Jääkiekon SM-Liiga, kausi 2015-16
Aika laittaa jälleen uusi topic pystyyn. Tämän ketjun aloituksessa perkaan siis tuttuun tyyliin jääkiekon SM-Liigan ennakkoasetelmia, käyn läpi joukkueita ja nostan esille joukkueiden tärkeimpiä pelaajia. Ketjussa voidaan tietysti keskustella vapaasti myös maajoukkueesta, KHL:stä ja muista Euroopan sarjoista, mutta erillistä arviota en lähde näistä nyt sen kummemmin tekemään, koska yksinkertaisesti oma KHL-tietämys ei ole niin korkealla että voisin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sen tarkemmin sen sarjan kulkua analysoida.
Kausi alkaa perjantaina 11.9. ja heti pelataan täysi seitsemän ottelun kierros. Otteluparit ovat seuraavat:
Blues-HIFK
HPK-Pelicans
KalPa-Kärpät
Lukko-Ässät
SaiPa-KooKoo
Sport-JYP
Tappara-Ilves
Heti perään lauantaina pelataan sitten osittain samoilla pareilla uusi seitsemän ottelun kierros. Tämän jälkeen parin päivän huili, ja pelit jatkuvat taas tiistaina 15.9. Runkosarja kestää aina 10.3.2016 saakka, ja pudotuspelit alkavat 12.3. Mestari on selvillä viimeistään 29.4. mennessä. Otteluohjelma löytyy kokonaisuudessaan SM-Liigan nettisivuilta.
Kuten ottelupareista huomaakin, niin mukaan on tullut yksi joukkue lisää, eli KooKoo Kouvolasta. Liigajoukkueiden määrän nostamisesta voi olla montaa mieltä, mutta omasta mielestäni KooKoo on hieman valmiimpi tähän kauteen kuin mitä esimerkiksi Sport oli viime kauteen. En toki kannata tämän kaltaista nousua Liigaan, mutta en ala sitäkään nyt tässä vaiheessa enempää ruotimaan.
Merkittäviä sääntöuudistuksia ei olla viime kauteen nähden tehty, mutta yksi isompi uudistus löytyy. Mikäli runkosarjassa ollaan 60 minuutin jälkeen tasatilanteessa, niin tämän jälkeen jatkoaikaa lähdetään pelaamaan kolmella kolmea vastaan, viime kauden neljällä neljää vastaan –systeemin sijaan. Tämän on tarkoituksena lisätä ratkaisua ns. pelaamalla rankkarikisojen sijaan. Rankkaritkin toki nähdään normaalisti mikäli jatkoaika ei tuo ratkaisua.
Tässä nyt pieni alustus noin yleisellä tasolla Liigaan, ja nyt voidaankin sitten pureutua hieman tarkemmin joukkueisiin. Tuttuun tapaan mennään käänteisessä järjestyksessä alhaalta ylöspäin, ja lisäksi nostetaan esille paras puolustaja, hyökkääjä ja MVP. Aloitetaan:
15. KooKoo, Kouvola
Paras puolustaja: Ryan O’Connor
Paras hyökkääjä: Jarkko Malinen
MVP: Jarkko Malinen
Mitä Sport edellä, sitä KooKoo perässä. Ns. kabinettipäätöksen kautta Liigaan ja siellä sitten lähtökohtaisesti jumboksi. Toki eroavaisuus KooKoon kohdalla on siinä, että yhdeksi kriteeriksi määrätty Mestiksen mestaruus kaudelta 2013-14 toteutui, ja näin ainakin jossain määrin täytti myös urheilullisen nousun perusteen. Noh, siitä ei nyt aleta jauhamaan enempää, sillä mitä itse joukkueeseen tulee, niin jokaisella kohdalla ollaan Liigan kellarikerrosta.
Valmennus: Päävalmentajana toimii Petri Mattila, jolla on päävalmentajan kokemusta B-junioreista ja Mestiksestä. Rutinoitunut valmentaja alemmalla tasolla, mutta liigassa vielä katsomaton kortti. Apuna toimii Mikko Haapakoski, joka on ollut kymmenisen vuotta mukana valmennustehtävissä, pääasiassa apuvalmentajana. Valmennustiimiin kuuluu myös Jari Kauppila ja maalivahtivalmentaja Jukka Kuusivuori. Lähtökohtaisesti valmennustiimi on eräs suurimpia kysymysmerkkejä kauteen lähdettäessä, olkoonkin että seurajohdolta on ollut ihan linjakas ratkaisu pitää Mestiksestä tuttu osasto vastuussa myös Liigassa.
Maalivahdit: Ei herätä hirvittäviä hurraa-huutoja. Juha Järvenpää on luultavasti ykkösveskari ja esimerkiksi muutaman kauden takaa Ässissä mies pelasi ihan kelvollisesti, mutta tuolloin Ässät kuului Liigan parempaan puoliskoon. Maalivahtitandemin täydentää Frederic Cloutier, joka pelasi viime kaudella KooKoossa Mestistä 92,6%:n torjuntaprosentilla. Kokonaisuutena vaatimaton pari, mutta otteet kaukalossa määrittävät miten homma on toiminut.
Puolustus: Koostuu muutamasta nuoremmasta pelaajasta ja parista liigajyrästä. Kuuden SM-kullan Ari Vallin siirtyi mestarijoukkue Kärpistä peränpitäjän riveihin ja saa itselleen kapteenin C-merkin rintaansa. Kärpissä rooli oli seitsemännen puolustajan ja katsomopelaajan välillä, mutta KooKoossa paikka löytyy kahdesta ensimmäisestä pakkiparista. Liiganousijan pakistossa O-P Grönholm saa ison roolin oman alueen putsaamisessa, ja Bluesista mukaan tulleelle Ryan O’Connorille ollaan varmasti antamassa rightin kätisyyden ja tietynlaisen kehityspotentiaalin ansiosta ykköspakin viittaa. Isoa kiekollista roolia tarjotaan myös Mestis-tasolla hyvin esiintyneelle nuorelle Mikko Lehtoselle ja lisäksi myös Julius Nyqvistin toivotaan ottavan jonkinlaista kehitysaskelta liigatasolle. Kokonaisuutena pakisto on kysymysmerkki, koska esim. Vallinin ja Grönholmin kyvyistä pysyä liigavauhdissa ei ole oikein mitään takeita, ja tämän lisäksi suurta ruutua annetaan nuorille pelaajille.
Hyökkäys: Ennakkoon puolustusta laadukkaampi kokonaisuus. KooKoo naarasi Tapparasta pari varsin nimekästä sentteriä, sillä Jarkko Malinen ja Josh Green tarttuivat joukkueen haaviin. Siinä on lähtökohtaisesti kahden ensimmäisen ketjun sentterit, ja näistä etenkin Malisella on ollut viime vuosina käyrä ylöspäin kehityksen suhteen. Myös Green on arvokas pelaaja erikoistilanteissa, ainoa kysymysmerkki on se että kuinka jo viime kaudella hieman verkkaisesti esiintynyt pelaaja kestää tiiviissä pelitahdissa mukana. Laitahyökkääjien osalta isoa roolia tarjotaan yli 300 AHL-pelin Matt Watkinsille, Mestiksen viime kauden maalikuningas Teemu Rinkiselle, liigassakin aikoinaan hyviä maalimääriä tehneelle Petri Lammassaarelle sekä pari kautta Ranskan maajoukkueeseen kuuluneelle Mestiksen pisterohmu Anthony Guttigille. Lähtökohtaisesti hyökkäyskalusto on hieman parempi kuin mitä esim. Sportilla viime kaudella, mutta ei sekään kokonaisuutena liikaa hurraahuutoja aiheuta.
Vahvuudet: Vaihtuvuus Mestis-joukkueeseen nähden melko pientä, lisäksi mukaan on saatu muutama varsin kokenut liigajyrä. Näiden pelaajien esimerkki etenkin nuorille pelaajille on varmasti arvokas lisä kauden aikana.
Heikkoudet: Liigan heikoimpiin kuuluva materiaali oikeastaan jokaisella osa-alueella, suurimmalla osalla joukkueesta pienehkö kokemus liigatasosta, valmennuksen kyky käsitellä todennäköisiä pitkiä tappiokierteitä.
Arvio: Kaikki muut sijoitukset kuin viimeinen olisi KooKoolle mestaruuteen verrattavia suorituksia. Lähtökohtaisesti pohjalla, ensimmäisen liigakauden tärkein missio on varmastikin näyttää että KooKoo kuuluu edes auttavasti tälle tasolle.
Seuraa häntä: Teemu Rinkinen iski viime kaudella Mestiksessä 26 maalia, ja kahdella eri kaudella liigassakin mies on tehnyt 11 maalia. Nyt rooli on varmasti isompi kuin kertaakaan liigauralla, joten mielenkiintoista seurata millä tavalla vastaa huutoon. Kaiken mennessä nappiin 15-20 maalia on haarukassa.
Erikoista: Kärpistä joukkueeseen tulleet Ari Vallin ja Mikko Alikoski ovat voittaneet yhteensä 10 SM-kultaa. Lukumääräisesti kultamitaleita on enemmän kuin esimerkiksi Tapparalla tai IFK:lla.
14. Sport, Vaasa
Paras puolustaja: Niko Peltola
Paras hyökkääjä: Charles Bertrand
MVP: Charles Bertrand
Sport pelasi viime kaudella ihan kelvollisen kauden pieneksi liigatulokkaaksi. Mitään erikoista säkenöintiä ei nähty, mutta ajoittain joukkue pelasi varsin yhtenäistä ja hyvää taistelulätkää, ja pystyi parhaimmillaan antamaan esimerkiksi mestari Kärpille ihan uskottavan vastuksen. Parhaimmillaan Sport pakotti Kärpät jopa Raksilassa jatkoajalle, ja muutenkaan mitään erityisen isoja romahduksia ei paria poikkeusta lukuun ottamatta nähty. Toisella kaudella joukkueelta voidaan odottaa entistäkin parempaa tekemistä, olkoonkin että turhan korkealle niitä odotuksia on vieläkään nostaa.
