Videopelit

[Smark]

Arvostelin Batman: Arkham Cityn. Sain sen muutamia päiviä ennen julkaisua. Annoin 96 pistettä. Eilen vedin Batmanilla 100 % tauluun.

Itse vein sen viime viikolla GameStoppiin takaisin vedettyäni sen läpi parissa päivässä. Uudelleenpeluuarvo pyöreä 0, vaikka ihan kelpo peli muuten onkin. Yahtzeen sanoin.. "popcorn-viihdettä".

[Mostal0]

Olet selvästi kokematon tässä. Huikean pelin loputtua tulee väkisinkin "WHOA"-elämys, mutta odotappa pari kuukautta, ja se olikin vain yksinkertaisesti hyvä peli. Tuollaisella ylihypetyksellä, absoluuttisena totuutena pitämisellä, ei muutakuin huijaa itseänsä. Itellä oli sama fiilis FF VII:n, Uncharted 1:sen, God Of Warin, Assassin's Creed 1:sen, MGS 4:sen, Jedi Knight Dark Forces 2:sen, Tomb Raider III:sen, Diablo 2:sen jne. jälkeen, sillä tottakai sitä on shokeeravasta/hienosta/vaikuttavasta lopusta ihan tohkeissaan, kunnes tämä känni hälvenee.

Ei siinä, MGS4 on toki loistava peli, mutta "PARASIKINÄSHITMYPANTSWOOHOHOO"? C'mouuuun.

Aika raaka analyysi

Ja joo, tuo oli vain turhaa hypettämistä. Tuohon "odotapa pari kuukautta"-kommenttiin palatakseni, niin miksei aiempien MGS-pelien "WHOA"-elämys ole vieläkään kadonnut, vaan pidän esimerkiksi Snake Eateria parhaana PS2-pelinä ikinä, eikä sen hienous ole vieläkään menettänyt merkitystään? Koskee myös esimerkiksi aiempia GTA-sarjan pelejä.

Vaikkei musiikkia ja pelejä kulttuurina pidäkään verrata, mutta vaikutat kuuluvan siihen porukkaan, joiden mielestä musiikki kuluu puhki. Vai olenko täysin väärässä? Hyvä biisihän ei koskaan kulu, siihen voi hetkellisesti kyllästyä, mutta jos se kuluu puhki, on kyseessä huono biisi. Kuulostipa jotenkin provoavalta, se ei ole tarkoitukseni, kunhan olen kiinnostunut.

Takaisin Shadow Mosesille

[Velocity]

Vaikkei musiikkia ja pelejä kulttuurina pidäkään verrata, mutta vaikutat kuuluvan siihen porukkaan, joiden mielestä musiikki kuluu puhki. Vai olenko täysin väärässä? Hyvä biisihän ei koskaan kulu, siihen voi hetkellisesti kyllästyä, mutta jos se kuluu puhki, on kyseessä huono biisi. Kuulostipa jotenkin provoavalta, se ei ole tarkoitukseni, kunhan olen kiinnostunut.

En tasan kuulu. Kertakäyttö radiobiisit kyllä kuluvat(joita en edes omasta tahdosta kuuntele), mutta ne bändit joita oikeasti kuuntelen, eivät. Esim. Opethin Blackwater Park, Toolin Lateralus ja Manowarin Achilles, Agony and Ecstasy(lasken melkeinpä omaksi levykseen) eivät koskaan kulu

[Ihmine]

MGS kakkosen ja kolmosen "WHOA" tuskin katoaa mihinkään ikinä ja ei varmaan ykkösenkään, jos sen omistaisin. Nelosta kun ekoja kertoja pelasi, fiilis oli kyllä kieltämättä juuri tuo, mutta kun yritti pelata loppuun asti ja kun alkoi hiukan enemmän miettimään tarinaa, pelattavuutta, välivideoita jne. jne., oli fiilis lopulta lähinnä "BS", eikä tuo varmaan haihdu ikinä.

[Japeet]

Arvostelin Batman: Arkham Cityn. Sain sen muutamia päiviä ennen julkaisua. Annoin 96 pistettä. Eilen vedin Batmanilla 100 % tauluun.

Ovatko arvostelusi kuinka objektiivisia? Lähinnä siis siksi kysyn että ainakin painipuolella ja euroviisujutuissa antamasi arviot tuntuvat keskittyvän pääasiassa siihen ajatukseen että kaikessa on jotain hyvää, jolloin ne negatiiviset asiat ikäänkuin jäävät huomaamatta. Arkham Asylum oli kyllä loistava peli, mutta näin ennakkoon varaudun siihen että jatkossa osa tunnelmasta on tiessään laajemman alueen myötä. Toivon ja oletan että näin ei kuitenkaan ole.

