Leffat

Ai vapaapaini ei juuri nyt nappaa? No puhutaan sitten vaikkapa tv-ohjelmista tai termodynamiikasta.
Vastaa Viestiin
PapaShango
Viestit: 418
Liittynyt: Ma 22.03.2004 20:53

Viesti Kirjoittaja PapaShango » Ti 27.09.2005 16:17

Vois pistää kyssän, että minkalaisen elokuvan tekisit jos saisit siihen mahdollisuuden ja saisit jopa valita näyttelijät ja kaikki muutkin itse?

---
täs meikän ensimmäinen ajatus:

Fahrenheit, Indigo Prophecy

-" Mikään ei tule olemaan kuin ennen"

Elokuva kertoisi pelistä nimeltä Fahrenheit ja käsittelisi samat asiat, eikä paljonkaan muuttelisi tarinaa. Päähenkilöinä ovat Lucas Kane (Edward Norton), normaali mies joka on juuri eronnut tyttöystävästään ja poikkeaa pienoiseen raflaan tietämättään millaisena/miten hän sieltä lähtee pois. Lucas sekoaa täysin ja tappaa vessassa hänelle tuntemattoman miehen iskien tätä monia kertoja sydämeen leipäveitsellä. "Mikä hänet sai tähän kaameaan veritekoon?", olisi elokuvan pääkäsite ja jota käydään kahdelta muultakin kantilta tutkien, kun murhaa tutkivat Carla Valenti (Jessica Alba) ja Tyles Miles. Nämä kaksi poliisia erehtyvät työntämään nokkansa sellaisiin asioihin, joita ei edes poliisi voi ymmärtää. Lisää kauheutta herättää Lucasin enneunet ja visiot tulevasta, varsinkin kun ne tulevat tapahtumaan. Paikkana New York, ja lunta sataa kuin esterin p****estä..

Kameratyöskentely pitäisi olla elokuvassa modernia ja vilauttaa kuvia ns. 24-sarjan tapaan, että katsoja pystyisi seuraamaan joissakin tilanteissa sekä poliisia että murhaajaa.

http://webfantasy.info/Images/Webrings/ ... a_Alba.jpg
= Jessica Alba (Elokuvan Valenti)
http://a248.e.akamai.net/f/248/5462/2h/ ... _ps2_1.jpg
= Pelin Carla Valenti
http://www.gamenavigator.ru/pub/gallery ... 022613.jpg¨
= Pelin Lucas Kane
http://www.cnn.com/SHOWBIZ/Movies/9810/ ... norton.jpg
= Edward Norton (Elokuvan Lucas Kane)

Tyler Milesin rooliin olisi vaikea hahmottaa ketään, mutta minusta Ice Cube olisi melko lähellä sitä :roll:

Avatar
Ares
Viestit: 577
Liittynyt: Ke 24.12.2003 00:07
Paikkakunta: Vaasa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Ares » Ti 27.09.2005 18:39

Uuu... Jos tosiaan kukaan ei kyselisi mitään, vaan saisin tehdä tosiaan mitä haluaisin, tekisin ainakin Sandman-leffan. Koska rahasta ei olisi puutetta, en viitsisi kiinnostua taloudellisesta puolesta, mikä johtaisi siihen, että lopputulos olisi täysin käyttökelvoton 15-20 tuntia elokuvaa. Pari studiota menisi konkurssiin ja koko maailma vihaisi elokuvaa... mutta kuka tuollaisista pikkuasioista olisi kiinnostunut.

Elokuva olisi täynnä erikoisefektejä. Itse asiassa päähenkilö (Uni) olisi kokonaan tietokoneanimoitu ja myös hänen äänensä tuotettaisiin tietokoneella, jotta hahmoon saataisiin sopiva otherwordly tunnelma. Myös kaikki mitä tapahtuu hänen omassa maailmassaan, olisi täynnä erikoisefektejä, puhumattakaan Helvetistä, Silver Citysta, Kohtalon omasta ulottuvuudesta ja monista, monista muista omituisista settingeistä. Omakin maailmamme kaipaisi ihan kiitettävästi erikoisefektejä (kuten hurrikaanin osuminen New Yorkiin A Game of Youssa tai keijut A Midsummer Night's Dreamissa). Puhumattakaan sellaisista iloisista hahmoista kuin Corinthian (silmien tilalla pari pieniä suita), Anubis ja Bast (lukekaa prkl egyptiläistä mytologiaa), Azazel (joukko suita jossain, mikä näyttää repeämältä tilassa) sekä joukko muita iloisia demoneita.

Näyttelijöitäkin varmaan kaivataan... Ööh... Luulisin, että Johnny Depp nauttisi aika monestakin roolista, joista tosin suurin osa olisi aika pieniä... Esim. Lucien, Cain tai Loki. Ehkä jopa Lucifer.

Ainoa rooli, josta jaksaisin varmaan huolestua kunnolla, olisi Death, joka pitää valita tarkasti. Death kun sattuu olemaan maailmankaikkeuden rennoimpia olentoja. Hänellä vain on toisenlainen työ ja hän sattuu olemaan jossain kuolemattomuuden tuolla puolen (häntä itseään mukaillen, kun maailmankaikkeus kuolee, hän lukitsee oven perässään lähtiessään). Death sattuu vain näyttämään parikymppiseltä goottitytöltä... Joka tapauksessa, kun joku kuolee, Death ottaa hänet vastaan täysin fiiliksellä "okei, sinä kuolit, mutta ei hätää, tästä se vasta alkaa" ja hän saa kaikki tuntemaan olonsa turvalliseksi. Se vaatii jo jotain näyttelijältäkin.


Sitten on pari kautta omassa elämässäni, joista tekisin mielelläni elokuvan. Tosin, siinä olisi se ongelma, että osa henkilöistä, joita niissä esiintyisi on tehnyt selväksi, että he eivät halua sitä. Bloody shame.


... and finally. Tämän aionkin tehdä... aloitan ehkä jo tässä syksyn aikana, jos minulla on aikaa osallistua exculle.... dokumentti ainejärjestöstäni. Sellainen sopivan keskinkertainen... kuvamateriaalia ainejärjestöhuoneelta (jos sitä uskaltaa hankkia), saunailloista, excuilta, teekkarikasteesta, lakinnostajaisista ja -laskiaisista, sekoitettuna haastatteluihin jäseniltä vuosien varrelta... nyt kun heitä on vielä helposti käytettävissä. Jonkun se pitää tehdä, joten miksi en minä.
CopyLeft 2005 Ares
http://kiirastuli.com

Noblesse oblige

Avatar
Ares
Viestit: 577
Liittynyt: Ke 24.12.2003 00:07
Paikkakunta: Vaasa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Ares » Ti 04.10.2005 18:24

Edellisen Johnny Depp kommentteihin sellainen lisä, että olisi varmaan hauskaa pistää hänet vaikka kaikkiin noista edellä mainituista rooleista ja lisäksi vaikka Puckiksi, Cluracaniksi ja parin animoidun hahmon ääneksi. Yep, keksin hänelle kyllä käyttöä.


Anyway...

Yksi idea, minkä haluaisin toteuttaa elokuvana, joka vaatisi kiitettävän budjetin, on tarina, joka on sijoitettu tämän hetken lempiprojektiini, Farenburgiin. Kunnon rahoituksella voisin rakennuttaa kunnon kulissit kaupunkia varten, jonka voisi sitten käyttää vaikka turistinähtävyytenä sen jälkeen kun kuvaukset ovat loppuneet.

Tarinaksi haluaisin jonkun järjettömän monimutkaisen murhamysteerin, hiukan I, Robot tyyliin, mutta ilman turhaa ja häiritsevää toimintaa. Mielenkiintoisempi lähtökohta voisi olla murhan suunnittelu, koska se on tehty todella hankalaksi erilaisilla maagisilla menetelmillä (vrt. Minority Report, toinen leffa, jonka idea on hukutettu turhaan toimintaan). Tämä tarkoittaa sitä, että palkkaisin jonkun todella hyvän käsikirjoittajan hoitamaan tarina kuntoon. Itse haluaisin vain kehittää rungon.

