Kofin gimmickin muuttaminen olisi pahin mahdollinen liike, joka tehtävissä on, ja sanoisin, että ne, jotka eivät tätä tajua, eivät muutenkaan ymmärrä draaman päälle hölkäsen pöläystä. Syvyyttä ghanalainen totta kai hahmoonsa tarvitsee, mutta kuka täysjärkinen käsikirjoittaja vetäisi yli viiden vuoden ajan rakennetun vahvan ja uskottavan hahmon vessanpöntöstä alas jonkin uuden hyvisroolin vuoksi, jolloin hahmo palaisi takaisin v. 2007 lähtöruutuun, tai – sus siunatkoon –
heel-turnin vuoksi, jolloin Kofin hahmo saisi naulan arkkuunsa?
Esimerkiksi Kanessa ei ole mitään uskottavuutta tai tarttumapintaa, koska mies on läpikäynyt vuosien varrella lukuisia eri gimmickejä ja turneja. Kofi on sen sijaan ollut
aina (lukuun ottamatta sitä hyvin lyhyttä mutta todella ytimekästä ajanjaksoa muistaakseni v. 2009, jolloin Kingstonilla meni totisesti hermot Vickie Guerreron ja Dolph Zigglerin temppuiluun) se hyväntahtoinen ja hyväsydäminen veikko, joka edustaa hyviä arvoja ja johon olemme siten tykästyneet. Harmillista ja väärää on se, ettei Kingston uskalla tai halua vaatia itsellensä oikeutta niin kuin esimerkiksi CM Punk viime kesänä tai vaikka Christian – hän tyytyy kohtaloonsa suorastaan ihmisarvottomana midcard-miehenä, jolle toimitusjohtajat eivät suo mahdollisuuksia kirkkaimpaan menestykseen. Hän on siis ns. liukuhihnalainen eli hahmo vailla omaa tahtoa tai mielipiteitä.
Lyhytnäköiset kokevat heel-turnin tai uuden gimmickin sopivana ratkaisuna dilemmaan. No, voihan uusi rooli liekehtiä hetken ajan tulessa, mutta mitäs sitten tapahtuu? Niinpä, nuotio sammuu, ja vuoden tai kahden päästä harmitellaan taas sitä, miten tylsä, kuiva ja syvyyttä vailla oleva hahmo uusi Kofi on. Mitä räikeämmästä muutoksesta kysymys on, sitä vieraammaksi ja siten tehottomammaksi hahmo muuttuu.
Tehokkainta ja ennen kaikkea mielenkiintoisinta on puuttua siihen ongelmaan, joka nykyistä Kingstoniamme vaivaa ja josta muun muassa bookert puhui: munattomuuteen. Kofissa ei ole muuta vikaa kuin se, että... hän ei halua mitään. Hahmolla ei ole yksinkertaisesti
mitään suuntaa tai persoonaa. Tämä on se, mikä meitä Kofissa kiinnostaa ja mihin meidän on vaivatonta samastua.
Mitä miehelle sitten pitäisi tehdä? No, roolin muuttaminen esimerkiksi katkeraksi pahikseksi, joka väkivaltaisesti purkaa face-painijoihin ahdistustaan siitä, miten häntä ei ole arvostettu tarpeeksi, olisi karmaisevan tylsä, hedelmätön ja geneerinen ratkaisu. Tällaiset hahmot jäävät yleensä junnaamaan tietylle tasolle (miettikääpä vaikka Mark Henryn Hall of Pain -gimmickiä). Myös uuden hyvisroolin kehittäminen olisi virheliike. Ei ole mitään syytä lähteä hakemaan bensaa huoltoasemalta, jos polttoainetta on jo valmiiksi kotona kanisterissa.
