Ensimmäinen on kai Wicker Man, joka mainitaan jossain tuolla topicin alussa, tuosta toisesta en sano mitään.
Katselin tässä harvinaisen keskinkertaisen komedian nimeltä The Parole Officer. Tyypillinen brittikomedia, eli kohtalaisen rohkeita vitsejä, mutta toisaalta ei kovin montaa 'hersyvää naurua', enemmänkin älykkäitä pieniä gageja, jos katsoja oli tarpeeksi älykäs ne huomaamaan. Tarina oli aika surkea loppuvaiheissa, mutta lähinnä sen takia, että Deus Ex Machinaa käytettiin aivan liian monta kertaa. Pari olisi ollut enemmän kuin tarpeeksi.
Leffat
Arvostelenpa tähän pikaisesti leffan. En osaa arvostella leffoja, mieluummin keskustelen niistä kaverien kanssa, mutta silti:
The Yes Men
Kyllä. Tämä oli sitten pakko käydä katsomassa, koska jonkinlaista aktivistin vikaa itsessäni on, vaikkakaan en vielä paljoa ole perehtynyt kapitalismin ja globalisaation varjopuoliin.
Mutta. Mike Bonano ja Andy Bichlbaum ovat viihdyttäviä aktivisteja. Tuollainen rento tunnelma sopi oikein hyvin tähän, tosin esim. Fahrenheitiin se ei olisi sopinut. Leffa osoitti, että jos on tarpeeksi iso pamppu, voi tehdä mitä vain.
Esimerkiksi tämä puku - joka varmasti on jo kaikkien tiedossa - osoitti sen. Tiesin pointi naurettaviksi, mutta tässä vaiheessa mietin että eihän tällaista voi tapahtua. Mutta kyllä vain voi. Bichlbaum (tässä kohtaa nimellä Hank Hardy Unruh, heillä oli täysin käsittämättömiä nimiä) seisoo Tampereen auditoriossa selittämässä puvun hienouksista ja ihmiset tuijottavat. Ja tämä kaikki menee läpi. Mitä hemmettiä?
Mutta tavallaanhan tuo on ihan loogista. Jos äijä WTO:sta tulee ehdottamaan orjuuden laillistamista ja esittelemään kultaisia kikkelipukuja, on tuota silti vaikea kyseenalaistaa, ainakaan sillä hetkellä. Sama päti tuon jälkeen tapahtuneeseen kierrätyshampurilaispelleilyyn.
Tämä taisi muuten olla ensimmäinen täysin pähkähullu dokumentti mitä olen nähnyt. Mutta silti se oli erittäin hyvä. Ainoa, mikä jätti kylmäksi, oli hienoinen lyhyys. Muutama minuutti lisää olisi leffassa saanut olla, esimerkiksi kertomiseen, kuka kaikki nämä hankkeet rahoitti. Jostain Tijuanasta he jossain vaiheessa höpisivät, mutta nimi oli niin seko, että sekin oli varmaan puutaheinää. Koska eihän noin suuria kusetuksia pikkurahoilla tehdä.
Mutta anyway, leffa on nerojen työtä. Ensiksikin, pokka täytyy pitää todella hyvin. Koska kuka tahansa lähes 100% varmuudella repeää nauruun tuollaisissa tilanteissa. Ja sitten, ns. "vihollisten" tarkkailu ja opiskelu. Ei tuollaisia täydellisiä piloja pystymetsästä järjestetä. http://www.gatt.org/ on varmaankin esimerkki. Kopio WTO:n oikeista sivuista, mutta enemmän kuin tarpeeksi piilokritiikkiä sisätävät. Samaten oli myös www.gwbush.com -sivujen kanssa, mutta nehän ovat jo alhaalla. Ja sitten elokuvan suuri kusetus tapahtui Suomessa! Suomen oleminen suuri osa leffaa nostaa myös pisteitä, ihan jos tällainen kotiinpäinveto sallitaan. Ja sit ne tähdet:
****/*****
Suosittelen todella lämpimästi kaikille globalisaatiokriittisille. Ja Yes Menin kotisivuilla käyminen on myös suotavaa.
Changing the world one prank at a time.
The Yes Men
Kyllä. Tämä oli sitten pakko käydä katsomassa, koska jonkinlaista aktivistin vikaa itsessäni on, vaikkakaan en vielä paljoa ole perehtynyt kapitalismin ja globalisaation varjopuoliin.
Mutta. Mike Bonano ja Andy Bichlbaum ovat viihdyttäviä aktivisteja. Tuollainen rento tunnelma sopi oikein hyvin tähän, tosin esim. Fahrenheitiin se ei olisi sopinut. Leffa osoitti, että jos on tarpeeksi iso pamppu, voi tehdä mitä vain.
Esimerkiksi tämä puku - joka varmasti on jo kaikkien tiedossa - osoitti sen. Tiesin pointi naurettaviksi, mutta tässä vaiheessa mietin että eihän tällaista voi tapahtua. Mutta kyllä vain voi. Bichlbaum (tässä kohtaa nimellä Hank Hardy Unruh, heillä oli täysin käsittämättömiä nimiä) seisoo Tampereen auditoriossa selittämässä puvun hienouksista ja ihmiset tuijottavat. Ja tämä kaikki menee läpi. Mitä hemmettiä?
Mutta tavallaanhan tuo on ihan loogista. Jos äijä WTO:sta tulee ehdottamaan orjuuden laillistamista ja esittelemään kultaisia kikkelipukuja, on tuota silti vaikea kyseenalaistaa, ainakaan sillä hetkellä. Sama päti tuon jälkeen tapahtuneeseen kierrätyshampurilaispelleilyyn.
Tämä taisi muuten olla ensimmäinen täysin pähkähullu dokumentti mitä olen nähnyt. Mutta silti se oli erittäin hyvä. Ainoa, mikä jätti kylmäksi, oli hienoinen lyhyys. Muutama minuutti lisää olisi leffassa saanut olla, esimerkiksi kertomiseen, kuka kaikki nämä hankkeet rahoitti. Jostain Tijuanasta he jossain vaiheessa höpisivät, mutta nimi oli niin seko, että sekin oli varmaan puutaheinää. Koska eihän noin suuria kusetuksia pikkurahoilla tehdä.
Mutta anyway, leffa on nerojen työtä. Ensiksikin, pokka täytyy pitää todella hyvin. Koska kuka tahansa lähes 100% varmuudella repeää nauruun tuollaisissa tilanteissa. Ja sitten, ns. "vihollisten" tarkkailu ja opiskelu. Ei tuollaisia täydellisiä piloja pystymetsästä järjestetä. http://www.gatt.org/ on varmaankin esimerkki. Kopio WTO:n oikeista sivuista, mutta enemmän kuin tarpeeksi piilokritiikkiä sisätävät. Samaten oli myös www.gwbush.com -sivujen kanssa, mutta nehän ovat jo alhaalla. Ja sitten elokuvan suuri kusetus tapahtui Suomessa! Suomen oleminen suuri osa leffaa nostaa myös pisteitä, ihan jos tällainen kotiinpäinveto sallitaan. Ja sit ne tähdet:
****/*****
Suosittelen todella lämpimästi kaikille globalisaatiokriittisille. Ja Yes Menin kotisivuilla käyminen on myös suotavaa.
Changing the world one prank at a time.
http://www.istuntosali.net
BLOGI / DeviantArt / Last.fm / Mikseri
the car is on fire
and there's no driver at the wheel
BLOGI / DeviantArt / Last.fm / Mikseri
the car is on fire
and there's no driver at the wheel
Katsoin tässä hiljattain Once Upon a Time in the Westin. Hyvä leffa, blah, blah, blah, kannattaa katsoa, yeah, yeah, yeah.
Se mitä haluaisin oikeastaan kommentoida, on tuon leffan pituus (159 minuuttia). Yleensä valitan pitkistä leffoista. Siihen on syynsä. Hollywood tuottaa hektisiä elokuvia, joissa tapahtuu joka sekunti jotain. Miten tällainen heikko mieli voi selvitä sellaisesta kurimuksesta ilman vaikutuksia? Kurosawan hitaat kehittelyt pääasiassa rasittavat minua. Ehkä se johtuu juuri tuosta jenkkileffojen ylivallasta. Kurosawa on kuitenkin hyvä ohjaaja, jopa minun mielestäni.
Leone on kuitenkin parempi.
Miksi? Koska hän osaa tehdä pitkästäkin leffasta uskomattoman mielenkiintoisen. Jotenkin hän osaa pitää jännitystä yllä pitkienkin kohtausten aikana. Alun melkein kymmenminuuttinen kohtaus Westissä, jossa kolme miestä vain odottaa junaa, olisi h**vetin tylsä, jos sen olisi ohjannut kuka tahansa muu. Kuitenkin Leonen leffassa istun aina jännittyneenä odottamassa mitä tapahtuu, vaikka olenkin nähnyt leffan kymmenkunta kertaa.
Tärkeä tekijä on Ennio Morricone. Yksi harvoista leffamusiikin tekijöistä, joiden tuotoksia voi kuunnella ilman leffaa taustalla. Normaalista poiketen, Morricone sävelsi ensin (ainakin osittain) ja Leone sovitti leffansa musiikkiin. Siitä on leffassa muutama aivan loistava esimerkki.
Toinen samanlainen elokuva on tietenkin Hyvät, Pahat ja Rumat. Westissä Leone yritti tunkea samaan leffaan mahdollisimman paljon viittauksia muihin länkkäreihin. Selvin yhteys muihin saman genren leffoihin taitaa kuitenkin olla kolmessa (neljästä) päähenkilössä. Harmonicalla ja Blondiella on paljon yhteistä, samoin Frankillä ja Angel Eyesilla sekä Cheyennella ja Tucolla. Tavallaan West on siis GB&Un jatko. Itse asiassa, Leone halusi Eastwoodin, Wallachin ja Van Cleefin alkukohtaukseen, jotta Bronson olisi voinut tappaa heidät ja siten symbolisesti aloittaa nollasta. Se ei onnistunut Eastwoodin uuden tähtistatuksen takia (hänellä oli muita projekteja, jotka estivät sen). Kohtaukseen olisi liittynyt vahvasti muutakin symboliikkaa. West on selvästi kertomus siitä, kuinka vanha länsi kuoli uuden edessä (Frank yrittää sopeutua uuteen, mutta ei onnistu, samoin Cheyenne hiukan vihjaa siihen suuntaan, mutta hänet torjutaan ja hän kuolee ennen kuin saa uutta mahdollisuutta). Tällöin edellisen leffan tähtien kuolema olisi ollut hyvä merkki siitä mitä oli tulossa.
Taisin hiukan eksyä aiheesta, joten lyhyt kertaus: Leffojen turha pitkittäminen on huono asia, jos ohjaaja ei satu olemaan Sergio Leone.
Se mitä haluaisin oikeastaan kommentoida, on tuon leffan pituus (159 minuuttia). Yleensä valitan pitkistä leffoista. Siihen on syynsä. Hollywood tuottaa hektisiä elokuvia, joissa tapahtuu joka sekunti jotain. Miten tällainen heikko mieli voi selvitä sellaisesta kurimuksesta ilman vaikutuksia? Kurosawan hitaat kehittelyt pääasiassa rasittavat minua. Ehkä se johtuu juuri tuosta jenkkileffojen ylivallasta. Kurosawa on kuitenkin hyvä ohjaaja, jopa minun mielestäni.
Leone on kuitenkin parempi.
Miksi? Koska hän osaa tehdä pitkästäkin leffasta uskomattoman mielenkiintoisen. Jotenkin hän osaa pitää jännitystä yllä pitkienkin kohtausten aikana. Alun melkein kymmenminuuttinen kohtaus Westissä, jossa kolme miestä vain odottaa junaa, olisi h**vetin tylsä, jos sen olisi ohjannut kuka tahansa muu. Kuitenkin Leonen leffassa istun aina jännittyneenä odottamassa mitä tapahtuu, vaikka olenkin nähnyt leffan kymmenkunta kertaa.
Tärkeä tekijä on Ennio Morricone. Yksi harvoista leffamusiikin tekijöistä, joiden tuotoksia voi kuunnella ilman leffaa taustalla. Normaalista poiketen, Morricone sävelsi ensin (ainakin osittain) ja Leone sovitti leffansa musiikkiin. Siitä on leffassa muutama aivan loistava esimerkki.
Toinen samanlainen elokuva on tietenkin Hyvät, Pahat ja Rumat. Westissä Leone yritti tunkea samaan leffaan mahdollisimman paljon viittauksia muihin länkkäreihin. Selvin yhteys muihin saman genren leffoihin taitaa kuitenkin olla kolmessa (neljästä) päähenkilössä. Harmonicalla ja Blondiella on paljon yhteistä, samoin Frankillä ja Angel Eyesilla sekä Cheyennella ja Tucolla. Tavallaan West on siis GB&Un jatko. Itse asiassa, Leone halusi Eastwoodin, Wallachin ja Van Cleefin alkukohtaukseen, jotta Bronson olisi voinut tappaa heidät ja siten symbolisesti aloittaa nollasta. Se ei onnistunut Eastwoodin uuden tähtistatuksen takia (hänellä oli muita projekteja, jotka estivät sen). Kohtaukseen olisi liittynyt vahvasti muutakin symboliikkaa. West on selvästi kertomus siitä, kuinka vanha länsi kuoli uuden edessä (Frank yrittää sopeutua uuteen, mutta ei onnistu, samoin Cheyenne hiukan vihjaa siihen suuntaan, mutta hänet torjutaan ja hän kuolee ennen kuin saa uutta mahdollisuutta). Tällöin edellisen leffan tähtien kuolema olisi ollut hyvä merkki siitä mitä oli tulossa.
Taisin hiukan eksyä aiheesta, joten lyhyt kertaus: Leffojen turha pitkittäminen on huono asia, jos ohjaaja ei satu olemaan Sergio Leone.
Keskustelenpa (jälleen kerran, kaikkien iloksi) leffojen budjeteista.
