ottaa kokoajan henkeä toisiltaan, ja aina välillä huutaa raivopäisesti tai tuskissaan mikrofooniin. Vaikkakin hieman välilä koomiselta tuntunut Blanchardin "NOOOOOOOOOOOOO!!" venytys hymyilyttikin, oli mukana kuitenkin hyvin tunnelmaa ja tarinaa. Painillisesti siis mentiin nopeatempoisessa brawlaamisessa ja parissa tavallista isommassa bumpissa, ja se toimi ottelumuotoon nähden vallan mainiosti. Yleisökin oli kuumasti mukana, joka toi tietysti plussaa ja lisäfiilistä otteluun. Mitäpä muuta tästä sanoa, lopetus oli hyvinkin julman ja uskottavan oloinen, joten siitäkään ei löydy mitään valittamista. Eipä ole yllätyskään että kun kehässä on Magnum ja Tully, saadaan ulos yksi illan parhaista otteluista.
****

The Midnight Express vs Jimmy Valiant and Miss Atlanta Lively
Kyseessä on Atlanta Street Fight, ja Midnight Expressiä edustaa Bobby Eatonin rinnalla Dennis Condrey Stan Lanen sijaan. Ja managerina häärää tietysti Jim Cornette. Toisella puolella sitten on naisvoittoinen joukkue, jossa siis häärivät manageri, olisikohan ollut joku Big Momma, Miss Atlanta Lively ja sitten aina viihdyttävä sekopää "Boogie Wookie Man" Jimmy Valiant. Enpä usko että tällä ottelulla oikeastaan on muuta kuin viihdearvoa, varsinkin kun Midnight Expressin pojat painivat smokit päällä. Noh, eipä muutakaan saatu kuin pientä huumoria ja pikkuisen Street Fight menoa. Minua häiritsi se, että Midnight Express sai turpaansa suurimmaksi osaksi Miss Atlanta Livelyltä, joka vielä nosellasi vähän liikaa lukuisat aseeniskut tai top-rope liikkeet. Silti, kai tämä hymyilytti tavan mukaan, ja olihan tämäkin suht verinen ottelu. Ei muuta. Hyvä välipala ennen kahta isoa ottelua.
½

The Rock 'n' Roll Express vs. Ivan & Nikita Koloff
Ottelu on Steel Cage muodossa, ja käydään NWAn world tag team mestaruuksista. Tästä oli odotettavissa loistavaa ottelua, sillä pidän todella paljon molemmista joukkueista. Se mikä on vähän outoa, on ottelu kuitenkin normaali Tag-team ottelu, jossa yksi mies on vaihdossa. Siinä vain sattuu olemaan häkki miesten ympärillä. Eikä tämä asetelma tietenkään pettänyt yhtään. Ottelusta paistoi selvästi kaksi positiivista seikkaa, joukkuetyöskentely ja painijoiden välinen asettelu. Varsinkin Rock 'n' Roll Expressin joukkuetyöskentely oli erittäin miellyttävää katsottavaa, eikä Koloffienkaan vastaava toki mitään huonoa ollut. Sitten tuo toinen seikka. Ei ole tietenkään mikään yllätys, että kun babyfacet laitetaan ulkomaalaisheelejä vastaan niin saadaan automaattisesti tunnelatausta otteluun, mutta miellytti katsoa kuinka Koloffien ja Gibsonin ja Mortonin tyylien erilaisuudet toimivat todella hyvin tässä ottelussa. Heelit rujoja brawlaajia, facet ketteriä ja korkealentoisia tag team painijoita, kyllä se näinkin yksinkertainen kaava toimii. Itse ottelussa nähtiin juuri tällaista rujoa brawlaamista, sekä varsinkin heelien puolelta vahvaa joukkuepsykologiaa, kuten vaikka vastustajan eristämistä yms, ja sitten nähtiin nopeatempoista ja lennokasta brawlaamista, höystettynä muutamilla hienoilla joukkueliikkeillä. Sitten kun päälle lisättiin vielä vahva ja kuuma tunnelma, mentiin loppua kohden todella hyvän ottelun merkeissä. Ottelu olikin kokoajan hyvin tasaisen hyvä, eikä mitään resthold-kohtia ehtinyt edes iskeä. Ehkä häkkiä olisi voitu käyttää enemmän, mutta kyllä tämä silti lukeutuu illan viihdyttävimpiin otteluihin.
****-

