Ring Of Honor

[MR.Off Topic]

Pakko suositella ROH:n ja NJPW:n yhteistapahtumaa Global Warsia myös tältä vuodelta! Kerrassaan mahtavia otteluita ja pääsee sisälle niin ROH:ssa hieman meneillään oleviin juonikuvioihin, että näkemään NJPW:n isoimpia tähtiä. Nimenomaan suurin osa melkeinpä NJPW:n isoista nimistä oli paikalla ja oikeastaan itse, jos joitain olisin kaivannut niin Ishiiä, Ibushia ja ehkä vähän Shibatan ja Goton tiimiä. Paikalla oli kuitenkin Gedo, KUSHIDA, Jushin Thunder Liger, Okada, Nakamura, Naito, Tanahashi ja aikalailla kaikki Bullet Clubin US-jäsenet.

Ykkösillan olen itse siis vasta nähnyt ja enkä oikeastaan ole kakkosiltaa vielä nähnyt jaossa. Ensimmäiseltä illalta suosittelen kuitenkin muutamia matseja:

Chris Sabin VS. Kyle O'Reilly VS. KUSHIDA
Cedric Alexander VS. Kazuchika Okada
Shinsuke Nakamura VS. ACH
Tetsuya Naito VS. Jay Lethal
Michael Elgin VS. Hiroshi Tanahashi
ROH All Stars VS. Bullet Club

Voitta siinä laskeskella, että eipä siellä hirveästi enempää matseja nähtykkään. Periaatteessa opener ja pari muuta tagiä siellä oli myös, joiden taso oli myös vähintään siinä ***-tähden kohdalla jopa korkeammalla. Erityisen suosituksen minulta saa Sabinin, O'Reillyn ja Kushidan kolmen miehen taisto, joka oli esimerkillinen esimerkki, mitä tommoisten matsien pitäisi olla. Nakamura ja ACH vetivät loisto matsin, mutta itselleni se paras oli ehkäpä Cedric Alexanderin ja Kazuchika Okadan matsi. Elginin ja Tanahashin koitos on myös melekoisen upea ja main eventin tägi on jäätävän hienoa spottailua. Kannattaa tsekata.

[Captain Charisma]

http://411mania.com/wrestling/ring-of-h ... -june-3rd/

[MR.Off Topic]

Pakko vähän hehkuttaa Ring Of Honoria. Mahtavaa menoa ollut viikottaisissa nyt muutaman viikon ajan ja Best In The World todella vaikuttaa kovalta tapahtumalta. Tällä viikolla muun muassa nähtiin Cedric Alexander ottamassa mittaa Moosesta, joka on kyllä voittanut minun arvostuksensa puolelleen. Moose siis on entinen NFL-tähti ja ainakin itse olin hyvin epäileväinen kyseistä herraa kohtaan. Tälläkin viikolla kuitenkin erittäin kova matsi Cedricin kanssa, johon olen myös tykästynyt. Cedricin probleema tuli tällä viikolla kuitenkin hieman esille miehen ollessa mikissä, mutta toivoisin silti herralle pushia.

Main eventtinä nähtiin Matt Sydal ja ACH ottamassa mittaa NJPW:n Hiroshi Tanahashista ja Tetsuya Naitosta. Jännää oli, että NJPW:n vieraat vetivät hieman pahiksien roolia matsissa, joka tuntui yllättävän hyvin sopivan Tanahashille. Matsina ihan jäätävää menoa ja helposti kovempi kuin WWE:n PPV-tason tägit. Tosin, sitä sopii odottaa, kun matsissa on mukana legenda statuksen painijoita. Nyt olen myös alkanut lämmitä kunnolla "Reborn" Matt Sydalille kunhan miehelle nyt keksittäisiin jokin kunnollinen kuvio.

Shown loppuun nähtiin Jay Briscoen ja Jay Lethalin contract signing. Miehet hieman promosivat ja saatiin hyviä shotteja matsin hypetykseen. Itse odotan innolla BITW-PPV:tä ja pidän tätä matsia todellakin yhtenä isoimpana main eventtinä ROH:ssa.

