Final Destination 2 (2003)
Hyvin mielenkiintoinen leffa mun mielestä, näin viikonloppuna. Kertoo ihmisistä joiden olisi pitänyt kuolla jossain onnettomuuksissa, koska Kuolema oli näin määrännyt, mutta jäivätkin eloon. Ja sitten Kuolema näitä jahtaa, ja nämä henkilöt yrittää löytää keinon miten tämän saisi pysäytettyä. Okei, tää ei ehkä kerro paljoa mutta en viitsi kauheesti kertoa kun menis muuten koko leffan kattomisesta idea. Kummiskin osa ihmisistä ehtii "kuolla" (eli Kuolema tappaa ne), ne miten ne ihmisten kuolemat rakentuu tässä on aika jänniä imo. Ja osa siistin näköisiäkin.
http://www.imdb.com/title/tt0309593/
Leffat
-
The Blasterpiece
- Viestit: 544
- Liittynyt: Ti 29.06.2004 12:04
Blow
Eli tämähän tuli eilen Neloselta, mutta olen nähnyt aikaisemminkin, koska meillä on tämä vhs:nä. Minusta leffa on mielenkiintoinen ja Johnny Depp esitti hyvin pääosassa "Boston Georgea". Elokuvassa oli monella osa-alueella todella hyvä ja hyvyyttä toi se, että se oli tositarina. Antaisin leffalle arvosanaksi 9.
Eli tämähän tuli eilen Neloselta, mutta olen nähnyt aikaisemminkin, koska meillä on tämä vhs:nä. Minusta leffa on mielenkiintoinen ja Johnny Depp esitti hyvin pääosassa "Boston Georgea". Elokuvassa oli monella osa-alueella todella hyvä ja hyvyyttä toi se, että se oli tositarina. Antaisin leffalle arvosanaksi 9.
Jyystä apinareikääni. Olen apina.
Ted Demme, joka ohjasi kyseisen elokuvan kuoli Tammikussa 2002 kokaiinin yliannostukseen. Aika jännä juttu ,vaikka elokuva ei varsinaisesti saarnaa huumebisneksen vaaroista.BlasterMaster kirjoitti:Blow
The length of a film should be directly related to the endurance of the human bladder."
-Alfred Hitchcock-
-Alfred Hitchcock-
Katselin tuossa sunnuntaina pari leffaa, joista jopa suosittelisin muutamaa:
Päämäränä Cold Mountain
Okke, Jude Law'han sai tästä elokuvasta Oscar-ehdokkuuden ja Renee Zellweger itse pystin, ansiosta kyllä. Juoni on periaatteessa aika peruskamaa, mutta sijoittuu mielenkiintoiseen ympäristöön (Amerikan sisällissota...noh, ainakin siitä on tehty vähemmän elokuvia kuin D-daysta. That's something). Siitä pisteet. Muutenkin sujuvasti ohjattu ja visuaalisesti kaunis elokuva, sellainen ehdoton neljän tähden draama traagisella lopulla. Kyllä tämä kannattaa katsoa. Niin, ja tässä on siis Jude Law, mainitsinko jo? Onhan sekin syy katsomiseen.
Viimeinen samurai
Just for the record: en ole koskaan pitänyt Tompan ulkonäöstä enkä sen enempää hänen näyttelemisestään. Tähän leffaan se hiukan ylinäyttelevä tuijotus-tyyli kuitenkin sopii kutakuinkin, ja Tomppa on sitä paitsi siinä kaavussaan sellaisen maanantaihoidon näköinen, suorastaan doable. Historiaa elokuvassa sinänsä kyllä vääristellään, mutta luojan kiitos ei sentään koko konfliktin lopputulosta.. Tähänkin tosin onnistutaan tunkemaan turhan onnellinen loppu, äh....mutta silti kolmen/neljän tähden toimintadraama, imo. Harvoin sinänsä tehdään ihan tällaisia elokuvia, tässä oli hei henkisiä ajatuksiakin.
Menneisyyden ote
Ensimmäinen ajatus tätä leffaa katsoessa on lähinnä: MIKSI h****tissä PETER JACKSON VOITTI OSCARIN PARHAASTA OHJAUKSESTA????? Toinen ajatus on: MIKSI h****tissä PETER JACKSON/TSH VOITTI YLEENSÄKÄÄN YHTÄÄN MITÄÄN, JOS SAMOISSA KATEGORIOISSA OLI TÄLLAISIA ELOKUVIA??? God, I hate PJ and his crappy movies.
Asiaan...leffa on näkemistäni todennäköisesti Clintin paras ohjaus. Näyttelijät ovat niin hyviä, että on oikeasti vaikea kuvitella parempaa castingia (Hollywoodista)...ja kaksi Oscariahan näyttelijöille tulikin tästä elokuvasta, thank God. Muutenkin tarina on voimakas ja hienosti kerrottu, minä pidin tästä. Jotkut voisivat kenties ihan syystä pitää pitkäveteisenä, mutta toisaalta kannattaa muistaa että joissain elokuvissa sitä ihan kehitellään juonta (köh). Taas sitä neljän tähden laatudraamaa (Miksi minä katson nykyään pelkkiä laatudraamoja? Olenko tulossa vanhaksi?)
21 grammaa
Kuka huomaa kaavan elokuvissa joita katson? Joo, saattaa liittyä näyttelijöihin niin..
Tämä ei itse asiassa ollut niin hyvä edellinen. Hyvä kyllä, mutta ei yhtä hyvä. Oli pyritty taiteellisella tavalla sekottamaan juonenkerrontaa (joka on nykyään elokuvissa jo jonkinlainen klisee), mutta kaikki vaikutti lähinnä hiukan sekavalta ja paikoitellen turhalta tai tylsältä. Mutta ei tämä silti huono elokuva ole, Miss Mulholland Drive ja Seanie (okei, ehkä Beniciokin..) pitivät siitä huolen. Typerät tähtiasteikot, mutta kai tämä olisi samaa tasoa kuin Viimeinen samurai, eli siellä kolmen ja neljän tähden välillä. Kannattaa katsoa myös.
Lisäksi katsoin Passion of the Christin, mutta ainoa reaktio jonka se minussa herätti oli "Voi Jeesus"-tyylinen, joten antaa olla. Aika turha leffa. En katsonut kokonaan. Katsoin myös Gothikan, mutta sen kanssa oli sama juttu: kelailin sieltä täältä, boring.
Btw, Blow on hyvä. Minulla on se jopa hyvien leffojen osastossa..
Päämäränä Cold Mountain
Okke, Jude Law'han sai tästä elokuvasta Oscar-ehdokkuuden ja Renee Zellweger itse pystin, ansiosta kyllä. Juoni on periaatteessa aika peruskamaa, mutta sijoittuu mielenkiintoiseen ympäristöön (Amerikan sisällissota...noh, ainakin siitä on tehty vähemmän elokuvia kuin D-daysta. That's something). Siitä pisteet. Muutenkin sujuvasti ohjattu ja visuaalisesti kaunis elokuva, sellainen ehdoton neljän tähden draama traagisella lopulla. Kyllä tämä kannattaa katsoa. Niin, ja tässä on siis Jude Law, mainitsinko jo? Onhan sekin syy katsomiseen.
Viimeinen samurai
Just for the record: en ole koskaan pitänyt Tompan ulkonäöstä enkä sen enempää hänen näyttelemisestään. Tähän leffaan se hiukan ylinäyttelevä tuijotus-tyyli kuitenkin sopii kutakuinkin, ja Tomppa on sitä paitsi siinä kaavussaan sellaisen maanantaihoidon näköinen, suorastaan doable. Historiaa elokuvassa sinänsä kyllä vääristellään, mutta luojan kiitos ei sentään koko konfliktin lopputulosta.. Tähänkin tosin onnistutaan tunkemaan turhan onnellinen loppu, äh....mutta silti kolmen/neljän tähden toimintadraama, imo. Harvoin sinänsä tehdään ihan tällaisia elokuvia, tässä oli hei henkisiä ajatuksiakin.
