John Cena

[SkullCrushingFinale]

Itse jaksan edelleen uskoa tähän turniin. Niin paljon tämä touhu on mennyt viimeisen vuoden aikana sellaiseen suuntaan, josta ei olisi voinut kuin päiväunia nähdä vielä pari vuotta sitten. Indysankarit maailmanmestareina WrestleManiaan ("v***u ku Bryan cashas nyt jo, v***u mitä paskaa" - enkä edes syytä tästä itsensä tunnistavia), tuote liikkuu aina vain edgympään suuntaan, syyttäkää vaikka WM-seasonia jos huvittaa, uuden sukupolven nimet eivät pelkästään tähditä suuria tapahtumia toisensa perään, vaan tekevät sen olevalla overeita yleisön joukossa...

En hämmästelisi Cenan turnia, vaikka se helvetinmoinen temppu tapahtuessaan silti olisikin.

[What]

Olette kaikki hölmöjä, ketkä uskotte ettei Cenaa koskaan käännetä heeliksi. Kyllä se tapahtuu. Olen SCF:n kanssa samoilla linjoilla. Nyt kun WWE:llä on luonteva vaihtoehto uudeksi ykkösnaamaksi (Punk) niin en näe mitään syytä miksi tätä marraskuussa alkanutta Cenan kääntymistä pohjustavaa anglea ei vietäisi loppuun.

[Jomppa]

Mitä jos tässä käy nyt niin että jos Cena nyt häviää Rockille Maniassa, niin sen häviön jälkeen Rock tarjoo Cenalle kättä ja sitten ne kättelee, ja Cena iskeekin AA:n, ja siinä meillä ois sitten Heel Cena.

[takaovi]

Mitä jos tässä käy nyt niin että jos Cena nyt häviää Rockille Maniassa, niin sen häviön jälkeen Rock tarjoo Cenalle kättä ja sitten ne kättelee, ja Cena iskeekin AA:n, ja siinä meillä ois sitten Heel Cena.

Kävisi ainakin minulle. Itsevarma ja varma voitostaa oleva Cena ottaakin köniinsä ja turhautuu kunnolla Rockin juhliessa ja yleisön mylviessä "Cena sucks".

[Jomppa]

Mitä jos tässä käy nyt niin että jos Cena nyt häviää Rockille Maniassa, niin sen häviön jälkeen Rock tarjoo Cenalle kättä ja sitten ne kättelee, ja Cena iskeekin AA:n, ja siinä meillä ois sitten Heel Cena.

Kävisi ainakin minulle. Itsevarma ja varma voitostaa oleva Cena ottaakin köniinsä ja turhautuu kunnolla Rockin juhliessa ja yleisön mylviessä "Cena sucks".

Ja ai että niitä buuauksia sen jälkeen.

[Merovingi]

Cenan turni on nyt lähempänä kuin moneen moneen vuoteen, sillä nyt sitä voidaan pitää ihan realistisena. Lisää kiinnostusta Rock-kuviota kohtaan, joka ei minua kovinkaan kiinnosta, sillä promot toistavat liikaa itseään.

Täällä nyt puhuttiin Cenan korvaajasta hymypoika-rintamalla ja sellainen on mielestäni Sheamus. Vetää aika hymypoika-linjaa, mutta aggressiivisella perusotteella ja lisäksi hänen sankari-asemansa on sementoitu WrestleMania-ottelulla Bryania vastaan. Bryan kun on ärsyttävä kusipää, jonka selkäsaunaa kaikki odottavat vesi kielellä. Se vähän ärsyttää Sheamuksessa, kun hän pääsi ihan tutkan alta noinkin herkulliseen asemaan ottelemaan Bryania vastaan, joka on nöyryyttänyt ja haukkunut koko firman sympaattisinta kaveria eli Big Show'ta monta kuukautta.

Cenan turnissa on vaan se ongelma, että miten yleisö reagoi. Nyt sitä heattia tulee aikuisilta faneilta, jotka buuaavat Cenalle, koska Cena on kyllästyttävä ja liian hymypoika - turni poistaisi nämä kaikki tekijät, jolloin buuajia olisivat ne kakarat. Jos ne kakarat edes tulevat show'hun, kun heidän ikuinen sankarinsa käänsi heille selkänsä.

Eli vaikea uskoa. Lapsien markkinat ovat liian isot ja turni "poistaisi" sen heatin mitä Cenalla on. Parasta mitä voidaan tehdä on, että Cena vie 'Maniassa ja aikuiset vihaavat häntä entistä enemmän ja lapset rakastavat enemmän. Markkinoille kasa Anti-Cena tuotteita ja kassakone laulaa entistä lujempaa..

[enska]

Kaikki, jotka ovat jo vuosia vaatineet verenmaku suussaan Cenan kääntämistä heeliksi (eli faceksi), ovat eläviä esimerkkejä siitä, kuinka perkuleen tehokas Cenan tämänhetkinen rooli smark-kansan vihatuimpana painijana on. Cenan gimmick on ennennäkemätön face- ja heel-termien yläpuolella oleva hybridihahmo, joka on toimivampi kuin yksikään muu koko WWE:ssä. Parasta tässä on se, että mitä pitempään miehen ura kestää, sitä tehokkaammaksi hahmo muuttuu.

Mikäli Cenasta vielä joskus aiotaan leipoa Wanhan Wrestlahmentin mukainen heel-painija, se tapahtuu vasta sitten, kun viimeinenkin "Kääntäkää Cena heeliksi!" -vikisijä on vaiennut. Siihen hetkeen saakka WWE:llä on navetassaan korvaamaton lehmä, josta voi lypsää ulos kultaharkkoja ainaisella syötöllä, eikä yksikään täysjärkinen yhtiö leikkaisi moiselta ihme-eläimeltä utareita pois.

P.S. Mikseivät face- ja heel-termit ole jo historiaa? Ne ovat vanhentuneita muinaisjäänteitä männävuosien showpainista nykyajan WWE:ssä.

[SkullCrushingFinale]

P.S. Mikseivät face- ja heel-termit ole jo historiaa? Ne ovat vanhentuneita muinaisjäänteitä männävuosien showpainista nykyajan WWE:ssä.

Tähän vähän tarkennusta?

[Darien Fawks]

P.S. Mikseivät face- ja heel-termit ole jo historiaa? Ne ovat vanhentuneita muinaisjäänteitä männävuosien showpainista nykyajan WWE:ssä.

Tähän vähän tarkennusta?

Enska tarkoittaa sitä, että turnista puhuminen kuulostaa kovin yksioikoiselta. Sen sijaan pitäisi puhua hahmonkehityksestä ja muuttumisesta. On naiivia ajatella, että henkilöllä vain napsahtaisi päässä niks naks.

[Koopatroopa]

P.S. Mikseivät face- ja heel-termit ole jo historiaa? Ne ovat vanhentuneita muinaisjäänteitä männävuosien showpainista nykyajan WWE:ssä.

Eivät kyllä ole. Cena on selvä face vieläkin, epäsuosittu sellainen (toki lapset tykkää ja jotkut poikkeustapaukset, mutta suurin osa aikuisista ja smarkeista ei todellakaan pidä Cenasta). Kyllä oikeastaan jokaisen WWE:n painijan voi selvästi erotella, onko heel tai face tällä hetkellä. Toki siellä tweenereitäkin lienee joukossa.

Edit. Jos joku epäilee väitettäni, niin heittäkää vain jonkun WWE-painijan nimi, niin voin samantien kertoa, onko face vai heel (tai tweener). Naisista en tiedä, koska en ole naistenmatseja tai juonikuvioita katsonut varmaan puoleenvuoteen.

[enska]

P.S. Mikseivät face- ja heel-termit ole jo historiaa? Ne ovat vanhentuneita muinaisjäänteitä männävuosien showpainista nykyajan WWE:ssä.