[Darien Fawks]

Arvostelin Batman: Arkham Cityn. Sain sen muutamia päiviä ennen julkaisua. Annoin 96 pistettä. Eilen vedin Batmanilla 100 % tauluun.

Ovatko arvostelusi kuinka objektiivisia? Lähinnä siis siksi kysyn että ainakin painipuolella ja euroviisujutuissa antamasi arviot tuntuvat keskittyvän pääasiassa siihen ajatukseen että kaikessa on jotain hyvää, jolloin ne negatiiviset asiat ikäänkuin jäävät huomaamatta. Arkham Asylum oli kyllä loistava peli, mutta näin ennakkoon varaudun siihen että jatkossa osa tunnelmasta on tiessään laajemman alueen myötä. Toivon ja oletan että näin ei kuitenkaan ole.

Arvosteluni ovat hyvin objektiivisia ja puntaroituja. Arvostelu on minulle kuitenkin eri asia kuin yksittäisistä painiohjelmista puhuminen.

Edit: Niin ja tunnelma ei ole tiessään. Ja Smarkin puheet heikosta uudelleenpeluuarvosta ovat puppua. Katsokaa vaikka pelin yleisesti saamia arvioita. Kriitikot ne tietävät, mukaan lukien minä.

[Ihmine]

Metal Gear Solid 4:n Metascore on 94. Se siitä kriitikoiden tietämisestä. Toki niilläkin on täysi oikeus mielipiteisiin ja varsinkin jos perusteluja löytyy, on typerää mennä lynkkaamaan ketään arvostelijaa, oli pistemäärä sitten 100 tai 80. Hyvä esimerkki tästä toiminnasta on Uncharted 3:n arvostelut. Pari viikkoa pelin ilmestymiseen ja porukka itkee täysillä kun peli saikin vain kasin Toki siellä oli tämä yksi 50 joka oli taas ihan päin sitä itseään.

[MR.Off Topic]

Sanotaanpa nyt itsekki ettei nuo kriitikot aina asioista tiedä. Joku tyyppi oli antanut AC Revelationsille 4/4 eli täydet pisteet. Itse antaisin pelille 0-100 arvosteluasteikolla jotain 80. Voisinpa tänne joskus tässä myöhemmin kattavamman katsauksen kirjoittaa.

[Merovingi]

"Pelikriitikot tietää". Sallikaa minun nauraa sinisilmäisyydellenne - peliarvostelijat ovat täysin alan peliteollisuuden vankeja ja heitä painostetaan antamaan tietty vähittäinen pistemäärä jollekin pelille. Pelit-lehden toimittaja kertoi ihan lehdessä, kuinka eräs julkaisija sanoi, että tämän pelin pitää sitten saada vähintään 85 pistettä tai muuten ette enää saa meiltä pelejä arvosteltavaksi tarpeeksi aikaisin.

Peliarvostelusta tuskin tekee paremmaksi se, että sen tekee joku, joka saa siitä palkkaa. Yhtä luotettava arvostelu tulee keneltä tahansa. Oikeastaan sellaisten arvostelujen kohdalla joista maksetaan, kannattaa olla kriittisempi. Ei peliarvostelijoiden kannata purra ruokkivaa kättä, kuten yllä kerrottu esimerkki osoittaa.

Metacritic on myös hauska paikka, sillä Dragon Age II:n tekijä oli mennyt ylistämään sinne peliä parhaimmaksi ikinä, kun samaan aikaan kaikki muut haukkuivat sitä pahimmanlaatuiseksi roskaksi ja ydinjätteeksi.

Kriitikot ne tietävät, mukaan lukien minä.

Sulkien liimaaminen p*****seen ei tee sinusta kanaa.

[Riveni]

Arvostelin Batman: Arkham Cityn. Sain sen muutamia päiviä ennen julkaisua. Annoin 96 pistettä. Eilen vedin Batmanilla 100 % tauluun.

Minä haluaisin tietää sen, että tarjoaako peli mitään uutta millään saralla Arkham Asylumin pelanneelle? Juonellisestihän Arkham Asylum oli täysin turha tekele, mutta pelimekaniikka toimi ja kaikki tutut Batman-vihut aiheuttivat markoutteja. Eli kuinka paljon jatko-osassa on lisää fanserviceä, eli sarjakuvista tuttuja Batman-vihuja joille on annettu jotain rooliakin, ja onko pelimekaniikassa tapahtunut mitään kehitystä? Jos näin ei ole, niin peli jää omalta osaltani kaupan hyllyyn kun se AA jo löytyy.