Ric Flair vs. Dusty Rhodes
Taas kerran Main Eventistä löytyy aina niin viihdyttävä koitos kahden vapaapainimaailman karismaattisimman penteleen väliltä, kun saadaan todistaa Flairin ja Rhodesin intensiivistä ja tunnelmallista kohtaamista. Tuskin yllätys että ottelu käydään NWAn World Heavyweight mestaruudesta. Itse ottelu oli sitten taattua Flairia ja Dustya, eli hukkaan ei mennyt yksikään minuutti. Ei tarvittu huippuhienoa ja nopeatempoista tekniikkavääntelyä, kierrevoltteja, tai raakaa brawlaamista. Se korvattiin fiiliksellä, tarinalla ja yksinkertaisella painilla. Tätä minä tarkoitan kun puhun mestaruuskauden merkityksestä, molemmat osanottajat saatiin heti alusta lähtien näyttämään vahvoilta, ja siltä että mestaruutta oltiin tultu tavoittelemaan kaikkia virheitä vältellen. Tällä luotiin alkuun punainen lanka, joka rakentui tunnustelevasta pikkuväännöstä, showboattailusta ja lyhyistä nopeatempoisista high spoteista. Jolla siis lähinnä tarkoitan jonkun räjähtävää hyökkäystä vaikkapa kyyynärpäiden ja choppien kautta, jolla saa helposti fiilistä lisää. Sillä saatiin ottleua hyvälle pohjalle, ja miesten karismaattinen pieni showboattailukin toi aina vain plussaa siihen tunnelmaan. Pituutta oli tällä kertaa annettu toistakymmentä minuuttia, joten nippuun saatiin hyvä ja eheä kokonaisuus. Molemmat olivat kehässä omia itsejään, eli siis signaturen-omaisia vetoja, myyminen kunnossa, hyvä roolijako ja sellaista. Toimi minulle hyvin, vaikkei ottelussa paljoakaan suplexia vaikeampaa painiotetta nähtykkään. Kuitenkin vaikkapa yksinkertainen suplex tai sen vastaisku oikeassa paikassa voittaa tietysti minkä vain tosi siistin ja monimutkaisen heiton. Kaikin puolin todella hyvä ottelu, parempi kuin tuo minkä pari arvostelua sitten heitin, ja kaiken lisäksi jätti tapahtuman jälkimaun todella miellyttäväksi ja kylläiseksi. Kyllä tämä riittää, eikä tästä paljoa paranneta. Hyvin lähellä jopa viiden tähden ottelua, mutta en harmi kyllä ole moista Dusty Rhodesilta ikinä nähnyt, eikä tämäkään ole jostain nimettömästä syystä poikkeus. Lähellä ollaan kuitenkin.
****½


Kaikinpuolin todella maittava tapahtuma, kolme todella hyvää ottelua, plus sitten muutama ihan kiva ja menevä matsi. Main Event jätti tapahtumasta hyvän kuvan, ja plussaa tulee varsinkin todella eloisasta ja kuumasta yleisöstä. Susoittelen.
The Wrestling industry used to be, first and foremost, about wrestling. All the posing, fan interaction and promos took a back seat to what happened in the ring. Not anymore. -Harley Race

Avatar
enska
Viestit: 1721
Liittynyt: La 22.07.2006 10:48
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja enska » La 03.01.2009 16:58

WWF - Royal Rumble 1994

Selostajat: Vince McMahon & Ted DiBiase (+ Jim Ross & Gorilla Monsoon)

Tatanka vs. Bam Bam Bigelow (w/ Luna)
Alun perin tämän ottelun piti olla Tatanka vs. Ludvig Borga, mutta koska Borga oli sairauslomalla murtamansa nilkkansa vuoksi, heitettiin hänen paikalle Bam Bam, mikä oli ehkä ihan hyvä ratkaisu: olihan Bam Bam moninkertaisesti nopeampi ja taidokkaampi painija kuin Borga. Niinpä odotuksenikin tätä matsia kohtaan olivat ihan korkealla, sillä Tatanka oli vielä tässä vaiheessa uraansa tosi "kuuma" tapaus, joten yleisö oli matsissa hienosti mukana. Sen lisäksi, että yleisö oli kuuma, nähtiin matsissa myös hienoja liikkeitä, kuten Moonsault, DDT ja Powerslam. Huumoriakin matsissa nähtiin, joten tästä jäi kyllä oikein hyvä maku suuhun. Hyvä opener.
Pisteet: ***