Eivät kyllä ole. Cena on selvä face vieläkin, epäsuosittu sellainen (toki lapset tykkää ja jotkut poikkeustapaukset, mutta suurin osa aikuisista ja smarkeista ei todellakaan pidä Cenasta). Kyllä oikeastaan jokaisen WWE:n painijan voi selvästi erotella, onko heel tai face tällä hetkellä. Toki siellä tweenereitäkin lienee joukossa.

Edit. Jos joku epäilee väitettäni, niin heittäkää vain jonkun WWE-painijan nimi, niin voin samantien kertoa, onko face vai heel (tai tweener). Naisista en tiedä, koska en ole naistenmatseja tai juonikuvioita katsonut varmaan puoleenvuoteen.

No daa, totta kai ylimalkaan jokaisen hahmon voi luokitella hyvikseksi tai pahikseksi, mutta mielestäni koko luokittelu on eilispäivää (ja EWR-maailmaa). Onko esimerkiksi Cody Rhodes todellakin heel vai sittenkin face? Wanha Wrestlahmentti tietysti sanoo Brwno Sammarthjnon kirjan jakeessa 1:14, että Ilckeäszthi keytteytyve pajnija olckohon iäthi paha, mutta samaan aikaan Rhodes on yksi (esim.) wrestlingalertilaisten suurimmista suosikeista – ja suosikit ovat protagonisteja eli sankareita eli faceja. Enpä usko, että yksikään foorumilainen liputtaa huhtikuun 1. päivänä Intercontinental-mestaruusmatsin "oikeaoppisen facen" eli Big Show'n puolesta. Face- ja heel-asetelmat ovat siis täysin paradoksaalisia ja siten yhdentekeviä. Toista se oli vaikkapa 1980-luvulla, jolloin suurin osa faneista vielä uskoi showpainin (ja hahmojen) olevan totta.

Eipä sitä televisiosarjoissa tai elokuvissakaan jaotella hahmoja mustavalkoisesti hyviksiksi ja pahiksiksi tai pakoteta katsojaa pitämään tietyistä hahmoista ja vihaamaan toisia hahmoja. Esimerkiksi Breaking Bad -sarjan Walter White jakaa aivan varmasti mielipiteitä kyseenalaisella käyttäytymisellään. Osa faneista pitää Walterista, osa inhoaa häntä. Täysin sama juttu pätee vaikkapa Daniel Bryaniin. Bryan on kertakaikkisen limanuljaskamainen nilkki, jota kuuluisi kaiken järjen mukaan vihata, mutta jota kuitenkin voi myös rakastaa. WrestleManiassa suurin osa alertilaisista tulee toivomaan, ettei Sheamus vain veisi Danielilta mestaruusvyötä. Voiko silloin muka sanoa, että Bryan on ottelun heel ja Sheamus ottelun face?

[eCiuj]

P.S. Mikseivät face- ja heel-termit ole jo historiaa? Ne ovat vanhentuneita muinaisjäänteitä männävuosien showpainista nykyajan WWE:ssä.

Eivät kyllä ole. Cena on selvä face vieläkin, epäsuosittu sellainen (toki lapset tykkää ja jotkut poikkeustapaukset, mutta suurin osa aikuisista ja smarkeista ei todellakaan pidä Cenasta). Kyllä oikeastaan jokaisen WWE:n painijan voi selvästi erotella, onko heel tai face tällä hetkellä. Toki siellä tweenereitäkin lienee joukossa.

Edit. Jos joku epäilee väitettäni, niin heittäkää vain jonkun WWE-painijan nimi, niin voin samantien kertoa, onko face vai heel (tai tweener). Naisista en tiedä, koska en ole naistenmatseja tai juonikuvioita katsonut varmaan puoleenvuoteen.

No daa, totta kai ylimalkaan jokaisen hahmon voi luokitella hyvikseksi tai pahikseksi, mutta mielestäni koko luokittelu on eilispäivää (ja EWR-maailmaa). Onko esimerkiksi Cody Rhodes todellakin heel vai sittenkin face? Wanha Wrestlahmentti tietysti sanoo Brwno Sammarthjnon kirjan jakeessa 1:14, että Ilckeäszthi keytteytyve pajnija olckohon iäthi paha, mutta samaan aikaan Rhodes on yksi (esim.) wrestlingalertilaisten suurimmista suosikeista – ja suosikit ovat protagonisteja eli sankareita eli faceja. Enpä usko, että yksikään foorumilainen liputtaa huhtikuun 1. päivänä Intercontinental-mestaruusmatsin "oikeaoppisen facen" eli Big Show'n puolesta. Face- ja heel-asetelmat ovat siis täysin paradoksaalisia ja siten yhdentekeviä. Toista se oli vaikkapa 1980-luvulla, jolloin suurin osa faneista vielä uskoi showpainin (ja hahmojen) olevan totta.

Eipä sitä televisiosarjoissa tai elokuvissakaan jaotella hahmoja mustavalkoisesti hyviksiksi ja pahiksiksi tai pakoteta katsojaa pitämään tietyistä hahmoista ja vihaamaan toisia hahmoja. Esimerkiksi Breaking Bad -sarjan Walter White jakaa aivan varmasti mielipiteitä kyseenalaisella käyttäytymisellään. Osa faneista pitää Walterista, osa inhoaa häntä. Täysin sama juttu pätee vaikkapa Daniel Bryaniin. Bryan on kertakaikkisen limanuljaskamainen nilkki, jota kuuluisi kaiken järjen mukaan vihata, mutta jota kuitenkin voi myös rakastaa. WrestleManiassa suurin osa alertilaisista tulee toivomaan, ettei Sheamus vain veisi Danielilta mestaruusvyötä. Voiko silloin muka sanoa, että Bryan on ottelun heel ja Sheamus ottelun face?

WWE:ssä aivan kuin elokuvissa on ne hyvikset sekä pahikset. Ei sillä käytännössä ole väliä kumpaa kannatat, mutta se hyvis/pahis säilyy silti. Jos olit Lord of the Ringsissä örkkien puolella, tekikö se niistä hyviksen? Se on se käyttäytyminen, ei fanitus. Ja vaikka kuinka 'Alertin väki Rhodesia kannustaa, kyllä enemmistö sielä varmasti buuaa hänelle. En tiedä ovatko jenkit vain niin sokeita, mutta siellä (ainakin televisioiduissa show'ssa) enemmistö hurraa faceille.

Ja nyt otetaan se John Cena kortti käyttöön -- mies on face mutta saa silti buuakset. John Cena ei ole paha, mutta toisen suositun facen (Dwayne) hän jää niin pahasti Dwaynen jalkoihin suosiossa, että hänelle buuataan. En näe siinä mitään järkeä kyllä itse. Mutta jos vastustaja olisi vaikka Heath Slater reaktio olisi varmasti toinen. Mutta toinen vastaava esimerkki -- CM Punk. Hänen work-shootin jälkeen hänelle hurrattiin sekä huudettiin "CM Punk! CM Punk!" vaikka todellisuudessa hän oli heel. Hän teki se face turninsa vasta Money in the Bankissa/palatessaan. Oliko Punk hyvä vai paha?

[Goblet]

Enpä usko, että yksikään foorumilainen liputtaa huhtikuun 1. päivänä Intercontinental-mestaruusmatsin "oikeaoppisen facen" eli Big Show'n puolesta.

Minä en kyllä tule liputtamaan ainakaan Codyn puolesta, parempi olisi että Big Show hänet voittaisi. Codyn hahmossa ei nimittäin ole syvyyttä, täysin tylsä turhake aivan niin kuin eräs ADR.

[Koopatroopa]

P.S. Mikseivät face- ja heel-termit ole jo historiaa? Ne ovat vanhentuneita muinaisjäänteitä männävuosien showpainista nykyajan WWE:ssä.

