Yleinen Painiblogi

[kossi5]

Tottakai painiin liittyvien sivustojen pitää olla ajantasalla. Sitten pysytään pois FB:stä tai otetaan ilmoitukset tai seuraaminen pois käytöstä.

[Griffin]

Vähän nyt pilke silmäkulmassa heitin tuon mutta ihan for real, spoilaannuin tästä kun juuri samaan aikaan toisella ruudulla Brock Lesnar teki sisääntuloaan.

[Show_Stopper]

Ei heru sääliä teille spoileriulisijoille. Kasvakaa aikuisiksi ja katsokaa ohjelmat ajallaan, s****na!



EDIT: Hehhehee, vähän innostuin minäkin pilkkeen ja silmäkulman kanssa. Mutta että onhan se nyt naurettavaa tulla valittamaan, jos spoilaantui katsoessaan tapahtumaa melkein kaksi päivää jäljessä samalla kun selasi Facebookia. Millä aikataululla oletat meidän käsittelevän asioita, sinun? Luulisi olevan itsestään selvää, että homma pyörii mahdollisimman reaalikaisesti. Palautetta saa myös antaa ihan suoraan meidän omilla kanavilla, jos jokin ei miellytä. Vai oliko tämä nyt sitten täyttä sarkasmia ja ihan turhaan täällä mölyän?

[Phenomenon]

WWE:n mielestä Dudley Boyzit eivät ole muuttuneet tai kehittyneet yhtään 15 vuodessa. Ihme, ettei Ray änkyttänyt. v***u mitä puuhastelua taas. Vieläkö ne on dudleyvillesta?

[Jack DiBiase]

Koska kukaan painia seuraava ei kuitenkaan lue musiikki-aihetta:

Löysin täydellisen alkuintron mun entranceen sitten kun musta tulee painija:

https://youtu.be/pVrl6c4I8qs?t=3m25s


En ole vielä päättänyt mikä siitä sen jälkeen alkaa, mutta sen vaan sanon, että Make Smooth, pidä pää ylhäällä.

[McAngle]

Suositelkaas jotain kovia NXT-matseja joiden avulla voisin innostua seuraamaan enemmänkin.
En ole koskaan siis mitään NXT-matseja katsonut, kun painin seuraaminen on nykyään lähinnä netistä tapahtumien lukemista jansillointällöin jonkun ppv:n saattaa WWE:ltä jaksaa katsoa.

[luulokuningas]

Suositelkaas jotain kovia NXT-matseja joiden avulla voisin innostua seuraamaan enemmänkin.
En ole koskaan siis mitään NXT-matseja katsonut, kun painin seuraaminen on nykyään lähinnä netistä tapahtumien lukemista jansillointällöin jonkun ppv:n saattaa WWE:ltä jaksaa katsoa.

Hanki network ja katso kaikki TakeOverit.

[frebix]

https://www.youtube.com/watch?v=qMqOGUGs5Iw Ihan hemmetin hauska video ainakin krapuloissa Tribuutti ja muistovideo Bo Dallasista. RIP

[What]

Suositelkaas jotain kovia NXT-matseja joiden avulla voisin innostua seuraamaan enemmänkin.
En ole koskaan siis mitään NXT-matseja katsonut, kun painin seuraaminen on nykyään lähinnä netistä tapahtumien lukemista jansillointällöin jonkun ppv:n saattaa WWE:ltä jaksaa katsoa.

Kannattaa nyt aloittaa vaikka Takeover Brooklyn ja mikäli jostain kumman syystä et katso koko tapahtumaa niin sieltä ainakin Sasha vs. Bayley, joka on paras naisten matsi WWE:n bannerin alla ikinä.

[eCiuj]

Intinpaska on vihdoin ohi ja mielenkiinnosta pistin viime öisen Raw'in lataamaan. Ajattelin, että voisin ns. lennosta hypätä taas mukaan kelkkaan seuraamaan viikottaista show'ta. Kyselisin vähän koko vuoden aktiivisesti seuranneilta, että mitkä ovat tämän hetken kuumimmat juonikuviot? Hieman taustaa, missä mennään nyt ym. olisi kiva saada kuulla jotten olisi aivan pihalla.

Lisäksi vielä jos joku jaksaisi käyttää sen verran aikaa miettimiseen, että kertoisi vuoden aikana tapahtuneet suurimmat heel-/faceturnit sekä juonenkäänteet jotka ovat vaikuttaneet viikottaiseen tuotokseen niin olisin kiitollinen. Kiitos ja kumarrus jo etukäteen .

[Dorian]

Ei vitunkaan hajua kysymyksiin, mutta ilmeisesti uutta saunailtaa pukkaa taas kohta niin sinne sit mukaan. Ja tällä kertaa et tuu autolla

[Japeet]

Kiva nähdä sua. Olin jo melkein ehtinyt unohtaa teikäläisen. Tässä jotain pientä koontia, en ole kaikista ihan varma koska oma seuraaminen on jäänyt lähinnä NXT:hen, enkä niiden lisäksi ole tainnut katsoa päätuotetta satunnaisia segmenttejä tai matseja lukuunottamatta melkein vuoteen itsekään.

Mutta joo, viime syksynä hallitseva kuvio pyöri Authorityn ja WWE mestaruuden ympärillä. Brock Lesnar oli mestari, ja puolusti harvakseltaan vyötä. John Cena oli ykköshaastajana, mutta kuviota hiersi Authorityn kultapoika Seth Rollins joka pelotteli Cenaa ja Lesnaria MITB-salkun lunastamisella. Rollinsin toimintaa taas häiritsi Dean Ambrose joka ei aikonut antaa entisen tiimikaverinsa lunastaa salkkua vaan hyökkäsi tämän kimppuun systemaattisesti aina kun laukkua vilauteltiin. Rollinsin ja Ambrosen feudi päättyi Bray Wyattin hyökättyä Ambrosen kimppuun ja Rollins oli vapaa mestaruusjahtiin.

Survivor Serieksessä ison tiimimätön panoksena oli Authorityn tai Team Cenan työpaikat, ja ottelu päättyi Stingin WWE-debyyttiin tämän ilmestyessä estämään Authorityn voiton. Ennen ottelua Randy Orton teki faceturnin, ja ottelun aikana Big Show kääntyi heeliksi. Syksyllä nähtiin myös outo kuvio jossa Bellat taistelivat keskenään ja jompikumpi toivoi että toinen olisi kuollut kohtuun. Kuvio päättyi Nikkin voittoon ja siihen että Briestä tuli tämän orja vasten tahtoaan, minkä jälkeen Brie kääntyi heeliksi eikä asiasta enää puhuttu.

