Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Jos seuraat painitapahtumia reaaliajassa, tämä on oikea paikka sinulle. Mutta älä sitten pillastu jos joku möläyttää seuraavan PPV:n mestaruusottelun voittajan nimen varoittamatta. Täällä se on sallittua.
Vastaa Viestiin
Avatar
enska
Viestit: 1721
Liittynyt: La 22.07.2006 10:48
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja enska » Ti 06.01.2009 00:52

WWF - Royal Rumble 1998

Selostajat: Jim Ross & Jerry Lawler

The Artist Formerly Known As Goldust (w/ Luna) vs. Vader
Vuoden 1998 alussa oli Goldustilla se pahamaineinen "bizarre"-vaihe, jonka aikana hän käytti oudompaa versiota legendaarisesta sisääntulotunnaristaan, pukeutui mitä ihmeellisimpiin asuihin ja rakasti sekopäistä Lunaa. Vaderille tämä 1998-vuoden alku oli sen sijaan face-kausi, ja täytyy kyllä sanoa, että melko hyvin mies katsojiin upposikin. Harmi vaan, että se hidastempoinen brawlaus, josta tämä ottelu koostui, ei uponnut kovinkaan hyvin yleisöön. Niinpä matsissa ei ollut hirveästi tunnelmaa... ei ainakaan ennen mahtavia loppuhetkiä ja etenkin mahtavaa loppuspottia. Kokonaisuudessaan matsi oli melko tylsä, mutta silti ihan menevä opener-ottelu.
Pisteet: **+

Special Referee: Sunny
Battallion, Tarantula & El Torito vs. Max Mini, Nova & Mosaic

Kuulostavatko ylläolevat nimet oudoilta? Ei se mitään, sillä sellaisia he olivatkin: kyseessä oli kuusi meksikolaista kääpiöpainijaa. Ja kuten olettaa saattoi, oli yleisö täysin hiljainen koko ottelun ajan, vaikka muutama nopea high flying -liike saikin siitä vähän ääntä irti. Mutta vaikka yleisö olikin hiljainen, pystyin minä nauttimaan kääpiöiden vauhdikkaista ja tyylipuhtaista suorituksista täysin rinnoin. Ja jos painijoiden välinen vääntö alkoi maistumaan puulta, oli silloin hyvä syy kääntää katseet ottelun erikoistuomariin, kuvankauniiseen Sunnyyn. Mutta tottahan se on, että vaikka ottelu olisi laadultaan kuinka kultainen tahansa, on se äärimmäisen tylsä, jos yleisöä ei voisi matsi tai sen lopputulos vähempää kiinnostaa.
Pisteet: **-

Ken Shamrock vs. The Rock (c), WWF Intercontinental Championship
Shamrock, joka oli suuressa sodassa Rockin edustaman Nation of Dominationin kanssa, voitti ensin D'Lo Brownin, sitten Kaman ja lopulta Faarooqin ansaiten lopulta mestaruusmatsin Rockia vastaan. Mestaruusmatsista oli vielä siinä vaiheessa tulossa ihan tyypillinen mestaruusmatsi, mutta sitten eräässä Raw'ssa Shamrockia kusetettiin kovasti ja feudi muuttui hurjemmaksi. Siinä Raw'ssa kävi niin, että Shamrock - Mark Henry tag-parinaan - otteli kahta Nation of Dominationin sälliä vastaan, ja juuri kun Shamrock oli pistämässä Rockia luovuttamaan, kääntyi Mark Henry heeliksi hyökkäämällä Shamrockin päälle liittyen näin Nationiin. Tämän kosto sekä Intercontinental-vyön voittaminen mielessään lähti Shamrock aggressiivisella asenteella tähän Rumbleen mukaan, minkä takia matsissa nähtiinkin paljon intensiivisiä otteita ja etenkin yllättävän vauhdikasta menoa. Ne intensiiviset otteet yhdistettynä jännittävään bookkaukseen, muutamaan komeaan liikkeeseen ja yllättävään loppuratkaisuun tekivät tästä ottelusta oikein mukavan midcard-väännön.
Pisteet: ***+

Legion of Doom vs. New Age Outlaws (c), WWF World Tag Team Championship
Road Dogg ja Billy Gunn olivat kiusanneet Hawkia ja Animalia oikein olan takaa Royal Rumblea edeltäneinä viikkoina mm. paiskaten Animalin selostuspödästä Powerbombilla läpi ja tehden ns. charliehaasit eli pilkaten heitä pukeutumalla heiksi. Niinpä Hawk ja Animal olivat todella vihaisia, mistä kertoi jo ottelua edeltänyt promokin, jossa he uhkasivat piestä Gunnin ja Doggin huonoon kuntoon. Sitä intensiivisyyttä nähtiin myös kehässä, mutta harmittavasti matsia häiritsi pari seikkaa: yleisö oli melko hiljainen ja ottelijoiden puhti tuntui loppuvan melko nopeasti. Onneksi ottelulla oli sentään ihan viihdyttävä loppu, mutta pettymys tämä oli silti.
Pisteet: **+

The Royal Rumble Match
Höh, Royal Rumble -ottelu ei ollutkaan illan viimeinen ottelu. Sääli, sillä minä pidin tästä ottelusta melko paljon, ja se olisi hyvinkin voinut päättää tämän show'n. Miksi sitten pidin tästä matsista? Noh, mukana oli monta kiinnostavaa painijaa (Austin, Rock, Owen...), monta tavalla tai toisella kiinnostavaa parivaljakkoa (Funk vs. Foley, Faarooq vs. Rock, Austin vs. Rock...), yksi ikimuistettava "Royal Rumble moment" sekä ihan mielenkiintoinen matsin ympärillä pyörinyt juonikuvio, josta en viitsi paljastaa enempää. Kaiken lisäksi matsi oli bookattu viihdyttävästi ja yleisö oli mainiosti matsissa mukana. Vähän oli ehkä liikaa niitä kuuluisia "paskasäkkejä" menossa mukana, mutta muuten ottelu oli tosiaan melko kultainen.
Pisteet: ****-

Casket Match
The Undertaker vs. Shawn Michaels (c) (w/ D-Generation X), WWF World Heavyweight Championship

Olen valtavan suuri Michaels-, Undertaker- ja Casket-fani, joten oli kristallinkirkkaan selvää, että minulla oli todella korkeat odotukset tätä ottelua kohtaan. Ja kyllähän tämä ottelu ne odotukset täyttikin, sillä 'Takerin ja Michaelsin kemiat pelasivat aivan uskomattoman hyvin yhteen ja ottelussa nähtiin paljon ennennäkemättömiä spotteja, jännittäviä tilanteita ja ihan hyvin mukana ollut yleisö. Mukana oli myös tiukkaa asemättöä ja hyvää tunnelmaa, mutta silti jokin tuntui mättävän. Ehkä ottelua pilasi se kamalasti pieleen mennyt matsin alussa tapahtunut spotti, jossa Michaelsin selkä meni paskaksi (jep, tämä oli juuri se spotti, joka lopetti HBK:n uran neljäksi vuodeksi) tai jo Royal Rumble -ottelussa ja Tag Team -mestaruusottelussa nähdyt asemätöt, jotka veivät tämän matsin asemätöstä hohtoa pois. Onkin hieman outoa, että tämä ottelu, joka oli laadultaan valovuosia parempi kuin vuoden 1994 Rumblessa nähty Yokozuna-Undertaker, iski minuun paljon vähemmän kuin se nimenomainen 'Zuna-'Taker. Hyvä matsi tämä oli joka tapauksessa, mutta jotain tästä kuitenkin puuttui - ja se jotain söi paljon pois matsin arvosanasta.
Pisteet: ***½

Royal Rumble 1998 -PPV:n pisteet: * * *

Avatar
What
Viestit: 3066
Liittynyt: To 20.07.2006 13:07
Paikkakunta: Rivers Mouth

Viesti Kirjoittaja What » To 08.01.2009 21:21

Jatketaanpas tätä välillä unholaan painunutta yhden miehen projektiani seuraavalla DVD-kokoelmastani löytyvällä tapahtumalla.

WWE SummerSlam 2003
Sunnuntai, 24.elokuuta 2003
America West Arena, Phoenix, Arizona


World Tag Team Championship Match
Dudley Boyz (D-Von&Bubba) vs. La Resistance(c) (Dupree&Grenier)

Show alkoi siis ottelulla tagvöistä. Matsin takana oli varsin geneerinen kaksi amerikkalaista sankaria vastaan kaksi ulkomaalaista pahista-storyline. Itse ottelu oli varsin perus RAW-menoa, mutta yleisö oli yllättävän hyvin silti mukana. Kovasti tuntuivat rakastavan noita pöhköjä puoliveljeksiä. Niin, takaisin otteluun....siitä ei jäänyt yhtikäs mitään muistettavaa, paitsi ihan kohtuu näppärä lopetus. Ajoi kuitenkin asiansa PPV:n openerina, mutta siihenpä se hyvyys sitten jäikin.
Selostus: Jim Ross&Jerry Lawler
Ottelun kesto: 7:51
Arvosana: **


Singles Match
The Undertaker vs. A-Train w./Sable

Liekö Undertaker koskaan urallaan ollut näin alhaalla cardissa? :? Vaikka Taker loistava onkin, niin ei hän sentään mitään A-Trainia saanut mihinkään kovinkaan uskomattomaan matsiin "kannettua." Bookkaus oli hyvää, (ref bump, after match) mutta se ei pelastanut tätä matsia keskinkertaisuudelta. Mitenkään puuduttavan tylsäksi tämä ei missään vaihessa käynyt, juurikin tuon hyvän bookkauksen vuoksi, mutta eipä tästä nyt enempää sanottavaa jäänyt.
Selostus: Michael Cole&Tazz
Ottelun kesto: 9:21
Arvosana: **1/2


Singles Match
Eric Bischoff vs. Shane McMahon

Hienoa. Tässä oli pohjalla feudi, joka huipentui siihen, notta Eric Bischoff ahdisteli seksuaalisesti Linda McMahonia. :roll: Mikäli jollekulle on termin "ylibuukkaus" sisältö vielä hämärän peitossa, niin tässä ottelussa on täydellinen esimerkki siitä. Mutta voiko siitä syyttää? Ketä oikeasti kiinnostaisi nähdä Shane ja Eric ottelevan 10 minuuttia normisäännöillä ilman runinejä? Niin, tässä nähtiin tosissaan kaksi runiniä, matsin sääntöjä muutettiin kesken kaiken, JR:n ja Kingin mikit katkaistiin jne.... Ihan viihdyttävä matsi, parempi kuin illan kaksi ensimmäistä.
Selostus: Jim Ross&Jerry Lawler
Ottelun kesto: 10:38
Arvosana: ***

Fatal 4-Way Match For The United States Championship
Chris Benoit vs. Tajiri vs. Rhyno vs. Eddie Guerrero
(c)
Jaa-a, enpä tiedä oliko Eddie tuohon aikaan "paperilla" heel, mutta low riderillä hän teki entrancensa ja sai kovaa facepoppia läpi matsin, joten faceksi minä hänet tässä luen. Viiltävää päättelyä.

Tämä oli sellainen ottelu, mitä 4-way matsien pitää mielestäni olla: non stop actionia, jossa ei tylsiä hetkiä nähty. Paljon hienoja heittoja, useita uskottavia near falleja, tiukkoja submission-tilanteita ja muuta. Mikään ikimuistoinen ottelu tämä ei ollut, mutta varsin viihdyttävä sellainen. Lisäksi Eddien overius nosti hymyn kasvoille. (juu, kyllähän Eddien tässä PITI olla heel, mutta yleisö rakasti liikaa lyin', cheatin', stealin' Guerreroa)
Selostus: Michael Cole&Tazz
Ottelun kesto: 10:51
Arvosana: ***


WWE Championship Match
Brock Lesnar vs. Kurt Angle (c)

Tämä SummerSlam oli ensimmäinen DVD, jonka ostin. Ja tämä kyseinen ottelu räjäytti mieleni, kun katsoin sen ensi kertaa joskus syksyllä 2004....niin joo, pitäisköhän se katsoa uudelleen ennen kuin alan arvostelua kirjoittamaan "nykystandardeillani."

Nyt kun katsoin tämän ottelun "uusilla silmillä", niin kaksi pikku juttua jäi mieleen: Lesnarin seisovilta jaloilta heitetty Overhead-belly-to-belly suplex sekä Anglen pää edellä myyty F-5. Taustatarinaa tästä ottelusta ei puuttunut: miehet kohtasivat WrestleManiassa, jonka jälkeen Angle jäi saikulle niskaoperaation vuoksi. Noh, Angle palasi ja voitti mestaruuden Vengeancessa 3-way matsissa Lessua ja Big Show'ta vastaan. Elikkäs nyt oltiin siinä tilanteessa, notta Angle ja Lesnar olivat kumpainenkin faceja, ja se poiki ne ikimuistoiset maidonjuontisegmentit ja myös sen hetken, kun Brock Lesnar suuteli Kurt Anglea. 8) Sitten kävi tietysti niin, että ahneus voitti ja Lesnar teki heel-turnin liittoutumalla Vince McMahonin kanssa.

Niin nyt kun katsoin tämän matsin tammikuussa 2009, niin eihän se mikään päätähuikaiseva kokemus ollut, kun on tullut ihan "liikaa" näitä huippumatseja nähtyä. Upeat heitot jäivät tästä matsista päällimmäisenä mieleen. Pituutta olisi saanut olla enemmän, enkä todellakaan olisi halunnut nähdä mitään runiniä näiden herrojen matsissa. Mutta nähtiinpä, tai itse asiassa kuultiinpa, ottelun lopussa jotain käsittämätöntä: Michael Cole onnistui luomaan tunnelmaa selostuksellaan! Taistelen nyt itseni kanssa, kun mietin, minkä arvosanan annan tälle ottelulle. No niin, päätökseni olen tehnyt pitkän mietinnän jälkeen.
Selostus: Michael Cole&Tazz
Ottelun kesto: 20:47
Arvosana: ****


No Holds Barred Match
Rob Van Dam vs. Kane

Sanokaa mitä sanotte, niin Kane ei ole ollut koskaan kiinnostavampi hahmo kuin "unmaskaamisen" jälkeisinä viikkoina ja kuukausina. Mielisairas hirviö, joka ei tunne kipua, eikä omista omaatuntoa. Sytyttää Jim Rossin tuleen ja tekee Linda McMahonille Tombstonen teräsrampille. Aika heavyä settiä.

Ottelu olisi kyllä saanut mielestäni sisältää vähän enemmän sitä HC-mättöä, kun säännöt sen sallivat tässä. Mutta toisaalta, ehkä yleisöä ei haluttu polttaa loppuun, koska HC:tä oli vielä luvassa Elimination Chamberin muodossa. Muutama kiva spotti jäi mieleen tästä matsista. Oli tämä kuitenkin sen verran keskivertomatsia parempi, notta ansaitsee keskivertoa vähän paremman arvosanan.
Selostus: Jim Ross&Jerry Lawler
Ottelun kesto: 12:46
Arvosana: ***


Elimination Chamber Match For The World Heavyweight Championship
Triple H(c) vs. Kevin Nash vs. Randy Orton vs. Shawn Michaels vs. Chris Jericho vs. Goldberg

Tämä oli EC II ja jäi kyllä valitettavasti EC I:n varjoon. :( Syynä voisi olla vaikkapa kaksi täysin turhaa miestä ottelussa Nash sekä Orton, (joka oli tuohon aikaan aivan liian vihreä otellakseen WHC-vyöstä) väärien miesten bookkaus liian vahvaksi ja Triple H:n esitykseen vahvasti vaikuttanut loukkaantuminen. Näihin otteluihin kun pitäisi mielestäni kasata ehdottomasti se kovin käytettävissä oleva kuusikko. Tässä ei niin tehty.

Lyhyesti tiivistettynä tässä meni lähes kaikki pieleen, mikä pystyi menemään pieleen: huonoa buukkausta (Goldbergin ylivoima) se Haitchin pirun loukkaantuminen. Jos Hunter olisi ollut 100% kunnossa, niin ottelu olisi varmasti rakennettu ihan toisella tavalla. Lisäksi ottelun lopetus oli varsin kevyt, kun ottaa huomioon mitä oli panoksena ja mikä matsityyppi kyseessä. Mainittakoon nyt vielä, että after matchissa oli myös katsomista.
Selostus: Jim Ross&Jerry Lawler
Ottelun kesto: 19:17
Arvosana: **1/2


Kokonaisuutena SummerSlam 2003 ansaitsee arvosanakseen KOLME tähteä. Hieman tavallista PPV:tä parempi. Yksi neljän tähden matsi ja yksi karvas pettymys. Loput olivatkin sitten melko peruskauraa.

EDIT: Matsien keskiarvo: 2,86
Viimeksi muokannut What, Ti 07.07.2009 14:36. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Panu5
Viestit: 1059
Liittynyt: Ke 12.10.2005 14:56
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Panu5 » Ma 12.01.2009 16:53

Ihan hetki sitten sain katsottua Royal Rumble 2001:n, joten heitän siitä arvion.

WWF Royal Rumble 2001:
Superdome, New Orleans, Louisianan osavaltio kenties? Osavaltiosta ei varmuutta näin ulkomuistista.

WWF Tag Team Championship:
Edge & Christian (c) vs. Dudley Boyz (Bubba Ray & D-Von)

Aika raaka feudi miehillä, Raw'ssa Dudleyt piestiin huonoon kuntoon eikä kovin hyvältä näyttänyt SmackDownissakaan, eli täysillä miehet eivät mukana olleet. Sitä ei kyllä yhtään huomannut. Ottelu oli aika tyypillinen "heel dominoi facea, kunnes face saa hot tagin" -tyyppinen ottelu. Olisi tästä nyt parempikin saatu, mutta menevä opener. Ei, en kertonut lopputulosta, vähän vain valotin kuinka ottelu menee.

Arvosana: **½

WWF Intercontinental Championship (Ladder match):
Chris Benoit (c) vs. Chris Jericho

Miehillä on ollut ennen tätä brutaali feudi, jossa on nähty jos jonkinlaista tapahtumaa.

Ehdottomasti parhaimpia näkemiäni Ladder matcheja ikinä. Hienoja spotteja, botcheja ja vähän kunnon painiakin. Ehdottomasti stiffeintä oli Jerichon tuolinlyönti kehästä syöksyvää Benoitia päähän. Tämä samainen taisi jopa päättää Last Man Standingin Edgen ja Benoitin välillä Backlash 2005:ssa. No tätä ei päättänyt. Melko ärsyttävä asia on useat ladderliikkeet, jotka liikkeen vastaanottaja kääntää omakseen. Aika vaikea selittää, mutta itse näette sitten. Loppupuolella nähdään tietääkseni ensimmäinen Walls of Jericho tikkaitten päällä. Aika kivuliasta. Lopetus on mieleen, kestoa oli juuri oikea määrä ja muutenkin koko ottelu oli miesten paras kohtaaminen sitten 2 out of 3 fallsin SummerSlam 2000:ssa.

Arvosana:****½

WWF Women's Championship:
Ivory (c) /w Stevie Richards vs. Chyna

Tuon armottoman hypetyksen jälkeen tämä ottelu palauttaa maan pinnalle. Jokunen aika sitten ennen tätä joku Right To Censorin jäsenistä teki Chynalle Piledriverin ja hänen niskat murtuivat, joka oli tietenkin workkia. Chyna sitten urheana päättää osallistua tähän, vaikka lääkärit ei suosittele ja Billy Gunn yrittää estää.

Lopputuloksen saatte päätellä sitten itse. :roll: Lyhyt ja tylsä ottelu, joka päättyy odotetusti. No annetaan nyt puoli tähteä Chynan "urheudesta".

Arvosana: ½

WWF Championship:
Kurt Angle (c) /w Trish Stratus vs. Triple H /w Stephanie McMahon-Levesque

En nyt kovin tarkasti tiedä miesten feudista, sillä katsottuani Summerslamin jäi väliin kaikki PPV:t ja viikottaiset ja olen katsonut tuon Armageddonin HIAC:n. Summerslamissa Kurt oli Stephiin rakastunut, Tripsu ei siitä tykännyt. Royal Rumblen alla Vince taisi olla rakastunut Trishiin. Lahjoitti vaikka mitä. Siitäkös Steph ei pitänyt. Joidenkin mutkien kautta tähän otteluun päästiin.

Tuon uskomattoman Ladder matsin arvosanan jälkeen suorastaan häpeän arvostella tämän huonommaksi. Toki tässä oli paljon hyvää ja kaikkea, mutta oli sitten pahaakin. Tässäkin tyypillinen "face hyppää vahingossa tuomarin päälle ja sitten ei muistakaan finisherinsä jälkeen tätä ja ihmettelee miksei tuomari laske" -tilanne. Ennen sitä Stephanie ja Trish ajautuvat tappeluun, Vince tulee väliin, mutta onnistuu pysäyttämään heidät vain hetkeksi. Kissatappelu siirtyy ringsidelta takahuoneisiin ja näin ovat miehet ilman manageria. Lopussa tuomarin ollessa taju kankaalla eräs painija pieksää toisen painijan kusettaen häneltä voiton.

Ladderin kanssa parhaimpia otteluita. Pahoittelut nyt etukäteen, kun pidin enemmän spottihuorailusta kuin kunnon painista. No, jokaisella on oma makunsa.

Arvosana: ****-

30 Man Royal Rumble match:

Sitten illan odotetuin ottelu. Jeff Hardy ja Bully Buchanan aloittavat. Kaksi minuuttia kuluu ja sitten Matt Hardy tulee pelastamaan veljensä. Pian Bully on ulkona. Pienen mietiskelyn jälkeen Hardyt alkavat tapella. he ovat yläköydellä kamppailemassa, kun Rumblen julkkisvieras Drew Carey tulee paikalle. Hardyt eliminoivat toisensa. Carey on yksin, kunnes Kane tulee kehään. Kane on valmiina kuristusjunttaan, kunnes Raven pelastaa Careyn ja Carey omalaatuisesti eliminoi itsensä menemällä köysien yli.

Kehään tulee kaikenlaista väkeä, Kane eliminoi heidät. Sitten Honky Tonk Man tulee kitaran kanssa Elvikseksi pukeutuneena. Kane iskee hänen kitaran Tonkin päähän ja eliminoi hänet. The Rock pääsee kehään, mutta Kane ei saa häntä ulos. Tasaisin väliajoin joku tuli kehään ja lensi sitten melkein heti kehästä Rockin ja Kanen kamppaillessa. Sitten ei onnistukaan enää, vaan kehä täyttyy.

Yhdessä vaiheessa Big Show jyllää kehässä, kunnes Rock eliminoi hänet. Show ei voi uskoa tätä, vaan vetää Rockin köysien välistä ja Chokeslammaa selostuspöydän läpi.

Enempää en paljasta, loppukahinoihin Rock ja Kane pääsevät. Lopetus on hieno ja yllätyksellinen.

Arvosana: *****-, hyvin rakennettu ottelu ja hyvin toteutettu.

Kokonaisarvosana: ****+, enimmäkseen Rumblen ansiota. Toki vastaväitettä tulee, mutta minä lupaan pysyä mielipiteissäni.

Avatar
Coca
Viestit: 907
Liittynyt: La 18.08.2007 09:55
Paikkakunta: Kotka

Viesti Kirjoittaja Coca » Ti 13.01.2009 14:28

Suoraan kopioituna blogistani, joten perustelut ovat hiukan nafteja. Lupaan seuraaviin tapahumien arvosteluihin runsaammat kommentit.

Voisin tässä kun näitä Attitude ajan PPV'itä olen alkanut tiirailemaan, heittää jokaisesta pienen tähti-arvostelun tänne. Toivottavasti saisitte muutkin inpiraatiota arvostelujeni myötä, nimittäin näkemään WWF'n ja WWE'n aikakausien parhaita otteluita.

Royal Rumble 2000
Promotion: World Wrestling Federation
Date: January 23, 2000
Venue: Madison Square Garden
City: New York, New York
Attendance: 19,200

Royal Rumble 2000 oli todellakin otteluiltaan täyttä tykitystä ja nautin jopa näistä mutamista viiden minuutin koitoksista, joita en välttämättä nyky-WWE'ssä edes katsoisi. Älkää suotta pitäkö minua minän trollina, sillä rakastan yhä nykymenon useita buukkauspäätöksiä, sekä otteluita etenkin indyistä, mutta toki myös WWE'n puolelta.

