Hahaa, WCW on kyllä täyttä timanttia.
Niin hauskaa kuin se olisi ollutkin, en ole projektini aikana katsonut Nitroista kuin ihan pari hassua kappaletta. Niinpä en pysty muistelemaan mm. kulttimainetta nauttivaa Viagra On A Pole Matchia. Kaikki ppv:t vuosina 1996-2001 on kuitenkin tullut tuon ihanan projektini aikana tapitettua, joten innostuin nyt pyynnön vuoksi listaamaan kaikki klassikkostipulaatiot tuolta ajalta. Paljon huippuhetkiä (kuten videolla nähdyt Giantin ja Hoganin Monster Truck Match ja tuo 1990-luvun alun sähkötuoliottelu) jäävät vielä tuon ajan ulkopuolellekin.
"I Respect You" Match (SuperBrawl 1996)
Okei, tämän ottelun stipulaatio ei varsinaisesti ollut erityisen kummallinen, mutta ihan historiallisista syistä tämä oli silti otettava listaan mukaan. Käytännössä kyse oli vain WCW:n versio "I Quit" Matchista sillä erotuksella, että häviäjän täytyi sanoa mikkiin "I Quitin" sijaan "I Respect You". Okei, oli tuo muunnos itsessään minusta jo sen verran typerä, että silläkin voisi päästä tälle listalle. Ottelu buukattiin Brian Pillmanin ja Kevin Sullivanin välille. Pillman oli tuolloin aloittamaisillaan sekopäisyyteen pohjautuvaa "Loose Cannon" -gimmickiään, ja Sullivan oli puolestaan WCW:n pääbuukkaaja. Ottelu päättyi vajaan minuutin kestäneen ja puhtaalta shootilta näyttäneen tappelun päätteeksi, kun Pillman nappasi mikin väkisin tuomarilta ja sanoi
"I respect you, booker man". Tämä oli yksi ensimmäisiä kertoja, kun pellepainin historiassa show'n aikana viitattiin puhtaasti siihen, että homma oli kokonaan käsikirjoitettua. Jos ottelun taustat kiinnostavat tarkemmin, kannattaa lukea
tämä.
Doomsday Cage Match (Uncensored 1996)
En oikeasti edes tiedä, miten voisin selittää tätä ottelua. Tämä on omalla listallani aivan ehdoton ykkönen kaikkia WCW:n typeriä otteluita mietittäessä, ja mielestäni ainut selitys sille, että WWE ei sitä tuohon listalleen ottanut, on pakko olla se, ettei edes WWE halua puhua tästä missään yhteydessä. Valitsin ottelun myös projektini 10-vuotispostauksessa koko ajanjakson huonoimmaksi otteluksi. En oikeasti osaa selittää tätä ottelua, sen stipulaatiota tai yhtään mitään, joten tyydyn vain lainaamaan itseäni vuosien takaa:
Tämä oli siis se ottelu, jota koko ppv'n ajan hehkutettiin. Se ottelu, jonka ympärille koko tapahtuma rakennettiin. Se ottelu, jonka takia tämä tapahtuma kannatti ostaa. Se ottelu, jota jopa Bobby Heenan hehkutti kuin WrestleManian Main Eventiä. Ja tämä otteluhan oli.. aivan hirvittävä. En muista oikeasti nähneeni montaa yhtä huonoa ottelua koskaan. Ikinä. Milloinkaan. On ehkä hankala sisäistää asiaa, että Ric Flair on ollut mukana ottelussa, joka sai Wrestling Observerinkin Worst Match of the Year -palkinnon, mutta niin vain kävi. Syitä ottelun kamaluudelle voisi keksiä loputtomiin, mutta tässä nyt muutamia:
- Kukaan (edes selostajat tai tuomarit) eivät tuntuneet tajuavan ottelun sääntöjä kunnolla. Idea oli se, että WCW oli koonnut jonkun kauhean kyhäelmän, jossa oli kolme häkkiä päällekkäin ja eri häkeissä oli kaikkia oddseja vastaan kamppailevaa Hogan & Savage -kaksikkoa odottamassa hurjia ja ilkeitä miehiä, jotka tahtoivat tuhota Hulkamanian.
