1. YEAHJack DiBiase kirjoitti:1. Ready To Rumble.
2. Älä? Siis siinä ei arvosteltukaan kuinka monta tähteä ne matsit sai?
2. Minä ainakin odotan vielä tuota tietoa ennen kuin viitsin maksaa elokuvalipun hinnan
Leffat
Näinkö teki? Kuva katkaistiin vain kesken Ram Jamin ja that was it... Ja en minä mitään "prinssi saa prinsessansa" loppua olisi halunnut, mutta tuo kyseinen lopetus ei vain minua mielyttänyt. Ja kuten aikaisin mainitsin, olihan tuo tavallaan ihan näppärä tapa lopettaa elokuva, monia tuo varmasti miellytti, mutta itse en jostain syystä pitänyt siitä. Tosin tuskinpa se arvosana siihen *****- olisi noussut, vaikka lopetus olisi ollut mieleinen. Kyllä ****½ on minun mielestäni melko oikeutettu arvosana tuolle elokuvalle.Jack DiBiase kirjoitti:Eikä tuosta mitään jatko-osaa tule,
- Spoiler: näytä
Niin ja olen nähnyt tuon Ready to Rumblen, täydet viisi tähteä. No ei vaisinkaan, ainoa syy tuon katsomiseen oli se, että se on painileffa. Ja aika huono onkin.
WA:n Snickers Manager 4 -haastesarjan ensimmäinen.
Vuoden 2008 aliarvostetuin
Vuoden 2008 aliarvostetuin
Anteeksi, mutta sinun on tultava katsomaan se ihan paikalliseen (meidän jalasjärvisten "paikallinen" elokuvateatteri kun on SeinäjoellaTzei-em kirjoitti:The Wrestlerin lataa... krhm... hankin heti kunhan siitä tulee dvd-versio. Odotukset on kyllä korkealla, koska paljon tätä pätkää on kehuttu.
) Bio Marilyniin. He lisäsivät sen ohjelmistoonsa minun valitutettua puuttumisesta (kopioiden vähyydellä ja tästä johtuvalla myöhäisellä ensi-illalla pikkupaikoissa ei ollut mitään vaikutusta), mutta kerroin valituksessa elokuvan kiinnostavan "monia" itseni lisäksi: kyllä se kolmekin vähän paremmalta katsojatilastoissa näyttäisi kuin kaksi.Tosiaan The Wrestlerin ensi-ilta on Seinäjoella 30.1, ja tuona viikonloppuna olisi tarkoitus myös leffa käydä katsastamassa. Odotukset ovat korkealla, toivottavasti ei käy kuin Dark Knightin kanssa.
The Spirit
Ensiksi täytyy sanoa, että minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä tästä elokuvasta ja odotin lähinnä tylsää sekoiluelokuvaa.
Mutta kaikki tuo loppui jo elokuvan ensi minuuteilla!
Elokuva oli siis tarinankerronnan mestarin, Frank Millerin tuotos, vaikkei perustukaan Millerin omaan sarjakuvaan. Visuaalisesti hyvinkin lähellä Sin Cityä ja juonen tasolla melkeinpä Tarantinoa. Supersankarius vedettiin campmaisen överiksi jo elokuvan ensitaistelussa Spiritin ja Samuel L. Jacksonin esittämän Octopussyn välillä. Molemmat pystyvät ottamaan iskua vastaan enemmän kuin Teräsmies konsanaan ja meno oli hulvatonta koko ajan. Missä muussa elokuvassa muka sankari saa lyhtypylväästä haaroväliin ja vessanpytyn päähänsä minuutin sisään, ilman että meno hidastuu?
Meno oli paikoin täysin päätöntä, mutta hyvällä maulla tehtynä ja koko ajan kasassa pysyen. Meno oli yhtä päätöntä kuin Zoolanderissä, mutta silti pysyi kasassa kuin Tarantinon filmi konsanaan.