Royal Rumblessa John Cena hävisi Brock Lesnarille, ja uudeksi ykköshaastajaksi itsensä taisteli Roman Reigns harvinaisen ylivoimaisesti. Tästä alkoi kiistelty Road to Wrestlemania, jonka aikana monien mukaan Reignsistä vietiin pois kaikki se badass-asenne joka tällä oli ja hänestä muokattiin kiusallisesti vitsaileva hyvis. Toisten mielestä tämä sopi Reignsille, mutta myös liveyleisö alkoi osoittaa mieltään tätä vastaan. Rumble itsessään oli myös tunteita jakava koitos kun yksi yleisön suosikeista, Daniel Bryan eliminoitiin ilman suurempaa draamaa, Reigns dominoi surutta, Dolph Ziggler joka oli myös loistanut viimeaikoina tipahti ja viimeinen nelikko piti sisällään Kanen ja Big Shown, sekä Rusev'n ja toki Reignsin.. Wrestlemaniassa sitten mestaruusottelun aikana Seth Rollins lunasti salkkunsa ja onnistui nousemaan WWE-mestariksi.

Muuta Wrestlemaniassa tapahtunutta: Stingin hahmoksi paljastui "Vigilante", joka taisteli vääryyttä vastaan. Jokin aika ennen Maniaa John Cena pakotettiin antamaan Authoritylle näiden työpaikat takaisin, ja tästä asti Sting oli feudannut Triple H:n kanssa. Miehet painivat yksykkösen areenoista suurimmalla, ja otteluun sotkettiin mukaan nWo ja DX ja muutama sekaantuminen. John Cena taas siirtyi taistelemaan tähtien ja raitojen puolesta voittaen Rusevilta US-mestaruuden. Tästä seurasi yksi vuoden ylistetyimpiä kuvioita, kun Cena puolusti mestaruuttaan viikottaisissa ketä tahansa vastaan ja veti alakortissa huikeita matseja. Undertaker voitti Bray Wyattin. Daniel Bryan voitti IC-mestaruuden mutta loukkaantui pikapuoliin uudestaan.

Tämän jälkeen alkoi suvaintovaihe, jonka valopilkkuina tosiaan edellä mainittu US title open challenge, joukkuedivariin panostaminen joka toi mukanaan New Day -nimisen liittouman (Kofi Kingston, Big E, Xavier Woods), joka alkuun keräsi tekopirteydellään lähinnä buuauksia, mutta heel-turnin jälkeen on ollut yksi parhaita asioita mitä WWE on suoltanut, sekä Kevin Owensin debyytti. Owens oli NXT-mestari, joka vastasi Cenan haasteeseen, ja voitti aikalailla kaikki puolelleen nopeasti taitojensa sekä hahmonsa avulla (prize fighter jonka missiona on elättää perheensä, eli saada isompi palkkapussi, eli voittaa mestaruuksia). Lisäksi kevään ja kesän aikana käynnistyi ilmiö nimeltä Diva's revolution, kun naisväki alkoi osoittaa taitojaan siinä määrin että heitä ei oikein sopinut enää lakaista maton alle tai kohdella täytenä vitsinä. Toistaiseksi vallankumous ei ole mennyt ihan putkeen, vaikka huomattavia edistysaskelia onkin otettu.

SummerSlamissa Undertaker teki taas paluun, tällä kertaa kostaakseen Brock Lesnarille edellisvuoden Wrestlemaniatappion. Lesnarin ja Takerin face-heel -jakaumasta väiteltiin, koska Lesnar on alkanut keräämään hurrauksia, kun taas Undertaker on alkanut turvautumaan munille lyömiseen ja opportunismiin. Itse näen 'Takerin lähinnä epätoivoisena miehenä joka tietää olevansa has-been, mutta tahtoo silti todistaa itselleen ja muille että kykenee yhä voittamaan otteluita ja pitämään kiinni siitä mitä hänellä yhä on. Siis traagisena hahmona, joka on luonnollista jatkumoa, eikä niinkään heel-turnina.

Pitkin kesää on myös nähty puhdasta saippuaoopperaa kun Dolph Ziggler alkoi bylsimään Lanaa joka hylkäsi Rusev'n joka retconnattiin pahikseksi Lanan takana eikä toisinpäin. Rusev taas on lyönyt hynttyyt yhteen Summer Raen kanssa. Lisäksi hetki sitten Dudleyn veljekset tekivät comebackinsa, ja feudaavat New Dayn kanssa. Tästä on syntynyt hauska tarina jossa New Day käynnisti "Save the Tables" -kampanjan, ja syyttävät Dudleyta vastuuttomiksi pöytien tuhoajiksi.


NXT on tarjonnut loistoviihdettä koko vuoden, ja vähintään jokainen TakeOver on katsomisen arvoinen. Edellä mainittu Kevin Owens debytoi hyökäten Sami Zaynin kimppuun tämän noustua NXT mestariksi pitkän Nevillefeudin jälkeen ja lopulta riisti tältä mestaruuden. Samaa aikaa Hideo Itami hankki Ascension-joukkuetta vastaan taistellessaan avukseen Finn Balor -nimisen irkun joka isoissa otteluissa kanavoi sisällään asuvaa demonia ja omaa veistoksellisen vartalon. Balorin ja Itamin joukkue hajosi myöhemmin ja Balor siirtyi kamppailemaan Owensia vastaan päämestaruudesta, voittaen sen sitten Owensin noustua vakituiseksi päärosterinimeksi.

Vuoden paras tarina, ja ottelu käytiin NXT naisten mestauudesta. Ilkeä Sasha Banks dominoi divaria, ja kiltiltä Bayleyltä vietiin kerta toisensa jälkeen tilaisuus nousta mestariksi. Lopulta tuoreimmassa TakeOverissa Bayley pääsi vielä kerran ottamaan yhteen vihollisensa kanssa, ja äärimmäisen tunteellisesti voitti mestaruuden nimiinsa. MOTYC.

Muuta painimaailmassa tapahtunutta: Sekä Dusty Rhodes että Roddy Piper heittivät lusikan nurkkaan ja siirtyivät painimaan pilvien päälle. Hulk Hogan joutui pyörremyrskyn silmään kun julkisuuteen vuosi tieto tämän rasistisista kommenteista, minkä seurauksena WWE katkaisi kaikki yhteytensä Hoganiin.

Alert pyörii edelleen hiljaisuudesta huolimatta, mutta rinnalle Saimou ja kumppanit avasivat spin-off -sivusto smartsiden, jonne kirjoittelevat raportteja ja ennakkoja ja haastatteluja ja blogauksia. Lisäksi facebookissa on jonkinlainen ryhmä jossa käsittääkseni melko aktiivista keskustelua.

Tuossa varmaan tärkeimmät.

[eCiuj]

Tuossa varmaan tärkeimmät.

Jees, kiitos ! Juuri pistin pyörimään Raw'n, katsotaan nyt mitä tästä tulee.

En vain ymmärrä, että miten The Authority on yhä hengissä. Sehän sai alkunsa jo vuonna 2013. The Authority oli kuivahko jo silloin Survivor Serieksen aikana ja olin varma että se oli siinä. Mutta sitten The Authority tulikin takaisin ja on yhä voimissaan.

