Leffat

[Kumiorava]

Maameren tarinat (ゲド戦記, Gedo Senki)
Japani 2006
Ohjaus: Goro Miyazaki
Tuottajat: Toshio Suzuki, Tomoko Ishii
Käsikirjoitus: Goro Miyazaki, Keiko Niwa, (Ursula K. Le Guin)
Musiikki: Tamiya Terashima
Äänet: mm. Bunta Sugawara, Junichi Okada, Aoi Teshima, Jun Fubuki

Maameren tarinat on Ghiblin toinen eeppinen soturisaaga. Ensimmäinen samantyyppinen tarina on Mononoke Hime vuodelta 1997, jota vielä toistaiseksi ei ole julkaistu Suomessa. Toinen elokuvia yhdistävä tekijä on se, etteivät ne ole mitään lastenelokuvia, väkivaltaisuuden (mitä tosin kummassakaan ei ole yhtään liikaa) ja rankkojen aiheiden takia.

Miyazaki-nuorempaa ei sinänsä saisi heti verrata isäänsä, mutta toisaalta on pakko, sillä ilman isän mestariteoksia ei olisi poikaakaan kokeilemassa siipiään animaatio-ohjaajana. Le Guinin kirjasarjasta olisi pitänyt tehdä elokuva jo 80-luvulla isä-Miyazakin ohjaamana, mutta kirjailija ei myöntänyt ohjaukseen lupaa. Nyt kun lupa myönnettiin, oli Hayao toisen projektin, Liikkuva Linnan kimpussa, ja isän vastusteluista huolimatta poika tarttui suureen haasteeseen. Ja visuaalisuutta lukuunottamatta huomaa, ettei kyseessä ole Hayao Miyazakin elokuva, sillä hänen omaleimaiset teemansa loistavat poissaolollaan - valitettavasti.

Elokuva alkaa, kun Maameren saarilla ilmasto ja elämä alkavat käyttäytyä kummallisesti. Tavallisesti säyseinä olentoina pidetyt lohikäärmeet taistelevat toisiaan vastaan, mereltä nousee myrskyjä, sato on huono ja karjaa kuolee. Päähenkilö, Prinssi Arren murhaa isänsä ja pakenee isän maaginen miekka mukanaan. Hän kohtaa vaeltavan arkkimaagin Gedin, joka tunnetaan paremmin nimellä Varpushaukka. Kaksikko matkaa kohti Hortin kaupunkia, jossa Ged kaaokseen syytä etsiessään esittelee Arrenille kaupungin julmuutta: yhteiskunta horjuu, huumeriippuvaiset katulapset vaeltavat kaduilla ja orjakauppa käy. Teemojen kehittely on alussa mielenkiintoista ja elokuva käynnistyy hyvin. Muutamien selkkausten jälkeen parivaljakko hakeutuu Gedin vanhan ystävän, entisen noidan Tenarin maatilalle, jossa Arren tapaa toistamiseen orjakauppiailta pelastamansa tytön, Therrun.

Tämän jälkeen juoni alkaa hieman huojua, eikä käänteistä aina saa oikein selvää. Ged saa selville että maailman epätasapainon syy onkin kuolemattomuutta tavoittelevan Cob-velhon (josta ainakaan minä en saanut selkoa oliko kyseessä velho vai noita...) avaama portti elämän ja kuoleman välille. Tarinan asetelmat ovat eeppiset ja niistä saisi aikaiseksi oikein mainion tarinan, mutta tässä käy vähän samalla tavalla kuin kotoisen Kalevalaa ja kung-fu'ta yhdistäneen Jadesoturi -eepoksen kanssa: hahmot jäävät hieman ontoiksi ja suurieleinen musiikki ei tunnu istuvan elokuvaan sitten millään. (No, näitä elokuvia ei kannata vertailla, joten jätetään vertailu tähän.)