Valmennus: Tomek Valtonen jatkaa päävalmentajana, ja yleisesti ottaen miestä pidetään Sportissa varsin kovassa arvossa. Sopii muutenkin Sportin taistelulätkään, yleisesti ottaen hullu vaasalaisyleisö on ottanut Tomekin omakseen. Valtosen etuna on varmasti myös sekin, että mitään liian isoja tulospaineita ei vieläkään voida asettaa, joten saanee senkin puolesta olla kohtalaisen rauhassa.
Maalivahdit: Viime kauteen nähden on heikennytty selkeästi. Hannu Toivonen oli viime kaudella erittäin hyvä vaasalaisten tolppien välissä, joten uudeksi ykköseksi pestatulta Mika Järviseltä odotetaan kovia näyttöjä. Järviseltä toki löytyy aiemmilta vuosilta ihan hyviäkin otteita liigasta, mutta tasaisuutta saisi olla hieman enemmän. Kakkosveskarina hääräävä Timo Niemi pelasi viime kaudella parikymmentä peliä Mestistä ja Suomi-sarjaa, joten liikaa ei voida senkään varaan laskea. Tämäkään parivaljakko ei liikaa vakuuta ennakkoon.
Puolustus: Niko Peltola on pakiston selkeä liideri, ja pelaa oikeastaan niin paljon kuin jaksaa. Sai viime kaudella 14 peliä vastuuta jopa KHL-Jokereissa. Peltolan takana Mike Brennanille on luvassa iso ruutu oman alueen varjelijana, ja samaa voi sanoa myös joukkueen kapteeni Mikko Pukasta. Mielenkiintoisin uusin hankinta on Italian liigasta tullut Jake Newton, jolle on tarjolla heti iso tontti kiekollisessa pelissä. Voi osoittautua hyväksikin hauksi, mutta näistä pienistä kiekkomaista tulleista pelaajista ei oikein koskaan tiedä mitä sieltä tulee. Kokonaisuutena Sportin pakisto on aikalailla samaa tasoa KooKoon kanssa, eli lukeutuu Liigan heikoimpiin.
Hyökkäys: Viime kauteen nähden jopa pienoista edistystä. Charles Bertrand kuului viime kaudella hyökkäysalueella liigan parhaimmistoon, ja tänäkin vuonna ranskalaisen niskaan ladataan kovat odotukset. Sentteripaletissa Jarkko A. Immonen teki viime kaudella yli 30 pistettä, ja samaa toivotaan nytkin. Sentteriosastoa täydentävät Joonas Komulainen ja Tuomas Vänttinen, joista ensiksi mainitulle on tarjolla uransa suurin näyttöpaikka ja jälkimmäinen pelaa kolmosketjussa repien ja raastaen, mutta saattaa samalla kaikessa hiljaisuudessa tehdä jopa 10 maalia. Nelosen keskelle sovitellaan pelaajia kuten Erik Riska, Aleksi Rekonen tai Lassi Kokkala. Kokkala toki saanee näytönpaikkaa myös ylemmissä ketjuissa. Kokonaisuutena Sportin hyökkäys koostuu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta duunareista ja taistelulätkää pelaavista kavereista, ja mitään tyylipisteitä tällä porukalla ei tulla keräämään.
Vahvuudet: Valmennuksen ja pelaajiston yhteistyö, Valtosen metodit tiedetään ja pelaajat osaavat ainakin lähtökohtaisesti sitoutua niihin. Myös intohimoisen kotiyleisön voi laskea vahvuudeksi.
Heikkoudet: Materiaalin kapeus, tyypillinen pikkuseuran syndrooma jolloin ”taso ei vaan riitä”. Myös Valtosen kohtalaisen ohut pelikirja voi olla jonkinlainen ongelma, etenkin jos pahimmat kilpailijat osaavat pelata Sportin vahvuudet pois.
Arvio: Lähempänä pudotuspelejä kuin viime kaudella, mutta vaatisi pienen ihmeen mikäli sinne venyisi.
Seuraa häntä: Charles Bertrand oli Sportin valopilkku viime kaudella tehden tehot 16+31. Vastuunkantoa odotetaan myös tällä kaudella, ja nyt Bertrand saa myös kantaa niskassaan pieniä paineita. Viime kaudella pääsi iskemään vähän puskista.
Erikoista: Charles Bertrand ei ole kohtalaisen hyvistä liigatehoista huolimatta onnistunut MM-tasolla maalinteossa. 21 ottelua ovat tuottaneet toistaiseksi vain tehot 0+2.
13. Ässät, Pori
Paras puolustaja: Ville Uusitalo
Paras hyökkääjä: Michael Ryan
MVP: Ari Ahonen
Paljon on Porissa tapahtunut sitten kevään 2013 sensaatiomaisen Suomen mestaruuden. Eikä ne sattumat ole pelkästään positiivisia, vaan syöksykierre ylhäältä alas on ollut melkoisen nopea ja turhaan ei ole ehditty jarruttelemaan. Tietynlaisia korjausliikkeitä toki tehtiin heti epäonnistuneen kauden 2013-14 jälkeen kun viime kaudeksi seura palkkasi valmentajaksi takaisin Ässä-ikoni Pekka Rautakallion, ja viime kauden yhdeksäs sija oli duunarijoukkueelta tietynlainen torjuntavoitto. Lähtökohdat tähän kauteen eivät kuitenkaan ole helpot, sillä seura menetti viime kauden jälkeen kolme parasta pelaajaansa, eli ykkössentteri Mika Niemen, maalitykki Eero Elon ja liigan parhaan puolustajan Esa Lindellin.
Valmennus: ”Rocky” Rautakallio on Ässien nykyisen joukkueen näköinen valmentaja. Vaikka ikää onkin jo paljon, niin Rautakallio on silti pysynyt mukana nykyjääkiekon vaatimuksissa varsin hyvin. Uskottava ja hyvin porilaiseen kiekkoiluun sopiva valmentaja, ja myös Ässät tulee esittämään Rockyn johdolla kovaa lätkää. Kokeneella koutsilla löytyy taustaa myös Sveitsin liigasta ja KHL:stä. Arvostettu valmentaja.
Maalivahdit: Ari Ahonen saapui Ässiin, ja ainakin seurajohdon mukaan Ahonen on selättänyt loukkaantumiset ja on täysin terve. Pelaa niin paljon kuin jaksaa, ja lähtökohtaisesti Ahonen on hyvä maalivahti. Kakkosveskariksi hankittu Andreas Bernard on ihan kelpo kirittäjä, mutta lähtökohtaisesti peluutusprosentit menevät n. 80-20 Ahosen hyväksi.
Puolustus: Esa Lindellin menetys olisi mille tahansa joukkueelle iso takaisku, mutta Ässien kohdalla se kirpaisee vielä asteen enemmän. Lindell teki viime kaudella 14 maalia, ja muut Ässien pakit tekivät yhteensä 10 maalia. Työsarkaa siis riittää. Tällä kaudella Ville Uusitalolta odotetaan paluuta liigan kiekollisen pelin eliittiin parin hankalan kauden jälkeen, lisäksi nuori Valtteri Viljanen tulee saamaan reilun mahdolliseen osoittaa kykynsä. Peruspakkeja joukkueesta löytyykin sitten tarpeeksi, sillä Mikko Viitanen, Troy Vance, Tapio Sammalkangas ja Jyri Marttinen pitävät huolen siitä ettei Ässien puolustusalueella ole kivaa pelata.
Hyökkäys: Jostain kertoo se että Semir Ben-Amor on pelannut joissain harjoitusotteluissa kahdessa ensimmäisessä ketjussa. Joukkue toivoo kädet ristissä että Michael Ryan olisi terve, ja että Matti Kuparinen saataisiin viimeistään joulukuussa takaisin askiin (Kuparinen kärsii veritulpasta). Lisäksi Aleksi Saarelan toivotaan ottavan vähitellen lisää kehitysaskelia, ja vastuuta ainakin on tarjolla. Kokonaisuutena hyökkäys rakentuu erittäin vahvasti santapaperiosaston varaan, ja kieltämättä Josh Grattonin tapainen hankinta kertoo siitä että Ässien pelaajia ei kannata tälläkään kaudella lähteä murjomaan. Hyökkäys on kuitenkin alkukaudesta erittäin repaleinen, sillä isoihin ruutuihin kaavaillut Kuparinen ja paluumuuttaja Masi Marjamäki ovat poissa vahvuudesta, ja myöskään Michael Ryanin pelikunnosta ei ole mitään tietoa. Nämä kaverit muodostavat kuitenkin lähtökohtaisesti puolet Ässien kahdesta ensimmäisestä ketjusta.
Vahvuudet: Duunarikiekko, ”porilainen hulluus”, tiivis puolustus ja hyvä maalivahtipeli on paketti jonka varaan Rautakallio pakettinsa rakentaa.
Heikkoudet: Hyökkäyksen kädettömyys, rouhijoita löytyy mutta ratkaisijoita ei.
Arvio: Mikäli puolustuspeli ja maalivahtipeli toimii, niin on mahdollisuuksien rajoissa päästä jopa säälipleijareihin koska erot ovat pienet. Lähtökohtaisesti kuuluu kuitenkin sinne kellarikerrokseen sijoille 11-15, olkoonkin että ihan pohjalle putoaminen olisi jo Ässillekin melkoinen floppi.