Ei vitunkaan hajua kysymyksiin, mutta ilmeisesti uutta saunailtaa pukkaa taas kohta niin sinne sit mukaan. Ja tällä kertaa et tuu autolla

katsellaan sitten!

[kossi5]

Ja tällä kertaa et tuu autolla

Onks juice muka käyny jossain näistä? Ei muistikuvia.

[Dorian]

Onks juice muka käyny jossain näistä? Ei muistikuvia.

Eiku treffattiin Turun nakkikattilassa ennen Jokereiden TPS:lle suorittamaa anaaliluotausta. Joutu tarjoo bissen sijasta kokiksen, kun toi hölmö oli lähtenyt autolla liikenteeseen. Lauantaina. Jääkiekko-otteluun.

[kossi5]

autolla liikenteeseen. Lauantaina. Jääkiekko-otteluun.

Urbaani legenda on siis totta ja ihmiset oikeasti tekee tätä.

[The Blasterpiece]

Lueskelin juuri, että Seth Rollins on edellisestä 16 ottelustaan voittanut yhden (Sting-matsi), ja jos jättää laskuista pois house show't, tilasto on 1-8. Wrestlemania-voittonsa jälkeen Rollins on Raw'ssa voittanut neljä matsia ja hävinnyt 19. Kaikkein pahintahan tässä on se, että nämä tappiot ovat suureksi osaksi olleet puhtaita selätystappioita, eikä diskaustappioita.

US-mestaruus on nykyisin WWE:n isoin titteli.

[The Rocker]

http://www.cracked.com/article_23048_6- ... -road.html

Siitä pääsee lukemaan millaista kiertely oli vanhoina hyvinä aikoina.

[Dedu]

Lueskelin juuri, että Seth Rollins on edellisestä 16 ottelustaan voittanut yhden (Sting-matsi), ja jos jättää laskuista pois house show't, tilasto on 1-8. Wrestlemania-voittonsa jälkeen Rollins on Raw'ssa voittanut neljä matsia ja hävinnyt 19. Kaikkein pahintahan tässä on se, että nämä tappiot ovat suureksi osaksi olleet puhtaita selätystappioita, eikä diskaustappioita.

US-mestaruus on nykyisin WWE:n isoin titteli.

Rollins on housuunkuseksijaheelin perikuva. Sääli nähdä oikeasti taitava kaveri tuollaisessa roolissa, varsinkin kun kyseinen gimmick on niin väsähtänyt ja ärsyttävää seurata noin ylipäätään. Toimiva ja vihattava heel voi olla muullakin tavalla kuin pakoilemalla ja häviämällä jokaisen matsin.

Tuosta US-mestaruudesta sen verran, että on jotenkin sääli nähdä miten Cenasta tehdään väkisinkin se "the man". Mies on WWE:n kasvot, mutta kun sitä franchisea voidaan myydä muullakin tavalla kuin vain olemalla over.

[eCiuj]

autolla liikenteeseen. Lauantaina. Jääkiekko-otteluun.

Urbaani legenda on siis totta ja ihmiset oikeasti tekee tätä.

No Nakkikattila on niin perseessä ettei sinne aina selviä julkisilla, ajoissa.

Vähän jäänyt kyllä tämän foorumin seuraaminen vaikkakin ajatus oli ottaa paini uudestaan seurantaan. Jäi yhteen Raw'iin, heh. Mutta miittiin tekisi mieli selvitä kunhan sellainen on.

[What]

Eddie

[zemppari]

Kopioidaan omaa listausta törkeästi tuolta muualta... viime vuoden top 50 ottelua (mitä näin):

...

FB:n puolelta tuli ideaa listata vuoden parhaita otteluita ja tässä sitä ollaan. Olen huono pistämään otteluita mihinkään absoluuttiseen paremmussjärjestykseen, joten jaan vuoden 50 parasta/muistettavinta ottelua neljään kategoriaan: top 50, top 25, top 10 ja top 3. Yritän mennä suurinpiirtein kronologisessa järjestyksessä. En ole vuoden aikana pitänyt mitään tarkempaa listaa vuoden parhaimmistosta, joten tässä mennään aika lailla (heikon) muistin varassa. Ei niitä kaikkia hienoja G1-otteluita voi vaan muistaa.

Promootiosta aktiivisessa seurannassa ovat olleet FCF, NJPW, Progress, PWG ja DG. Lisäksi satunnaisia tapahtumia ja otteluita on tullut nähtyä AAW:ltä, wXw:ltä, Chikaralta, WWE:ltä ja parilta muulta. Evolve on valitettavasti jäänyt väliin tältä vuodelta. Mutta sitten asiaan.

(Huom. En ole ehtinyt katsoa PWG:n All Star Weekendiä kirjoittaessani tätä. Muuten luultavasti WALTER/ZSJ olisi listalla).

Kunniamaininnat, jotka jäivät ulos juuri ja juuri: Braun Strowman vs Big Show, Kazuchika Okada vs Satoshi Kojima, Zack Sabre Jr vs Trent?, Masaaki Mochizuki vs YAMATO, Jack Gallagher vs Zack Gibson, Authors of Pain vs Revival vs #DIY, Omega/Okada III, KillShot vs Jeremiah Crane


Katsuyori Shibata vs Hirooki Goto - NJPW Wrestle Kingdom 11 (4.1)
NEVER-mestaruudesta on käyty vuosien varrella brutaaleja ja fyysisiä koitoksia. Tämä oli ehdottomasti yksi parhaimpia. Goto ja Shibata ovat omia suosikkeja ja omissa kirjoissa tämä oli tapahtuman toiseksi paras ottelu (saattaa myös johtua siitä, että Naito/Tana meni aika puolella silmällä katsoessa. Fyysistä mättöä, ei voi muuta kuin tykätä.
Ranking: Top 25

Kazuchika Okada vs Kenny Omega - NJPW Wrestle Kingdom 11 (4.11)
"Se" ottelu vuodelta 2017. Onko tämä kuuden tähden ottelu? Onko kuuden tähden arvosanassa mitään järkeä? Keskustelu raivosi alkuvuodesta kansainvälisillä keskustelupalstoilla, mikä jätti ehkä hieman varjoonsa itse ottelun. Ja sehän oli h**vetin kova. Harvat ottelut ovat pitäneet minut livenä penkin reunalla yhtä jännittyneenä kuin tämä ottelu. Lopputaistelu tuntui kestävän ikuisuuden ja samalla luuli jokaisen liikkeen olevan viimeinen. 47 minuuttia eteni tämän kanssa kuin siivillä. Ainoa (jo tammikuussa) esiin nostamani nillityksen aihe, oli alun Okadan jalan murjomisen merkityksettömyys, mikä olisi heikommassa ottelussa ollut suurempikin erhe. Nyt muun ottelun kovuus nosti tämän vuoden parhaimmistoon.
Ranking: Top 3

