Impact oli samaa laatua kuin viime viikolla: huonompi kuin on viime kuukausina tottunut, mutta silti jaksoi katsoa ihan jouhevasti alusta loppuun.
Tykkäsin siitä että rosterin pahikset ja hyvikset olivat liittoutuneet AA88:a (kiitokset Jugelle vihdoin fiksusta kirjoitusasusta) vastaan. Yleisö halusi Hogania kuin 80-luvulla, ja itsensä uhraavat prospektit oli ihan kiva lisä prätkäjengin kulttimaisuuteen. Mikinvarteen päässyt verisuu ei ollut mikään maailman paras näyttelijä, mutta noita nyt on viime aikoina nähty melko paljon IW:ssä.
WWE:n virallinen Divas-tuomari Pelkurineekeri (ette voi väittää ettette olisi kiinnittäneet huomiota, tosin viime aikoina on toiminut matalammalla profiililla) > TNA:n Knockouts-tuomari Terrell. Tessmacher vs. Tara oli ihan kiva matsi, ja aloitti rehellisesti sanottuna kiinnostavalta tuntuvan Knockout-mestaruuskuvion. Tara kääntyy Tessiä vastaan No Surrenderissa ja Bound for Gloryssa sitten blowoff?
AJ Styles vs. RVD vs. Robbie E oli yllättävän hyvä ottelu (illan paras), ja vielä yllättävämpää oli se, että ottelun selkeäksi tähdeksi nousi Robbie E. BfG-sarjan aikana Robbien kehitys on ollut silmiinpistävää, ja tässä matsissa hän näytti dominointijaksonsa aikana jopa uskottavalta. En tiedä kantaisiko vieläkään singles-otteluihin, mutta näissä monen miehen otteluissa Jersey Shoren Rotta on elementissään. TWELVE POINTS BRO!
Hardy vs. Big Robbie T oli todellinen dream match, mutta mukava että tuokin juonikuvio saatettiin päätökseen nopeasti ja kivuttomasti.
Ja juuri sopivasti kun AJ Styles on alannut keräämään yllätysmomenttia BfG-sarjassa, tapetaan katsojien kiistattomaan suosioon noussut "bastard son" -juonikuviokin pois alta. Mikäli löisin vetoa BfG-sarjasta, pistäisin nyt panokseni Stylesin voitolle (Aries vs. Styles, voisiko olla selkeämpää "first time ever dream matchiä"?). Yhtä yllättäen tuli tämä totaaliteilaus kuin James Stormin AA88-kuviolle viime viikolla, ja tässä on kaksi vaihtoehtoa: joko a) tajuttiin vauriot "hieman" liian myöhään ja tapettiin koko kuvio b) otettiin Kaz ja Daniels vihdoin ja viimein irti storylinesta, mutta edelleen AJ:tä rakastava Claire palaa vielä voittamaan AJ:tä puolelleen. Mikäli uumoilemani face vs. face BfG ME toteutuu en ihmettelisi yhtään, vaikka yleisöstä pomppiva Lynch auttaisi rakkautensa kohteen voittoon Arizonan illassa... Koska Bound for Gloryn main eventit ovat suuria twistejä, eivät loistavia otteluita varten.
Ison Pahan Suden lailla uhissut ja puhissut Hogan oli mahtavuutta, johon vain Hulkster kykenee. Tuntemukset liikkuivat tuttuun tapaan

:n ja facepalmin välimaastossa.
Chris Lewietä pushattiin hypevideossa siinä määrin, että odotin hänestä ensimmäistä vastustajansa voittavaa sisäelintarkastajaa. Vignettejen kupla puhkesi, kun kehässä nähtiin aivan kaamealla lookilla varustettu huono painija. Jos tämä paskaläjä saa ensi viikolla sopimuksen, on Gut Checkin uskottavuus lopullisesti mennyttä.
Anderson vs. Bully Ray oli jotain mielenräjäyttävää idiotismia. Ennen ottelua Anderson kertoo matsin olevan hänen viimeisensä sarjassa, ja leaderboardseista pystyy kuka tahansa ensimmäisen luokan matematiikan läpäissyt laskemaan, että Ken tarvitsee luovutusvoiton ja 10 pojoa päästäkseen edes toistaiseksi top 4:ään. Silti selostajat pitävät selätystä ihan järkevänä vaihtoehtona, ja tämän päälle Peräaukko itse ei yritä yhtäkään luovutusliikettä ottelun aikana, vaan tyytyy selättämään Bullyn. No, onnea 7. sijasta. EI. MITÄÄN. JÄRKEÄ.
Lopun jättibrawl oli ihan cool. Odotin suureksi swerveksi "THEY GOT BROOKE!":a, mutta sen sijaan tosijäsenet tulivat kaaoksen keskellä kehään ja tekivät selvää maailmanmestarista. Hieman loppusegmenttiä latisti totaalisen idioottimainen lopetus, jossa AA88 pääsi kehästä ulkona lähtövalmiina odottaville prätkilleen jossain sekunnissa. Ei sitä poistumista olisi vain tarvinnut näyttää, tai sen olisi voinut säästää joksikin online-spesiaalipätkäksi? Kunhan tästä nyt ei vain tule jotain kuviota, jossa loukkaantunut AA joutuu luopumaan mestaruudestaan ennen Bound for Glorya...
Hölmöyksiä riitti, mutta show pysyi silti jotenkuten kasassa. Kun nyt on esitetty "jos se ei olisikaan ilmiselvä Jarrett" -spekulointeja AA88:n johtajasta, on minulle tullut mieleen tasan yksi kiinnostava vaihtoehto. AA88 on WWE-rejecteistä koostuva stable, jonka jäsenet eivät ole saaneet hommia edes IW:ltä. Ainut tähän statukseen sopiva kiinnostava tyyppi olisi jymy-yllätys John Morrison. Todella kaukaa haettu ja epärealistinen toive, mutta swerve, joka voisi olla keskiverroksi jääneen juonikuvion pelastus.