Näyttelijät tietenkin riippuisivat siitä, että mikä on lähestymistapa. Murhaajaksi haluaisin joka tapauksessa jonkun riittävän tunnetun, mutta tavallisen näköisen. Edward Norton tai Kevin Spacey toimisi varmasti hyvin. Liorent Greeniksi (paikallisen murhajaoston johtaja) joku sopiva painija, vaikkapa se äijä joka oli X-Menissä Sabertooth (en muista juuri nyt nimeä, hän oli kuitenkin vain midcarder joskus 90-luvun puolessa välissä WCWssä, joten ei se varmaan ole tarpeenkaan). Lähinnä tarkoitus on vain löytää joku tarpeeksi iso. Green kun on jo vuosikymmeniä käyttänyt paikallisia vastineita steroideille ruumiinsa kehittämiseen ja hän on nyt kuin isompi versio Ultimate Warriorista (täyttä lihasta, mutta ei minkäänlaista kestävyyttä, koordinaatiota tai kykyä taipua). Muuten castingilla ei nyt ole niin väliä. Toki, jos otetaan tuo lähtökohta, jossa painija on isossa osassa, pitäisi keskittyä murhan suunnitteluun (jolloin POV olisi yleensä murhaajassa), koska painijat eivät osaa puhua riittävän normaalisti (he osaavat huutaa ja uhota ihan kohtalaisesti, mutta tavallinen puhuminen jää yleensä vähemmälle).
CopyLeft 2005 Ares
http://kiirastuli.com

Noblesse oblige

Avatar
Ares
Viestit: 577
Liittynyt: Ke 24.12.2003 00:07
Paikkakunta: Vaasa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Ares » Pe 14.10.2005 09:05

Mistä tiedät, että elokuvakokoelma alkaa olla vaikuttava? Eräs leffafriikki kaverini näki sen ensimmäistä kertaa ja hänen kätensä tärisivät, kun hän hipelöi tiettyjä elokuvia. Ilmeisesti hänen kätensä hikoilivat pahemmin kuin minulla teini-ikäisenä treffeillä. Määrällisesti en ole vieläkään kunnolla liikkeellä, mutta laatu on päätähuimaavaa.


Eilen oli kunnon film noir -päivä. Okei, vain kaksi näistä on aitoja noireja, mutta kolmas on aika selvä neonoir ja se viimeinenkin on selvästi saanut vaikutteita noirista. Tosin, mikä (hyvä) elokuva ei olisi?

Kronologisessa järjestyksessä...

Maltese Falcon

Yksi ensimmäisiä noireja (esim. M ei ole noir, vaikka IMDB niin väittäisikin, se edustaa enemmänkin saksalaista ekspressionismia, joka oli noirin esimuoto), tyyli on selvästi vielä haussa, vaikka tarina onkin jo kunnossa. Löytyy kovanaama, femme fatale ja pessimistinen tarina. Pahikset ovat pahiksia ja hyvikset eivät ole siitä kovin kaukana. Visuaalinen kikkailu on vähäistä verrattuna myöhempiin elokuviin.

Tarina on aika perustavaraa ja jostain syystä Bogart ei ole ollut minun mieleeni. Ei kannata kuitenkaan tämän perusteella hylätä. Tämä on vähintään historiallisesti merkittävä ja jokaisen leffafanin pitäisi tämä nähdä.

8/10

Double Indemnity

Billy Wilderin elokuva, joka on suunnilleen niin aitoa noiria kuin vain mahdollista. Rehellinen vakuutusmyyjä korruptoituu tavatessaan kauniin naisen. Yhdessä he suunnittelevat naisen miehen murhan. Leffassa on kaikki noirin tavaramerkit (voice over -kertoja, tarinaa seurataan tiukasti yhden ihmisen näkökulmasta, femme fatale, pessimistinen maailman kuva, kovispäähenkilö, todella synkkä valaistus, kameratemput, joilla sotketaan katsojan havaintoja ja niin edelleen).

Dialogi on tyypillistä 50-luvun dialogia, jonka realistisuus on hyvin vähäistä. Eipä silloin kukaan siitä realistisuutta halunnutkaan, vaan viihdettä. (Jos minulta kysytään leffanteko alkoi kusta pahasti 60-luvun lopulla, kun jotain realistisuutta alettiin väkisin hakea, elämä kun on oikeasti usein tylsää).

Tämä on film noirin perusteos, joka sattuu olemaan myös huippuelokuva.

9/10.

Miller's Crossing

Monet Coenin veljesten elokuvista ovat selvästi noir-vaikutteisia, mutta tästä se taitaa näkyä selvimmin. Toki mukaan on sekoitettu huumoria ja väriä, mutta monet olennaiset tekijät ovat vielä siellä. Esim. pessimismi, synkkyys, päähenkilön seuraaminen ja niin edelleen. En ole nähnyt Blood Simplea tai The Man Who Wasn't Thereä, jotka ovat myös aika selvästi neonoireja, mutta niistä mitä olen Coeneilta nähnyt, tämä on sitä selvimmin.

Gabriel Byrne on mafiapomon neuvonantaja, jolla on taipumusta uhkapeliin ja muihinkin paheisiin. Hän on kuitenkin ovela paskiainen, joka onnistuu hallitsemaan tilanteen kuin tilanteen. Aitoon noir-tyyliin, vaaditaan lähinnä jonkinlaista kieroutunutta maailmankuvaa, jotta mieheen voisi samaistua. Ainoa kohta, jossa samaistuminen voisi olla sopivaa, on se kun mies oksentaa, kun häntä painostetaan tekemään murha. Valitettavasti olemme varmaan nähneet niin monta murhaa elämämme aikana, että tuo tuntuu lähinnä nössöltä. Jep, olemme kaikki kieroutuneita.

Tarina on outo (a'la Coenit), mutta hyvä. Hyvin kuvattu sosiaalinen peli on aina mielenkiintoinen. Harmi vain, että se onnistuu niin harvoin. (Yksi kaverini suositteli Gosford Parkia tässä suhteessa, mutta enpä ole vielä nähnyt. Pitäisi varmaan katsoa... minua kiinnostaa aina leffat, jotka ovat jenkklässä R ja Suomessa K-11.)

Kuka löysi Sam Raimin cameon?

9/10.

Million Dollar Baby

Ei enää oikeastaan noir, mutta pessimistinen maailmankuva, voice over ja monet muut tyylilliset tekijät ovat vielä siellä, mukaan lukien ihmisten raadollisuus.

Varsin hyvä elokuva, vaikka se olisi voinut olla jälleen yksi parhaan leffan Oscarin voittaja, joka unohtuu kahdessa vuodessa, koska kukaan ei ole oikeasti kiinnostunut. Sitä se ei tosiaan ole. Million Dollar Baby on tavallaan hyvin tyypillinen elokuva nousevasta urheilijatähdestä, mutta tavallaan ei. Se on tavallaan kliseinen, mutta toisaalta, se liikkuu aina sopivasti hiukan kliseistä katsoen vasemmalla. Loppu on jotain aivan muuta kuin mitä voisi odottaa.

Ja se on aina hyvä asia.

Tämä ei tosiaan ole mikään turha, tappavan tylsä draama, vaan elokuvaa sellaisena kuin sen pitäisi olla.

Sinänsä mielenkiintoista, että Eastwood sai Thalberg-palkinnon (Akatemian korkein elämäntyöpalkinto) jo 10 vuotta sitten, kauan ennen Mystic Riveriä ja tätä.