Seuraa häntä: Ville Uusitalo. On tehnyt viimeisen kolmen kauden aikana yhteensä vain kolme maalia. Ei ole koskaan ollut mikään varsinainen maaliruisku, mutta oli kuitenkin vuosina 2011-12 EHT-tason kiekollinen puolustaja. Porissa toivotaan että ”Ude” nostaisi tasoaan pykälän tai mielellään jopa kaksi.
Erikoista: Ässät ei valitse alkukaudesta itselleen ollenkaan vakituista kapteenia, vaan kapteenin merkkiä kierrätetään. On todennäköistä että Matti Kuparinen ottaa C:n rintaansa kunhan palaa sairaslomalta takaisin.
12. HPK, Hämeenlinna
Paras puolustaja: Joonas Lehtivuori
Paras hyökkääjä: Vojtech Polak
MVP: Vojtech Polak
Mikäli liigakausi olisi alkanut pari viikkoa sitten, HPK olisi suurella todennäköisyydellä ollut jopa koko rankingin viimeisenä. Viime viikkoina sisään tulleet Polak, Riku Hahl ja Antti Miettinen ovat hyviä ja nimekkäitä hankintoja, olkoonkin että kahdelta viimeiseltä ei kannata siltikään ihan niin kovia tekoja odottaa kuin mitä aiemmat meriitit antavat ymmärtää.
Valmennus: Pasi Arvonen aloittaa toisen täyden kautensa Kerhon valmentajana, ja yleisesti ottaen Arvosta pidetään kohtalaisessa arvostuksessa HPK:ssa. Tekee aikalailla odotetunlaista jälkeä HPK:n tasoisen joukkueen peräsimessä, sillä ei Arvoseltakaan nyt liikoja voi vaatia kun materiaali on mitä se on.
Maalivahdit: Juuse Saros lähti ja tilalle tullut Jere Myllyniemi on ihan ok, mutta ei millään täytä Saroksen jättämää aukkoa. Saanee paljon vastuuta, ja kakkoseksi hankittu Kristian Järvinen on pienemmässä roolissa. Kokonaisuutena lukeutuu liigan heikoimpiin kaksikoihin.
Puolustus: Craig Schiran myötä joukkueesta poistui paljon viivaosaamista, joten tällä kaudella mukaan tulleelta Joonas Lehtivuorelta odotetaan paljon. Tehnyt kertaalleen aiemmin Liigassa yli 20 pistettä kaudessa, ja saman tehnyt myös kertaalleen AHL:ssä, mutta vastaavasti Ruotsin liigassa pari viime kautta ovat olleet vaisumpia. Nuori Joni Tuulola saa ison vastuun kiekollisessa pelissä, ja nuori mies väläyttelikin jo viime kaudella osaamistaan. Pakisto rakentuu kokonaisuutena melko nuorten kavereiden varaan, sillä isoa roolia on tarjolla myös 22-vuotiaalle Henri Auviselle ja 23-vuotiaalle Petteri Nikkilälle.
Hyökkäys: Viime hetkillä mukaan tulleet Polak, Hahl ja Miettinen nostavat tasoa, lisäksi ulkomailta tulleet Peter LeBlanc ja Patrick Holland saavat isoa vastuuta. Tuloksia odotellaan myös viime kaudella Kärpissä mestaruuden voittaneelta ja ajoittain taitojaan väläytelleeltä Sakari Manniselta, joka on saamassa kakkossentterin ruudun. Kokonaisuutena hyökkäyksessä on paljon vikkeliä ja hyvin liikkuvia kavereita, mutta kiekollista taitoa ei silti liikaa ole. Katse kääntyy Polakiin, joka on todella taitava pelaaja ja oli viime kaudella Ilveksessä erittäin hyvä.
Vahvuudet: Vikkelä joukkue, paperilla ihan asialliset ulkomaalaishankinnat ja Miettisen ja Hahlin tuoma pienimuotoinen kasvojenkohotus seuran uskottavuuteen.
Heikkoudet: Ratkaisijoiden osalta kuitenkin melkoisen kapea materiaali niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessa, Juuse Saroksen lähtö ja epävarma taloustilanne.
Arvio: Ilman Polakia, Miettistä ja Hahlia olisi jopa koko Liigan pohjalla, mutta nyt viime aikoina tulleet täsmähankinnat nostavat tasoa. Pudotuspeleihin jopa pienet saumat, mutta vaatii täydellisen onnistumisen avainpelaajilta.
Seuraa häntä: Joni Tuulola. Legendaarisen Marko Tuulolan poika, todennäköisesti koko joukkueen ykköspuolustaja kiekollisessa pelissä. Iso rooli tarjolla, onko nuorikainen valmis ottamaan sen?
Erikoista: HPK jäädyttää Marko Tuulolan pelinumeron 36, mutta numero säilyy silti jäällä kun poika Joni ottaa sen käyttöön.
11. KalPa, Kuopio
Paras puolustaja: Jussi Timonen
Paras hyökkääjä: Janne Keränen
MVP: Eero Kilpeläinen
Viime kauden teemana Kuopiossa oli uskottavuuden palautus edelliskauden jumbosijan jäljiltä. KalPa onnistui ryhtiliikkeessään hienosti, sillä sijoitus oli lopulta kuudes ja joukkue pelasi ihan hyvän pudotuspelisarjan Lukkoa vastaan. Alkavaan kauteen joukkue lähtee suuresti muuttuneella joukkueella, ja lähtökohdat eivät ole hyvät. Joukkueesta poistui useita avainpelaajia, kuten Kasperi Kapanen, Jukka Voutilainen, Michal Birner ja Miika Koivisto. Etenkin kovan hyökkäyskolmikon paikkaaminen ei ole helppoa, ja myöskään Koiviston panosta KalPan puolustuspelissä ei tule vähätellä. Kuopiolaisilla on toki siitä hyvä tilanne, että joukkueessa on tuttu valmennus ja sitä kautta tietty pelillinen identiteetti säilyy vaikka muutoksia tapahtuukin.
Valmennus: Pekka Virta jatkaa valmennuksessa, ja yleensä Virta ja KalPa ovat olleet toimiva yhdistelmä. Vaatii toki toimiakseen riittävän varmoja ja kiekkotaitavia pelaajia, mutta noin yleisesti ottaen yhdistelmä on ihan toimiva. Mestaruutta sillä ei tulla voittamaan luultavasti koskaan, mutta selkeä identiteetti kuitenkin löytyy.
Maalivahdit: Loukkaantuminen katkaisi Eero Kilpeläisen vahvan kauden viime talvena, mutta noin yleisesti ottaen Kilpeläinen kuuluu runkosarjassa parhaiden veskareiden joukkoon. Suurin kysymysmerkki on edelleenkin paineiden kestäminen kovemmissa peleissä, sillä niistä muistot eivät ole kovin kaksiset. Yleisesti ottaen Kilpeläinen kuitenkin kantaa isoa vastuuta, ja kakkosveskarina oleva Samu Perhonen pelaa joitakin otteluita kaudessa. Loukkaantumistilanteesta riippuen peluutusprosentit ovat luokkaa 70-30 Kilpeläiselle.
Puolustus: Muutama kiekollinen nuorukainen ja pari äijää. Juuso Riikola ja Joonas Lyytinen muodostavat kaksikon joka pyörittää kiekollista peliä, ja kokeneet Mikko Jokela ja Antti Halonen antavat kovuutta omalla alueella. Myös yleispuolustaja Jussi Timosen vahvuudet ovat omassa päässä. Kokonaisuutena ihan ok liigatasoa, mutta rutinoituneet kiekolliset pakit puuttuvat.
Hyökkäys: Suurin osa viime kauden ykköstykeistä vaihtoi maisemaa, ja tilalle tuli muutama kysymysmerkki. Patrick Davis teki aikanaan SaiPassa yli 20 maalia, mutta vastaavasti viime kaudella Kärppien kiekollinen peli ei soveltunut ollenkaan suoraviivaiselle rymistelijälle. Miten mahtaa käydä KalPassa, jossa kiekkokontrolli tunnetusti on jopa Kärppiä ylikorostetummassa roolissa? Hyökkäyspäässä isoa roolia odotetaan myös Ruotsista tulleelta Sebastian Lauritzenilta ja SaiPasta saapuneelta Jesse Mankiselta. Suurimmat kysymysmerkit roikkuvat sentteripelin ympärillä, sillä lähtökohtaisesti ykkössentterin viittaa kantaa nuori Mikael Ruohomaa.
Vahvuudet: Vahva pelillinen identiteetti, Pekka Virran kyky repiä kuopiolaisjoukkueesta paljon irti, yleisesti ottaen hyvä taso kotipelaamisessa.
Heikkoudet: Materiaalin kapeus, parhaiden maalintekijöiden lähtö pois ja hankala rahatilanne jonka vuoksi pelaajahankintoja on hankala tehdä kesken kauden.
Arvio: Hieman tylysti pudotuspelien ulkopuolella tällä hetkellä, mutta tokihan erot ovat pienet ja pudotuspelipaikkakaan ei ole mahdottomuus.
Seuraa häntä: Jesse Mankinen iski SaiPa-vuosina tarkasti n. 15 maalia kaudessa. Monta kautta odoteltiin sitä lopullista läpimurtoa ja yli 20 maalin kautta, mutta sellaista ei koskaan Lappeenrannassa tullut. Joko Kuopiossa osuu?
Erikoista: KalPa päästi viime kaudella vähiten maaleja koko runkosarjassa. Vastaavasti joukkue myös teki neljänneksi vähiten maaleja koko viime kaudella.
