Jääkiekon SM-Liiga, kausi 2014-15
Kuten jokainen varmasti tietää, niin tämä kausi on ensimmäinen kausi pitkään aikaan kun pelataan ilman Helsingin Jokereita, ja tilalle nousi kohupäätöksellä Vaasan Sport. Jokerit siirtyi tälle kaudelle KHL:ään, ja jatkaa pelejään nyt siellä. Tämän keskustelun alla voi luonnollisesti seurata myös Jokereiden otteita idässä, mutta sen tarkemmin en tule itse tässä avauksessa puuttumaan Jokereihin ja heidän sarjaansa. En yksinkertaisesti tiedä KHL:stä niin paljoa että voisin sitä kattavasti lähteä analysoimaan.
Muitakin pieniä muutoksia on SM-Liigaan täksi kaudeksi tullut, ja näistä merkittävin on varmasti pitkä kiekko –säännön muuttuminen ns. hybridi-pitkäksi. Tämä tarkoittaa sitä että pitkää kiekkoa ei automaattisesti vihelletä silloin kun joukkue laittaa kiekon ennen punaviivaa päätyyn. Linjatuomarilla on oikeus katsoa tilanne loppuun, ja jos tilanne on sellainen että puolustavan joukkueen pelaaja näyttää ehtivän kiekkoon ennen hyökkäävän joukkueen pelaajaa, niin tuolloin pitkä kiekko vihelletään. Jos taas vastaavasti hyökkäävän joukkueen pelaaja näyttää ehtivän ennen puolustavan joukkueen pelaajaa kiekkoon, niin luonnollisesti pitkä jätetään tuolloin viheltämättä. Etenkin kauden alussa tämä saattaa olla monelle joukkueelle uusi asia, mutta varmastikin kauden mittaan pelaajat tottuvat siihen.
Noh, nyt on pieni pohjustus tehty kauden osalta, joten sitten käydään joukkueiden kimppuun. Perinteiseen tyyliin listaan joukkueet käännetyssä järjestyksessä, ja jokaisesta joukkueesta käydään läpi paras puolustaja, paras hyökkääjä sekä joukkueen MVP. Aloitetaan.
14. Sport, Vaasa
Paras puolustaja: Niko Peltola
Paras hyökkääjä: Jarkko A. Immonen
MVP: Niko Peltola
Sport nousi kovan kohun saattelemana kabinettipäätöksellä Liigaan tälle kaudelle. Päätöksestä oli monenlaista keskustelua, mutta siitä nyt on jauhettu tarpeeksi. Fakta on se että Sport pelaa kaudella 2014-15 jääkiekon SM-Liigassa, ja alkava kausi on se joka määrittää sen millä tavoin Sport on onnistunut. Lähtökohdat ovat erittäin haastavat, sillä jo pelkästään nimilistaa katsellessa ei vaan millään muotoa voi olla vakuuttunut siitä Sport on valmis SM-Liigaan. Tokihan pelejä ei ratkaista paperilla, mutta jos silläkin osastolla antaa valtavasti tasoitusta muille, niin kaudesta tulee pitkä ja tuskainen.
Maalivahdit: Melko tasainen parivaljakko. Hannu Toivosen sopimus julkaistiin jo huhtikuussa, ja myöhemmin pakka täydentyi vielä Ville Hostikalla. Tässä on lähtökohtaisesti se osa-alue, joka kestää kunnollisen vertailun muiden liigaseurojen kanssa. Peluutusta harjoitetaan varmasti melko tasaisesti, mutta harjoitusotteluissa Hostikka on torjunut paremmin. Kausi näyttää lopulta kumpi on lopulta se ykkönen.
Puolustus: Puolustuksessa on muutama varsin kelvollinen liigapelaaja. Matt Generous on iso ja ilkeä takalinjojen isäntä, Petteri Lindbohmin odotetaan ottavan seuraava askel kohti liigan eliittiä ja lisäksi Jokereista lainadiilillä mukaan tullut Niko Peltola saa pakistosta ison ruudun. Pakiston perusosaaminen on ihan hyvässä kunnossa, mutta varsinaisia kiekollisia erikoismiehiä pakistosta ei löydy.
Hyökkäys: Selkeästi joukkueen heikoin osa-alue. Toki mitään muuta ei oikein tässä vaiheessa voi odottaakaan, sillä juurikaan tämän kovemman nipun rakentaminen tälle kaudelle olisi ollut liki ylivoimainen suoritus. Joukkueessa on toki muutama ihan potentiaalinen ja mielenkiintoinen nimi. Allsvenskanista saapunut kanadalainen Kelsey Tessier teki viime kaudella kelpo tehot Ruotsin kakkostasolla, ja sitä ennen on takana muutama kohtalainen kausi AHL:ssä. Lähtökohtaisesti kovat odotukset, mutta jos homma ei toimi niin miestä ei myöskään kovin pitkään tulla katselemaan Vaasassa. Muita hyökkäyspään profiilipelaajiksi ajateltuja pelaajia ovat eittämättä muutaman kauden takainen Liigan maalitykki Marko Luomala, sekä Mestiksessä kovia tekoja tahkonnut kaksikko Lassi Kokkala - Samuli Kivimäki.
Vahvuudet: Kauden alussa hurmoksellinen kotiyleisö ja tietynlainen uutuuden tunne antavat varmasti voimaa. Lisäksi joukkue on täynnä nuoria ja nälkäisiä pelaajia, joilla varmasti on halu näyttää että kuuluvat tälle tasolle. Lisäksi joukkue pääsee lähtemään kauteen melko paineettomasta tilasta, koska kukaan ei odota mitään.
Heikkoudet: Ei mopolla moottoritielle. Vaikka pelejä ei paperilla ratkota, niin tästäkin huolimatta tällaisen tasoituksen antaminen muille joukkueille ei vaan voi olla näkymättä taululla.
Arvio: Jos ihmeitä ei satu, niin selkeä liigajumbo. Kolmastoista sija olisi suurin piirtein pudotuspelipaikkaan verrattava asia, ja jos valmennusjohdon asettama tavoite eli 10. sija toteutuu, niin se on jo liki mestaruuteen verrattavissa oleva saavutus Sportille.
