Leffat

[The Goldberg]

Koko Tarantinon tuotanto on kyllä ehdotonta parhautta. Kill Billien kerronnallinen nerokkuus ja visuaalinen tyyli ovat aivan omaa luokkaansa. Siis kuka h****tti keksii sotkea oikeaan elokuvaan animea? Ja kaikki toimii täydelisesti. Dialogi on jokaisessa elokuvassa ollut aina nautinnollista. Death Proof on varmasti Kill Billin kaltaista irrottelua ja siis takuulla loisto pätkä.

[Zangetsu]

Sain justiinsa katsottua Deathproofin sisarelokuvan Planet Terrorin. Ja voi hitto, Tarantino-Rodriguez-akseli oli taas maineensa veroinen. Parhain zombie-elokuva minkä olen nähnyt vähään aikaan / ikinä. Veri ja suolet lensivät urakalla, toimintaa kyllä riitti vaikka muille jakaa. Jos Deathproof oli hyvä, niin tämä oli parempi joka osa-alueella. Myös elokuvan alussa ja lopussa nähtävät tekaistut trailerit olivat omaa luokkaansa.

Elokuva oli täynnä uskomattomia ideoita ja ne olivat toteutettu laadulla. Rodriguez oli tämän ohjaaja, mutta elokuvasta näkyi myös Tarantinon kätten jälki. Tekihän myös Tarantino tässäkin elokuvassa roolisuorituksen, joka oli tuttua tarantinoa, härski äijä tietenkin. Ja muutenkin Tarantino-Rodriguez-tyyliin, elokuva oli täynnä tuttua näyttelijöitä heidän aiemmista elokuvistaan. Elokuvaan oli saatu vahva näyttelijäkaarti, joka ei todellakaan pettänyt.

Kun joskus nämä elokuvat tulevat DVD:lle, niin ei ole epäilystäkään ettenkö keräisi näitä elokuvakokoelmaani. Sen verran vakuuttavaa jälkeä oli taas toimitettuna katsojille. Elokuvat eivät pettäneet missään vaiheessa.

[Tirkka]

Nyt tekisi mieli nähdä joku Wesley Snipes -leffa. Tykkään miekkosen pätkistä ihan tajuttomasti. Blade-leffojen parhaudesta nyt ei tarvitse edes mainita, mutta esimerkiksi Demolution Manissa Snipes on aivan loistava.
"Simon says; DIE!". Ja vielä blondit hiukset. Nam.

Mustat donkkaa tykimmin On ainakin aivan loistava leffa Snipesiltä, suosittelen. Ainakin jos ei ole välttämättä pakko olla toimintaleffa.

[Zangetsu]

Mustat donkkaa tykimmin on kyllä kelpo elokuva. Silloin vielä Snipes teki hyviä elokuvia, eikä kuten nyt että joka elokuva on samasta muotista. Aina joku entinen sotilas tai poliisi ja sitten pahikset pistetään lyttyyn. No Bladet on jotenkin katsottavia.

Paitsi että tuo liukuhihna-ongelma melkein jokaisella entisellä toimintatähdellä. Dolph Lundgrenkin on tehnyt varmaankin viimeiset kymmenen vuotta samanlaisia elokuvia, mutta erotuksella Snipesista, että hän on joku tarkka-ampuja. Viimeisin katsottava elokuva Dolphilta oli Musta Enkeli, ja sekin oli joskus 16-20 vuotta sitten.

[Genghis Khan]

Onko Dolph muka ollut joskus OIKEASTI actiontähti?

Okei hän oli ehkä elämää suurempi Ivan Drago, mutta siihen se pitkälti jääkin. Red Scorpion oli mukava pikku b-toimintaleffa, joka veteli edelleen Dragon maineen jälkiliukkailla, venäläiskommando kun heppu oli.
90-alun Universal Soldier taitaa olla herran viimeinen kiinnostava leffa ja sekin oli rakennettu täysin nousussa olleen Van Dammen harteille.

Onhan herra ikuisesti se Ivan Drago (ja karaten Euroopan mestari), joten sitä ei häneltä kukaan ota pois. Treenimontaasit paranee ajan myötä kuin viini, elokuvataidetta mahtailevimmillaan.

EDIT: Aijuu, olihan Dolph myös He-Man, mutta se(kin) leffa oli samaa tasoa Hän-Miehen hiustyylin kanssa...

Ja Snipesilta on kova New Jack City. Matkustaja 57 ja Money Train menettelevät myös ajantappona.