9/10.
CopyLeft 2005 Ares
http://kiirastuli.com

Noblesse oblige

Avatar
Tirkka
Viestit: 1336
Liittynyt: To 24.06.2004 20:02
Paikkakunta: Uleåborg

Viesti Kirjoittaja Tirkka » Su 23.10.2005 02:07

Once upon a time in the west tuli juuri äsken katsottua loppuun. Jotain voisi siitä tännekin kommentoida, tämä kun on niitä elokuvia joista täällä on (ainakin Areksen toimesta jos ei muuten) ollut keskustelua aiemminkin.

DVD:n mukana tulleessa esitteessä kerrotaan että Sergio Leone ei olisi dollaritrilogian jälkeen halunnut enää missään nimessä tehdä länkkäriä vaan oli kiinnostunut enemmän gangsteri-aiheesta (jota käsitteli sitten myöhemmin Once upon a time in America -elokuvassa). Yleisön vaatimuksesta hän sitten lopulta suostui tekemään tämän, joskin melko vastentahtoisesti. Eikä voi sanoa että ratkaisu olisi ollut ainakaan huono, kyllä tätä voi sanoa yhdeksi parhaista länkkäreistä joita olen nähnyt. Oikeastaan vain Hyvät, pahat ja rumat yltää tämän tasolle tähän asti näkemistäni, kaksi muuta dollaritrilogian osaa ovatkin sitten tätä huonompia.

En muista olenko aiemmin nähnyt Henry Fondan elokuvia, ja jos olen niin en muista niistä mitään. Hän oli aivan eri tyylinen kuin olin ajatellut, mutta hyvä näinkin. Charles Bronson oli samantyylinen hiljainen mies kuten muissakin näkemissäni hänen elokuvissaan. Jason Robards, josta en ole aiemmin kuullut mitään, teki kuitenkin oikeastaan parhaan roolisuorituksen elokuvan pääosanesittäjistä. Tämä oli muistaakseni myös ensimmäinen näkemäni elokuva jossa uskomattoman kaunis Claudia Cardinale oli mukana. =P~

Yleensä en pidä hitaasti etenevistä elokuvista lainkaan, muun muassa seitsemän samurain kohdalla hitaus häiritsi ajoitain runsaasti. Tämän kohdalla se ei ollut ongelma, koska koko ajan kuitenkin tapahtui jotain mielenkiintoista. Kuten Ares jo aiemmin mainitsikin, elokuvan pituus on yli 2,5 tuntia, mutta silti elokuva ei tunnu lainkaan liian pitkältä.

Ei tämä suosikikseni kaikista elokuvista mene, mutta länkkäreiden kategoriassa tämä on kolmen (tai oikeastaan jopa kahden) parhaan joukossa. Asteikolla 1-5 antaisin tälle arvosanaksi 4+. Suositeltava katseltava kaikille elokuvien ystäville. Varsinkin jos haluaa nähdä elokuvan, jossa elokuvahistorian ehkäpä kaunein naisnäyttelijä on mukana...
All your message are belong to me.

I dont always win... but when I do, it's PPV-veikkaus (2005, 2015).

Avatar
Ares
Viestit: 577
Liittynyt: Ke 24.12.2003 00:07
Paikkakunta: Vaasa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Ares » Su 23.10.2005 22:46

Claudia Cardinale ei ole hirvittävästi esiintynyt jenkkileffoissa, joten jos hänet haluaa nähdä, niin pitää yleensä vaivautua katsomaan eurooppalaista tuotantoa ja se tuntuu jostain syystä olevan punainen vaate monille... Tulee mieleen vain yksi jenkkileffa, jossa hän esiintyy (The Professionals, tietenkin West on osin jenkkileffa).

Jason Robardsia ei tosiaan usein leffoissa näy. Hän oli pääasiassa teatterinäyttelijä (vaikka onkin tehnyt huomattavan kasan leffoja) ja kun hän alkoi olla tunnettu näyttelijä, jokin sairaus pakotti hänet vetäytymään joksikin aikaa. Hänet voi nähdä ainakin Magnoliassa Earlina (vanha kuolemaa tekevä mies, jonka poikaa Tom Cruise esittää), mikä taisi jäädä hänen viimeiseksi roolikseen.

Tuota ei voi pitää Fondalle tyypillisenä roolisuorituksena. Hän oli itsekin aivan pulassa sen roolin suhteen ja yritti muokata ulkonäköään piilolinsseillä ja viiksillä roolia varten (mikä ei lainkaan sopinut Leonelle, joka halusi nimenomaan Fondan Fondana).

Olen varmaan puhunut tuosta leffasta jo enemmän kuin tarpeeksi, mutta kommentoitakoon sen verran, että olen hiljalleen kirjoitellut TOP 100 leffalistaa sivustoani varten (joka on vielä alhaalla) ja West on tällä hetkellä sijalla 13 (GTU on tällä hetkellä sijalla 1).


Sitten muihin leffoihin...

Se mykkäelokuvien TOP 5 sai minut innostumaan jälleen (hiukan) mykkäelokuvista, joten hankin Murnaun Faustin. Korostan siis sitä, etä kyseessä on Murnaun Faust, koska noita Fausteja on tehty ainakin tusina, pääasiassa mykkinä. Tarina lienee (pitäisi olla) useimmille suunnilleen tuttu. Faust myy sielunsa. Tarinasta on sen verran monta eri versiota, että en muista tarkalleen miten se menee Goethen mukaan, mutta tässä Mikael ilmestyy Mefistolle, joka on päästänyt Sodan, Nälänhädän ja Ruton riehumaan ihmisten pariin. Mikael asettaa vedon: Jos Mefisto onnistuu korruptoimaan täysin Faustin, maa on hänen. Niinpä Mefisto hyökkää rutolla Faustin kotikylään. Faust ei löydä ratkaisua tilanteeseen tieteistä, joten hän turvautuu muihin keinoihin ja päätyy sopimukseen Mefiston kanssa.

Tarina ei ole mitenkään erityisen mielenkiintoinen, koska se on tuttu. Loppuratkaisukin on hiukan ennalta-arvattava. Leffafanin kannalta kiinnostavaa ovat kuitenkin erikoisefektit (jotka ovat todella alkeellisia), omituiset lavasteet, valaistus ja niin edelleen. Tavallisen katsojan silminkin leffa on edelleen elinvoimainen (tehty vuonna 1926). Mefiston leikittely ihmisillä on hauskaa ja Murnaun ote pitää hyvin mukana tarinassa (niin ohut kuin se onkaan). Aikalaiset ovat varmasti huomioineet sen, että leffassa näytetään jopa rinnat (mikä oli noihin aikoihin todella poikkeuksellista).

Kaikkiaan Faust on mahtava. Se jäi Murnaun viimeiseksi leffaksi Saksassa (hän siirtyi Hollywoodiin, missä onnistui hankkimaan heti ensimmäisellä tuotoksellaan parhaan leffan Oscarin).


Sitten minut suostuteltiin antamaan Dr. Zhivagolle uusi mahdollisuus. Virhe. Leanin Bridge Over River Kwai ja Lawrence of Arabia ovat jo liian pitkiä, mutta niissä tapahtuu jotain. Dr. Zhivago menestyi ehkä paremmin kuin nuo (ja Leanin muut leffat) yhteensä, mutta se ei tee siitä mielenkiintoista. Reilut kolme tuntia epämääräistä rakkaustarinaa... Venäjän vallankumoukseen suoraan liittyvät kohtaukset ovat ihan mielenkiintoisia. Ne saivatkin minut heräämään koomastani. Harmi vain, että paljon suurempi osa elokuvasta oli kaukana niistä. Kuinka monta kertaa ihminen voi muuttaa leffan aikana paikasta toiseen ennen kuin se alkaa tuntua tylsältä?