Meno ei hirveästi missään vaiheessa hidastunut, vaan jatkuvasti tuli vastaan toinen toistaan mielenkiintoisempia ja hullumpia hahmoja, eikä tylsää hetkeä päässyt missään vaiheessa syntymään. Esimerkiksi Dark Knightissa jo toisella katselukerralla menivät Batmanin osuudet melkeinpä kelaukseen, eikä se Jokerikaan enää tuntunut niin uniikilta. Christian Balen pitäisi katsoa tämä elokuva ja ottaa opiksi miten naamiomiehen tulee eeppisesti murista, eikä kuulostaa keuhkotautiselta. Ei nyt sen suurempia antipatioita Batmania kohtaan, mutta sanompahan vain että Spirit iski kyllä alitajuntaan paljon kovempaa kuin pimeä nihti.
Sarjakuvafilmatisoinneissa tämä ottaa paikkansa Sin Cityn vieressä, ollen vähemmän vakava, mutta toisaalta paljon hämärämpi ja huumoriltaan kierompi. Omalla listallani Sam Jacksonin paras roolityö sitten Pulp Fictionin ja muutenkin koko näyttelijäkaarti oli mahtava, eikä siinä ollut supertähtien ylitarjontaa. Mikäli Musta huumori, Tarantinomaisen vetävä ja päätön dialogi, pilke silmäkulmassa ylivedetty supersankarointi, sekä mahtava visuaalinen toteutus purevat, ei tätä kannata missata. Myös Octopussyn imbesillit, nyrkkeilysäkkeinä toimivat kloonikätyrit aiheuttivat hilpeyttä. Kaverit kun oli nimetty nimillä kuten Eetos, Paatos ja Logos. Paras elokuva sitten Menetetyn Maan.
Ja elokuva tarjoili ehkä eeppisimmän quoten ikinä:
'Dental... and nazies.'
Arvosanaksi neljä ja puoli tähteä viidestä. DVD pakko-ostos.
Tiivistyksenä: Supersankarisekoilu joka toimii kuin junan vessa, vailla sen suurempia heikkoja hetkiä.
Ensiksi täytyy sanoa, että minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä tästä elokuvasta ja odotin lähinnä tylsää sekoiluelokuvaa.
Mutta kaikki tuo loppui jo elokuvan ensi minuuteilla!
Elokuva oli siis tarinankerronnan mestarin, Frank Millerin tuotos, vaikkei perustukaan Millerin omaan sarjakuvaan. Visuaalisesti hyvinkin lähellä Sin Cityä ja juonen tasolla melkeinpä Tarantinoa. Supersankarius vedettiin campmaisen överiksi jo elokuvan ensitaistelussa Spiritin ja Samuel L. Jacksonin esittämän Octopussyn välillä. Molemmat pystyvät ottamaan iskua vastaan enemmän kuin Teräsmies konsanaan ja meno oli hulvatonta koko ajan. Missä muussa elokuvassa muka sankari saa lyhtypylväästä haaroväliin ja vessanpytyn päähänsä minuutin sisään, ilman että meno hidastuu?
Meno oli paikoin täysin päätöntä, mutta hyvällä maulla tehtynä ja koko ajan kasassa pysyen. Meno oli yhtä päätöntä kuin Zoolanderissä, mutta silti pysyi kasassa kuin Tarantinon filmi konsanaan.
Meno ei hirveästi missään vaiheessa hidastunut, vaan jatkuvasti tuli vastaan toinen toistaan mielenkiintoisempia ja hullumpia hahmoja, eikä tylsää hetkeä päässyt missään vaiheessa syntymään. Esimerkiksi Dark Knightissa jo toisella katselukerralla menivät Batmanin osuudet melkeinpä kelaukseen, eikä se Jokerikaan enää tuntunut niin uniikilta. Christian Balen pitäisi katsoa tämä elokuva ja ottaa opiksi miten naamiomiehen tulee eeppisesti murista, eikä kuulostaa keuhkotautiselta. Ei nyt sen suurempia antipatioita Batmania kohtaan, mutta sanompahan vain että Spirit iski kyllä alitajuntaan paljon kovempaa kuin pimeä nihti.