[luulokuningas]

Paljonko Dalton Castlea näkyy noin keskimäärin jaksossa? Pari klippiä erehdyin katsomaan mieheltä ja ehdottomasti hauskinta tavaraa miesmuistiin.

[MR.Off Topic]

Paljonko Dalton Castlea näkyy noin keskimäärin jaksossa? Pari klippiä erehdyin katsomaan mieheltä ja ehdottomasti hauskinta tavaraa miesmuistiin.

En ole nyt hetkeen miestä nähnyt. Erittäin viihdyttävä kaveri ja saisi kyllä tulla esille enemmän. Mutta ei tällä hetkellä miehellä ainakaan ole vielä ole kovin isoa presenssiä. Tällä hetkellä vaikuttaa varmasti myös nuo NJPW-starojen esiintymiset niin ettei ihan kaikki ROH-painijat pääse esille. Decade kuvio voisi kyllä ottaa askelen taaksepäin ROH:ssa, että saataisiin laajemmalle katraalle enemmän tilaisuuksia.

[Saimou]

Jonkin PPV:n tuossa keväällä latasin mutten koskaan katsonut. Nyt Destination America -diilin vuoksi päätin tarkastaa ROH:n nykymeiningin, onhan Kunnian kehällä todellinen mahdollisuus napata Impactin "se toinen jenkkishow tv:ssä" -status (joo, Lucha Underground varmaan isompi, mutta ei näin vanhalla ikää enää noin uusia juttuja voi hyväksyä). Show'na siis Best in the World vuosimallia 2015.

Indyjyystöön pitää tunnetusti keskittyä muistiinpanoja tähtiarvosanojen tueksi rustaten, joten käynnistin show'n letkeästä kokkaamalla samaan aikaan ja nauttimalla kaksi ekaa matsia enimmäkseen radiomuodossa. Mark Briscoe ei ehkä oikeassa elämässä olisi ylin ystäväni, mutta ROH4Life-karvakasana veteraani on sydänalaa lämmittävä ilmestys, jolle ODB sopii manageriksi kuin raskausarvet 16-vuotiaalle asuntovaunukylän kasvatille. Donovan Dijakista en kuuntelemalla paljoa osaa sanoa, vaikutti peruspätevältä mutta vielä varsin värittömältä rohilaiselta isomiesrookielta.

Illan toinen matsi olisi luultavasti vaatinut parempaa kuvioiden imussa oloa innostaakseen. Whitmer ei ole koskaan iskenyt, Adam Page taitaa kaanonissakin olla uusi jimmyjacobs mikä herättää meikäläisessä negatiivisia värinöitä. Sydal ei oikein erotu massasta vuonna 2015, joten jäljelle jäi oikeastaan vain ACH jonka hypetetyt otteet olisivat kiinnostaneet. Tässä seurassa fetapiirakka vei voiton, mutta varovasti arvioisin näkeväni Pagea ja ACH:ta mielelläni toistekin.

Haluan uskoa, että hieman aneemisen alun jälkeen Dalton Castle oli uuden, televisioon suunnatun ROH:n siivekäs lähettiläs. Wikipedian perusteella kaveri on todellinen rookie mutta jo nyt mainio vihdyttäjä ja sulavaliikkeinen kehässä, ehdottomasti jatkoon. "The Last Real Man" Silas Young oli puolestaan täydellinen vastus chikaramaiselle Castlelle. Lopputuloksena todella hyvä midcard-matsi.

War Machine ja CCWF vetivät segmenttimatsin. Mietin vain, että Rhinon pitäisi tulla taistelemaan lempinimestään.

