Kävin äsken läpi Whatin (ja sen jälkeen itseni) vanhoja viestejä ja kyllä sitä huomaa mielen muuttuneen monessakin asiassa. Tuskin kukaan muistaa sitä, että tipahdin tänne jonkinasteisena TNA-fanina (niin, yllättävää eikö totta?), ja aloin miettimään kuinka radikaalisti TNA ja oma suhtautumiseni siihen on tai suhtautuminen koko painiin ylipäänsä on muuttunut siitä kun aloin seuraamaan painia liki vuosikymmen sitten. TNA:ta oli jo tullut jo vuoden päivät katsottua ennen Impactin alkamista ja se oli todella kova juttu silloin. Olin fani, ei sitä kannata lähteä kiistämään. 03-05 oli firman ehdotonta kulta-aikaa jolloin se tarjosi parasta viihdettä mitä maa päällään kantoi(koska Japania en silloin vielä seurannut). Joen debyytti '05 oli etenkin kutkuttavaa seurattavaa. Sinänsä jopa hieman masentavaa kun miettii, että seuraavien kahden-kolmen vuoden aikana tuli todistettua firman alamäki nykytasolleen (tai siis viimevuoden tasolle, nyt mielenkiinto on taas noussut!).
Oma paininkatsomiseni alkoi vallan tavallisesti, nimittäin SubTV:n ansiosta, ja ensimmäinen vuosi meni pitkälti markkina. Smackdown was the shit. Hyvin pian tuli sitten kokeiltua muutaman frendin smäkkipelejä, ja sitten tuli löydettyä EWR ja sen kautta koko painin muu ihmeellinen maailma. Joku voisi sanoa että EWR pilasi ihanan markkiuteni. Yllättäen oli tiedossa kaikki merkittävämmät indyt ja niiden painijat, ja sieltä löttyi toki myös TNA. Itsehän olin aloittanut warettamisen jo vuosituhannen alussa joten ei ollut temppu eikä mikään etsiä käsiini TNA:n ja RoH:in tapahtumia DC:llä. Sitten löytyi myös TEW04 ja EWB ja pääsin ensikertaa mukaan smarkkien internerpaskanjauhantaan. Sille tielle jäin.
Kiinnostus vanhemmasta painista alkoi lähes heti tänne kirjautumisen jälkeen, kiitos Gonerin (itse tyydyin ensin toki vain lukemaan toisten viestejä kuukauden päivät) ja sitä tuli sitten ahmittua niin paljon kuin käsiinsä sai. Indyt olivat tulleet tutuiksi jo aiemmin, vaikka olinkin jumiutunut lähinnä vain RoHiin ja CZW:hen, mikään muu ei jaksanut kiinnostaa yhtä tapahtumaa enempää. Poikkeuksena myöhemmin tuli CHIKARA. Samalla tuli entistä enemmän löydettyä Japani vaikka esimerkiksi EWB:n kautta tiettyjä matseja ja painijoita oli tullut löydettyä. '05-'06 olikin tämä sivistämisen suurin aikakausi, en ollut varmaan ikinä katsonut yhtä paljon videomateriaalia ja en tule koskaan katsomaankaan. Vuoden 2006 jälkimmäisellä puoliskolla tuli ladattua ja katsottua liki kaikki RAW:t väliltä 94-99 ja kaikki Nitrot väliltä 95-98 + toki PPV:t. (pakko toki myöntää että kelausnappia tuli käytettyä paikoin liikaakiin, mutta esimerkiksi mikään Truth Comission ei vain kiinnostanut paskan vertaa.)
Kun TNA:n alamäki syveni meikäläinen loikkasi laivasta. Tuli sitä silti yhä seurattua, mutta WWE alkoi tarjota parempaa viihdettä. Sinänsä minä en ollut muuttunut niinkään kuin TNA. Russo tuli messiin ja paskaa alettiin suoltaa urakalla. WWE-never-beenit alkoivat täyttää rosteria, kun samalla toisaalla kaikkien aikojen lempipainijani CM Punk debytoi uudessa ECW:ssä. Hooked, ei voi muuta sanoa.
Smarkkiuteni koki lakipisteensä varmasti vuoden 2006 lopulla, silloin tiesin omasta mielestäni kaikesta kaiken (vaikka Risbe veikin tiukasti Vuoden Smark tittelin awardseissa nenän edestä, murr!) Ja sitten alkoi se lopullinen alamäki. Kiinnostus alkoi lopahtaa. TNA:ta kohtaan se oli jo lopahtanut, ja nyt alkoi WWE:n alamäki. ECW oli kustu, kuviot alkoivat sortua, samat naamat alkoivat kyllästyttää. Silti jaksoin roikkua mukana kokonaisen vuoden. WrestleMania 24 oli viimeinen tapahtuma, siihen loppui. Opiskelut olivat alkaneet viimein lusmuilun ja intin jälkeen ja oli niin paljon muutakin tekemistä, että itsensä kiduttaminen sillä materiaalilla mitä paini silloin tarjosi ei tuntunut kovin houkuttavalta vaihtoehdolta.
Matka markista kyyniseksi smarkiksi oli loppujen lopuksi nopea. Viidessä vuodessa siirryin "Triple H on paras kaikista, sillä on kova musa ja muutenkin se on niin kovis!" TNA-spottifanituksen kautta Ric Flairin, Dustyn ja Misawan faniksi, eli vuodesta 02 vuoteen 07. Silloin kaikkea tuli seurattua hyvin analyyttisesti, mutta samalla alkoi arvostamaan entistä enemmän psykologista puolta ja itse tarinankerrontaa. Ja brawlia, mitä vastaan oli käännytty smarkkiutumisvaiheen alkupuolella. Nyt psykologia alkaa olla entistä tärkeämpää, jopa niin tärkeää että se ylittää itse "painitaidot".
Nykyinen käsitykseni (joka on tullut jo tutuksi) on se että ottelun taustalla pitää olla tarina, joku tarkoitus miksi nämä tyypit kamppailevat ja sitä tarinaa pitää myös kertoa ottelun aikana. Jokaisella liikkeellä siis on väliä, jokaisella ilmeelläkin. En halua nähdä liikkesarjoja, vaan tarinan siitä kuinka ottelu etenee, kaikki sen jännittävät kohdat ja käänteet. Vaikka tiedän että koko laji on feikkiä haluan nähdä realistista myymistä, jota ei unohdeta heti kymmenen sekunnin kuluttua. Tämä, hyvät juonikuviot ja hyvät promot ja olen taas onnellinen fani!
Ehkä tämä on joku oma markkiuden renesanssini? En tiedä. Kuten moni on varmaan huomannut niin olen jättänyt Wrestling Awardist kokonaan huomiotta tänävuonna, ja juuri siksi että tosiaan tässä välissä oli yli vuoden breikki. Väliaika teki kuitenkin hyvää, ja nyt kiinnostus on taas kasvussa uusimpien tapahtumien myötä. Miksi sitten yllättäen paini alkoi taas kiinnostaa tuossa kesällä? TEW. Löysin sen uudelleen, ostin '08in ja huh hah, taas oli parin viikon päästä mukana sirkuksessa. Ovat ne vaan niin pirullisia pelejä. Se kuitenkin täytyy myöntää, että indyjen ja japanin seuraaminen ei ole lähtenyt aivan yhtä hyvin käyntiin tällä uudella rundilla, lähinnä ajanpuutteen takia. Katsotaan nyt jos tässä hourahtaa taas ihan kunnolla, tai sitten (todennäköisemmin) kiinnostus taas lopahtaa ja luvassa on uusi tarkastuskierros vuoden kuluttua.
Modet voivat poistaa jos tämä on turha aihe.
Oletteko kehittyneet tai muuttuneet painifaneina?