Eivät kyllä ole. Cena on selvä face vieläkin, epäsuosittu sellainen (toki lapset tykkää ja jotkut poikkeustapaukset, mutta suurin osa aikuisista ja smarkeista ei todellakaan pidä Cenasta). Kyllä oikeastaan jokaisen WWE:n painijan voi selvästi erotella, onko heel tai face tällä hetkellä. Toki siellä tweenereitäkin lienee joukossa.

Edit. Jos joku epäilee väitettäni, niin heittäkää vain jonkun WWE-painijan nimi, niin voin samantien kertoa, onko face vai heel (tai tweener). Naisista en tiedä, koska en ole naistenmatseja tai juonikuvioita katsonut varmaan puoleenvuoteen.

No daa, totta kai ylimalkaan jokaisen hahmon voi luokitella hyvikseksi tai pahikseksi, mutta mielestäni koko luokittelu on eilispäivää (ja EWR-maailmaa). Onko esimerkiksi Cody Rhodes todellakin heel vai sittenkin face? Wanha Wrestlahmentti tietysti sanoo Brwno Sammarthjnon kirjan jakeessa 1:14, että Ilckeäszthi keytteytyve pajnija olckohon iäthi paha, mutta samaan aikaan Rhodes on yksi (esim.) wrestlingalertilaisten suurimmista suosikeista – ja suosikit ovat protagonisteja eli sankareita eli faceja. Enpä usko, että yksikään foorumilainen liputtaa huhtikuun 1. päivänä Intercontinental-mestaruusmatsin "oikeaoppisen facen" eli Big Show'n puolesta. Face- ja heel-asetelmat ovat siis täysin paradoksaalisia ja siten yhdentekeviä. Toista se oli vaikkapa 1980-luvulla, jolloin suurin osa faneista vielä uskoi showpainin (ja hahmojen) olevan totta.

Eipä sitä televisiosarjoissa tai elokuvissakaan jaotella hahmoja mustavalkoisesti hyviksiksi ja pahiksiksi tai pakoteta katsojaa pitämään tietyistä hahmoista ja vihaamaan toisia hahmoja. Esimerkiksi Breaking Bad -sarjan Walter White jakaa aivan varmasti mielipiteitä kyseenalaisella käyttäytymisellään. Osa faneista pitää Walterista, osa inhoaa häntä. Täysin sama juttu pätee vaikkapa Daniel Bryaniin. Bryan on kertakaikkisen limanuljaskamainen nilkki, jota kuuluisi kaiken järjen mukaan vihata, mutta jota kuitenkin voi myös rakastaa. WrestleManiassa suurin osa alertilaisista tulee toivomaan, ettei Sheamus vain veisi Danielilta mestaruusvyötä. Voiko silloin muka sanoa, että Bryan on ottelun heel ja Sheamus ottelun face?

Tuo esimerkkisi oli aika huono, sillä puhuit kokoajan WA:n väestä (=nettismarkeista) vaikkapa tuossa Codystä kirjoittaessasi. Nettismarkit ovat kuitenkin vähemmistö, jos katsotaan näin yleisesti WWE:n katsojia. TV-sarjoista/leffoista sen verran, että ei se tee pahiksesta hyvistä, vaikka katsojat hänestä pitäisivätkin, tai päinvastoin. Tuskin kukaan voi vaikkapa väittää Death Noten Lightia, tai Dark Knightin Jokeria hyviksiksi, vaikka molemmat ihan yleisesti suosittuja hahmoja olivatkin. Mutta takaisin wrestlingin pariin.

Markit, valtaosa väestöstä, eli siis ne, jotka ostavat ne lippunsa ja menevät katsomaan paikanpäälle tapahtumia, eivät yleensä hurraa pahiksille tai buuaa hyviksille (toki poikkeuksia on, esim. se John v***n Cena, Rock-Hogan WM18:ssa, Edge-Cena TLC-matsissa Torontossa jne). Ja voisimpa vaikka lyödä vetoa, että Wrestlemaniassa Cody on se, jolle yleisö buuaa ja Big Show se, kuka kerää hurraukset. Toki WA:n väki tai muut nettismarkit Miamissa varmaankin tekevät päinvastoin, mutta eipä se sieltä yleisön seasta näy tai kuulu. Sama homma pätee Sheamus-Bryaniin.

Ja kyllä esim 90-luvullakin Hoganille alettiin buuamaan, vaikka hän oli oppikirjan mukaan puhdas face (ennen NWO/WCW-aikoja). Miksi? Tismalleen samasta syystä, miksi ihmiset ovat buuanneet Cenalle viimeiset 6-7 vuotta. Kuten Rocky sanoi, "They've had enough." Eipä tule ainakaan itselläni mieleen ketään muuta facea WWE:ssä tällä hetkellä, kenelle yleisö pääsääntöisesti buuaa jokaisessa show:ssa, kuin Cena. (Toki valtaosa nettismarkeista/alertin väestä repii pelihousunsa vaikkapa heti kun Orton aloittaa promon tai voittaa jonkun Zigglerin RKO:lla, mutta yleisöhän tykkää, liveyleisö siis. Kuten myös telkkaria katsovat markit.)

[enska]

Ongelman ydin on siinä, ettei sarjakuvamainen ja juustoinen hyvän ja pahan (painissa facen ja heelin) taisto ole enää nykypäivänä muotia. Nykypäivänä pallo on niin sanotusti katsojalla itsellään. Katsoja haluaa tehdä itse oman päätöksensä siitä, ketä aikoo kannustaa ja ketä ei.

Darien kirjoitti hyvin tuossa aikaisemmin. On yksioikoista ajatella, että esimerkiksi John Cena olisi face. John Cena ei ole face, koska suuri osa yleisöstä vihaa häntä yli kaiken. Hän ei myöskään ole heel, koska todella moni fani rakastaa häntä. John Cena on John Cena – mielipiteitä jakava hahmo, jota joko rakastaa tai vihaa. John Cenan ja The Rockin feudi ei ole "kahden facen feudi", vaan kuvio, jossa John Cena ja The Rock vihaavat toisiaan ja jossa katsoja päättää, kumman puolelle asettuu. Cenaa tai Rockia ei ole mitään syytä luokitella faceksi tai heeliksi; hahmot voivat olla yhtä hyvin niin hyviä kuin pahoja. Kaikki on subjektiivista (päätös on katsojan).

Kaiketi hienoin esimerkki juonikuviosta, jossa näillä termeillä heitettiin vesilintua, on v. 2009 CM Punk vs. Jeff Hardy. CM Punk, feudin ns. heel, nuhteli Jeff Hardya, feudin ns. facea, tämän huumesekoiluista. Yleisön oli helpompi samastua nuhtelijaan kuin narkkariin, jolloin looginen valinta olisi ollut viisaan CM Punkin kannustaminen. Katsojat kuitenkin kannustivat enemmän Jeffiä, koska Hardy oli hahmona tosi sympaattinen. Huumeaddikti, joka edustaa yhteiskunnan alinta pohjasakkaa ja on täten enemmistön silmissä automaattisesti huonompi ihminen kuin CM Punkin kaltainen raitis mies, voitti kansan suosion puolelleen, vaikka aivan yhtä hyvin WWE-universumi olisi voinut kääntää jätkälle selkänsä. Tässä feudissa WWE ei vetänyt meitä kuin pässejä narussa, vaan naru oli katsojalla kädessään. Lieneeköhän sillä mitään tekemistä sen kanssa, että kuvio äänestettiin mm. WrestlingAlertissa vuoden parhaimmaksi feudiksi...