Loppuratkaisukin on melko laimeasti toteutettu, jossa toistuu tämä ongelma pahvinmakuisesta eeppisyydestä - komea musiikki pauhaa, mutta sekään ei saa tapahtumia dramaattisiksi, vaikka niiden pitäisi olla sitä. Vaikka kyseessä ei olekaan lastenelokuva, syyllistyy se loppua kohden vähän liiankin alleviivaavaan selitykseen elämän ja kuoleman kysymyksistä. Käsittääkseni Le Guinin pohdinnat kirjoissa menivät jo korkeamman luokan filosofian puolelle (hän pohti mm. anarkismia, feminismiä, Vietnamin sotaa ja ihmisen raadollisuutta kirjallisuutensa kautta), että toisaalta ehkä niinkään monimutkaisia mietintöjä ei olisi tarvinnut sisällyttää, mutta jos olisi ollut jotain siltä väliltä. Myös mm. Arrenin motiivit isänsä murhaan jäävät epäselviksi (vaikka hän yhdessä vaiheessa kertookin, ettei ymmärrä miksi teki sen) ja sitä, miksi juuri lohikäärmeiden väliset taistelut nostattavat myrskyjä ja katovuosia.

Visuaalisesti elokuva taas on loistava. Ja kauniihin maisemiin Tamiya Terashiman musiikki sopiikin - joka itse asiassa on varsin hyvää ja kestää vertailua Ghiblin hovisäveltäjän Joe Hisaishin komeisiin sävellyksiin. Käsityönä animoitu elokuva onkin jossain määrin lämminhenkisemmän näköinen kuin uudemmat Ghibli-elokuvat, sillä en huomannut valkokankaalta yhtään tietokonetehostetta. Vaikka tietokoneellakin luotuja maisemia ei Ghiblin tapauksessa voi missään nimessä sanoa kliinisiksi, on tässä kuitenkin jotain parempaa mitä Liikkuva Linnan kuvituksessa, vaikka se huikeaa olikin. Hortin kaupunki on pikkutarkasti piirretty, kun taas suuret niittymaisemat on tyylin mukaisesti maalattu hieman pelkistetymmin. Eli ainakaan yhdessä asiassa tämä elokuva ei petä.

Puutteistaan huolimatta kyseessä ei kuitenkaan ole mikään kelvoton tekele. Vaikka se onkin pienoinen pettymys verrattaessa muihin Suomeen tuotuihin Ghibli-teoksiin, on se kuitenkin ihan kelvollinen animaatio ja peittoaa mm. Disneyn nykyiset tekeleet täysin - jos nyt halutaan verrata. Myös kun otetaan huomioon, että Goro-poika ei ole käsittääkseni saanut minkäänlaista koulutusta elokuvaohjauksen saralta, vaan on oppinut kaiken isältään, ei lopputulos ole mikään erityisen huono. Varsinkin kun lähtökohdat olivat niin kunniahimoiset. Eikä siinäkään oikein olisi järkeä, että poika tekee täysin samanlaisen elokuvan kuin mitä isä olisi tehnyt. Se mikä tosin jäi hieman mietityttämään, oli se, että elokuvassa oli harvinaisen selkeä asettelu hyvän ja pahan välillä, kun yleensä Ghibli-elokuvissa tällaista erottelua ei ole. Myös huumorin puute harmittaa, sillä vaikka Hayaon elokuvat eivät ole mitään komedioita, on niissä kuitenkin hillittyä mutta hauskaa tilannekomiikkaa. Tämän elokuvan hahmot ovat taas kovin totisia, eikä huumoria pysty repimään kuin korkeintaan muutamasta kohtauksesta.

Maameren tarinat ei ole yhtä uskomaton kuin Henkien kätkemä tai Liikkuva linna, eikä se ole yhtä hellyttävä ja lämminhenkisen lapsellinen kuin Naapurini Totoro tai Kikin lähettipalvelu, vaan se on aavistuksen laimeahko ja kaksijakoinen mutta loppujen lopuksi ihan kelvollinen fantasiaseikkailu, eikä minusta yhtään ylipitkä vaikka se lähenteleekin pituudeltaan kahta tuntia. Toivoa sopii, että poika oppii vielä ja pystyy jatkamaan Studio Ghiblin perinnettä, sillä vaikka kyseessä onkin ihan kelvollinen debyytti, ei näillä lahjoilla kovinkaan pitkälle pötkitä...

