
: Sting–Roodesta tuli kuin tulikin totta. Toisaalta ihan kiva juttu, koska elämme nyt vahvaa TNA-patriotismin aikaa, ja Sting on ikään kuin TNA:n oma Julle Ankanpää (ja kaiken järjen mukaan TNA:n Hall of Famen ensimmäinen jäsen), mutta fakta on se, etteivät miehen kehäotteet ole säväyttäneet minua sitten 1990-luvun. Sääli, että King of the Mountain lienee kuollut ja kuopattu ottelumuoto. RVD vs. Jeff Hardy vs. Mr. Anderson vs. Sting vs. Bobby Roode olisi ollut huomattavasti parempi matsi kuin Roode–Sting, mutta kai King of the Mountain on historiaa siitä samasta ihailtavasta syystä kuin esim. kuusikulmainen kehä. Leikit sikseen ja traditiot kunniaan. Hulkamaanikot haluavat vanhan koulukunnan painia, ja sitä heille tarjoaa Impactin peluri numero yksi, Sting,
veli.

: Kiusaaja koetteli Joosefia kuin viikko sitten ja kanavoi samalla inan verran Heimiehen Paulia oikeusuhkauksineen kaikkineen – ei paha. Ray–Park on itse asiassa yksi Slammiversaryn mielenkiintoisimmista keisseistä, koska suorastaan feminiininen Joseph Park on kerrassaan hunajainen hahmo.

: Aries–Sabinissa ei ollut sitten pisaraakaan tunnetta läsnä. Kummallinen oli myös Joe–Aries-feudin lähtölaukaus; painija ansaitsi itselleen mestaruusmatsin
hortoilemalla takatiloissa. No, onneksi on vielä ensi viikko aikaa pohjustaa tätä tarinankerronnan valkosuklaalevyä. Joe voi dramaattisesti udella Austinilta sitä, miksi tämä ruiskutti vettä hänen kasvoilleen.

: Tykkään Gutcheck Challengesta ja näistä uusista realistisista segmenteistä, mutta en nyt kyllä ymmärtänyt Tazin tai Bruce Prichardin tekemiä pointteja. Joey Ryan teki väärin, koska pysyi roolissaan näyttöottelunsa ajan? Mitä ihmettä, Taz ja Prichard? Al Snow oli ainoa, jonka jutuissa tuntui olevan jotain järkeä. Gutcheck Challengesta lisää myöhemmin.

: Brooke Hogan on
nainen alien, jonka tankki on täynnä camp-huumorin polttoainetta. Myös Dixie käy kyseisellä bensiinillä; punaniskapuuma on näet järkyttävän huono näyttelijä. Niinpä Brookea ja Dixieä seuraa kauhunsekaisella mielenkiinnolla.

: Devonin ja Jeff Hardyn tunteikas ystävyysottelu kyllä kieltämättä hyväili sentimentaalisuuden reseptoreitani, mutta vihreäksi ja nauravaksi naamani muuttui vasta sitten, kun iki-ihanat Robbie-pojat rysähtivät ruutuuni. Devonin ja Robbie E:n raamatullinen feudi päättyköön vasta sitten, kun jommastakummasta aika jättää, sanoo meikäläinen.

: Jarmo Myrskyn kuulumisia oli kiva kuulla, jos kohta minua tietysti surettaa se, että Rooden Slammiversary-vastustajana on hänen paikallaan se reliikkinen Pistos. En tosin mellakoi, mikäli tämä polku johdattaa meidät Bound for Gloryssa oteltavaan Roode–Stormiin.

: Gutcheck Challengen kehäsegmentti oli parasta TNA:ta miesmuistiin! Toivottavasti tästä nyt sitten sikiää se (oikeasti) tulinen ja ennen muuta (oikeasti) originelli juonikuvio, jossa Joey Ryan ajautuu piikiksi Tazin lihavaan lihaan. Ryan voisi esimerkiksi hakata kommentaattorin sairauslomalle. Saisi Tatsikin vähän sykettä hengityskoneessa viruvaan roolihahmoonsa (ja työmotivaatioonsa).

: AJ–Daniels oli taas passeli pääottelu show'lle (vaikkei tietenkään mitään viime viikon AJ–Roodeen verrattuna), mutta eniten viihdyin loppusekoilujen parissa: ensin Kazarian feilasi nippusiteiden käytön ja sitten Dixie Carter käväisi ruudussa nappaamassa itselleen Oscar-palkinnon.
Puhelinsoiton paljastamisesta tykkäsin ja oikeastaan koko kuvio on hyvin kiinnostavaa jälkeä. Ainut oireellinen seikka tässä on mielestäni se, että Daniels ja Kazarian ovat tylsiä hahmoja moisen paljastuksen tekijöiksi. Minä olisin tuonut vaikkapa Joey Ryanin (tai Cliff Comptonin tai kenet tahansa lupaavan uuden nimen) firmaan "Dixie Carterin ja Sergin nurmikonleikkaajana", joka kiristäisi kuva-, video- ja puhelutodisteillaan Dixieä ensinnäkin palkkaamaan hänet painijaksi ja sitten kohtelemaan häntä huomattavasti paremmin kuin muita painijoita. Dixie ajautuisi ahdinkoon, koska 1) hän ei haluaisi kohdella jotain tiettyä painijaa paremmin kuin muita ja 2) muut painijat, mm. Sting, alkaisivat ihmetellä, mikä naista vaivaa. Samalla uusi tulokas nousisi salamannopeasti main event -kahinoihin ja yleisön kiusanhengeksi. Kuvio olisi todella mielenkiintoinen ja tehokas.
...kun taas nyt voimme sympata ainoastaan transsikitaristikuningas Sergiä. Oh wow.