Kolminottelu ykköshaastajuudesta jatkoi pienen hengähdyksen jälkeen Castle-Youngin pätevällä linjalla. Moosen taustoista yhden Offarin viestin lukeneena olin varma, että miehen nimelle buuattiin rajusti ennen matsia, mutta kyse olikin innostuneesta MOOSE-huudosta. Entinen jenkkifutari näytti jotenkin hataralta kaikessa mitä teki, mikä loi sympaattisen vaikutelman: kaapin kokoinen atleetti oli veteraanien rinnalla kuin varovaisia askelia ottava kauriinpoikanen, mutta kaikesta huokui voimakas palo nousta lafkan tähtien joukkoon. Nostalgikolta plussaa POUNCEsta. Strongille "Mr. ROH" -rooli vaikutti tässä vaiheessa uraa täydelliseltä, ja kameran ulkopuoliset konfliktit olivat näköjään tehneet Elginistä toimivan heelin. Pelkkää hymynaamaa!

Kun edellisen kerran katsoin ROHia, oli Kyle O'Reilly juuri kääntynyt Adam Colea vastaan. Minulla ei ole siis mitään kosketuspintaa Colen noususta ROH:n huipulle, mutta melko hyvin Adam Cole, BAYBEH otti paikkansa Stylesin verrokkina mitä tulee ottelun "vastinpareihin" overiuden suhteen. Tykkäsin todella paljon siitä, kuinka tämä ottelu buukattiin tiedostavalla metatasolla: WWE:n puolella Cena-Owensien ylilyöty finisherhuoraus häiritsee meikäläistä hieman, mutta tässä tavallisen tarinankerronnan voimasuhteet heitettiin selostuksella alleviivaten romukoppaan ja mehusteltiin estoitta superspoteilla ja superpotkuilla. Kiistattoman viihdyttävä ja vähemmän ryppyotsaisen ROH:n näköinen matsi. Ei tullut Davey Richardsin mestaruuspuolustuksia ikävä.

Offari on näköjään maininnut tässä ketjussa Addictionin ROH-runin vaisuudesta. En ollut kyseistä viestiä etukäteen lukenut, joten pettymys oli valtaisa, kun vielä pari vuotta sitten Impacteissa viikosta toiseen loistanut karismaattinen kaksikko oli näin... tylsä. ReDragonilta en oikein muuta odottanutkaan, joukkue lienee ryppyotsarohin maskotti Richardsin siirryttyä masentavampaan ympäristöön (josta toki löytyi miehelle sopivan irvokas vaimo). Keskittymiseni herpaantui täysin ja edellisten täysosumien tuomat hyvät vibat kylmenivät. Haluaisin rakastaa Danielsia, Kazia ja Sabinia ehdoitta, mutta tuntuu, että heidän hohtonsa on himmentynyt kuluneena vuosikymmenenä samaa tahtia meikäläisen libidon kanssa - kiihtyvästi.

Lethalin ja Briscoen main eventtiä oli rakenneltu niin näkyvästi, että jopa minä olin perillä tilanteesta. Tämän matsin odotti noudattavan perinteistä kaavaa, ja sen se myös teki, hyvässä ja pahassa. Hyvässä: ROH-fanit saivat perinteitä vaalivan pääottelun, jossa House of Truth jäi minusta yllättävän pieneen rooliin, mikä oli ottelun "suuruus" huomioon ottaen oikea ratkaisu. Pahassa: olen aikanaan saanut yliannostuksen näistä "pure wrestling matcheistä", ja Lethalin voitto oli alusta saakka niin ilmiselvä "oikea" lopputulos, etten missään kohtaa jaksanut jännittää kummasta kruunataan kiistaton mestari - jäljelle jäi lähinnä kysymys miten. Kun tähän yhdistetään edeltänyt momentum killer tag-vöistä, en lopulta jaksanut keskittyä pääotteluun läheskään siinä määrin kuin ennakkohypen perusteella olisi pitänyt. Lethal nyt ainakin vankisti asemaansa Roderick Strongin kaltaisena indyjumalana, jolle bingohalli laulaa yksissä tuumin "you deserve it", mutta joka ei lopulta ole riittävän valovoimainen esiintyjä, että laulu kuuluisi "you deserve more".