***/*****

[PapaShango]

Ganes = Ihan skitso panoleffa. Toki sen katsominen maksaa vain kympin, ja parhaassa tapauksessa rahat voi vaatia takaisin lippuluukulta, jos oikein ilkeäksi ryhtyy, mutta sitä lähe kahta tuntia et koskaan tule saamaan takaisin.

Jay Shermanin sanoin; It Stinks!

Ja musiikkikin aika p****estä loppujen lopuksi.

Elokuvaa en ole kyllä vielä katsonut.

- Pitäis uusin Halloween ja Postal-elokuva katsastaa seuraaviksi. Postal on ilmeisesti jo ilmestynyt, mutta Halloweenista ei ole tarkempaa tietoa.

[Genghis Khan]

Postal vaikuttaa ainakin trailerin perusteella häpeilemättömältä ja yliampuvalta, aivan kuten pelikin.
Ja onhan Uwe Boll paskaohjaajien kuningas, eli lähtökohdat todellakin kunnossa elokuvan suhteen.

[PapaShango]

Postal vaikuttaa ainakin trailerin perusteella häpeilemättömältä ja yliampuvalta, aivan kuten pelikin.
Ja onhan Uwe Boll paskaohjaajien kuningas, eli lähtökohdat todellakin kunnossa elokuvan suhteen.

Totta. Kerrankin Uwen paskuus voi kantaa hedelmää, vai miten sitä sanotaankaan.

Halloween onkin mielenkiintoinen kysymysmerkki, kun en kyseisen ohjaajan aikaisempia mättöjä ole nähnyt.

[finlay]

Death Proof oli kaamea pettymys. Se yritti jäljitellä Reservoir Dogsin täydellistä paskapuhe-dialogia, muttei onnistunut siinä... ne henkilöt tuntui jotenkin epäaidoilta, näyttelemällä näytellyiltä, jotka olivat olevinaan cooleja, mutteivat oikesti sitä olleet.

Tähän se mielestäni kaatui.

[aLoe]

Savetkaa mut. Tiedättekö sen leffan Dodgeball eli Boltsit pelissä, niin löytyiskö teiltä sitä biisiä mikä tulee siinä kohtaa kun se Ice menee yrittää iskee sitä muijaa, ni tulee se biisi mis siin kuuluu jotai hornyy tai jtn.

Joo sekava viesti.

[The Goldberg]

Death Proof oli kaamea pettymys. Se yritti jäljitellä Reservoir Dogsin täydellistä paskapuhe-dialogia, muttei onnistunut siinä... ne henkilöt tuntui jotenkin epäaidoilta, näyttelemällä näytellyiltä, jotka olivat olevinaan cooleja, mutteivat oikesti sitä olleet.

Tähän se mielestäni kaatui.

Oliskohan ihan tarkoituksella jopa huonoja hahmoja ja ylinäyttelemistä roskaelokuvia kunnioittaen tehdyssä elokuvassa...

[Hyrkanos]

Death Proof oli kaamea pettymys. Se yritti jäljitellä Reservoir Dogsin täydellistä paskapuhe-dialogia, muttei onnistunut siinä... ne henkilöt tuntui jotenkin epäaidoilta, näyttelemällä näytellyiltä, jotka olivat olevinaan cooleja, mutteivat oikesti sitä olleet.

Tähän se mielestäni kaatui.

Oliskohan ihan tarkoituksella jopa huonoja hahmoja ja ylinäyttelemistä roskaelokuvia kunnioittaen tehdyssä elokuvassa...

No mutta eikö tarkoituksella huonosti tehty ole silti huonosti tehty?

[Mahti Ankka]

Eihän se niin mene, sillä tarkoituksella huonosti tehty tarkoittaa sitä, että se on tehty hyvin huonoksi. Ei siis hyvin huonoksi, vaan hienosti huonoksi, jolloin se ei ole enää oikeasti p**ka, vaan hyvällä tavalla p**ka. Tiedostamattomasti tai epätarkoituksellisen huonosti tehty elokuva on sitten huonolla tavalla huono.

"Mitähän mä muuten aina hölötän, sekin on jännä!"