13. KalPa, Kuopio
Paras puolustaja: Jussi Timonen
Paras hyökkääjä: Jukka Voutilainen
MVP: Jukka Voutilainen
KalPan viime kauden aivan katastrofaalinen romahdus pisti pakkaa aika lailla uusiksi. Sami Kapanen lopetti, avainpelaajia vaihtoi maisemaa jo kesken kauden ja lopulta tälle kaudelle palkattiin päävalmentajaksi vanha tuttu Pekka Virta. Virta on vetänyt pari edellistä kautta aika pahasti vihkoon länsirannikolla, kun ensin tuli kenkää TPS:stä ja viime kaudella kävi selväksi ettei myöskään Ässissä ole jatkoa luvassa. Mutta toisaalta Virta on aina onnistunut nimenomaan Kuopiossa, joten kenties tämä uusi tuleminen KalPaan on molempien kannalta eräänlainen match made in heaven.
Maalivahdit: Jokereissa lähes legendaarisella tavalla toissa keväänä sulanut Eero Kilpeläinen palaa SM-Liigaan, ja tarjolla on lähtökohtaisesti iso ruutu keltamustien ykkösveskarina. Kilpeläinen on ihan kelpo veskari Liigaan, siitäkin huolimatta että toissa keväänä tuli melkoinen laavakylpy. Samu Perhonen kyttää taustalla kakkosveskarina, mutta pelejä ei ole lähtökohtaisesti juurikaan tulossa. Kilpeläinen pelaa niin paljon kuin vaan jaksaa.
Puolustus: Muutama perusvarma oman pään luuta, höystettynä muutamalla nuorella kaverilla. Lähtökohtaisesti tilanne on se että Mikko Jokela, Jussi Timonen ja Antti Halonen takaavat sen että maalinedusta pysyy puhtaana, ja vastaavasti sitten esimerkiksi nuorelle Joonas Lyytiselle on tarjolla kiekollista roolia. Peruspuolustajat siis kunnossa, mutta kuka pyörittää ylivoimaa?
Hyökkääjät: Parina aiempana kautena KalPan ehdottomasti vahvin ase on ollut hyökkäys. Tällä kaudella hyökkäyspää on selkeästi joukkueen heikoin osa-alue. Ei se nyt ihan Sportin tasoa ole, mutta melkoisen tasapaksu ja riskialtis kuitenkin. Loukkaantumisherkkä Jukka Voutilainen on terveenä pysyessään vahvistus ja selkeä kapellimestari, ja taustatukea odotetaan tshekkiläiseltä Michal Birneriltä. Jokerikorttina on vielä junnulupaus Kasperi Kapanen, joka lähtökohtaisesti tavoittelee paikkaa NHL:stä, mutta ei nyt varsinaisesti kannata yllättyä siitäkään jos Kapanen tulee syksyn mittaan mukaan KalPan joukkueeseen.
Vahvuudet: Pekka Virran paluu toi tietynlaisen selkeyden ja systemaattisuuden Kuopioon. Jokainen Virran tietävä pelaaja kyllä tietää mihin ollaan ryhtymässä, joten sitä taustaa vasten joukkueen pitäisi olla sitoutunut.
Heikkoudet: Hyökkäyspää on melkoisen kapea, maalintekijöitä ei tahdo juurikaan löytyä. Jukka Voutilainen on ainoa pelaaja jolla olisi mitään asiaa kärkipään joukkueisiin mukaan, joten sitä taustaa vasten on melkoisesti tehtävää.
Arvio: Liiga on melkoisen tasainen, joten paikka pudotuspeleihin on otettavissa mikäli kaikki menee nappiin. Ero sijojen 10-13 välillä lienee melkoisen pieni, joten mahdollisuuksia on. Epävarma tilanne parin edellisen kauden jäljiltä oikeuttaa tässä vaiheessa nyt tähän sijoitukseen.
12. HPK, Hämeenlinna
Paras puolustaja: Craig Schira
Paras hyökkääjä: Eero Somervuori
MVP: Juuse Saros
HPK teki viime kauden loppupuoliskolla kovan tempun. Alkukauden räpiköinnin, valmentajapotkujen, pelaajien myynnin ja muun yleisen sekoilun jälkeen seura kampesi itsensä loppumetreillä mukaan pudotuspeleihin ja lopulta lähetti Jokerit ikuiselle kesälomalle SM-Liigasta. Puolivälierissä joukkue haastoi mestari-Kärpät paremmin kuin mitä tylyt 4-0 otteluvoitot kertovat, ja muutenkin positiivisissa merkeissä mennyt kauden päätös loi uskoa seuraan. Kesken kauden valmentajaksi hypännyt Pasi Arvonen sai viime kaudella ajaa hyvin omaa systeemiään sisään joukkueeseen, ja kaiken pitäisi olla tällä kaudella kunnossa jo lähtökohtaisesti.
Maalivahdit: Juuse Saros on suvereeni ykkösmaalivahti ja koko liigan parhaita maalivahteja. Eipä tämä nyt sen enempää edes perusteluja tarvitse, Saros on ylivoimainen MVP tälle joukkueelle. Kakkosveskarina oleva Joni Myllykoski saa vyölleen jonkin verran pelejä, ainakin vuodenvaihteen U20 MM-kisat takaavat Myllykoskelle jonkin verran pelejä.
Puolustus: Melko hyvä kokonaisuus. Craig Schira paukutti viime kaudella 9 maalia ja yhteensä 25 tehopinnaa, ja tulee olemaan joukkueen kiekollinen liideri. Kokeneet Antti Bruun ja Ossi-Petteri Grönholm pitävät huolen peruspelistä, ja nuorille kavereille kuten Juuso Vainiolle on valmiina oma ruutu.
Hyökkäys: Kuten muillakin peräpään joukkueilla, niin myöskin Kerhon hyökkäyskalusto on melkoisen tasapaksu ja jopa heikohko. Eero Somervuori kantaa edelleenkin suurta vastuusta maalinteon onnistumisesta, ja miehellä on kyllä potentiaalia iskeä sellaiset 20 maalia, vaikka pari edellistä kautta olivatkin vähän vaisuja. AHL:stä tullut Slovakian maajoukkuemies Marek Viedensky saa ison tontin ykkösketjun keskeltä, ja onnistuessaan kyseessä voi olla arvokas profiilipelaaja HPK:lle. Mitään varmoja pistemiehiä joukkueessa ei kuitenkaan juuri ole, mutta aktiivisia työmiehiä sitäkin enemmän.
Vahvuudet: Maalivahti Saros menee heittämällä pelipaikallaan Liigan kolmen parhaan joukkoon, ja lisäksi puolustuspää on ihan vertailukelpoinen. Arvosen opit on ajettu sisään jo viime kaudella, joten sekin luo jonkinlaisen pohjan alkavalle kaudelle.