ROHia oli mukava vilkaista pitkästä aikaa, ja kyllä tämä TNA:n voitti. Kipinää show ei kuitenkaan iskenyt tarpeeksi, että alkaisin seurata. Ja miksi vaivautua - parhaat ovat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin NXT:ssä. Kiitos Triple H siitä, että ajankäyttönsä kanssa aikuistumisen paineista kärsivä paininörtti pärjää WWE Networkilla. Kiitos ROH kuitenkin tästä piristävästä syrjähypystä, nähdään taas parin vuoden päästä!

[MR.Off Topic]

ROHia oli mukava vilkaista pitkästä aikaa, ja kyllä tämä TNA:n voitti. Kipinää show ei kuitenkaan iskenyt tarpeeksi, että alkaisin seurata. Ja miksi vaivautua - parhaat ovat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin NXT:ssä. Kiitos Triple H siitä, että ajankäyttönsä kanssa aikuistumisen paineista kärsivä paininörtti pärjää WWE Networkilla. Kiitos ROH kuitenkin tästä piristävästä syrjähypystä, nähdään taas parin vuoden päästä!

Piti kirjoitella BITW:stä enemmänkin, mutta nyt on jo kulunut niin pitkään, että en jaksa hirveämmin. Tykkäsin ja paljon ja ehkäpä osa jutuista aukesi minulle paremmin kuin Saimoulle, koska olen katsonut ROH:n TV-lähetyksiä säännöllisesti jo jonkin aikaa. Ärsytti kuitenkin tuo "miksi vaivautua" -kommentti, vaikka sen toki myös ymmärrän. Kuitenkin ROH tarjoaa edelleen sellaista painiviihdettä, jota voisi maailman parhaaksikkin nimetä. Indyjen kermaan yhdistettynä ajoittaiset NJPW-vierailijat saavat ainakin minut innostumaan. Itseasiassa ROH on aikalailla tällä hetkellä syrjäyttänyt PWG:n omalla katselulistallani pitkälti tuon joka viikkoisen TV-shown vuoksi.

Suosittelen BITW:iä katsottavaksi. Kolmiottelu ykköshaastajuudesta Roderick Strongin, Michael Elginin ja Moosen välillä oli varsin nautittava ja Moose on omanlaatuinen hämmästyksen kohde. Miten vuodessa voikin kehittyä noin paljon? Sitten tapahtuma sisälsi myös upean Bullet Clubin ja Kingdomin järjestämän näytöstyylisen spottifestin. Ei noissa matseissa mitään järkeä ole, mutta ihan pirun mahtavia ne silti ovat. SUPERKICK PARTYYYY! Niin ja nyt siellä oli myös ADAM COLE BABEEE! Main eventissä Lethal ja Briscoe vetivät puhtaan paininäytöksen ja itse kuulun niihin, jotka ajattelevat Jayn ansainneen voiton tuossa matsissa.

--

Sitten tuoreempiin asioihin tai siis vanhempiin. Taisi nimittäin tämän viikkoinen ROH TV:n jakso olla nauheitettu jo selvästi ennen BITW-tapahtumaa ja se sisälsikin vain ja ainoastaan ROH-painijoiden koitoksia NJPW:n tähtiä vastaan. Mikäs siinä kelepaa minulle!

Roderick Strong otti avausmatsissa yhteen Shinsuke Nakamuran kanssa eli nannaa oli luvassa. Tässä matsissa kävi taas kerran selväksi, miksi Nakamura ja myös Tanahashi ovat olleet erittäin tykästyneitä Strongin otteisiin. Toivottavasti tämä tarkoittaisi Strongille jossain vaiheessa Japanin reissua, sillä tämä mies sen ansaitsisi. Loistava ottelua, joka taas todisti kuinka paljon rakastan Swagsuke Nakamuraa. Aivan mahtava painija. Kuitenkin tässä ottelussa kannustin Strongia ja toivoin miehen voittoa viimeiseen asti. Freaky Roderick Strenght ja Freaky Roderick Speed molemmat hämmästyttivät minua kuin myös miehen jäätävän hyvä tekninen suorittaminen. Kahtokaa.