Perisuomalaisena esimerkkinä toimikoon Salkkareiden Seppo. Me tiedämme, että se kultainen miesparka on piru vie syytön Sebastianin vaimon yliajoon ja on siten siis alkoholisoitunut syyttä suotta. Tämän vuoksi selvä Seppo on todella sympaattinen hahmo, jolle toivoisimme pelkkää hyvää. Mutta emme kuitenkaan voi sietää Sepiä niinä hetkinä, joina hän ratkeaa ryyppäämään kesken työpäivän tai ajaa ujon Matleenan pois Talen luota juovuspäissään. Näin ollen Seppo olisi showpainitermein selvänä face mutta kännissä heel; edes Taalasmaan Seppoa ei voi luokitella puhdasveriseksi faceksi tai heeliksi. Hän on Seppo Taalasmaa – aivan kuin John Cena on John Cena.

Oliko Punk hyvä vai paha?

Tämä kysymys kiteyttää sen, minkä vuoksi viime kesän CM Punk oli paras WWE-hahmo vuosikausiin. Punk oli tylsä haamu Nexuksen normatiivisena heel-johtajana. Punk on ollut tylsä haamu WWE:n normatiivisena kärkinimi-facena. Kesällä CM Punk sai olla CM Punk, jota oli mahdotonta luokitella faceksi tai heeliksi (osa tykkäsi, osa ei). Silloin mies oli ihan infernaalisissa liekeissä. Kansa piti yllä älytöntä älämölöä aina, kun Punk oli paikalla. Punk oli mielenkiintoinen hahmo, koska WWE ei ollut silloin tatuoinut miehen otsaan kissankokoisin kirjaimin sitä perinteikästä face- tai heel-tekstiä. Katsojille annettiin tilaisuus päättää, mitä mieltä he jannusta ovat. Silloin sisäpiirifanit heräsivät valtavaan uhmaan WWE:tä ja sen kultapoikia vastaan ja kannustivat täydellä sydämellään CM Punkia, johon samastui todella voimakkaasti, koska Punk lateli niitä aivan samoja lauseita kuin me internet-fanitkin aina latelemme. WWE-kuplassa elävät katsojat sen sijaan olivat tietysti yhä John Cenan puolella, koska he eivät saaneet mitään irti Punkin rohkeista promoista, namedroppailuista ja muista vastaavista seikoista, jotka loivat viime kesän CM Punkista ilmiön.

Minä en kyllä tule liputtamaan ainakaan Codyn puolesta, parempi olisi että Big Show hänet voittaisi. Codyn hahmossa ei nimittäin ole syvyyttä, täysin tylsä turhake aivan niin kuin eräs ADR.

Kiitos tiedosta. Edustat siis sitä pientä alertilaisvähemmistöä, jolle Big Show – Cody Rhodes -matsin "face" on "face". P.S. Olen täysin eri mieltä kanssasi kursivoimastani kohdasta. Codyn hahmohan on yksi niistä harvoista, joiden rakentamisen eteen käsikirjoittajat ovat jaksaneet tehdä edes jotain.

Tuo esimerkkisi oli aika huono, sillä puhuit kokoajan WA:n väestä (=nettismarkeista) vaikkapa tuossa Codystä kirjoittaessasi. Nettismarkit ovat kuitenkin vähemmistö, jos katsotaan näin yleisesti WWE:n katsojia.

Miksi puhuisimme keskenämme markeista? Meistä (aktiivisista) alertilaisista jokainen on smark, joka päättää itse omat suosikkinsa ja inhokkinsa. Esimerkiksi minä kannustan jokaisessa katselemassani show'ssa mm. Daniel Bryania, Undertakeria, Christiania, Cody Rhodesia, Santino Marellaa, Bobby Roodea ja Chris Jerichoa – piti WWE näitä painijoita faceina tai ei. Sen sijaan esimerkiksi Cenan tai Ortonin, kahden ns. facen, menestyminen herättää minussa usein vihan tunteita (eritoten silloin, kun he tekevät suosikeistani selvää). He eivät siis voi millään lailla olla minun pääkopassani face-painijoita. Tämän takia on minun mielestäni turhanpäiväistä puhua face- ja heel-termeistä – etenkään aikana, jona fokus ei enää ole sarjakuvamaisissa sankaritarinoissa vaan realistisemmissa kuvioissa (vrt. esim. Cena–Rock tai Orton–Christian), joissa katsoja saa valita puolensa.

Sanokaapa muuten minun sanoneen, että näitä Cenan ja Rockin feudin kaltaisia kuvioita tullaan näkemään jatkossa entistä enemmän. Face- ja heel-statuksisista hahmoista aletaan salakavalasti lipua kohti neutraalisuutta (jokaisella hahmolla on risunsa ja ruusunsa). Painijat tulevat jakamaan mielipiteitä huomattavasti enemmän kuin nyt ja ennen. Tylsistä ja värittömistä sataprosenttisista faceista (esim. Kofi Kingston) ja heeleistä (esim. Wade Barrett) luovutaan kokonaan, ja niiden tilalle tulee hahmoja, joissa on jotain hyvää mutta myös jotain huonoa (esim. Drew McIntyre, joka oli hellyttävä rukoillessaan Teddy Longilta työtään takaisin mutta joka osoitti jälleen todellisen luonteensa tehdessään Hornswogglesta muusia tai vaikka Daniel Bryan, joka oli varsinainen face–heel-hybridien hybridi v. 2011 lopussa).

[The Rocker]

Enska on menettänyt otteensa painimaailman realiteeteistä ja mennyt niiden ulkopuolelle. Oikeassa elämässä hyvyys on subjektiivista. Enska ei katso painijoiden otteita, sitä miten he käyttäytyvät kehässä, millaisia ihmisiä he ovat. Hän katsoo miten he tekevät sen. Kun joku enskan fanittama painija käyttäytyy vittumaisesti yleisön rakastamaa painijaa kohtaan josta enska ei pidä ja tekee sen hyvin, niin enska fanittaa tätä suoritusta. Enska ei fanita tekoa, hän fanittaa sitä miten se tehdään. Hän ei katso moraaleja, hän tutkii tarinaa ja sitä miten se näytellään. Hänelle kyseessä on ikäänkuin elokuva tai teatteri-esitys jossa hän on kriitikkona paikalla. "Miten näin hyvälle näyttelijälle ja esiintyjälle on annettu noin huono hahmo?", enska kysyy. Hän kirjoittaa kitkerän arvion tästä farssista ja kertoo kuinka oli epäoikeudenmukaista että hyvyyttä edustavat hahmot voittivat kun ne pahuuden perikuvat olivat paljon mielenkiintoisempia. Suuri osa muusta yleisöstä toteaa saman esityksen jälkeen: "Paha sai palkkansa ja hyvä niin."

[enska]

Suuri osa muusta yleisöstä toteaa saman esityksen jälkeen: "Paha sai palkkansa ja hyvä niin."

Niin, edelleen ne markit.

Minua on ihan turha koettaa nostaa jalustalle jonain erityisen kyynisenä ja sydämettömänä hirviönä, joka "on menettänyt otteensa painimaailman realiteeteista". Ihan yhtä lailla likipitäen jokainen tämän foorumin aktiivisista painikeskustelijoista saa harmaita hiuksia, kun se pirun Orton taas selättää Christianin tai kun Daniel Bryan lopulta menettää maailmanmestaruusvyönsä.

Huomaa, ettei The Rocker ole seurannut painikeskusteluja kovin tarkasti. Esimerkiksi Royal Rumblen jälkeen olin yksi niistä harvoista alertilaisista, jotka eivät kitisseet siitä, kuinka se ihana Jerichon Chris – joka oli muuten heel-painija – ei voittanutkaan Rumblea, vaan sen sijaan voiton nappasi rasittavaksi haukuttu Sheamus, yksi WWE:n suoraviivaisimmista beibifeisseistä. Minun mielestäni tapaus oli ihan myönteinen, vaikka Jerichoa Sheamusta enemmän fanitankin. Monelle foorumilaiselle se sen sijaan tuntui suorastaan apokalyptiselta bookkauspäätökseltä. Silloin minä – ja nimenomaan minä – kirjoitin pitkän viestin, jossa puolustelin showpainin koukeroita kayfaben merkityksen kannalta (eli tein jotain viestisi "sanomalle" täysin päinvastaista).