Hyväksyn avoimen patriotismin vain yhdeltä näyttelijältä: James Stewart. Tämä johtuu siitä, että toisin kuin useimmat, mies oikeasti eli sinänsä vanhentuneiden, mutta tavallaan kunnioitettavien arvojen mukaan. Niinpä hänen suorituksensa Mr. Smith Goes to Washingtonissa ei kiusaa lainkaan.

Elokuvan nimi ei ole onnistunein mahdollinen. Se kuulostaa vanhalta B-luokan 'kreisikomedialta'. Kysymys on kuitenkin poliittisesta draamasta. Jefferson Smith (Stewart) päätyy paikkaamaan juuri kuollutta senaattoria kuvernöörin määräyksestä (itse asiassa hänen lastensa suosituksesta). Syynä on kuitenkin lähinnä se, että kuvernööri on mukana salaliitossa, jonka avulla aiotaan tehdä rahaa ja paljon. Smith on tietenkin lähinnä hukassa ilman mitään kokemusta politiikasta, mutta hänellä on apunaan entisen senaattorin sihteeri (Jean Arthur), joka tuntee pelin säännöt huomattavasti paremmin. Smith saa vihiä salaliitosta ja yrittää taistella sitä vastaan. Se johtaa siihen, että hänet yritetään haudata huolella.

Yllättävän toimiva elokuva. Stewart osaa hommansa ja Frank Caprasta ohjaajana ei ole koskaan haittaa. Tarinakin on ihanan capramainen omituisine kiemuroineen.


Singin' in the Rain... Joku ohjaaja kommentoi mielestäni melko idioottimaisesti, että DVD-teknologia johtaa väistämättä siihen, että elokuvia ei katsota kokonaan, vaan niistä katsotaan vain parhaat kohtaukset. Itselleni ei ainakaan ole vielä näin päässyt käymään. Myönnän, että joissain elokuvissa on joitain todella hyviä kohtauksia, jotka voisinkin katsoa yksittäisinä, yleenä liittyen musiikkiin (ainakin Office Spacen "A New Attitude" ja "The Going-Away Present" tulevat mieleen). Singin' in the Rain voisi muodostaa tästä poikkeuksen. Onhan se kokonaisuutenakin ihan katsottava leffa ja melko varmasti vanhojen musikaalien (selvä) ykkönen, mutta se musiikki ei vain suurimmaksi osaksi enää sovi edes minun makuuni. Leffan nimikkokohtaus on toimiva ja sen voisinkin katsoa yksittäisenä kohtauksena irrallaan kokonaisuudesta. Ehkä jokunen muukin kohtaus. Kuulemma musikaaleja ei osata enää tehdä. Moulin Rouge, Chicago ja South Park - Bigger, Longer & Uncut ovat ehkä eri mieltä (kaikki hyviä elokuvia). Itse sanoisin, että musikaaleja ei osata enää tehdä vanhaan muottiin ja se on mielestäni lähinnä hyvä asia.

Piti kommentoida jotain muutakin leffaa, mutta pääsi unohtumaan, että mitä, joten jääköön...

Loppuun 'blogini tyyliin TOP 5 miehistä esikuvaa lapsille ja teini-ikäisille.

5. John McClane

4. John Shaft

3. "Joliet" Jake Blues

2. "Dirty" Harry Callahan

1. Joe/Monco/Blondie (The Man With No Name)
CopyLeft 2005 Ares
http://kiirastuli.com

Noblesse oblige

Avatar
Mahti Ankka
Viestit: 674
Liittynyt: Ma 12.07.2004 16:49
Paikkakunta: Mikkeli
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Mahti Ankka » Ti 15.11.2005 14:33

Pari päivää sitten tuli Sithin kosto katsottua ensimmäistä kertaa. Odotukset olivat korkealla lähinnä sen takia, miten Anakinin kääntyminen toteutettaisiin ja miten Lucas on onnistunut yhdistämään tarinan suureksi kokonaisuudeksi. Seuraavat kirjoitukset spoilaavat elokuvaa, joten ne jotka eivät ole nähneet, alkää katsoko.

Anakinin kääntyminen oli toteutettu mielestäni melko ovelasti. Näyt Padmen kuolemasta pelottivat Anakinia niin paljon, että hän tekisi mitä vaan pelastaakseen hänet, koska ei halua Padmelle käyvän samoin kuin Anakinin äidille. Palpatine yrittää myrkyttää nuoren Skylwalkerin mieltä houkuttelemalla tätä pimeälle puolelle ja sanovansa, että pimeä puoli omaa voimia, joilla voi pelastaa henkiä. Niin ironista kuin se onkin, Anakinin kääntymys on juuri se syy mikä Padmen lopulta tappaa. Melko vaikea tätä kääntymystä olisi ollut toteuttaa, mutta mielestäni se on kyllä tehty loistavasti.

Tarinan yhdistäminen episodi IV:seen on myöskin tehty melko hyvin, vaikka näiden kahden elokuvan väliin jääkin valtava aikarako. Sithin kosto on myös selvästi synkin kaikista tähtien sodista ja se oli myöskin odotettavissa. Itse kyllä luulin, että tässä käytettäisiin kuoleman tähteä, mutta sehän olikin vasta rakenteilla.

Kokonaisuudessaan erittäin hyvä elokuva, vaikka ei paras näistä kuudesta kyllä olekaan, tai edes kolmesta uusimmasta.
"Such beauty, it touches me! Love, hatred, pain, pleasure, life, death, they are all there...This is to be human! This is to be evil!"

Vasarasta päähän!

Avatar
creative
Viestit: 1
Liittynyt: La 05.11.2005 15:25
Viesti:

Viesti Kirjoittaja creative » Ti 15.11.2005 19:50

Donnie Darko
Tämä on minun lempielokuvani sopivan outo ja ihmeellinen minulle, kun
ensimmäistä kertaa katoin en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä. :D

Avatar
Tirkka
Viestit: 1336
Liittynyt: To 24.06.2004 20:02
Paikkakunta: Uleåborg

Viesti Kirjoittaja Tirkka » La 19.11.2005 16:25

Ehkä kaikki ovat sen huomanneet jo muutenkin, mutta paljon tässäkin topicissa kehua saanut Shawshank redemption esitetään tänään Ylen kakkoskanavalla, kello 22.05 alkaen. Sittenpähän me, jotka emme sitä ole nähneet, voimme arvioida itse onko se tosiaankin imdb:n katsojien antaman arvosanan, 9.1:n arvoinen. :)
Tällä ilmoituksella oli siis tarkoituksena välttää myöhemmät "voi v***u tuliko se teeveestä enkä nähny?!" -tyyliset harmittelut.
All your message are belong to me.

I dont always win... but when I do, it's PPV-veikkaus (2005, 2015).

Avatar
myrkkymara
Viestit: 92
Liittynyt: Ti 17.05.2005 22:05

Viesti Kirjoittaja myrkkymara » La 19.11.2005 17:28

Paras suomalainen elokuva joka on tehty koskaan on: Ponterosa. Siinä on niin laadukasta huumoria ja kirjakielen ja sivistyneen kielen- käyttöä. No ei vaiteskaan, silti se on hyvä elokuva, hauska.
Goner on oikeasti mukava tyyppi, ja kaiken lisäksi hauska!

Avatar
Ares
Viestit: 577
Liittynyt: Ke 24.12.2003 00:07
Paikkakunta: Vaasa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Ares » La 19.11.2005 18:54

Kannattanee pohtia hetken, että miksi pidät sitä hauskana. Onko se mielestäsi hauska, koska siinä on hyviä vitsejä, vai koska se on vain niin uskomattoman säälittävä, että se huvittaa sinua. Kyseessähän on joka tapauksessa elokuva, joka saavutti aikoinaan IMDBn huonoimpien komedioiden listan ja olisi saavuttanut huonoimpien elokuvien listan, jos sillä vain olisi ollut riittävästi ääniä.