Menneisyyden ote
Ensimmäinen ajatus tätä leffaa katsoessa on lähinnä: MIKSI h****tissä PETER JACKSON VOITTI OSCARIN PARHAASTA OHJAUKSESTA????? Toinen ajatus on: MIKSI h****tissä PETER JACKSON/TSH VOITTI YLEENSÄKÄÄN YHTÄÄN MITÄÄN, JOS SAMOISSA KATEGORIOISSA OLI TÄLLAISIA ELOKUVIA??? God, I hate PJ and his crappy movies.
Asiaan...leffa on näkemistäni todennäköisesti Clintin paras ohjaus. Näyttelijät ovat niin hyviä, että on oikeasti vaikea kuvitella parempaa castingia (Hollywoodista)...ja kaksi Oscariahan näyttelijöille tulikin tästä elokuvasta, thank God. Muutenkin tarina on voimakas ja hienosti kerrottu, minä pidin tästä. Jotkut voisivat kenties ihan syystä pitää pitkäveteisenä, mutta toisaalta kannattaa muistaa että joissain elokuvissa sitä ihan kehitellään juonta (köh). Taas sitä neljän tähden laatudraamaa (Miksi minä katson nykyään pelkkiä laatudraamoja? Olenko tulossa vanhaksi?)
21 grammaa
Kuka huomaa kaavan elokuvissa joita katson? Joo, saattaa liittyä näyttelijöihin niin..
Tämä ei itse asiassa ollut niin hyvä edellinen. Hyvä kyllä, mutta ei yhtä hyvä. Oli pyritty taiteellisella tavalla sekottamaan juonenkerrontaa (joka on nykyään elokuvissa jo jonkinlainen klisee), mutta kaikki vaikutti lähinnä hiukan sekavalta ja paikoitellen turhalta tai tylsältä. Mutta ei tämä silti huono elokuva ole, Miss Mulholland Drive ja Seanie (okei, ehkä Beniciokin..) pitivät siitä huolen. Typerät tähtiasteikot, mutta kai tämä olisi samaa tasoa kuin Viimeinen samurai, eli siellä kolmen ja neljän tähden välillä. Kannattaa katsoa myös.
Lisäksi katsoin Passion of the Christin, mutta ainoa reaktio jonka se minussa herätti oli "Voi Jeesus"-tyylinen, joten antaa olla. Aika turha leffa. En katsonut kokonaan. Katsoin myös Gothikan, mutta sen kanssa oli sama juttu: kelailin sieltä täältä, boring.
Btw, Blow on hyvä. Minulla on se jopa hyvien leffojen osastossa..
Voisiko joku kertoa tietoja elokuvasta "Red Sun"?
-Sitten pari arvostelua:
Pako viidakkoon
-Todella hyvä elokuva! Elokuvassa siis palkkionmetsästäjä Beck (Rock) haluaa vihdoinkin päästä eroon työstään ja saakin tähän tilaisuuden, kun hänen pomonsa haluaa tämän hakevan poikansa Traviksen (Seann William Scott) Amazonin viidakoista. Beck suostuu hommaan ja lähtee. Amazonissa hän törmää kaupunkia johtavaan pahikseen (Christoper Walken). Samalla Beck myös saa tietää että Travis on päässyt mystisen aarteen jäljille ja lopulta päättääkin auttaa tätä aarteen etsinnässä.
Elokuva on saanut parhaan stuntin palkinnon.
Vain muutaman dollarin tähden
-Loistavaa. Monco (Eastwood) esittää elokuvassa kylmäveristä palkkion metsästäjää, jonka tarkoituksena on antaa sheriffille rosmot ja itse kerää potin.
Hänellä on kilpailija Douglas Mortimer (Lee Van Cleef) molemmat miehet päätyvät kylmäverisen rikollisen perään (Indio) Monco ja Mortimer liittoutuvat ja yrittävät estää Indion joukkion pankkiryöstön. Mutta suunnitelmat eivät mene aivan nappiin ja Monco päättää lähteä itse Indion perään.
-Eastwood vetää jälleen kerran hyvän suorituksen. Ennio Morriconen tunnari ylitti itsensä.
-Sitten pari arvostelua:
Pako viidakkoon
-Todella hyvä elokuva! Elokuvassa siis palkkionmetsästäjä Beck (Rock) haluaa vihdoinkin päästä eroon työstään ja saakin tähän tilaisuuden, kun hänen pomonsa haluaa tämän hakevan poikansa Traviksen (Seann William Scott) Amazonin viidakoista. Beck suostuu hommaan ja lähtee. Amazonissa hän törmää kaupunkia johtavaan pahikseen (Christoper Walken). Samalla Beck myös saa tietää että Travis on päässyt mystisen aarteen jäljille ja lopulta päättääkin auttaa tätä aarteen etsinnässä.
Elokuva on saanut parhaan stuntin palkinnon.
Vain muutaman dollarin tähden
-Loistavaa. Monco (Eastwood) esittää elokuvassa kylmäveristä palkkion metsästäjää, jonka tarkoituksena on antaa sheriffille rosmot ja itse kerää potin.
Hänellä on kilpailija Douglas Mortimer (Lee Van Cleef) molemmat miehet päätyvät kylmäverisen rikollisen perään (Indio) Monco ja Mortimer liittoutuvat ja yrittävät estää Indion joukkion pankkiryöstön. Mutta suunnitelmat eivät mene aivan nappiin ja Monco päättää lähteä itse Indion perään.
-Eastwood vetää jälleen kerran hyvän suorituksen. Ennio Morriconen tunnari ylitti itsensä.
Voisiko joku kertoa tietoja elokuvasta "Red Sun"?
http://www.imdb.com/find?q=red%20sun;tt=on;nm=on;mx=20?
Eilen tuli katsastettua leffa nimeltä Kuutamolla:
Ei voi muuta sanoa kuin että aivan liian yliarvostettu leffa. Odotin jotain paljon mielenkiintoisempaa, mutta hyvin tahmeasti juonenkäänteet liikkuivat. Draamaleffat eivät minua varsinaisesti kiinnosta, mutta olen parempiakin nähnyt. Matleena Kuusiniemi on kuulemma ihan hyvä näyttelijä, hoiti hän hommansa ihan hyvin tässäkin leffassa, mutta juoni oli suolesta.
**/*****
Ei voi muuta sanoa kuin että aivan liian yliarvostettu leffa. Odotin jotain paljon mielenkiintoisempaa, mutta hyvin tahmeasti juonenkäänteet liikkuivat. Draamaleffat eivät minua varsinaisesti kiinnosta, mutta olen parempiakin nähnyt. Matleena Kuusiniemi on kuulemma ihan hyvä näyttelijä, hoiti hän hommansa ihan hyvin tässäkin leffassa, mutta juoni oli suolesta.
**/*****
http://www.istuntosali.net
BLOGI / DeviantArt / Last.fm / Mikseri
the car is on fire
and there's no driver at the wheel
BLOGI / DeviantArt / Last.fm / Mikseri
the car is on fire
and there's no driver at the wheel
Katsoin juuri elokuvan Red Sun-Verenpunainen aurinko.
Moovi oli todella hyvä, mutta ainoa miinus tulee musiikeista.
Elokuvan tyyli on länkkäri ja silti taustalla soi hyvinkin moderni musiikki.
Voi olla, että moovi on elokuva historian huonoinkin moovi, mutta minkäs sille voi, että on koukussa länkkäreihin?
Moovi oli todella hyvä, mutta ainoa miinus tulee musiikeista.
Elokuvan tyyli on länkkäri ja silti taustalla soi hyvinkin moderni musiikki.
Voi olla, että moovi on elokuva historian huonoinkin moovi, mutta minkäs sille voi, että on koukussa länkkäreihin?
