Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Jos seuraat painitapahtumia reaaliajassa, tämä on oikea paikka sinulle. Mutta älä sitten pillastu jos joku möläyttää seuraavan PPV:n mestaruusottelun voittajan nimen varoittamatta. Täällä se on sallittua.
Vastaa Viestiin
Avatar
pz0001
Viestit: 179
Liittynyt: Ma 08.10.2007 19:40
Paikkakunta: Kajaani

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja pz0001 » Pe 14.12.2012 21:25

Nyt ollaan joo näissä Whatin arvosteluissa niillä main kun itsellänikin tulee vastaan ensimmäisiä hyvin hataria muistikuvia. Lita-kuviota muistelen oikein lämmöllä ja nyt kun tuo Flair-Carlito mainittiin, niin muistikuva siitäkin kolkuttelee jostain aivojen sopukoista. Jännää!
"Kirjallisuutta, taidetta, tiedettä. Sä et tarvii niitä, mä tiedän oikotien!"

Youtube
Last.fm

Avatar
Ultimate
Viestit: 60
Liittynyt: Ke 04.01.2006 20:23
Paikkakunta: Seinäjoki

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Ultimate » La 15.12.2012 21:37

Vain kaksi viikkoa aiemmin oltiin nähty Insurrextion-tapahtuma Englannissa ja nyt toukokuun ratoksi oli tarjolla myös toinen PPV. Judgment Day järjestettiin nyt neljättä kertaa. Omalla tavallaan historiallisen tästä tapahtumasta tekee se, että tämä oli ensimmäinen PPV jossa yhtiö käytti uutta nimeään World Wrestling Entertainment. Kuten monille on tuttua, tämä oli seurausta ympäristöjärjestö WWF:llä hävitystä oikeusjutusta. Nimenvaihdoksesta johtuen PPV:n aikana nähtiin myös huvittavia "Get the F Out" videopätkiä markkinoimaan uutta nimeä. Vaikka WWE olikin jakautunut kahteen brändiin WrestleManiaa seuranneen draftin seurauksena, olivat PPV:t vielä tässä vaiheessa yhteisiä.

World Wrestling Entertainment:
Judgment Day 2002
Gaylord Entertainment Arena – Nashville, Tennesee (19.5)


Singles Match – Intercontinental Championship
Eddie Guerrero © vs. Rob Van Dam

Backlashin erinomaisessa ottelussa Eddie Guerrero oli onnistunut nappaamaan vyön haltuunsa Rob Van Damilta. Paria viikkoa myöhemmin Insurrextionissa Eddie säilytti vyönsä kepulikonstein RVD:n uusintamatsissa. Nyt Van Dam oli kuitenkin taistellut itselleen uuden mahdollisuuden ottaa IC-vyö jälleen haltuunsa.

Tämän kaksikon kaksi viimeistä PPV-matsia olivat olleet todella hyvätasoisia, joten tästä kolmannestakaan ei voinut odottaa kuin erinomaista koitosta. Ja kyllähän miehet pistivät parastaan – jopa hiukan parantaen kahden edellisen ottelun tasosta. Innovatiivisia liikkeitä, komeita counttereita, kilpailu kahden Frog Splashin välillä… Tätä kaksikkoa ei voi olla rakastamatta. Myös yleisö syttyi täysillä tähän avausmatsiin. Oikeastaan ainoana vikana oli se, että ottelu sai aikaa vain sen reilut kymmenen minuuttia. Jos tähän olisi tarjottu vielä viisi lisäminuuttia, tämä olisi todennäköisesti noussut jo lähelle ****-rajaa. Yhtä kaikki, tosi kova avaus illalle näinkin.
***½ (10:17)

Singles Match – Women’s Championship
Trish Stratus © vs. Stacy Keibler

Vielä pari viikkoa sitten Insurrextionissa Women’s-mestaruutta oli kantanut mukanaan Jazz. Judgment Dayta edeltävässä RAW’ssa Trish Stratus oli kuitenkin onnistunut voittamaan vyön itselleen erikoisessa joukkuematsissa, jossa Trish ja Bubba Ray Dudley olivat päihittäneet Jazzin ja Stevie Richardsin. Nyt Trish ei kuitenkaan puolustanut vyötään Jazzia, vaan Vince McMahonin henkilökohtaiseksi avustajaksi palkkaamaa Stacy Keibleriä vastaan. Nurkkaukseensa Keibler sai herätyksen kokeneen Reverend D-Vonin ja tämän apulaisen, Deacon Batistan (kyllä, D-Von oli alkanut käyttämään pastori-gimmickiä. Kyllä, hänen apulaisenaan oli Batista, joka teki tässä tapahtumassa PPV-debyyttinsä). Stratuskaan ei kuitenkaan joutunut lähtemään otteluun yksin, sillä hänen tuekseen kehänlaidalle saapui Bubba Ray.

Starus ja Keibler tarjosivat yllättävänkin näppärää painia sen vähän ajan, mikä heille siihen suotiin. Loppuaika menikin sitten ringsidella oleskelleiden miesten sekaantumisiin. Näin lyhyenä ja varsin vähän itse painia sisältäneenä matsina tästä ei paljoakaan sanottavaa ole. Tällaisena ”välipalamatsina” kuitenkin ihan kelvollinen. Ottelun jälkeen Bubba Ray ja D-Von selvittelivät vielä tulehtuneita välejään.
**- (2:54)

Tag Team Match
The Hardy Boyz vs. Brock Lesnar & Paul Heyman

Hardyt ja Brock Lesnar olivat selvittäneet välejään niin Backlashissa kuin Insurrextionissakin. Välit eivät kuitenkaan olleet vielä lopullisesti selvät, joten tässä PPV:ssä kehään astelisi myös Lesnarin manageri, Paul Heyman. Heyman oli totta kai sen verran luottavainen Hardyja viime viikkoina murjoneen Lesnarin tuhovoimaan, että uskoi selviävänsä ottelusta edes astumatta kehään. Vaan pystyisivätkö Matt ja Jeff voittoon tässä näennäisessä joukkueottelussa?

Tämä ottelu pidettiin tosi lyhyenä, mikä oli oikeastaan ihan hyväkin. Tässä nähtiin kuitenkin kaikki tarpeellinen: Lesnarin vaarallisuus, Hardyjen hieno joukkuepeli ja Heymanin niljakas rooli kehänlaidalla. Ottelun lopetuksesta voi olla toki montaa mieltä, mutta minun mielestäni sekin toimi ihan hyvin. Ei siis kuitenkaan otteluna lyhyytensä takia mitenkään muistettava, mutta roolissaan toimiva.
** (4:46)

Handicap Match
Steve Austin vs. Big Show & Ric Flair

RAW’n General Manager Ric Flair oli toiminut Backlashissa tuomarina ykköshaastajuusottelussa Steve Austinin ja Undertakerin välillä. Flairin työsarka ei kuitenkaan sujunut aivan suunnitelmien mukaan, sillä Nature Boyn tuomarivirheen takia Austin hävisi kyseisen ottelun. Kaikenlisäksi eräässä RAW’ssa Flair oli bookannut Austinin ottelemaan joukkueottelussa Big Show parinaan – ottelun päättyessä siihen, että Show kääntyi Stone Coldia vastaan ja liittyi nWo:hon! Flair ei ollut näiden tapahtumien jälkeen Austinin suosiossa, vaikka Ric yrittikin vakuuttaa tapahtumien olleen silkkoja vahinkoja. Austin ei kuitenkaa uskonut sattumiin ja oltuaan tarpeeksi monta viikkoa piikki Flairin lihassa, kyllästyi Naitch katselemaan Austinin kapinallista käytöstä ja kääntyi lopullisesti tätä vastaan! Kaiken lisäksi Flair bookkasi Judgment Dayhin tämän ottelun, johon Nature Boy värväsi vieläpä parikseen Big Show’n. Taustalla kummitteli myös se fakta, että Austin oli onnistunut voittamaan Show’n pari viikkoa sitten käydyssä Insurrexionissa.

Tämä ottelu rakentui vahvasti tunnelmanluonnin ympärille, mikä oli oikeastaan hyvä ratkaisu. Painillisesti tämä matsi ei ihmeempiä tarjonnut, mutta yleisön tämä Austinin taistelu kahta pahaa vastaan sai hienosti mukaansa. Varttitunnin aika tälle matsille oli kuitenkin ehkä aavistuksen liikaa, sillä loppua kohti ottelu alkoi jo junnata vähän paikallaan. Taiston loppupuolella saatiin mukaan myös yksi sekaantuminen, mutta se toi otteluun oikeastaan ennemminkin vain lisää eloa. Hivenen tiiviimpänä pakettina tämä olisi todennäköisesti toiminut paremmin, nyt tämä ei aivan yltänyt niin hyväksi kuin olisi voinut.
**+ (15:36)

Singles Match – Hair vs. Hair
Edge vs. Kurt Angle

Tämä on yksi WWE:n alkuvuosituhannen klassikko-otteluja – ainakin tuloksensa kannalta. Edgen ja Anglen välit olivat kiristyneet WrestleManian jälkeen. Värikkään feudin tuoksinassa kumpikin miehistä oli onnistunut nappaamaan voiton toisistaan. Välit olivat kuitenkin vielä kaukana selvistä ja Edgen nöyryytysten kohteeksi kerta toisensa jälkeen joutunut Angle oli lopulta mies joka ehdotti tätä matsia käytäväksi Judgment Dayssa – stipulaatiolla, jossa häviäjä menettäisi hiuksensa! Kaikille vähääkään painia seuranneelle tämän matsin lopputulos lienee varsin tuttu.

Backlashissa miehet olivat esittäneet suorastaan erinomaisen ottelun ja samaa oli lupa odottaa nytkin. Jostain syystä tämä ottelu ei kuitenkaan koskaan minun silmissäni saavuttanut sitä kaikkein isointa vaihdetta. Toki tämänkin matsin tuoksina nähtiin todella hienoja spotteja ja taidokasta painia, mutta aivan liekkeihin se ei missään vaiheessa syttynyt. Ehkä syynä oli se, ettei ottelu tuntunut kovin eheältä paketilta, vaikka sisälsikin monia toimivia yksittäisiä hetkiä. Tosi hyvä ottelu tämä oli silti joka tapauksessa.
*** (15:30)

Hell in a Cell Match
Chris Jericho vs. Triple H

Jericho ja Triple H olivat kohdanneet toisensa WrestleMania 18 ME-ottelussa paria kuukautta aiemmin. Sen jälkeen Jericho oli elänyt pienoista hiljaiseloa isoimmista kuvioista, kun taas Triple H oli feudannut niin Hoganin kuin Undertakerinkin kanssa. Viime viikkoina Jerichon ja Triple H:n kiista oli kuitenkin jälleen syttynyt liekkeihin, kiitos Vince McMahonin joka ei sietänyt omistamassaan SmackDownissa esiintyvää vävyään pätkän vertaa. Niinpä Mr. MacMahon päättikin tehdä Triplan elämästä helvettiä ja asetti ykkösmiehekseen tuon tehtävän toteuttamiseksi juurikin Jerichon. Ja h****tti toden totta olikin kuvaava sana, sillä Vincen pirullisissa aivoissa Triple H:n rankaiseminen kävi parhaiten Hell in a Cellissä. Niinpä sinibrändin johtaja bookkasikin tämän ottelun tapahtuvaksi Judgment Dayssa.

Tämän ottelun isoin ongelma oli se, ettei se oikeasti tuntunut (vielä vuonna 2002 merkityksellisen) Hell in a Cellin kaltaisen matsityypin arvoiselta. Kumpikin miehistä oli kuitenkin sen verran kovan luokan isojen matsien ottelija, että kaksikko sai kyllä tämän ottelun silti tuntumaan merkitykselliseltä. Ja mikäli WrestleManian koitosta saattoi ehkä pitää pettymyksenä, niin nyt miehillä oli mahdollisuus pistää tuosta paremmaksi. Ja sen Triple H ja Jericho myös tekivät. Meno oli varsin hidastempoista, mutta toisaalta se sopi hyvin tällaisen brutaalin ottelun luonteeseen. Ja brutaalista puheen ollen, tässä ottelussa nähtiin myös kuuluisa ”Tim White Incident”. Tuon tapahtuman jälkeen ottelu siirtyikin oikeastaan aivan eri vaihteelle, sillä miehet pääsivät myös häkin ulkopuolelle. Toki tuo ulkopuolella otteleminen tuntuu olevan aina ikuinen väännön aihe sen suhteen, sopiiko moinen Hell in a Cellin luonteeseen. Tässä ottelussa tuo kuitenkin hoidettiin hyvin ja loogisesti, eikä moinen minua ainakaan haitannut. Ottelun loppuhetket nähtiin häkin katolla, mikä toi tunnelmaan lisävärinää, kun muistikuvissa olivat varmasti vielä Mankind vs. Undertaker –ottelun kuuluisat hetket. Ei tämä ehkä kokonaisuutena kuitenkaan ollut niiden parhaiden HiaC-matsien tasolla, eikä yleisökään ollut ehkä niin hyvin mukana kuin tällaisen matsityypin kanssa olisi sallinut. Ehdottoman erinomainen ottelu tämä silti oli. Joku muuten voisi joskus laskea kuinka montaa kertaa Jericho mainitsin tämän ottelun aikana sanat ”son of a bitch!”.
***½ (24:31)

Tag Team Match – WWE Tag Team Championship
Billy & Chuck © vs. Rikishi & Rico

Billy & Chuck olivat hallinneet joukkuevöitä läpi kevään, voitettuaan tittelit Tazzilta ja Spike Dudleylta marraskuussa. Nyt mestareiden vaivaksi ja haastajaksi oli noussut Rikishi. Samoalainen oli kuitenkin vielä ennen ottelun alkua ilman joukkueparia, sillä tänä iltana Rikishin partnerina olisi Vince McMahonin nimeämä tiimitoveri. Tuo tiimitoveri osoittautui juuri ennen ottelua Ricoksi – joka sattui manageroimaan Billyä ja Chuckia. Jep, tämä oli ehdottomasti fillerimatsi ennen ison luokan Main Eventiä.

Vaikka ottelun lähtökohdat eivät luvanneet mitään erityisempää ottelua, minua tämä muutaman minuutin koitos onnistui kuitenkin viihdyttämään. Rikishi esitti virkeitä ja viihdyttäviä otteita, Rico vastasi ottelun huumorista ja Billy & Chuck on ainakin minusta oikein toimiva tiimi yhdessä. Tämä oli mukava pieni hengähdystauko kahden suuremman kokoluokan ottelun välissä. Tietysti joukkuevyöt voisivat saada vähän isompaakin valokeilaa, mutta en minä tästäkään matsista silti valita. Hoiti tehtävänsä.
** (3:50)

Singles Match – Undisputed World Champioship
Hulk Hogan © vs. The Undertaker

Kyllä vain, Hulk Hogan oli todella onnistunut voittamaan Undisputed-vyön itselleen Backlashissa Triple H:lta! Tämä oli tosin tapahtunut aiemmin samana iltana ykköshaastajuuden kyseiseen vyöhön voittaneet Undertakerin avustuksella. Yhtä kaikki, Hogan oli saavuttanut tavoitteensa ja kruunannut paluunsa – Undertaker oli taas hetimiten valmiina tilaisuuteensa voittaa alan arvostetuin vyö itselleen. Tätä Hoganin ja ’Takerin feudia on usein kritisoitu huonosti bookatuksi. Niin, sisälsihän tämä vihanpito kuitenkin mm. Hoganin tuhoamassa Undertakerin moottoripyörän rekalla. Ja tapahtumasarjan, jossa Undertaker raahasin köytettyä Hogania moottoripyöränsä perässä pitkin areenaa. Historiaa tällä ottelulla oli joka tapauksessa takana, olivathan miehet kohdanneet ensi kertaa jo vuonna 1991.

Fakta oli kuitenkin, että Undertaker ei ollut tässä vaiheessa uraansa ehkä kaikkein parhaimmassa kehävireessä ja viittäkymmentä lähestyvän Hoganin kankeudesta lienee turha mainitakaan. Siksi tämä ottelu nojasikin pitkälti kuumaan yleisöönsä. Kaksikolle täytyy kuitenkin antaa tunnustusta myös kehäotteista, sillä vaikka heikkouksiakin matsaamisesta löytyi, niin kyllä tämä varsin lyhyenä pidetty ottelu tarjosi ihan menevääkin ottelemista paikka paikoin. Toki loppuun piti vielä saada mukaan Mr. McMahonin sekaantuminen, mutta eipä sekään oikeastaan hetkauttanut matsin laatua suuntaan eikä toiseen. Kokonaisuudessaan tämä oli silti ihan kelpo matsi, mutta aivan tapahtuman ME:n arvoinen tämä taisto ei silti toki ollut. Jätti viimeisenä matsina hieman ristiriitaisen maun tapahtumasta.
***- (11:17)

Kokonaisarvio: Tämä ei ollut erityisen onnistunut tapahtuma. Illan kahdeksasta ottelusta ainoastaan kolme saavutti ***-rajan. Kaiken lisäksi osa matseista oli pettymyksiä odotuksiin nähden: Edge ja Kurt Angle eivät saaneet rakennettua niin mainiota taistoa mihin olisivat pystyneet, Hell in a Cell jäi matsimuodon asettamasta korkeasta rimasta, eikä illan ME-ottelukaan ollut loppujen lopuksi erityisen muistettava. Myös Austin vs. Flair -kuvioon olisi ollut paljon parempiakin bookkausratkaisuja, kuin nyt nähty tylsähkö handicap-taisto. Toki tapahtumaan mahtui paljon hyvääkin, kuten todella kova avausmatsi ja klassiset ottelun jälkeiset hetket Edgen ja Kurt Anglen välillä. Kokonaisuudessaan silti vuoden tähän asti huonoin PPV.



Vuoden 2002 PPV:t
  • Night of Appreciation (ROH): *** / ***½
    Era of Honor Begins (ROH): *** / ***½
    WrestleMania X8 (WWF): ***- / ***½
    Backlash (WWF): ***- / ***½
    Royal Rumble (WWF): ***- / ***½
    No Way Out (WWF): ***- / ***½

    Round Robin Challenge (ROH): *** / ***+
    Insurrextion (WWF): ***- / ***+

    Judgment Day (WWE): **½ / ***

Sananen vielä tavasta, jolla arvostelen tapahtumia. Ensinäkin lasken käytyjen matsien tähtimääristä keskiarvon (joka pyöristyy 0.25 tähden tarkkuudella). Tämän jälkeen lisään siihen 0-1 tähteä lisää, riippuen siitä kuinka hyvin show'n muut osat onnistuivat (segmentit, selostus...). Tästä muodostuu sitten kokonaisarvosana tapahtumalle.

Avatar
Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Su 16.12.2012 11:28

Cena alkoi tuossa vaiheessa uraansa kieltämättä olla aika ärsyttävä, lähinnä juuri sen takia, ettei kukaan tuntunut voivan voittaa häntä. Ei siis sinänsä mikään ihme, että vähitellen WWE-yleisössä alkoi kyteä ikävänluontoista Cena-vihaa, joka kasvoi koko syksyn ja huipentui sitten seuraavan vuoden keväällä ja kesällä. Tuo Angle-feud oli kyllä varsin hassu, kun siinä yritettiin kaikin keinoin saada yleisö inhoamaan Anglea: Bischoff jopa sensuroi Anglen sisääntulon aikana kuullut "You Suck" -huutelut, hehe. Hyviä arvosteluja taas :) Niin ja tuo TNA:n Unbreakable on ollut pitkään katsomislistallani tapahtuman legendaarisen ME:n takia. Olen sen kyllä joskus nähnyt, mutta siitä on ihan liikaa aikaa. Itsekin olen aina miettinyt, miksi tuon niminen tapahtuma järjestettiin ainoastaan yhden kerran, mutta ei kai sille ole mitään järkevää selitystä olemassakaan.

Sitten vuoden viimeiseen ppv:hen, joka tarvitsee tavallista pidemmän alkuselityksen.

Kuva
VENGEANCE 2001

Noniin. Se on vuoden 2001 viimeisen ppv:n ja samalla kokonaan uuden aikakauden aika. Kesäkuun alusta lähtien WWF:ssä oli keskitytty lähes yksistään siihen, kuinka WCW ja heinäkuusta lähtien sen kanssa liittoutunut ECW yrittivät ajaa WWF:n pois bisneksestä ja saada painimaailman täydellisyyden herruuden. Tuo kuvio oli tullut päätökseen noin kuukausi sitten Survivor Seriesissä, kun ppv:n Main Eventissä WWF:n joukkue voitti Alliancen joukkueen. Vince McMahonin johtama WWF oli siis lopullisesti tuhonnut pahimmat uhkaajansa, joiden johdossa hänen omat lapsensa Stephanie ja Shane olivat olleet. WWF oli taas yksin painimaailman huipulla, ja kenelläkään ei ollut hajua, miten kaikki jatkuisi SurSeriä seuranneessa Raw'ssa...

...Niinpä yllätys oli suuri, kun seuraava Raw tiesi lähes tulkoon täydellistä WWF:n uudelleenkäynnistämistä ja käytännössä koko Invasion-kuvion painamista unholaan. Shane, Stephanie ja Paul Heyman potkittiin ulos WWF:stä, ja jotkut muutkin WCW-tähdet (muun muassa Booker T) jätettiin hetkeksi sivuun tv:stä, sillä kayfaben mukaan heillä ei ollut enää sopimusta WWF:n kanssa. Toisaalta kaikki mestaruusvyön haltijat saivat pitää sopimuksensa, ja toki suurin osa Alliance-tähdistä keplotteli itsensä takaisin kuvioihin ennemmin tai myöhemmin. Samalla myös heel/face-jako heitti monin paikoin häränpyllyä. Chris Jericho oli tehnyt heel-turnin jo SurSerin ME:ssä lähes tulkoon aiheuttamalla WWF:lle tappion, mutta paljon suurempi juttu oli Vince McMahonin kääntyminen heti SurSerin jälkeisessä Raw'ssa omahyväiseksi ja kaikkivoipaiseksi heel-pomoksi, joka piti yksin koko painimaailmaa käsissään. Oma lisänsä oli myös se, kuinka Alliancen pettänyt ja WWF:n voittoon auttanut sankari Kurt Angle kääntyi samassa Raw'ssa heeliksi liittoutumalla McMahonin puolelle. Samaan aikaan face-turnin teki lähes koko vuoden ajan heelin roolia vetänyt Steve Austin, jonka elämän McMahon yritti jälleen kerran pilata.