??? vs Kurt Angle
- Ennen ottelua Kurt Angle piti loisteliaan promon, jossa ilmoitti sivussa olevansa valmis kohtaamaan esiriipun takaa tulevan painijan, oli hän kuka hyvänsä. Fanit olivat kuin kuumilla kivillä kun Anglen vastustajan musiikki alkoi soimaan kaijuttimista ja hetken odotuksen jälkeen ringstagelle astui WWF'ssä debytoiva Tazz. Ottelu ei sinänsä ollut mitään klassikko tavaraa, mutta nosti yleisön hyvin hereille tämän debyytin myötä.
***

Tables match
The Hardy Boyz (Matt and Jeff) vs The Dudley Boyz (Bubba Ray and D-Von)

- Toisena koitoksena oli luvassa kaikkien aikojen ensimmäinen joukkueiden pöytämittelö. Kenellekään tuskin jäi epäselväksi jo heti ottelumuodon nähtyään, että tämän oli tarkoitus olla pelkkää spottihoroilua, johon on höystetty taitavaa psykologiaa Dudley Boyzin muodossa. Pidin tästä brutaalista joukkuetoiminnasta melko paljon jo yksinään osallistujien takia, mutta suurpiirteinen buukkaustyyli sopi tähän otteluun todella hyvin ja kokonaisuutena oli feudin päättäjäisiksi(?) todella menevä ottelu, mutten olisi kuitenkaan suosittelemassa henkilöille, jotka hakevat eeppistä painia spottien sijaan.
***½

WWF Intercontinental Championship : Triple Threat match
Chris Jericho vs Chyna vs Hardcore Holly

- Tämä ottelu ei purrut millään erikoisella tavalla, vaikka kuvio Chynan ja Jerichon välillä olikin todella mielenkiintoinen. Hardcore Hollyn pakkopushaaminen ja lisääminen tähän otteluun ei todellakaan auttanut arvosanan ylistämistä millään tavoin, eikä aikaan saatu muuta kuin mukiinmenevä kolmen henkilön (upper)midcard-mestaruusottelu.
***-

WWF Tag Team Championship
The New Age Outlaws (Road Dogg and Billy Gunn) vs The Acolytes (Faarooq and Bradshaw)

- Tämä ottelu lukeutui juuri niihin alle tai viiden minuutin lyhyisiin mittelöihin, jotka omalla tavallaan miellyttivät minua. Oma mielipiteeni New Age Outlawseista ja Acolyteseistä on todella positiivinen, sillä molemmat joukkueet ovat hyvin energisiä ja kiinnostavia katsella ruudussa.
***-

WWF Championship : Street Fight
Triple H vs Cactus Jack

- Kun Jäbä ja kumppanit puhuvat viiden tähden otteluista John Cenojen ja Batistoiden kohdalla, voisin sanoa, että katsokaa tämän ottelun psykologiaa ja aseiden harkittua käyttöä. Aseita käytettiin, muttei liikaa, eikä myöskään liian vähän. Kaksi aivan klassikoita luovaa painijaa samassa kehässä samaan aikaan tuomari mukaanlukien kahdestaan erikoisstipulaatiolla varustettuna. En todellakaan löytänyt tästä ottelusta yhtään varsinaista virhettä, mutta jokin mukaansatempaava jäi puuttumaan viidestä tähdestä. Ennen kuin lopetan tekstin haluan suositella tätä ottelua kaikille jo yksinään psykologian havainnoimisen takia.
****½

Royal Rumble Match
D'Lo Brown, Grand Master Sexay, Mosh, Christian, Rikishi, Scotty 2 Hotty, Steve Blackman, Viscera, Big Boss Man,
Test, The British Bulldog, Gangrel, Edge, Bob Backlund, Chris Jericho, Crash Holly, Chyna, Faarooq, Road Dogg,
Al Snow, Val Venis, Prince Albert, Hardcore Holly, The Rock, Billy Gunn, The Big Show, Bradshaw, Kane, The Godfather, X-Pac

- Vuotuinen Royal Rumble ottelu oli melko mittänsanomaton ja jätti paikoin melko paskan maun suuhun, vaikka ottelu sisälsikin markattavia hetkiä mukaanlukien 2Coolin tanssi, KAI-EN-TAI'n sekaantumiset ja The Rockin sisääntulo + hetken ownaaminen. En sanoisi tätä miksikään hyväksi otteluksi, mutta annan noiden edellä mainittujen plussien ansiosta tälle perinteikkäälle sähellykselle vajaat kolme tähteä.
***-



No Way Out 2000
Promotion: World Wrestling Federation
Date: February 27, 2000
Venue: Hartford Civic Center
City: Hartford, Connecticut
Attendance: 12,551

Royal Rumblen jälkeen tulee tietenkin viimeinen suurempi pysäkki ennen WrestleManiaa, mutta joudun valitettavasti sanoa, ettei tämä yltänyt RR'n tasolle vaikka card näyttikin melko kovalta alkujaan. Kokonaisuutena kuitenkin oikein hyvä PPV.

WWF Intercontinental Championship
Kurt Angle vs Chris Jericho (w/Chyna)
- Kaksi melko kokematonta nykyisin suurta nimeä olivat vastakkain No Way Outin openerissa. Ennen ottelun alkua entrancensa aikana Angle uhkasi voittaa vyötäisillään olevan European mestaruuden lisäksi vielä Chris Jerichon IC- vyön ja tulla näin Eurocontinental mestariksi.
Ottelulta olisi voinut odottaa enemmän, jos ei olisi ottanut huomioon, että molemmat miehet olivat tässä vaiheessa melko kokemattomia, mutta silti todella viihdyttäviä. Jericho hyödynsi kaikki keinot portaista hypätty Moonsault mukaanlukien saada katsojat mahdollisimman hyvin puolelleen lopetusta varten. Todella hyvin momentumia kerännyt Jericho kuitenkin joutui Anglen kusettamaksi kun loikkasi Lionsaultin vastustajaansa kohti, pärähti IC- vyö tätä naamaan.
***+

WWF Tag Team Championship
The Dudley Boyz (Bubba Ray and D-Von) vs The New Age Outlaws (Road Dogg and Billy Gunn)
**½


Mark Henry vs Viscera
- En ottelua katsonut, mutta voin sanoa, ettei tämä läskitaisto pilannut PPV'tä saaden vain muutaman minuutin aikaa.

Edge and Christian vs The Hardy Boyz (Matt and Jeff)
- Hurjasta hypetyksestä huolimatta Edge ja Christian eivät vielä noihin aikoihin saaneet midcardklassikoita aikaiseksi ja olivat melko tylsää katseltavaa, mutta tästä huolimatta vetivät ihan kelpo ottelun Hardyn veljeksiä vastaan. Lopetus ontui hiukan, mutta kokonaisuutena katseltavaa menoa.
***

Tazz vs The Big Boss Man
- Luojan kiitos ettei tämäkään ottelu saanut kummemmin aikaa, sillä vaikka markitankin ''Human Suplex Machinea'' niiden heittojen takia todella paljon, ei ottelu Bossmania vastaan tuntunut mitenkään erityisen houkuttelevalta.
**-

No Holds Barred Match
X-Pac (w/ Tori) vs Kane

- En tiedä mikä se oli, mutta se jokin sai minut pitämään tästä ottelusta. Feudi oli edennyt mukavaa tahtia X-Pacin vietyä Kanen tyttöystävä Tori tältä kaataen samalla koko Kanen tunnemaailman. Jopa liekinheitintä hyödynnettiin tässä ottelussa, joten tuskin kenelläkään on kysyttävää, kuinka suuresti tätä ottelua odotin.
Miesten kemiat eivät pelaa mitenkään yhteen, mutta hiukan kättä pidempää käyttämällä miehet saivat aikaiseksi mukavan koitoksen.
***+

2Cool (Rikishi, Scotty 2 Hotty and Grand Master Sexay) vs The Radicalz (Chris Benoit, Dean Malenko, and Perry Saturn)
- Älkää antako nimien hämätä teitä. Tuo Benoitin, Malenkon, Saturnin ja Guerreron muodostama joukkue, The Radicalz oli todellisuudessa hyvinkin tylsää katseltavaa miesten teknisyydestä huolimatta. Osoittivathan he kerta toisensa jälkeen ihan mukavia lukkoja ynnä muita, mutta heistä oli ainakin tässä ottelussa viihdyttävyys melko kaukana.
**½

Singles match for the shot at the WWF Championship at WrestleMania 16
The Big Show vs The Rock

- Royal Rumblen voittajan epäselvyyksistä johtuen Big Show oli haastanut The People's Champin otteluun ykköshaastajuudesta WWF'n päämestaruuteen. Tarkoituksena oli mutkistaa pakkaa entisestään ja nostaa Big Showta tarpeeksi overkiksi HHH'n, Mick Foleyn ja The Rockin rinnalle ja mielestäni tämä ottelu osoitti, että Show oli vihdoin valmis kohtaamaan WWF mestarin, vaikkei ottelua puhtaasti voittanutkaan.
***½

WWF Championship: Hell in a Cell match
Triple H vs Cactus Jack

- Tässä on toinen Jäbälle ja muille viiden tähden lasien käyttäjille. Miesten edellinen ottelu oli johtanut klassikkoon, mutta mitä tapahtuu kun heidät laitettiin häkkihelvetin keskelle? Jotain todella nautittavaa. Foley oli kertonut Hunterille tietävänsä mahdollisuudesta lentää häkin katolta alas ja hän lupasikin tehdä sen, muttei HHH'n toimesta, vaan omastaan. Todella spottirikas, mutta samalla myös entertaimentin täytteinen ottelu, jolle on helppoa antaa yli neljä tähteä.
****+


Wrestlemania 2000
Promotion: World Wrestling Federation
Date: April 2, 2000
Venue: Arrowhead Pond
City: Anaheim, California
Attendance: 19,776

WrestleMania 16 oli kokonaisuutena suuri floppi. Koko WWF'n suurimpaan eventiin mahtui tasan kaksi hyvää ottelua, joista toinen on vielä kaikenlisäksi jäänyt todella syvään unholaan, mutta tsekataan nyt kuitenkin:

The Big Boss Man and Bull Buchanan vs The Godfather and D'Lo Brown (w/Ice T and The Godfather's Ho's)
- Opener oli ihan menevä D'Lon ja Godfatherin osalta, mutta vastustajat eivät olleet oikeat, joten kyseessä ei ollut mikään muistettava ottelu.
**

15-minute Hardcore Battle Royal for the WWF Hardcore Championship
Hardcore Holly, Crash Holly, Tazz, Viscera, Joey Abs, Rodney, Pete Gas,
TAKA Michinoku, Funaki, Headbanger Thrasher, Headbanger Mosh, Faarooq and Bradshaw

- Championship Scremblen edelläkävijä ei mielestäni ollut mitenkään kummempaa katsottavaa, vaikka Tazz ja Hardcore Holly aika-ajoin pääsivätkin loistamaan hyvin kirkkaasti muiden yläpuolella.
**½

T & A (Test and Albert) (w/Trish Stratus) vs Head Cheese (Al Snow and Steve Blackman) (w/Chester McCheeserton)
- Täysin turhaa kortin lihotusta, vaikka Al Snow pääsikin esille jo ennen ottelun alkua kahteen kertaan.
**½

WWF Tag Team Championship: Triangle Ladder match
Edge and Christian vs The Dudley Boyz (Bubba Ray and D-Von) vs The Hardy Boyz (Matt and Jeff)

- Tämä kyseinen ladder war oli se toinen ottelu, jonka taki Mania 16 kannattaa muistaa. Olin ottelun jo aiemmin nähnyt, mutta silti innostuin kaikista niistä spoteista, joita miehet tarjoilivat kerta toisensa jälkeen. Osallistujat olivat hyvin valittuja ja kaiken hyvyyden lisäksi onnistuivat hyvään otteluun.
***½

Catfight
Terri Runnels (w/The Fabulous Moolah) vs The Kat (w/Mae Young) (w/Val Venis as special guest referee)

- Saattoi tuoda huumoriarvoa esiin, mutta itse ottelu oli täyttä kuraa.
DUD

Too Cool (Grand Master Sexay and Scotty Too Hotty) and Chyna vs
The Radicalz (Eddie Guerrero, Perry Saturn and Dean Malenko)

- Vaikka tuossa aiemmin dissasinkin Radiclzeja melko paljon, oli tämä ottelu ihan hyvä midcardtaisto.
***-

WWF Intercontinental and WWF European Championships: Two-Fall Triple Threat Match
Kurt Angle vs Chris Jericho vs Chris Benoit

- Valitettavasti sensuuri oli pyyhkinyt packistani tämän ottelun ylitse, mutta vanhasta muistista muistan miesten kyenneen ihan hyvään otteluun, josta nautin täysin rinnoin. Arvosanaa en kykene antamaan, mutta jos katsotte tämän ennemmin tai myöhemmin, voitte itse arvostella sen kolmen ja neljän tähden väliä olevan 3-way ottelun.

Rikishi and Kane (w/Paul Bearer) vs D-Generation X (X-Pac and The Road Dogg) (w/Tori)
- Kanen ja X-Pacin feudin edistämistä, muttei yleisön hyvästä mukanaolosta huolimatta tarjonnut mitään mullistavaa.
***-

WWF Championship : Fatal Four Way Elimination Match
Triple H (w/Stephanie McMahon-Helmsley), The Rock (w/Vince McMahon),
Mick Foley (w/Linda McMahon), The Big Show (w/Shane McMahon)

- SOS, joka minulle tätä aikaa suositteli, kertoi tämän ottelun olleen koko vuoden pahin floppi, mutta itse olen aivan toista mieltä. Rockia kannustaen ja tulosta jännittäen nautin tästä ottelusta aivan perkeleesti.
****
WrestlingAlertin seuraava kehäpsykologi

Kosonen
Viestit: 44
Liittynyt: Su 10.10.2004 18:35

Viesti Kirjoittaja Kosonen » Pe 16.01.2009 15:23

WWF Intercontinental and WWF European Championships: Two-Fall Triple Threat Match
Kurt Angle vs Chris Jericho vs Chris Benoit
- Valitettavasti sensuuri oli pyyhkinyt packistani tämän ottelun ylitse, mutta vanhasta muistista muistan miesten kyenneen ihan hyvään otteluun, josta nautin täysin rinnoin. Arvosanaa en kykene antamaan, mutta jos katsotte tämän ennemmin tai myöhemmin, voitte itse arvostella sen kolmen ja neljän tähden väliä olevan 3-way ottelun.
Onko WWE todella pyyhkinyt tapahtumistaan Benoitin matsit pois? Ei se historiaa silti muuta tai sitä mitä Benoit oli ennen kuin teki mitä teki. Ei sensuroiminen mitään auta.

Voisi jossain vaiheessa arvostella jonkun tapahtuman, Wrestlemania IX todennäköisesti.

Avatar
Jäbä
Viestit: 806
Liittynyt: La 23.06.2007 15:54

Viesti Kirjoittaja Jäbä » Pe 16.01.2009 15:27

Coca, eikö tuo piikittely voisi jo loppua. Jos et ole huomannut, vihaan Batistaa. Ja Cenalla on yksi viiden tähden ottelu urallani, että jos siitä lähdetään.

Avatar
Mr.Perfekt
Viestit: 794
Liittynyt: Su 24.08.2008 17:51
Paikkakunta: Lahti

Viesti Kirjoittaja Mr.Perfekt » Pe 16.01.2009 16:31

Onko WWE todella pyyhkinyt tapahtumistaan Benoitin matsit pois? Ei se historiaa silti muuta tai sitä mitä Benoit oli ennen kuin teki mitä teki. Ei sensuroiminen mitään auta.
^ WWE.comissa kun on listattu Rumble voittajat, niin 2003 ja 2005 välistä puuttuu Benoit. Samaa mieltä.

punkkiz
Viestit: 109
Liittynyt: Pe 11.06.2004 23:55

Viesti Kirjoittaja punkkiz » Pe 16.01.2009 17:54

Viimeksi kun katsoin niin ainakin mestaruushistoriassa Benoit tunnustettiin vielä silloin. Tästä tosin on aikaa. Liekö sieltäkin jo pyyhitty? Tuntuuhan tuo historian muokkaaminen typerältä, mutta joku kasvojen pelastus tuo muka on olevinaan. Siis olevinaan.

Avatar
What
Viestit: 3066
Liittynyt: To 20.07.2006 13:07
Paikkakunta: Rivers Mouth

Viesti Kirjoittaja What » Ke 18.02.2009 20:00

Kirjoitan arvostelun katsoessani, sillä tavoin IMO saa kaikista "oikeudenmukaisimmat" arvosanat laitettua.

Nyt on vuorossa kenties suurin ja hypetetyin wrestling-tapahtuma lajin historiassa:

WrestleMania XX 18.3.2004
From Sold Out Madison Square Garden.


United States Championship Match
John Cena vs. The Big Show(c)

Ui ui ui! Show alkoi John Cenan "word life"-tunnarilla ja räpillä, joka sai New Yorkin smarkitkin pähkinöiksi. Matsi itsessään oli rakennettu vähän typerästi pelkäksi toisen osapuolen dominoinniksi. Arvatkaa kumman? :wink: Nähtiinhän tässä ihan hienoja liikkeitä, kuten Delayd Vertical Suplex, mutta ei mitään maatajärisyttävää. Lukuunottamatta tietenkin matsin päätöstä, joka oli pirun kova. Aika ristiriitainen matsi kaikkiaan: alku oli hyvä, keskikohta (joka luonnollisesti kesti pisimpään) oli melko heikkoa ja loppu taas tosi kova. Hyvä opener kaikkien aikojen suurimmalle show'lle silti.
Selostus: Michael Cole&Tazz
Ottelun kesto: 9:13
Arvosana: ** 3/4


Fatal 4-Way Match For The World Tag Team Championships
La Resistance (Rene Dupree&Rob Conway) vs. Mark Jindrak&Garrison Cade vs. Dudley Boyz (Bubba&D-Von) vs. Booker T&Rob Van Dam(c)

Tämä tuntui täyteottelulta, ei siitä mihinkään pääse. Toiminta kehässä oli ihan menevää, mutta valitettavasti muutamia tylsiä hetkiäkin nähtiin, millaisia mielestäni ei tämäntyyppisessä matsissa pitäisi päästä syntymään. Eikä myöskään näitä tietyn painijan "eristämisiä", mitä myös nähtiin. Välipalamatsi.
Selostus: Jim Ross&Jerry Lawler
Ottelun kesto: 7:53
Arvosana: **


Singles Match
Christian vs. Chris Jericho

No niin! Kaksi Kanadan lahjaa sports entertainmentille ja kaiken keskellä Trish Stratus. Niin, Chrisu ja Y2J olivat menestyksekäs tag team, kunnes kumpainenkin ihastui Trish Stratusiin. Lopulta Chrisse kuitenkin teki anteeksiantamattoman teon, kun laittoi Trisun huutamaan kivusta Walls Of Jerichon seurauksena. The match of epic proportions was made!

Etukäteisasetelman mukaan Jerichon piti hallita tätä matsia lähes ylivoimaisesti. Eihän Chrisse lähellekään vastaavanlaista pushia ollut koskaan nauttinut. Miehet kuitenkin vetivät huipputasaisen matsin, jossa nähtiin upeita muuveja, kuten Butterfly Suplex From Top, Northern Light Suplex ja parikin murhaava DDT:tä, näiden perussignature-liikkeiden ja finishereiden lisäksi. Matsin lopetus oli myös erittäin toimiva, ja after matchissa riitti todellakin katsottavaa. Huonoa tässä matsissa ei ollut mikään, mutta miksikään eeppiseksi WrestleMania-koitokseksi tämä ei noussut, verrattain lyhyen kestonsa vuoksi. Viisi minuuttia lisää, niin tämä olisi noussut klassikoiden joukkoon. Tällaisenaan se oli "vain" todella hyvä ottelu.
Selostus: Jim Ross&Jerry Lawler
Kesto: 14:45
Arvosana: ***1/2


Special 3on2 Handicap Match
Evolution (Randy Orton,Batista&Ric Flair) vs. The Rock n' Sock Connection (Mick Foley&The Rock)

The Rock uransa viimeisessä ottelussa. Tässä matsissa NYC smarkit näyttivät ensi kertaa luonnettaan buuaamalla, välillä rajustikin, The Rockille. Ottelussa oli sitä maagista Mania-tunnelmaa, ja hyvin se pitikin otteessaan alusta loppuun. Mitään elämää suurempaa tässä ei nähty, mutta kyllä tämä toimitti. Huumoriakin oli mukana, repesin nauraan nähdessäni Ric Flairin version People's Elbow'sta. Rocky&Foley eivät pitkän taukonsa vuoksi olleet ihan parhaimmassa kehäkunnossaan, mutta olihan se tietty nostalgista nähdä nämä kaksi herraa yhtä aikaa kehässä vielä kerran. Matsi olisi voinut olla parempikin, mutta ei se missään nimessä pettänytkään.
Selostus: Jim Ross&Jerry Lawler
Ottelun kesto:17:02
Arvosana: ***


Playboy Evening Gown Match
Sable&Torrie Wilson vs. Stacy Keibler&Miss Jackie

Wankers dream match. And that's about all I have to say about this.
Selostus: Michael Cole&Tazz
Ottelun kesto: 2:34
Arvosana: DUD


Cruiserweight Open Match For The Championship
Chavo Guerrero (c) vs. Nunzio vs. Jamie Noble vs. Akio vs. Tajiri vs. Funaki vs. Shannon Moore vs. Ultimo Dragon vs. Billy Kidman vs. Rey Mysterio

Eliminointisäännöt ja silleen. Muutamat ihan maukkaat spotit eivät tätä matsia mitättömyydeltä ja turhuudelta pelasta. Miksi tällaista?
Selostus: Michael Cole&Tazz
Ottelun kesto: 10:30
Arvosana: *


Special Referee Match (Steve Austin)
Goldberg vs. Brock Lesnar

Jos ottelu rakennetaan "grudge"-matsiksi, niin eikö sen pitäisi alkaa intensiivisellä brawlauksella alusta lähtien? Tämän matsin ensimmäinen "lockup" nähtiin, kun 2:47 oli kulunut kellonsoitosta. Sen jälkeen nähtiin umpitylsää Shoulder Blockien yrittämistä ja pari clotheslinea, jonka jälkeen rest holdeja. Pari suplexia ja sitten finisherit. Huomasi kyllä, että kumpaakaan ei kiinnostanut enää vittujakaan olla WWE:ssä. Austinin rooli matsissa oli olematon, hän ei tehnyt mitään, mitä normaali tuomari ei olisi tehnyt. Kaitpa sikariporras (ihan oikeutetusti) uskoi Lessun ja Kultapertin pystyvän mielenkiintoiseen matsiin muutenkin. After match ja yleisön chantit olivat ihan hauskoja.
Selostus: Jim Ross&Jerry Lawler
Ottelun kesto: 13:43
Arvosana: *


Fatal 4-Way Match For The World Tag Team Championships
World's Greatest Tag Team (Shelton Benjamin&Charlie Haas) vs. APA (Brashaw&Farooq) vs. Basham Brothers vs. Rikishi&Scotty 2 Hotty(c)

Kolme surkeaa matsia edellä ja neljäs heti perään. :( No joo, huumorimatsina toimi kyllä, ja oli viihdyttävämpi kuin Goldberg/Lesnar, mutta kehnoa silti. Ihan hyvä Smackdownin opener olisi ollut.
Selostus: Michael Cole&Tazz
Ottelun kesto: 6:02
Arvosana: * 1/4


Women's Championship Match
Molly Holly vs. Victoria(c)

Pelissä Mollyn hiukset ja Vickanin titteli. Kumpainenkin normidiivaa taitavempi nainen, mutta matsi oli silti pelkkää huttua ja yleisö täysin kuollut. After match kesti pidempään kuin itse ottelu.
Selostus: Jim Ross&Jerry Lawler
Ottelun kesto: 4:54
Arvosana: 1/2


WWE Championship Match
Kurt Angle vs. Eddie Guerrero(c)

Lopultakin kahden tunnin turhuuden jälkeen tämä WrestleMania alkoi tuntua nimensä veroiselta. Kurt on "best wrestler in the world" ja Eddiekin oli loistava, mutta jostain syystä heidän keskinäiset matsinsa eivät nousseet ikimuistettaviksi klassikoiksi. Tämä ottelu alkoi mattopainilla, joka oli ihan hyvää, mutta ei niin hyvää kuin olisi voinut odottaa. Siitä sitten siirryttiin isompiin liikkeisiin, ja Anglen komeat heitot säväyttävät aina. Mutta oikeastaan mitään miesten perusliikesetistä enempää tässä ei nähty, mikä oli hieman sääli. Matsin lopun nilkkalukkocounterit olivat kyllä hienoja, ja uskottavia nearfalleja myös nähtiin. Tosin ei niin paljoa kuin olisin toivonut. Ja ottelun lopetus oli kova ja innovaatinen. Niin, tämä oli hyvä ottelu, mutta ei sittenkään niin hyvä, mitä se olisi voinut olla. Joka tapauksessa nautittava matsi, joka ansaitsi paikkansa WrestleManiassa.
Selostus: Michael Cole&Tazz
Ottelun kesto: 21:34
Arvosana: ***1/2


Singles Match
Kane vs. The Undertaker

Kuukausien ja kuukausien hypevideoiden ja katsojien kiusauksen jälkeen se lopulta tapahtui: Undertaker palasi kehiin vanhalla "Deadman"-gimmickillään ja illan kovimmat popit olivat TOSI ASIA!

