Diskurssianalyysi: olivatko Aleksi Valavuoren kommentit rasistisia?
- Spoiler: näytä
- Käsi ylös virheen merkiksi?
Missä luuraa se ensimmäinen nykyistä pakolais- ja turvapaikkapoliitiikkaa ajanut poliitikko, joka nostaisi kätensä pystyyn virheen merkiksi? Onko se oikeasti niin kova paikka myöntää tehneensä karmivia virheitä, joista nyt maksetaan sekä taloudellista että turvallispoliittista hintaa. Myöntämisen jälkeen yleensä seuraava vaihe on virheiden korjaaminen. Mitä pidempään näitä virheitä yritetään perustella suvaitsevaisuudella tai jollain muulla toteutumattomalla mielikuvitustuotteella, sitä vakavammaksi tilanne ajautuu.
Missä vaiheessa riittää? Kuinka monta joukkoraiskausta vielä pitää tapahtua, että te koko maailmaa halailevat uskallatte nostaa kätenne pystyyn ja myöntää, ettei tämä kaikkien kulttuurien kohtaaminen täällä kaukana pohjolassa nyt ollutkaan kovin loppuun asti mietitty saippuakuplapuhallus. Pitääkö tässä tosiaan odotella lumien sulamiseen asti, jolloin useiden poliisien mukaan tilanne saattaa todellisesti riistäytyä käsistä.
Vai pitääkö tässä taas ottaa vastaan jonkun omaa penthouse-unelmaansa elävän sinkkumiehen tarina siitä, kuinka hän kertoo naisille ja kaikille tyttölasten isille, et hei muistakaa olla rohkeita ja älkää vaan suvaitko, jos neljä yrittää panna ja paneekin väkisin.
Missä vaiheessa te samalla tavalla ajattelevat vaikutusvaltaiset henkilöt uskallatte avata suunne ja puuttua keskusteluun? Kuinka kauan te meinaatte olla hiljaa ja pelätä puhuvanne asiasta, ettei vaan synny mitään leimaa. Siis puhua ääneen siitä ihan samasta asiasta, josta puhutte omassa lähipiirissänne. Pitääkö ensin kolahtaa lähipiiriin, ennein kuin suu aukeaa? Toki tiedän, osa teistä on jo vähin äänin muuttanut paremmin kansalaisistaan huolta pitäviin maihin. Vai pitääkö tässä tosiaan kuunnella ainoastaan isänmaan elämänkoululaisten lausuntoja, ryhmän, jolla on sentään rohkeutta avata suunsa ja leimautua siinä samalla.
Olisiko vihdoin paikallaan säätää laki, joka mahdollistaa pikakarkoituksen rikokseen syyllistyvän pakolaisen tai turvapaikanhakijan kohdalla? Ei kai se voi olla oikeasti liikaa pyydetty, että osaisi käyttäytyä turvapaikan ja ilmaisen ylläpidon saadessaan? Jos silloin ei osaa elää uuden yhteiskunnan normien mukaan, koska sitten? No voin vastata, ei ikinä.
Minut saa leimata ihan miksi haluaa. Olen ainoastaan todella huolissani siitä suunnasta, johon Suomi on menossa. Olen huolissani siitä ympäröivästä pelkuruudesta, jota näen sekä valtaapitävien että mielipidevaikuttajien osalta. Sananvapaus on todella oleellinen osa sivistynyttä hyvinvointiyhteiskuntaa. Sananvapauden käyttö on myös velvollisuus, etenkin silloin kun kyse on myös muista eikä vain omasta itsestäsi.
- Spoiler: näytä
- Tulin just himaan lätkämatsista. Täytyy sanoa, että palaute yllätti sielläkin. Moni tuli kädestä pitäen kiittämään, kun olin sanonut ne asiat ääneen, joista he päivittäin hiljaisesti puhuvat. Inbox ja puhelin on täynnä viestejä kansalaisilta sekä varsin vaikutusvaltaisiltakin henkilöiltä, joissa sama stoori toistuu. Mut se siitä.
Isompana pointtina kirjoitukselle ei ollut se, että mua tarttis kiittää. Agendalla oli keskusteluilmapiirin muuttaminen avoimemmaksi ja pois ääripäistä, ilmapiirin, jossa uskaltaisi helpommin sanoa mielipiteensä ilman leimapelkoa, yhteiskunnallisen stauksensa menettämistä tai jopa pelkoa työpaikkansa puolesta. Moni vaikutusvaltainen on suoraan viesteissään sanonut, ettei vaan voi ottaa kantaa, koska pelkää menettävänsä liikaa. Onko se sitten sananvapautta, jonka perään niin moni kuuluttaa?
Samaan aikaan moni henkilö on vetänyt itsensä pois monikulttuurisista vastaanottokomitea-kampanjoista, koska on ymmärtänyt, ettei sekään ole ollut oikea tie. Vielä hetki sittenhän se oli suoranaista muotia hyväksyä kaikki ja samalla saada myös itsensä hyväksytyksi. Hyväksyn, siis minutkin hyväksytään.