Kaikkien turnien ja uuden, taas vaihteeksi enemmän 1990-luvun lopun Attitude Eraa muistuttavan, aikakauden alkamisen lisäksi yleisöä shokeerasi Ric Flairin WWF-comeback. Myös tämä ppv alkoi noin 10-minuuttisella sanaharkalla McMahonin ja Flairin välillä. Flair oli palannut WWF:ään viikko Survivor Seriesin jälkeen, jolloin paljastui, ettei Vince ollutkaan WWF:n yksinvaltija. Shane ja Stephanie olivat Invasion-kuvion alkaessa myyneet osuutensa WWF:stä epämääräiselle yhtiölle voidakseen ostaa ECW:n ja WCW:n itselleen. Nyt kaikkien kuukausien jälkeen paljastui, että tuo "yhtiö" olikin ollut Ric Flair, joka omisti nyt siis puolet WWF:stä! Vince joutui siis tekemään tasavertaista yhteistyötä ikiaikaisen vihollisensa kanssa. Paljon huonommin ei voisi mennä. McMahon ja Flair olivat nokitelleet toisilleen kaikissa show'issa Flairin debyytin jälkeen, ja sama tilanne jatkui myös tämän ppv:n alussa, kunnes ensimmäinen ottelu sai alkunsa.

Ainiin, pari asiaa vielä, ennen kuin pääsemme itse arvosteluun tämän taustoituksen jälkeen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun WWF järjesti Vengeance-nimisen ppv:n. Kahtena edellisenä vuonna vuoden oli päättänyt Armageddon, mutta tänä vuonna eräänlainen maailmanloppu tulikin jo hieman etukäteen, joten Armageddonin korvasi Vengeance. Myöhemmin Vengeance siirtyisi heinäkuulle (Fully Loadedin paikalle), ja Armageddon palaisi joulukuuhun. Ppv:n posterissa esiintyy edelleen loukkaantunut Triple H, jota ei kuitenkaan nähty koko ppv:ssä. Tämä herättikin paljon kränää painifaneissa, jotka kokivat tulleensa huijatuksi mainoksessa. ME:n aikana katsomosta kuului kova "Triple H"-chant. Niin ja Paul Heyman oli siis saanut kenkää (kayfabessa) WWF:stä, joten head color commentatorin paikka oli taas tyhjä. Sen täyttämisessä ei mennyt kuitenkaan kauaa, sillä helmikuussa WWF:stä lähtenyt Jerry Lawler oli tehnyt paluunsa WWF:ään marraskuun alusssa erottuaan vaimostaan Katista. Niinpä Lawler palasi nyt takaisin tutulle paikalleen JR:n vierellä.

Niin ja tämän ppv:n alkupromo on yksi hienoimmista ikinä.

Kuva Kuva
Scotty 2 Hotty & Albert vs. Test & Christian
Värikoodit ovat nyt siis tietenkin palanneet takaisin normaaliin face/heel-jakoon. Tässä ottelussa eroa ei tosin vielä huomaa, sillä Test ja Christian olivat molemmat Alliancen edustajia kuvion päättyessä. Työpaikkansa he saivat kuitenkin säilyttää, koska Christian oli hallitseva European-mestari ja Test puolestaan voitti Immunity Battle Royalin, joka takasi hänelle työpaikan ainakin seuraavaksi vuodeksi. Vastaansa ilkeä heel-kaksikko sai Scotty 2 Hottyn ja Albertin, joista kumpikaan ei ollut paljon esillä Invasionin aikana lukuun ottamatta Albertin lyhyttä IC-mestaruuskautta. Jostain syystä Invasion-kuvion päätyttyä tämä hyvin erikoinen kaksikko oli löytänyt toisensa ja alkanut painia yhdessä. Samalla Albertistakin oli paljastunut yllättävän tanssahteleva hip hop -puoli.

Ihan kiva ja viihdyttävä alkupyrähdys, joka ei kuitenkaan lopun taisteluvaiheita lukuun ottamatta ollut mitenkään tavallista tv-joukkuemäiskintää erikoisempi. Huomionarvoista on kuitenkin se, että yleisö heräsi upeasti tähän otteluun mukaan, joten tehtävänsä tunnelmansytyttäjänä ottelu hoiti todella mallikkaasti. S2H oli pirun over tähän aikaan. Pelkästään finisherit ja yleisön hieno herääminen eivät silti pelasta tälle korkeampaa arvosanaa, kuin minkä kiva tv-ottelu ansaitsee. Kiva tätä oli katsoa, mutta silti kyseessä oli aika outo valinta illan avaukseksi.
** (6:20)
Voittajat:
Spoiler: näytä
Scotty 2 Hotty & Albert (Albert pinned Christian after a Baldo Bomb)
Kuva Kuva
Edge (c) vs. William Regal - WWF Intercontinental Championship
Edge oli yhdistänyt Survivor Seriesissä Intercontinental- ja United States -mestaruudet ja noussut tuon jälkeen WWF:n kiistattomaksi keskikortin mestariksi. IC-mestarina hänen ovellaan riitti runsaasti haastajia, joista yksi kärkkäimmistä oli entinen Alliancen comissioner William Regal. Regal oli siis yksi niistä Alliance-kavereista, jotka olivat jollain ilveellä onnistuneet säilyttämään työpaikkansa. Regalin kohdalla tuo oli hoitunut kirjaimellisesti perseennuolennalla. Yksi tämän uuden aikakauden huolestuttavimmista storyline-keksinnöistä oli Vince McMahonin Kiss My Ass -klubin perustaminen. Tuon klubin ensimmäinen jäsen oli William Regal, joka tahtoi säilyttää työpaikkansa niin kovasti, että hän suostui jopa pussaamaan Vincen p***että. Sittemmin klubi sai päätöksensä jo ennen Vengeancea, kun Vince pistettiin itse pussaamaan Rikishin takalistoa, mutta se on kokonaan toinen tarina. Edge oli pitänyt Regalia klubiin liittymisestä lähtien pilkkanaan, mutta Regal ei niin vain suostunut alistumaan pilkattavan rooliin.

Jotenkin en nyt ollut aivan toivotulla tavalla vakuuttunut tästä ottelusta. Ehkä nopean sekä räjähtävän Edgen ja teknistaituri Regalin tyylit eivät sitten vain sopineet yhteen, mutta paikoitellen ottelu oli jopa harmillisesti hiukan tylsä. Toki Regalin hallinta on aina teknisesti oikeaoppista ja osittain oikein viihdyttävää katsottavaa, mutta toisaalta se ei vain yksinkertaisesti ollut koko aikaa tarpeeksi kiinnostavaa. Edgen osuus puolestaan jäi aika pieneksi (koska suurin osa ajasta oli Regalin hallintaa), mutta hän saa kyllä kaikki pisteet hienosta lentävästä Spearista teräsportaita päin. Ihan mukava IC-mestaruustaistelu tämä oli siis ehdottomasti, mutta pettymys siihen nähden, että olin odottanut tältä reilusti yli kolmea tähteä.
**½ (9:06)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Edge (Spear)
Kuva Kuva
Jeff Hardy vs. Matt Hardy - Special Referee: Lita
Kyllä vain, tämä oli ensimmäinen kerta, kun Hardyn veljekset ottelivat toisiaan vastaan ppv-tasolla. Seuraavaa kertaa sitten saatiinkin odotella aika kauan, koska tämä Matt Hardyn heel-turnin alku jäi lopulta hyvin lyhyeksi, ja veljekset palasivat nopeasti takaisin yhteen. Tässä vaiheessa homma näytti kuitenkin todella huonolta, koska Matt Hardy oli viimeistään SurSerissä koetun tappion jälkeen lopullisesti kyllästynyt siihen, kuinka Jeff aiheutti heidän joukkueelleen jatkuvasti ongelmia holtittomalla riskinotollaan. Matt ilmoitti, ettei hän enää jaksaisi katsella Jeffin tekemisiä ja ottaa aina vastuuta siitä, ettei tämä ajatellut yhtään tekojensa seurauksia. Niinpä hän haastoi veljensä Vengeancessa otteluun, jossa selvitettäisiin, kumpi Hardy-veljeksistä on parempi. Useaan kertaan ennen ppv:täkin oli lähellä, että nähtäisiin kunnon käsirysy. Matt muuttui viikko viikolta sekopäisemmäksi ja vainoharhaisemmaksi. Hän oli jopa varma, että hänen tyttöystävänsä Lita oli Jeffin puolella. Niinpä hän vaati, että Litasta tehdään ottelun erikoistuomari, jotta hän voi osoittaa, kenelle on todellisuudessa lojaali. Lita vannoi tuomaroivansa ottelun puolueettomasti.

Ei, tämäkään ottelu ei ollut ollenkaan sitä, mitä olin toivonut. Näytti siltä, että veljekset yrittivät niin kovasti kertoa jotain hienoa tarinaa, että he unohtivat kokonaan sen vauhdikkaan high flying -painin, jossa he oikeasti ovat pirun hyviä. Ei ole kovin hyvä idea rakentaa ottelua sen varaan, että yksi WWF:n näyttävimmistä ja taidokkaimmista high flying -painijoista loukkaa toisen jalkansa, ja sitten toinen painija teloo kyseistä jalkaa suurimman osan ottelusta rutiininomaisesti. Loppupuolella oli vielä kömpelöä botchailuakin, joka haittasi fiilistä entisestään. Niin eikä se ottelun lopetuskaan mikään paras ollut. Toki kaiken kritiikin jälkeen pitää todeta, että ottelussa oli paljon hyvääkin ja molemmat väläyttivät hetkittäin oikein taidokkaita otteita. Karu totuus on vain se, että tämä oli yksi pahimmista pettymyksistä pitkään aikaan, ja siksi tästä jäi harvinaisen huono fiilis ottelun tasoon nähden.
**½ (12:32)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Jeff Hardy (Swanton Bomb)
Kuva Kuva
Dudley Boyz (c) vs. Big Show & Kane - WWF Tag Team Championship
Dudleyiden asema joukkuedivisioonan herrana oli vain vahvistunut entisestään sen jälkeen, kun Hardyjen yhteistyö oli päättynyt erimielisyyteen. Haastajina ei ollut enää E&C:n ja Hardyjen kaltaisia kokeneita kaksikkoja, mutta eivät Dudleyt jääneet silti ilman työtä. Pian Survivor Seriesin jälkeen Kane ja Big Show olivat yhdistäneet voimansa ja alkaneet dominoida joukkuedivisioonaa. He olivat nousseet nopeasti ykköshaastajiksi, sillä toistaiseksi kukaan ei ollut onnistunut pysäyttämään näitä kahta jättiläistä. Nyt Dudleyiden olisi onnistuttava siinä, jos he mielisivät säilyttää joukkuemestaruutensa.

Parin pettymyksen jälkeen yksi positiivinen yllätys. Tässä oli nimittäin tarjolla yllättävän toimivaa liikettä kahdelta perusbrawlaajalta ja kahdelta perhanan isokokoiselta painijalta. Dudleyt ovat toteuttaneet tätä perusvarmaa suorittamistaan lähes koko vuoden läpi joukkueotteluissaan. Taas kerran he eivät esittäneet mitään maailmanräjäyttävän ihmeellistä mutta hoitivat oman osuutensa tyylikkään varmasti ja toimivasti. Vastustajista erityisesti Kane oli liekeissä vetäistessään hihastaan muun muassaan hiton hienon Flying Clotheslinen kehän ulkopuolelle. Kiva välipalaottelu, joka hoiti oman roolinsa kunnialla ja jonka lopetuskin oli oikein hyvä. Suuremmat onnistumiset vaatisivat vähän toisen tasoisia painijoita. Nyt on joukkuedivari vähän alennusvaiheessa.
**½ (6:49)
Voittajat:
Spoiler: näytä
Dudley Boyz (D-Von pinned Big Show after a Double Flapjack onto the exposed turnbuckle)
Kuva Kuva
Rob Van Dam (c) vs. Undertaker - Hardcore Match for the WWF Hardcore Championship
Kyllä, se oli tapahtunut. Undertaker oli leikannut hiuksensa lyhyeksi, kääntynyt heeliksi ja aloittanut virallisen aikakautensa Big Evilinä. Kaikki alkoi edellä mainitusta Kiss My Ass -klubista. Marraskuun lopussa Raw'ssa Vince yritti pakottaa Jim Rossia pussaamaan hänen peppuaan, kun Undertaker saapui paikalle. Ensin näytti siltä, että UT pieksee Vincen ja pelastaa tilanteen, mutta yhtäkkiä tilanne kääntyikin päälaelleen. 'Taker kysyi JR:ltä, aikooko tämä suuteloida Vincen takalistoa, johon Ross tietenkin vastasi kieltävästi. Tällöin UT täräytti JR:n kanveesiin ja tunki Rossin pään hyvin brutaalisti Vincen takamusta päin. 'Taker ilmoitti, että kaikkien muiden suurten WWF-nimien tapaan hän oli koko WWF-uransa ajan joutunut pussaamaan Vincen p***että, ja jos JR luulee olevansa häntä parempi, koska hänen ei mukamas sitä tarvitse tehdä, saa hän kokea 'Takerin vihan. Tämän virallisen heel-turnin jälkeen 'Taker alkoi yleisesti vaatia kaikilta WWF:n painijoilta ja työntekijöiltä kunnioitusta, jota hän ei omien sanojensa mukaan saanut edelleenkään läheskään niin paljon kuin ansaitsi. Yksi suurimmista piikeistä 'Takerin lihassa oli hauskaa pitävä ja yleisön suosiosta nautiskeleva RVD, joka ei ollut koskaan tehnyt mitään ansaitakseen asemansa. 'Taker päättikin antaa opetuksen Van Damille pieksemällä tämän pahanpäiväisesti Raw'ssa. Beatdownin jälkeen RVD janosi kostoa, ja niinpä miesten välille buukattiin HC-mestaruusottelu Vengeanceen.

Noniin, nyt päästiin vihdoin hienojen otteluiden tasolle. Voi toki olla, että omassa arvosanassani on taas vähän RVD-lisää, mutta minä yksinkertaisesti nautin todella suuresti tästä historian ensimmäisestä UT vs. RVD -ottelusta. UT:n ja RVD:n tyylit sopivat yllättävänkin toimivasti yhteen, sillä Undertaker vastasi raaemmasta brawlauksesta ja RVD vastavuoroisesti näyttävästä high flying -menosta. Ottelun alussa RVD tarjoili pirun hienoja loikkia, kuten Rolling Senton UT:n päälle. Aika nopeasti mäiskintä siirtyi yleisöön ja muualle kehän ulkopuolelle, mikä ei ollut ollenkaan huono ratkaisu. Homma oli nimittäin alusta loppuun oikeasti rajun näköistä, ja yleisöbrawlauksenkin aikana nähtiin yllättävän innovatiivisia bumppeja. Parhaimpia olivat tietenkin kaikki tuolikikkailut, kuten Van Terminator UT:lle sisääntulorampilla. Oma lukunsa on puolestaan ottelun hemmetin näyttävä lopetus. Yleisesti tämä oli siis juuri sellainen hieno ison luokan HC-mäiskintä, jota ei taas parissa viime ppv:ssä ole ollut ja jota olen jo odotellutkin. Hyvää imagonkohotusta HC-vyölle, joka on ollut koko syksyn ajan aika piilossa.
***½ (11:04)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Undertaker (Chokeslam off the entrance ramp through tables)
Kuva Kuva
Trish Stratus (c) vs. Jacqueline - WWF Women's Championship
Women's-mestaruus oli tehnyt paluun kuukausien poissaolon jälkeen Survivor Seriesissä. Tuolloin vyöstä taisteli kuusi naista, joista voittajaksi selviytyi Trish Stratus. Tämä oli vielä varsin kokemattoman Trishin ensimmäinen kerta naisten divisioonan huipulla. Stratus oli siirtynyt managerin roolista painipuolelle hiljalleen vuoden 2001 aikana, ja nyt hänen oli osoitettava todella kuuluvansa parhaimpien naispainijoiden joukkoon. Ensimmäiseksi haastajakseen hän sai kokeneen Jacquelinen, joka oli ehtinyt olla urallaan kaksi kertaa Women's-mestari. Jacqueline oli varsin voitonvarmalla tuulella ennen ottelun alkua.

Minun mielestäni tämä oli suuri askel selvästi oikeaan suuntaan WWF:n naispainissa. Survivor Seriesin ottelu oli monin paikoin vielä todella sekavaa sähellystä, mutta tässä oli jo selvä tarina ja kokonaisuus. Ei tätäkään ottelua voi kuitenkaan vielä kehua mitenkään äärettömän paljon. Ensinnäkin Jacquelinen valinta Trishin vastustajaksi oli vähän outo, sillä Jackie oli selvästi tylsin tapaus koko naisdivarissa. Lisäksi Trishillä oli vielä muutamissa kohdissa ikävännäköistä hapuilemista, mikä häiritsi pahasti kokonaisfiilistä. Tästä on silti hyvä jatkaa. Vielä kun otteluille saadaan lisää pituutta, oikeita tarinoita ja varmempia otteita, ruvetaan puhumaan kahden tähden otteluista ja paljon sitä korkeammastakin.
*½ (3:35)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Trish Stratus (Backslide pin)
Kuva Kuva
Steve Austin (c) vs. Kurt Angle - WWF Championship
Noniin. Sitten päästiin itse asiaan. Näistä kolmesta viimeisestä ottelusta tässä ppv:ssä oli todellisuudessa kyse. WWF:ssä oli nimittäin edelleen yksi iso ongelma Invasion-kuvion päätyttyä: firmassa oli kaksi painijaa, jotka pitivät mielestään hallussaan promootion arvokkainta mestaruusvyötä. Toinen oli World Championshipia (entinen WCW-mestaruus) hallussa pitävä Rock ja toinen WWF-mestaruuden omistava Steve Austin... Tai Kurt Angle, jos Vinceltä kysytään. SurSerin jälkeen Raw'ssa Vince yritti nimittäin riistää WWF-mestaruuden Austinilta (joka ei ollut edes paikalla) ja luovuttaa sen Kurt Anglelle. Tuo seremonia kuitenkin keskeytyi, kun Ric Flair teki WWF-comebackinsa ja paljasti omistavansa puolet yhtiöstä. Samalla Austinkin pääsi takaisin kuvioihin, eikä hän todellakaan ollut valmis luovuttamaan mestaruuttaan miehelle, joka oli pettänyt hänet ja koko Alliancen SurSerissä. Niinpä seuraavassa Smackdownissa Ric Flair sai legendaarisen idean: jospa WWF:ssä ensimmäistä kertaa historiassa kruunattaisiin kiistaton maailmanmestari. Sen jälkeen kun vapaapaini sai alkunsa vuonna 1905, ei vuosien aikana koskaan ollut nähty kiistatonta maailmanmestaria. Nyt siihen vihdoin oli mahdollisuus, kun WWF- ja World-mestaruus yhdistettäisiin toisiinsa. Alun perin tässä ppv:ssä pitikin olla ottelu kiistattomasta mestaruudesta Austinin ja Rockin välillä. Vince kuitenkin tunki lusikkansa soppaan ja julisti, että ensin Austin puolustaisi vyötään Anglea vastaan ja Rock puolestaan Chris Jerichoa vastaan. Noiden otteluiden voittajat ottelisivat ensimmäistä kertaa kiistattomasta mestaruudesta.

Tämä oli aika lailla niin lähellä neljää tähteä kuin voi vain olla olematta kuitenkaan sitä. Loistavaa entertainment brawlausta, jossa oli kunnon tarinaakin, kun Austin paiskoi Kurtia tämän omilla German Suplexeilla ja Angle tuhosi pirun vakuuttavan näköisesti Austinin jalkaa. Erityisesti Figure Four Leg Lock kehätolppaa vasten oli oikeasti aika rajun näköinen. Kokonaisuutena siis todella viihdyttävää ja intenssiivistä katsottavaa alusta loppuun asti. Juuri tällaista painia kaipaan itse nykyisin, koska homma jää monesti semmoiseksi turhaksi läpsyttelyksi. Toisaalta ei tämä millään yltänyt miesten parhaan ottelun, eli SummerSlam-kohtaamisen, tasolle. Yksi suuri syy siihen oli se, että tämän ottelun lopetus oli aika vaisu. Toki tarjolla oli semmoinen pieni lopputaistelu, mutta jotenkin päätös tuli silti liian puskista eikä tuntunut ollenkaan niin suurelta jutulta kuin tämän ottelun päätös olisi saanut luvan olla.
***½ (15:05)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Steve Austin (Stunner)
Kuva Kuva
The Rock (c) vs. Chris Jericho - World Championship
Tämän ottelun voittaja kohtaisi siis edellisen ottelun voittajan illan Main Eventissä, jossa kruunattaisiin historian ensimmäinen kiistaton mestari. Samoin kuin Anglella ja Austinilla, myös Rockilla ja Jericholla oli taustallaan kaunoja pitkältä ajalta. Kaikki alkoi ensin väärinkäsityksestä, joka johti samalla puolella olleen Jerichon ja Rockin väliseen kyräilyyn. No Mercyssä Jericho voitti historian ensimmäisen päämestaruutensa Rockilta mutta hävisi sen myöhemmin takaisin samalle kaverille. SurSerissä Jericho lähes tulkoon aiheutti tappion WWF:lle hyökkäämällä Rockin kimppuun sen jälkeen, kun hänet oli eliminoitu. Tuon jälkeen Rockin ja Jerichon verinen vihanpito oli virallista, ja nyt he ottaisivat yhteen ottelussa, jossa oli panoksensa aikaisemmin WCW-mestaruutena tunnettu World Championship.

Ikävä kyllä tämä ei yltänyt ihan sille miesten hienon No Mercy-ottelun tasolle, mutta ei tämä siitä kauskaan jäänyt. Suurin ongelma oli alun yllättävänkin hidas käynnistyminen. Alkupuolella nähtiin jopa aivan turha resthold-osio. Vähitellen homma muuttui kuitenkin vauhdikkaammaksi, ja loppua kohti oli päästy juuri sille tasolle, jota näiltä kahdelta painijalta sopikin odottaa. Lopun taistelu oli ihan ensiluokkaista. Parhaimpia hetkiä olivat Rockin DDT Jericholle pöydän läpi ja Jerichon upea taistelu Rockin Sharpshooterissa. Niiden ansiosta olisin jo nostanut tämän neljään tähteen, ellei loppua olisi pitänyt pilata idioottimaisella sekaantumissotkulla. Lisäplussaa vielä siitä, että yleisö oli upeasti mukana koko ottelun ajan.
***½ (19:08)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Chris Jericho (Mr. McMahon's interference and a Rock Bottom)

HUOM! Seuraava ottelu paljastaa kahden edellisen kohtaamisen voittajat.