Jos lueskelette tuolta sivulta 9 viestiäni, listaan siellä lempielokuvani, kaikkiaan kymmenen kappaletta. Analysoidaanpas niitä nyt hiukan noin budjettien kannalta (kaikki arvioituja, tosin hyviä arvioita, siis ei meikäläisen), kaikki arvot miljoonia dollareita:
Princess Bride oli toiseksi kallein. Jos otetaan huomioon muuttuneet kustannukset, se oli varmasti kalliimpi kuin Nightmare. 16 miljoonaa oli vuonna 1987 varmasti melko paljon komediasta. Se olisi vieläkin kohtalainen hinta komedialle. Kun otetaan huomioon toiminnan määrä, se oli varmaan kohtalainen hinta aikoinaan.
Dr. Strangelove näyttäisi olleen halpa nykyhinnoin, mutta aikoinaan se oli normaalituotantoa, samoin Citizen Kane. Todennäköisesti myös GB&U.
Se jättää viisi leffaa, jotka ovat olleet kaikki uskomattoman halpoja. Tyypillinen jenkkitoimintaleffa maksaa vähintään 30 miljoonaa. Jos sen ohjaa Michael Mann, kahdeksannumeroinen budjetti ei riitä. Tyypillinen moderni kesäblockbuster maksaa ainakin sen 100.000.000, todennäköisesti enemmän.
Boondock Saints (joka on tuon listan perusteella suosikkini actiongenressä) maksoi 7 miljoonaa. Siinä oli about kaikkea mitä tyypillisessä blockbusterissakin on... paitsi räjähdyksiä ja isoja nimiä. Tosin, ei viime aikaisissa blockbustereissakaan ole välttämättä haettu nimenomaan isointa nimeä, kuten Tobey McGuire ja Christian Bale hyvin osoittavat. Anyways, Saintsissa on saatu parempaa jälkeä marginaalisella hinnalla verrattuna siihen mitä tuollaisiin leffoihin yleensä pistetään rahaa.
Yksi tekijä noiden halpuudessa on tietenkin se, että näyttelijät ovat suostuneet tekemään ne halvalla. Esim. Bruce Willis ja Pulp Fiction. Viime aikoina ollaan kuitenkin myös nähty, että näyttelijöille ei useimmiten kannata maksaa niin paljoa. He ovat ehkä hyviä PR-työkaluja, mutta kun Williksenkin leffat voivat flopata, niin ei edes hänestä kannata enää maksaa. Ja hän on yksi niistä harvoista näyttelijöistä, joilla on todellista tähden karismaa.
Johtopäätös (jonka olen esittänyt aiemminkin): Leffoihin tungetaan liikaa rahaa, eikä sille välttämättä saada vastinetta.
Sivukommentti: Batman Begins on kaikkien aikojen 20 kalleimman leffan listalta ainoa, joka on päässyt IMDBn parhaiden leffojen listalle ja senkin asema on vielä hiukan epävarma, koska se on julkaistu niin hiljattain. Tosin, ison budjettinsa takia, se on toistaiseksi vielä floppiluokassa reiluin tappioin (tämäkin tietenkin johtuu osin siitä, että se on vielä teattereissa).
Katsotaan sitten vanhempia leffoja tuosta listastani...
Citizen Kane, GB&U ja Strangelove tehtiin melko tavanomaisilla budjeteilla, mutta silti ne ovat hyviä. Tämän ei pitäisi olla ihmeellistä, mutta tuon aiemman perusteella, se on. Vaikka kyseessä onkin kolmen legendaarisen ohjaajan (Wells, Leone ja Kubrick), niin monet muutkin huippuleffat noilta ajoilta ovat studioiden suojissa, isolla rahalla tehtyjä.
Mitä siis tapahtui?
Ideat menivät, käsikirjoittajat lisääntyivät ja markkinavoimat saivat vallan.
Kirjoittajien kilta joutui ottamaan rajoituksen, jonka mukaan leffassa alkuteksteissä saa olla käsikirjoittajina enintään kolme tiimiä, joissa on kussakin enintään kolme jäsentä. Siis pahimmillaan yhdeksän käsikirjoittajaa, ja tuohon ei kai vielä lasketa edes mahdollisen kirjan tekijää tai vastaavaa, jotka saavat oman krediitin.
Sitten ovat tuottajat, joita saattaa olla puolitusinaa, ja ohjaaja, jotka eivät tyypillisesti voi edes saada nimeään käsikirjoittajien joukkoon, elleivät he ole tehneet todella paljon töitä sen eteen. Kun kaikki nämä antavat oman inputinsa käsikirjoitukseen, lopputulos on... komiteapäätös, eli joukko kompromisseja. Voiko siitä saada edes hyvää?
Sen lisäksi, että kaikilla noilla ihmisillä on ensisijaisesti huono vaikutus käsikirjoitukseen, he kaikki MAKSAVAT. Eli studiot siis lähinnä tuhoavat itse itseään. He maksavat käsikirjoittaja- ja tuottaja-armeijoilla saadakseen heiltä jotain, millä ei ole mitään arvoa.
Kaiken lisäksi, studiot ovat edelleen suunnilleen samat kuin vuosisadan alkupuolella. Ns. majors koostuu edelleen seuraavista: 20th Century Fox (vai mikä Spotlight se nykyään onkaan), Sony Pictures, Warner Bros, Paramount Pictures, Universal ja Disney. Noista uusin on Sony, mutta sekin koostuu lähinnä Columbia/TriStarista ja MGM/UAsta, jotka taas ovat sitten vanhoja ja perinteisiä.
Nuo vanhat ovat tehneet leffoja suunnilleen samoin reseptein jo lähes vuosisadan. Onko siis ihme, että uudet Miramaxin kaltaiset pienemmät studiot tekevät siinä sivussa huomattavasti enemmän rahaa pienemmillä projekteilla. Tosin, Miramaxkin taitaa olla hiukan kangistumassa ja vähentämässä riskinottoa. Toisaalta, se taisi lopettaa yhteistyön Disneyn kanssa, mikä on varmasti hyvä asia.
Vielä kerran: Rahaa käytetään huomattavasti enemmän kuin olisi tarvetta ja sen takia studiot tulevat vielä tuhoamaan itsensä. Leffanteko kallistuu koko ajan. Tällä hetkellä se on jo hyvin riskirajoilla. Jokaisen ison budjetin elokuvan on pakko kerätä järjetön määrä katsojia, jotta se olisi kannattava. Siksi ne ovat väkisinkin keskinkertaisia. Sillä ei olisi väliä, jos ne olisivat edes viihdyttäviä, mutta eivätpä taida olla sitäkään useimmissa tapauksissa.
Jos lueskelette tuolta sivulta 9 viestiäni, listaan siellä lempielokuvani, kaikkiaan kymmenen kappaletta. Analysoidaanpas niitä nyt hiukan noin budjettien kannalta (kaikki arvioituja, tosin hyviä arvioita, siis ei meikäläisen), kaikki arvot miljoonia dollareita:
- Full Monty: 3,5
- Boondock Saints: 7
- Nightmare Before Christmas: 18
- Trainspotting: 3,5
- Il Buono, Il Brutto, Il Cattivo: 1,2
- Usual Suspects: 6
- Dr. Strangelove: 1,8
- Citizen Kane: 0,7
- Princess Bride: 16
- Pulp Fiction: 8
Princess Bride oli toiseksi kallein. Jos otetaan huomioon muuttuneet kustannukset, se oli varmasti kalliimpi kuin Nightmare. 16 miljoonaa oli vuonna 1987 varmasti melko paljon komediasta. Se olisi vieläkin kohtalainen hinta komedialle. Kun otetaan huomioon toiminnan määrä, se oli varmaan kohtalainen hinta aikoinaan.
Dr. Strangelove näyttäisi olleen halpa nykyhinnoin, mutta aikoinaan se oli normaalituotantoa, samoin Citizen Kane. Todennäköisesti myös GB&U.
Se jättää viisi leffaa, jotka ovat olleet kaikki uskomattoman halpoja. Tyypillinen jenkkitoimintaleffa maksaa vähintään 30 miljoonaa. Jos sen ohjaa Michael Mann, kahdeksannumeroinen budjetti ei riitä. Tyypillinen moderni kesäblockbuster maksaa ainakin sen 100.000.000, todennäköisesti enemmän.
Boondock Saints (joka on tuon listan perusteella suosikkini actiongenressä) maksoi 7 miljoonaa. Siinä oli about kaikkea mitä tyypillisessä blockbusterissakin on... paitsi räjähdyksiä ja isoja nimiä. Tosin, ei viime aikaisissa blockbustereissakaan ole välttämättä haettu nimenomaan isointa nimeä, kuten Tobey McGuire ja Christian Bale hyvin osoittavat. Anyways, Saintsissa on saatu parempaa jälkeä marginaalisella hinnalla verrattuna siihen mitä tuollaisiin leffoihin yleensä pistetään rahaa.
Yksi tekijä noiden halpuudessa on tietenkin se, että näyttelijät ovat suostuneet tekemään ne halvalla. Esim. Bruce Willis ja Pulp Fiction. Viime aikoina ollaan kuitenkin myös nähty, että näyttelijöille ei useimmiten kannata maksaa niin paljoa. He ovat ehkä hyviä PR-työkaluja, mutta kun Williksenkin leffat voivat flopata, niin ei edes hänestä kannata enää maksaa. Ja hän on yksi niistä harvoista näyttelijöistä, joilla on todellista tähden karismaa.
Johtopäätös (jonka olen esittänyt aiemminkin): Leffoihin tungetaan liikaa rahaa, eikä sille välttämättä saada vastinetta.
Sivukommentti: Batman Begins on kaikkien aikojen 20 kalleimman leffan listalta ainoa, joka on päässyt IMDBn parhaiden leffojen listalle ja senkin asema on vielä hiukan epävarma, koska se on julkaistu niin hiljattain. Tosin, ison budjettinsa takia, se on toistaiseksi vielä floppiluokassa reiluin tappioin (tämäkin tietenkin johtuu osin siitä, että se on vielä teattereissa).
Katsotaan sitten vanhempia leffoja tuosta listastani...
Citizen Kane, GB&U ja Strangelove tehtiin melko tavanomaisilla budjeteilla, mutta silti ne ovat hyviä. Tämän ei pitäisi olla ihmeellistä, mutta tuon aiemman perusteella, se on. Vaikka kyseessä onkin kolmen legendaarisen ohjaajan (Wells, Leone ja Kubrick), niin monet muutkin huippuleffat noilta ajoilta ovat studioiden suojissa, isolla rahalla tehtyjä.
Mitä siis tapahtui?
Ideat menivät, käsikirjoittajat lisääntyivät ja markkinavoimat saivat vallan.
Kirjoittajien kilta joutui ottamaan rajoituksen, jonka mukaan leffassa alkuteksteissä saa olla käsikirjoittajina enintään kolme tiimiä, joissa on kussakin enintään kolme jäsentä. Siis pahimmillaan yhdeksän käsikirjoittajaa, ja tuohon ei kai vielä lasketa edes mahdollisen kirjan tekijää tai vastaavaa, jotka saavat oman krediitin.
Sitten ovat tuottajat, joita saattaa olla puolitusinaa, ja ohjaaja, jotka eivät tyypillisesti voi edes saada nimeään käsikirjoittajien joukkoon, elleivät he ole tehneet todella paljon töitä sen eteen. Kun kaikki nämä antavat oman inputinsa käsikirjoitukseen, lopputulos on... komiteapäätös, eli joukko kompromisseja. Voiko siitä saada edes hyvää?
Sen lisäksi, että kaikilla noilla ihmisillä on ensisijaisesti huono vaikutus käsikirjoitukseen, he kaikki MAKSAVAT. Eli studiot siis lähinnä tuhoavat itse itseään. He maksavat käsikirjoittaja- ja tuottaja-armeijoilla saadakseen heiltä jotain, millä ei ole mitään arvoa.
Kaiken lisäksi, studiot ovat edelleen suunnilleen samat kuin vuosisadan alkupuolella. Ns. majors koostuu edelleen seuraavista: 20th Century Fox (vai mikä Spotlight se nykyään onkaan), Sony Pictures, Warner Bros, Paramount Pictures, Universal ja Disney. Noista uusin on Sony, mutta sekin koostuu lähinnä Columbia/TriStarista ja MGM/UAsta, jotka taas ovat sitten vanhoja ja perinteisiä.
Nuo vanhat ovat tehneet leffoja suunnilleen samoin reseptein jo lähes vuosisadan. Onko siis ihme, että uudet Miramaxin kaltaiset pienemmät studiot tekevät siinä sivussa huomattavasti enemmän rahaa pienemmillä projekteilla. Tosin, Miramaxkin taitaa olla hiukan kangistumassa ja vähentämässä riskinottoa. Toisaalta, se taisi lopettaa yhteistyön Disneyn kanssa, mikä on varmasti hyvä asia.
Vielä kerran: Rahaa käytetään huomattavasti enemmän kuin olisi tarvetta ja sen takia studiot tulevat vielä tuhoamaan itsensä. Leffanteko kallistuu koko ajan. Tällä hetkellä se on jo hyvin riskirajoilla. Jokaisen ison budjetin elokuvan on pakko kerätä järjetön määrä katsojia, jotta se olisi kannattava. Siksi ne ovat väkisinkin keskinkertaisia. Sillä ei olisi väliä, jos ne olisivat edes viihdyttäviä, mutta eivätpä taida olla sitäkään useimmissa tapauksissa.
Mikä on hyvän käsikirjoituksen arvo?
Vastaus: Ei juuri mitään. Ainakaan Hollywoodissa.
Kyllähän sillä tienaa ja voi tienata erittäin hyvin verrattuna siihen mitä sinä tai minä tienaamme, mutta jos verrataan joihinkin muihin ammatteihin elokuvan teossa, käsikirjoitus on vain pisara meressä.
Tyypillisesti homma toimii niin, että käsikirjoittaja joutuu kirjoittamaan ensimmäiset käsikirjoituksensa omaan piikkiin. Harvemmin kukaan saa leffanteossa hommia ilman minkäänlaista näyttöä. Tällöin käsikirjoittaja on tyypillisesti onnellinen, jos saa ylipäätään mitään ensimmäisestään. Liitto yrittää suojella heitä, mutta se ei tietenkään onnistu, koska ensikertalainen ei ole vielä liiton jäsen (eikä häntä varmaan hyväksyttäisikään).