[Hyppynen]

Onko Dolph muka ollut joskus OIKEASTI actiontähti?

[Genghis Khan]

Hoh, toi pääsi unohtumaan.

Universal Soldier -vhs:n alussa oli Punisherista traileri ja sitä tuli kelailtua kakarana useasti edestakaisin. Valehtelematta Dolph(& co.) taitaa teurastaa kahden minuutin pätkässä liki 20 tyyppiä. Mahtavaa, kuten väkivaltaviihde usein.

[finlay]

Päätinpä sitten katsastaa Kill Billit, kun niin kovaa hypeä saivat ja täytyy sanoa, että hieman pettynyt olen. Siis miten ihmeessä te voitte pitää noita taistelukohtauksia hyvinä? Tarantinon muissa elokuvissa väkivalta on kuvattu realistisesti (julmasti, mutta realistisesti), josta olen ainakin itse pitänyt todella paljon. Tällä kertaa hahmoista on tehty superihmisiä, jotka eivät kuole millään ja pystyvät jopa juoksemaan seiniä pitkin Matrix-tyyliin - naurettavaa. Tietenkin tyylilaji on eri, mutta mielestäni nuo kohtaukset olivat täyttä paskaa! Siis ensimmäisessä osassa on 15 minuutin kohtaus pelkkää raajojen ja päiden leikkelyä ja sitä samaa Matrix-pelleilyä, jota nähdään melkein jokaisessa nykypäivän toimintaleffassa. Alkoi tylsistyttämään niin paljon, että melkein rupesin kelaamaan. Mitä hienoa siinä oikein on?

Kaikki muu olikin sitten hienoa. En viitsi kaikkea samaa alkaa listaamaan, mitä jo edellisellä sivulla mainittiin, mutta Volume 2 oli kyllä mielestäni selvästi parempi, koska niitä taistelukohtauksia oli vähemmän, juoni ja juonenkäänteet olivat parempia ja tarina sai enemmän syvyyttä. Se Uma Thurmanin ja Billin välinen loppukeskustelu oli jotain niin ainutlaatuista - harvoin näkee vastaavaa.

Ykkönen oli mielestäni hyvä ja kakkonen lähes erinomainen. En voi millään ymmärtää, että miten voitte pitää näitä kaikkien aikojen parhaimpina elokuvina. Mielestäni "pelkältä" Tarantinolta löytyy ainakin kaksi parempaa elokuvaa - Reservoir Dogs ja Pulp Fiction, mutten sanoisi niitäkään (välttämättä) kaikkien aikojen parhaimmiksi. En tosin tähän hätään osaa parempia nimetä, mutta kuitenkin. Kill Billit ovat kyllä laatua, tosin yliarvostettua sellaista.

[Mahti Ankka]

Ensinänkin, ainoastaan minä sanoin niitä maailman parhaiksi elokuviksi. Toisekseen, ne taitselukohtaukset on vedetty tarkoituksella överiksi, eräänlaisesta parodiasta on siis kyse. Sinun pitää katsojana vain asennoitua siihen oikein.

Ja mikäli jokin elokuva jättää jälkeensä niin voimakkaan fiiliksen, millaista mikään muu leffa ei pysty antamaan, niin eikö silloin puhuta maailman parhaasta elokuvasta? Subjektiivisesti tietenkin, eihän tuosta kaikki voi pitää. Minun kohdallani nuo elokuvat ovat täydellisyyttä, ne täyttävät kaikki parhaan elokuvan kriteerit: omaperäinen, tarinaltaan mahtava, kiemurainen, huumoripitoinen, sykähdyttävä etc.

[Genghis Khan]

eräänlaisesta parodiasta on siis kyse.

Vai pastissista?

Tribuuttia ne tosiaan oli vanhoille kungfu-leffoille(pääasiassa), mut ilmeisesti tollanen genreleikittely ei kaikkiin uppoa.

[Mahti Ankka]

eräänlaisesta parodiasta on siis kyse.

Vai pastissista?

Tribuuttia ne tosiaan oli vanhoille kungfu-leffoille(pääasiassa), mut ilmeisesti tollanen genreleikittely ei kaikkiin uppoa.

Aivan, taitaapi pastissista olla kyse enemmän. Tuskin Tarantino vanhoja taisteluelokuvia pilkkaamaankaan alkaa. Ensi kerralla ollaan tarkempia!