Minä tekisin niin, että panisin jonkun arvostetun legendan (esim. Shawn Michaelsin) tai vaihtoehtoisesti painijan, joka on ravintoketjussa Kofiakin alempana (esim. Trent Barretan), puhumaan Kingstonille järkeä päähän. Michaels-skenaariossa HBK voisi kertoa olevansa Kofin suuri fani, minkä vuoksi häntä ärsyttää yli kaiken se, ettei Kofi puolusta itseään ja se, ettei Kingston
oikeasti janoa nousua päämestariksi, ykkösnimeksi, WrestleMania-tähdittäjäksi ja oikeaksi superstaraksi, jollaiseksi HBK tietää Kofissa olevan ainesta. Kingston kuuntelisi ja arvostaisi Shawnia mutta toteaisi, että hän on tyytyväinen näin. HBK tietenkin hermostuisi entisestään ja koettaisi viikosta toiseen tuoda Kofiin sitä särmää, mitä me kaikki kaipaamme. Kofi ei kuitenkaan suostuisi noin vain muuttamaan tapojaan, vaan pysyisi sinä Kofina, jona me olemme hänet jo viisi vuotta tunteneet.
Pikkuhiljaa muutosta kuitenkin syntyisi. Kingston olisi yhä se täysin sama hahmo, joka rakastaa katsojien viihdyttämistä Boom-dropeillaan ja joka taistelee hyvyyden puolesta, mutta samalla mies alkaisi vähitellen muuttua itsekkäämmäksi tyypiksi (lue: mies ymmärtäisi oman arvonsa). Kofi ei enää nielisi sitä, että Vickie Guerreron kaltaiset kierot ihmiset kiusaisivat ja kusettaisivat häntä vuodesta toiseen. Kingston, jolla olisi vihdoin munaa, tekisi lopun tällaiselle toiminnalle ja alkaisi käyttäytyä aggressiivisemmin. Lopulta HBK olisi työnsä tehnyt ja Kingston syvyytensä ja main event -hahmonsa saavuttanut. Hahmonkehitys olisi siis erittäin tehokas juuri tämän Kofin nykyisen, uskottavan hahmon ansiosta. Tällä hetkellä rooli on eittämättä tylsä, mutta muistakaa, että
there is more than meets the eye.
Eli aluksi on muna (nykyinen Kofi), sitten toukka (Kofi, joka saa HBK:lta neuvoja muttei tee mitään), sitten kotelo (uusi Kofi, joka haluaa nousta WWE:n suurimmaksi tähdeksi ja joka käyttäytyy kuin parhaaksi näkee) ja kenties sitten lopuksi, pitkäkestoisen ja monivuotisen prosessin jälkeen, se aikuinen eli muuttuminen syystä tai toisesta pahaksi ihmiseksi?
Tulipa taas jaariteltua. Syypäänä lienee kirjailija nimeltään Tammisen Petri, joka opetti meille luovan kirjoittamisen opiskelijoille tarinankerrontaa tänään neljän tunnin verran.
P.S. Tässä taas esimerkki siitä, että ei-kenenkään-maalla ajelehtivat hahmot ovat niitä kiinnostavimpia hahmoja. Kotelovaihe, jossa Kofi olisi yhä hyvä mutta voisi samalla myös käyttäytyä toisinaan varsin rumasti, voisi kestää vaikkapa miekkosen uran loppuun asti – meitä kiinnostaisi aina se, tuleeko mies joskus hairahtamaan pahojen poikien teille vai tuleeko hän aina pysymään hyvänä hemmona. Siinä on
koukku, johon emme voi olla tarttumatta ja jota ei pysty vanhoillisilla ja jämähtäneillä face- ja heel-hahmoilla luomaan.
EDIT: Ei se minun syyni ole, että Michaelsilla sattuu olemaan Midaan kosketus.
Yhtä lailla HBK:n rooliin sopisi esimerkiksi Edge tai vaikkapa Booker T. Eläköitynyttä Edgeä voisi näin jälkeenpäin kaduttaa se, kuinka hän varasti Kofi Kingstonin paikan Raw'n Elimination Chamberissa v. 2009. Tekonsa hän voisi koettaa sovittaa kannustamalla Kofia menestykseen tuolla mainitsemallani tavalla.