Kun käsikirjoittaja on saanut itselleen nimeä, hän saa erilaisia tilaustöitä, joilla hän voi pitää itsensä hengissä. Yleensä käsiksen ensimmäisestä versiosta saa 150 000 dollaria, siihen tehdyistä korjauksista 75 000, toisesta versiosta 50 000 ja siihen tehdyistä korjauksista 25 000. Jos leffa sitten oikeasti tehdään, siitä saa 500 000 - sen mitä hän oli saanut jo noista aiemmista.
Eli siis käsikirjoittaja voi saada leffasta 500 000 dollaria. Yleensä käsikirjoittajat toimivat pareittain eli se tarkoittaa 250 000 dollaria per naama. Ei sinänsä summa, jonka voi noin vain ohittaa, mutta jos verrataan näyttelijöihin, ohjaajiin tai tuottajiin, niin tuo on naurettavaa. Toki, jos tarina annettiin melkolailla valmiina käsikirjoittajalle, jolloin hänen luovan työn osuutensa on pieni, tuo on ihan ok, mutta kun otetaan huomioon, että tilaustyö on yleensä hyvin lyhyt kuvaukseltaan. Esim. tyypillinen lähtökohta voisi olla Pirates of the Caribbean tyyliin: "Tehkää käsikirjoitus tuon laitteen pohjalta." Jei.
Leffan budjetti oli IMDBn arvion mukaan 125 000 000 (tosin kommenttiraidalla mainittiin summa 160 000 000). Joka tapauksessa, käsikirjoitukseen ei juuri panostettu prosentuaalisesti. Sen arvo oli vain 0,4% tai 0,3125% riippuen siitä kumpi noista luvuista on oikea. Johnny Depp sai roolistaan 10 000 000. Depp on yksi harvoista tähdistä, joilla on oikeaa arvoa, joten tuo ei siinä mielessä ole mikään iso palkkio, mutta se on leffan budjetista 8% tai 6,25%, jälleen riippuen siitä, mikä arvo on se oikea.
Onko tuo panostuksen suhde oikea? Todennäköisesti leffassa oli lukuisia muitakin näyttelijöitä, jotka tienasivat tuon puoli miljoonaa tai enemmän. Orlando Bloom ei ainakaan ole halvimmasta päästä.
Tuottajien ja ohjaajan palkkiot ymmärrän mainiosti. He ottavat riskin ja vastaavat lopputuloksesta, joten he ansaitsevatkin rahansa, paitsi, että se saisi monissa tapauksissa olla enemmän sidottu lopputulokseen.
Anyway, päivän rantti taisi olla siinä...
Vastaus: Ei juuri mitään. Ainakaan Hollywoodissa.
Kyllähän sillä tienaa ja voi tienata erittäin hyvin verrattuna siihen mitä sinä tai minä tienaamme, mutta jos verrataan joihinkin muihin ammatteihin elokuvan teossa, käsikirjoitus on vain pisara meressä.
Tyypillisesti homma toimii niin, että käsikirjoittaja joutuu kirjoittamaan ensimmäiset käsikirjoituksensa omaan piikkiin. Harvemmin kukaan saa leffanteossa hommia ilman minkäänlaista näyttöä. Tällöin käsikirjoittaja on tyypillisesti onnellinen, jos saa ylipäätään mitään ensimmäisestään. Liitto yrittää suojella heitä, mutta se ei tietenkään onnistu, koska ensikertalainen ei ole vielä liiton jäsen (eikä häntä varmaan hyväksyttäisikään).
Kun käsikirjoittaja on saanut itselleen nimeä, hän saa erilaisia tilaustöitä, joilla hän voi pitää itsensä hengissä. Yleensä käsiksen ensimmäisestä versiosta saa 150 000 dollaria, siihen tehdyistä korjauksista 75 000, toisesta versiosta 50 000 ja siihen tehdyistä korjauksista 25 000. Jos leffa sitten oikeasti tehdään, siitä saa 500 000 - sen mitä hän oli saanut jo noista aiemmista.
Eli siis käsikirjoittaja voi saada leffasta 500 000 dollaria. Yleensä käsikirjoittajat toimivat pareittain eli se tarkoittaa 250 000 dollaria per naama. Ei sinänsä summa, jonka voi noin vain ohittaa, mutta jos verrataan näyttelijöihin, ohjaajiin tai tuottajiin, niin tuo on naurettavaa. Toki, jos tarina annettiin melkolailla valmiina käsikirjoittajalle, jolloin hänen luovan työn osuutensa on pieni, tuo on ihan ok, mutta kun otetaan huomioon, että tilaustyö on yleensä hyvin lyhyt kuvaukseltaan. Esim. tyypillinen lähtökohta voisi olla Pirates of the Caribbean tyyliin: "Tehkää käsikirjoitus tuon laitteen pohjalta." Jei.
Leffan budjetti oli IMDBn arvion mukaan 125 000 000 (tosin kommenttiraidalla mainittiin summa 160 000 000). Joka tapauksessa, käsikirjoitukseen ei juuri panostettu prosentuaalisesti. Sen arvo oli vain 0,4% tai 0,3125% riippuen siitä kumpi noista luvuista on oikea. Johnny Depp sai roolistaan 10 000 000. Depp on yksi harvoista tähdistä, joilla on oikeaa arvoa, joten tuo ei siinä mielessä ole mikään iso palkkio, mutta se on leffan budjetista 8% tai 6,25%, jälleen riippuen siitä, mikä arvo on se oikea.
Onko tuo panostuksen suhde oikea? Todennäköisesti leffassa oli lukuisia muitakin näyttelijöitä, jotka tienasivat tuon puoli miljoonaa tai enemmän. Orlando Bloom ei ainakaan ole halvimmasta päästä.
Tuottajien ja ohjaajan palkkiot ymmärrän mainiosti. He ottavat riskin ja vastaavat lopputuloksesta, joten he ansaitsevatkin rahansa, paitsi, että se saisi monissa tapauksissa olla enemmän sidottu lopputulokseen.
Anyway, päivän rantti taisi olla siinä...
Ei kellään olisi tietoa, koska Revenge of the Sith ilmestyy DVD:llä? Kuinka pian SW:istä tulee se kaikki episodit sisältävä paketti?
Olen katsonut jälleen uusia leffoja, tarkemmin sanottuna I Robot, Seven Years in Tibet sekä National Treasure (kolmatta kertaa). Arvostelen ne myöhemmin, sikäli mikäli kun ketään kiinnostaa.
Olen katsonut jälleen uusia leffoja, tarkemmin sanottuna I Robot, Seven Years in Tibet sekä National Treasure (kolmatta kertaa). Arvostelen ne myöhemmin, sikäli mikäli kun ketään kiinnostaa.
Eurooppalainen? Check.
Mustavalkoinen? Check.
Surrealistinen? Check.
Pieni budjetti? Check.
Täynnä käsittämätöntä symboliikkaa, jota voi tutkia monta sukupolvea pääsemättä mihinkään yleisesti hyväksyttyyn lopputulokseen? Check.
Tänään Ares ylitti sen viimeisen rajan...
Tapoin itseni? No such luck.
Käytin alkoholia? E-hei..
Menetin neitsyyteni? Säästän itseni sitä oikeaa varten...
Ei, vaan katsoin Seitsemännen sinetin.
Mikä siinä nyt sitten on niin erikoista?
Eipä mitään ja kaikki. Se on teh art movie. Ainut juttu mikä siitä puuttuu ollakseen kunnon taide-elokuva, on se, että se oli oikeastaan aika hyvä, kaikista omituisuuksistaan huolimatta. Leffaan liittyviä viittauksia on vähän kaikkialla, jos vain osaa etsiä. Mm. Holy Grailin trailerissa...
Pidän ideasta... Kuolemaa tulee noutamaan ritaria, mutta ritaria ei vielä huvita kuolla. Niinpä hän yrittää hankkia lisäaikaa haastamalla Kuoleman shakkimatsiin. Kuolema suostuu. Matsia pelataan keskiaikaiseen tyyliin eli todella hitaasti. Päiväkausia kestävät matsit eivät olleet mitenkään erikoisia. Tässä tapauksessa matsi kestää todella pitkään, koska sitä pelataan vain kun ritari ei etene matkallaan kotiinsa yli 10 vuoden jälkeen.
Shakkimatsi ei mitenkään valtaa leffaa. Se on melko sivussa ja samalla tapahtuu kaikenlaista muuta, tyypillisesti hyvin paljon maanläheisempää. Esimerkkinä seuraava, maailmanhistorian romanttisin kohtaus:
Aseenkantaja Jöns yrittää suudella naista, jonka pelasti ryöstäjän kynsistä. Nainen vetäytyy.
Jöns: "Voisin raiskata sinut. Lähde mukaani, tarvitsen akan. Olen naimisissa, mutta vaimo on varmaan jo kuollut."
Tjsp. En muista tarkalleen, mutta huvitti kuitenkin suuresti.
Yksi hauska juttu leffassa on anakronismien etsiminen: pienestä budjetista johtuen tekijöillä ei ollut aikaa esim. etsiä paikkoja, jossa ei näkyisi kaupungin valot ja sellaista...
Leffa eteni hyvin paljon samaan tyyliin kuin Mansikkapaikka, toinen Ingmar Bergmanin leffa, jonka hän ohjasi samana vuonna. Molemmissa ollaan matkustamassa, molemmat ovat jossain määrin surrealistisia, molemmissa on mies, joka vetää viimeisiään ja jonka ympärille kerääntyy hiljalleen joukko ihmisiä ja niin edelleen. Molemmissa pohditaan vielä samoja asioitakin, lähinnä kai Bergmanin omaa kuolemanpelkoa. Jatkuva teema on Jumalan olemassaolo, molemmissa leffoissa.
Mikä raja tuo leffa nyt sitten oli? Kuten sanottu, se on teh art movie, joten nyt olen saavuttanut riittävän kyynisyyden tason ja voisin vaikka toimia leffakriitikkona. Kuten aiemmista kommenteistani voidaan päätellä, tämä tie ei ole ollut mitenkään lyhyt, vaan se on ollut jo pitkään näkyvissä, mutta nyt se päätöspisteessään.
Beware.
Mustavalkoinen? Check.
Surrealistinen? Check.
Pieni budjetti? Check.
Täynnä käsittämätöntä symboliikkaa, jota voi tutkia monta sukupolvea pääsemättä mihinkään yleisesti hyväksyttyyn lopputulokseen? Check.
Tänään Ares ylitti sen viimeisen rajan...
Tapoin itseni? No such luck.
Käytin alkoholia? E-hei..
Menetin neitsyyteni? Säästän itseni sitä oikeaa varten...
Ei, vaan katsoin Seitsemännen sinetin.
Mikä siinä nyt sitten on niin erikoista?
Eipä mitään ja kaikki. Se on teh art movie. Ainut juttu mikä siitä puuttuu ollakseen kunnon taide-elokuva, on se, että se oli oikeastaan aika hyvä, kaikista omituisuuksistaan huolimatta. Leffaan liittyviä viittauksia on vähän kaikkialla, jos vain osaa etsiä. Mm. Holy Grailin trailerissa...
Pidän ideasta... Kuolemaa tulee noutamaan ritaria, mutta ritaria ei vielä huvita kuolla. Niinpä hän yrittää hankkia lisäaikaa haastamalla Kuoleman shakkimatsiin. Kuolema suostuu. Matsia pelataan keskiaikaiseen tyyliin eli todella hitaasti. Päiväkausia kestävät matsit eivät olleet mitenkään erikoisia. Tässä tapauksessa matsi kestää todella pitkään, koska sitä pelataan vain kun ritari ei etene matkallaan kotiinsa yli 10 vuoden jälkeen.
Shakkimatsi ei mitenkään valtaa leffaa. Se on melko sivussa ja samalla tapahtuu kaikenlaista muuta, tyypillisesti hyvin paljon maanläheisempää. Esimerkkinä seuraava, maailmanhistorian romanttisin kohtaus:
Aseenkantaja Jöns yrittää suudella naista, jonka pelasti ryöstäjän kynsistä. Nainen vetäytyy.
Jöns: "Voisin raiskata sinut. Lähde mukaani, tarvitsen akan. Olen naimisissa, mutta vaimo on varmaan jo kuollut."
Tjsp. En muista tarkalleen, mutta huvitti kuitenkin suuresti.
Yksi hauska juttu leffassa on anakronismien etsiminen: pienestä budjetista johtuen tekijöillä ei ollut aikaa esim. etsiä paikkoja, jossa ei näkyisi kaupungin valot ja sellaista...
Leffa eteni hyvin paljon samaan tyyliin kuin Mansikkapaikka, toinen Ingmar Bergmanin leffa, jonka hän ohjasi samana vuonna. Molemmissa ollaan matkustamassa, molemmat ovat jossain määrin surrealistisia, molemmissa on mies, joka vetää viimeisiään ja jonka ympärille kerääntyy hiljalleen joukko ihmisiä ja niin edelleen. Molemmissa pohditaan vielä samoja asioitakin, lähinnä kai Bergmanin omaa kuolemanpelkoa. Jatkuva teema on Jumalan olemassaolo, molemmissa leffoissa.
Mikä raja tuo leffa nyt sitten oli? Kuten sanottu, se on teh art movie, joten nyt olen saavuttanut riittävän kyynisyyden tason ja voisin vaikka toimia leffakriitikkona. Kuten aiemmista kommenteistani voidaan päätellä, tämä tie ei ole ollut mitenkään lyhyt, vaan se on ollut jo pitkään näkyvissä, mutta nyt se päätöspisteessään.
Beware.
Olenkin ollut jo monta päivää spammaamatta tänne, joten kommentoidaan taas jotain...