10. Pelicans, Lahti
Paras puolustaja: Juha Leimu
Paras hyökkääjä: Antti Erkinjuntti
MVP: Antti Erkinjuntti
Pelicans otti pienen sukelluksen viime kaudella kun Tomi Lämsä epäonnistui aivan totaalisesti. Joukkue oli kuitenkin edellisellä kaudella onnistunut Hannu Aravirran alaisuudessa varsin hyvin, sillä runkosarjan sijoitus oli kahdeksas ja joukkue pelasi ryhdikkäästi puolivälierissä tulevaa finalistia Tapparaa vastaan. Viime kaudella Lämsä ei saanut oikein kunnolla omaa systeemiään ajettua sisään, ja seurajohto teki tarvittavat muutokset. Lämsä ulos ja tilalle tuli äijäkiekon sanansaattaja Petri Matikainen ja aisapariksi lahtelaisen kiekkoilun ikoni Pasi Nurminen. Tyylipisteitä Lahdessa ei kerätä, vaan peli on suoraviivaista ja ronskia, ja hittikappaletta vapaasti lainaten pelikaaneja saattaa myös osua turbiineihin.
Valmennus: Lämsä ulos, Matikainen ja Nurminen sisään. Molemmat ovat valmennuspuuhissa varsin kokeneita kehäkettuja, ja etenkin Matikaisella on kyky repiä kelpo tuloksia irti vajavaisesta rosteristakin. Mitään pelikirjalätkää on turha odottaa, mutta laidat ryskyvät ja peli on viihdyttävää. Tällä kaudella Lahdessa ei ole kiva pelata. Tunnetta löytyy, mutta pieni kysymysmerkki tulee valmentajakaksikon taktisesta kypsyydestä.
Maalivahdit: Janne Juvonen otti viime kaudella selkeän ykkösveskarin tontin, ja Nurmisen valmennuksessa miehellä on kykyä nostaa tasoaan entisestään. Aisaparina JYPistä tullut Sami Rajaniemi saa myös reilun mahdollisuuden. Potentiaalinen kaksikko, tässä vaiheessa esiin tulee myös valmentaja Nurmisen rooli.
Puolustus: Stefan Lassen ja lahtelaiseen kiekkoiluun sopivalla nimellä varustettu Ben Blood ovat oman alueen isäntiä, ja Juha Leimu vastaa kiekollisen pelin pyörittämisestä. Nico Manelius ja Juha-Pekka Pietilä pelaavat yksinkertaista peruspeliä, ja kehitystä toivotaan nuorelta Eetu Sopaselta. Lisäksi mukana on 1170:n runkosarjaottelun ikäpresidentti ja legenda Jan Latvala. Mies pelasi Pelicansissa ensimmäisen kerran jo 1990-luvun lopussa, ja vielä ainakin yksi kausi tulee konkarin vuosirenkaisiin lisää. Latvalan panos on iso paitsi henkisesti, niin myös pelillisesti rooli neljän ensimmäisen puolustajan tontille on tulossa.
Hyökkäys: Joukkueessa on paljon ”entä jos” –tason potentiaalia. Antti Erkinjuntti on väläytellyt taitojaan koko uransa ajan, ja samaa voi sanoa myös Vili Sopasesta. Paperilla potentiaalinen kaksikko, mutta kumpikaan ei ole ikinä noussut ihan täyteen loistoonsa. Taitokiekkoa odotetaan myös Anrei Hakuliselta, mutta yleisesti ottaen joukkue rakentuu paljon duunareiden varaan. Paljon odotetaan amerikkalaiselta Ryan Potulnylta, joka saa ykkössentterin tontin. AHL:ssä yli 400 ottelua ja 300 pistettä ja NHL-kokemustakin yli 100 pelin verran, mutta kaksi viimeistä kautta olleet rikkonaisia. Terveenä ja onnistuessaan lähtökohtaisesti hyvä hankinta.
Vahvuudet: Äijämäisyyden paluu, ”Suomen Chicago” saa joukkueen joka menee eikä meinaa. Intohimoinen valmennus ja sitä kautta joukkue joka ainakin jättää kaikkensa kaukaloon.
Heikkoudet: Kysymysmerkit ratkaisupelaajien ympärillä, kokematon maalivahtikaksikko ja puolustuspään kiekollisten pelaajien puttuminen.
Arvio: Kamppailee viimeisistä pudotuspelipaikoista, ja lähtökohtaisesti äijäkiekolla pystyy haastamaan yksittäisessä pelissä kenet tahansa. Helppoja pisteitä Pelicansilta ei oteta.
Seuraa häntä: Ryan Potulny pelaa urallaan ensimmäistä kertaa Euroopassa. Hyvät tehot AHL:stä ja kelpo suorittamista NHL:ssä, mutta viime kaudet repaleisia. High risk – high reward. Onnistuessaan voi tehdä 40-50 pistettä runkosarjassa, mutta flopatessaan etsii uutta seuraa marraskuussa.
Erikoista: Petri Matikainen hyppäsi ensimmäistä kertaa Pelicansin valmentajaksi jo vuonna 2004. Tuolloin hän korvasi tehtävässä erään Petteri Sihvosen.
9. Blues, Espoo
Paras puolustaja: Otso Rantakari
Paras hyökkääjä: Kim Hirschovits
MVP: Kim Hirschovits
Vaikka Bluesin toimistolla ja seurajohdossa tapahtuu lähes vuodesta toiseen erilaisiin tragikomedioihin verrattavissa olevia asioita, niin kaukaloon nämä heijastuvat harvinaisen vähän. Parin viime kauden perusteella voisi jopa pienen ”Blues-factoryn” avulla antaa jopa huoletta pari pykälää lisää tähän Bluesin sijoitukseen, mutta pyrin kuitenkin katselemaan asioita myös siltä kantilta että joukkueessa on tapahtunut esim. maalivahtiosaston kohdalla paljon muutoksia. Lähtökohtaisesti Blues on kuitenkin ilman selkeää katastrofia pudotuspelijoukkue.
Valmennus: Jyrki Aho on osaava valmentaja, ja on onnistunut parin viime kauden aikana repimään heikommastakin materiaalista hyviä tuloksia. Valmennuksesta homma ei tule jäämään kiinni.
Maalivahdit: Joukkue menetti sekä Eetu Laurikaisen että Jani Niemisen. Kaapo Kähkönen on lupaava ja hyvä maalivahti, mutta kokemattomuus paistaa läpi. Kirittäjäksi hankittiin 26-vuotias ruotsalainen Christian Engstrand, joka pelasi viime kaudella Ruotsin kakkosliigassa ja Itävallan liigassa. Pari aiempaa kautta meni Ruotsin liigassa Lingköpingissä, ja kauden 2012-13 torjuntaprosentti oli erinomainen 93,6. Lähtökohtaisesti kuitenkin hieman kysymysmerkki.
Puolustus: Monipuolinen kokonaisuus. Otso Rantakari nosti itsensä viime kaudella liigan tähtikategoriaan, ja vastuunkantoa odotetaan myös nyt. Viime kaudella 11 maalia, samanlainen määrä on tilauksessa nytkin. Olli Malmivaara ja Mikko Kuukka ovat alakerran isännät ja Kalle Kaijomaa on yleispuolustaja. Myös nuoret Juuso Vainio ja Jere Seppälä saavat isoa vastuuta.
Hyökkäys: Kapteeni-Hirson ympärille rakentuu paljon. Pelaa niin paljon kuin jaksaa, ja taistelee myös koko runkosarjan pistepörssin voitosta. Maaleja odotetaan viime kauden alun sensaatio Kai Kantolalta, Eero Somervuorelta ja myös Roope Talajalla on ominaisuudet pistää kiekkoa verkkoon. Parhaalla liigakaudella Talaja on tehnyt 18 maalia, ja viime kaudellakin syntyi 10 maalia 36 ottelussa. Kokonaisuutena hyökkäyksessä on muutaman taitopelaajan lisäksi paljon duunaripelaajia, joilta odotetaan taistelua ja asennetta.
Vahvuudet: Hyvä juniorityö nostaa myös kesken kauden uusia pelaajia liigarinkiin, lisäksi tietyt avainpelaajat ovat melko varmoja suorittajia. Viime kausina ollut paria poikkeusta lukuun ottamatta poikkeuksetta pudotuspeleissä, joten sen varaan on hyvä rakentaa.
Heikkoudet: Epävarma taloustilanne ei mahdollista juurikaan uusien pelaajien hankintoja, lisäksi mikäli tilanne käy oikein hankalaksi, niin nykyisetkin pelaajat ovat myytävänä. Maalivahdit pieni kysymysmerkki.
Arvio: Löytänee tiensä pudotuspeleihin tänäkin vuonna. Suora pudotuspelipaikka vaatisi jo venymisen.
Seuraa häntä: Otso Rantakari tykitti 11 maalia viime kaudella. Kaksinumeroiset luvut toiveissa nytkin, mutta tuleeko ns. toisen kauden kirous?
Erikoista: Aiempina vuosina Blues tunnettiin rikkaista omistajista ja sitä kautta nimekkäistä pelaajista, mutta paksut vuodet ovat kostautuneet viime aikoina. Tällä kaudella Bluesin pelaajabudjetti on liigan kolmanneksi pienin, ainoastaan KooKoo ja Sport pelaavat vielä pienemmällä budjetilla.