Heikkoudet: Hyökkäyspäästä puuttuu ratkaisijoita. Paikkoja saadaan varmasti luotua jonkun verran, mutta materiaali on yksinkertaisesti vähän turhan kädetön tälle tasolla. Taloustilannekaan ei oikein anna mahdollisuuksia vahvistusten hankkimiselle kesken kauden.
Arvio: Tasaisessa Liigassa pudotuspelipaikka on mahdollinen, mutta se vaatii kärkipelaajiksi kaavailtujen pelaajien suorittamista parhaalla mahdollisella tasollaan. Paljon on myös Saroksen varassa, miehen loukkaantuminen olisi katastrofi.
11. Ilves, Tampere
Paras puolustaja: Tommi Kivistö
Paras hyökkääjä: Sami Sandell
MVP: Tommi Kivistö
Operaationa lienee jälleen uskottavuuden palautus, tai sen yrittäminen. Viime kaudella homma jäi karvan päähän kun joukkue putosi viimeisellä kierroksella ulos pudotuspeleistä. Sitä ennen seura ehti olla 10 parhaan joukossa 59 kierroksen ajan, joten tästä voinee päätellä sen että kausi oli pahasti laskusuhdanteinen. Päävalmentaja Tuomas Tuokkola toi kuitenkin uskottavuuden takaisin Ilvekseen, mutta loppukauden horjahdus jätti kyllä karvaan sivumaun. Siitä sisuuntuneena seura lähtee nyt parantamaan tekemistään.
Maalivahdit: Ville Kolppasen lähteminen tekee kyllä pienoisen aukon tähän paikkaan, mutta vastaavasti tilalle tullut Joonas Korpisalo kykenee ottamaan hyvän maalivahtivalmennuksen avulla ykköstorjujan paikan itselleen. Juha Järvenpää on hyvää liigatasoa oleva kakkosvahti.
Puolustus: Viime keväänä peräti MM-kisoihin nousseelle Tommi Kivistölle on mitattu iso ruutu puolustuksessa. Lisäksi kokeneet Martti Järventie, Mikko Kukkonen ja Atte Pentikäinen muodostavat hyvän rungon, mutta mitään varsinaisia virtuooseja pakisto ei sisällä. Tasainen kokonaisuus kuitenkin.
Hyökkäys: Ratkaisijoita lähtikin sitten aikamoinen nippu. Viime kauden liigan paras pelaaja Michael Keränen lähti tavoittelemaan (IFK:n kautta) NHL-unelmaa, ja paras maalintekijä Kai Kantolakin vaihtoi maisemaa. Sami Sandellilta odotetaan vielä pykälää kovempaa tekemistä, viime kausi toi jo lupauksia herättävät 33 pistettä 46 pelissä. Lisäksi HPK:sta tullut pienikokoinen Teemu Rautiainen saanee ison ruudun hyökkäyspäästä ja kärkikentistä. Hyökkäysmateriaali on kuitenkin melkoisen ohut, ja muiden peräpään joukkueiden tapaan se sisältää enemmän duunareita kuin taitureita.
Vahvuudet: Joukkueella on hyvä asenne ja seuraan sopiva päävalmentaja. Tuokkola on ollut valmentajana nyt n. 1,5 vuotta, ja trendi on ollut koko ajan nouseva. Tällä kaudella on paikka ottaa se viimeinen askel ja rypistys kohti pudotuspelejä.
Heikkoudet: Hyökkäyspään ratkaisijoita on lähtökohtaisesti erittäin vähän, joten ohuella langalla mennään. Lisäksi tietynlainen sekoilu joukkueen johtoportaassa on vaikuttanut negatiivisesti joukkueen imagoon, vaikka pahimmasta on nyt päästy yli.
Arvio: Lähtökohtaisesti ei taida vieläkään riittää ihan pudotuspeleihin, mutta kuten todettua niin sarja on todella tasainen. Kaiken mennessä nappiin pudotuspelipaikka on otettavissa.
10. Pelicans, Lahti
Paras puolustaja: Juha Leimu
Paras hyökkääjä: Vili Sopanen
MVP: Vili Sopanen
Pelicans yllätti viime kaudella haastamalla finalisti Tapparan pudotuspeleissä ihan tosissaan. Kausi päättyi lopulta puolivälierien 4-2 tappioon tulevalle hopeajoukkueelle, mutta peliesitys oli ryhdikäs ja ties mitä olisi tapahtunut jos kiekko olisi jossain vaiheessa pomppinut vähän toisella tavalla. Noh, se on pelkkää spekulointia, mutta joka tapauksessa viime kausi oli hyvä näyte lahtelaisesta kiekko-osaamisesta. Tälle kaudelle on tullut muutoksia valmennukseen, sillä Hannu Aravirran paikan perii Jokereista tuttu Tomi Lämsä. Vaikka Lämsän viime kausi oli vaikea, niin kyseessä on kuitenkin kyvykäs nuori valmentaja.
Maalivahdit: Jere Myllyniemi on selkeä ykkösveskari, ja mies on kypsällä iällä noussut liigan kärkivahtien joukkoon. Perusvarma suorittaja, ei suuria heikkouksia. Janne Juvonen kyttää taustalla, mutta voi olla että Juvosta lainataan kauden mittaan myös Mestikseen saamaan peliaikaa.
Puolustus: Juha Leimu kantaa selkeää kiekollisen moottorin viittaa harteillaan, ja hänen kauttaan on helppoa lähteä rakentamaan ylivoimapeliä. Ikinuori Jan Latvala jatkaa vielä yhden kauden, ja heidän lisäkseen isoa ruutua on tarjolla myös Henri Laurilalle ja tshekkiläiselle Tomas Kudelkalle. Heidän vastuullaan on omasta päästä huolehtiminen. Tiivis kokonaisuus.
Hyökkäys: Tyler Redenbach on klassinen pelintekijä-sentteri, joka välttää laukomista viimeiseen asti (tästä todisteena 217 liigapelissä tulleet tehopisteet 32+130), ja hänen rinnalleen on tarjota esimerkiksi Vili Sopasen kaltainen kiekkovirtuoosi tai AHL:n ja Lev Prahan kautta joukkueeseen tullut Michal Repik. Mestiksessä kovia tehoja mättäneeltä Anrei Hakuliselta odotetaan paljon myös liigassa, joten tässä on yksi potentiaalinen kaveri joka kannattaa pistää mieleen. Kokonaisuutena hyökkäyspäässä on jokunen selkeä taitopelaaja, ja paljon myös raskaan työn raatajia. Roolitukset kohdallaan, mutta kärkipelaajien on onnistuttava täydellisesti.