[Darien Fawks]

Minä kyllä pidän näistä Enskan pointeista ja mielipiteistä. Enska on vallankumouksellinen.

Itsekin olen jatkuvasti jankannut Wanhan Wrestlahmentin fundamentalistisia lukijoita vastaan. Enska ja minä emme ole päästäneet irti wrestling-realiteeteistä, vaan bisnes on muuttunut. CM Punk saattaa olla tähän syynä. CM Punk sanoi tuovansa muutosta, ja muutosta on totisesti tuotu. Harva hahmo on samalla tavalla mustavalkoinen kuin silloin aikanaan. Täällä puhutaan särmikkäiden face-hahmojen puolesta, mutta mitä oikeasti halutaan, on faceja, jotka eivät ole faceja. Sitten kun joku uskaltaa sanoa tämän ääneen, niin häntä luonnehditaan kajahtaneeksi.

On kaksi mahdollista painijan arvostamistapaa:

1) Sen mukaan, millainen hahmo hänelle kirjoitetaan.
2) Sen mukaan, miten hyvin painija painii.

Moni meistä pitää Brodus Claysta, koska hän on viihdyttävä hemmo. Harva pitää hänestä siksi, että hän on hyvä kehässä.

Moni meistä rakastaa Dolph Ziggleriä, koska hän on hyvä kehässä. Harva pitää hänestä siksi, että hän vetäisi pahiksen hahmonsa hyvin (koska emmehän silloin pitäisi hänestä, jos näin olisi?).

Kun CM Punk kritisoi Alberton tylsiä promoja, piti porukka tätä aiheettomana hautaamisena. Itse sanoin jo silloin, että tällähän vain yritetään saada Albertolle niitä buuauksia.

John Cena on siitä erinomainen hahmo ja saa juuri siitä syystä eniten reaktioita, että yleisölle on annettu täysin vapaat kädet buuata hänelle. Wrestlemaniassa minulla on Sheamuksen ja Bryanin ottelussa kaksi mahdollisuutta: hurrata Sheamukselle, koska hän on face, tai hurrata Bryanille, koska hän on v***n hyvä. Kanen ja Ortonin feudissa minun on helppo valita suosikkini, koska markitan Ortonia ja hän on face.

Jos Cena käännettäisiin heeliksi, menettäisivät WWE-kuviot paljon merkitystään. Cena huijaamassa ja puijaamassa seitsemän vuoden täysdominoinnin ja hyvistelyn jälkeen olisi jotain mykistävää. Se ei lisäisi ihmisten buuaamista, vaan se saattaisi jopa saada ihmiset hurraamaan Cenalle. Tai vielä pahempi: yleisö ei tietäisi, mitä tehdä, joten areenalla oltaisiin kuin kirkossa, kun Cena tulee selittämään, kuinka häntä alkoi v***ttaa yleisön alituinen buuaaminen. Käytännössä kaikkien aikojen kunnollisin jätkä olisi yhtäkkiä tapettu ja tuhottu. Au-v***n-ts!

[The Rocker]

Minua on ihan turha koettaa nostaa jalustalle jonain erityisen kyynisenä ja sydämettömänä hirviönä, joka "on menettänyt otteensa painimaailman realiteeteista". Ihan yhtä lailla likipitäen jokainen tämän foorumin aktiivisista painikeskustelijoista saa harmaita hiuksia, kun se pirun Orton taas selättää Christianin tai kun Daniel Bryan lopulta menettää maailmanmestaruusvyönsä.

En sanonutkaan että olet kyyninen tai sydämetön hirviö. Ehkä ennemminkin hieman kummalliselle raiteelle ajautunut kirjoittelija ja jonkinnäköinen idealisti (ei huonossa mielessä sinällään).

Huomaa, ettei The Rocker ole seurannut painikeskusteluja kovin tarkasti. Esimerkiksi Royal Rumblen jälkeen olin yksi niistä harvoista alertilaisista, jotka eivät kitisseet siitä, kuinka se ihana Jerichon Chris – joka oli muuten heel-painija – ei voittanutkaan Rumblea, vaan sen sijaan voiton nappasi rasittavaksi haukuttu Sheamus, yksi WWE:n suoraviivaisimmista beibifeisseistä. Minun mielestäni tapaus oli ihan myönteinen, vaikka Jerichoa Sheamusta enemmän fanitankin. Monelle foorumilaiselle se sen sijaan tuntui suorastaan apokalyptiselta bookkauspäätökseltä. Silloin minä – ja nimenomaan minä – kirjoitin pitkän viestin, jossa puolustelin showpainin koukeroita kayfaben merkityksen kannalta (eli tein jotain viestisi "sanomalle" täysin päinvastaista).

Myönnettäköön että olin unohtanut että olit yksi harvoista joiden mielestä Rumblen voittaja ei ollut kaikin mahdollisin tavoin väärä valinta. Itsehän en edes uskonut että Jericho voittaisi (hyvä näin jälkikäteen huudella). Annat kyllä paljonkin arvoa tarinalle, mutta tavoilla joita minä ja monet muut eivät täysin pysty ymmärtämään. Ja et ole koskaan tainnut olla Sheamusta vastaan erityisesti, joten kyseessä ei ollut mikään painija jota "vihaan vs painija jota rakastan"-tilanne jonka esittelin postauksessani.

Otin myös postauksessani ennen kaikkea esille sen että katsot tarinan suoritusta tarkemmin kuin muut ja ennen kaikkea miten joku yksittäinen hahmo esiintyy taustatarinaansa vasten.

Menipä sekavaksi.

[The Rocker]

Minä kyllä pidän näistä Enskan pointeista ja mielipiteistä. Enska on vallankumouksellinen.

Itsekin olen jatkuvasti jankannut Wanhan Wrestlahmentin fundamentalistisia lukijoita vastaan. Enska ja minä emme ole päästäneet irti wrestling-realiteeteistä, vaan bisnes on muuttunut. CM Punk saattaa olla tähän syynä. CM Punk sanoi tuovansa muutosta, ja muutosta on totisesti tuotu. Harva hahmo on samalla tavalla mustavalkoinen kuin silloin aikanaan. Täällä puhutaan särmikkäiden face-hahmojen puolesta, mutta mitä oikeasti halutaan, on faceja, jotka eivät ole faceja. Sitten kun joku uskaltaa sanoa tämän ääneen, niin häntä luonnehditaan kajahtaneeksi.

CM Punk on face koska hän ei:
1. Hyökkää muiden fanisuosikkien kimppuun backstagella ennen ottelua
2. Hän on sinällään semmoinen hahmo johon on helpohko samaistua
3. Koska häntä buukataan hyviksenä

On kaksi mahdollista painijan arvostamistapaa:

1) Sen mukaan, millainen hahmo hänelle kirjoitetaan.
2) Sen mukaan, miten hyvin painija painii.

Moni meistä pitää Brodus Claysta, koska hän on viihdyttävä hemmo. Harva pitää hänestä siksi, että hän on hyvä kehässä.

Moni meistä rakastaa Dolph Ziggleriä, koska hän on hyvä kehässä. Harva pitää hänestä siksi, että hän vetäisi pahiksen hahmonsa hyvin (koska emmehän silloin pitäisi hänestä, jos näin olisi?).

Brodus Claysta pidetään koska äijä on hauska. Hänestä pidetään koska hän käy aina silloin tällöin vetämässä jotain tyyppiä turpaan jolla ei ole mitään merkitystä isossa kuvassa. Harmiton viiden minuutin huumoriannos kerran viikossa.