Kuva Kuva
Chris Jericho (c) vs. Steve Austin (c) - Undisputed Championship
Noniin. Tässä sitä nyt oltiin. Ensimmäistä kertaa painihistorian aikana WWF:n kehässä oteltiin kiistattoman mestarin tittelistä. Tämä kamppailu alkoi saman tien edellisen jälkeen. Chris Jericho oli juuri ja juuri ehtinyt nousta jaloilleen, kun Austin ryntäsi sisääntuloramppia pitkin hänen kimppuunsa.

Ehdottomasti parasta tässä ottelussa oli se, että kyseessä oli aivan uusi taistelupari. Jericho ja Austin eivät olleet koskaan ottaneet yhteen 1 on 1 -ottelussa ppv-tasolla. Niinpä nämä kaksi saivat aikaan todella intenssiivisen reilun kymmenminuuttisen mäiskinnän, jota oli pääasiassa oikein kiva katsoa. Toisaalta edelliset ottelut taisivat kuitenkin painaa jonkun verran molempia kavereita, koska mihinkään todella erikoisiin tai veretseisauttaviin suorituksiin ei kaksikko yltänyt, vaikka kyseessä oli historiallisen suuri ottelu. Paini oli silti tasaisen hyvää ja toimivaa tasoa, ja ongelmat alkoivatkin vasta siinä vaiheessa, kun tähänkin piti sekoittaa pari ref bumppia, Vince McMahon, Ric Flair, Booker T ja yleinen hälinä. Jotenkin itseäni alkoi tuo turha ylibuukkaus potuttaa niin pahasti, että olisin antanut tälle ottelulle arvosanaksi alle kolme tähteä, ellei tunnelma olisi ollut niin hieno ja ellei kyseessä olisi muutenkin ollut niin historiallinen ottelu.
*** (12:31)
Voittaja:
Spoiler: näytä
Chris Jericho (Pinned Austin after Booker T hit Austin with a championship belt)
*** Steve Austin
** Chris Jericho
* Rob Van Dam

Kokonaisarvio Vengeancesta: Ei tämä vuoden viimeinen ppv nyt ihan vuoden parhaimmistoa ollut, ja tietynlaisia ongelmia tuntui tällä uudella aikakaudella olevan ilmassa. Kulissien takana Vince oli huolissaan vähenevistä katsojamääristä, ja ilmeisesti sitä yritettiin pelastaa Attitude Eran tapaisella "crash and burn" -tyylillä, joka ei ainakaan ME:iden ylibuukkauksen osalta toiminut yhtään. Toisaalta mukana oli myös paljon hyvää, ja olihan tämä ppv nyt omalla tavallaan klassikko pelkästään kolmen viimeisen ottelun takia. Kyseisistä otteluista kaksi ensimmäistä oli vieläpä oikein hienoja, ja toisaalta koko ppv:n aikana ei nähty mitään kovin kamalaa kuraa, joten kyllä kokonaisuus oli ihan kunnossa. Silti useamman ottelun odotettua heikompi taso ja lopun turhat ylibuukkaukset harmittavat sen paljon, että ei tämä Ok:ta paremmaksi minun kirjoissani nouse.

1. WWF WrestleMania X-Seven - Loistava
---------------
2. WWF Royal Rumble - Hieno
3. WWF No Way Out - Hieno
4. WWF SummerSlam - Hieno
5. WWF Judgment Day - Hieno
---------------
6. WWF Backlash - Hyvä
7. ECW Guilty As Charged - Hyvä
8. WWF Invasion - Hyvä
9. WWF No Mercy - Hyvä
---------------
10. WWF King of the Ring - Ok
11. WWF Vengeance - Ok
12. WWF Rebellion - Ok
13. WCW Greed - Ok
14. WWF Insurrextion - Ok
---------------
15. WWF Survivor Series - Kehno
16. WWF Unforgiven - Kehno
17. WCW SuperBrawl: Revenge - Kehno
18. WCW Sin - Kehno
---------------
19. WOW Unleashed - Surkea

Se oli vuosi 2001. Seuraavaksi pistetään se vielä tiiviiseen pakettiin. Koostepostaus tulee jo aivan lähipäivinä ennen seuraavaa sunnuntaita.

Avatar
What
Viestit: 3066
Liittynyt: To 20.07.2006 13:07
Paikkakunta: Rivers Mouth

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja What » Su 16.12.2012 11:30

Ultimatelta hyvä arvostelu, vaikka seulasi onkin melkoisen tiheä. Omasta mielestäni tuo Austinin matsi oli kolmen tähtösen tasoa ja Edge-Angle sekä Jericho-HHH neljän tähden luokkaa, mutta mielipideasioita toki...

Itse asiassa alasivulta 9 löysin oman arvosteluni ko. tapahtumasta. Postattu 17.9.09. Pienoisia eroja on kyllä havaittavissa, vaikka joistakin matseista ollaan suorastaan hellyttävän samaa mieltä. Tuolla

Avatar
DeadManWalking
WrestlingAlertin johtava jääkiekkoanalyytikko
Viestit: 8623
Liittynyt: Ke 13.07.2005 13:51
Paikkakunta: Kuopio + Oulu/Manchester

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja DeadManWalking » Su 16.12.2012 11:48

Tuosta Ultimaten postaamasta Judgment Daysta muistuu ensimmäisenä mieleen tämä Undertakerin huikea chokeslam Hoganille. Mitähän tuossakin mahtoi tapahtua? Eikö Hogan jaksanut taaskaan myydä vai oliko tämä jotain Takerin omaa sähellystä, vai sekä ja että?
Riveni kirjoitti:Tämä ei tosin auta siihen että joku Naarajärveläinen luulee olevansa Oulusta (Ja Manchesterista). Eihän sieltä olekkaan kuin se 400 kilometriä Ouluun, vaikka tämän pahamaineisen JYPin kotokunnille on alle 100 kilometriä. 8)
Four passes break any defense

Avatar
MR.Off Topic
Viestit: 3971
Liittynyt: Ke 22.08.2007 17:34
Paikkakunta: GODLAND

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja MR.Off Topic » Su 16.12.2012 11:50

DeadManWalking kirjoitti:Tuosta Ultimaten postaamasta Judgment Daysta muistuu ensimmäisenä mieleen tämä Undertakerin huikea chokeslam Hoganille. Mitähän tuossakin mahtoi tapahtua? Eikö Hogan jaksanut taaskaan myydä vai oliko tämä jotain Takerin omaa sähellystä, vai sekä ja että?
Hoganin pitäisi hypätä perseensä periaatteessa ylös, että tuo näyttäisi hyvältä. Nyt mies ikäänkuin kaatui selälleen. Itse veikkaan, että Hogan ei vaan jaksanut myydä tuota.
GOD OF ALERT Heeelp meee

Tajunnan Rakennelmia

Avatar
vendicta
Viestit: 1245
Liittynyt: La 17.10.2009 08:28

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja vendicta » Su 16.12.2012 14:03

What kirjoitti:Itse asiassa alasivulta 9 löysin oman arvosteluni ko. tapahtumasta. Postattu 17.9.09. Pienoisia eroja on kyllä havaittavissa, vaikka joistakin matseista ollaan suorastaan hellyttävän samaa mieltä. Tuolla
[OT-RAGE]Arrg! Ihan raastaa kun ei kopioida sitä linkkiä siitä napista, mikä on siinä lähetetty ajan vieressä! Siitä vaa hiiren oikeeta ja kopioi linkin osoite ja pastettaa niin pääsee suoraan siihen viestiin ilman scrollausta! :evil: [/OT-RAGE]

Ei mulla muuta. Näitä on yhä mukava lukea, joten jatkakaa.

E: Näin!

Avatar
What
Viestit: 3066
Liittynyt: To 20.07.2006 13:07
Paikkakunta: Rivers Mouth

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja What » Ma 17.12.2012 12:25

Keskustelu käy kuumana, katsotaan heittääkö tämä vettä vai bensaa liekkeihin.

Kuva
Sunnuntai, 9. Lokakuuta 2005
Toyota Center, Houston, Texas


Alkusyksystä 2005 kummankin WWE:n pääshow'n televisiointisopimukset laitettiin uusiksi. SmackDown oli syntymästään saakka lähetetty UPN-kanavan torstai-illassa. Syystä tai toisesta (jos joku tietää, kertokaa ihmeessä) nyt kanavajätti oli päättänyt tämän torstai-iltojen vetonaulansa perjantai-illalle myöhäisempään aikaslottiin. Ensimmäinen perjantai-illan Smackdown oltiin nähty 9.9.2005 ja siitä lähtienhän show on kotiaan perjantai-illoissa pitänyt. Kovin kauaa ei sitten mennyt enää siihen, kun Smackdown vaihtoi tv-kanavaansa ihan kokonaan. Myös RAW:ssa oli tapahtunut muutoksia, sillä Spike TV oli vaihtunut takaisin USA Networkiksi. Mutta siitä lisää vaikkapa Taboo Tuesdayn yhteydessä. Selostajina tässäkin tapahtumassa tuttu SD:n vakkarikaksikko Cole & Tazz.

Six Person Tag Team Match
Road Warrior Animal, Heidenreich & Christy Hemme VS. MNM

Taisipa olla Great American Bash, missä RW Animalin ja Heidenreichin tiimi vyöt juurikin MNM:ltä veivät. Vajaaseen kolmeen kuukauteen SD:in joukkuedivarissa ei ollut ihmeellisyyksiä tapahtunut, sillä edelleen nämä kaksi tiimiä olivat sotajalalla. Jotta hommaan saataisi vähän jotain uutta oli tällä kertaa mukaan otettu myös naiset. MNM:n Melinalla ja Smackdowniin draftatulla Christy Hemmellä oli viime viikkoina ollut jos jonkinlaisia erimielisyyksiä, ja nyt neidot pääsivät niitä kehään saakka selvittelemään.

Jälleen on sellainen tilanne, että matsin taustoista saa paljon helpommin juttua irti kuin itse ottelusta. Sillä ei tästä nyt kovin paljoa sanottavaa oikein kellään voi olla. Tästä jäi lähinnä mieleen Heidenreichin raju kasvomaali, Nitron ja Mercuryn hienot liikkeiden myynnit ja oikeasti varsin makoisa loppuspotti. Sellainen kevyt, ihan katsottava, joskin hieman turhanpäiväiseltä tuntunut ottelu. Siedettävä avaus tapahtumalle.
Spoiler: näytä
Kesto: 6:26
Voittajat: RW Animal, Heidenreich & Christy (Christy pinned Melina via Doomsday Device)

Arvosana: **

Singles Match
Simon Dean VS. Bobby Lashley

Sitten olikin vuorossa ensimmäinen illan kahdesta ppv-debyytistä. Joskus Summerslamin jälkeen Bobby Lashley oli tehnyt ensiesiintymisensä Smackdownissa. Hurjan lookinsa ja räjähtävien kehäotteidensa vuoksi Lashleysta olikin hyvin nopeasti tullut yksi koko WWE:n nopeimmin nousevista tähdistä, ja melkoista rummutusta mies myös selostajien puolelta sai. Ja olihan se ihan totta, että Lashleylla kaikki ”työkalut” löytyivät, takuuvarmasti olisi tässä vaiheessa moninkertainen WWE-mestari, mikäli intohimoa lajiin vain olisi riittänyt.

Ei todellakaan tarvitse olla rakettitieteilijä arvatakseen miksi tällainen matsi oli bookattu ja kumpi tämän tulisi voittamaan. Ja täytyy sanoa, että ns. squash-matsiksi tämä olikin ihan viihdyttävä. Se vaan jäänee ikuiseksi arvoitukseksi, miksi tätä ei voitu hoitaa esim. Smackdownissa, sillä ei tällaiset minun ahdasmielisen maailmankuvani mukaan ppv:hen sovi. Kyllähän Bobby tässä niitä parhaita avujaan, eli räjähtävää voimaansa pääsi esittelemään, joten kaitpa tässä sitten saavutettin se mitä tällä haettiin.
Spoiler: näytä
Kesto: 1:56
Voittaja: Bobby Lashley (Dominator)

Arvosana: *

United States Championship Match (Fatal 4-Way)
Chris Benoit © VS. Christian VS. Orlando Jordan VS. Booker T w./Sharmell

Summerslamissa Benoit nappasi mestaruuden Jordanilta ennätysajassa, ja tämän jälkeen oli pariinkin kertaan toistanut salamavoittonsa Smackdownissa. Samassa OJ:n uskottavuus painijana kyllä tuhottiin aika täysin, mutta mitäpä tuosta, sillä haastajia löytyi. 5-kertainen WCW-mestari Booker T ja kesällä hetkellisesti pääottelijan statuksen saavuttanut Christian olivat myös kiinnostuneet Benoit'n syrjäyttämisestä. Smackdownin tj. Teddy Long oli ottelun alla antanut mestari Benoit'lle vapaat kädet valita haastajansa. Viimeiseen asti taisteleva mestari sitten teki sisukkaan ja jopa tyhmänrohkean liikkeen, kun itse päätti antaa kaikille kolmelle mahdollisuuden.

Pakko on sanoa, että tässä US-mestaruuden arvostuksen elvytyksessä oltiin onnistuttu. Siitä ei loppujen lopuksi ollut pitkään kun vyöstä taistelivat OJ ja Heidenreich. Nyt kun Benoit'n lisäksi Bookerin ja Christianin kaltaiset kokeneet konnat tuota kapistusta hamusivat, niin vyön arvo alkoi olla niissä lukemissa, mitä se oli John Cenan kaudella. Harmi vaan, että tasoltaan tämä matsi ei ollut ihan sitä, mitä tuolla osanottajalistalla olisi saattanut odottaa. Jotenkin tämä tuntui jäävän hieman liiaksi perustason rykäisyksi, eikä tälle sitten lopulta sitä kaivattua aikaakaan suotu. Sitä olisi kyllä riittänyt, sillä tämä(kin) ppv jäi 17 minuuttia täydestä lähetysajasta vajaaksi. Periaatteessa ihan mukava ja toimiva ottelu, mutta paukkuja paljon parempaankin olisi varmasti löytynyt.
Spoiler: näytä
Kesto: 10:24
Voittaja: Chris Benoit (Forced Christian tap out to Sharpshooter)

Arvosana: ***

Singles Match
Hardcore Holly VS. Mr. Kennedy

Sitten se jälkimmäinen, ja itselleni enemmän merkinnyt ppv-debyytti. Lashleyn tavoin myös Mr. Kennedy oli saapunut SD:iin joskus Summerslamin jälkeen ja välittömästi noussut ihmisten huulille. Kennedy erottui muusta porukasta tekemällä kehäkuulutuksensa itse, ja hurjalla lopetusliikkeellään, Green Bay Plungella. Heti uransa kärkeen Kennedy oli saalistanut kovia päänahkoja. Hän oli jo kerennyt voittaa mm. Rey Mysterion ja Booker T:n kaltaisia ex-mestareita. Bob Holly kuului siihen joukkoon, joka vihasi nuoria räkänokkia, joten olikin selvää että sukset tämän veteraanin kanssa menisivät varmasti ristiin.

Eipä tämä painillisesti mikään erikoinen matsi ollut. Hollyn rajoitteet tiedetään ja Kennedynkin parhaat avut ovat aina olleet jossain muualla kuin itse kehä-äksönissä. Sitten kun ottaa huomioon, että Holly oli jo vanha ja Kennedy vielä osittain raakile, niin lopputulos painin tasolta oli ennustettavissa. Lievästä haukkumisesta huolimatta oli tämä ihan asiallista viihdemäiskettä ja toisin kuin Lashley-Deanissa, niin tämä sentään oli bookattu tasaiseksi ja yritystä riitti. Ne omat heikkoutensa tällä oli, mutta ihan siedettävä ppv-debyytti Kennedyltä kuitenkin.
Spoiler: näytä
Kesto: 8:52
Voittaja: Mr. Kennedy (Green Bay Plunge)

Arvosana: ** ½

Singles Match
Rey Mysterio VS. John 'Bradshaw' Layfield w./Jillian Hall

Judgment Day 2004. Tuosta lähtien JBL oli tavalla tai toisella pyörinyt päämestaruuskuvioissa mukana, mutta nyt tuo putki katkesi. Hävittyään Batistalle Summerslamissa ja vielä Smackdownissakin oli JBL lopulta pudonnut mestaruuskuvioiden ulkopuolelle ja samalla nostattaakseen uransa uuteen lentoon, oli palkannut itselleen ”imagokonsultiksi” Jillian Hallin. Jolla muuten oli se luomi poskessaan, jonka Boogeyman sitten söi....mutta siihen oli vielä aikaa. Reiska oli puolestaan saanut vihdoin kärhämänsä Eddie Guerreron kanssa sovittua, kun Eddie lopulta onnistui hänet häkkimatsissa voittamaan. Näinpä suoritettiin tanssiparien vaihto. Eddie aloitti feudin Batistan kanssa ja JBL & Rey saivat nahistella keskenään.

Tämä matsi oli positiivinen ylläri. Miesten tyylit ovat niin perustavalla lailla erilaiset, että en oikein tiennyt mitä tältä odottaa. Mutta niin vain tästä kehkeytyi varsin mallikelpoinen iso mies vastaan pieni mies – taistelu. Reiskan bookkaaminen ikuisena altavastaajana alkoi jossain vaiheessa tulla jo korvista ulos, mutta juuri Bradshaw'n kaltaista isoa kiusaajaa vastaan tuosta vanhasta kaavasta saatiin hyvin mehut irti. Kaksikon kemiat tuntuivat toimivan varsin hyvin, ja matsista löytyi vähän kaikkea: pienissä määrin huumoria, rajuja tällejä kuten Reyn vastaanottamat Fallaway Slamit (joista yksi kehän ulkopuolelle) ja myös jännittävät loppuhetket. Myöskin ottelun pituus osattiin pitää juuri sopivana, ettei tähän kyllästymään kerennyt. Huipputasolle tämä matsi ei sentään yltänyt, mutta varsin hyvätasoinen keitos tästä saatiin aikaiseksi.
Spoiler: näytä
Kesto: 13:26
Voittaja: JBL (Clothesline From Hell)

Arvosana: *** ½

Handicap Casket Match
The Undertaker VS. Bob & Randy Orton

Jo sydäntalvella alkunsa saanut vihanpito oli räjähtänyt uudelleen liekkeihin kesällä Randyn siirryttyä Smackdowniin. WrestleManiassa ja Summerslamissa miehet olivat jo aiemmin kohdanneet, ja kummassakin Randyn isällä ”Cowboy” Bobilla oli näppinsä pelissä. Koska pappa ei selvästikään kyennyt pitämään näppejään kurissa oli Undertaker vaatinut että hän on mukana tässä ottelussa. Näinpä vuorossa olikin historian ensimmäinen tasoitusarkkumatsi.

WrestleManiassa kaksikko otteli makoisan ja intensiivisen ottelun. Summerslamissa samanlaista tykitystä ei nähty, vaan ottelu oli joiltain osin hieman tylsääkin katsottavaa. Nyt tuohon perisyntiin langettiin uudelleen, sillä tämä oli mielestäni aivan ylipitkä ja stipulaatiostakin johtuen tempo oli entistä verkkaisempaa. Ja se, että kaukana mistään painikunnosta ollut Bob Orton oli mukana edelleen hidastamassa menoa ei asialle palveluksia tehnyt. Kyllähän tässä ottelussa paljon hyviäkin elementtejä oli, mutta ei tämä sellainen ottelu ollut, jonka haluaisi uudelleenkin katsoa. Pitkäveteistä brawlausta, selkeästi heikoin näistä kolmesta Undertaker-Ortonista.
Spoiler: näytä
Kesto: 19:08
Voittaja(t): Bob & Randy

Arvosana: ** ½

WWE Cruiserweight Championship Match
Nunzio © w./Vito VS. Juventud w./Super Crazy & Psicosis

Keskisarjan mestaruuden arvostus oli ollut sellaista tasaista laskua sitten vuoden 2004 Reyn ja Chavon feudin. Tälläkin kertaa kehässä oli kyllä kaksi varsin taitavaa painijaa. Harmillista oli vaan se, että yleisöä tämä ottelu ei jaksanut kiinnostaa pätkän vertaa. Syyttävän sormen voi tietysti kääntää bookkaajia kohtaan, sillä esimerkiksi Mexicools oli mielestäni sellainen talli, josta hyvällä bookkauksella olisi saanut vaikka kuinka paljon irti. Ajoittain tässä nähtiin ihan mukavaakin painia, mutta päällimmäisenä tästä jäi käteen sellainen virkamiesmäinen tunne. Sitä parasta terää ei kummaltakaan saatu kaivettua esille, eikä siihen haluttu bookkaukseen puolelta antaa kunnolla edes mahdollisuutta. Hyvin tv-ottelumainen koitos.
Spoiler: näytä
Kesto: 6:51
Voittaja: Juventud (Juvi Driver)

Arvosana: **

World Heavyweight Championship Match
Eddie Guerrero VS. Batista ©

Tällä matsilla oli varsin mielenkiintoinen taustatarina mukanaan. Rey Mysterio-feudin aikana Eddiestä oli tullut yksi firman vihatuimmista miehistä, oikein pahuuden ruumillistuma. 9.9.2005 oli kuitenkin sellainen päivämäärä, jolloin Eddie käänsi elämässään uuden lehden. Tuona iltana hän onnistui lopultakin voittamaan Reyn häkkiottelussa. Apina putosi harteilta ja Eddie halusi tehdä täyskäännöksen. Todistaakseen tämän oli Eddie parhaimpansa mukaan yrittänyt ystävystyä Batistan kanssa. Historiansa lukeneena Batista piti suojakilpensä ylhäällä ja suhtautui uuteen ”parhaaseen ystäväänsä” varsin epäluuloisesti. Tähän otteluun lähdettäessä suurin kysymys kuuluikin palaisiko Eddie vanhoihin tapoihinsa, vai olisiko hän aidosti muuttunut mies?