[Mikko Alatalo]

Pingviini, Mr Freeze, R'as al Ghul ja Hugo Strange ainakin melko mukavan isoissa rooleissa tuossa. Taistelusysteemi on identtinen edellisen Batmanin kanssa ja muutenkaan eteenpäin ei ole hirveästi menty. Isompi/vapaampi pelimaailma ehkä ja helvetisti Riddler Challengeja, mutta jos joku oikeasti väittää että tämä olisi jättiharppaus Asylumiin verrattuna niin paskaa puhuvat. Ei silti, tykkäsin tästä kovasti mutta eipä tuota varmaan uudestaan tule läpi pelattua...

[Smark]

Ja Smarkin puheet heikosta uudelleenpeluuarvosta ovat puppua. Katsokaa vaikka pelin yleisesti saamia arvioita. Kriitikot ne tietävät, mukaan lukien minä.

Jätän nyt tuo kriitikko-osion kommentoimatta, koska siitä niin moni muu jo innostui ja kerron vähän perusteluja kommentilleni:

Tutkin kaupungin läpi, tein sivutehtävät, keräsin paljon Riddler-trophyjä ja pelasin pelin läpi hyvällä fiiliksellä. Varsinkin erityyppisten murhien tutkiminen ja "tuntemattoman hahmon" kohtaamiset olivat hauskoja, mutta eivät ne toista läpipeluukertaa kestä. Pääjuoni nyt oli vähän höpsö, mutta niin se oli Asylumissakin eikä se menoa haitannut. Ja sitten löytyy challenge-tila, joka on täsmälleen samaa kun Asylumissakin, eli gargoyle-tilanteiden toistoa ja tappelemista ennätysaikaa havitellen. Ei nappaa sitten yhtään, mutta jos tykkää, niin sitten lisää toki pelin kestoa.

Pointtina on se, että tässä genressä uudelleenpeluuarvo ei ole pääasia. Assassin's Creedit ovat hyviä, mutta en pelaisi niitä uudestaan alusta asti läpi (jaksaisiko Velocity kerätä Assassin's Creed ykkösessä kaikki liput uudestaan? Jaksaisitko sinä kerätä kaikki Riddler Trophyt uudestaan?). Sama pätee God of Wareihin, Darksidersiin, Dante's Infernoon, Space Marineen ja muihin em. tyylin peleihin. Unchartedit kuulunevat varmaan myös samaan kastiin, paitsi sillä erolla, että ne eivät ole kovin hyviä.

Uudelleenpeluuarvo tekee hyvän pelin täysin eri genressä, eli sellaisessa, missä yllättävät juonenkäänteet ja kiinnostava tarina eivät näyttele pääroolia. Hearts of Ironeissa Aatun hyökkääminen ei yllätä, mutta pelissä on paljon muuttujia ja kertaakaan en ole samanlaista matsia pelannut. Samaa voi Aatua lukuunottamatta sanoa myös muista laadukkaista grand strategy -peleistä. Mass Effecteissäkin on jonkun verran uudelleenpeluuarvoa, koska pelin voi pelata useilla eri hahmoluokilla erilaisia taistelutaktiikoita käyttäen ja Shepardin roolin voi vetää täysin vastakkaisella tyylillä aiempaan nähden.

Batmanissa voi mennä gargoylen sijasta ritilän tai kivipaasin taakse piiloon. Batman sanoo Kissanaiselle aina samassa kohdassa samat sanat. Batman ei halua tappaa ketään. Batman on sankari. Silti Batman on hyvä peli ja engine on esimerkillisen hyvin tehty. Batman on oman genrensä parhaita pelejä ja joku Skyrim on roolipelinä huonompi kuin Batman toimintaseikkailuna. Silti Skyrimissä on enemmän uudelleenpeluuarvoa kuin Batmanissa.

[Velocity]

Ja Smarkin puheet heikosta uudelleenpeluuarvosta ovat puppua. Katsokaa vaikka pelin yleisesti saamia arvioita. Kriitikot ne tietävät, mukaan lukien minä.

