Oma puroresun seuraaminen on aika pitkälti semi-aktiivista, eli tapahtumia tulee katseltua hieman sieltä täältä. Pääasiassa seurannan alla ovat NJPW ja NOAH, mutta myös AJPW:tä tulee aina välillä vilkuilta. Ja Smash on toki myös kovasti mielenkiinnon kohteena FCF-yhteistyön ansiosta.
Tosin nyt se on kai pakko ottaa New Japan ihan kokopäiväiseen seurantaan, sillä heidän kesäkuun 18. päivän show oli sen verran huikea nelituntinen. Ehdottomasti yksi parhaista painitapahtumista mitä olen nähnyt viime vuosien aikana. Yhtään MOTYC:ia tapahtumassa ei kylläkään nähty, sillä ME:n kohdalta voi jättää sen C:n pois. Tanahashi vs. Goto oli sen verran eeppinen ottelu, että en millään jaksa uskoa minkään matsin enää tänä vuonna ylittävän sitä.
Avaan siis pelin NJPW:n Dominion-tapahtuman arvostelulla. Show'n katsomisesta on jo jokinen hetki aikaa, joten varmaan keskityin kommenteissa enemmänkin epäolennaisuuksiin, mutta eipä se kai niin tarkkaa ole.

Hiromu Takahashi vs. Koji Kanemoto
Dominion käynnistyi hyvin lyhyellä matsilla, jota kai voisi jopa squashiksi kutsua. Mutta tämä ei kuitenkaan ollut mikä tahansa squash, vaan oikein viihdyttävä kolmeminuuttinen. En tuntenut matsin tarinaa sen tarkemmin, mutta jonkinlainen opettaja vs. oppilas -meininki tässä oli. Kanemotohan on 44-vuotias pitkän linjan veteraani ja Takahashi sen sijaan viime vuonna debytoinut parikymppinen rookie. Harvoin näkee näin onnistuneesti toteutettua kolmeminuuttista ottelua.
**½

Jushin Thunder Liger, Tiger Mask & KUSHIDA vs. Jado, Gedo & Brian Kendrick
Toisena matsina nähtiinkin sitten kuuden miehen joukkuevääntö, jonka osaanottajalista oli varsin mielenkiintoinen. Hyviksiä edustivat legendaarinen Jushin Liger, Tiger Maskin neljäs versio, sekä Kushida, josta ainakin itse tykkäilen varsin paljon. Toisella puolella olivat 80-luvulta asti yhdessä tiimailleet kaljupäät, Jado ja Gedo, sekä NJPW-debyyttinsä tehnyt Brian Kendrick. Ei, Kendrick ei ole tuo tuossa kuvassa, vaan siinä hengailee Killer Rabbit, mutta hän ei päässyt koskaan kehään asti. Kushidaa (ja ehkä Kendrickiä) lukuunottamatta kaikkien painijoiden parhaat päivät ovat jo takanapäin, mutta eipä se menoa juurikaan haitannut, vaan lopputulos oli ihan laadukas ja viihdyttävä kahdeksanminuuttinen.
***+

CMLL World Welterweight Title
Ryusuke Taguchi (c) vs. Mascara Dorada
Seuraavaksi oli vuorossa show'n ensimmäinen viidestä mestaruusottelusta. Ryusuke Taguchi puolusti CMLL:n World Welterweight-vyötä, haastajanaan nuori Mascada Dorada, jolta Ryusuke itse asiassa oli vyön alunperin viime vuoden lopussa voittanut. Kumpikaan ei ollut minulle erityisen tuttu painija, vaikka Taguchi onkin ollut kuvioissa mukana jo useita vuosia. Dorada on kyllä varsin huikea kaveri. Tekee kehässä hyvin innovatiivisia ja lennokkaita liikkeitä, joihin todennäköisesti kovin monet muut eivät pysty. Tosin, eipä Doradakaan niitä kaikkia muuvejaan oikein hanskannut, vaan hänen paininsa näytti turhan koreografioidulta. Mutta jos hän tuosta ja muusta vihreydestä pääsee eroon, niin on varmasti aika huikea jamppa tulevaisuudessa. Tosin, tiedä sitten, että kuinka kauan hänen uransa jatkuu, kun meinasi tässäkin ottelussa jo tappaa itsensä. Tässä pätkä siitä. Dorada tosiaan aiheutti matsin kulkuun hieman ongelmia, mutta kaikesta huolimatta tämä oli kuitenkin oikein viihdyttävää seurattavaa.
***½

