Raporttimuotoon, koska oletan että kovinkaan moni ei matsia livenä katsonut.
Unkari-Suomi tuli katsottua areenan kautta huikealla kuvanlaadulla ja täydellisesti muutenkin toimineella streamilla. Otteluhan päättyi Suomen 1-2 voittoon, mutta mitä muuta jäi käteen?
Ensinnäkin alku oli kammottava ja se kostautui kun 13. minuutilla Unkari meni johtoon. Kummallinen tilanne kokonaisuudessaan. Ensin Juhani Ojalalta kammottava arviointivirhe, jonka jälkeen Unkarin mies otti pallon
kädellään haltuun ja potkaisi pallon maaliin Niki Mäenpään ihmeellisesti haparoidessa. Ensinnäkin päivänselvä käsivirhe, josta olisi pitänyt antaa lappu unkarilaiselle, mutta toisaalta oli kyllä sellaista tumpelointia kaksikolta Ojala-Mäenpää, että ansaitsivatkin muistutuksen.
Siinä ekan puolikkaan puolivälissä Suomi alkoi saada juonesta kiinni ja enemmän kuin selvästi hallitsi peliä. Munkki oli suomalaisten jaloissa, mutta hyökkäykset vaan olivat hitaita ja mielikuviteksettomia, vähintäänkin se viimeinen ratkaiseva syötty / viimeistely-yritys kopsahti katajaan. Etenkin Roman Eremenko jäi ekalta puolikkaalta ikävästi mieleen, kun ratkaisevilla hetkillä ei tuntunut millään onnistavan. Myöskin Teemu Pukki oli melkoisen vaisu, ikävä kyllä jo totuttuun tapaan. Sellaisia huippupaikkoja suomalaisilla ei ollut ja peli ei tasoltaan ja tempoltaan päätä huimannut.
Toiselle jaksolle isäm maamme urhot tulivat uudella draivilla ja heti ensiminuuteista lähtien peli oli vahvasti sinisen joukkueen hallussa. Mielikuvituksettomuus ja viimeisten ratkaisujen heikkous kuitenkin edelleen vaivasivat. Kunnes siinä 70. minuutin paikkeilla Roman Eremenko paikkaili ekan puolikkaan kömmähdyksiään tarjoamalla hienon chippisyötön Unkarin puolustuslinjan taakse ja pienen sähellyksen päätteeksi Joel Pohjanpalo pääsi siirtämään pallon maaliin ja pelin tasoihin. Tuosta Unkari tuntui vähän masentuvan ja Suomi sai pelin edelleen paremmin haltuunsa. Painostuksesta seurauksena Perperim Hetemaj'ta jouduttiin rikkomaan 16:ta sisällä ja seuranneen pilkun upotti sisään Roman Eremenko, vaikka veskari hyvin messissä olikin.
Viimeiset 15 minuuttia olivatkin sitten tuttuun Huuhkajien matsin tapaan todellista kynsien puremista. Pallonhallinta luovutettiin Unkarille ja vetäydyttiin puolustamaan, hyviä pitkiä hyökkäyksiä ei saatu aikaan. Unkari saikin vielä pari melko maukasta paikkaa, mutta hassasivat ne ohi- ja ylilaukauksiin. Tuon viimeisen vartin aikana Alex Ring oli pariin otteeseen hienosti blokkaamassa vetoja ja Juhani Ojala puolestaan jatkoi pahanpäiväistä haparointiaan.
Isossa kuvassa kuitenkin positiivista. Suomi voitti ja vieläpä siten, että tehtiin kaksi maalia ja noustiin tappioasemasta ohi. Henkinen yliote marraskuun tosipeliä varten on saavutettu. Pallonhallinta oli selkeästi Suomen ja laadukkaammilla viime hetken ratkaisuilla maaleja olisi voinut mättää useammankin. Unkarin nopeat vastahyökkäykset tuottivat välillä ongelmia, mutta onneksi sieltä(kään) ei löydy sellaista maailmanluokan taituruutta, että nuo poikkeuksetta maaliin päättyisivät.
Hyökkäyspään ongelma oli se iänikuinen, viimeistely. Enemmän kuitenkin tulevia karsintoja silmällä pitäen epäilyttää tuo puolustuslinja. Nopeissa vastahyökkäyksissä oltiin pinteessä ja ajoittain erikoistilanteiden puolustamisessa oli yllättäviä vaikeuksia. Laadukkaampi joukkue olisi noista armotta rokottanut. Niki Mäenpää maalilla ei myöskään liiaksi vakuuttanut, kun se Unkarin maali lipsahti liian helposti sisään.
Roman Eremenko
Perparim Hetemaj
Joel Pohjanpalo
Siitä Gerrardille sitten hattu 