Jätän nyt tuo kriitikko-osion kommentoimatta, koska siitä niin moni muu jo innostui ja kerron vähän perusteluja kommentilleni:

Tutkin kaupungin läpi, tein sivutehtävät, keräsin paljon Riddler-trophyjä ja pelasin pelin läpi hyvällä fiiliksellä. Varsinkin erityyppisten murhien tutkiminen ja "tuntemattoman hahmon" kohtaamiset olivat hauskoja, mutta eivät ne toista läpipeluukertaa kestä. Pääjuoni nyt oli vähän höpsö, mutta niin se oli Asylumissakin eikä se menoa haitannut. Ja sitten löytyy challenge-tila, joka on täsmälleen samaa kun Asylumissakin, eli gargoyle-tilanteiden toistoa ja tappelemista ennätysaikaa havitellen. Ei nappaa sitten yhtään, mutta jos tykkää, niin sitten lisää toki pelin kestoa.

Pointtina on se, että tässä genressä uudelleenpeluuarvo ei ole pääasia. Assassin's Creedit ovat hyviä, mutta en pelaisi niitä uudestaan alusta asti läpi (jaksaisiko Velocity kerätä Assassin's Creed ykkösessä kaikki liput uudestaan? Jaksaisitko sinä kerätä kaikki Riddler Trophyt uudestaan?). Sama pätee God of Wareihin, Darksidersiin, Dante's Infernoon, Space Marineen ja muihin em. tyylin peleihin. Unchartedit kuulunevat varmaan myös samaan kastiin, paitsi sillä erolla, että ne eivät ole kovin hyviä.

En jaksaisi ikimaailmassa kerätä AC 1:sen lippuja tai 2:sen Feathereita uudestaan - Ihan paskaa pelisuunnittelua. Kyllä sen eeppisen keräilyn jälkeen kun ne pojot sille tilille pamahtavat, on aika voittajafiilis, mutta ihan hirveää pelin pitkitystä.
Ne oli niitä "Once in a lifetime"-kokemuksia. Ja Unchartedit ovat aivan loistavia pelejä, varsinkin kakkososa. Ihan ässää settiä, varsinkin kaikilla peliä piristävillä bonuksilla(hauskat tekijöiden tekemät modit jne). Kolmososassa ei oltu kyllä edetty tarpeeksi edellisosasta, jos ollenkaan, itseasiassa ehkä vähän otettu takapakkia, mutta meni sekin ihan mukavasti läpi. =)

[Darien Fawks]

Arvostelin Batman: Arkham Cityn. Sain sen muutamia päiviä ennen julkaisua. Annoin 96 pistettä. Eilen vedin Batmanilla 100 % tauluun.

Minä haluaisin tietää sen, että tarjoaako peli mitään uutta millään saralla Arkham Asylumin pelanneelle? Juonellisestihän Arkham Asylum oli täysin turha tekele, mutta pelimekaniikka toimi ja kaikki tutut Batman-vihut aiheuttivat markoutteja. Eli kuinka paljon jatko-osassa on lisää fanserviceä, eli sarjakuvista tuttuja Batman-vihuja joille on annettu jotain rooliakin, ja onko pelimekaniikassa tapahtunut mitään kehitystä? Jos näin ei ole, niin peli jää omalta osaltani kaupan hyllyyn kun se AA jo löytyy.

Ensinnä kommenttia Smarkin kirjoitukseen: nyt ymmärsin, mitä tarkoitit. Läpipeluuarvon lyttääminen aiemmassa kontekstissa kuulosti kuitenkin vähän hoopolta. Eihän juonivetoisessa pelissä tietysti liiemmin uudelleenpeluuarvoa ole, mutta kyllä tuohon juoneen mieluusti palasi New Game+:n ajaksi. Siinähän ideana oli, että heti alusta sai gadgetit ja muun härpäkkeen käyttöönsä, jolloin pelikokemus muuttui hieman. Samoin vihut olivat alusta asti tehokkaampia, mikä hönki lisää henkeä jo läpäistyyn peliin. Eihän tuo nyt mitään mullistavaa ole, mutta mukavaa lisää tällaiselle Batmanin maailmasta fasinoituneelle henkilölle.

Voisi siis vakavalla naamalla sanoa, että mielenkiintoa pelissä riittää vielä loppuvihellyksen jälkeenkin. Sivutehtäviä olisi ehkä saanut olla lisää, mutta tällä määrällä ne jättivät sopivan nälän seuraavaa osaa varten. Riddler Trophyja ja muuta sälää oli ilo kerätä, sillä tällä tavoin sai grindattua peliin lisää läpipeluuprosentteja ja sai käyttöönsä ihan siistiä konseptitaidetta (joka tosin on minulle pelissä kuin pelissä vähän triviaalia) sekä tyylikkäitä hahmonukkeja ja erityisen mielenkiintoisia konnien haastattelunauhoja, joita Arkham Asylumissa jaettiin turhankin helposti.