Tätä parempaa kuvaa ei ikävä kyllä ole tarjolla. Tämän tarkemmin ideaa kukaan ei kuitenkaan sitten tiennyt: esim. siitä että mikä oli tarkalleen häkkien rooli tai edes siitä että miten tämä ottelu pitäisi voittaa.
- Lopulta koko häkkikyhäelmällä ei ollut väliä: vähintäänkin hieman vajaa 10 minuuttia ottelusta vietettiin häkkien ulkopuolella ja häkeistä lähdettiin ja niihin mentiin sisään mielivaltaisesti eikä kukaan tuomari välittänyt mitään.
- Ottelussa ei nähty mitään etäisestikään miellyttäväksi kutsuttavaa painia, ja vaikka olisi nähty, ei se olisi kaiken kauheuden keskellä noussut mitenkään esiin.
- Otteluun teki paluun WWF:n '80-luvun loppupuolella nähty Zeus (tässä ottelussa Z-Gangsta), joka on oikeasti ehkäpä vielä huonompi painija kuin Loch Ness. Z-Gangstan koko luojan kiitos ilmenee kuitenkin pituussuunnassa.
- Ottelussa ei siis ollut mitään järkeviä sääntöjä, mutta ei tätä kyllä kukaan ollut sitten vaivaantunut mitenkään bookkaamaankaan edes etäisesti järkevästi. Esim. Hogan vs. The Giantissakin oli järkevää bookkausta, mutta tässä nämä 10 tyyppiä pätkivät toisiaan vain ihan sattumanvaraisesti.
- Ric Flair oli World Heavyweight -mestari ja hänet pistettiin tässä ottelussa vain Hoganin ja Savagen huoraksi. Teki loistavaa Flairille ja päämestaruudelle.
- Ottelu oli täyttä Hoganin egoboostailua. Tämä oli oikeastaan se viimeinen korsi, joka katkaisi kamelin selän. Hogan oli jo pitkään ennen tätä kerännyt "Hogan Sucks" -chantteja, koska WCW:n yleisö oli kyllästynyt keltaiseen Hoganiin, joka päihitti ihan kaikki tielle tulevat esteet. Nyt kun Hogan pistettiin Savagen kanssa voittamaan kahdeksan painijaa epämääräisessä häkkijärjestelmässä.. Hän oli oikeasti tehnyt kaiken. Mitä Hogan voisi tuon jälkeen enää tehdä? Mitä väliä olisi jos hän voittaisi esim. päämestaruuden? Pian tämän jälkeen Hogan vetäytyikin sitten tauolle, koska hän oli oikeasti ylittänyt sen sanattoman rajan.
Carson City Silver Dollar Match (Bash At The Beach 1996)
Kuten Blaster totesi, WCW rakasti X On A Pole Matcheja, ja tämä oli yksi niistä. En listaa erikseen tässä niitä kaikkia: vain kaikkein typerimmät. Tämä upeasti nimetty ottelu käytiin John Tentan (Earthquake) ja Big Bubban (Big Boss Man) välillä. Tolpan päässä roikui sukallinen kolikoita, ja voittaja saisi käyttää tuota kolikkosukkaa ottelussa sitten, kun saisi napattua sen sieltä. Ikävä kyllä ottelussa käytetty paalu oli jostain syystä paljon korkeampi kuin paalut yleensä näissä otteluissa olivat, joten näillä kahdella kömpelöllä brawlerilla ei ollut paljon keinoja ylettää kolikkosukkaan.
One Arm Tied Behind My Back Match (World War 3 1996)
Ok, näitä on nähty WWE:ssäkin, mutta ei ainakaan oman projektini aikana ppv-tasolla. Chris Jericho otteli tuomari Nick Patrickia vastaan WW3:ssa yksi käsi selkänsä taakse sidottuna - ja sai silti aikaan **-arvosanan saaneen ottelun.
