Viesti
Kirjoittaja Saimou » Ti 01.02.2011 12:13
Jalkapallosta ei ole keskusteltu sitten MM-kisapaikkavalintojen, mutta epätavallisen hektinen tammikuun siirtoikkuna herättänee keskustelua ja spekulointia. Kohta pitää kiiruhtaa luennolle, joten tuon esiin eniten "itseä" koskeneet pointit, kukin saa jatkaa spekulointia omien joukkueidensa kannalta.
Talven koittaessa Chelsean taso romahti kuin Wall Streetin pörssi vuonna 1929, ja viime vuodet itse itsensä ylläpitävään joukkueeseen tähdännyt Abramovich säikähti pahemman kerran: Citykin meni jo sheikkirahoilla kevyesti ohi, oli siis aika pistää taas miljoonat peliin. John Terryn käsittämättömän huonouden ja loukkaantumishuolien vuoksi topparin hankinta näytti ykkösprioriteetilta, ja lopulta siirtoikkunan viimeisenä päivänä brasilialaisen David Luizin on-off-siirtosaaga saatiin päätökseen. Luizista maksettiin melko mittava 25 miljoonan euron siirtokorvaus, etenkin kun ottaa huomioon, ettei miehen nykykunnossa ole ollut raporttien mukaan hurraamista. Toivottavasti löytää parhaan kuntonsa sekä sopeutuu pian, Chelsean muuriksi totuttu puolustus on nimittäin ollut hyvin hatara tällä kaudella, ja paljon on ollut Cechin varassa että seura on edes neljäntenä sarjataulukossa.
Tammikuun shokeeraavin siirto alkoi kehittyä kuitenkin vasta viikkoa ennen ikkunan sulkeutumista. Yhtäkkiä Chelsea teki tarjouksen jo kesällä tavoiteelleestaan Liverpoolin Fernando Torresista. Liverpool ilmoitti ettei Torres ole kaupan, mutta Torres pisti seuralle julkisen siirtopyynnön ja yhtäkkiä tammikuun viimeisenä päivänä Torresista tuli lontoolainen. Chelsean tili keveni samalla Valioliigan ennätyssummalla, 58,5 miljoonalla eurolla.
Olihan tuo sensaatiomainen siirto, ja eilen illalla menin ihan täpinöissä nukkumaan kun siirto ei ollut vielä siihen mennessä varmistunut. Kova oli hinta, mutta mikäli mies parhaassa kunnossaan pysyisi niin on kyllä melkein sen arvoinen. Varjopuolena Torres ei ole viime aikoina kuin väläytellyt tuota parasta osaamistaan ja aika Liverpoolissa on ollut loukkaantumisten takia hyvin rikkonainen, mutta toivon että uusi ympäristö innostaa El Ninon taas huippusuorituksiin. Eiköhän tämä ole myös mahdollisesti valmistautumista Drogban lähtöön kesällä, mutta ainakin tämän kevään saa nauttia kärkiparista joka on kuin suoraan jostain Fifan Dream Teamista.
Korkean profiilin hyökkääjän hankkiminen oli kuitenkin minusta outoa, sillä nähdäkseni suurin ongelma Chelsealla on pelinluonnissa. Keskikentällä häärää kolme samanlaista keskikentän keskustan työmyyrää (Essien, Ramires, Mikel) joista kukaan ei ole kunnolla holding tai attacking roolissa. Lampard on ollut tällä kaudella hyvin vaisu, joten rakentelu on jäänyt hyvin paljon viime kauden tähtipelaajan Maloudan varaan. Alkukaudesta peli sujuikin niin kauan kun Maloudalla sujui, mutta heti kun ranskalaisen pelivire muuttui alakuloiseksi heikkeni koko Chelsea. Toki Torres on sellainen kärkimies joka tekee maaleja vaikkei niitä hänelle rakenneltaisikaan (kuten vaikkapa juuri Chelsea vastaan tällä kaudella), mutta riittääkö se?
Eikä voi sanoa että Liverpoolkaan olisi kauheasti hävinnyt tuossa diilissä. Torresista saaduilla varoilla kun rahoitettiin pitkälti kahden hyökkääjän, Luis Suarezin ja Andy Carrollin hankinta. Suarez on juuri sellainen rotta jonka haluaa omaan joukkueeseensa ja jota vihaa vastustajalla. Carrollista taas maksettiin aikamoista englantilaisen pelaajan ylihintaa, mutta lupaava target, eikä tarvitse odotella sopeutumista kuten Suarezin kohdalla.
Ja vielä pitää kommentoida kotoista Veikkausliigaa: TPS menetti odotetusti Riskin veljekset ja tukun muita pelaajia, joten odotukset eivät ole tällä hetkellä korkealla ensi kautta ajatellen. Lehtovaarankin siirtymisen pitäisi olla varmaa, eikö Suomesta voi palkata pelaajan siirtoikkunan ulkopuolellakin? Kuitenkin joitain positiivisiakin huhuja on liikkeellä: Tepsi haluaisi jatkaa Fulham-yhteistyötä tuomalla Lauri Dalla Vallen ensi kaudeksi Veikkausliigaan, ja Litmastakin on huhuttu raitapaitoihin. Hyvässä tapauksessa siis Kupittaalla nähdään ensi kaudella ainakin mielenkiintoisia pelaajia, vaikkei mestaruuteen rahkeet riittäisikään.
Tällä kertaa maalisyötön muodossa, keskitys lähti ~30 metristä, Eder haistoi paikan hyvin ja puski pallon verkkoon. Peli päättyi 1 - 1 tasapeliin, ja Brescia sai lisäminuuteilla paukautettua pallon vielä ylärimaankin.