Monissa puzzleissa sai oikeasti nähdä vaivaa ja raapia otsaansa. Asylumissa lähinnä koluttiin samoja paikkoja uudestaan, mutta Cityssä piti oikeasti miettiä, miten katossa killuvan pokaalin sai haltuunsa. Ehdottoman mielenkiintoista lisää, mikäli peli muutenkin nappaa. Mikäli puzzlejen ratkaisulle ei juuri anna arvoa, niin sittenhän noista ei paljon iloa saa, mutta faneille ne kyllä lisäävät pelikelloon ahkeran tovin. Koko ajan on pientä tekemistä olemassa.

Challenge-moodi oli minusta muuten parempi kuin Asylumissa. Ulkoasu ja kaikenlainen tilastointi toimi paljon paremmin, eikä tasoilla ollut liikaa sadistisen vaikeita haasteita. Jälleen pelistä saa aimo verran lisää irti, kun kokeilee haasteita ja jää koukkuun. Minulle Batmanin kiehtova ja tummanpuhuva maailma ja tunnelma antoi syyn sukeltaa syvälle pelin sisuksiin tuntikausiksi.

Ja sitten enemmän Rivenin kysymyksiin... Ensinnäkin pelimekaniikassa on kyllä tapahtunut suuriakin harppauksia. Taistelusysteemi on edelleen suhteellisen sama (eli pirun kätevä ja addiktiivinen), mutta mukana on uusia muuveja, vempeleitä ja vihollistyyppejä. Sama on asian laita hiippaillessa: järjestelmä on suhteellisen samanlainen kuin ennenkin, mutta siinä on tarpeeksi uutuutta mukana.

Arkham City on paikkana älyttömän paljon laajempi ja komeampi kuin piskuinen Arkham Asylum. Hiekkalaatikkoelementit ja Cityn jännittävä tunnelma varmistavat sen, että kyseessä on tuore tapaus eikä suinkaan Arkham Asylum 1,5. Nyt Batman voi liikkua paljon sulavammin korkeuksissa, ampua koukulla itsensä taivaisiin ja kiitää lepakon lailla ilmassa. Todella paljon vapaampaa liikkumista kuin ennen. Nyt Batman oikeasti tuntuu siltä Bättikseltä, jota rikollisten onkin syytä pelätä.

Ääninäyttely on huippuluokkaa kautta linjan. Mukana on tosiaan useita vanhoja tuttavuuksia, jotka kyllä meikäläiselläkin aiheuttivat suuria markoutteja. Kaikkia hahmoja ei myöskään kovin paljon selitetä, mikä sai ainakin minut lukemaan kuola valuen kätsyjä tietopaketteja useasta eri hahmosta. A-luokan kamaa alusta loppuun.

Jos Asylumista tykkäsi, tykkää tästä vielä enemmän. Tekijät eivät ole menneet siitä, mistä aita on matalin, vaan ovat oikeasti tehneet peliin paljon uutta keksimättä kuitenkaan liian paljon pyörää uudelleen. Tämä näkyy niin kriitikoiden kuin fanienkin arvioissa. Paras peli tänä vuonna, sanoisin.

[MR.Off Topic]

Itse olen nyt pelannut Assassin's Creed Revelationsin juonen osalta läpi, mutta full sync on vasta 64%. Desmond missionitki pelasin läpi, joten suurimmaksi osaksi jäljellä on vain "Mediterrarian Defense" sydeemillä pelailua eli Assassiinojen lähettelyä ympäri ämpäri maailmaa ja sitten pitäisi vielä pari aluetta Konstantinopolissa vallatta Assassiinoje haltuun, yksi Assassiino regrytoitavana ja Master Assassinin asetus noiden denijen johtoon, jossa aina tehdään pieni tehtävä tuon Master Assassinisi kanssa. Sitten olisi vielä treasure jahtia, Animus Data Fragmenttien keräilyä ja kirjojen löytämistä. Tuohon vielä lisätään, että uudelleenrakentaa kaikki kaupat ja ostaa ne tyhjiksi, sekä tehdä niin Assassin Chalenget, Romanians Chalenget, Mercenary Chalenged, Thief Chalenged ja Bomb Chalenged niin peli olisi aikalailla siinä. Tekemistä siis vielä löytyy, mutta noista mikään ei ole järin kiinnostavaa, oikeastaan vain nuo Master Assassin tehtävät. Animus Data Fragmenttien keräilyn kai pitäisi luultavasti jotain myös aukaista. Noillahan aiemmin aukaistiin nuo Desmond tehtävät, mutta kaikki avautuu siinä vaiheessa, kun olet keränny kolmekymmentä noita.