Kieltämättä oli ihan hyvä ajatus tuollainen ”lisäkoukku” kehitellä, mutta jossain vaiheessa tuo kääntyi itseään vastaan. Ottelu oli nimittäin niin täysin rakennettu tuon Eddien sisäisen kamppailun ympärille ja asiaa alleviivattiin niin paljon, että se alkoi viedä itse painilta sitä valokeilaa pois. Jotenkin tämä ottelu lähti ihan kamalan hitaasti käyntiin ja etenkin ensimmäiset viitisen minuuttia olivat pelkkää headlock-halailua. Tiedä sitten oliko tuohon syynä Eddien terveydentila vai mikä. Kyllä tähän sitten lopulta vähän lämpöä saatiin kun Eddie alkoi työstämään Elukan selkää ja isompia liikkeitä alkoi ropisemaan. Siltikin vähän liiaksi tässä keskityttiin Eddien omantunnon ongelmiin. Ottelusta jäi sellainen vähän rikkonainen kuva. Hieman hankala selittää. Juuri kun vaikutti siltä että tässähän päästiin vauhtiin, niin homma sitten hajosikin käsiin, eikä sellaista kunnollista tykitystä nähty missään vaiheessa. Tarkoituksenahan varmasti oli, että tämä oli se ottelusarjan avausmatsi ja se varsinainen taistelu nähtäisi vasta myöhemmässä vaiheessa. Sitähän ei sitten koskaan nähty, sillä tämä jäi Eddie Guerreron viimeiseksi ppv-esiintymiseksi ennen kuolemaansa. Siinä mielessä tämä matsi on kyllä iso osa painihistoriaa, mutta tasoltaan tämä jäi pieneksi pettymykseksi.
Spoiler: näytä
Kesto: 18:42
Voittaja: Batista (Spinebuster)

Arvosana: *** ¼

*** Rey Mysterio
** JBL
* Eddie Guerrero

Yhteenveto:
Lashleyn ja Kennedyn ppv-debyytit ja legendaarisen Eddien viimeinen ppv-matsi. Nuo olivat ne asiat, jotka tästä mieleen jäivät, koska painin tasossa ei paljon muisteltavaa ollut. Periaatteessa kortti näytti ihan hyvältä, mutta 4-waysta, Taker-Ortonista ja Eddie-Batistasta ei saatu parasta puristettua irti, vaan kaikki jäivät pettymyksen puolelle. Ainoastaan JBL:n ja Reyn matsi oli sellainen, joka yllätti positiivisessa mielessä. Unforgiven oli selkeä tasonlasku kesän ajan tapahtumista ja tämä (ikävä kyllä) jatkoi samaa mollivoittoista linjaa. Etenkin vuoden 2005 mittapuulla aika kehno paketti.

PPV Ranking 2005
1. WWE - Vengeance (RAW) 3,58
2. WWE - Royal Rumble 3,55
3. TNA - Unbreakable 3,36
4. WWE - WrestleMania 21 3,31
5. TNA - Sacrifice 3,11
6. WWE - SummerSlam 2,93
7. TNA - Lockdown 2,91
8. WWE - Judgment Day (SmackDown) 2,89
9. TNA - Against All Odds 2,88 / WWE - Backlash (RAW) 2,88
10. WWE - New Year's Revolution (RAW) 2,80 / TNA - Final Resolution 2,80
11. WWE - No Way Out (SmackDown) 2,79
12. TNA - Hard Justice 2,78
13. TNA - Slammiversary 2,67 / TNA - No Surrender 2,67
14. WWE - Unforgiven (RAW) 2,63
15. WWE - The Great American Bash (SmackDown) 2,53
16. WWE - No Mercy (SmackDown) 2,47
17. TNA - Destination X 1,67

WWE - ECW One Night Stand (arvostelun ulkopuolella)
Vuoden matsi ehdokkaat
Randy Orton VS. Batista VS. Chris Benoit VS. Chris Jericho VS. Triple H VS. Edge (Elimination Chamber) / WWE New Year's Revolution
Christopher Daniels VS. AJ Styles (30 Minute Ironman) / TNA Against All Odds
Kurt Angle VS. Shawn Michaels / WWE WrestleMania 21
John Cena VS. JBL (I Quit) / WWE Judgment Day
Triple H VS. Batista (Hell In A Cell) / WWE Vengeance
Chris Daniels VS. AJ Styles VS. Samoa Joe / TNA Unbreakable


Ja vielä ennen joulua vuorossa se kovasti mainostettu "kaikkien aikojen suurin."

Avatar
Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Ke 19.12.2012 12:09

Noniin, poikkeuksellisesti keskellä viikkoa meikäläiseltäkin postaus. Ultimaten arvosteluista en tosiaan ole pahemmin osannut kommentoida, vaikka tekstit varmasti ovatkin hyviä, sillä meidän seuraaminen menee juuri pahimmoilleen päällekkäin. Seuraavaksi katsontalistallani on juurikin Judgment Day 2002, ja olen ppv-katsojana sellainen, etten halua etukäteen spoilaantua edes tapahtuman kortista, jos se on vain mahdollista.

Ja sitten onkin aika postata vuoden 2001 yhteenveto:

Olen aloittanut nämä koostepostaukset kertomalla, kauan kyseisen vuoden läpikäyntiin on mennyt aikaa. Aikaisemmin nämä luvut ovat olleet suurin piirtein vertailukelpoisia keskenään, vaikka ppv:eiden lukumäärät ovat heitelleetkin parilla vuosittain. Nyt tilanne kuitenkin muuttui ratkaisevasti, kun ppv:eiden määrä laski huomattavasti WCW:n ja ECW:n konkurssien vuoksi. Vuoden 1999 läpikäynti vei aikaa 7 ja puoli kuukautta, ja vuosi 2000 ohitettiin 7 kuukaudessa, vaikka loppua kohti postailin arvosteluja kaksi kertaa viikossa. Nyt viimeisimmän vuoden tarkastelu kestikin enää 4 kuukautta, mikä on varsin ymmärrettävää. Nopeammassakin tahdissa olisin voinut tämän vuoden käydä läpi, sillä olin katsonut ppv:t jo marraskuun alkuun mennessä. En kuitenkaan pidä turhaa kiirettä, sillä syksy on ollut itselleni aika kiireinen, ja ilman kesällä varastoon tehtyjä arvosteluja en olisi varmaan pysynyt edes viikko/arvostelu-tahdissa.

Tämä vuosi 2001 oli jo seitsemäs tarkastelemani kokonainen vuosi, joten huikea 10-vuotisjuhlakin alkaa olla koko ajan lähempänä. Siihen mennessä olenkin varmaan jo keksinyt jotain todella omaperäistä kokoavaa sisältöä, mikä sitten paikkaa vaikka sitä, ettei minulla ole tähän alkuun tarjota mitään pohdiskelua tämän projektin ja nykypainin suhteista kuin joinain edellisvuosina.

Sen sijaan voin taas tähän alkuun jatkaa tapaani pistää jokainen käsittelemäni vuosi parhausjärjestykseen. Täältä löytyy perustelut edellisvuosien hyvyydestä ja huonoudesta, jos joku niitä kaipailee. Vuoden 2000 arvostelu on tässä.

Vuotta 2001 on tietyllä tavalla paljon vaikeampaa arvostella kuin edellisiä vuosia, sillä kolmen neljäsosan ajasta World Wrestling Federation oli ainut amerikkalainen ppv-lähetyksiä tuottava painipromootio. Vuoden hyvyys oli siis aika paljon riippuvainen WWF:n hyvyydestä, joten on suoranainen onni, että WWF:n taso oli vuoden aikana aikamoisen kova. Yli puolet ppv:istä olivat vähintään Hyviä, mikä on selvästi paremmin kuin viime vuonna. Lisäksi ottelut ovat muutenkin kokonaisuudessaan loppusyksyyn saakka niin hemmetin kovia, että välillä sai oikein hämmästellä, mistä WWF repii koko ajan uusia MOTYC-koitoksia. Pari viimeistä kuukautta olivat sitten selvää tasonlaskua, mutta niilläkin säilytettiin sentään mielenkiinto ja ok taso, joten kokonaisuudessaan voin sanoa, että vuosi 2001 oli WWF:ltä todella vahvaa suorittamista. Ainoastaan vuosi '97 menee ehkä sen ohi vielä.

WWF:n tasokkaan suoriutumisen lisäksi vuoden 2001 kokonaisfiilistä nostaa se, että WCW:kin otti useita harppauksia oikeaan suuntaan viimeisten kuukausiensa aikana. Vuosi 2000 oli aivan järkyttävää kurapaskaa, mutta vuonna 2001 promootio kykeni jo ihan siedettäviin ppv:eihin, jotka saattoivat jopa jättää ok:n maun suuhun. Kokonaisuutta täydentää se, että ECW:kin jätti vuoden 2001 alussa kunniakkaat jäähyväiset tasokkaalla ppv:llään. Sen sijaan oma lukunsa on Women of Wrestling -promootion järjestämä ainokaiseksi jäänyt ppv, joka oli aivan kammottavaa sontaa, mutta pitäähän jokaisessa vuodessa olla se oma heikkoutensa. Tuo ppv oli muuten vuoden ainut Surkea tapahtuma.

Näiden yhteensummauksien jälkeen on sanottava, että vuosi 2001 nousee omissa silmissäni ehdottomasti suosikkivuosien kategoriaan, koska kyllä tätä meininkiä oli todella hienoa katsoa sekä kovien painillisten suoritusten että suurten muutosten takia. Vuosi '97 on itselleni jäänyt kuitenkin mieleen vielä niin klassisen hienona vuotena, että ihan siihen tämäkään vuosi ei yllä. Toisin olisi voinut olla, jos myös pari viimeistä kuukautta olisivat jatkaneet muuten kovaa meininkiä.

1. 1997
2. 2001
3. 1996
4. 2000
5. 1998
6. 1999
7. 1995

Sitten on hyvä siirtyä vuoden 2001 parhaisiin (ja kauheimpiin) paloihin.

Toteanpa taas tähän alkuun kuluneesti, että kaikkien aikaisempien vuosien tapaan tältäkään vuodelta en katsonut mitään muuta kuin kaikki amerikkalaisten promootioiden (WWF:n, WCW:n, ECW:n ja WOW:n) ppv:t. Yhtään indy- tai japanilais-, meksikolais- tai vaikka suomalaispainishow'ta en siis katso, ennen kuin niistä tulee amerikkalaisten promootioiden ppv:itä. Edelleen tiedän, että ne olisivat varmasti tarjonneet aivan toisenlaisen näkökulman, mutta tämän alla olevan kokoelman ei ole siis tarkoituskaan edustaa koko painivuotta 2001, vaan pelkästään omia fiiliksiäni suppeiden katsomisteni perusteella.

Aluksi pari tilastotietoa vuoden ppv-tarjonnasta:

- Vuonna 2001 nähtiin yhteensä 19 ppv:tä, mikä on 15 vähemmän kuin viime vuonna. Muutos johtuu tietenkin ECW:n ja WCW:n konkursseista, kuten olen jo useasti todennut. Nähdyistä ppv:istä 14 oli WWF:n (saman verran kuin vuonna '00), 3 WCW:n (10 vähemmän kuin vuonna '00), 1 ECW:n (6 vähemmän kuin vuonna '99) ja 1 WOW:n (ei tapahtumia vuonna '00).
- Vuoden aikana nähtiin 1 Loistava ppv, 4 Hienoa ppv:tä, 4 Hyvää ppv:tä, 5 Ok:ta ppv:tä, 4 Kehnoa ppv:tä ja 1 Surkea ppv.
- Vuonna 2000 nähtiin 3 Hienoa ppv:tä, 4 Hyvää ppv:tä, 10 Ok:ta ppv:tä, 7 Kehnoa ppv:tä ja 10 Surkeaa ppv:tä. Vähintään Hyvien osuus oli siis viime vuonna 20 prosenttia, kun se nyt oli peräti 47 prosenttia. Samaan aikaan Kehnojen ja Surkeiden osuus kaikista oli viime vuonna tasan puolet, mutta nyt se jäi neljäsosaan. Tilastojenkin valossa vuosi 2001 oli selvästi edeltäjäänsä parempi.

Sitten vuoden 15 parasta ottelua:

15. Team WCW/ECW (Dudley Boyz & Rhyno & Booker T (c) (c) & Diamond Dallas Page) vs. Team WWF (Brothers of Destruction & Chris Jericho & Kurt Angle & Steve Austin (c)) - Inaugural Brawl - **** (WWF Invasion 2001)
14. Steve Austin (c) vs. Undertaker - No Holds Barred Match for the WWF Championship - **** (WWF Judgment Day 2001)
13. Rob Van Dam vs. Jerry Lynn - **** (ECW Guilty As Charged 2001)
12. 30 Man Royal Rumble Match - **** (WWF Royal Rumble 2001)
11. The Rock (c) vs. Chris Jericho - WCW Championship - **** (WWF No Mercy 2001)
10. Jeff Hardy (c) vs. Rob Van Dam - Hardcore Match for the WWF Hardcore Championship - **** (WWF Invasion 2001)
9. Chris Benoit (c) vs. Chris Jericho - Ladder Match for the WWF Intercontinental Championship - **** (WWF Royal Rumble 2001)
8. Triple H vs. Undertaker - **** (WWF WrestleMania X-Seven)
7. Jeff Hardy (c) vs. Rob Van Dam - Ladder Match for the WWF Hardcore Championship - ****½ (WWF SummerSlam 2001)
6. Dudley Boyz (c) vs. Hardy Boyz vs. Edge & Christian - TLC II Match for the WWF Tag Team Championship - ****½ (WWF WrestleMania X-Seven)

5. Steve Austin (c) vs. Kurt Angle - WWF Championship - ****½ (WWF SummerSlam 2001)
4. Kurt Angle vs. Chris Benoit - 2 out of 3 Falls Match - ****½ (WWF Judgment Day 2001)
3. The Rock (c) vs. Steve Austin - No DQ Match for the WWF Championship - ****½ (WWF WrestleMania X-Seven)
2. Shane McMahon vs. Kurt Angle - Street Fight Match - ****½ (WWF King of the Ring 2001)

..

1. Triple H vs. Steve Austin - Three Stages of Hell Match - ***** (WWF No Way Out 2001)


Niinhän se on, että tämän vuoden ykkösottelu oli Triple H:n ja Steve Austinin huikean henkilökohtainen, viihdyttävä ja sopivan brutaali taistelu No Way Outissa. Tuo ottelu oli minulle entuudestaan aivan uusi tuttavuus, joten oli mahtavaa löytää uusi klassikko harvinaisten viiden tähden otteluiden listalleni. Tuo HHH/Austin kuitenkin ansaitsee kiistatta paikkansa tuolla listalla, koska tuossa ottelussa oli kunnossa aivan kaikki ensisekunnista viimeiseen. Pitää varmaan katsoa tuo pian uudestaankin, jotta tiedän, kuinka korkealle se nousee kaikkien aikojen suosikkiotteluiden listallani.

Puhuin jo edellä MOTYC-otteluiden yllättävän suuresta määrästä, ja tässä se tuleekin aika hyvin esille. Minään muuna projektini vuotena ei ole tähän mennessä ollut yhtä monta (7) vähintään ****½-ottelua kuin vuonna 2001 oli. Nuo kaikki ottelut ovat vieläpä ihan oikeasti sellaisia, että heikompana vuotena niistä mikä tahansa olisi aivan hyvin voinut vuottaa vuoden parhaan ottelun palkinnon.

Aikaisempien vuosien kohdalla olen vertaillut sitä, kuinka monta huippuottelua mistäkin promootiosta on tullut. Viime vuonna WWF hallitsi listaa, mutta vuonna '99 ECW tuotti eniten huippuotteluita ja vuonna '98 WCW oli WWF:n kanssa tasoissa. Tänä vuonna ei ole kummoinen ihme, että 15 huippuottelusta yhtä lukuun ottamatta kaikki oteltiin WWF:ssä, koska vuoden aikana nähdyistä ppv:istä kolme neljäsosaa oli WWF:n tuottamia. Yksi muualta tullut huippuottelu nähtiin ECW:n viimeiseksi jääneessä ppv:ssä, joten WCW ei onnistunut saamaan yhtään ottelua listalle myöskään vuonna 2001. Heikkoja olivat WCW:n viimeisten vuosien esitykset. WOW:sta ei tässä huippuotteluosiossa tarvitsekkaan puhua yhtään mitään.

Männävuosina suurin osa WWF:n huippuotteluista käytiin päämestaruudesta, mutta nyt tilanne oli alkanut vähitellen muuttua (siitäkin huolimatta että kesästä lähtien firmassa oli kaksi päämestaruutta). Tänä vuonna vain 4 huippuottelussa oli panoksena joko WWF- tai WCW-mestaruus. Itse asiassa listaotteluista lähes puolessa (6) ei ollut kyse ollenkaan mestaruudesta. Päämestaruusotteluiden lisäksi mukaan mahtui yksi IC-mestaruusottelu, yksi joukkuemestaruuskamppailu ja ensimmäistä kertaa kaksi taistelua HC-mestaruudesta. WWF on siis laajentanut selvästi huippuottelutarjontaansa pelkästään ME-skenen ulkopuolella. Toisaalta samalla ME-otteluiden taso on tullut ehkä hiukan alaspäin. Monet WCW/WWF-mestaruusottelut olivat laadultaan taatun hienoa ***½-menoa, mutta ihan huippumeininki jäi niistä uupumaan. ECW:n ainokaisessa huippuottelussa pyörivät taas kerran kaksi tuttua herraa (Lynn ja RVD), jotka olivat edeltävinäkin vuosina otelleet lukemattomia huippuotteluita.

Eniten kärkiotteluita paini täyspäiväiseen toimintaan palannut Steve Austin, joka oli mukana 5:ssä vuoden 15 parhaasta ottelusta. Parempaan lukemaan on päässyt vain Triple H edellisenä vuonna (7). Shawn Michaelsin ja Bret Hartin ennätykset ovat myös viidessä. Toiseksi eniten huippuotteluita paini Kurt Angle (4), ja kolmeen kärkikamppailuun ylsivät Rob Van Dam, Jeff Hardy, Undertaker ja Chris Jericho. Royal Rumblesta ei tullut siis pisteitä kenelläkään painijalle.

Ja sitten jälleen awardsit vuoden parhaimmille ja huonoimille. Jokaisen palkitun kohdalla on mainittu myös aikaisemmat voittajat, joiden osalta muistutan jälleen, että vuodelta '95 katsoin vain WWF:n ppv't.

WORST OF THE YEAR

WORST TAG TEAM OF THE YEAR
1995 - The Blu Brothers (Jacob & Eli)
1996 - The Godwinns (Henry O. & Phineas I.)
1997 - The Godwinns (Henry O. & Phineas I.)
1998 - Disciples of Apocalypse (Skull & 8-Ball)
1999 - Da Baldies (Angel & DeVito & Vito & News)
2000 - Harris Brothers/Harris Boys (Don & Ron)

Kuva
2001: KroniK - Brian Adams & Bryan Clark (WCW/WWF)
Vuosi 2001 ei ollut joukkuepainin osalta niin timanttista menoa kuin edeltävä, mutta silti WWF:n kärkipäässä nähtiin sellaisia huippukoitoksia, ettei tasossa ollut minkäänlaista valittamista. Sysipaskoja joukkueita ei tänä vuonna kauheasti esiintynyt. Osa joukkueista (Hollys, APA) saattoivat olla ajoittain hiukan tylsiä ja BOD saattoi saada liikaa pushia, mutta mitenkään onnettomia tapauksia nekään eivät olleet. Samoin myös WCW:ssä ja ECW:ssä esiintyi loppuaikoina lähinnä vakuuttavia joukkueita, jos Lex Lugerin ja Buff Bagwellin järjetöntä Totally Buff -aivopierujoukkuetta ei lasketa mukaan. Aivopierujoukkueen siitä tekee se, että Totally Buff sai kunnian päättää WCW:n suurimman facen Goldbergin uran koko yhtiön kriittisimmillä hetkillä. Totally Buff olisikin ollut lähellä voittoa, ellei meillä olisi ollut yhtäältä WOW:n kauheita naisjoukkueita ja toisaalta KroniK. Voiton vei lopulta KroniK, jonka viimeisten kuukausien räpellys WCW:ssäkin oli enää varjo vuoden 2000 vakuuttavasta tuhoamisesta. Lopullisen arkun naulaansa tämä joukkue kuitenkin sai WWF-comebackissaan. Yksistään Unforgivenissä nähty ottelu Brothers of Destructionin kanssa riittää syyksi antaa tämä palkinto KroniKille. Tuossa ottelussa nähty KroniKin suoriutuminen ei ollut painia nähnytkään. Ja tuon jälkeen ei painia katsovien ole onneksi tarvinnut paljon enää nähdä KroniKia.

WORST WRESTLER OF THE YEAR
1995 - Bertha Faye
1996 - Loch Ness
1997 - Steve McMichael
1998 - The Warrior
1999 - Fabulous Moolah
2000 - Tank Abbott

Kuva
2001: Lana Star (WOW)
Jollain sairaalla tavalla rakastan tätä kategoriaa. Katsokaa nyt tuota nimilistaa. Tästä alkaa vähitellen koostua jo niin uskomattoman kova paketti hirveitä painijoita, ettei mitään järkeä. Mutta siis, tähän vuoteen. Ilokseni minun täytyy ilmoittaa, että sen enempää WCW:n kuin WWF:nkään riveissä ei nähty tänä vuonna mitään aivan järkyttävän paskoja painijoita. Toki WWF:n Gimmick Battle Royalissa nähtiin aika onnettomia tapauksia, mutta heidän yhden illan paluunsahan oli vain hauskaa katsottavaa. Heikkoja otteluita oli toki vuoden aikana, mutta yleisesti painin taso oli paljon kovempaa kuin monena muuna vuotena... Jos ei lasketa yhtä helkkarin häpeäpilkkua. Kyllä, puhun Women of Wrestlingistä, joka järjesti surullisenkuuluisan ppv:nsä tammikuussa. Tuo ppv on kaikista tämän projektin aikana nähdyistä tapahtumista vähintäänkin toiseksi paskin, ja lähes tulkoon jokainen show'ssa nähty naispainija oli taidoiltaan sitä tasoa, ettei heitä olisi ikinä pitänyt päästää painikehiin. Suurin osa ei ollut saanut minkäänlaista järkevää koulutusta. Niinpä annan nyt tämän palkinnon Lana Starille, joka oli yhdessä show'n isoimmista rooleista koko tapahtuman huonoimmassa ottelussa, vaikkei hän tuntunut osaavan yhden ainotta painiliikettä. Henkisesti annan kuitenkin palkinnon koko WOWin rosterille ja olen onnellinen siitä, ettei minun tarvitse ikinä enää nähdä kyseisen promootion tuotantoa.