Oletteko kehittyneet tai muuttuneet painifaneina?
kumiorava kirjoitti:Jossain määrin ihailen sitä intoa, että heppu jaksaa kirjoittaa rivikaupalla markkinaliberaalista utopiastaan jollekin painifoorumille.
näin 8 ja puoli vuotta vapaapainia katsoneena olen kehitynyt huomattavasti. alkuun olin ihan vaan sellainen joka ei tiennyt lajista mitään ja kannatin vaan Stone Cold steve austinia samaan tapaan kuin jotkut skidit Rey Mysteriota. Mutta ensimäisen vuoden jälkeen alkoi kiinnostaa paini historia. niin WWE,WCW,ECW historiat. mestaruus historiat kiinnostaa myös paljon minua. Ensimmäiset 3 vuotta eli 2001-2005 oli todella mielenkiintoista aikaa olla vapaapaini fani. Olen kehitynyt markina ja fanina huimasti ja väitän tietäväni vapaapainista aivan yhtä paljon kuin kaverukset What tai Jäbä.
-
Phenomenon
- Viestit: 1971
- Liittynyt: Pe 15.02.2008 11:35
- Paikkakunta: Itä-Helsinki
nWo-Stingin What ja Jäbä viittaukset olivat kultaa. 
Onhan tätä tullut katseltua vuodesta 2002 asti. Aluksi oli vain WWE, josta pidin joskus vuonna 2005 taukoa monta kuukautta. Silloin alkoi myös kiinnostaa TNA, jonka bandwagoniin olen nykyään kokonaan hypännyt.
Olen myös katsonut paljon WCW Nitroja sekä WCW PPV'tä.
Pidän itseäni nykyään TNA/WCW fanina 4life!
Onhan tätä tullut katseltua vuodesta 2002 asti. Aluksi oli vain WWE, josta pidin joskus vuonna 2005 taukoa monta kuukautta. Silloin alkoi myös kiinnostaa TNA, jonka bandwagoniin olen nykyään kokonaan hypännyt.
Olen myös katsonut paljon WCW Nitroja sekä WCW PPV'tä.
Pidän itseäni nykyään TNA/WCW fanina 4life!
Phe-no se on, sai hän suosion
fanilauma perässänsä on jo loputon
Mah-do-ton, ownausputki on
nörttejä lakos, voimansa on rajaton
fanilauma perässänsä on jo loputon
Mah-do-ton, ownausputki on
nörttejä lakos, voimansa on rajaton
En muista minä vuonna aloitin katsomaan vapaapainia. Siitä se kuitenkin lähti kun kaverini isä oli nauhoitellut videokaseteille SubTV:n WWF -jaksoja. Kaveri pyysi aina välillä katselemaan heille. Ei sitä siinä vaiheessa vielä suhtautunut lajiin samalla tavalla kuin tänä päivänä. Luulin tietty että kaikki tapahtuu oikeasti ja ettei mikään ole ennalta sovittua. Olihan se mukavaa.
Mukaan pääsyäni edesauttoi myös edellä mainitulla kaverilla omistuksessa olleet painipelit, Smackdown! 2: Know Your Role ja WCW Mayhem, joita tuli siihen aikaan paukutettua melkoisesti. Lopulta pelit hajosivat kovan käytön jälkeen ja jäimme haikailemaan niiden perään.
Sitten alkoi pieni tauko, en erityisemmin lukenut aiheeseen liittyviä uutisia, katsellut videoita tai mitään muutakaan painiin liittyvää.
Sitten jossakin vaiheessa Urheilukanava alkoi pyörittämään SmackDownia ja niinpä taas hieman innostuin katselemaan jaksoja. Tekstithän niistä puuttui, mutta ei se menoa niin paljoa haitannut kun en kuitenkaan ollut NIIN kiinnostunut. Siinä sivussa harmittelin kun en nähnyt RAW'ta tai ECW'tä kun tiesin, että ne tulivat/tulevat MTV3 MAXilta, enkä tässä vaiheessa vielä omistanut kanavapakettia. Niinpä ilmoitin äidilleni asiasta ja eräänä päivänä astelimme Mustaan Pörssiin ja ostimme kanavakortin. Katsominen alkoi.
En muista näistä vaiheista paljon mitään, siinä se meni innostuneesti viikottaisia katsellessa. Näihin aikoihin ei vielä PPV -lähetyksiä näytetty Suomessa, joten katselin niitä internetin kautta jälkeenpäin, jos jaksoin. Näihin aikoihin en monestikaan jaksanut vaivautua katselemaan yhtäkään PPV:tä, joka johti siihen, että kävin täällä Wrestlin Alertissa katsomassa tapahtumien otteluiden voittajat. Jossakin vaiheessa PPV:t alkoivat kuitenkin pyöriä TV:ssä, jolloin valaistuin ja jätin tämän tulosten katselun sikseen ja keskityin siihen, että katsoin ottelut silloin kun ne TV:stä tulivat.
Ja tässä päivässä nyt ollaan. Ei ole erityisemmin mielestäni heitellyt tuo kiinnostukseni taso, vaan samanlaista, melko tasaista huttua se on ollut. Ei sitä tiedä, milloin se kiinnostus laskee tai loppuu kokonaan, tai kenties nousee. Sen näkee sitten. Hyvät päivänjatkot kaikille jotka tämän lukivat!
Mukaan pääsyäni edesauttoi myös edellä mainitulla kaverilla omistuksessa olleet painipelit, Smackdown! 2: Know Your Role ja WCW Mayhem, joita tuli siihen aikaan paukutettua melkoisesti. Lopulta pelit hajosivat kovan käytön jälkeen ja jäimme haikailemaan niiden perään.
Sitten alkoi pieni tauko, en erityisemmin lukenut aiheeseen liittyviä uutisia, katsellut videoita tai mitään muutakaan painiin liittyvää.
Sitten jossakin vaiheessa Urheilukanava alkoi pyörittämään SmackDownia ja niinpä taas hieman innostuin katselemaan jaksoja. Tekstithän niistä puuttui, mutta ei se menoa niin paljoa haitannut kun en kuitenkaan ollut NIIN kiinnostunut. Siinä sivussa harmittelin kun en nähnyt RAW'ta tai ECW'tä kun tiesin, että ne tulivat/tulevat MTV3 MAXilta, enkä tässä vaiheessa vielä omistanut kanavapakettia. Niinpä ilmoitin äidilleni asiasta ja eräänä päivänä astelimme Mustaan Pörssiin ja ostimme kanavakortin. Katsominen alkoi.
En muista näistä vaiheista paljon mitään, siinä se meni innostuneesti viikottaisia katsellessa. Näihin aikoihin ei vielä PPV -lähetyksiä näytetty Suomessa, joten katselin niitä internetin kautta jälkeenpäin, jos jaksoin. Näihin aikoihin en monestikaan jaksanut vaivautua katselemaan yhtäkään PPV:tä, joka johti siihen, että kävin täällä Wrestlin Alertissa katsomassa tapahtumien otteluiden voittajat. Jossakin vaiheessa PPV:t alkoivat kuitenkin pyöriä TV:ssä, jolloin valaistuin ja jätin tämän tulosten katselun sikseen ja keskityin siihen, että katsoin ottelut silloin kun ne TV:stä tulivat.
Ja tässä päivässä nyt ollaan. Ei ole erityisemmin mielestäni heitellyt tuo kiinnostukseni taso, vaan samanlaista, melko tasaista huttua se on ollut. Ei sitä tiedä, milloin se kiinnostus laskee tai loppuu kokonaan, tai kenties nousee. Sen näkee sitten. Hyvät päivänjatkot kaikille jotka tämän lukivat!