8. Ilves, Tampere
Paras puolustaja: Blake Kessel
Paras hyökkääjä: Sami Sandell
MVP: Sami Sandell
Nostan rohkeasti Ilvestä jopa näinkin korkealle, sillä parin viime kauden aikana seurassa on tehty selkeästi nousujohteista työtä niin kaukalossa kuin valmennuksessakin. Pelaajistossa on potentiaalisia ja taidokkaita nimiä, ja valmennuksen puolella Tuomas Tuokkola on löytänyt itselleen hyvän henkisen kodin Tampereen vihreältä puolelta. Seurajohto on edelleenkin hieman kysymysmerkki, mutta viime tilikaudella tappio pieneni ”vain” 200 000 euron suuruiseksi. Yleisesti ottaen Ilves lähtee hieman rauhallisemmista ja varmemmista tunnelmista tähän kauteen kuin mitä pariin aiempaan.
Valmennus: Tuomas Tuokkola on tehnyt KalPa-potkujen jälkeen nousujohteista työtä Tampereella. Viime kaudella joukkue nousi jo pudotuspeleihin, pelillinen filosofia on vähitellen iskostumassa entistä paremmin pelaajille. Pystyy ottamaan paljon irti nuorista pelaajista.
Maalivahdit: Hannu Toivonen oli todella hyvä Sportissa viime kaudella, ja tällä kaudella hyviä tuloksia odotetaan myös Ilveksessä. Selkeä ykkösmaalivahti, ja taustalla kyttäävä Henri Kiviaho ei saa kuin jäännösminuutit. Maalivahtivalmentaja Markus Korhonen on tehnyt hyvää työtä, sillä viime kauden ykkösveskari Joonas Korpisalo sai NHL-sopimuksen ja edelliskauden ykkönen Ville Kolppanen pelaa KHL:ssä.
Puolustus: Blake Kessel osoitti viime kauden lopun 10 runkosarjapelin aikana potentiaaliaan, ja Ruotsista tulleella Marcus Fagerrudilla on myös iso rooli otettavana. Nimestään huolimatta Fagerrud on suomalainen, mutta viime kaudet ovat kuluneet Ruotsissa ja Norjassa. Kesselin ja Fagerrudin takana Jyri Niemi, Saku Salmela, Veli-Matti Vittasmäki ja Jarkko Näppilä saavat runsaasti peliaikaa erilaisissa rooleissa. Kokonaisuutena hieman tasapaksu.
Hyökkäys: Tapio Laakson ja Sami Sandellin ympärille on hyvä rakentaa ykkösnyrkkiä, ja heidän lisäksi myös Teemu Rautiaselta ja Matias Soinnulta on lupa odottaa hyviä kiekollisia ratkaisuja. Laakso ei toki ole varsinaisesti kiekollinen sentteri, mutta 17 maalia viime kaudelta on kova näyttö. Rymistelyosastolta Antti Tyrväisellä on potentiaalia iskeä kaksinumeroinen maalimäärä, ja vastaavasti pelaajat kuten Markku Flinck antavat kaikkensa vastustajan hämmentämiseen. Kokonaisuutena työteliäs hyökkäysosasto muutamalla taiturilla varustettuna.
Vahvuudet: Tuokkolan asema joukkueessa on vahva, on pystynyt lyhyessä ajassa nostamaan Ilveksen pelkästä vitsistä uskottavaksi joukkueeksi. Liikkuva joukkue ja hyvä maalivahtipeli on hyvä pohja rakentaa.
Heikkoudet: Pienoinen kysymysmerkki ratkaisupelaajien ympärillä etenkin puolustuksessa, mahdollisen loukkaantumissuman yllättäessä ratkaisijoita hankala saada tilalle.
Arvio: Kahdeksas sija on Ilvekselle hyvä arvio, sillä joukkue on kuitenkin sillä tasolla että paikka säälipleijareihin pitäisi pystyä ottamaan.
Seuraa häntä: Blake Kessel pelasi viime kaudella 10 matsia ja teki 5 tehopistettä. Ajoi itsensä hyvin viime kaudella sisään, joten nyt odotetaan isompaa roolia.
Erikoista: Ilves on edelleen menestynein joukkue Suomen pääsarjassa, mutta nykymallisessa SM-Liigassa tupsukorvat ovat voittaneet ainoastaan yhden mestaruuden. Siitä tuli tänä keväänä kuluneeksi 30 vuotta.
7. JYP, Jyväskylä
Paras puolustaja: Mikko Luoma
Paras hyökkääjä: Jani Tuppurainen
MVP: Jani Tuppurainen
JYP pelasi viime kaudella melkoisen vuoristoratamaisen runkosarjan, mutta kauden tärkeimmällä hetkellä kaikki loksahteli uskomattomalla tavalla paikoilleen ja tuloksena oli hieno pronssimitali. Viimeiset kahdeksan kautta JYP on kuulunut kestomenestyjiin, sillä tältä ajalta huonoin sijoitus on ollut viides, ja tuona aikana mestaruutta on juhlittu kahdesti ja pronssia kolme kertaa. Tällä kaudella tilanne on hieman haastavampi, sillä pitkäaikainen ykköstähti Eric Perrin vaihtoi maisemaa Turkuun, ja myös huippukauden pelannut Markus Hännikäinen suuntasi muualle saatuaan NHL-sopimuksen. Kokonaisuutena kuitenkin sen verran meritoitunut joukkue on edelleenkin kasassa että ihan todellista romahdusta ei tule, mutta suora pudotuspelipaikka vaatii jo tekemistä.
Valmennus: Marko Virtanen on vetänyt kaksi kautta nyt hieman kaksijakoisin merkein. Ensimmäinen kausi päättyi 4-3 puolivälierätappioon SaiPaa vastaan, mutta tuolloin joukkue nousi 3-0 tappiolta sarjassa 3-3:een. Viime kaudella puolestaan peliin saatiin pykälä lisää kun ensin puolivälierissä Blues kaatui 4-0 ja Kärppiäkin piinattiin täyden seitsemän ottelun verran. Silti kokonaisuudesta on hieman epävarma kuva, sillä viime kaudella nähtiin pahoja romahduksia yksittäisissä peleissä. Tähän päälle vielä hieman sekavat puheet ”pelikirjastosta” ja ”Jazz-kiekosta”, joten ihan selvillä en itse vielä Virtasesta ole.
Maalivahdit: Tuomas Tarkki on kokenut kehäkettu, ja kantaa ykköstorjujan viittaa tälläkin kaudella. Nostaa usein tasoaan pudotuspeleissä, olkoonkin että viime keväänä Kärppiä vastaan romahti. Kuitenkin noin kokonaisuutena on eräs varmimpia play off –maalivahteja. Nuori Veini Vehviläinen kirittää, kyseessä on lupaava veskari ja mahdollinen U20-maajoukkueen ykkösmaalivahti tällä kaudella. Hyvä kokonaisuus.
Puolustus: Pahimmat menetykset saatiin vältettyä, ainoastaan Mikko Mäenpään poistuminen oli ainoa suurempi takaisku. Kuitenkin Mikko Luoma ja Juuso Pulli tuovat hyvää kiekollista taitoa, ja kokenut Mikko Kalteva pelaa hyvää peruspeliä. Mielenkiintoinen nimi on kovaotteinen Nolan Yonkman, joka tuo joukkueeseen raameja 198 senttimetriä ja 114 kiloa. Jos pysyy liigavauhdissa mukana niin varmasti hyvä oman pään luuta, mutta mikäli vauhti ei riitä niin tulee olemaan ongelmissa. Kokonaisuutena kelpo liigapakisto.
Hyökkäys: Kovia menetyksiä. Eric Perrinin ja Markus Hännikäisen jättämiä aukkoja on lähes mahdoton paikata yksi yhteen, joten korvaajia toivotaan leveämmältä rintamalta. Laitahyökkääjien osalta tilanne on ihan ok, sillä Jani Tuppurainen on suhteellisen varma 40-50 pisteen laituri, Tuomas Pihlman palasi viime kaudella yli 20 maalin mieheksi, Petr Hubacek on kova työmyyrä ja Janne Taviltakin löytyy hyviä maalimääriä SaiPasta ja Pelicansista. Kysymysmerkkinä on sentteripelin taso, sillä tällä kaudella Anssi Löfman lähtee kauteen ykkössentterinä.
Vahvuudet: Vahva menestyskulttuuri lähes 10 vuoden ajalta, muutama kokenut profiilipelaaja rutinoitunut ykkösmaalivahti.
Heikkoudet: Sentteriosaston kapeus ja Marko Virtasen yllä yhä leijailevat osittaiset kysymysmerkit.
Arvio: Ei kuulu enää liigan kärkijoukkueisiin, mutta kaiken mennessä nappiin jopa suora pudotuspelipaikka on mahdollinen. Tällä hetkellä hieman sen alapuolella.
Seuraa häntä: Jani Tuppurainen pelaa nyt pitkästä aikaa ilman tutkapariaan Eric Perriniä. Yleisesti ottaen on onnistunut vanhoina päivinä jalostumaan pelaajana paremmaksi, ja nyt odotetaan koko joukkueen hyökkäyspelin johtamista.
Erikoista: Nolan Yonkman on keikkunut vuosikaudet mukana AHL-joukkueiden rostereissa ja takana on yli 700 ottelua bussiliigasta, mutta NHL:ssä pelejä on vain hieman yli 70 kappaletta.
6. TPS, Turku
Paras puolustaja: Henrik Tallinder
Paras hyökkääjä: Eric Perrin
MVP: Eric Perrin
Palloseuran kunnianpalautus saa ties monennen osansa taas tällä kaudella. Viime vuosina kyseistä kunniaa on yritetty palauttaa monin keinoin, mutta tulos on onnistunut olemaan toinen toistaan huonompi Mestaruuskevään 2010 jälkeen sijoitukset kauden päätteeksi ovat olleet seuraavanlaisia: 13, 10, 13, 13 ja 13. Kun tämän lisäksi vilkaistaan sitä edeltänyttä neljää kautta sijoitusten 8, 10, 9 ja 10 muodossa, voidaan päätellä että menneet 10 vuotta ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta olleet turkulaisessa jääkiekkoilussa kuin pahimmastakin kauhuelokuvasta. Perinteisestä suurseurasta ei ole jäljellä kuin kaunis muisto, joten senkin vuoksi sitä kunniaa on vähitellen jo pakko pystyä palauttamaan.
