Leffat

[Stefa]

Mustavalkoisuushan on kaunista! Etenkin film noirissa.

12 angry man on kyllä erinomainen. Vaatii melkoista taitoa pitää elokuva, joka on kuvattu lähes täysin yhdessä tilassa, kiinnostavana.

Tuosta tulikin mieleen että Lumet'n tuotantoon pitää tutustua lisää. Network on ainakin h**vetin hyvä.

50-luvun erinomaiseen listaan pitää vielä lisätä Kirk Douglasin tähdittämät Ace in the Hole ja Paths of glory. Kubrickin suunnalta samaan listaan vielä The Killing. Moni tuntuu unohtavan Kubrickin vanhemman tuotannon.

Lähetetty minun GT-I9506 laitteesta Tapatalkilla

[bookert]

Mustavalkoisuushan on kaunista! Etenkin film noirissa.

12 angry man on kyllä erinomainen. Vaatii melkoista taitoa pitää elokuva, joka on kuvattu lähes täysin yhdessä tilassa, kiinnostavana.

Tuosta tulikin mieleen että Lumet'n tuotantoon pitää tutustua lisää. Network on ainakin h**vetin hyvä.

50-luvun erinomaiseen listaan pitää vielä lisätä Kirk Douglasin tähdittämät Ace in the Hole ja Paths of glory. Kubrickin suunnalta samaan listaan vielä The Killing. Moni tuntuu unohtavan Kubrickin vanhemman tuotannon.

Lähetetty minun GT-I9506 laitteesta Tapatalkilla

Kyllä. 50-luku on oma Favevuosikymmen juurikin huikeitten FilmNoiriensa ja muutenkin eeppisten kuolemattomien leffojensa johdosta. 12 Angry Men kuuluu omiin suosikkeihini AllTime-listalla. Lumet on huikea. Ja on vielä vanhoilla päivilläänkin tehtaillut oikein mukavia leffoja.

Muita kovia Noireja mm.
- The Third Man(Welles pääosassa)
- Sunset Blvd(Billy Wilderin yksi parhaista)
- A Night of The Hunter(Mitchum vetää hyvin)
- Touch of Evil(Wellesin paras)
- The Big Sleep(Bogartin kovimpia),
- The Killing(Kubrickin helmiä)
- The Asphalt Jungle(John Hustonin hieno taidonnäyte)
- Ace In The Hole(Wilderin kovien leffojen pitkän listan parhaimmistoa)
- Sweet Smell of Success(Lancasterit ja Tony Curtisit kieroilemassa)

50-luvulta löytyy myös mm. Hitchcockilta hävytön määrä kovia leffoja(Dial M for Murder, Rear Window, Vertigo, North by Northwest + monia muita, jotka eivät ihan viiden tähden masterpaloja ole mutta varsin viihdyttäviä vähintäänkin)

- Elia Kazanin On The Waterfront lukeutuu myös omiin 50-luvun suosikeihin.
- Les diaboliques on myös viiden tähden keissi.
- Witness for the Prosecution on ehkäpä Billy Wilderin paras leffa ja muutenkin yksi kovimpia klassikoita evah.
- Paths of Glory Kubrickin parhaimmistoa
- Ben-Hur on melkoisen eeppinen.
- Hyvin hitchcockimainen Anatomy of a Murder
- Zinnemannin From Here to Eternity
- William Holdenin veijarointisotaleffa Stalag 17
- Gary Cooperin tähdittämä westernien aateliin kuuluva High Noon

Sitten paljon varsin päteviä leffoja Marlon Brandolta, Kurosawan hienot pläjäykset, monia kovia westernejä..

Huhhuh..

[Phenomenon]

Tuli eilen illalla (tai yöllä oikeastaan) katseltua Possession. Jotenkin siitä jännä leffa, että koska juonesta en ollut tietoinen niin gentren vaihtumiset tulivat täysin yllätyksenä. Muutenkin multa varmaan meni jotain ohi, koska pari kertaa mietin, että mitäs v**tua nyt tapahtuu. Loppukin jäi hiukan hämäräksi...

Niin ja...

