Daniel Bryan

[Kenitys]

Rock-keissi on kyllä osittain aika erilainen kuin Bryan tai Goldberg. Rock oli ollut kesän '98 loppuun asti Nation of Domination -heel, mutta syksyllä hän alkoi kerätä face-poppeja, minkä takia hänet sitten käännettiin faceksi. Survivor Seriesissä sitten tehtiin ylläriveto kääntämällä Rock takaisin heeliksi, kun yleisö ei ollut vielä ehtinyt edes tottua tähän kunnolla facena. Sitten Rock vaihtelikin heelin ja facen välillä niin tiuhaan tahtiin, että harva edes pysyi perässä.

Sen sijaan Bryan ja Goldberg ovat tapauksia, jossa hyvin pitkään facena jatkaneen yleisönsuosikin pieneen poppien laskemiseen "ratkaisuksi" päätetään kääntää hänet heeliksi. Goldbergin tapauksessa lopputulos oli ainakin katastrofi. Toki tähän vaikuttaa myös se, miten heel-turn tapahtuisi. Rockin heel-turn SurSerissä oli klassikko, kun Rock liittoutuikin itse s****nan Vince McMahonin kanssa. Goldbergin heel-turn oli puolestaan niin laimea, etten muista enää, miten se edes tapahtui.

[Darien Fawks]

Bryanin kääntäminen heeliksi olisi tässä kohtaa yhtä fiksu veto kuin Goldbergin heel-turn WCW:ssä vuonna 2000, kun "Goldberg ei saanut enää yhtä kovia face-poppeja". Hommahan meni niin, että yleisö ei ollut ollenkaan kiinnostunut heel-Goldbergista, ja reaktiot olivat mitäänsanomattoman vaisuja. Sitten päätettiin tehdä tämä "käännetään se takaisin faceksi niin saadaan taas alkuperäiset reaktiot" -liike, ja lopputuloksena oli puolet heikommat face-popit kuin ennen tuplaturnia. Toki aikakausi on aivan eri kuin tuolloin, mutta en yllättyisi, jos lopputulos oli sama.

Tai sitten käy kuten The Rockille. Vuoden 1998 loppua kohden Rock sai heti Austinin jälkeen kovimmat hurraukset yleisöltä ja mikään ei vaikuttanut häntä estävän. Survivor Seriesissä Rocky kääntyi heeliksi liittoutumalla Vincen kanssa. Kesken parhaan nousukiitonsa. Sitten kun Rock vihdoin antoi yleisölle haluamansa niin hänestä tuli suurin kansansuosikki koskaan.

Mahdotontahan tietysti on ennustaa mitä tulisi käymään. Mielestäni tuo Rock-skenaario on vähintään yhtä todennäköinen kuin Kenityksen Goldberg-skenaario.

Tuosta lihavoimastani kohdasta tulee mieleen Yes Movementin vahvimmat hetket: kun Bryan oli hetken käväissyt Wyatt-perheen jäsenenä ja sitten yleisön harmittelevista reaktioista johtuen kääntyi takaisin hyvikseksi. Tämäkö pitäisi nyt siis toistaa vielä?

Ylipäätään en kyllä oikein ymmärrä tätä Whatin ajattelua. Nyky-WWE on hyvin erilaista kuin tuo aika, mihin viittaat. Face- ja heel-turneilla ei enää ole niin kovin suurta merkitystä, sillä esimerkiksi Bryaniakin on jo vuosia kannustettu suuremman narratiivin mukaisesti. Yes Movementin alkuhan nähtiin jo silloin ennen Wrestlemania 28:aa, kun Bryan oli heel-runinsa huipulla ja ensimmäistä kertaa päämestarina. Se käsijuttu yhdistettynä miehen painitaitoihin nosti hänet yksinkertaisesti liian hauskaksi ja hyväksi, että häntä olisi voitu keinotekoisesti pitää heelinä. Kaikki huipentui tietysti siihen, kun sysimustasydäminen AJ:n hyväksikäyttäjä ja kaltoinkohtelija Miamissa sai elämänsä hurraahuudot, hävisi 18 sekunnissa Sheamukselle, ja sai uudestaan vielä kovemmat elämänsä hurraahuudot.

Bryan heelinä? Ei missään nimessä.

[Griffin]

Kuunnellessa Bryanin poppeja uusimmassa Smackdownissa, ei ainakaan minulle tullut tunnetta, että olisi syytä huolestua.

Kuten jo todettu niin tätä ei voi verrata vuoden takaiseen, jolloin Bryanin suosio oli jotain täysin uniikkia 2000-luvulla. Kyseiseen suosioon vaikutti monet tekijät mutta pääasiassa se, että vihattu Auktoriteettien porukka oli kohdellut kaltoin yleisön suosimaa Bryania. Tuollaista kuviota, kun toteutettiin niin oli helppo heidän loppujenkin, jotka eivät yleensä välttämättä Bryanille hurranneet, asettua hänen puolelleen. Ja täytyy muistaa yhtenä tekijänä se, että kuinka paljon rosterissa oli oikeasti kovan luokan naamoja? Cena, johon yleisö osittain on tympiintynyt. CM Punk, joka lähti Rumblen jälkeen lätkimään ja näin ollen makasi jo Chicagossa, kun suurin paskamyrsky alkoi. Näiden lisäksi tuotiin Batista naamana ja Rumble farssin jälkeen ihmiset ymmärsivät, että ihan todella johtoporras aikoo toteuttaa Orton vs. Batista matsin. Tämä oli jälleen tekijä, joka sai ehkä ne loputkin astumaan Bryanin kelkkaan. Batistasta buuattiin pahis ja koko kansa oli rakastetun Bryanin takana, jotkut koska rakastivat Bryania ja jotkut, koska eivät halunneet todistaa Batista vs. Orton ottelua WrestleManian pääotteluna. Lopputulema on kuitenkin se, että Bryan oli firman kuumin ja rakastetuin naama.

Mitään ottamatta Bryanilta pois mutta kyllähän hän oli loppupeleissä se, joka voitti tämän idioottimaisuutta omaavan sysipaskan bookkauksen eli Batistan comebackin sekä Rumblen farssin. Batista puolestaan joutui ehkä syyttä suotta uhriksi. Hänet bookattiin seurauksia arvaamatta lampaaksi keskelle Bryanin kuumuutta, joka toimii tämän tarinan susilaumana. Yleisön "kapinahenki" johti siihen, että suunnitelmia oli muutettava. Tämä oli kuitenkin sitten lopulta niin hienosti rakennettu, että saimme hetkemme ja Bryanista tosiaan muodostui tulikuumin hahmo vuosikausiin. Ja edelleen mitään pois ottamatta mutta tuosta saa osittain kiittää alkuperäistä paskaa bookkausta sekä sen aiheuttamaa kapinahenkistä reaktiota yleisössä.

Jos vuosi sitten tilanne oli uniikki ja lopulta kaikki palaset loksahtivat kohdilleen ja kaikki sai nostaa kädet lopulta voittajana ylös, niin Bryan, fanit, kuin myös WWE, niin miten tätä voi verrata tähän meneillään olevaan kuvioon? Enkä nyt väitä, että joku vertaisi varsinaisesti kuvioita toisiinsa mutta mielestäni on turha olettaa, että Bryanin kuumuus lähtisi samalle tasolle, kuin vuosi sitten. Yhä hän on se yleisön suosikki mutta... Meneillään olevassa kuviossa häntä vastassa on toinen naama. Uskon, että oli tilanne mikä oli niin kyllä Reingsilläkin on laaja fanikanta. Tämä verottaa jo mutta kun ajatellaan, että kuinka paljon on ns. neutraaleja faneja, jotka tykkää kummastakin ja nauttii vain kuvioista asettumatta toisen puolelle. Nämä seikat, kun otetaan huomioon niin mielestäni Bryan saa yhä kovia poppeja. Vuosi sitten tilanne oli toinen, kun käytännössä oli vain mahdollisuus asettua väärin kohdeltun Bryanin leiriin.