Olin kyllä hieman pettynyt tähän peliin ja varsinki sisällön vähyyteen. Siinä missä Brotherhoodin päätarinan jokseenki lyhyyttä voi perustella sillä, että siinä oli aivan järjettömästi sivutehtäviä, niin samaa ei voi sanoa tästä. Itseasiassa sivutehtäviä taisi kaiken kaikkiaan olla mahtavat 3 kappaletta, jos ylimääräisiä Hidden Tombeja ja Master Assassin tehtäviä ei oteta huomioon. Jos ne otetaan huomioon, niin päästään ehkä toisen kymmenen puolelle. Aivan liian vähän siis.

Jäin myös kaipaamaan kakkosessa ja Brotherhoodissa tutuiksi tulleita puzzle tehtäviä. Desmond tehtävät olivat enemmänki First Person tasohyppeilyitä tai jotain, jotka kyllä jaksoi pelata läpi ja oli ihan mukava lisä, mutta ennemmin olisin ottanut jotain puzzleja. Näitä oltaisiin kyllä useaan kohtaan voitu asettaa ilman edes Animukseen menemistä. Esimerkiksi päätehtävien kirjat, jotka löytyvät kaikki jonkin kattotiilen alta olisivat voineet olla jossain laatikossa, jonka pinnalta olisi pitänyt ratkaista joku ongelma, että sen saa auki. Nyt Ezio kävi vain hakemassa ne. Tylsää.

Muuten gameplay uudistukset olivat oikeastaan kaikki varsin tervetulleita. Pommeja tuli käytettyä jonkin verran ja parhaimmin ne toimi tuollaisina häiriönä vartioille, että pääsi itse luikahtamaan johonki paikkaan. Hook Blade nopeutti liikkumista ja toi taisteluun mukaan siistiä lisää. Ubisoftin pojat olivat keksineet kivoja Counter Attackeja, joissa tuota käytetään hyväksi. Kerrassaan brutaalia.

Juoni oli mielestäni varsin toimiva. Ezion tarina tuotiin sopivalla tavalla päätökseen ja Altairin myös. Altairin elämänkaarta muutenki valotettiin huomattavasti ja hänellä pelattavat tehtävät olivat monesti jokseenki erilaisia kuin Ezion, joten ne oli hauskoja. Jos siis olet AC-fani, niin peli kannattaa ostaa pelkän juonen takia ja kyllä sen parissa hauskaa on, vaikka se lyhyt kestoinen onkin ja ei tuo sen suurempia uudistuksia. Muutamat bugit olivat minusta aika noloja pelissä, kuten katon läpi putoavat vartijat ja jos portaikossa suoritti counter attackin niin tyypit liikkuivat ilmassa. Kolmosta sitten saaki taas odottaa vesikielellä, sillä tämä peli ainaki omasta mielestäni asetti aika kivat asetelmat sille.

[Riveni]

Darienille iso kiitos siitä että jaksoi vastata kysymyksiin, eiköhän tuo nyt tämän perusteella mene ostolistalle. Itse ajattelin antaa tässä lähipäivinä pientä arviota Skyrimistä nyt kun takana on jo 60 tuntia.

[Smark]

Darienille iso kiitos siitä että jaksoi vastata kysymyksiin, eiköhän tuo nyt tämän perusteella mene ostolistalle. Itse ajattelin antaa tässä lähipäivinä pientä arviota Skyrimistä nyt kun takana on jo 60 tuntia.

Mitä tapahtui tälle:

Bethesdan tuntien moditon peli on täysi p**ka. Siksipä ei ole kiire peliä edes hankkia ennen kuin modaajat ovat päässeet vauhtiin ja korjanneet suurimmat epäkohdat.

Itse tullut mätettyä sitä alkuinnostuksen jälkeen enää aika vähän kerrallaan, rupesi tuossa 30 tunnin kohdalla maistumaan jo vähän puulta. Jotain ääreiscooliakin tuli tosin löydettyä, nimittäin eräs tikari nimeltä

Spoiler: näytä

Keening! Harmi vain, että se on vain häivähdys Morrowindin superpuukosta. Ei tarvitse Wraithguradia eikä mitään.