Enkä halua viestini keskittyvän pelkkiin raiskauksiin. Haluaisin sanomani avaavan tilannetta kokonaisvaltaisesti, ennen kaikkea sitä huolestuttavaa suuntaa mihin Suomea ja Eurooppaa ollaan nykyisellä politiikalla ajamassa. Jos tätä ei suostu näkemään, täytyy olla aikamoiset laput silmillä.
Ja mitä tulee Geneven sopimukseen, jonka Suomi allekirjoitti vuonna 1968, niin olisikohan sitä sopimusta hieman aika päivittää vuoteen 2016? Maailma on niistä ajoista aika paljon muuttunut. Pakolaisuuden syyt ovat huomattavasti monimutkaisempia kuin aiemmin ja konfliktit ovat paljon aiempaa järisyttävämpiä. Geneven sopimus on upea ja edistyksellinen, mutta nykyaikaan varsin puutteellinen.
Saksan liittokansleri Angela Merker totesi BBC:lle vuonna 2010 Saksan pakolaispolitiikan epäonnistuneen täydellisesti. Mitä on tapahtunut sen jälkeen? Tilanne on mennyt yhä huonompaan suuntaan.
Ei meidän pienen kansan ihan oikeasti tarvitse eikä kannata halata koko maailmaa. Sellainen politiikka ei ole vielä onnistunut koskaan maailmanhistorian aikana. Joku viisas sanoi: Jos ihminen ei tunne historiaansa, tulee hän toistamaan sitä.
Mistä muuten löytyy se maa, jossa kaikki toisilleen varsin vieraat kulttuurit elävät onnellisena ja sopuisasti yhdessä? Yritin kartalta äsken etsiä, en löytänyt. Ehkä vikaa on meissäkin, ehkä mekin elämme monen mielestä vääränlaisessa kulttuurissa. Itse olen kuitenkin varsin onnellinen siitä, että olen saanut kasvaa turvallisessa ja hyvinvoivassa Suomessa.
Ja kyllä. Meidän pitää edelleen auttaa vaarassa olevia ja vähempiosaisia. Niin suomalaisia kuin muualta tulevia. Ei kuitenkaan niin, että siirrämme ongelmat paikasta X paikkaan Suomi. Tällä rapautamme koko järjestelmän ja luomme maahamme tilanteen, jossa olemme kohta itse avuntarpeessa. Apu tulisi aina lähtökohtaisesti kohdistaa sinne missä hätä on.
Somessa kulovalkean tavoilla leviävät paskamyrskyt syntyvät usein suuria tunteita herättäviin kansakunnan polttaviin kysymyksiin. Viime aikoina tällaisia kohuja on syntynyt enimmäkseen pakolaisteeman ympärille, eikä ihme. Suomeen tuli viime vuoden aikana melkein 9 kertaa enemmän kuin vuoden 2014 aikana, ja tilanne on samankaltainen koko Euroopassa. Sama trendi on koko EU:n laajuinen, ja jossain maissa reaktiot ovat olleet Suomen somemyrskyjä ja satunnaisia mielenosoituksiakin rajumpia. Etenkin oikeistopopulistien hallitsemissa Itä-Euroopan maissa, ja viime aikoina Tanskassakin, on otettu käyttöön kansainvälisten sopimusten valossa hyvinkin kyseenalaisia lakeja tilanteen muuttamiseksi. Oman mausteensa soppaan heittävät räikeää misinformaatiota levittävät netin roskakorit, jotka kaiken lisäksi ratsastavat "valtamedian vaikenemilla aiheilla" - väite jota tällä hetkellä mediaa seuratessa on aika vaikea enää ymmärtää. Toinen varma merkki ihmisten ihon alle pääsemiseen on turvapaikanhakijoiden mukanaantuoma rikollisuus, joka leimaa herkästi koko ihmisryhmän ja kiristää tunnelmaa entisestään. Tämä rikollisuus, kuten kaikki muukin rikollisuus, pitää tuomita, ja sen ennaltaehkäisemiseksi pitää tehdä aktiivisesti töitä.
Viimeisimmän kohun onnistui aiheuttamaan ikiprovokaattori, sanoissaan kärkäs Aleksi Valavuori, joka sotki vieläpä asiaan mukaan mediatallinsa ehdottomasti tunnetuimman jäsenen, Teemu Selänteen. Valavuoren kirjoitukset löytyvät yläpuolelta, ja ne herättävät kysymyksen siitä, oliko Valavuoren kommentointi rasistista, vai täysin aiheellista kritiikkiä nykyistä politiikkaa kohtaan. Kävin läpi miehen tekstin lause lauseelta, ja analysoin sitä alapuolella. Lyhyt vastaus väitteesen Valavuoren kommenttien rasistisuudesta on: kyllä ja ei.