Lista Avi Aradin tuottamista leffoista (poistin TV-sarjat):
Okei, ymmärrän kyllä Spider-Manin ja X-Menin hyväksikäytön, koska ne ovat tunnettuja hahmoja ja niillä voi varmasti tehdä paljon rahaa. Hulk olisi voinut tehdä myös paljon rahaa, jos se oltaisiin tehty kunnolla, samoin myös Fantastic 4, erityisesti, koska budjetti tajuttiin tiputtaa melko alas suhteessa noihin muihin leffoihin. Teknologia on jo olemassa, joten nyt kai supersankarileffojen tekeminen alkaa olla suhteellisen halpaa.
Tuossa on näkyvissä myös jotain muutakin... Sekä Luke Cage, että Iron Fist saavat oman leffan... Olisiko sen jälkeen tulossa yhteinen leffa? Tietämättömille kerrottakoon, että parivaljakko on Marvelin universumissa toiminut parina palkkasoturimarkkinoilla jo pitkään. Sama juttu Captain American, Black Widow'n ja Iron Manin suhteen... Olisikohan tarkoitus koota myöhemmin Avengers?
Ongelma kaikissa noissa leffoissa on se, että ilmeisesti sankarit alkavat jo loppua kesken... Kolme suosituinta hahmoa ovat jo pitkään olleet Hulk, Spider-Man ja Wolverine. Heidät on jo käytetty. Kaikki muut alkavat olla hiukan hankalampia. Myöhemmät valinnat on melko selkeästi tehty siten, että katsotaan erikoisefektien tarvetta. Iron Fist, Luke Cage ja Black Widow eivät tarvitse massiivisia erikoisefektejä, kuten Spider-Man tai X-Men. Siispä brändin hyödyntämisessä on siirrytty selvästi varovaisempaan vaihteeseen.
Se osa minua, joka luki kaikki Marvelit, jotka sai käsiinsä esiteini- ja teinivuosinani, odottaa innolla mitä tapahtuu. Vanhempi osa minua toteaa, että toistaiseksi yksikään elokuvista ei ole ollut kovin onnistunut. Spider-Manit ja X-Menit ovat joidenkin mielestä kohtuullisia ja joku hullu on jopa ilmoittanut julkisesti pitäneensä Punisherista. Itse pidin noita kaikkia melko heikkoina, lukuunottamatta Spider-Man 2sta, joka oli mielestäni aika hyvä. Moni leffafani taas ei ole pitänyt siitä lainkaan... joten se mistä pidin, tuli varmaan sitten sarjisfanin puolelta...
Toivottavasti Doomia ei ole mokattu... trailereiden perusteella niin on ehkä päässyt käymään...
Lista Avi Aradin tuottamista leffoista (poistin TV-sarjat):
- Iron Fist (2006) (in production) (executive producer)
- The Hands of Shang-Chi (2005) (announced) (producer)
- Captain America (2007) (announced) (executive producer)
- Iron Man (2007) (announced) (producer)
- Wolverine (2007) (announced) (executive producer)
- Werewolf by Night (2005) (announced) (producer)
- Deathlok (2006) (announced) (producer)
- The Black Widow (2006) (announced) (co-producer)
- Sub-Mariner (2006) (announced) (executive producer)
- Spider-Man 3 (2007) (pre-production) (producer)
- The Punisher 2 (2006) (pre-production) (producer)
- X-Men 3 (2006) (pre-production) (producer)
- Luke Cage (2006) (pre-production) (executive producer)
- Ghost Rider (2006) (filming) (producer)
- Fantastic Four (2005) (producer)
- Man-Thing (2005) (producer)
- Elektra (2005) (producer)
- Blade: Trinity (2004) (executive producer)
- Spider-Man 2 (2004) (producer)
- The Punisher (2004) (producer)
- Hulk (2003) (producer)
- X2 (2003) (executive producer)
- Daredevil (2003) (producer)
- Spider-Man (2002) (executive producer)
- Blade II (2002) (executive producer)
- X-Men (2000) (executive producer)
- Blade (1998) (executive producer)
- Nick Fury: Agent of Shield (1998) (TV) (executive producer)
Okei, ymmärrän kyllä Spider-Manin ja X-Menin hyväksikäytön, koska ne ovat tunnettuja hahmoja ja niillä voi varmasti tehdä paljon rahaa. Hulk olisi voinut tehdä myös paljon rahaa, jos se oltaisiin tehty kunnolla, samoin myös Fantastic 4, erityisesti, koska budjetti tajuttiin tiputtaa melko alas suhteessa noihin muihin leffoihin. Teknologia on jo olemassa, joten nyt kai supersankarileffojen tekeminen alkaa olla suhteellisen halpaa.
Tuossa on näkyvissä myös jotain muutakin... Sekä Luke Cage, että Iron Fist saavat oman leffan... Olisiko sen jälkeen tulossa yhteinen leffa? Tietämättömille kerrottakoon, että parivaljakko on Marvelin universumissa toiminut parina palkkasoturimarkkinoilla jo pitkään. Sama juttu Captain American, Black Widow'n ja Iron Manin suhteen... Olisikohan tarkoitus koota myöhemmin Avengers?
Ongelma kaikissa noissa leffoissa on se, että ilmeisesti sankarit alkavat jo loppua kesken... Kolme suosituinta hahmoa ovat jo pitkään olleet Hulk, Spider-Man ja Wolverine. Heidät on jo käytetty. Kaikki muut alkavat olla hiukan hankalampia. Myöhemmät valinnat on melko selkeästi tehty siten, että katsotaan erikoisefektien tarvetta. Iron Fist, Luke Cage ja Black Widow eivät tarvitse massiivisia erikoisefektejä, kuten Spider-Man tai X-Men. Siispä brändin hyödyntämisessä on siirrytty selvästi varovaisempaan vaihteeseen.
Se osa minua, joka luki kaikki Marvelit, jotka sai käsiinsä esiteini- ja teinivuosinani, odottaa innolla mitä tapahtuu. Vanhempi osa minua toteaa, että toistaiseksi yksikään elokuvista ei ole ollut kovin onnistunut. Spider-Manit ja X-Menit ovat joidenkin mielestä kohtuullisia ja joku hullu on jopa ilmoittanut julkisesti pitäneensä Punisherista. Itse pidin noita kaikkia melko heikkoina, lukuunottamatta Spider-Man 2sta, joka oli mielestäni aika hyvä. Moni leffafani taas ei ole pitänyt siitä lainkaan... joten se mistä pidin, tuli varmaan sitten sarjisfanin puolelta...
Toivottavasti Doomia ei ole mokattu... trailereiden perusteella niin on ehkä päässyt käymään...
-
Live for the Moment
- Viestit: 22
- Liittynyt: Ma 10.05.2004 15:05
- Paikkakunta: oulu
Anaconda 2/anacondas: the hunt of the blood orchid(ladattu dc:llä ilman tekstejä)
Tarina menee jotenkin näin. Jostain Borneon saarelta on löytynyt "maailman mullistava" kasvi. Kasvi on veri orkeiide(en ole mikään viherpeukalo joten en tiedä menikö oikein) jolla on elinikää pidentäviä voimia. Saarelle lähetetään kuusi henkinen tutkimus ryhmä. Ryhmä vuokraa veneen yhdeltä kiskurilta ja tiimi lähtee matkaan(mukana siis kahdeksan ihmistä ja yksi apina) kohti Borneon saarta, tietämättään mikä vaara sielä odottaa. Tiimin johtaja on valmis mihin vain, jotta hän löytäisi ihmekukan. Hän antää laivan kapteenille 50 000 dollaria extraa jos tämä ottaa riskin ja meenee lyhyempää ja vaarallisempaa reittiä.Alkaa satamaan ja joki tulvii. Niinpä laiva tippuu vesiputouksesta ja tuhoutuu.
Tiimi pelastuu ja jatkavat jalan viidakon läpi. Eräälle suolle tultuaan heille alkaa tapahtua. Vedessä liikkuu aina välillä jokin ja peerää pitävä mies alkaa
pelotella muita. Apina joka liikkuu puita pitkin näkee mikä vedessä matelee ja alkaa huutamaan(Apina oli jo ennestään joutunut kasvuksin Mateliaan kanssa)
No arvatahan saattaa että yhtäkkiä täm mies katoaa ja sittenn käy näin
Tämän välikohtauksen jälkeen juostaan henkensä edestä niin lujaa kuin vain pääsee. Kapu selittää anacondasta ja että se oli suurin mitä se on nähnyt. Sitten he jatkavat kunnes yksi tiimiläisistä hyomaa ilimadon toisen niskassa. Jonkin aikaa siinäsitten niitä poistellaan ja löydetään eräs hämähäkki jonka pisto aiheuttaa halvaannuksen pariksi päiväksi.
Kapu soittaa kaverilleen jotta tämä hakisi heidät pois.
Sääli vain että kaveri on juoppo ja kohta käärmeen ruokaa ja vene suuntaa suoraan kivikkoon.
Tiimi näkee räjähdyksen ja lähtee katsmaan. Otettuaan veneestä kaiken tarpeelisen he lähtevät etsimään pääkallon metsästäjien kylää ja sinne päästyään he näkevät kuolleen ja isomman anacondan. He rakentavat veneen ja suunittelevat lähtöä. Eräs nee... musta ihoinen kaivelee retken johtajan reppua ja löytää sieltä sen hämähäkin ja veneestä löytyneen radio puhelimen ja aseen joista johtaja ei ollut puhunut. No kun hän yrittää soittaa tämä "johtaja" tulee paikalle ja inttävät jonkin aikaa. Sitten johtaja(v***u kun en muista sen nimeä) nakaa pahamaineisen hämähäkin musta ihoisen päälle ja lähtee pois. No afrikanamerikkalainen halvaantuu ja kuka tuleekaan käymään.
No muut huomaavat kun Käärme nielee miestä muut sytyttävät talon tuleen ja häätävät käärmeen. Sillä välin leader on lähtenyt veneen kanssa. Muut miettivät miten saada vene takaisin. He keksivät reitin mutta sitten he kuulevat anakondien äänet. Käärmeet piirittävät ihmiset. No tiimi lähtee juoksemaan eteenpäin viidakkoveitsi heiluen. he pääsevät johonkin luolaan mikä on ison lammen päällä. Yksi tiimiläisistä jää muista ja eksyy. Hän huutelee mutta sitten näkee anakondan uivan hänta kohti.
Hänen taskulamppu tippuu ja hän etsii sitä. Kun hän löytää sen ei käärmettä näy missään. Eräs tiimiläinen tulee hakemaan häntä ja he lähtevät muiden luo. No sitten Toinen heistä tippuu jostain raosta veteen ja ei pääse pois. Anaconda syö hänet. Toinen lähtee paniikissa toistenluo.
He löytävät ulos mutta yksi jää kiinni ja anaconda tulee perässä. Mies pääsee pois ja anaconda jää kiinni. Eräs likka ottaa viidakkoveitsen ja katkaisee anacondan kaulan. Sitten musta ihoinen alkaa vittuilla kuolleelle anacondalle, mutta takaa tulee toinen. Toiset lähtevät pelastaamaan hänta. Kun käärme on puussa ja kuristaa musta ihoista kapteeni heittää puukolla käärmettä päähän. Käärme kuolee ja musta ihoinen pelastautuu.
Tällä välin johtaja soittaa apua ja valehtelee että on ainut eloon jäänyt.
Muut löytävät hänet kun hän on löytänyt orkie tai ne kukat.. ongelmana on että ne ovat ojan toisella puolella mihin pääsee vain tukkia pitkin. Ojan pohja on aika lailla tämännäköinen,
(muuten samanllaista paitsi että kirjoitusta ei ole ja käsi tulee myöhemmin.)
retken pomo käskee naisen käydä hakemassa repullinen kukkia. Koska hänellä on ase nainen suostuu ja hakee ne. Paluu matkallaan tukki kuitenkin alkaa pettämään ja hän nakkaa repun johtajale. Tukki alkaa kaantumaan janainen roikkuu pää alaspäin, jalka johonkin oksaan takertuneena. Kapteeni tönäisee retken johtaja ja reppu lentää ojaan, mutta ei aivan käärmeiden keskelle. Kun muut yrittävät auttaa naista joka roikkuu jalastaan, johtaja lähtee hakemaan reppua. Vaarallinen hämähäkki pistää häntä ja hän halvaantuu. Hän tippuu käärmeiden sekaan ja kuolee aika ikävän näköisesti. Tyttö tippuu myös käärmeiden sekaan mutta pääsee pois. Yksi erittäin iso anaconda kuitenkin perään, mutta saa hätäraketin suuhunsa ja luikertelee takaisin ojaan. Tiimin viimeiset neljä jäsentä lähtee hyvissä mielin kotiin.
Käärmeet olivat niin isoja koska ne olivat syöneet niitä kukkia ja niiden ikä oli pitempi kuin normaaleilla anacondilla.
Tarina menee jotenkin näin. Jostain Borneon saarelta on löytynyt "maailman mullistava" kasvi. Kasvi on veri orkeiide(en ole mikään viherpeukalo joten en tiedä menikö oikein) jolla on elinikää pidentäviä voimia. Saarelle lähetetään kuusi henkinen tutkimus ryhmä. Ryhmä vuokraa veneen yhdeltä kiskurilta ja tiimi lähtee matkaan(mukana siis kahdeksan ihmistä ja yksi apina) kohti Borneon saarta, tietämättään mikä vaara sielä odottaa. Tiimin johtaja on valmis mihin vain, jotta hän löytäisi ihmekukan. Hän antää laivan kapteenille 50 000 dollaria extraa jos tämä ottaa riskin ja meenee lyhyempää ja vaarallisempaa reittiä.Alkaa satamaan ja joki tulvii. Niinpä laiva tippuu vesiputouksesta ja tuhoutuu.
Tiimi pelastuu ja jatkavat jalan viidakon läpi. Eräälle suolle tultuaan heille alkaa tapahtua. Vedessä liikkuu aina välillä jokin ja peerää pitävä mies alkaa
pelotella muita. Apina joka liikkuu puita pitkin näkee mikä vedessä matelee ja alkaa huutamaan(Apina oli jo ennestään joutunut kasvuksin Mateliaan kanssa)
No arvatahan saattaa että yhtäkkiä täm mies katoaa ja sittenn käy näin
Tämän välikohtauksen jälkeen juostaan henkensä edestä niin lujaa kuin vain pääsee. Kapu selittää anacondasta ja että se oli suurin mitä se on nähnyt. Sitten he jatkavat kunnes yksi tiimiläisistä hyomaa ilimadon toisen niskassa. Jonkin aikaa siinäsitten niitä poistellaan ja löydetään eräs hämähäkki jonka pisto aiheuttaa halvaannuksen pariksi päiväksi.
