Leffat

[Hyrkanos]

Nosferatua itekin odottelin, palan halusta nähdä sen.

Taisin joskus aiemmin mainitakin että Nosferatun saa netistä ilmaiseksi (Internet Archivesista), itseasiassa jopa kahtena eri versiona.

Metropolis olisi myös ihan kiva veto Teemalta. Mutta näkis vaan

[Show_Stopper]

Tulipa juuri katsastettua neljäs ja uusin (myös viimeinen?) Indiana Jones, joka oli yllättävän katsottava kriitikoiden kommenteista huolimatta. En odottanut pätkältä mitään uutta tai kaavasta poikkeavaa, eikä se mitään suuremmin yllättävää eteen tuonutkaan, lukematta mukaan sitä todellista juonenkäännettä, toisinsanoen loppuratkaisua. Tällä kertaa homma meneekin suorastaan

Spoiler: näytä

ufoksi

, joka pienen ihmettelyn jälkeen toimii yllättävän hyvinkin, jopa Indie-elokuvassa. Ottaen huomioon kyseisen aikakauden ajankohtaiset aiheet, ovat kyseiset mysteerit hyvinkin toimiva ratkaisu tuomassa uusia tuulia perusjuoneen, joka mitä yleisimmin koostuu vain uskonnollisista myyteistä ja arvotuksista.

Valitettavasti tälläkertaa myös nykyajan tehosteteknologiaa käyttäen pienet ylilyönnit ovat paikallaan, ja niitä onkin tarpeen tullen kohtauksesta toiseen. Vaikka pienet kikkailut ja epäinhimilliset selviytymiset ovat Indie-quadrilogiassa nousseet lähes tavaramerkiksi, ei niiden liiallinen viljely ole aina hyväksi. Ja mikä sairas himo elokuvan tekijöillä on mangusteja kohtaan?

Vaikka pientä myötähäpeää ja epätoivoa saattaa vähissä määrin katsojan mielessä esiintyä, on elokuva kuitenkin varsi loistavaa viikonloppuviihdettä, joka tuntuu indieltä ja voidaan häpeämättä myöntää olevan oikea osa sarjaa, toisin kuin esim. Die Hard 4.0. Katsokaa elokuva, mutta älkää kyynisin kriitikon silmin, vaan viihteenkipeän maantallaajan näkökulmasta. Tällä tavoin sain jopa Hitmanin tuntumaan keskivertoa paremmalta. Arvostelijat näet eivät ole ihmisiä.

EDIT: Heh, pitihän se arvata.

[Hyrkanos]

Katsokaa elokuva, mutta älkää kyynisin kriitikon silmin, vaan viihteenkipeän maantallaajan näkökulmasta.

Tuo tapa tekee huonot elokuvat entistä huonommiksi. Paitsi että elokuva on huono, sen pitäisi vielä muka viihdyttää pituuntensa verran. Liikaa vaadittu ainakin modernille hollywood elokuvalle

[Genghis Khan]

Ja miksi pitäisi katsoa elokuvaa "viihteenkipeän maantallaajan silmin" jos kerran itse etsii elokuvista jotain muutakin kuin pelkästään pinnallista toimintaa ja melskettä?
Tuskinpa tuota Indya tulee lähiaikoina katsottua, jos koskaan.

[Hyrkanos]

Ja miksi pitäisi katsoa elokuvaa "viihteenkipeän maantallaajan silmin" jos kerran itse etsii elokuvista jotain muutakin kuin pelkästään pinnallista toimintaa ja melskettä?

Ihan hyvä näkökulma tuokin. Oikeastaan mitään elokuvaa ei voida oikeuttaa sillä että se sopii viihteenkipeälle katsojalle, muttei muille. Vanha kunnon "aivot narikkaan" sanonta yleensä kertoo että kyseinen pläjäys ei ole millään tapaa viihdyttävä. En mielestäni ole kovin vanha, mutta jo siinä iässä, että jos on pari tuntia aikaa käytettäväksi jonkin täysin tyhjänpäiväisen elokuvan katsomiseen, jonka sietää jos sille ei uhraa ajatustkaan, käytän sen ajan mielummin nukkumiseen.