Ringkampf vs South Pacific Power Trip - Progress Chapter 43 (29.1)
Tässä oli ottelu, joka teki molemmista joukkueista tähtiä silmissäni. WALTER klikkasi vihdoin täydellisesti, Dieter vakuutti ja SPPT todisti olevansa ehkäpä Brittien kuumin joukkue. Tulikuumaa joukkuetoimintaa alusta loppuun. Jos molemmat kaksikot olisivat pysyneet kasassa koko vuoden, olisi tässä kaksi kovinta ehdokasta vuoden joukkueeksi.
Ranking: Top 25

Takehiro Yamamura vs Big R Shimizu - DG Truth Gate Day 3 (2.2)
En ole Dragon Gaten yksilöotteluiden suurin fani. Pahimmassa tapauksissa ne laahaavat 3/4 ajasta ennen tulista loppuhuipennusta. Tämä oli toista maata. Energinen rypistys ja Yamamuralle todellinen tähtihetki. Yamamuran Young Dragons -joukkue Kaito Ishidan kanssa oli omia suosikkejani edellisenä vuonna ja oli iloi nähdä miehen yksilöotteita. Big R oli myös omaa luokkaansa DG:n seuraavana isokokoisena tähtenä. Harmillisesti Yamamuran läpimurtovuosi katkesi mahdollisesti uran päättävään loukkaantumiseen syksyllä.
Ranking: Top 50

Tetsuya Naito vs Michael Elgin - NJPW New Beginning in Osaka (11.2.)
Elginin ympärillä vellovasta skandaalista huolimatta miehellä on ollut jälleen vahva vuosi kehätyöskentelyn saralta. Kirkkain kruunu nähtiin jo alkuvuodesta tiukassa IC-ottelussa Naitoa vastaan. Feudi oli toimiva ja Naiton säälimätön polven ja silmän vahingoittaminen nosti tämän huipputasolle. Syvällä sisälläni tiesin että Elginillä oli negatiiviset mahdollisuudet voittaa tämä ottelu, mutta p****le, mies sai minut uskomaan voittoon pariinkin kertaan ottelun aikana. Mahdollinen status unohdettuna klassikkona kahden kivikovan NJPW-tapahtuman välissä.
Ranking: Top 10

Vili Luupää vs Jake Luupää - FCF Talvisota XI (18.2)
Pitihän yksi suomimatsikin päästää listalle. Kyseessä oli tosiaan ensimmäinen livenä näkemäni todellinen deathmatch-ottelu. Piikkilankaa, nastoja ja juustoraastin, niistä on verenvuodatusottelut tehty. Toki FCF:ssä nähtiin puhtaasti workratellisesti parempia otteluita vuoden aikana, mutta tämä oli vuoden intensiivisin kohtaaminen. Vili todisti kuuluvansa FCF:n ykkösnimiin ja Jake näytti aivan uutta kipinää itsessään. Oli tietysti harmi, ettei Jake päässyt hyödyntämään tämän ottelun momentumia otellessaan vain yhden ottelun tämän jälkeen.
Ranking: Top 50

WALTER vs Ilja Dragunov - wXw 16 Karat Gold Day 3 (12.3)
wXw:n vuosittaisen turnauksen finaalista ei tunnelmaa puuttunut. Hirviömäinen, pysäyttämätön ja tunteeton WALTER vastaan periksiantamaton, kuolematon, tuhoutumaton Ilja Dragunov. Oberhausenin yleisö oli liekeissä alusta loppuun kaksikon kiduttaessa toisiaan chopeilla ja Dragunovin rinnan muuttuessa ruusunpunaiseksi. "Unbesiegbar" -huudot valovat toivoa Dragunoviin ja kylvivät epävarmuuden siemenen WALTERiin. Jälleen yksi todiste WALTERin mahtavuudesta ja iso todiste Dragunovin potentiaalista. (ps. Dragunov on varmaan maailman suurin babyface, jolla on sirppi ja vasara titantronissaan ja Neuvostoliitto kotipaikkanaan).
Ranking: Top 3

LDRS vs Best Friends - PWG Nice Boys (Don't Play Rock n'Roll) (18.3)
Tänä vuonna hajosi enemmän joukkueita kuin jaksan muistaa, mutta onneksi tämän kaltaiset ottelut valoivat uskoa joukkuepainin tulevaisuuteen. Sabre ja Scurll olivat armottomia, eikä varmaan tarvitse enää erikseen mainita, kuinka paljon parempi ZSJ on heelinä. Trent oli omaa luokkaansa babyfacena kiipelissä ja Chuck Taylor oli mahtava. Tästä ei hirveästi joukkuepaini parane. Vuoden joukkueotteluista puhuttaessa vähintään kärkikolmikossa.
Ranking: Top 25

Lucha Bros vs Young Bucks vs Ricochet & Sydal - PWG Nice Boys (Don't Play Rock n'Roll) (18.3)
Joukkueotteluiden toista puolta edustaa tämä kuuden hengen sekamelska. Kun LDRS/Best Friends noudatti perinteisempää tag-kaavaa, tämä oli puhdas spotfest. Ja kuten hyvin ehkä tiedätte, minä rakastan (hyviä) spotfestejä. Bucks on edelleen bisneksen parhaita joukkueita, Lucha Bros on sopeutunut PWG:hen täydellisesti ja Ricochetin ja Sydalin paritus on suorastaan aliarvostettu. Näkemättäkin tiedätte varmaan, mitä tämä ottelu sisälsi. Voltteja, superpotkuja, huumoria ja mielenräjäyttäviä liikkeitä.
Ranking: Top 25

Will Ospreay vs Mark Andrews - Progress Chapter 45 (19.3)
Andrewsin ja Ospreayn yhteinen tarina ulottuu vuoteen 2012. Kaksikko on kisannut niin kotimaansa kamaralla kuin Kalifornian lämmössä. Tässä asetelma oli kuitenkin saanut oman twistinsä Ospreayn ollessa ensimmäistä kertaa puhtaasti heel. Kaksikko pistikin jälleen shown pystyyn. Köydet päättivät toki hajota (yllättävän yleinen ongelma Ospreayn otteluissa), joka hidasti hieman menoa. SIlti ihan vain tarinallisen elementtinsä ansiosta ansaitsee paikkansa listalla.
Ranking: Top 50

Trevor Lee vs Chip Day - CWF Mid-Atlantic (25.3)
Jos ainoa kokemuksesi Trevor Leestä on X-divari, käy katsomassa tämä ottelu. Taisteleva babyface-mestari Lee on ehkä vuoden parhaiten salassa pysynyt, noh, salaisuus vuoden aikana. Kauden jalokivenä oli ottelu lähes tuntematonta Chip Daytä vastaan. Ne potkut, voi pojat. Lee on vakuuttanut minut heelinä PWG:ssä, mutta tässä ottelussa hän sai esittää aivan toisen puolen itsestään. Linkki:
Ranking: Top 25