Kapu soittaa kaverilleen jotta tämä hakisi heidät pois.
Sääli vain että kaveri on juoppo ja kohta käärmeen ruokaa ja vene suuntaa suoraan kivikkoon.
Tiimi näkee räjähdyksen ja lähtee katsmaan. Otettuaan veneestä kaiken tarpeelisen he lähtevät etsimään pääkallon metsästäjien kylää ja sinne päästyään he näkevät kuolleen ja isomman anacondan. He rakentavat veneen ja suunittelevat lähtöä. Eräs nee... musta ihoinen kaivelee retken johtajan reppua ja löytää sieltä sen hämähäkin ja veneestä löytyneen radio puhelimen ja aseen joista johtaja ei ollut puhunut. No kun hän yrittää soittaa tämä "johtaja" tulee paikalle ja inttävät jonkin aikaa. Sitten johtaja(v***u kun en muista sen nimeä) nakaa pahamaineisen hämähäkin musta ihoisen päälle ja lähtee pois. No afrikanamerikkalainen halvaantuu ja kuka tuleekaan käymään.
No muut huomaavat kun Käärme nielee miestä muut sytyttävät talon tuleen ja häätävät käärmeen. Sillä välin leader on lähtenyt veneen kanssa. Muut miettivät miten saada vene takaisin. He keksivät reitin mutta sitten he kuulevat anakondien äänet. Käärmeet piirittävät ihmiset. No tiimi lähtee juoksemaan eteenpäin viidakkoveitsi heiluen. he pääsevät johonkin luolaan mikä on ison lammen päällä. Yksi tiimiläisistä jää muista ja eksyy. Hän huutelee mutta sitten näkee anakondan uivan hänta kohti.
Hänen taskulamppu tippuu ja hän etsii sitä. Kun hän löytää sen ei käärmettä näy missään. Eräs tiimiläinen tulee hakemaan häntä ja he lähtevät muiden luo. No sitten Toinen heistä tippuu jostain raosta veteen ja ei pääse pois. Anaconda syö hänet. Toinen lähtee paniikissa toistenluo.
He löytävät ulos mutta yksi jää kiinni ja anaconda tulee perässä. Mies pääsee pois ja anaconda jää kiinni. Eräs likka ottaa viidakkoveitsen ja katkaisee anacondan kaulan. Sitten musta ihoinen alkaa vittuilla kuolleelle anacondalle, mutta takaa tulee toinen. Toiset lähtevät pelastaamaan hänta. Kun käärme on puussa ja kuristaa musta ihoista kapteeni heittää puukolla käärmettä päähän. Käärme kuolee ja musta ihoinen pelastautuu.
Tällä välin johtaja soittaa apua ja valehtelee että on ainut eloon jäänyt.
Muut löytävät hänet kun hän on löytänyt orkie tai ne kukat.. ongelmana on että ne ovat ojan toisella puolella mihin pääsee vain tukkia pitkin. Ojan pohja on aika lailla tämännäköinen,
(muuten samanllaista paitsi että kirjoitusta ei ole ja käsi tulee myöhemmin.)retken pomo käskee naisen käydä hakemassa repullinen kukkia. Koska hänellä on ase nainen suostuu ja hakee ne. Paluu matkallaan tukki kuitenkin alkaa pettämään ja hän nakkaa repun johtajale. Tukki alkaa kaantumaan janainen roikkuu pää alaspäin, jalka johonkin oksaan takertuneena. Kapteeni tönäisee retken johtaja ja reppu lentää ojaan, mutta ei aivan käärmeiden keskelle. Kun muut yrittävät auttaa naista joka roikkuu jalastaan, johtaja lähtee hakemaan reppua. Vaarallinen hämähäkki pistää häntä ja hän halvaantuu. Hän tippuu käärmeiden sekaan ja kuolee aika ikävän näköisesti. Tyttö tippuu myös käärmeiden sekaan mutta pääsee pois. Yksi erittäin iso anaconda kuitenkin perään, mutta saa hätäraketin suuhunsa ja luikertelee takaisin ojaan. Tiimin viimeiset neljä jäsentä lähtee hyvissä mielin kotiin.
Käärmeet olivat niin isoja koska ne olivat syöneet niitä kukkia ja niiden ikä oli pitempi kuin normaaleilla anacondilla.
"Life is like a permanent limp dick, with an occassional blow job"
Lars Ulrich
Lars Ulrich
Mielenkiintoinen huomio IMDBstä:
IMDBn TOP 250 on mainittu tässäkin threadissa varmaan aika monta kertaa... Listalla on vain kaksi elokuvaa, joille on annettu ääni yli 150 000 kertaa. Toinen niistä on Fellowship of the Ring ja toinen on yllättäen Shawshank Redemption.
Lähinnä olin siis yllättynyt tuosta jälkimmäisestä. Sitä kuitenkin pidetään jonkinlaisena kulttileffana. Itse asiassa, sen box office tulot olivat noin 30 000 000 jenkkilässä eli noin 1/10 siitä mitä LotR: Fellowship of the Ring tuotti. Lisäksi Redemption on saanut enemmän ääniä kuin Star Warsit, Matrix, Godfather pt. I ja II, Pulp Fiction ja vaikka kuinka monta muuta leffaa. Mielestäni tämä on aika erikoista. Mistä se oikeastaan kertoo?
Ensimmäinen mitä tulisi mieleen, on se, että ehkäpä eurooppalaiset käyttävät IMDBtä enemmän, ehkäpä moni on äänestänyt sitä manipuloidakseen huippua (tämän sivun mukaan se olisi itse asiassa ykkönen listalla, jos sijoitukset laskettaisiin niiden tietojen perusteella, joita käyttäjille annetaan: http://www.azillionmonkeys.com/qed/imdbfix.shtml ).
Mielenkiintoista joka tapauksessa.
IMDBn TOP 250 on mainittu tässäkin threadissa varmaan aika monta kertaa... Listalla on vain kaksi elokuvaa, joille on annettu ääni yli 150 000 kertaa. Toinen niistä on Fellowship of the Ring ja toinen on yllättäen Shawshank Redemption.
Lähinnä olin siis yllättynyt tuosta jälkimmäisestä. Sitä kuitenkin pidetään jonkinlaisena kulttileffana. Itse asiassa, sen box office tulot olivat noin 30 000 000 jenkkilässä eli noin 1/10 siitä mitä LotR: Fellowship of the Ring tuotti. Lisäksi Redemption on saanut enemmän ääniä kuin Star Warsit, Matrix, Godfather pt. I ja II, Pulp Fiction ja vaikka kuinka monta muuta leffaa. Mielestäni tämä on aika erikoista. Mistä se oikeastaan kertoo?
Ensimmäinen mitä tulisi mieleen, on se, että ehkäpä eurooppalaiset käyttävät IMDBtä enemmän, ehkäpä moni on äänestänyt sitä manipuloidakseen huippua (tämän sivun mukaan se olisi itse asiassa ykkönen listalla, jos sijoitukset laskettaisiin niiden tietojen perusteella, joita käyttäjille annetaan: http://www.azillionmonkeys.com/qed/imdbfix.shtml ).
Mielenkiintoista joka tapauksessa.
Onhan tuo siinä mielessä kyllä erikoista, että Shawshank Redemption on vielä erittäin uusi pätkä. Helposti olisi odottanut, että jotkut laajemmin vanhemmankin väen keskuudessa tunnetut pätkät keikkuisivat kärkipaikoilla. Minkäs teet, netti nykyään nuorempien temmellyskenttä, joten ei sinänsä ihmekään, että Sormusten herratkin noin korkealle asettuvat.
Lisää listausta, tosin aikoja sitten julkaistua sellaista: http://www.monkeypeaches.com/050316A.html
Länsimaalaiset elokuvat puuduttaa pidemmän päälle, joten ihan mukava välillä seurata tilannetta esim. Aasiankin puolella. Nopeasti laskettuna 16 nähtynä, loput enemmän tai vähemmän tuttuja. Monta kiehtovan oloista leffaa mahtuu mukaan, joten vaikeasta saatavuudestaankin huolimatta osaan pitänee tutustua paremmin. Luulisi tuosta irtoavan suht iso siivu kiinalaisen elokuvan historiaa.
Lisää listausta, tosin aikoja sitten julkaistua sellaista: http://www.monkeypeaches.com/050316A.html
Länsimaalaiset elokuvat puuduttaa pidemmän päälle, joten ihan mukava välillä seurata tilannetta esim. Aasiankin puolella. Nopeasti laskettuna 16 nähtynä, loput enemmän tai vähemmän tuttuja. Monta kiehtovan oloista leffaa mahtuu mukaan, joten vaikeasta saatavuudestaankin huolimatta osaan pitänee tutustua paremmin. Luulisi tuosta irtoavan suht iso siivu kiinalaisen elokuvan historiaa.
Jos ohjaajana hyörii paskatoiminnan kuningas Andrei Bartkowiak ja tuottajapomot pitävät edelleen tiukkaa linjaa, leffa on todennäköisesti tuhoon tuomittu, ja nimenomaan fanien kannalta katsottuna. Lienee turha edes odottaa mitään R-luokituksen saavaa synkistelyä.Arse kirjoitti: Toivottavasti Doomia ei ole mokattu... trailereiden perusteella niin on ehkä päässyt käymään...
Ajattelin aivan eri Doomia... (eli Fantastic Fourin pahista Dr. Victor von Doomia), mutta kommentoidaan nyt tuotakin...Jos ohjaajana hyörii paskatoiminnan kuningas Andrei Bartkowiak ja tuottajapomot pitävät edelleen tiukkaa linjaa, leffa on todennäköisesti tuhoon tuomittu, ja nimenomaan fanien kannalta katsottuna. Lienee turha edes odottaa mitään R-luokituksen saavaa synkistelyä.
Jos muistan oikein, kuka tuo Bartkowiak on, niin eikö hänen jokainen leffansa ole luokiteltu R:ksi? Ne ovat kyllä olleet sen verran surkeita, että herää kysymys, että miksi miestä ei ole jo pistetty takaisin DPksi, mitä hän kai teki suurimman osan urastaan.
Mikään laki ei kiellä ilmoittamasta elokuvia, mutta...
Daredevil oli torso, Hulk köyhä. Muutoin olen pitänyt Marvelin elokuvista viime aikoina. Eivät ne mitään elokuvataiteen merkkiteoksia koskaan olleet, mutta täysin kelvollisia viihdepläjäyksiä jotka eivät saata esikuvaansa häpeään. Mutta tämä buumi kyllä huolestuttaa minua, en jaksa uskoa että jokaisesta noista (mikäli ne elokuvaksi asti koskaan päätyvät) muodostuisi hyvä elokuva, melkein päinvastoin jolloin sarjakuvaelokuvista tulisi jälleen naurun aihe.
Yksittäisten sankareiden elokuvista huolimatta en usko Avengers-elokuvaan. En vain näe kuinka joukkioleffa voisi toimia ilman jonkinlaista perusjuonta miksi joukkio oli yhdessä. Mutanttiuhka X-Menissä toimi sellaisena mutta en näe Kostajien tapauksessa mitään vastaavaa. Joukko erilaisia ihmisiä piiloutumassa normaaleilta vetää muitakin kuin sarjakuvafaneja elokuviin, joukko sankareita kokoontumassa yhteen jotta he voivat potkia pahiksien peräpuolia ei.
Jos Black Widowissa lähdetään samalle linjalle kuin Punisherissa (vaikkakaan siihen ei taideta saada yhtä laadukasta lähdeteosta pohjalle) niin lainaamistani uskon sen menestyvän parhaiten. Mutta sekään ei taida paljoa olla. Keskittyisivät enemmän nykyisiin elokuvasarjoihin (en pistäisi pahakseni vaikka saisimme kunnollisen Daredevil-elokuvan) ennen kuin rupeavat tekemään elokuvia nevahöörd-sankareista tai sankareista jotka mielestäni eivät voi toimi elokuvassa (Cap).
Marvels olisi aika rok rok leffa, btw. Tietysti vielä muutaman supersankarielokuvan jälkeen jolloin yleisö tottuisi supersankareihin elokuvamaailmassa ja Marvelin nykyiseen elokuvasarjaan sovitettuna.
...epäilen että noista harva päätyy elokuvaksi asti. Kamoon, Deathlok? Minä myönnän olevani Marvel-fani eikä edes minua kiinnosta Deathlok-elokuva pätkääkään.Ares kirjoitti:
- Iron Fist (2006) (in production) (executive producer)
- Captain America (2007) (announced) (executive producer)
- Iron Man (2007) (announced) (producer)
- Deathlok (2006) (announced) (producer)
- The Black Widow (2006) (announced) (co-producer)
- Sub-Mariner (2006) (announced) (executive producer)
Daredevil oli torso, Hulk köyhä. Muutoin olen pitänyt Marvelin elokuvista viime aikoina. Eivät ne mitään elokuvataiteen merkkiteoksia koskaan olleet, mutta täysin kelvollisia viihdepläjäyksiä jotka eivät saata esikuvaansa häpeään. Mutta tämä buumi kyllä huolestuttaa minua, en jaksa uskoa että jokaisesta noista (mikäli ne elokuvaksi asti koskaan päätyvät) muodostuisi hyvä elokuva, melkein päinvastoin jolloin sarjakuvaelokuvista tulisi jälleen naurun aihe.
Yksittäisten sankareiden elokuvista huolimatta en usko Avengers-elokuvaan. En vain näe kuinka joukkioleffa voisi toimia ilman jonkinlaista perusjuonta miksi joukkio oli yhdessä. Mutanttiuhka X-Menissä toimi sellaisena mutta en näe Kostajien tapauksessa mitään vastaavaa. Joukko erilaisia ihmisiä piiloutumassa normaaleilta vetää muitakin kuin sarjakuvafaneja elokuviin, joukko sankareita kokoontumassa yhteen jotta he voivat potkia pahiksien peräpuolia ei.