Spoiler: näytä

Miksi se jumala vai mikä v***n avaruusolio oli Sam Neillin näköinen ja mikä v***u se lastenhoitaja oikein oli...

[Phenomenon]

Riskibisnes
- Ihan toimiva kasarikomedia. Hiukan olisi voinut leffan keskikohta olla lyhyempi alkuun ja loppuun verrattuna. Silti legendaarinen leffa mikä oli ollut jo pitkään katselulistalla. Niin ja tajusin vihdoinkin, että Deuce Bigalow = Risky business + American Gigolo.
**½/*****

Pretty In Pink
- Joskus katsellut 10 minuuttia telkkarista ja nyt sain pari päivää sitten aikaiseksi katsoa tämän. Olihan Pretty in Pink ihan viihdyttävä ja hyväntuulinen leffa. Molly Ringwald teki hyviä leffoja kasarilla. Paljon tuttuja naamoja lähinnä viime vuosikymmenien TV-sarjoista.
**½/*****

Kicking & Screaming
- Will Ferrell oli ajoittain ihan hauska ja Robert Duvall varasti shown. Ihan viihdyttävä komedia.
**½/*****

[Phenomenon]

Crash
- Olipa positiivinen yllätys. Lähes inhoan tämän kaltaisia elokuvia (mm. Tarantinot), mutta tämä toimi hyvin ja useat hahmot omine tarinoineen kerrankin täydensivät toisiaan.
****/*****

Trouble with Curve
- Eastwoodia katsellessa tulee aina hyvä mieli. Vanhana ukkona äksyilee ja heittää herjaa niinkuin nuorempanakin. Hieno ja tunteikas ihmissuhdedraama baseballin ympärillä. Heitetään vielä lopuksi sellainen ennustus/totuus että Justin Timberlake on parempi näyttelijä kuin kaikenmaailman Brad Pittit ja v***n Leonardo DiCapriot. Oscar menee vielä siihen osoitteeseen, kun taas kaksi yliarvostetuinta näyttelijää jää nuolemaan näppejään. Vaikka toki jossain vaiheessa pitäisi jatkaa leffojen tekoa.
***½/*****

[bookert]

Trouble with Curve
- Eastwoodia katsellessa tulee aina hyvä mieli. Vanhana ukkona äksyilee ja heittää herjaa niinkuin nuorempanakin. Hieno ja tunteikas ihmissuhdedraama baseballin ympärillä. Heitetään vielä lopuksi sellainen ennustus/totuus että Justin Timberlake on parempi näyttelijä kuin kaikenmaailman Brad Pittit ja v***n Leonardo DiCapriot. Oscar menee vielä siihen osoitteeseen, kun taas kaksi yliarvostetuinta näyttelijää jää nuolemaan näppejään. Vaikka toki jossain vaiheessa pitäisi jatkaa leffojen tekoa.
***½/*****

Onhan JT ihan päteväksi näyttelijäksi osoittautunut, siitä ei pitäisi olla epäilystäkään enää tässä vaiheessa. Jo Alpha Dogissa yllätti aikoinaan, joskin häneen suhtautui vielä varauksella näyttelijänä. Social Networkissahan mies varasti jo shown. Viihteellisissä hömppäkomedioissa Bad Teacherissa ja Friends With Benefitsissä pääsi vilauttelemaan koomisia kykyjään, jotka ei näissä ihan yhtä hyvin päässeet esille kuin vaikkapa Lonely Islandin kanssa toteutetuilla rykäisyillä ja SNL:ssä, mutta ihan solidia settiä. In Timessakin taas nähtiin erilaista Timberlakea. Ei tuokaan ihan kökkö ollut. Trouble with the Curve oli ihan perus sporttistoori hyvällä castingilla Eastwoodin äijäillessä ja Justinin vetäessä perusvarmasti. Inside Llewyn Davisissa veti jälleen mallikkaasti hänelle nakutettua sivuroolia. Runner Runner sitten ikävä kyllä oli kaikin puolin melko lässähtänyt pökäle. All in all, vaikka olenkin hänen näyttelijänsuorituksistaan nauttinutkin niin olin enemmän kuin onnellinen hänen palatessaan täysipäiväisesti musiikin pariin. Se on kuitenkin se missä hänellä on oikeasti paljon annettavaa. Ja hei, kyllä se DiCaprio sen pystinsä ansaitsee ja tulee vielä vähintäänkin säälistä saamaan Pitt on vähän niin ja näin. Hyviäkin rooleja vedellyt, mutta ei ikinä mitään tajutonta suoritusta.