Martial Arts Match (Uncensored 1997)
En ole ottanut tähän listaukseen mukaan Boxing Matcheja tai muita idioottimaisuuksia, koska niitä nähtiin kaikkialla. Sen sijaan tämä Mortisin (Chris Kanyon) ja Glacierin välillä käyty Martial Arts Match oli aivan mahtava, koska missään vaiheessa ei selvinnyt, mitä tuo "stipulaatio" käytännössä tarkoitti. Molempien painijoiden piti gimmickiensä mukaan olla jotain Martial Arts -taitureita, joten heidät laitettiin "Martial Arts Matchiin", ja heti ottelun alussa selostaja Tony Schiavone selitti kaikille, että tämän ottelun voittaisi ihan normaalisti selätyksellä, luovutuksella tai muulla vastaavalla. Sitten ottelussa ei nähty edes mitään Martial Arts -otteita, vaan sen sijaan kaksikko paini kökön Singles-ottelun huikeasti hehkutetulla lisänimikkeellä.
Ladder Stun Gun Match (Souled Out 1999)
Vuodet 1997 ja 1998 olivat stipulaatioidenkin puolesta kirkaasti parhaat WCW:lle, mutta vähitellen vuonna 1999 firma pääsi taas vauhtiin. Souled Outissa nähtiin Goldbergin ja Scott Hallin välinen Ladder Match, jossa mestaruusvyön, ykköshaastajuussalkun tai vastaavan sijaan roikkui tainnutusase. Ottelun voittaisi se, joka nappaisi aseen ensin katosta ja käyttäisi sitä sitten vastustajaansa. Vain WCW:ssä.
First Blood Barbedwire Steel Cage Match (Uncensored 1999)
Tämäkin ottelu on tässä listalla enemmän lopetuksensa kuin stipulaationsa kanssa. Sinänsä First Blood Matchissa ei ole mitään vikaa (vaikken stipulaation ystävä olekaan), eivätkä First Blood Steel Cage Matchitkaan ole ennennäkemättömiä. Piikkilanka häkin yläreunuksissa oli itse asiassa ihan kiva lisä. Sen sijaan ottelun ongelma oli se, että tämä Hollywood Hoganin ja Ric Flairin välinen ottelu oli buukattu... hmm, aivan päin p***että. Lainaan taas itseäni:
Flair piti ennen ottelua promon, ettei tuomari Robinson saisi lopettaa ottelua pienestä haavasta tai vastaavasta. Sitten kuitenkin kun ottelusta oli mennyt vajaa puolet, oli Flairin otsa aivan auki ja mies tosiaan vuosi verta kuin pieni sika. En tiedä, oliko tuo botch, mutta jos oli, niin olisi se kai nyt h****tti ollut loogisempaa lopettaa ottelu saman tien jollain nopealla huijauskikalla eikä jatkaa tuon jälkeen painia vajaat 10 minuuttia välittämättä enää ollenkaan ottelun alkuperäisestä stipulaatiosta. Vähän Flairin vuotamisen jälkeen Hoganinkin otsa oli auki, eikä Robinson näyttänyt tietävän yhtään, mitä tehdä. Samoin olivat ulalla selostajat. Kukaan ei tiennyt, miten ottelun voi päättää. En tiedä, olivatko siitä varmoja edes painijat. Ensimmäisen Hoganin Leg Dropin jälkeen Robinson ei tietenkään laskenut selätystä, koska ottelu oli First Blood Match. Toisen jälkeen hän jo laski kahteen, mutta keskeytti sitten laskun (vaikka Flairin hartiat olivat matossa edelleen), koska kyseessä oli First Blood Match. Sitten kaiken uskomattoman säätämisen jälkeen verinen Flair lukitsi verisen ja tajuttoman Hoganin Figure Four Leg Lockiin, ja Robinson laski kiltisti kolmeen.
Junkyard Hardcore Invitational Match (Bash At The Beach 1999)
Tämän Blaster ehtikin jo mainita, ja oikeastaan joskus täällä foorumilla mielestäni jaettiin
tämä Crackedin linkki, jossa ottelun idioottimaisuus (ja vaarallisuus) on selitetty kaikkein parhaiten. Tiivistettynä kuitenkin: WCW päätti vuonna 1999 perustaa Hardcore-divisioonan, koska WWF oli kerännyt omallaan niin hyvin huomiota. Niinpä WCW pisti 14 painijaansa oikealle kaatopaikalle mäiskimään toisiaan kaikella mahdollisella. Mitään järkeviä sääntöjä, logiikkaa tai esimerkiksi kuvaussuunnitelmaa ottelulla ei ollut. Ottelun aikana pari painijaa meinasi oikeasti jäädä romahtavan autokasan päälle ja muutama meinasi palaa hengiltä alueella palaneiden roskapönttöjen ansiosta.