John Cena on siitä erinomainen hahmo ja saa juuri siitä syystä eniten reaktioita, että yleisölle on annettu täysin vapaat kädet buuata hänelle. Wrestlemaniassa minulla on Sheamuksen ja Bryanin ottelussa kaksi mahdollisuutta: hurrata Sheamukselle, koska hän on face, tai hurrata Bryanille, koska hän on v***n hyvä. Kanen ja Ortonin feudissa minun on helppo valita suosikkini, koska markitan Ortonia ja hän on face.

Jep. Yritettyään vuosien ajan saada fanit hurraamaan hänelle WWE:n johto on viimein todennut: "Fuck it, buuatkoon jos huvittaa. Pistetäänkö markkinoille Cena Sucks paita vai ei?"

Jos Cena käännettäisiin heeliksi, menettäisivät WWE-kuviot paljon merkitystään. Cena huijaamassa ja puijaamassa seitsemän vuoden täysdominoinnin ja hyvistelyn jälkeen olisi jotain mykistävää. Se ei lisäisi ihmisten buuaamista, vaan se saattaisi jopa saada ihmiset hurraamaan Cenalle. Tai vielä pahempi: yleisö ei tietäisi, mitä tehdä, joten areenalla oltaisiin kuin kirkossa, kun Cena tulee selittämään, kuinka häntä alkoi v***ttaa yleisön alituinen buuaaminen. Käytännössä kaikkien aikojen kunnollisin jätkä olisi yhtäkkiä tapettu ja tuhottu. Au-v***n-ts!

Eli Cena on face. Hyvä kunnollinen ja tunnollinen jätkä joka tekee mitä tahansa yhtiön ja kavereidensa vuoksi. Äijä joka ottaa vaikka fudut vastaan mikäli se on seuraus jostain sellaisesta joka on hänen oikeustajuaan vastaan. Real American Hero. Kaikkien ei tarvitse pitää hänestä henkilönä, mutta WWE:n maailmassa jokainen täysjärkinen haluaa hänet nurkkaukseensa mieluummin kuin vastapuolelle. Sillä mikäli saat hänet puolellesi hän pysyy siellä loppuun saakka. Jos tämä ei ole kuvaus face hahmosta en tiedä mikä on.

[Tirkka]

Ongelma tuossa hyvän ja pahan taiston poistamisessa on se että jos ei olisi selkeitä Face- ja Heel-hahmoja, pitäisi kaikkien painijoiden olla karismaattisia, kiinnostavia ja hienoja miehiä ja maailman kuumimpia naisia ja vielä sen lisäksi mahdollisimman taitavia. Miten moni nykypainija kykenee oikeasti täyttämään nuo kriteerit? Ei kovin moni ja siksi katsojat kyllästyisivät tuollaiset kriteerit täyttävien tyyppien välisiin matseihin todennäköisesti aika nopeasti.

Samalla tässä päästään myös siihen syyhyn miksi MMA ei jaksa kiinnostaa itseäni: Vaikka ottelijoiden taidolla on tietysti merkitystä, ainakin minulle kiinnostuksen herättämiseen tarvitaan joku tarina taustalle joka herättää kiinnostuksen ottelijoita kohtaan. Eli siis ei riitä että katsotaan kumpi voittaa (no varsinkaan painissa jossa usein jo etukäteen osaa arvata kuka voittaa) vaan pitää voida kannustaa osanottajaa jollain kriteerillä.

Tietenkään ei ole välttämätöntä että jotkut painijat ovat sankareita ja jotkut täysiä roistoja kuten pahimpina aikoina, mutta jotain tarttumapintaa hahmoissa on pakko olla jotta yleisö jaksaa kiinnostua koska eivät kaikki ole Austineja tai The Rockeja joista kenen tahansa on helppo kiinnostua, tykkäsi heistä tai ei.

Cenassa on kyllä sitten tosiaan kyllä ongelmana se että useimmat yli 10-vuotiaat ihmiset ovat kyllästyneitä hänen tapansa esiintyä, tapaan tehdä asioita ja siihen että hänen ottelunsa menevät liian samankaltaisella sapluunalla vuodesta toiseen. Jotain muutosta kyllä kaivattaisiin, eikä sen nyt ole mikään pakko olla se Heel-turni vaan jokin uusi ulottuvuus hänen hahmossaan riittäisi ainakin minulle ihan hyvin.

[Jomppa]

Tääläpä on tullu paljon asiaa ja ehkä vähemmän asiaa, mutta mitä itse Cenaan tulee niin sehän alkaa voittaa mua taas puolelleen, kun on heitelly viihdyttävää settiä mikissä nyt viikosta toiseen, kun vertaa esim viime vuoden Cenaan joka oli TYLSÄ!

[enska]

Eli Cena on face. Hyvä kunnollinen ja tunnollinen jätkä joka tekee mitä tahansa yhtiön ja kavereidensa vuoksi. Äijä joka ottaa vaikka fudut vastaan mikäli se on seuraus jostain sellaisesta joka on hänen oikeustajuaan vastaan. Real American Hero. Kaikkien ei tarvitse pitää hänestä henkilönä, mutta WWE:n maailmassa jokainen täysjärkinen haluaa hänet nurkkaukseensa mieluummin kuin vastapuolelle. Sillä mikäli saat hänet puolellesi hän pysyy siellä loppuun saakka. Jos tämä ei ole kuvaus face hahmosta en tiedä mikä on.

Tämä on konservatiivinen ja siten sokeahko tapa tarkastella asiaa. Totuus, jonka hahmottaa, kun lakkaa ajattelemasta yksioikoisesti, on se, että Cenalla on kaksi päällekkäistä hahmoa samaan aikaan:

1) Cena, joka on tunnollinen, isänmaallinen ja rakastettava koko kansan John (face).
2) Cena, joka tietää, että hänen siirappinen hyvyytensä ärsyttää tietynlaisia katsojia, minkä vuoksi Cena pysyy samanlaisena vittuillakseen häntä vihaaville katsojille (heel).

Cena on siis face- ja heel-termien yläpuolella oleva hahmo. Katsoja saa päättää itse, haluaako lukeutua ykkös- vai kakkosjengiin. Esimerkiksi enemmistö alertilaisista on jo vuosikausia ollut vahvoja kakkosia, mitä puoltavat mm. ne iänikuiset itkuvirret siitä, miten "Cena pitäisi jo kääntää (konservatiiviseksi) heeliksi". Myös The Rock on vastaavanlainen hahmo. Rakastettu Rock (face) on äärimmäisen viihdyttävä ja sähköinen showpainija, joka saa katsojan hyvälle tuulelle. Vihattu Rock (heel) on sen sijaan se Hollywoodin puolelle loikannut kiittämätön paskiainen, joka ei enää arvosta showpainia. Katsoja päättää itse, pitääkö Rockia hyvänä vai pahana. Myöskään Rock ei siis ole oikeasti luokiteltavissa faceksi tai heeliksi. Päätös on yhä edelleen katsojan oma.

Nämä tällaiset hybridihahmot (Cena, Rock, viime kesän CM Punk, Stone Cold, Shawn Michaels, Triple H, The Undertaker, Big Show, Randy Orton jne. jne.), joissa on jotain hyvää mutta myös jotain huonoa, ovat tuhatkertaisesti mielenkiintoisempia hahmoja kuin puhdasveriset hyvät (esim. Kofi Kingston, AJ Styles, Rey Mysterio jne.) ja pahat (Dolph Ziggler, Jack Swagger, Kane, Wade Barrett jne.). Esimerkiksi Big Show'n hahmo oli todella loistava Elimination Chamberin aikaan. Meidän kaikkien kävi miestä sääliksi, koska Daniel Bryan oli kiusannut häntä ilkeästi, minkä vuoksi olimme hänen puolellaan, mutta välillä Show'n aggressiivisuus tuntui menevän liian pitkälle ja katsoja tunsi olonsa epämukavaksi. Silloin Show ajelehti ei-kenenkään-maalla, siis face- ja heel-termien yläpuolella, mikä kiinnosti hyvin paljon. Katsojalle heräsi pelko siitä, että sympaattinen Show menisi raivonpuuskissaan liian pitkälle ja muuttuisi siten itse yhtä kurjaksi ihmiseksi kuin Daniel Bryan.