WORST GIMMICK OF THE YEAR
1995 - Dean Douglas
1996 - The Executioner
1997 - Rockabilly
1998 - Scott Hall
1999 - nWo B-Team
2000 - Naked Mideon

Kuva
2001: Perry Saturn (WWF)
Taas kerran WWF pitää hallussaan tätä kategoriaa. Toki mikä tahansa WOWin idioottimaisista gimmickeistä (kuten viidakkonainen Jungle Grrrl tai skitsofreeninen Jackyl Hyde) olisivat olleet potentiaalisia vaihtoehtoja, mutten viitsi jakaa vuoden huonoimman hahmon palkintoa, kun olen saanut hahmosta vain yhden lyhyen otteen. Sen sijaan WWF:ssä oli taas kaksi uskomattoman huonoa gimmickiä. Pohdin pitkään loppuvuoden aikana motivaatiopuhujaksi muuttuneen Diamond Dallas Pagen tai yksinkertaisesti idioottimaisen ja sekopäisen Perry Saturnin välillä. Päädyin lopulta Saturniin, sillä DDP oli suurimman osan vuodesta esillä normaalimmalla gimmickillään. Saturn sen sijaan... No, keväällä Radicalzin hajottua Saturn menetti järkensä, dumppasi naisystävänsä Terrin ja alkoi seurustella Moppy-nimisen mopin kanssa. Niin. Sitten Saturnin vihamies Raven "kidnappasi" Moppyn ja pisti tämän lopulta puusilppurista läpi. Kyllähän tässä oli taas aimoannos Attitude Eran järjetöntä ja ei millään tavalla hauskaa osastoa. Saturnin ja Ravenin ottelutkin olivat huonoja.

WORST FEUD OF THE YEAR
1995 - Diesel vs. Sycho Sid
1996 - Big Bubba vs. John Tenta
1997 - Steve McMichael vs. Jeff Jarrett
1998 - nWo Hollywood vs. nWo Wolfpack
1999 - Ric Flair vs. Roddy Piper
2000 - Vampiro vs. Sting

2001: Undertaker vs. Diamond Dallas Page (WWF)
Tämä on ensimmäinen kerta, kun huonoimman feudin palkinto menee WWF:lle, jos ei lasketa vuotta '95, jolloin katsoin pelkästään WWF:n ppv:t. Vaihtoehtoja ei toisaalta ole ihan hirveästi, sillä suurin osa WCW:n alkuvuoden feudeista oli ihan siedettäviä. Bam Bam Bigelow vs. Shawn Stasiak oli yksinkertaisesti älyttömän tylsä ja tarpeeton, muttei se tähän kunniaan riitä. Magnificant Seven vs. WCW:n facet oli puolestaan muuten vain kömpelö, mutta tarjosi myös ihan hyviä hetkiä. Niinpä päät pitää kääntää WWF:ssä, jossa ilmeisin vaihtoehto olisi tietenkin Alliance vs. WWF. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, ettei tuo kuvio ole niin huono, kuin suurin osa IWC:stä aina tahtoo ymmärtää, kun he unohtavat kaikki kuviossa nähdyt hyvät puolet. Se sen sijaan on totta, että Invasion-kuvio piti sisällään myös aivan älytöntä kuraa, josta paras esimerkki oli tämä Undertakerin ja DDP:n aivan päin p***että buukattu feud. Olen paasannut jo niin paljon DDP:n pushin pilaamisesta, etten jaksa aloittaa taas kerran. Sanotaan vain, että tällä feudilla olisi ollut suuret mahdollisuudet, jos WWF olisi halunnut hoitaa homman yhtään oikein. Sen sijaan he halusivat vain nöyryyttää yhtä WCW:n suurimmista tähdistä, ja lopputulos oli yksinkertaisesti kamalaa kuraa.

WORST MATCH OF THE YEAR
1995 - King Mabel vs. Yokozuna @ In Your House 4 (Great White North)
1996 - The Alliance To End Hulkamania (Ric Flair (c) & Arn Anderson & The Taskmaster & Lex Luger (c) (c) & Meng & The Barbarian & Z-Gangsta & The Ultimate Solution) vs. Randy Savage & Hulk Hogan - Doomsday Cage Match @ Uncensored
1997 - Hollywood Hogan (c) vs. Roddy Piper - Steel Cage Match @ Halloween Havoc
1998 - Team WCW (Diamond Dallas Page & Roddy Piper & The Warrior) vs. Team Hollywood (Bret Hart (c) & Stevie Ray & Hollywood Hogan) vs. Team Wolfpack (Sting & Lex Luger & Kevin Nash) - War Games Match @ Fall Brawl
1999 - Iron Sheik & Nikolai Volkoff vs. Luke & Butch @ Heroes of Wrestling
2000 - Pat Patterson vs. Gerald Brisco - Hardcore Evening Gown Match @ King of the Ring

Kuva
2001: Scott Steiner (c) vs. Jeff Jarrett vs. Sid Vicious vs. Animal @ Sin (WCW)
Jotain vuoden 2001 hyvyydestä kertoo myös se, että koko vuoden aikana nähtiin vain yksi ottelu, jolle olin antanut arvosanaksi DUDin. Niinpä palkinto meneekin sinne osoitteeseen, vaikka toisena vaihtoehtona tämän palkinnon voittajaksi olisi voitu pitää myös KroniKin ja Brothers of Destructionin järkyttävää joukkuemestaruusottelua, jonka pelasti täydelliseltä kuraisuudelta vain Kanen kova yrittäminen. Tätä Sinissä nähtyä päämestaruusottelua ei sen sijaan pelastanut yhtään mikään, koska tässä meni kaikki yksinkertaisesti aivan perseelleen. Ensinnäkin suurin osa ottelusta oli käytännössä Jeff Jarrett & Scott Steiner vs. Sid Vicious Handicap Match, joka oli aivan kamalan onnetonta katsottavaa, koska kenelläkään ei tuntunut olevan mitään hajua, miten ottelua voisi kuljettaa. Pahempaa oli kuitenkin vain tulossa, sillä ratkaisuhetkillä kaikki meni sataprosenttisesti mönkään. Ensin Sid päätti jostain käsittämättömästä syystä koittaa kehäkulmaushyppyä, jollaisia hän ei ollut koskaan urallaan tehnyt tai osannut. Lopputuloksena oli yksi painihistorian brutaaleimmista loukkaantumisista, jonka takia Sid oli useita vuosia poissa painikehistä. Tuon loukkaantumisen takia myös lopun hurjaksi tarkoitettu swerwe ja Animalin WCW-debyytti näyttivät vain aivan kammottavan typeriltä ja täysin epäloogisilta. Lukekaa arvosteluni tarkemmat yksityiskohdat, mutta älkää katsoko ottelua.

WORST PPV OF THE YEAR
1995 - WWF In Your House 2 (The Lumberjacks)
1996 - WCW Uncensored
1997 - WWF Survivor Series
1998 - WCW Fall Brawl
1999 - Heroes of Wrestling
2000 - WCW Slamboree

Kuva
2001: WOW Unleashed
Tästä ppv:stä voisi sanoa paljon, mutta minä en yksinkertaisesti enää halua. Haluan vain unohtaa. Olen sanonut tämän monesti, mutta sanon vielä kerran: minä tykkään hyvästä naispainista. Niinpä minusta on kunnioitettavaa, että joku naispainipromootio on Jenkeissä saanut jopa järkättyä ppv:n. Kunnioitettavaa ei sen sijaan ole se, että tuo kyseinen promootio oli pelkkä naispainin irvikuva ja että koko ppv oli ensiminuutista asti viimeiseen täydellistä sontaa. Tämä olisi painihistorian huonoin ppv (eli huonompi kuin legendaarinen Heroes of Wrestling), ellei mukana olisi ollut Bobby Heenania ja paria oikeasti nättiä naispainijaa.

'CLASS B' AWARDS

BEST GIMMICK
1995 - Goldust
1996 - nWo
1997 - D-Generation X
1998 - Al Snow
1999 - Chris Jericho
2000 - Kurt Angle

Kuva
2001: The Hurricane (WWF)
Kuten olen useaan otteeseen aikaisemminkin todennut, olen monien erikoisten gimmickien ystävä, vaikka kaikkein typerimmät (kuten mopinrakastaja Saturn) eivät minullekaan kelpaa. Niinpä en voi olla rakastamatta suuresti markittamani Shane Helmsin WWF:ssä saamaa uutta The Hurricane -gimmickiä. Kun tähän nyt vielä lisätään se, että supersankarihahmo on oikeasti todella hyväntuulinen ja hauska ja toi taatusti Helmsille paljon enemmän huomiota kuin hän muuten olisi koskaan saanut, ei tästä hahmosta voi olla tykkäämättä. Niin ja onhan se totuus, että Hurricane-hahmo oli nimen omaan se syy, miksi alun perin edes olen alkanut markittaa Helmsiä. Ehdottomasti vuoden paras uusi hahmo.

BEST TELEVISION ANNOUNCER
1995 - Jerry Lawler
1996 - Bobby Heenan
1997 - Joey Styles
1998 - Bobby Heenan
1999 - Joey Styles
2000 - Jim Ross

Kuva
2001: Paul Heyman (WWF)
Tänä vuonna selostustarjonta oli paljon viime vuosia yksioikoisempi. WCW:ssä Scott Hudson oli ok ja Tony Schiavone aivan kamala. Onneksi Maddenia ei enää tarvinnut kuunnella. ECW:ssä Joey Styles ja Cyrus tekivät taattua työtä mutteivät kuitenkaan yhdellä ppv:llä nouse haastajiksi tähän palkitoon. WOW:ssa Heenan oli ihan hupaisa mutta Lee Marshall puolestaan kiistatta vuoden huonoin selostaja. WWF:ssä parissa ppv:ssä pistäytynyt Michael Cole ja suuren osan vuodesta poissa ollut Jerry Lawler olivat ihan ok:ita. Niinpä palkinnosta jäävät tosissaan kilpailemaan vain Jim Ross ja Paul Heyman, jotka työskentelivät suurimman osan vuodesta selostusparina. Toki voisin antaa palkinnon taas JR:lle vakuuttavan hyvästä ja tasokkasta työstä, mutta kyllä tämä palkinto minun mielestäni tänä vuonna ehdottomasti kuuluu tänä vuonna Paul Heymanille, joka toi aivan uutta ja väriä selostustyöhön. Heymanin selostuksia oli puhtaasti pirun hauska kuunnella, ja hänen yhteistyönsä JR:nkin kanssa toimi hienosti. Heyman oli loistava lisä selostuspöydän taakse juuri tällaiseksi vajaaksi vuodeksi.

ROOKIE OF THE YEAR
1995 - Ahmed Johnson
1996 - Rocky Maivia
1997 - Bill Goldberg
1998 - Sable
1999 - Kurt Angle
2000 - Sean O'Haire

Kuva
2001: Drew Carey (WWF)
Tämän palkinnon on vain ja ainoastaan tarkoitus kuvata tänä vuonna sitä, kuinka onneton tulokastarjonta todella vuonna 2001 oli. Jos säälittävän surkeaa WOWia ei lasketa, ei vuoden aikana debytoinut yhtään painijaa, jotka olisivat aloittaneet painiuransa kyseisenä vuonna. Ppv-debytoiminenhan ei siis riitä tämän kategorian voittajan kriteeriksi, mutta ppv-debyyttinsäkin teki tasan yksi painija (Kid Romeo). Niin että valkkaappa siitä sitten vuoden 2001 tulokasta. Tiukka taistelu käytiin Drew Careyn ja Earl Hebnerin välillä, mutta valitsen kuitenkin Careyn, koska olihan mies Rumble-esiintymisessään äärimmäisen viihdyttävä ja nykyisin mies on myös osa WWE:n Hall of Famea. Jospa vaikka ensi vuonna nähtäisiin taas oikeita debyyttejä.

MOST UNDERRATED & MOST OVERRATED
1995 - Hakushi & Sycho Sid
1996 - Owen Hart & Hollywood Hogan
1997 - Vader & nWo
1998 - Chris Benoit & Hollywood Hogan
1999 - Eddie Guerrero & Lex Luger/The Total Package
2000 - Mike Awesome & Undertaker

Kuva Kuva
2001: Diamond Dallas Page (WWF) & Undertaker (WWF)
Hehe, taistelupari saa periaatteessa toisenkin yhteispalkintonsa. Toisaalta on huomioitava, että DDP:tä bookattiin WWF:ssä aivan perseelleen muutenkin kuin Undertaker-feudissa ja että Undertakerille puolestaan syötettiin muitakin nousevia tähtiä kuin DDP. Voisin saarnata WWF:n käsittämättömästä mokailusta DDP:n kanssa ihan loputtomiin, mutta en ehkä enää jaksa. Tyydyn vain sanomaan, että tässä on malliesimerkki siitä, miten kolminkertainen WCW World Heavyweight -mestari ja firman viimeisessä ppv:ssä mestaruudesta oteltu yleisönsuosikki saadaan parissa kuussa näyttämään onnettomalta jobberilta. Oliko tämä vahingonilo todella sen DDP:stä maksetun summan arvoinen, Vince? Mitä taas Undertakeriin tulee, niin eipä tilanne viime vuodesta ole paljoa muuttunut. Tämän vuoden aikana Undertaker sai ainakin DDP:n, Triple H:n, KroniKin ja oikeastaan koko joukkuedivisioonan näyttämään tarpeettoman heikolta. Ja toki Undertakerin oli päästävä voittamaan ppv-tasolla myös kaksi Alliancen suurinta tähteä, eli Booker T ja Rob Van Dam. Pientä parannusta oli kuitenkin havaittavissa 'Takerin asenteessa loppuvuodesta, ja ehkä ensi vuonna hän ymmärtäisi vähitellen myös jobbaamisen mahdollisuuden.

BEST FLYING WRESTLER
1995 - Hakushi
1996 - Rey Mysterio Jr.
1997 - Ultimate / Ultimo Dragon
1998 - Juventud Guerrera
1999 - Rob Van Dam
2000 - Kid Kash

Kuva
2001: Jeff Hardy (WWF)
Tämän palkinnon olisi voinut antaa Jeff Hardylle jo viime vuonna, koska miehen lentely ja riskinotto oli WWF:ssä niin ainutlaatuisen näköistä, ettei siitä voi olla kuin syvästi hämmästynyt. Viime vuonna ECW oli kuitenkin voimissaan, ja siellä Kid Kash esiitti tulokasvuonnaan niin vakuuttavia otteita, että palkinto oli pakko luovuttaa mahtavasti painineelle Kashille. Tänä vuonna kaikki Kashin, EZ Moneyn ja esimerkiksi Rey Mysterio Jr:n tapaiset nimet jäivät sivuun ECW:n ja WCW:n konkurssien jälkeen. Niinpä palkinto kuuluu kiistatta Hardylle, vaikka Billy Kidman ja Tajiri yrittivät vähän jäädä haastetta mutta jäivät kuitenkin pienehkölle huomiolle. Vuosi 2001 oli vielä Jeff Hardylle todella mallikas ja kovatasoinen, mutta vähitellen henkilökohtaiset ongelmat alkavat haitata hänkin. Saa nähdä, jatkuuko siis tämän palkinnon kirous (seuraava vuosi palkinnon voittamisen jälkeen on ollut aina ongelma) myös Jeffreyn kohdalla.

BEST BRAWLER
1995 - The Undertaker
1996 - Mankind
1997 - Mankind/Dude Love
1998 - Mankind/Dude Love/Cactus Jack
1999 - Mike Awesome
2000 - Cactus Jack/Mick Foley

Kuva
2001: Kane (WWF)
Tämä kategoria on alkanut käydä vähän ongelmiksi, koska olen sivuuttanut muun muassa Triple H:n tämän kategorian voittajista, koska hänen paininsa ei ole niin puhdasta brawlausta, sillä se on sisältänyt paljon myös teknistä painia. Toisaalta eipä Foleynkaan paini pelkkää brawlia ole. Ja mikä on Rockin tilanne? Tai Austinin? No, Austin on ainakin vahvasti brawlaaja. En kuitenkaan anna tätä erikoispalkintoa tänäkään vuonna Stone Coldille, koska mielestäni Austinin loistavuus oli tänä vuonna enemmän kokonaisvaltaista. Nimen omaan brawlauksen saralla kukoisti yksi nimi: Kane. Kane teki läpi vuoden hienoa työtä ja rehellisesti sanottuna kantoi Brothers of Destructionia sen ongelmallisina hetkinä, kuten feudissa KroniKia vastaan. Kane teki roppakaupalla töitä jokaikisessä ottelussa ja sai muun muassa Testin kanssa aikaan yllättävän hyvän singles-ottelun. Kane oli siis tänä vuonna selvästi brawlauskentän työjuhta ja ansaitsee siitä kaiken kunnian. Erinomaista työtä punakoneelta.

BEST TECHNICAL WRESTLER
1995 - Bret Hart
1996 - Dean Malenko
1997 - Eddie Guerrero
1998 - Chris Benoit
1999 - Chris Benoit
2000 - Chris Benoit

Kuva
2001: Kurt Angle (WWF)
Noniin, nyt se Chris Benoit'n loputtomalta vaikuttanut putki sai päätöksensä. Päätös tosin tuli vähän ikävissä merkeissä, koska Benoit olisi mitä luultavammin voittanut tämän palkinnon myös tänä vuonna, ellei hän olisi loukkaantunut vuoden puolivälissä. Niin vahvan näköistä oli Benoit'n suoriutuminen koko alkuvuoden ajan: huippuottelua toisensa perään. Toisaalta täytyy sanoa, että Kurt Angle olisi pistänyt Benoit'n todella tiukalle, vaikka Benoit ei olisi loukkaantunut. Angle oli nimittäin niin uskomattomissa liekeissä juurikin Benoit-feudin ajan ja koko siitä asti jatkuneen aikakauden, ettei mitään järkeä. Nyt viimeistään Anglen tähti oli syttynyt, ja hän oli aivan ehdottomasti vuoden paras tekninen painija.

MOST CHARISMATIC
1995 - Shawn Michaels
1996 - Shawn Michaels
1997 - Steve Austin
1998 - Steve Austin
1999 - The Rock
2000 - Triple H

Kuva
2001: The Rock (WWF)
Joo, tänä vuonna tässä kategoriassa ei ollut paljon kilpailua. Toki Austin, Triple H, Undertaker ja vaikkapa Ric Flair olivat kaikissa esiintymisissään tosi karismaattisia, muttei heistä kukaan tänä vuonna voita millään The Rockia. Rock oli koko alkuvuoden ajan aivan uskomattoman kovassa nosteessa, ja kun hän palasi parin kuukauden tauon jälkeen loppukesästä, koko yleisö soi hänen käsistään. Rock oli WWF-fanien ykkössuosikki, eikä sitä horjuttanut edes Chris Jerichon kanssa käyty taistelu loppuvuodesta. Rock on rautaa.

BEST ON INTERVIEWS
1995 - Razor Ramon
1996 - Steve Austin
1997 - Steve Austin
1998 - Chris Jericho
1999 - Triple H
2000 - Chris Jericho

Kuva
2001: Steve Austin (WWF)
Tutulle miehelle menee tämäkin palkinto. Oikeastaan puntaroin valintaa kahden kaksinkertaisen voittajan välillä. Vaikka monet muutkin vetivät kovia promoja, loppujen lopuksi Chris Jericho ja Steve Austin olivat taas sitä kaikkein ylintä kastia. On oikeastaan todella vaikea sanoa, miksi lopulta päädyin Austiniin, mutta ehkä se ratkaiseva syy oli kuitenkin se, että Austin osoitti osaavansa totutun ja moneen kertaan nähdyn bad ass face-promotuksen lisäksi myös hienon pelkurimaisen heelin esiintymisen. Mahtavaa muuntautumista Austinilta. Loppuvuodesta nähtiin sitten taas tuttua Austinia, ja samalla sai syntynsä myös legendaarinen "What"-chant. Joo, kyllä Jericho jää tällä kertaa hiuksenhienosti toiseksi.

MOST IMPROVED
1995 - Hunter Hearst Helmsley
1996 - Diamond Dallas Page
1997 - Hunter Hearst Helmsley/HHH
1998 - Rocky Maivia/The Rock
1999 - Shane McMahon
2000 - Jeff Jarrett

Kuva
2001: Test (WWF)
Tällä kertaa pidin vaihtoehtona lähes kahta kaveria, Testiä ja Rob Van Damia. Molempien kehitys on pitkälti samanlaista: vuoden 2001 aikana heistä tuli paljon uskottavimpia ison luokan painijoita. Ero RVD:n ja Testin välillä on kuitenkin siinä, että Van Dam ei kehittynyt painijana suuremmin vuonna 2001. Van Dam oli jo niin kovan luokan painija, ettei siitä enää paljoa voi parantua. RVD eli kiistatta uransa parhaita vuosia tällä hetkellä. Test sen sijaan kehittyi vuoden 2001 aikana huikeasti uskottavuuden osalta (vuoden alussa mitäänsanomaton joukkuepainihylkiö, vuoden lopussa uskottava upper midcarder), mutta lisäksi hänen painitaitonsa kehittyivät ainakin jonkun verran. Test oppi liikkumaan paljon rohkeammin, väläyttämään näyttävämpiä liikkeitä ja painimaan parempia kokonaisuuksia. Test-markkina minusta on harmi, ettei Testistä siltikään tullut koskaan mitään suurempaa.

BEST OF THE YEAR

PPV OF THE YEAR
1995 - WWF Survivor Series
1996 - WWF Survivor Series
1997 - WWF In Your House 16: Canadian Stampede
1998 - ECW Heat Wave
1999 - ECW Anarchy Rulz
2000 - WWF No Way Out

Kuva
2001: WWF WrestleMania X-Seven
Oho, tämä on itse asiassa ensimmäinen kerta, kun WrestleMania voittaa vuoden ppv:n palkinnon tämän projektin aikana. Toisaalta tähän projektiin onkin sattunut monet kaikkein heikoimmista 'Manioista (XI, 13 ja XV), ja samaan aikaan monet muut ppv:t ovat tykittäneet paljon lujempaa. Tällä kertaa vuoden ppv:n voittajasta ei kuitenkaan ollut mitään epäselvyyttä, sillä WrestleMania X-Seven on jo niin klassikko, ettei se voi olla muuta kuin vuoden paras tapahtuma ja monien mielestä myös yksi kaikkien aikojen parhaimmista painitapahtumista ikinä. Itsekin yhdyn tuohon jälkimmäiseen mielipiteeseen, vaikka WrestleManioiden paremmuusvertailussa X-Sevenkin häviää vielä yhdelle WM:lle.