Ja viime vuonna Bryanin osakkeita nosti se, että Orton eikä Batista kerännyt yleisöltä muuta kuin heattiä. Mikäli kuviteltaisiin, että sama kaava jatkuisi ja 'Maniassa nähtäisiin triple threat niin saattaa olla, että Bryanin hurraukset yhä vain laskevat mutta silti hän on suurin suosikki. Reings se ei tule olemaan vaikka varmasti hyvin laajaa fanikantaa mielyttääkin mutta myös heel-Lesnar tulee viemään osuutensa, sillä pahis tai ei, onhan hän fanien mieleen.

Bryanin kääntämistä en pysty puolustamaan millään tasolla. En usko sen olevan mikään keino aiheuttaa lopulta kovempia poppeja. Lisäksi tässähän on ollut periaatteessa hyvin pitkä kuvio taustalla. Ei mikään lyhyt feudi vaan pitkä tarina väärin kohdellusta Bryanista. Tarina, joka ei saanutkaan onnellista päätöstä vaan lyhyen mestaruuskauden, loukkaantumisen, mestaruuden riiston, ongelmaisen paluun sekä uuden nousun. Olkoon tarina itsessään miten kliseinen vaan mutta se on toimiva sankaritarina. Etenkin, kun tämä on nyt tarkoituksella tai sattumien kautta viety näin pitkälle. Miten hyvin sopisi tarinan luonteeseen, että sankari käännettäisiin nyt pahikseksi? Ei mitenkään sillä tarinassa on pakko olla myös yleisön suosikki. Ja karu totuus on se, että Reings ei niitä saappaita vielä täytä. Täytyykö selittää millainen farssi olisi, kun kaksi heeliä (Bryan & Lesnar) vetäisi yleisön puolelleen yhtä naamaa vastaan, jonka tulisi olla se hero of the storie siinä kohtaa?

Ja tiivistettynä, Bryan on tällä hetkellä koko tuotteen kantava naama. Hänen kääntäminen toisi eteen tilanteen, jossa Reings, Cena sekä Ambrose olisivat ainoat oikeaa star-poweria uhkuvat naamat. Harmi vain, kun kaksi heistä on pienempien vöiden perässä ja Reingsin en usko yleisöön toimivan niin. Ja mikäli tätä turnia tulisi ajatella Manian jälkeen niin tulee ottaa huomioon, että siellä on jo nouseva tähti pahisten remmissä nimeltään Seth Rollins. Samainen sankari, joka kantaa sellaista laukkua, jossa tulee kohta vuosi täyteen. Näin ollen voisi olettaa, että Rollins tulee nousemaan mestariksi kuukausien sisällä. Tämä jo sotisi Bryanin mahdollista turnia vastaan.

[What]

Luettuani näitä useita perusteluita olen muuttanut mieltäni. Tuo "Bryan heeliksi" oli sellainen ajatuksenvirran tuottama idea, jonka samoin tein tänne kirjoitin. Kenitys, Darien ja Griffin perustelivat kantansa hyvin.

[Darien Fawks]

Luettuani näitä useita perusteluita olen muuttanut mieltäni. Tuo "Bryan heeliksi" oli sellainen ajatuksenvirran tuottama idea, jonka samoin tein tänne kirjoitin. Kenitys, Darien ja Griffin perustelivat kantansa hyvin.

Hitto että mark-outtaan Whatille, kun miehellä on näin hyvä asenne. Voisi moni ihminen ottaa oppia – mukaan lukien minä.

[kossi5]

Luettuani näitä useita perusteluita olen muuttanut mieltäni. Tuo "Bryan heeliksi" oli sellainen ajatuksenvirran tuottama idea, jonka samoin tein tänne kirjoitin. Kenitys, Darien ja Griffin perustelivat kantansa hyvin.

Hitto että mark-outtaan Whatille, kun miehellä on näin hyvä asenne. Voisi moni ihminen ottaa oppia – mukaan lukien minä.

Indeed! Usein ihmisille on todella vaikeaa, joillekkin täysin mahdotonta myöntää olleensa väärässä. On eri asia kääntää takkia, mutta jos väität että porkkana on hedelmä ja pysyt siinä vaikka faktat lyödään pöydälle, olet vain idiootti. Moneenkin ihmiseen on tämän elämän aikana mennyt maku juuri tästä syystä.

Vuoden markout moment!

[Coca]

:')

Alan olla jo vähän sitä mieltä, että onneksi WWE:ssä ei nähtykään The American Dragonia. Daniel Bryan on hyvä esimerkki modernista supertähdestä. Monesti tälläkin laudalla on puhuttu siitä, kuinka painimaailman tulisi olla muuntautumiskykyinen ja luopua vanhoista kulahtaneista toimintamalleistaan. WWE on oikeastaan harpponut pitkin askelin eteenpäin tuota haavetta toteuttaakseen. Sivutuotteena saamme Danielin kaltaisia painijoita. Tai ehkä painija on harhaanjohtava, jopa väärä sana. Showmies kuvaa tilaa paremmin, sillä aika vähän yksipuolisella potkupainotteisella liikearsenaalilla on tekemistä painin kanssa. Jokainen liike on mietitty etukäteen ja jokaisen liikkeen on tarkoitus elävöittää yleisöä. Se tuntuu paperilla spottihuoraamiselta, mutta informaatiotulvan, radiossa pumppaavan housemusiikin ja välkkyvien ekstaasivalojen kulta-aikana meillä on täysi lupa nauttia siitä kylliksemme. Daniel Bryanissa tiivistyy nykyisyyden ja tulevaisuuden paini-ilmiö. Lajista tietämättömänkin on vain hauskaa huutaa myönnytyksiä joka kerta kun Taneli rokottaa saappaallaan vastustajansa sydämeen.

[Griffin]

Bryanin muu materiaali (Ei-WWE) on minulle hyvin tuntematonta. Jossain kohtaa pitäisi ehdottomasti tutustua. Kaikki tuntuivat kuitenkin jo rakastavan miestä ennen, kun hän saapui WWE:hen. Palasin showpainin pariin loppuvuodesta 2013 enkä enään ihmettele, että miksi näin on.

Bryan on elävä esimerkki painijasta, joka kykenee pitämään tasonsa ottelusta toiseen. Hän ei välttämättä tarvitse niitä kauniimpia ja suurimpia puitteita tai parasta mahdollista vastustajaa saadakseen aikaan loistavan ottelun. Mielestäni näin sen kuuluukin olla, kun puhutaan maailman parhaista painijoista. Kaikki mitä hän tekee kehässä on niin sulavan kaunista, että mielestäni siitä ei voi pitämättä.

Bryanissa onkin se juttu, että hän näyttää niin painijalta, kuin painijalta voi näyttää. Tässähän astuukin esiin sitten nämä "B+" viittaukset. Hän on painija, ei supertähti. Teknisesti täysin omalla tasollaan oleva taituri eikä kauniilla kasvoilla ja isoilla lihaksilla varustettu kiiltokuvapoika.

Eli onko nyt niin, että tässä paljon puhutussa pienemmässä narratiivissa Bryan on se painija, "B+ player" mutta suuremassa narratiivissa hän on hitonmoinen esiintyjä sekä viihdyttäjä, jota hän todellisuudessa on?