-
JeffHardy87
- Viestit: 9
- Liittynyt: Ke 23.06.2004 10:03
- Paikkakunta: pori
- Viesti:
Re: Leffat
American Beauty
Alkuun varoitus: Jos et ole nähnyt elokuvaa, älä lue tätä, sillä tämä paljastaa melkoisesti elokuvan tapahtumia. Kehoitan myös ensin katsomaan tämän fantastisen elokuvan, koska ne suuret tunteet voi tuntea vain katsomalla elokuvan.
Ajattelin tehdä tästä elokuvasta topicin, koska siinä oli jotain, mikä sai minun oloni jotenkin omituiseksi. Siispä kirjoitan siitä hieman mielipiteitä.
Tämä elokuvahan esitettiin eilen MTV 3- kanavalla 21.15. Elokuvan ilmapiiri on jotenkin erikoinen; Minulle tuli jossain vaiheessa elokuvaa jopa pelottava tunne. Minun ajatuksistani ensimmäisenä elokuvassa heräsi se tekopyhyys, missä ne ihmiset elivät. He turhaan esittivät olevansa onnellisia. Oli firman juhlia, ruohon polttoa.
Yhtäkkiä tyhjiössä elävän perheen isä menee ja rakastuu tyttärensä ystävään. SE ilme, mikä miehellä oli korismatsissa nähtyään ensimmäisen kerran kyseisen tytön, sai minut säälimään häntä. Siitä ilmeestä paistoi puhdas välinpitämättömyys. Välinpitämättömyys kaikkeen muuhun. Hän keskittyi ainoastaan tuohon tyttöön. SE vaikutti minuun todella paljon.
Yksi, mikä oli yksi "mullistavimmista" aihepiireistä elokuvassa oli merijalkaväessä olevan/olleen isän perhe. Ensiksi puhun pojasta. Ricky vaikutti minusta vain omituiselta hyypiöltä silloin, kun näin tämän elokuvan elämäni ensimmäisen kerran ja kuvaamassa sitä tyttöä. Mutta loppua lähestyessä se herätti toisenlaisia tunteita; Huomasin, miten syvä ja mielenkiintoinen elämänkatsomus Rickyllä oli. Hän näki aivan ihmeellisiä asioita pienissä asioissa. Lopuksi tyttökin ymmärsi pojhan tunteita, ja huomasi, että heissä on enemmän yhteistä, kuin hän olisi koskaan voinut kuvitellakaan. Lopuksi hän karkasi Rickyn kanssa New Yorkiin.
Äidistä ei paljoaa selkoa saanut, koska hän ei suuressa roolissa ollut. Mutta sen verran hänestä voisin kertoa, että hän vaikutti masentuneelta eikä ollenkaan onnelliselta elämäänsä. Johtuisikohan perheen isännästä? Minä uskoisin niin.
Sitten vielä se isä. Aluksi häntä yököttivät homot, hän oli jopa valmis näkemään poikansa mieluummin kuolleena, kuin homona. Lopuksi kuitenkin hän päätyi suutelemaan naapuritalon isäntää, koska luulin tuon olevan homo. Sitten kun selvisi, että asia ei ollutkaan niin, seurasi taas mielenkiintoinen ja paljon kertova ilme. Miehestä huomasi, että hän oli epätoivoinen, ei tiennyt, mihin uskoisi.
Vielä vähän siitä blondista, johon sen tyttären isä ihastui, ja sen tyttären äidistä, josta itse asiassa aloitan. Hän eli onnetonta avioliittoa miehensä kanssa. Oli jatkuvasti riitelyä, ja tekopyhyyden ja sarkasmin suorastaan pystyi aistimaan. Lopuksi taisi naisella napsahtaa päässä.
Ja sitten se nuori teinityttö, jonka mielestä mikään elämässä ei ole pahempaa, kuin olla tavallinen. Loppuvaiheessa elokuvaa hän hämmentyi Rickyn sanoessa häntä tavalliseksi. Niinpä hän sitten päätyi perheenisän kanssa varsin noh, intiimeihin tunnelmiin.
Kokonaisuudessaan minusta elokuva oli aivan varmasti 5 tähden arvoinen. Elokuva oli puhutteleva, ja siinä oli mukana suuria tunteita. Nyt on teidän vuoro.
Alkuun varoitus: Jos et ole nähnyt elokuvaa, älä lue tätä, sillä tämä paljastaa melkoisesti elokuvan tapahtumia. Kehoitan myös ensin katsomaan tämän fantastisen elokuvan, koska ne suuret tunteet voi tuntea vain katsomalla elokuvan.
Ajattelin tehdä tästä elokuvasta topicin, koska siinä oli jotain, mikä sai minun oloni jotenkin omituiseksi. Siispä kirjoitan siitä hieman mielipiteitä.
Tämä elokuvahan esitettiin eilen MTV 3- kanavalla 21.15. Elokuvan ilmapiiri on jotenkin erikoinen; Minulle tuli jossain vaiheessa elokuvaa jopa pelottava tunne. Minun ajatuksistani ensimmäisenä elokuvassa heräsi se tekopyhyys, missä ne ihmiset elivät. He turhaan esittivät olevansa onnellisia. Oli firman juhlia, ruohon polttoa.
Yhtäkkiä tyhjiössä elävän perheen isä menee ja rakastuu tyttärensä ystävään. SE ilme, mikä miehellä oli korismatsissa nähtyään ensimmäisen kerran kyseisen tytön, sai minut säälimään häntä. Siitä ilmeestä paistoi puhdas välinpitämättömyys. Välinpitämättömyys kaikkeen muuhun. Hän keskittyi ainoastaan tuohon tyttöön. SE vaikutti minuun todella paljon.
Yksi, mikä oli yksi "mullistavimmista" aihepiireistä elokuvassa oli merijalkaväessä olevan/olleen isän perhe. Ensiksi puhun pojasta. Ricky vaikutti minusta vain omituiselta hyypiöltä silloin, kun näin tämän elokuvan elämäni ensimmäisen kerran ja kuvaamassa sitä tyttöä. Mutta loppua lähestyessä se herätti toisenlaisia tunteita; Huomasin, miten syvä ja mielenkiintoinen elämänkatsomus Rickyllä oli. Hän näki aivan ihmeellisiä asioita pienissä asioissa. Lopuksi tyttökin ymmärsi pojhan tunteita, ja huomasi, että heissä on enemmän yhteistä, kuin hän olisi koskaan voinut kuvitellakaan. Lopuksi hän karkasi Rickyn kanssa New Yorkiin.
Äidistä ei paljoaa selkoa saanut, koska hän ei suuressa roolissa ollut. Mutta sen verran hänestä voisin kertoa, että hän vaikutti masentuneelta eikä ollenkaan onnelliselta elämäänsä. Johtuisikohan perheen isännästä? Minä uskoisin niin.
Sitten vielä se isä. Aluksi häntä yököttivät homot, hän oli jopa valmis näkemään poikansa mieluummin kuolleena, kuin homona. Lopuksi kuitenkin hän päätyi suutelemaan naapuritalon isäntää, koska luulin tuon olevan homo. Sitten kun selvisi, että asia ei ollutkaan niin, seurasi taas mielenkiintoinen ja paljon kertova ilme. Miehestä huomasi, että hän oli epätoivoinen, ei tiennyt, mihin uskoisi.
Vielä vähän siitä blondista, johon sen tyttären isä ihastui, ja sen tyttären äidistä, josta itse asiassa aloitan. Hän eli onnetonta avioliittoa miehensä kanssa. Oli jatkuvasti riitelyä, ja tekopyhyyden ja sarkasmin suorastaan pystyi aistimaan. Lopuksi taisi naisella napsahtaa päässä.