Sarjakuvafilmatisoinneissa tämä ottaa paikkansa Sin Cityn vieressä, ollen vähemmän vakava, mutta toisaalta paljon hämärämpi ja huumoriltaan kierompi. Omalla listallani Sam Jacksonin paras roolityö sitten Pulp Fictionin ja muutenkin koko näyttelijäkaarti oli mahtava, eikä siinä ollut supertähtien ylitarjontaa. Mikäli Musta huumori, Tarantinomaisen vetävä ja päätön dialogi, pilke silmäkulmassa ylivedetty supersankarointi, sekä mahtava visuaalinen toteutus purevat, ei tätä kannata missata. Myös Octopussyn imbesillit, nyrkkeilysäkkeinä toimivat kloonikätyrit aiheuttivat hilpeyttä. Kaverit kun oli nimetty nimillä kuten Eetos, Paatos ja Logos. Paras elokuva sitten Menetetyn Maan.
Ja elokuva tarjoili ehkä eeppisimmän quoten ikinä:
'Dental... and nazies.'
Arvosanaksi neljä ja puoli tähteä viidestä. DVD pakko-ostos.
Tiivistyksenä: Supersankarisekoilu joka toimii kuin junan vessa, vailla sen suurempia heikkoja hetkiä.
This goes way beyond my spilled diet-soda.
-CM Punk
-CM Punk
Holy shit, joku oikeasti piti The Spiritistä? Tai no, ehkä se on mahdollista nille, jotka eivät ole Eisnerin mestariteoksia lukeneet. Miller on täysi paskaläjä raiskattuaan yhden sarjakuvataiteen kirkkaimmista kultaisen ajan tähdistä.
kumiorava kirjoitti:Jossain määrin ihailen sitä intoa, että heppu jaksaa kirjoittaa rivikaupalla markkinaliberaalista utopiastaan jollekin painifoorumille.
Enpä voi väittää alkuperäisteosta lukeneeni, mutta ehkäpä tässä tapauksessa se oli vain etu, sillä en voi sanoa nauttineeni elokuvasta yhtä paljon moneen aikaan. Pitääpi lukaista teos, luulen ma.Riveni kirjoitti:Holy shit, joku oikeasti piti The Spiritistä? Tai no, ehkä se on mahdollista nille, jotka eivät ole Eisnerin mestariteoksia lukeneet. Miller on täysi paskaläjä raiskattuaan yhden sarjakuvataiteen kirkkaimmista kultaisen ajan tähdistä.
Eipä tosin Sin Cityn lisäksi mahda olla muita sarjakuvafilmatisointeja jotka tekisivät kunniaa alkuperäisteokselle? Watchmeniin itselläni on kovat odotukset, sillä vaatii suuremman luokan taitoa paskoa sellainen tarina! Tosin onnistuihan se V for Vendetassakin, eikä Watchmenissäkään (siis elokuvassa) ole Moorella ollut mitään osaa eikä arpaa.
This goes way beyond my spilled diet-soda.
-CM Punk
-CM Punk
uuh foorumin epävirallinen "mukaviisas" taas pätemässä, itse katsoin leffan myös ja pidin siitäRiveni kirjoitti:Holy shit, joku oikeasti piti The Spiritistä? Tai no, ehkä se on mahdollista nille, jotka eivät ole Eisnerin mestariteoksia lukeneet. Miller on täysi paskaläjä raiskattuaan yhden sarjakuvataiteen kirkkaimmista kultaisen ajan tähdistä.
OpaMpp kirjoitti:Älä kirjoita englanniksi jos et osaa.
Sitä paitsi, mitä tuo hymiö tuolla perässä tekee? Oliko se niin hauskaa, että Eddie kuoli, vai miksi hymyilyttää?
Rest in pease, Eddie
Eiköhän karu 5.2 IMDB:ssä kerro ihan kaiken mukaaviisaudestani. 
Suosittelen lukemaan kyseisiä sarjakuvia, tosin niidenkin sisältämä tekstimäärä on varmaan liikaa erkon ymmärrys- ja keskittymiskyvylle.
Suosittelen lukemaan kyseisiä sarjakuvia, tosin niidenkin sisältämä tekstimäärä on varmaan liikaa erkon ymmärrys- ja keskittymiskyvylle.
kumiorava kirjoitti:Jossain määrin ihailen sitä intoa, että heppu jaksaa kirjoittaa rivikaupalla markkinaliberaalista utopiastaan jollekin painifoorumille.