[Borga]

Bryanin muu materiaali (Ei-WWE) on minulle hyvin tuntematonta. Jossain kohtaa pitäisi ehdottomasti tutustua. Kaikki tuntuivat kuitenkin jo rakastavan miestä ennen, kun hän saapui WWE:hen. Palasin showpainin pariin loppuvuodesta 2013 enkä enään ihmettele, että miksi näin on.

Kun itse ekan kerran näin Daniel Bryanin WWE:ssä (tämä siis vuosien tauon jälkeen painista), olin eka ihmeissään, että miten jätkä on edes päässyt ME-kuvioihin mukaan enkä odottanut mitään huimia koitoksia mieheltä, onhan WWE kuitenkin kuuluisasti paljon kesympi painilafka kuin esim. ROH tai muut indyskenellä vaikuttaneet firmat. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, että Bryan oli pystynyt muokkaamaan tyyliään WWE:lle sopivaksi. That being said...

American Dragon, Bryan Danielson, j******ta hänen otteet ROHissa ovat sitä WRESTLINGIÄ parhaimmillaan! Ylivoimaisesti oma suosikki puhtaista painijoista, edes Dean Malenko tai Chris Benoit eivät vetäneet WCW:ssä paremmin. Ei nyt tule mieleen mitään yksittäisiä matseja, mutta kannattaa metsästää kaikki mahdollinen miehen materiaali aina ROHin debyyttishowsta lähtien, jossa äijä oli ME:ssä Christopher Danielsin ja Low Kin kanssa.

Hän ei tuohon aikaan ikinä häikäissyt karismallaan, mutta tuohon aikaan muutenkaan en paljoa välittänyt tuosta saippuaoopperasta, vaan halusin nähdä puhtaita painimatseja. Enkä tällä tarkoita siis, että väännetään varvaslukkoa 45min, vaan Bryan oli kuuluisa "Strong Style"-tyylistään, eli ei paljoa iskujaan vaimennellut. Ah tässä tulee kyllä himo katsoa vanhaa ROHia taas, mistäs sitä löytyisikään???

[MR.Off Topic]

Hän ei tuohon aikaan ikinä häikäissyt karismallaan, mutta tuohon aikaan muutenkaan en paljoa välittänyt tuosta saippuaoopperasta, vaan halusin nähdä puhtaita painimatseja. Enkä tällä tarkoita siis, että väännetään varvaslukkoa 45min, vaan Bryan oli kuuluisa "Strong Style"-tyylistään, eli ei paljoa iskujaan vaimennellut. Ah tässä tulee kyllä himo katsoa vanhaa ROHia taas, mistäs sitä löytyisikään???

Minusta nuo väitökset ettei Bryan ollut karismaattinen on typeriä. Hän vangitsi indy-yleisön itseensä kiinni täydellisesti ja teki esimerkiksi Small Packagesta validin finisherin yhteen aikaan. Hänellä oli huudahduksia kuten "I have 'till FIVE!", jotka hyvin monet muistaa edelleen. yms, yms, yms! Olihan Bryan karismaattinen indyissä, mutta eriasia oliko hän silloin esimerkiksi mikissä hyvä. Karismaattinen mies kyllä oli.

Itse suosittelen jokaista Bryan Danielson versus Nigel McGuinnes ottelua, koska ovat nimittäin huikeita. Kaksi suosikkipainijaani.

[Borga]

Hän ei tuohon aikaan ikinä häikäissyt karismallaan, mutta tuohon aikaan muutenkaan en paljoa välittänyt tuosta saippuaoopperasta, vaan halusin nähdä puhtaita painimatseja. Enkä tällä tarkoita siis, että väännetään varvaslukkoa 45min, vaan Bryan oli kuuluisa "Strong Style"-tyylistään, eli ei paljoa iskujaan vaimennellut. Ah tässä tulee kyllä himo katsoa vanhaa ROHia taas, mistäs sitä löytyisikään???

Minusta nuo väitökset ettei Bryan ollut karismaattinen on typeriä. Hän vangitsi indy-yleisön itseensä kiinni täydellisesti ja teki esimerkiksi Small Packagesta validin finisherin yhteen aikaan. Hänellä oli huudahduksia kuten "I have 'till FIVE!", jotka hyvin monet muistaa edelleen. yms, yms, yms! Olihan Bryan karismaattinen indyissä, mutta eriasia oliko hän silloin esimerkiksi mikissä hyvä. Karismaattinen mies kyllä oli.

Itse suosittelen jokaista Bryan Danielson versus Nigel McGuinnes ottelua, koska ovat nimittäin huikeita. Kaksi suosikkipainijaani.

Olin duunissa, joten en jaksanut tarkemmin kirjoittaa. Pointtini oli siis tämä ns. WWE-karisma, miksikä sitä nyt kutsuisi. Hän ei ollut "larger than life", ei häikäissyt painiottelun ulkopuolisilla taidoilla, kuten promoilla tms. OK ehkä tyhmä edes verrata, sillä saippuaooppera ei ollut ROHissa juurikaan missään osassa, joitain pikkukuvioita lukuunottamatta. Bryan oli "aidompi" hahmo tuolloin, no-bullshit tyyppinen jätkä, hoiti puhumisensa kehässä. Kyllä mä tiedän kuinka hyvin hän vangitsi yleisönsä, olinhan kaveria livenä katsomassa 2007 ja jossen väärin muista, vastassa oli muuan Sami Zayn, tuolloin vielä nimellä El Generico.

[Coca]

Missä olit katsomassa? ROHiako?

[Borga]

Missä olit katsomassa? ROHiako?

Essenissä, Saksassa. Oli WXW:n ja PWG:n järkkäämä yhteistapahtuma, kahen illan setti.

[Morbicae_]

Missä olit katsomassa? ROHiako?

Essenissä, Saksassa. Oli WXW:n ja PWG:n järkkäämä yhteistapahtuma, kahen illan setti.

Näit kovan matsin livenä jos oli tuo El Generico vs. Bryan Danielson. Katellut sen pariin kertaan youtubesta, ja on kyllä kova.

[Borga]

Missä olit katsomassa? ROHiako?

Essenissä, Saksassa. Oli WXW:n ja PWG:n järkkäämä yhteistapahtuma, kahen illan setti.

Näit kovan matsin livenä jos oli tuo El Generico vs. Bryan Danielson. Katellut sen pariin kertaan youtubesta, ja on kyllä kova.

Katoin just youtubesta, juurikin kyseinen tapahtuma. Siinä mä alussa hakkaan kehän reunaa ruudun yläreunassa

[Morbicae_]

Aika h**vetin asiallinen artikkeli Meltzeriltä, liittyy siihen että miten WWE on Bryania käyttänyt:

"With Roman Reigns cleanly pinning Daniel Bryan in what was a hell of a main event on Fast Lane, it’s very clear that Vince McMahon is still planning on the scenario he’s probably had for probably one year, with Reigns beating Brock Lesnar at WrestleMania.
Fan reaction at the Royal Rumble, and since the Royal Rumble, largely indicated that scenario was backfiring. Forgetting about Bryan, and forgetting about skill level or being ready or even talking ability, Reigns is nowhere near as over and doesn’t feel like he has anywhere near the momentum of the babyface who is going to chase and win the title on the biggest show of the year.

What’s notable is that 21 years ago, a younger Vince McMahon was in the same position, choosing between his own hand-picked next star of the company, tall bodybuilder Lex Luger, or one of the best in-ring performers of that time, Bret Hart. Historically, Luger was far closer to what McMahon liked his champions to look like. But Hart was more popular among the fans. Faced with the crowd reaction in the laboratory setting of a big show, the fans liked Hart more than Luger when they squared off. The WrestleMania original plan, Luger beating Yokozuna to win the title, was changed to Hart. Luger’s momentum was lost, and a little over two years later, working as part of a mid-card tag team he walked out on the company. Hart became the company’s biggest star, before he was gone more than three years later.

