Wikipedian mukaan leffa on muuten Suomessa K-15 mutta en sitten tiedä luotettavuudesta. Itse katselin aamuyöllä aika pitkälle, mutta uni vei voiton ja pitäisi katsoa illalla loppuun.Riveni kirjoitti:Itseasiassa ainakin kaikki omat nahkapää tutut pitävät elokuvaa loistavana. Siinä kun on kaksi puolta, ja he valitsevat toki sen itselleen sopivan.Velocity kirjoitti:Lukion psykologian tunnilla katsottiin. Loistava leffa, ja avaa toivottavasti niiden "isämmaam puollustajien" silmät. Harmi, että tällainen porukka on usein lopettanut koulut kesken, peruskoulun jälkeen tai aiemmin. 9.luokille voisi näyttää, vaikka leffa nyt onkin K-18.Mahti Ankka kirjoitti:American History X saavuttaa paljon enemmän kuin vain viihdearvoa, tätä leffaa voisi suositella vaikka opetusmateriaaliksi kouluihin.
Leffat
We need CM Punk!
"Skinit" ovatkin naurettavia ääripellejä sieltä pahimmasta, niin kovaan ääneen puolustetaan Suomen valtiota, potkitaan neekereitä ja vinosilmiä ja ollaan niin kovaa jätkää. Miksi skinit eivät vaikka ostaisi mielummin suomalaisia tuotteita ja tukisi suomalaisia yrityksiä? Ei ne väärärotuiset täältä ikinä lopu, ja vaikka ne kaikki hakkaisi ja tappaisi, niitä tulee aina lisää. Itsehän edustan maahanmuuttajan stereotypiaa: Käyn töissä, maksan veroja, olen luterilainen, puhun suomea äidinkielenäni, enkä ole vielä käynyt sossussa,(odotetaan siihen asti kun muutan omaan kämppään) mutta enhän minä olekkaan mamu olen faijani puolelta algeerialainen.Riveni kirjoitti:
Itseasiassa ainakin kaikki omat nahkapää tutut pitävät elokuvaa loistavana. Siinä kun on kaksi puolta, ja he valitsevat toki sen itselleen sopivan.
Red snow, how convenient.
Skineissä minua v***ttaa se, että ne tyypit vihaavat osaa mamuista ihan vain värin vuoksi, vaikka nämä tekisivätkin töitä ja maksaisivat veronsa. Jos siinä inhossa olisi jotain ihan loogistakin, niin sitten sitä voisi edes jotenkin ymmärtää.
Väkivalta etnisyyden perusteella on tuomittavaa, mutta se on hankala asia. Onko jokaisen mustan ja valkoisen välisen tappelun perustana viha toista rotua kohtaan jommalta kummalta osapuolelta? Yhtä hyvin tappelu on voinut alkaa aivan normaalista asiasta, jolla ei ole mitään tekemistä etnisyyden kanssa.
aLoe, yleisin stereotypia mamuista on valtion rahalla loisiminen ja töiden tekemättömyys. Somaleihin se taitaa osittain osua oikeaan, sillä Suomessa heistä vain n. 10% tekee töitä.
Väkivalta etnisyyden perusteella on tuomittavaa, mutta se on hankala asia. Onko jokaisen mustan ja valkoisen välisen tappelun perustana viha toista rotua kohtaan jommalta kummalta osapuolelta? Yhtä hyvin tappelu on voinut alkaa aivan normaalista asiasta, jolla ei ole mitään tekemistä etnisyyden kanssa.
aLoe, yleisin stereotypia mamuista on valtion rahalla loisiminen ja töiden tekemättömyys. Somaleihin se taitaa osittain osua oikeaan, sillä Suomessa heistä vain n. 10% tekee töitä.
hevosen k**pä
-
PapaShango
- Viestit: 418
- Liittynyt: Ma 22.03.2004 20:53
Mikäs sen hienompaa (typerämpää) kuin olla kalju, pitää rumia maihinnousukenkiä, omistaa natsitatuointi ja sitten vielä kehdata huutaa Suomen puolesta. En ymmärrä miten Saksan kotka tai hakaristi symboloivat Suomessa isänmaallisuutta. Eikö se ole justiinsa toisinpäin?
Ja mun puolesta sais pistää portit kiinni ja ohjata pakolaiset tästälähin suoraan Ruotsiin tai Venäjälle.
Ja mun puolesta sais pistää portit kiinni ja ohjata pakolaiset tästälähin suoraan Ruotsiin tai Venäjälle.
-
The Rocker
- Viestit: 3325
- Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
- Paikkakunta: Parkano
American History X on ihan hyvä leffa. Siihen se jääkin. Ja lopussa näytetään että neekerit ampuvat valkoista vähemmistöä. Julma ja rasistinen leffa.
No ei ny kuitenkaan jäi vaan vähän p**ka maku suuhun ton lopetuksen takia. Ihan mielenkiintoinen matka uus-natsien päähän. Uusnatsismi itsessään on harvinaisen typerää touhua. Muistuttaa afrikkalaista heimokäytöstä ja sionistisia aatteita.
No ei ny kuitenkaan jäi vaan vähän p**ka maku suuhun ton lopetuksen takia. Ihan mielenkiintoinen matka uus-natsien päähän. Uusnatsismi itsessään on harvinaisen typerää touhua. Muistuttaa afrikkalaista heimokäytöstä ja sionistisia aatteita.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
-
Mahti Ankka
- Viestit: 674
- Liittynyt: Ma 12.07.2004 16:49
- Paikkakunta: Mikkeli
- Viesti:
Jaahas, tänään olisi vuorossa kokonainen leffatrilogia. Kolmesta leffasta saa paljon tekstiä irti, varsinkin kun kyseessä on tämän mittaluokan trilogia, mutta yritän tiivistää sanomani parhaani mukaan.