[kalis]

Päätinpä sitten katsastaa Kill Billit, kun niin kovaa hypeä saivat ja täytyy sanoa, että hieman pettynyt olen. Siis miten ihmeessä te voitte pitää noita taistelukohtauksia hyvinä? Tarantinon muissa elokuvissa väkivalta on kuvattu realistisesti (julmasti, mutta realistisesti), josta olen ainakin itse pitänyt todella paljon. Tällä kertaa hahmoista on tehty superihmisiä, jotka eivät kuole millään ja pystyvät jopa juoksemaan seiniä pitkin Matrix-tyyliin - naurettavaa. Tietenkin tyylilaji on eri, mutta mielestäni nuo kohtaukset olivat täyttä paskaa! Siis ensimmäisessä osassa on 15 minuutin kohtaus pelkkää raajojen ja päiden leikkelyä ja sitä samaa Matrix-pelleilyä, jota nähdään melkein jokaisessa nykypäivän toimintaleffassa. Alkoi tylsistyttämään niin paljon, että melkein rupesin kelaamaan. Mitä hienoa siinä oikein on?

Se miekka.

[finlay]

No joo, menee varmaan makuasioiden puolelle. Uskoisin kuitenkin, että vaikka leffoista nuo taistelukohtaukset puuttuisivat, en silti pitäisi niitä täydellisinä. Tarantinon Reservoir Dogs ja Pulp Fiction ovat enemmän minun makuuni.

Tuli tässä muuten vaan mieleen, että miksi ohjaaja saa aina kaiken kunnian elokuvasta? Ei sillä, merkittävä tekijähän se on, mutta eikö käsikirjoittajallakin ole jotain osaa? Tuli vaan mieleen jokin aika sitten katsomastani True Romance -leffasta, joka on muuten Tarantinon käsikirjoittama. Oikein hyvä leffa, suosittelen lämpimästi Tarantino-faneille.

EDIT:

finlay, http://fi.wikipedia.org/wiki/Elokuvaohjaaja
Eiköhän tuo tiivistä tarpeeksi hyvin ohjaajan duunit.

Niin noh...

[Genghis Khan]

finlay, http://fi.wikipedia.org/wiki/Elokuvaohjaaja
Eiköhän tuo tiivistä tarpeeksi hyvin ohjaajan duunit.

[Stefa]

Ah... tänään tulee yksi suosikkileffoistani. Freddy vs. Jason. Suosittelen.

[finlay]

Ah... tänään tulee yksi suosikkileffoistani. Freddy vs. Jason. Suosittelen.

Voisitko hieman perustella? Itse en ole leffaa nähnyt ja olen kuullut, että se on aikamoista paskaa, jonka vuoksi harkitsen erittäin tarkkaan aionko katsoa sen tänään vai en.

[Stefa]

Ah... tänään tulee yksi suosikkileffoistani. Freddy vs. Jason. Suosittelen.

Voisitko hieman perustella? Itse en ole leffaa nähnyt ja olen kuullut, että se on aikamoista paskaa, jonka vuoksi harkitsen erittäin tarkkaan aionko katsoa sen tänään vai en.

No ihan siksi että Freddy ja Jason ovat erittäin kiinnostavia hahmoja. Taistelua nyt on melko vähän mutta on myös todella hyviä kohtia leffassa. Epärealistinen leffa on kyllä mutta erittäin hyvä pala. Ainakin minulle elokuva iski aika h**vetin hyvin. Tiedän että leffa on arvosteltu monessa paikassa aivan pohjakamaksi mutta kaikilla on oma mielipide. Minä pidän. Piste.

[Mahti Ankka]

Jason X = Kenties se paskin elokuva maailmassa. Freddyssä on vähän edes tyyliä, mutta tuon X:n perusteella aion karttaa kaikki Jasonit Newsteadia lukuunottamatta kaukaa.

[Kratos]

Me love Freddy Krueger
Kaikki PES-elokuvat nähneenä voin sanoa että koko sarja on samaa paskaa alusta loppuun mutta siltikin rakasstan kyseistä sarjaa ja olisin valmis katsomaan sen kokonaan alusta. Freddy on niin ihQ ja karismaattinen, tulee ihan pulmusten Al mieleen.

[Whiplash]

PES 1 ja 2 ovat sentään ihan hyviä, mutta kaikki loput kusevat ja pahasti. Sama koskee Perjantai 13 Päivä leffoja. Alun pari leffaa ovat ihan katsottavia, mutta sitten mennään alamäkeä ilman jarruja alas.