[finlay]

Death Proof oli kaamea pettymys. Se yritti jäljitellä Reservoir Dogsin täydellistä paskapuhe-dialogia, muttei onnistunut siinä... ne henkilöt tuntui jotenkin epäaidoilta, näyttelemällä näytellyiltä, jotka olivat olevinaan cooleja, mutteivat oikesti sitä olleet.

Tähän se mielestäni kaatui.

Oliskohan ihan tarkoituksella jopa huonoja hahmoja ja ylinäyttelemistä roskaelokuvia kunnioittaen tehdyssä elokuvassa...

Kyllä tuo idea tuli selväksi jo alkumetreillä (tarkemmin sanottuna ennen leffan katsomista), mutta ne eivät vaan tuntuneet "hyvällä tavalla" huonoilta.

Poikkeuksena Kurt Russell, joka oli itse asiassa niin hyvä, että sai minut puolelleen koko leffan ajaksi. Mitähän se sitten kertoo muiden hahmojen onnistuneisuudesta? tai minusta ihmisenä...

[Hyrkanos]

Eihän se niin mene, sillä tarkoituksella huonosti tehty tarkoittaa sitä, että se on tehty hyvin huonoksi.

Noinhan sitä halutaan aina uskotella, mutta todelisuudessa huono on huono. Jos se on tarkoituksellista, se on jotakuinkin sama kuin kertoisi katsojan olevan idiootti.

[Mahti Ankka]

Eihän se niin mene, sillä tarkoituksella huonosti tehty tarkoittaa sitä, että se on tehty hyvin huonoksi.

Noinhan sitä halutaan aina uskotella, mutta todelisuudessa huono on huono. Jos se on tarkoituksellista, se on jotakuinkin sama kuin kertoisi katsojan olevan idiootti.

Ei, se kertoo että katsoja on joko fiksu tai idiootti. Toiset tajuaa sen, toiset ei.

[finlay]

Mutta eikö tarkoituksella tehty huono elokuva voi silti olla oikeasti huono? Ja en nyt siis puhu Death Proofista, vaan ylipäätänsä...

Mikä siinä on niin hienoa, kun vedetään homma överiksi?

[Mahti Ankka]

No siinähän se onkin, jos sen osaa tehdä oikein, niin silloin sen homman on tehnyt hyvin huonosti. Huonostikin voidaan siis tehdä. En ole Death Proofia nähnyt, joten en siitä sitten osaa sanoa, mutta Tarantinon tuntien homman pitäisi olla hanskassa.

[Koppis]

Näin viikonloppuna elokuvan Inside Man. Tiesin elokuvasta etukäteen vain pari asiaa: Se kertoo pankkiryöstöstä, siinä pakotetaan panttivangit ottamaan vaatteen pois, ja laittamaan haalarit ja maskit päälleen ja pääosassa on Clive Owen. Myöhemmin selvisi, että sitä tähdittävät myös Denzel Washington, Jodie Foster ja Christopher Plummer.

Ensin ajattelin, että katotaan nyt huvin vuoksi, en uskonut, että pankkiryöstö elokuvasta voi saada enää mitään uutta irti, koska olen nähnyt sellaisia niin monta. Elokuvan juoni oli kuitenkin yllättävän mielenkiintoinen. Siinä on mielenkiintoiset henkilöhahmot, siinä tapahtuu muutakin kuin pelkkä pankkiryöstö, ja mukaan on nerokkaasti saatu syvällisempääkin sanomaa. Replat ok, ja näyttelijäkaarti hyvä. Eikä edes ollut siirappia mukana. (pettymys )
Loppujen lopuksi koko ryöstö on erittäin nerokkaasti suunniteltu, ja elokuva muutenkin hyvä. Toimintaakin löytyy, mutta valitettavasti ei auto takaa- ajokohtauksia, eikä räjähdyksiä. (ainakaan muistaakseni) Suosittelen toiminta elokuvien ystäville. Negatiivista: tiettyjä asioita olisi voinut vielä enemmän syvennellä (en sano tarkemmin, koska ne liittyvät juoneen.), ja poliisin toiminnan realistisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Tietysti kaikkea ei tarvitse, eikä pidäkään katsoa vakavana ja mutruhuulisena. Tämän elokuvan yksi vahvuus kenties on, ettei tiedä pitäisikö juttuub suhtautua negatiivisesti vai positiivisesti. Ja jännitys säilyy loppuun asti.