Ja sitten se nuori teinityttö, jonka mielestä mikään elämässä ei ole pahempaa, kuin olla tavallinen. Loppuvaiheessa elokuvaa hän hämmentyi Rickyn sanoessa häntä tavalliseksi. Niinpä hän sitten päätyi perheenisän kanssa varsin noh, intiimeihin tunnelmiin.
Kokonaisuudessaan minusta elokuva oli aivan varmasti 5 tähden arvoinen. Elokuva oli puhutteleva, ja siinä oli mukana suuria tunteita. Nyt on teidän vuoro.
Yo man, you can't CRASH the SMASH!
-
Matti Saari
- Viestit: 62
- Liittynyt: Ma 06.12.2004 18:16
Re: Leffat
Jotenkin olet kyllä onnistunut tekemään tämän 'analyysisi' täysin pinnallisesti ymmärtämättä lainkaan taustoja.
Ricky on kohtalaisen älykäs, mutta hänen ajatusmaailmansa on todellisuudessa hyvin rajattu. Hän ei juuri käsittele asioita kameran kuvansa ulkopuolella. Mitä se kertoo ihmisestä? Hän näki ehkä sen muovipussin tuulessa ja piti sitä kauniina, mutta ei nähnyt siinä taustalla olevaa maailmaa.
Carolyn oli tyytyväinen. Hän ehkä stressasi liikaa, mutta hänellä oli selvä tavoite elämässä ja vaikka nykyinen kulttuuri ei osaakaan päättää, että onko parempi olla kunnianhimoinen vai välttää sitä, niin Carolyn oli sitä ja hän piti siitä.
Tytön itsetunnossa oli jotain vikaa. Hän yritti vakuuttaa itsensä ja kaikki ympärillään omasta erinomaisuudestaan, mutta samalla hän tiesi, että hän ei ollut mitenkään erikoinen. Todennäköisesti hänen suhteensa miehiin eivät koskaan olleet sen kummempia kuin Lesterin kanssa. Moni oli ehkä himoinnut häntä, mutta ilmeisesti hän ei ollut koskaan päästänyt ketään lähelleen. Rickyn kommentti ajoi hänet jonkinlaiseen epätoivon tilaan ja johti sitten melkein seksiin.
Koko leffan viesti paljastetaan melko alussa. Olet onnellinen, jos uskallat olla sitä mitä olet yhteisön normeista huolimatta. Tätä edustivat selkeimmin Jim ja Jim.
Leffa on hyvä, mutta tavallaan se on liian kaukana siitä mitä sen pitäisi edustaa. Se ei ollut niin ihmisläheinen kuin sen olisi pitänyt olla. Jos verrataan vaikka sellaisiin brittileffoihin kuin Full Monty tai sellaisiin jenkkileffoihin kuin American History X, niin Beauty oli todella pahasti vieraantunut todellisista ihmisistä. Se perustui hyvin paljon Hollywoodin antamaan kuvaan ihmisistä, ei siitä minkälaisia me todella olemme. Ehkä se onnistui välttämään pahimmat karikot, mutta loppujen lopuksi ei tarpeeksi.
Toisaalta, se on kyllä viime vuosien yksi ansaitsevampia Oscar-voittajia, ainakin parhaan leffan sarjassa.
Pari leffaa, jotka olen katsonut tässä viimeisen viikon aikana:
Full Monty
Mainitsin tämän jo tuossa aikaisemmin. Todella ihmisläheinen elokuva, jossa on hyvin tehdyt hahmot, erikoinen tarina ja loistava soundtrack. Ehkä loppu ei ole aivan paras mahdollinen kaikin osin, mutta leffa onnistuu vetämään ainakin minut mukaan ja puolustamaan joukkoa luusereita. Jatkaen tuolla aikaisemmin Rickyyn liittyvästä ideasta, en todennäköisesti olisi näiden ihmisten kanssa missään tekemisissä tosielämässä, mutta menköön. Robert Carlyle on todella hyvä näyttelijä, joka ansaitsisi paljon enemmän kuin on saanut, siitä huolimatta, että hän oli jopa Bond-pahis.
Tavallaan kyseessä on erinomainen sankaritarina, kun nämä tavalliset elämän lyömät ihmiset yrittävät toteuttaa sen ainoan idean, jonka keksivät rahan saamiseksi. Varsinkaan joukon vanhemmille jäsenille se ei ollut helppoa.
Hero
Jos ette ole nähneet, niin menkää hankkimaan ja nopeasti.
Todella loistava visuaalisesti, vaikka me länsimaiset tuskin ymmärrämme kaikkien niiden värien todellista merkitystä. Vaikka emme ehkä yksittäisten värien merkitystä ymmärtäisikään, niin värien vaihtuminen kertoo jo paljon (esim. eräässä kohtauksessa tippuvat lehdet muuttuvat äkkiä keltaisesta punaiseksi).
Tarina on kaikkea muuta kuin tavallinen meidän länsimaalaisten kannalta, mutta sen takia se onkin niin hyvä. Jet Li on oma itsensä, eikä oikein sovi päärooliin ilmeettömyytensä takia, mutta menköön. Muu kaarti onkin sitten erinomainen.
Taistelukohtauksia on todella paljon ja ne osittain hukuttavat alleen itse tarinan, mutta sellaista se on tämäntyylisissä elokuvissa. Ainakaan leffaa ei sentään kokonaisuudessaan venytetty turhaan, vaan pidettiin melko lyhyenä.
Scarface
Tästä ei voi nauttia enää aivan niin paljon kuin pitäisi. Tässä on liikaa asioita, jotka kultturi ja viihde ovat omaksuneet jo täysin ja sitä kautta tästä leffasta on tullut tusinatavaraa. Sinänsä harmillista. Toki, jos olisin nähnyt tämän silloin -83, niin voisin pitää tätä mestariteoksena, mutta en kykenen siihen enää.
Ei sinänsä mikään huono elokuva, mutta tosiaan, samat jutut on tehty niin monta kertaa tämän jälkeen, että tämä ei enää yksinkertaisesti toimi.
Ruoho ei liity mitenkään tuohon 'tekopyhyyteen'. Ruoho edustaa nimenomaan halukkuutta palata takaisin aikaan, jossa kaikki oli yksinkertaisempaa. Sitähän Lester haluaa. Hän kokee selvästi jonkinlaista keski-iän kriisiä, jota ehkä jopa pahentaa se, että hänen vaimonsa menestyy paremmin kuin hän itse. Sen takia hän tuntee olonsa vaivautuneeksi juhlissa. Hän ei tunne kuuluvansa sinne. Minäkään en kuuluisi sinne, mutta tunnen kyllä ihmisiä, joille se on se oikea elementti, jossa he haluavatkin toimia.JeffHardy87 kirjoitti:Elokuvan ilmapiiri on jotenkin erikoinen; Minulle tuli jossain vaiheessa elokuvaa jopa pelottava tunne. Minun ajatuksistani ensimmäisenä elokuvassa heräsi se tekopyhyys, missä ne ihmiset elivät. He turhaan esittivät olevansa onnellisia. Oli firman juhlia, ruohon polttoa.
Ei rakastu, hän himoitsee tyttöä. Siinä on suuri ero. En oikein ymmärrä miten se on voinut vaikuttaa sinuun todella paljon. Tässäkin on jälleen vain kysymys siitä keski-iän kriisistä.Yhtäkkiä tyhjiössä elävän perheen isä menee ja rakastuu tyttärensä ystävään.
Todellisuudessa, jos tapaisit sellaisen ihmisen, et pitäisi hänestä tai ehkä jopa pelkäisit häntä. Sinulta tuskin löytyisi mitään ymmärrystä hänen ajatusmaailmaansa kohtaan. Kaikkea ne elokuvat tekevätkin...Ricky vaikutti minusta vain omituiselta hyypiöltä silloin, kun näin tämän elokuvan elämäni ensimmäisen kerran ja kuvaamassa sitä tyttöä. Mutta loppua lähestyessä se herätti toisenlaisia tunteita; Huomasin, miten syvä ja mielenkiintoinen elämänkatsomus Rickyllä oli.