Joskus nuokin ovat väärässä, mutta jos otetaan Humen puntari jälleen käyttöön ja mietitään, että ovatko ne muutamat sadat IMDBn käyttäjät vai sinä oikeassa, niin päätös ei ole kovin hankala.

Shawshank Redemptionista sen verran, että se on itse asiassa IMDBn korkeimmalle rankattu elokuva. IMDBn TOP 250 listalla se häviää hiukan Godfatherille, mutta se johtuu siitä, että se järjestelmä painottaa joidenkin käyttäjien antamia ääniä.

En halua hehkuttaa SRää liikaa. Se on todella hyvä elokuva, mutta ei kannata tietenkään odottaa liikoja. Se on listoilla korkealla, koska monet pitävät sitä hyvänä, ei siksi, että kaikki pitäisivät sitä parhaana. Konsensus ja kaikkea sen tapaista. Jännää kuitenkin, että se selviää harvoin asiantuntijoiden parhaiden elokuvien listalle, eli ei ole vieläkään muodikasta pitää sitä aitona klassikkona. Harvinainen esimerkki tilanteesta, jossa massat ovat oikeassa.


Sitten pari leffaa, jotka olen katsonut tässä viime päivinä:

Koyaanisqatsi

Nimi tarkoittaa elämää, joka on päässyt jollain tapaa pois tasapainosta. Kyseessä on melko erikoinen dokumenttielokuva. Se on vain joukko kuvia, joiden päällä on Philip Glassin minimalistista musiikkia. Kuvat eivät ole mitenkään satunnaisia. Niillä on tarkoitus. Ne esittävät ihmisen tuhoavaa vaikutusta luontoon.

Valitettavasti se vain on liian pitkä, ikään kuin 83 minuuttia pitkä musiikkivideo. Onhan se kokeiluna ihan mielenkiintoinen, mutta elokuvana... ei niinkään. Paloissa sen jaksaisi ehkä katsoa, mutta samalla se menettäisi merkitystään. En pahemmin suosittele.

Tälle on myös kaksi jatko-osaa, joiden nimiä en osaa heittää ulkomuistista ja nyttemmin tekijät ovat siirtyneet Einsturzende Neubautenin uudelleen lanseeraamaan suojelijaperiaatteeseen, jossa taideteos (tässä tapauksessa elokuva) rahoitetaan täysin lahjoituksilla, joita saadaan kiinnostuneilta. EN tosin meni niin pitkälle, että levyn saivat vain ne, jotka sijoittivat siihen etukäteen rahaa, tämä tiimi ei tainnut lähteä samalle linjalle.

MASH

Ei sarja, vaan elokuva.

Mustan huumorin perusteoksia, mutta oikeastaan melko kesy esim. Monty Pythoniin verrattuna.

Intolerable Cruelty

Joku sanoi, että tämä oli Coenien uran lopun alku. Nähtyäni sen, alan olla samaa mieltä. Ladykillers on näkemättä, mutta se on kuulemma vielä huonompi.

Winchester '73

Western, joka pyörii nimessä mainitun kiväärin ympärillä. Kiväärillä on oma tarinansa, kun se vaihtaa jatkuvasti omistajaansa. Valitettavasti vain ilmeisesti ohjaaja tai tuottajat tai joku totesi, että se ei riitä, vaan leffaan piti saada tähti. Siksi kiväärin tarinan yläpuolelle on nostettu toinen tarina, joka sitten on hyvin perinteinen westerntarina. Onhan tämä tyypillisen westernin yläpuolella, mutta ei kuitenkaan kovin paljoa.

Grave of Fireflies

Enpä ole liikaa nähnyt näitä japanilaisia animaatioita. Lähinnä kai sen takia, että niiden hinta on tyypillisesti aika korkealla. Hyviähän nämä ovat. Ja kuten aika tyypillistä, hyvät elokuvat syntyvät siitä, että joku tekee jotain rajua ja uskallettua. Niin tässäkin on tehty. Se on kertomus siitä, miten kaksi lasta tulevat toimeen Japanissa toisen maailmansodan pommitusten alla vanhempien kuoltua.

Onhan se raikasta katsella elokuvaa toisesta maailmansodasta, joka ei ole mennyt tyypillisen jenkkisiivilän läpi. Ehkä juuri sen takia tämä leffa ei ole koskaan päässyt jenkkilässä edes "asiantuntijoiden" tutkaan. Ajatus siitä, että muillakin kuin amerikkalaisilla - tai erikoistapauksissa heidän eurooppalaisilla liittolaisillaan - voisi olla jotain inhimillisiä tunteita on tyypillisesti hyvin uskallettua, ellei jopa mahdotonta.

Kuinka monessa animaatioleffassa henkilöt käyvät kusella?

Todella surullinen elokuva, mutta ei siinä pelkästään siitä ole kyse. Elämässä - jopa sodan varjossa - on hyviäkin hetkiä ja jotta hahmoilla olisi meille jotain merkitystä, niitä pitää sopivasti korostaa ja niinhän siinä tehdäänkin.

Olihan se tosiaan hiukan kallis, mutta kyllä se varmaan oli myös sen arvoinen.
CopyLeft 2005 Ares
http://kiirastuli.com

Noblesse oblige

Avatar
myrkkymara
Viestit: 92
Liittynyt: Ti 17.05.2005 22:05

Viesti Kirjoittaja myrkkymara » La 19.11.2005 20:47

Kannattanee pohtia hetken, että miksi pidät sitä hauskana. Onko se mielestäsi hauska, koska siinä on hyviä vitsejä, vai koska se on vain niin uskomattoman säälittävä, että se huvittaa sinua. Kyseessähän on joka tapauksessa elokuva, joka saavutti aikoinaan IMDBn huonoimpien komedioiden listan ja olisi saavuttanut huonoimpien elokuvien listan, jos sillä vain olisi ollut riittävästi ääniä.
En oikeastaan välitä miten paljon ääniä se on saanut IMDB:ssä jos itse pidän siitä. Muita hyviä elokuvia on Walking Tall jossa Rock 'riehuu' ja Coach Carter joka taitaakin olla paras näkemäni elokuva. IMDB:n käyttäjät jotka katsovat 4cm paksujen lasiensa takaa elokuvia 24/7 100-0 (<- wanha.) arvostelivat senkin aivan pohjanoteeraukseksi eikövaineikövain?
Goner on oikeasti mukava tyyppi, ja kaiken lisäksi hauska!

Avatar
Ares
Viestit: 577
Liittynyt: Ke 24.12.2003 00:07
Paikkakunta: Vaasa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Ares » La 19.11.2005 21:04

Tosi hyvä argumentti Humen puntaria vastaan. Kyllä äitisi nyt on ylpeä sinusta.

Eihän sillä tosiaan sinänsä ole merkitystä mitä mieltä IMDBn käyttäjät ovat, mutta jos et huomannut, lähinnä kyseenalaistin sinun uskottavuuttasi. Onhan se hiukan noloa, että joudun kertomaan sinulle siitä, mutta toisaalta, nolaan sinut oikein mielelläni.

Kas kummaa... 'mara pitää elokuvasta, joka käsittelee koripalloa. Eikö se kuitenkin vie uskottavuuttasi? Elokuvassa kai oikein (sigh) yritetään herättää ajatuksia. En ole sitä nähnyt, joten en voi sen kummemmin kommentoida, mutta tämän keskustelun kannalta olisi hyvin olennaista, että miksi pidät sitä tai Walking Tallia hyvänä elokuvana. Se, että otat nuo esimerkiksi elokuvista, joista pidät, osoittaa lähinnä, että et ole nähnyt kovin paljon elokuvia ja arvostelupohjasi on siten melko heikko.