This time, McMahon went with the original plan. It was acknowledged that Reigns wasn’t over like he should have been. So they went to work. They brought in his cousin, Dwayne Johnson, to make his Royal Rumble win even bigger. But the miscalculation of putting Bryan in the Rumble made the whole scenario backfire, and even the endorsement of Johnson didn’t matter.

The next idea was to change the original plan for Fast Lane and put Reigns vs. Bryan. There were a lot of ways to go, but the key is that they’d probably have a great match. In the final scripting, it was Reigns winning clean, and Bryan, the next day, out there with the idea he’s the representative of his fan base, telling them to cheer Reigns onto victory because he was the better man and we were all wrong and he deserves our respect. Not only that, they were put together in a tag team the next day and Reigns ever so graciously allowed Bryan to get the win, even though he did the work to set up the pin.

After the Rumble, there was a vocal protest. Did it mean anything business-wise? Well, WWE did change some plans, but in the end went right back to the original one. If a lot of people would have canceled the WWE Network, there would have been no choice but to react. Instead, far more people signed up in the two days after the show than canceled. It was a lot of noise and little action.

At Fast Lane, they were doing the same thing, just more directly. They actually put the two of them head-to-head, and the company clearly picked its favorite above the crowd favorite. This time, there was nowhere near the same reaction. People yelling about canceling and not doing so wasn’t going to work. And it was over. The audience couldn’t control the direction.
Really, I’d rather somebody wrote a book from start-to-finish rather than readers who have no real understanding of book writing trying to force changes so the little sidekick who is supposed to be a bit player gets the girl and not the handsome lead who the whole book was built around.

I learned long ago that a good promoter listens to the fans, and a great promoter completely manipulates the fans. But the idea is that both make the fans want not what they tell the promoter they want, but what the promoter wants in the first place, because he has a better grasp than they do about business.

This goes back to Paul Boesch in the 1980s. Boesch every week had his lab experiment, for most of his promoting career, 52 weeks, every Friday, he would have a show at the Sam Houston Coliseum. It takes a lot of ideas and creativity to run 52 times a year in the same building. You’re going to have some hits and some misses, and the idea is to either fool yourself with excuses on the misses, or learn from them. He told me that in the end, all the excuses are just that. If a show doesn’t draw, it’s his fault, for presenting a main event that fans didn’t want to buy tickets to see. Vince McMahon would tell the same stories, except he would use Bobo Brazil, as his conduit, with the story of the bad house, and the wrestlers, and promoters would talk about the weather or the economy or whatever competition was in town, and Bobo would calmly say that the problem is that not enough people wanted to see the main event.

Wrestling is a totally different business today. Vince McMahon still tells the Bobo Brazil story. And he doesn’t buy fake excuses. When a show does bad, that means the creative missed. He doesn’t want to hear about county fairs, movie opens, welfare checks and the day of the month, warm weather or cold weather. History has shown that NFL football, NBA playoffs and maybe the World Series or a hot Yankees-Red Sox game can hurt ratings.
But one of Boesch’s stories was about listening to the fans. In those days, a large percentage of the audience that attended the show, would buy the souvenir program. So in the 1960s, what better way is there to do direct marketing to your customer base but to put in the program a question, asking fans what match do you want to see. His job was selling tickets to those same customers. Instead of guessing what they want, just ask them directly. So he did it, and booked the match.

He never told me the names, but did say the fans wanted a match between the two most popular wrestlers in Texas at the time. It was a match they’d never see because the promoters always did babyface vs. heel. So maybe they were wrong. He booked the match. The gate sucked. And the lesson was learned. If you deliver exactly what the fans ask for, you probably won’t do very well. It’s better to create a scenario, and convince them to buy what you think most of them will pay to see.

Over the years, Vince McMahon has handpicked a number of champions with the idea they’d be the face of the company. Hulk Hogan was a big success. Ultimate Warrior seemed like he had all the momentum in the world, but as soon as he got the title, it didn’t work. With hindsight we can point to the excuses, Hogan’s manipulation after the match, no viable contenders set up, or simply bad timing with the idea that any face who followed Hogan would probably fail by comparison. He went back to Hogan, although it was clear McMahon had already made the choice that with Hogan approaching 40, he had to make a new Hogan.

I don’t think McMahon at that point saw Bret Hart as more than a bridge, a temporary thing until the next big thing came along. The next pick was Lex Luger. That was blown based on timing. They creating a scenario where he had to win at a certain time, they waited too long, and the momentum was lost. And given his history elsewhere, he probably wouldn’t have been a success if they pulled the trigger at the right time. He was too much like Hogan, and Hogan was still in people’s minds.

The next pick was Kevin Nash. He was the biggest of all, talked well and was good looking. But business was terrible during that period and Nash was clearly not the answer as the focal point. Nash wasn’t at the level of Hart or Shawn Michaels, the other two top stars, inside the ring. That was a clear factor at the time, even though there were plenty of people better than most of McMahon’s other champions when they held the title. Warrior was outright terrible unless he had a great heel to carry him. Hogan had a patterned relatively short match that worked, more because Hogan had incredible charisma, which Nash didn’t have even though he was bigger than Hogan and had better hair.

Then Shawn Michaels, also not a success. Then Bret Hart, but McMahon got buyers remorse on his contract. Then came Steve Austin, who carried the company during its most successful period in history. Dwayne Johnson came up during the Austin era and carried things when Austin was injured. The Golden Period ended due to two factors. They made the huge mistake of turning Austin heel, and Johnson showed so much charisma in wrestling that Hollywood called, and he had far more acting range than Hogan and he was wrestling less-and-less.

That led to the modern era. The company fell greatly with HHH as its top star, but he became a family member. But the company remained profitable because this was the first period in history when they were truly the monopoly promotion. The first hand-picked successor was to be Brock Lesnar. Lesnar was the best athlete and toughest guy ever put into that position. But he wasn’t strong on promos. He was put together with Paul Heyman in a pairing that worked, but the two were broken up and Lesnar was turned face far too early, then turned back. The company also suffered from Johnson appearing less and less frequently and Austin retiring.

Eventually the decision was made that Lesnar wasn’t the guy, and he quit the promotion shortly thereafter. Randy Orton came next. He had a long string as a main eventer, a very good wrestler with the right look. Orton had a five year run where he statistically did well above usual business when he was on top, but he did not have the charisma to be a real mover as the top guy. He still was always kept strong because he had the right look and skill set.

Actually Dave Bautista surpassed Orton in the fans’ eyes, and as a business mover. Bautista was a huge success with his face turn in 2005. He was a big guy with a great physique and good look, and reasonably good in the ring, far from the best, but certainly when in with the best could be in a quality main event. While his feud with HHH was probably the most successful of the current era, he was quickly surpassed in popularity and momentum by John Cena.

Here’s the thing. In every single case, even with Luger and Nash, they had momentum and the fan base treated them like they were a major star on the rise before the big moment came, or in the case with Luger, never came. There was never the totally lukewarm reaction to a full-year title build that lost momentum months before. Many failed when put in the spotlight, but none came in with no momentum.

In almost every case historically, even the most stubborn promoter in this scenario would chalk it up to not always being right.
Why is this different? One year ago, McMahon made a move that nobody expected. He had Lesnar beat The Undertaker. Nothing in the company, not the title, somebody’s trademark hair or someone’s position had the value of the decades long streak. It was the institution. It would lead to the most shocking moment in modern wrestling history and it could only be done once. There may never be another moment at that level.