Powerbomb Match (Starrcade 1999)
Tämän Sid Viciousin ja Kevin Nashin välisen ottelun mainitsikin jo luulokuningas. Jälleen: stipulaatio ei ole mitenkään ainutlaatuisen typerä, koska myös WWE:ssä nähtiin välillä näitä "ottelu loppuu tiettyyn liikeeseen" -stipulaatioita. Sen sijaan lopetus oli taas täyttä timanttia. Ref bumpin jälkeen Jeff Jarrett sekaantui otteluun lyömällä Sidiä kitaralla päähän. Tämän jälkeen Nash yritti iskeä Sidille Powerbombin, mutta ei pystynyt siihen, koska selkään sattui. Niinpä Nash herätti tuomarin, osoitti maassa makaavaa Viciousta ja kertoi tehneensä tälle Powerbombin. Tuomari uskoi ja julisti Nashin ottelun voittajaksi. Onneksi olkoon WCW.
Catch As Catch Can Match (Souled Out 2000)
Kaikki jotka tietävät catch as catch can -termin, saattaisivat olettaa kyseisen termin mukaan nimetyltä ottelulta todellista tekniikkapainin iloittelua. Sitten kun vastakkain olivat vielä Billy Kidman ja Dean Malenko, oli katsojilla oikeasti lupa odottaa hyvää painia, vaikka kyse oli WCW:stä vuonna 2000. Ikävä kyllä nämä kaikki odotukset sai vetää vessanpöntöstä alas, kun yleisölle tarjottiin kamppailu, jonka idioottimainen stipulaatio oli se, että painija häviäisi ottelun, jos hänen jalkansa koskettaisivat maata ringsidellä. Ottelu päättyi parin minuutin kohdalla, kun Malenko unohti typerän säännön ja nousi hetkeksi kehästä pois.
Shoot Fight Match (Souled Out 2000)
Tämä vastasi WWF:n "Brawl For All Matchia", eli painijat saivat tapella toisiaan vastaan oikeasti. Ihan sama onko kyseessä WWF vai WCW, tämä on idioottimaisen idea, minkä kukaan on keksinyt showpainissa. Mikä parasta: WCW ei yrittänyt edes piilottaa mitenkään sitä, että kaikki muu on käsikirjoitettua (toisin kuin WWF joka sentään teki Brawl For Allista turnauksen), vaan he vain kutsuivat tätä ytimekkäästi "oikeksi otteluksi". Tank Abott tuhosi ottelussa satunnaisen jobberin.
Skins Match (SuperBrawl 2000)
Ottelun nimi olisi saattanut luvata jopa enemmän, mutta loppujen lopuksi tämä oli "vain" Leather Jacket On A Pole Match. Se, mitä kukaan hyötyisi nahkatakin nappaamisesta, jäi kaikille täysin mysteeriksi. Ottelussa toisiaan vastaan paini kaksi painikyvytöntä miestä Tank Abbott ja Big Al.
Lumberjacks with Casts Match (Uncensored 2000)
Lumberjack-ottelu hauskalla lisästipulaatiolla: kaikilla ottelun Lumberjackeilla oli kädessään kipsi, koska ottelun toinen osanottaja The Total Package (Lex Luger) oli murtanut niin monen painijan käden viime aikoina, että he kaikki saivat tulla Stingin tukkijätkiksi tässä kohtaamisessa. Viime hetkellä WCW päätti, että ottelu olisi liian epäreilu Lugerille, joten ennen ottelua Luger ilmoitti, että myös hänellä oli omat tukkijätkänsä, jotka saapuivat kehänlaidalle kädet kipsissä.