-
Jack DiBiase
- Moderaattori
- Viestit: 3819
- Liittynyt: Su 18.04.2004 14:52
Vuonna 2001 tuli katsottua ensimmäinen jakso ja ihmettelin suuresti, miten miehet voivat tehdä noin toisillensa. Ajan myötä olen oppinut kuitenkin erottamaan, ettei liikkeet osu oikeasti. 
Jotenkin myös kriittisempään suuntaan olen mennyt, sekin kai luetaan kehittymiseksi. Nyt olen ruvennut katsomaan otteluita vähän sillä silmällä, joten ei helposti tule annettua kovin hyviä arvosanoja.
Siinä erittäin lyhyesti.
Jotenkin myös kriittisempään suuntaan olen mennyt, sekin kai luetaan kehittymiseksi. Nyt olen ruvennut katsomaan otteluita vähän sillä silmällä, joten ei helposti tule annettua kovin hyviä arvosanoja.
Siinä erittäin lyhyesti.
<center>2002 Joulukuu
- Ensikosketus painiin. Asun hevonvitunperseessä, jossa ei SubTV näy. Jyväskylässä tähän aikaan asuneet kaverit tulevat käymään joululomalla ja tuovat tuliaisena Subilta nauhoittamiaan Ritari Ässä, Ihmemies McGyver (en minä, mutta velipoika!!!) kasetteja sekä bonuksena nauhoittamiaan RAW- ja SmackDown-jaksoja, koska pitivät sitä cooleimpana ikinä, ja halusivat näyttää myös meille junteille.
Loman ajan kasetit ovat kovassa käytössä, ja jaksot tulevat katsottua useaan kertaan. Ainoat painijat, jotka varsinaisesti tiesin tässä vaiheessa (ennen katsomista) olivat Kurt Angle ja Hulk Hogan. Anglen nimi oli ponnahtanut esille useasti esille koulun käytävillä. Paradoksaalista, ensimmäinen ottelu jonka näin oli Kurt Angle VS. Hulk Hogan eräästä kesän 2002 Smackdownista. Tällä maagisella kasetilla oli myös The Undertakerin debyytti Smackdownissa, ja paljon Brock Lesnaria. Angle, Hogan ja Lesnar ovat cooleimpia juttuja ikinä.
Näitä samoja jaksoja tulee kelailtua jonkin aikaa, kunnes niitä ei enää yksinkertaisesti jaksa katsoa enää. Showpaini jää väkisinkin unholaan, koska tuohon aikaan ei nettiwaretuksesta ollut mitään hajuakaan.
2004 Elokuu
Maailma muuttuu ja hevonvitunperseesessäkin saadaan Nelonen ja SubTV näkymään maagisen laatikon nimeltä digiboksi kautta. Silmät pyöreinä tuijotetaan Conan O'Brienia, Britannian BB:tä sekä illan päätteeksi Smackdownia. Tästä alkoi aktiiviseuraaminen, jolle ei loppua näy. Ensimmäinen jakso oli Great American Bashin jälkeinen SD, ja etenkin mieleen on jäänyt JBL:n promo ja Kurt Angle pyörätuolissa. RAW & SmackDown koukuttavat, mutta sitten tapahtui jotain (en muista mitä) mutta joka tapauksessa seuraaminen jäi väliin parilta viikolta. Vannoin etten moista moskaa enää katso. Toisin kuitenkin kävi, ja palasin ruudun ääreen aina sunnuntai-iltaisin, jolloin RAW&SD tulivat.
Tähän aikaan olin kova penkkiurheilija, ja nimenomaan ne urheilullisimmat kaverit iskivät minuun lujaa. Ei Undertaker, ei Triple H, ei JBL. Kovinta kamaa olivat Kurt Angle, Eddie Guerrero ja Chris Benoit. Olin siis aika valistunut fani jo tässä vaiheessa.
Todellinen fanitus alkoi sitten joskus vuoden 2004 loppupuolella. Sunnuntai-ilta oli viikon odotetuin ilta, ja useasti jaksot menivät myös nauhalle ja niitä kelailtiin aina seuraavaan sunnuntaihin saakka. Tässä vaiheessa taisin ensimmäistä kertaa löytää myös tämän foorumin, mutta kauhistuin kun kaikki katsoivat menoa reealiajassa, ja itse en siihen hevonvitunperseessä kyennyt. PPV-lähetysten missaaminen vitutti ankarasti, mutta parempiosaisten kaverien avustuksella sain PPV:t valmiiksi levylle poltettuna parin euron maksua vastaan. Seuraan kuitenkin lajia edelleen "suomen ajassa." 2005 loppupuolella "kutka" kasvoi liian suureksi, ja usein spoilaan itseni WWE.comissa tai täällä WA:ssa. Edelleenkin laajakaistayhteydet ovat vain kaunista korupuhetta kunnanjohtajan suussa, ja lupaan itselleni etten spoilaa itseäni enää ikinä, ennen kuin mahdollisuudet reaaliaikaiseen seuraamisen ovat olemassa.
2006 Heinäkuu
Pari vuotta jatkuneen pälyilyn jälkeen liityn WrestlingAlertiin, tietäen että viimeistään tässä vaiheessa viattomuuden aika on ohi. En ole kuitenkaan kovinkaan aktiivinen jäsen, koska en osallistu ajankohtaisiin aiheisiin. Pakon edessä on edelleen jatkettava "suomen ajassa" seuraamista. Innostus ei ota laantuakseen, ja yhä useammin menen internetissä spoilaamaan itseäni tulevista tapahtumista. Tässä vaiheessa "smarkkiutuminen" on jo tapahtunut, ja arvostelen painijoita pitkälti taitojen, en pushin perusteella. Vaikka tiesinkin vaihtoehtoisesta painista kuten TNA, ei muiden promootioiden seuraamisen ollut kunnollista mahdollisuutta, eikä oikeastaan edes innostusta.
2006 Marraskuu
Ensikosketus painiin WWE:n ulkopuolelta. Kurt Angle loikkasi TNA:han, ja minä seurasin perässä. Katsoin Anglen ja Samoa Joen ensimmäisen kohtaamisen (ladattuani sitä ensiksi puoli päivää) ja tykkäsin siitä. Nettiyhteyden piinallinen hitaus kuitenkin esti laajemman seuraamisen, ja vuoden loppuun asti jatkettiin Subin WWE-jaksojen kanssa. Sitten ne loppuivat.
Itselleni ajoitus oli täydellinen, sillä muutenkin edessä oli taukoa: Suomen valtio kutsui varusmiespalvelukseen 7.1.2007. Vielä palvelukseenastumispäivän aamuna tarkistin WWE:n uusimman tapahtuman New Year's Revolutionin tulokset ja myhäilin tyytyväisenä kun John Cena katkaisi Umagan voittoputken.
2007 Tammi-Huhtikuu
Elämä on pelkkää pinkkapunkkatarkastusta ja ginestä. Ensimmäisten lomien jälkeen WWE:n seuraaminen jää oikeastaan aika minimaaliseksi. Kuulen, että MTV3 Max on aloittanut ohjelmien näyttämisen, ja tarkistankin yhden ohjelman eräillä (harvoista) viikonloppuvapaista. Se jättää kylmäksi, ja ajattelen "mitä hittoa minä olen viime vuodet katsonut." Ensimmäistä kertaa sitten kesän 2004 on fanituksessa havaittavissa rakoilua. Lomat ovat muutenkin niin harvassa, että ne saa käytettyä fiksumminkin kuin öljyttyjen lihasmönttien tapittamiseen.