The idea from the start was that moment would be used to create the new top star of the company. Lesnar would beat Undertaker, demolish Bryan, and be the unstoppable heel force, and Reigns would succeed where even Cena couldn’t. It made all the sense in the world a year ago. Reigns was young, looked great, and The Shield were the hottest new act in years. Reigns had been presented as the killer and the tough one in the group. The idea was to use The Shield to get him over, and it worked better than expected. He was an instant headliner being put out on his own. But whether it was timing, the injury, Bryan, or people wanting more substance from the top guy, it didn’t work.

Why McMahon was so married to the idea may have been that by beating Undertaker, and having a guy who brought the fan base into a different dimension of stronger reality like Lesnar, it created a unique time to make the new face, figuring it was time make Cena the babyface legend and not the guy in the championship picture, essentially what Bruno was to Bob Backlund and what he wanted Hogan to be to Warrior and later Bret Hart but it never worked out.

Abandoning Reigns would have historically made the Undertaker loss almost for naught and there was no way to recreate that storyline. Even though Bryan was the hottest act at the time, at no point did he ever consider Bryan as the guy. He was too physically small and not good looking enough. And that was the problem. He got hung up on the factors and not the end result.
Even though Bryan’s chant made it appear he was more over than he was, and he wasn’t a business mover on the level of Cena, he was significantly ahead of Reigns with far less help in presentation. But even with that, the argument is Reigns was younger, and with his look, had more long-term potential. Based on traditional qualities, he did. But the appreciation of wrestling ability as a quality may be higher than ever now, and perhaps the most important modern qualities are wrestling, talking and connecting, and Bryan was far superior in all of them.

What could have been different? We’ll never know. He was the guy picked by the fans, but the company never saw it. Everyone knows the debate to death.

What McMahon forgot is that every category, whether it’s wrestling ability, talking ability, likeability, looks, size, physique, height, perceived toughness, athletic ability and gimmick all go into how fans will react to different wrestlers. But they are all just categories.
There have been good looking guys who couldn’t draw women. Why? I don’t know or care, but they didn’t. There have been some guys who weren’t good looking who could. There were guys who looked physically like Greek Gods who did draw, and others who didn’t. Some short guys caught on. Some tall guys did. What is the best predictor of being over? The ability to get over. What is the best predictor of being able to draw on top? Being put on top with no shackles on your hands and wrists and ticket sales increase.

Bryan didn’t fit into the traditional categories of what draws. Small great wrestlers historically were guys who worked the second match. Except there was also Ray Stevens. Guys who looked like slobs usually made the business look bad to outsiders, and would be a disaster if put on top. Except there was Dusty Rhodes. Short acrobatic guys with minimal wrestling ability and zero psychology can’t draw a dime. Except Argentina Rocca carried Madison Square Garden’s business on his back for eight years. At an NWA meeting in the 70s, Terry Funk spoke about how the keys to the business were promos and if you couldn’t talk well, you weren’t going to be able to draw. Ed Farhat then spoke and said that there isn’t a person in this room who has drawn more money than I have (and there wasn’t), and I’ve never said a word on an interview.

But almost nobody has ever caught on at his level while being pushed at the level he was being pushed at. I don’t know if there is any promoter at any period of time who would have seen his reactions and not at least put him in a top spot as an experiment. Bill Watts once, during the heyday of the Rock & Roll Express, had his doubts about putting Ricky Morton in a Superdome main event with Ric Flair, but it appeared Morton was over like crazy. When he booked the match and gave it a full push, and it drew about 10,000 fans, considered a lukewarm house, better than some, less than Flair did with others, his conclusion was that fans bought Morton in a tag team situation with anyone, but not as a single going after the world title. But if it had drawn, he wouldn’t have come to that conclusion that he was too small to draw on top challenging for the big belt.

Don’t get me wrong. Many promoters would see Bryan’s weaknesses and think it wouldn’t work. Some would probably like him a lot and give it the benefit of the doubt if it was close. Others would look at it differently. But everyone would try. And they did try last year with Bryan, but in his coming back from an injury, every other top promoter would have pushed his comeback a lot harder and the former babyface champion who was super popular and successful a year earlier, and never lost, was not getting his legs cut off before he got a shot at the title. If it didn’t work, sure, but it would at least be given that shot.

But then again, what other company, besides the dying version of WCW, would have one of its stars as a key participant in the World Series parade, and never even mention it on their television show?
We’ll never know what Bryan’s true top potential was, and what the staying power of his popularity would have been. He’s going to have a good career. But he’ll never be the guy who carries the company. Unlike virtually everyone historically of his level of popularity, it won’t be because they tried and it failed. It will be because it was decided that the category predictors were more important than the overall result. And thus, he couldn’t be the guy, even though he was far more popular, could wrestle better and talk better and connected better than guys stronger who fared better on the list of category predictors.

But the key is, and the only constant in every era, is that all of those sub-categories and adding them up and getting a score is meaningless. There were great talkers who couldn’t draw on top. There were great ring technicians that couldn’t draw on top. There were models who couldn’t draw on top. There were small guys who couldn’t and there were great big guys with pretty faces who couldn’t. There were legitimate badasses that couldn’t.
In the end, the only thing that matters is charisma, and charisma is about crowd connection during the time and place. That’s it. Not necessarily noise. A prelim guy with a cool gimmick or the right story can get a gigantic pop. It’s the connection where you are somebody people see as being special, and can make them buy tickets, or garner more interest in your matches than all the other guys.

Bryan was the closest guy to having that one year ago, at least among the non-Cena members of the roster. He was the closest guy now, at least until Sunday, even with never being treated like it. In his case, the connection was people just liked him a lot, liked to chant with him, and it was just the right thing at the right time. Even star athletes liked having connections to him. In the end, he was never able to overcome the physical negatives to the audience of one. And I can’t think of one example historically of someone the public embraced to that level who got treated in creative at that level. Orton never had anything close to this, never sold merchandise at his level, and he was given a decade plus of protection at a level Bryan could never dream, and championship reign after championship reign. He got his WrestleMania win and had his moment and thus, it was time for someone else. Imagine if that mentality had been used for Cena or Orton a decade ago. Take Cena out of the mix and book him like a joke who almost always failed and the company would be in far worse shape than it is now. And you could easily, if you wanted, point to all kinds of flaws with Cena, but he could be on the Muscle & Fitness cover and was a great brand ambassador to the outside world, a role nobody else would have been as good at. But Bryan had that quality of likeability and seeming genuine that can’t be taught. But because of the inability to get past the physical package, something the audience had gotten past and not considered a negative years ago, his strengths, including the ability to have a match at the level that only the best historically could hit on a consistent basis, regardless of his dance partner, was squandered.

It was clear on Raw that his fan base was finally beaten after a long fight. He’s Chris Benoit after Randy Orton beat him, the guy everyone likes and respects, that everyone will want to work programs with, and whose job will be to put over the next generation of MVPs, Drew McIntyre’s, Alberto Del Rio’s and Roman Reigns, except preferably with a happy ending.
As for Reigns, what we know is that the endorsements tricks with Dwayne Johnson and Bryan won’t save the experiment. We learned that every time Johnson tried to put over Cena verbally and people turned on him. But at least with Cena, his segments drew the highest numbers most of the time, his merchandise blew away the field, they’d raise tickets prices for his shows and he’d still constantly outsell everyone else. The mixed reactions were great evidence for people who understood little about business, since Cena, while not Austin, Hogan or Sammartino, still laid golden eggs better than all but a few wrestlers in company history.

The difference with Cena is people passionately loved and hated him. Reigns is more than people just don’t care all that much either way about him. Yeah, they really hated him as the anti-Bryan. But now that he’s not that, they don’t like him all that much, and they don’t hate him all that much. He’s a cold guy going against a heel that people want to like in Lesnar. In his favor, if Lesnar is leaving, fans still may get behind him as the guy trying to save their kingdom from the traitor who sold out. If Lesnar is staying, Levi’s Stadium may provide a very disappointing backdrop as compared to New Orleans on coronation night.

