Nyt iski joku uskomaton tarve kirjoittaa jotain elokuvasta, mikä on merkinnyt minulle paljon. Naurakaa, jos haluatte sillä "it doesn't matter how it suits to other people."
Rocky Balboa (2006)
Kesällä 2002 MTV3 teki melkoisen kulttuuriteon uusimalla koko Rocky- saagan. Jotenkin on vaikea edes sanoin kuvailla, millaisen vaikutuksen nämä elokuvat tekivät elämääni. Pistin ne kaikki nauhalle, ja katsoin niitä koko kesän. Joka päivä. Innostuin kuntoilusta, ja aloin juoksemaan. Vuosi eteen päin juoksin viisi kilometriä aikaan 19:56 ja Cooperin testissä 3000m. Olisinko ikinä innostunut näin kovasti ilman Sylvester Stallonen inspiroivia elokuvia? Tuskin.
Vuonna 2005 aloin sitten kuulla outoja huhuja, että Stallone TODELLAKIN on tosissaan tämän Rocky VI:n kanssa. No, sukelsin netin ihmeelliseen maailmaan ja huomasin asian todeksi. Silloin edes elokuvan näyttelijöitä ei oltu päätytty. Huhuissa pyörivät mukana sellaiset nimet kuin Vin Diesel ja Mr. T

Vin Dieseliä huhuttiin Rockyn vastustajaksi, mutta luojan kiitos, niin ei käynyt. Oikeastaan läpi vuoden 2006 seurasin netin kautta elokuvan kehittymistä, ja hämmästelin

niitä harvoja kuvia, mitä julkisuuteen siinä vaiheessa annettiin. Syyskussa sitten huomasin leffan trailerin, ja buh gawd sentään, katsoin sen valehtelematta ainakin sata kertaa. Jo siitä jäi mieleen tuo signaturestani löytyvä kuolematon lausahdus. Lopullisesti Rocky-kuume iski, kun Stallone oli Mr. O'Brienin vieraana 21.12.2006. Älkää kysykö, miksi muistan tarkan päivämäärän. Minä muistan. Conanissa näytettiin pätkä siitä kylmiä väreitä aiheuttavasta treenikohtauksesta. Elokuva sai ensi-iltansa Suomessa 5. tammikuuta 2007. Peräkylällä kun asuin, niin en päässyt silloin leffaa katsomaan. 7. päivä tuomion kellot kolahtelivat, kun astelin Kainuun Prikaatin pääportille palvelukseenastumismääräys käsissäni.
Hätä ei ollut kuitenkaan hirmu suuri, koska pääsin kahden viikon päästä ensimmäisillä lomillani katsomaan elokuvan Kajaanissa. Minne btw. asiakseen ajoin. Elokuva oli ensi katsomalla todella hyvä, mutta muistan ärsyyntyneeni suunnattomasti ihmisten naurunpyrskähdyksistä viimeisen ottelun ja koskettavan treenimontaasin aikana. Typerät kajaanilaiset juntit.
Elokuvan alkuasetelma oli, että Adrian oli kuollut syöpään, joten Rockyn läheisistä ei ollut jäljellä kuin Paulie, ja isästään erkaantunut poika Rocky Jr. (Robert). Elokuvan alun kohtaus, jossa Rocky ja Paulie kiertävät kaikki ykkösosan paikat on jotain niin kaunista.