Vahvuudet: Joukkueessa on paljon potentiaalia olla todellinen musta hevonen tämän kauden Liigassa. Onnistuessaan mahdollisuudet liki mihin tahansa, eli jopa suora pudotuspelipaikka on täysin näpeissä.
Heikkoudet: Vastaavasti kaiken mennessä ns. reisille myös totaaliflopin ainekset ovat ilmassa. Jos kärkipelaajiksi kaavaillut pelaajat floppaavat pahemman kerran, niin on täysin mahdollista että pudotuspelipaikkakin jää haaveeksi. Lisäksi päävalmentaja Tomi Lämsä on pieni kysymysmerkki paineenkeston suhteen, mutta toisaalta hän pääsee nyt aloittamaan puhtaalta pöydältä.
Arvio: Pitäisi kyllä mennä pudotuspeleihin, mutta tasaisessa liigassa sijoitus voi olla liki mitä tahansa sijojen 6-13 välillä.
9. Ässät, Pori
Paras puolustaja: Ville Uusitalo
Paras hyökkääjä: Mika Niemi
MVP: Ville Uusitalo
Operaationa on uskottavuuden palautus huonon viime kauden jälkeen. Aikaisessa vaiheessa oli selvää että epäonnistunut Pekka Virta saa lähteä kauden päätteeksi, ja tilalle tulee vanha tuttu Pekka ”Rocky” Rautakallio. Rocky tuo aimo annoksen uskottavuutta ja auktoriteettia porilaiseen kiekkoiluun, ja jo pelkästään yksinään Rautakallion läsnäolo kohentaa porilaisten asemaa.
Maalivahdit: Nuori Rasmus Rinne otti viime kaudella harppauksia kohti ykkösmaalivahdin paikkaa, ja pelasikin komeat 34 ottelua. Osansa tähän toki vaikutti konkari Juuso Riksmanin terveyshuolet, mutta joka tapauksessa tällä kaudella oletusarvona lienee n. 50-50 peluutus, tai jopa hieman Rinteen hyväksi.
Puolustus: Kapteeni Ville Uusitalolta odotetaan tasonnostoa viime kaudesta, ja kykyjähän miehellä on olla yksi parhaita liigan kiekollisia pakkeja. Perusvarma luuta Jyri Marttinen pitää huolen omasta päästä, ja Jokereista tullut nuori Esa Lindell saa ison ruudun. Lindelliltä on lupa odottaa todellista läpimurtoa tällä kaudella. Muista pakeista ulkomaalaiseen Garreth Staffordiin kohdistuu isot odotukset ja Tapio Sammalkangas on peruspakkien aatelia. Melko hyvä kokonaisuus, kiekollinen peli toki vaatii Uusitalon tasonnoston.
Hyökkäys: Muutaman viime kauden aikana Ässissä on pelannut nimekkäitä hyökkääjiä. Niklas Hagman, Tomas Zaborsky, Veli-Matti Savinainen, Stephen Dixon ja yms. Tällä kaudella ihan samanlaisia tähtipelaajia ei ole riveissä, mutta hyviä profiilipelaajia löytyy. Mestaruuskaudella 18 maalia tykittänyt Michael Ryan palaa seuraan, Mika Niemellä on potentiaalia nostaa edelleen tasoaan ja lisäksi nuori Aleksi Saarela on monen mielenkiinnon kohteena. Lukosta Ässiin siirtynyt Saarela saanee heti kauden alusta ison roolin, ja ainakin pojan peliäly on sen verran hyvällä tasolla että paikkoja muille pelaajille saadaan luotua. Kokonaisuutena muutaman profiilipelaajan lisäksi jengissä on kuitenkin pääasiassa Poriin tyypillisiä ”hitsareita”.
Vahvuudet: Rautakallion paluu itsessään on yksi suuri vahvuus, sillä sen ympärille on helppo rakentaa uskottavaa ja porilaista kiekko-osaamista. Pakkikalusto on myös varsin hyvällä mallilla.
Heikkoudet: Hyökkäyspää on kuitenkin kaikkea muuta kuin varmalla pohjalla. Potentiaalia löytyy, mutta tiukkaa rutistusta kuitenkin vaaditaan että kaikki tehot saadaan irti. Kärkipelaajien taustalla ei ole oikein piileviä ratkaisijoita.
Arvio: Pitäisi löytyä pudotuspeleistä, todennäköisesti sijoilla 7-10. Kuuden joukkoon meneminen olisi yllätys.
8. Blues, Espoo
Paras puolustaja: Olli Malmivaara (Petr Zamorsky, on alkukauden Rangersin harjoitusleirillä, ja palaa Espooseen jos ei saa paikkaa sieltä)
Paras hyökkääjä: Kim Hirschovits
MVP: Kim Hirschovits
Takuuvarmaa työtä Espoosta. Moni asia voi Liigassa vuosien mittaan vaihdella, mutta viime vuosien aikana liki poikkeuksetta tämä sininen Espoon joukkue on repinyt itsensä pudotuspeleihin. Sillä ei ole mitään merkitystä miten Blues pelaa runkosarjan, sillä vaikka sijoitus olisi 10., niin joukkue voidaan aivan hyvin nähdä neljän joukossa kauden päätteeksi.
Maalivahdit: Jani Nieminen pelasi varsin hyvän viime kauden, ja on kelpo veskari. Pienikokoinen kaveri paikkaa kokoaan aggressiivisella pelillä. Taustalla oleva Eetu Laurikainen pelasi kaksi edellistä kautta WHL:ssä yhteensä 125 ottelua, torjuntaprosentti kelvollinen 91,9.
Puolustus: Paljon on parin ulkomaalaisen varassa. Ryan O’Connor on takonut kovia tehoja junnusarjoissa, mutta on vielä pieni kysymysmerkki. Rightin kätisyys ja ilmeisen hyvä laukaus tuovat ainakin vastuuta ylivoimapelissä. Olli Malmivaara on kaikesta huolimatta edelleen kelvollinen oman alueen luuta, ja perusvarmaa suoritusta odotetaan myös Kalle Kaijomaalta ja Mikko Kuukalta. Bluesin näköisiä pelaajia.
Mielenkiintoinen nimi on Petr Zamorsky, joka teki sopimuksen Bluesiin mutta lähti metsästämään NHL-paikkaa. 1992 syntynyt tshekkiläinen pelasi viime kaudella MM-kisoissa ja yhteensä 19 ottelua maajoukkueessa, ja hänelle on luvassa ykköspakin tontti jos paikka Rangersista ei aukea.