Will Ospreay vs Jimmy Havoc - Progress Chapter 46 (26.3)
Oliko tämä Havocin paras death match tänä vuonna? Rehellisesti sanottuna, ei. Muutamaa viikkoa aiemmin tapahtunut ottelu Pete Dunnea vastaan oli ehkä parempi (puhumattakaan Tournament of Death -urakasta, jota en ole valitettavasti nähnyt), mutta Ospreay-kohtaamisessa oli pinnalle se tarina. Nämä kaksi nostivat Progressin kartalle ja tämä oli katkeransuloinen päätös lähes kolme vuotta kestäneelle feudille.
Ranking: Top 50

WALTER vs Matt Riddle - Progress Chapter 46 (26.3)
WALTER ja Riddle kohtasivat useamman kerran Progressin kehässä tänä vuonna ja jokainen kohtaaminen oli huippuluokkaa. Nostan tämän ensimmäisen esiin, sillä se teki isoimman vaikutuksen. Tämä oli itselleni se hetki, kun WALTER nousi eliittiin yksilöottelijana (näin Dragunov/WALTERin vasta myöhemmin). Riddle oli myös oma kova itsensä kovine potkuineen. WALTER oli kuitenkin tämän ottelun tähti. Kokemuksesta teki vielä paremman kaverin täydellinen uppoutuminen otteluun ja Riddlen tappion rukoileminen.
Ranking: Top 25

Spring Break Clusterfuck - Joey Janela's Spring Break (30.3)
Kuka sanoi, ettei komedialla voi päästä listalle? Clusterfuck oli Janelan aivoituksista koostuvan Spring Breakin ehkä kirkkain kohokohta. Se on paljon sanottua tapahtumasta, jossa nähtiin Matt Treont ja Eddie Kingston deathmatchissa, Marty Jannetty kolmen tähden ottelussa herran vuonna 2017 ja Riddlen ja Dan Severnin välinen shoot style -ottelu. Clusterfuck oli melkoista tykitystä aamukahvin ääressä. Näkymätön mies, DINK, kasa lähes tuntemattomia jobbereita sekä hevonvitun GLACIER. Ei paljon haitannut että Ethan Page ja John Silver joutuivat pitämään ottelun kasassa lähes kahdestaan. Täydellinen katastrofi koko vuoden viihdyttävimmässä autokolarissa.
Ranking: Top 50

Sami Callihan & Shane Strickland vs South Pacific Power Trip - Progress Orlando (31.3)
Nähtiin Mania-viikonloppuna muutakin kuin nostalgia-aktien perseilyä. Viikonlopun kovin ottelu oli nimittäin tämä joukkueottelu. Strickalnda iski meikäläiseen ensimmäistä kertaa omana itsenään, Callihan veti yhden vuoden parhaista esityksistään ja uusi-seelantilaiset räjäyttivät jälleen pankin. Jos SPPT olisi voinut jatkaa tällä linjalla koko vuoden...
Ranking: Top 50

Kazuchika Okada vs Katsuyori Shibata - NJPW Sega Genesis (9.4)
Shibatan matka on puhdasta wrestlekinoa. Yhdestä uusista musketööreistä freelanceriksi ja MMA:han, takaisin New Japaniin hylkiönä, kunnioituksen ansaitseminen takaisin niin ystäviä kuin verivihollisiakin vastaan. Kaikki tämä huipentui täydellisesti brutaaliin iskujenvaihtoon IWGP-mestaruudesta. Katsokaa tämä. Lopettakaa tämän lukeminen ja katsokaa tämä ottelu. Jos (ja kun) tämä jää Shibatan viimeiseksi otteluksi, en voisi kuvitella runollisempaa päätöstä "The Wrestlerin" uralle.
Ranking: Top 3

Drew McIntyre vs Oney Lorcan - NXT TV (12.4)
Vuoden TV-ottelusta puhuttaessa tämä pomppaa ensimmäisenä mieleen (sori Strowman ja Show). Oney Lorcan käyttää alle viiden minuutin ottelunsa kuin se olisi viimeinen mahdollisuus todistaa kuuluvansa. Täydellinen paluu McIntyrelle ja todiste Lorcanin taidoista. Fyysinen koitos ja todennäköisesti tämän listan lyhyin ottelu. Ottelun ei aina tarvitse olla yli puolituntinen ollakseen kova (köhNewJapaninpääottelutköh).
Ranking: Top 50

Ringkampf vs British Strong Style - Progress Chapter 47 (23.4)
British Strong Stylen kuuden hengen joukkueottelut tuntuivat olevan jokaisessa Iso-Britannian saarivaltiossa järjestetyssä painitapahtumassa vuonna 2017. Ottelut olivat kaikki kovia (kunniamaininta King of Triosin ottelulle Team Sendaita vastaan), mutta tämä korjaa potin. Ringkampf oli täydellinen vastustaja ylimielisille briteille. Ringkampf on kuin luotu Timothy Thatcheria varten (ja voisi sanoa, että miehen työskentely sopii paljon paremmin Eurooppaan kuin Amerikkaan). Kaikki loistivat ja minä tykkäsin. Lopetus oli ehkä hieman pettymys, mutta tarinaan sopiva.
Raning: Top 50

Will Ospreay vs Jay White - ROH War of the Worlds (12.5)
On hieman surullista, että ROH:n vuoden parhaasta ottelusta ovat vastuussa kaksi New Japanin painijaa. Noh, se ei poista sitä tosiasiaa, että tämä oli erinomainen ottelu. Ospreayn kokonaisvaltainen painiosaaminen on parantunut kauhistuttavaa tahtia Japanissa painiessaan. Whitelle tämä oli puolestaan ensimmäinen todellinen huippuottelu. Tämän esityksen takia odotukseni ovat suhteellisen korkealla Whiten edessä häämöttävää Tanahashi-ottelua kohtaan.
Ranking: Top 50

Authors of Pain vs #DIY - NXT TakeOver Chicago (20.5)
En ole Kirjailijoiden suurin fani, mutta mörssärit tuottavat kovia otteluita yhdessä Garganon ja Ciampan kanssa. Tikasotteluun luonnollisesti mahtui pino kovia spotteja, mutta muistettavintahan tässä on lopetus ja Ciampan odotettu, mutta silti shokeeraava turni. Tarinankerrontaa parhaimmillaan.
Ranking: Top 50

Tyler Bate vs Pete Dunne - NXT TakeOver Chicago (20.5)
AoP ja DIY saattoivat saada pääottelun paikan Chicagossa, mutta nuoret britit varastivat shown alakortissa. Kaksikon ottelu oli ollut kova jo tammikuun UK-turnauksessa, mutta tämä pisti paremmaksi. Oli hyvää teknistä painia, oli tiukkoja near-falleja ja oli tulikuuma yleisö. vanha kunnon JR meinasi vetää barbequesoossit väärääb kurkkuun AIRPLANE SPININ toimiessa uskottavana near-fallina. Mielestäni paras WWE-ottelu tänä vuonna, Baten spottiapina-vaihteesta huolimatta. UK-otteluja olisi mielellään voinut olla TakeOvereissa enemmänkin (Dunne/Andrews, c'mon!)
Ranking: Top 10