Sitähän se melkein onkin. Ennemmin kyseenalaistaisin Lotr-elokuvien paikan niinkin korkealla.Wormmaster kirjoitti:Jos IMDbhen on uskomista niin The Dark Knight on viidenneksi paras elokuva ikinä. Eiköhän tämä riitä.
kumiorava kirjoitti:Jossain määrin ihailen sitä intoa, että heppu jaksaa kirjoittaa rivikaupalla markkinaliberaalista utopiastaan jollekin painifoorumille.
Jeps, itsekin The Wrestlerin katsoin, ja eihän se todellakaan pettänyt. Oikein mukava kaksituntinen tuli sen parissa vietettyä ja kyllähän tuota olisi pidempäänkin mielellään katsellut. Ehkäpä parasta tuossa oli juuri se, että kayfabe rikottiin täysin ja näytettiin millaista se homma oikeasti on - homma tuntui hiton realistiselta kaikkine oikeine painijoineen, promootioineen ja backstage-meininkeineen (ei sillä, että itse tietenkään olisin behind the scenes -tunnelmaan koskaan päässyt käsiksi, mutta tuollaista se mitä luultavimmin on). Lisäksi oli hyvä juttu ettei koko homma pyörinyt pelkän showpainin ympärillä, koska ei tätä olisi ehkä jaksanut niin suurella mielenkiinnolla katsoa mikäli se olisi pelkkää painimaailmaan liittyvää matskua sisältänyt - Rourken esittämä hahmo kun oli niin hiton sympaattinen.
Plussat vielä lopetuksesta, joka jätti oikeastaan kaiken auki ja mielen täyteen kysymyksiä: kestikö Robinsonin pumppu tuota RamJam-loikkaa? Jos vastaus on kyllä, miten kävi hänelle ja Pamille? Saiko hän välinsä selvitettyä tyttärensä kanssa? No, vastauksista huolimatta homma on niin, että ainakin Robinson pääsi tekemään sitä mitä hän rakastaa eniten: painimaan. Se on loistava sanoma, ja tämä elokuva yleensäkin antaa mielestäni aika positiivisen kuvan sen surullisenkuuluisan pellepainin oikeasta luonteesta.
The Wrestler (2008) -
Plussat vielä lopetuksesta, joka jätti oikeastaan kaiken auki ja mielen täyteen kysymyksiä: kestikö Robinsonin pumppu tuota RamJam-loikkaa? Jos vastaus on kyllä, miten kävi hänelle ja Pamille? Saiko hän välinsä selvitettyä tyttärensä kanssa? No, vastauksista huolimatta homma on niin, että ainakin Robinson pääsi tekemään sitä mitä hän rakastaa eniten: painimaan. Se on loistava sanoma, ja tämä elokuva yleensäkin antaa mielestäni aika positiivisen kuvan sen surullisenkuuluisan pellepainin oikeasta luonteesta.
The Wrestler (2008) -
"You are my Solskjær, my only Solskjær,
You make me happy, when skies are gray,
Even when it's pouring, you just keep scoring,
Please don't take my Solskjær away"
20LEGEND 1996-2011
You make me happy, when skies are gray,
Even when it's pouring, you just keep scoring,
Please don't take my Solskjær away"
20LEGEND 1996-2011
-
edgecution
- Viestit: 59
- Liittynyt: To 16.02.2006 17:41
Nojoo, itse olisin ehkä ottanut lopetukseen mukaan vielä sen tömähdyksen joka kuuluu kun legenda viimeisen kerran kohtaa kanveesin, ja sen jälkeen musta ruutu ja täysin hiljaista. Mutta ehkä tuo olisi sitten ollut vähän turhan negatiivinen lopetus.Nodachi kirjoitti: Plussat vielä lopetuksesta, joka jätti oikeastaan kaiken auki ja mielen täyteen kysymyksiä: kestikö Robinsonin pumppu tuota RamJam-loikkaa? Jos vastaus on kyllä, miten kävi hänelle ja Pamille? Saiko hän välinsä selvitettyä tyttärensä kanssa? No, vastauksista huolimatta homma on niin, että ainakin Robinson pääsi tekemään sitä mitä hän rakastaa eniten: painimaan. Se on loistava sanoma, ja tämä elokuva yleensäkin antaa mielestäni aika positiivisen kuvan sen surullisenkuuluisan pellepainin oikeasta luonteesta.
Niin ja vielä tuosta sanomasta...Mulle jäi mielikuva, että Ramilla ei omassa mielessään ollut muuta vaihtoehtoa, kuin mennä takaisin kehään. Yleisöstä oli tullut tavallaan huumetta ja lopulta se johti miehen ensin missaamaan jälleen yhden (viimeisen) mahdollisuuden tyttärensä kanssa. Ja kun kaveri sai vielä yhden mahdollisuuden, valitsi hän kehän, sen sijaan, että olisi siirtynyt nauttimaan normaalista elämästä (vrt strippariin jonka oletan aloittavan uuden elämän).
Mutta kokonaisuutena nousi kyllä elokuvan ansiosta rispektit painijoita kohtaan suunnattomasti. Jotenkin sitä ei ole koskaan täysin tullut ajateltua mitä kaikkea he joutuvatkaan tekemään katsojien viihdyttämiseksi. Siispä, nousen nyt seisomaan ja osoitan kunnioitusta kaikille painikehään ikinä nousseille.
The Wrestler vihdoinkin nähty. Vähän harmitti ettei Seinäjoen ensi-iltaan ollut eksynyt minun ja murzun lisäksi kuin viisi muuta katsojaa, mutta minkäs sille voi että junttilassa asuu.
Elokuva oli todella hyvä. Tarina oli hieno, ja roolisuoritukset kerrassaan loistavia. Sen lisäksi kuvaus ja äänet, joihin en edes yleensä kiinnitä huomiota, olivat nappisuorituksia.
Hienointa elokuvassa oli kuitenkin se, että se nousee sitä hienommaksi mitä enemmän sitä jälkeenpäin miettii. Jo elokuvan loppuessa oli tyytyväinen olo, mutta juuri ne aukot ja niiden miettiminen tekee tästä elokuvasta niin hyvän. Kun vielä wrestling-fanille oli porkkanana oikeita painijoita, ja lopputekstimusiikkikin nivoutui täydellisesti elokuvan tarinaan ja tunnelmaan, ei voi kuin ihailla lopputulosta.
Loistava elokuva, joka todellakin oli jopa ylihinnoitellun lipun väärti. Käykää katsomassa, jos ette ole sitä vielä tehneet.
Elokuva oli todella hyvä. Tarina oli hieno, ja roolisuoritukset kerrassaan loistavia. Sen lisäksi kuvaus ja äänet, joihin en edes yleensä kiinnitä huomiota, olivat nappisuorituksia.
Hienointa elokuvassa oli kuitenkin se, että se nousee sitä hienommaksi mitä enemmän sitä jälkeenpäin miettii. Jo elokuvan loppuessa oli tyytyväinen olo, mutta juuri ne aukot ja niiden miettiminen tekee tästä elokuvasta niin hyvän. Kun vielä wrestling-fanille oli porkkanana oikeita painijoita, ja lopputekstimusiikkikin nivoutui täydellisesti elokuvan tarinaan ja tunnelmaan, ei voi kuin ihailla lopputulosta.
Loistava elokuva, joka todellakin oli jopa ylihinnoitellun lipun väärti. Käykää katsomassa, jos ette ole sitä vielä tehneet.
Katsoin viimein paljon puheen alla olleen Perikadon(Der Untergang).
En jaksa kirjoittaa pitemmin, pistän ranskalaisia viivoja:
-Sota oli kuvattu erittäin onnistuneesti, ja eihän sitä voi ymmärtää. Aivan hirveää touhua.
-Hitler oli elokuvassa kylmä kuin kivi; "15000-20000 nuorta kuolee tämän takia" -"Siihen ne on tarkoitettukin" -Hitler
-Paras sotaleffa minkä itse olen nähnyt. Mukana on runsaasti dramatiikkaa, verta, epätoivoa, neuvottelua ja kaikkea Hitlerin viimeisiin päiviin liittyvää.
Mutta siis loistava elokuva, aivan uskomatonta työtä. Tämä on harvoista elokuvista joille antaisin oikeasti lähemmäs viittä tähteä. Vaikka elokuva ei täydellinen ole, en löytänyt siitä mitään itseäni häirinnyttäkään, ja se tosiaan on paras sotaelokuva jonka olen nähnyt.
En jaksa kirjoittaa pitemmin, pistän ranskalaisia viivoja:
-Sota oli kuvattu erittäin onnistuneesti, ja eihän sitä voi ymmärtää. Aivan hirveää touhua.