Hyökkäys: Varsin hyvä kokonaisuus. Kai Kantola teki viime kaudella 19 häkkiä Ilveksessä, ja lisäksi SaiPasta tulleella Stefano Gilliatilla ja paluumuuttaja Roope Talajalla on eväitä hyviin maalimääriin. Myös Miro Aaltosella on kykyjä nostaa entisestään tasoaan, eli jonnekin 30-40 pisteen välille vähintään. Kim Hirschovits kantaa ykkössentterin ja kapteenin viittaa. Vaikka Hirso onkin vähän hidastunut, niin pelikäsitys ei ole heikentynyt pätkääkään ja etenkin ylivoimalla mies on käyttökelpoinen.
Vahvuudet: Tuttu ja omanlainen ympäristö, vahva luotto omaan tekemiseen. Juniorimylly tuottaa myös kausi kauden jälkeen uusia pelaajia, ja luultavasti tälläkin kaudella saadaan ihastella jotain uutta espoolaista junioria näyttämässä taitojaan.
Heikkoudet: Puolustus on ainakin alkuun vähän ohuen langan varassa, mutta jo pelkästään Zamorskyn saapuminen voi pelastaa paljon. Noin muutoin pakistosta puuttuu paljon kiekollista osaamista, vaikka perustekeminen onkin kunnossa.
Arvio: Pudotuspeliainesta heittämällä, tasaisessa keskikastissa selkeä sauma jopa suoraan pleijaripaikkaan.
7. SaiPa, Lappeenranta
Paras puolustaja: Brian Salcido
Paras hyökkääjä: Ville Koho
MVP: Jussi Markkanen/Ville Koho
SaiPan sensaatiomainen viime kausi päättyi nykyajan ylivoimaisesti parhaaseen sijoitukseen, eli neljänteen sijaan. Runkosarjassa tuli komea piste-ennätys ja pudotuspeleissäkin nähtiin hienoja otteita, mutta aivan mitalille ei lappeenrantalaisten panos riittänyt. Komea kausi toi kuitenkin n. 700 000 euron voiton ja tämän ansiosta pelaajabudjettiakin pystyttiin hieman kasvattamaan tälle kaudelle. Noh, fakta on kuitenkin se että jälleen kerran SaiPa menetti paljon avainpelaajiaan pois, ja tietynlainen rakennusprosessi lähti jälleen käyntiin. Toki tärkeimmät yksittäiset palaset jatkavat seurassa, eli maalivahti Jussi Markkanen, SaiPa-legenda Ville Koho ja taitava ja maalinnälkäinen Jesse Mankinen. Okei, Mankinen ei ehkä viime kaudella päässyt ihan parhaaseen iskuun, mutta on kuitenkin SaiPan omana poikana tärkeä osa identiteettiä.
Maalivahdit: Jussi Markkanen ei paljoa esittelyjä kaipaa. Viime kauden kenties suurin yksittäinen syy sille että SaiPa nosti näinkin paljon tasoaan. Pelaa niin paljon kuin jaksaa, mutta iän myötä pienet vammat ovat alkaneet kiusaamaan. Kakkosveskana oleva Andy Bernard on kelpo tuuraajaa, mutta kovin suurta pelimäärää hänelle ei voi antaa.
Puolustajat: Viime kauteen nähden tuli isoja menetyksiä. Hyvän kauden pelannut Ryan Glenn lähti yhdessä huippupleijarit pelanneen Dan Spangin kanssa Ouluun, ja myös isoja rooleja nauttineet Per Savilahti-Nagander ja Lauri Taipalus vaihtoivat maisemaa. Joukkueeseen mukaan tullut Brian Salcido on aina ollut hyvä SaiPassa, ja iso rooli on luvassa nytkin. Iso rooli on luvassa myös Simon Backmanille, Simo-Pekka Riikolalle ja Tapparassa paljon kuraa saaneelle Johan Larssonille. Viime kauteen nähden kuitenkin selkeästi eniten heikentynyt osa-alue.
Hyökkäys: Myös hyökkäyspäästä lähti paljon osaajia pois, mutta tärkeitä pelaajia kuitenkin jatkaa. Ville Koho on joukkueen kasvot ja on viime vuosina nostanut pelillistä tasoaan huomattavasti, ja hänen lisäkseen aiemmin mainitulla Jesse Mankisella on iso tontti tarjolla. Potentiaalia 20 maalin tekoon on. Mielenkiintoinen nimi on AHL:stä tullut David McIntyre, joka on esiintynyt harjoituskaudella hyvin. Näkökannasta riippuen SaiPan ykkös- tai kakkossentteri.
Vahvuudet: Viime kausi toi reilusti itseluottamusta, ja kokonaisuutena muutenkin SaiPa on ottanut aimo harppauksen eteenpäin joukkueena. Pelityyli on selkeä, liikkuva ja taisteleva, ja joukkueessa on myös jonkin verran taitoakin mukana.
Heikkoudet: Vaihtuvuus ollut jälleen kerran suurta, ja voi ottaa aikansa että homma lähtee toimimaan. Lisäksi uusien ratkaisijoiden on astuttava kuitenkin esiin melko nopeasti.
Arvio: Vaikka kuinka olisi tehnyt mieli sijoittaa SaiPa kuuden sakkiin, niin tämän parempaa sijoitusta en tässä vaiheessa voinut antaa. Pudotuspelipaikka pitäisi kyllä irrota, ja totta puhuakseni se kuudeskin sija on lähempänä kuin 10. sija.
6. JYP, Jyväskylä
Paras puolustaja: Mikko Mäenpää
Paras hyökkääjä: Eric Perrin
MVP: Eric Perrin
Viimeisten vuosien kestomenestyjä JYP seilasi viime kauden myrskyisillä vesillä. Kaikenlainen ulkojääkiekkoilullinen sekoilu varmastikin vaikutti osaltaan joukkueen tekemiseen, joten siihen nähden runkosarjan viides sija oli ihan kelpo suoritus hurrikaanipaidoilta. Pudotuspeleissä seura nousi lopulta 3-0 tappioasemasta otteluvoitoissa 3-3:een SaiPaa vastaan, mutta lopulta seitsemännessä pelissä tuli takkiin ja samalla lähtö kesälomalle.
Maalivahdit: Tuomas Tarkki on selkeä ykkönen, ja kykenee pelaamaan 40-50 peliä runkosarjassa. Pudotuspeleissä aina pykälää-kahta kovempi kuin runkosarjassa. Kakkosveskan tonttia kyttäävät Sami Rajaniemi ja Dennis Saikkonen.