Matt Riddle vs Jeff Cobb - Progress Chapter 49 Day 2 (28.5)
Chosen Bros räjähtivät Progressin vuosittaisen SSS16-turnauksen puolivälierässä ja olipahan se räjähdys. Kaksikolla oli sitä kuuluisaa kemiaa keskenään ja Ballroomin yleisö oli toiminnassa mukana täysillä. Cobb veti yhden uransa parhaista näytöksistä. Tulinen ottelu kaikilla tavoilla muutamalla järjettömällä near-fallilla maustettuna. Harmittavasti kaksikon vuoden toinen kohtaaminen ei yltänyt lähellekään tätä tasoa.
Ranking: Top 25

Travis Banks vs Tyler Bate - Progress Chapter 49 Day 3 (29.5)
Turnauksen finaali oli erittäin lähellä Cobbin ja Riddlen edellisiltana asettamaa rimaa ja saattoivat jopa ylittää sen. Tämä viikonloppu oli Banksille todellinen breakthrough moment eikä Bate jäänyt yhtään huonommaksi. Banks tuo kehään uskomatonta intensiteettiä ja Bate vastaa käsittämättömälle lahjakkuudella ja kypsyydellä ikäisekseen. Yleisö oli kiinni jokaisessa near-fallissa ja BSS:n sekaantuminen hoidettiin kiitettävästi pois alta.
Ranking: Top 25

Tetsuya Naito vs Hiroshi Tanahashi - NJPW Dominion (1.6)
Vuoden kolmesta naito/Tana-kamppailusta kovimmaksi valikoitui tämä. Naito ja Tanahashi ovat toisilleen lähes täydellisiä vastustajia ja tämä oli osoitus että molemmat kuuluvat ehdottomasti maailman eliittiin.
Ranking: Top 25

Kazuchika Okada vs Kenny Omega - NJPW Dominion (1.6)
Omega/Okada II päätti ryhtyä siihen, jota kukaan ei tohtinut arvella ennen ottelua: tunnin broadway-tasapeliin. Toiminta oli parhaimmillaan jälleen WK-ottelun tasolla, mutta ottelussa tuntui olevan edeltäjäänsä pahempia käynnistymisvaikeuksia. Viimeinen vaihde vedettiin silmään vasta Bullet Clubin saapuessa paikalle. Loppuhetkille oli siitä huolimatta paljon makoilua (noh, tunnin ottelu vaatii vähän lepoakin). Loppuhetket olivat kuitenkin sähköisiä ja Okadan sropkickin tappavuutta korostettiin mahtavasti. Omegan romahtaminen Rainmakerin tieltä om myös helposti yksi vuoden kovimmista spoteista. Ja ne huonot puolet... tajusin, että ottelu päättyy tasapeliin "liian aikaisin" joka poisti tiettyä jännitettä. (ps. Okada/Omega III olisi tällä listalla, jos olisin nähnyt sen livenä. Ottelun katsominen jälkikäteen typisti tunnelmaa itselle, vaikka G1-kohtaaminen korjasikin edeltävän matsikaksikon suurimman ongelman eli laahaavan alun.)
Ranking: Top 10

British Strong Style vs Angel Cruz, B Cool & Tyler Bate - OTT Outer Space Odyssey III (4.6)
Toinen komediaottelu, koska voin. Mutta nyt kyseessä on sentään vuoden paras komediaottelu. Jos pelkästään Tyler bate molemmissa joukkueissa ei riitä, en tiedä mitä sanoa. Vitsi pilataan kuitenkin selittämällä, joten menkää itse katsomaan:
Ranking: Top 50

Kenny Omega vs Michael Elgin - NJPW G1 Special (1.7)
G1-spesiaali Kaliforniassa osoittautui onnistuneeksi tapahtumaksi New Japanin palatessa ensi vuonna rikospaikalle isomalle areenalle. Toivottavasti siellä nähdään jälleen tämäntasoisia otteluita. Omegalla ja Elginillä käyvät kemiat hyvin yksiin ja Long Beachin yleisö suorastaan söi Omegan kädestä. Kaksikon varsinainen G1-ottelu oli myös erittäin kovatasoinen, mutta pidin tästä hiukkasen enemmän. Illan paras ottelu, ota siitä Okada!
Ranking: Top 25

Chuck Taylor vs Zack Sabre Jr. - PWG Pushin Forward Back (7.7)
Vuoden paras PWG-ottelu ilman yhtäkään sukellusta kehän ulkopuolelle, what is this? Sabre ja Chuckie T kertoivat erittäin kovatasoisen tarinan. ZSj veti mulkkurooliaan täydellisesti ja Taylor oli tulinen babyface, josta ei voinut vain olla pitämättä. Ottelu päättyi vielä täydelliseen feel-good hetkeen. Tästä ei paini hirveästi parane, vaan tämä ottelu ansaitsee epävirallisen nelossijan.
Ranking: Top 10

Mil Muertes vs Paul London - Lucha Underground (12.7)
Sarjassamme: "Mitä v**tua Zemppari on tänään poltellut" Mil Muertesin ja Paul Londonin tv-ottelu on päässyt vuoden otteluiden listalle. Kyseinen kohtaaminen täytti paikkansa täydellisesti. Muertes on uskomattoman hyvä hirviön roolissaan (lause, jota kukaan ei olisi sanonut kymmenen vuotta sitten Judas Messiaksesta). London oli puolestaan viiltävän hyvä underdog ja sai minut penkkini reunalle pariinkin near-falliin. Mies sai minut uskomaan, että Muertes kaatuisi lähestulkoon huumorihahmolle, ja siitä hyvästä siunaantuu paikka tällä listalle.
Ranking: Top 50

Speed Muscle vs CK-1 - Kobe Pro Wrestling Festival (23.7)
Dragon Gaten ongelmallinen vuosi sai käänteensä vuoden suurimmassa tapahtumassaan Kobessa. Loukkaantumisten ja laimeiden mestaruuskuvioiden sävyttämä vuosi sai käänteensä parempaan Koben onnistuneen kortin myötä, jonka timanttina kiilsi historiallinen joukkuemestaruuskohtaaminen. Voittamalla ottelun CK-1 rikkoisi YAMADoin ennätyksen mestaruuskauden pituudessa, eikä Spped Musclen toinen puolisko Naruki Doi voinut sitä sallia. Veteraanit CIMA ja Dragon Kid taistelivat kaikella oveluudellaan yhtä Dragon Gaten legendaarisimpia joukkueita vastaan. Ensiluokkainen DG-tyylin joukkueottelu.
Ranking: Top 50