[DeadManWalking]

Suositelkaa jotain helppoa paskaa krapulaleffaksi. Kesto maksimissaan n. puolitoista tuntia.

[The Rocker]

Suositelkaa jotain helppoa paskaa krapulaleffaksi. Kesto maksimissaan n. puolitoista tuntia.

Trainwreck, Lemmy, Halloween...

[bookert]

Suositelkaa jotain helppoa paskaa krapulaleffaksi. Kesto maksimissaan n. puolitoista tuntia.

Seuraavaa krapulaa ajatellen, write it down: Kevin Costnerin The Postman.

[Phenomenon]

To kill a mockingbird (1962) vai True Grit (1969)? Niin paljon leffoja koneella ettei oikein osaa päättää.

[The Rocker]

To kill a mockingbird (1962) vai True Grit (1969)? Niin paljon leffoja koneella ettei oikein osaa päättää.

Sanotaanpa tuo ensimmäinen.

[Phenomenon]

Katselin tuossa muuten youtubesta ehkä elokuva historian kaikkien aikojen hauskinta kännikohtausta ja tajusin että North by Northwest on tehty 50-luvulla. Ajaton klassikko. Voisi oikeastaan joku päivä katsella.

Ja samalla youtube kerralla tuli katseltua myös kunnia Oscareiden jakoa ja tuli mieleen, että Philadelphia Story voisi olla myös lähiaikoina katselulistalla. Cary Grant ja James Stewart... Ei voi olla huono. EDIT: Jaa, ei sitä ole kait edes julkaistu DVD:lle. Menee siis samaan listaan Kluten kanssa, eli joutuu toivomaan että YLE Teema näyttäisi joku kaunis päivä.

[Stefa]

There Will Be Blood oli taattua laatua Paul Thomas Andersonilta. v***n hieno mies. Helposti suosikkiohjaajiani. Loppukohtaus nauratti. Daniel Day-Lewis on kova.

[bookert]

To kill a mockingbird (1962) vai True Grit (1969)? Niin paljon leffoja koneella ettei oikein osaa päättää.

Itse olin vielä näihin vanhuusvuosiini asti onnistunut välttämään To Kill a Mockingbirdin, mutta löysin tuon dvdnä jostain Kiteen kirpparilta kesän aikana ja sain vihdoin katsottua. Diggailin ihan kybällä. *****. True Gritistä täytyy myöntää, että olen nähnyt vain tuon Coenien version. Yleensä en lämpeä remakeille, mutta Coenit.

There Will Be Blood oli taattua laatua Paul Thomas Andersonilta. v***n hieno mies. Helposti suosikkiohjaajiani. Loppukohtaus nauratti. Daniel Day-Lewis on kova.

Yksi parhaista kyllä omintakeisen ja tunnistettavan tyylinsä johdosta. There Will Be Blood ehkä oma fave PTA:lta, vaikkakin suurin kunnia leffan hienoudesta menee juurikin D-Daylle, jonka suoritus oli taas jotain uskomatonta showstoppailua. Miehen paras rooli. Gotta Love it!

