Tuli taas vaihteeksi katsottua TNA:ta, joskus aiemmin olen katsonut hajanaisia jaksoja ja osia PPV'stä, mutta nyt ensimmäistä kertaa katsoin ihan kokonaisen tapahtuman firmalta. Ellei nyt muistini ole väärässä, mikä voi olla mahdollista.
Destination X tuli katsottua, mutta pienissä pätkissä ja koska en ole juuri firman kanssa tuttu, niin en tarkemmin arvostele. Sitä voinen harjoittaa myöhemmin.. Jos siis pidin siitä, mitä TNA minulle tarjosi...
... Ja pidinhän minä. Todella hyvä tapahtuma, niin hyvä, että ainoa moitteeni on aika hilpeä - tapahtumassa ei ollut sitä paskahuussiottelua, jonka aikana olisi voinut rauhoittua. Täysin pysähtämätöntä toimintaa alusta loppuun ja hyvin, hyvin laadusta sellaista.
Opener oli hyvä, Rubixia kannustin, sillä look oli mieleeni ja hän oli oikeasti taitava. Darsow ja Only (Lars Only? Ehkä kaamein painijan nimi ikinä?) vaikuttivat aika heikoilta, Andrews taasen todella tylsältä ja persoonattomalta tapaukselta, mutta vaikuttavan kokoinen painija. Harmikseni Rubix ei voittanut. Openerin taso jäi mieleeni tuollaisena kolmen tähden laatuna eli hyvä taso oli tässä ottelussa.
Karsinta-ottelut olivat myös jokainen kolmen tähden tasoa, Ionin ja Cassanovan ottelu niukin naukin. Kashin ja Andrewsin ottelu oli buukattu pirun hyvin, juuri noin se pitää buukata, kun vastakkain on kokenut veteraani ja vihreä kokelas, joka on vasta otellut rankan ottelun. Kingin ja Williamsin ottelu oli myös buukattu loistavasti tuolla veteraani - kokelas kaavalla. Kingiä tarkaillin koko tapahtuman tarkemmin tämän sopimusjupakan ansiosta ja totesin hänen olevan taitava kaveri, jolta löytyy myös kokoa. Karisman ja mikkitaitojen ollessa kunnossa, hänellä on edessään hyvä tulevaisuus rässlinkin muailmassa. Rashad Cameron edusti Ruotsia ja veti hyvin heel-rooliaan, look jäi myös mieleen ja erottuu tuolla joukosta. En nyt paljoa häneltä nähnyt, mutta potentiaalia tuntuu olevan, sillä heel-työskentely onnistui hyvin. Duttin finisher.. Upea ja sairas. Ionin ja Cassanovan ottelusta ei jäänyt kummempia mieleen, hyvä sekin oli. Ionista pidän myös.
Samoa Joe ja Kurt Angle ovat taas näitä TNA:n taistelupareja, mutta en ole heidän taistelunsa aikana TNA:ta seurannut, joten ottelupari oli minulle tuore. Tykkäsin tästä, oli vähän erilaista viiden X-Divisioonan ottelun jälkeen nähdä tälläistä teknistä mattopainia ja brawlia. Tämäkin oli tälläinen kolmen ja puolen tähden ottelu, vaikka luovutusliikkeiden myyminen oli vähän heikkoa. Pieni tahra muuten hyvässä ottelussa.
Styles ja Daniels taitaa olla se TNA:n legendaarisin taistelupari, jonka kamppailut alkavat tulla jo TNA:ta aktiivisemmin seuraavilta korvista ulos. Minulla ei tätä painolastia ollut ja odotin tätä ottelua, sillä tiesin molempien olevan todella taitavia kehässä ja pystyvän keskenään loistaviin otteluihin.. Ja tämä oli hyvä ottelu, helposti neljä tähteä. Kaksikko pisti pystyyn Old School -henkisen tappelun, jossa oli myös pikanttina mausteena vähän akrobatiaa. Danielsin look on todella vakuuttava.. Kalju kruunaa kaiken. Loppuspotti oli hieno ja niin tämä oli tappelu - ei painiottelu. Se taisi tehdäkin tästä niin hyvän ottelun.
Ultimate X oli se illan pettymys ja saattaa olla jopa se illan heikoin ottelu. Ei tässä mitään kovin muistettavaa tai ihmeellistä nähty, tälläinen perusvarma ottelu. En itse pidä näistä Ultimate X -otteluista, sillä tuo systeemi on minusta liian vaarallinen köysineen, mutta se ei estä nauttimasta ottelumuodosta. Zema oli hyvä voittaja, pidän hänestä ja feudi Sorensenin kanssa kuulostaa isolta historian ansiosta. Sitä on hyvä odottaa, vaikka Sorensenista jäi minulle huono kuva erään 4-Wayn ansiosta - hän kun tuntui keskittyvän täysin satunnaiseen hyppelyyn yläköydeltä ilmaan mitään tarkoitusta. Pahemman laatuinen spottiapina..
Main Event.. Kova ottelu, loistava rakenne ja tarina. Rauhallinen alku, oikeastaan koko ottelu oli lopulta hyvin rauhallinen upeaa lopputaistelua lukuunottamatta. Tässäkin oli sellainen Old School -fiilis, kun Roode ja Aries painivat rauhallista ja hyvää painiottelua. Pidin paljon ja lopputaistelu oli todella loistava, juuri tuollaiset wanhan ajan "Ei anneta periksi" -lopputaistelut luovat sitä suuruuden tuntua ja Aries näytti todella kovalta, kun ei antanut periksi millään ja selvisi kahdesta kuolettavasta near-fallista. Joku voi tietysti valittaa että wanha wrestlamentti ja kliseistä paskaa, mutta mitä väliä? Tätä se paini on parhaimmillaan. Kaksi miestä painii mestaruudesta hyvän ja tasaisen ottelun, jossa lopussa vauhti ja tapahtumat kiihtyvät äärimmilleen, draaman kaaren kokiessa sen huippunsa ja saamme iloisen lopun. Erinomainen ottelu. Neljä ja puoli tähtöstä mä tälle antaisin ja niin ma teen la la la la.
Jos PPV'n huonoin ottelu on kolmen tähden ottelu, niin mitä siitä voi sanoa? Ehkäpä sen, että se on varmasti yksi vuoden parhaimpia tapahtumia. Turnaukselle painottuva PPV antaa sille mahdollisuuden, kun otteluissa ei tarvitse painottaa tarinaa vaan pistetään työkengät jalkaan ja painitaan hyvä painiottelu. Eihän tässä feudia/juonta ollut kovin monessa ottelussa taustalla, mutta laatutapahtuma tästä huolimatta. Pikkuasioita, joilla ei ole väliä, kun tapahtuma on muuten hyvin viihdyttävä.
On aika. On aika seurata Impactia. WWE on pettänyt minut.
EDIT: Plussaa Aries-Roode hypevideon kappaleesta, joka oli loistava. Yhtyehän on Two Steps From Hell ja kappale oli
Heart of Courage. Niin sopiva kappale ottelulle..
Lyhyet mietteet:
Taitava kaveri kehässä ja Doug oli täydellinen vastus hänelle ***