Bret & Owen Hart vs. The Quebecers (c) (w/ Johnny Polo), WWF World Tag Team Championship
Matsi, jossa on neljä kanadalaista sekä kehän ulkopuolella managerin hommissa häärivä Raven, ei voi olla huono. Eikä se sitä todellakaan ollutkaan, sillä tässä matsissa nähtiin tosi monta upeaa liikettä, openerin tapaan kuuma yleisö, jännittäviä tilanteita, ripaus hardcorea ja ennen kaikkea aivan taivaallisen upeaa tarinankerrontaa. Tarinahan kuului niin, että jo Survivor Seriesissä Owenin ja Bretin välille syntyi riitaa, mutta he onnistuivat kuitenkin pitämään tunteensa kurissa ja pysymään ystävinä. Niinpä tässä matsissa sai koko ajan jännittää räjähtääkö koko homma käsiin, ja sen jännittämistä "pahensi" hitosti se, että Bret ja Owen loivat hienoa tunnelmaa ilmeillään ja eleillään. Lisää plussaa tulee siis upean tarinankerronnan lisäksi hyvistä kehäotteista ja ikimuistettavasta lopetuksesta. Upea ottelu.
Pisteet: ***½

I.R.S. vs. Razor Ramon (c), WWF Intercontinental Championship
Kaksi markittamaani painijaa ottelemassa Intercontinental-vyöstä keskellä äänekästä yleisöä, hell yeah! Tämä feudi lähti käyntiin (oikeastaan jo SummerSlamistä, mutta menköön) Survivor Seriesistä järjestetystä Elimination-ottelusta, jossa Razor ja I.R.S. olivat omien joukkueidensa kapteeneja. Siinä matsissa Razor eliminoi Irwinin puhtaasti, minkä ilkeä I.R.S. sitten kosti lyömällä Razoria salkullaan päähän, minkä johdosta Razor eliminoitui ottelusta uloslaskun takia. Siitä lähtien olivat I.R.S. ja Razor siis sotajalalla, ja heidän feudin kulminaatio-ottelu oli juuri tämä taistelu Intercontinental-vyöstä. Ja kuten uskalsin odottaakin, oli tämä ottelu oikein mainio. Alkuun meno oli ehkä vähän hidastempoista, mutta silti minä nautin siitä, kuinka I.R.S. käytti kaikkia kepulikonsteja ja oikoteitä voittoon. Mutta pian meno muuttui nopeammaksi ja matsissa nähtiin hyvää brawlausta. Kaiken kruunasi erittäin jännittävästi bookattu lopputaistelu, ja se jos jokin jätti taas hyvän maun suuhun. Hienoa.
Pisteet: ***-