MATCH OF THE YEAR
1995 - Diesel (c) vs. Bret Hart - Anything Goes Match @ Survivor Series
1996 - Bret Hart (c) vs. Shawn Michaels - 60 Minute Iron Man Match @ WrestleMania XII
1997 - Bret Hart vs. Steve Austin - Submission Match (Special Referee: Ken Shamrock) @ WrestleMania 13
1998 - The Rock (c) vs. Triple H - Ladder Match @ SummerSlam
1999 - Taz (c) vs. Masato Tanaka vs. Mike Awesome @ Anarchy Rulz
2000 - Triple H (c) vs. Cactus Jack - Street Fight Match @ Royal Rumble

Kuva
2001: Triple H vs. Steve Austin - Three Stages of Hell Match @ No Way Out (WWF)
En turhaan ala toistelemaan niitä ylistyssanoja, jotka aikaisemmin tässä viestissä jo kirjoitin tästä ottelusta. Tämä oli aivan kiistatta vuoden paras ottelu ja samalla myös iloisin yllätys, koska en etukäteen yhtään osannut odottaa, että nämä äijät todella pystyisivät puhtaasti täydelliseen otteluun, joka on viihdyttävä kaikilla mahdollisilla tavoilla ja kertoo vieläpä upean tarinan. Hieno tapa päättää miesten todella pitkä feud, joka olisi tosin jatkunut vielä loppukesällä, jos HHH ei olisi loukkaantunut.

TAG TEAM OF THE YEAR
1995 - Two Dudes With Attitudes (Shawn Michaels & Diesel)
1996 - The Outsiders (Kevin Nash & Scott Hall)
1997 - Dudley Boyz (D-Von & Buh Buh Ray Dudley)
1998 - New Age Outlaws (Road Dogg & Billy Gunn)
1999 - The Jersey Triad (Diamond Dallas Page & Bam Bam Bigelow & Kanyon)
2000 - Edge & Christian

Kuva
2001: Hardy Boyz - Matt & Jeff (WWF)
Viime vuoden tapaan WWF:n joukkuedivisioonan tukipilarina toimivat varsinkin ensimmäiset kuusi kuukautta Hardyt, Dudleyt ja E & C. Senkin jälkeen Hardyt ja Dudleyt jatkoivat avainrooleissa, vaikka Edgen ja Christianin yhteistyö alkoikin lähennellä loppuaan. Itse asiassa E & C olisi saattanut hyvinkin voittaa tämän palkinnon uudestaan, elleivät veljekset olisi otelleet viimeisten kuuden kuukauden aikana enemmän toisiaan vastaan kuin toistensa kanssa. Toki näiden kolmen edellämainitun joukkueen lisäksi WWF:n joukkuepainissa nähtiin myös mielenkiintoisia uusia tulokkaita, joita parhaita olivat X-Factor, The Two-Man Power Trip sekä Chris Benoit'n ja Chris Jerichon lyhytaikainen yhteistyö. Silti mikään näistäkään tai mikään muiden promootioiden harvoissa ppv:issä esiintynyt joukkue ei tänä vuonna voita Hardy Boyzeja tai Dudley Boyzeja, joiden väliltä tämä valinta lopulta piti tehdä. Olin jo vähän kallistua Dudleyiden puolelle muun muassa sen takia, että Hardyjen joukkue hajosi aivan loppuvuodesta ja että miehet painivat kesälläkin muutaman kuukauden lähinnä singles-painijoina, mutta ei noilla buukkausratkaisuilla ollut lopulta kuitenkaan niin merkittävää roolia, kun vertaa siihen, kuinka huiketa painiotteja ja mielettömiä bumppeja Hardyt taas täräyttelivät tämän vuoden aikana. Toki Dudleytkin olivat mukana monissa hienoissa hetkissä, mutta silti heidän 2 on 2 -ottelunsa olivat enemmän sellaista takuuvarmaa brawlailua, kun Hardyt puolestaan pystyivät loistamaan hienosti myös perinteisissä joukkueotteluissa. Tuo olikin se ratkaiseva syy, miksi palkinto meni tänä vuonna Hardyn veljeksille.

FEUD OF THE YEAR
1995 - 1-2-3 Kid vs. Razor Ramon
1996 - nWo vs. WCW
1997 - Hart Foundation vs. Steve Austin
1998 - Steve Austin vs. Vince McMahon
1999 - Rob Van Dam vs. Jerry Lynn
2000 - Triple H vs. Cactus Jack

2001: Steve Austin vs. Kurt Angle (WWF)
Tämän voittajan valitsiminen oli loppujen lopuksi yllättävän vaikeaa, koska suurinta osaa tästä vuodesta hallitsi todella vahvasti Invasion-juonikuvio, jota osa IWC:stä on tosiaan ehdottanut vuoden 2001 huonoimmaksi feudiksi ja jotkut jopa parhaaksi. Mielestäni kyseisessä feudissa olisi ollut paljon enemmän potentiaalia vuoden parhaaksi feudiksi, mutta se olisi vaatinut vähintäänkin kaikkien edellisissä viesteissä monesti lueteltujen pahimpien aivopierujen unohtamista. Niinpä Alliance vs. WWF ei kokonaisuudessaan missän tapauksessa tule kyseeseen tätä palkintoa miettiessä. Olisin mielellään antanut tämän palkinnon Austin vs. HHH:lle, mutta se loppui jo helmikuussa eikä koskaan enää syttynyt uudestaan HHH:n loukkaantumisen takia, joten liian pienen määrän takia se on pakko hylätä. Niinpä tein valinnan lopulta Angle vs. Benoit'n ja Angle vs. Austinin välillä. Ensimmäinen ottelullinen anti oli hiuksenhienosti parempaa, mutta sen storylinellinen puoli ja erityisesti feudin alku oli tosi laimea ja mitäänsanomaton. Angle vs. Austin oli sen sijaan tulikivenkatkuinen ja räjähdysherkkä feudi, joka oli ehdottomasti koko Invasion-kuvion parasta antia. Vaikka yhtenä feudin huipennuksena pidetty Unforgivenin ottelu olikin aikamoinen pettymys, oli miesten kohtaaminen SummerSlamissa taas vuoden parhaita otteluita. Lisäksi feudissa oli niin monia klassikkohetkiä, että kyllä tämä huikea kaksintaistelu ansaitsee kiistatta vuoden feudin tittelin.

WRESTLER OF THE YEAR
1995 - Bret Hart
1996 - Shawn Michaels
1997 - Bret Hart
1998 - Mankind/Dude Love/Cactus Jack
1999 - Steve Austin
2000 - Triple H

Kuva
2001: Steve Austin (WWF)
Jälleen kerran muistutan, että vuoden painijan täytyy minun kriteereideni mukaan olla suurimman osan vuodesta promootiossaan Main Event -roolissa tai muuten todella merkittävä hahmo. Loistavat midcard-painijat eivät tätä palkintoa voi siis voittaa. Samalla kriteerini tarkoittavat sitä, ettei esimerkiksi Triple H:ta, Chris Benoit'ta tai edes The Rockia voi harkita palkinnon voittajaksi, koska he ovat olleet noin puolet vuodesta poissa kuvioista. Sama syy karsii lähes kaikki WCW- ja ECW-nimet pois valittavien listalta. Lopulta potentiaalisiksi voittajaksi nousi kaksi todella tasavahvaa ehdokasta: Kurt Angle ja Steve Austin, jotka olivatkin selvästi koko vuoden 2001 tärkeimmät painijat. Puntaroin todella pitkään, kumman puolelle lopulta tässä valinnassa kallistun, mutta niin se vain on, että kyllä Steve Austin voittaa tämän palkinnon vielä kerran. Tämä onkin Austinin viimeinen kokonainen vuosi aktiiviipainijana, joten kyllä hän kunniansa aivan ehdottomasti ansaitsee. Huikea vuosi Austinilta, joka vuoden aikana ehti vetää sekä koko promootion suosituimman facen että vihatuimman heelin roolia. Samoin hän oli mukana kolmessa vuoden viidestä parhaasta ottelusta (myös vuoden parhaassa), ja kaiken muun hyvän lisäksi Austin oli lähes koko vuoden ajan WWF:n pääministeri vieläpä pirun uskottavasti. Kukaan ei voi kiistää myöskään Anglen ansioita ja huikeita painiotteita tänä vuonna, mutta silti ne jäävät sen yhden pykälän verran alemmas verrattuna Steve Austinin aivan huikeaan vuoteen. Austin oli ehdottomasti SE painija vuonna 2001.

Sitten vielä muutaman nippelitilaston kärkitiivistelmät.

Olen taas jokaisen ppv:n lopussa postannut aina, ketkä ovat mielestäni ansainneet kyseisen ppv:n kohdalla kolme, kaksi tai yhden tähden. Vuonna '01 eniten tähtipisteitä sai vuoden painija Steve Austin yhteensä 17 pisteellä. Toinen sija puolestaan jaettiin Kurt Anglen ja Chris Benoit'n välillä, sillä molemmat keräsivät 13 pistettä. Neljäs sija oli Chris Jerichon (12) ja viides Rob Van Damin (10). Kärki oli siis loppujen lopuksi aika tasainen, eikä mitään aivan ylitsepääsemätöntä ykköstä ollut joukossa tänä vuonna.

Lisäksi edelleen kokoan tilastoa siitä, ketkä painijat ovat koko projektin aikana eniten saaneet niitä tähtipisteitä. Tässä top 5. Tässäkin pitää muistaa se häikkä, että vuoden '95 WCW ei ole mukana.

1. Steve Austin (WWF) - 73
2. Chris Benoit (WCW/WWF) - 72
3. Chris Jericho (WCW/WWF) - 63
4. Shawn Michaels (WWF) - 60
5. The Rock (WWF) - 51

Nyt vihdoin koitti aika, jolloin Shawn Michaels tippui tämän listan kärkisijalta. Michaels on hallinnut ykköspaikkaa vuosien ajan, vaikka miehen viimeisin ppv-ottelu nähtiin WrestleMania XIV:ssä. Michaelsin ylivoimaa kuvastaa silti se, että kolmen ja puolen vuoden painitauonkin jälkeen hän on yhä listan neljäntenä. Viime vuonna listalla kakkosena ollut Chris Benoit (viime vuonna 59 pistettä) jää tänäkin vuonna hopealle, sillä viimevuotinen kolmonen Steve Austin (56) ajaa hänen ohitseen nyt yhdellä pisteellä. Neljäntenä viime vuonna oli Chris Jericho (51) ja viidentenä Mick Foley (47). Jericho nousi nyt kolmanneksi, mutta eläkkeelle jäänyt Foley tippui viiden kärjestä ulos. Hänen paikkansa otti vuoden tauon jälkeen kärkiviisikkoon palannut The Rock.

Lisäksi kärkiviisikko eniten näinä vuosina huippuotteluita painineista painijoista:

1. Steve Austin (WWF) - 16
2. Bret Hart (WWF/WCW) - 13
3. Undertaker (WWF) - 12
4. Shawn Michaels (WWF) - 11, Triple H (WWF) - 11

Jos Shawn Michaels oli hallinnut tähtipistesijaa vuosien ajan, oli kärkiotteluiden lista puolestaan ollut Bret Hartin hallussa, vaikka hänen huippuvuotensa saivat loppunsa, kun Hart siirtyi WCW:hen. Nyt Hartinkin oli aika siirtyä syrjään ykkössijaltaan, kun Steve Austin otti tähtipistelistan kärkisijan lisäksi haltuunsa myös huippuotteluiden kärkipaikan. Viime vuonna Austin joutui tyytymään vielä kakkospaikalle, mutta nyt kukaan ei ole enää hänen tiellään. Harmi vain, että Austininkin aktiiviura alkaa tosiaan lähennellä jo loppuaan. Saa nähdä, kuka nousee seuraavaksi kärkinimeksi. Ikinuori Undertaker ainakin jatkaa tasaista nousuaan, sillä viimevuotinen viitospaikka muuttui nyt jo kolmossijaksi. Samoin Triple H paransi sijaansa yhdellä. Mick Foley tippui tähtipistelistan parhaiden paikkojen lisäksi myös huippuotteluiden kärkiviisikosta.

Lisäksi loppuun se sama tilastoknoppiosio, jonka olen postannut kahdella viime kerralla. Olen siis karmeana tilastofriikkinä koonnut kaikkien muiden tietojen lisäksi joka vuodelta tiedot siitä, ketkä painijat ovat esiintyneet eniten mestareina vuoden ajan. Kyseessä ei ole siis mestaruuskausien tai mestaruusvoittojen mittauksesta vaan siitä, kuinka monta kertaa painija on esiintynyt ppv:issä jonain mestarina. Jos kantaa samassa ppv:ssä kahta vyötä, saa toki huomiot molemmista. Tämä tilasto-osuus ei varmaan kiinnosta ketään, mutta laitan tähän silti kaikki yli 20 mestarina esiintymistä koko projektin aikana saaneet. Olen edelleen sitä mieltä, että nämä kertovat mielenkiintoisia tietoja painijoiden bookkauksesta. Samalla tässä pidän listaa kaikista nimistä, joilla kyseiset herrat/naiset ovat painineet tämän projektin aikana.

40 - Steve Austin / The Ringmaster - MILLION DOLLAR CHAMPION (3) & WWF TAG TEAM CHAMPION (8) & WWF INTERCONTINENTAL CHAMPION (4) & WWF CHAMPION (25)
35 - Kevin Nash / Diesel - WWF CHAMPION (9) & WWF TAG TEAM CHAMPION (1) & WCW TAG TEAM CHAMPION (20) & WCW WORLD HEAVYWEIGHT CHAMPION (5)
32 - The Rock / Rocky Maivia - WWF INTERCONTINENTAL CHAMPION (11) & WWF CHAMPION (15) & WWF TAG TEAM CHAMPION (1) & WCW/WORLD CHAMPION (5)
32 - Booker T / Booker / G.I. Bro - WCW TAG TEAM CHAMPION (12) & WCW TELEVISION CHAMPION (9) & WCW WORLD HEAVYWEIGHT CHAMPION (9) & WCW US (HEAVYWEIGHT) CHAMPION (2)
29 - Billy Gunn / Rockabilly / Mr. Ass - WWF TAG TEAM CHAMPION (25) & WWF HARDCORE CHAMPION (2) & WWF INTERCONTINENTAL CHAMPION (2)
28 - Hollywood Hogan / Hulk Hogan - WCW WORLD HEAVYWEIGHT CHAMPION (28)
25 - Triple H / Hunter Hearst Helmsley / HHH - WWF INTERCONTINENTAL CHAMPION (7) & WWF EUROPEAN CHAMPION (5) & WWF CHAMPION (10) & WWF TAG TEAM CHAMPION (3)
25 - Chris Jericho - WCW CRUISERWEIGHT CHAMPION (10) & WCW TELEVISION CHAMPION (3) & WWF INTERCONTINENTAL CHAMPION (7) & WWF EUROPEAN CHAMPION (1) & WCW/WORLD CHAMPION (3) & WWF CHAMPION (1)
25 - Jeff Jarrett / Double J - WWF INTERCONTINENTAL CHAMPION (10) & WCW US HEAVYWEIGHT CHAMPION (5) & NWA NORTH AMERICAN CHAMPION (2) & WWF TAG TEAM CHAMPION (2) & WWF EUROPEAN CHAMPION (1) & WCW WORLD HEAVYWEIGHT CHAMPION (5)
25 - Scott Hall / Razor Ramon - WWF INTERCONTINENTAL CHAMPION (5) & WCW TAG TEAM CHAMPION (17) & WCW US HEAVYWEIGHT CHAMPION (2) & WCW TELEVISION CHAMPION (1)
24 - Shawn Michaels - WWF INTERCONTINENTAL CHAMPION (4) & WWF TAG TEAM CHAMPION (2) & WWF CHAMPION (14) & WWF EUROPEAN CHAMPION (4)
23 - Owen Hart / Blue Blazer - WWF TAG TEAM CHAMPION (16) & WWF INTERCONTINENTAL CHAMPION (6) & WWF EUROPEAN CHAMPION (1)
21 - Road Dogg / Road Dog / The Roadie / Jesse James - WWF TAG TEAM CHAMPION (19) & WWF INTERCONTINENTAL CHAMPION (1) & WWF HARDCORE CHAMPION (1)
20 - Scott Steiner - WCW TAG TEAM CHAMPION (5) & WCW TELEVISION CHAMPION (3) & WCW US HEAVYWEIGH CHAMPION (7) & WCW WORLD HEAVYWEIGHT CHAMPION (5)
20 - Edge / Uno - WWF INTERCONTINENTAL CHAMPION (7) & WWF TAG TEAM CHAMPION (12) & WCW UNITED STATES CHAMPION (1)
20 - British Bulldog - WWF TAG TEAM CHAMPION (9) & WWF EUROPEAN CHAMPION (10) & WWF HARDCORE CHAMPION (1)

Hehee, ja täälläkin kärkisijalle nousi Steve Austin, ja pitkään ykkösenä ollut Kevin Nash jäi kakkoseksi.

----------------------------------

Totuttuun tapaan tämä vuodenpäätös on nyt se paras paikka antaa kommentteja, kehitysehdotuksia ja parannusideoita siitä, miten tätä hommaa voisi tehdä paremmin. Nyt kuitenkin haluaisin kuulla teiltä, haluatteko minun vielä jatkavan näiden arvostelujen postailuja ensi vuodestakin eteenpäin? Ultimatehan parhaillaan siis postailee vuoden 2002 arvosteluja, ja edessä siintävät myös vuodet 2004 ja 2005, jotka What on erinomaisesti käsitellyt. En siis tarkoita, että tahtoisin omia aiheen itselleni tai etteikö täällä muutkin saisi postata arvosteluja (hyvä vain ettei mene yksinpuhumiseksi tämä aihe), mutta kiinnostaako teitä lukea arvosteluja kaikista samoista tapahtumista? Itse kyllä jatkan tapahtumien katsomista aivan samaan tapaan ja kiinnostusta siltä osin riittää. Nyt teillä on mahdollisuus vaikuttaa siitä, kirjoitanko niistä vielä tästäkin eteenpäin tänne, vaikka jutut voivat ollakin tuttuja.

Muutakin kommenteja saa taas heitellä :)

Avatar
Ultimate
Viestit: 60
Liittynyt: Ke 04.01.2006 20:23
Paikkakunta: Seinäjoki

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Ultimate » Ke 19.12.2012 14:05

Kenitys kirjoitti: Totuttuun tapaan tämä vuodenpäätös on nyt se paras paikka antaa kommentteja, kehitysehdotuksia ja parannusideoita siitä, miten tätä hommaa voisi tehdä paremmin. Nyt kuitenkin haluaisin kuulla teiltä, haluatteko minun vielä jatkavan näiden arvostelujen postailuja ensi vuodestakin eteenpäin? Ultimatehan parhaillaan siis postailee vuoden 2002 arvosteluja, ja edessä siintävät myös vuodet 2004 ja 2005, jotka What on erinomaisesti käsitellyt. En siis tarkoita, että tahtoisin omia aiheen itselleni tai etteikö täällä muutkin saisi postata arvosteluja (hyvä vain ettei mene yksinpuhumiseksi tämä aihe), mutta kiinnostaako teitä lukea arvosteluja kaikista samoista tapahtumista? Itse kyllä jatkan tapahtumien katsomista aivan samaan tapaan ja kiinnostusta siltä osin riittää. Nyt teillä on mahdollisuus vaikuttaa siitä, kirjoitanko niistä vielä tästäkin eteenpäin tänne, vaikka jutut voivat ollakin tuttuja.
Ainakin minusta Kenityksen arvostelut ovat sen verran laadukkaita ja aina erinomaista luettavaa, ettei projektin jatkamista haittaa, vaikka joku olisikin jo tapahtumia jossain vaiheessa arvostellut. Erilaiset näkökulmat ovat vain mielenkiintoinen juttu. Etenkin, jos olet joka tapauksessa tapahtumia katsomassa, niin ehdottomasti niiden arvosteluja kannattaa julkaista jatkossakin!

Avatar
Krizski
Viestit: 1226
Liittynyt: Ma 24.10.2011 18:58
Paikkakunta: Koskenkorva/Savonlinna

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Krizski » Ke 19.12.2012 14:37

Ehdottomasti kannattaa Kenitys jatkaa arvostelujasi. Hienoa luettavaa tekstisi ja hyviä pointteja tapahtumista jne.
Erilaiset mielipiteet ja näkökulmat taphtumiin ovat tosiaankin rikkaus, joten ei tosiaankaan haittaa muidenkaan mielipiteet. Itse luen aktiivisesti tätä ketjua ja kaikkien postaamat arvostelut saavat miettimään, että olenko samaa mieltä kuin toinen käyttäjä asiasta A tai B. Tässä on hyvin tullut lisää painisivistystä lukiessani näitä arvosteluja :D Kannatan ehdottomasti jatkoon. :)
The Krizski Twitterissä
The Krizski Youtubessa
The Krizskin pelistriimejä Twitchissä

Diaryni:
WWE by Krizski viewtopic.php?f=5&t=7422

Uuden WWE PPV-veikkauksen ylituomari!
Vuoden 2013 kehittynein!!

Avatar
DeadManWalking
WrestlingAlertin johtava jääkiekkoanalyytikko
Viestit: 8623
Liittynyt: Ke 13.07.2005 13:51
Paikkakunta: Kuopio + Oulu/Manchester

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja DeadManWalking » Ke 19.12.2012 15:06

Ihan sellainen pikku juttu Kenitys, että parempi olisi jatkaa näiden arvosteluiden kirjoittamista, tai muuten tulen vetämään sua turpaan!

Pian alkaa tulla entistä enemmän henkilökohtaisestikin tärkeitä/mielenkiintoisia tapahtumia, ja tähänkin saakka esim. noista Kenityksen viimeisimmistä postauksista jokunen tapahtuma on ollut jo etukäteen jokseenkin tuttu, ja näistä on aina hauska lukea arvosteluita ja muiden mielipiteitä. Lisäksi näiden avulla on löydetty uusia helmiä.

The Show must go on. :salut:
Riveni kirjoitti:Tämä ei tosin auta siihen että joku Naarajärveläinen luulee olevansa Oulusta (Ja Manchesterista). Eihän sieltä olekkaan kuin se 400 kilometriä Ouluun, vaikka tämän pahamaineisen JYPin kotokunnille on alle 100 kilometriä. 8)
Four passes break any defense

Avatar
Migu.22
Viestit: 730
Liittynyt: Ti 03.05.2005 15:43
Paikkakunta: Tampere

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Migu.22 » Ke 19.12.2012 15:34

Kenitys kirjoitti: Totuttuun tapaan tämä vuodenpäätös on nyt se paras paikka antaa kommentteja, kehitysehdotuksia ja parannusideoita siitä, miten tätä hommaa voisi tehdä paremmin. Nyt kuitenkin haluaisin kuulla teiltä, haluatteko minun vielä jatkavan näiden arvostelujen postailuja ensi vuodestakin eteenpäin? Ultimatehan parhaillaan siis postailee vuoden 2002 arvosteluja, ja edessä siintävät myös vuodet 2004 ja 2005, jotka What on erinomaisesti käsitellyt.
Lisää kiitos. Tämä sinun projektisi on helposti se kiinnostavin juttu koko foorumilla, ainakin näin painiin liittyen. En tiedä johtuuko se kirjoitustyylistä, vai jollain tasolla enemmän samankaltaisesta mausta painin suhteen, mutta olen aina pitänyt eniten juuri näistä sinun sepustuksistasi (sori What). En vain halua, vaan vaadin, että jatkat näiden postaamista. Toki mitä lähemmäs nykyhetkeä päästään, muuttuvat kuviot asteittain kuivemmiksi varmaan myös arvostelijallekkin, mutta on tässä vielä muutamia vuosia aikaa.