Triple Cage Match (Slamboree 2000)
Käytännössä tämä oli vain uudelleen lämmitelty Doomsday Cage Match: käytössä oli sama häkkirakannelma, mutta tällä kertaa sinne oli tungettu onneksi 10 painijan sijaan vain 3. Lisäksi ottelulla oli muutamassa vuodessa keksitty jotenkin selkeät säännöt: kaikki kolme aloittivat alimmasta häkistä, ja heidän piti päästä ylimpään häkkiin, jossa vihdoin voisi selättää vastustajan voittaakseen ottelun. Nämä pienet paranukset eivät silti tehneet tästä pelleilystä ratkaisevasti parempaa - varsinkaan kun kyseessä oli WCW World Heavyweight -mestaruusottelu, jossa haastajat Diamond Dallas Page ja Jeff Jarrett ottelivat päämestarina toiminutta David Arquettea vastaan. Jepjep.
Best of 5 Tables Match (The Great American Bash 2000)
Koska yksi ei riitä. Shane Douglas otteli The Wallia (onneton brawler) vastaan ottelussa, jossa vastustaja pitäisi laittaa viidestä pöydästä läpi. Sitten tätä stipulaatiota ei lopulta edes noudatettu mitenkään järkevästi, vaan kaksikko vain kasasi kammottavan pöytäkasan ja yritti pistää toisensa siitä läpi. Kamalaa katsottavaa.
Human Torch Match (The Great American Bash 2000)
Yksi WCW:n pahimmista aivopieruista: Inferno Match sillä erotuksella, että painijat eivät olleet kehässä tuliringin ympäröimänä, vaan he painivat ympäri areenaa, ja vastustaja vain piti sytyttää palaamaan millä tahansa keinolla. Vastakkain olivat Sting ja Vampiro. Jo pelkästään tässä olisi hölmöilyä aivan tarpeeksi, mutta WCW päätti lisätä vielä kierroksia: ottelun oli päätyttävä siihen, että kaksikko painisi sisääntulorampin alussa olevan jättiläismäisen screenin päällä ja että lopulta Vampiro sytyttäisi Stingin tuleen, minkä vuoksi Vampiro tippuisi monta kymmentä metriä screenin päältä sisääntulorampille. Syystä taikka toisesta Sting ei suostunut tähän, mutta WCW:tä se ei haitannut. "Ovelalla" valokikkailulla WCW vaihtoi ratkaisevalla hetkellä Stingin sisääntulorampin päällä stunttimieheen, joka
hoiti lopetuksen.
Graveyard Match (Bash At The Beach 2000)
Voi WCW ja vuosi 2000... Muutamat ovat kyselleet minulta, kuka ihme oikein on MAFIAssani esiintynyt The Demon. No, kyseessä oli yksi WCW:n idioottimaisista painijahankinnoista, ja se on paljon sanottu. Joskus vuosien 1999-2000 taitteessa WCW maksoi hillittömän summan KISSille saadakseen oikeuden Gene Simmonsin "KISS Demon"-hahmoon. Sopimus solmittiin, ja hetken pähkäilyn jälkeen WCW päätti, ettei heillä olekaan mitään käyttöä KISS Demonille (jännä homma). No, KISSin kanssa tehtyyn sopimukseen kuitenkin kuului, että Demonin oli painittava yhdessä WCW:n Main Eventissä, joten joskus SuperBrawlissa KISS Demon otteli sitten The Wallia vastaan "Special Main Eventinä" mainostetussa ottelussa, joka oli tyyliin illan toinen ottelu. Hienoa rahankäyttöä WCW. Tuon ottelun jälkeen Demonia ei ollut nähty paljon ollenkaan, kunnes hän aloitti feudin Stingin kanssa. Tuon feudin huippuhetkenä nähtiin tämä Graveyard Match, jossa Demon ja Sting oikeasti painivat toisiaan vastaan hautuumaalla. Ottelun voittaisi se, joka saisi iskettyä vastustajansa hautaan. Harmi vain, että pimeällä hautuumaalla ei nähnyt yhtään mitään, joten suurin osa ottelusta oli pelkkää tyhjän ruudun tuijottelua ja epämääräisen ulinan kuuntelua. Muutenkin koko hautuumaastipulaatio ja vähäinen silmillä erotettava toiminta oli aivan järkyttävää kuraa.