But the economics are so different now that it really doesn’t matter all that much what moves are made. No idea or new personality from the new era of mid-carders promotion is drawing people from out of the usual group of viewers in.

But the biggest story on Fast Lane was the end of the Bryan story as the guy the fans willed to be the top guy and face of the company. It was a fight for a long time fans thought they could win, and they clearly lost, and more importantly, based on post-Fast Lane, they weren’t even that mad anymore. It was just acceptance.

Don’t get me wrong. He is going to be a star within the television show for maybe as long as his body holds up, and at minimum for several more years. He’s a great wrestler and he’ll be counted on to be part of big matches. He’ll get over the heels they are promoting to whomever their real headliner is. He’ll have great technical matches when called on to face talented wrestlers. He’ll give good promos. People will like him. They’ll still chant “Yes” all the time, not with the fervor they once did, but it’ll always be the new “Hiyo.”

When he’s 50, he can still be used for easy heat for a new heel, he can come out, get his nostalgia chant, and lose just like Jim Duggan did. Well, except probably a whole lot more effectively."

[enska]

The audience couldn’t control the direction.

Philadelphian yleisö + netin entusiastit ≠ the audience. Jos todella valtaosa yleisöstä vihaisi Reignsiä, tilanne olisi taatusti toinen. Totuus (jota eritoten netin nörtit eivät suostu hyväksymään) on se, että Reigns on suosittu painija. "A certain audience couldn't control the direction" on siis korrekti tapa puhua tästä asiasta. Meltzer saa tilanteen näyttämään WWE:n ja yleisön väliseltä sodalta, vaikka tosiasiassa iso osa yleisöstä on WWE:n puolella. Blockbuster on aina isompi kuin kultti, oli kultti kuinka hyvä tahansa.

[Darien Fawks]

Enskan kanssa tavallaan samaa mieltä, vaikka kyllä Bryanilla oli puolellaan muutakin kuin kultti. Luotan kyllä siis Bryanin mahdollisuuteen olla ykkösjäbä myös. Mutta jos WWE haluaa kokeilla "Superstar of the Yearin" kanssa, niin mikäs siinä. Jos ei toimi, niin aina voi vaihtaa. Ei se sen kummempi ole.

[Koopatroopa]

Philadelphian yleisö + netin entusiastit ≠ the audience. Jos todella valtaosa yleisöstä vihaisi Reignsiä, tilanne olisi taatusti toinen. Totuus (jota eritoten netin nörtit eivät suostu hyväksymään) on se, että Reigns on suosittu painija. "A certain audience couldn't control the direction" on siis korrekti tapa puhua tästä asiasta. Meltzer saa tilanteen näyttämään WWE:n ja yleisön väliseltä sodalta, vaikka tosiasiassa iso osa yleisöstä on WWE:n puolella. Blockbuster on aina isompi kuin kultti, oli kultti kuinka hyvä tahansa.

Jos kuuntelet Bryanin saamia yleisöreaktioita (ja etenkin viime vuoden Road to WrestleManiasta ja ennen sitä), niin ei kyllä voida puhua mistään kultista, sillä miehen suosio oli ihan jotain ennennäkemätöntä PG-aikakaudella. Ja tuo blockbuster-termi on mielestäni todella laimea ja laiska sana kuvaamaan jotain painijaa. "Reigns on valmis koska on blockbuster-painija. Reignsin ei tarvitse osata painia hyviä matseja koska on blockbuster-painija. Reignsin ei tarvitse osata promottaa koska on blockbuster-painija. Reigns ei tarvitse rakentelua koska on blockbuster-painija."

Mitä blockbuster-painija sitten tarvitsee? Hyvän lookin? Toimi hyvin Lugerin kohdalla.

[enska]

Ymmärrätkö, mitä kulttipainija tai -elokuva tarkoittaa? Kulttipainija on sellainen, jonka vannoutunut fanijoukko ottaa omakseen ja nostaa siten suosioon. Tuottaja (WWE:n tapauksessa Vince McMahon) ei siis ole se, joka luo sellaisesta painijasta tähden, vaan yleisö. Blockbuster-painija tai -elokuva on sen sijaan sellainen, josta tuottaja tieten tahtoen pyrkii tekemään klassikon.

Kai ymmärrät myös sen, että jos vielä vänkäät vastaan ja väität, ettei Bryan ole kulttipainija, puhut itsesi täysin pussiin. En edes muista, kuinka monesti olet itkenyt siitä, kuinka "WWE hautaa Bryania". Blockbuster-painija saa pushia alusta saakka, kulttipainija yleisön ansiosta.

Tilanne on ylipäätään erilainen nyt kuin vuosi sitten. Tällä hetkellä moni katsoja pitää Tanelia nilkkinä, joka yrittää varastaa Reignsin valokeilan. YouTube, WWE:n Facebook-sivu ja muu "maallikoiden" käyttämä media paljastaa totuuden.

[Koopatroopa]

Ymmärrätkö, mitä kulttipainija tai -elokuva tarkoittaa? Kulttipainija on sellainen, jonka vannoutunut fanijoukko ottaa omakseen ja nostaa siten suosioon. Tuottaja (WWE:n tapauksessa Vince McMahon) ei siis ole se, joka luo sellaisesta painijasta tähden, vaan yleisö. Blockbuster-painija tai -elokuva on sen sijaan sellainen, josta tuottaja tieten tahtoen pyrkii tekemään klassikon.

Okei, lainataan tähän nyt Wikipediaa.

Kulttielokuva on nimitys elokuvalle, jonka pieni, vannoutunut joukko faneja on ottanut omakseen ja pitänyt sen suosiota yllä.

Kai ymmärrät myös sen, että jos vielä vänkäät vastaan ja väität, ettei Bryan ole kulttipainija, puhut itsesi täysin pussiin. En edes muista, kuinka monesti olet itkenyt siitä, kuinka "WWE hautaa Bryania". Blockbuster-painija saa pushia alusta saakka, kulttipainija yleisön ansiosta.

Okei, lainataan tähänkin nyt Wikipediaa.

Kultti-ilmiöstä populaarikulttuurissa puhutaan useimmiten sellaisten teoksien, tuotteiden tai artistien yhteydessä, joita suuri yleisö ei tunne tai arvosta, mutta joilla on oma pieni ja innokas ihailijakuntansa. Kultti-ilmiöitä voivat olla esimerkiksi valtavirtaisesta mausta poikkeavat elokuvat, sarjakuvat ja rocklevyt.

Kyllä, Bryan ei ole kulttipainija. Bryanin fanikanta on kaikkea muuta kuin pieni, mistä kielii mm. liveyleisöreaktiot niin PPV:issä kuin normaaleissa viikottaisissakin (ja myös sosiaalisessa mediassa) niin tänä vuonna, kuin viime- ja toissavuonnakin.

Tilanne on ylipäätään erilainen nyt kuin vuosi sitten. Tällä hetkellä moni katsoja pitää Tanelia nilkkinä, joka yrittää varastaa Reignsin valokeilan. YouTube, WWE:n Facebook-sivu ja muu "maallikoiden" käyttämä media paljastaa totuuden.

Tai sitten yleisö pitää Bryania ex-mestarina, joka ei ikinä hävinnyt mestaruuttaan ja miehelle annettiin uusi mahdollisuus?

Ylipäätään ainut syy siihen, miksi Reigns buukattiin Bryania vastaan feudiin ja matsiin Fastlaneen oli juurikin se, että Reigns saataisiin mahdollisimman overiksi (koska mies ei sitä ollut eikä ole vieläkään, tästä toimii todisteena mm. Rockin Rumble-esiintyminen).