Tullut katseltua kesän aikana melkoinen määrä leffoja, niistä viimeisimpänä viimeisin Furious-leffa. Miksi? No koska Dwayne. Pidin saagan ekasta leffasta eikoinaan jossain määrin, vaikkakin sekin oli tarinaltaan käytetyimpiä kliseitä(kyttä soluttautuu pahispiireihin ja ystävystyy bossin kanssa and u know the rest). Kakkonen oli jo melkoista nimellä ratsastavaa ö-luokan tusinaa kun kolmosen olemassaololle en keksi mitään puolustavaa argumenttia. En tuota vaivautunut edes katsomaan ennenkuin Rock lyöttäytyi mukaan sarjaan ja päätin pyytää boksina silloin valmistuneet osat joululahjaksi jotta voin katsella koko roskan läpi ja "antaa uuden mahdollisuuden". Nelonen olikin tuossa vaiheessa pieni tasonnosto, mutta kaikessa typeryydessään tuostakaan voinut muuta sanoa kuin "ihan semiviihdyttävä". Tuon jälkeen taso ollut tappavan laskeva ja seitsemäs leffahan olikin jo ihan jäätävää Putinia. Jos tekee yliampuvan elokuvan täynnä epäloogisia käänteitä ja tuskallisen epärealistisia actionkohtauksia, tuo tulisi tehdä edes camphengessä ja kieli poskella. Siinä ei onnistuta tässä sarjassa. Ainoa hyvä asia leffassa olikin koskettava Paul Walkertribuutti lopussa, joka onnistui herkistämään kyllä.

[Stefa]

Kyllä itellä tuo Magnolia menee ehdottomasti PTA:lta kärkeen mutta eipä tuo yhtään sen huonompi tapaus ollut kyllä.

Yöllä aloitin ja nyt herätessä jatkoin loppuun Mark Lesterin Class of 1984:n. Lesterin tuotantoon nähden odotin jotain kieli poskella väännettyä toimintaa kuten Commando, mutta sainkin tilalle ihan vakavasti otettavan ja synkän jännärin. Toimii.

[bookert]

Kyllä itellä tuo Magnolia menee ehdottomasti PTA:lta kärkeen mutta eipä tuo yhtään sen huonompi tapaus ollut kyllä.

Yöllä aloitin ja nyt herätessä jatkoin loppuun Mark Lesterin Class of 1984:n. Lesterin tuotantoon nähden odotin jotain kieli poskella väännettyä toimintaa kuten Commando, mutta sainkin tilalle ihan vakavasti otettavan ja synkän jännärin. Toimii.

Magnolia pitääkin joku kaunis yö kaivaa dvdhyllystä esiin ja katsastaa uudestaan kun tullut vain kerran katsottua joskus nuorempana ja typerämpänä.

Class of 1984 on jonkinasteinen klassikko, vaikkakin lopulta melko perus kouluväkivaltaleffa. Mukavan synkkä moodi tuossa vallitsee kaikessa kasarimaisuudessaan. Michael J. Fox taisi tuossa myös vilahdella?

[Stefa]

Kyllä itellä tuo Magnolia menee ehdottomasti PTA:lta kärkeen mutta eipä tuo yhtään sen huonompi tapaus ollut kyllä.

Yöllä aloitin ja nyt herätessä jatkoin loppuun Mark Lesterin Class of 1984:n. Lesterin tuotantoon nähden odotin jotain kieli poskella väännettyä toimintaa kuten Commando, mutta sainkin tilalle ihan vakavasti otettavan ja synkän jännärin. Toimii.

Magnolia pitääkin joku kaunis yö kaivaa dvdhyllystä esiin ja katsastaa uudestaan kun tullut vain kerran katsottua joskus nuorempana ja typerämpänä.

Class of 1984 on jonkinasteinen klassikko, vaikkakin lopulta melko perus kouluväkivaltaleffa. Mukavan synkkä moodi tuossa vallitsee kaikessa kasarimaisuudessaan. Michael J. Fox taisi tuossa myös vilahdella?

Zei Foks joo pullukkana orkesteripoikana siinä.

[Phenomenon]

Suositelkaas hyviä film noireja tai film noir henkisiä leffoja tyyliin vaikka Polanskin Chinatown.

[Stefa]

Suositelkaas hyviä film noireja tai film noir henkisiä leffoja tyyliin vaikka Polanskin Chinatown.

Orson Wellesin Touch of Evil tai Lady from Shanghai. Stanley Kubrickin The Killing. MElvillen Le Samourai sekä Le Cercle Rouge ovat erinomaisia neo noireja Ranskasta.