Hiroyoshi Tenzan, Yuji Nagata & Wataru Inoue vs. Takashi Iizuka, Masato Tanaka & Tomohiro Ishii
Tästä ottelusta muistan näin jälkikäteen vähiten. Meno oli ihan hyvää, mutta ei tästä juuri mitään kerrottavaa kuitenkaan ole. Tanakan painia on aina mukava katsella, vaikka tässä matsissa hänenkin roolinsa ei kovinkaan suureksi kasvanutkaan.
***

Tetsuya Naito vs. Yujiro Takahashi
Tetsuya Naito ja Yujiro Takahashi muodostivat reilun kolmen vuoden ajan No Limit-nimisen joukkueen, mutta kuten yleensä pro wrestlingissä tupppaa käymään, niin jossain vaiheessa tag-parit eivät oikein enää viihdy toistensa seurassa. Nyt oli vuorossa Naiton ja Takahashin ensimmäinen kohtaaminen tiimin hajoamisen jälkeen. Muistikuvat tästäkin ottelusta ovat heikonlaiset, mutta ilmeisesti olin tästä kuitenkin tykännyt, kun kerran arvosanaksi oli kolme ja puoli heittänyt.
***½

IWGP Jr. Heavyweight Title
Prince Devitt (c) vs. Kota Ibushi
Prince Devitt on ehdottomasti yksi tämän hetken parhaimmista pienemmän kokoluokan painijoista maailmassa. Hän ei ole kovinkaan tunnettu Amerikan mantereen painipiireissä, koska on paininut jo pitkään melkeinpä kokonaan Japanin puolella. Itse näen, että tällä irlantilaisella olisi potentiaalia menestyä vaikka WWE:ssäkin, kun häneltä löytyy mainioiden kehätaitojen lisäksi myös paljon karismaa ja hyvä look. Mutta tuskinpa häntä tullaan koskaan WWE:ssä näkemään ja varmasti ihan hyvä niin. Mutta joka tapauksessa, nyt Devitt puolusti Jr. Heavyweight -mestaruusvyötään, jota oli pitänyt hallussa jo päivää vaille vuoden verran. Vastustajana toimi Kota Ibushi, joka kuuluu myös aivan maailman luokan Jr. Heavyweight-painijoihin. Matsi oli hyvin pitkälti niin hyvä, kuin näiltä kahdelta voisi odottaakin. Kestoa ottelulla olisi voinut olla pikkuriikkisen verran enemmän, mutta toimi tämä näinkin erittäin hyvin.
****

Togi Makabe & Satoshi Kojima vs. Minoru Suzuki & Lance Archer
Kyllä, WWE:stä viime vuoden lopussa kenkää saanut Vance Archer tekee nykyään uraa NJPW:ssä. Itse tykkäsin Hoytista silloin vuosia sitten, kun hän lähti TNA:ssa soolouralle. Ei hän ollut mitenkään erityisen hyvä, mutta jokin hänessä kuitenkin vetosi. Sen jälkeen hän onkin ollut sitten viimeiset viisi vuotta aika plaah. Mutta nyt hän tuntui olevan kuin uudesti syntynyt. Toki se "hieman" vaikuttaa, että pääsee painimaan Makaben, Kojiman ja Suzukin kaltaisten taitureiden kanssa, mutta oli Archerissa itsessäänkin paljon tekemistä asian kanssa. Ei tämä välttämättä ollut Archerin uran paras matsi, mutta itse en ainakaan muista nähneeni häneltä parempaa. Matsissa oli toteutettu todella hienosti hot tagit, comebackit ja kaikki mahdolliset mitä nyt joukkuematsilta vaaditaan. Jään mielenkiinnolla seurailemaan Archerin NJPW-uran etenemistä.
****