The Undertaker (w/ Paul Bearer) vs. Yokozuna (c) (w/ Mr. Fuji & James E. Cornette), WWF World Championship (Casket Match)
Miltä kuulostaa ottelu Yokozunan ja Undertakerin väliltä? Jep, ei kovinkaan erikoiselta. Mutta miltä kuulostaa Casket-matsi, joka vielä vuonna 1994 oli melko harvinainen tapaus, minkä takia yleisö oli kiinnostunut matsista? Jep, melko erikoiselta. Kaiken lisäksi matsiin johtanut feudi oli hienoa käsikirjoitusta. Yokozuna oli koittanut satuttaa Undertakeriä vaikka miten, mutta mikään ei näyttänyt pitävän 'Takeriä matossa — ei edes pahamaineinen Banzai Drop! Niinpä 'Taker ansaitsi mestaruusottelun, johon Yokozunan apuri, Jim Cornette, meni sekaantumaan siten, että hän sai mestaruusotteluun pienen erikoisstipulaation: jos 'Taker häviäisi, ei hän voisi enää koskaan Yokozunan mestaruuskauden aikana haastaa tätä uudelleen. Mutta koska Cornette sai tehdä sen stipulaation, oli myös Bearerilla mahdollisuus vaikuttaa asioihin — ja sen hän teki muuttamalla matsista singles-ottelun sijaan todellakin sen arkkuottelun. Ja pian — yllätys, yllätys — selvisi, että Yokozuna, joka ei ole koskaan ennen pelännyt ketään tai mitään, inhosi arkkuja kuollakseen, ja näin 'Taker — yhdessä Bearerin kanssa — aloitti "mind games":it puhumalla Yokozunalle hirveistä asioista h**vetin hurttiin ja loputtomaan pimeyteen liittyen. Kaiken kukkuraksi tätä matsia edelsi eeppinen video, jossa näytettiin sitä, kuinka Undertaker valmisti tätä ottelua varten arkun hänen ikivanhassa ja ränsistyneessä puutalossa kynttilämeren ja Paul Bearerin keskellä, vau! Mahtava annos lisäplussaa tulee siitä, että se video päättyi siihen, kun Paul Bearer lähti ajamaan jollain hevoskärryillä sitä arkkua kohti Royal Rumblea! Se oli mahtavaa! Eniveis, pidin ottelun rakentelusta paljon, ja niin näytti tekevän myös paikalle saapunut yleisö, sillä se jaksoi pitää meteliä yllä alusta loppuun asti. Kaiken lisäksi 'Taker teki mahtavaa työtä repien Yokozunasta hyvää settiä auki ja matsissa nähtiin esim. DDT:n ja Chokeslamin kaltaisia mukavia liikkeitä. Tietysti Yokozunallakin oli näppinsä pelissä, sillä hän muun muassa heitti "trademark"-suolaansa 'Takerin kasvoille sokeuttaen hänet väliaikaisesti. Pian matsi muuttui kuitenkin vielä paljon paremmaksi, kun moni Cornetten ja Fujin kätyreistä ryntäsi kehään auttamaan Yokozunaa. Tilanne näytti aivan mahdottomalta 'Takerille, ja kaiken lisäksi Mr. Fuji teki erään ilkeän teon, jolla meinasi olla kohtalokkaat seuraukset. Lisää Cornetten kätyreitä ryntäsi koko ajan kehään, eikä Undertaker saanut mistään apua. Niinpä tilanne oli suorastaan mahdottoman tuntuinen 'Takerille, mutta silti, buh God, silti 'Taker pisti vastaan ja teki kaikkensa, buh God, kaikkensa pysyäkseen mukana ottelussa. Mutta sitten äijiä ryntäsi koko ajan enemmän ja enemmän kehään ja meno alkoi muuttua yksinkertaisesti epätoivoiseksi. Tässä vaiheessa yleisö oli aivan hemmetin hienosti ottelussa mukana ja muutenkin tässä oli jotain "toisen maailman" tunnelmaa. Ja vielä lisää plussaa tuli eräästä uurnaan liittyneestä asiasta, joka oli ennennäkemätön ja kiintoisa. Moni teistä varmaan haluaa ristiinnaulita minut antamastani korkeasta arvosanasta, mutta mielestäni tämä oli ehdottomasti Yokozunan paras ottelu ikinä ja tässä nähtiin aivan mahtavaa bookkausta. Ja oh my, pakko se on vielä antaa aivan uskomattomista matsinjälkeisistä tapahtumista puolikas. Hiiteen kuvankauniit smarkkausarvostelut ja tilaa suoraan sydämestä tuleville tunteille... tämä on showpainia. Ja tämä teidän on nähtävä. :cry:
Pisteet: ****½

The Royal Rumble Match
Uuh, Royal Rumble. Tällä kertaa Rumble-ottelu aloitettiin vähän tylsästi (toisin kuin edellisenä vuonna, jona ensimmäisenä kehään asteli Ric Flair), mutta kun kehään saapui Owen Hart, nousi mielenkiinto matsia kohtaan jonkin verran. Harmittavasti Owenin jälkeen jatkettiin tylsien painijoiden rataa, eikä edes se, että yhdessä vaiheessa eliminointeja syntyi kuin lapsia Stu Hartin perheeseen, pelastanut paljoa. Eikä se, että ottelussa pushattiin ihan väärää miestä, ainakaan lisännyt otteluun viihdearvoa. Onneksi sentään pian kehään saapui mielenkiintoisia painijoita, kuten Randy Savage ja... no joo. Lopulta kehään saapui sentään Shawn Michaels, jonka ansiosta koko ottelukin muuttui heti sähköisemmäksi. Harmi vaan, että muutamasta hyvästä suorituksesta (Bret, HBK, Savage...) huolimatta en koskaan oikein päässyt tunnelmaan mukaan. Plussaa kuitenkin hyvästä loppunelikosta ja jännittävistä matsinjälkeisistä tapahtumista.
Pisteet: ***

Royal Rumble 1994 -PPV:n pisteet: * * * *

Hyvä PPV, jossa todellakin ylitettiin (ja alitettiin...) odotuksia. Tykkäsin koko PPV:n tunnelmasta. :)

Vastaa Viestiin