Asian selkeyttämiseksi voisit siis tehdä seuraavaa:
  1. Mainitse yksi elokuva ajalta ennen blockbustereiden aikakautta (lähinnä ennen Jawsia eli vuotta 1975), josta pidät.
  2. Kerro kuka on lempiohjaajasi.
  3. Mainitse paras elokuva, jonka olet nähnyt, joka ei ole tehty Suomessa tai jenkkilässä
  4. Kerro mikä on suosikkikomediasi
  5. Mielellään perustele nuo edelliset
Näin me kaikki voimme tietää, että onko sinun mielipiteilläsi mitään uskottavuutta, vai oletko vain pelle, joka haluaa leikkiä kapinallista antamalla turhan mielipiteensä, joka vastustaa periaatteesta yleistä mielipidettä.
CopyLeft 2005 Ares
http://kiirastuli.com

Noblesse oblige

Avatar
myrkkymara
Viestit: 92
Liittynyt: Ti 17.05.2005 22:05

Viesti Kirjoittaja myrkkymara » La 19.11.2005 22:09

Luulet taas olevasi niin korkealla ruokaketjussa että voit tehdä jotain 'quizeja Leffa-topicissa?

Postasin tuon Ponterosa jutun koska siinä ei ole laadukasta huumoria, mutta kuitenkin hauskaa huumoria, ja siinä ei ole kirjakielen/sivistyneen kielen käyttöä, ja se on yksi elokuvan hauskuuksista. Ja kerroinpahan vaan mitä muita lähiaikoina katsomaani elokuvaa olivat hyviä. Perun muuten sanani. Tuo sinun 'mieti miksi se on hyvä' pisti minut ajattelemaan ja tulin siihen tulokseen että Coach Carter ei ole paras näkemäni elokuva vaan se on Vihreä Maili (The Green Mile). Hyppynenkin pitää Vihreästä Mailista.

Ai jaa? //Hyppynen
Eihän sillä tosiaan sinänsä ole merkitystä mitä mieltä IMDBn käyttäjät ovat, mutta jos et huomannut, lähinnä kyseenalaistin sinun uskottavuuttasi. Onhan se hiukan noloa, että joudun kertomaan sinulle siitä, mutta toisaalta, nolaan sinut oikein mielelläni.
Kyllä, en ole mikään elokuva-asiantuntija, enkä yritäkkään olla. Tiedän kyllä että olet jonkinmoinen elokuva-asiantuntija ja sinua ärsyttää noobilausahdukset. Yleensä et olisi vastannut tuollaiseen mutta epäilen että minun postaamanani se ärsytti liikaa. Tuohon aloituspostaukseen pitäisi pistää kehyksiin sinun kuvasi ja teksti "Minä vartioin täällä!", koska tämähän on periaatteessa sinun topic. Pidä hyvänäsi, saat siunaukseni.

Hiukan noloksi jää sinun tekemäsi pieni 'viiden kysymyksen kysely' joka osoittautuikin aivan hyödyttömäksi sinun ajankäytöksesi.

Tässä vaiheessa lukiessasi postausta käyt blogissasi blokkaamassa minut.
Se, että otat nuo esimerkiksi elokuvista, joista pidät, osoittaa lähinnä, että et ole nähnyt kovin paljon elokuvia ja arvostelupohjasi on siten melko heikko.
Nuo tuli vain ensimmäiseksi mieleen. Muita hyviä on kaikki LotR:it, Punainen lohikäärme, Star Trek- elokuvat ja tietenkin sarjat, Viimeinen Samurai ja tärkeimpänä Vihreä Maili ja tietyisti useita muita. Huonoimpana pidän Austin Powers- elokuvia
Mainitse paras elokuva, jonka olet nähnyt, joka ei ole tehty Suomessa tai jenkkilässä
Yhteen quizisi kysymykseen vastaan silti. Tuhon olisi niin mainio vastaus jos sen vain muistaisi. Se oli hyvä espanjalainen elokuva jossa mies sopii sopimuksen yhtiön kanssa joka voi jäädyttää ihmisen ja pitää häntä ikuisessa unessa, virtuaalimaailmassa. Kuulostaa naurettavalta, mutta oli se saanut olikos se Seiskalta ja Iltikseltä viisi tähteä. Ai kehveli kun ei muista...
Goner on oikeasti mukava tyyppi, ja kaiken lisäksi hauska!

Avatar
Ares
Viestit: 577
Liittynyt: Ke 24.12.2003 00:07
Paikkakunta: Vaasa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Ares » La 19.11.2005 22:38

myrkkymara kirjoitti:Luulet taas olevasi niin korkealla ruokaketjussa että voit tehdä jotain 'quizeja Leffa-topicissa?
Tiedän. Siinä on suuri ero. Sitä paitsi, tämä on edelleen keskustelualue, joten keskusteluun voisi vaikuttaa hyvinkin paljon se, että onko sinulla yhtään mitään uskottavuutta.
Perun muuten sanani. Tuo sinun 'mieti miksi se on hyvä' pisti minut ajattelemaan ja tulin siihen tulokseen että Coach Carter ei ole paras näkemäni elokuva vaan se on Vihreä Maili (The Green Mile).
Mitenkäs Darabontin huomattavasti parempi Shawshank Redemption? Etkä osannut taaskaan perustella lainkaan tuon Green Milen paremmuutta.
Eihän sillä tosiaan sinänsä ole merkitystä mitä mieltä IMDBn käyttäjät ovat, mutta jos et huomannut, lähinnä kyseenalaistin sinun uskottavuuttasi. Onhan se hiukan noloa, että joudun kertomaan sinulle siitä, mutta toisaalta, nolaan sinut oikein mielelläni.
Kyllä, en ole mikään elokuva-asiantuntija, enkä yritäkkään olla. Tiedän kyllä että olet jonkinmoinen elokuva-asiantuntija ja sinua ärsyttää noobilausahdukset. Yleensä et olisi vastannut tuollaiseen mutta epäilen että minun postaamanani se ärsytti liikaa. Tuohon aloituspostaukseen pitäisi pistää kehyksiin sinun kuvasi ja teksti "Minä vartioin täällä!", koska tämähän on periaatteessa sinun topic. Pidä hyvänäsi, saat siunaukseni.
Hiukan noloksi jää sinun tekemäsi pieni 'viiden kysymyksen kysely' joka osoittautuikin aivan hyödyttömäksi sinun ajankäytöksesi.
... mutta sinulta ei löytynyt joko pokkaa tai tietoa edes sen vertaa, että olisi kommentoinut. Miksi et? Kai sinä nyt hyvä mies olet nähnyt jonkun elokuvan, joka on tehty ennen vuotta 1975? Kai sinä nyt tunnet jonkun ohjaajan nimeltä?
Tässä vaiheessa lukiessasi postausta käyt blogissasi blokkaamassa minut.
You just don't get it, do you? Olen jo monta kertaa kertonut miksi vastailen näihin juttuihisi, mutta se ei vain mene paksuun kaaliisi. Liikaa iskuja päähän?
Nuo tuli vain ensimmäiseksi mieleen. Muita hyviä on kaikki LotR:it, Punainen lohikäärme, Star Trek- elokuvat ja tietenkin sarjat, Viimeinen Samurai ja tärkeimpänä Vihreä Maili ja tietyisti useita muita. Huonoimpana pidän Austin Powers- elokuvia
Miksi Austin Powersit ovat huonompia kuin Ponterosa? Ne jutut ovat usein typeriä, mutta niissä on myös joitain oivaltavia juttuja, heti ensimmäisenä tulee mieleen kuolevien henchmanien sukulaiset ja ystävät. Jo tuon varjolla se ohittaa useimmat massoille tehdyt komediat.
Kuulostaa naurettavalta, mutta oli se saanut olikos se Seiskalta ja Iltikseltä viisi tähteä. Ai kehveli kun ei muista...
Kyseessä on Abre Los Ojos, johon Vanilla Sky perustuu. Ei oikeastaan mikään erityisen hyvä elokuva. Monet kriitikot pitävät, koska se on "ajatuksia herättävä" tai jotain sinne päin, mutta jos sitä katsoo tarkkaan, ne ajatukset ovat melko pinnallisia ja eurooppalaisen elokuvan ei pitäisi alentua niin alas.