The Godfather Trilogy
Päätin ottaa nämä leffat syyniin samassa paketissa, sillä koen tämän leffatrilogian nimenomaan yhtenä kokonaisuutena, jossa jokaisen osan toimivuus on riippuvainen muista leffan osista. Tämä Mario Puzon kirjoihin perustuva, Francis Ford Coppolan valkokankaalle tuoma leffatrilogia on elokuvien historiassa yksi merkittävimpiä virstanpylväitä. Vuonna 72 maailma näki ensimmäisen osan ja jo kaksi vuotta myöhemmin vuonna 74 tuli trilogian toinen osa ulos. Kolmatta osaa saatiin odotella vähän pitempään, sillä se näki päivänvalon vasta vuonna 90, mikä tukee leffan 20 vuotista hyppyä kakkososasta eteenpäin varsin mallikkaasti. Elokuvathan kertovat (kerrottakoon nyt niille harvoille, jotka tätä eivät vielä tiedä) Italialais-Amerikkalaisesta Corleonen mafiaperheestä, joka sai alkunsa 1920-luvun Amerikassa, kun Amerikkaan lapsena tullut Vito Corleone (Marlon Brando/Robert De Niro) murhasi silloisen mafiapomon ongelmien takia ja otti alueen itselleen haltuun. Vuosien saatossa hänen maineensa kasvoi perheen mukana ja lopulta hän oli suuressa mafiapomon asemassa, ympärillään suuri joukko sotilaita, lakimiehiä ja ennenkaikkea tärkeitä perheenjäseniä. Lopulta hänen poikansa Michael Corleone (Al Pacino) joutuu ottamaan isänsä soihdun vastaan ehkä jopa vahingossa, tai sanotaanko pakon edestä ja tästä alkaa uuden Kummisedän kivinen elämä kohti suuruutta, jota hän ei alunperin koskaan edes halunnut.
Kummisetä I on ehdottomasti trilogian kuuluisin ja legendaarisin osa. Elokuva on kestoltaan kolmetuntinen, mutta pitää otteessaan alusta loppuun hyvin vankasti, mutta tämä vaatii katsojalta totaalista keskittymistä elokuvaan. Tämä ei ole teos, jota voisi katsoa vähän sivusilmällä tai puutteellisella keskittymisellä. Vito Corleone (tässä elokuvassa loistelias Marlon Brando) on jo vanha mies, mutta hänen asemansa vaikutusvaltaisena Kummisetänä on suurempi kuin koskaan. Hän auttaa oman käden oikeudella sorrettuja ja nöyryytettyjä sukulaisiaan/ystäviään ja saa vastalahjaksi aina mitä milloinkin. Kunnioitusta, vastapalveluksia, rahaa, you name it. Ongelmat saapuvat kuitenkin Corleonen perheeseen, kun Kummisetä ei suostu yhteistyöhön huumekaupan kanssa. Seuraa veren vuodatusta ja lopulta avoin mafiaperheiden välinen sota, jossa kukaan ei ole lopulta turvassa.
Kummisetä I on kaikinpuolin täydellinen elokuva. Siinä on erinomaiset näyttelijäsuoritukset, syvällistä draamaa ja fantastinen juoni. Elokuva käy ajallisesti läpi usean vuoden ajanjakson ja on kiehtovaa seurata, kuinka elokuvan hahmot muuttuvat ja kasvavat elokuvan aikana. Etenkin Michael Corleonen muutos elokuvan aikana on käsin kosketeltavaa, kuinka koulun ja armeijan (ja tämän myötä toisen maailmansodan) jälkeen hän palaa Amerikkaan sotasankarina, nuorena miehenä jolla on koko elämä vielä edessä, mutta joka joutuu perhettään koskevan mafiasodan imaisemaksi. Lopulta hänen halveksuma mafiaelämä vie hänet lopullisesti mukanaan vastoin hänen kaikkia suunnitelmiaan ja isänsä Viton kuoltua hänestä tulee itse Kummisetä, joka hoitaa perheen ja mafian asioita. Ja samalla hän antaa tilaa sisällä syntyneelleen hirviölle koko ajan enemmän ja enemmän. Tämä muutos on kuvattu erittäin hienosti leffan tasaisen vahvan tempon mukana ja kun tähän laitetaan vielä jämäkät ja tajuntaan iskevät aloitukset sekä lopetukset leffalle, niin puhutaan mestariteoksesta, joka on tittelinsä ansainnut.
Kummisetä II on ykkösosan loisteliaisuudesta ja legendaarisuudesta huolimatta oma suosikkini koko trilogiasta. Tämä osa keskittyy kertomaan ovelasti ajasta toiseen hyppien Vito Corleonen (Robert De Niro tässä elokuvassa) lapsuutta ja nousua Kummisedäksi Amerikassa, sekä hänen lapsensa Michael Corleonen elämää Kummisetänä ykkösosan jälkeisessä ajassa. Yli kolmen tunnin kestollaan tämä elokuva sisältää paljon sulateltavaa, mutta palkitsee sitäkin paremmin katsojan. Kummisetä II on ehdottomasti synkin Kummisetä elokuva ja juuri sen takia pidän siitä niin paljon. Elokuva syventyy hienosti kertomaan syyt Vito Corleonen nousulle Kummisedän asemaan, mikä valaisee katsojaa paljon jopa ykkösosan juonesta. Mutta tämän elokuvan hienoin elementti on se, miten se pureutuu Michael Corleonen yhä mielenkiintoisemmaksi käyvään persoonaan, kuinka Michael hukkuu ongelmiin joita hän ei koskaan laittanut alulle, kuinka hän joutuu taistelemaan mafiatoimiensa ylläpitämiseksi raskaasti muuttuvassa maailmassa, ja kuinka kaikki hänen vastoinkäymisensä ja elämäntyylin varjopuolten vaikutukset tekevät hänestä kylmäverisen hirviön. Hirviön, joka eksyy koko ajan pahemmin ja pahemmin oman elämänsä pimeisiin puoliin, eikä lopulta tiedä enää miten tähän tilanteeseen on päästy ja minkä takia. Avioero ja moraalisemmin yhä kyseenalaisemmat murhaamiset ovat vain eräitä Michaelin synkkiä puolia. Ja mitä tehokkaammin hän yrittää irtautua tästä elämästä, sitä pahemmin hänelle tulee vastoinkäymisiä eteen ja sitä syvemmälle hän vajoaa. Elokuva lopetus on kenties elokuvahistorian vaikuttavimpia, kun elokuva kuvaa menneisyyden Michael Corleonea, nuorta miestä joka hymyssä suin värväytyy armeijan leiviin veljiensä halveksunnasta huolimatta ja kuinka kamera sitten palaa jo vanhentuneeseen Michael Corleoneen, jonka kaikki veljet ovat jo kuolleet, viimeisimpänä hänen toinen isoveljensä, jonka hän itse murhautti. Tämän Michael Corleonen katse on hyytävän synkkä, siitä on kadonnut kaikki nuoruuden elinvoima ja toivo paremmasta elämästä. Tämä kakkososa on ehdottomasti trilogian haastavin ja vaikein elokuva, mutta samalla myös palkitsevin.