2007 Toukokuu
LAAJAKAISTA! Tämän upean keksinnön myötä toteutan "unelmani" ja eräänä toukokuisena lauantaina lataan netin syövereistä muutamia viikkoja vanhan RAW'n, ihan random-otannalla. Tämä sattui olemaan se RAW, jossa Shawn Michaels ja John Cena ottelivat koko vuoden MOTY:n 50 minuutin eeppisen klassikkomatsin! Tämä ottelu muistutti minua siitä, miksi olin rakastanut tätä hullua lajia jo lähes 3 vuotta intohimoisesti. Olisiko innostus koskaan palannut, jos juuri tässä RAW:ssa ei olisi sattunut olemaan juuri tätä ottelua?? En tiedä. Joka tapauksessa tämä palautti kateissa olleen lapsenomaisen innostuksen ja loppupalveluksen aikana seurasin WWE:tä niin paljon kuin pystyin. Paljon jaksoja jäi väliin, mutta pääpiirteittäin pysyin kuvioissa mukana.
2007 Loka-Joulukuu
4.10.2007 loppui varusmiespalvelus ja putosin tyhjän päälle. Ei työtä, opiskelemaan en päässyt ennen tammikuuta, ei autoa. Olin jumissa hevonvitunperseessä, mutta laajakaista sentään toimi. Täytin päiväni painin aktiiviseuraamisella ja VASTA TÄLLÖIN REEALIAIKAINEN SEURAAMINEN ALKOI! Hullua, eikö? Jokainen RAW, ECW, Smackdown ja PPV tuli katsottua tarkkaan, ja myös TNA:ta aloin jonkin verran seuraamaan. Näihin aikoihin aktivoiduin myös tällä foorumilla.
2008 Tammi-Toukokuu
Muutto toiselle puolelle Suomea opiskelijanrentuksi. Nettiyhteys parani, ja tällöin painin seuraaminen oli jopa fanaattista. Mutta ymmärtäähän sen jälkiviisaana. Olin ihan uudessa kaupungissa, tuttuja ei ollut yhtään ja vietin paljon aikaa yksin. Paini kiinnosti, sitä oli helposti saatavilla ja parhainta siinä oli ne mehukkaat keskustelut tällä kyseisellä foorumilla. Tuolla aikavälillä yksikään painimaailman risahdus tai rasahdus ei mennyt silmieni ja korvieni ohi. Viikosta-viikkoon seuraamisen lisäksi aloin toden teolla tutustua menneisiin tapahtumiin, kuitenkin pääasiassa WWF:n historiaan. Valistuksen aika oli alkanut, mutta se sai äkkinäisen lopun. Tähän aikaväliin sattui myös ensimmäinen live painishow'ni FCF Raumalla huhtikuussa 2008.
2008 Kesä-Lokakuu
Totaalitauko. Edessä oli toinen muutto puolen vuoden sisään. Olin rahaton p**ka ja heittäydyin jälleen tyhjän päälle. Alussa ei ollut televisiota, eikä internettiä, joten painimaailman seuraaminen oli täysi mahdottomuus. Vasta marraskuussa sain sitten nettiyhteyden auki.
2008 Marraskuu------>Present Day
Nyt kelpasi! Lopultakin nettiyhteys oli sillä tasolla, että sieltä pystyi imuttamaan miten paljon tahansa painia ilman suurta vaivaa. "Viikosta-viikkoon" seuraamisen lisäksi on tullut katsottua vähän sitä sun tätä. Vanhaa WWF:ia, WCW:ia, NWA:ta, ROH:ia, PWG:aa ja paljon muutakin. En kuitenkaan ole läheskään siinä missä haluaisin olla: tutkimattomia polkuja on useita, ja näkemättömiä tapahtumia aivan liian paljon. Esimerkiksi WCW, ECW ja Japanin skene kokonaisuudessaan. Tällä aikavälillä olen mielestäni "kasvanut" painifanina eniten. Oppinut historiaa, oppinut tunnistamaan lahjakkaat painijat massasta ja ylipäätään tajuamaan paremmin, mistä koko hommassa on kyse. Tavallaan mikään ei ole kuitenkaan muuttunut: Hulk Hogan ja Kurt Angle ovat edelleen hiton kovia jätkiä. Heidän rinnalleen on vain tullut uusia kavereita, kuten Chris Jericho, AJ Styles tai Desmond Wolfe. En kuitenkaan usko "ympyrän" vielä sulkeutuneen: minulla on vielä NIIN paljon opittavaa kaikesta, vaikka joskus tuleekin sellainen fiilis, että kaikki on jo nähty. Tämä ei pidä paikkaansa missään nimessä.
Yksin asuvana nuorena miehenä minulla on täydellinen mahdollisuus käyttää tarvittaessa kaikki vapaa-aika painin vahtaamiseen. Ei ole äitiä, veljeä, siskoa, kihlattua tai tyttöystävää potkimassa perseelle "oikeaan maailmaan", vaan saan ihan omassa rauhassani uppoutua tähän vaihtoehtoiseen todellisuuteen aina kun vapaata sattuu olemaan. Jos jossain vaiheessa saman katon alla alkaa elää itseni lisäksi joku muu, lienee painin katselun väheneminen väistämätön ilmiö. Mutta siihen asti tulen varmasti edelleenkin olemaan vakionaama tälläkin foorumilla ja uskollinen painifani.
Johtopäätös
Koska aloitin painin katsomisen verrattain vanhana (17v.) jäivät minulta tyystin väliin pahimmat Batista=1 ja 619rules fanitukset, johtuen puhtaasti siitä, että siinä vaiheessa olin jo sivistynyt lukiolainen. Toki vuosien mittaan on kehittynyt kyky etsiä jyvät akanoista, eli hyvät painijat keskinkertaisista ja oppinut tunnistamaan hyvän ottelun. Vasta viime aikoina on kuitenkin tullut enemmän avarakatseisuutta peliin, ja on tullut todettua ettei ole mitään pyhää graalin maljaa ja pyhää tapaa tehdä hyvää painia. Avarakatseisuutta. Siinä missä alkuaikoina vannoin pelkästään pyhän urheilullisuuden ja WWE-tyylisen painin nimeen, tänä päivänä pystyn saamaan viboja myös nopeatempoisemmasta TNA/Indy painista sekä tunnelmaltaan aivan erilaisesta old schoolista. Missään nimessä en kuitenkaan väitä, että tietäisin painista kaiken, edes paljoa. Oppimisprosessi on yhä kesken, tuskin se koskaan tulee valmistumaankaan.</center>
- Ensikosketus painiin. Asun hevonvitunperseessä, jossa ei SubTV näy. Jyväskylässä tähän aikaan asuneet kaverit tulevat käymään joululomalla ja tuovat tuliaisena Subilta nauhoittamiaan Ritari Ässä, Ihmemies McGyver (en minä, mutta velipoika!!!) kasetteja sekä bonuksena nauhoittamiaan RAW- ja SmackDown-jaksoja, koska pitivät sitä cooleimpana ikinä, ja halusivat näyttää myös meille junteille.
Loman ajan kasetit ovat kovassa käytössä, ja jaksot tulevat katsottua useaan kertaan. Ainoat painijat, jotka varsinaisesti tiesin tässä vaiheessa (ennen katsomista) olivat Kurt Angle ja Hulk Hogan. Anglen nimi oli ponnahtanut esille useasti esille koulun käytävillä. Paradoksaalista, ensimmäinen ottelu jonka näin oli Kurt Angle VS. Hulk Hogan eräästä kesän 2002 Smackdownista. Tällä maagisella kasetilla oli myös The Undertakerin debyytti Smackdownissa, ja paljon Brock Lesnaria. Angle, Hogan ja Lesnar ovat cooleimpia juttuja ikinä.
Näitä samoja jaksoja tulee kelailtua jonkin aikaa, kunnes niitä ei enää yksinkertaisesti jaksa katsoa enää. Showpaini jää väkisinkin unholaan, koska tuohon aikaan ei nettiwaretuksesta ollut mitään hajuakaan.