Toinen mainio esimerkki tilanteesta, jossa tällainen hahmo toimi täydellisesti, on v. 2011 Extreme Rulesin jälkeinen SmackDown. Christian, ansioitunut WWE-veteraani, joka oli vihdoista viimein saavuttanut 16-vuotisen uransa koskettavan kohokohdan nousemalla WWE:n maailmanmestariksi rankan Tables, Ladders and Chairs -ottelun päätteeksi, joutui puolustamaan jo muutaman päivän jälkeen vyötään Randy Ortonia – rakastettua face-painijaa – vastaan. Oikea face-painija, kuten esimerkiksi (ykkös-) John Cena (jonka teon "kakkosfanit" olisivat taas nähneet tekopyhänä ja siten hermoja raastavana eli heel-painijan tempauksena), olisi tietysti kieltäytynyt ottelemasta Christiania vastaan tuona iltana, mutta Randy Orton, tunteeton ja kylmäverinen kaveri, teki automaattisesti itsekkään (eli heel-painijan) teon ja käytti tilaisuutensa kylmästi hyväkseen. Orton, joka särki Christianin sydämen, toimi siis oppikirjan mukaisen pahiksen lailla. Veto oli näin ollen kiinnostava ja varsin onnistunut. (Pysyykö WWE-universumi Randy Ortonin puolella julmasta tempauksesta huolimatta, vai onko sympaattinen Christian enemmän yleisön mieleen? Mitä tyylipuhdas Orton-fani miettii nyt sankaristaan? Miten Christian tulee reagoimaan Ortonin tekoon? Tällaista draamaa ei olisi voinut syntyä, jos Ortonin paikalla olisi ollut joku vanhoillisia heel-painijoita edustava heppu, kuten vaikkapa Alberto Del Rio tai Wade Barrett.)

Ongelma tuossa hyvän ja pahan taiston poistamisessa on se että jos ei olisi selkeitä Face- ja Heel-hahmoja, pitäisi kaikkien painijoiden olla karismaattisia, kiinnostavia ja hienoja miehiä ja maailman kuumimpia naisia ja vielä sen lisäksi mahdollisimman taitavia.

1) Ei pitäisi. Riittää, kunhan käsikirjoittaminen on tarpeeksi tasokasta. Esimerkiksi Ezekiel Jacksonista (joka ei ole karismaattinen, kiinnostava tai hieno tai edes taitava mies) saisi mielenkiintoisen hahmon. Hän kaipaa tällä hetkellä hahmoonsa ainoastaan syvyyttä. Kerran sitä syvyyttä kohti otettiin lähtöaskel, kun mies nappasi työpaikastaan taistelevasta ja siten jokseenkin sympaattisesta Drew McIntyrestä huijausvoiton eräässä SmackDownissa (ollessaan siis face-painija). Teko herätti kysymyksiä, joihin emme valitettavasti saaneet koskaan vastauksia. Kyseessä oli kuitenkin dramaattinen käänne. Mikä ajoi Ezekielin moiseen tekoon? Samalla katsojan kävi sääliksi Drew'tä (heel-painijaa), jota viilattiin törkeästi linssiin. Avainsanana tässä (ja muissa vastaavissa tilanteissa, joissa liikutaan ei-kenenkään-maalla) on ristiriitaisuus. Draamaa ei ristiriidoitta synny, ja draama on sitä tarinaa eli juonta, jota Tirkkakin viestissään sanoi showpainilta kaipaavansa.

2) Kuka on puhunut hyvän ja pahan taiston poistamisesta? Puhuin viestissäni "sarjakuvamaisen ja juustoisen hyvän ja pahan taistosta" eli suomennettuna esimerkiksi tästä alkuvuoden Cena–Kane-feudista. Tällaiset kuviot ovat olleet eilispäivää jo monen vuoden ajan. (En kuitenkaan tarkoita, että vastustaisin sarjakuvamaisia, esim. Boogeymanin tai Kevin Thornen kaltaisia hahmoja. Nautin jokaisesta gimmickistä, jossa on jotain mielenkiintoista ja joka erottuu joukosta. Eilispäivää on se, että WWE bookkaa toista ottelijaa vesiselvänä facena ja toista ottelijaa vesiselvänä heelinä.) Hyvyys ja pahuus ovat seikkoja, joita ilman on mahdotonta luoda mielenkiintoista juonta; hyvyys ja pahuus ovat läsnä aina. Yksikään ihminen ei kuitenkaan ole sataprosenttisesti hyvä tai paha. Jopa Cena, joka suuteli Eveä, on erehtyväinen kuolevainen. Kun face–heel-jaottelusta hiljalleen luovutaan ja hahmoista tehdään inhimillisempiä, niihin on helpompi samastua, jolloin ne myös toimivat tehokkaammin. Jokaisessa meissä on hyvän lisäksi jotain pahaa ja pahan lisäksi jotain hyvää.

3) Eikös se, että painijat, joilla ei riitä karisma, kiinnostavuus tai taidokkuus (esim. Ezekiel Jackson tai Mason Ryan), jätetään taka-alalle, ole pelkästään myönteinen seikka?

Jotain muutosta kyllä kaivattaisiin, eikä sen nyt ole mikään pakko olla se Heel-turni vaan jokin uusi ulottuvuus hänen [Cenan] hahmossaan riittäisi ainakin minulle ihan hyvin.

Muutostahan on tapahtunut koko ajan Rise Above Hate -kauden alusta saakka. Cena ei ole enää se hahmo, joka ei ota yleisön buuauksia kuuleviin korviinsa, vaan nykyään Cena tiedostaa (entistä näkyvämmin) sen, että monet vihaavat häntä. Mikä meitä ärsyttää Cenan käyttäytymisessä on se, ettei hän suutu meille, vaikka me kuinka haukkuisimme häntä. Cena vain naureskellen kehottaa meitä buuaamaan lisää ja "nousemaan vihan yläpuolelle". Ai että, kuinka se saakaan veremme kiehumaan. Cena on niin hieno ja kunnollinen ihminen, että raivostumme asiasta. Cena on pahin nemesiksemme käyttäytyessään hyvin. Se, jos jokin, on mestarillisen nerokasta heel-työskentelyä, vai?

[The Rocker]

Tämä on konservatiivinen ja siten sokeahko tapa tarkastella asiaa. Totuus, jonka hahmottaa, kun lakkaa ajattelemasta yksioikoisesti, on se, että Cenalla on kaksi päällekkäistä hahmoa samaan aikaan:

1) Cena, joka on tunnollinen, isänmaallinen ja rakastettava koko kansan John (face).
2) Cena, joka tietää, että hänen siirappinen hyvyytensä ärsyttää tietynlaisia katsojia, minkä vuoksi Cena pysyy samanlaisena vittuillakseen häntä vihaaville katsojille (heel).

Eli mies joka tajuaa että hänestä ei pidetä omana itsenään toteaa "mitäs minä heistä ja heidän mielipiteistään" osoittaen suurta rohkeutta esiintyä omana itsenään ja mennessään muiden mielipiteiden yläpuolelle on heel?

Cena on siis face- ja heel-termien yläpuolella oleva hahmo. Katsoja saa päättää itse, haluaako lukeutua ykkös- vai kakkosjengiin. Esimerkiksi enemmistö alertilaisista on jo vuosikausia ollut vahvoja kakkosia, mitä puoltavat mm. ne iänikuiset itkuvirret siitä, miten "Cena pitäisi jo kääntää (konservatiiviseksi) heeliksi". Myös The Rock on vastaavanlainen hahmo. Rakastettu Rock (face) on äärimmäisen viihdyttävä ja sähköinen showpainija, joka saa katsojan hyvälle tuulelle. Vihattu Rock (heel) on sen sijaan se Hollywoodin puolelle loikannut kiittämätön paskiainen, joka ei enää arvosta showpainia. Katsoja päättää itse, pitääkö Rockia hyvänä vai pahana. Myöskään Rock ei siis ole oikeasti luokiteltavissa faceksi tai heeliksi. Päätös on yhä edelleen katsojan oma.