Ja eniten rakastan tosiaan kaikkea varsinaisten otteluarvostelun ulkopuolella olevaa höttöä. Taustatarinat, anglet, debyytit jne. ja teikäläisen mietteet niiden surkeudesta/loistokuudesta on se juttu mitä näissä itse arvostan eniten. Voi olla, että sekin johtuu sitten siitä, että juurikin nuo kehän ulkopuoliset jutut/tarinat ylipäätään kiehtoo nykytuotteessakin itseäni eniten.

Vaikkei mitään huutomyräkkää arvostelujen jälkeen useimmiten tulekkaan, niin kyllä me kaikki näitä rakastetaan. Ei sitä vaan ihan joka postauksen jälkeen kehtaa sanoa.
\____0___/

Avatar
Reno Hex
Viestit: 399
Liittynyt: Ma 05.07.2010 23:17

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Reno Hex » Ke 19.12.2012 15:42

Ultimate kirjoitti: Etenkin, jos olet joka tapauksessa tapahtumia katsomassa, niin ehdottomasti niiden arvosteluja kannattaa julkaista jatkossakin!
Tämä...
Krizski kirjoitti:. Tässä on hyvin tullut lisää painisivistystä lukiessani näitä arvosteluja :D
tämä...
DeadManWalking kirjoitti:Lisäksi näiden avulla on löydetty uusia helmiä.
tämä...
Migu.22 kirjoitti: olen aina pitänyt eniten juuri näistä sinun sepustuksistasi (sori What).

---

Vaikkei mitään huutomyräkkää arvostelujen jälkeen useimmiten tulekkaan, niin kyllä me kaikki näitä rakastetaan. Ei sitä vaan ihan joka postauksen jälkeen kehtaa sanoa.
Ja nämä. Kansa vaatii lisää.
Pikachu kirjoitti:Pika Pika.

Avatar
Ravenwood
Viestit: 2276
Liittynyt: La 09.01.2010 20:11
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Ravenwood » Ke 19.12.2012 16:38

DeadManWalking kirjoitti:Ihan sellainen pikku juttu Kenitys, että parempi olisi jatkaa näiden arvosteluiden kirjoittamista, tai muuten tulen vetämään sua turpaan!
Elikkä tämä.

Avatar
Stefa
Viestit: 1142
Liittynyt: Su 26.06.2005 00:29
Paikkakunta: Tampere

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Stefa » Ke 19.12.2012 21:11

Ehdottomasti iso peukku arvostelujen jatkamiselle! 2002 on myös varsin kiinnostava vuosi, vaikkakin itse odotan eniten vuotta 2003, koska tuolloin alkoi oma painin katsominen. 2002 vuonnahan niitä tulokkaita sitten tuleekin kunnolla, kun kerran 2001 jätti kylmäksi. Vaikkakin vuoden tulokkaan palkinto on varmaankin melko selkeä ;)

Avatar
Ultimate
Viestit: 60
Liittynyt: Ke 04.01.2006 20:23
Paikkakunta: Seinäjoki

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Ultimate » Ke 19.12.2012 22:34

Kaikki lähti liikkeelle Jeff Jarrettin, tämän isän Jerry Jarrettin sekä Bob Ryderin kalastusretkestä. WCW ja ECW olivat ajautuneet konkurssiin ja WWF oli ostanut molemmat yhtiöt. Niinpä USA:n painiskenessä ainoa iso kala oli World Wrestling Federation. Tämä sai kolmikon pohtimaan reissunsa aikana uuden painilafkan perustamista. Miehistä tosin ainoastaan Jeff Jarrett otti puheet vakavasti, mutta se riitti. Jeff ryhtyi nimittäin keräämään tarvittaa porukkaa kasaan ja, toden totta, kesäkuussa 2002 oli TNA:n ihka ensimmäisen show'n aika! Huomionarvoista oli toki myös se, että TNA oli perustamisensa jälkeen osa National Wrestling Alliancea.

Taival ei lähtenyt kuitenkaan liikkeelle kovin ruusuisesti. Ennen varsinaista tapahtumaa käydyssä dark matchissa nähtiin nimittäin painimassa yli 200-kiloinen Cheex. Pahaksi onneksi massiivinen Cheex onnistui hajottamaan ottelunsa aikana yhden kehäköysistä. Ongelmalliseksi tilanteen teki se, että lähetyksen alkuun oli tuossa vaiheessa aikaa enää muutamia minuutteja, kun taas kehän korjaamiseen menisi aikaa vähintään puoli tuntia. Pulmallisen tilanteen ratkaisuksi keksittiin kuitenkin illan varsinaisen show'n aloittaminen kehätoiminnan sijasta pitkällä entisiä NWA-legendoja esitelleellä segmentillä. Kyseinen kohtaus aloittikin show'n, mikä tarjosi korjaajille (sekä heitä avustaneille Ron ja Don Harrisille!) aikaa laittaa kehä kuntoon illan otteluita varten. Niinpä Mike Tenayn, Don Westin ja Ed Ferreran selostama tapahtuma saatiin vihdoin kunnolla käyntiin...

NWA Total Nonstop Action:
Weekly PPV #1

Von Braun Civic Center – Huntsville, Alabama (19.6.2002)


6-Man Tag Team Match
AJ Styles, Low Ki & Jerry Lynn vs. Flying Elvises (Jimmy Yang, Jorge Estrada & Sonny Siaki)
AJ Styles, Low Ki ja etenkin Jerry Lynn olivat painifaneille tuttuja nimiä ja yhdistivät nyt voimansa tässä TNA:n ihka ensimmäisessä ottelussa. Vastaansa kolmikko sai Flying Elvises nimellä kulkeneen trion, jonka jäsenistö koostui Jimmy Yangista, Jorge Estradasta ja Sonny Siakista.

Tämä oli kokolailla sitä, mitä TNA lupasikin olevansa – total non-stop actionia. Jokainen miehistä osasi hommansa kehässä, joten tarjolla oli oikein viihdyttävää menoa. Tokihan tämä ottelu oli lähinnä pelkkää spottailua, mutta kyllä tämä tässä avausmatsin virassa silti toimitti. Lyhyen aikansa takia ei kuitenkaan mitään ihmeellisempää.
**+ (6:27)

Midget Match
Hollywood vs. Teo

Kyllä vain, seuraavaksi TNA tarjosi jotain tavallisesta poikkeavaa – kääpiöpainia! TNA oli siis päättänyt ottaa ohjelmistoonsa mukaan myös tämän aina ristiriitaisen painidivarin. Lienee jokaisen päätettävissä pitääkö tästä lisäyksestä vai ei.

Itse ottelu ei ihmeitä tarjonnut. Välillä nähdyt ihan hauskat liikkeet, lukuisat botchit ja yllättävän äänekäs yleisö jäivät tästä päällimmäisenä mieleen. Toi tietysti jotain erilaista tapahtumaan, mutta en minä ainakaan ole kovin varma siitä että haluaisin nähdä tällaista jatkossa.
*+ (2:49)

Tag Team Match
James Storm & Psychosis vs. The Johnson (Richard & Rod)

Johnsonit olivat Mortimer Plumtree nimisen managerin suojatteja. Erikoiseksi miehet teki paitsi identtinen ulkonäkö, myös se että miehet pukeutuivat ihonväriseen kokovartalopukuun ja samanväriseen maskiin. Kaksikko oli siis kieltämättä varsin originelli ilmestys. Muutaman vuoden päästä miehet tultaisiin tuntemaan WWE:ssä Gymini nimisenä tiiminä. Vastaansa kaksoset saivat tässä ottelussa WCW:stä tunnetun Psychosiksen sekä nuoren James Stormin, jota tultaisiin näkemään TNA:ssa vielä vuosia eteenpäinkin.

En odottanut tältä ottelulta ihmeitä, vaikka face-tiimi toki taitava olikin. Siksipä tämä ottelu, ja etenkin Johnsonit, yllättivät minut positiivisesti. Eivät Johnsonit toki mitään ihmemiehiä kehässä olleet, mutta esittivät silti muutamia hienoja power-liikkeitä. Ottelu itsessään ei kuitenkaan saanut aikaa kuin vain viisi minuuttia, joten tv-matsitasoista kummemmaksi tämä ei silti noussut. Ihan vakuuttava suoritus silti kummaltakin tiimiltä.
** (4:49)

Tag Team Match
Christian York & Joey Matthews vs. The Dupps (Stan & Bo)

York & Matthews oli tuttu ja taidokas joukkue, jonka esiintymisiä oltiin nähty mm. ROH:ssa. Dupps-kaksikko taas esitti erittäin stereotypisiä punaniskaisia juntteja – managerinaan joukkueella oli miesten serkku Fluff, joka oli totta kai samalla myös toisen miehistä tyttöystävä… Mainitsemisen arvoinen asia on toki se, että Stan Dupps tultaisiin tulevaisuudessa tuntemaan parhaiten Trevor Murdochina.

Tämä ottelu ei kuulostanut paperilla erityisen hyvältä, kiitos siitä lähinnä Duppsien typerälle gimmickille. Eikä tämä mitenkään kehuttava matsi ollut kehäotteidenkaan perusteella. York ja Matthews esittivät toki tukun kivoja liikkeitä ja vastasivat ottelun viihdyttävyydestä, mutta huono bookkaus soi terää hyviltäkin hetkiltä. Lisäksi tämä sai aikaa ainoastaan muutaman minuutin (mikä oli matsin laatua katsoen toki ihan hyväkin), joten mitään ihmeellistä ei senkään takia nähty. Turha ottelu.
(3:39)

20 Men Gauntlet for the Gold Match – NWA World Heavyweight Championship
Apollo, Buff Bagwell, Bruce, Brian Christopher, Steve Corino, Del Rios, Scott Hall, Chris Harris, Jeff Jarrett, Ken Shamrock, Konnan, K-Krush, Lash LeRoux, Prince Justice, Slash, Norman Smiley, Malice, Rick Steiner, Devon Storm and Vampire Warrior

Illan Main Eventissä ratkaistiin siis NWA World Heavyweight -vyön kohtalo. Ottelu käytiin käytännössä Royal Rumblen säännöillä, sillä kaksi miestä aloittaisi ja 90 sekunnin välein uusi painija astelisi kehään. Poikkeuksena Royal Rumbleen oli lopetus, sillä kaksi viimeiseksi selvinnyttä miestä ratkaisisivat ottelun normaalissa painiottelussa. Viimeisen vaiheen tuomariksi oli kaiken lisäksi lupautunut Ricky Steamboat. Kuka nousisi TNA:n ensimmäiseksi World Heavyweight -mestariksi?

Minulla ei ole oikeastaan kovinkaan paljon sanottavaa ottelun Battle Royal -vaiheesta. Se kun tuntui olevan sitä samaa tasapaksua menoa koko kestonsa ajan – mitään suurempia draaman hetkiä ei nähty oikeastaan missään vaiheessa. Porukan kiinnostavin painijakin eliminoitiin ennen loppukähinöitä. Kaiken lisäksi iso osa kahdestakymmenestä osanottajasta ei ollut mitenkään varteenotettavia isoja nimiä, joiden voisi kuvitella kantavan päävyötä. Battle Royalin jälkeen päästiin lopulta kahden miehen “finaaliin”. Harmillisesti toinen ottelijoista ei ollut mitenkään erityisen kiinnostava tapaus, eikä toinenkaan tunnettavuudestaan huolimatta ehkä aivan paras ratkaisu tähän kohtaan. Lopputaistelu ei ollut mitenkään erityisen pitkä, enkä oikein pitänyt sen bookkauksestakaan. Kaiken lisäksi voittaja oli kaksikon väliltä helposti arvattavissa. Ei tämä ottelu kokonaisuudessaan toki ollut menoa aivan sieltä huonoimmasta päästä, mutta yhdistettynä äksönin värittömyys sen pitkään kestoon (ottelu sai enemmän aikaa kuin illan muut matsit yhteensä), on tuloksena illan kehnoimman ottelun leima. Ei erityisen mairitteleva loppu TNA:n ensimmäiselle PPV:lle.
* (37:17)

Kokonaisarvio: Tämä oli kerrassaan kamala tapahtuma. Ainoastaan illan avausottelussa ja varauksella Storm & Psychosis vs. Johnsons -matsissa oli edes yrityksen makua, vaikkeivat nekään millään tavalla erinomaiselle tasolle yltäneet. Kaikki muu olikin sitten todella heikkoa suorittamista: turhia ja lyhyitä otteluita, typeriä gimmickejä ja ennen kaikkea puuduttavan tylsä ME. Tämän lisäksi suurin osa illan aikana nähdyistä segmenteistä oli todella turhia. Myöskin selostuskolmikko pisti lähinnä ärsyttämään. Tämä oli ylivoimaisesti huonoin tapahtuma vuodelta 2002 tähän mennessä. Tästä TNA:lla on suunta ainoastaan ylöspäin. Toivottavasti.


Vuoden 2002 PPV:t
  • Night of Appreciation (ROH): *** / ***½
    Era of Honor Begins (ROH): *** / ***½
    WrestleMania X8 (WWF): ***- / ***½
    Backlash (WWF): ***- / ***½
    Royal Rumble (WWF): ***- / ***½
    No Way Out (WWF): ***- / ***½

    Round Robin Challenge (ROH): *** / ***+
    Insurrextion (WWF): ***- / ***+

    Judgment Day (WWE): **½ / ***

    Weekly PPV #1 (TNA): / **-

Sananen vielä tavasta, jolla arvostelen tapahtumia. Ensinäkin lasken käytyjen matsien tähtimääristä keskiarvon (joka pyöristyy 0.25 tähden tarkkuudella). Tämän jälkeen lisään siihen 0-1 tähteä lisää, riippuen siitä kuinka hyvin show'n muut osat onnistuivat (segmentit, selostus...). Tästä muodostuu sitten kokonaisarvosana tapahtumalle.

Avatar
MutiM
Viestit: 389
Liittynyt: To 28.07.2005 10:44

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja MutiM » To 20.12.2012 00:28

Joko parhaiden puhujien arvioiminen PPV:ien perusteella on käsitelty?
You asked if I'd be anyone from history, fact or fiction, dead or alive:
I said "I'd be Tony Cascarino, circa 1995".

Avatar
Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » To 20.12.2012 10:58

MutiM kirjoitti:Joko parhaiden puhujien arvioiminen PPV:ien perusteella on käsitelty?
Käsittele toki?

Niin ja kiitos kaikille palautetta antaneille :) Mahtavaa kuulla, että arvostelut kiinnostavat! Pakkohan tätä on siis jatkaa, ettei tule DMW:ltä tai Ravenwoodilta pataan. Sunnuntaina sitten jatkuu normaaliin tapaan.

Avatar
MutiM
Viestit: 389
Liittynyt: To 28.07.2005 10:44

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja MutiM » To 20.12.2012 11:22

Ajattelin vain nauraa sille.
You asked if I'd be anyone from history, fact or fiction, dead or alive:
I said "I'd be Tony Cascarino, circa 1995".

Avatar
enska
Viestit: 1721
Liittynyt: La 22.07.2006 10:48
Paikkakunta: Turku

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja enska » To 20.12.2012 11:24

MutiM kirjoitti:Joko parhaiden puhujien arvioiminen PPV:ien perusteella on käsitelty?
Mitä tarkoitat? (En ole lukenut arvosteluja tarkasti.)

Avatar
What
Viestit: 3066
Liittynyt: To 20.07.2006 13:07
Paikkakunta: Rivers Mouth

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja What » To 20.12.2012 12:04

Kenitykseltä hieno yhteenveto vuodesta 2001, mutta lopussa tyhmä kysymys arvosteluiden jatkamisesta. Asiaan ei tarvinne enää palata. Mutta joo, 2001 oli kyllä aivan käsittämättömän kova vuosi muuan Stone Coldille. Kerkesi olla firman ykkösface, ykkösheeli, otella parikin viiden tähden matsia ja paljon muuta. Ja kaikki tämä vieläpä jokseenkin puolikuntoisena. Huikea kaveri.

Nyt sitten omalta osaltani viimeinen arvostelu ennen joulua.

Kuva
Sunnuntai, 23. Lokakuuta 2005
Impact Zone, Orlando, Florida


Jo hyvissä ajoin vuoden alkupuolella selostajat alkoivat hypettämään lokakuista Bound For Glorya TNA:n omana superbowlina ja tahti oli luonnollisesti kiihtynyt syksyä kohden. Kaksi edeltävää tapahtumaa olivatkin todella kovatasoisia, joten mikäli tämä jatkaisi samaa linjaa ja pystyisi vielä rahtusen parantamaan, niin Tenayn ja Westin höpötyksiä voisi uskoakin. Tuo mainittu kaksikko selosti myös tätä historian ensimmäistä BFG:ia.

Singles Match
Jushin Thunder Liger VS. Samoa Joe

Melkoisen lupaavalla tavalla tapahtuma myös alkoi. Mike Tenay tiesi kertoa NJPW:n ja TNA:n yhteistyösopimuksesta, minkä myöten japsipainin legenda Liger oli saatu rahdattua Orlandoon ottelemaan edelleen tappiotonta Joeta vastaan pienoisessa unelmamatsissa. Taustatarinaahan tällä ei sen koommin ollut, tarkoituksena oli vaan tarjota faneille unelmamatsi, jota he eivät uskaltaneet odottaa.

Paperilla idea kuulosti kyllä huimalta. Sen vuoksi menin jopa kasaamaan tälle matsille jonkinlaisia ennakko-odotuksia, mutta se osoittautui virheeksi. Matsi ei ollut lähellekään sitä tasoa, mitä Joe-Ligerin olisi pitänyt olla. Oliko Liger sitten jo liian vanha ja lihava huippuotteisiin? Ehkäpä se paras terä oli jäänyt sinne ysärille, mutta kuuleman mukaan Liger on japseissa vedellyt huippumatseja ihan näihin päiviin saakka, joten tuotakin on hankala kelpuuttaa syyksi ottelun huonoudelle. Lievennetään nyt sen verran, että ei tämä matsi sysipaska ollut. Stiffejä choppeja ja muutamia varsin makeita liikkeitä nähtiin, mutta kyllä näiden olisi pitänyt pystyä ihan erilaiseen menoon. Paha pettymys.
Spoiler: näytä
Kesto: 7:16
Voittaja: Samoa Joe (Coquina Clutch Submission)

Arvosana: **

6 Man Tag Team Match
Diamonds In The Rough VS. Apolo, Sonny Siaki & Shark Boy

Simo Timantin johtama posse oli pikkuhiljaa alkanut saamaan vähän tuulta purjeidensa alle, ja nyt sitten testattiin kuinka pitkälle myötätuuli kantaisi. Vastaansa Diamond, Young & Skipper saivat HaiPojalla täydennetyn joukkuedivarin täytetiimin.

Kyllähän tämän paremman tekemisen puutteessa katsoi ja hetkittäin nähtiin ihan näppärää painia. Siltikin tämä on aika lailla täydellinen esimerkki täyteottelusta. Lisäksi en tykännyt laisinkaan äärimmäisen feikeistä spoteista joita tässä väännettiin useampia. Kehän ulkopuolella seistä pöjötetään kädet ojennettuina ja odotetaan seuraavaa syliinhyppääjää. Esimerkiksi Unbreakablen klassikossa tuollaisia täysin teennäisiä hetkiä ei ollut yhtä ainutta. Eipä ollut mikään järisyttävän kovatasoinen tämä illan toinenkaan ottelu.
Spoiler: näytä
Kesto: 7:09
Voittajat: DITR (Young pinned Siaki)

Arvosana: **

Singles Match
Lance Hoyt VS. Monty Brown

Sitten tarjoiltiin kahden TNA:n alfauroksen välistä turpiinmättöä. Mitään kovin laajaa taustaa tälläkään ei ollut. Hoyt ja Brown olivat kumpikin isokokoisia tuhokoneita, jotka tapasivat jyrätä vastustajat tieltään. Itse ottelu oli sellainen kuin näiltä kahdelta saattoi odottaa. Isoa voimaliikettä toisensa perään. Kyllähän nuo Chokeslamit, Moonsaultit, Spinebusterit ja Pouncet ihan makoisia tällejä olivat, mutta eipä tässä millään painillisilla hienouksilla herkuteltu. Jatkoi tuttua kahden tähden linjaa.
Spoiler: näytä
Kesto: 6:33
Voittaja: Monty Brown (Pounce)

Arvosana: **

6 Man Tag Team Match
3 Live Kru VS. Team Canada w./Scott D'Amore

Lätkämatsin tyyliin lienee fiksuinta aluksi esitellä Team Canadan tämäniltainen kokoonpano: Eric Young, Bobby Roode & A-1. ”Kapteeni” Petey oli mukana sitten toisessa matsissa. Pari viime kuukautta sivussa ollut Scott D'Amore oli myös päässyt palaamaan vaihtopenkin taakse. Taustoja tälläkään ei kummempia ollut.

Näistä matsiarvosteluista uhkaa nyt tulla itsensä toistoa, mutta minkäs teet. Ihan kivoja yksittäisiä liikkeitä, muutamia hauskoja hetkiä liiba laaba, mutta siltikin kovin keskinkertaista menoa kokonaisuudessaan. Minkääntasoisesta ”big time” fiiliksestä oli aivan turha unelmoida. Perus kahden tähden tuhnu, numero 4.
Spoiler: näytä
Kesto: 6:01
Voittajat: Team Canada (EY pinned BG James)

Arvosana: **

3-Way Ultimate X Match
Chris Sabin VS. Matt Bentley w./Traci VS. Petey Williams w./Scott D'Amore

Nyt tämä illan teemaksi muodostunut ”aikaa 6-7 minuuttia ja kaksi tähteä” kaava tultaisiin rikkomaan. Tällä oli jopa taustaakin. Sabin ja Bentley olivat verivihollisia, jotka olivat feudanneet käytännössä koko vuoden. Välillä HBK:n serkkupoika oli ruudusta poissa, (ilmeisesti hän oli jo siirtymässä suuren ja kauniin palvelukseen, mutta viime hetkellä jokin meni vikaan) mutta teki paluunsa syyskuun Unbreakablessa iskien ihmepotkut sekä Williamsin että Sabinin nassuun. Tuon lisäksi kaikilla kolmella oli myös aiempaa kokemusta UX-matseista, joten tämä oli tavallaan matsimuodon kovimpien karpaasien kohtaaminen.