Puolustus: Joukkueen pakisto sai viime metreillä huippuvahvistuksen kun Mikko Mäenpää liittyi joukkueeseen. Kiekollisena osaajana sarjan ehdotonta eliittiä, mutta käsittääkseni miehen sopimuksessa on jonkinlainen pykälä joka mahdollistaa siirtymisen kesken kauden ulkomaille. Jos pelaa Jyväskylässä koko kauden, niin pakkien pistepörssin kärkipaikka on otettavissa. Muutoin joukkueen pakisto on täynnä melko duunaripainotteista osastoa. Kolme muuta Mikkoa, eli Kalteva, Luoma ja Viitanen ovat oman alueen suojelijoita. Nämä neljä Mikkoa muodostavat kärkinelikon, ja loput kasattaneen sitten nuoremmasta kaartista.
Hyökkäys: Eric Perrin johtaa joukkoja jälleen eturivissä. Vaikka ikää on tullut, niin pärjää edelleen hyvin Liigan vauhdissa mukana. Takuuvarmasti vähintään 45 tehopistettä, rooli paljon tehopinnoja suurempi. Muista hyökkääjistä Jani Tuppuraiselta odotetaan parannusta viime kauteen, ja lisäksi nuori Juuso Ikonen on nyt siinä tilanteessa että tulosta olisi hyvä tulla. Mielenkiintoinen nimi on myös AHL:stä tullut Darryl Boyce, joka pelasi kauden 2012-13 työsulun aikana hetken JYPissä. Duunaripelaaja sopii hyvin JYPin imagoon asenteensa ja pelityylinsä vuoksi.
Vahvuudet: Viime vuosien vahvat perinteet takuuvarmana joukkueena, joka kyllä repii itsensä aina sinne kuuden sakkiin runkosarjassa. Tärkeät runkopelaajat ovat pelanneet JYPissä paljon, joten tämä luo hyvän pohjan.
Heikkoudet: Mäenpäätä lukuun ottamatta puolustuspään kiekollinen osaaminen on heikkoa, ja jos Mäenpää nostaa kytkintä kauden aikana niin joukkue on pulassa. Viime kaudella oli hieman epäselvää että millaisella pelitavalla JYP meinaa pelata, ja jos sama rata jatkuu tälläkin kaudella niin voidaan nähdä mielenkiintoisia asioita, mutta ei niinkään hyvässä mielessä.
Arvio: Hoitaa itsensä kuuden sakkiin melko rutiinilla, mutta mitalipelit ovatkin sitten kovemman työn takana.
5. IFK, Helsinki
Paras puolustaja: Toni Söderholm
Paras hyökkääjä: Tomas Zaborsky
MVP: Toni Söderholm
Viime kauden sekoilut Raimo Summasen ja joukkueen käsittämättömän pelaajaruletin jälkeen ovat nyt historiaa, sillä Antti Törmänen tuli puhaltamaan taloon uusia tuulia. Muutos ei varmastikaan tapahdu vielä yhdessä kaudessa, mutta selkeä parannus sijoilta 7-10 suoraan kuuden joukkoon on todennäköisesti luvassa jo tällä kaudella.
Maalivahdit: Ville Husso näytti viime kaudella olevansa Liigan eliittiä, ja selkeä ykkösmaalivahdin paikka on edessä. Kevin Lankinen kehittynee Jan Lundellin opeissa tällä kaudella, ja Antti Oren tehtävänä on aukoa luukkua ja pelata jokunen hajaottelu sieltä täältä. Husson myötä kuitenkin hyvillä kantimilla.
Puolustus: Kapteeni Toni Söderholm on selkeä liideri sekä kiekollisessa että kokonaisvaltaisessa pelaamisessa. SaiPasta tullut Lauri Taipalus ottaa myös ison roolin ylivoimasta ja kiekollisesta pelistä, ja vastaavasti Otto Honkaheimo ja Daniel Grillfors pitävät huolet peruspelistä. Yohann Auvitu on esittänyt harjoituskaudella näyttäviä otteita hyökkäyspäässä, joten siinä on yksi musta hevonen stadilaisten pakistoon. Kokonaisuutena ihan hyvällä mallilla, mutta yhden kokeneen kehäketun hankinta ei olisi pahitteeksi.
Hyökkäys: Sentterikalusto on todennäköisesti valtakunnan paras. Corey Elkins, Teemu Ramstedt ja Matti Kuparinen muodostavat väkevän kärkikolmikon, ja nelosketjun keskelle on tarjolla Kuopiosta saapunut Jasse Ikonen. Laitahyökkääjien osalta leveyttä ei olekaan ihan yhtä paljon, mutta kovia pelaajia sieltäkin löytyy. Tomas Zaborsky on todellinen megahankinta SM-Liigaan, ja aiemmilla kausilla kovia maalimääriä nakuttanut Juuso Puustinen jatkanee siitä mihin jäi. Siinä on pari potentiaalista pelaajaa tekemään jopa 30 maalia runkosarjassa. Heidän jälkeen taso luonnollisesti hieman laskee, mutta harjoituskaudella lupaavia otteita on nähty esimerkiksi Mika Partasen ja Robert Leinon toimesta. Kokonaisuus kunnossa.
Vahvuudet: Hyvä sentterikalusto, vahva kärki laitureiden osalta, Ville Husso, Antti Törmäsen mukanaan tuoma selkeys ja jämäkkyys jokapäiväiseen tekemiseen.
Heikkoudet: Pakistossa pieniä puutteita, mutta lähtökohtaisesti kuitenkin hyvällä mallilla.
Arvio: Paikka kuuden sakissa on täysin tarjolla, ja kaiken onnistuessa jopa kotietu pudotuspeleissä on haarukassa. Paluu mitalipeleihin?
4. TPS, Turku
Paras puolustaja: Jakub Nakladal
Paras hyökkääjä: Ryan Lasch
MVP: Teemu Lassila
Viime kauden sekasorto on muisto vain, sillä tälle kaudelle TPS heittää askiin todella tulivoimaisen ja tasokkaan nipun. Nyt on uskottavuuden palautuksen aika, ja kaikki eväät siihen on tämän joukkueen toimesta olemassa. Tällä kaudella mitkään selitykset eivät kelpaa epäonnistumisen tullessa, vaan tulosta on yksinkertaisesti tultava.
Maalivahdit: Teemu Lassila on kenties Liigan paras maalivahti. Voittaa pelejä yksinään. Kristian Järvinen on kelpo kaveri taustalla, mutta Lassila pelaa niin paljon kuin tarvitsee.