Jos Black Widowissa lähdetään samalle linjalle kuin Punisherissa (vaikkakaan siihen ei taideta saada yhtä laadukasta lähdeteosta pohjalle) niin lainaamistani uskon sen menestyvän parhaiten. Mutta sekään ei taida paljoa olla. Keskittyisivät enemmän nykyisiin elokuvasarjoihin (en pistäisi pahakseni vaikka saisimme kunnollisen Daredevil-elokuvan) ennen kuin rupeavat tekemään elokuvia nevahöörd-sankareista tai sankareista jotka mielestäni eivät voi toimi elokuvassa (Cap).
Marvels olisi aika rok rok leffa, btw. Tietysti vielä muutaman supersankarielokuvan jälkeen jolloin yleisö tottuisi supersankareihin elokuvamaailmassa ja Marvelin nykyiseen elokuvasarjaan sovitettuna.
"Just once, couldn't your attitude reflect the gravity of the situation?"
"Not if I can help it!"
-Transformers: FFoD-
"Not if I can help it!"
-Transformers: FFoD-
Kai huomasit, että ensimmäinen noista oli jo tuotannossa? Jos Iron Fististä tehdään leffa, en mitenkään ihmettele noita muitakaan. Sub-Marineriin on joidenkin huhujen mukaan jo kiinnitetty pääosakin (The Rock), joten se on kai menossa tuotantoon pikapuoliin.
Kuten jo yllä totesin, erikoisefektit alkavat olla jo hoidossa, joten tuotantokustannuksetkin ovat jo pienemmät. Spider-Man 2 maksoi The Numbersin mukaan 200 000 000 dollaria, jotkut lähteet lisäävät siihen vielä 10 miljoonaa päälle, jolloin se olisi kallein leffa koskaan. FF maksoi enää alle 90 000 000 saman lähteen mukaan.
Tällä hetkellä tilanne on tulojen puolella sellainen, että Spider-Manit ovat yhteensä tuottaneet yli miljardin tuotantokustannusten jälkeen, Hulk reilut 100 000 000, X-Menit joitain satoja miljoonia, Punisher pääsi jenkkilässä omilleen, maailmanlaajuisesta en tiedä ja Daredevil tuotti melkein 100 000 000. Elektra oli pienoinen floppi, mutta siinä katosi vain about 10 000 000, joka on pieru Saharassa verrattuna noihin aiempiin. Man-Thingistä en tiedä, mutta 30 000 000 budjetilla, se tuskin tuhoaa Marvelin nykyistä imperiumia.
On siis melko ilmeistä, että Marvel ja Fox aikovat repiä kaiken irti mitä kuvittelevat voivansa saada franchisestaan. Nuo uudet projektit ovat melko varovaisia, joten ei ole mitään syytä olla kokeilematta jäätä kepillä. Vain Iron Man näyttäisi olevan isompi juttu, mutta useimpia siihen liittyviä efektejä varmasti kokeiltiin jo Dr. Doomia suunnitellessa, joten jälleen tuottajat tietävät mitä ovat tekemässä.
Mielestäni näyttää yhä selvemmältä ja selvemmältä, että Marvel yrittää luoda universuminsa uudestaan leffoissa. Tuntien nykyisen trendin, jossa brändejä pidetään yhä tärkeämpinä, ei ole mitään syytä tiputtaa Marvelia ennen kuin se tosiaan alkaa kusea. Se on noussut franchisena jo Bondienkin ohi kassavirrassa ja tuotossa ne ovat selvästi Bondien yläpuolella. Tällä hetkellä vain Star Wars on ollut isompi.
Kuten jo yllä totesin, erikoisefektit alkavat olla jo hoidossa, joten tuotantokustannuksetkin ovat jo pienemmät. Spider-Man 2 maksoi The Numbersin mukaan 200 000 000 dollaria, jotkut lähteet lisäävät siihen vielä 10 miljoonaa päälle, jolloin se olisi kallein leffa koskaan. FF maksoi enää alle 90 000 000 saman lähteen mukaan.
Tällä hetkellä tilanne on tulojen puolella sellainen, että Spider-Manit ovat yhteensä tuottaneet yli miljardin tuotantokustannusten jälkeen, Hulk reilut 100 000 000, X-Menit joitain satoja miljoonia, Punisher pääsi jenkkilässä omilleen, maailmanlaajuisesta en tiedä ja Daredevil tuotti melkein 100 000 000. Elektra oli pienoinen floppi, mutta siinä katosi vain about 10 000 000, joka on pieru Saharassa verrattuna noihin aiempiin. Man-Thingistä en tiedä, mutta 30 000 000 budjetilla, se tuskin tuhoaa Marvelin nykyistä imperiumia.
On siis melko ilmeistä, että Marvel ja Fox aikovat repiä kaiken irti mitä kuvittelevat voivansa saada franchisestaan. Nuo uudet projektit ovat melko varovaisia, joten ei ole mitään syytä olla kokeilematta jäätä kepillä. Vain Iron Man näyttäisi olevan isompi juttu, mutta useimpia siihen liittyviä efektejä varmasti kokeiltiin jo Dr. Doomia suunnitellessa, joten jälleen tuottajat tietävät mitä ovat tekemässä.
Mielestäni näyttää yhä selvemmältä ja selvemmältä, että Marvel yrittää luoda universuminsa uudestaan leffoissa. Tuntien nykyisen trendin, jossa brändejä pidetään yhä tärkeämpinä, ei ole mitään syytä tiputtaa Marvelia ennen kuin se tosiaan alkaa kusea. Se on noussut franchisena jo Bondienkin ohi kassavirrassa ja tuotossa ne ovat selvästi Bondien yläpuolella. Tällä hetkellä vain Star Wars on ollut isompi.
Piti oikein tarkistaa, kyseessä on tosiaan Marvelin Man-Thing. Ihmettelen vain että jos DC:n Man-Thingistä, jonka historia on monta kertaa monipuolisempi ja mielenkiintoisempi, ei saatu aikaan kunnollista elokuvaa, kuinka ihmeessä Marvel kuvittelee onnistuvansa siinä.Ares kirjoitti:Man-Thingistä en tiedä, mutta 30 000 000 budjetilla, se tuskin tuhoaa Marvelin nykyistä imperiumia.
"Just once, couldn't your attitude reflect the gravity of the situation?"
"Not if I can help it!"
-Transformers: FFoD-
"Not if I can help it!"
-Transformers: FFoD-
Ehkäpä Marvel teki Man-Thingin viedäkseen nimen DCn edestä...
Anyway, tänään tupsahti Magnificient Seven postiluukusta (tuoden kaverinsa mukanaan, mutta niistä lisää aikanaan), joten voin vihdoin tehdä kunnon vertailun tämän ja Shichinin no samurain (Seitsemän samuraita) välillä. Niille, jotka eivät tiedä, vertailu on mielenkiintoinen, koska ensimmäinen on jälkimmäisen remake.
Huomattavimmat erot ovat ajankohta ja maantiede. Alkuperäinen sijoittuu 1500-luvun Japaniin, jälkimmäinen 1800-luvun loppupuolen Meksikoon. Sen lisäksi, että kaikki näyttää hyvin erilaiselta, aseistus ja sää on täysin erilainen. Kumpikin vaikuttaa kerrontaan huomattavasti. Kurosawan elokuvassa esim. puolustusrakennelmat ovat huomattavasti massiivisemmat kuin Sturgesin. Toisaalta, Kurosawa käytti sadetta tuottamaan sopivaa dramaattista efektiä, Meksikossa taas ei sada, joten sellainen oli mahdotonta.
Sitten pituus... Kurosawan versio on noin 3 ja puoli tuntia pitkä, Sturgesin oma vain hiukan yli 2 tuntia. Tyyleistäkin näkee, että Kurosawa oli tottunut ohjaamaan draamoja, Sturges taas oli ensisijaisesti toimintaleffojen ohjaaja. Tämä näkyy myös hahmoissa. Mifunen hahmo oli monipuolinen ja täynnä omituisia ideoita. Se hahmo on rikottu Sturgesin versiossa, käytännössä jakamalla hahmon eri puolia muille hahmoille.
Loppujen lopuksi taustalla on ehkä sama idea, tarina ja hahmot (noin suunnilleen), niin kyseessä on kaksi täysin eri leffaa. Kurosawa kehittelee pitkään, Sturges menee suoraan asiaan. Nämä lähestymistavat tuovat hyvin erilaiset elokuvat.
Mielenkiintoista tässä on se, että molemmat leffat ovat historiallisesti todella merkittäviä. Seitsemän samuraita ei ole ehkä koskaan ollut iso tai suosittu, mutta suunnilleen jokainen, joka se näki 50-luvulla, kopioi siitä jotain. Magnificient Seven taas on kopioitu miljoonia kertoja (tosin, kopio oli jo heikompi, joten kopion kopiot olivat vielä heikompia). Sama juttu tapahtui Kurosawan Yojimbon ja Leonen Fistful of Dollarsin kanssa... (Miksi muuten Kurosawan leffat 1500-luvulta pitää siirtää westerniksi? Kolmas esimerkki: Rashomon/Outrage.)
Lopuksi: Kumpi on parempi? Luulisi näin länsimaisesta näkökulmasta Sturgesin voittavan, mutta lopulta Kurosawa vie kuitenkin lievän voiton ajoittaisesta pitkäveteisyydestä huolimatta.
EDIT: Pieni oma omituisuuteni... Jotenkin tuntui hyvältä, että Eli Wallach oli creditseissä ennen Steve McQueenia. Tietäen kuinka tarkka McQueen oli myöhemmin tuon suhteen (jättäen mm. Butch Cassidy and the Sundance Kidin väliin, koska pelkäsi Paul Newmanin huijaavan häntä jotenkin creditseissä), Eli Wallachin huomioiminen tuolla tapaa on hienoa.
EDIT2: Yksi huomio unohtui... Kurosawan leffassa farmarit paljastuvat loppujen lopuksi petollisiksi, Sturgesin omassa näin ei tapahdu... jälleen todennäköisesti ero länsimaisen ja itämaisen kerronnan välillä.
Anyway, tänään tupsahti Magnificient Seven postiluukusta (tuoden kaverinsa mukanaan, mutta niistä lisää aikanaan), joten voin vihdoin tehdä kunnon vertailun tämän ja Shichinin no samurain (Seitsemän samuraita) välillä. Niille, jotka eivät tiedä, vertailu on mielenkiintoinen, koska ensimmäinen on jälkimmäisen remake.
Huomattavimmat erot ovat ajankohta ja maantiede. Alkuperäinen sijoittuu 1500-luvun Japaniin, jälkimmäinen 1800-luvun loppupuolen Meksikoon. Sen lisäksi, että kaikki näyttää hyvin erilaiselta, aseistus ja sää on täysin erilainen. Kumpikin vaikuttaa kerrontaan huomattavasti. Kurosawan elokuvassa esim. puolustusrakennelmat ovat huomattavasti massiivisemmat kuin Sturgesin. Toisaalta, Kurosawa käytti sadetta tuottamaan sopivaa dramaattista efektiä, Meksikossa taas ei sada, joten sellainen oli mahdotonta.
Sitten pituus... Kurosawan versio on noin 3 ja puoli tuntia pitkä, Sturgesin oma vain hiukan yli 2 tuntia. Tyyleistäkin näkee, että Kurosawa oli tottunut ohjaamaan draamoja, Sturges taas oli ensisijaisesti toimintaleffojen ohjaaja. Tämä näkyy myös hahmoissa. Mifunen hahmo oli monipuolinen ja täynnä omituisia ideoita. Se hahmo on rikottu Sturgesin versiossa, käytännössä jakamalla hahmon eri puolia muille hahmoille.
Loppujen lopuksi taustalla on ehkä sama idea, tarina ja hahmot (noin suunnilleen), niin kyseessä on kaksi täysin eri leffaa. Kurosawa kehittelee pitkään, Sturges menee suoraan asiaan. Nämä lähestymistavat tuovat hyvin erilaiset elokuvat.
Mielenkiintoista tässä on se, että molemmat leffat ovat historiallisesti todella merkittäviä. Seitsemän samuraita ei ole ehkä koskaan ollut iso tai suosittu, mutta suunnilleen jokainen, joka se näki 50-luvulla, kopioi siitä jotain. Magnificient Seven taas on kopioitu miljoonia kertoja (tosin, kopio oli jo heikompi, joten kopion kopiot olivat vielä heikompia). Sama juttu tapahtui Kurosawan Yojimbon ja Leonen Fistful of Dollarsin kanssa... (Miksi muuten Kurosawan leffat 1500-luvulta pitää siirtää westerniksi? Kolmas esimerkki: Rashomon/Outrage.)
Lopuksi: Kumpi on parempi? Luulisi näin länsimaisesta näkökulmasta Sturgesin voittavan, mutta lopulta Kurosawa vie kuitenkin lievän voiton ajoittaisesta pitkäveteisyydestä huolimatta.
EDIT: Pieni oma omituisuuteni... Jotenkin tuntui hyvältä, että Eli Wallach oli creditseissä ennen Steve McQueenia. Tietäen kuinka tarkka McQueen oli myöhemmin tuon suhteen (jättäen mm. Butch Cassidy and the Sundance Kidin väliin, koska pelkäsi Paul Newmanin huijaavan häntä jotenkin creditseissä), Eli Wallachin huomioiminen tuolla tapaa on hienoa.
EDIT2: Yksi huomio unohtui... Kurosawan leffassa farmarit paljastuvat loppujen lopuksi petollisiksi, Sturgesin omassa näin ei tapahdu... jälleen todennäköisesti ero länsimaisen ja itämaisen kerronnan välillä.
-
myrkkymara
- Viestit: 92
- Liittynyt: Ti 17.05.2005 22:05
Katsoin joskus muinoin elikkäs noin kuukausi sitten The Grudgen eli Kaunan. Elokuva alkaa hyvin oudosti ja heti ihan alusta lähtien huomaa että tämän pelontekemisefektit ovat: säikyttely ja outo tietämättömyys. Itseäni tämä elokua ei pelottanut paljoakaan, johtunee siitä että katsoin tämän naisten seurassa joten en voinut noin vain riisua yltäni macho-imagoani.