2004 Elokuu
Maailma muuttuu ja hevonvitunperseesessäkin saadaan Nelonen ja SubTV näkymään maagisen laatikon nimeltä digiboksi kautta. Silmät pyöreinä tuijotetaan Conan O'Brienia, Britannian BB:tä sekä illan päätteeksi Smackdownia. Tästä alkoi aktiiviseuraaminen, jolle ei loppua näy. Ensimmäinen jakso oli Great American Bashin jälkeinen SD, ja etenkin mieleen on jäänyt JBL:n promo ja Kurt Angle pyörätuolissa. RAW & SmackDown koukuttavat, mutta sitten tapahtui jotain (en muista mitä) mutta joka tapauksessa seuraaminen jäi väliin parilta viikolta. Vannoin etten moista moskaa enää katso. Toisin kuitenkin kävi, ja palasin ruudun ääreen aina sunnuntai-iltaisin, jolloin RAW&SD tulivat.
Tähän aikaan olin kova penkkiurheilija, ja nimenomaan ne urheilullisimmat kaverit iskivät minuun lujaa. Ei Undertaker, ei Triple H, ei JBL. Kovinta kamaa olivat Kurt Angle, Eddie Guerrero ja Chris Benoit. Olin siis aika valistunut fani jo tässä vaiheessa.
Todellinen fanitus alkoi sitten joskus vuoden 2004 loppupuolella. Sunnuntai-ilta oli viikon odotetuin ilta, ja useasti jaksot menivät myös nauhalle ja niitä kelailtiin aina seuraavaan sunnuntaihin saakka. Tässä vaiheessa taisin ensimmäistä kertaa löytää myös tämän foorumin, mutta kauhistuin kun kaikki katsoivat menoa reealiajassa, ja itse en siihen hevonvitunperseessä kyennyt. PPV-lähetysten missaaminen vitutti ankarasti, mutta parempiosaisten kaverien avustuksella sain PPV:t valmiiksi levylle poltettuna parin euron maksua vastaan. Seuraan kuitenkin lajia edelleen "suomen ajassa." 2005 loppupuolella "kutka" kasvoi liian suureksi, ja usein spoilaan itseni WWE.comissa tai täällä WA:ssa. Edelleenkin laajakaistayhteydet ovat vain kaunista korupuhetta kunnanjohtajan suussa, ja lupaan itselleni etten spoilaa itseäni enää ikinä, ennen kuin mahdollisuudet reaaliaikaiseen seuraamisen ovat olemassa.
2006 Heinäkuu
Pari vuotta jatkuneen pälyilyn jälkeen liityn WrestlingAlertiin, tietäen että viimeistään tässä vaiheessa viattomuuden aika on ohi. En ole kuitenkaan kovinkaan aktiivinen jäsen, koska en osallistu ajankohtaisiin aiheisiin. Pakon edessä on edelleen jatkettava "suomen ajassa" seuraamista. Innostus ei ota laantuakseen, ja yhä useammin menen internetissä spoilaamaan itseäni tulevista tapahtumista. Tässä vaiheessa "smarkkiutuminen" on jo tapahtunut, ja arvostelen painijoita pitkälti taitojen, en pushin perusteella. Vaikka tiesinkin vaihtoehtoisesta painista kuten TNA, ei muiden promootioiden seuraamisen ollut kunnollista mahdollisuutta, eikä oikeastaan edes innostusta.
2006 Marraskuu
Ensikosketus painiin WWE:n ulkopuolelta. Kurt Angle loikkasi TNA:han, ja minä seurasin perässä. Katsoin Anglen ja Samoa Joen ensimmäisen kohtaamisen (ladattuani sitä ensiksi puoli päivää) ja tykkäsin siitä. Nettiyhteyden piinallinen hitaus kuitenkin esti laajemman seuraamisen, ja vuoden loppuun asti jatkettiin Subin WWE-jaksojen kanssa. Sitten ne loppuivat.
Itselleni ajoitus oli täydellinen, sillä muutenkin edessä oli taukoa: Suomen valtio kutsui varusmiespalvelukseen 7.1.2007. Vielä palvelukseenastumispäivän aamuna tarkistin WWE:n uusimman tapahtuman New Year's Revolutionin tulokset ja myhäilin tyytyväisenä kun John Cena katkaisi Umagan voittoputken. 2007 Tammi-Huhtikuu
Elämä on pelkkää pinkkapunkkatarkastusta ja ginestä. Ensimmäisten lomien jälkeen WWE:n seuraaminen jää oikeastaan aika minimaaliseksi. Kuulen, että MTV3 Max on aloittanut ohjelmien näyttämisen, ja tarkistankin yhden ohjelman eräillä (harvoista) viikonloppuvapaista. Se jättää kylmäksi, ja ajattelen "mitä hittoa minä olen viime vuodet katsonut." Ensimmäistä kertaa sitten kesän 2004 on fanituksessa havaittavissa rakoilua. Lomat ovat muutenkin niin harvassa, että ne saa käytettyä fiksumminkin kuin öljyttyjen lihasmönttien tapittamiseen.
2007 Toukokuu
LAAJAKAISTA! Tämän upean keksinnön myötä toteutan "unelmani" ja eräänä toukokuisena lauantaina lataan netin syövereistä muutamia viikkoja vanhan RAW'n, ihan random-otannalla. Tämä sattui olemaan se RAW, jossa Shawn Michaels ja John Cena ottelivat koko vuoden MOTY:n 50 minuutin eeppisen klassikkomatsin! Tämä ottelu muistutti minua siitä, miksi olin rakastanut tätä hullua lajia jo lähes 3 vuotta intohimoisesti. Olisiko innostus koskaan palannut, jos juuri tässä RAW:ssa ei olisi sattunut olemaan juuri tätä ottelua?? En tiedä. Joka tapauksessa tämä palautti kateissa olleen lapsenomaisen innostuksen ja loppupalveluksen aikana seurasin WWE:tä niin paljon kuin pystyin. Paljon jaksoja jäi väliin, mutta pääpiirteittäin pysyin kuvioissa mukana.
2007 Loka-Joulukuu
4.10.2007 loppui varusmiespalvelus ja putosin tyhjän päälle. Ei työtä, opiskelemaan en päässyt ennen tammikuuta, ei autoa. Olin jumissa hevonvitunperseessä, mutta laajakaista sentään toimi.
Täytin päiväni painin aktiiviseuraamisella ja VASTA TÄLLÖIN REEALIAIKAINEN SEURAAMINEN ALKOI! Hullua, eikö? Jokainen RAW, ECW, Smackdown ja PPV tuli katsottua tarkkaan, ja myös TNA:ta aloin jonkin verran seuraamaan. Näihin aikoihin aktivoiduin myös tällä foorumilla. 2008 Tammi-Toukokuu
Muutto toiselle puolelle Suomea opiskelijanrentuksi. Nettiyhteys parani, ja tällöin painin seuraaminen oli jopa fanaattista. Mutta ymmärtäähän sen jälkiviisaana. Olin ihan uudessa kaupungissa, tuttuja ei ollut yhtään ja vietin paljon aikaa yksin. Paini kiinnosti, sitä oli helposti saatavilla ja parhainta siinä oli ne mehukkaat keskustelut tällä kyseisellä foorumilla. Tuolla aikavälillä yksikään painimaailman risahdus tai rasahdus ei mennyt silmieni ja korvieni ohi. Viikosta-viikkoon seuraamisen lisäksi aloin toden teolla tutustua menneisiin tapahtumiin, kuitenkin pääasiassa WWF:n historiaan. Valistuksen aika oli alkanut, mutta se sai äkkinäisen lopun. Tähän aikaväliin sattui myös ensimmäinen live painishow'ni FCF Raumalla huhtikuussa 2008.
2008 Kesä-Lokakuu
Totaalitauko. Edessä oli toinen muutto puolen vuoden sisään. Olin rahaton p**ka ja heittäydyin jälleen tyhjän päälle. Alussa ei ollut televisiota, eikä internettiä, joten painimaailman seuraaminen oli täysi mahdottomuus. Vasta marraskuussa sain sitten nettiyhteyden auki.