Kummisetä III sulkee trilogian ympyrän hienosti, vaikkakin jää kahden edeltäjänsä varjoon. Juuri tämän takia kolmososaa on moitittu ehkä vähän turhankin paljon, kun sitä lähdetään automaattisesti vertaamaan edeltäjiinsä, jotka jo kolmasosan ilmestyessä pitivät vahvaa mestariteosten asemaa. Totuus kuitenkin on, että Kummisetä III on elokuvana erittäin onnistunut, joskaan ei mestariteos. Elokuva kuvaa nyt vanhan Michael Corleonen elämää 70-luvun lopulla. Hän on vuosikymmenet yrittänyt saada perheensä liiketoimet laillisiksi muuttuneessa maailmassa, mutta jälleen hän joutuu verenvuodatuksen keskelle vastoin tahtoaan, eikä hän näin kykene irtautumaan vanhasta elämästään. Michael Corleone on kuitenkin vanhoilla päivillään muuttunut mies, hän on vuosien saatossa alkanut ymmärtämään elämän todellisia arvoja ja katumaan synkkiä tekojaan. Hän saanut sisäisen hirviönsä kuriin (joka oli kakkososassa täysin valloillaan) ja yrittää samalla sovittaa menneisyytensä syntejä, joista osa on valitettavasti sovittamattomissa. Michaelin lapset ovat jo nuoria aikuisia, jotka kulkevat omia polkujaan (tyttären ollessa kuitenkin Michaelin leivissä), mutta Michaelin isoveljen, edesmenneen Sonnyn poika Vincent Mancini (Andy Garcia) lähtee Michaelin alaisena vanhan koulukunnan tyylillä hoitamaan mafia-asioita, mikä koituu lopulta Michaelille suureksi ongelmaksi. Verta vuodatetaan jälleen paljon ja jokainen osapuoli saa tästä kyllä osansa. Ja juuri kun Corleonen suvun maine oli puhdistumassa.
Kolmososa on leffana varsin erilainen edeltäjiinsä verrattuna. Leffan aikakausi on hyvin erilainen, eikä tilaa perinteiselle mafiatoiminnalle enää oikein ole, vaikkakin ihmisiä tapetaan edelleen suuremmissa määrin. Tämä elokuva keskittyy lähinnä kuvaamaan vanhaa, muuttunutta ja parannuksen tehnyttä Michael Corleonea, joka haluaa päästä irti kaikesta laittomasta toiminnasta, sekä erityisesti menneisyytensä haamuista. On aika kuljettaa soihtu jälleen eteenpäin ja tällä kertaa Kummisedän mantelin perii Michaelin veljenpoika Vincent Mancini. Elokuvan juoni on jouheva, vaikkakin lopussa se alkaa jo hiukan junnata paikoillaan. Mutta lopussa saadaan kokea jälleen tragedia, joka murtaa Michaelin sydämen totaalisesti. Hän pääsee viimein vanhoilla päivillään irti mafiatoiminnasta, osaltaan heikon kuntonsa takia, mutta myös sen takia että hän on lopen uupunut siihen elämään. Tämän hinta on kuitenkin valtava. Mutta rattaat eivät pydähdy, Vincent jatkaa hänen työtään ja näin Kummisedän perintö ei kuole. Koston kierre ei katkea, veren vuodatus ei lopu, ehkä juuri tässä on elokuvan sanoma. Mikään ei lopulta kuitenkaan koskaan pysähdy. Lopulta elokuva päättää tämän upean trilogian Sisiliassa rauhassa viimeisiä hetkiään viettävään Michael Corleoneen, joka kuolee vanhana miehenä, rauhassa ja luonnollisesti puutarhassaan, aivan kuten hänen isänsäkin vuosikymmeniä sitten.
Kummisetä trilogia on äärimmäisen merkittävä teossarja elokuvahistorialle. Kaksi ensimmäistä osaa ovat ehdottomia mestariteoksia ja klassikkoja, kolmannen osan ollessa hyvä elokuva, joka sulkee tarinan onnistuneesti. En varmaan valehtele, jos väitän, että tässä on kyseessä paras koskaan tehty trilogia. Henkilökohtaisella tasolla I ja II osa ovat myös parhaita elokuvia maailmassa yhdessä psykologisen sotaelokuva Apocalypse Nown (myös Coppolan käsialaa) sekä Tarantinon Kill Billien kanssa. Miksi nämä elokuvat sitten ovat saavuttaneet niiden nykyisen arvostetun aseman, missä ne nauttivat sekä kriitikoiden että suuren yleisön varauksetonta suosiota? Ehkä tällaisia mestariteoksia yksinkertaisesti syntyy silloin, kun lyödään yhteen erinomaisen kirjailijan erinomainen tarina, erinomainen ohjaaja ja erinomainen näyttelijäkaarti, jossa on rutkasti persoonallisuutta. Kaikki kertakaikkiaan vain toimii, kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Jokainen elokuvan osa on oma teoksensa, mutta täysiin oikeuksiinsa ne pääsevät vasta muiden osien tukemana. Kakkososa on paljon parempi, jos on nähnyt ykkösen ja kolmososa on parempi jos on nähnyt sekä ykkösen ja kakkosen. Ehkä ykkösosa on ainut, mikä puolustaa paikkaansa myös yksilönä ja ehkä sen takia se on juuri suosituin, vaikka itse pidän edelleen kakkososaa trilogian vaikuttavimpana ja puhuttelevimpana osana.
Summa summarum, kun puhutaan Kummisetä trilogiasta, puhutaan mestariteoksesta jonka jokaisen leffan ystävän tulisi nähdä. Näissä elokuvissa elokuvan voima ja vaikutus konkretisoituvat vahvimmalla mahdollisella tavalla. Syvällisyyttä, draamaa, vahvoja persoonia ja elävän elämän vaihtelevia vaikutuksia, niitä tämä trilogia tarjoaa parhaimmillaan.