Ottelusta ei ole paljon sanottavaa, mutta eipä siitä voikaan olla paljon sanottavaa. Tästä olisi voinut rakentaa pidemmän ja paremman matsin, mutta toisaalta.....lopputulos oli alusta asti selvä, ja tämä oli toden totta tehty vain ja ainoastaan Takerin paluuta varten. Ottelu oli tasoltaan kehno, mutta kaikki muu ympärillä oli varsin toimivaa ja sen otan huomioon tässä tähtiarvostelussakin.
Selostus: Jim Ross&Jerry Lawler
Ottelun kesto: 7:47
Arvosana: ** 3/4


Triple Threat Match For The World Heavyweight Championship
Triple H(c) vs. Chris Benoit vs. Shawn Michaels

Tämä on se matsi, josta WrestleMania XX muistetaan. Ensimmäinen ja paras näistä Manian 3-way päämestaruusmatseista. Harmittavan hiljaisena suurimman osan illasta istunut yleisö syttyi liekkeihin ja kaikilla kolmella taistelijalla oli oma faniklubinsa paikan päällä. Mahtavaa!

Mahtavaa oli myös meno kehässä. Miten tätä nyt kuvailisi? Matsi oli rakennettu hemmetin hyvin, ja jokainen painija teki hommansa hemmetin hyvin. Spotteja nähtiin, bleidausta nähtiin ja yksi kovimmista lopputaisteluista WWE:n historiassa. Se, miksi en tälle ottelulle täyttä viittä tähteä anna, johtuu siitä, että mestari Triple H näytti välillä nyrkkeilysäkiltä HBK:lle ja Benoitille. Vaikka hän heel olikin, niin ei kai hänestä olisi tarvinnut facejen heittopussia tehdä? Mutta tämä seikka ei kokonaisuutta pilannut, vaan lopputuloksena oli klassikko. Tämä matsi pelasti paljon, sillä muuten WrestleMania XX onnistui pettämään.
Selostus: Jim Ross&Jerry Lawler
Ottelun kesto: 24:49
Arvosana: ****3/4


Oliko tämä paras WrestleMania koskaan, kuten Jim Ross tapahtuman lopussa karjui? Ei todellakaan. Yksi neljän tähden matsi, show'n keskellä lähemmäs kaksi tuntia turhuutta ja sitten potentiaaliset huippumatsit (Eddie vs. Kurt ja Taker vs.Kane) eivät olleet niin hyviä kuin piti olla. Onneksi illan viimeinen ottelu oli todella kovaa kamaa ja jätti hyvän maun suuhun. Muuten tämä hypetetyin Mania koskaan, olisi ollut karvas pettymys.

Matsien keskiarvo: 2,17 (ei kovin häävi tulos)

EDIT: Tein muuten tätä arvostelua kuusi tuntia :lol:

Avatar
Coca
Viestit: 907
Liittynyt: La 18.08.2007 09:55
Paikkakunta: Kotka

Viesti Kirjoittaja Coca » La 18.04.2009 11:51

En sitten tiedä, onko tätä vielä arvosteltu, mutta eilen iltahuvikseni katselin WWF'n yhden suurimmista vuotuisista tapahtumista - Royal Rumblen. Vuosi oli 1997, jonka moni varmasti muistaakin pääasiassa WCW'n ykkösasemasta, ja WWF'n melko monipuolisesta rosterista mukaan lukien powerhouset Ahmed Johnsonista teknisiin painijoihin kuten Shawn Michaels tai vaikkapa Hartin veljekset.

Kuva

Illan käynnistivät perinteiseen tapaan komeat ilotulitukset, jota seurasi tapahtuman ensimmäinen ottelu, jossa kohtasivat kaksi kovan luokan midcarderia taistelemassa Intercontinental vyön haltijuudesta. Kyseessä oli hallitsevan mestarin Hunter Hearst Helmsleyn ja tasan vuosi sitten IC-vyön voittaneen haastan Goldustin välillä.
Kun puhutaan varsinaisesti eeppisistä midcard otteluissa, joissa olisi hiukan paremmalla rakentelulla aineksia jopa Main Eventiksi, puhutaan tämän kaltaisista vajaat puoli tuntia kestävästä taistosta kahden miehen välillä, jota yhdistää mestaruuden omistamishalun lisäksi melko monipuolinen tapa työskennellä kehässä. HHH oli itseasiassa näihin aikoihin heel, ja voisin väittää häntä sen hetkisen firman varmaankin parhaaksi heeliksi, sillä mies saatiin näyttämään todella ylimieliseltä ja samalla myös ylivoimaiselta mestarilta likaisine kikkoineen, joten en olisi alunperinkään pistänyt pahakseni, jos olisin nähnyt HHH'n jopa ylempänä cardissa. No joka tapauksessa ottelu tarjosi hyvin viihdyttävän paketin, jossa hyödynnettiin myös muutaman kerran kättä pidempää, ja ottelu päättyikin melko hyvin jättäen Goldustin overiuden niille sijoilleen. Todella menevä opener, joka poikkesi normaalista ainakin niissä määrin, että se ei todellakaan ollut sellaista nopatempoista loikkimista.

***½


Illan seuraavan ottelun tarjosivat Nation Of Dominationin keulahahmona toimiva Farooq, sekä hänen vihamiehensä Ahmed Johnson. En ollut ikinä perehtynyt suuremmin NOD'iin, mutta viimeistään tässä vaiheessa tajusin, kuinka paljon toivoinkaan tuon todella voimakkaan powerhousen voittoa Farooqsta. En sitten tiedä johtuuko vihani NOD'ia kohtaan natsimaisesta käyttäytymisestä, vaiko melko värittömistä painijoista, mutta sen tiedän, että tuo ryhmä käy hermoilleni.
Mitään mullistavaa ei varsinainen otteluaika tuonut, mutta edisti kuitenkin Nation Of Dominationin ja Ahmed Johnsonin feudia ja mahtuihan mukaan tietenkin muutama atleettinen valopilkku, mutta kokonaisuudessaan ottelu oli todella mitäänsanomaton, vaikka lopusta, sekä ottelun jälkitapahtumista pidinkin. Johnson saatiin näyttämään todella hyvältä heitettyään Farooq'n managerin selostuspöydän lävitse Tiger Bombilla. Todella upea suoritus!

***-


Toiseksi viimeinen ottelu ennen illan toiseksi suurinta ja odotetuinta ja ehkäpä jopa vuodenkin kohokohtaa ja puhun nyt Royal Rumble-ottelusta, mutta sitä ennen kuitenkin tarjoilivat Undertaker ja Vader otteitaan suurelle yleisölle. En odottanut tästä mitään klassikko-ottelua, vaikka molemmista painijoista omalla tavallani pidänkin, mutta hitaasta lyllerryksestä huolimatta ottelun eteneminen ja tarinan kertominen yllätti minut positiivisesti. En ole ikinä ollut suurikokoisten painijoiden markittaja, mutta jokin tässä melko kehnossa ottelussa piti minut mielenkiinnolla mukana aivan koko väännön ajan. Se saattoi olla itselleni melko uuden aikakauden ottelun buukkaus, tai sitten näissä miehissä on sitä psykologiaa, jolla luodaan hyviä otteluita. Paul Bearerin sekaantuminen nosti arvosanaa entisestään ja pian huomasinkin, että ottelu olikin jo ohi. Kehnoa painia, mutta hyvää tarinankerrontaa ja psykologiaa. En silti olisi heti kärkipäässä suosittelemassa tätä ottelua kenellekään.

***-


Illan varmaankin epäonnistuinein ottelu, oli luchapainia, josta tajusin heti, että WWF yrittää käyttää WCW'n kikkaa nopeatempoisella lightweight painilla nostattaa yleisön äänen tasoa jotakin tiettyä tapahtumaa varten ja mielestäni tässä epäonnistuttiin. Luchat eivät mielestäni epäonnistuneet työssään, mutta jotenkin ei tuollainen paini toimi WWF'n nimen alla. En edes oikein innostunut ilmavista hypyistä.

**½


Illan toiseksi odotetuin ottelu teki tuloaan, ja vuorotellen pääsivät esille todella useat supertähdet, joista erityisesti itseäni viihdyttivät ottelua dominoineet Steve Austin, Brittish Bulldog, Bret Hart, sekä Owen Hart, jotka työstivät oman osuutensa todella hyvin. Jokaista painijaa oli mielenkiintoista katsella ottaen huomioon tietysti myös pienemmät nimet kuten Jesse James (jonka esiintymiselle markitin todella paljon huumorimielessä), Triple H, Terry Funk, sekä Rocky Miavia. Ottelu ei tarjonnut mahtavissa määrin tylsiä hetkiä ja katsoin aivan koko ottelun kelaamatta, joten siitä pystyy varmaankin päättelemään sen, että pidinkö ottelua viihdyttävyysarvoltaan hyvänä. Monia mahtavia fiiliksiä tuli läpi tämän pitkän väännön, mutta varmaankin suurimman kiksit aiheutti Austinin suuren turpajuhlan keskeyttänyt Bret The Hitman Hartin tunnarin käynnistyminen. Aivan mahtavaa!
Lopetus ei poikennut normaaleista battle-royaleista kovinkaan paljon, mutta pidin tätä asiaa hyvänä jo yksinomaan sen takia, että Austinin ura lähti todennäköisimmin tästä suureen nosteeseen. WrestleManian Submission ottelun nähneenä voin sanoa, että kovaa on tulossa.

****-


Illan Main Eventissä kohtasivat yleisön aivan v***n-ehdoton suosikki Shawn Michaels, sekä hallitseva WWF Heavyweight Champion Sycho Sid (entrance oli niin loistava<3). Sidiin olin jo aiemmin tutustunut pienellä mittapuulla, joten en varttunut näiden täydellisesti tyyleiltään poikkeavilta painijoilta mitään muuta kuin menevää Main Eventiä ja sen totta vieköön sain! Varmaankin paras ottelu Sidiltä koko tämän uransa aikana(?) ja HBK'kin pääsi kantamaan tätä hyvään otteluun. HBK'sta mainostettiin tämän olevan kasvaneen aikuiseksi ja jättäneen lapsellisen pelleilyn taakseen läheisen ihmisen kuukahdettua sydäntään pidellen kehän reunalle. Feudi oli ajan myötä kehkeytynyt hyvinkin henkilökohtaiseksi ja Michaelsilta riistetty mestaruusvyö olisi nyt liossa.
Kaikkia ruumiinosiaan hyödyntäen miehet yrittivät saavuttaa voiton, kunnes HBK keksi keinon voittamiseen tuomarin maatessa maassa. Jo muutama near fall oli nähty ja Michaels takoi Sidin maahan kameralla. Sweet Chin Music! Olin aivan hiton iloissani ja oli mahtavaa nähdä HBK'n voitonjuhlat. Seuraavaa PPV'tä vain katselulistalle.

****-
WrestlingAlertin seuraava kehäpsykologi

Avatar
Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Su 24.05.2009 10:33

Jeejee. Joskus varmaan noin vuosi sitten latasin PWT Packin, jossa oli viisi ensimmäistä In Your House -tapahtumaa. Joo, tiedän kyllä että '90-luvun puolivälin WWF on yleisesti IWC-piireissä äärimmäisen kehnona pidettynä, ja pahin vuosi vieläpä oli juuri tuo 1995, jolloin IYH:t aloitettiin. Minua silti nuo tapahtumat kiinnostivat ihan historian takana, ja katsoinkin koko vuoden WWF-tapahtumat.. Ja olivathan ne kieltämättä yleisesti todella kehnoja. Muutamia viihdyttäviäkin otteluita joukosta silti löytyi, tässä vuoden 10 parasta ottelua:

1. Diesel (c) vs. Bret Hart - Anything Goes Match for the WWF Championship - ****½ (Survivor Series)
2. Shawn Michaels (c) vs. Razor Ramon - Ladder Match for the WWF Intercontinental Championship - ****½ (SummerSlam)
3. Bret Hart (c) vs. British Bulldog - WWF Championship - **** (In Your House 5)
4. Hakushi vs. Bret Hart - **** (In Your House 1)
5. Team Razor (Yokozuna & Owen Hart & Dean Douglas & Razor Ramon (c)) vs. Team Michaels (British Bulldog & Sycho Sid & Ahmed Johnson & Shawn Michaels) - Wild Card Match - ***½ (Survivor Series)
6. Diesel (c) vs. Bret Hart - WWF Championship - ***½ (Royal Rumble)
7. Dean Douglas vs. Razor Ramon - ***½ (In Your House 3)
8. Jean-Pierre Lafitte vs. Bret Hart - ***½ (In Your House 3)
9. 1-2-3 Kid vs. Hakushi - ***½ (SummerSlam)
10. Diesel (c) vs. Shawn Michaels - WWF Championship - ***½ (WrestleMania XI)


Panu oli tainnut joskus viime aikoina blogissaan arvostella tuon Michaelsin ja Ramonin rematchin ***½-otteluksi, enkä kyllä itsekään tuolta ottelulta odottanut paljon mitään, mutta se oli lähes ensimmäisen ottelun tasoinen! Tai oikeastaan taso ei ollut yhtään kehnompi, ainoastaan se samanlainen tunnelma uupui hieman, johtuen osittain että tällä kertaa ottelu oli face vs. face -ottelu.

Mutta sitten itse asiaan, ettei viesti mene täysin offtopiciksi. Seuraavana vuoden 1995 jälkeen oli vuorossa oletusti vuosi 1996, ja tällä kertaa päätin ottaa mukaan katseluun myös WCW:n. En ole koskaan katsonut kokonaista WCW:n ppv'tä, joten päätin että nyt on aika katsastaa, millaista tuo meno oikein oli. Vuosi '96 oli tähän ihan tietoinen valinta, koska.. no, kyllähän kaikki tietävät. Sen erään mustavalkoisen porukan takia WWF:n (joka tänä vuonna jäi sodassa pahasti WCW:n taakse) vuosi tunnutaan usein unohtavan, vaikka tähän mennessä katsotun perusteella se on ollut oikein tasokas ja paljon vuotta 1995 parempi.

Ja jep, nyt tämän pitkän alkutarinan jälkeen tarkoituksena olisi tänne aina välillä pistää vuoden 1996-ppv'eiden arvosteluja, riippuen siitä miten on aikaa katsoa ja arvostella :) Joku voi tietenkin kysyä, miksen ota mukaan myös ECW:n (jonka luulisi olevan oikeasti tasokas) tapahtumia.. Palataan siihen sitten vuonna 1997 Barely Legalin myötä, jos joskus sinne tylsyydessäni etenen. Rajaus on siis ihan tarkoituksella tehty ppv'eihin.

Tiedän että teitä kiinnosti tämä täysin turha alkujorina :) Asiaan:

ROYAL RUMBLE 1996

Vuoden ensimmäinen ppv oli siis, oletetusti, WWF:n Royal Rumble. Tämän katselusta on jo runsaasti aikaa, mutta ehkä minä tästä jotain muistan.. Selostajina tapahtumassa olivat Vince McMahon ja Mr. Perfect, gottalove Mr. Perfect <3 Täydellinen oli sitten kehässä, haastattelijana, managerina, selostajana tai minä tahansa.

Jeff Jarrett vs. Ahmed Johnson
Illan ensimmäinen ottelu, Ahmed Johnsonin ensimmäisiä ppv-esiintymisiä ja samalla Jeff Jarrettin viimeinen WWF:n ppv-esiintyminen ennen kuin mies vuonna 1998 palasi sitten NWA-storylinen myötä ja lähti uudestaan WCW:hen vuonna 1999 ystävänsä Vince Russon kanssa jobbailtuaan jonkun aikaa Chynalle. Itse ottelu ei oikeastaan tarjonnut mitään ikimuistettavaa, mutta ei se ollut häiritsevän huonokaan. Hyvin yhdentekevä ottelu, jonka ainoana tarkoituksena oli tämän uuden monsterin overin nostaminen. Oli ohi suhteellisen nopeasti.
**

Smoking Gunns (c) vs. The Body Donnas (Skip & Zip) w/ Sunny - WWF Tag Team Championship
Smoking Gunns joukkue koostui siiscowboy-gimmickillä WWF:ssä pyörineistä Bart Gunnista ja tämän myöhemmin suureen suosioon nousseesta "veljestä" Billysta. Body Donnaseista Skip oli Chris Candido (RIP), Zip kokenut Tom Pritchard ja Sunny.. Mm ;) Ottelu oli hyvin perinteinen joukkueottelu, jossa hyvismestarit taistelivat pahishaastajia vastaan ja itse asiassa tämä oli tämän ajan WWF:n keskivertojoukkuemenoa parempi ottelu. Kuten myöhemmissä arvosteluissani tulette huomaamaan, ei joukkuedivisioonalla tosiaan pyyhkinyt tähän aikaan kauhean vahvasti. Lisäksi otteluilla toi mukavan oman piristeensä Sunny <3 Ihan hyvä joukkueottelu, mutta ei mitään erityistä tässäkään.
**½

Razor Ramon (c) vs. Goldust w/ Marlena - WWF Intercontinental Championship
Razor Ramonin ura WWF:ssä alkoi olla vähitellen loppusuoralla, varsinkin kun mies alkoi sählätä muutenkin asioitaan vuonna 1996. Joka tapauksessa tuolloinen IC-mestari Ramon kohtasi mestaruusottelussa Goldustin, joka oli tehnyt debyyttinsä viime vuoden loppupuolella. Kyllä se vain Goldustin hahmo varsinkin tuohon aikaan oli loistava :) Ottelu, jonka tarinana oli Goldustin hieman.. epämääräinen Razor Ramon -ihailu, oli jälleen ihan hyvä, illan paras tähän mennessä mutta ei tämäkään mitään erikoisen muistettavaa tarjonnut. Ottelussa jatkettiin samalla yhtä koko viime vuoden mielenkiintoisimmista kuvioista, Razor Ramonin ja 1-2-3 Kidin tilannetta/feudia, joka sitten lopulta päättyi seuraavassa ppv'ssä.
**½

30 Man Royal Rumble Match
Sitten tulikin tietenkin koko Rumblen se tärkein hetki. Olen aina ollut Rumble-otteluiden suuri fani, ja myönnänkin että lähes poikkeuksetta yliarvostelen niitä jonkun verran. Tässäkään eivät kyllä painillista puolta pitäneet yllä kuin lähinnä (otteluun puolivälin jälkeen liittyneet) Owen Hart ja Shawn Michaels, mutta muita hauskoja hetkiä nähtiin (kuten alun Hunter Hearst Helmsleyn ja Henry O. Godwinnin kohtaaminen). Lisäksi ottelussa nähtiin muutamia mielenkiintoisia nimiä: Jake Roberts teki paluunsa WWF:ään, Dory Funk Jr. kävi pistäytymässä tässä otelussa, minulle tuntemattomien Swat Team #1 & #2:n kävivät tekemässä mielenkiintoisen esiintymisen ja muuan The Ringmaster teki WWF:n ppv-debyyttinsä. Myös Jerry Lawler hoiti roolinsa pelkuriheelinä hienosti ottelussa. Oikeastaan lähes jokainen nimi oli varsin onnistunut tässä ottelussa. King Mabelkin oli kiva nähdä, kun tiesi ettei mies tulisi esiintymään seuraavaan kolmeen vuoteen WWF:ssä. Ottelun loppu oli varsin onnistunut, voittaja voittonsa ansainnut, ja jälkitunnelmissa kiusattiin jälleen Dieselin heel-turnilla, jota ei kuitenkaan vielä nähty..
****

Bret Hart (c) vs. The Undertaker w/ Paul Bearer - WWF Championship
Tämä ottelu ei ymmärrykseni mukaan kuulu yleisesti IWC:n lempiotteluihin, ja voin kyllä ymmärtää syyn. Undertaker ja Bret Hart päämestaruusottelussa kuulostaa idealta, jonka pitäisi alunperin olla vähintään ****-ottelu, ja olen nähnyt arvosteluja, jossa tälle ottelulle on annettu kahtakin tähteä. Minä silti pidin tästä ottelusta tiettyyn pisteeseen asti, mutta tässä on vahvasti sama ongelma kuin vuosi sitten järjestetyssä Rumblen Bret Hart vs. Dieselissä.. Ottelu on liian sekava. En nyt osaa kuvailla tarkemmin muuten kuin että ottelu on liian sekava, sitä ei ole bookattu järkevästi kuten tämmöisen ottelun toivoisi olevan. Lisäksi lopetus on varsin typärä: kun ottelu kestää lähes 30 minuuttia niin mielellään tietenkin näkisi kunnon lopetuksen. Kaikesta tästä huolimatta minä siis pidin ottelusta, koska se tarjosi oikein viihdyttävää menoa sekavuudestaan huolimatta.. ja eiväthän Bret Hart ja Undertaker voi saada aikaan huonoa matsia. Ei siis klassikko, mutta silti oikein viihdyttävä pläjäys. Ainiin, Undertakerin maski oli ehkäpä siistein asia koko 1990-luvulla. Harmi, että tämä taisi olla viimeisiä kertoja kun näimme maskikkaan 'Takerin.
***½

Jaahas, menipäs kauan aikaa yhden arvostelun kirjoittamiseen :D No, seuraavaksi jonain päivänä olisi vuorossa WCW SuperBrawl VI. Kaikki esteet tieltään pieksevä Hulk Hogan <3 Juuri tuon takia en edes harkinnut vuoden '95 WCW:n ppv'iden katsomista.
Viimeksi muokannut Kenitys, Su 24.05.2009 13:55. Yhteensä muokattu 3 kertaa.

Avatar
Genghis Khan
Viestit: 663
Liittynyt: To 01.04.2004 19:16
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Genghis Khan » Su 24.05.2009 11:20

Hieno raapustus Kenitykseltä. Mielellään näitä lueskelee tosiaan tulevaisuudessakin, vaikka oma kiinnostus painiin lopahti taas yhtä nopeasti kuin alkoikin vuoden alussa.

Ei kerkeä painiin keskittyä, kun opiskelua puskee ympärivuoden. Tosin eipä haittaa, ilmeisesti hirveän tasokasta menoa nyky-WWE ei tarjoa.

Jep jep, varauksettomat peukut arvostelullesi.
Looking California, feeling Minnesota.

Avatar
Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Ke 27.05.2009 22:24

Varauksettomat kiitokset Genghis Khanille palautteesta, kiva tietenkin jos näitä on mukava lukeakin sen lisäksi että saan näin purettua pakottavaa tarvetta analysoida painia niin että muutkin ihmiset saavat tietää analyyseistani :)

Sitten tosiaan oli vuorossa ihkaensimmäinen kokonaan katsomani WCW:n ppv.

SUPERBRAWL VI

WCW:n vuoden ensimmäisessä ppv'ssä (elettiin helmikuuta 1996) tultaisiin alkuvideon perusteella näkemään kaksi Steel Cage -ottelua, kaksi joukkuemestaruusottelua ja jotain muutakin, alkuvideo vaikutti antoi ihan lupaavan fiiliksen. Selostajina toimivat Tony Schiavone, Bobby Heenan ja Dusty Rhodes. Schiavone on selostajana McMahon-tasoa (jokainen Vinnien selostuksia kuunnellut muodostakoot johtopäätöksensä.. oma mielipiteeni kuuluu niin, että Montreal Screwjob oli helpotus WWF:n selostuksia kuunteleville), Dusty toiveitani kehnompi mutta silti toisinaan hienoihin väläytyksiin kykenevä ja Heenan puhdas nero.