2008 Marraskuu------>Present Day
Nyt kelpasi! Lopultakin nettiyhteys oli sillä tasolla, että sieltä pystyi imuttamaan miten paljon tahansa painia ilman suurta vaivaa. "Viikosta-viikkoon" seuraamisen lisäksi on tullut katsottua vähän sitä sun tätä. Vanhaa WWF:ia, WCW:ia, NWA:ta, ROH:ia, PWG:aa ja paljon muutakin. En kuitenkaan ole läheskään siinä missä haluaisin olla: tutkimattomia polkuja on useita, ja näkemättömiä tapahtumia aivan liian paljon. Esimerkiksi WCW, ECW ja Japanin skene kokonaisuudessaan. Tällä aikavälillä olen mielestäni "kasvanut" painifanina eniten. Oppinut historiaa, oppinut tunnistamaan lahjakkaat painijat massasta ja ylipäätään tajuamaan paremmin, mistä koko hommassa on kyse. Tavallaan mikään ei ole kuitenkaan muuttunut: Hulk Hogan ja Kurt Angle ovat edelleen hiton kovia jätkiä. Heidän rinnalleen on vain tullut uusia kavereita, kuten Chris Jericho, AJ Styles tai Desmond Wolfe. En kuitenkaan usko "ympyrän" vielä sulkeutuneen: minulla on vielä NIIN paljon opittavaa kaikesta, vaikka joskus tuleekin sellainen fiilis, että kaikki on jo nähty. Tämä ei pidä paikkaansa missään nimessä.
Yksin asuvana nuorena miehenä minulla on täydellinen mahdollisuus käyttää tarvittaessa kaikki vapaa-aika painin vahtaamiseen. Ei ole äitiä, veljeä, siskoa, kihlattua tai tyttöystävää potkimassa perseelle "oikeaan maailmaan", vaan saan ihan omassa rauhassani uppoutua tähän vaihtoehtoiseen todellisuuteen aina kun vapaata sattuu olemaan. Jos jossain vaiheessa saman katon alla alkaa elää itseni lisäksi joku muu, lienee painin katselun väheneminen väistämätön ilmiö. Mutta siihen asti tulen varmasti edelleenkin olemaan vakionaama tälläkin foorumilla ja uskollinen painifani.
Johtopäätös
Koska aloitin painin katsomisen verrattain vanhana (17v.) jäivät minulta tyystin väliin pahimmat Batista=1 ja 619rules fanitukset, johtuen puhtaasti siitä, että siinä vaiheessa olin jo sivistynyt lukiolainen. Toki vuosien mittaan on kehittynyt kyky etsiä jyvät akanoista, eli hyvät painijat keskinkertaisista ja oppinut tunnistamaan hyvän ottelun. Vasta viime aikoina on kuitenkin tullut enemmän avarakatseisuutta peliin, ja on tullut todettua ettei ole mitään pyhää graalin maljaa ja pyhää tapaa tehdä hyvää painia. Avarakatseisuutta. Siinä missä alkuaikoina vannoin pelkästään pyhän urheilullisuuden ja WWE-tyylisen painin nimeen, tänä päivänä pystyn saamaan viboja myös nopeatempoisemmasta TNA/Indy painista sekä tunnelmaltaan aivan erilaisesta old schoolista. Missään nimessä en kuitenkaan väitä, että tietäisin painista kaiken, edes paljoa. Oppimisprosessi on yhä kesken, tuskin se koskaan tulee valmistumaankaan.</center>
-
The Rocker
- Viestit: 3325
- Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
- Paikkakunta: Parkano
Ihme sattuma tuo kun sattui olemaan ensimmäinen painijakso jonka ikinä näin.What kirjoitti: 2004 Elokuu
Maailma muuttuu ja hevonvitunperseesessäkin saadaan Nelonen ja SubTV näkymään maagisen laatikon nimeltä digiboksi kautta. Silmät pyöreinä tuijotetaan Conan O'Brienia, Britannian BB:tä sekä illan päätteeksi Smackdownia. Tästä alkoi aktiiviseuraaminen, jolle ei loppua näy. Ensimmäinen jakso oli Great American Bashin jälkeinen SD, ja etenkin mieleen on jäänyt JBL:n promo ja Kurt Angle pyörätuolissa. RAW & SmackDown koukuttavat, mutta sitten tapahtui jotain (en muista mitä) mutta joka tapauksessa seuraaminen jäi väliin parilta viikolta. Vannoin etten moista moskaa enää katso. Toisin kuitenkin kävi, ja palasin ruudun ääreen aina sunnuntai-iltaisin, jolloin RAW&SD tulivat.
Nyt olet valmis filosofiksi.What kirjoitti:Missään nimessä en kuitenkaan väitä, että tietäisin painista kaiken, edes paljoa. Oppimisprosessi on yhä kesken, tuskin se koskaan tulee valmistumaankaan.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
Tulin tässä tänään pohtineeksi, että en ole ihan hetkeen nauttinut ainoastakaan housut kermaavasta painishowsta. WWE:tä olen iltojeni iloksi yrittänyt enemmän tai vähemmän katsella, ja TNA jaksaa kiinnostaa aina sen muutaman iMPACTin verran. Koska innostukseni main stream-painiin laskee kerta toisensa jälkeen aina vain syvempiin pohjamutiin, mielenkiintoa ei todellakaan riitä minkään indypromootioiden seuraamiseen. Olen miettinyt, mistä helvetistä tämä painimaailman puuduttavuus johtuu ja vihdoin olen keksinyt pulmaan vastauksen ja näin ollen myöskin ratkaisun.
Jo muutaman vuoden ajan olen yrittänyt selittää itselleni painimaailman paskuutta PG-leiman ilmaantumisesta ruutuni ylänurkkaan. Okei, totta kai se on valtava vaikuttava tekijä. Sen avulla suljetaan pois ''turha'' steroidien käyttö ja ohjelmien sisältämä räväkkyys. Nämä seikat siirtävät viihdyttävän painiohjelman rakentamisen täysin uudelle tasolle. Vetävyyden tuominen on paljon hankalampaa. Mutkia jyrkentää vielä sekin, että main eventiin on täytynyt nostaa liuta uusia, mielellään lapsia viihdyttäviä nimiä. Koska vanhoja linjoja kuitenkin yritetään noudattaa edes jossain määrin, WWE:n lippulaiva Raw jatkaa entiseen malliinsa segmenttipainotteisena ohjelmana. Katsoin tässä ihan vaihtelun vuoksi SmackDownin ja tajusin heti, että nuo Rawn segmentit eivät kiinnosta minua vittuakaan. Lippulaivan ansiosta, koko WWE näkyy (vai näkyi...) omissa silmissäni samanlaisena - tasapaksuna, tylsänä, puuduttavana ja vastenmielisenä kasana paskaa, joka suoltaa viikottain toinen toistaan väsyttävämpiä tv-episodeja. Missä on se lantin kääntöpuoli?