Ricky on kohtalaisen älykäs, mutta hänen ajatusmaailmansa on todellisuudessa hyvin rajattu. Hän ei juuri käsittele asioita kameran kuvansa ulkopuolella. Mitä se kertoo ihmisestä? Hän näki ehkä sen muovipussin tuulessa ja piti sitä kauniina, mutta ei nähnyt siinä taustalla olevaa maailmaa.
Onhan tuo aivan selvää. Mies on koulinut hänet rooliinsa niin täydellisesti, että hän on luopunut jo kaikesta toivosta paremmasta. Todennäköisesti hän myös käytti jotain lääkkeitä, vaikka sitä ei leffassa mainittukaan.Äidistä ei paljoaa selkoa saanut, koska hän ei suuressa roolissa ollut. Mutta sen verran hänestä voisin kertoa, että hän vaikutti masentuneelta eikä ollenkaan onnelliselta elämäänsä. Johtuisikohan perheen isännästä? Minä uskoisin niin.
Jälleen kerran olet jättänyt täysin ymmärtämättä miestä. Hän on peräisin kulttuurista, jossa homous on väärin ja syntistä. Sitä on jauhettu hänelle varmasti jo lapsuusaikoina, mutta armeija on vain pahentanut asiaa. Hän on kokenut syyllisyyttä koko elämänsä ajan tunteistaan. Hän on joutunut tunkemaan kaikki todelliset seksuaaliset tarpeensa jonnekin syvälle ja yrittänyt kavereiden kanssa leikkiä kovaa naistenmiestä, vihaten joka hetkeä. Sen jälkeen hän on ollut jo parikymmentä vuotta kaapissa perheensä kanssa.Sitten vielä se isä.
Olisi vähintääkin omituista, jos sarkasmia ei huomaisi... Kannattaa nyt kuitenkin muistaa, että nainen oli rakentanut perheen maailman oman näkemyksensä mukaan. Hän ei kaivannut mitään yksinkertaisempaa. Kun hän alkoi hakea jonkinlaista muutosta elämäänsä, hän teki sen pettämällä miestään toisen miehen kanssa, joka sopi paremmin hänen näkemykseensä siitä minkälaista elämän pitäisi olla.Hän eli onnetonta avioliittoa miehensä kanssa. Oli jatkuvasti riitelyä, ja tekopyhyyden ja sarkasmin suorastaan pystyi aistimaan. Lopuksi taisi naisella napsahtaa päässä.
Carolyn oli tyytyväinen. Hän ehkä stressasi liikaa, mutta hänellä oli selvä tavoite elämässä ja vaikka nykyinen kulttuuri ei osaakaan päättää, että onko parempi olla kunnianhimoinen vai välttää sitä, niin Carolyn oli sitä ja hän piti siitä.
Hmm... olipas taas yksinkertaistettu hahmo...Ja sitten se nuori teinityttö, jonka mielestä mikään elämässä ei ole pahempaa, kuin olla tavallinen. Loppuvaiheessa elokuvaa hän hämmentyi Rickyn sanoessa häntä tavalliseksi. Niinpä hän sitten päätyi perheenisän kanssa varsin noh, intiimeihin tunnelmiin.
Tytön itsetunnossa oli jotain vikaa. Hän yritti vakuuttaa itsensä ja kaikki ympärillään omasta erinomaisuudestaan, mutta samalla hän tiesi, että hän ei ollut mitenkään erikoinen. Todennäköisesti hänen suhteensa miehiin eivät koskaan olleet sen kummempia kuin Lesterin kanssa. Moni oli ehkä himoinnut häntä, mutta ilmeisesti hän ei ollut koskaan päästänyt ketään lähelleen. Rickyn kommentti ajoi hänet jonkinlaiseen epätoivon tilaan ja johti sitten melkein seksiin.
Koko leffan viesti paljastetaan melko alussa. Olet onnellinen, jos uskallat olla sitä mitä olet yhteisön normeista huolimatta. Tätä edustivat selkeimmin Jim ja Jim.
Leffa on hyvä, mutta tavallaan se on liian kaukana siitä mitä sen pitäisi edustaa. Se ei ollut niin ihmisläheinen kuin sen olisi pitänyt olla. Jos verrataan vaikka sellaisiin brittileffoihin kuin Full Monty tai sellaisiin jenkkileffoihin kuin American History X, niin Beauty oli todella pahasti vieraantunut todellisista ihmisistä. Se perustui hyvin paljon Hollywoodin antamaan kuvaan ihmisistä, ei siitä minkälaisia me todella olemme. Ehkä se onnistui välttämään pahimmat karikot, mutta loppujen lopuksi ei tarpeeksi.
Toisaalta, se on kyllä viime vuosien yksi ansaitsevampia Oscar-voittajia, ainakin parhaan leffan sarjassa.
Pari leffaa, jotka olen katsonut tässä viimeisen viikon aikana:
Full Monty
Mainitsin tämän jo tuossa aikaisemmin. Todella ihmisläheinen elokuva, jossa on hyvin tehdyt hahmot, erikoinen tarina ja loistava soundtrack. Ehkä loppu ei ole aivan paras mahdollinen kaikin osin, mutta leffa onnistuu vetämään ainakin minut mukaan ja puolustamaan joukkoa luusereita. Jatkaen tuolla aikaisemmin Rickyyn liittyvästä ideasta, en todennäköisesti olisi näiden ihmisten kanssa missään tekemisissä tosielämässä, mutta menköön. Robert Carlyle on todella hyvä näyttelijä, joka ansaitsisi paljon enemmän kuin on saanut, siitä huolimatta, että hän oli jopa Bond-pahis.
Tavallaan kyseessä on erinomainen sankaritarina, kun nämä tavalliset elämän lyömät ihmiset yrittävät toteuttaa sen ainoan idean, jonka keksivät rahan saamiseksi. Varsinkaan joukon vanhemmille jäsenille se ei ollut helppoa.
Hero
Jos ette ole nähneet, niin menkää hankkimaan ja nopeasti.
Todella loistava visuaalisesti, vaikka me länsimaiset tuskin ymmärrämme kaikkien niiden värien todellista merkitystä. Vaikka emme ehkä yksittäisten värien merkitystä ymmärtäisikään, niin värien vaihtuminen kertoo jo paljon (esim. eräässä kohtauksessa tippuvat lehdet muuttuvat äkkiä keltaisesta punaiseksi).
Tarina on kaikkea muuta kuin tavallinen meidän länsimaalaisten kannalta, mutta sen takia se onkin niin hyvä. Jet Li on oma itsensä, eikä oikein sovi päärooliin ilmeettömyytensä takia, mutta menköön. Muu kaarti onkin sitten erinomainen.
Taistelukohtauksia on todella paljon ja ne osittain hukuttavat alleen itse tarinan, mutta sellaista se on tämäntyylisissä elokuvissa. Ainakaan leffaa ei sentään kokonaisuudessaan venytetty turhaan, vaan pidettiin melko lyhyenä.
Scarface
Tästä ei voi nauttia enää aivan niin paljon kuin pitäisi. Tässä on liikaa asioita, jotka kultturi ja viihde ovat omaksuneet jo täysin ja sitä kautta tästä leffasta on tullut tusinatavaraa. Sinänsä harmillista. Toki, jos olisin nähnyt tämän silloin -83, niin voisin pitää tätä mestariteoksena, mutta en kykenen siihen enää.
Ei sinänsä mikään huono elokuva, mutta tosiaan, samat jutut on tehty niin monta kertaa tämän jälkeen, että tämä ei enää yksinkertaisesti toimi.
