Viesti
Kirjoittaja Saimou » To 11.06.2009 15:52
Hahhah, enpä jää Ronaldoa yhtään Valioliigassa kaipaamaan: en hänen loikkiaan, enkä kyllä hänen ManU:lle mestaruuksia tuoneita taitojaankaan. Ehkä minuutin ehdin jo juhlia, mutta sitten tajusin, että siirtosumma on todellakin 80 miljoonaa puntaa. Siis c'mon, 80 miljoonaa? Tuollahan ostaa jo neljä huippupelaajaa tilalle, eikä United kuulosta yhtään vähemmän vaaralliselta kun laidalla viuhuu Ronaldon sijaan Ribery. Kaiken lisäksi tuosta kaupasta jäljelle jäävistä varoista voi vielä kustantaa esimerkiksi maailmanluokan topparin Ferdinandin ja Vidicin varamieheksi, toisenkin (laita)hyökkääjän Tevezin tilalle, tai vaikkapa huippumaalivahdin ikääntyvän Van Der Sarin korvaajaksi. Tulee väkisinkin mieleeni se, kun Real edellisen kerran rikkoi siirtoennätyksen Zidanen hankkiessaan: toki Zidane oli Realille todellinen vahvistus, mutta kummasti katosi myös Juventus-fanien suru, kun hänestä saaduilla varoilla dominoitiin Serie A:ta seuraavat vuodet. Sama skenaario lienee myös tässä tapauksessa hyvin todennäköinen.
Kakán siirto oli mielestäni häviö kaikille osapuolille. Milan ja samalla koko Serie A menetti star poweria, Real maksoi valtavan ylihinnan jatkuvasti loukkaantuneena olevasta pelaajasta ja Kaká menetti oman hyvän maineensa, vaikkakin pääsyylliset siirtoon olivat ainakin lehtijuttujen mukaan seurapomot eikä pelaaja itse. Yksi asia mikä ihmetyttää kovasti, on Realin ehtymätön rahakirstu: tulevatko nämä massiiviset pelaajahankintavarat sateenkaaren päässä olevasta kultapadasta, vai onko seuralla kenties miljoonalainat? Toki ikonista Realia ei missään tilanteessa päästettäisi kaatumaan, mutta silti epäilyjä herää tässä taloustilanteessa - olihan pääsyy Kakánkin myyntiin taloudellinen.
"Oma seurani" Chelsea teki toistaiseksi kesän ainoan hankintansa palkatessaan Ancelottin valmentajaksi, enkä minä ainakaan ole hirveän vakuuttunut. Toki ykköstavoite on jälleen kerran voittaa Mestareiden liiga, ja juuri siihen Ancelottilta pitäisi aseet löytyä. Liigamestaruuden voi kuitenkin jatkuvalla puolustamisella unohtaa heti alkuunsa, kuten myös silmää enemmän miellyttävän pelin: tosin tuo nyt ei ole mitään uutta, kun boring boring Chelseaan on saanut tottua jo monta vuotta. Oikeastaan ainut hyvä asia jonka Scolari viime kaudella toi oli nuorten pelaajien pääseminen kentälle liigapeleissä - taas yksi asia, jonka voi Ancelottin alaisuudessa unohtaa. Ihme, ellei vaihda Ashley Colea Maldiniin.
Suomi-Venäjä oli sitä mitä odottaa saattoikin, joten eilisillan pettymyksestä on ollut suhteellisen nopea toipuminen. Moisanderia odotin jo avaukseen toppariksi, kahden tornin toimivuus kun todettiin turhankin hyvin jo vieraspelissä. Realistisempana toiveena pidin Lampea avaukseen Kallion tilalle, mutta Baxter luotti ennätyshitaaseen linjaansa, ja se myös näkyi. Jahka U21-kisat on pelattu onkin sitten aika nuorentaa maajoukkuetta kovalla kädellä, jotta seuraavissa karsinnoissa voisi olla jotain mahdollisuuksia. Nuorennusleikkaus koskee toivottavasti myös vanhoja tukipilareita Litmasta ja Hyypiää. Onnistumisista huolimatta heidän suuri roolinsa on maajoukkueelle enemmän rasite kuin hyöty - etenkin, kun epäonnistumiset tuntuvat jo peittoavan onnistumiset määrässä.