Kuten pari riviä ylempänä mainitsin, katsastin viime viikolla SmackDownin. Koko rosteri on täynnä nimiä, jotka kuvottavat minua paperilla. Koska SD:n porukka on pääasiassa niin karismatonta (joskus Nallen kanssa ollaan mietitty, että noille Kofeille ja Bryaneille pitäisi entrancerampin sijaan hommata ruma persreikä, josta he tekisivät sisääntulonsa), onkin loistoveto tarjota segmenttilinjan vierellä myös toisenlaista viihdettä. Se toinen viihdelaji ei käsitä tylsää saippuaoopperaa, vaan raudanlujia kohtaamisia. Se käsittää kaikkea sitä, miksi kaikki nuoret painifanit haluavat tulla. Omaa silmääni viihdyttää ihan älyttömästi nähdä vaihteeksi upeita urheilusuorituksia ja tasaväkisiä, pitkiä otteluita. Turhaan sitä käydään esimerkiksi Morrisonista on väkisin käydä vääntämään mitään päivän pelastavaa rokkitähteä, kun hänen osaamisensa rajoittuu upeisiin painitaitoihin. Hänen kaltaisensa turhat pikkupaskiaiset pääsevätkin SmackDownin puolella osoittamaan osaamistaan löyhien segmenttien siivittäminä. Tällaisesta buukkauksesta pidän. Jos SD:hen saisi lisätyksi vielä sitä samaa tulisuutta, kun siinä oli vuosia takaperin, olisin valmis liittymään Vincen ahteriklubiin.
On siis periaatteessa ollut Rawn syytä, että koko WWE on näyttänyt silmissäni surkealta. On myös Rawn syytä, että olen puutunut vuoden sisään useammin painiin kuin koskaan aiemmin. Pala h****tissä punabrändi ja tuokaa siinä samalla meille painifaneille lisää sitä, mistä me maksamme - painia.
Jo muutaman vuoden ajan olen yrittänyt selittää itselleni painimaailman paskuutta PG-leiman ilmaantumisesta ruutuni ylänurkkaan. Okei, totta kai se on valtava vaikuttava tekijä. Sen avulla suljetaan pois ''turha'' steroidien käyttö ja ohjelmien sisältämä räväkkyys. Nämä seikat siirtävät viihdyttävän painiohjelman rakentamisen täysin uudelle tasolle. Vetävyyden tuominen on paljon hankalampaa. Mutkia jyrkentää vielä sekin, että main eventiin on täytynyt nostaa liuta uusia, mielellään lapsia viihdyttäviä nimiä. Koska vanhoja linjoja kuitenkin yritetään noudattaa edes jossain määrin, WWE:n lippulaiva Raw jatkaa entiseen malliinsa segmenttipainotteisena ohjelmana. Katsoin tässä ihan vaihtelun vuoksi SmackDownin ja tajusin heti, että nuo Rawn segmentit eivät kiinnosta minua vittuakaan. Lippulaivan ansiosta, koko WWE näkyy (vai näkyi...) omissa silmissäni samanlaisena - tasapaksuna, tylsänä, puuduttavana ja vastenmielisenä kasana paskaa, joka suoltaa viikottain toinen toistaan väsyttävämpiä tv-episodeja. Missä on se lantin kääntöpuoli?
Kuten pari riviä ylempänä mainitsin, katsastin viime viikolla SmackDownin. Koko rosteri on täynnä nimiä, jotka kuvottavat minua paperilla. Koska SD:n porukka on pääasiassa niin karismatonta (joskus Nallen kanssa ollaan mietitty, että noille Kofeille ja Bryaneille pitäisi entrancerampin sijaan hommata ruma persreikä, josta he tekisivät sisääntulonsa), onkin loistoveto tarjota segmenttilinjan vierellä myös toisenlaista viihdettä. Se toinen viihdelaji ei käsitä tylsää saippuaoopperaa, vaan raudanlujia kohtaamisia. Se käsittää kaikkea sitä, miksi kaikki nuoret painifanit haluavat tulla. Omaa silmääni viihdyttää ihan älyttömästi nähdä vaihteeksi upeita urheilusuorituksia ja tasaväkisiä, pitkiä otteluita. Turhaan sitä käydään esimerkiksi Morrisonista on väkisin käydä vääntämään mitään päivän pelastavaa rokkitähteä, kun hänen osaamisensa rajoittuu upeisiin painitaitoihin. Hänen kaltaisensa turhat pikkupaskiaiset pääsevätkin SmackDownin puolella osoittamaan osaamistaan löyhien segmenttien siivittäminä. Tällaisesta buukkauksesta pidän. Jos SD:hen saisi lisätyksi vielä sitä samaa tulisuutta, kun siinä oli vuosia takaperin, olisin valmis liittymään Vincen ahteriklubiin.
On siis periaatteessa ollut Rawn syytä, että koko WWE on näyttänyt silmissäni surkealta. On myös Rawn syytä, että olen puutunut vuoden sisään useammin painiin kuin koskaan aiemmin. Pala h****tissä punabrändi ja tuokaa siinä samalla meille painifaneille lisää sitä, mistä me maksamme - painia.
WrestlingAlertin seuraava kehäpsykologi
Hassua, sillä olen täysin eri mieltä tuosta puuduttavuudesta. Mielestäni juuri Smackdown on ollut se puuduttava painiohjelma toistamalla samoja yhdentekeviä ottelupareja maailman tappiin asti ilman mitään taustatarinaa. Koko ohjelmasta on huokunut se kakkosshow'n maine, sillä siinä ei juurikaan koskaan tapahdu mitään suurempia käänteitä ja monesti siitä käytetäänkin iso osa RAW:n kertaamiseen. Monday Night RAW sen sijaan on tänä vuonna tarjonnut jo monia loistavia ja unohtumattomia segmenttejä. The Rockin paluun ja kohtaamiset Cenan kanssa, Undertakerin ja HHH:n paluun samana iltana, Austinin lyhyen paluun, draftin ja sen lisäksi vuoden kaksi parasta tv-matsia: Miz-Morrison ja Miz-Cena. Joten jos joku painishow pitäisi jättää katsomatta, niin se olisi kyllä tylsä ja ennalta-arvattava Smackdown.Coca kirjoitti:Olen miettinyt, mistä helvetistä tämä painimaailman puuduttavuus johtuu ja vihdoin olen keksinyt pulmaan vastauksen ja näin ollen myöskin ratkaisun.
Edit: Ja draftin jälkeen Smackdownin kiinnostavuus vielä tippui monta pykälää. Alberto Del Rio, Rey Mysterio & Drew McIntyre, jotka olivat SD:n alkuvuoden piristysruiskeita draftattiin kaikki RAW:hon. Tilalle saatiin puudutus-Orton ja kasa midcardereita joiden overiutta joudutaan pohjamudista rakentamaan.
Viestistä oli tulossa turhan pitkä, joten en jaksanut WWE:n brändien lisäksi käyttää muita esimerkkejä. Tämä seikka olisi pitänyt toki mainita jo aiemmin, mutta eipä tuota muistanut... Sen takia hyvä vaihtoehto tuolle pakkopullalle todennäköisesti löytyisikin pienemmistä painikehistä, mutta jostain syystä mielenkiintoni ei riitä näiden seuraamiseen. Siksi tyydynkin tuttuun tapaani valittamaan main stream tason surkeasta laadusta. 
Jos joku sivuutti pointtini aiemmassa viestissä, voin tiivistää sen yhteen lauseeseen: Turhat, löysät segmentit ovat syöneet mielenkiintoni koko painia kohtaan. Näin on tapahtunut huomaamattani jo muutaman vuoden ajan. Jos ohjelmassa on pakko nähdä kuinka ne persreiän ritarit juttelevat keskenään backstagella, koko keskustelulla pitäisi olla mielestäni punainen lanka. Punaiseksi langaksi ei riitä 1) vähemmälle valolle jääneiden painijoiden pakkotuputtaminen lyhyiden segmenttien muodossa tai 2) ennalta-annetun ruutuajan täyttäminen. Segmentit ovat hyödyllisiä, jos niitä käytetään hyödyllisesti. Niiden ensimmäinen tarkoitus onkin tuoda showhun väriä ja syventää hahmoja ja niiden välisiä suhteita toisiinsa. Kun homma vedetään överiksi, käteen jää sekava salkkarimainen tv-ohjelma, jossa se pääasia, paini, sivuutetaan kokonaan. Tähän pisteeseen Raw on mielestäni hakeutunut.