Mielestäni Jet Li suoriutui roolistaan ihan kiitettävästi. Nykyään häntä näkee B -luokan wannabehongkong -leffoissa Hollywoodin perällä, joten Heron rooli oli ainakin minulle hyvin erilainen että positiivinen yllätys. Itse leffasta pidin myös hyvin paljon. Itseasiassa ennakkotilasin sen vuosia sitten ja se todellakin toi vastinetta rahoille. Hero ei ollut "actionpackedblockbuster" vaan hyvin toteutettu, harvinaisen visuaalinen mestariteos. Ei likaa toimintaa, ei likaa lässytystä - täydellinen balanssi. Hero > Crouchin Tiger, Hidden Dragon.Jet Li on oma itsensä, eikä oikein sovi päärooliin ilmeettömyytensä takia, mutta menköön.
-
Eric Lindros
- Viestit: 3
- Liittynyt: Ma 08.11.2004 00:33
Ei hänessä ole paljoa eroa kuin Jackie Chanissa samanlainen ketteryys, muutenkin äijä toistaa häntä minkä kerkeää.Wankie kirjoitti:Mielestäni Jet Li suoriutui roolistaan ihan kiitettävästi. Nykyään häntä näkee B -luokan wannabehongkong -leffoissa Hollywoodin perällä, joten Heron rooli oli ainakin minulle hyvin erilainen että positiivinen yllätys. Itse leffasta pidin myös hyvin paljon. Itseasiassa ennakkotilasin sen vuosia sitten ja se todellakin toi vastinetta rahoille. Hero ei ollut "actionpackedblockbuster" vaan hyvin toteutettu, harvinaisen visuaalinen mestariteos. Ei likaa toimintaa, ei likaa lässytystä - täydellinen balanssi. Hero > Crouchin Tiger, Hidden Dragon.Jet Li on oma itsensä, eikä oikein sovi päärooliin ilmeettömyytensä takia, mutta menköön.
Jackie Chan leffat on tosin parempia.
Jackie Chan on kyllä paljon parempi NÄYTTELIJÄNÄ kuin Jet Li. Chan osaa komedian loistavasti ja on viisikymppiseksi mieheksi erittäin ketterä ja urheilullinen edelleen. Let Li taas on jäyhä yhden ilmeen mies joka kyllä taitaa taistelulajit mutta ei ole näyttelijänä juuri mitään. Katsokaa vaikka Rush hour -elokuvat tai Shanghai Noon ja Shanghai Knights -elokuvat ja verratkaa sitä vaikkapa Romeon on kuoltava -elokuvaan niin näyttelijäntaitojen ero tulee hyvin esille.Eric Lindros kirjoitti:Ei hänessä ole paljoa eroa kuin Jackie Chanissa samanlainen ketteryys, muutenkin äijä toistaa häntä minkä kerkeää.Wankie kirjoitti:Mielestäni Jet Li suoriutui roolistaan ihan kiitettävästi. Nykyään häntä näkee B -luokan wannabehongkong -leffoissa Hollywoodin perällä, joten Heron rooli oli ainakin minulle hyvin erilainen että positiivinen yllätys. Itse leffasta pidin myös hyvin paljon. Itseasiassa ennakkotilasin sen vuosia sitten ja se todellakin toi vastinetta rahoille. Hero ei ollut "actionpackedblockbuster" vaan hyvin toteutettu, harvinaisen visuaalinen mestariteos. Ei likaa toimintaa, ei likaa lässytystä - täydellinen balanssi. Hero > Crouchin Tiger, Hidden Dragon.Ares kirjoitti:Jet Li on oma itsensä, eikä oikein sovi päärooliin ilmeettömyytensä takia, mutta menköön.
Jackie Chan leffat on tosin parempia.
All your message are belong to me.
I dont always win... but when I do, it's PPV-veikkaus (2005, 2015).
I dont always win... but when I do, it's PPV-veikkaus (2005, 2015).
No huoh.Jackie Chan on kyllä paljon parempi NÄYTTELIJÄNÄ kuin Jet Li.
Kuinka monta _taiteellista_ elokuvaa Jackie Chan on tehnyt? Nolla. Häneltä löytyy vain muka-hauskoja huumoripläjäyksiä. Olen samaa mieltä näin atleettisuuden ja taitojen kanssa, niissä hän voittaa Jet Li'iin helposti. Sen sijaan Jet Li on ollu monessa taiteellisessa elokuvassa ja vaikka hän ei ole suoriutunut kovin kummoisesti, hän on sentään yrittänyt.
Tosin, Jackie eikä Jet ole mitään verrattuna itse ylijumalaan, Bruce Lee'hin.
No huoh. Mitä tekemistä sillä elokuvan taiteellisuudella on sen kanssa miten hyvä näyttelijä on kyseessä? Ei kerrassaan mitään. On totta että Chanin leffat ovat suurelta osin muka-hauskoja huumoripläjäyksiä, mutta silti voidaan sanoa että Chan on parempi näyttelijä, ja monipuolisempi sellainen. Siinä missä Jet Li voi oikeastaan näytellä vain yhdenlaista roolia erilaisissa ympäristöissä, Chan voisi halutessaan näytellä hyvinkin erityylisiä ihmisiä. En väittänytkään että Chan olisi maailman paras näyttelijä tai edes suosikkini. Valitettavasti siitä yrityksestä ei paljoa palkita jos näyttelijä on yhden ilmeen ihme. Vai sanotko Stephen Seagalia hyväksi näyttelijäksi? Hänellä on vain yksi ilme, ja takuulla hän yrittää olla maailman paras näyttelijä. Mutta, eiväthän kaikki voi olla Clint Eastwoodeja... (yhden ilmeen mies hänkin, mutta perkeleen lahjakas sellainen.)Wankie kirjoitti:No huoh.Jackie Chan on kyllä paljon parempi NÄYTTELIJÄNÄ kuin Jet Li.
Kuinka monta _taiteellista_ elokuvaa Jackie Chan on tehnyt? Nolla. Häneltä löytyy vain muka-hauskoja huumoripläjäyksiä. Olen samaa mieltä näin atleettisuuden ja taitojen kanssa, niissä hän voittaa Jet Li'iin helposti. Sen sijaan Jet Li on ollu monessa taiteellisessa elokuvassa ja vaikka hän ei ole suoriutunut kovin kummoisesti, hän on sentään yrittänyt.
Tosin, Jackie eikä Jet ole mitään verrattuna itse ylijumalaan, Bruce Lee'hin.
All your message are belong to me.
I dont always win... but when I do, it's PPV-veikkaus (2005, 2015).
I dont always win... but when I do, it's PPV-veikkaus (2005, 2015).
Seagalin erinomaisuus näkyy pikemminkin inside/läppä pohjalta. =)
Mutta kyllä, Li on hyvin samanlainen Chaniin verrattuna. Jokainen Chanin leffa on ns. huumorihongkong -leffa, sehän on hänen itsensä kehittämä genre. 70 -luvulla hong kong leffat olivat vielä hieman kuivia ja aitoja/realistisia, mutta Jackie toi mukaan huumorin ja näyttävyyden. Jos lähtee vertaamaan esim. Brucen ja Jackien leffoja, niin genren kehittyminen on helposti havaittavissa.
"I like to kick high." - Jackie Chan
Yleisesti Jackie > Jet ja helposti, mutta kun lähtee näyttelijäsuorituksia vertaamaan, niin se on hyvin vaikeaa ellei mahdotonta, sillä kumpikaan ei ole mikään näyttelijäkoulun ylpeys. Vaikka Chan on ollut monenlaisissa rooleissa, hän on silti ollut oma itsensä. Jet taas on aina oma vakava ilme päällään, roolissa kuin roolissa. Hyvin 50/50 ja lopun päättä jokaisen ihmisen henkilökohtainen maku. Pitää kuitenkin muistaa, että on hieman turhaa verrata armotonta veteraania/kulttihahmoa, suht.koht. uuteen Hollywood naamaan.