The Godfather I: *****/*****
The Godfather II: *****/*****
The Godfather III: ****/*****
Kokonaisarvosana : *****/*****
The Godfather Trilogy
Päätin ottaa nämä leffat syyniin samassa paketissa, sillä koen tämän leffatrilogian nimenomaan yhtenä kokonaisuutena, jossa jokaisen osan toimivuus on riippuvainen muista leffan osista. Tämä Mario Puzon kirjoihin perustuva, Francis Ford Coppolan valkokankaalle tuoma leffatrilogia on elokuvien historiassa yksi merkittävimpiä virstanpylväitä. Vuonna 72 maailma näki ensimmäisen osan ja jo kaksi vuotta myöhemmin vuonna 74 tuli trilogian toinen osa ulos. Kolmatta osaa saatiin odotella vähän pitempään, sillä se näki päivänvalon vasta vuonna 90, mikä tukee leffan 20 vuotista hyppyä kakkososasta eteenpäin varsin mallikkaasti. Elokuvathan kertovat (kerrottakoon nyt niille harvoille, jotka tätä eivät vielä tiedä) Italialais-Amerikkalaisesta Corleonen mafiaperheestä, joka sai alkunsa 1920-luvun Amerikassa, kun Amerikkaan lapsena tullut Vito Corleone (Marlon Brando/Robert De Niro) murhasi silloisen mafiapomon ongelmien takia ja otti alueen itselleen haltuun. Vuosien saatossa hänen maineensa kasvoi perheen mukana ja lopulta hän oli suuressa mafiapomon asemassa, ympärillään suuri joukko sotilaita, lakimiehiä ja ennenkaikkea tärkeitä perheenjäseniä. Lopulta hänen poikansa Michael Corleone (Al Pacino) joutuu ottamaan isänsä soihdun vastaan ehkä jopa vahingossa, tai sanotaanko pakon edestä ja tästä alkaa uuden Kummisedän kivinen elämä kohti suuruutta, jota hän ei alunperin koskaan edes halunnut.
Kummisetä I on ehdottomasti trilogian kuuluisin ja legendaarisin osa. Elokuva on kestoltaan kolmetuntinen, mutta pitää otteessaan alusta loppuun hyvin vankasti, mutta tämä vaatii katsojalta totaalista keskittymistä elokuvaan. Tämä ei ole teos, jota voisi katsoa vähän sivusilmällä tai puutteellisella keskittymisellä. Vito Corleone (tässä elokuvassa loistelias Marlon Brando) on jo vanha mies, mutta hänen asemansa vaikutusvaltaisena Kummisetänä on suurempi kuin koskaan. Hän auttaa oman käden oikeudella sorrettuja ja nöyryytettyjä sukulaisiaan/ystäviään ja saa vastalahjaksi aina mitä milloinkin. Kunnioitusta, vastapalveluksia, rahaa, you name it. Ongelmat saapuvat kuitenkin Corleonen perheeseen, kun Kummisetä ei suostu yhteistyöhön huumekaupan kanssa. Seuraa veren vuodatusta ja lopulta avoin mafiaperheiden välinen sota, jossa kukaan ei ole lopulta turvassa.
Kummisetä I on kaikinpuolin täydellinen elokuva. Siinä on erinomaiset näyttelijäsuoritukset, syvällistä draamaa ja fantastinen juoni. Elokuva käy ajallisesti läpi usean vuoden ajanjakson ja on kiehtovaa seurata, kuinka elokuvan hahmot muuttuvat ja kasvavat elokuvan aikana. Etenkin Michael Corleonen muutos elokuvan aikana on käsin kosketeltavaa, kuinka koulun ja armeijan (ja tämän myötä toisen maailmansodan) jälkeen hän palaa Amerikkaan sotasankarina, nuorena miehenä jolla on koko elämä vielä edessä, mutta joka joutuu perhettään koskevan mafiasodan imaisemaksi. Lopulta hänen halveksuma mafiaelämä vie hänet lopullisesti mukanaan vastoin hänen kaikkia suunnitelmiaan ja isänsä Viton kuoltua hänestä tulee itse Kummisetä, joka hoitaa perheen ja mafian asioita. Ja samalla hän antaa tilaa sisällä syntyneelleen hirviölle koko ajan enemmän ja enemmän. Tämä muutos on kuvattu erittäin hienosti leffan tasaisen vahvan tempon mukana ja kun tähän laitetaan vielä jämäkät ja tajuntaan iskevät aloitukset sekä lopetukset leffalle, niin puhutaan mestariteoksesta, joka on tittelinsä ansainnut.
Kummisetä II on ykkösosan loisteliaisuudesta ja legendaarisuudesta huolimatta oma suosikkini koko trilogiasta. Tämä osa keskittyy kertomaan ovelasti ajasta toiseen hyppien Vito Corleonen (Robert De Niro tässä elokuvassa) lapsuutta ja nousua Kummisedäksi Amerikassa, sekä hänen lapsensa Michael Corleonen elämää Kummisetänä ykkösosan jälkeisessä ajassa. Yli kolmen tunnin kestollaan tämä elokuva sisältää paljon sulateltavaa, mutta palkitsee sitäkin paremmin katsojan. Kummisetä II on ehdottomasti synkin Kummisetä elokuva ja juuri sen takia pidän siitä niin paljon. Elokuva syventyy hienosti kertomaan syyt Vito Corleonen nousulle Kummisedän asemaan, mikä valaisee katsojaa paljon jopa ykkösosan juonesta. Mutta tämän elokuvan hienoin elementti on se, miten se pureutuu Michael Corleonen yhä mielenkiintoisemmaksi käyvään persoonaan, kuinka Michael hukkuu ongelmiin joita hän ei koskaan laittanut alulle, kuinka hän joutuu taistelemaan mafiatoimiensa ylläpitämiseksi raskaasti muuttuvassa maailmassa, ja kuinka kaikki hänen vastoinkäymisensä ja elämäntyylin varjopuolten vaikutukset tekevät hänestä kylmäverisen hirviön. Hirviön, joka eksyy koko ajan pahemmin ja pahemmin oman elämänsä pimeisiin puoliin, eikä lopulta tiedä enää miten tähän tilanteeseen on päästy ja minkä takia. Avioero ja moraalisemmin yhä kyseenalaisemmat murhaamiset ovat vain eräitä Michaelin synkkiä puolia. Ja mitä tehokkaammin hän yrittää irtautua tästä elämästä, sitä pahemmin hänelle tulee vastoinkäymisiä eteen ja sitä syvemmälle hän vajoaa. Elokuva lopetus on kenties elokuvahistorian vaikuttavimpia, kun elokuva kuvaa menneisyyden Michael Corleonea, nuorta miestä joka hymyssä suin värväytyy armeijan leiviin veljiensä halveksunnasta huolimatta ja kuinka kamera sitten palaa jo vanhentuneeseen Michael Corleoneen, jonka kaikki veljet ovat jo kuolleet, viimeisimpänä hänen toinen isoveljensä, jonka hän itse murhautti. Tämän Michael Corleonen katse on hyytävän synkkä, siitä on kadonnut kaikki nuoruuden elinvoima ja toivo paremmasta elämästä. Tämä kakkososa on ehdottomasti trilogian haastavin ja vaikein elokuva, mutta samalla myös palkitsevin.