IWGP Intercontinental Title
MVP (c) vs. Toru Yano
Tämä ottelu oli siinä mielessä yksi show'n mielenkiintoisimmista, että halusin todella nähdä miten MVP suoriutuu japsikatsomon edessä. Valitettavasti vastaus oli, että ei kovinkaan hyvin, sillä tämä ottelu oli koko tapahtuman heikoin. Montel ei juurikaan ollut muuttanut painityyliään WWE-ajoista. Ei sillä, että siinä WWE-tyylissä mitään pahaa olisi, mutta se on vain erittäin out-of-place, kun on kyse puroshow'sta. Ei jatkoon.
**

IWGP Tag Team Title & GHC Tag Team Title
Giant Bernard & Karl Anderson (c) vs. Yoshihiro Takayama & Takuma Sano (c)
Ja sitten oli vuorossa kolmas perättäinen matsi, jossa oli mukana entinen WWE-painija. Tosin, lienee aika turha enää puhua WWE:stä mitään Giant Bernardin yhteydessä, sillä sen verran hienon uran hän on jo Japanin puolella tehnyt. Hän on ehkä hidastunut vuosien saatossa, mutta muuten hän on kyllä kokonaisuutena muuttunut koko ajan paremmaksi. Ehdottomasti yksi parhaista tuon kokoluokan painijoista maailmassa. Tässä matsissa oli tosiaan pelissä NJPW:n tag-vöiden, joita Bernard ja Anderson olivat pitäneet halussaan jo vuoden verran, lisäksi myös NOAH:n joukkuevyöt. "Kilpailevaa" promootiota edustivat tässä matsissa siis viittäkymppiä lähestyvät Takuma Sano ja yksi maailman komeimmista miehistä, Yoshihiro Takayama. Kun näitä miehiä kehässä katsoo, niin ei välttämättä uskoisi, että he pystyisivät näinkin tasokkaaseen otteluun. Kukaan ei oikein näytä perinteiseltä laatuotteluiden painijalta. Mutta niin vain nelikko laittoi pystyyn erittäin hyvän show'n.
****-

IWGP Heavyweight Title
Hiroshi Tanahashi (c) vs. Hirooki Goto
Ja sitten pääotteluun. Kuten jo mainitsin, niin minun mielestäni tämä ei ollut ehdokas vuoden parhaaksi otteluksi, vaan tämä oli vuoden paras ottelu. Toki tässä on vielä melkeinpä puolet vuodesta jäljellä, mutta siis oikeasti, tämä oli aivan käsittämättömän hieno ottelu. Matsi sisälsi hyvin pitkälti kaiken, mitä minä ammattipainiottelulta odotan. Annan matseille hyvin harvoin viittä tähteä, mutta tämä kohtaaminen sen kyllä ansaitsi. Ei se toki aivan mahdotonta ole, että tuosta se neljäsosa putoaa pois, kun joskus tämän uudelleen katson. Mutta tuskinpa niin käy.
Sen lisäksi, että itse matsi oli hyvin pitkälti täydellinen, oli kaikki muukin varsin eeppistä tavaraa. Ei se toki mikään uutinen ole, että japanilaiset osaavat hoitaa hypevideot ja sisääntulot amerikkalaisia kollegoitaan paremmin, mutta pakko niitäkin on mainostaa. Vaikka en japanin kielestä mitään ymmärräkään, niin matsin tarinaa kerrannut video sai kiinnostuksen matsia kohtaan nousemaan entistä suuremmaksi. Ja sitten ne entrancet, ne entrancet! Ei tuosta paljon upeammaksi pääse. Valaistus, musiikit, kuulutus, painijoiden olemukset - kylmät väreet tulivat pakosti pintaan. Ja kaikki huokui juuri oikeanlaista arvokkuutta.
Katsokaa tämä ottelu.
*****