WCW:n ykkösshow Nitro oli täynnä kaiken maailman haastatteluja ja kissanristiäisiä, mutta kynäniekat osasivat kirjoittaa niitä kiinnostavasti. Myöskään tarkoituksenmukaisuutta ei unohdettu. Segmentit veivät aina joko vihanpitoja eteenpäin tai saivat painijan näyttämään muutoin kiinnostavalta. Tässä Raw on valovuosia jäljessä, vaikka ysärin sijasta eletäänkin jo vuotta 2011.
Nitrolla oli niiden pikkusegmenttien lisäksi myös muita plussapuolia. Viikoittain siinä nähtiin vähintään yksi pidempi ottelu, joka olisi nykystandardienkin mukaan kovaa settiä. Tulikuumia nimiä buukattiin dream-matcheihin ja välillä esimerkiksi Hogan vetäistiin yllätyksenä kehään. Sen sijaan, että vaikkapa Chris Benoit oltaisiin buukattu teekutsuille muiden midcardfacejen kanssa, hänellä teetettiin se, mitä hän osasi parhaiten. Benoit paini kovia otteluita viikosta toiseen ja puhuminen jätettiin jannuille, jotka tekivät sen painimista paremmin. Näin saavutettiin juuri sopiva balanssi, jonka ansiosta kasassa oli IMO täydellinen tv-show.
Koska nykypäivänä rostereista puuttuvat superkarismaattiset nimet, joiden varaan segmenttejä buukattaisiin, (vertaa vaikkapa The Miziä nWo:n poikiin ja huomaa samalla, että WCW:llä näitä supernimiä oli usein kappalein) näen kymmenen kertaa mielummin laadukasta painia, kuin tasottomia segmenttejä. Sen takia mainitsin SD:n. Se tuntuu NWA Hollywoodin ohella olla ainut viikottainen, jossa nähdään joskus viittä minuuttia pidempiä otteluita.
Hyppäsinkö jo ohi aiheen?
Jos joku sivuutti pointtini aiemmassa viestissä, voin tiivistää sen yhteen lauseeseen: Turhat, löysät segmentit ovat syöneet mielenkiintoni koko painia kohtaan. Näin on tapahtunut huomaamattani jo muutaman vuoden ajan. Jos ohjelmassa on pakko nähdä kuinka ne persreiän ritarit juttelevat keskenään backstagella, koko keskustelulla pitäisi olla mielestäni punainen lanka. Punaiseksi langaksi ei riitä 1) vähemmälle valolle jääneiden painijoiden pakkotuputtaminen lyhyiden segmenttien muodossa tai 2) ennalta-annetun ruutuajan täyttäminen. Segmentit ovat hyödyllisiä, jos niitä käytetään hyödyllisesti. Niiden ensimmäinen tarkoitus onkin tuoda showhun väriä ja syventää hahmoja ja niiden välisiä suhteita toisiinsa. Kun homma vedetään överiksi, käteen jää sekava salkkarimainen tv-ohjelma, jossa se pääasia, paini, sivuutetaan kokonaan. Tähän pisteeseen Raw on mielestäni hakeutunut.
WCW:n ykkösshow Nitro oli täynnä kaiken maailman haastatteluja ja kissanristiäisiä, mutta kynäniekat osasivat kirjoittaa niitä kiinnostavasti. Myöskään tarkoituksenmukaisuutta ei unohdettu. Segmentit veivät aina joko vihanpitoja eteenpäin tai saivat painijan näyttämään muutoin kiinnostavalta. Tässä Raw on valovuosia jäljessä, vaikka ysärin sijasta eletäänkin jo vuotta 2011.
Nitrolla oli niiden pikkusegmenttien lisäksi myös muita plussapuolia. Viikoittain siinä nähtiin vähintään yksi pidempi ottelu, joka olisi nykystandardienkin mukaan kovaa settiä. Tulikuumia nimiä buukattiin dream-matcheihin ja välillä esimerkiksi Hogan vetäistiin yllätyksenä kehään. Sen sijaan, että vaikkapa Chris Benoit oltaisiin buukattu teekutsuille muiden midcardfacejen kanssa, hänellä teetettiin se, mitä hän osasi parhaiten. Benoit paini kovia otteluita viikosta toiseen ja puhuminen jätettiin jannuille, jotka tekivät sen painimista paremmin. Näin saavutettiin juuri sopiva balanssi, jonka ansiosta kasassa oli IMO täydellinen tv-show.
Koska nykypäivänä rostereista puuttuvat superkarismaattiset nimet, joiden varaan segmenttejä buukattaisiin, (vertaa vaikkapa The Miziä nWo:n poikiin ja huomaa samalla, että WCW:llä näitä supernimiä oli usein kappalein) näen kymmenen kertaa mielummin laadukasta painia, kuin tasottomia segmenttejä. Sen takia mainitsin SD:n. Se tuntuu NWA Hollywoodin ohella olla ainut viikottainen, jossa nähdään joskus viittä minuuttia pidempiä otteluita.
Hyppäsinkö jo ohi aiheen?
WrestlingAlertin seuraava kehäpsykologi
-
Spunkmeyer
- Viestit: 283
- Liittynyt: To 16.09.2004 23:55
- Paikkakunta: Helsinki
Syksyllä 2001 se alkoi mulla. Enpä tiedosta muuttuneeni vaikka olinkin silloin "vasta" 15-vuotias.
No okei, katselun määrä oli joskus 2004-2006 sitä luokkaa että joka ilta piti saada 1½-3 tuntia katsottua. Heh, jotain ehkä kertoo se että katsoin noiden parin vuoden aikana suunnilleen kaikki WCW-PPV:t paitsi Superbrawlit.
Analyyttiseksi musta ei nykyään ole kuin korkeintaan FCF:n tapahtumien jälkeen. Lukiossa nekin "kulta-ajat" olivat.
No okei, katselun määrä oli joskus 2004-2006 sitä luokkaa että joka ilta piti saada 1½-3 tuntia katsottua. Heh, jotain ehkä kertoo se että katsoin noiden parin vuoden aikana suunnilleen kaikki WCW-PPV:t paitsi Superbrawlit.
Analyyttiseksi musta ei nykyään ole kuin korkeintaan FCF:n tapahtumien jälkeen. Lukiossa nekin "kulta-ajat" olivat.
We'll take you to the killing floor.
Re: Oletteko kehittyneet tai muuttuneet painifaneina?
Kyllähän sitä varmaan jonkin verran on kehittyny.
Osaa ihan mukavasti "slangia" ja liikkeet ulkoa. Meikällä se alko josku 2004, ja siitä eteenpäin kunnes ei subilta ja urheilukanavalta enää näkynyt. Eurosportilta näkyi vielä vanhaa TNA:ta.
2008 sitä sitten tuli tutustuttua erilaisiin ja uusiin( no kun ei tiennyt mitään kun TNA ja WWE)
federaatioihin(Chikara,CZW,WCW,ECW)
2009 syksyllä taas tutustuin FightClubFinlandiin, ja on sitä oltu yhdessä tapahtumassakin
Osaa ihan mukavasti "slangia" ja liikkeet ulkoa. Meikällä se alko josku 2004, ja siitä eteenpäin kunnes ei subilta ja urheilukanavalta enää näkynyt. Eurosportilta näkyi vielä vanhaa TNA:ta.
2008 sitä sitten tuli tutustuttua erilaisiin ja uusiin( no kun ei tiennyt mitään kun TNA ja WWE)
federaatioihin(Chikara,CZW,WCW,ECW)
2009 syksyllä taas tutustuin FightClubFinlandiin, ja on sitä oltu yhdessä tapahtumassakin
-Ihmiset sanovat, että kärsin mielisairaudesta. Asia ei ole niin, minähän nautin siitä!