Tämä elokuva tuntuu nyt tarkemmin ajatellen hyvin naurettavalta. Että nyt joku pikkulapsi tappaisi n. 10 ihmistä. Jes? Sitäpaitsi, tämän elokuvan kulku oli erittäin tahmeaa itselleni koska tämä hyppi koko ajan ajasta toiseen, ja sain vasta elokuvan keskivaiheilla tietää asian joka piti tietää jo aivan alussa. Tämä elokuvahan nyt kulkee niin että on olemassa talo johon on kuollut perhe epäreilulla tavalla ja nyt he kostavat karvaasti. Aika tyypillinen juoni, kai.
Ares, liittyykö tuo Iron Fist Tekken PS2-peliin?
Tämä elokuva tuntuu nyt tarkemmin ajatellen hyvin naurettavalta. Että nyt joku pikkulapsi tappaisi n. 10 ihmistä. Jes? Sitäpaitsi, tämän elokuvan kulku oli erittäin tahmeaa itselleni koska tämä hyppi koko ajan ajasta toiseen, ja sain vasta elokuvan keskivaiheilla tietää asian joka piti tietää jo aivan alussa. Tämä elokuvahan nyt kulkee niin että on olemassa talo johon on kuollut perhe epäreilulla tavalla ja nyt he kostavat karvaasti. Aika tyypillinen juoni, kai.
Ares, liittyykö tuo Iron Fist Tekken PS2-peliin?
Goner on oikeasti mukava tyyppi, ja kaiken lisäksi hauska!
En ole pelannut, mutta tuskin. Kyseessä on siis Marvelin sankari, joka perustuu erilaisiin Kung Fu -tarinoihin, yhdistettynä perinteisempään supersankarityyliin. Aikanaan, kun Kung Fu -innostus alkoi laskea ja hänen lehdellään alkoi mennä huonosti, hänet yhdistettiin Power Manin kanssa Heroes for Hire, Inc. nimiseksi lehdeksi, eli heistä tuli palkkasotureita. Se ei tosin elänyt kovin pitkään, mutta kaksikko on näkynyt (yhdessä tai erikseen) sittemmin aina silloin tällöin erilaisissa minisarjoissa tai vierailijoina. Kyseessä ei siis ole mikään hirvittävän suosittu sankari (jos nyt verrataan vaikkapa Batmaniin tai Spider-Maniin, joilla on ollut samanaikaisesti viisi tai enemmän lehteä samanaikaisesti levityksessä).Ares, liittyykö tuo Iron Fist Tekken PS2-peliin?
Sitten jälleen yksi leffa...
High Noon on mielenkiintoinen monesta syystä. Ensinnäkin, se on lähes reaaliaikainen. Leffan aikana näkyvistä kelloista näkee, että tapahtumat alkavat noin puoli yksitoista ja päättyvät noin varsin yli kaksitoista. Tapahtumien kokonaispituus on siis noin tunti ja kolme varttia, leffan pituus taas on tunti ja 21 minuuttia eli leffassa on vain parikymmentä minuuttia, joita ei kuvata, nekin todennäköisesti, koska ovat päätyneet leikkaamon lattialle turhina täytteinä (lähinnä kävelyä paikasta toiseen).
Toinen juttu: John Wayne tuomitsi leffan, koska se ei ollut hänen mielestään riittävän patrioottinen. Myöhemmin hän ilmoitti, että olisi toivonut, että häntä olisi pyydetty pääosaan (vastaanottaessaan Oscaria Gary Cooperin puolesta). Ote ei tosiaan ole kovin patrioottinen. Suurin osa hahmoista kuvataan pelkureina, jotka käyttäytyvät kuin oikeat ihmiset, eivät kuin idealisoidut uudisraivaajat, kuten heidät yleensä kuvattiin 40- ja 50-luvulla.
Todella hyvä western, erityisesti ajalta, jolloin westernit olivat valmiiksi pureksittua höttöä, joka tosiaan oli täynnä patriotismia, joka oli jäänyt genreen toisen maailmansodan ajalta. IMDB rankkasi tämän neljänneksi parhaaksi westerniksi... ja sitä se saattaa hyvinkin olla... Tosin, on joitain todella korkealle rankattuja westernejä, joita en ole nähnyt, ml. listan sijalla kolme oleva The Treasure of the Sierra Madre ja usein parhaaksi elokuvaksi nimitetty The Searchers (sijalla 8).
Myrkkymaran viestiin kommentoin sen verran, että Kauna oli yksinkertaisesti huono. H-u-o-n-o.
Ah, tästä on tulossa elokuvien kannalta ehkä jopa ihan suosiollinen loppukesä:
Tänään on ensi-illassa Batman Begins, joka on pakko nähdä. Jos se tosiaan on paras Batman koskaan, niin minulla on suhteellisen kovat odotukset sille. Jos en olisi niin prkln laiska niin saattaisin raahautua jopa ensi-iltaan. Katsotaan nyt...
Sin City. Need I say more? Ainoa pelkoni tätä leffaa kohtaan on, että odotan siltä niin älyttömyyksiä ettei se voi mitenkään olla niin hyvä... Tiedän että minun olisi pitänyt katsoa tämä jo kauan sitten, ennen kuin kaikki lukemani arvostelut ehtivät hämärtää käsityskykyni siitä mikä oikeasti on mahdollista ja mitä on realistista odottaa tällaiselta elokuvalta, mutta minä en voi sille mitään että haluan nähdä jotkut leffat ensimmäisen kerran teatterissa. Which reminds me, pitääkin käydä varaamassa liput.
Useiden lähteiden mukaan Jali ja suklaatehdas on Burtonin paras elokuva sitten Edwardin...ja tuo on ainakin minusta aika h**vetin paljon sanottu, joten odotettavissa on että tuosta elokuvasta tulee parempi kuin siitä uskalsin odottaa. Toisaalta, jos siinä on Depp ja Burton niin kuinka huono se nyt voi olla? Nooooh.
Maailmojen sota? Olin aika varma että tämä on taas joku sysipaska Spielberg-viritelmä jota koiranikaan ei jaksa katsoa, mutta nyt olen alkanut kuulla sellaisia mielipiteitä että tämä oli jopa ihan hyvä. En tiedä viitsinkö sitä siltikään katsomaan mennä, mutta DVD:nä sen saatan aikanaan vuokrata.
Ja nämä vasta Hollywood-rintamalta.
Ostin muuten tänään Big Fishin (8e), American History X:n (7e) ja Ladykillersin (6,5e). Suosittelen ainakin kahta ensimmäistä, Ladykillersiä en ole vielä ehtinyt katsomaan mutta kuulemma ihan hyvä.
Ah, tästä on tulossa elokuvien kannalta ehkä jopa ihan suosiollinen loppukesä:
Tänään on ensi-illassa Batman Begins, joka on pakko nähdä. Jos se tosiaan on paras Batman koskaan, niin minulla on suhteellisen kovat odotukset sille. Jos en olisi niin prkln laiska niin saattaisin raahautua jopa ensi-iltaan. Katsotaan nyt...
Sin City. Need I say more? Ainoa pelkoni tätä leffaa kohtaan on, että odotan siltä niin älyttömyyksiä ettei se voi mitenkään olla niin hyvä... Tiedän että minun olisi pitänyt katsoa tämä jo kauan sitten, ennen kuin kaikki lukemani arvostelut ehtivät hämärtää käsityskykyni siitä mikä oikeasti on mahdollista ja mitä on realistista odottaa tällaiselta elokuvalta, mutta minä en voi sille mitään että haluan nähdä jotkut leffat ensimmäisen kerran teatterissa. Which reminds me, pitääkin käydä varaamassa liput.
Useiden lähteiden mukaan Jali ja suklaatehdas on Burtonin paras elokuva sitten Edwardin...ja tuo on ainakin minusta aika h**vetin paljon sanottu, joten odotettavissa on että tuosta elokuvasta tulee parempi kuin siitä uskalsin odottaa. Toisaalta, jos siinä on Depp ja Burton niin kuinka huono se nyt voi olla? Nooooh.
Maailmojen sota? Olin aika varma että tämä on taas joku sysipaska Spielberg-viritelmä jota koiranikaan ei jaksa katsoa, mutta nyt olen alkanut kuulla sellaisia mielipiteitä että tämä oli jopa ihan hyvä. En tiedä viitsinkö sitä siltikään katsomaan mennä, mutta DVD:nä sen saatan aikanaan vuokrata.
Ja nämä vasta Hollywood-rintamalta.
Ostin muuten tänään Big Fishin (8e), American History X:n (7e) ja Ladykillersin (6,5e). Suosittelen ainakin kahta ensimmäistä, Ladykillersiä en ole vielä ehtinyt katsomaan mutta kuulemma ihan hyvä.
Batman Begins tarjoaa uuden ja aika mielenkiintoisen näkökulman Batmaniin. Tällä kertaa Batman nimittäin esitetään melko paljon tavallisena ihmisenä, eikä supersankarina jona hänet tavallisesti tunnetaan. Pahiksiakin hän kaataa armeijan ylijäämäkalustolla. Tämä siis täytyy katsoa ihan vain uteliaisuudesta.. tosin mikä tahansa lienee Batman & Robinia parempi.wesnt kirjoitti:Tänään on ensi-illassa Batman Begins, joka on pakko nähdä. Jos se tosiaan on paras Batman koskaan, niin minulla on suhteellisen kovat odotukset sille.
It's 106 miles to Chicago, we got a full tank of gas, half a pack of cigarettes, it's dark... and we're wearing sunglasses.
Blõg
Blõg
American History X:ssä nähdään ehkä kaikkien aikojen raain murhaus, kun Derek tappaa kaksi kotiinsa tunkeutunutta mustaa. Jälkimmäisen murhaus on raa-ka!wesnt kirjoitti:Ostin muuten tänään Big Fishin (8e), American History X:n (7e) ja Ladykillersin (6,5e). Suosittelen ainakin kahta ensimmäistä, Ladykillersiä en ole vielä ehtinyt katsomaan mutta kuulemma ihan hyvä.
Entä jos pidän enemmän esim. sellaisista leffoista kuin Ed Wood tai Big Fish kuin Edward Scissorhandsista? Enkä myöskään taida olla aivan ainoa (ainakaan IMDBn mukaan).Useiden lähteiden mukaan Jali ja suklaatehdas on Burtonin paras elokuva sitten Edwardin...ja tuo on ainakin minusta aika h**vetin paljon sanottu, joten odotettavissa on että tuosta elokuvasta tulee parempi kuin siitä uskalsin odottaa. Toisaalta, jos siinä on Depp ja Burton niin kuinka huono se nyt voi olla? Nooooh.
Sen verran kommentoitakoon, että enpä odota tuolta liikoja, mutta Burton on varmasti ainoa, joka sellaisen projektin voisi onnistua vetämään läpi. Kyseessä on kuitenkin lähinnä visuaalinen leffa ja tarinaa ei juuri ole, ainakaan jos katsoo edellistä versiota samasta leffasta...
Mitenköhän ei tullut aikaisemmin mieleen, mutta jos joltain on Star Wreck sarja jäänyt väliin niin heti linkkiä klikkaaman ja korjaamaan virhe.
Elokuvat on makuuhuoneessa kuvattuja Star Trek parodioita, jotka alkupuolella on melko kökköä animaatiota, mutta myöhemmin nelosesta eteenpäin aika hyviä elokuvia. Neloseen asti siis animaatioita, mutta 4.5 ja 5 on näyteltyjä klassikoita. Siis aivan loistavaa viihdettä.
Kutososaa odotellessa imuttakaa ja kattokaa 6 aikasempaa
Elokuvat on makuuhuoneessa kuvattuja Star Trek parodioita, jotka alkupuolella on melko kökköä animaatiota, mutta myöhemmin nelosesta eteenpäin aika hyviä elokuvia. Neloseen asti siis animaatioita, mutta 4.5 ja 5 on näyteltyjä klassikoita. Siis aivan loistavaa viihdettä.
Kutososaa odotellessa imuttakaa ja kattokaa 6 aikasempaa
Palannut kuolleista 2015
Kutosta kommentoitakoon jo sen verran, että ilmeisesti se on erikoisefekti-intensiivisin leffa, joka Suomessa on koskaan tehty (voittaen jopa Rölli-leffan) ja itse asiassa joku hiukan vihjasi, että se saattaa olla myös yksi komediarintamalla samaa luokkaa... Trailereistakin näkee, että töitä on ainakin tehty... Toivottavasti muillakin rintamilla yhtä paljon... Jotta sitä voisi pitää aidosti laadukkaana, ainakin näyttelijöiden tason pitäisi olla parantunut reilusti viime osasta...
Toisaalta, sen ei saa antaa häiritä. Edelliset olivat hyviä.. tai ainakin katsottavia. Ideaa niissä on paljon, toteutus ontuu resurssien puutteen takia, mutta sen yli pääsee kyllä. Kokeilkaa vaikka...
Mielenkiintoinen juttu: Witness for the Prosecutionin lopussa on pyyntö, että katsojat eivät spoilaisi leffaa tuttavilleen...
Sitten jatkan parin viime päivän westernteemaani...
Western on aika jännä genre. Jo pelkästään se, että sitä pidetään genrenä on aika erikoista. Yksikään muu genre ei ole samalla tavalla sidottu aikaan ja paikkaan. Toki, jos sitä haluaa alkaa tekemään tarkkaa genrejakoa, niin päädytään jossain vaiheessa tilanteeseen, jossa meillä on omina genreinään sukellusvene-, oikeussalidraama-, buddy cop ja antiikin Ruotsi leffat. Western ei ole kuitenkaan tuollaisen jaon tulos. Se on aidosti oma genrensä. Siinä on oma tyylinsä ja kerrontansa.