Kokonaisarvosanani elokuvalle: 4/5

[Genghis Khan]

Aresin postittama Blade Runner tuli tuossa viikko sitten katsastettua ja ihan kiva leffa oli. Ei ehkä kuitenkaan juonellisesti kaiken kuulemani hehkutuksen arvoinen, mutta onpahan tuokin klassikko nyt sitten nähty. Tosin en tiedä kuinka radikaalisti tämä Director's Cut eroaa alkuperäisestä leikkauksesta, joten täytyisi kaiketi sekin katsella ennen kuin hakkaa mielipiteensä kiveen.
Taiteellisesta näkökulmasta oli kyllä h**vetin tyylikäs leffa, kasari yhdistettynä lähitulevaisuuteen toimi niin pirun hienosti, tuosta näkökulmasta kyllä täyden kympin leffa, juoneltaan ja tapahtumiltaan korkeintaan seiskan luokkaa.

Edellä jo keskustelua herättäneen Tarantinon Death Proofin katsoin myös ja oli kyllä pettymys. Ei nyt varsinaisesti huono elokuva, mutta hirveän tylsä.
Ja toki, pastissi se oli 70-luvun roskaleffoista, mutta pastissistakin voidaan tehdä oikeasti kiinnostava ja hyvä elokuva kuten Quentin itse osoitti Kill Billin ensimmäisellä osalla. Elokuvan hyviksi puoliksi voidaan laskea Kurt Russell karismoineen(luonnollisesti!) ja Burt Reynoldsin viiksiä henkivät takaa-ajo -kohtaukset. Muuten leffa oli innotonta dialogia(innottomuus johtui varmasti pitkälti karismattomista naisnäyttelijöistä jotka suurimman osan leffan puheesta tuottivat), kolari ja törmäys, innotonta dialogia, kolari ja törmäys...
Alkupuoliskon kolarista nousee tältä suunnalta gore-peukut pystyyn, lihamyllymeininkiä toden totta.
Yhteenvetona todettakoon seuraavaa: ensimmäinen Tarantino-leffa jonka aikana toivoin pätkän jo loppuvan.

Tällä hetkellä tuntuisi olevan yksi leffa ylitse kaiken kiinnostavuudessaan, nimittäin mestari Lynchin Inland Empire, pakko nähdä.

[PapaShango]

Aresin postittama Blade Runner tuli tuossa viikko sitten katsastettua ja ihan kiva leffa oli. Ei ehkä kuitenkaan juonellisesti kaiken kuulemani hehkutuksen arvoinen, mutta onpahan tuokin klassikko nyt sitten nähty. Tosin en tiedä kuinka radikaalisti tämä Director's Cut eroaa alkuperäisestä leikkauksesta, joten täytyisi kaiketi sekin katsella ennen kuin hakkaa mielipiteensä kiveen.
Taiteellisesta näkökulmasta oli kyllä h**vetin tyylikäs leffa, kasari yhdistettynä lähitulevaisuuteen toimi niin pirun hienosti, tuosta näkökulmasta kyllä täyden kympin leffa, juoneltaan ja tapahtumiltaan korkeintaan seiskan luokkaa.

Uh, kiitos kun muistutit Blade Runnerin olemassa olon. Todella mahtava idea kertakaikkiaan. Kaikkihan alkoi, kun kaverini hommas joskus tarha-ikäisenä Blade Runner pelin (pakko saada jostain se) ja jo pelkästään peli vaikutti niin uskomattoman tehokkaalta, mystiseltä. Pitääpä jostain hommata käsiini tuo elokuvakin ja katsastaa se, kun viime katsomastakin on niin paljon aikaa.

Tänään voisi muutenkin keskittyä elokuviin. Täällä Pohjantähden alla olisi mielenkiintoinen katsottava ja sehän on yksi parhaista kotimaisista elokuvista mitä on tehty. Ihmettelen jos ette ole sitä nähnyt, sillä siinä yhdistyy realismi, huumori ja raakuus :p. Muutenkin Koskelan suku on merkittävä asia suomalaisessa fiktio-kerronnassa (onhan se Tuntemattomassa Sotilaassakin yksi pääelementeistä).

