Tuohon hot-tagiin liittyen minua ärsyttää myös etenkin John Cenan painityyli. Miestä piestään viisi minuuttia putkeen, ja tämä on aivan henkihieverissä, mutta yhtäkkiä vetää olevinaan sydämellä ja adrenaliinilla kaikki ketoon. Tässä vaiheessa paukahtaa todellinen haista p**ka -liike eli Five-Knuckle Shuffle, jonka valmistelun aikana Cenalla on se veijarimainen "hah haa, teinpäs sen taas" -ilme.
Monilla selostajilla on myös näitä tyypillisiä kliseitä ja sanontoja, joita he tykkäävät toistaa kuulijan turhautumiseen asti. Turhautumisuuden aste tosin riippuu siitä, onko kliseisiin koskaan sattunut kiinnittämään huomiota. Samahan se on sen kuuluisan niinku-sanankin kanssa: ei ärsytä, jos ei sitä huomioi.
Saatan nyt pilata teiltä innon kuunnella Booker T:tä, mutta kuunnelkaapa sitä, kuinka paljon Kirjaaja T käyttää sanaa RIGHT. Right there. Right now. Right, right, right. Melkein joka helevetin virkkeessä. Markitan miehen jupinoita kovasti, mutta tuo kyllä särähtää toisinaan pahoin korvaan.
Lawlerin suurin synti on toistella samoja vitsejä joka lähetyksessä. Itse asiassa Joshilta en ole löytänyt mitään toistuvia sanontoja. Todd Grisham rakastaa "Can he PARLAY that into a victory" -mietiskelyä, jossa on tuo hyvin harvinainen ja hieno parlay-sana. Cole puolestaan on päässyt aika mukavasti irti kliseistään, mutta hänen selostuksensa on muista syistä käynyt jokseenkin ärsyttäväksi.
Sekin on vähän ikävä, että painijoiden liikerepertuaarit eivät useinkaan kovin laajoja ole. Samat muuvit ottelusta toiseen. Ja sitten hehkutetaan kun joku joskus pistää vastaiskun, että "hän on opiskellut vastustajaansa etukäteen"...