Kummisetä III sulkee trilogian ympyrän hienosti, vaikkakin jää kahden edeltäjänsä varjoon. Juuri tämän takia kolmososaa on moitittu ehkä vähän turhankin paljon, kun sitä lähdetään automaattisesti vertaamaan edeltäjiinsä, jotka jo kolmasosan ilmestyessä pitivät vahvaa mestariteosten asemaa. Totuus kuitenkin on, että Kummisetä III on elokuvana erittäin onnistunut, joskaan ei mestariteos. Elokuva kuvaa nyt vanhan Michael Corleonen elämää 70-luvun lopulla. Hän on vuosikymmenet yrittänyt saada perheensä liiketoimet laillisiksi muuttuneessa maailmassa, mutta jälleen hän joutuu verenvuodatuksen keskelle vastoin tahtoaan, eikä hän näin kykene irtautumaan vanhasta elämästään. Michael Corleone on kuitenkin vanhoilla päivillään muuttunut mies, hän on vuosien saatossa alkanut ymmärtämään elämän todellisia arvoja ja katumaan synkkiä tekojaan. Hän saanut sisäisen hirviönsä kuriin (joka oli kakkososassa täysin valloillaan) ja yrittää samalla sovittaa menneisyytensä syntejä, joista osa on valitettavasti sovittamattomissa. Michaelin lapset ovat jo nuoria aikuisia, jotka kulkevat omia polkujaan (tyttären ollessa kuitenkin Michaelin leivissä), mutta Michaelin isoveljen, edesmenneen Sonnyn poika Vincent Mancini (Andy Garcia) lähtee Michaelin alaisena vanhan koulukunnan tyylillä hoitamaan mafia-asioita, mikä koituu lopulta Michaelille suureksi ongelmaksi. Verta vuodatetaan jälleen paljon ja jokainen osapuoli saa tästä kyllä osansa. Ja juuri kun Corleonen suvun maine oli puhdistumassa.
Kolmososa on leffana varsin erilainen edeltäjiinsä verrattuna. Leffan aikakausi on hyvin erilainen, eikä tilaa perinteiselle mafiatoiminnalle enää oikein ole, vaikkakin ihmisiä tapetaan edelleen suuremmissa määrin. Tämä elokuva keskittyy lähinnä kuvaamaan vanhaa, muuttunutta ja parannuksen tehnyttä Michael Corleonea, joka haluaa päästä irti kaikesta laittomasta toiminnasta, sekä erityisesti menneisyytensä haamuista. On aika kuljettaa soihtu jälleen eteenpäin ja tällä kertaa Kummisedän mantelin perii Michaelin veljenpoika Vincent Mancini. Elokuvan juoni on jouheva, vaikkakin lopussa se alkaa jo hiukan junnata paikoillaan. Mutta lopussa saadaan kokea jälleen tragedia, joka murtaa Michaelin sydämen totaalisesti. Hän pääsee viimein vanhoilla päivillään irti mafiatoiminnasta, osaltaan heikon kuntonsa takia, mutta myös sen takia että hän on lopen uupunut siihen elämään. Tämän hinta on kuitenkin valtava. Mutta rattaat eivät pydähdy, Vincent jatkaa hänen työtään ja näin Kummisedän perintö ei kuole. Koston kierre ei katkea, veren vuodatus ei lopu, ehkä juuri tässä on elokuvan sanoma. Mikään ei lopulta kuitenkaan koskaan pysähdy. Lopulta elokuva päättää tämän upean trilogian Sisiliassa rauhassa viimeisiä hetkiään viettävään Michael Corleoneen, joka kuolee vanhana miehenä, rauhassa ja luonnollisesti puutarhassaan, aivan kuten hänen isänsäkin vuosikymmeniä sitten.
Kummisetä trilogia on äärimmäisen merkittävä teossarja elokuvahistorialle. Kaksi ensimmäistä osaa ovat ehdottomia mestariteoksia ja klassikkoja, kolmannen osan ollessa hyvä elokuva, joka sulkee tarinan onnistuneesti. En varmaan valehtele, jos väitän, että tässä on kyseessä paras koskaan tehty trilogia. Henkilökohtaisella tasolla I ja II osa ovat myös parhaita elokuvia maailmassa yhdessä psykologisen sotaelokuva Apocalypse Nown (myös Coppolan käsialaa) sekä Tarantinon Kill Billien kanssa. Miksi nämä elokuvat sitten ovat saavuttaneet niiden nykyisen arvostetun aseman, missä ne nauttivat sekä kriitikoiden että suuren yleisön varauksetonta suosiota? Ehkä tällaisia mestariteoksia yksinkertaisesti syntyy silloin, kun lyödään yhteen erinomaisen kirjailijan erinomainen tarina, erinomainen ohjaaja ja erinomainen näyttelijäkaarti, jossa on rutkasti persoonallisuutta. Kaikki kertakaikkiaan vain toimii, kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Jokainen elokuvan osa on oma teoksensa, mutta täysiin oikeuksiinsa ne pääsevät vasta muiden osien tukemana. Kakkososa on paljon parempi, jos on nähnyt ykkösen ja kolmososa on parempi jos on nähnyt sekä ykkösen ja kakkosen. Ehkä ykkösosa on ainut, mikä puolustaa paikkaansa myös yksilönä ja ehkä sen takia se on juuri suosituin, vaikka itse pidän edelleen kakkososaa trilogian vaikuttavimpana ja puhuttelevimpana osana.
Summa summarum, kun puhutaan Kummisetä trilogiasta, puhutaan mestariteoksesta jonka jokaisen leffan ystävän tulisi nähdä. Näissä elokuvissa elokuvan voima ja vaikutus konkretisoituvat vahvimmalla mahdollisella tavalla. Syvällisyyttä, draamaa, vahvoja persoonia ja elävän elämän vaihtelevia vaikutuksia, niitä tämä trilogia tarjoaa parhaimmillaan.