Joskus aikoinani kävin katsomassa Passion Of The Christin elokuvateatterissa. Elokuva itsessään oli täysin p**ka, mutta kokemus oli 8€ arvoinen, sillä paitsi että havaitsin elokuvan elovan p**ka, voin aina kertoa ihmisille tarkan selostuksen siitä, miksi se oli niin p**ka. Sillä vanhalla "aivot narikkaan" tavalla rahat olisi hukkaan heitetty, sillä olisin voinut jäädä kotiin nukkumaan tai tekemään mitä tahansa muuta.

Mikä järki siis on katsoa ja puolustella elokuvaa, joka lunastaa oikeutensa olla olemassa vain jos sitä ei koe millään tasolla?

[Kumiorava]

...jopa Indie-elokuvassa.

Tuskinpa tuo uusi Indiana Jones -elokuva nyt sentään mikään indie-leffa on, sillä 1) se on tehty suurella budjetilla ja 2) siinä tuskin on nokkelaa dialogia taksikuskin kanssa.

Pyydän anteeksi humoristisuuttani.

Ja eipä kyllä itsellänikään juuri kiinnostusta tuota uutta leffaa kohtaan ole. Kaikki vanhat Indyt olen nähnyt, mutta siitäkin on aikaa. Enemmänkin vaan periaatteesta, koska nämä uudet jatko-osat vanhoista leffoista ovat ohjaajanraakkien epätoivoisia yrityksiä hankkia rahaa laittamalla vielä kerran se sama kaava uudestaan, mutta paremmalla tekniikalla. Ja koska kyseessä on Indiana Jones(tm), niin totta kai sitä rahaa taas tulee. Tämä uusi Indy ei ollut edes perusteltu, toisin kuin esimerkiksi (sysipaskat) uudet Star Warsit, jos nyt verrataan.

[Show_Stopper]

Pyydän anteeksi humoristisuuttani.

Saat anteeksi, koska jälkimmäinen nauratti itseäni. Ja jotta ei tulisi epäselvyyksiä, Indy/Indie = Indiana Jones.

Ja vaikka kuinka yritin, en saanut aikaiseksi mitään järkevää vastalausetta tai kommenttia Khanin ja Hyrkanoksen posteihin. Tuli sitä minuuttitolkulla muokkailtua ja muuteltua omia kirjoituksiaan, mutta en lopulta saanut kirjoitetuksi mitään pätevää, joten postaamatta jäi. Onnittelut, pojat, saitte jälleen viimeisen sanan.

Loppujen lopuksi voin sanoa, että uusin Indy on perus keskikastin seikkailua, vaikka pientä hiomista siellä täällä olisi kaivannutkin. Myös liiallinen tehostehuoraus pilasi kokonaisuutta, muttei liiaksi, etteikö tämä olisi ollut ihan menevää viikonloppuviihdettä.

[Velocity]

Siis tuo uusi Indiana Jones-leffa oli kliseisin elokuva ikinä. Ainakaan mitä minä olen nähnyt.

[Flexih]

Minä tykkäsin ainakin tuosta uusimmasta Indiana Jonesista. Ei se nyt Indie sarjan paras ollut, mutta hyvä kuitenkin. Harrison Ford vetää yllättävän hyvin roolinsa vieläkin.

[Hyrkanos]

Onnittelut, pojat, saitte jälleen viimeisen sanan.

YEAH!!!

[enska]

Tulipahan juuri äskön katsastettua Randall Jahnsonin ja Oliver Stonen vuonna 1991 ohjaama The Doors -leffa, joka muuten — ihan näin sivuhuomautuksena — julkaistiin Suomessa samana päivänä kuin minä synnyin (17.05.1991). Elokuva — sen nimestäkin päätellen — siis keskittyi Doors-yhtyeeseen ja kaikista eniten yhtyeen laulajaan, Jim Morrisoniin, josta toden totta riitti paljon kerrottavaa. Morrison ryyppäsi, Morrison poltti, Morrison runoili, Morrison lauloi ja Morrison riehui, voi hyvänen aika kuinka hän riehui. Elokuvassa käytiinkin läpi Doorsin synty, sen nousu kuuluisuuteen ja lopulta Morrisonin kuolema, minkä kaiken välissä kuunneltiin paljon musiikkia live-keikkojen muodossa, nähtiin miten Jimin ja hänen naisystävän suhde sujui sekä todistimme monia mahtavia kohtauksia, joista etenkin se, jossa Doorsin jäsenet olivat "tripillä", oli oikein hupaisaa katseltavaa...



Hmm... minun piti kirjoittaa tästä leffasta pidempikin arvostelu, mutta jotenkin ajauduin umpikujaan. Ehkä osasyynä on se, etten ole (vielä) lukenut Morrisonin elämästä kertovia kirjoja, enkä näin ollen voi vertailla kirjojen tapahtumia tämän leffan (mahdollisesti vääristettyihin) tapahtumiin. Muutenkin tällaisista tositarinoihin perustuvista leffoista on aika vaikeaa kirjoittaa arvosteluja, kun arvostelija ei voi takertua typeriin juonenkäänteisiin tai yksinkertaisesti päättömään juoneen. Sen kuitenkin sanon, että tämä leffa on jokaiselle Doors-fanille must-see-kamaa, ja että minä nautin leffan jokaisesta minuutista — kiitos sen, että olin ottanut Doorsista selvää ennen leffan katsomista, minkä takia muutamat, huomaamattomat seikat olivat helpommin ymmärrettävissä.

Arvosanaksi antaisin täydet viisi tähteä, sillä tämä oli leffakokemus, jollaista en ole pitkään aikaan kokenut. Nyt on ihan erilaista kuunnella Doorsin live-biisejä, kun tietää, kuinka paljon päihdeaineita Morrison käytti ennen keikkoja — jos siis elokuvan tapahtumat olivat lainkaan todenmukaisia (mihin kyllä sinisilmäisesti uskon).

[finlay]

Tulen epäaktiivisuudesta huolimatta heittämään kommentin asiaan liittyen, ja teen sen vieläpä röyhkeästi täysin ulkopuolisena.

Miten niin mitään elokuvaa ei voi/pidä kehua hyväksi "aivot narikkaan" -viihteeksi? Täällä sanottiin, että elokuvia ei pitäisi katsoa moisella asenteella, koska silloinhan jokaista näkemäänsä leffaa voisi kehua hyväksi viihdeleffaksi. Näin ei mielestäni voi ajatella, koska on olemassa sellaisiakin viihdeleffoja, mitkä eivät ole millään tasolla hyviä tai viihdyttäviä.

Eikö elokuvia pitäisi arvioida sen mukaan, mitä ne yrittävät olla? Jotkut leffat - esim. monet slasherit eivät yritäkään olla mitenkään vakavasti otettavia taikka edes perinteisesti hyviä (todella huono ilmaisu, myönnän), joten eikö niitä voi - ja kuulukin katsoa "aivot narikkaan" -asenteella, jos ne jollain tapaa ovat viihdyttäviä? (Ja ei, en ole mikään erityinen slasher-fani, mutta pidän kyllä joistakin sen genren pätkistä, joten valitsin sen tässä ihan vaan erimerkiksi...)

Tietenkin aina voidaan kyseenalaistaa se, että onko joku (viihde-)elokuva viihdyttävä, koska ihmiset pitävät niin erilaisista leffoista - esim. periaatteessa kaikki nykypäivän "Hollywood-hömppäkomediat" ovat minun, ja luultavasti aika monen muun, mielestä jotain todella epäinhimillistä paskaa, mutta siis... on mielestäni järjetöntä sanoa, ettei mitään elokuvaa pidä katsoa pelkällä viihdemielellä, koska jotkut elokuvat yrittävät ainoastaan olla viihdyttäviä - eivät (välttämättä) mitään muuta.

Mites suu nyt pannaan?

[Genghis Khan]

enska, on kyllä mainio tuo Doors-leffa. Itse olin tosin lukenut ennen leffan katsomista Morrison/Doors-biografian No One Here Gets Out Alive, johon elokuvankin käsikirjoitus perustuu, ja se tietenkin auttoi tajuamaan tiettyjen kohtausten tapahtumia entistä paremmin. Suosittelen lukemaan tuon kirjan, mainio lukukokemus.

Eikö elokuvia pitäisi arvioida sen mukaan, mitä ne yrittävät olla? Jotkut leffat - esim. monet slasherit eivät yritäkään olla mitenkään vakavasti otettavia taikka edes perinteisesti hyviä (todella huono ilmaisu, myönnän), joten eikö niitä voi - ja kuulukin katsoa "aivot narikkaan" -asenteella, jos ne jollain tapaa ovat viihdyttäviä? (Ja ei, en ole mikään erityinen slasher-fani, mutta pidän kyllä joistakin sen genren pätkistä, joten valitsin sen tässä ihan vaan erimerkiksi...)

Toki elokuvia nimenomaan pitää arvioida sen mukaan mitä ne edustavat. Jos elokuva edustaa päätöntä actionrynkytystä koko kestonsa ajan, niin toki tajuan että sen ei ole tarkoituskaan olla pätkä joka herättäisi mielessä kysymyksiä ja pistäisi ajattelemaan, mutta mikään ei silti velvoita minua pitämään tuollaisesta viihde-elokuvasta. Monet/Useimmat pitävät, näkeehän sen lipputuloista, mutta itse koen tehostekikkailut vain hirveän puuduttavina ja suoraan sanottuna tylsinä.

Ja mitä slashereihin tulee, niin sieltäkin löytyy muutama tasokas tapaus. Ensimmäisenä tietenkin Halloween, joka tosin perustui enemmän psykologiselle kauhulle kuin millekään verimässäilylle. Klassikko, eikä suotta.

[finlay]

Jos elokuva edustaa päätöntä actionrynkytystä koko kestonsa ajan, niin toki tajuan että sen ei ole tarkoituskaan olla pätkä joka herättäisi mielessä kysymyksiä ja pistäisi ajattelemaan, mutta mikään ei silti velvoita minua pitämään tuollaisesta viihde-elokuvasta.

Menee vähän ohi aiheesta ja on ehkä hieman hyökkääväkin kysymys, mutta väitätkö kylmästi, ettet ole koskaan pitänyt elokuvasta, mikä ei ole herättänyt kysymyksiä tai pistänyt ajattelemaan, eli toisin sanoen, etkö ole koskaan pitänyt näkemästäsi viihde-leffasta?

[Genghis Khan]

^Toki olen pitänyt, mutta viimevuosina niiden katsominen on jäänyt lähes kokonaan pois. Jos viihde-elokuvia katson, niin yleensä katson huonoja sellaisia, jolloin ainoa motiivi niiden katsomiseen on se tahaton huumori joka niistä löytyy. Siihen eivät varmasti ole kyseisten elokuvien tekijät tähdänneet.
Nykyään vaan vaatii elokuvalta jotain merkityksellisempää kuin mitä vaati nuorempana. Toki splatterit ovat edelleen lähellä sydäntäni, mutta niitäkin tulee katsottua pääasiassa kavereiden kanssa dokatessa.

[PapaShango]

Uusia ideoita on nykyisin enää vaikea keksiä ja elokuvat alkavat toistaa itseään. Mitä tässä nyt parin vuoden välein tulee jotakin mehukkaita elokuvia, kuten viimeisin: Departed. Toki, ei sekään tuore idea ollut mutta perus nussimis- ja efektipläjäyksien keskellä se oli hieno idea tuoda jokin aasialainen idea meille muille. Loisto ideoina voisin poimia 2000-luvulta ainakin Crankin ja Matrixin.. (p****le SEHÄN ON VISSIIN VUODELTA 99, ENIVEI)

Aah, Halloween. Kieltämättä yksi parhaimmista kauhuelokuvista, vaikka loppua kohden menikin hieman överiksi. Halloween II oli vielä aika pelottava ilmestys, eikä vähiten sairaalamiljöön takia.

PS; Pitäisi muuten katsoa pitkästä aikaa The Shawshank Redemption. On meinaan yksi kaikkien aikojen parhaimmista elokuvista. Montakohan Monroeta annoin sille.. hmmhm, noh enivei. Katsokaa ihmeessä, jos ette ole kyseistä kultakimpaletta vielä katsoneet.

PS2: Sitten noihin tuotantohommiin. Itsehän en edes vilkaise muita elokuvia nykyään kuin Hollywoodin tuottamia paskakasoja. Miksi? kaikenlaiset paskat taide-elokuvat saavat sappeni kiehumaan. Tekemällä tehtyjä lähes kaikki. Toki suomalaiset elokuvat ovat asia erikseen, mutta koska pistin "nykyään" tuonne ylemmäksi niin voin sanoa tässä, että paskimpia ovat nimenomaan suomalaiset elokuvat. Kyllä ne entisvanhaan osas elokuvia Suomessakin tehdä, sano Siirakki. Huomaatteko hienon take overin elokuvasta?

[Hyrkanos]

itse koen tehostekikkailut vain hirveän puuduttavina ja suoraan sanottuna tylsinä.

Samasta syystä en juurikaan jaksa noita "puhtaasti viihde-elokuvia". Finlay mielestäni kiteytti asian vallan hyvin

Eikö elokuvia pitäisi arvioida sen mukaan, mitä ne yrittävät olla?

Enpä paljon paremmin osaisi asiaa itse sanoa. Mielestäni pelkäksi viihteeksi tarkoitettu elokuva ei ole kovin onnistunut, jos se on tylsä.

[finlay]

Katsoin täällä mainitun Cannibal Holocaustin (en ollut aiemmin edes kuullut siitä) ja täytyy sanoa, että se oli jotain sanoinkuvaamatonta.

Fiilikset on juuri katsotun leffan jälkeen niin ainutlaatuiset, etten pysty sanomaan siitä mitään kovin järkevää, mutta mikään näkemäni elokuva ei ole aiheuttanut minussa samanlaista puistatusta siitä, miten julma ihminen voikaan olla - oli sitten villi alkuasukas tai rikas länsimaalainen. Se näyttää samalla millaiseksi ns. sivistynyt ihminen voi muuttua tietynlaisessa ympäristössä. Väkivallaltaan kohtaukset ovat ehdottomasti karmivimpia ja julmimpia, mitä olen koskaan nähnyt ja ne ovat niitä juuri siksi, koska ne näyttävät ja ovat niin realistisia. Itse väkivalta ei kuitenkaan suoranaisesti ole elokuvan pääpointti, vaan ainoastaan tapa näyttää, mitä se ihmiselle merkitsee ja samalla myös tapa vertailla kahta eri kulttuuria keskenään.

Ehdottomasti yksi vaikuttavimmista elokuvista koskaan, joka kannattaa katsoa, jos ei kauhistele (liiallisissa määrin) silmitöntä väkivaltaa.

PS. Ne oikeat eläintentappamiskohtaukset olivat mielestäni täysin oikeutettuja ja jopa suotavia - ihmisethän tappavat eläimiä ravinnoksi päivittäin, joten mitä väärää sen näyttämisessä on? Sitä kun oikeasti tehdään ja vieläpä massatuotannolla. Sehän pistää vain ajattelemaan, että pitäisikö ihmisen käyttää eläimiä ravinnoksi sen sijaan, että katsottaisiin asiaa läpi sormien (= se on ihan ok, kunhan sitä ei itse olla tekemässä tai näkemässä).

Vielä kerran: mahtava elokuva, joka jokaisen nyky-yhteiskunnassa elävän ja sen normien hyväksyvän ihmisen tulisi katsoa ja miettiä - elämmekö me oikein?

[Genghis Khan]

^Jeah, mainiota että olet sisäistänyt elokuvan sanoman. Kunhan pääsee elokuvan shokeeraavuudesta yli, niin löytää paljon ajattelemisen arvoista elokuvan teemoista, joita elokuva käsittelee siis varsin räikeällä ja jopa yliampuvalla tavalla.

[finlay]

Katsoin viime yönä Brian De La Palman Scarfacen. Ennakko-odotukset olivat erittäin korkealla ja suureksi yllätyksekseni elokuva jopa ylitti ne.

Elokuva oli suoraansanottuna mahtava. En oikeasti keksi siitä mitään vikaa. Joku voisi mainita sen pitkän, lähes 3-tuntisen keston miinukseksi, mutta mielestäni se ei käynyt missään vaiheessa tylsäksi eikä mikään kohtaus tuntunut tarpeettomalta tai merkityksettömältä (pidän esim. Deer Hunteria hieman liian pitkänä ja sen muutamia kohtauksia hieman, todellakin vain hieman merkityksettöminä ja tylsinä, jonka vuoksi se ei ole mielestäni aivan viiden tähden leffa, joskin todella lähellä sitä).

Mikä Scarfacessa sitten oli niin hienoa? Ne tunteet, joita se herätti - ne olivat jotain ennentuntematonta. Mikään näkemäni elokuva ei ole kuvannut kunnianhimoa ja sisukkuutta näin onnistuneesti - miten niillä päästään eteenpäin, mutta miten ne voivat samalla tuhota ihmisen. Al Pacinon roolisuoritus on uskomaton ja elokuvassa on usempi kuin yksi mestarikohtaus.

Luultavasti paras näkemäni elokuva koskaan, ehkä jopa Godfatheria parempi.

[Genghis Khan]

Se rikastumismontaasi on, varsinkin näin 2000-lukulaisin silmin katsottuna, harvinaisen tökerö. Mahtavan tökerö voisi joku sanoa.
Mutta kuitenkin jättää sellasen fiiliksen, että olisi jostain täysin muusta leffasta. Push it to the Limit!

On mahtava roolisuoritus jälleen kerran Pacinolta. Tosin itselleni ykköspaikkaa pitää edelleen Michael Corleone ja varsinkin kakkososa. Myös eksentrinen hippikyttä Serpico on kova veto ukolta.

[PapaShango]

Nääh, mielestäni Don Corleone ja Tony Montana eivät ole mitään verrattuna Dog Day Afternoonin Sonnyyn. Siinä vasta Pacinon loistosuoritus IMO. Elokuvan tarinakin on loistava.

Jos diggaatte Scarfacesta, niin diggaatte myös meikäläisen paidasta En oo vielä kellään toisella toista nähnyt näiden monien vuosien aikana: http://irc-galleria.net/view.php?nick=P ... d=15457700

[Mahti Ankka]

Blue Velvet ja Mullholland Drive katsottu. Blue Velvetistä odotin aika paljon, Frank Boothia kun melko sairaanloiseksi tyypiksi muistelisin Khanin sanoneen. Ehkä hiukan epätavallinen leffa Lynchiltä, etenkin jos vertaa Mullholland Driveen ja Inland Empireen. Blue Velvet keskittyy selkeästi enemmän nimenomaan suoraan juoneen ja hahmoihin, kun edellämainitut kaksi leffaa yrittävät kusettaa katsojaa loppuun asti ja painottavat enemmän tunnelmaan. Blue Velvetin juoni oli ehkä vähän naivi, mutta pakko on myöntää että erittäin laadukas leffa on kyseessä. Boothin hahmo oli ainakin kerrassaan upea, todella härö kaveri. Ei ollenkaan samanlainen psykopaatti kuin yleensä tapaa elokuvissa, tämä kaveri tuntui jotenkin sellaiselta joka tekee hämäriä ja epänormaaleja asioita jostain ihan selittämättömästä syystä. Ja siksi se hahmo onkin hiukan ahdistava ja kiero. Olisi ihan mukava mielenkiinnosta saada selville Boothin historiaa, leffa sitä ei tarjoillut. Ok juoni ja loistava Lynchille ominainen tunnelma, siitähän ne hyvän leffan ainekset ovat.

Mullholland Drive olikin sitten paljon vaikeampi tapaus niellä. Varsinkin kun se katsottiin keikkamatkalla bussissa. Yli tunnin verran leffa on aivan looginen ja mielenkiinto pidetään tiukasti yllä, mutta sitten kuin puskan takaa leffa tekee todellisen mindfuck twistin ja kääntää kaiken päälaelleen. Kaikki siihen mennessä loogiselta tuntunut onkin täysin epäloogista ja millään ei tunnu olevan enää mitään pointtia. Itse menin ainakin täysin hämille sen jälkeen kun ne päähenkilöt heräsivät sängystä ja se toinen halusi näyttää sille toiselle jotain ja sitten ne menivät sinne teatteriin...Mutta niin vain kävi että leffan jälkeen kun alkoi käydä läpi sitä juonta ja yritti laittaa palasia kohdalleen, niin leffaan alkoikin saada jotain järkeä. En todellakaan saanut kaikkea kasaan tuolla katselukerralla, joten pakko se on uudelleen jossain vaiheessa katsoa. Kiero leffa juuri sen takia, että siinä on epäolennaista se mikä tuntuu olennaiselta ja olennaista se mikä tuntuu epäolennaiselta. Samankaltainen leffa kuin Inland Empire, mutta tuntuisi siltä että ei aivan yllä samalle tasolle. Inlandissa kun se tunnelma on vangitsevuudessaan aivan omaa luokkaansa. Molempia leffoja pitää vielä moneen otteeseen luultavasti katsastaa ennenkuin niiden juonesta saa otetta, vaikka tuskin koskaan kukaan lopullista selvitystä noista leffoista saa. Lynch on kiero p**ka, tekee leffoistaan kryptisiä palapelikuutioita jotka koukuttavat. Pahasti.