Enkä kyllä ymmärrä miten jokin surkea auktoriteetti, kuten Seiska tai Iltis voisi olla käyvä peruste sille, että jokin elokuva on hyvä.

Jos pidät elokuvasta, kai sinä osaat kertoa, että miksi? Ei se nyt voi olla niin vaikeaa. Ja et näytä lainkaan ymmärtävän mistä hyvissä leffoissa on kyse. Okei, Ponterosassa ei ollut sivistyssanoja. So what? Oma suosikkielokuvani on Hyvät, pahat ja rumat, eikä siinäkään hienostella dialogin kanssa. Tarkoittaako tämä sinun pienessä ja rajoittuneessa maailmassasi sitä, että en saisi (nörttinä) pitää kyseisestä elokuvasta?
CopyLeft 2005 Ares
http://kiirastuli.com

Noblesse oblige

Avatar
myrkkymara
Viestit: 92
Liittynyt: Ti 17.05.2005 22:05

Viesti Kirjoittaja myrkkymara » Su 20.11.2005 00:33

Mitenkäs Darabontin huomattavasti parempi Shawshank Redemption? Etkä osannut taaskaan perustella lainkaan tuon Green Milen paremmuutta.
Oli kyllä hyvä pätkä. Tämä on sen espanjalaisen ja Vihreän Mailin kanssa niitä elokuvia jotka oikeasti pistävät ajattelemaan. Suomenkielinen nimi sisältää muuten spoilerin :| . Vihreä Maili on kyllä silti hieman parempi paremman juonen takia. Molemmissa samantyyppinen juoni.
You just don't get it, do you? Olen jo monta kertaa kertonut miksi vastailen näihin juttuihisi, mutta se ei vain mene paksuun kaaliisi. Liikaa iskuja päähän?
Sinähän täällä olet mainostanut että olet ottanut turpiin kaverisi sijasta. Ja koita nyt hyvä mies puhua suomea. Eller ska vi prata svenska, va? Jag är bra på att prata (skriva) svenska, säkert bättre än du.
Tarkoittaako tämä sinun pienessä ja rajoittuneessa maailmassasi sitä, että en saisi (nörttinä) pitää kyseisestä elokuvasta?
En oikeastaan välitä mitä leffoja katsot, ethän muutenkaan suostumustani tarvitse/pyydä.
Ares kirjoitti:Kyllä, en ole mikään elokuva-asiantuntija, enkä yritäkkään olla. Tiedän kyllä että olet jonkinmoinen elokuva-asiantuntija ja sinua ärsyttää noobilausahdukset. Yleensä et olisi vastannut tuollaiseen mutta epäilen että minun postaamanani se ärsytti liikaa. Tuohon aloituspostaukseen pitäisi pistää kehyksiin sinun kuvasi ja teksti "Minä vartioin täällä!", koska tämähän on periaatteessa sinun topic. Pidä hyvänäsi, saat siunaukseni.
Noh, onhan kaverit joskus sanonut että olen aikamoinen elokuvatietäjä. Ja koska olet noobi, jätän asian tähän, enkä ala haukkumaan noobiuttasi. Mitä jos pyytäisit Trisua sitten editoimaan kuvani siihen?
Goner on oikeasti mukava tyyppi, ja kaiken lisäksi hauska!

Avatar
*S*
Viestit: 123
Liittynyt: Ma 17.11.2003 21:31
Paikkakunta: Herttoniemenranta, Helesinki

Viesti Kirjoittaja *S* » To 19.01.2006 21:09

Ah ja voih. Päädyimme sitten rakkaan ystäväni kanssa leffateatteriin katsomaan Ylpeys ja ennakkoluulo-pätkän. Tässä ihqhöperyyspuuskassa ei taida keksiä edes sopivia adjektiiveja leffalle. Meinasi kyllä kauhiat kiukkukänkkäränkät tulla, kun lopputekstit ilmeistyi ruutuun. Loppui ihan liian lyhyeen :(

Yllättäen leffan jälkeen olen vain tyhmän maireana huokaillut. Mr. Darcy.. <3


*huokaus*
...
Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?
Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan.
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.
Eino Leino - Elegia

Avatar
Hyppynen
Viestit: 296
Liittynyt: Ti 18.11.2003 20:40
Paikkakunta: 00530

Viesti Kirjoittaja Hyppynen » Ma 23.01.2006 21:26

KuvaKuva

Suicide Club. Enemmän kuin vähän tärähtänyt japskipätkä itsemurhista. Onnellisen välinpitämättömästi, jokapäiväisen rutiininomaisesti ja rauhallisesti suoritetuista itsemurhista; kersat hyppii koulun katoilta välitunnilla kuin se ei merkitsisi yhtään mitään. Jos etsii sanakirjasta kohdan nihilismi, siinä pitäisi olla alaviite jossa mainitaan tämä.

Leffan alkukohtauksessa 54 koulutyttöä kävelee iloisesti hyppelehtien metrolaiturille, juttelee ja naureskelee, ja kun juna saapuu, kaikki hyppäävät samaan aikaan synkronoidusti sen alle. Koko laituri peittyy vereen ja katsoja jätetään ihmettelmään mitä helvettiä hän on oikein katsomassa. Sitten tulee pieni musikaalipätkä jossa 12-vuotiaat mikkihiirikerholaiset laulaa sähköpostista.

Suunnilleen tunnin kohdalla, ennen kuin
Spoiler: näytä
päähenkilö näkee, että hänenkin perheensä on liittynyt itsemurhakerhoon
, näytetään aika siisti montage, en spoilaa, mutta se on vähintäänkin yhtä kova kuin Rocky-leffoista löytyvät klassikot.

Yksi mikä oli myös money, oli ne pari viittausta länsimaalaiseen kulttuuriin. Pieni muovipussi tanssimassa tuulenvireessä ja huomionhakuinen wannabe-kulttijohtaja huutamassa "I'm the Charlie Manson of the information age".

Juoni selkiytyy vähän loppua kohden, mutta jää silti aika sekavaksi. Kai se on tärkeintä mikä fiilis koko roskasta jää päällimmäiseksi. Itselläni se oli ainakin se kohtaus joka nähdään sen jälkeen kun on päästy katsomasta ihmislihan viipaleista kokoon kyrsittyä monimetristä lemuavaa ihokääröä ensimmäisen kerran.

Se on sellainen äärimmäisen masentava katsaus ympäri metrovaunua, jossa kaikki Japanese Businessmanit torkkuu pitkän työpäivän jälkeen. Joku lukee mangaa, joku nukkuu, muut tuijottaa ulos ikkunasta. Ihan kuin suoraan jostain Färsaarelaisesta mustavalkoisesta taidepläjäyksestä.

Seuraavaksi sairaan, kieroutuneen skeidan putkessa varmaan Driller Killer ja Guinea Pig-sarjan Mermaid in a Manhole.
Viimeksi muokannut Hyppynen, La 04.02.2006 14:57. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Natural
Viestit: 228
Liittynyt: To 24.03.2005 08:56

Viesti Kirjoittaja Natural » Ti 24.01.2006 12:25

Noniin, nyt kun sain Canal+:n joululahjaksi, päätin arvostella pari leffaa, mitä mielestäni olivat erittäin hyviä.


Dickie Roberts, Former Child Star
Kuvia.