The Godfather I: *****/*****
The Godfather II: *****/*****
The Godfather III: ****/*****
Kokonaisarvosana : *****/*****
Viimeksi muokannut Mahti Ankka, Su 15.11.2009 20:36. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Such beauty, it touches me! Love, hatred, pain, pleasure, life, death, they are all there...This is to be human! This is to be evil!"
Vasarasta päähän!
Vasarasta päähän!
-
Phenomenon
- Viestit: 1971
- Liittynyt: Pe 15.02.2008 11:35
- Paikkakunta: Itä-Helsinki
Ihan kiva arvostelu, mutta varmaankin jonkun ajatusvirheen takia kutsuit Robert De Niroa Danny DeVitoksi. Ei siinä mitään, kummatkin loistavia näyttelijöitä.
Kolmonen on ainoa kummisetä, jonka olen jättänyt kesken. Liian paljon poliittista paskaa.
Kolmonen on ainoa kummisetä, jonka olen jättänyt kesken. Liian paljon poliittista paskaa.
Phe-no se on, sai hän suosion
fanilauma perässänsä on jo loputon
Mah-do-ton, ownausputki on
nörttejä lakos, voimansa on rajaton
fanilauma perässänsä on jo loputon
Mah-do-ton, ownausputki on
nörttejä lakos, voimansa on rajaton
-
Mahti Ankka
- Viestit: 674
- Liittynyt: Ma 12.07.2004 16:49
- Paikkakunta: Mikkeli
- Viesti:
Hohhoh, katos vaan, ajatuskatko tosiaankin.
"Such beauty, it touches me! Love, hatred, pain, pleasure, life, death, they are all there...This is to be human! This is to be evil!"
Vasarasta päähän!
Vasarasta päähän!
Moisen kirjoituksen jälkeen täytyy kai todeta, että katsottava ne leffat sitten kai on. Tähän asti en ole niitä vielä koskaan vaivautunut katsomaan, sillä omaan jonkinasteisia ennakkoluuloja lähinnä sen takia, että olen pitänyt kyseistä sarjaa lähinnä imdb-elitisti-homostelijoiden elokuvina. Ehkä olen väärässä.
Rotta.
-
PapaShango
- Viestit: 418
- Liittynyt: Ma 22.03.2004 20:53
Olet väärässä, kannattaa katsoa. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään mukahienomuttaoikeastipaskateos.Tzei-em kirjoitti:Moisen kirjoituksen jälkeen täytyy kai todeta, että katsottava ne leffat sitten kai on. Tähän asti en ole niitä vielä koskaan vaivautunut katsomaan, sillä omaan jonkinasteisia ennakkoluuloja lähinnä sen takia, että olen pitänyt kyseistä sarjaa lähinnä imdb-elitisti-homostelijoiden elokuvina. Ehkä olen väärässä.
Kyllähän kummisetä-trilogia on yksi parhaimmista mafiahenkisistä elokuvista, mutta hieman kyllä tylsyydellään ei yllä meikäläisen lemppariksi kuitenkaan. Mafiaveljet on edelleen meikäläisen numero yksi, jo senkin perusteella, että se perustuu tositapahtumiin.Kummassakin, Kummisedässä että Mafiaveljissä, ongelmana on ennen pitkään huumeet. Kummisedässä tosin kauppaversiona kuin käyttöversiona.
-
Mahti Ankka
- Viestit: 674
- Liittynyt: Ma 12.07.2004 16:49
- Paikkakunta: Mikkeli
- Viesti:
Mafiaveljet on ihan jees leffa, mutta minua vähän ärsytti siinä se humoristinen kerrontatyyli. Pidin enemmän Casinosta, joka on aika samanlainen elokuva. Hyviä leffoja molemmat, mutta eivät pärjää Kummisedille, jo ihan sen takia että ilmaisu on liian kieli poskella vedetty. Niin ja ehdottomasti Tzei-em suosittelen Kummisetiä, eivät ole mitään hämärää elitistihuuhaata. Mutta keskittymistä ne silti vaativat paljon, itsellä meni aikoinaan ensimmäinen katselukerta ihan ohi kun en keskittynyt leffoihin ja tämän takia petyinkin elokuviin, enkä pitkään aikaa edes katsonut niitä.
Ainiin, Sergio Leonen Once Upon A Time In America odottaisi myös hyllyssä, kyseessähän on siis kaksiosainen mafialeffa, jota työstettiin noin 10 vuotta. Siitä jopa saattaisi muodostua jonkinasteinen kilpailija Kummisedille, saa nähdä.
Ainiin, Sergio Leonen Once Upon A Time In America odottaisi myös hyllyssä, kyseessähän on siis kaksiosainen mafialeffa, jota työstettiin noin 10 vuotta. Siitä jopa saattaisi muodostua jonkinasteinen kilpailija Kummisedille, saa nähdä.
"Such beauty, it touches me! Love, hatred, pain, pleasure, life, death, they are all there...This is to be human! This is to be evil!"
Vasarasta päähän!
Vasarasta päähän!
Itselläni on kanssa tuo Once Upon A Time In America hyllyssä vielä kun ei ole ollut aikaa katsoa sitä, joskus sen hommasin ihan senkin takia kun De Niro löytyy pääosista, mutta varmasti on hyvä leffa ja pitää se katsoakin ihan lähipäivinä.
Kummisedät ovat kyllä laatuleffoja, 1 ja 2 ovat aivan mahtavia ja onhan se 3'kin ihan hyvä, mutta kyllä jää edeltäjiensä varjoon paljon. Ensimmäinen on mielestäni yhä se paras, vaikkei se kakkonenkaan kauas taakse jää.
Itseni mielestä kyllä Goodfellas jää taakse kummisedistä vaikka sekin on todella hyvä elokuva, loppu oli aikamoista paskaa mielestäni, mutta minkäs teet kun tositarinan kautta alat elokuvaa kirjoittamaan.
Casinoa en ole vielä itse nähnyt, mutta pitää sekin katsella lähiaikoina.
Anyway, pois näistä mafialeffoista, olen tässä viime viikonaikana saanut katsottua Fast And The Furioius 1-3 osat, ja yllätyin kyllä kun kaikki ovat olleet hyviä elokuvia, ykkönen on varmasti se paras näistä kolmesta, Vin Diesel hoitaa roolinsa mahtavasti siinä, 2 oli myös yllätävän hyvä, kolmonen taas jää vähän varjoon. Pitäisi se nelonenkin jostain hommata, kun Vin Dieseliäkin olisi taas pääosissa.