Ja kyllähän tämä oli aivan erinäköistä menoa kuin yksikään aiemmista matseista. Kiihkeätempoista spottailua, jossa ei paljoa henkeä vedelty. Etenkin yksi Bentleyn Powebomb-rysähdys kaapeleilta alas oli aivan järkyttävän julma. Kunnollista aivotärähdyskamaa. Mutta niin vain tämäkin onnistui luhistumaan kasaan. Juuri ratkaisevalla hetkellä kehän ylle ripustettu X meni omia aikojaan putoamaan maahan, ja tämä sekoitti palikat aivan täydellisesti. Siinä kun sitten TNA:n staffi alkoi tikkaiden kanssa ripustamaan mokomaa rastia takaisin katonrajaan, katosi matsista se punainen lanka (mystinen flow) ihan täysin, eikä siitä koskaan saatu enää uudestaan kiinni kun ottelu oli aivan loppupuolellaan tuon incidentin tapahtuessa. Viimeisten muutamien minuuttien sekoilu vei ottelulta ihan hitosti pois, mutta siihen asti tämä oli kyllä varsin hulppeata menoa. Pointsit painijoille, mutta miinuspisteet TNA:n apinoille, jotka eivät osaa edes yhtä mokomaa rastia kiinnittää katonrajaan kunnolla.
Spoiler: näytä
Kesto: 13:39
Voittaja: Petey Williams

Arvosana: ***

NWA Tag Team Championship Match
America's Most Wanted © VS. The Naturals

Unbreakablen ja tämän illan välissä oli tapahtunut kummia. Kuten fiksuimmat jo huomasivatkin, oli AMW voittanut vyöt takaisin Naturaaleilta. Tämä oli kuitenkin tapahtunut shokkikäänteiden kautta. Vuositolkulla rehtejä periamerikkalaisia äijiä edustaneet Storm & Harris olivat liittoutuneet itsensä s****nan, Jeff Jarrettin kanssa ja voittaneet vyönsä rajumman kusetuksen kautta. Tuohon kun lisää sen, että nämä joukkueet olivat vaihdelleet vöitä keskenään pitkälti koko vuoden ajan, niin tällä ainakin sitä taustaa löytyi.

Taustojen puutteesta olen itkenyt useammankin matsin kohdalla, mutta tässä sitä riitti ehkä liiaksikin. Sen verran vahvasti juuri nämä kaksi tiimiä olivat joukkuepainia dominoineet. Johtuen tuosta AMW:n pahiskäännöksestä ja tavasta jolla he vyöt takaisin voittivat, niin tästä kehkeytyi perinteinen vihamatsi. Mäiskintä aloitettin jo ennen kellonsoittoa, ja todella iso osa matsista kului siihen että nelikko mäiski holtittomasti toisiaan kehässä taikka sen ulkopuolella. Mitään kovin järkevää kokonaisuutta tästä ei saatu aikaan, vaan päällimmäisenä tästä jäi sekava fiilis. Plussapuolena se, että oli tämä parempi kuin illan aiemmat joukkuematsit, mutta siltikin parempaan olisi pitänyt pystyä ”TNA:n historian suurimpana iltana” kuten mainoslause kuului.
Spoiler: näytä
Kesto: 10:38
Voittajat: AMW (Death Sentence Leg Drop)

Arvosana: ** ½

4-Way Monster's Ball
Rhino VS. Sabu VS. Jeff Hardy VS. Abyss w./James Mitchell

Nyt oli vuorossa herkkua hardcorepainin ystäville. Matsiin oli haalittu neljä äijää, jotka olivat tuolla tavalla maineensa luoneet ja stipulaatioksi heitetty Monster's Ball. Hardylla ja Abyssilla sekä Rhinolla ja Sabulla oli jonkinlaista menneisyyttä, mutta kyllä tämän pääasiallinen tehtävä siltikin taisi olla romurallin tarjoaminen katsojille.

Voisi kai sanoa, että tämä ainakin vastasi ennakko-odotuksia. Veri lensi, aseet heiluivat, eikä mitään säästelty. Tämä on muuten se matsi, jossa Jeff Hardy loikkasi Swantonilla Abyssin päälle kattorakenteista. Tuo oli aivan järkyttävän riskialtis spotti, sillä pöydät oli sijoitettuna siten, että Hardyn piti ilmalentonsa aikana liikkua huomattava matka myös eteenpäin. Ei muuten ollut kaukana se, että Jeffrey olisi laskeutunut sisääntulorampin kulmaan ja katkaissut itseänsä. Kirjaimellisesti. Sitä ei kuitenkaan onneksi nähty, vaan Jeff teki nappisuorituksen ja tuota spottia muistellaan vielä tänäkin päivänä. Ja oli tämä matsi muutenkin ihan hillitöntä rytkettä ja pauketta. Ihan kiva.
Spoiler: näytä
Kesto: 11:48
Voittaja: Rhino (pinned Sabu via Gore)

Arvosana: *** ¼

X-Division Championship Match (30 Minute Ironman)
AJ Styles © VS. Christopher Daniels

Sitten se illan helposti odotetuin matsi. Unbreakablen klassikoksi nousseessa kolminottelussa AJ Styles onnistui selättämään Danielsin ja päättämään tämän 6kk kestäneen mestaruuskauden. Oli selvää, että Daniels halusi revanssioptionsa käyttää ja historiaahan miehiltä löytyi myös pidemmältä aikaa. Helmikuun Against All Odds-tapahtumassa sama kaksikko otteli samasta vyöstä samassa ottelumuodossa ja se matsi oli suorastaan taianomainen nappisuoritus. Tuon jälkeen miehet eivät olleet yksilömatsissa kohdanneet, vaan sitä oli säästelty tänne ”vuoden kohokohtaan” saakka. AMW-Naturalsin ohella tämä olikin ainoa matsi, jolla oli ”BFG-tason” taustastoori takanaan.

AAO:n teräsmiesmatsi oli tosiaan ainutkertainen huippusuoritus. Senpä vuoksi olikin mielestäni vähän pöhköä bookata uudelleen tismalleen samalla stipulaatiolla oleva matsi. Paljon mielekkäämpänä ratkaisuna olisin nähnyt tavallisen matsin, taikka jonkun hc-vivahteisen kohtaamisen. Itse otteluhan oli laadultaan täyttä rautaa. Tätä rakenneltiin hieman hitaammalla tahdilla kuin sitä ensimmäistä, mm. Headlockin parissa vietettiin minuuttitolkulla aikaa ja loikkia nähtiin huomattavasti maltillisemmin, mutta tylsää ei silti tullut. AJ ja Daniels ovat niin täydellisiä vastapareja toisilleen, että joka kerta he laatumatsin saavat aikaan. Sitä tämäkin ehdottomasti oli, mutta väkisinkin tästä jäi hieman sellainen ”AAO-lite” fiilis. Juuri tuon välttämiseksi olisikin ollut fiksuinta bookata erityyppinen ottelu. Siltikin heittämällä illan paras ottelu ja kyllähän tämä koko vuoden mittapuullakin varmasti siellä 30:n kovimman ottelun joukossa on.
Spoiler: näytä
Kesto: 30:00
Voittaja: AJ Styles (1-0; via Styles Clash)

Arvosana: ****

10 Man Over The Top Rope Gauntlet (#1 Contender's Match)
Osallistujat: Samoa Joe, Ron Killings, Sabu, Lance Hoyt, Abyss, Jeff Hardy, Monty Brown, Rhino, Kip James, AJ Styles

Meinasi oikeasti itku päästä tämän TNA:n touhun kanssa. Tässä tosiaan haettiin haastajaa NWA-vyöstä tälle illalle. Niin hullulta kuin se kuulostikin. Vielä Unbreakablen päätteksi mestaruusvyötä piti hallussaan Raven. Jostain käsittämättömästä syystä pakka oli heitetty BFG:n alla täysin sekaisin. Jeff Jarrett oli voittanut mestaruuden Ravenilta ja tämä oli lakaistu BFG-suunnitelmista kokonaan maton alle. Nimittäin tämän tapahtuman pääottelun piti olla Jarrettin matsi Kevin Nashia vastaan. Kyllä. Kevin Nashia. Miestä, jota vastaan Jarrett otteli aivan kamalan matsin jo alkuvuodesta ja miestä, jota ei oltu nähty ruudussa kuukausiin. Eikä nähty tänäänkään. Nash oli nimittäin edellisenä päivänä kärsinyt pahoista rintakivuista, joutunut sairaalahoitoon, eikä näin ollen kyennyt paikalle pääsemään. Jo lähtökohtaisestikin katastrofaaliselta kuulostanut pääottelu sai siis vielä yhden käänteen. Koko illan ajan sitten arvottiin, että kukahan mahtaisi saada mestaruusmatsin. Raven-Jarrett ei ehkä painillisesti olisi ollut yhtään parempi tapaus kuin Jarrett-Nash, mutta ainakin jonkinnäköinen logiikkaa sillä matsiparilla olisi ollut. Tai olisiko ollut paha rasti vain nimittää joku yllämainituista herroista suoraan Nashin korvaajaksi. Mutta ei. Sen sijaan nähtiin tällainen 10:n miehen sekamelska, jonka voittaja etenisi välittömästi haastamaan Jarrettin.

Kyllähän tämä koko päämestaruuskuvio oli apokalyptisten mittasuhteiden katastrofi. Tässä matsissa oli 9 miestä, jotka olivat jo aiemmin painineet. Mukaanlukien AJ Styles, joka oli muutama minuutti sitten vetänyt 30 minuutin matsin. Jo valmiiksi rättiväsyneiden äijien pitäisi siis selvitä ensiksi 9:stä muusta kaverista, jonka jälkeen vielä freesistä maailmanmestarista. Tällaista ratkaisua ei voi kutsua edes paniikkinappulan painamiseksi, nyt se nappula oli lyöty astalolla syvälle ohjauspaneelin sisään. Kun lähtökohdat olivat nuo, niin mitä tältä ottelulta pystyi odottamaan? No ei yhtään mitään. Tylsä ja suoraan sanottuna huono painiottelu.
Kesto: 14:19
Voittaja: Rhino (last eliminated Abyss)
Arvosana: * ½

NWA World Heavyweight Championship Match (Special Referee Tito Ortiz)
Rhino VS. Jeff Jarrett ©

Vuoden suurimman tapahtuman suurin ottelu, joka oli lyöty lukkoon minuutti ennen kellonsoittoa. Tai noh, kellonsoittoa ei koskaan kuulunut, koska Tito Ortiz ei moista muodollisuutta muistanut ja ajanottajan oma-aloitteisuudessa oli vähän toivomisen varaa. Tuollainenkin pieni yksityiskohta kertoo aika paljon.

Sen lisäksi, että tämä oli Rhinon kolmas ottelu illan aikana, niin tässähän oli päivänselvä heel vs. Heel-asetelma. Unbreakablessa Sarvikuono oli hirveä heeli, eikä tässä tapahtumassa oltu annettu mitään viitteitä, että status olisi mihinkään muuttunut. Toki, yleisö asettui Jarrettia pienemmän pahan puolelle, mutta kyllähän tuo aika hassu lähtökohta oli. Ottelunakin tämä oli täysi vitsi. Rhino ei kuitenkaan mikään kardiovaskulaarinen ihmemies ollut. Lyhyt ja täynnä sekaantumisia ollut sekamelska. Oikeasti teki mieli vaan kelata tämä alta pois ja katsoa lopuksi kumpi voittaa. Ja mikäli en hommaa projektiluontoisesti tekisi, niin aivan varmasti olisi rewind-nappula saanut kyytiä. Ainoa syy miksi annan tälle edes säälipuolikkaan on se, että Jarrettin kitaranisku oli oikeasti näyttävä ja Rhinon Gore totutun brutaali. Megaluokan munaus, ei voi muuta sanoa.
Spoiler: näytä
Kesto: 5:40 (wikipedian mukaan)
Voittaja: Rhino (Gore)

Arvosana: ½


Liityen ottelun jälkeisiin tapahtumiin
Spoiler: näytä
Ja vielä ennen kuin katsojat päästettiin piinasta, niin kehässä nähtiin kunnon joukkomyllytys lähes koko rosterin voimin. Sille laittoi pisteen taannoin TNA-debyyttinsä tehneet Team 3D:n veljet Ray ja Devon. Tv-kameroiden sammuessa viimeinen kuva joka nähtiin oli Team 3D:n äijät kannattelemassa ECW-kamuaan Rhinoa hartioillaan. Sellainen ”kliimaksi.”
*** AJ Styles
** Christopher Daniels
* Jeff Hardy

Yhteenveto
: Nyt en kykene tätä yhteenvetoa kovin lyhytsanaisesti tekemään. Tätä edeltäneet Sacrifice ja Unbreakable olivat todella hyviä tapahtumia. Niiden vuoksi odotukset tätä iltaa (jota oli mainostettu historian suurimpana) kohtaan olivat kohtuullisen korkealla. Mutta mitä tekee TNA? Pakka oli heitetty täysin sekaisin juuri tapahtuman alla ja vyöt vaihdelleet omistajia. Syynä lienevät olleet jonkinlaiset takahuonepolitikoinnit, mutta eihän niiden pitäisi tällä tavalla tuotteeseen saada vaikuttaa. Sanat ”jatkumo” ja ”logiikka” oli näköjään pyyhitty kokonaan pois käytöstä ja sitten sen alkuperäisen huonon suunnitelman kaatuessa ei hommassa ollut pienintäkään järjen häivää. Käsittämättömän kamala päämestaruussotku siis onnistui pilaamaan tapahtuman täysin lopullisesti. Eikä siinä muussakaan tapahtumassa paljon kehumista ollut. Kun alkajaisiksi töötätään pihalle 4 kappaletta yhdentekeviä kahden tähden töräyksiä, niin heikoilla jäillä ollaan. Suurimmat syylliset löytyvät tietenkin johtoportaasta, mutta ei kyllä painijoillakaan paljoa retostelemisen aihetta ole. Yksikään ottelu ei ylittänyt odotuksia, mutta sitäkin useampi jäi niistä. Nuo tähdillä palkitut herrat olivat ainoat, jotka tästä puhtain paperein selvisivät. Tästä jäi niin kamalan huono jälkimaku, että vähennän arvosanasta vielä neljäsosan pois, jotta tapahtuman hirveys peilautuisi kunnolla myös siinä.

PPV Ranking 2005
1. WWE - Vengeance (RAW) 3,58
2. WWE - Royal Rumble 3,55
3. TNA - Unbreakable 3,36
4. WWE - WrestleMania 21 3,31
5. TNA - Sacrifice 3,11
6. WWE - SummerSlam 2,93
7. TNA - Lockdown 2,91
8. WWE - Judgment Day (SmackDown) 2,89
9. TNA - Against All Odds 2,88 / WWE - Backlash (RAW) 2,88
10. WWE - New Year's Revolution (RAW) 2,80 / TNA - Final Resolution 2,80
11. WWE - No Way Out (SmackDown) 2,79
12. TNA - Hard Justice 2,78
13. TNA - Slammiversary 2,67 / TNA - No Surrender 2,67
14. WWE - Unforgiven (RAW) 2,63
15. WWE - The Great American Bash (SmackDown) 2,53
16. WWE - No Mercy (SmackDown) 2,47
17. TNA - Bound For Glory 2,03
18. TNA - Destination X 1,67

WWE - ECW One Night Stand (arvostelun ulkopuolella)
Vuoden matsi ehdokkaat
Randy Orton VS. Batista VS. Chris Benoit VS. Chris Jericho VS. Triple H VS. Edge (Elimination Chamber) / WWE New Year's Revolution
Christopher Daniels VS. AJ Styles (30 Minute Ironman) / TNA Against All Odds
Kurt Angle VS. Shawn Michaels / WWE WrestleMania 21
John Cena VS. JBL (I Quit) / WWE Judgment Day
Triple H VS. Batista (Hell In A Cell) / WWE Vengeance
Chris Daniels VS. AJ Styles VS. Samoa Joe / TNA Unbreakable


Homma jatkuu aikaisintaan tapaninpäivänä Taboo Tuesdayn merkeissä. Maanantaina on jouluaatto, ja silloin jostain kumman syystä ei ole tulenpalavaa halua tällä foorumilla aikaa viettää. Vaikka kivoja kaikki oottekin :)

Avatar
Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » To 20.12.2012 12:54

MutiM kirjoitti:Ajattelin vain nauraa sille.
Viitsisitkö vielä vähän tarkentaa, mikä kohta tarkalleen on niin hupaisaa? :)

EDIT: Niin ja siis ihan oikeasti haluaisin vähän tarkennusta, mistä puhut. Mutta en tiedä, kuuluuko selkeiden viestien kirjoittaminen hupaisaan foorum-tyyliisi vai rajoittuuko se vain näppäriin one-linereihin.

Japeet
Viestit: 1514
Liittynyt: Pe 29.12.2006 16:00

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Japeet » To 20.12.2012 16:13

Ihan mututuntumalta sanoisin että mutikan mielestä on hupaisaa että sinulla on ollut tapana vuotta kerratessasi antaa vuoden promottajalle tunnustus. Tämä siis huvittavaa sen takia että PPV'itä seuraamalla oletusarvoisesti saa hyvin suppean käsityksen, kun vain isoimmat nimet pääsevät ääneen ja Ne Oikeasti Hyvät promottajat jää huomiotta.

Avatar
Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Arvostele näkemääsi painitapahtumaa

Viesti Kirjoittaja Kenitys » To 20.12.2012 18:35

Japeet kirjoitti:Ihan mututuntumalta sanoisin että mutikan mielestä on hupaisaa että sinulla on ollut tapana vuotta kerratessasi antaa vuoden promottajalle tunnustus. Tämä siis huvittavaa sen takia että PPV'itä seuraamalla oletusarvoisesti saa hyvin suppean käsityksen, kun vain isoimmat nimet pääsevät ääneen ja Ne Oikeasti Hyvät promottajat jää huomiotta.
Tällaista minäkin epäilisin, jos olisin varma siitä, että MutiM lukee taatusti viestit kunnolla ennen kuin alkaa dissaamaan niitä:
Edelleen tiedän, että ne olisivat varmasti tarjonneet aivan toisenlaisen näkökulman, mutta tämän alla olevan kokoelman ei ole siis tarkoituskaan edustaa koko painivuotta 2001, vaan pelkästään omia fiiliksiäni suppeiden katsomisteni perusteella.
Olen vielä siis oikein erikseen ilmoittanut jokaisen listauksen kohdalla, että kyseessä on näkemykseni parhaista asioista, painijoista ja vastaavista kyseisen vuoden aikana amerikkalaisten mainstream-ppv:eiden perusteella :)

En myöskään tiedä, minkä verran MutiM on tuon ajan ppv:eitä katsonut, koska minusta tuntuu, että kaikki tärkeimmät ja oikeasti ne parhaat promottajat pääsevät yhden vuoden aikana esittämään promotaitojaan ppv-tasolla huomattavan paljon - oli kyse sitten WCW:stä, WWF:stä tai ECW:stä. Myös monet pienemmät nimet pääsevät puhumaan useita kertoja ppv-lähetyksissä muun muassa haastatteluissa. Niin ja on aika jännä ajatus, että "isoimmat nimet" ja "Ne Oikeasti Hyvät promottajat" ovat jotenkin eri asia. Lähes jokainen noista isoista nimistä on juuri niitä firman parhaita promottajia - yleensä vielä juuri siitä syystä, että he ovat parhaimpia mikissä. Kummallista. WrestlingObserver ei toki ole mikään jumalallinen lähde, mutta kummallisesti hekin ovat siellä vuodesta toiseen päätyneet samantapaisiin valintoihin kuin minä kyseisessä kategoriassa. Ja ennen kuin MutiM tulee ehdottamaan, niin en ole tehnyt valintojani sen perusteella, mitä Observer valitsee.

Toki on mahdollista, että jotkut oikeasti tosi kovat promottajat jäävät vähemmälle huomiolle, koska he eivät saa niin paljon aikaa ppv:ssä, mutta ihan samassa suhteessa he jäävät myös paljon vähemmälle ajalle tv-ohjelmissa. En siis näe tässä mitään ongelmaa, ellei MutiM sitten tarkoita sitä, että minun pitäisi etsiä käsiini kaikki house show -nauhat, jossa nämä pikkunimet ovat varmaan saaneet promota yhtä paljon, jotta jonkinlainen objektiivisuus syntyisi. Tarjonnan määrä ohjaa aina sitä, keihin kiinnittää valinnoissa huomiota, ja se tarjonnan määrä on ihan yhtä epätasainen ppv:issä kuin tv-ohjelmissa. Jos taas MutiM on sitä mieltä, että noin 15 ppv:tä on liian suppea tarjonta arvostella tyyppien mikkitaitoja, niin sitä mieltä saa ihan vapaasti olla. Minä taas olen sitä mieltä, että saan tuossa määrässä oikein hyvän käsityksen siitä, miten hyvin promoaminen on kyseisenä vuosina eri nimiltä sujunut. Välillä tuntuu, että sitä promottelua (myös niiltä midcard-nimiltä) oli vaikkapa WCW:ssä aivan liikaakin. Ei niitä promotaitoja arvostellakseen tarvitse nähdä pelkästään 20-minuuttisia monologeja. Jo parin minuutin osuvista (tai huonossa tapauksessa ei niin osuvista) promotteluista saa tosi hyvän käsityksen siitä, miten tyyppi hallitsee hommansa.

Niin ja on tosiaan hyvä muistaa, että olen ilmoittanut ettei kyseessä ole ultimaattinen totuus vaan nimen omaan käsitykseni ppv-katsomiseni pohjalta. MutiMin mielestä ilmeisesti promotteluja ei saisi ollenkaan arvostella ppv:eiden perusteella, koska ihmiset eivät puhu ppv-lähetyksissä. Minä olen toista mieltä :)

Promot ovat vieläpä siitä poikkeus, että olen jonkun verran huvikseni katsonut jotain kyseisten vuosien merkittäviä angleja (koska tykkään katsoa niitä), joten promotaidoista minulla nimen omaan on ainakin hieman ppv:eitä laajempi kokonaiskuva.

EDIT: Mutta voi tosiaan olla, että MutiM tarkoitti jotain ihan muutakin huvittuneisuudellaan. En vain tahtonut ajatella, että kyse olisi tästä, koska ajatuskin kuulosti niin höpsöltä.

Vastaa Viestiin