Public Enemy (Rocco Rock & Johnny Grunge) vs. Nasty Boys (Brian Knobbs & Jerry Sags) - Tag Team Street Fight Match
Tämä ei ehkä ollut ihan sitä, millä olisin odottanut vuoden 1996 mainstream-wrestlingtapahtuman alkavan. Public Enemystä en tiedä oikeastaan sen enempää kuin mitä WWE:n pari vuotta sitten julkaisemassa ECW-DVD:ssä (jos ette ole vielä katsoneet, katsokaa ihmeessä, yksi parhaista painidvd:istä koskaan) kerrottin: joukkue oli ECW:n alkuaikojen garbage-puolen edustajaa ja suosittu juuri tuon hardcore-tyylinsä takia. Tämän jälkeen Public Enemy siirtyi siis WCW:hen, jossa ilmeisestikin kehitteli sitten feudin toisen garbage-painissa vahvinta osaamista esittävän joukkueen: Nasty Boysien kanssa. Itse pidin WWF:ssäkin Nastyista, vaikka painillisesti joukkue ei tosiaankaan mitenkään vahvaa osaamista esittänyt. Niin ja itse ottelu.. Se oli tosiaan Street Fight: joukuekaksikko pieksi toisiaan tuolilla, pelleillä, luudanvarsilla, pöydillä jne. ja no-sellasi suurimman osan lyönneistä täysin tai lähes täysin. Ottelussa kuitenkin nähtiin muutamia tyylikkäitä spotteja (esim. ottelun lopetus oli yllättävän hieno) ja oli tämä ihan viihdyttävää rymyämistä, mutta ei tosiaan hardcoremätön parhaimmistoa tai mitään (iki)muistettavaa. Ihan viihdyttävä alku silti.
**½

Johnny B. Badd (c) w/ Kimberly vs. Diamond Dallas Page - WCW Television Championship
Johnny B. Baddin pelkästään WWF:ää seuraavat tietävät varmaan paremmin Marc Merona, ja oikeastaan tämä olikin Meron viimeinen ppv-ottelu WCW:ssä: puolitoista kuukautta myöhemmin hän esiintyi jo WWF:n WrestleManiassa. DDP taas on.. no, DDP. Ja Kimberly DDP:n entinen valet (ja vaimo oikeassa elämässä) mutta sittemmin faceksi kääntynyt ja Baddin seuraan liittynyt. Itse ottelu.. Se oli oikein viihdyttävä. En tiennyt, mitä olettaa DDP:ltä, kun en häneltä paljon ole häneltä nähnyt, mutta Meron tiesin kykenevän viihdyttävään otteluun.. Ja oikein mukavaan midcard-vyö otteluun kaksikko pystyikin. Tässä oli ilmeisesti mukana pidempikin tarina (liittyen juuri Kimberlyyn joka aikaisemmin tiedettiin Diamond Doll -nimellä), mutta eipä sillä niin väliä: viihdyttävä ottelu, vähän keskivertoa parempi, mutta ei silti mitään uskomatonta.
***

Sting & Lex Luger (c) vs. Harlem Heat (Booker T & Stevie Ray) - WCW Tag Team Championship
Niin, tämä oli illan ensimmäinen joukkuemestaruusottelu: voittajajoukkue kohtaisi myöhemmin Road Warriorsit. Sting oli tähän aikaan vielä hyvässä terässä, ja nämä Stingin vanhemmat otteet kyllä auttavat markittamaan edelleen Stingiä, vaikka nykyisin hän onkin aikamoisen kankea ja tylsä. Lugerkaan ei ollut tähän aikaan vielä kamala, mutta tämän kaksikon joukkuemestaruuskausi ei oikein toiminut: en missään vaiheessa oikeastaan tajunnut sen ideaa (en tiedä taaskaan tarinaa ja molemmat olivat ME-janareita, joten heille mestaruusvyön työntäminen oli jotenkin aika typerää). Lisäksi kaksikko ei ilmeisesti oikeastaan edes toiminut joukkueena niin kayfabessa (Lugerin heel-turnilla vihjailtiin jatkuvasti) kuin painillisesti: kaksikko ei vain tuntunut saavan yhdessä hyvää ottelua aikaan. Tämäkään ei ollut mitenkään kamala, mutta ei tämä esim. Royal Rumblen Body Donnas vs. Smoking Gunssille yltänyt. Booker T ja Stevie Raykaan eivät loistaneet ja tietenkin Road Warriorsien piti sitten näyttää myös nokkansa ottelussa, äh. Ei huono, mutta ei sitä mitä olisin toivonut.
**

Konan (c) vs. One Man Gang - WCW United States Heavyweight Championship
One Man Gang.. voi luoja. Onko tämä mies paininut yhtään hyvää ottelua kummalakaan hahmollaan? Epäilenpä. OMG ilmeisesti kuului WCW:n yhteen rasittavimmista stableista (koska se kuului juuri tähän Hulk Hogan päihittää ihan kaikki -kuvioon): Dungeon of Doomiin ja oli vähän aikaa US-mestarikin, kunnes oli hieman ennen SuperBrawlia hävinnyt vyönsä Konanille. Tämä oli siis OMG:n uusintaottelu.. ja toivottavasti myös miehen viimeinen ottelu WCW-ppv'issä, kun tähän mennessä ei ole tullut enää mies vastaan. Konan taas.. olen käsittänyt, että parhaimpina aikoinaan mies olisi ollut ihan hyvä, mutta ei tässä kauheasti sitä nähty: usea liikkeistä oli vähintäänkin lievästi botchattu ja OMG nyt taas ei osannut yhtään mitään. Silti Konan "kantoi" OMG:n otteluun jossa ei tarvinnut missään vaiheessa ruveta harkitsemaan kelausnappia (no ehkä siksikin että tämä oli suhteellisen nopeasti ohi) ja itse en niin kauheasti riehu botcheista jos ne eivät ihan hirveästi häiritse joten oli tässä jotain ihan katsottavaakin. Kehno ottelu silti.


The Taskmaster w/ Jimmy Hart vs. Brian Pillman - "I Respect You" Strap Match
Taskmaster oli siis Kevin Sullivan ja Brian Pillman taas eli "Loose Cannon" -gimmickaikaansa.. Ja tämä olikin ainut ottelu, minkä tapahtumat tiesin etukäteen. Ottelu oli siis vastaava kuin I Quit Match, sillä erolla että mikkiin piti huutaa I Respect You. Tapanani ei ole spoilata otteluiden loputuloksia arvosteluissa, mutta tässä nyt ei mitään varsinaista ottelua edes ollut.. Ja suurin osa onkin varmaan kuullut ottelun lopetuksesta: ottelu ei siis ehtinyt edes kunnolla alkaa kun Pillman repäisi tuomarilta mikin ja karjui siihen "I Respect You, bookerman!" Sullivanhan oli siis tuohonkin aikaan WCW:n bookkaaja ja vaikka tuon tempun voidaankin väittää kuuluvan Pillmanin Loose Cannon -gimmickiin (jos ette tiedä siitä, netistä kyllä löytyy tietoa.. en ole paras mies selvittämään sitä), on tuo 'bookerman'-osa jostain syystä editoitu pois WCW VHS -versioista ;)

Pillmanin häivyttyä tuon tempun jälkeen paikalta (tämä oli muuten myös Pillmanin viimeinen WCW-ppv esiintyminen, koska kaveri siirtyi ensin ECW:hen ja sieltä pari kuukautta myöhemmin jo WWF:ään vaikka oikeasti WCW:n tarkoitus oli että Pillman palaisi lyhyen ECW-stintin jälkeen WCW:hen) saapui paikalle tämän Four Horseman -toveri Arn Anderson, joka päätti jatkaa Pillmanin keskenjättämää työtä pieksemällä Sullivania. Tätä "ottelua" ehti kuitenkin kestää vain pari minuuttia kun Jimmy Hartin paikalle hakema Ric Flair sai Arnin järkiinsä: Dungeon of Doomin (jonka "päämies" Taskmaster oli) ja Four Horsemanin ei pidä taistella keskenään vaan yrittää yhdessä tuhota Hulkamania.. Ja tästä sitten vähitellen päästäänkin WCW:n seuraavan ppv'n Main Eventiin (voi luoja), mutta siitä lisää vasta kun Uncensoredin vuoro tulee. Ei varsinaista ottelua.
NR

Sting & Lex Luger (c) vs. The Road Warriors - WCW Tag Team Championship
Ja tässä se toinen joukkuemestaruusottelu. Road Warriorsit varmasti kaikki tietävät ja Sting ja Luger jo ottelivatkin yhden ottelun aikaisemmin.. Tämä ei taatusti tietäisi Lugerin kunnolle hyvää. Luger ei siis kääntynyt ensimmäisen ottelun aikana heeliksi, eikä tehnyt sitä tässäkään. En oikeastaan ole missään vaiheessa vuotta '96 ole ottanut selvää, onko Luger heel vai face, koska välillä hän haastaa heel-tyyppejä ja välillä pyörii Jimmy Hartin kanssa. Ehkä Luger oli aikaansa edellä TNA:n 'Cross The Line'-ideoiden kanssa. Ottelu oli mielestäni vähän parempi kuin ensimmäinen: osittain jopa hyvääkin brawlia, ehkä siksi että Sting hoiti paljolti ottelussa menoa. Lopetus oli silti varsin typerä, eikä tässä mitään joukkuepainin juhlaa ollut. Road Warriorsienkin parhaat vuodet olivat jo menneet, ja tässä vaiheessa LOD ei ollut edes kauhean kiinnostava. Ihan mukavaa brawlia siis kuitenkin, mutta paljon parempaakin olisi voinut odottaa.
**½

Randy Savage (c) w/ Miss Elizabeth vs. Ric Flair w/ Woman - Steel Cage Match for the WCW World Heavyweight Championship
Noniin, tämä kuulostaa jo erittäin lupaavalta. SuperBrawlissa oli vuonna '96 siis Double Main Event, joista molemmat ottelut olivat vieläpä Steel Cage -otteluja! Luovuuden mallinäytös. Huomionarvoista oli se, että WCW:llä oli jo tähän aikaa käytössä katosta häkkienlaskeminen kun WWF vielä kokosi kasaan sinikehyksisiä Steel Cagejaan. Savagella ja Flairilla nyt ilmeisesti oli ollut feudia vaikka kuinka kauan, ja mukaan oli jälleen sekoitettu paluunsa painibisnekseen tehnyt Miss Elizabeth (joka oli muuten oikeassa elämässä eronnut Macho Manista jo joitakin vuosia sitten). Noniin, itse otteluun. Se oli hyvä, mutta ei kyllä mitään vähempää olisi voinut Savagelta ja Flairilta odottaakaan kun miehet eivät vielä kauhean huonossa kunnossa olleet. Ei tämä silti kaksikon WrestleMania-ottelun tasolle yltänyt, ja kyllä tältä olisi ****-tasoa toivonut.. Sitä ei saatu. En oikeastaan edes osaa erotella, mistä jäi kiinni, mutta ei tässä ehkä ensinnäkään ollut sellaista tunnelmaa, jota tältä ottelulta (päämestaruusottelu) olisi toivonut, eikä kaksikon painiesityksetkään olleet tietenkään enää niin hyviä kuin olivat olleet. Lisäksi lopetus oli typerä, ja tietenkin WCW:n tuon ajan "verta ei saa näkyä"-politiikka häiritsi kun Flair alkoi vuotaa verta ja siinä vaiheessa alkoi kamerakulmilla kikkailu. Kaikesta huolimatta silti selkeästi illan paras ottelu.
***½

The Giant w/ Taskmaster & Jimmy Hart vs. Hulk Hogan - Steel Cage Match
Ja koska Hulk Hoganin oli aina pakko tilaisuuden tulla nousta WCW:n päänimeksi, totta kai Hoganin oli päästävä illan Main Eventiin, vaikka hän ei edes ollut päämestari. Minä en oikeasti edes ole Hogan-hater: mies löytyi markituslistaltanikin, mutta kyllähän varsinkin tämän ajan temppuilu oli aikamoisen naurettavaa. Hogan jo edellisen ottelun jälkeen saapui pelastamaan kaverinsa Savagen beatdownilta ja nyt jatkoi dominoimistaan yhdellä silmällä (toinen oli tuhottu korkokengällä) The Giantia, tuttavallisemmin siis Big Show, vastaan. The Giantia hehkutettiin vielä tähän aikaan Andre The Giantin poikana, voi WCW. Itse ottelu oli.. No, mitä nyt oikeasti luulette? Nimen omaan. Giant dominoi, Hulk hulk-uppaa vähintään viisi kertaa ottelun aikana (kyllä, tässä vaiheessa Hulk hulk-uppaili koko ajan), yleisö chanttaa "Hogan Sucks!"-chanttia useaan kertaan.. Jotkut ovat tämän aivan pohjamutiin haukkuneet, mutta omasta mielestäni tämä ei aivan hirveä ole: häkkiä käytettiin ihan ok:sti ja yleisön "Hogan Sucks"-chantti oli ehdottoman piristävä. Ja onhan tämä nyt oikein klassinen esimerkki siitä, mitä Hogan oli ennen nWo:ta. Painin Ystävien kannatta kiertää ottelu kaukaa, mutta huumoriarvon takia annan tälle kaksi tähteä. Suurimmat naurut oikeastaan irtosivat vasta ottelun jälkeen: koko Dungeon of Doom (8 henkilöä) hyökkää Hoganin kimppuun häkin sisällä ja.. kyllä: Hogan pieksee nämä kaikki. Tämä oli silti vasta alkusoittoa seuraavan ppv'n Main Eventille. Lisäksi ppv'n lopussa näimme Loch Nessin, joka oli yli 300-kiloinen "painija", jota vissiin oikeasti harkittiin Hoganin haastajaksi, mutta nämä suunnitelmat haudattiin viimeistään siinä vaiheessa kun huomattiin, että miehellä oli vaikeuksia pysyä pystyssä.
**

Noniin? Mitäs tästä sanoisi. Olipahan ppv.. Periaatteessa odotin tällä kortilta tältä jopa vähän enemmän, mutta aika vaisuksi jäi: yksi oikein hyvä ottelu, yksi hyvä ottelu, pari ihan ok:ta ja muuten aika kehnoa menoa. Mielenkiintoista bookkausta, Hogan jumalhahmona jne. Ei surkea ppv, mutta asteikollani (loistava, hieno, ok, kehno, surkea) selvästi kehnohko. Rumble oli ok. Tähän mennessä vuoden '96-ppv't järjestyksessä:

1. Royal Rumble - Ok
----------------
2. SuperBrawl VI - Kehno

Seuraavaksi vuorossa WWF:n In Your House 6 (Rage In The Cage) ja sitten WCW:n Uncensored.. Taas joskus kunhan on aikaa.

Avatar
Goner
Viestit: 426
Liittynyt: To 20.11.2003 16:03

Viesti Kirjoittaja Goner » To 28.05.2009 01:21

Juu kyllä täälläkin mielellään luetaan, vaikka WWF ja WCW olivat aika kamalia vuonna 1996.
One Man Gang.. voi luoja. Onko tämä mies paininut yhtään hyvää ottelua kummalakaan hahmollaan? Epäilenpä.
One Man Gang taitaa kuulua niihin, jotka menettivät taitonsa silloin kun WWF:ään siirtyivät. En toki väitä, että hän koskaan olisi kovin hyvä ollutkaan, kun hyvin vähän olen häntä UWF:ssä nähnyt.

Melkein tekisi itsekin mieli jotain jostain tapahtumasta raapustella. En vain tiedä osaanko sanoa mitään.

Avatar
Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kenitys » To 28.05.2009 08:48

Goner kirjoitti:One Man Gang taitaa kuulua niihin, jotka menettivät taitonsa silloin kun WWF:ään siirtyivät. En toki väitä, että hän koskaan olisi kovin hyvä ollutkaan, kun hyvin vähän olen häntä UWF:ssä nähnyt.
Ah, pitäisi joo välttää näitä yleistyksiä pelkän WWF- ja WCW-tiedon pohjalta. Sama juttuhan on ilmeisesti myös Bushwhackerseilla ja Jim Dugganilla (kuulemani mukaan). Eli ennen WWF:ään saapumista ihan hyviinkin otteiseen on pystytty, tai ainakin parempiin kuin WWF:ssä.

Ja itse olen tähän asti näkemäni mukaan sitä mieltä, että ainakin WWF:lle vuosi 1996 on ollut ihan viihdyttävä monin paikoin: Shawn Michaels firman pitkälti ykkösnimenä tarkoittaa sitä, että ME-kuvioiden ottelut ovat ainakin kovaa tasoa. Ymmärrän kyllä, että monia muita ei ehkä innosta, mutta itse olen jopa tykännyt.

Avatar
Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Ke 03.06.2009 19:36

Niin ja kiitoksia myös Gonerille kommentista :)

Postataanpa taas yksi arvostelu pääsykoestressauksen välissä.

IN YOUR HOUSE 6 (RAGE IN THE CAGE)

Versiossani oli myös Free For All (eli ppv'n televisioitu pre show, en muista onko WWE:llä nykyään enää mitään vastaavaa), jonka ainoana otteluna nähtiin Ted DiBiasen manageroiman Tatankan ja Jake "The Snake" Robertsin ottelu. Ottelu oli lyhyt ja vähän hidas, mutta ei silti mitenkään kammottava. Itse markkasin vuoden '96 Robertsiakin, vaikka miehen parhaat vuodet olivat kyllä jo menneet ohi. Arvosanana noin *½-ottelu.

En ole varma, ketkä tapahtuman selostajina olivat (enkä jaksa nyt ruveta tarkistamaan), mutta uskoisin kaksikon olleen tuohon aikaan yleisin Vince McMahon & Jerry Lawler. Jotkut parjaavat Lawlerin koko colour commentator -runia, mutta varsinkin heel colour commentatorina Lawler mielestäni oli erinomainen. Ja tähän aikaanhan Lawler oli heel.

Razor Ramon vs. 1-2-3 Kid w/ Ted DiBiase - Crybaby Match
Tällä ottelulla oli siis varsin pitkä tarina takana: kaikki alkoi jo yli vuosi sitten kun Ramon ja Kid ystävystyivät, ottelivat joukkueina ja olivat toistensa kehänlaidalla toisen otteluissa. Vähitellekin kuitenkin miesten välille alkoi kasvaa erimielisyyksiä (mm. siitä kuinka Ramon tuntui aina tietyllä tavalla vähättelevän Kidiä), kumpikin aiheutti vahingossa toiselle tappioita, kunnes lopulta 1-2-3 Kid kääntyi heeliksi ja liittyi Ted DiBiasen joukkoon. Ei mitään maailmaamullistavaa siis, mutta minusta silti erittäin hyvä kuvio. Lopetusottelukin oli sitten oikein menevä ja erittäin hyvä opener. Ramon-Kid kaksikolta olisi ehkä oikealla ajalla ja paikalla voinut odottaa jopa klassikko-ottelua, nyt ei ylletty klassikkotasolle, mutta viihdyttävä ottelu saatiin silti aikaan. Ehkä Ramonkaan ei tässä ihan parhaimmillaan ollut (tai sitten vain tulee niin kuviteltua kun Ramon joutui vähäksi aikaa tauolle pian tämän jälkeen henk. koht. ongelmien takia). Ottelun stipulaatiohan oli muuten se, että häviäjälle pistettiin vaipat.. Taattua '90-luvun puolivälin WWF:ää. Ei silti, kammottavalta kuulostava idea toteutettiin itse asiassa niin hyvin kuin sen nyt pystyisi toteuttamaan. Oikein hyvä ottelu, mutta ehkä hieman toisenlaista lopetusta tälle feudille olisi silti voinut toimia.
***

Hunter Hearst Helmsley w/ Elizabeth Hilden vs. Duke Droese
Ystävämme HHH oli snobi ja Duke "The Dumpster" Droese roskakuski. Helmsley ei tykännyt roskakuskeista, varsinkaan semmoisista joiden takia Hunter oli joutunut Royal Rumblessa saapumaan kehään numerolla #1. Siinä ottelun tarina kokonaisuudessaan. Ms. Hilden oli yksi Helmsleyn tuohon aikaan aina kehänlaidalle tuomio kehätyttöjä. Itse ottelusta ei jäänyt paljon mitään mieleen: se ei ollut huono, mutta ei siinä kauheasti mitään ikimuistoista tapahtunut. Droese ei tosiaan ollut vahvimpia painijoita, eikä Helmsleykään häntä erinomaisiin otteisiin kantanut. Silti, katsottavaa menoa joka ei pitkästyttänytkään missään vaiheessa. Mitäänsanomaton voisi olla kuvaava adjektiivi.
**

British Bulldog w/ Jim Cornette vs. Yokozuna
Yokozuna oli siis hieman ennen tätä ottelua tehnyt sen kauanodotetun face-turninsa ja kääntänyt selkänsä James E. Cornettelle. British Bulldog oli puolestaan Camp Cornetten eliittikalustoa ja tähän aikaan kykeneväinen oikein hyviinkin otteluihin.. Mutta ei kuitenkaan ihrakasa Yokozunan kanssa. Yokozuna toimi oikeastaan yllättävän hyvin facena, eikä hänen promonsa ennen otteluakaan kammottava ollut, mutta ei se silti vähentänyt sitä faktaa, että mies oli täysin ylipainoinen tähän aikaan (ja tilanne vain meni pahemmaksi). Ehkä ajattelen face-Yokozunusta turhan myönteisesti myös sen takia, että 'Zuna alkoi jossain vaiheessa face-uraansa kasvattamaan itselleen sänkeään. Itse ottelu? Se oli varsin nopeasti ohi ja siksi siitä ei jäänyt edes mitään erityisen huonoa sanottavaa. Lyhyenä pyrähdyksenä ihan katsottava. Ottelun jälkeen THE MAN THEY CALL Vader (joka oli ollut välillä hyllytettynä hyökättyään presidentti Gorilla Monsoonin kimppuun) hyökkäsi Yokozunan kimppuun. Vader <3


Owen Hart w/ Jim Cornette vs. Shawn Michaels - WrestleMania XII Title Shot
Oh boy, miltä tämä ottelu kuulostaa. Shawn Michaels siis oli voittanut tammikuussa järjestetyn Royal Rumblen ja hänellä ja Owen Hartilla oli ollut kaikenmoista kränää siitä lähtien kun Hart lähestulkoon aiheutti HBK:n uran keskeytymisen. Michaels kuitenkin palasi, voitti Rumblen ja nyt Owen tahtoi viedä Michaelsilta paikan WrestleManian Main Eventissä. Ottelu oli.. todella hyvä, mutta minusta tuntuu silti, että jossain paikoissa tätä on yliarvosteltu. Oli tämä selkeästi illan paras ottelu, mutta silti ei klassikkoihin kuuluvaa tai edes ihan ****-tavaraa. En tiedä oliko se se, että ottelu ei kestänyt "kuin" 16 minuuttia vai mikä, mutta koko ottelun ajan jäi silti toivomaan vielä sitä viimeistä vaihdetta. Silti, Owen ja Michaels pistivät pystyyn hienon ottelun, joka olisi kenties vielä sopivalla lisäajalla tai jollain muulla yltänyt seuraavan ppv'n Bret-Michaels -ottelun tasolle.. Kenties.
***½

Luultavasti se oli näiden otteluiden välinen aika, kun Gorilla Monsoonia WWF-presidentin hommassa tuuraava Roddy Piper saapui tekemään ilmoituksia koskien tulevaa WrestleManiaa. Itse anglen sisältö ei mitenkään erityinen ollut, mutta vastakkain promottaneet Piper ja Cornette olivat kyllä ehdotonta kultaa, jota olisi kuunnellut pidempäänkin.

Bret Hart (c) vs. Diesel - Steel Cage Match for the WWF Championship
Illan ainut mestaruusottelu, ja jälleen yksi Steel Cage ottelu (helmikuun molempien ppv'eiden Main Eventinä oli Steel Cage -ottelut). Tarinana oli se, että Diesel oli siitä asti, kun hävisi mestaruutensa Bretille SurSerissä, janonnut uusintaottelua ja sai nyt sen. Lisäksi Diesel oli puuttunut UT:n ja Bretin viime kuun mestaruusotteluun, joten 'Taker ei ollut varmasti tyytyväinen tilanteeseen. Ottelusta itsestään: minusta tämä oli oikein hyvä ottelu. Ei tämä otteluna ihan Michaelsin ja Owenin matsille pärjännyt, mutta ei kyllä paljoa taakse jäänyt. Lisäksi itse viihdyin oikein mukavasti ottelun aikana, ja häkkiä käytettiin ihan ok:sti hyödyksi, vaikka tietyissä paikoissa häkkistipulaatio aiheutti typeriä aivopieruja (esim. pakottavaa tarvea ryömiä häkin ovelle, vaikka muuten olisi pysynyt ihan hyvin pystyssä). Mutta siis, tämä oli vallan toimiva Main Event ja viihdyttävä päämestaruusottelu, mutta ei silti lähellekään Survivor Seriesin Bret vs. Diesel -ottelua, jossa Hart ja Diesel räjäyttivät potin. Tässä jäätiin muuten kyllä tuosta ottelusta jälkeen, mutta tämän ottelun lopetus oli EEPPINEN ja jo pelkästään sen takia tälle pitää antaa muuhun hyvään yhteenlaskettuna antaa sama arvosana kuin tätä edeltäneelle Michaels/Owenille. Tässä linkki ottelun lopetukseen, kannattaa katsoa. Mahtavaa WWF. Varoitus: linkki spoilaa ottelun voittajan, jos sitä ei entuudestaan tiedä.
***½

In Your Houset olivat tosiaan tähän aikaan vielä kaksituntisia, joten ei niissä viittä/kuutta ottelua enempää koskaan nähty - ja hyvä niin. Näin tärkeät ottelut saivat juuri hyvin aikaa. Ppv oli varsin hyvä, ei mikään unohtumaton mutta silti viihdyttävä. Jäi hieman Rumblen jälkeen mutta ei pahasti ja voitti selvästi SuperBrawl VI:n.

1. Royal Rumble - Ok
2. In Your House 6 (Rage In The Cage) - Ok
----------------
2. SuperBrawl VI - Kehno

Avatar
Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kenitys » La 06.06.2009 14:22

Tylsää. En jaksa lukea pääsykokeisiin. Kirjoitan arvostelun.

UNCENSORED 1996

UnCeNSoReD (kyllä, ppv'n logossa nimi on todella kirjoitettu noin, itse en jaksa kirjoittaa tuota noin tästä eteenpäin) oli siis WCW:n vuoden 1996 toinen ppv ja SuperBrawl VI:n jälkeen odotukset eivät olleet turhan korkealla.. Hyvä niin. Selostajinamme jälleen Tony Schiavone, Bobby Heenan ja Dusty.