Kummisedät ovat kyllä laatuleffoja, 1 ja 2 ovat aivan mahtavia ja onhan se 3'kin ihan hyvä, mutta kyllä jää edeltäjiensä varjoon paljon. Ensimmäinen on mielestäni yhä se paras, vaikkei se kakkonenkaan kauas taakse jää.
Itseni mielestä kyllä Goodfellas jää taakse kummisedistä vaikka sekin on todella hyvä elokuva, loppu oli aikamoista paskaa mielestäni, mutta minkäs teet kun tositarinan kautta alat elokuvaa kirjoittamaan.
Casinoa en ole vielä itse nähnyt, mutta pitää sekin katsella lähiaikoina.
Anyway, pois näistä mafialeffoista, olen tässä viime viikonaikana saanut katsottua Fast And The Furioius 1-3 osat, ja yllätyin kyllä kun kaikki ovat olleet hyviä elokuvia, ykkönen on varmasti se paras näistä kolmesta, Vin Diesel hoitaa roolinsa mahtavasti siinä, 2 oli myös yllätävän hyvä, kolmonen taas jää vähän varjoon. Pitäisi se nelonenkin jostain hommata, kun Vin Dieseliäkin olisi taas pääosissa.
-
PapaShango
- Viestit: 418
- Liittynyt: Ma 22.03.2004 20:53
OUATIA on kanssa loistava, mutta kummisedän tavoin hieman hidas meikäläisen makuun. Ei siinä, kyllähän nuo iskevät kaikki. Jähyväiset kummisedälle on kanssa ihan ok teos ja Casino, noh, kyllähän sekin on loistelias edelleenkin.
Silti jos ylipäänsä television parasta mafiajutskaa pitäisi katsoa, niin sehän olisi Sopranos.
Silti jos ylipäänsä television parasta mafiajutskaa pitäisi katsoa, niin sehän olisi Sopranos.
Yliarvostettu, hiemahkon tylsä alkupuolesta enkä edes kutsuiksi miksikään täysi-mafialeffaksi.nWo-Sting kirjoitti:Mafia elokuvien kuningas on aina ja tulee olemaan Brian De palman Scarface-arpinaama. leffassa ei ole mitään huonoa sanottavaa. ja tarina on loppujen lopuksi aika surullinen ja koskettava.
-
The Rocker
- Viestit: 3325
- Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
- Paikkakunta: Parkano
^Totta mutta Montana on yksi parhaista hahmoista elokuvan historiassa. Ja eihän Scarface mafialeffa ole. Se on rikoselokuva. Yliarvostettu hieman samalla tavalla kuin Pulp Fiction. Oikeasti timanttinen leffa mutta ei ehkä kaiken sen hypen arvoinen.Memory kirjoitti:Yliarvostettu, hiemahkon tylsä alkupuolesta enkä edes kutsuiksi miksikään täysi-mafialeffaksi.nWo-Sting kirjoitti:Mafia elokuvien kuningas on aina ja tulee olemaan Brian De palman Scarface-arpinaama. leffassa ei ole mitään huonoa sanottavaa. ja tarina on loppujen lopuksi aika surullinen ja koskettava.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
-
Jack DiBiase
- Moderaattori
- Viestit: 3819
- Liittynyt: Su 18.04.2004 14:52
Millä tavalla se on kaksiosainen? Tietääkseni se on vain pitkä jonka vuoksi DVD-julkaisussa on kaksi levyä.Mahti Ankka kirjoitti:Once Upon A Time In America odottaisi myös hyllyssä, kyseessähän on siis kaksiosainen mafialeffa, jota työstettiin noin 10 vuotta. Siitä jopa saattaisi muodostua jonkinasteinen kilpailija Kummisedille, saa nähdä.
Minulle se ainakin oli pettymys. Se ei yltänyt muiden rikosklassikoiden talsolle, eikä varsinkaan Leonen muiden teosten tasolle (mahdollisesti on parempi kuni Rodoksen kolossi ym. exploitaatiot joita Leone ohjasi ennen Kourallista). Varsinkin alkuosa on monilta osin peräti ällöttävä ja moraaliltaan kyseenalainen. Ei se nyt silti varsinaisesti huono ole. Leonellehan tarjottiin muuten aikoinaan Kummisetää, mutta tämä kieltäytyi koska halusi tehdä Gansterisodan.
Totta varsinkin koska pääsäänöisesti kyseinen arvio annetaan vain koska ei sattunut niin hirveästi teoksesta pitämään. Jos moni pitää jostain niin heille varmaan sen arvostaminen on ihan loogistaJack DiBiase kirjoitti:"Yliarvostettu" on yliarvostettu, eikä muutenkaan käy argumenttina missään tilanteessa.
Palannut kuolleista 2015
-
Mahti Ankka
- Viestit: 674
- Liittynyt: Ma 12.07.2004 16:49
- Paikkakunta: Mikkeli
- Viesti:
Aa noniin, olen ollut siinä käsityksessä että se on kahteen osaan jaettu teos. Mutta ilmeisesti siis ei.Hyrkanos kirjoitti:Millä tavalla se on kaksiosainen? Tietääkseni se on vain pitkä jonka vuoksi DVD-julkaisussa on kaksi levyä.
Once Upon A time In The West AKA Huuliharppukostaja on edelleen itselleni Leonen paras leffa, vaikka en olekaan nähnyt ihan kaikkia miehen länkkäreitä (Hyvät, pahat & rumat tulee hyvänä kakkosena). Tunnelma, juoni, tempo, musiikit, kaikki on kohdillaan.Minulle se ainakin oli pettymys. Se ei yltänyt muiden rikosklassikoiden talsolle, eikä varsinkaan Leonen muiden teosten tasolle (mahdollisesti on parempi kuni Rodoksen kolossi ym. exploitaatiot joita Leone ohjasi ennen Kourallista). Varsinkin alkuosa on monilta osin peräti ällöttävä ja moraaliltaan kyseenalainen. Ei se nyt silti varsinaisesti huono ole. Leonellehan tarjottiin muuten aikoinaan Kummisetää, mutta tämä kieltäytyi koska halusi tehdä Gansterisodan.
Saa nyt sitten nähdä miten tuo 'America maistuu. Uskoisin ainakin.
"Such beauty, it touches me! Love, hatred, pain, pleasure, life, death, they are all there...This is to be human! This is to be evil!"
Vasarasta päähän!
Vasarasta päähän!