[Genghis Khan]

Pasolinin Saló - Sodoman 120 päivää tuli katsottua, aikalailla maineensa veroinen leffa kaikessa häiriintyneisyydessään ja vastenmielisyydessään.
Juonihan menee suunnilleen niin, että neljä vaikutusvaltaista(ja fasistia) vanhempaa miestä kaappaavat 9 poikaa ja 9 tyttöä syrjäiselle kartanolle, ainoana tarkoituksenaan tyydyttää lapsilauman avulla seksuaalisia perversioitaan. Fasismin vastainen elokuva harvinaisen kärjistetyllä ja graafisella tavalla, hidastempoinen(samat kuviot toistuvat läpi elokuvan), mutta silti katsomisenarvoinen, jos ei muuten niin pelkästään kulttistatuksensa takia.

[Hautsi_]

Tähän väliin on pakko kehua Clint Eastwood pakettia Isiemme Liput/Kirjeitä Iwo Jimalta. Leffathan kertovat Jenkkien hyökkäyksestä Iwo Jiman saarelle. Isiemme Liput kertovat tarinan jenkkien näkökulmasta ja Kirjeitä Iwo Jimasta japanilaisten näkökulmasta.

Katsoin ensin tuon Isiemme Liput leffan ja se oli ihan mukava pätkä. Tosin välillä vähän sekava, muttei se kauheasti haitannut, sillä kyllä kaiken tajusi viimeistään kun oli katsonut molemmat leffat. En kylläkään pahemmin pitänyt kiertue jutusta, joka leffassa oli (tajuatte jos olette nähneet leffan tai katsotte sen joskus tulevaisuudessa). Isiemme Lipuille antaisin varmaankin 3/5 tähteä.

Mutta sitten laitoin Kirjeitä Iwo Jimaan dvd-soittimeen ja istahdin katsomaan sitä. Ja se oli niin h**vetin upeaa! Eastwood osaa ohjaajan työn kunnioitettavan hyvin. Leffan tarina oli hieno ja muutenkin kyseessä on yksi parhaista leffoista mitä olen nähnyt. Leffa täydensi hienosti Isiemme Liput -leffaa, ja selvitti muutaman kohdan joka oli jäänyt hieman epäselväksi IL:n jälkeen. Kirjeitä Iwo Jimasta on mestariteos, joka ansaitsee viisi tähteä viidestä. Hieno leffa. Suosittelen.

Molemmat leffat kannattaa toki katsoa, sillä ne täydentävät toisiaan loistavasti. Kannattaa varmaankin aloittaa Isiemme Liput -leffasta. Ainakin luulen se tuntuu paremmalta kokemukselta niin päin.

[Tebacka]

Noniin, aikaa Hitman Movien ensiesitykseen on vajaat 3 viikkoa. Odotukset ovat jo tässä vaiheessa huikeat, sillä Hitman-pelit ovat todella loistavia ja nyt jos elokuva pettää niin siitä tulee sanomista.

Hitmanmovie.com:ssa väitetään Suomen ensi-illan olevan 30. päivä tätä kuuta, mutta eipäs olekaan. Kiitos niiden jotka möhlivät aikataulujen kanssa.

Ja traileria katsoin vähän oudolla silmällä sillä miksi niinkin outoon persoonaan kuin 47 pitää laittaa joku h**vetin tyttökaveri? Hollywood-leffat ovat juuri tällaisia. (Ei naisia - ei rahaa)

E: Elokuvan traileri

[Velocity]

Noniin, aikaa Hitman Movien ensiesitykseen on vajaat 3 viikkoa. Odotukset ovat jo tässä vaiheessa huikeat, sillä Hitman-pelit ovat todella loistavia ja nyt jos elokuva pettää niin siitä tulee sanomista.

Hitmanmovie.com:ssa väitetään Suomen ensi-illan olevan 30. päivä tätä kuuta, mutta eipäs olekaan. Kiitos niiden jotka möhlivät aikataulujen kanssa.