Kolmos ja nelososan showmeininki oli tästä jätetty kokonaan pois, ja tunnelma oli hyvin lähellä ensimmäistä osaa. Elokuvan alussa Rockyn elämässä oli pelkkää tyhjyyttä. Hän eli täysin menneessä, ja suoraan sanottuna oli ihan pihalla nykymenosta. Rocky vaelteli katuja pitkin kuin mikäkin zombie. Pikku hiljaa kaikki kuitenkin alkoi loksahdella kohdalleen. Rocky tapasi toisen melko epätoivoisessa tilanteessa olevan ihmisen. Tavallaan hänestä tuli Adrianin korvike, mutta onneksi sekin tehtiin hyvällä maulla. Nähtyään televisiosta tietokoneella tehdyn simulaation Rocky Balboan ja hallitsevan mestarin Mason Dixonin matsista syttyi Rockyn silmissä se kuuluisa "eye of the tiger" Tukea hullulle ajatukselleen kehään palaamisesta hän ei aluksi saanut keneltäkään. Robert, Paulie ja Philadelphian nyrkkeilykomissio tyrmäsivät hänet verbaalisesti. Rocky oli kuitenkin päättänyt pienessä mielessään, että hänen on pakko tehdä tämä. Niinpä hän piti komissiolle sellaisen palopuheen, joka sai heidät muuttamaan mielensä ja myöntämään lisenssin.
Lopulta Rocky sai myös tuiki tärkeää tukea ajatukselleen.
- Spoiler: näytä
- Pikku Marie
oli alusta pitäen ajatuksen puolella ja Robertin herättelemiseen tarvittiin tuo eeppinen kohtaus, (kts:signature) jonka jälkeen hän tajusi lopettaa isänsä syyttämisen kaikista elämänsä huonoista asioista. Koko tunneskaala itkusta nauruun oli käyty läpi jo ennen kehäkellon kumahdusta. Itse ottelu oli upeasti toteutettu. Se käytiin oikealla areenalla, aitojen katsojien silmien alla, HBO:n selostajien ollessa ringsidella, Michael Bufferin tehdessä kehäkuulutukset ja vastassaan Rockylla oli Mason Dixon, jota "näytteli" entinen keskisarjan mestari Antonio Tarver. Eihän se ottelu siltikään realistinen ollut, mutta kuitenkin paljon aidomman näköinen, kun 1000 potenssiin 17 liioitellut taistot Mr T:tä ja Dragoa vastaan 80-luvulla. Joka tapauksessa nautin ottelun katsomisesta jokaisella solullani, eikä minulla sen ajottain yliteatraalisesta toteutuksestakaan ole pahaa sanottavaa. Elokuva loppui siihen, mistä se alkoikin. Adrianin haudalta. Tällä kertaa Rocky oli kuitenkin positiivisella mielellä, ja hyväksynyt faktat. Peto oli poissa.
Rocky Balboa ei ole toiminta-, tai tappeluelokuva. Se on tarina yksinäisestä miehestä, joka koittaa taas löytää elämästään sen "punaisen langan". Liikuttavia kohtauksia on todella useita, upeimpana tuo Rockyn palopuhe pojalleen. Joku elokuvakriitikko kirjoitti arvostelussaan, että tämä on "Stallonen raaka karjaisu miehisyyden puolesta". Oli todella hyvin sanottu, kun vielä nytkin sen muistan. Rocky-elokuvia olen peilannut aina omaan elämääni, ja se on vaan hassua, että niiden aiheet ovat täysin universaaleja. Kunnianhimon menettäminen, läheisten kuolemat, elämän tyhjyys, itsensä kanssa kamppailu. Kaikkiin näihin olen törmännyt lyhyen elämäni aikana. Joskus olen miettinyt, että ehkä itsellenikin tuollainen tunteiden purkaminen kunnon tappelun muodossa toimisi. Minä en vaan pysty katsomaan tätä elokuvaa saamatta kylmiä väreitä tai kyyneltä vuodattamatta.
muistoja, muistoja
*****
Porin reissulta tarttui mukaan FCF-paidan lisäksi myös täydellinen Rocky-boksi. Se sisältää koko saagan kaikki kuusi osaa ekstroineen päivineen. Vielä en ole kerennyt pakettiin tutustumaan, mutta niistä tulee olemaan valtavan paljon iloa (ja surua) yksinäisinä iltoina. Nyt siis omistan tämän Rocky Balboa-elokuvan ihan omana DVD:nään, sekä tuosta boxista se myös löytyy. Oli pakko ostaa tuo boksi, kun ei enää ollut myynnissä sitä vanhaa versiota, joka sisälsi osat 1-5. Toivottavasti Stallone nyt malttaa pitää näppinsä erossa Rocky Balboasta, sillä tämän parempaa lopetusta elokuvahistorian yhdelle upeimmista hahmoista ei enää voi kirjoittaa.