-Hitler oli elokuvassa kylmä kuin kivi; "15000-20000 nuorta kuolee tämän takia" -"Siihen ne on tarkoitettukin" -Hitler
-Paras sotaleffa minkä itse olen nähnyt. Mukana on runsaasti dramatiikkaa, verta, epätoivoa, neuvottelua ja kaikkea Hitlerin viimeisiin päiviin liittyvää.
Mutta siis loistava elokuva, aivan uskomatonta työtä. Tämä on harvoista elokuvista joille antaisin oikeasti lähemmäs viittä tähteä. Vaikka elokuva ei täydellinen ole, en löytänyt siitä mitään itseäni häirinnyttäkään, ja se tosiaan on paras sotaelokuva jonka olen nähnyt.
XB
X 360 - Jump In.
PLAYSTATION 3 - PLAY B3YOND
-The Future Is Blue-
X 360 - Jump In.PLAYSTATION 3 - PLAY B3YOND
-The Future Is Blue-
En viitsi Opethin The Night And The Silent Wateria keskeyttää katsoakseni tuon videon, mutta tosiaan, juuri tuollaisten videoiden pohjalta alunperin tämän elokuvan ostin. Noita Hitler-huutaa-subtitleillä-videoita alkaa olla jo satoja.Trisu kirjoitti:Perikatohan se rules...Velocity kirjoitti:Katsoin viimein paljon puheen alla olleen Perikadon(Der Untergang).
Ei se mitään, loistaviahan niistä monet ovat.
XBX 360 - Jump In.
PLAYSTATION 3 - PLAY B3YOND
-The Future Is Blue-
X 360 - Jump In.PLAYSTATION 3 - PLAY B3YOND
-The Future Is Blue-Joo itselle heräsi myös kiinnostus tuohon leffaan näiden pohjalta. Ehkäpä tässä saisi joskus sen ihan katsottuakin - kunhan ensin on alta pois koulun puolesta katsottavaksi annetut Fannyt & Alexanderit ynnä muut kolmetuntiset boredomleffat.Velocity kirjoitti:En viitsi Opethin The Night And The Silent Wateria keskeyttää katsoakseni tuon videon, mutta tosiaan, juuri tuollaisten videoiden pohjalta alunperin tämän elokuvan ostin. Noita Hitler-huutaa-subtitleillä-videoita alkaa olla jo satoja.Trisu kirjoitti:Perikatohan se rules...Velocity kirjoitti:Katsoin viimein paljon puheen alla olleen Perikadon(Der Untergang).
Ei se mitään, loistaviahan niistä monet ovat.
-
Genghis Khan
- Viestit: 663
- Liittynyt: To 01.04.2004 19:16
- Paikkakunta: Pori
Katsastin juuri leffan "WANTED" http://www.imdb.com/title/tt0493464/.
Messevän mukavaa menoa ja hienoja tahallaan yliampuvia toimintakohtauksia. Muutamat mukavat juonenkäänteet ja WTF-hetket pelittävät. Kuin Fight Clubin ja Matrixin sekoitus. Pääosan esittäjä tuntui alussa liian nössöltä siihen rooliin, lopussa juuri sopivalta.
Maikkarin arvostelussa leffateatteripätkänä 2 tähteä by "en tykkää tästä leffakategoriasta Minna Karila" ja DVD-versiosta 5 tähteä by "paljo kivempi Atso Suopanki".
Omat pinnat
Tsekatkaa, suosittelen.
Messevän mukavaa menoa ja hienoja tahallaan yliampuvia toimintakohtauksia. Muutamat mukavat juonenkäänteet ja WTF-hetket pelittävät. Kuin Fight Clubin ja Matrixin sekoitus. Pääosan esittäjä tuntui alussa liian nössöltä siihen rooliin, lopussa juuri sopivalta.
Maikkarin arvostelussa leffateatteripätkänä 2 tähteä by "en tykkää tästä leffakategoriasta Minna Karila" ja DVD-versiosta 5 tähteä by "paljo kivempi Atso Suopanki".
Omat pinnat
Tsekatkaa, suosittelen.