[MR.Off Topic]

Saints Row: The Thirdistä olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä, kun Jaakko siitä tuolla yleisellä puolella mainitsi ja yksi kaveri on sitä jonkin verran hehkuttanut. En ole aiempia Saints Roweja koskaan pelannut ja enkä ole niistä niin innostunut, mutta gameplay traileri ainaki näytti varsin hyvältä ja näin showpainifanina luchadores gangin kanssa sekoilu kuulostaa mielenkiintoselta. Eli onko ostamisen arvoinen tekele? Mitä siinä on hyvää/huonoa?

[Jack DiBiase]

Saints Row: The Thirdistä olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä, kun Jaakko siitä tuolla yleisellä puolella mainitsi ja yksi kaveri on sitä jonkin verran hehkuttanut. En ole aiempia Saints Roweja koskaan pelannut ja enkä ole niistä niin innostunut, mutta gameplay traileri ainaki näytti varsin hyvältä ja näin showpainifanina luchadores gangin kanssa sekoilu kuulostaa mielenkiintoselta. Eli onko ostamisen arvoinen tekele? Mitä siinä on hyvää/huonoa?

Aivotonta mättöä aivottomalla huumorilla sävytettynä. Pikkubugeja siellä täällä, mutta pelimekaniikka muuten ihan kunnossa. Kyseessä ei enää ole mikään GTA-kopio, vaan pikemminkin GTA:n retardi äpälälapsi, ja sanon tämän nimenomaan positiivisena asiana. Jos ei ota pelejä niin tosissaan, vaan haluaa hauskaa ajanvietettä, kannattaa ehdottomasti tutustua SR3:een.

[Show_Stopper]

Vittusaatana. Skyrim. Jeesus tän paskan kanssa. Sori Smark jos joskus epäilin sun gospelia.

Peli pyöri aikansa ihan nätisti mediumilla. Sitten päivitettiin näytönohjain parempaan (sellainen monsteri), ja nyt ei voi pelata millään asetuksilla (defaultina High) kymmentä minuuttia pitempään etteikö muutenkin paikoittain nuhainen framerate tippuisi sarjakuvaksi, paikasta ja tilanteesta riippumatta. Sisätiloissa pyörii taivaallisesti, mutta ulos astuttaessa alkaa alamäki. Tila ei edes parane itsestään, vaan vaatii työpöydän välillä eestaas runkkaamista tai pahimmissa tapauksissa koko ohjelman lopettamista. RAMia nostettiin kahdeksaan ja kovokin tuli uusittua. Ei mitään. Optimoin koneen kaikilla mahdollisilla ohjelmanpaskoilla. Vieläkin yskii ja niiskuttaa täysin satunnaisissa paikoissa. Enkä edes maininnut muita teknisiä oikutuksia joita tuodaan eteen kuin leipää. Kaikesta tästä huolimatta olen nauttinut pelin muusta annista, mitä nyt olen pystynyt, ja haluaisin nauttia vähän enemmänkin jos annettaisiin mahdollisuus.

Hieno juttu seurata muna kovana pelin kehitystä from day one, maksaa muutenkin köyhänä julkaisuhinta ihan kannattaakseni yhtä suosikkipelisarjoistani, ja saada rahaa vastaan paskaa. Ostin vielä varta vasten PC-version mätettyäni Oblivionin konsolipadilla (Morrowind käännytti näppistä päin), vain saadakseni tällaisen juosten kustun äxbox-portin.

Pelailen tässä sillä aikaa muun muassa Half-Life(j)ä ja Steamin alennuksista ryöstämääni Mass Effectiä ihan vain saadakseni tuskattoman ja loppuun asti viedyn pelikokemuksen, jahka ne kädettömät korjaa mun pelin ja/tai Molyneuxin rinnalla syntisin hypepiru Todd Howard tuodaan oikeuden eteen. Kumpikin tyydyttäisi tässä vaiheessa.

Cock_Sucker kuittaa.

[Wormmaster]

Nuo Bethesdan pelien kaatuilut eivät itseeni ole koskaan iskeneet jostain kumman syystä. Oli aina hauskaa seurata tehomyllyillä rehvastelevien pelaajien raivoa kun Fallout 3 kaatuili jatkuvasti ja pyöri epätasaisesti, kun samaan aikaan pelailin peliä läpi ihan alkujulkaisusta asti vanhalla Athlon 3400'lla eikä peli kaatunut tuon lähes 100 tunnin kokemuksen aika kertaakaan. Kun tietokone sittemmin päivittyi uudempaan, ei se toinenkaan 100 tuntia tuonut yhtäkään kaatumista tai jäätymistä eteeni.

