Väitän. Markit miettivät nimenomaan tällaisia asioita painijoita punnitessaan, sillä kayfabe on heille todellisuutta tärkeämpää. Tämän vuoksi esimerkiksi suurenmoiset mattopainitaidot eivät hetkauta perusfanin tunteita lainkaan, jos hahmossa itsessään ei ole mitään merkillistä. Swaggerin hahmo on reilu(hko) mutta ylimielinen mies, joka voi kuitenkin nöyrtymisen myötä muuttua hetkessä tehokkaaksi faceksi. Tämä kaikki oli siis vastausta sinun väitteeseesi, jonka mukaan Swaggerin persoonasta olisi hallaa miehen mahdollisen face-kauden onnistumiselle, mikä ei millään mittapuulla pidä paikkaansa.
PG-leimaletkautus oli sarkasmia, jossa parodioin omaa asennettasi PG-kauden face-hahmoja ja niiden luomista kohtaan. Ylimääräinen "joo" oli sarkasmisyötti, jonka oletin nappaavasi.
Mikä Swaggerin naamavärkissä niitä ylistyshuutoja karsisi? Ei hän tietenkään mikään Morrison ole, mutta kyllä esimerkiksi Chris Benoit'kin oli toimiva hyvis vaikka olikin ruma kuin koira. Ja vielä varmuuden vuoksi: Swaggerhan on tosiaan komea mies, joten en voi ymmärtää, mikä mättää. Tuo ulkonäkökö ei voisi toimia face-painijalla?
Button kirjoitti:Milloin viimeksi EPÄONNISTUNUT heel, kuten Jack Swagger, ja kyllä Jaakko on mitä oivin esimerkki siitä, on saanut uransa uuteen nousuun faceturnilla?
Epäonnistuneen heelin nimeäminen on täysin subjektiivista, sillä esimerkiksi juurikin Swaggeria on kyseenalaista nimittää moiseksi mieheksi; onhan Jack entinen maailmanmestari. Mutta samaa ajattelukaavaa mukaillen muun muassa Sheamusta (joka oli umpikujassa ennen turniaan ja on nyt overimpi kuin koskaan aikaisemmin), Ezekiel Jacksonia, Justin Gabrielia (mies on varsin pian äärimmäisen suosittu painija; heelinä mies ei toiminut ollenkaan), Mark Henryä (yleisöä ei kiinnostanut Henryn WWE-elämä lainkaan ennen hänen WWECW:n jälkeistä face turniaan, joka nosti hänet tosi suosituksi) sekä vaikkapa Chris Mastersia voisi kutsua hahmoiksi, joille face turn teki hieman yllättäen ihmeitä.
Ainahan turneista on hyötyä, kunhan samaa yksilöä ei käännellä liian tiheään tahtiin. Nyt on tullut erittäin selväksi, ettei Swagger kykene vetämään pahiksen rooliaan erityisen hyvin, joten en näe mitään järkeä siinä, että samaa juttua kokeiltaisiin vaikka kuinka monennen kerran, jos toisena vaihtoehtona olisi testailla miehen siipiä maitonaamana. Voitaisiinhan Jaakkoa taas rakennella dominoivana heelinä ja kääntää vasta sitten, mutta veikkaanpa, että silloin kävisi ns. samoajoet. Odotetaan liian kauan ilmiselvä maali mielessään (Joella TNA:n mestaruus, Swaggerilla tuleva face turn), jolloin yleisön mielenkiinto lopulta lopahtaa koko ideaan.
Näillä main olisi oikea hetki tarttua ohjaksiin. Swagger on isokokoinen jätkä, joten WWE-universumin olisi luontaista turvautua häneen, kun isot pojat kiusaavat yleisön lellikkejä. Hän on myös smark-kansan mieleen, sillä mies on hyvin taitava painija. Ulkonäkö, kansallisuus ja karismakin on kunnossa. (Ei, en puhunut mikkitaidoista mitään. Puhuin karismasta.) Myös lopetusliike rokkaa. Bookataan vaikkapa The Miz tekemään pilkkaa Jaakon ässäviasta, ja yleisöllä on pesunkestävä tunneside Swaggeriin, joka ei voi puheongelmalleen mitään. En yksinkertaisesti tajua, mikä voisi estää Swaggeria toimimasta hienosti facena. Mikkitaidoissa olisi parantamisen varaa, mutta verbaalinen osaaminen onkin ennemmin pahiksen kuin hyviksen heiniä. Pahiksen tehtävä on saada hyvikset näyttämään hyvältä; hyviksen tehtävä on näyttää hyvältä. Se onnistuu sillä, että iso ja luotettava maitonaama tukkii vihatun heelin suuren suun ja paukauttaa pari voimapommia.
Vai mitä, Batista?