Konan (c) vs. Eddie Guerrero - WCW United States Heavyweight Championship
Konan siis voitti vuoden alussa US-vyön One Man Gangilta, puolusti vyötä SuperBrawlissä OMG:ia vastaan ottelussa, jota mielellään ei muistele liikaa, ja sen jälkeen hänen vastaansa asettui toinen meksikolainen: muuan nuori Eddie Guerrero. Ennen tätä ottelua ajattelin, että jos nyt tämä ottelu pettää, en enää usko kenenkään puheisiin siitä että parhaina vuosinaan Konan oli oikeiden vastustajien kanssa oikeasti taidokas kaveri. No, eihän tämä ottelu tietenkään pettänyt. Se oli kaikella tavalla oikein mallikas ottelu, jossa nähtiin sekä ketjupainia että hieman lucha libre -henkistä meininkiä. Eddie oli varsinkin upeassa vedossa vetäen tyylikkäitä luovutusliikkejä ja väläyttäen hienoja loikkia. Ottelu parani sitä mukaan mitä pidemmälle se eteni, ja Konankin pääsi loppujen lopuksi hyvään vireeseen. Ei tämä nyt mikään ikimuistoinen ottelu siis ollut, mutta oikein hyvä tapa aloittaa ppv. Katsoisin mielellään lisääkin otteluita tältä kaksikolta.
***

Lord Steven Regal vs. Belfast Bruiser
Lord Steven Regal oli siis tietenkin William Regal ja hänen vastustajansa taas, kyllä, Fit Finlay. Minun on pakko linkittää kuva Finlayn tuon ajan lookista, koska se oli todella raju. Oikeasti, tuolla lookilla kukaan ei voinut olla epävarma siitä onko Belfast Bruiser v***n Kova Äijä. Itse ottelu taas.. No, mitäs luulette? Regal, Finlay, kumpikin vajaa 15 vuotta nuorempia kuin tänä päivänä, kuuma midcardfeud ylimielisen lordin (ja tämän Blue Bloods -ystävien) ja Irlannin kunniaa puolustavan Bad Assin välillä. Kaikki ainekset hienolle ottelulle, ja sitähän tämä olikin. En ehkä itse ole ihan tämän painityylin suurimpia faneja, mutta ei tästä ottelusta voinut silti olla tykkäämättä. Ongelmia ottelussa tuli lähinnä kun Finlay ja Regal yltyivät liiankin stiffiin menoon ja Regalin otsa aukesi, joka jälleen WCW:n "no blood" -politiikalla tiesi kameroille kikkailemista + sitä että ottelu lopetettiin tuon jälkeen lyhyeen typerästi. Kehno ja suhteellisen nopeasti tapahtunut lopetus söi vähän tätä ottelua, ja tässä oli ehkä paikoitellen sama ongelma kuin Owen/Michaelsissa: kaksikolta olisi voinut odottaa vielä pikkaisen parempaa. Silti tästä kritiikistä huolimatta ottelu oli siis oikein viihdyttävä, ja harmitti suuresti, että myöhempien ongelmien takia tämän feudin koitoksia ei enää ole myöhemmissä ppv'issä tullut vastaan.
***

Tähän asti ppv oli ollut siis yllättävän hyvä: kaksi (täysin eri tavoilla) oikein viihdyttävää alkukortin ottelua. Tämähän voisi luvata hienoakin ppv'tä jos saataisiin vielä myöhemmin nähdä esim. hyvää hardcore-painia (luvassa oli nimittäin Street Fight).. Äh, ei olisi kannattanut nostaa odotuksiaan tässä vaiheessa liian korkealla, koska loppuosa ppv'stä oli sitten aika mielenkiintoista tarjontaa.

Col. Rob Parker w/ Dick Slater vs. Madusa - Man vs. Woman Match
Todellakin, aika mielenkiintoista tarjontaa. Col. Rob Parker oli siis ilmeisesti jonkin sortin teksasilaisten äijien stablen manageri, ja hänen mukanaan olikin yksi hänen manageroimistaan painijoista: "Dirty" Dick Slater. Madusa taas oli WWF:stä edellisen vuoden lopulla WCW:hen hypännyt Alundra Blayze. Blayzehan oli siis koko WWF:n naisten divisioonan kulmakivi ja Women's-mestari lähtiessään WWF:stä. WCW:hen saapuessaan sitten Blayze heitti WWF:n naisten mestaruuden roskakoriin ja bashasi muutenkin WWF:ää ja tämä tiesi WWF:n naisten divisioonan loppua aina vuoteen 1998 asti. Tuo temppuhan oli muuten yksi monista asioista, jolla oli osuutta Montreal Screwjobiin: Vince ei tahtonut päämestaruudelle käyvän samoin kuin Women's-mestaruudelle. Tämän opettavaisen tarinan (jonka suurin osa varmasti tiesikin) jälkeen voidaan puhua hieman itse ottelusta. Tai ei voida, koska ensinnäkin se ei kestänyt kauan ja toiseksi ei siinä ole paljoa puhuttavaa. Itse kuitenkin viihdyin katsoessa Madusan tyylikkäitä choppeja ja muutenkin yllättävän hyviä otteita non-wrestleriä vastaan, että ei tämä DUD-tasoa ollut. Mutta ei paljoa muutakaan. Madusa silti vakuutti, harmi ettei hänelle loppujen lopuksi WCW:ssä ollut kauheasti käyttöä managereiden kanssa painimisen ohella. WCW:n naisten divisioona kun oli hyvin lyhytikäinen.
*

Diamond Dallas Page vs. The Booty Man w/ Kimberly
Booty Manhan on siis vielä edellisen ppv'n aikana Dungeon of Doomiin kuulunut Zodiac/Brother Bruti/Man With No Name.. tai parhaiten ehkä WWF-ajoilta Brutus Beefcakena tunnettu tyyppi. Beefcakella oli tosiaan ongelmia saada gimmickiään kuntoon WCW:ssä, ja en oikeastaan ole edes ihan varma tahdonko tietää, mikä Booty Manin gimmick-idea tarkalleen ottaen oli. Mies nimittäin paini farkuissa, joissa oli reiät juuri nissä kohdissa jossa kukaan mieskatsoja ei olisi toivonut olevan. Ei, en näytä kuvaa koska ette halua nähdä sitä kuitenkaan. Lisäksi Booty Man oli siis liittynyt Savagen ja Hoganin avuksi Dungeon of Doomia vastaan, kun oli paljastunut että mies olikin toiminut heidän vakoojanaan Dungeon of Doomissa.. loistavaa.

Tälle ottelulle ei taas ollut mitään tarinaa, koska alunperin Diamond Dallas Pagen piti painia Johnny B. Baddia vastaan, mutta koska Badd oli lähtenyt WWF:ään, korvattiin hänet Booty Manilla. Kimberly heitettiin myös lennosta nyt Booty Manin valetiksi, ja jostain syystä Kimberly näytti tuntevan suurta vetoa tätä vanhaa irstasta äijää kohtaan. Ottelun panoksena oli se, että jos DDP häviää, lähtee hän WCW:stä, koska hän oli menettänyt Baddin takia Kimberlyn, TV-mestaruutensa ja kaikki rahansa. Nyt Baddia ei ollut enää kuvioissa mukana, mutta jostain syystä hän oli silti valmis pistämään uransa likoon Booty Mania vastaan. Ottelu taas ei ollut minusta hirveä. En tajua, mikä tässä oli oikeasti mukamas niin kamalaa kuin joissain paikoissa on väitetty. DDP tai Brutus eivät todellakaan ole painijumalia, mutta ei tämä heidän ottelunsa mikään aivoja tuhoavaa menoa ollut. Älkää ymmärtäkö väärin: en minä tätä kauhean hyvänä pidä, mutta kyllä semmoisena, jonka ihan pystyi katsomaan (kunhan vältteli Booty Manin farkkujen katsomista). Semmoista perus tv-ottelumenoa, mikä nyt ei tietenkään ppv-ottelulta kauhean hyvä asia ole. Tämä kaksikko tuskin tätä paljon parempaan silti pystyi. Ihan katsottava ottelu siis.
**

Loch Ness vs. The Giant w/ Jimmy Hart - Giant vs. Giant Match
Kuten jo kerroin SB-arvostelussa: Loch Ness oli 300-kiloinen "painija", jolla oli ongelmia pysyä pystyssä. Tämänkin ottelun entrancen aikana mies meinasi jo kaatua. Loch Nesshän oli siis vielä viime ppv'n aikana yksi Dungeon of Doomin otuksista ja ilmeisesti tarkoitettu haastamaan Hogan tämän mestaruudesta, mutta sittemmin noista suunnitelmista luovuttiin ja mies käännettin faceksi. Kukaan tosin ei pahemmin välittänyt: Loch Ness oli joka tapauksessa iso kasa paskaa. The Giant (Big Show) taas ei tosiaan uransa alkuvaiheillakaan ollut se kaveri, joka kantaa 300-kiloisen tyypin edes semmoiseen vääntöön, jota voisi hyvällä omallatunnolla kutsua oikeasti otteluksi. Ottelu oli onneksi hyvin lyhyt, ja siinä jopa nähtiin yksi sairaalloinenkin bumppi, joka kyllä mitä luultavammin oli vahinko. Eli ottelun paras hetki oli botch. Hirveä ottelu ja onneksi jäi Loch Nessin viimeiseksi ppv-esiintymiseksi, koska mies oli jopa WCW:lle liikaa. Ainiin: ottelun voittaja kohtasi seuraavassa Nitrossa päämestari Ric Flairin.
DUD

Road Warriors vs. Sting (c) & Booker T - Chicago Street Fight Match
Noniin, nyt oli odotettavissa jo hyvää menoa. Legion of Doom on esiintynyt hyvissä viihdyttävissä Street Fighteissa ja Sting & Booker T taas olivat varsinkin tuohon aikaan oikein hyvässä vedossa. Ottelun ideaa en varsinaisesti edes ymmärtänyt alkuunkaan. Sting ja Lex Luger olivat siis edelleen joukkuemestarit, mutta tuohon aikaan Luger oli aikalailla heelmäinen pyöriessään tiiviisti Jimmy Hartin kuvioissa mukana. Harlem Heat taas kyllä voi oikein hyvin ja muistaakseni tämän ottelun panoksena oli jokin Harlem Heatin tuleva mestaruusottelu. Nyt miettiessäni: miksi Sting tahtoisi Booker T:n ja Stevie Rayn saavan mestaruusottelun omaa joukkuettaan varten? Jaa-a. Minulle ei myöskään koskaan selvinnyt, miksi Sting ja Booker T ottelivat yhdessä kun ottelun aikana kyllä nähtiin sitten sekä Luger että Stevie Ray. Ottelun idea oli siis varsin sekalainen ja niin kyllä oli loppujen lopuksi koko ottelukin. Se nimittäin kesti lähes puoli tuntia, minkä pitäisi tarkoittaa loistavaa ottelua, mutta se oli kaikkea muuta: se oli äärimmäisen tylsä Street Fightiksi. Ottelussa oli joitain hyviä hetkiä ja muuten se oli siedettävä, mutta kyllä todella kaukana siitä mitä tältä odotin. Hardcorekin oli hyvin olematonta. Siedettävä ottelu, mutta ei yhtään sen enempää. Lisäksi koko tämä Luger-kuvio oli todella sekava. Ja koko ottelun kuvio. Tässä olisi ollut potentiaalia niin paljon enempään.
**

The Alliance To End Hulkamania (Ric Flair (c) & Arn Anderson & The Taskmaster & Lex Luger (c) (c) & Meng & The Barbarian & Z-Gangsta & The Ultimate Solution) w/ Jimmy Hart, Woman & Miss Elizabeth vs. Randy Savage & Hulk Hogan - DOOMSDAY CAGE MATCH
Kuva Kuva Kuva Kuva Kuva Kuva

Noin, nyt olen ilmaissut mielipiteeni tästä ottelusta. Tämä oli siis se ottelu, jota koko ppv'n ajan hehkutettiin. Se ottelu, jonka ympärille koko tapahtuma rakennettiin. Se ottelu, jonka takia tämä tapahtuma kannatti ostaa. Se ottelu, jota jopa Bobby Heenan hehkutti kuin WrestleManian Main Eventiä. Ja tämä otteluhan oli.. aivan hirvittävä. En muista oikeasti nähneeni montaa yhtä huonoa ottelua koskaan. Ikinä. Milloinkaan. On ehkä hankala sisäistää asiaa, että Ric Flair on ollut mukana ottelussa, joka sai Wrestling Observerinkin Worst Match of the Year -palkinnon, mutta niin vain kävi. Syitä ottelun kamaluudelle voisi keksiä loputtomiin, mutta tässä nyt muutamia:

- Kukaan (edes selostajat tai tuomarit) eivät tuntuneet tajuavan ottelun sääntöjä kunnolla. Idea oli se, että WCW oli koonnut jonkun kauhean kyhäelmän, jossa oli kolme häkkiä päällekkäin ja eri tasoilla oli kaikkia oddseja vastaan kamppailevaa Hogan & Savage -kaksikkoa odottamassa hurjia ja ilkeitä miehiä, jotka tahtoivat tuhota Hulkamanian. Tätä parempaa kuvaa ei ikävä kyllä ole tarjolla. Tämän tarkemmin ideaa kukaan ei kuitenkaan sitten tiennyt: esim. siitä että mikä oli tarkalleen häkkien rooli tai edes siitä että miten tämä ottelu pitäisi voittaa.
- Lopulta koko häkkikyhäelmällä ei ollut väliä: vähintäänkin hieman vajaa 10 minuuttia ottelusta vietettiin häkkien ulkopuolella ja häkeistä lähdettiin ja niihin mentiin sisään mielivaltaisesti eikä kukaan tuomari välittänyt mitään.
- Ottelussa ei nähty mitään etäisestikään miellyttäväksi kutsuttavaa paini, ja vaikka olisi nähty, ei se olisi kaiken kauheuden keskellä noussut mitenkään esiin.
- Otteluun teki paluun WWF:n '80-luvun loppupuolella nähty Zeus (tässä ottelussa Z-Gangsta), joka on oikeasti ehkäpä vielä huonompi painija kuin Loch Ness. Z-Gangstan koko luojan kiitos ilmenee kuitenkin pituussuunnassa.
- Ottelussa ei siis ollut mitään järkeviä sääntöjä, mutta ei tätä kyllä kukaan ollut sitten vaivaantunut mitenkään bookkaamaankaan edes etäisesti järkevästi. Esim. Hogan vs. The Giantissakin oli järkevää bookkausta, mutta tässä nämä 10 tyyppiä pätkivät toisiaan vain ihan sattumanvaraisesti.
- Ric Flair oli World Heavyweight -mestari ja hänet pistettiin tässä ottelussa vain Hoganin ja Savagen huoraksi. Teki loistavaa Flairille ja päämestaruudelle.
- Ottelu oli täyttä Hoganin egoboostailua. Tämä oli oikeastaan se viimeinen korsi, joka katkaisi kamelin selän. Hogan oli jo pitkään ennen tätä kerännyt "Hogan Sucks" -chantteja, koska WCW:n yleisö oli kyllästynyt keltaiseen Hoganiin, joka päihitti ihan kaikki tielle tulevat esteet. Nyt kun Hogan pistettiin Savagen kanssa voittamaan kahdeksan painijaa epämääräisessä häkkijärjestelmässä.. Hän oli oikeasti tehnyt kaiken. Mitä Hogan voisi tuon jälkeen enää tehdä? Mitä väliä olisi jos hän voittaisi esim. päämestaruuden? Pian tämän jälkeen Hogan vetäytyikin sitten tauolle, koska hän oli oikeasti ylittänyt sen sanattoman rajan, ja palasi vasta kun.. sitten kesällä ;)

Tämä arvostelu kuulosti nyt aikamoiselta wnb-smart markkailulta, mutta siitä ei kyllä ole kyse.Tämä ottelu vain tappaa aivosoluja kaikella mahdollisella tavalla. Tätä katsoessa ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Itkeä sen takia, että tämä on yksi pahimmista aivopieruista wrestlingin historiassa. Nauraa puolestaan täsmälleen samasta syystä: tämä on jotain niin järjetöntä, että tätä parhaiten kuvaa nuo alussa laittamani kuusi hymiötä :) Oikeasti, katsokaa tästä ottelusta pätkä edes, koska ei tätä ehkä kokonaan kannata katsoa (kestää lähes puoli tuntia) niin ymmärrätte todella, miksi tätä parjataan niin paljon. Minäkään en uskonut tämän täydelliseen kammottavuuteen ennen kuin totesin asian itse. Huumoriarvoa kyllä, mutta kyllä huononkin huumorin raja jopa minulle menee jossain vaiheessa yli :P
DUD

Tapahtuma alkoi vahvasti kahdella varsin mallikkaalla alakortin ottelulla, ja siinä vaiheessa tapahtuma vaikutti vielä lupaavalta. Sen jälkeen meille tarjoiltiinkin sitten yksi DUD-ottelu, yksi *-ottelu, kaksi **-ottelua ja hulvaton Main Event. Uncensored alkoi vahvemmin kuin yksikään alkuvuoden muista ppv'istä, mutta loppu olikin sitten lähinnä surullista katsottavaa. Hyvän alun takia tämä ei silti ollut surkea, mutta selvästi kehno.

1. WWF Royal Rumble - Ok
2. WWF In Your House 6 (Rage In The Cage) - Ok
----------------
3. WCW SuperBrawl VI - Kehno
4. WCW Uncensored - Kehno

Avatar
Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Ma 15.06.2009 21:37

Yhden kerran aikaisemmin olen jo tähän aiheeseen postannut WM XII:stä kommentin (en mitään kunnollista arvostelua kylläkään), joten en nyt muuten tähän paneutuisi, mutta tuossa arvostelussa ei yksittäisistä otteluista mitään kovinkaan kummoista kommenttia ollut, joten käydäänpä tämäkin läpi. Ja onhan kertaus opintojen äiti.

WRESTLEMANIA XII

Selostajina jälleen Vince McMahon ja Jerry Lawler. Tapahtumapaikkana lämmin Anaheim ja production valuessit jälleen kunnossa, vaikka taistelu WCW:n kanssa oli tiukimmillaan, ja juuri ennen WM:ää WWF näytti olevan jo aika ahdingolla.. Erityisesti oli jäänyt mieleen tuo ainut kerta, kun WM:n logo oli painettu kehäkankaaseen.

Camp Cornette (Vader & Owen Hart & British Bulldog) w/ Jim Cornette vs. Yokozuna & Jake Roberts & Ahmed Johnson w/ Mr. Fuji
Openerina toimi siis Jim Cornetten manageroiman British Bulldogin, Owen Hartin ja VADERin joukkueen kohtaaminen Yokozunan, Robertsin ja Johnsonin joukkueen kanssa. Ottelun kantavana tarinana oli Yokozunan ja Vaderin feud, ja alunperin WWF:n tilapäinen presidentti Roddy Piper oli jo ehtinyt luvata WM:ään Vaderin ja Yokozunan ottelun, mutta onneksi se vaihdettiin myöhemmin tähän. Meno oli oikein viihdyttävää, ja ottelu oli kaikinpuolin toimiva opener. En minä tästä sen tarkemmin osaa sanoa mitään. Kaikki painijat toimivat rooleissaan oikein hyvin, Yokozunakaan ei häirinnyt joukkueottelussa ja varsinkn Camp Cornetten miehet loistivat. Ei mitään ikimuistoista, mutta oikein hyvä alku. Ehkä saatan Vaderin takia vähän yliarvioida. Ottelun panoksena oli se, että Yokozuna saa olla viisi minuuttia kehässä kahdestaan Cornetten kanssa, jos Camp Cornette häviää. Tämä oli muuten viimeinen Mr. Fujin WWF:n ppv-esiintyminen manageriuralla.
***

Muistaakseni tässä vaiheessa nähtiin ensimmäinen osa Roddy Piperin ja Goldustin kohtaamisesta, siitä myöhemmin lisää.

Steve Austin (c) w/ Ted DiBiase vs. Savio Vega
Tämä oli siis "Stone Cold" Steve Austinin WWF-uran alkuvaiheen otteluita. Tässä vaiheessa Austin oli siis vaihtanut jo nimensä Ringmasterista Steve Austiniksi, mutta Ted DiBiase oli edelleen hänen managerinsa, ja Austin oli edelleen Million Dollar Champion. Ottelu ei ollut Austinin mestaruudesta, mutta ei sen tarvinnutkaan, kun Austinilla ja Vegalla oli suuri feud takanaan. Aikaisemmassa kommentissani annoin tälle ottelulle **, mutta tarkkemman tarkastelun jälkeen kyllä tämä vähän enemmän ansaitsee. Silti ei mielestäni ollenkaan niin hyvä ottelu kuin näiltä kahdelta olisi voinut luulla: ehkä osan arvosanasta vei se, että ottelun aikanakin tunnuttiin keskittyvän Goldustin ja Roddy Piperin tilanteeseen. Joka tapauksessa ihan kelvollinen Austinin (ja Vegan) WM-debyytti. Ihan kiva ottelu, mutta ei mitään erityistä. Austinin alkuaikoja on silti hauska seurata.
**½

The Ultimate Warrior vs. Hunter Hearst Helmsley w/ Sable
Ultimate Warrior palasi ja näytti, kuinka Pedigree todella pitää myydä (linkki - sisältää koko "ottelun). Eihän tässä nyt ollut mitään muuta kuin huumoriarvoa + kyllä kaikkien kannattaa katsoa, miten hiton iso nimi Warrior oli vuoden '96-yleisöllekin: katsomo oli täysin Warriorin puolella tämän comebackissa. Otteluna tietenkin ainoastaan huono squash, mutta ei tämä painillisen arvonsa takia kortissa ollutkaan.
DUD

The Undertaker w/ Paul Bearer vs. Diesel
Hieno brawl. Olen tätä jo useaan otteeseen kehunut, joten en nyt sen pidempään enää tästä jauha. Joka tapauksessa takana oli yksinkertainen, mutta äärimmäisen toimiva feud kahden ison miehen välillä, ja tietenkin on vain yksi paikka, missä tämä feud pystyttiin pistämään päätökseen: WrestleMania. Undertaker ja Diesel todellakin esittävät monipuolista brawlausta, tyylikkäitä liikkeitä ja juuri oikeantempoista menoa: ei mitään tylsää laahaamista, mutta semmoinen rauhallinen tahti, joka tähän otteluun kuuluukin. Paul Bearer toimii ringsidella ja lopetuskin oli kaikin paikoin juuri semmoinen kuin sopi toivoa. Ei tämä siis mikään ikimuistoinen klassikko ole, mutta mahtuu minun Top 50 WM-ottelut listalle (tein muuten semmoisen odotellessani WM XXV:tä, mutta en tiedä onko oikein mitään paikkaa, mihin ruveta julkaisemaan sitä). WM:n parhaita kahden ison miehen kohtaamisia. Oikein viihdyttävä ottelu, joka osoitti ettei WM XII ole vain yhden ottelun show.
***½

Roddy Piper vs. Goldust (c) - Hollywood Backlot Brawl
Tässä välissä sitten tämä päättyi. Goldust oli siis tähän aikaan IC-mestari. Piper ja Goldust siis aloittivat toistensa mätkimisen jossain Hollywoodin takapihalla, jossa piestiin toista kaikella käteensattuvalla, lähinnä esim. roskapöntöillä. Lopulta Goldust yritti ajaa Piperin päälle kultaisella Cadillacillaan ja lähti sitten pakoon: Piper lähti perään autolla ja saimmekin pitkin show'ta seurata "livenä" (kaikki pätkät lukuunottamatta areenalla tapahtunutta lopetusta olivat etukäteen nauhoitettuja pätkiä) kun miehet ajoivat autoillaan areenalle ja lopettivat tappelunsa siellä. Ihan hauskaa rymistelyä, joka ei vielä vuoden 1996 WWF:ssä ollut kovin tavallista. Kyllä minä periaatteessa jopa viihdyin paikoitellen tätä katsoessa, mutta mahdotonta tätä on normaalilla tavalla arvostella. Jonkinlaisen arvosanan silti tälle annoin. Piperin viimeinen WM- ja WWF:n ppv-esiintyminen vuosiin.
**

Bret Hart (c) vs. Shawn Michaels w/ Jose Lothario - 60 Minute Iron Man Match for the WWF Championship
Sitten onkin kyseessä yksi WWF:n kiistellyimmistä otteluista. Kiistellyin tietenkin siltä kannalta, onko ottelu täyttä kultaa vai tylsää varvaslukkoilua. Itse kuulun ehdottomasti ryhmään, joka edustaa ensimmäistä mielipidettä, mutta voin kyllä jotenkin ymmärtää toisenkin mielipiteen edustamisen. Ainakin sen voin ymmärtää, etteivät kaikki pidä tätä parhaimpiin WM-otteluihin kuuluvana tai ****-otteluna, mutta en minä voi sitä ymmärtää, että jotkut tätä täydeksi roskaksi sanovat. Hart ja Michaels kertovat kuitenkin ottelussa hienon tarinan, siinä on selvää kehäpsykologiaa, oikein ajoitettuja spotteja, hyvää myyntiä ja ennen kaikkea kerrassaan loistava lopetus. Silti minunkin on pakko myöntää, että varsinkin alkupuolella Hartin ja Michaelsin lukottelu tuntuu välillä käyvän turhan tylsäksi, mutta toisaalta se pitää antaa anteeksi: 60 minuuttia täyttä rymistelyä on aivan mahdoton ajatus. Olen nyt katsonut tämän ottelun kaksi kertaa täysin kokonaan, ja kummallakaan kertaa en ole hetkeksikään kunnolla kyllästynyt. Kyllä tämä ottelu on vain minun mielestäni yksi parhaimmista, huikea taidonnäyte kummaltakin mieheltä. Loistavana lisänä tietenkin pitkään rakentunut tarina Shawn Michaelsin "Boyhood Dreamista" ja vaikeuksista, joita mies oli kohdannut kuluneina kuukausina, ja kuinka hän niistä huolimatta lopulta pääsi sinne minne halusikin. Tämä ottelu ei ole upea sen takia että siinä on "Shawn Michaels ja 60 minuuttia painia" tai "Bret Hart ja 60 minuuttia painia", vaan sen takia että se on yksinkertaisesti helkkarin hieno ottelu. Ei täydellinen juuri pienien uuvuttavien jaksojen takia, mutta aika lähellä sitä.
****½

Kokonaisfiiliksen tapahtumasta kopioin aikaisemmasta viestistäni:
Totta on, että ilman HBK-Bretiähän tapahtuma olisi jäänyt todella kehnoksi (tosin ei niin huonoiksi kuin WM:t IV, IX ja kaikkein suurin häpeäpilkku XI). Nyt kuitenkin tapahtumassa oli yksi ****½/*****-ottelu, yksi erittäin viihdyttävä ja täysin WM-tasoinen kahden ison miehen kamppailu, hyvä opener, hyvä tunnelma (ja se WM-logo kehänpinnassa oli aika tyylikäs) ja muutamia muita yksittäisiä hienoja hetkiä. Suurin vahvuus oli kuitenkin WM XII:ssä kokonaisuus: tapahtuma oli buukattu järkevästi, kun se oli pitkälti rakennettu tuon ME:n varaan eikä yritettykään tunkea alakorttiin liian monia otteluita, jotka eivät olisi saaneet tarvitsemaansa aikaa. Lisäksi kaikki tuntui toimivan ongelmitta, toisin kuin WM XI:ssä, jossa oli suuria teknisiä ongelmia. Tämä vain jätti minulle erittäin positiivisen fiiliksen.
Kirkkaasti siis asteikollani (loistava, hieno, ok, kehno, surkea) hieno tapahtuma.

1. WWF WrestleMania XII - Hieno
----------------
2. WWF Royal Rumble - Ok
3. WWF In Your House 6 (Rage In The Cage) - Ok
----------------
4. WCW SuperBrawl VI - Kehno
5. WCW Uncensored - Kehno
Viimeksi muokannut Kenitys, Ke 17.06.2009 09:44. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Avatar
Nickeldeon
Viestit: 589
Liittynyt: To 25.10.2007 11:17
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Nickeldeon » Ti 16.06.2009 13:03

Voi hitto vieköön että nautin näistä Kenityksen arvosteluista! Jatka ihmeessä vain samaan malliin, vedät tätä todella hyvin eteenpäin!
The greatest gimmick of all times, "Half Naked" Brian Kendrick in TNA

Avatar
Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kenitys » To 18.06.2009 20:01

Kiitos Nickeldeonille kommentista :) Palautetta arvosteluista on kiva saada, ja tietenkin on mukavaa jos joku näiden tarkastelusta nauttiikin. Jälleen vuorossa WWF:ää, WM:n ja sitä seuranneen IYH:n väliin ei WCW:n ppv'tä mahtunut.

IN YOUR HOUSE 7: GOOD FRIENDS, BETTER ENEMIES

WrestleManian jälkeen WWF oli jälleen ottanut hallinnan sodassa WCW:tä vastaan, ja tultaessa IYH7: Good Friends, Better Enemies (ensimmäinen IYH, jossa tuo jälkiosa oli "virallisesti" osa ppv'n nimeä) -ppv'hen, oli WWF:n tilanne vahva.. Harmi vain Vincen kannalta, että IYH7:n jälkeen alkoi saapua se aika, ettei WWF voittanutkaan WCW:tä katsojaluvuissa enää ennen vuotta 1997. Selostajina taisivat toimia tässä vielä Vince ja King kahdestaan.

British Bulldog & Owen Hart vs. Jake Roberts & Ahmed Johnson
Show'n piti aloittaa British Bulldogin ja Jake Robertsin ottelu, mutta tämä ei niin vain käynytkään: Bulldog ei tahtonut Jaken tuovan käärmettään mukaan kehänlaidalle, mutta Jake toi sen joka tapauksessa. Erinäisten välikohtausten (joihin kuului Damien The Snaken ja Jim Cornetten kohtaaminen) jälkeen lopulta Jake saatiin viemään käärme takaisin backstagelle. Samalla myös Bulldogin manageri Cornette ja näiden apuri Clarence Mason joutuivat poistumaan backstagelle. Kun Jake sitten palasi, ei hän tullutkaan yksin, vaan Ahmed Johnsonin kanssa! Kun Bulldogin seurana kehänlaidalla oli yhä Owen Hart, muotoutui ottelusta ilman mitään selittelyjä sitten joukkueottelu. Jos ei oteta huomioon sitä, ettei tämän ajan WWF:ssä tarvittu ilmeisesti kenenkään lupaa muuttaa singles-otteluita tag team -otteluiksi, oli itse meno oikein viihdyttävää. Toki Roberts ei ollut enää parhaassa kunnossan (mutta silti ei häntä voinut olla markkaamatta), ja Johnsonkaan ei mikään painin ihmelapsi ole ollut, mutta joka tapauksessa kyllä tämän katsoi mielellään. Yleisö oli hienosti Jaken ja Ahmedin puolella, ja Owen ja Bulldog taas hoitivat hommansa tyylikkään varmasti. Ei ihan niin hyvä kuin esim. WM:n opener, koska tässä oli välillä hieman kankeita ja tylsiä kohtia, mutta kaikin puolin oikein kelvollinen opener. Parempaa menoa kuin mihin WWF:n varsinainen joukkuedivisioona pystyi.
**½

Goldust (c) w/ Marlena & Bodyguard vs. Ultimate Warrior - WWF Intercontinental Championship
Netistä luin tästä tapauksesta ja sain sen käsityksen, että Goldust oli loukkaantunut ennen tapahtumaa, mutta mainostettua ottelua ei silti kehdattu peruuttaa. Tämä selittää siis sen, että ei tässä mitään oikeaa kamppailua nähty. No, IC-mestari Goldustilla ja Warriorilla oli siis ollut WM:n jälkeisistä ajoista lähtien kränää ja nyt se oli tarkoitus selvittää kehässä, mutta eihän tästä mitään tullut. Alussa nähtiin Goldustin tolkutonta pakoilua ja piiloilua Marlenan ja tähän otteluun tuomansa henkivartijan (joka muuten oli edellisenä vuonna WWF:ssä Mantaurina paininut mies.. Mantaur on varmaan yksi hienoimmista gimmickeistä ikinä) takana. Sitten tuli tietenkin ottelun kohokohta: Marlena tiputti Warrioria paetessaan sikarinsa, ja Warrior, joka '90-luvun alulla superfacena oli promonnut WWF:ssäkin tupakkaa vastaan, tarttui nyt tuohon sikariin ja alkoi poltella sitä. Tuo ristiriita on johonkin Wrestlecrap-videoonkin päätynyt. Tuon polttelun jälkeen näytti jo hetken, että Goldust ottelisi Warrioria vastaan, mutta turha luulo. Loppuvaihe ottelusta oli vielä alkuakin oudompi, mutta nähtiin siinä sentään sikarin tumppaaminen Goldustin käteen. Ei tässä siis mitään ottelua ollut, ja turhan paljon aikaa tähän yleiseen sekoiluunkin käytettiin. Ei Warriorin vuoden '96-runilla kyllä turhan paljon niitä kunnon otteluita ollut.
NR

Vader w/ Jim Cornette vs. Razor Ramon
Kun tajusin tämän ottelun olevan kortissa, innostuin kovasti. Vuonna 1996 kumpikin näistä miehistä oli vielä oikein hyvässä vedossa, ja markitan hyvin paljon niin Razoria kuin Vaderiakin. Tämä oli lisäksi viimeinen Razorin WWF ppv-ottelu aina sitten vuoteen 2002 asti (eikä Hallille niitä silloinkaan liikaa lopulta siunaantunut). Odotukset eivät silti liian korkealla olleet, mutta kyll minä toivoin tästä viihdyttävää ottelua. Ja ehdottomasti viihdyttävä tämä olikin: illan paras ottelu tähän mennessä. Ei Razorin ja Vaderin tyylit nyt tietenkään kaikkeen parhaiten yhteen sopineet, mutta sen verran hyvin kyllä, että oikein mallikkaan ottelun kaksikko sai aikaan. En yksityiskohtia enää tästä kamppailusta muista, kun on tämänkin katsomisesta sen verran aikaa, mutta muistan jossain kohdissa ottelun hieman jumittaneen paikoillaan. Pääasiassa Vader ja Ramon kuitenkin pystyivät siis oikein mallikkaaseen entertainment-painiin, jota olisi mielellään katsonut paljon enemmänkin. Harmi, että Razor sitten päätti poistua WWF:stä. Tai Hall siis poistui, Razor Ramonhan kyllä palasi loppuvuodesta.
***

The Body Donnas (c) w/ Sunny vs. The Godwinns w/ Hillbilly Jim - WWF Tag Team Championship
Ja tässä sitä varsinaista WWF:n joukkuedivisioonaa, josta siis alussa mainitsin. Smoking Gunssit olivat siis vielä RR:n aikaan joukkuemestareina, mutta tuon jälkeen loukkaantumisen jälkeen vyöt vakatoitiin ja niistä järjestettiin turnaus, jonka finaalissa Body Donnasit voittivat Godwinssit. Body Donnaseista selitinkin jo RR:n arvostelussa, Godwinssit taas suurin osa varmaan tietääkin: kehnoja painijoita maajussi-gimmickillä. Ja silti Vince hehkutti heitä kuin viimeistä päivää. Olisi voinut luulla, että hänen tyttärellään olisi tuohon aikaan ollut suhde toisen Godwinsseista kanssa. No, itse ottelu ei ollut mitenkään mainittavan erikoinen. Ei siis erikoisen huono, mutta ei kyllä tosiaan mitenkään silmiähivelevä. Tämä oli oikeastaan aika oppikirjamaisen tylsä ottelu: mitään ottelun tapahtumista ei jäänyt mieleen, muuta kuin että kyllä tämä nyt semmoinen ihan kohtuullinen ottelu (lähinnä Body Donnasien.. ja Sunnyn ansiosta) oli, mutta en kyllä toistamiseen katsoisi. Vuosi 1996 oli WWF:ssä heikkoa aikaa varsinkin joukkuedivarille.
**

Shawn Michaels (c) w/ Jose Lothario vs. Diesel - No Holds Barred Match for the WWF Championship
Ja sitten SE ottelu, johon koko tapahtuman nimi (Good Friends, Better Enemies) perustui. Shawn Michaelsin ja Dieselin välit ovat koko Dieselin WWF-uran ajan olleet aika mielenkiintoiset: aluksi Diesel toimi kusipää-Michaelsin henkivartijana, myöhemmin kääntyi tätä vastaan, myöhemmin kaverukset palasivat yhteen faceina ja sittemmin taas Diesel kääntyi heeliksi (tai heelin rajamaille ainakin), mutta ei koskaan virallisesti Shawnia vastaan.. Ei ennen kuin WM:ssä Michaels voitti WWF-mestaruuden. Pian tämän jälkeen Diesel siis kääntyi lopullisesti Michaelsia vastaan, ja tämä huikea ottelu oli valmis: ottelu, jonka tarina ulottuu noin kahden ja puolen vuoden ajalle. Kaksikkohan oli jo kohdannut WM XI:n päämestaruusottelussa, mutta tässä oli nyt selvästi enemmän tarinaa takana. Ja lisäksi tämä oli No Holds Barred -ottelu.. ja kaiken tämän takia tämä oli selkeästi kaksikon WM-kohtaamista parempi. Oli sekin ottelu siis oikein hyvä, mutta tämä oli loistava ottelu, erinomainen. Ehdottomasti vuoden 1996 parhaimmistoon kuuluvaa. Johtuen ehkä siitä, että tähän aikaan No DQ-ottelu olivat varsinkin WWF:ssä äärimäisen harvinaista herkkua, rakenneltiin nuo ottelut sitten aina tosi hienoiksi. Survivor Seriesin Bret vs. Diesel oli todella hieno, ja niin oli tämäkin. Tässä nähtiin oikea sekoitus painia, hardcorea ja kovia spotteja, joita oikeasti myytiin jopa hienosti (vrt. WCW:n SuperBrawlin opener). Ehdoton lempispottini (joka tietenkin joidenkin mielestä voi olla hyvän maun rajoilla), joka kuvaa nimen omaan että ksyeessä on vuosi 1996, oli kun Diesel varasti eturivissä estuneen painijalegenda Mad Dog Vachonin proteesijalan ja yritti lyödä tällä Michaelsia, mutta Michaels väisti iskun ja löi itse jalalla Dieseliä. Tämä oli siis myös Dieselin viimeinen ppv-esiintyminen WWF:n leivissä vuoteen 2002 asti.. Ja ei se viimeinen esiintyminen paljon parempi olisi voinut olla.
****½

Main Event kyllä siis täytti aikalailla kaikki odotukset (ei se nyt siis täydellinen ollut, eikä edes vuoden paras ottelu, mutta todella hieno silti), mutta muuten ei tässä tapahtumassa kauheasti mitään erikoista ollut. Vaderin ja Ramonin perusvarmalla painilla oteltu hyvä ottelu, mukava opener, siedettävä joukkuemestaruusottelu ja Warrior-turhuutta. Ok tapahtuma, mutta tosiaan ei kovin korkealla arvostelussani yllä, koska ei pelkkä ME tapahtumaa pelasta. Kokonaismauksi kun jäi kuitenkin hieman vaisu fiilis, ja esim. edellinen IYH niukasti voittaa tämän.

1. WWF WrestleMania XII - Hieno
----------------
2. WWF Royal Rumble - Ok
3. WWF In Your House 6 (Rage In The Cage) - Ok
4. WWF In Your House 7: Good Friends, Better Enemies - Ok
----------------
5. WCW SuperBrawl VI - Kehno
6. WCW Uncensored - Kehno

Seuraavaksi sitten taas WCW:tä, vuorossa Slamboree 1996.

Avatar
Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Su 28.06.2009 21:50

Taas kun löytyi aikaa niin päätin sitten jatkaa tätä projektia :) Vuorossa nyt taas WCW:tä.

SLAMBOREE 1996

Selostajina jälleen Dusty, Tony ja totta kai Bobby <3 Joka ppv'ssä tämä kolmikko rupeaa kuulostamaan mielestäni paremmalta. Slamboreen aikaan WCW oli jo noussut jälleen tasoihin/ohi sodassa WWF:n kanssa, vaikka tätä ppv'tä katsellessa monesti saattoi ihmetellä syitä siihen. Slamboreen pääideanahan oli WCW:n perinteinen Battle Bowl -turnaus: 32 painijaa arvotaan ensin satunnaisesti joukkueisiin ja sen jälkeen joukkueina satunnaisesti toisia joukkueita vastaan. Voittavien joukkueiden jäsenet pääsevät suureen Battle Bowl -turnaukseen (tänä vuonna vain 4 parasta joukkuetta), jonka voittajalle vuonna '96 oli tarjolla Lord of the Ring -titteli (ai miten niin King of the Ring -rip off? :o puhumattakaan siitä kirjasta) ja WCW WHW-mestaruusottelu. Joukkueparien ja vastustajien satunnaisuus oli tietenkin täyttä kayfabea, kuten tapahtuman ottelut varsin hyvin osoittavat.

Versiossa oli mukana myös Main Event -ottelu (vrt. WWF:n Free For All), jossa Jimmy Hartin manageroiman Sharkin (WWF:ssä Earthquake) ja Maxx kohtasivat American Malesit, eli Scotty Riggsin ja Marcus Alexander Bagwellin (kyllä, juuri SE Bagwell). Ottelusta ei ole mitään varsinaista sanottavaa, kun sillä ei ollut kestoa nimeksikään. American Malesit taisivat voittaa, oli pakko spoilata edes voittaja kun ei siitä muuta tosiaan irronnut infoksi. Niin ja tuo joukkueottelu EI siis kuulunut tähän Battle Bowl -turnaukseen.

Animal & Booker T vs. Hawk & Lex Luger (c) (c) - Battle Bowl First Round Match
Heti oikein malliesimerkki siitä, kuinka satunnaisesti joukkueita ja ottelupareja ei todellakaan arvottu. Ei sillä, että oikeasti tuommoista odottaisin tai vaatisinkaan (bookatut päätökset ovat usein paljon järkevämpiä), mutta tähän turnaukseen uskoisin oikeasti randomanvalintojenkin sopineen paremmin kuin typerät bookkauspäätökset. Luger oli siis edelleen sekä TV-mestari että joukkuemestari (Stingin kanssa). Animal ja Hawk tietenkin edelleenkin Road Warriors -joukkueena normaaliolosuhteissa, ja lisäksi LOD:n, Sting & Lugerin ja Harlem Heatin (johon siis Booker T kuului) kuvio oli edelleen kesken.. Eli kaikki osallistujat olivat toisiinsa jotenkin kytköksissä. Itse ottelusta ei ole kyllä paljon mitään kerrottavaa. Aika tylsää brawlausta ilman mitään erikoisia hetkiä, typerä lopetus ja aikaakaan ei kummoisesti. Ei kamala ottelu, mutta antoi hyvän näytöksen siitä, mitä tuleman pitää kun yhteen tapahtumaan ängetään viitisentoista ottelua. Tämä oli muuten Road Warriorsien viimeinen esiintyminen WCW:n ppv'issä joukkueena.


Public Enemy vs. The Taskmaster w/ Jimmy Hart & Chris Benoit - Battle Bowl First Round Match
Public Enemy oli siis Johnny Grungen ja Rocco Rockin muodostama joukkue, joka sattumalta pääsi ottelemaan samassa joukkueessa tässä turnauksessakin. Dungeon of Doomilla (jonka johtaja Taskmaster oli) ja Four Horsemenilla (johon Benoit kuului) oli ollu taas erinäisiä ongelmia jo pitkään. Tämäkin ottelu oli aikamoisen lyhyt, mutta sentään viihdyttävämpi kuin avausottelu. Loppu oli jopa yllättävänkin hyvä (pöytäspotti!) jos ei oteta huomioon, että tuomari taisi unohtaa ottelun aikana ettei tämä (poiketen normaaleista Public Enemyn otteluista) ollut No DQ Match. Tämän ottelun jälkipuintina alkoi samalla yksi kuuluisimmista (lähinnä kulissien takana tapahtuvien asioiden takia) feudeista.
**

Sgt. Craig Pittman w/ Teddy Long & Scott Steiner vs. The Booty Man w/ Booty Babe & Rick Steiner - Battle Bowl First Round Match
Ja taas joukkuekaverukset vastakkain (Steinerit siis). Siinä missä Road Warriorsit lähtivät WCW:stä, Steiner Brothersit puolestaan palasivat.. Ja täytyy myöntää, että tämä muutos joukkuedivisioonassa oli vain parempaan suuntaan. Tässäkin ottelussa Steinerien välinen kohtaaminen oli ottelun parasta antia ehdottomasti. Taaskin, kuten kaikissa näissä otteluissa, suurin ongelma oli ajan puute. Toisaalta myöskään Booty Man ja Craig Pittman eivät kummemmin vakuuttaneet (milloinpa Beefcake olisi kauheasti vakuuttanutkaan?) Ei tosiaan kummoinen ottelu tämäkään, mutta jälleen ihan ok tämän turnauksen otteluksi.
**

Blue Bloods (Lord Steven Regal & Squire Dave Taylor) w/ Jeeves vs. Jim Duggan & V.K. Wallstreet - Battle Bowl First Round Match
Alunperin Lord Steven Regalin parina piti olla Belfast Bruiser, mutta storylinessä miehen vaihtaminen Tayloriin oli selitetty jollain Blue Bloodsien hyökkäyksellä, oikeasti Finlay poistui WCW:n esiintymisistä joidenkin backstagejuttujen takia, jotka olin jo unohtanut. V.K. Wallstreetin monet tietävät paremmin ehkäpä Mike Rotundana tai IRS:nä.. Miehen parhaat vuodet olivat kyllä selvästi jo menneet ohi. Sama ongelma myös Dugganilla (jos hänellä niitä parhaita vuosia yleensä olikaan), eivätkä Regal ja Taylorkaan mitään vetreitä junioreita enää olleet. En tiedä johtuiko ottelijoiden iästä, Dugganista, buukkauksesta, ajasta vai mistä mutta kömpelöin ottelu tässä turnauksessa tähän mennessä.
*

Dick Slater w/ Col. Rob Parker & Earl Robert Eaton w/ Jeeves vs. Alex Wright & Disco Inferno - Battle Bowl First Round Match
Oletteko muuten jo tässä vaiheessa huomanneet, kuinka tähän mennessä kaikki päämestaruusottelusta (joka siis tämän turnauksen voittajan pääpalkinto on) taistelevat nimet ovat enintäänkin midcard-tyyppejä.. Tietenkin joistain (Benoit, Booker T, Luger) myöhemmin tuli todellakin suurta, mutta tähän aikaan he olivat buukkauksessa kyllä aika alhaalla.. Ja tämä trendi tulee jatkumaan koko turnauksen ajan. Itse otteluun: parhaiten siitä tulee mieleen Disco Infernon tanssiesitys ennen ottelua, ja se ei todellakaan kerro mitään Infernon tanssitaidoista (vaikka Infernon gimmick upea olikin). Taas hyvin kömpelö ja lyhyt ottelu ilman mitään kunnon pointtia. Lopetuksesta ei mitään muistikuvaa enää, mutta tuskin mitään erikoista.
*

Diamond Dallas Page & Barbarian vs. Hugh Morrus & Meng - Battle Bowl First Round Match
DDP oli siis edellisessä WCW:n ppv'ssä hävittyään menettänyt roster-paikkansa, mutta erinäisten kikkailujen takia mies painikin jo jälleen tässä ppv'ssä (eli ei edes missannut yhtään ppv'tä).. Kolminkertainen hurraa-huuto WCW:n viisaalle buukkaukselle! Tässä ottelussa saimme myös nähdä jälleen vakituisen joukkueen jäsenten kohtaamisen (Faces of Fearin Barbarian ja Meng). Tämä oli taas turnauksen parempaa puoliskoa. Neljä miestä, joista varsinkaan DDP, Meng ja Morrus eivät olleet ollenkaan kehnompia brawlereita ja oikeiden vastustajien kanssa Barbariankin pystyi ihan siedettävään menoon. Ihan kelvollinen 'hard hitting match' siis (josta kyllä mitään psykologiaa on ihan turha etsiä), jonka ongelma oli jälleen kerran - ottelun pituus. Lopetus ihan ovela.
**

Big Bubba & Stevie Ray vs. Fire & Ice (Scott Norton & Ice Train) - Battle Bowl First Round Match
Big Bubba oli WWF:ssä Big Bossmanina tutuksi tullut mies, jolla oli myös (WWF:n takia lähinnä) suuria ongelmia saada itselleen vakituista gimmickiä tai painijanimeä. Big Bubba oli vähän aikaa sitten kääntynyt heeliksi ja oli gimmickiltään nyt varsin epäilyttävän oloinen moottoripyöräilijä. Stevie Ray kuului siis Harlem Heattiin veljensä Bookerin kanssa ja Fire & Ice oli jokin uusi, satunnainen joukkue. Tässäkin ottelussa oli neljä brawleria, joista kuitenkin Big Bubba hävisi taidoiltaan kaikille ja muutenkaan buukkaus tai osanottajien kyvyt (ei mitään Stevietä tai Nortonia vastaan, kylläkään) eivät yltäneet millään tavalla edellisen tasolle. Selkeästi äskeistä kömpelömpi ottelu, eikä tällä ollut myöskään edes sitä aikaa mitä äskeisellä.
*

Arn Anderson & Eddie Guerrero vs. Ric Flair w/ Miss Elizabeth & Woman & Randy Savage - Battle Bowl First Round Match
Ja näin olimme päässeet turnauksen ensimmäisen kierroksen viimeiseen, ja samalla myös selkeästi parhaaseen otteluun. Jos tämä ottelu olisi saanut n. 15 minuuttia aikaa ja parit olisivat olleet Guerrero & Savage vs. The Horsemen, olisi tämä voinut olla klassikko. Nyt aikaa oli alle 5 minuuttia ja käynnissä oli joukkuepari Savagen ja Flairin (turnauksen ainoat oikeat ME-pelurit) raju feud. Lisäksi tietenkin Flairin Four Horsemen-kaveri Arn oli juuri tässä ottelussa mukana. Tästä kaikesta huolimatta, pystyi tämä nelikko silti järkevästi organisoituun (siis siltä osin kuin koko kuvion sekava buukkaus antoi mahdollisuuksia) otteluun, jossa nähtiin parempia painiotteita ja parempaa myymistä kuin yhdessäkään aikaisemmassa ottelussa. Lopetus oli tavallaan äärimmäisen typerä, tavallaan taas kuvion kannalta oikein järkevä. Eddie esiintyi tässä selvästi edukseen. Aikalailla niin hyvä ottelu kuin annetuilla aineksilla (sekava buukkaus ja olematon aika) pystyy saamaan.
**½

Tässä välissä taidettiin nähdä Gene Okerlund arpomassa toisen kierroksen ottelupareja nuorten tyttöjen (jotka näyttivät kiinnostavan likaista Scheme Geneä selvästi ottelupareja enemmän) kanssa. Koska yksi otteluista päättyi tasapeliin, saa yksi joukkueista pääsylipun suoraan turnauksen päättävään Battle Royaliin. Tämä joukkue on Fire & Ice. Jihuu?

Dean Malenko (c) vs. Brad Armstrong - WCW Cruiserweight Championship
Tässä välissä yksi ottelu, joka ei kuulu turnaukseen, ja taso kohoaa heti. Syynä voinee tietenkin olla, että nyt aikaakin löytyi hieman enemmän. Cruiserweight-vyö oli siis tehnyt WCW-debyyttinsä vain vähän ennen Slamboreetä (toki WCW:llä oli ollut joskuis muinashistoriassa, eli '90-luvun alussa Light Heavyweight -vyö, jonka viimeinen kantaja muuten oli Brad Armstrong) ja nyt sitä puolustettiin ensimmäistä kertaa ppv'ssä. Cruiserweight-divisioona oli tässä vaiheessa vasta kehittymässä, mutta siitä tuli myöhemmin suuri WCW:n valttikortti, kun Rey Mysterion, Chris Jerichon jne. jne. kaltaiset nimet liittyivät siihen. Tässäkin ottelussa mestarina oli jo taidokas Dean Malenko, eikä Armstrongkaan susi kehässä ollut. Ottelussa oli hyvä (tai no, helppo kuin mikä mutta tässä ottelussa hyvin toteutettu) tarina - Malenko teloi koko ottelun ajan yhtä Armstrongin ruumiinosaa ja tämä myi sitä. Lopetuskin ottelulle oli varsin tyylikäs. Kaikin puolin oikein mallikas ottelu, mutta tämä oli vasta alkumakua siitä, mitä tulevaisuudessa CW-divisioona tarjoaisi WCW:ssä.
***

Dick Slater w/ Col. Rob Parker & Earl Robert Eaton w/ Jeeves vs. Jim Duggan & V.K. Wallstreet - Battle Bowl Second Round Match
Ja takaisin Battle Bowlin pariin. Tämän ottelun voittajat pääsevät siis myös niin ikään Battle Royaliin, jossa joukkueita ei sitten enää tunneta. Earl Robert Eaton oli siis myös osa Blue Bloods -tiimiä, taisin unohtaa mainita ensimmäisen kierroksen aikana. Ottelun taso ei noussut yhtään Dugganin ja Wallstreetin ensimmäisen kierroksen ottelusta (ehkä syynä oli se, ettei kukaan painijoista todellakaan herättänyt erityistä mielenkiintoa yleisössä.. harmi, koska Wallstreet kyllä hoiti gimmickinsä - rikas likainen paskiainen - varsin näppärästi). Kömpelö, lyhyt, mitäänsanomaton ja täysin unohdettava ottelu. Ei siis taaskaan hirvittävä, mutta ei tarjonnut mitään, miksi koko ottelua ajattelisin toisen kerran jos en tätä arvostelua kirjottaisi.
*

Tässä välissä olisi pitänyt olla Public Enemyn ja Flair & Savagen ottelu, mutta koska Flairin ja Savagen ensimmäisen ottelun jälkimainingit päättyivät siihen, että Arn ja Flair pieksivät Eddien ja Savagen maanrakoon, oletettiin Flairin saapuvan yksin otteluun. Sen sijaan kesken Flairin entrancen Savage hyökkäsikin tämän kimppuun, ja kaksikko tappeli tiensä backstagelle: näinpä Flair & Savage eivät koskaan selviytyneet edes kehään asti ja Public Enemy pääsi myös suoraan Battle Royaliin, jee. Näin saatiin turnauksesta pois siis sen ainoat kunnolla vakavasti otettavat painijat.

Diamond Dallas Page & Barbarian vs. The Booty Man w/ Booty Babe & Rick Steiner - Battle Bowl Second Round Match
Battle Bowlin toisella kierroksella nähtiin siis vain kaksi ottelua, eikä tämä nyt kehuttavasti sitä ensimmäistä parempi ollut. Painijoista kylläkin oikeastaan kaikki olivat varmaan edellisen ottelun painijoita overimpia (DDP alkamassa saada suurta pushiaan, Booty Man aina ikuinen vahva midcard, Steiner juuri palanneessa legendaarisessa joukkueessa ja Barbarian.. noh, Barbarian). Lisäksi varsinkin Rickillä ja DDP:llä kyllä löytyi taitoakin, mutta ei tässä nyt paljoa mainittavaa tosiaan ollut. Ihan kelvollista ja katseltavaa brawlausta, mutta on kyllä ihan onni että suurin osa näistä Battle Bowl -otteluista olikin niin lyhyitä, vaikka siitä olen koko ajan purnannut. Loppujen lopuksi olisin tosissani tahtonut paljon lisää aikaa vain yhdelle otteluista (Arn & Eddie vs. Flair & Savage).. Tämä tuskin olisi kummoisesti kymmenellä lisäminuutillakaan kohentunut.


Konan (c) vs. Jushin Thunder Liger - WCW United States Heavyweight Championship
Ja taas välissä yksi mestaruusottelu. Tältä ottelulta odotin oikeastaan todella paljonkin, koska Konan pystyi Uncensoredissa oikein mukavaan otteluun Eddien kanssa, ja Liger puolestaan oli ja on näkemäni, sekä ennen kaikkea KUULEMANI perusteella upea kehässä. Siihen nähden ottelu oli ehkä jopa pienoinen pettymys, vaikka oikein mukava US-mestaruuskohtaaminen olikin. Ehkä tosiaan odotin hiukan liikojakin, mutta näin jälkikäteen mietittynä ei tätä missään tapauksessa voi moittiakaan. Konanin US-mestaruuskausi oli sen hyvin kehnon OMG-ottelun jälkeen siis lähtenyt ppv'iden ottelutasoissa selkeään nousuun, vaikka OMG onkin vuoden '96-ppv'issä ollut tähän menessä ainut USA:lainen (..tai afrikkalainen ;)) US-mestaruudesta ppv'issä otteleva painija. Ottelusta en muista kauheasti yksityiskohtia kerrottavaksi, mutta kumpikin kaksikosta hoiti siis oman osuutensa kunnialla. Ligeriä näkisi mielellään paljon enemmänkin, mutta ei koskaan jaksa etsiä. Se maski on niin tyylikäs.
***

8 Man Battle Royal (Scott Norton, Ice Train, Dick Slater, Earl Robert Eaton, Rocco Rock, Johnny Grunge, Diamond Dallas Page, Barbarian) - WCW World Heavyweight Championship Title Shot
Ja sitten se hetki, jota oli suuresti odotettu! Kahdeksan midcard-painijaa, joista seitsemän pyörii aktiivisesti joukkuekuvioissa, ottelee WCW WHW-mestaruusottelusta! Joku tässä kuviossa kusee pahasti.. Sehän tietenkin on se, että seuraavassa Nitrossa paljastui, että ottelun epäselvyyksien (voittaja olisi eliminoitu, mutta tuomarit eivät huomanneet tätä) takia voittaja ei saakaan seuraavassa ppv'ssä mestaruusottelua! Tästä herää sitten upea kysymys: kannattiko suurin osa yhdestä ppv'stä käyttää sitten täysin turhaan, yleisön lähestulkoon tappavaan midcardilaisten välisiin random-otteluihin, jos koko hommalla ei oikeasti lopulta ollut edes mitään pointtia? Ainiin, paitsi että saihan voittaja upean Lord of the Ring -sormuksen. Kenenkään tarvitsee tuskin kysyä, miksi tämä oli viimeinen kerta kun Battle Bowl -turnaus nähtiin WCW:ssä. Itse Battle Royal taas oli äärimmäisen perinteinen tylsähkö Battle Royal: ei mitään painiksi kunnolla kutsuttavaa, ei mitään jännittäviä kohtaamisia (mitä semmoisia näillä ottelijoilla olisikaan saatu aikaan?), ei jännää lopetusta. Ei nyt siis mitenkään hirveä ottelu (tietyllä tavalla Battle Royaleita jaksaa aina katsoa), mutta täysin mitäänsanomaton kyllä silti.
**

The Giant (c) w/ Jimmy Hart vs. Sting (c) w/ Lex Luger (c) - WCW World Heavyweight Championship
Sitten tapahtuman OIKEA Main Event. The Giant oli siis jossain Uncensoredin ja Slamboreen välillä vienyt päämestaruuden Ric Flairilta, jos Flairin mestaruudenmenetys ei ollut tähän mennessä raporttia jo selväksi. Giantin ensimmäiseksi ppv-haastajaksi asettui puolestaan Sting, joka oli siis samalla edelleen joukkuemestari Lex Lugerin kanssa. Tähän aikaan Stinger oli vielä 13 vuotta nuorempi kuin nyt ja se todellakin näkyi: Stingillä oli vielä liikettä, kehätaitoja ja ennen kaikkea kykyä saada isoistakin painijoista, joilla on edes jotain lahjoja, irti viihdyttäviä otteluita. Toki asiaa auttoi sekin, että yleisö heräsi (lopultakin) kunnolla tämän ottelun alkaessa, ja tässä koko ottelussa vallitsi semmoinen hyvä meininki, mutta kyllä tämä todellakin paljon ppv'stä pelasti. Ei tämä siis mikään klassikko ollut, eikä oikeastaan kahta muuta mestaruusottelua parempikaan (lähinnä ehkä sen takia ettei tällekään kauheasti aikaa riittänyt.. [pikkaisen reilu 10 minuuttia on aika vähän ppv'n ME:lle]). Lisäksi mm. ottelun lopetukseen kuului epämääräistä sekoilua Hartin ja heelin sekä facen rajamailla pyörineen Lugerin välillä, mikä myös söi intoa ottelulta. Tämän ottelun suurin hyvä puoli olikin se, että juuri hyvän tunnelman ja mukavan painin yhteisvaikutuksena tämä jätti kuitenkin muuten varsin kehnosta ppv'stä ihan ok:n maun suuhun ja lähetti monet katsojatkin tyytyväisenä kotiin. Juuri tämmöisten otteluiden takia vanhempaa Stingiä ei voinut olla markittamatta: hänellä kyllä todella taitoja riitti, kun niitä tarvittiin.
***

WCW:n vuoden 1996 Slamboreehen kuului siis yhteensä 14 ottelua + yksi, joka ei koskaan ehtinyt alkaa. Ehkäpä tätä ppv'tä bookatessa WCW päätti kokeilla, jospa viisaus siitä kuinka laatu korvaa määrän, olisi väärässä. No, väärässä tuo lausahdus ei todellakaan ole: lopputuloksena oli aikalailla samanlainen sekoilu kuin WrestleMania IV:ssä sillä erotuksella että ottelijat olivat ME/UM-nimien sijaan lähinnä erinäisiä midcard-kavereita ja että turnauksen panoksena ei ollut päämestaruutta vaan.. ei oikeastaan yhtään mitään. Turnauksen ulkopuoliset ottelut olivatkin sitten selvästi tapahtuman parasta antia, ja ne pelastivat ppv'n surkeudelta ja nostivat sen myös samalla Uncensoredin ohi. Kehno ppv siis selvästi, mutta onneksi tämän jälkeen WCW:n ppv'issä alkoi vihdoin parempi suunta. Sitä ennen kuitenkin WWF:n In Your House 8: Beware of Dog.. Arvostelu tulee joskus.

1. WWF WrestleMania XII - Hieno
----------------
2. WWF Royal Rumble - Ok
3. WWF In Your House 6 (Rage In The Cage) - Ok
4. WWF In Your House 7: Good Friends, Better Enemies - Ok
----------------
5. WCW SuperBrawl VI - Kehno
6. WCW Slamboree - Kehno
7. WCW Uncensored - Kehno

Avatar
What
Viestit: 3066
Liittynyt: To 20.07.2006 13:07
Paikkakunta: Rivers Mouth

Viesti Kirjoittaja What » Ti 07.07.2009 08:45

Minulla oli tosiaan viime vuonna useamman kuukauden mittainen tauko wrestlingin seuraamisesta, joka johtui nettiyhteysongelmista. Vaikka kaikki oleellinen on tullutkin viime vuodelta nähtyä, niin kyllähän niissä kokonaisissa PPV:issä se oma taikansa on. Koska tässä nyt olen kipeänä enkä oikein muuta kykene tekemään kuin olemaan koneella, päätin ilostuttaa teitä PPV-arvostelulla.

WWE - Night Of Champions 2008
Sunnuntai, 29.kesäkuuta
American Airlanes Center, Dallas, Texas


WWE Tag Team Championship Match
John Morrison&The Miz (c) VS. Finlay&Hornswoggle

Mistähän tällainenkin ottelu oli PPV:hen keksitty? Helpostihan tämän voisi suoralta kädeltä tyrmätä wrestlecrapiksi, mutta en sitä kuitenkaan tee. Matsihan oli välillä varsin viihdyttävä, ja etenkin liveyleisölle varmasti melkoinen elämys. Finlay on aina upeaa katsottavaa ja Hornswogglen osuudet olivat hauskoja, joskin oli äärimmäisen typerää, että häntä bookattiin lähes tasavertaisena ottelijana Mizin ja Morrisonin rinnalla. Kiva viihdepläjäys alkuun, mutta ei todellakaan mikään paras mahdollinen opener.
Selostus: Jim Ross&Mick Foley
Kesto: 8:49
Arvosana: **


United States Championship Match
Chavo Guerrero w./Bam Neely VS. Matt Hardy (c)

Ei missään nimessä huono ottelu, mutta potentiaalia Matilla ja Chavitolla olisi toki ollut paljon parempaankin. Ottelussa oli ihan toimiva tarina, jossa Chavo keskittyi läpi matsin Matin loukkaantuneeseen jalkaan, eikä tätä unohdettu missään vaiheessa. Mitä tämä matsi sitten tarjosi: muutaman perussidonnan Chavolta sekä kummankin miehen signature-liikkeet. Matsi myös loppui tönkösti kuin seinään, juuri siinä vaiheessa kun se alkoi kiinnostamaan, niin sitten kello jo soikin. Mattiin kuumana ollut yleisö, Chaviton sidonnat ja parit heitot nostivat tämän marginaalisesti openeria paremmaksi cläshiksi.
Selostus: Jim Ross&Mick Foley
Kesto: 9:22
Arvosana: **+


ECW Championship Match
The Big Show VS. Mark Henry VS. Kane (c)

Uijjuijui miten seksikäs ottelu jo paperilla. Vincen fetissien tyydytystä puhtaimmillaan. Pakko vielä mainita, että olipas Big Show solakassa kunnossa vielä vuosi sitten, 20-30kg tullut lisää ihan huomaamatta. Niin ottelu oli hidasta ja ajoittain todella tönkköä menoa, eikä asiaa auttanut tippaakaan se, että kolmikon atleettisin mies makasi suurimman osan ajasta kehän ulkopuolella. (päätelkää itse kenestä puhun ;)) Myös pahamaineisia botcheja nähtiin kehässä kuin selostamon puolellakin. Go Adamle go! Positiivista tässä ottelussa oli lopetus, hyvin harvoin Big Show'ta lennätetään Superplexillä yläköydeltä. Tämä tarjosi muutaman komean powerliikkeen ja kuulin lopetuksen. Ei mitään muuta.
Selostus: Mike Adamle&(The) Tazz
Kesto: 8:19
Arvosana: * 1/2


World Tag Team Championship Match
Cody Rhodes&Hardcore Holly(c) VS. Ted DiBiase&?????

DiBiase oli tehnyt debyyttinsä RAW:ssa joitain viikkoja aikaisemmin ja vannoi etsivänsä itselleen partnerin sekä voittavansa ensimmäisessä ottelussaan tagmestaruuden. Tämä koko "ottelu" oli yhtä isoa swerveä, joka ei tietenkään näin jälkikäteen paljoa sykähdyttänyt. Livenä katsottuna varmasti olisi aiheuttanut erilaista reaktiota. Painia tässä ei nähty nimeksikään, mutta bookkaus oli tosiaan vähintäänkin mielenkiintoista. Kyllä sillä yhden tähden ansaitsee.
Selostus: Michael Cole&Jerry Lawler
Kesto: 1:33
Arvosana: *


Intercontinental Championship Match
Chris Jericho (c) VS. Kofi Kingston

Jericho oli juuri tehnyt lopullisen heelturninsa Shawn Michaelsin kustannuksella ja ennen matsia pitämässään promossa julisti "save us:in" olevan menneisyyttä, sillä tästä hetkestä lähtien hän aikoo pelastaa vain ja ainoastaan itsensä. Lisäsuolana tässä oli vielä se, että Kofi oli yllätysvastustaja, jota ei oltu aikaisemmin julistettu. Tässä nähtiin toistaiseksi illan paras ottelu. Vauhtia riitti, komeita liikkeitä etenkin Kofilta, Jericho keskittyi lähinnä murjomiseen mikä tietysti oli tarinankerronnan kannalta oikea ratkaisu. Uskottavia false finishejä nähtiin ja sitten kun se lopetus tuli, niin se pääsi yllättämään. Oikein kiva midcard-matsi ja
Spoiler: näytä
loistava tapa saada tuo riippakivi pois Jerichon lanteilta.
Selostus: Michael Cole&Jerry Lawler
Kesto: 11:01
Arvosana: ***+


Women's Championship Match
Mickie James (c) VS. Katie Lea Burchill w./Paul Burchill

Hyvän IC-tittelimatsin tämä akkojen kohtaaminen tuntui pakkopullalta. Onneksi tämä kuitenkin yllätti olemalla varsin hyvä ottelu. Verrattain intensiivistä menoa, hyvää myymistä Mickieltä ja Katie Lean Armbarille markkasin, oli nimittäin brutaalin näköinen. Venyvät nivelet tuolla Mickiellä. Kaiken kaikkiaan hyvä naisten matsi, tylsää ei tullut ja lopetuskin oli varsin mainio.
Selostus: Michael Cole&Jerry Lawler
Kesto: 7:18
Arvosana: **+


World Heavyweight Championship Match
Edge (c) VS. Batista

Edge/Batista oli etenkin tähän aikaan äärimmäisen kulutettu taistelupari, eivätkä he koskaan olleet saaneet aikaiseksi mitään muistettavia otteluita. Tämän ennakkoluulon kanssa lähdin matsia katsomaan ja alkuminuutit antoivat tälle olettamukselle vain vahvistusta. Sitten alkoi tapahtua. Elukka näytti eksoottisimpia liikkeitä, kuten Jackhammer ja Black Hole Slamia ja Edgen habitus oli sitä luokkaa, että hänellä ei olisi mitään toivoa poistua mestarina. Sitten peliin tulivat kehätolppa ja selostuspöytä, jotka väliaikaisesti käänsivät ottelun kulun mestarin hyväksi. Tämän jälkeen ottelu alkoi kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän ja yleisökin alkoi syttymään. Kunnes Vickie Guerrero&co raahasivat ruhonsa ringsidelle. Tästä ratkaisusta en tietenkään painipuritanistina tykännyt, mutta kyllä se ihan hyvää viihdettä tuotti ja Vickiekin otti bumppia. Hyvä matsi, mutta olisi ollut vielä parempi ilman runinejä.
Selostus: Jim Ross&Mick Foley
Kesto: 16:49
Arvosana: *** 1/2


WWE Championship Match
John Cena VS. Triple H (c)

Muistan katsoneeni vielä edellisen RAW:n, jossa Johnny piti "until you beat me, you're nuthin'"-promonsa. Matsin build upista siis tykkäsin todella paljon. Tässä taisteltiin paremmuudesta, kumpi on tällä hetkellä WWE:n kirkkain tähti. Lisäksi HHH toi matsin rakentelussa useasti esille sen, että WrestleMania-tappio Cenalle kaksi vuotta sitten on kalvanut hänen mieltään taukoamatta siitä päivästä lähtien. Näistä herkullisista asemista siis lähdettiin Dallasin American Airlanes Centeriin.

Ottelu alkoi hitaasti tunnustellen ja Haitchin "outwrestlatessa" Cenan. Höh. Tässä annettiin katsojan ymmärtää, että HHH on joku tekniikkapainijumala ja Cena katutappelija. Tupla-höh. No, kyllä se paremmaksi muuttui, kun kumpikin pääsi hyödyntämään ydinosaamistaan, eli brawlausta. Yleisö tykkäsi ja voittajaa tässä oli hankala mennä arvaamaan, nämä kaksi miestä kun eivät työkseen paljon jobbaile. Kokonaisuudessaan todella kova matsi. Plussaa tulee Johnnyn selittämättömästä pakkomielteestä saada 5-Knucke Shuffle perille ja jännittävästä lopputaistelusta. Miinusta tönköstä siirtymistä finisher-sotaan. Hyvä matsi siis todellakin, yksi vuoden 2008 parhaista, mutta ei kuitenkaan paras.
Selostus: Michael Cole&Jerry Lawler
Kesto: 19:39
Arvosana: ****+


Kaksi hyvää matsia (Jericho/Kingston ja Edge/Batista) sekä yksi todella hyvä. (HHH/Cena) Välillä tuli sellainen fiilis että matsit mentiin "juosten kusemalla" läpi, koska aikaa piti jättää JBL:n promolle sekä HBK/Jericho-storylinen edistämiselle. Bookkauksessa myös tuntui, että osalle mestareista oli hätäisesti tempaistu vain jostain haastajat, että saadaan matsi PPV:hen. En välttämättä suosittele tämän ostamista DVD:nä tai edes sille polttamista, mutta kyllä tuo ME ainakin kannattaa katsoa, jos sen yksittäisenä matsina käsiinsä saa.

Matsien keskiarvo: 2,50 (eli keskivertoakin keskiverrompi PPV)

Seuraavaksi sitten käsittelyyn Great American Bash samalta vuodelta ja arvostelu tulee (todennäköisesti, mitään en lupaa) tuossa iltapäivän puolella.

Avatar
What
Viestit: 3066
Liittynyt: To 20.07.2006 13:07
Paikkakunta: Rivers Mouth

Viesti Kirjoittaja What » Ti 07.07.2009 13:27

WWE - Great American Bash 2008
Sunnuntai, 20. Heinäkuuta
Nassau Coliseum, New York City


4-Way Match For WWE Tag Team Championship
Jesse&Festus VS. Curt Hawkins&Zack Ryder VS. Finlay&Hornswoggle VS. John Morrison&The Miz (c)

Koko WWE:n tagdivisioona samassa matsissa. 8) Ja voiko Finlayta ja Hornswogglea nyt joukkueeksi kutsua? Ihan hyvä veto oli kyllä antaa PPV-matsi näille tyypeille, joita ei yleensä tapahtumissa nähdä. Näyttämisen halu heillä oli ainakin kova ja matsissakaan ei valittamista ollut. Finlayn ja Morrisonin kehäosuudet olivat oikein mukavaa katsottavaa, ja Wogglen rooli oli onneksi pieni. Missään vaiheessa matsi ei käynyt haukotuttavaksi, mikä onkin yksi elinehdoista näiden onnistumiselle. Lopputulos vaikutti aikanaan jonkin isomman jutun alulta, mutta eihän siitä sitten mitään tullut. Vaikka tuossa kehuinkin ottelua, niin eihän tämä todellakaan mikään erityisen hyvä ollut. Plussan puolelle kuitenkin jäi.
Selostus: Jim Ross&Mick Foley
Kesto: 9:07
Arvosana: **1/2


United States Championship Match
Matt Hardy (c) VS. Shelton Benjamin

En muistanut tämän ottelun olemassaoloa, enkä edes korttia tarkastanut ennen kuin pistin show'n pyörimään. Niinpä kuullessani Sheltyn upean tunnarin, taisi p**se nousta penkistä. Tästähän voi tulla todella hienoa. Hyvä ottelu tämä olikin, erityismaininta yleisölle joka oli jakaantunut Matti ja Shelty-faneihin, sekä JR:lle ja Mick Foleylle, jotka selostivat matsin todella upeasti. Välillä meno oli vauhdikasta, komeita vastaiskuja nähtiin ja niin edelleen. Hardy sai (kerrankin) iskettyä uskottavan näköisen Leg Dropin ja siitä alkanut matsin lopputaistelu olikin huima. Pätevä midcard-ottelu, vaikka miesten potentiaalin äärirajoilla ei liikuttukaan.
Selostus: Jim Ross&Mick Foley
Kesto: 9:35
Arvosana: ***


ECW Championship Match
Tommy Dreamer w./Colin Delaney VS. Mark Henry (c) w./Tony Atlas

:-& Tautini otti askeleen huonompaan suuntaan, kun näin Mark Henryn ja Tommy Dreamerin nousevan kehään. Ja Colin Delaney. Colin f'n Delaney. Hassu vekkuli, vieläkö joku muistaa hänet? Eipä tämä tarjonnut oikeastaan mitään, yleisön "boooring"-chantit olivat täysin oikeutettuja. Adamle muuten kutsui Splashia World's Strongest Slamiksi. Hieno suoritus, miten se pystyykään. Lopetus oli "ihan jännä" ja se nostikin hieman arvosanaa.
Selostus: Mike Adamle&Tazz
Kesto: 5:31
Arvosana: *


Singles Match
Chris Jericho VS. Shawn Michaels

Aijai wrestlingfanin unelmamatsi. Kaksi kaikkien aikojen top 10-painijaa vastakkain, niin väitän. Feudin miesten välillä varmasti kaikki muistavat, mutta tämän matsin "ydin" oli HBK:n vasen silmä, joka oli alunperinkin paskana ja sen ympärille koko matsi rakennettiin. Ja koska näin oli, niin tämä ei noussut klassiseksi Y2J/HBK viiden tähden matsiksi, vaan oli enemmänkin storylinen edistämistä tulevia kohtaamisia varten. Kyllä tässä siltikin painia nähtiin ja oli illan paras matsi. (ikävää sinänsä) Shawn bleidasi ehkä turhankin paljon, mutta shokkiarvoahan tällä ottelulla haettiin ja sitä saatiin. Ottelun viimeiset minuutit olivat jopa häiritsevää katsottavaa, tuomarin empailu päätöstensä kanssa pisti ihan vihaksi, mitä varmaan haettiinkin. Erittäin hyvä matsi, vaikka ei tosiaan normaalin ottelun kaavalla kulkenut.
Selostus: Michael Cole&Jerry Lawler
Kesto: 18:21
Arvosana: ***1/2


First Ever Divas Championship Match
Natalya VS. Michelle McCool

Joku viisas oli keksinyt, että naisille tarvitaan toinen mestaruusvyö. Tässä sitten kruunattin 1st ever Divas-mestari. Aika mitäänsanomaton matsi. Submission-fanina kyllä tykkäsin erilaisista sidonnoista, joita nähtiin matsissa paljon. Ongelmana vain oli se, että ne tehtiin puolivillaisesti ja myytiin huonosti.
Selostus: Jim Ross&Mick Foley
Kesto: 4:40
Arvosana: *-


World Heavyweight Championship Match
CM Punk (c) VS. Batista

'Straight Edge Superstar' voitti WHC-vyön RAW:ssa lunastaessaan MITB-salkun sen jälkeen kun Elukka oli pieksänyt paskat pihalle Edgestä. Eläin kuitenkin katsoi, että Punk "varasti" mestaruuden hänen nokkansa edestä, sillä Edge&co olivat kusettaneet häneltä tittelin aiemmin. Niinpä tämä perin outo ottelu sovittiin tapahtuvaksi GAB:issa. Punk VS. Batista kuulostaakin todella oudolta, miehet ovat NIIN erityylisiä painijoita. Tarina tässä kuitenkin oli toimiva: Punk käytti MMA-taktiikoitaan ja Elukka voimaansa. Komeita potkuja ja muutama hieno sidonta Punksterilta, ne olivat ottelun parasta antia. Lopetus oli aika käsittämätön, joka vain lisäsi olettamusta, että Punk on "tsägämestari."
Selostus: Michael Cole&Jerry Lawler
Kesto: 11:06
Arvosana: ***


New York City Parking Lot Brawl
John 'Bradshaw' Layfield VS. John Cena

Semi-mainevent oli ainakin gimmickiltään mielenkiintoinen. Milloinkahan viimeksi on tämälainen matsi PPV:ssä nähty? Yksi asia mikä mätti tässä oli todella outo päätös olla selostamatta ottelua suurimmilta osin. Vaikka Cole&King paskoja ovatkin, niin kyllä se tunnelma putoaa, kun selostus häviää. Oli tässä hurjiakin spotteja. Auton sytyttäminen tuleen ei ole koskaan hyvä idea, vaikka bensatankin tyhjentäisikin. Se ei vaan ole fiksua. Hyvää brawlia, leluja käytettiin mukavasti hyödyksi ja lopputaistelun tuominen areenalle oli mukava homma. Olisi muuten tullut paljon vihaisia kirjeitä faneilta, jotka ostivat lippunsa Johnny Boyn nähdäkseen. Loppuspotti ei mitenkään erityisen brutaalilta näyttänyt, mutta kyllähän se sitä loppujen lopuksi oli. Hyvä hardcore-mättö, mutta ei kyllä erityisen muistettavaksi sellaiseksi noussut.
Selostus: Oliko sitä?
Kesto: ~14 min.
Arvosana: ***+


WWE Championship Match
Triple H (c) VS. Edge

Paperilla täydellinen dream match. Kaksi supermenestynyttä supermiestä vastakkain ensimmäistä kertaa kirkkaiden valojen alla. Ainekset tässä tosiaan olivat suureen pääotteluun. Mutta ei. Hunter näytti alusta asti tympääntyneeltä, eikä mitään erikoista nähty. Siis ei tämä todellakaan yhtä hirveää shittiä ollut kuin viimeaikaiset HHH/Orton-kohtaamiset, mutta kova pettymys silti. Eikä se nyt pelkästään H:n vika ollut, ei Edgelläkään uransa paras ilta ollut. Finishersodan ja near fallien puuttuminen veivät fiilistä, puhumattakaan ihan käsittämättömistä runineistä. :roll: Keskivaiheilla tämä matsi piti otteessaan ja antoi odottaa eeppistä lopputaistelua. Koska se kuitenkin kusi, jäi tämä pettymykseksi.
Selostus: Jim Ross&Mick Foley
Kesto: 16:48
Arvosana: ***


Yhteenveto: Oli tämä parempi kuin tämänvuotinen Bash. Tasaista menoa. Opener, US Title, Punk/Batista, JBL/Cena sekä ME olivat kaikki "perushyviä" matseja, Y2J/HBK sitten jo "hyvä." Ikävä kyllä seassa olivat sitten Henryn ja Dreamerin sekä akkojen räpellykset, jotka veivät kokonaisuutta alaspäin. Ei yhtään neljän tähden matsia, mutta viisi kolmen tähden paikkeilla ollutta. Hieman outokin PPV siinä mielessä. DVD:nä tätä ei kannata ostaa. Jos verenhimo yllättää, niin kantsii latailla tuo Jericho/Michaels.

Matsien keskiarvo: 2,50 (hämmentävää)

Avatar
What
Viestit: 3066
Liittynyt: To 20.07.2006 13:07
Paikkakunta: Rivers Mouth

Viesti Kirjoittaja What » Ti 07.07.2009 22:53

Muistan katsoneeni tämän tapahtuman MAX:ilta viime syyskesällä. Muistikuvat olivat kuitenkin heikot, kortista en muistanut kuin kaksi pääottelua ja paljon ylistetty Edge/Undertaker oli pakko nähdä uudestaan. Kyseessähän on tietysti...

WWE - SummerSlam 2008
Sunnuntai, 17. Elokuuta
Conseco Fieldhouse, Indianapolis


Singles Match
Jeff Hardy VS. M.V.P.

Että tällainen opener. Eipä ollut mitään muistikuvaa tästä, eikä hajuakaan että miehet ovat joskus feudanneet. MVP oli mennyt kutsumaan Jeffiä "holtittomaksi" ja siitä se kaikki sitten lähti. Lumipallo pyörimään. Mukahauskat viisastelut vähemmälle ja itse matsiin. Hyvä opener. Yleisö oli tulikuuma, Jeffi h**vetin overi ja kunnon juhlafiilis päällä. Ottelusta jäi erityisesti mieleen MVP:n tekemä räjähtävä Belly-to-Belly Suplex, jonka voimasta Jeffi lensi köysiin ja laskeutui ikävän näköisesti kanveesiin. Drive-By Kick on muuten Montelin paras finisheri koskaan, miksi hitossa se piti vaihtaa takaisin laimeaan Playmakeriin? Hyvä suoritus kummaltakin, vaikka ei tämä kovin paljoa Smackdown-ottelusta parempi ollut. Kuuma yleisö ja parit onnistuneet spotit kuitenkin nostivat tämän helposti plussan puolelle.
Selostus: Jim Ross&Tazz
Kesto: 10:13
Arvosana: ***-


Intergender Tag Team Match (Intercontinental&Women's Title)
Mickie James&Kofi Kingston (c) VS. Santino Marella&Beth Phoenix

Tämä matsi oli "Adamle original." Niin tässä elettiin niitä eeppisiä viikkoja, kun Mike Adamle oli RAW:n GM, ja melkoisen impaktin hän tekikin bookkaamalla tämän blockbuster-matsin. Rajoja rikkovan ja käsittämättömän innovatiivisen konseptin, jossa kahta titteliä puolustettiin yhtäaikaisesti. Ei tämä huono matsi ollut, mutta oliko tätä nyt pakko Summerslamin kaltaiseen megatapahtumaan survoa? Koko nelikko hoiti oman ruutunsa hyvin ja Santino totutusti, yhtenäisine kulmakarvoineen ja kaikkineen, toimitti huumoria. Ihan kiva, mutta ei Summerslamin arvoinen matsi kuitenkaan.
Selostus: Michael Cole&Jerry Lawler
Kesto: 5:41
Arvosana: **+


Tässä välissä sitten nähtiin eeppinen segmentti. Shawn Michaelsin suuri ilmoitus. Se vei yhden matsin verran aikaa, mutta kaikki oli sen arvoista. En spoilaa, mutta eeppinen segmentti oli. :mrgreen:

ECW Championship Match
Matt Hardy VS. Mark Henry (c) w./Tony Atlas

Mitähän tämä nyt oli olevinaan. Olisivat jättäneet bookkaamatta, jos eivät mitään muuta keksineet. Hardy Boys reunion part XXXXVIII. Jee.
Selostus: Todd Grisham&Matt Striker
Kesto: 0:33
Arvosana: DUD


World Heavyweight Championship Match
CM Punk (c) VS. John 'Bradshaw' Layfield

Punkin aivan hirveän ensimmäisen mestaruuskauden toinen tittelipuolustus. Ensiksi Batista. Isokokoinen tyyliltään täysin erilainen powerhouse ja perään JBL, johon pätevät täysin samat sanat. Punk täydellisessä underdog-roolissa. Eipä ihme, että mestaruuskausi olikin aivan hirveä. Se bookkauksesta, matsina tämä ei huono ollut. Jälleen matsin edetessä tuotiin hienosti esille tuo miesten erilaisuus ja tarina piti otteessaan. Lisäksi myös Jiblalta nähtiin komeita liikkeitä, kuten Fallaway Slam kakkosköydeltä ja jopa pari erilaista Suplexin variaatiota. Sekä ne Lariatit<3. Niitä kaipaan. Viihdyttävää menoa tämä oli alusta loppuun, vaikka restholdeja liiaksi viljeltiinkin. Lopetus oli paljon parempi kuin GAB:issa.
Selostus: Michael Cole&Jerry Lawler
Kesto: 11:13
Arvosana: ***


World Heavyweight Championship Match
The Great Khali w./Ranjin Singh VS. Triple H (c)

MIKSI? Olisin toki ymmärtänyt Khalin ykköshaastajuuden, jos PPV olisi pidetty Intiassa, mutta toisaalta kyllähän se Indiana on aika pirun lähellä. Jollakin tapahtunut vain inhimillinen virhe. No, matsi oli tässä ja sitä faktaa en pystynyt muuttamaan ja olin vannonut katsovani PPV:n läpi, niin minkäs teet. Paini oli tönkköä, mutta matsissa oli oikein hyvä tarina ja yleisö kuumana "you can't wrestle"-chanttiensa kanssa. Rehellisesti sanottuna odotin vielä huonompaa. En vaan tajua minkä vuoksi tällainen totaalinen välipuolustus piti käydä Summerslamissa.
Selostus: Jim Ross&Tazz
Kesto: 9:20
Arvosana: **


Singles Match
Batista VS. John Cena

Lopultakin tämä alkoi tuntua Summerslamilta. Megaluokan kohtaaminen kyseessä, WWE:n kahden suurimman facen 1st time ever-matsi. Ja kaikki vain yhden iskun tähden. Surullista. Tämän ottelun monet muistavat, eivät tosin oikeista syistä. Nimittäin tämä oli juurikin se pahamaineinen matsi, jossa kumpikin loukkaantuivat. Cena mursi niskansa ja Batistan (jalkavamma?) uusiutui. Millään mittapuulla tätä ottelua ei voi huonoksi kutsua. Yleisö oli jopa kuumempi kuin tulevassa ME:ssä. Mikä tässä sitten oli heikkoa, oli psykologisen painin vähyys, tai eihän sitä ollut ollenkaan. Matsi aloitettiin suoraan signature-liikkeistä ja hikkaakin nopeammin siirryttiin finishereihin. Kaitpa sillä jotain ultimaalisen intensivisyyden tuntua haettiin ja tavallaan onnistuttiinkin. Ottelusta jäi erityisesti mieleen kaikkien aikojen komein F-U sekä se pahamaineinen Powerbomb. En sitten tiedä, jouduttiinko tätä lyhentämään Cenan loukkaantumisen vuoksi. Ehkäpä. Joka tapauksessa tämä oli upeaa massoihin uppoavaa mättöä, josta kyllä osasin nauttiakin. Eiköhän nämä miehet vielä jossain vaiheessa uudelleen kohtaa. Toivottavasti silloin nähdään enemmän psykologista painia ja vähemmän loukkaantumisia.
Selostus: Michael Cole&Jerry Lawler
Kesto: 13:42
Arvosana: ***1/2


Hell In A Cell Match
Edge VS. The Undertaker

Tämä on se matsi josta Summerslam 08 ja muistetaan ja ennen kaikkea tämä oli yksi koko vuoden parhaista otteluista WWE:ssä ja koko maailmassa. En ollut tosiaan nähnyt tämän kuin kerran MAX:ilta, joten uusintakatselu oli tosiaan paikallaan. Storyline oli myös rautainen: One Night Standissa Edge voitti Undertakerin upeassa TLC-matsissa ja Vickie Guerreron lisäämän stipulaation vuoksi Taker passitettiin "eläkkeelle." Asiat kuitenkin kääntyivät, kun Reuna meni pettämään vaimokettaan ihanaisen Alicia Foxin kanssa. Tämähän ei Vickien pirtaan sopinut, josta syystä GM teki päätöksen tuoda Undertaker takaisin ja Edgelle kostoksi tehdä tämä HIAC-matsi 'Slamiin. Mitenkäs Edge vastasi tähän? Sekoamalla. Ensiksi hän pieksi Mick Foleyn ikuisesti ulos WWE-kehistä, jonka jälkeen pieksi liittolaisensa Chavo Guerreron ja keikautti Vickien pyörätuolin nurin, luvaten viedä ämmän mukanaan helvettiin. Psyko-Edge oli kyllä parhautta.

Matsi toimitti. Edge veti psykoroolinsa äärimmäisen hyvin ja Undertaker on aina ollut parhaimmillaan näissä gimmick-matseissa. Paljon aseita, paljon kivuliaita spotteja. Pitkästä aikaa käytiin myös häkin ulkopuolella pistämässä hieman oheistavaraa palasiksi. Bleidaaminen puuttui, tähän matsiin se olisi tuonut lisäarvoa. Älkääkä käsittäkö väärin, mielestäni on typerää raapia naamansa verille, mutta tässä se olisi tuonut lisäarvoa matsille. Ei tämä paras HIAC välttämättä ollut, mutta ei kyllä kaukanakaan siitä. Tämän takia PPV:stä jäi hyvä maku suuhun ja vuotta 2008 hallinnut feudi sai arvoisensa päätöksen. Matsin jälkeiset tapahtumat olivat sitten yliteatraalista hölmöilyä, mutta eipä se nyt tähän arvosteluun vaikuta millään lailla.
Selostus: Jim Ross&Tazz
Kesto: 26:44
Arvosana: *****-


Yhteenveto: Main event pelasti paljon, sillä muutoin tämä oli Summerslamiksi todella vaisua menoa. Intergender tag oli ihan hauska, mutta ei kyllä sopinut PPV:hen. ECW-mestaruusottelu oli vitsi ja HHH/Khali groteski ajatus. Opener, Punk/JBL sekä Batista/Cena olivat ihan meneviä PPV-matseja. Niin ja tokihan tässä oli tuo HBK:n ja Y2J:n segmentti, josta plussaa väkisinkin ropisee. Jotenkin hassua, että illan kahdessa pääottelussa ei kummassakaan taisteltu mistään vyöstä. Undertaker/Edge oli kyllä klassikko, jos ette ole nähneet, niin suosittelen lämpimästi että etsitte sen jostain käsiinne.

Matsien keskiarvo: 2,61

Avatar
What
Viestit: 3066
Liittynyt: To 20.07.2006 13:07
Paikkakunta: Rivers Mouth

Viesti Kirjoittaja What » Ke 08.07.2009 16:01

Jatkan elämäntehtävääni ei-niin-yllättäen kronologisesti seuraavalla PPV:llä, joka on....

WWE - Unforgiven 2008
Sunnuntai, 7. Syyskuuta
Quicken Loans Arena, Cleveland


ECW Championship Scramble Match
Matt Hardy VS. The Miz VS. Chavo Guerrero VS. Mark Henry (c) VS. Finlay

Tämä oli Scramble-formaatin debyytti. Scramble on varma valinta, jos haluat bookata jännittävän matsin, josta yleisö tykkää. Nämä neljä Scramble-matsia, jotka WWE:n historiassa on pidetty, ovat ainakin minulle todistaneet yhden asian: aina tuloksena on perusviihdyttävää menoa, mutta ei yhtään enempää. Miten tämäntyyppisessä sekasotkussa luot kehäpsykologiaa ja elämää suurempaa tarinaa? Et mitenkään, mutta massoihin uppoavaa viihdettä kyllä saadaan helposti aikaan. Sitä tämä ottelu tarjosikin. Jokainen ottelija toi ajallaan oman lisänsä otteluun, eikä tämä erityisen tylsäksi käynyt missään vaiheessa. Lopetus oli myös realistinen, toisin kuin sitten seuraavassa Scramble-matsissa.
Selostus: Todd Grisham&Matt Striker
Kesto: 20:00
Arvosana: ***


World Tag Team Championship Match
Cryme Tyme VS. Priceless (c)

Kumpaakin joukkuetta inhoan, itse asiassa Teddy on ainoa, jota jossain määrin jaksaa katsella. Rhodes&DiBiase yhdessä ovat (ja olivat tuolloinkin) äärimmäisen tylsiä ja CT oli puistattavampi kuin nykyään. Eli eipä tämä RAW:n openerilta vaikuttanut matsi paljon intohimoa herättänyt. Ahdinkoa ei avittanut myöskään se, että tätä vietiin niin perustagmatsin kaavalla kuin olla voi. Eristyksineen kaikkineen. Koska olen kuitenkin kohtuullisen hyvän arvosanan tuohon paperille raapustanut, niin kyllä tässä jotain hyvääkin oli. After match oli ihan mielenkiintoinen, nähtiin erään painijan (josta ei sitten tullut yhtään mitään) debyytti vakuuttavalla tavalla.
Selostus: Michael Cole&Jerry Lawler
Kesto: 11:35
Arvosana: **1/2


Unsanctioned Match
Shawn Michaels VS. Chris Jericho

Ihmetys oli suuri, kun illan hypetetyin ja kiistattomasti suurin ottelu lyötiin tiskiin jo tässä vaiheessa. Feudihan oli viime vuoden parasta antia. Tässä Shawn Michaels, joka selkä- ja polviongelmiensa lisäksi kärsi myös silmä- ja hauisvammasta hyväksyi tämän ottelun Chris Jerichoa, piinaajaansa, vastaan. WWE ei kuitenkaan halunnut ottaa minkäänlaista vastuuta ottelun mahdollisista seuraamuksista, josta syystä gimmick - unsanctioned. Ottelu alkoi juuri sillä tavalla kuin VIHAmatsin pitääkin alkaa. Järjettömällä syöksymisellä toisen kimppuun. Kyllähän tästä ottelusta jokainen painijanalku voi ottaa opikseen: mitään ei tehty turhaan, jokaisella iskulla, lyönnillä ja potkulla oli suurempi tarkoitus. Kehäpsykologiaa puhtaimmillaan. Miehet eivät tappaneet itseään riskaabeleilla spoteilla, koska heidän ei tarvinnut sitä tehdä. Tässä todellakin oli sitä kapakkatappelun makua, ja etenkin HBK veti roolinsa mahtavasti. Hänellä nimittäin uskonnollisena miehenä oli dilemma: antaisiko jumala koskaan hänelle anteeksi tämän illan tekojaan. Tämä tuli etenkin matsin loppupuolella vahvasti esille. Yksi asia mikä häiritsi todella paljon oli Lance Caden sekaantuminen ja se, että hänen roolinsa oli verrattain iso. Se rikkoi totaalisesti sen eeppisen tarinan, jota nämä kaksi miestä meille kertoivat. Tästä ratkaisusta en tykännyt tipan vertaa ja se olikin syy, miksi tämä ei nouse samaan sarjaan vaikkapa edellisessä PPV:ssä nähdyn Edge/Undertakerin kanssa. Ottelun lopetuksesta tykkäsin aika paljon. Sopi vallan mainiosti koko feudin yleisilmeeseen.
Selostus: Michael Cole&Jerry Lawler
Kesto: 26:54
Arvosana: ****+


WWE Championship Scramble Match
Jeff Hardy VS. Shelton Benjamin VS. The Brian Kendrick VS. M.V.P. VS. Triple H (c)

Olipa hassu kokoonpano: neljä midcarderia (Jeff ei ollut lopullista ME-statusta vielä tässä vaiheessa saavuttanut) sekä isäntä-Hunter. Ihan kiva joo, että keskikorttilaiset pääsevät kerrankin ison profiilin matsiin, mutta jättikö tämä ratkaisu jännitystä voittajasta? Mitäs tästä matsista nyt sanoisi? Jeff ja Shelton aloittivat mattopainimalla, jonka jälkeen sisään tuli Kendrick ja tämän jälkeen vauhti tiivistyi ja nähtiin ensimmäiset pinfallit. MVP:n saapuminen nyt ei muuttanut mitään. Lopulta mestari sitten saapui ja viimeinen viisiminuuttinen olikin melkoista kaaosta. Pinfalleja sateli vasemmalta ja oikealta. Epärealistista. Joo. Viihdyttävää. Kyllä. Viimeiset sekunnit olivat sitten hirveitä ja saivat Jeffin näyttämään aivovammaiselta idiootilta. ECW-Scramblesta kuitenkin marginaalisesti parempi matsi.
Selostus: Jim Ross&Tazz
Kesto: 20:00
Arvosana: ***+


Tässä välissä sitten taisi olla Big Show'n, Vickien ja Undertakerin segmentti. Hieno heelturn, ei ollut laisinkaan ajanhukkaa tämä. Ja olikohan sitten vielä ennen tuota Divas-matsia koko PPV:n muuttanut juttu, kun CM Punk piestiin backstagelle, josta syystä hän ei pystynyt ME:ssä painimaan laisinkaan.

Divas Championship Match
Michelle McCool (c) VS. Maryse

Tähän asti tapahtuma oli miellyttänyt minua suuresti: ei yhtään floppimatsia, yksi lähes klassikko ja parit toimivat sverwet oli jo nähty. Sitten tuli tämä kahden painitaidottoman akan kohtaaminen. Mitään sanottavaa tästä ei ole.
Selostus: Jim Ross&Tazz
Kesto: 5:43
Arvosana: 1/2


World Heavyweight Championship Scramble Match
Batista VS. JBL VS. Kane VS. Rey Mysterio VS. Chris Jericho

Mielestäni oli huono ratkaisu laittaa Batista ja JBL aloittamaan tämä matsi. Ensimmäinen viisiminuuttinen oli hidasta ja tylsää menoa, ja kolmantena saapunut Kane toi piristystä hommaan ehkä 20 sekunnin ajaksi. Mitään mielenkiintoista ei ensimmäiseen 10:een minuuttiin tapahtunut. Neljäntenä sisään tullut Rey Mysterio sen sijaan toi jotain uutta. Se oli yhteistyö ystävänsä Batistan kanssa ja sitä seurannut kääntyminen häntä vastaan. Tätä kuviota oli ihan hauska seurata. Ja sitten tuo Jerichon sisällyttäminen matsiin oli aivan kauhea päätös. Sylkäisy vasten kayfabea. Michaelsilta saamansa pieksennän jälkeen Jerichon olisi pitänyt olla henkitoreissaan makaamassa lähimmässä sairaalassa, mutta nyt hän sitten osallistui illan toiseen matsiinsa. Okei, Jericho möi näitä vammojaan, eikä oikeasti edes osallistunut matsiin, mutta silti tämä ratkaisu jätti paskan maun suuhun. Illan huonoin Scramble-matsi.
Selostus: Michael Cole&Jerry Lawler
Kesto: 20:00
Arvosana: **1/2


Yhteenveto: Kahteen viimeiseen matsiin saakka tämä PPV oli rautaa. Toki, olihan siinä alkupuolella mukana vähän heikompi CT/Priceless, mutta ei se niin huono ollut, että olisi fiiliksiä täysin vienyt. Y2J/HBK oli odotetusti loistava matsi ja kuten sanoinkin myös parit maukkaat käänteet nähtiin. Naisten matsi sitten vei fiiliksen pohjalukemiin ja tuo viimeinen swerve oli hirveyttä. Ensimmäiset 2/3 PPV:stä olivat kuitenkin huippuviihdettä, kunpa se olisi jatkunut loppuun asti.

Matsien keskiarvo: 2,67

No Mercy olisi vielä tarkoitus tänä päivänä katsastella, mutta toimivan version löytäminen siitä näyttää olevan yllättävän hankalaa. :? Mikäli sellaisen kuitenkin löydän, niin voitte samanlaista ranttia siitäkin odotella.

Vastaa Viestiin