-
Jani Panos
- Viestit: 303
- Liittynyt: Ti 15.04.2008 15:08
Huhhuh, mikä leffaviikko takana! Ensin Pulp Fiction, jonka jälkeen Snatch, Reservoir Dogs, Into the Wild, City of God ja RocknRolla. Mukaan mahtui myös yksi huono leffa (Alien Raiders) ja muutama lasten animaatio (Kung-Fu Panda ja joku toinen, jonka nimeä en tähän hätään muista), mutta ei niistä sen enempää. Heitänpä ihan mielihyväkseni tähtiarvosanat katsomistani pätkistä:
City of God: *****
Pulp Fiction: *****
Reservoir Dogs: *****
Snatch: ****
Into the Wild: ***½
RocknRolla: ***
Koskaan ennen en ole moiseen tähtiviidakkoon törmännyt, mikä on toisaalta ihan hyväkin asia — tuntuipa tämä viikko sen takia erikoiselta ja mahtavalta. Kaikista eniten rakastin Rio de Janeiron likaisesta alamaailmasta kertoneesta City of Godista, joka oli äärimmäisen liikuttava, vaikuttava ja tehokas leffa. Täydellinen mestariteos. Ja mestariteoksista puhuttaessa ei ole todellakaan syytä jättää Tarantinon kumpaakaan ykkösleffaa nimeämättä, sillä sekä Pulp Fiction että Reservoir Dogs olivat aivan putipuhdasta kultaa. Näiden lisäksi myös Snatch — etenkin trippaavan editoinnin ja naurettavien kohtausten avulla — oli uskomatonta katseltavaa, eivätkä Into the Wild tai RocknRollakaan — hieman huonommista arvosanoistaan huolimatta — kylmäksi jättäneet — hienoa!
Uusia mestariteoksia metsästämään.
City of God: *****
Pulp Fiction: *****
Reservoir Dogs: *****
Snatch: ****
Into the Wild: ***½
RocknRolla: ***
Koskaan ennen en ole moiseen tähtiviidakkoon törmännyt, mikä on toisaalta ihan hyväkin asia — tuntuipa tämä viikko sen takia erikoiselta ja mahtavalta. Kaikista eniten rakastin Rio de Janeiron likaisesta alamaailmasta kertoneesta City of Godista, joka oli äärimmäisen liikuttava, vaikuttava ja tehokas leffa. Täydellinen mestariteos. Ja mestariteoksista puhuttaessa ei ole todellakaan syytä jättää Tarantinon kumpaakaan ykkösleffaa nimeämättä, sillä sekä Pulp Fiction että Reservoir Dogs olivat aivan putipuhdasta kultaa. Näiden lisäksi myös Snatch — etenkin trippaavan editoinnin ja naurettavien kohtausten avulla — oli uskomatonta katseltavaa, eivätkä Into the Wild tai RocknRollakaan — hieman huonommista arvosanoistaan huolimatta — kylmäksi jättäneet — hienoa!
Uusia mestariteoksia metsästämään.
Loistavaa että tykkäsit City of Godista (alkuperäinen nimi siis Cidade de deus). On myöskin omia suosikkileffojani. Ennen kuin katsoin sen, olin hädin tuskin kuullut koko elokuvasta, mutta vaikutuin kyllä todella. Jotain elokuvan arvostuksesta kertoneekin se että se nimettiin neljässä kategoriassa Oscar-ehdokkaaksi. Mikään niistä ei edes ollut parhaan ei-englanninkielisen elokuvan Oscar, joka on kyllä suuri vääryys huomioiden elokuvan tason mutta ne ehdokkuudet menevätkin jakoon aina poliittisin perustein.
Ennen kuin katsoin sen, olin hädin tuskin kuullut koko elokuvasta, mutta vaikutuin kyllä todella. Jotain elokuvan arvostuksesta kertoneekin se että se nimettiin neljässä kategoriassa Oscar-ehdokkaaksi. Mikään niistä ei edes ollut parhaan ei-englanninkielisen elokuvan Oscar, joka on kyllä suuri vääryys huomioiden elokuvan tason mutta ne ehdokkuudet menevätkin jakoon aina poliittisin perustein.All your message are belong to me.
I dont always win... but when I do, it's PPV-veikkaus (2005, 2015).
I dont always win... but when I do, it's PPV-veikkaus (2005, 2015).