Keskiväliin oli pistetty semmoinen välimatsi. Gedo otti yhteen Elginin kanssa ja matsi pidettiin lyhyenä. Ihan kiva niin kauon kuin sitä kesti ja toi tarvittavan hengähdys tauon minulle. Tykkään Elginin tämän hetkisestä gimmickistä, lookista ja asemasta rosterissa. Japanin reissun jälkeen toivottavasti miehelle saadaan jokin merkityksellinen keskikortin feudi ennen kuin herra lähtee taas metsämään päämestaruutta.

Main eventtinä nähtiin sitten jälleen yksi Bullet Club matsi, jossa tiimin muodosti AJ Styles ja Young Bucksit. Tämä kyseinen kolmikko on hioutunut tässä viime kuukausien aikana pirun hyvin yhteen ja onnistuvat viihdyttämään joka kerta, kun ovat kehässä. Tällä kertaa matsia ei kuitenkaan oltu väännetty spottifestiksi vaan saatiin kaikinpuolin viihdyttävä 6-Man tägi, kun vastassa olivat Kazuchika Okada sekä Rocky Romeron ja Trent Barretan muodostama Roppongi Vice. Ainoa valittamisen aihe tässä matsissa on se kuinka ROH:n kameramiehet eivät kertaakaan onnistuneet kunnolla kuvaamaan Okadan Rainmaker -posetusta. Matsin lopetus on yksi jäätävimmistä, minkä olen ikinä nähnyt. Selätyksen vastaanottaja totaalisesti tuhottiin.

[MR.Off Topic]

Kahtonu pätkissä tuon tämän vuotisen Final Battlen. Ensimmäisen puolikkaan katsoin joku aika sitten, mutta versioni silloin varsin pätkivä, joten vähän jäi mieleen. Adam Cole BABEEE ainakin nappasi voiton Kyle O'Reillystä.

Toinen puolikas tarjosi sitten hiukkasen mestaruuskoitoksia. Roderick Strong ja Bobby Fish ottelivat erittäin solidin matsin TV-mestaruudesta, jonka lopetus ei kuitenkaan ole itselleni mieleen. ROH kaipaisi välillä ihan perinteistä babyface-mestari ja olisi ollut kiinnostavaa nähdä Strong vähän kuin John Cenan roolissa TV-mestaruuden kanssa.

Joukkuemestaruuksista käytiin lyhyt matsi luultavasti sen takia, että Mike Bennettillä oli ilmeisesti murtunut kylkiluu, jonka kanssa oli jo jonkin aikaa otellut. Bookkaus kuitenkin toimi. Kingdom otti viilunkipelillä nopsasti etuotteen War Machineista ja toimittivatkin finisherin ennen kuin matsi oli edes kerennyt alkaa. Kohta Taven loukkasi jalkansa, sotamasiinat ottivat homman haltuun, toivittivat nopeasti Bennettille finisherinsä ja nappasivat mestaruudet. Harmistuttaa, että Bennett ja Kanellis suuntaavat seuraavaksi TNA:han.

Main eventissä nähtiin sitten AJ Styles haastamassa Jay Lethalin mestaruudesta. Lethalista voidaan olla montaa mieltä, mutta oma mielipiteeni on, että mies on tällä hetkellä yksi painimaailman parhaista mestareista, jos ei ole. Oikeastaan ainoastaan Okadan kanssa miehellä on edes kilpailua. Mahtava bookkaus ja Lethal onnistuu joka kerta presentaatiossaan ja toimittaa kehässä. AJ Styles on taas Jerry Lynnin sanoin aivan jäätävä painimasiina. Huikea matsi, huikea tarina ja kaikki muukin oli huikeaa. En oikeastaan halua sanoa mitään muuta tästä, sillä se on katsomisen arvoinen. Jos ajattelit katsoa Tammikuun 4. päivän Tokyo Domen tapahtuman, niin suosittelen katsomaan main eventin. Sekä Styles, että Lethal tulevat painimaan tuossa tapahtumassa.