Valmennus: Ari-Pekka Selin on Suomessa arvostettu valmentaja. Mies teki hyvää duunia SaiPassa useiden vuosien ajan, ja kaudella 2012-13 mies oli paitsi HPK:n päävalmentaja niin myös mukana maajoukkueen valmennuksessa. Kokemusta löytyy myös KHL:stä Astanan joukkueesta, sekä Kazakhstanin maajoukkueen valmentajan tehtävistä. Valmennusjoukkoa täyttää aiempina vuosina hieman äkkipikaisena tunnettu Jarno Pikkarainen, sekä TPS-taustaiset entiset pelaajat Kimmo Rintanen ja Jani Kiviharju. Entinen huippumaalivahti Fredrik Norrena on maalivahtivalmentaja.
Maalivahdit: Vaikka Teemu Lassila olikin ajoittain vaikeuksissa viime kaudella, niin siitäkin huolimatta kyseessä on yksi SM-Liigan meritoituneimpia ja parhaimpia maalivahteja. Lassila kantaa pääosan esittäjän roolin, ja taustalla nuoret Oskari Setänen ja Aleksander Georgijev kyttäävät mahdollisia näyttöpaikkoja. Lähtökohtaisesti Lassila pelaa n. 40-50 ottelua ilman loukkaantumisia tai valtaisaa epäonnistumista tolppien välissä.
Puolustus: Pienoinen kysymysmerkki. Mukana on paljon epävarmoja kortteja, sillä esimerkiksi Petteri Nummelinin paikkojen kestämisestä ei ole mitään takeita, ja isossa roolissa olevan Tomas Mojzisin ura on ollut pienessä alamäessä. Lukosta tullut Harri Tikkanen tuo yli 700 pelin liigakokemuksella vahvaa rutiinia, ja sama pelimäärä ja iso rutiini on myös ruotsalaisella Henrik Tallinderilla. Sillä erotuksella, että Tallinder on pelannut yli 700 ottelua NHL:ssä. Kyseessä on kokenut, rutinoitunut ja kovilla meriiteillä varustettu pakki, sillä mies on ollut mukana kaksissa edellisissä olympialaissa Tre Kronorin pakistossa.
Hyökkäys: Kärkiosaaminen on jälleen kunnossa. Eric Perrinin tasoa ei varmasti kukaan kyseenalaista, ja kyseessä on suunnannäyttäjä koko hyökkäyskalustolle. Paljon odotetaan myös paluumuuttaja Tomi Kalliolta, SaiPasta tulleelta Dave Spinalta ja harjoituskaudella hyvin pelanneelta Lauri Tukoselta. Heistä etenkin Tukosen kohdalla suurin kysymysmerkki on terveystilanne, sillä viiden edelliskauden aikana Tukonen on ollut keskimäärin n. puolet kaudesta telakalla. Turkulaisten hyökkäyksessä on aiempina kausina ollut ongelmia löytää riittävän hyviä pelaajia alempiin ketjuihin, mutta tällä kaudella esim. Jonne Virtanen ja Ilkka Pikkarainen tuovat uskottavampaa osaamista 3-4 ketjuihin.
Vahvuudet: Rutinoituneet hankinnat, muutaman nimekkään TPS-taustaisen paluumuuttajan hankkiminen, lähtökohtaisesti takuuvarma ykkössentteri Eric Perrinin muodossa.
Heikkoudet: Muutaman avainpelaajan ikä, puolustuksen kapeus, edelleenkin hieman epäselvät kuviot seuran johtoportaassa.
Arvio: Nyt tai ei koskaan. Panostuksia on tehty, materiaalista homman ei pitäisi jäädä kiinni. Suora pudotuspelipaikka on täysin otettavissa, mutta toki kun kyse on TPS:stä niin lopputulos voi olla ihan mitä tahansa. Ennakkoon ja paperilla kuitenkin vahva ehdokas suoraan kuuden joukkoon.
Seuraa häntä: Eric Perrin pelaa ensimmäistä kertaa moneen vuoteen jossain muualla kuin JYPissä. On tietyllä tavalla ”ikuinen hurrikaanisydän”, mutta kanadalaisen pelaajan ammattiylpeys ei anna periksi velttoilulle uudessakaan joukkueessa. Odotuksissa joukkueen pelillistä johtamista alusta alkaen.
Erikoista: Kokenut Henrik Tallinder pelasi TPS:ssä ensimmäisen kerran jo kaudella 2000-01. Kausi päättyi tuolloin mestaruusjuhliin ja NHL-sopimukseen.
5. Lukko, Rauma
Paras puolustaja: Janne Niskala
Paras hyökkääjä: Aaron Gagnon
MVP: Ville Vahalahti
Risto Dufva on tehnyt tasaisen varmaa työtä Lukossa. Joukkue on nostanut itsensä tasaiseksi top 4 –joukkueeksi, mutta ihan sinne huipulle ei ole vielä noustu. Takana on kolme kautta peräkkäin pronssiottelussa, ja näistä kerran joukkue on poistunut voittajana. Rutiinitaso on nostettu välieräjoukkueen tasolle, mutta jokin on puuttunut. Risto Dufvaan liitetään useasti sanonnat ”robottikiekko” ja ”prosenttikiekko”, ja Dufva itsekin on korostanut sitä että joka ilta ei tarvitse olla paras jääkiekkojoukkue, kunhan vaan on paras paikalla olevista joukkueista. Tokihan tässä on yksinkertainen resepti voittamiseen, mutta vastapainona jääkiekossa pitää olla mukana myös tunnetta, sillä voittaminen ei rakennu pelkästään todennäköisyyksien laskemiseen ja omien virheiden eliminointiin. Mikäli voittaja ratkottaisiin tällä tavalla, RD:n joukkue olisi monena keväänä poikkeuksetta vähintään toinen finalisti ja usein jopa mestari.
Valmennus: Kuten jo äsken mainittiin, niin viime vuosina Dufva on kyennyt tekemään tasaisen varmaa perustulosta Lukon peräsimessä, mutta se viimeinen silaus on puuttunut. Dufva on kuitenkin kaikesta huolimatta eräs suomikiekon suurista valmentajanimistä, ja hyvästä valmentajasta on ehdottomasti kyse.
Maalivahdit: Ryan Zapolski pelaa niin paljon kuin jaksaa, ja mikäs siinä on pelatessa kun parin viime kauden aikana Zapolski on ollut liigan parhaimpia veskareita. Kahden viime kauden aikana mies on pelannut 90% runkosarjan peleistä, ja samankaltaiset lukemat on tälläkin kaudella tulossa. Kakkosveskarina oleva Rasmus Rinne pelannee maksimissaan 10 ottelua tällä kaudella.
Puolustus: Löytyy kokeneita kehäkettuja ja muutama nuorempikin kaveri. Janne Niskala pelasi viime kaudella täydet 60 runkosarjan peliä tehoin 14+16 ja vastaavanlaista saldoa odotetaan nytkin. Kahdeksan SM-kultaa voittanut Ilkka Mikkola saa myös isoa vastuuta, olkoonkin että hyvin sujuneen kauden 2013-14 jälkeen viime kausi oli jälleen haastavampi. KalPasta tullut Miika Koivisto on ollut muutaman viime kauden aikana lähellä 20 pisteen rajaa, ja tällä kaudella odotetaan seuraavaa askelta. Kokonaisuutena kiekollista osaamista on paljon, mutta kysymysmerkki on fyysisten peruspakkien laatu.
Hyökkäys: Aaron Gagnonin ympärille on hyvä rakentaa toimivaa ykkösnyrkkiä. Ville Vahalahti saa ison tontin heti kunhan palaa loukkaantumisten jäljiltä, ja kokeneilta Toni Koivistolta ja Janne Lahdelta odotellaan myös tehoja. Ässissä viime kaudella pelannut Sami Lähteenmäki iski Porissa 10 maalia ja 29 tehopistettä. Vähintään samaa toivotaan Raumallakin. Kokonaisuutena hyvä, mutta sentteriosaston taso Gagnonin jälkeen on kysymysmerkki.
Vahvuudet: Pitkäjänteinen työ, runkopelaajat säilyneet jo useamman kauden, hyvä maalivahtipeli.
Heikkoudet: Sentteriosasto vähän ohuella pohjalla Gagnonin jälkeen, tietynlaisen intohimon puuttuminen.
Arvio: Suora pudotuspelipaikka tilauksessa, ja nappaa sen mikäli jotain todella outoa ei satu.
Seuraa häntä: Janne Lahti teki viime kaudella runkosarjassa 43 peliin vain 8 maalia ja 11 syöttöä, mutta pudotuspeleissä 14 peliä toi tehot 5+4. Olisiko tällä kaudella luvassa paluu yli 15 maalin kerhoon?
Erikoista: Lukon pelaajarinki on todella kapea, sillä tällä hetkellä sopimuksen alaisena on ainoastaan kaksi maalivahtia, 7 puolustajaa ja 13 hyökkääjää. Tämä on pienimuotoinen optinen harha, sillä Lukolla on mahdollisuus paitsi hankkia vahvistuksia kesken kauden, niin myös tiivis yhteistyö Keuruun Pallon kanssa. KeuPasta on käytännössä koska tahansa mahdollista ottaa lähes kuka tahansa pelimies keikkahommiin Raumalle. Joukkuetta muuten valmentaa Ville Nieminen.