Ja traileria katsoin vähän oudolla silmällä sillä miksi niinkin outoon persoonaan kuin 47 pitää laittaa joku h**vetin tyttökaveri? Hollywood-leffat ovat juuri tällaisia. (Ei naisia - ei rahaa)

Mitä paskaa?
Sen tiedän, että Hitman on eliitti; hän toimii yksin ja on hiljainen, huomaamaton ja tappava. Jos nyt tuosta tehdään hollywood-rape-off niin voi jumankauta. Itse en elokuvalta juuri tuollaisista syistä johtuen odota yhtään mitään.

[Razorman]

Odotuksia Hitman -leffan kohdalla ei nosta sekään, että Timothy Olyphant on pääosassa. Die Hard 4.0 osoitti, ettei kehitystä ole miehen kohdalla juurikaan tapahtunut, vaan kyseessä on se sama puupökkelö kuin Deadwoodissakin.

Mene ja tiedä sitten. Ei luulisi neliseiskan roolin olevan ylivoimainen kellekään.

[Riveni]

Hoh, ainakin kaikkien nettiin vuotaneen kässärin lukeneiden mielestä kyseessä on loistava ja uskollinen elokuva. Ja mikö tuohon naiseen tulee, niin miten se eroaa vaikkapa 47:an ja Mei-Lingin suhteesta, joka oli sivuroolissa kahdessa ensimmäisessä pelissä.

Itselläni on suhteellisen kovat odotukset, sillä pökkelö-Olyphant on juuri loistava valinta rooliin, ainakin paljon parempi kuin ehdotetut Jason "One-Role" Statham ja Vin Diesel. Ja jos juoni on niin hyvä kuin sen lukeneet hehkuttavat, niin tämä voi olla jopa vuoden paras elokuva. Toki pettymyksiäkin tulee, kuten hyvältä vaikuttanut 300-elokuva, joka raiskasi sarjakuvan perusidean turhilla ja lisätyillä Queen-Gorgo kohtauksilla.

[Show_Stopper]

Postal vaikuttaa ainakin trailerin perusteella häpeilemättömältä ja yliampuvalta, aivan kuten pelikin.
Ja onhan Uwe Boll paskaohjaajien kuningas, eli lähtökohdat todellakin kunnossa elokuvan suhteen.

Ja tämän ohjaajan taidot huomioon ottaen, saatatte löytää minut ranteet auki, jahka Far Cry- elokuvan ensi-ilta koittaa. Ja jos Boll jatkaa pelielokuvien tekoa näin laadukkaalla linjalla, saattaa hänetkin löytää ranteet auki lipputulojen julkitulluttua.

Ja tähän Hitman- leffaan otan kantaa. Jos tämä elokuva kusee, löydätte minut tällä kertaa epäiltynä Xavier Gensin murhaepäiltynä huostaan otettuna.

[PapaShango]

Kahtelin just sitten vihdoin tuon Rob Zombien tekemän Halloween-uusintapläjäyksen. Ilman sen kummempia spoilereita kerron, että elokuva kertoo Michael Myersista lapsesta murhahetkiin saakka, tosin teini-Michael jää tällä kertaa pois elokuvasta. Ihan kivasti tulee ruumita ja Zombie näyttää nämä raakuudet melkein kaikki. Sekä tutun ihanan lapsitähden, aikaisemmista Halloweeneista se pikkuinen tyttö, tissit näkyvät. Michaelista on tehty isokokoisempi kuin alkuperäisestä, joka tuo jännää lisävaloa tähän pätkään. Toisaalta, tästä elokuvasta ei saa sellaisia viboja kuin alkuperäisestä. Hahmo ei jäisi pelkästään tämän elokuvan jälkeen elämään legendana, joten sinänsä aika heikohko suoritus Zombielta.. etenkin ärsytti ne tietyt kohdat jotka voi tunnistaa myös alkuperäisestä.

+ Raakuus on kovempaa kuin alkup.
+ Michael Myers
+ Tissit
- Ei jää elämään legendana
- Näyttelijät eivät olleet kummoisia