Mutta kyllä, Li on hyvin samanlainen Chaniin verrattuna. Jokainen Chanin leffa on ns. huumorihongkong -leffa, sehän on hänen itsensä kehittämä genre. 70 -luvulla hong kong leffat olivat vielä hieman kuivia ja aitoja/realistisia, mutta Jackie toi mukaan huumorin ja näyttävyyden. Jos lähtee vertaamaan esim. Brucen ja Jackien leffoja, niin genren kehittyminen on helposti havaittavissa.
"I like to kick high." - Jackie Chan
Yleisesti Jackie > Jet ja helposti, mutta kun lähtee näyttelijäsuorituksia vertaamaan, niin se on hyvin vaikeaa ellei mahdotonta, sillä kumpikaan ei ole mikään näyttelijäkoulun ylpeys. Vaikka Chan on ollut monenlaisissa rooleissa, hän on silti ollut oma itsensä. Jet taas on aina oma vakava ilme päällään, roolissa kuin roolissa. Hyvin 50/50 ja lopun päättä jokaisen ihmisen henkilökohtainen maku. Pitää kuitenkin muistaa, että on hieman turhaa verrata armotonta veteraania/kulttihahmoa, suht.koht. uuteen Hollywood naamaan.
Totta. kukaan tuskin silti pitää Seagalia ainakaan Chania tai Li:tä parempana näyttelijänä... Chuck Norrisin voisi laittaa tismalleen samaan sarjaan Seagalin kanssa. ja molemmat varmasti osaavat taistelulajeja vähintäänkin riittävän hyvin. Oli miten oli, minä pdän joistakin Seagalin leffoista paljonkin, ne ovat oikein hyvää aivot narikkaan-meininkiä kun haen sellaista.Wankie kirjoitti:Seagalin erinomaisuus näkyy pikemminkin inside/läppä pohjalta. =)
Tuo on varmasti totta. En ole nähnyt jostain syystä muistaakseni ainoatakaan Bruce Leen elokuvaa, niin hyviä kuin ne varmasti ovatkin. Taiteellisuudessa Lee varmasti voittaa helposti Chanin samoin kuin Li, mutta kyllä Chan on noista varmasti viihdyttävin. Tämähän on aivan makuasia, josta on turha kiistellä vaikka eri mieltä olemmekin.Wankie kirjoitti:Mutta kyllä, Li on hyvin samanlainen Chaniin verrattuna. Jokainen Chanin leffa on ns. huumorihongkong -leffa, sehän on hänen itsensä kehittämä genre. 70 -luvulla hong kong leffat olivat vielä hieman kuivia ja aitoja/realistisia, mutta Jackie toi mukaan huumorin ja näyttävyyden. Jos lähtee vertaamaan esim. Brucen ja Jackien leffoja, niin genren kehittyminen on helposti havaittavissa.
Yleisesti Jackie > Jet ja helposti, mutta kun lähtee näyttelijäsuorituksia vertaamaan, niin se on hyvin vaikeaa ellei mahdotonta, sillä kumpikaan ei ole mikään näyttelijäkoulun ylpeys. Vaikka Chan on ollut monenlaisissa rooleissa, hän on silti ollut oma itsensä. Jet taas on aina oma vakava ilme päällään, roolissa kuin roolissa. Hyvin 50/50 ja lopun päättä jokaisen ihmisen henkilökohtainen maku.
Näyttelijänä kukaan edellämainitusta kolmikosta ei varmasti ole mitään huippuluokkaa kuten sanoitkin.Lee samoin kuin mainitsemani Eastwood ovat molemmat laskettavissa veteraaneiksi ja varsinkin Lee myös kulttihahmoksi. Eastwoodin tekemät elokuvat ovat kyllä niin erilaisia kuin Leen, Lin tai Chanin että vertaileminen on kieltämättä vaikeaa. Näyttelijäntaidoista puhuttaessa vertailu kääntyy Eastwoodin eduksi milloin vain mutta on muistettava että kyseinen vertailu on aina epäoikeudenmukaista. Clint-setä on kuitenkin voittanut niin paljon Oscareita ja tehnyt niin paljon niin mestarillisia elokuvia että onhan siinä jotain oltava takana. Montako Eastwood-elokuvaa muistat nimeltä? Entä montako Leen elokuvaa? Aivan. Molempien saavutuksiin niin Chanilla kuin Li:lläkin on vielä pitkä matka...Wankie kirjoitti:Pitää kuitenkin muistaa, että on hieman turhaa verrata armotonta veteraania/kulttihahmoa, suht.koht. uuteen Hollywood naamaan.
All your message are belong to me.
I dont always win... but when I do, it's PPV-veikkaus (2005, 2015).
I dont always win... but when I do, it's PPV-veikkaus (2005, 2015).
Niinno, kyseessä on kuitenkin sama genre, mutta eri aikakausi. Sama asia kun vertaisi nykypäivän painia vaikkapa 70-80 -lukuun. Ero on aikamoinen, vaikka samaa vieläkin höylätään. Ketään heistä ei ollut mikään kovin kummoinen näyttelijä, mutta Lee erottui näistä muista hänen atleettisuudella (siis toki nämä muutkin ovat hyvin atleettisia), sillä hän ei ollut kova kundi vain kameran takana. Hän oli ulkomuodoiltaan tikku-ukko (painoi 128 paunaa), mutta habaa löytyi armottomasti. Hän voitti mitälie martial-arts -maailmanmestaruuksia, oli monen taistelulajin mestari, hän kehitti uusia taistelutyylejä ja hänen maine oli martial-arts -experttinä maailmankuulu. Jackie tunnetaan siitä, että hän vetää stuntit itse. Lee taas siitä, että hän oli samanlainen oikeassa elämässä kuin leffoissa.Tuo on varmasti totta. En ole nähnyt jostain syystä muistaakseni ainoatakaan Bruce Leen elokuvaa, niin hyviä kuin ne varmasti ovatkin. Taiteellisuudessa Lee varmasti voittaa helposti Chanin samoin kuin Li, mutta kyllä Chan on noista varmasti viihdyttävin. Tämähän on aivan makuasia, josta on turha kiistellä vaikka eri mieltä olemmekin.
Mjeh, tosin tässäkin alunperin viitattiin Jackie Chania ja Jet Li'tä. Jackie oli siis mies veteraani/kulttihahmo -tittelin takana ja Jet Li uuden Hollywood naaman takana. Jet Li on ollut näissä "blockbuster" Hollywood leffoissa mukana vasta viitisen vuotta ja Jackie taas 90 -luvulta lähtien. Siinä on hieman eroa, joten siinä mielessä heitä on vaikea verrata. Mutta kun Clint-sedän vedit tähän mukaan, niin sehän on sanomattakin selvää, että Clint vetää pidemmän korren näyttelijänä. =)Eastwoodin tekemät elokuvat ovat kyllä niin erilaisia kuin Leen, Lin tai Chanin että vertaileminen on kieltämättä vaikeaa.
No mutta, jospa jatketaan leffojen parissa, ennen kun m0dez -tiimi tekee tästä uuden aiheen/siirtää roskakoriin.
Tämä liippaa niin läheltä aihetta, että annetaan olla. Mielenkiintoisempaa tämä on kuin jokaisen kakstoistaween ilmoitus, että heidän lempielokuvansa on Jackass./////'CUM
Jackie Chan on todellakin huumori/toiminta miehiä, mutta katsokaapa vaikkapa Battle Creek Brawl tai jotain muita sen aikaisia Chanin elokuvia. Battle Creek Brawlissa ikärajana 18 ja en voisi sanoa tuota elokuvaa kovinkaan komediamaiseksi. Myös taisi olla joku leffa Sammon kanssa, mutta en perketti muista sen nimeä. Myös olen nähnyt sellaisen leffan, jossa Chania tykitetään viinapulloilla päin naamaa ja se oli minusta pahaa katsottavaa pikkuskidinä. Kyllä Chanilta löytyy myös vähän totisempia pätkíä.