[bookert]

- The Third Man(Welles pääosassa)
- Sunset Blvd(Billy Wilderin yksi parhaista)
- A Night of The Hunter(Mitchum vetää hyvin)
- Touch of Evil(Wellesin paras)
- The Big Sleep(Bogartin kovimpia),
- The Killing(Kubrickin helmiä)
- The Asphalt Jungle(John Hustonin hieno taidonnäyte)
- Ace In The Hole(Wilderin kovien leffojen pitkän listan parhaimmistoa)
- Sweet Smell of Success(Lancasterit ja Tony Curtisit kieroilemassa)

Lainasin omaa viestiäni ylempää, koska tuossa tuli listattua noita genren kovimpia teoksia. Niistä kannattaa jokainen oikeastaan nähdä.

Film Noiria ei taidakkaan enää sellaisenaan olla 50-luvun jälkeen, mutta neonoireja ja filmnoir vivahteita sisältäviä leffoja toki löytyy. Näistä Chinatown paras, mutta LA Confidential lukeutunee tähän kuten myös Body Heat vuodelta 1981.

[luulokuningas]

Se alkuperänen Scarface vuodelta 1932 on kanssa ihan katsottavissa, vaikkei välttämättä ihan noir ole. Mustavalkoinen gangsterileffa silti ja tekovuoteensa nähden suhteellisen väkivaltainen. Se Brian De Palman Scarface muuten ei ole tästä remake muutoin kuin temaattisesti, vaikka ihmiset jatkuvasti muuta yrittävät väittää internetissä.

Ja tosiaan, jos jotenkin on välttänyt Sin Cityja niin nehän on yliampuvaa film noir fiilistelyä parhaimmillaan.

[Phenomenon]

Alkuperäisen Scarfacen olen muistaakseni saattanut joskus nähdäkin. Jos siinä oli joku kertoja tjsp. Tai sitten sekoitan johonkin toiseen leffaan. Pacinon Scarfacen olen nähnyt aika monta kertaa... Pirun hyvä leffa, mutta ei mahdu enää nykyään omaan TOP50-listaan.

[Phenomenon]

Itse olin vielä näihin vanhuusvuosiini asti onnistunut välttämään To Kill a Mockingbirdin, mutta löysin tuon dvdnä jostain Kiteen kirpparilta kesän aikana ja sain vihdoin katsottua. Diggailin ihan kybällä. *****. True Gritistä täytyy myöntää, että olen nähnyt vain tuon Coenien version. Yleensä en lämpeä remakeille, mutta Coenit.

Oli kyllä pirun hyvä leffa, jonka jälkeen tuli tunne että loppuko se jo nyt. *****

Lopussa oli vielä yllätys kun ruutuun hyppäsi Robert Duvall.

[Phenomenon]

Marnie (1964)
- Pettymys. Noin tusinan Hitchcockin leffoja katsoneena odotin parempaa. Elokuvassa oli todella paljon tuttuja teemoja Alfredin aikaisemmista klassikoista, mikä nyt ei yleensä ole huono asia, mutta tätä elokuvaa katsoessa olisi voinut luulla tämän olevan ylipitkä Hitchcock kopio... Tähän ei ehkä olisi kiinnittänyt huomiota jos Sean Connery ei olisi ollut niin heikko miespääosassa. Muutamassa kohtauksessa Connery puhui normaalisti skottiaksentilla kun unohti yrittivänsä puhua jenkkiaksenttilla ja jossain kuulosti ihan Simpsonien elokuvatähti hahmolta. Muutenkin ihan ihmeelliseksi meikattu kuminaama, huonoin esitys (minkä olen nähnyt) Conneryltä ja ylivoimaisesti huonoin miespääosa Hitchcockin leffoissa. Ei elokuva silti huono ollut, mutta menee Lintujen (monet arvostaa, minä en) kanssa samalle viivalle, eli minun arvosanani on **½/*****

[Stefa]

Tässä kun ollaan 50-lukua hehkutettu niin tuli äsken avokin kanssa kateltua Wilderin Sabrina. Hieno elokuva. Hepburn, Bogart ja Holden kaikki erinomaisia rooleissaan.