4. SaiPa, Lappeenranta
Paras puolustaja: Sam Lofquist
Paras hyökkääjä: David McIntyre
MVP: Ville Koho/Jussi Markkanen
SaiPa on hiipinyt parin viime kauden aikana kohti liigan huippua. Viime kaudella joukkue oli tasaisessa sarjassa ihan mukavasti kahdeksas, ja vuotta aiemmin peräti neljäs. Täksi kaudeksi joukkue on tehnyt muutaman uuden ja laadukkaan pelaajakiinnityksen, ja kokonaisuutena tältä kaudelta SaiPalta on lupa odottaa jo ihan realistisesti suoraa pudotuspelipaikkaa ja jopa kotietua. Oikeastaan valahtaminen kuuden joukkueen ulkopuolelle olisi jopa pieni pettymys, sillä niin hyvin kokonaisuus on Lappeenrannassa hallinnassa.
Valmennus: Pekka Tirkkonen on tehnyt vakuuttavaa jälkeä viimeisen kolmen kauden aikana SaiPassa. Seura oli ennen Tirkkosen aikaa pelannut pudotuspeleissä viimeksi keväällä 2006, mutta Tirkkonen on saanut iskostettua joukkueeseen hyvän tekemisen meiningin ja asiallisen pelitavan.
Maalivahdit: Tasapainoinen kaksikko. Jussi Markkanen on kokeneena kehäkettuna edelleenkin kovan luokan maalivahti, mutta kakkoseksi palkattu Jani Nieminen on myös kyvykäs veskari. Luvassa tasaista peluutusta ja ei pitäisi yllättyä mikäli peluutus menisi suhteellisen puoliksi. Ainakin back-to-back peleissä varmastikin aloittava maalivahti vaihtunee liki poikkeuksetta.
Puolustus: Liigan kärkikaartia. Sam Lofquist ampuu rightin puolen kanuunallaan hurjia vetoja ja maalimäärä tulee olemaan puolustajalle kova. Simo-Pekka Riikola täydentää myös kiekollista osaamista ja Brett Carson tuo kovuutta ja äijämäisyyttä. Carsonilta löytyy myös kykyä tehdä pisteitäkin, sillä yli 300 AHL-ottelua ovat tuoneet tehopisteitä 0,4 pisteen teholla ottelua kohden.
Hyökkäys: Hyviä tekijöitä löytyy paljon. David McIntyre oli eräs viime kauden parhaita hankintoja, ja paluumuuttaja Petteri Nokelainen saa myös isoa ruutua itselleen. Lisäksi paljon odotetaan myös Matti Järviseltä, joka teki viime kaudella 29 pistettä. On mahdollista että McIntyre pelaa laidassakin, vaikka tuli viime kaudella sentteriksi. Joka tapauksessa sentterinelikko McIntyre-Nokelainen-Järvinen-Koho on todella kovaa valuuttaa, ja hyviä senttereitä olisi kolmessakin ketjussa silloinkin jos McIntyre olisi laidassa. Laituriosasto on pieni kysymysmerkki, lähtökohtaisesti viime kaudella 9 maalia 26 otteluun iskenyt Chad Rau kantaa todella isoa viittaa laitureiden onnistumisesta. Kokonaisuutena kuitenkin laadukas ja urheilullinen.
Vahvuudet: Pitkäjänteinen kehitystyö, laadukas puolustus, hyvä sentterikalusto.
Heikkoudet: Takuuvarmojen maalitykkien puute, muuten ei suuria heikkouksia.
Arvio: Kotietu tilauksessa, suora pudotuspelipaikka tulossa ilman totaalista epäonnistumista.
Seuraa häntä: Chad Rau paukutti siis viime kaudella 26 runkosarjaottelussa 9 maalia. Nyt täyden kauden tullessa kohdalle odotuksissa on yli 20 maalia.
Erikoista: Seurauskollisuus on katoava luonnonvara, ja Ville Koho on säännön vahvistava poikkeus. Pudotuspelit mukaan lukien lähes 700 liigaottelua ja kaikki SaiPassa. Ura keltamustissa alkoi jo vuonna 1997 15-vuotiaana C-junnujen SM-sarjassa.
3. Tappara, Tampere
Paras puolustaja: Teemu Aalto
Paras hyökkääjä: Kristian Kuusela
MVP: Kristian Kuusela
Tappara on ollut kolme kertaa peräkkäin siinä katkerimmassa mahdollisessa paikassa, eli SM-hopealla. Viimeiset kaksi kevättä ovat olleet vielä poikkeuksellisen karmaisevia, sillä ne ovat tulleet seitsemännen finaalin jatkoajan päätteeksi. Tässä vaiheessa puhutaan jo niin järjettömän pienistä marginaaleista, että varmasti moni nämä kaikki tappiot kokenut pelaaja on alkanut jo miettimään että onko tässä kyse jostain suuremmastakin kirouksesta. Kokonaisuutena kuitenkin viime kauden hopea oli osoitus siitä, että Tapparassa on tietynlainen asenne ja hyvän tuloksenteon ilmapiiri rakennettu seuran juuriin.
Valmennus: Hankalan alun jälkeen Jussi Tapola sai rivit kasaan ja valmensi joukkueen hienosti hopealle. Pidetty ihmislähtöisempänä koutsina kuin edeltäjäänsä Jukka Rautakorpea, joka oli enemmänkin puhtaasti kylmä tuloksen tavoittelija. Pelasti nahkansa aikalailla täysin viime kaudella, ja nauttii lähtökohtaisesti vahvaa luottamusta seurajohdon toimesta.
Maalivahdit: Parin viime kauden parhaimmistoon lukeutunut Juha Metsola käänsi KHL-kortin, ja Kärpistä tilalle tullut Tomi Karhunen on uudenlaisessa paikassa. Nyt olisi otettavissa jopa selkeä ykkösveskarin paikka, sillä kakkosveskarina oleva Mika Noronen ei ole muuta kuin kokenut kirittäjä. Saa nähdä miten Karhunen tarttuu tähän tilaisuuteen, sillä aiempina vuosina on ollut havaittavissa sitä että ihan selkeässä ykkösveskarin asemassa Karhunen ei ole parhaimmillaan, vaan pikemminkin silloin kun saa tulla hieman taustalta esille.
Puolustus: Kokeneita pelaajia on paljon. Markus Kankaanperä ja Pekka Saravo ovat luotettavia peruskallioita, Teemu Aalto on kiekollisen pelin osaaja ja Aleksi Elorinne on saamassa isoa vastuuta. Kesken viime kauden mukaan tullut Alexander Bonsaksen on osoittanut pärjäävänsä liigatasolla. Kokonaisuutena hyvää perusosaamista, mutta selkeän kiekollisen liiderin rooli on vielä vähän auki.
Hyökkäys: Vaikka joukkueesta poistui Pekka Jormakan, Olli Palolan, Josh Greenin, Antti Erkinjuntin ja Jarkko Malisen myötä tehoja ja pisteitä, niin joukkueessa on silti tukku hyviä liigapelaajia. Kristian Kuusela on iskenyt kahdella kaudella putkeen 46 pistettä ja samaa on luvassa nytkin, Jan-Mikael Järvinen on loistava pelintekijä ja uusi hankinta Veli-Matti Savinainen on työteliäs laituri, mutta saattaa silti tehdä sellaiset 20 maalia. Sentteripelissä Jani Lajuselta ja Stephen Dixonilta odotetaan tehoja. Nuorelta Patrik Laineelta odotetaan pisteitä ja maaleja.
Vahvuudet: Tärkeitä runkopelaajia on säilynyt, hyvä valmennus, laaja materiaali.
Heikkoudet: Muutaman ison pelaajan menetys, hieman kysymysmerkkinä oleva sentterikalusto, maalivahtipeli Juha Metsolan lähdön jälkeen.
Arvio: Kotietu tilauksessa, ja on tälläkin kaudella mitalisuosikki.
Seuraa häntä: Patrik Laine kuuluu Jesse Puljujärven ohella kauden mielenkiintoisimpiin junioreihin. Odotettavissa NHL-varaus ensi kesänä 10 ensimmäisen joukossa, ja viimeisempien tietojen mukaan on jopa Puljujärveä edellä varausarvioissa. On ollut itse asiassa CHL:ssä Puljujärveä paljon tehokkaampikin.
Erikoista: Tappara on tosiaan ollut hopealla kolme kertaa peräkkäin, vastaavaan ei ole nykymallisen SM-Liigan aikana pystynyt mikään muu joukkue.
2. IFK, Helsinki
Paras puolustaja: Joonas Järvinen
Paras hyökkääjä: Tomas Zaborsky
MVP: Tomas Zaborsky
IFK pelasi viime kaudella jälleen vakuuttavammin kuin parilla edellisellä kaudella. Toki aivan kauden loppumetreillä taso hyytyi aavistuksen ja joukkue jäi pihalle suorista pudotuspeleistä, mutta säälipleijareiden kautta joukkue päätyi tulevaa finalistia Tapparaa vastaan pelaamaan varsin hyvän ja tasaväkisen sarjan, jossa IFK oli neljän ensimmäisen pelin perusteella jopa hieman valmiimpi joukkue menemään jatkoon. Noh, ehkäpä Tapparan rutiinitaso oli vielä sen verran stadilaisia edellä ettei lopullista venymistä vielä nähty, mutta kokonaisuutena pudotuspelit oli ihan hyvä suoritus IFK:lta. Täksi kaudeksi joukkue ei ole kovin merkittävästi menettänyt avainpelaajia pois, ja vastaavasti KHL:stä on tullut pari kappaletta mallikkaita uusia pelaajia.