On muuten huvittavaa, miten italialainen pilipalimusiikki yhdistetään niin vahvasti Villiin Länteen, vaikka siellä ei sellaista musiikkia koskaan soitettu. Sitä ne spagettiwesternit saivat aikaan. Niinkin vahvasti, että myöhemmät jenkkiohaajatkin ovat tyytyneet samanlaiseen musiikkiin omissa westerneissään.
kumiorava kirjoitti:Jossain määrin ihailen sitä intoa, että heppu jaksaa kirjoittaa rivikaupalla markkinaliberaalista utopiastaan jollekin painifoorumille.
-
Mahti Ankka
- Viestit: 674
- Liittynyt: Ma 12.07.2004 16:49
- Paikkakunta: Mikkeli
- Viesti:
Ei voi missään olosuhteissa Ennio Morriconen sävellyksiä sanoa pilipaliksi. Pääasia on kuitenkin, että elokuvat toimivat musiikkien kanssa. Jos nyt oikein tarkkoja ollaan, niin eihän niissä elokuvien tilanteissa oikeasti mitään musiikkia voinut soida, ihan hiljaistahan siellä pitäisi olla!
"Such beauty, it touches me! Love, hatred, pain, pleasure, life, death, they are all there...This is to be human! This is to be evil!"
Vasarasta päähän!
Vasarasta päähän!
Siitä meillä vallitsee sataprosenttinen yksimielisyys. Kaikista maailman elokuvista yleensäkin ainoastaan Aguirre - Jumalan Viha ja Seitsemäs Sinetti menevät sen ohi.Mahti Ankka kirjoitti:Once Upon A time In The West AKA Huuliharppukostaja on edelleen itselleni Leonen paras leffa
Kaksi kohtaa meni väärin. Ensiksikin italialaista musiikkia ei yhdistetä länkkäreihin, varsinkaan spagettilänkkäreiden vuoksi. Spagettien merkittävin säveltäjä oli Ennio Morricone, jonka länkkärisävellykset olivat pitkälti rock-pohjaisia. Suuri osa sävellyksistä oli myös ihan silkkaa countrya. Pääosin spagettilänkkäreissä käytettiin musiikkia lähinnä aanitehosteena, jolloin se ei ole mitään genreä (paitsi elokuvamusiikkia) varsinkaan etnistä. Sen lisäksi niihin ympättiin joku poppibiisi tunnariksi. Toinen huti ole se ettei italialaista musiikkia olisi villissä lännessä soitettu. Se ei vain pidä paikkaansa. American italilaiset tuskin rämpyttivät banjoa ja huudattivat sikoja juhlamusiikkinaan.On muuten huvittavaa, miten italialainen pilipalimusiikki yhdistetään niin vahvasti Villiin Länteen, vaikka siellä ei sellaista musiikkia koskaan soitettu.
Tottahan sekin. Leonen länkkäreissäkin taitaa vain Muutman Dollarin Tähdel-elokuvassa olla yksi kohtaus johon kuului musiikkia, muuten se on vain taustamusiikkia jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä hahmot kuulevat.Jos nyt oikein tarkkoja ollaan, niin eihän niissä elokuvien tilanteissa oikeasti mitään musiikkia voinut soida, ihan hiljaistahan siellä pitäisi olla!
Eikä elokuvamusiikki muutenkaan liity millään tavalla elokuvan aihepiiriin. Ben Hurissa on kalssisen orkesterin soittamaa musiikkia, vaikka suurinta osaa niistä soittimista ei ollut tehty Jeesuksen aikana, saatika että niitä olisi käytetty Juudeassa, Roomassa tai orjalaivoissa. Sellaista se elokuvamusiikki vain on.
Palannut kuolleista 2015
-
Genghis Khan
- Viestit: 663
- Liittynyt: To 01.04.2004 19:16
- Paikkakunta: Pori
Kuolema puutarhassa saattaa yhdistää isän ja pojan viimeisiä hetkiä, mutta ei Michael kyllä rauhassa kuole, mitä tulee herran sisäiseen rauhaan. Sitä vastoin hän kuolee katkerana, hyljeksittynä ja perheensä hajottaneena tyrannina. Eli täysin Viton vastakohtana.Lopulta elokuva päättää tämän upean trilogian Sisiliassa rauhassa viimeisiä hetkiään viettävään Michael Corleoneen, joka kuolee vanhana miehenä, rauhassa ja luonnollisesti puutarhassaan, aivan kuten hänen isänsäkin vuosikymmeniä sitten.
Mutta kyllä, vakuuttava lopetus elokuvasarjalle vaikka kolmonen noin muuten onkin selvästi kahta ensimmäistä heikompi. Eritoten tyttären kuoleminen harhaluoteihin on vähän turhan alleviivaava tapa osoittaa mafiaelämän raadollisuus. Coppola oli hienosyisempi kahdessa ensimmäisessä osassa.
Itse pidän myös Huuliharppukostajaa Leonen parhaimpana länkkärinä. Kakkosena tulee Vain muutaman dollarin tähden. Vaikka Tuco onkin symppis, niin Gian Maria Volonte täydentää kaksikon Van Cleef - Eastwood vieläkin paremmin.
EDIT:
Juu, kyseessä lienee taskunauriin(tjsp.) hyytävä melodia, joka oikeastaan tekee elokuvan loppukohtauksesta niin suurenmoisen kuin se on.Leonen länkkäreissäkin taitaa vain Muutman Dollarin Tähdel-elokuvassa olla yksi kohtaus johon kuului musiikkia
Looking California, feeling Minnesota.
-
Mahti Ankka
- Viestit: 674
- Liittynyt: Ma 12.07.2004 16:49
- Paikkakunta: Mikkeli
- Viesti:
Olet ihan oikeassa Khan, tarkoitinkin rauhassa kuolemisella ihan konreettista puolta, eli hän ei väkivaltaisen elämäntyylinsä takia kuitenkaan kuollut luonnottomasti. Sehän Michaelin hahmossa on juuri niin jämerää, että hän ei periaatteessa valinnut elämäntyyliään, toisin kuin isänsä, mutta hänen elämänsä meni päin helvettiä tuon elämäntyylin takia (vaikka ei välttämättä täysin hänen omasta syystään ja siksi hänestä tulikin niin katkera ja kylmäverinen), toisin kuin hänen isällään.
"Such beauty, it touches me! Love, hatred, pain, pleasure, life, death, they are all there...This is to be human! This is to be evil!"
Vasarasta päähän!
Vasarasta päähän!