[Genghis Khan]

Mitäs vikaa Blue Velvetin juonessa? Sehän oli todella hienoa tribuuttia kaiken maailman bogartien film noirille. Naiivi, mutta niin sen pitääkin olla. Tyylilaji ei turhaan ole neo-noir.
Sisäinen tupakeittiöpsykologini löytää Boothin taustalta heti huonon äitisuhteen. Baby wants to fuck ja muutkin lapsenomaiset ja vääristyneet elkeet naisia kohtaan. Hyvän elokuvan piirre se kun saa itse käyttää tälläisissä asioissa omaa päättelykykyä. Ja Blue Velvet on todellakin sitä SillyCow'nkin aikoinaan mainitsemaa lynchilaista haastavaa draamaa ilman mindfuckeja ja hyppiviä kaneja.

[Mahti Ankka]

Älä käsitä väärin, en sitä juonta missään nimessä huonoksi mene sanomaan. Hyvin toimivahan se on, mutta välillä se paneutuu ehkä aavistuksen liikaa outoihin yhteensattumiin. Esimerkiksi miksi ihmeessä se korva on siellä heinikossa? Tiedän, ei tällaisiin seikkoihin pitäisi tarttua mutta hiukan se jäi ihmetyttämään. Ja haastava tuokin leffa todellakin on, tunnelma on melko ahdistava läpi leffan ja niitä outoja Lynchimäisiä hetkiä tarjoillaan tuon tuosta, mistä suuri plussa tottakai. Ei todellakaan siis mikään sunnuntai aamun krapulaleffa.

Boothin hahmosta saa kyllä vedettyä kaikenlaisia analyyseja, mainitsemasi äitisuhde on varmasti yksi. ja se siinä oikeastaan hienoa onkin, hänen historiastaan ei kerrota mitään ja siksi se hahmo on niin mielenkiintoinen. Jätetään auki niin paljon, annetaan katsojan mielikuvituksen raksuttaa ja tehdä töitä, vetää omia johtopäätöksiä.

Tuli muuten tilattua mukava leffasatsi CDONista (kylkiäisenä Shponglen Tales Of The Inexpressible, perkeles tätä bändiähän löytyi CDONista!):

Quentin Tarantino: Grindhouse: Death Proof
David Lynch: Inland Empire & Mullholland Drive
Hayao Miyazaki: Henkien Kätkemä & Liikkuva Linna

Tarantinon uusin leffa vieläkin katsomatta ja kun halpaan hintaan lähti niin ehdottomasti mukaan. Odotukset suht korkealla, ei vielä yksikään herran leffa ole alittanut erinomaisen leffan rajoja. Lynchilta oli pakko nuo kaksi outolintua tilata, vaikka ne on nähtykin jo. Lisäkatseluja kun vain vaaditaan edelleen ja paljon. Hayao Miyzakin leffat ovat sitten animea, tuli hänen Totoro leffan pohjalta ostettua. Inttikaverin läppäriltä kun Totoro katsottiin ja se vakuutti minut tämän herran hyvästä mausta. Ei ehkä ihan sitä perinteisintä animea edusta miehen teokset, mutta ainakin Totoro oli sen verran positiivinen leffa, että jätti todella hyvän maun. Leffassahan ei tapahdu edes juuri mitään, mutta se ajaa asiaansa vain hyvän olon luojana, missä se jollain tavalla onnistuukin. Henkien Kätkemä ja Liikkuva Linna ovat ainakin inttikaverini mukaan myös hyvin laadukkaita, joten pitihän ne ostaa. Odotellaan satsia, kerrotaan sitten lisää kun on aihetta.