Judy Bagwell On A Forklift Match (New Blood Rising 2000)
Tämä menee myös omaan Top 3:een. Usein tätä ottelua väitetään Judy Bagwell On A Pole Matchiksi, mutta se on virhe. Eihän Buff Bagwellin äitiä nimittäin niin vain pystytty laittamaan paalun päähän, joten sen sijaan hänet nostettiin nostokurjelle korkeuksiin kehän yläpuolelle. Sitten Buff Bagwell ja sairaan mielenkiinnon Bagwellin äitiä kohtaan kehittänyt Chris Kanyon painivat kehässä. Kenellekään ei ikinä selvinnyt, olisiko Judya saanut mahdollisesti käyttää aseena ottelussa, jos hänet olisi onnistunut poimimaan nostokurjen päältä, koska kumpikaan painijoista ei onnistunut kurottamaan Judyyn saakka ottelun aikana.
Rip Off The Camouflage Mud Pit Match (New Blood Rising 2000)
Tämä oli WCW:n "naisten divisioonan" huippuhetkiä. Tissimalli Major Gunns paini Miss Hancockia (Stacy Keibler) vastaan mutapaljussa, ja ottelun voittaja olisi se, joka repisi toiselta kaikki vaatteet pois. Yllätys, yllätys: niin ei koskaan käynyt. Sen sijaan ottelun aikana Major Gunns potkaisi raskaana ollutta (kayfabe, tietenkin) Hancockia vatsaan. Myöhemmin Hancock sai keskenmenon. Stay classy, WCW.
Pittsburgh Plunge Scaffold Match (Fall Brawl 2000)
Ok, tämä on ehkä enemmän mielipidekysymys, mutta itse en ole ikinä voinut ymmärtää Scaffold Matcheja - varsinkaan silloin, jos niihin buukattin painijoita, joilla ei ollut mitään edellytyksiä kunnon bumppien ottamiseen. Scaffold Matchin ideahan oli lyhyesti se, että kehän päälle viriteltiin korkealla roikkuva työlava, jonne painijat nousisivat. Ottelun voittaisi se, joka tiputtaisi vastustajansa lavalta alas. Tässä ottelussa vastakkain olivat Torrie Wilson & Shane Douglas ja Billy Kidman & Madusa. Torrie v***n Wilson ja Madusa tällaisessa ottelussa? Argh. Lopputuloksena oli pari tosi rumaa bumppia ja ei ollenkaan painia.
DNA Match (Halloween Havoc 2000)
Tämä menee myös omien suosikkieni kärkilistalle. Ottelussa toisensa kohtasivat Buff Bagwell ja David Flair, joka oli tähän aikaan Miss Hancockin poikaystävä - ja samalla syntymättömän lapsen isä. Flair oli tullut vainoharhaiseksi siitä, että hän ei olisi ollut tuon lapsen isä, ja itse asiassa näihin aikoihin storyline oli kovaa vauhtia etenemässä siihen suuntaan, että oikeaksi isäksi olisikin paljastanut... Ric Flair. Tässä vaiheessa David ei kuitenkaan suostunut vielä epäilemään isäänsä, vaan syytti Buff Bagwellia. Niinpä ppv:hen buukattiin First Blood -säännöillä käyty DNA Match. Ottelun nimi tuli siitä, että Flair tarvitsi Bagwellin verta isyystestin DNA-koetta varten.
Straight Jacket Steel Cage Match (Mayhem 2000)
Viimeistä viedään. Tämä oli Booker T:n ja Scott Steinerin välinen päämestaruusottelu, joka käytiin Hell In A Cell -tyylisen häkin sisällä ja jonka yhdessä kulmauksessa oli - kyllä vain - paalu, jonka päässä roikkui pakkopaita. Vastustajansa sai pukea pakkopaitaan, jos ensin onnistui nappaamaan pakkopaidan paalun päästä ja sitten kolkattua vastustajansa niin pahasti, että pukemisoperaatio onnistuisi. Yllätys, yllätys: lopulta pakkopaita paljastui täysin hyödyttömäksi, kun Steiner repi sen palasiksi.
Ah, olipa siinä muistelua. Innostuin ehkä vähän turhan paljon, mutta tulipa käytyä kaikki parhaat historianpalaset läpi kerralla :D Toki listalta puuttuu joitain otteluita, joita jotkut saattavat pitää typerinä (kuten kolmen kehän vuotuinen 60 miehen Battle Royal World War 3:ssä), mutta nämä nyt olivat näitä yksittäisi kaikkein klassisimpia tapauksia. Gottalove WCW.