Travis Banks vs Keith Lee - Progress Chapter 53 (30.7)
Travis Banksin noustua Progressin kantavaksi voimaksi tänä kesänä, myös vastukset nousivat luokkaa kovemmiksi. Yksi Banksin kovimmista testeistä nähtiin massiivista Keith Leetä vastaan. Leen vuosi oli ollut ällistyttävän kovatasoinen tähän asti ja tahti vain paranisi tullessa loppuvuoteen. Banks veti altavastaajan roolinsa täydellisesti ja Lee oli nyt oma itsensä, yksi karismaattisimmista ja atleettisimmista isoista miehistä vuosiin. Kaksikon toinen kohtaaminen syksyllä oli myös erittäin hyvä, mutta pidin tästä enemmän hiuskarvan mitalla.
Ranking: Top 50

Kenny Omega vs Tetsuya Naito - NJPW G1 Climax Finals (13.
Täyttä hulluutta. Jos viime vuoden ottelu oli sekopäinen, päätti kaksikko korottaa tässä panoksia. Kourallinen oikeasti hirvittäviä bumppeja tuotti erittäin muistettavan finaalin.
Ranking: Top 10

Johnny Gargano vs Andrade Almas - NXT TakeOver Brooklyn III (19.
Mustien hevosten pääseminen listalle jatkuu Garganon ja Almasin muodossa. NXT:n vuoden paras face ja paras heel pääsivät herättelemään Brooklynin yleisön kovatasoista TakeOveria varten. Yleisö tarttuikin nopeasti mukaan kiivastahtiseen otteluun. Toivottavasti kaksikon ensi vuonna odottava revanssi pistää vielä paremmaksi. NXT:n tämän vuoden ehkä kaksi omaa suosikkiani (sori vaan Roddy ja Hero, ette ole päässeet aivan täysin vielä irti).
Ranking: Top 50

Ember Moon vs Asuka - NXT TakeOver Brooklyn III (19.
WWE:n päärosterin naistendivisioonien muistuttaessa lähinnä palavaa kerrostaloa, tuotti NXT:n naistendivari tänä vuonna pari kovaa koitosta. Omasta mielestäni vuoden parhaaksi naisten otteluksi (huom. missasin Mae Young -turneen enkä katso joshia, sori) päätyi Asukan ja Ember Moonin koitos Brooklynista. Asukan mestaruuspuolustuksista tuntui pitkään puuttuvan se "jokin" mutta kaikki natsasi viimein tässä ottelussa. Ember Moon vakuutti myös kovasti. Onkin harmillista, että NXT:n naisten divisioona koki kolauksen Asukan noustessa viimein teurasta- öh, päärosteriin.
Ranking: Top 25

Joey Janela vs Sammy Guevara - PWG BOLA Night 2 (2.9)
BOLA-arviosta voi käydä lukemassa tarkemmat mietteet, mutta tässä näin lyhyesti. Kaksi tuoretta kaveria päätti todistaa kuuluvansa BOLA:n kivikovaan kattaukseen. Sekopäinen spotfest, joka jäi ainakin mieleen. Ai niin, ja Joey Janela on sekaisin.
ranking: Top 50

Mike Quackenbush vs Johnny Kidd - Chikara King of Trios Night 2 (2.9)
Kuka ei rakastaisi varvaslukkoja. Itselleni tämä oli KoT-viikonlopun kohokohta. World of Sport tyylin kamppailu tiukassa kilpailuhengessä. 62-vuotias Kidd näytti pystyvänsä sitomaan neljä vuosikymmentä nuoremmat kilpaveljensä solmuun. Myös Quack on uransa ehtoolla edelleen erinomainen tekninen painija. Tätä oli puhtaasti ilo katsoa.
Ranking: Top 50

Keith Lee vs Donovan Dijak - PWG BOLA Night 3 (3.9)
BOLA-arviossa tämä tuli purettua aika hyvin, mutta... kaksi järkälettä tekevät asioita, joihin heidän kokoisillaan painijoilla ei pitäisi olla asiaa. Unohda yhden ottelun ajaksi myymisen konsepti ja nauti toinen toistaan päräyttävämmistä hetkistä yleisön menneissä banaaneiksi.
Ranking: Top 25

#CCK vs British Strong Style - Progress Chapter 55 (10.9)
Progressin vuoden suurin tapahtuma Alexandra Palacessa tuotti pari huippuhetkeä, joista illan aloittanut tikapuuottelu oli lähellä jäädä illan parhaimmaksi. Kid Lykos otti pahimmillaan pahempia bumppeja kuin Haskins ja Havoc deathmatchissaan! Tunnelma oli katossa, kaikilla oli työkengät jalassa ja ottelu starttasi shown parhaalla mahdollisella tavalla.
Ranking: Top 50

WALTER vs Matt Riddle vs Timothy Thatcher - Progress Chapter 55 (10.9)
WALTERin ja Riddlen timantinkova ottelusarja sai hyvän mausteen WALTERin Ringkampf-toveri Thatcherin muodossa. Suplexeja, choppeja ja "Big Lads" rymistelyä seurasi. Ihanan fyysinen ottelu osoittautui lopulta tapahtuman parhaaksi.
Ranking: Top 50

Verserk vs Jimmyz - DG Dangerous Gate (18.9)
Aina kun Dragon Gatessa joku joukkue on hajoamisen uhan alla, käyvät tunteet kuumana. Ja kyseessä oli Iso ottelu isolla I:llä. DG:n historian pisimpään yhdessä pysynyt ryhmittymä, yleisön hartaasti rakastama Jimmyz kohtasi DG:n ainoan puhtaan heel-joukon, Verserkin. Häviäjä joutuisi hajoamaan. Jimmyt tekivät sisääntulon täydessä sotamaalauksessa, kuten aina ennenkin hajoamisen uhatessa. Verserk oli katuvaatteissa, valmiina sotaan. Ja se myös saatiin. Tämä ei ole tavallinen äänen nopeudella kulkeva DG-joukkueottelu, vaan epätoivoinen brawli todennäköisyyksia vastaan. Jimmy Susumun taistelu tuulimyllyjä vastaan oli suorastaan sydäntäraastavaa. Edes T- "Roman Reigns 2.0" Hawkin suuri rooli ei vesittänyt tätä (täysin).
Ranking: Top 50

SHLD vs The Bar - WWE No Mercy (24.9)
En tiedä ihmettelittekö, missä kaikki WWE:n ottelut olivat, mutta saamanne pitää. Shieldin palasten ja europoikien taistelu oli hyvä jo SummerSlamissa sitä haittasi kuollut yleisö kolmen tunnin puudutuksen jälkeen (sekä miitissä että areenalle). Nyt kuitenkin annettiin palaa täysillä. Cesaron brutaali loukkaantuminenkin toi lisäpiikin tähän otteluun. Kaikki kunnia sveitsiläiselle kyvystä jatkaa tämä ottelu loppuun.
Ranking: Top 50