Puolustus: Kovia hankintoja on tännekin saatu. Kiekollista osaamista edustaa ikinuori paluumuuttaja Petteri Nummelin, Ilveksestä saapunut Simon Gysbers ja TPS:ssä jo viime kaudella kelpo otteita näyttänyt Steven Seigo. Jotain pakiston kiekollisesta osaamisesta kertoo sekin, että takavuosina hurjia tehoja mättänyt Markus Seikola ei mahdu vammakierteen välttämättä ollenkaan edes pelaavaan kokoonpanoon, saati sitten ylivoiman johtajaksi. Muutoin pakistossa on kokonaisuutena hyvin palikat kasassa, ja mielenkiintoisin nimi lienee eittämättä KHL:stä tullut Jakub Nakladal. Mikään kiekollinen pelote Nakladal ei ole, mutta oman pään kaveri hoitaa vähintäänkin hyvin.
Hyökkäys: Tämäkin osasto on ottanut isoja askeleita eteenpäin. Ryan Lasch oli haluttua tavaraa varmasti jokaisen liigaseuran toimesta, ja Turussa miehellä ison vastuun lisäksi tuttu valmentaja, eli Pelicans-ajoilta tuttu Kai Suikkanen. Laituriosaston kärkeä edustaa myös röyhkeä Radek Smolenak, ja lisäksi Lauri Tukoselta on lupa odottaa tehoja jos vaan terveys kestää. Sentteritilanne ei ole ihan laitureiden tasolla, vaikka ihan kelvollisilla kantimilla onkin.
Vahvuudet: Laadukas materiaali niin maalivahtipelissä, puolustuksessa kuin hyökkäyksessäkin.
Heikkoudet: Viime vuosien alamäki, onnistuuko kurssin kääntäminen liki 180 asteen verran ympäri? Lisäksi esim. Nummelinilla ja Tukosella on paha vammahistoria, ja heidän loukkaantumisensa heikentäisi iskukykyä merkittävästi, vaikka nyt eivät ihan korvaamattomia olekaan.
Arvio: Pitäisi kyllä mennä suoraan pudotuspeleihin, ja kaikki on täysin omissa käsissä. Materiaali riittää kyllä.
3. Tappara, Tampere
Paras puolustaja: Tuukka Mäntylä
Paras hyökkääjä: Olli Palola
MVP: Tuukka Mäntylä
Kaksi perättäistä hopeaa halutaan varmasti kirkastaa tällä kaudella, mutta kesällä tapahtuneet muutokset valmennusportaassa aiheuttavat orastavan kysymysmerkin Tapparan ylle. Jussi Tapola on ollut hyvä aisapari Jukka Rautakorvelle, mutta hän ei ole Jukka Rautakorpi. Fakta on kuitenkin se, että Rautakorpi on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana lähes ainoa valmentaja joka on saanut kunnollista tulosta aikaan Tapparassa. Noh, joukkue on kuitenkin pysynyt hyvin kasassa, joten melkoisen sukelluksen saa Tapola joukkoineen tehdä jos tälläkin kaudella ei mitaleista pelata Tapparan toimesta.
Maalivahdit: Juha Metsola on selkeääkin selkeämpi ykkösmaalivahti. Pelaa niin paljon kuin jaksaa, taustalla oleva Aaro Peltonen pelaa sitten ne pelit kun Metsola haluaa huilata.
Puolustus: Nick Bailen lähti pois, mutta takaisin tullut Tuukka Mäntylä ja vahvoja otteita harjoituskaudella esittänyt David Kolomatis ovat kovia hankintoja SM-Liigaan. Heidän lisäkseen kiekollista roolia on tarjolla Teemu Aallolle, ja vastaavasti oman alueen puhdistusoperaatiota johtaa Markus Kankaanperä, apunaan Pekka Saravo. Pasi Puistolalta odotetaan tason nostoa viime kauden osalta. Kokonaisuutena erittäin väkevä, jopa koko liigan paras kokonaisuus.
Hyökkäys: Ville Niemistä lukuun ottamatta muut profiilipelaajat jatkavat. Särkänniemi-ketjuna tunnettu Palola-Järvinen-Jormakka tehnee jälleen tuhoja, ja esim. Palola saattaa nostaa maalimääränsä jopa 30 paremmalle puolelle. Kakkosketjuun on tarjolla Antti Erkinjuntin, Josh Greenin ja Kristian Kuuselan tasoisia pelimiehiä, ja alempiinkin ketjuihin on heittää rutinoituneita liigapelaajia Jarkko Malisen ja Jukka Peltolan johdolla. Kokonaisuus on myös kunnossa.
Vahvuudet: Materiaali on huippuluokkaa, jokaisella pelipaikalla on kovia pelimiehiä. Ei suuria heikkouksia pelaajien suhteen, jos nyt ei lasketa sitä että viime keväänä ykkösketju ei päässyt ehkä ihan toivotulle tasolle.
Heikkoudet: Valmennuspuolelta ne suurimmat heikkoudet löytyvät. Hyvä kakkoskoutsi ei välttämättä ole hyvä ykkönen. Pohja kuitenkin pitäisi olla kunnossa.
Arvio: Jos Tapola ei menetä otettaan ihan totaalisesti, niin joukkue löytää itsensä takuuvarmasti kärkikolmikosta runkosarjassa – ja mitalipeleistä keväällä.
2. Lukko, Rauma
Paras puolustaja: Janne Niskala
Paras hyökkääjä: Ville Vahalahti
MVP: Ville Vahalahti
Lukolla on nyt käsissään sellainen ”now or never” tilaisuus kauan odotetun mestaruuden ottamiseen. Tärkeitä pelaajia on pysynyt joukkueessa paljon, uusia on hankittu ja mikä tärkeintä – Risto Dufva on edelleen joukkueen valmentaja ja osaa piiskata joukkueensa kovaan lentoon kun tilanne sitä vaatii. Nyt on paikka huipentaa projekti.
Maalivahdit: Ryan Zapolski on kovan luokan veskari SM-Liigaan. Viime kauden alku oli vähän hapuileva, mutta huippukuntoon päästyään mies todisti olevansa sarjan veskarieliittiä. Selkeä ykkönen, Oskari Setänen käy silloin tällöin pelaamassa jonkun hajaottelun.
Puolustus: Janne Niskala on kova paluumuuttaja. Hänen ympärilleen on helppo rakentaa toimiva kokonaisuus etenkin kiekollisessa pelissä. Ylivoimalla tulee olemaan kovan laukauksensa ja kasvaneen hyökkäysalueen myötä todella vaarallinen pelaaja. Mikko Kousa edustaa myös kiekollista osaamista, mutta hänellä on kyllä jonkin verran todistettavaa heikon viime kauden jäljiltä. Harri Tikkanen ja Ilkka Mikkola ovat päteviä yleispuolustajia, jotka eivät varsinaisesti petä odotuksia mutta eivät kovin ihmeellisesti loistakaan. Takuuvarmaa työtä.