[PapaShango]

Halloweenit lyö Elm Streetit ja 13th-elokuvat. Toki Halloweeninkin ongelma, kuten muidenkin elokuvien, on jatko-osien paskuus. Halloween 1 ja 2 olivat vielä jotain niin loistokasta, mutta sitten alkoi se LIIALLINEN yliluonnollisuus, joka ei säväytä minua kauhuelokuvissa.

[Genghis Khan]

Elm Streetit on omalla tavallaan hyviä kaikki. Komedia-aspekti kasvaa osien lisääntyessä, ja se ei ilmeisesti kaikille sovi.
Ykkönen oli aivan hemmetin pelottava, kun sen aikoinaan näki. Nykyään lähinnä naurattaa ne pidentyvät kädet jne. Tosin se pannuhuone on edelleen aivan h**vetin epämukava mesta tunnelmineen.

Friday-leffoja ei ole tullut katsottua kuin ehkä pari osaa, ensimmäinen ja joku myöhempi. Suomen sensuurilaitoshan aika kattavasti ne kielsi ja täällä pyöri versioita arabiankielisillä teksteillä etc. Ykkösen lopussa tapahtuva mummon machete-dekapitaatio on kaikessa kökköydessään kovaa kamaa.

Halloweenit lyö Elm Streetit ja 13th-elokuvat.

Tämän allekirjoitan siltä osin että alkuperäinen on edelleen paras teinislasher-leffa. Tosin leffasarjaa vaivaa vähän sama kuin Perjantain myöhempiä osia, murhaaja ei ole tarpeeksi persoonallinen. Oikeastaan, ei Myers ole muuta kuin tappokone. Legendaariset "uhri juoksee pakoon & Myers kävelee rauhallisesti" toimivat silti aina.

Selvästi paras näistä yliluonnollisista murhamiehistä on omissa kirjoissani Pinhead. Karismaattinen, jäyhän kylmä kaveri joka ei tapa tappamisen takia vaan hyötyäkseen siitä. Ja jopa neuvottelutaidot kuuluvat herran repertuaariin.
"Your suffering will be legendary, even in Hell"
Ja se ykkösosan loppukohtaus on mainio myös. "Jesus Wept" ja sen jälkeen lihakoukut tekevät työnsä.

Kuten tekstistä saattaa myös huomata, niin aika monessa leffasarjassa ne parhaat ideat on käytetty jo ensimmäisessä osassa. Mut eipä mitään, pieni krapulainen hehkuttelu legendaarisista leffoista on aina paikallaan.

[Mahti Ankka]

Uuh, Pinhead! Siinä on hahmo minun makuuni, olin yhtä Pinhead markitusta pitkän aikaa kun viimeksi katsoin neljä ensimmäistä Hellraiseria. Jesus se kaveri on cool, erityisesti ykkösosassa. Toki siinäkin on leffasarja, joka kärsii laadun huonontumisesta osien lisääntyessä, mutta itseeni on aina kolahtanut kaikki Hellraiserit.

[Genghis Khan]

Tuli tsekattua juuri Subilta päättynyt David Lynchin klassikkoleffa Blue Velvet.
Ensimmäistä kertaa tuli nähtyä ja mielenkiintoinen tapaus kyllä. Lynchimäisen nyrjähtänyttä meininkiä jota mainiosti täydeni hovisäveltäjä Badalamentin musiikit.
Muutenkin läsnä ollut vahva film noir -fiilis toimi mainiosti.

Täytyisi tsekata joskus uudestaan, että pääsee kunnolla sisälle leffaan, mutta näin yhden katsomisen perusteella oli kyllä varsin toimiva parituntinen. Erityismaininta Dennis Hopperin roolisuorituksesta, tuskin kukaan voi syyttää herraa eläytymisen puutteesta perverssin sekopään, Frank Boothin, roolisssa.

Pikkukaupungin salaisuuksien linjalla Lynch jatkoi myös muutama vuosi tämän leffan jälkeen, maanmainion Twin Peaksin parissa. Ja paljon sitä samaa mystistä fiilistä oli jo tässä pätkässä mukana.

[Hyrkanos]

Erityismaininta Dennis Hopperin roolisuorituksesta, tuskin kukaan voi syyttää herraa eläytymisen puutteesta perverssin sekopään, Frank Boothin, roolisssa.

Sinänsä en pidä tuota mitenkään erityisenä suorituksena, sillä Easy Riderin lisäksi en muista Hopperin näytelleen juuri muuta kuin sekopäistä pahista. Mutta onhan Hopper yksi Hollywoodin parhaita pahiksia (ei tosin Hopkinsinsia voita)