Jet Li ei kolohda minuun millään tavalla. Totta kai mies on taistelulajeissa taitava kuin piru, mutta näyttelijänä ei. Hero nyt on ihan kiinostava ja taiteellinen, mutta siihen se jääkin. Chanista taas pidän erittäin paljon. Ehkei hän ole mikään Al Pacino tai Robert De Niro, mutta hänessä on se jokin. Chan yhdistää toiminnan ja komedian loistavasti. Bruce Leetä pidetään jossain piireissä jumalana. Itse en ole nähnyt kuin kaksi elokuvaa häneltä, mutta hyviähän ne oli. Kyllä se Brucekin oli aika lähelle yhden ilmeen mies, mutta hän oli kuitenkin hyvä näyttelijä omassa genressään. Mutta tietääkseni Bruce ei kuitenkaan kovin montaa leffaa purkittanut, kun hänhän kuoli kohtalaisen nuorena. Voin olla tietenkin väärässä, mutta minulla on tuollainen muistikuva. No nopeastihan tuon tarkistaa.
EDIT: Sori, ei olisi pitänyt jatkaa enää tätä jutustelua näistä tyypeistä, mutta minkäs teet, kun on jääräpäinen.
Jet Li ei kolohda minuun millään tavalla. Totta kai mies on taistelulajeissa taitava kuin piru, mutta näyttelijänä ei. Hero nyt on ihan kiinostava ja taiteellinen, mutta siihen se jääkin. Chanista taas pidän erittäin paljon. Ehkei hän ole mikään Al Pacino tai Robert De Niro, mutta hänessä on se jokin. Chan yhdistää toiminnan ja komedian loistavasti. Bruce Leetä pidetään jossain piireissä jumalana. Itse en ole nähnyt kuin kaksi elokuvaa häneltä, mutta hyviähän ne oli. Kyllä se Brucekin oli aika lähelle yhden ilmeen mies, mutta hän oli kuitenkin hyvä näyttelijä omassa genressään. Mutta tietääkseni Bruce ei kuitenkaan kovin montaa leffaa purkittanut, kun hänhän kuoli kohtalaisen nuorena. Voin olla tietenkin väärässä, mutta minulla on tuollainen muistikuva. No nopeastihan tuon tarkistaa.
EDIT: Sori, ei olisi pitänyt jatkaa enää tätä jutustelua näistä tyypeistä, mutta minkäs teet, kun on jääräpäinen.
"Motherfucker do that to me, he better paralyze my ass, 'cause I'd kill'a motherfucker", Jules
Paljon asiaa, mutta vain yksi kysymys juolahtaa mieleen. Näyttelijäntaitoja tunnutaan korostavan vähän liikaa. Jos kerran nämä potkumiehet ovat tulleet tunnetuiksi nimenomaan siitä potkimisesta, miksi h****tissä heidän pitäisi edes esittää mitään sen kummempia kameran edessä? Parilla ilmeellä pärjää ihan mainiosti, kunhan vain asenne on kunnossa ja rooli hoituu tarkoituksenmukaisesti.
Tietty jonkinlaisesta osaamisesta on pelkästään hyötyä, mutta itselleni ainakaan potkuleffoissa ei ole se ilmeileminen tärkeintä, vaan se miten hyvin jalka nousee. Kyllä, esim. Jet Li ei liene näyttelijänä parhaimmistoa, mutta mitä sen väliä kun taistelukohtaukset sujuvat tyylillä ja uskomattomalla taidolla, varsinkin honkkarileffoissa. Helvettiin näyttelijäntaidoista vinkuminen tällaisissa tapauksissa.
Tietty jonkinlaisesta osaamisesta on pelkästään hyötyä, mutta itselleni ainakaan potkuleffoissa ei ole se ilmeileminen tärkeintä, vaan se miten hyvin jalka nousee. Kyllä, esim. Jet Li ei liene näyttelijänä parhaimmistoa, mutta mitä sen väliä kun taistelukohtaukset sujuvat tyylillä ja uskomattomalla taidolla, varsinkin honkkarileffoissa. Helvettiin näyttelijäntaidoista vinkuminen tällaisissa tapauksissa.
Missään leffassa ei varmaankaan ole kyse ihan pelkästään siitä taistelemisesta joten jonkinlaiset näyttelijäntaidot ovat aina paikallaan. Toki nämä mainitut näyttelijät tulivat tunnetuiksi varsinaisesti niistä taistelukohtauksista mutta minä ainakaan en mitenkään nauttisi elokuvasta jossa ei olisi mitään muuta, koska elokuva jäisi silloin väkisinkin sekavaksi ja kohtaukset irrallisiksi. Jos näyttelijä siis ei osaa näytellä vähintään kohtalaisesti, on niiden välissä olevien pakollisten kohtausten seuraaminen aika tuskallista. Toki ilmeistä puhuttaessa se yksi ilme voi kantaa pitkällekin, kuten esim. juuri Bruce Leestä tai siitä paljon puhutusta Clint-sedästä voidaan huomata. Off-topicia: onko kukaan muu henkilö saanut yhtä paljon oscareita kuin Clint Eastwood? Puhun nyt siis lähinnä näyttelijöiden, elokuvien ja ohjauksen oscareista; musiikki, erikoisefektit, maskeeraus ynnä muu ei niinkään kiinnosta.... kirjoitti: Jos kerran nämä potkumiehet ovat tulleet tunnetuiksi nimenomaan siitä potkimisesta, miksi h****tissä heidän pitäisi edes esittää mitään sen kummempia kameran edessä?
All your message are belong to me.
I dont always win... but when I do, it's PPV-veikkaus (2005, 2015).
I dont always win... but when I do, it's PPV-veikkaus (2005, 2015).
Njoo. Kuten jo aikaisemmin totesin, näyttelijäntaitoja vain täältä katsottuna tunnutaan joskus korostavan hitusen liikaa, koska hieman heikommillakin eväillä homma voi näissä ympyröissä toimia ihan hyvin, se on vain katsojan asenteesta kiinni. Paljon on sellaisia potkuleffoja olemassa, jotka elävät pelkästään niiden potkukohtausten varassa, eikä muu sisältö päätä huimaa. Meikäläinen nyt kunnollisista tappeluleffoista ei ainakaan muuta hae, kun sitä potkimista, joten yksi ja sama onko se Jet Li nyt niin pökkelö tai kuiva leffan suvantovaiheissa, kunhan asianmukaiset kohtaukset hoituvat.
Kannattaa nyt huomata, että keskustelu lähti leffasta Hero, jossa niitä näyttelijäntaitoja oltaisiin todella tarvittu. Jet Lin kyvyttömyys osoittaa muuta tunnetta kuin jonkinlaista lievää suuttumusta heikentää leffan laatua. Leffa sisältää paljon taistelukohtauksia, jossa hän on selvästi omillaan, mutta toisaalta, se sisältää myös hyvin paljon draamaa, joihin oltaisiin tarvittu joku parempi. Erityisesti sen takia, että suunnilleen kaikki muut näyttelijät ovat näyttelijöitä (Donnie Yeniä lukuunottamatta), itse asiassa useimmat ovat palkittuja näyttelijöitä.
Eastwoodista: Onko hän voittanut muita kuin parhaan leffan ja ohjauksen?
Hän on yksipuolinen näyttelijä, mutta omalla tavallaan todella hyvä. Minimalistinen tyyli toimii hänelle, toisin kuin monille, jotka häntä ovat yrittäneet kopioida.
Eastwoodista: Onko hän voittanut muita kuin parhaan leffan ja ohjauksen?
Hän on yksipuolinen näyttelijä, mutta omalla tavallaan todella hyvä. Minimalistinen tyyli toimii hänelle, toisin kuin monille, jotka häntä ovat yrittäneet kopioida.