New Vegas tuli pokattua Steamista pari päivää sitten viiteen euroon. Loistavasti on pyörinyt ja on se vaan yleisestikkin seksikäs peli vaikka sen onkin pari kertaa jo ehtinyt Xboxilla naputella läpi.

[Stefa]

Tänään läpäisin tuon AC: Brotherhoodin läpi, jonka kakkosen innoittamana kaverilta lainasin. Ja kyllähän tuo oli varsin mukava peli, vaikka ei loppujen lopuksi ollut sen kummallisempi toiminnoiltaan kuin toka. Noh, tarinaa jatkettiin hyvin eteenpäin ja loppu jäi odottamaan että pääsen joskus Revelationsiin käsiksi. Varsin mukavaa hyppelyä ollut tuo sarja, kakkosesta eteenpäin ainaki. Hyvä etten luovuttanut toivoa sarjan suhteen kun ykkösen hylkäsin aikanaan.

Noh, vielä olis pelattavaa tavaraa Boxilla, sekä PC:llä. Kavereilta lainatut Gears of War 3 ja Enslaved odottavat läpipeluuta. GoW jo lähinnä siksi että hyllystä löytyy nuo kaksi aikaisempaakin osaa, Enslaved jäi kiinnostamaan kun demoa pelasi. Sitäkin vähän matkaa pelattu ja varsin upean näköinen tuo peli on, ehdein sitäkin jo aikaisemmin vissiin hehkuttaa. Omassa hyllyssä odottelee Mass Effect 2, mikä on sattumoisin ollut mulla jo alkuvuodesta, mutta koskaan en ole kerinnyt alottaan kunnolla. Sietäisin hävetä sillä ykkönen oli erittäin jees. Jopa oma avovaimoni on kerinnyt mättäämään tuon jo kahdesti läpi

PC:llä venailee Mafia ja KOTOR jotka on syksyn aikana Steamista ostettu. Mafiaa ehdeinkin jo pelaamaan suht pitkälle, mutta koneen uudelleenasennuksen vuoksi alusta pitää alottaa. Ihanaa.

[Smark]

http://www.hardware.fi/uutiset/artikkel ... ammikuussa

Minkähänlaista rautaa meinaa Billie Boy tällä kertaa sisään tunkea.. jäämme odottamaan. Ei kai sinistä asemaa kuitenkaan, kuten logosta voisi päätellä..

[MR.Off Topic]

Ei, miksi ihmeessä tätä tungetaan ulos jo nyt. 2013 joulu olisi paljon parempi niin olisi tuota ikää jonkin verran enemmän 360:llä ja saisivat oikeasti kehittyneemmän konsolin puskettua ulos. No saa nyt nähdä, mitä uutuuksia tulee, mutta jos jää vain raudan speksien kohottamiseksi ja liiketunnistimilla kikkauluksi niin aika köyhää on. Wii u:un kosketusnäyttöohjainkin on paljon mielenkiintoisempi yksinään, mutta saa nyt nähdä. Eiköhän ne jotain jännää keksi. Itselleni kuitenki 'boxi on se ainoa oikea konsoli niin kauan, kun Halot julkaistaan vain 'boxille. Toki Pleikkareillaki olisi noita ihan mielenkiintoisia yksinoikeuspelejä, mutta ne ovat tuntuneet vähitellen valuvan kummallekki konsolille julkaistavaksi.

Muuten kommentteja lukiessa oli hauskaa, kun joku sanoi, että miksi konsoleita ostetaan enemmän kuin peli PC:tä, että koska konsolit ovat halvempia. (v***u ku oli vaikea muotoilla lausetta tuosta, mutta kelvatkoon.) Itse ainaki konsolin ostan lähinnä sen vuoksi, että sillä pelaaminen on yksinkertaisempaa. Työnnät CD:n/Blurayn asemaan ja alat pelaamaan. PC:llä taas tarvitaan asentamista jolloin monesti peli kaikenlisäksi prakaa ihan joka puolelta ja kaatuilee vähän väliä. Lisäksi rautaa pitää uudistaa vähän väliä, jos haluaa kaiken saada irti. Mutta suurin syy konsolin ostoon, on niiden yksinkertaisuus.

[Button]

Oisko mitään järkeä ostaa boxille tätä Skyrimiä ku en oo ihan varma pyörittääkö kone yhtä railakkaasti peliä..