Valmennus: Antti Törmänen toi raikkautta ja uusia tuulia IFK-valmennukseen. Sveitsistä on otettu mukaan viihdyttäviä elementtejä, ja Törmäsen peluuttama kiekko oli etenkin alkukaudesta voittavaa ja tehokasta, mutta loppua kohden homma alkoi vähän yskiä. Lähtökohtaisesti hyvä valmentaja.
Maalivahdit: Ville Husso ja Kevin Lankinen muodostavat nuoren, mutta laadukkaan kaksikon. Husso on näistä kahdesta hieman meritoituneempi ja liigatasolla kokeneempi, mutta viime kausi näytti etenkin loppupuolella sen että Lankinen olisi mennyt jopa hieman ohi. Kokonaisuutena tasainen kaksikko joka pelaa melko tasan. Pieni kysymysmerkki tulee edelleen esille kokemattomuudesta, mutta teknisesti ottaen ei ole valittamista.
Puolustus: Tommi Taimi ja Joonas Järvinen ovat kovan luokan kaappauksia SM-Liigaan, ja heidän lisäkseen jo viime kaudella pelanneet Daniel Grillfors, Lauri Taipalus, Yohan Auvitu ja Matt Generous tuovat hyvän rungon pakistoon. Laadukkaat kärkiäijät takaavat hyvän tason, ja näistä pelaajista Taimelta ja Taipalukselta odotetaan tehoja, ja vastaavasti Järvinen ja ”Gene-Matti” pitävät oman alueen siistinä. Vahva kokonaisuus.
Hyökkäys: Laadukas ja tulivoimainen. Zaborsky pääsi hieman tahmean alkukauden jälkeen kovaan lentoon, ja 15 maalia ja 47 pistettä on hyvä suoritus. Potentiaalia on toki vaikkapa tuplata maalimäärä, sillä kaikkihan varmasti muistavat kun Zaborsky tykitti Ässissä kaudella 2011-12 peräti 35 maalia. Laitureiden osalta pisteitä odotetaan myös Juuso Puustiselta ja viime kaudella 19 maalia tehneeltä Arttu Luttiselta, sentteripelissä päävastuuta kantavat puolestaan Teemu Ramstedt ja Corey Elkins. Duunariosastoakin löytyy Jasse Ikosen ja Joonas Raskin muodossa. Hyvä kokonaisuus täälläkin.
Vahvuudet: Vahvistunut monelta osa-alueelta, hyökkäyspäässä lähes olematon vaihtuvuus, osaava valmennus ja yleisesti laadukas materiaali.
Heikkoudet: Ei suuria heikkouksia, ainoat kysymysmerkit voi heittää nuoren maalivahtikaksikon ympärille, lisäksi Törmäsen ”pelikirjan” sulaminen viime runkosarjan loppumetreillä maksoi suoran pudotuspelipaikan.
Arvio: Kotietu luvassa pudotuspeleihin, vahva mitalisuosikki ilman suuria epäonnistumisia.
Seuraa häntä: Tomas Zaborsky on liigan mittapuulla supertähti. Viime kaudella ”vain” 15 maalia, potentiaalia on paukuttaa jopa 30 häkkiä. 25 maalia realistinen odotus.
Erikoista: IFK ei ole koskaan voittanut SM-Liigan runkosarjaa. Useampi kakkossija löytyy, mutta sekin on tullut viimeksi 10 vuotta sitten kaudella 2005-06.
1. Kärpät, Oulu
Paras puolustaja: Lasse Kukkonen
Paras hyökkääjä: Ivan Huml
MVP: Lasse Kukkonen
Lauri Marjamäen aika on ollut käytännössä täydellinen. Kaksi kautta, kaksi runkosarjan voittoa ja kaksi mestaruutta, joten hankala tästä on enää paremmaksi laittaa. Mutta mestaruuksiakin suurempi asia on uskottavuuden ja urheilullisuuden palauttaminen takaisin ”puolen Suomen” kiekkojoukkueeseen, sillä edellisen mestarivalmentaja Kari Jalosen jäljiltä joukkue ja seurajohto pääsi pahasti pöhöttymään ja mukavoitumaan. Kokonaisuutena Kärppien kurssi on viimeisten vuosien aikana käännetty käytännössä 180 astetta ympäri, ja mikäli tämä suunta osataan pitää myös Marjamäen jälkeenkin, niin kokonaisuutena sellaiset asiat ovat tärkeämpiä kun pelkät lopulliset mestaruudet tai runkosarjojen voitot.
Valmennus: Marjamäkeä tulikin tuossa jo kehuttua, ja kyllähän tämä aika on ollut täydellistä. Aloittaa nyt toistaiseksi viimeisen kautensa Kärpissä, ja tavoitteena on ottaa se legendaarinen triplamestaruus. Kyseiseen saavutukseen on pystynyt SM-Liigassa ainoastaan Rauno Korpi 80-luvulla, ja Hannu Jortikka peräti kahdesti 80- ja 90-lukujen taitteessa ja uudemman kerran vuosina 1999-2001.
Maalivahdit: Harjoituspelien ja CHL:n perusteella ei ole ainakaan huonontunut viime kaudesta. Sami Aittokallio päästi neljässä CHL-pelissä vain yhden maalin, eikä harjoituspeleissäkään verkko heilunut kovin montaa kertaa. Iiro Tarkki on toinen maalivahti, mutta on loukkaantuneena vielä jonkin aikaa. Tuuraajaksi hankittiin melkoisen nimekäs keikkamies, sillä maailmanmestari Niko Hovinen tuuraa Tarkkia toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella.
Puolustus: Parantunut viime kaudesta. Turhakkeet Dan Spang ja Ryan Glenn saatiin ulostettua, ja myös ikääntynyt Ari Vallin päästettiin haistelemaan uusia ympyröitä muualle. Tilalle tullut Jani Hakanpää hoitaa fyysisen likaisen duunin, nuorisokaartin Markus Nutivaara ottaa entistä isompaa roolia hyvän viime kevään jatkeeksi, kokenut Arto Laatikainen pyörittää kiekollista peliä yhdessä Adam Masuhrin kanssa ja liigan kolmen parhaan puolustajan joukkoon kuuluva Lasse Kukkonen hoitaa jokaisen tilanteen mallikkaasti. Pelaavan kuusikon täyttää fanien suosioon noussut Mikko Niemelä, lisäksi pienenä yllätyshankintana tullut koeaikalainen Atte Pentikäinen on alkukaudesta saanut vastuuta peruspelissä seitsemäntenä pakkina. Laadukas kokonaisuus.
Hyökkäys: Etenkin laitahyökkääjien osalta edelleenkin kovaa materiaalia, ja viime kauden alkuun verrattuna myös sentterikalusto on vahvistunut. Viime kauden loppuun verrattuna isoina menetyksinä voidaan luonnollisesti pitää JJJ-ketjusta lähteneitä Joonaksia eli Kemppaista ja Donskoita, ja heidän lisäksi Ben Maxwell oli iso menetys. Sentteripuolta on hankittu täydentämään Ässissä hyvin pelannut Mika Niemi ja urallaan kehitysaskelia ottava Miro Aaltonen. Omasta takaa löytyy kokenut kehäkettu Esa Pirnes ja nelosketjun duunari Juho Keränen. Laituriosastolta kolmeen ensimmäiseen ketjuun on heittää Ivan Huml, Mika Pyörälä, Julius Junttila, Juuso Ikonen sekä nuoret superlupaukset Sebastian Aho ja Jesse Puljujärvi. Lisäksi ratkaisupotentiaalia löytyy Saku Mäenalaselta, ja hieman tuntemattomammalta Aku Kestilältä. Kestilä on pelannut Kärpissä yhden liigapelin jossa teki kaksi maalia, ja tämän kauden 3 CHL-peliä ovat tuottaneet tehot 1+1. Alkukaudesta paikkaa ainakin Sebastian Ahoa, joka huilannee muutaman pelin loukkaantumisten vuoksi. Kokonaisuutena hyökkäyksessä varmasti tulee etenkin alkukaudella hieman ikävä JJJ-ketjua, mutta heidän jättämää aukkoa pyritään paikkaamaan muilla keinoilla. Kokeneiden Pirneksen, Pyörälän ja Humlin panos korostuu.
Vahvuudet: Todella laaja materiaali, liigan paras valmennus, seuran resurssit tehdä hankintoja mikäli tarvetta on.
Heikkoudet: Ei suuria heikkouksia, parilla viime kaudella joukkueella on ollut pieniä käynnistymisvaikeuksia ja silloin yksi ketju on ottanut joukkuetta hieman reppuselkään. Tällä kaudella ei ole sellaista JJJ-ketjua joka ottaisi homman harteilleen, vastuunkantoa odotetaan nyt muilta miehiltä.
Arvio: Mestarisuosikki numero yksi.
Seuraa häntä: Sebastian Aho nousi jo pienimuotoiseksi legendaksi tekemällä seitsemännen finaalin voittomaalin jatkoajalla. On ollut aina hieman Jesse Puljujärven takana mediahehkutuksessa, mutta toisaalta on kokonaisvaltaisesti jo valmiimpi pelaaja liigakaukaloon kuin Puljujärvi.
Erikoista: Kärpät on tunnettu siitä että joukkueessa pelaa paljon ulkomaalaisia. Tällä kaudella tähän tulee poikkeus, sillä kauden alussa ulkomaalaisia on ainoastaan Adam Masuhr ja Ivan Huml. Heistäkin Masuhr kiekkoillut jo puolitoista kautta Oulussa, ja Humlilta löytyy kokemusta Kärpistä pudotuspelit mukaan lukien yli 250 ottelun verran.
Tule Tampereen Survivot Series miittinkiin. Tarjoan oluen ja hautaan sotakirveen (selkääsi). 