[enska]

Totta hitossa suuri yleisö oppii tuntemaan kulttipainijan ja arvostamaan häntä sitten kun kyseisen kulttipainijan alun perin pieni fanijoukko on tehnyt hänestä ilmiön.

Tai sitten yleisö pitää Bryania ex-mestarina, joka ei ikinä hävinnyt mestaruuttaan ja miehelle annettiin uusi mahdollisuus?

Bryan-fanit ja smarkit kyllä, Reigns-fanit ja markit eivät välttämättä ajattele asiaa näin.

Ylipäätään ainut syy siihen, miksi Reigns buukattiin Bryania vastaan feudiin ja matsiin Fastlaneen oli juurikin se, että Reigns saataisiin mahdollisimman overiksi (koska mies ei sitä ollut eikä ole vieläkään, tästä toimii todisteena mm. Rockin Rumble-esiintyminen).

Et taas huomioi sitä, että Rumble oli Philadelphiassa. Tavallinen yleisö ei taatusti olisi buuannut sille, että Rock auttoi Reignsiä.

[Saimou]

Mielessäni muhi kirjoitus otsikolla "Daniel Bryan heeliksi, kyllä kiitos - muttei vielä". Ajoitus sen tekemiseen meni kuitenkin vähän ohi, ja sitten Morbicae_ kopioi meille Meltzerin hehtaarianalyysin. Pyrin nyt samalla kertaa ottamaan kantaa sekä siihen että tämän ketjun keskusteluun.

Ennen Reigns-ottelua huomasin hieman kyllästyneeni Yesmania-Bryaniin. Siksi minun oli helppo samaistua Whatin kommenttiin siitä, etteivät popit ole entisensä. Kun miettii, mikä on Bryanin rakastetun gimmickin ydin, on se ikuinen altavastaajan asema. Ja sitähän on tunnetusti vaikea ylläpitää, jos marssii voitosta voittoon firman korkeimmalla korokkeella. Tämä luo ensimmäisen ongelman nyky-Bryanin bookkaamiseen: joko toistetaan samaa vastoinkäymisten kaavaa, jota jo ennen viime vuoden Maniaa moitittiin liian yksitoikkoiseksi, tai sitten varaudutaan siihen, että intohimoinen kannatus laimenee kun katsojat saavat mitä haluavat.

Toinen asia, jonka uskon uhkaavan Bryanin suosiota lähitulevaisuudessa, on kilpailu. Luultavasti kukaan ei hyötynyt CM Punkin WWE-lähdöstä yhtä paljon kuin rakas vuohennaamamme. Aiemmin Bryan oli toinen main eventtiin pyrkivistä indysuosikeista, Punkin lähdettyä hän sai nettikansan jakamattoman - ja Punkin poistumisesta tulistuneen - rakkauden. Tämä monopoliasema on kuitenkin tulossa päätökseen, kun NXT:n kultainen sukupolvi alkaa nousta päärosteriin. Adrian Neville, Finn Bàlor ja Kevin Owens eivät ehkä nouse välittömästi yläkorttiin, mutta Bryanin poppeja he tulevat todennäköisesti syömään ennemmin kuin myöhemmin. Entä miten käy Daniel Bryanin, kun koko laaja WWE-universumi pääsee tutustumaan Sami Zayniin? Uutuudenviehätys ja 'flavour of the month' saattavat hyvinkin viedä voiton vuosien viikottaisen näkyvyyden kuluttamasta partaveikosta.

Kolmas heel-turnin puolesta puhuva seikka tulee nettikansan suhtautumisesta Danieliin. Jostain kumman syystä fanit tuntuvat aina näkevän rakkaan Tanelinsa yksipuolisempana esiintyjänä kuin hän todellisuudessa on. Indyaikoina American Dragon oli muka karismaton eikä osannut promottaa, vaikka villitsi yleisön illasta toiseen ja veti bäkkärillä tunteikkaita puheenvuoroja. Nyt WWE:ssä hän on niin luontaisesti rakastettava face, etteivät fanit kuulemma hyväksyisi häntä pahiksena, vaikka koko yes-chäntti syntyi poskettoman hyvällä heel-runilla. Ei täällä välttämättä kukaan sanonut ettei Bryania tulisi kääntää koskaan, mutta joka tapauksessa on hyvä muistaa, että Daniel Bryan oli jo kerran WWE:ssä erinomainen heel - turnia ei siis tarvitse myöskään pantata siihen asti, että yleisö on oikeasti kyllästynyt väljähtäneeseen hahmoon.

Dave Meltzer suri kolumnissaan, ettemme koskaan saa tietää, kuinka Bryanille olisi käynyt firman kiistattomana ykkösnaamana. Yhtä hyvänä vasta-argumenttina voi todeta, että mikäli Maniaan olisikin bookattu Bryan vs. Lesnar, emme olisi ehkä koskaan saaneet nähdä Reignsin todellista potentiaalia ykköspelurina. Ehkäpä hänen momentuminsa olisi jahkailun tuloksena kuihtunut kasaan kuin Lugerilla konsanaan, ja toisin kuin Lexistä (Meltzerin mukaan, itse en noista ajoista tiedä), yleisö tuntuu olevan aidosti innostunut Reignsistä. Ehkäpä vielä parempi kysymys on, haluammeko me todella nähdä Daniel Bryanin siinä roolissa, jota John Cena on hoitanut viimeiset 10 vuotta. Omalla kohdallani en ainakaan olisi ollenkaan niin varma. Sen lisäksi, että Bryan saisi yhdistää valmiiksi hektiseen kalenteriinsa entistä enemmän kaikenlaisia edustushommia, pitäisi hänen myös alkaa painia niin, että loukkaantumisriski olisi ehdottomassa minimissä. CM Punk yritti yhdistää WWE:n johtotähteyden indyfaneja puhuttelevaan kehätoimintaan, ja seuraukset äijän keholle ja mielelle ovat tuskaisen hyvin tiedossa. Eikö siis lopulta ole parempi, että cenaksi cenan paikalle nousee joku Reignsin kaltainen valmiiksi rajallisempi heppu, ja Bryan saa jatkaa sitä, missä on parhaimmillaan? D-Bry on tavattoman muuntautumiskykyinen ja hoitaisi varmasti myös rauhallisemman kehätyylin kunnialla, mutta se ei tarkoita, ettenkö mieluummin katselisi häneltä stiffejä huippumatseja vähän alempana kortissa.

Vertaus on tehty ennenkin: Daniel Bryan on 2010-luvun Chris Jericho. Maailmaa kiertänyt painikone, joka on moitteettoman kehätalentin lisäksi myös erinomainen showmies, joka kykenee huippusuorituksiin niin facena kuin heelinä. En edes halua, että Bryan kahlittaisiin yhteen rooliin loppu-urakseen, vaan mieluummin hän saisi näyttää monipuolisuuttaan kanukkiverrokkinsa tavoin: kutkuttavia skenaarioita voisivat olla esimerkiksi enskan toivoma tyly painikone, kyynistynyt Paul Heyman Guy, tai bawgad, kaikkien planeettojen osuessa oikeille radoille jopa tukkansa ja partansa leikannut auktoriteetti-sellout. Romantisoinnin maksimoi unelma, jossa Bryanin kohdalla Vince sovittaa sen surkean buukkauksen synnin, joka esti Jerichoa koskaan saavuttamasta täyttä potentiaaliaan.

...Sitten herään todellisuuteen, luen viimeisimmät SmackDown-spoilerit, ja totean Bryanin

Spoiler: näytä

heiluvan jossain h**vetin IC-mestaruuskuvioissa.