Killshot vs Dante Fox - Ultima Lucha Tres (27.9)
AR Fox yhdessä vuoden parhaimmista otteluista, mitä helvettiä on päässyt tapahtumaan. Noh, Hell of War pääsi tapahtumaan. Jos jätetään huomioimatta Matt Strikerin kaameat armeija-sanaleikit selostuksessa, niin tässä oli vuoden kovin deathmatch. Tarina oli h**vetin toimiva ja spotit olivat kauniita atleettisia taidonnäytteitä, brutaalia kehon tuhoamista tai molempia. Pala Foxin lihaa paareilla, miehet selät verisinä lasinsirujen täyttämän azteekki-symbolin päällä ja Fox tippumassa kohtaloonsa bändilavan päältä. Kun LU onnistuu, se onnistuu h**vetin hyvin. Vain ensimmäinen Grave Consequences voi haastaa tämän LU:n parhaimman ottelun tittelistä.
Ranking: Top 10

Marty Martinez vs Fenix - Ultima Lucha Tres (4.10)
Hell of War päräytti neliviikkoisen Ultima Luchan käyntiin ylitsepääsemättömällä tavalla, mutta Moth ja Fenix pistivät myöskin parastaan. Luchas de Apuestas -stipulaatio oli oikea ratkaisu tähän feudiin (vaikka kaikki varmaan tiesivätkin lopputuloksen ennaltanauhoitetun luonteen vuoksi). Martinez on pahasti aliarvostettu ollessaan periaatteessa vain LU-ekslusiivi ja Fenix on yksi maailman parhaista high flyereistä ja perkeleen hyvä underdog.
Ranking: Top 50

Matt Riddle vs Speedball Mike Bailey - OTT Anniversary Show (7.10)
Mitä saadaan kun yhdistetään kaksi bisneksen parhaimpiin kuuluvaa potkijaa, tulikuuma irlantilaisyleisö ja muutama Canadian Destroyer liikaa? Noh, saadaan vallan mainio ottelu. Jos unohdetaan turhat Destroyerit, niin tässä kohtaavat kaksi "legitin" taustan omaavaa ottelijaa, joiden iskujen vaarallisuus tuo oman hienon ulottuvuutensa tähän otteluun. Katsokaa:
Ranking: Top 50

The Usos vs New Day - WWE Hell in a Cell (8.10)
Toinen WWE-ottelu, mitä kehveliä? WWE:n päärosterin vuoden parhaat palat tuotti joukkuedivari, tällä kertaa sinibrändin puolelta. Usoksien ja Uuden Päivän blow-off ottelu oli hyvä PG-aikakauden HIAC-ottelu. Ei oikein muuta sanottavaa.
Ranking: Top 50

Ringkampf vs Massive Product - wXw World Tag League Day 3 (8.10)
Jos WALTER ja Dieter oli eliittikaksikko, niin sitä samaa olivat myös WALTER ja Thatcher Dieterin lähdettyä Floridan lämpöön. Joukkueturnauksen finaalissa olivat vastassa karisman kuninkaat "Massive" Jurn Simmons ja "Liikaa lempinimiä listattavaksi" David Starr. Jo olihan tämä aivan mahtava ottelu. Etenkin Thatcher oli tämän ottelun kuningas. Sama juttu kuin alkuvuoden WALTER/Dragunov -ottelun kanssa, tästä saa vielä enemmän irti jos on katsonut koko turnauksen. Koko turnauksen kattava tarina molempien joukkueiden osalta kruunaa tämän kokanaisuuden.
Ranking: Top 25

WALTER vs David Starr - wXw London (28.10)
Olen kehunut WALTERin ja Riddlen ottelusarjaa aika paljon tämänkin tekstin aikana. Mutta mitä olen kuullut, niin WALTERin ja David Starrin välinen ottelusarja on ollut vielä sitäkin kovempi. Ja vain kaksi ottelua nähneenä, voin sanoa että se on hyvinkin mahdollista. WALTER ja Starr varastivat shown Lontoossa aivan täysin. Tarina on yksinkertainen, mutta toimiva. Starr ei vaan onnistu voittamaan WALTERia, mutta pääsee joka kerta yhä lähemmäksi, turhautumiseen asti. Jos Starr onnistuu itävaltalaisen kaadossa ensi vuonna, tulee siitä hetkestä maaginen. Tässä ottelussa erityisen nerokasta oli WALTERin pääaseen, chopin neutralisointi. Kovaa settiä alusta loppuun.
Ranking: Top 10

Keith Lee vs Tomohiro Ishii - RevPro Global Wars Day 1 (9.11)
Tältä listaltahan puuttuu Ishii, ja siinäpä se. Keith Leen mahtava vuosi sai huipennuksensa äärimmäisen kovassa ottelussa Ishiitä vastaan. Viime vuonna Ishii kohtasi Heron yhdessä vuoden parhaimmista otteluista. Nyt seuraavana jättiläisenä oli Lee, joka on tietyllä tapaa Heron perillinen Yhdysvaltojen indyskenessä. Ishii on uskomaton underdog tässä ottelussa, päätä lyhyempi, mutta silti taistelutahdossaan, fighting spiritissään, täysin järkkymätön. Lee on myös mahtava dominoivassa roolissaan.
Ranking: Top 25

Velveteen Dream vs Aleister Black - NXT War Games (18.11)
Kuka olisi uskonut Patrick Clarkista. Tough Enoughissa esiintynyt nuorukainen pääsi Houstonin parrasvaloihin Hollannin potkukonetta (ja omaa suosikkiani) Aleister Blackia vastaan. Ja minkälainen ottelu siitä tulikaan. Juonikuvio oli kuuma kuin se kliseinen hellankoukku, yleisö oli äänekkäästi molempien puolella ja Dream näytti maailmalle omaavansa valoisan tulevaisuuden, jos tähdet asettuvat oikein. Täydellinen lopetus NXT:n vuoden parhaimmalle kuviolle.
Ranking: Top 50

Matt Riddle vs Travis Banks - Progress Chapter 58 (26.11)
Riddle ja banks kohtasivat jo aiemmin kesällä Banksin kulkiessa via Dolorosaansa, mutta revanssi oli vielä parempi. Toki "fightingu spirituuuuuu~" spotteja oli ehkä muutama liikaa, mutta muuten homma kulki tulisen yleisön avustuksella. Banks ei häviä intensiivisyydessä eikä vaarallisuuden aurassa ex MMA-miehelle pätkääkään. Kovaa settiä
Ranking: Top 50

Siinäpä se, teksti on sekavaa ja ajatuskatkoja täynnä, mutta ei voi mitään.

[The Rocker]

Ajattelin täällä informoida niitä kolmea ihmistä, jotka tätä lukevat, että HBO julkaisee huhtikuun alussa dokumentin Andrè the Giantista. Sisältää mm. Hulk Hoganin ja Vince McMahonin mietteitä. Vince päätyi ilneisesti jopa miltei kyyneleisiin saakka.