Eli koska katsoja saa itse päättää hurraako vai buuako painijalle hänen tekemisiensä ja elämänpäätöstensä takia niin yksikään lähes omana itsenään esiintyvä hahmo ei täten ole selkeästi face tai heel hahmo vaan jotain niiden yläpuolella? Onko Chris Jerichokin sitten vähän niinkuin face kun hän palasi WWE:hen? Hänhän osoittaa että hän selkeästi rakastaa lajia palatessaan jälleen kerran sen pariin. Jos tämä sama painin parista karkaaminen tekee Rockysta vähän heelin niin eikö paluu tee Jerichosta naaman?

Nämä tällaiset hybridihahmot (Cena, Rock, viime kesän CM Punk, Stone Cold, Shawn Michaels, Triple H, The Undertaker, Big Show, Randy Orton jne. jne.), joissa on jotain hyvää mutta myös jotain huonoa, ovat tuhatkertaisesti mielenkiintoisempia hahmoja kuin puhdasveriset hyvät (esim. Kofi Kingston, AJ Styles, Rey Mysterio jne.) ja pahat (Dolph Ziggler, Jack Swagger, Kane, Wade Barrett jne.). Esimerkiksi Big Show'n hahmo oli todella loistava Elimination Chamberin aikaan. Meidän kaikkien kävi miestä sääliksi, koska Daniel Bryan oli kiusannut häntä ilkeästi, minkä vuoksi olimme hänen puolellaan, mutta välillä Show'n aggressiivisuus tuntui menevän liian pitkälle ja katsoja tunsi olonsa epämukavaksi. Silloin Show ajelehti ei-kenenkään-maalla, siis face- ja heel-termien yläpuolella, mikä kiinnosti hyvin paljon. Katsojalle heräsi pelko siitä, että sympaattinen Show menisi raivonpuuskissaan liian pitkälle ja muuttuisi siten itse yhtä kurjaksi ihmiseksi kuin Daniel Bryan.

Eli koska Big Show osoittaa turhautumista siihen että häntä kohdellaan väärin (on siis inhimillinen) niin hän on heelmäinen? Tai The Undertaker joka haluaa osoittaa olevansa kovin ikinä Wrestlemaniassa? Olkoonkin että hän ei ole se rakastettavin hahmo joka halailee pikkulapsia yms. (toisin kuin Cena) vaan pikemminkin surmantuoja itse kuolema niille jotka häntä vastaan ovat rikkoneet. Hän toimii oman moraalikoodistonsa mukaan. Ja mitäs "huonoa Stone Coldissa oli? Äijä joi kaljaa, vittuili pomolleen ja veti turpaan kaikkea mikä liikkui. Hän oli sellainen hahmo johon kuka tahansa töissä käyvä ihminen voi samaistua.

Toinen mainio esimerkki tilanteesta, jossa tällainen hahmo toimi täydellisesti, on v. 2011 Extreme Rulesin jälkeinen SmackDown. Christian, ansioitunut WWE-veteraani, joka oli vihdoista viimein saavuttanut 16-vuotisen uransa koskettavan kohokohdan nousemalla WWE:n maailmanmestariksi rankan Tables, Ladders and Chairs -ottelun päätteeksi, joutui puolustamaan jo muutaman päivän jälkeen vyötään Randy Ortonia – rakastettua face-painijaa – vastaan. Oikea face-painija, kuten esimerkiksi (ykkös-) John Cena (jonka teon "kakkosfanit" olisivat taas nähneet tekopyhänä ja siten hermoja raastavana eli heel-painijan tempauksena), olisi tietysti kieltäytynyt ottelemasta Christiania vastaan tuona iltana, mutta Randy Orton, tunteeton ja kylmäverinen kaveri, teki automaattisesti itsekkään (eli heel-painijan) teon ja käytti tilaisuutensa kylmästi hyväkseen. Orton, joka särki Christianin sydämen, toimi siis oppikirjan mukaisen pahiksen lailla. Veto oli näin ollen kiinnostava ja varsin onnistunut. (Pysyykö WWE-universumi Randy Ortonin puolella julmasta tempauksesta huolimatta, vai onko sympaattinen Christian enemmän yleisön mieleen? Mitä tyylipuhdas Orton-fani miettii nyt sankaristaan? Miten Christian tulee reagoimaan Ortonin tekoon? Tällaista draamaa ei olisi voinut syntyä, jos Ortonin paikalla olisi ollut joku vanhoillisia heel-painijoita edustava heppu, kuten vaikkapa Alberto Del Rio tai Wade Barrett.)

Vastustiko Christian tätä ottelua? Ja eikös John Cenakin ollut samanlaisessa tilanteessa juurikin viime kesänä kun Punk oli pienellä lomallaan? Mysterio oli voittanut mestaruuden ja Cena meni ja otteli häntä vastaan myöhemmin SAMANA iltana. Olen hämmentynyt että et ottanut ennemmin tätä esimerkiksi. Sillä jos Cena (jonka moraaliarvoissa tuskin on mitään epäselvää) voi ottaa matsia loukkaantunutta Mysteriota vastaan niin Randyn teossa ei ole mitään kovin epäselvää. Hän teki niinkuin näki parhaaksi sillä hetkellä.

Jotain muutosta kyllä kaivattaisiin, eikä sen nyt ole mikään pakko olla se Heel-turni vaan jokin uusi ulottuvuus hänen [Cenan] hahmossaan riittäisi ainakin minulle ihan hyvin.

Muutostahan on tapahtunut koko ajan Rise Above Hate -kauden alusta saakka. Cena ei ole enää se hahmo, joka ei ota yleisön buuauksia kuuleviin korviinsa, vaan nykyään Cena tiedostaa (entistä näkyvämmin) sen, että monet vihaavat häntä. Mikä meitä ärsyttää Cenan käyttäytymisessä on se, ettei hän suutu meille, vaikka me kuinka haukkuisimme häntä. Cena vain naureskellen kehottaa meitä buuaamaan lisää ja "nousemaan vihan yläpuolelle". Ai että, kuinka se saakaan veremme kiehumaan. Cena on niin hieno ja kunnollinen ihminen, että raivostumme asiasta. Cena on pahin nemesiksemme käyttäytyessään hyvin. Se, jos jokin, on mestarillisen nerokasta heel-työskentelyä, vai?[/quote]

nemesis justice bringing deserved punishment

Eli Cena on sinusta oikeus joka tuo ansaitun rangaistuksen. What? Kiinnostuin aiheesta joten hain vanhan kunnon Factan (se on tietosanakirjasarja) esille. Mistä siellä sanotaankaan:

Nemesis kreikkalaisessa mytologiassa oikeutta valvova hyvityksen ja koston jumalatar

Okei ehkä et tiennyt sanan varsinaista merkitystä. Siltikin jos on mestarillisen nerokasta heel työskentelyä kehottaa meitä nousemaan vihan yläpuolella niin John Lennon on varmasti yksi suurimmista pahiksista ikinä missään. Cena on kunnollinen ihminen ja se että kansa ei pysty sitä arvostamaan on kansan ongelma ei hänen.

[Darien Fawks]

Jotenkin nämä The Rockerin kannat ovat kyllä nyt aikamoisen konservatiivisia ja jämähtäneitä. Takerrut pikkuseikkoihin sen sijaan, että näkisit suuren kokonaisuuden, jota Enska erinomaisessa viestissään esitteli.