Hyökkäys: Laitahyökkääjien osalta todella kovalla mallilla, sillä Toni Koivisto, Janne Lahti, Ville Vahalahti ja Teemu Nurmi muodostavat pätevän kärkinelikon ensimmäisiin ketjuihin. Kolmosketjuunkin on heittää Jerry Ahtolan ja uutta nousua hakevan Ville Niemisen tasoisia kavereita. Etenkin Nieminen on mielenkiintoinen hankinta, miehellä on kyllä potentiaalia nostaa itsensä takaisin sinne n. 40 pisteen mieheksi. Sentteripuolella Aaron Gagnon on koko liigan parhaita/paras sentteri, mutta sen jälkeen tulee pieni pudotus. Jos Gagnon pysyy terveenä, niin kaikki on hyvin.
Vahvuudet: Laaja materiaali, Risto Dufvan pitkän projektin huipentuminen, usko omaan tekemiseen ja viime vuosien noususuhdanteinen trendi.
Heikkoudet: Ei valtavia heikkouksia, ainoa suuri uhka on sentteritilanne jos Aaron Gagnonille tapahtuu jotain.
Arvio: Kuuluu Kärppien ja Tapparan ohella mestarisuosikkeihin.
1. Kärpät, Oulu
Paras puolustaja: Lasse Kukkonen
Paras hyökkääjä: Ivan Huml
MVP: Lasse Kukkonen
Kuuden vuoden odotus päättyi viime keväänä, kun Juhamatti Aaltonen ratkaisi legendaarisen game seveniin edenneen finaalisarjan oululaisille. Lauri Marjamäki johdatti joukkonsa heti ensimmäisellä kaudellaan Kärppien päävalmentajana runkosarjan uuteen piste-ennätykseen, ja lopulta Suomen mestaruuteen. Siitä on hankala enää parantaa, mutta tässä joukkueessa on tuskin pelkoa siitä että mestaruuskrapula tai muu mukavoituminen yllättäisi. Tätä ei tapahdu niin pitkään kun joukkuetta valmentaa Marjamäki ja joukkueen kapteenina on Lasse Kukkonen.
Maalivahdit: Tomi Karhunen torjui itsensä sensaatiomaisella tavalla koko kansan tietoon viime keväänä, ja mies jatkaa oululaisten riveissä tälläkin kaudella. Jussi Rynnäs vaihtoi maisemaa kesän aikana, mutta tilalle tullut Iiro Tarkki on pätevä paikkaaja. Vahva kaksikko, mutta harjoituskaudella Karhunen on ollut selkeä ykkösveskari.
Puolustus: Koki suuriakin muutoksia viime kauteen nähden. Liigan kenties paras pakkipari Atte Ohtamaa ja Ville Pokka vaihtoivat maisemaa, ja tällaisen kaksikon korvaaminen on liki mahdotonta. SaiPasta naaratut Ryan Glenn ja Dan Spang saavat isot saappaat, ja ovat lähtökohtaisesti ihan hyviä hakuja. Muutoin pakistossa on pysynyt 5/7 samaa nimeä kuin viime kaudella, eli kapteeni Kukkonen, Adam Masuhr, Ari Vallin ja Mikko Niemelä. Kaksi ensiksi mainittua ovat suuressa roolissa menestyksen kannalta, ja vastaavasti Vallin ja Niemelä ovat syvyyspelaajia.
Huom. Ville Pokka saattaa palata syksyn aikana, mutta tavoittelee lähtökohtaisesti paikkaa Islandersista.
Hyökkäys: Laitahyökkääjien osalta todella laaja materiaali. Kolmeen ensimmäiseen ketjuun on heittää laiturit Huml, Haataja, Davis, Pyörälä, Junttila ja Donskoi, ja neloseenkin riittää työmiehiä Simon Suorannan ja Mikko Alikosken muodossa. 90-luvun lopussa syntyneet Sebastian Aho ja Jesse Puljujärvi kyttäävät pelipaikkaa, mutta ilman suurempia loukkaantumisia taitopelaajina tunnetuille kavereilla on hankala saada järkevää roolia joukkueesta. Nelosketjun jämäminuutit eivät välttämättä ole paras asia kehityksen kannalta.
Sentteriosasto on pieni kysymysmerkki. Joonas Kemppainen otti viime kaudella harppauksen eteenpäin ja on ollut harjoituskaudella vakuuttava, ja Juho Keränen hoitaa nelosen sentteröinnin hyvin. Ben Maxwellin korvaajaksi hankittu Nicolas Deschamps on saamassa kovan roolin, ja tulosta on tultava. Kakkosketjun sentterin paikka on vielä vähän auki, lähtökohtaisesti siihen istutetaan Joonas Komulainen.
Vahvuudet: Erittäin laaja materiaali etenkin laitahyökkääjien osalta, valmennus, vaativa työympäristö, maalivahdit ja viime kauden mestaruuden myötä tullut helpotus. Lisäksi kyky tehdä hankintoja kesken kauden on suuri vahvuus.
Heikkoudet: Ulkomaalaisia kuusi + ylimääräinen puolustaja Vladimir Eminger, joten se voi olla pieni kysymysmerkki. Lisäksi sentteritilanne on myös aavistuksen kutkuttava, Deschampsilta vaaditaan kovia näyttöjä.
Arvio: Mestarisuosikki, hieman edellä Lukkoa ja Tapparaa
----
No niin, tässäpä tätä taas. Pistetään loppuun vielä tiivistetty järjestys runkosarjasta, ja omat veikkaukset eri tilastojen ja palkintojen kärkipaikoille. Hyvää kiekkokautta kaikille.
1. Kärpät
2. Lukko
3. Tappara
4. TPS
5. HIFK
6. JYP
7. SaiPa
8. Blues
9. Ässät
10. Pelicans
11. Ilves
12. HPK
13. KalPa
14. Sport
Paras maalivahti: Teemu Lassila, TPS
Paras puolustaja: Lasse Kukkonen, Kärpät
Paras hyökkääjä: Ryan Lasch, TPS
Pistepörssin voittaja: Ryan Lasch, TPS
Paras maalintekijä: Olli Palola, Tappara
Silti, pakko arvostaa.
Osaako joku sanoa voiko Viaplayssa jotenkin aloittaa ottelun katsomisen alusta esim. 1,5h sen alkamisen jälkeen? Jos onnistuisi vaikka olla spoilaamatta itseään siihen asti.
määrittele omien pierujen imppaaja.