Eli, David Spade esittää entistä lapsitähteä, joka haluaa saada lapsuutensa takaisin ja alkaa aikuisiässä tekemään lapsenomaisia juttuja. Miehellä on kaikkiin ongelmiin vastaus, ja ovatkin niin hyviä, että "kakkosperhe" meinaa heittää Dickien ulos.. Dickie ryppyilee koulun kovanaamoille, antaa apua tytöntyllerölle koulun huutosakkijoukkueeseen pääsyssä, auttaa pojalle apua naapurin tytön iskemisessä, tekee vääriä hälytyksiä palokunnalle, ja laittaa kuolleen kanin hienostonaapurin takapihalle.

Spade tekee elokuvassa uskomatonta työtä ja osaa keksiä kaikennäköisiä kikkoja. Entä, kun miehen kymmenen vuotta kädessä olleet hanskat poistetaan?

Katsokaa ihmeessä, jos komedian puutteessa olette.



Going for Broke

Elokuva kertoo kahden lapsen äidistä, Laurasta joka on juuri muuttanut pelikaupunki Renoon. Laura pelaa pelikoneita rauhalliseen tahtiin, kunnes iltapäivän "kauppareissutkin" venyvät yli kolmeen yöllä. Lapset eivät saa ruokaa ja Laura jatkaa pelaamista. Laura voittaakin 50 000 dollaria pelatessaan, mutta hetken päästä huomaa, että kaikki rahat ovat menneet pelikoneisiin. Lopulta Laura
Spoiler: näytä
viedään vankilaan, sillä tämä on varastanut paljon rahaa yhtiöltään pelaakseen pelikoneita.
Erittäin hyvin toteutettu draama ja kannattaa katsoa, mutta jokseenkin tylsähtävä, sillä kaikki keskittyy vain pyöriviin hedelmiin ja sitä on liiakseen elokuvassa.

Avatar
Razorman
Viestit: 185
Liittynyt: To 22.04.2004 21:17
Paikkakunta: Kokkola
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Razorman » La 04.02.2006 14:08

Death Race 2000 (1975)

"In the year 2000 hit and run driving is no longer a felony. It's the national sport!"

Elokuva kertoo väkivaltaisesta autokisasta, jossa eniten tappoja kerännyt kuski voittaa ja saa palkinnoksi paiskata kättä itse presidentin kanssa. Ehkä tätä voisi kutsua jonkin sortin harvinaisuudeksi, sillä saapuessaa aikoinaan Suomeen tästä elokuvasta karsittiin aika lailla pois väkivaltaista materiaalia. En kyllä tiedä katsoinko juuri leikkaamattoman version, mutta verta roiskui... riittävästi. Norjassa tämän teatterilevitys oli kielletty vuoteen 2003 asti, mutta ilmestyi runsaasti leikeltynä versiona videolle vuonna 1988. K-18 merkintä on paikallaan useimmissa maissa.

Elokuva siis on täyttä B-luokan toimintaa ja mustaa huumoria, jota kenenkään ei pitäisi joutua katsomaan. Itse kyllä pidin tästä elokuvasta paljon. Juuri tällaista 70-luvun aivojennollausviihdettä sitä kaipaa, kun ei ole parempaakaan katsottavaa. Näyttelijäsuoritukset olivat ihan kohdallaan, vaikka David Carradinen naamio olikin vähän hölmö ja toimi lähinnä vain hänen gimmickinään. Vanha kunnon Sylvester Stallone Machine Gun Joen roolissa ansaitsi erikoismaininnan, oli huvittavaa katsoa kun hän saa turpiin Frankensteiniltä vaikka on tätä isompi ja paremmassa kunnossakin. Autot omalta osaltaan olivat hienoja. Frankensteinin auto, jossa puskurina olivat jättimäiset hampaat oli sweet. Onneksi ei mihinkään raketinheitinautoihin sorruttu. Joskin toimintaa olisi saanut olla enemmän, tällaisissa elokuvissa kun on turha alkaa syventyä hahmoihin tai tuoda elokuvaan syvyyttä camp-huumorin rinnalle.

Ei tämä elokuva kuitenkaan ollut mikään synnin esikuva vaan ilmeisesti tähän oli ujutettu sisälle pieni yhteiskunnallinen sanoma. Elokuva nimittäin ottaa kantaa väkivaltaurheiluun ja taustalla kädenvääntöä käyvät USA:n hallitus ja vastarintaliike. Jälkimmäinen pääsee lopussa niskan päälle Frankensteinin murhatessa presidentin. Tiedä sitten menikö tämän elokuvan sanoma perille 70-luvun jenkkinuorille, tuskin.

Katsomisen arvoinen elokuva kaikille, jotka eivät vedä hernepussia nenään siitä, kun vanhukset istuvat keskellä tietä tuoleissaan odottaen julmaa kuolemaa. Ja innoittihan tämä legendaarista Carmageddon -pelisarjaakin syntymään.
It's 106 miles to Chicago, we got a full tank of gas, half a pack of cigarettes, it's dark... and we're wearing sunglasses.

Blõg

Avatar
Genghis Khan
Viestit: 663
Liittynyt: To 01.04.2004 19:16
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Genghis Khan » La 04.02.2006 14:27

Razorman kirjoitti:jotka eivät vedä hernepussia nenään siitä, kun vanhukset istuvat keskellä tietä tuoleissaan odottaen julmaa kuolemaa.
Hoho, tuo kohtaus on mainio. Hoitajat kärräävät vanhuksia tielle, totaalirepeämiset aina. :D
Looking California, feeling Minnesota.

Avatar
Razorman
Viestit: 185
Liittynyt: To 22.04.2004 21:17
Paikkakunta: Kokkola
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Razorman » La 04.02.2006 16:52

Genghis Khan kirjoitti:Hoho, tuo kohtaus on mainio. Hoitajat kärräävät vanhuksia tielle, totaalirepeämiset aina. Very Happy
Varsinaiset repeämiset aiheutti vasta Juniorin kommentti tästä:
Frankenstein scores! Frankenstein scores at last! But what kind of a score, boys and girls? Just 80 points out a possible big 700.
:banger:
It's 106 miles to Chicago, we got a full tank of gas, half a pack of cigarettes, it's dark... and we're wearing sunglasses.

Blõg

Avatar
Velocity
Viestit: 2154
Liittynyt: Ti 07.09.2004 18:44
Paikkakunta: <Turku> Elite Member
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Velocity » La 04.02.2006 17:00

BAD SANTA/PAHA PUKKI
Kuva

Olettekos nähneet tätä leffaa?
Minusta tämä on erittäin hyvä komedia, joka tuli DVD:lle ostettua.
Elokuvalle repesin aika pahasti, kannattaa katsoa!!!
:thumright:
XBKuvaX 360 - Jump In.
PLAYSTATION 3 - PLAY B3YOND
Kuva -The Future Is Blue-

Avatar
minna
Viestit: 35
Liittynyt: Ti 18.01.2005 22:24

Viesti Kirjoittaja minna » La 04.02.2006 17:11

Bad Santa oli aikamoinen pettymys. Paljoa en leffasta enää muista. Mutta sen muistan että leffan jälkeen oli aika huono maku suussa, kun se ei ollutkaan niin hauska kuin oli kuvitellut.
Aika tusina komediatavaraa. Sunnuntaipäivän leffana menee.
Suhteessa kyllä..

Jarpsa
Viestit: 16
Liittynyt: La 22.10.2005 13:15
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Jarpsa » La 04.02.2006 17:15

minna kirjoitti:Bad Santa oli aikamoinen pettymys. Paljoa en leffasta enää muista. Mutta sen muistan että leffan jälkeen oli aika huono maku suussa, kun se ei ollutkaan niin hauska kuin oli kuvitellut.
Aika tusina komediatavaraa. Sunnuntaipäivän leffana menee.
Minun mielestä taas Bad Santa oli aivan loistava. Hiemna härskiä huumoria ja juoppo joulupukki ja PAM se on siinä loisto leffa. Elokuvassa ehkä hieman häiritsi se "Fuckin" ja "Shitin" viljely liikaa.

Vastaa Viestiin