Osassa tekstiään hän vihjailee koko turvapaikkajoukkion olevan ihmisryhmänä vastuussa siihen kuuluvien yksilöiden aiheuttamista ongelmista ja toisaalla luo vastakkainasettelua kantasuomalaisten sisällä "me vastaan suvaitsevat hölmöt" -tyyppisillä vihjauksilla. Toisaalta hän esittää pari konkreettista esitystä politiikan muuttamiseksi mielestään parempaan suuntaan, pikakarkoituksien ja Geneven sopimuksen uudistamisen (vaiko siitä irtautumisen tai sen purkamisen?) muodossa. Vähän mutuilua ja virheargumenttejakin mahtuu mukaan, mutta henkilön kärkkäyden huomioiden jopa hyvin vähän.
Valavuoren ulostulojen viesti on selvä: Euroopan ja Suomen pakolaispolitiikka on epäonnistunut ja korjattava pikimmiten. Kritiikkiä Valavuori jakaa niin yleisellä tasolla politiikan epäonnistumiselle, syyttelemällä tarkemmin määrittelemätöntä suvaitsevaisuuden kulttuuria ongelmien villaisella painamisesta, kuin yleisestikin monikulttuurisuutta kohtaan.
Yleisen tason kritiikki osuu ihan kohteeseen, sillä tällä hetkellä EU:n alueelle tulee enemmän turvapaikanhakijoita kuin olisi integraation onnistumisen kannalta optimaalista, ja asialle ns. tarttis tehdä jotain. Helppoja ratkaisuja luonnollisesti ei ole, vaikka kaikki voivatkin olla samaa mieltä siitä että optimaalisin ratkaisu olisi lähtömaiden turvallisuuden parantaminen sille tasolle, ettei pakolaisuudelle olisi tarvetta.
"Suvaitsevaiston" syyttely maahanmuuttoon liittyvien varjopuolten pimittelystä on suoraa lainausta Jussi Halla-ahon blogin alkuaikojen retoriikasta. Tätä nykyä tämä kritiikki ei varmastikaan ole enää sellaisenaan validia ainakaan ongelmien pimittelyn puolesta, onhan tämä uutisaihe koko valtakunnan huulilla jo ties kuinka monetta kuukautta ja ääneen ovat päässeet liki kaikki asialliset ja asiattomatkin kommentaattorit.
Yleinen kritiikki monikulttuurisuutta kohtaan on puolestaan vikatikki, sillä monokulttuurisuuden ihanteita toteuttavat maat eivät kuulu tosiasiassa tavoittelemaamme yhteiskuntaihanteeseen (tsek: Pohjois-Korea, neuvosto-Venäjä, natsi-Saksa, Somalia). Maita, joissa monikulttuurisuus toimii, ovat muun muassa Yhdysvallat, Kanada, Hong Kong ja Singapore. Näitä maita yhdistää se, että maahanmuuttajat toivotetaan tervetulleiksi rakentamaan yhteistä maata niissä jo vallitsevien ihanteiden mukaiseksi. Tätä samaa toivoisin keskustelukulttuuriin myös Suomessa: uusilta tulokkailta vaaditaan paikallisten lakien noudattamista, sallitaan heille omien tapojen ja uskonnon noudattaminen lainsäädännon kanssa soveltuvin osin. Nämä säännöt tehdään selväksi ja toivotetaan ne hyväksyvät tulokkaat tervetulleiksi. Tämä on resepti onnistuneeseen maahanmuuttopolitiikkaan, ei vastakkainasetteluasetelman luominen tai korostaminen.
Parissa kohdassa Valavuori astuu mielestäni pahasti harhaan, pelottelemalla sen enempää syitä avaamatta rikollisuusaallolla (kaiketi viitaten äskettäin uutisoituihin raiskaus- ja ahdistelutapauksiin), tai irroittamalla Angela Merkelin maahanmuuttopolitiikan epäonnistumiskommentin kontekstistaan (puheessaan Merkel käsitteli maahanmuuttajien aktiivisempaa integroimista saksalaiseen yhteiskuntaan vs. heidän jättäminen omiin yhteisöihinsä).
Yhteenvetona pidän Valavuoren kommenttia melko rakentavana. Hän asemoi itsensä selkeästi tiukemman pakolaispolitiikan kannattajaksi ja esittää jopa pari konkreettista ehdotusta tilanteen parantamiseksi. Harmillisesti Valavuori ei näe - tai ainakaan tuo tekstissään ilmi - sitä, miten lähelle hänen visiotaan vastaavasti turvapaikanhakuprosessi jo nykyisellään toimii tai että korjaukset, jotka vaadittaisiin nykytilanteeseen eivät ole järin helppoja ratkaisuita (esim. lähtömaiden turvallisuuden parantaminen tai kansainvälisten sopimusten uudelleenneuvottelu). Tarpeettomana pidän Valavuoren harjoittamaa pelottelua, vastakkainasettelun korostamista ja kansallissankari Teemu Selänteen nimen lokaamista tässä asiayhteydessä.