Kiitti vaan, turhaan tämänkin kirjoitin. Daniel Bryan todellakin on 2010-luvun Chris Jericho - sillä surullisella tavalla.

[Koopatroopa]

Totta hitossa suuri yleisö oppii tuntemaan kulttipainijan ja arvostamaan häntä sitten kun kyseisen kulttipainijan alun perin pieni fanijoukko on tehnyt hänestä ilmiön.

Ja onko tämä enää kulttipainija silloin, kun hänestä on tullut niin suosittu, että puhutaan ilmiöstä?

Indyissä alunperin suosion saavuttanut painija ≠ kulttipainija. Ja onhan vaikkapa Johny Depp ollut aikanaan näyttelijä, joka tuli tunnetuksi kulttileffoista. Tällöin voitiin puhua kulttinäyttelijästä. Entä sen jälkeen kun mies teki läpimurtonsa Pirates of the Caribbean -leffoissa? (Vrt. Yes movement)

Bryan-fanit ja smarkit kyllä, Reigns-fanit ja markit eivät (ainakaan kaikki).

Vaikka en pidä näiden sanojen käytöstä, mutta markit nimenomaan näkevät asian noin miten sanoin, kun se kayfabessakin tuotiin esille. Smarkit puolestaan näkevät, ettei Vince McMahon halua Bryania WM:n main eventtiin ja firman keulakuvaksi.

Et taas huomioi sitä, että Rumble oli Philadelphiassa. Tavallinen yleisö ei taatusti olisi buuannut sille, että Rock auttoi Reignsiä.

Tuo oli Rumble-tapaus oli pelkkä esimerkki, sillä Reigns on saanut jotakuinkin mixed reactionia Rumblen jälkeen. Joissain viikottaisissa miehen vastaanotto on ollut hieman positiivisempaa, joissain negatiivisempaa. Parin-kolmen viikon takaisessa SD:ssä ainakin sai kovat buuaukset.

Pitää vielä tarttua tuon edellisen viestin yhteen kohtaan. Aluksi en meinannut, koska menee vähän offariksi mutta ihan sama.

Ymmärrätkö, mitä kulttipainija tai -elokuva tarkoittaa? Kulttipainija on sellainen, jonka vannoutunut fanijoukko ottaa omakseen ja nostaa siten suosioon. Tuottaja (WWE:n tapauksessa Vince McMahon) ei siis ole se, joka luo sellaisesta painijasta tähden, vaan yleisö. Blockbuster-painija tai -elokuva on sen sijaan sellainen, josta tuottaja tieten tahtoen pyrkii tekemään klassikon.

Kuvauksesi on jälleen ontuva. Blockbuster-elokuva ≠ budjetti. Blockbuster-elokuva ≠ paperilla blockbuster-leffa. On "blockbuster" -elokuvia, jotka ovat flopanneet, vaikka niiden olisi paperilla pitänyt olla menestyksiä. Hyvänä esimerkkinä tästä on vaikkapa parin vuoden takainen Lone Ranger. Studiona Disney, ohjaajana Gore Verbinski (mm. Pirates of the Caribbean 1-3) ja päätähtenä Johny Depp (joka ei tässä vaiheessa uraansa enää todellakaan ole kulttinäyttelijä, vaikka sellaisena ehkä aloittikin uransa tai tuli ainakin tunnetuksi, vrt. Bryan). Paperilla oli kaikki ainekset 500-800 milj. dollarin lipputuloihin, mutta leffa floppasi ja pahasti.

Otetaan sitten vaikkapa alkuperäinen Star Wars. Scifi (ja fantasia) ei missään nimessä ollut in 70-luvulla ja leffalla oli suhteellisen nimetön ohjaaja, jolla oli yksi lipputulollisesti flopannut leffa (THX 1138) allaan ja yksi melko hyvin menestynyt (American Graffiti). Leffan budjetti ei myöskään ollut kovin iso ja todella moni studio antoi pakit Lucasille, kun meni ehdottelemaan Star Warsia. Lähtökohtaisesti kyseessä on siis ollut kaikkea muuta kuin blockbuster-leffa, mutta nimenomaan Star Wars on yksi ensimmäisiä leffoja, joita minulle (ja monille muille) tulee blockbuster-leffa -sanasta mieleen.

Lord of the Rings -leffojen alkuperä on hieman samanlainen. Vaikka Tolkienin kirjat olivat todella suosittuja jo pitkään ennen leffoja, niin 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa puhdas fantasia oli genrenä tässäkin tapauksessa kaikkea muuta kuin in, etenkin valkokankaalla ja LotRien kohdallakin moni studio antoi pakit lefffoille, kun Jackson meni käsikirjoituksen ja ideoiden kanssa leffoja esittelemään. Leffat jopa kuvattiin back-to-backina, sillä jos ensimmäinen floppaisi niin ainakin tarvittava materiaali olisi jo valmiiksi kuvattuna ja leffoihin tarvitsisi "enää" tehdä jälkituotannossa erikoisefektit, musiikit, uudelleennauhoitukset jne.

Samaan läjään voisi heittää mm. Pirates of the Caribbean -leffat: alunperin ei ollut mitään taetta blockbuster-statuksesta (ekan leffan aikaan merirosvot eivät olleen todellakaan suosiossa valkokankailla), mutta sellainen niille kuitenkin tuli ensimmäisen osan suosion myötä.

Ja tottakai sekä Star Warsista että LotR:ista Lucas ja Jackson (ja studiot) halusivat alunperinkin, että niistä tulee suosittuja, mutta kummankaan leffasarjan suosio ei missään nimessä ollut kiveen hakattu ensimmäisen leffan tuotanto- tai edes julkaisuvaiheessa.

[Darien Fawks]

Enska on täällä argumentoinut Koopatroopan kanssa lyöden jo päätäänkin seinään, joten otanpa hieman asiaan kantaa.

Blockbuster on aina isompi kuin kultti, oli kultti kuinka hyvä tahansa.

Kyllä tämä Enskan quote minullekin herätti ajatuksen, että Enska pyrkii sanomaan Bryanin menestyksen olevan vain pienen piirin märkä unelma. Vai miksi muuten blockbuster on aina isompi kuin kultti? Ei tässä selvästikään sitä yritetty sanoa, että "Painifirman nostama painija on aina isompi kuin yleisön nostama painija"? Tuossahan nyt ei ole nimittäin mitään järkeä, paitsi siltä osin, ettei kulttimenestystä saava hahmo voi nousta firman pushaaman talentin ylitse, jos ei firma siihen suostu.

Kyllä totuus on, että WWE ei ole kohdellut Bryania arvonsa mukaisesti. Wrestlemania 30 main event annettiin hänelle kuin väkipakosta, minkä jälkeen mies pistettiin unohdettavaan feudiin Kanen kanssa. Paluuta puolestaan ei pahemmin hypetetty suuren sankarin paluuna, vaan mies tuotiin takaisin aika laimeasti.

Saimoun kanssa olen kyllä yhtä mieltä siitä, että WWE:n kannalta olisi ollut harmillista myös jättää kokeilematta Reignsin potentiaali. Bäkkärillä hyvin moni on kehunut Romania tämän oppimiskyvystä, ja kyllähän mies onkin näyttänyt Rumblen jälkeen lupausta monella eri sektorilla. Kuten sanottua, en näe syytä, miksei WWE voisi halutessaan alkaa nostaa Bryania takaisin huipulle, mikäli he niin haluavat. Kokeillaan nyt ensin Reignsillä ja jos ei toimi, niin pistetään Bryan takaisin kärkikuvioihin. In the meantime Bryan voi vedellä kovia matseja Zigglerin ja muiden kanssa vaikka sitten jostain alemmasta vyöstä tai muuten vain.