Jotain sen erikoisasemasta kertoo jo sekin, että IMDBssä on noin 9200 Western-titleä, joista melkein 9000 on leffoja. Sotaleffoja löytyy vain noin 5000, Sci-fileffoja sellaiset 6600 ja Historya vain noin 2300. Tiedän, IMDBn genrejako kusee ja pahasti... (Star Warsit ovat muka sci-fileffoja, The Good, the Bad and the Ugly on muka toimintaa ja Schindler's List on muka sotaleffa), mutta hyvää suuntaa se kuitenkin antaa.
Tänään westernin isoimman tähden leffa... Isoin oli tietenkin John Wayne. Hän ei ole ehkä yhtä arvostettu kuin James Stewart tai Clint Eastwood (nykyisin), mutta hän oli selvästi genren ykkösnimi. 142 pääosaa ei valehtele. Kukaan muu ei ole päässyt lähellekään tuota ennätystä (missään muussakaan genressä, as far as I know).
Nimen mukana tuli kuitenkin aina oma taakkansa. Kuten kaikille näyttelijöille käy, he eivät näyttele vain sen hetkistä hahmoa, vaan jossain taustalla on aina kaikki muut hahmot, joita he ovat näytelleet, ainakin katsojan silmissä.
John Waynen kohdalla se oli jopa kärjistettyä. Hän oli aina sama peruskova lännenmies. Karski, mutta pohjimmiltaan hyväsydäminen. Vähempikin yököttäisi. Anyway, Waynella oli tiettyjä ongelmia patriotismin kanssa, lähinnä se, että hän oli sellainen hiukan liian vahvasti.
Niinpä hän päätti Howard Hawksin kanssa tehdä eilen mainitsemalleni High Noonille vastineen, eli "patrioottisella tavalla tehty High Noon", nimeltään Rio Bravo. Yhteistä on aika vähän, jos tarkkoja ollaan. Molemmissa on kyllä seriffi, joka on ahtaalla, eikä oikein tiedä miten pääsisi tilanteesta irti. Siinä ne yhtäläisyydet sitten olivatkin.
Leffa on kuitenkin hyvin tehty ja Waynestakin saadaan riittävästi irti. Dean Martin hoitaa roolinsa erinomaisesti. En osaa kuitenkaan pitää sitä yhtenä oman genrensä huipuista. Sen lisäksi, että se on suurimmaksi osaksi aivan liian mielikuvitukseton, lopputaistelu on aivan pateettinen.
Jos olet genren fani, katso ihmeessä, muuten jätä väliin ja katso mieluummin joku leffa, johon Wayne ei ole sotkeutunut... Vaihtoehtoja löytyy kyllä...
Aloitin joskus aikoinaan tämän mysteeri-/trillerileffoilla, joten jatketaan nyt TOP 10 westerneillä:
Toisaalta, sen ei saa antaa häiritä. Edelliset olivat hyviä.. tai ainakin katsottavia. Ideaa niissä on paljon, toteutus ontuu resurssien puutteen takia, mutta sen yli pääsee kyllä. Kokeilkaa vaikka...
Mielenkiintoinen juttu: Witness for the Prosecutionin lopussa on pyyntö, että katsojat eivät spoilaisi leffaa tuttavilleen...
Sitten jatkan parin viime päivän westernteemaani...
Western on aika jännä genre. Jo pelkästään se, että sitä pidetään genrenä on aika erikoista. Yksikään muu genre ei ole samalla tavalla sidottu aikaan ja paikkaan. Toki, jos sitä haluaa alkaa tekemään tarkkaa genrejakoa, niin päädytään jossain vaiheessa tilanteeseen, jossa meillä on omina genreinään sukellusvene-, oikeussalidraama-, buddy cop ja antiikin Ruotsi leffat. Western ei ole kuitenkaan tuollaisen jaon tulos. Se on aidosti oma genrensä. Siinä on oma tyylinsä ja kerrontansa.
Jotain sen erikoisasemasta kertoo jo sekin, että IMDBssä on noin 9200 Western-titleä, joista melkein 9000 on leffoja. Sotaleffoja löytyy vain noin 5000, Sci-fileffoja sellaiset 6600 ja Historya vain noin 2300. Tiedän, IMDBn genrejako kusee ja pahasti... (Star Warsit ovat muka sci-fileffoja, The Good, the Bad and the Ugly on muka toimintaa ja Schindler's List on muka sotaleffa), mutta hyvää suuntaa se kuitenkin antaa.
Tänään westernin isoimman tähden leffa... Isoin oli tietenkin John Wayne. Hän ei ole ehkä yhtä arvostettu kuin James Stewart tai Clint Eastwood (nykyisin), mutta hän oli selvästi genren ykkösnimi. 142 pääosaa ei valehtele. Kukaan muu ei ole päässyt lähellekään tuota ennätystä (missään muussakaan genressä, as far as I know).
Nimen mukana tuli kuitenkin aina oma taakkansa. Kuten kaikille näyttelijöille käy, he eivät näyttele vain sen hetkistä hahmoa, vaan jossain taustalla on aina kaikki muut hahmot, joita he ovat näytelleet, ainakin katsojan silmissä.
John Waynen kohdalla se oli jopa kärjistettyä. Hän oli aina sama peruskova lännenmies. Karski, mutta pohjimmiltaan hyväsydäminen. Vähempikin yököttäisi. Anyway, Waynella oli tiettyjä ongelmia patriotismin kanssa, lähinnä se, että hän oli sellainen hiukan liian vahvasti.
Niinpä hän päätti Howard Hawksin kanssa tehdä eilen mainitsemalleni High Noonille vastineen, eli "patrioottisella tavalla tehty High Noon", nimeltään Rio Bravo. Yhteistä on aika vähän, jos tarkkoja ollaan. Molemmissa on kyllä seriffi, joka on ahtaalla, eikä oikein tiedä miten pääsisi tilanteesta irti. Siinä ne yhtäläisyydet sitten olivatkin.
Leffa on kuitenkin hyvin tehty ja Waynestakin saadaan riittävästi irti. Dean Martin hoitaa roolinsa erinomaisesti. En osaa kuitenkaan pitää sitä yhtenä oman genrensä huipuista. Sen lisäksi, että se on suurimmaksi osaksi aivan liian mielikuvitukseton, lopputaistelu on aivan pateettinen.
Jos olet genren fani, katso ihmeessä, muuten jätä väliin ja katso mieluummin joku leffa, johon Wayne ei ole sotkeutunut... Vaihtoehtoja löytyy kyllä...
Aloitin joskus aikoinaan tämän mysteeri-/trillerileffoilla, joten jatketaan nyt TOP 10 westerneillä:
- The Good, the Bad and the Ugly - Corrected IMDB movie rankings rankkaa tämän kaikkien aikojen kolmanneksi parhaaksi leffaksi. Sitä luokkaa se oikeasti on. Yksi todella harvoista eeppisistä leffoista, jotka oikeasti pitävät otteessaan sen kolmen tunnin keston. Tuco on mahtava.
- Once Upon a Time in the West - Se toinen kolmituntinen eepos, jonka jaksaa katsoa..
- The Man Who Shot Liberty Vallance - Olen kommentoinut tätä jo aiemmin, käyttäkää haku-toimintoa, sitä varten se on olemassa.
- Unforgiven - Rakastan sitä tapaa, jolla tämä murskaa mytologian täysin. Leone olisi ollut ylpeä Eastwoodista...
- High Noon - Siellä se on pari viestiä sitten...
- Butch Cassidy and the Sundance Kid - hyvä tälläkin listalla on olla jotain kevyempää... Rikkoo pahasti sääntöjä: tapahtuu hyvin suurelta osin Boliviassa.
- Fistful of Dollars - Jostain syystä tämä on yleensä rankattu jatko-osansa alapuolelle, mutta minä pidän tästä enemmän... ehkä tuo heikompi rankkaus johtuu törkeästä plagioinnista Kurosawalta, mene ja tiedä, hyvä leffa joka tapauksessa
- For a Few Dollars More - Se jatko-osa...
- Outlaw Josey Wales - Clint Eastwoodin ensimmäisiä onnistuneita ohjauksia...
- Magnificient Seven - muutama viesti taaksepäin ja sieltä sekin löytyy
Lisää westerneistä... Kuten eilen totesin, leffoja on tehty paljon, mutta toisaalta, genre on kärsinyt enemmän massatuotannosta kuin yksikään toinen. Joskus 50-luvulla oli todella tarkat säännöt siitä mitä westernissä piti olla, jotta se vetoaisi mahdollisimman paljon yleisöön. Samoja sääntöjä yritettiin viedä genren ulkopuolellekin (alkuperäiseen Star Trekiin haluttiin joka jaksoon nyrkkitappelu).
Massatuotannon haittapuoli: Leffat ovat pääosin kohtalaisen tasottomia. Esim. IMDBn TOP 50 Westernien listalla alimpien rating on vain 7.3. Sotaleffojen listalla raja on 7.8, Sci-fissä 7.6, Musikaaleissa 7.4, Horrorissa 7.5, Film Noirissa 7.5, Familyssa 7.5 ja Animationissa 7.4. Isommissa genreissä lukemat ovat siinä 8 pintaan (Drama 8.4 taitaa olla korkein). Western on siis vähiten arvostettu kaikista noista genreistä.
Toisaalta, massatuotanto tuhosi uskottavuuden lisäksi halun tehdä westernejä. TOP50 Westernien listalla on vain yksi tällä vuosituhannella tehty leffa (ja sekin on Costnerin Open Range, jota varmaan kovin moni ei ole edes nähnyt, joten Costnerin fanikunta on päässyt kasvattamaan lukemaa). 90-luvulta löytyy muutama (Tombstone, Unforgiven, Dead Man, Dances with Wolves ja Last of the Mohicans), 80-luvulta ei löydy yhtään. Musikaalienkin nykytila on parempi.
70-luvulta löytyykin jo sitten reilusti hyviä westernejä, ml. päivän aihe... Blazing Saddles. Onko tämä edes western? Toki se sijoittuu ajallisesti ja maantieteellisesti oikeaan paikkaan, mutta riittääkö se täyttämään genren vaatimukset? Hei, tämä on hyvä leffa, joten ohitan sellaisen pohdinnan tällä kertaa...
Kyseessä on siis Mel Brooksin ohjaama komedia, jonka pääosissa nähdään Gene Wilder... ja joku musta mies, jonka nimeä en koskaan muista. Richard Pryorin piti hoitaa rooli, mutta rahoittajat eivät suostuneet rahoittamaan leffaa, jossa Pryor on mukana, koska hänen standupinsa oli kuulemma liian rankkaa... Hän teki kuitenkin samoihin aikoihin aika monta leffaa, joten en sitten tiedä, että kuinka paljon tuo tieto pitää paikkaansa... Pryor oli kuitenkin mukana kirjoittamassa leffaa.
Tarina on westernien peruskauraa. Iso, paha rahamies yrittää ajaa rauhaa rakastavat maajussit mailtaan ja apuun tarvitaan ulkopuolinen pyssysankari... joka sattuu olemaan musta.
Leffassa on paljon hauskaa, paljon mielenkiintoista ja jossain määrin pointtiakin... Mel Brooksin tyyli ylittää monissa kohtaa hyvän maun, mutta ei mitenkään törkeällä tavalla, vaan lähinnä rikkomalla rajoja... Osin se on pointtikin, erityisesti aivan loppuvaiheessa.
Tämä ei ehkä yllä aivan Brooksin mestariteosten tasolle (The Producers, Young Frankenstein), mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen.
Massatuotannon haittapuoli: Leffat ovat pääosin kohtalaisen tasottomia. Esim. IMDBn TOP 50 Westernien listalla alimpien rating on vain 7.3. Sotaleffojen listalla raja on 7.8, Sci-fissä 7.6, Musikaaleissa 7.4, Horrorissa 7.5, Film Noirissa 7.5, Familyssa 7.5 ja Animationissa 7.4. Isommissa genreissä lukemat ovat siinä 8 pintaan (Drama 8.4 taitaa olla korkein). Western on siis vähiten arvostettu kaikista noista genreistä.
Toisaalta, massatuotanto tuhosi uskottavuuden lisäksi halun tehdä westernejä. TOP50 Westernien listalla on vain yksi tällä vuosituhannella tehty leffa (ja sekin on Costnerin Open Range, jota varmaan kovin moni ei ole edes nähnyt, joten Costnerin fanikunta on päässyt kasvattamaan lukemaa). 90-luvulta löytyy muutama (Tombstone, Unforgiven, Dead Man, Dances with Wolves ja Last of the Mohicans), 80-luvulta ei löydy yhtään. Musikaalienkin nykytila on parempi.
70-luvulta löytyykin jo sitten reilusti hyviä westernejä, ml. päivän aihe... Blazing Saddles. Onko tämä edes western? Toki se sijoittuu ajallisesti ja maantieteellisesti oikeaan paikkaan, mutta riittääkö se täyttämään genren vaatimukset? Hei, tämä on hyvä leffa, joten ohitan sellaisen pohdinnan tällä kertaa...
Kyseessä on siis Mel Brooksin ohjaama komedia, jonka pääosissa nähdään Gene Wilder... ja joku musta mies, jonka nimeä en koskaan muista. Richard Pryorin piti hoitaa rooli, mutta rahoittajat eivät suostuneet rahoittamaan leffaa, jossa Pryor on mukana, koska hänen standupinsa oli kuulemma liian rankkaa... Hän teki kuitenkin samoihin aikoihin aika monta leffaa, joten en sitten tiedä, että kuinka paljon tuo tieto pitää paikkaansa... Pryor oli kuitenkin mukana kirjoittamassa leffaa.
Tarina on westernien peruskauraa. Iso, paha rahamies yrittää ajaa rauhaa rakastavat maajussit mailtaan ja apuun tarvitaan ulkopuolinen pyssysankari... joka sattuu olemaan musta.
Leffassa on paljon hauskaa, paljon mielenkiintoista ja jossain määrin pointtiakin... Mel Brooksin tyyli ylittää monissa kohtaa hyvän maun, mutta ei mitenkään törkeällä tavalla, vaan lähinnä rikkomalla rajoja... Osin se on pointtikin, erityisesti aivan loppuvaiheessa.
Tämä ei ehkä yllä aivan Brooksin mestariteosten tasolle (The Producers, Young Frankenstein), mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen.