No niin, nyt onkin sitten aika pistää tämä topic pystyyn. Tälle on varmaankin ollut jo jonkin aikaa pientä tilausta tälle foorumille, mutta ajattelin odotella lähelle kisojen alkua ennen kuin pistän tämän aiheen pystyyn. Miesten osalta turnaus alkaa tosiaan ensi keskiviikkona, joten vielä on viikko aikaa ennakkospekulaatioille. Naiset aloittavat oman kisaurakkansa jo lauantaina, mutta en tässä nyt sen tarkemmin ala spekuloimaan naisten voimasuhteilla, koska en naisten lätkästä niin paljoa tiedä (paitsi että Kanada ja USA vievät ja muut vikisevät). Keskustelu voi kuitenkin olla tässä topicissa, mikäli vaan naisten lätkä keskustelua herättää.
Jääkiekon olympiaturnaus on siinä mielessä merkittävä jääkiekkoturnaus, että se on ollut vuoden 1998 Naganon Olympialaisista saakka ainoa säännöllisesti järjestetty kansainvälinen jääkiekkoturnaus jonne on saatavilla maailman parhaimmat pelaajat. Ennen vuotta 1998 NHL-pelaajilla ei ollut asiaa kisoihin mukaan, mutta Naganon kisoihin NHL ja kansainvälinen Olympiakomitea olivat päässeet sopuun NHL-pelaajien mukanaolosta.
Talviolympialaisten ohjelmassa jääkiekko on ollut mukana alusta saakka, eli vuoden 1924 Chamonixin kisoista. Se ei tosin ollut ensimmäinen kerta kun jääkiekko oli olympialajina; vuoden 1920 kesäolympialaisissa Antwerpenissä jääkiekko oli mukana kisaohjelmassa. Nykyään pidetään hieman kiistanalaisena sitä asiaa, että lasketaanko tuota kyseistä olympiaturnausta viralliseksi arvoturnaukseksi, sillä joidenkin lähteiden mukaan kyseessä oli pelkkä näytösturnaus, mutta toisaalta jotkut tahot antavat sille ihan yhtä validin arvon kuin muillekin jääkiekon olympiaturnauksille.
Jääkiekon olympiataipaleen alkuvuosia hallitsi Kanada. Ensimmäisistä seitsemästä mahdollisesta kultamitalista Kanada voitti kuusi (1920-32, 1948-52), ja sai kerran hopeaa. Tuossa välissä kultamitalin nappasi kohtalaisen eksoottinen jääkiekkomaa, sillä vuoden 1936 kisojen kultaa voittanut joukkue oli Iso-Britannia. Tokihan näistä pelaajista käytännössä jokainen oli muuttanut lapsena Kanadaan ja käynyt hakemassa kiekko-oppia sieltä, mutta joka tapauksessa nämä miehet ovat jättäneet varsin eksoottisen jäljen jääkiekkoilun historiaan.
Jääkiekon olympiataipaleen historiasta muistetaan kuitenkin ennen kaikkea Neuvostoliiton lähes ylivoimainen dominointi alkaen 50-luvun kisoista ja päättyen 80-luvun loppuun. Neuvostoliitto tuli Olympialaisiin mukaan vuonna 1956, ja voitti kultamitalin jokaisista kisoista vuoteen 1988 saakka, lukuun ottamatta vuoden 1960 Squaw Valleyn ja 1980 Lake Placidin kisoja, joista kultamitalit nappasi isäntämaa USA. Näistä kahdesta ”harha-askeleesta” Neuvostoliiton saaliiksi jäi kuitenkin pronssi (1960) ja hopea (1980), joten ihan tyhjin käsin ei tarvinnut silloinkaan olla. Vielä vuoden 1992 kisoissa Neuvostoliiton perillinen IVY voitti kultaa, mutta sen jälkeinen Venäjä ei ole onnistunut jatkamaan yhtä menestyksekästä taivalta. Toki Venäjäkin on napannut hopean (1998) ja pronssin (2002), mutta verrattuna esimerkiksi Suomeen ja Ruotsiin on Venäjän tulokset jääneet kohtalaisen vaisuiksi.
Kolmas maininnan arvoinen maa olympialaisten historiasta on ehdottomasti USA. Maa on voittanut yhteensä 11 olympiamitalia, joista kaksi kultaisia, kahdeksan hopeisia ja yksi pronssinen. Se mikä tekee USA:n saavutuksista poikkeuksellisen on se, että se oli vuoden 2010 kisoihin saakka ainoa maa, joka on onnistunut voittamaan jääkiekossa olympiakultaa omassa kotiturnauksessaan. Vuonna 2010 Kanada liittyi tähän samaan kerhoon, mutta USA on onnistunut tekemään tämän tempun kahdesti, eli vuosina 1960 ja 1980. Vielä yksi mainitsemisen arvoinen asia USA:n olympiahistoriassa on se, että se on ollut mitaleilla aina silloin kun olympiaturnaus on pelattu Pohjois-Amerikassa.
Noh, se historiasta, sillä nyt on taas aika keskittyä nykyhetkeen ja pian alkavaan turnaukseen. Kisoihin osallistuu Vancouverin kisojen tapaan 12 maata, jotka on jaettu kolmeen neljän maan lohkoon. Nämä joukkueet pelaavat lohkon sisällä yksinkertaisen perussarjan, jonka jälkeen lohkojen voittajat saavat suoran paikan puolivälieriin. Puolivälieräpaikan saa myös paras lohkokakkonen, ja tämän jälkeen jäljelle jäävät kahdeksan joukkuetta pelaavat neljännesvälierät, systeemillä että vertailussa viidenneksi paras joukkue kohtaa kahdenneksitoista parhaan ja niin edelleen. Näiden otteluiden voittajat etenevät sitten puolivälieriin. Teoriassa on siis mahdollista, että joku joukkue pystyy etenemään mitalipeleihin ilman että se voittaa alkulohkossa yhtään ottelua.
Lohkojaot ovat seuraavat:
A-lohko
Slovakia
USA
Venäjä
Slovenia
B-lohko
Suomi
Itävalta
Kanada
Norja
C-lohko
Tshekki
Ruotsi
Latvia
Sveitsi
Lähtökohtaisesti kovatasoisin lohko on A-lohko, jossa on mukana kolme huippumaaksi laskettavaa maata. Tämän jälkeen nostaisin seuraavaksi kovimmaksi C-lohkon, jossa on aina vaaralliset Ruotsi ja Tshekki sekä tietysti aina yllätysvalmis Sveitsi. Toki myös B-lohko on Kanadan ja Suomen ansiosta kova, sillä jo pelkästään Kanadan nimivahva joukkue on sellainen että heikompaa hirvittää. Silti näkisin, että B-lohkon kakkoseksi sijoittuvalla joukkueella on lähtökohtaisesti paras mahdollisuus ottaa se parhaan lohkokakkosen paikka, ja näin ollen välttää se yksi ylimääräinen pudotuspeliottelu. A- ja C-lohkoissa nähdään varmasti jonkinlaista ristiinpelaamista kolmen parhaimman maan kesken, mutta B-lohkossa sävelet ovat ennakkoon sellaiset että ristiin ei tule pelattua.
Jääkiekon otteluohjelma löytyy tämän linkin takaa.
Seuraavaksi sitten pieni ennakkokatsaus maihin. En lähde tässä sen tarkemmin käymään pikkumaita läpi, vaan keskityn enemmänkin kahdeksaan ennakolta kovimpaan eli Kanadaan, USA:han, Venäjään, Ruotsiin, Suomeen, Tshekkiin, Slovakiaan ja Sveitsiin. Laitan tähän alkuun nyt linkit pikkumaiden kokoonpanoihin, mutta sen tarkemmin en niitä lähde nyt analysoimaan.
Slovenian kokoonpano
Slovenia on siinä mielessä mielenkiintoinen kiekkomaa, että joukkueen taso on kokonaisuutena sellaista B-sarjan ylätasoa, mutta siellä tuikkii eräs yksinäinen supertähti; Anze Kopitar. Maan taso on muuten vähän mitä on, mutta Kopitar on sellainen pelaaja että olisi ehkä Kanadan ja Venäjän joukkuetta lukuun ottamatta minkä tahansa maan ykkössentteri. Siinä mielessä hienoa että Kopitarkin pääsee jälleen edustamaan maataan arvokisoissa, mutta aikalailla yksin mies joutuu olemaan. Slovenia todennäköisesti jää ilman yhtään voittoa näissä kisoissa, sillä A-lohko on sen verran kovatasoinen että yksi Kopitar ei siellä kesää tee. Pystyy toki kiusaamaan isompiaan, ja onhan yksittäisissä peleissä aina se yllätyksen mahdollisuus.
Tuomio: Pelaa neljä ottelua ja häviää 99% todennäköisyydellä ne kaikki.
Latvian kokoonpano
Myös Latvia on erittäin hankalassa paikassa noin kokonaisuuden kannalta, sillä se joutuu pelaamaan samassa lohkossa Ruotsin, Tshekin ja Sveitsin kanssa. Noin yleisesti ottaen Latvia marssittaa jäälle erittäin tuttuja pelaajia menneiden vuosien MM-kisoista, ja onhan mukana myös yli tuhannen NHL-ottelun veteraani Sandis Ozolins. Osolins oli NHL-urallaan arvostettu ja tehokas kiekollinen puolustaja, ja esiintyihän mies seitsemän kertaa NHL:n tähdistöottelussakin. Nykyään Ozolins pelaa KHL:ää Dinamo Rigan riveissä, ja on sielläkin kyennyt tekemään ihan hyviä pistemääriä. Ozolinsin panos on myös ennen kaikkea henkinen, sillä mies on edelleenkin maansa tunnetuin jääkiekkoilijia.
Tuomio: Vaikka mukana onkin KHL:ssä kiekkoilevia pelaajia, niin tästäkin huolimatta joukkueen tulos näistä kisoista tulee olemaan luultavasti samanlainen kuin Slovenialla: neljästä pelistä tappio ja kisoista ulos.
Norjan kokoonpano
Norja saa jalkeille yllättävän iskukykyisen ja mielenkiintoisen joukkueen. Joukkueella on kolme varsin kovaa kansainvälisen tason pelaajaa, eli MODOssa pelaava Per-Åge Skröder, Pietarin SKA:n Patrick Thoresen ja New York Rangersissa pelaava Mats Zuccarello. Joukkueen hyökkäyskalusto on itse asiassa muutenkin ihan kelvollinen, sillä mukana on ainoastaan kolme pelaajaa jotka pelaavat Norjan omassa liigassa; Mads Hansen, Sondre Olden ja Morten Ask. Näistäkin Hansen ja Ask ovat pitkän linjan maajoukkuemiehiä. Kokonaisuutena hyökkäyskalustosta suurin osa kiekkoilee Ruotsin pääsarjassa, joten esimerkiksi samassa lohkossa pelaavaan Itävaltaan nähden joukkue on varsin kova.
Ero huippumaihin tulee sitten puolustuksen kohdalla, sillä se on kasattu pääasiassa Norjan liigan pelaajista. Mukana on toki jopa kulttimainetta nauttiva ”OKT55” eli kovaotteinen Ole-Kristian Tollefsen, joka pelaa Färjestadissa ja on pelannut 163 NHL-peliäkin, ja hänen lisäksi puolustuksen johtotähti on KHL:ssä pelaava Jonas Holös. Muutoin aikalailla nimetön puolustus, mutta on siellä pari kovaa nimeä kuitenkin.
Joukkueessa pelaa yksi pelaaja SM-Liigastakin, sillä mukana on Espoo Bluesin maalivahti Lars Volden.
Tuomio: Siinä mielessä hyvässä paikassa että alkulohkossa vastaan tulee ainoastaan kaksi ennakolta kovempaa maata. Lähtökohtaisesti ennakkosuosikki Itävaltaa vastaan, joten on täysin mahdollista että Norja onnistuu taistelemaan itsensä neljännesvälierien jälkeen jopa puolivälieriin. Siihen tie kyllä viimeistään pysähtyy.
Itävallan kokoonpano
Eipä mitään yllätyksiä tässä joukkueessa. Pääasiassa Itävallan liigan pelaajia, mutta on mukana toki supertähti Thomas Vanek, luisteluihme ja hyvä maalintekijä Michael Grabner ja Philadelphiassa tällä kaudella 44 NHL-ottelua pelannut Michael Raffl. Tämän jälkeen taso sitten laskee, mutta tietystikin jo pelkästään Vanekin ja Grabnerin avulla joukkue saa paljon tietynlaista erityisosaamista, että se pystyy pelaamaan suht tasaväkisesti Norjan kanssa ja esimerkiksi ylivoimilla kiusaamaan Suomea ja jopa Kanadaakin. Lähtökohtaisesti kuitenkin heikompi kuin Norja.
Tuomio: Taistelee alkulohkossa Vanekin ja Grabnerin johdolla tiukasti Norjaa vastaan, ja siinä on sen ainoan voiton paikka. Noin muutoin lähtö tulee neljännesvälierissä.
Sitten niiden isompien maiden kimppuun.
Kanada
Maalivahdit:
Roberto Luongo, Vancouver Canucks
Carey Price, Montreal Canadiens
Mike Smith, Phoenix Coyotes
Puolustajat:
Jay Bouwmeester, St. Louis Blues
Drew Doughty, Los Angeles Kings
Dan Hamhuis, Vancouver Canucks
Duncan Keith, Chicago Blackhawks
Alex Pietrangelo, St. Louis Blues
P.K. Subban, Montreal Canadiens
Marc-Edouard Vlasic, San Jose Sharks
Shea Weber, Nashville Predators
Hyökkääjät:
Jamie Benn, Dallas Stars
Patrice Bergeron, Boston Bruins
Jeff Carter, Los Angeles Kings
Sidney Crosby, Pittsburgh Penguins
Matt Duchene, Colorado Avalanche
Ryan Getzlaf, Anaheim Ducks
Chris Kunitz, Pittsburgh Penguins
Patrick Marleau, San Jose Sharks
Rick Nash, New York Rangers
Corey Perry, Anaheim Ducks
Patrick Sharp, Chicago Blackhawks
John Tavares, New York Islanders
Jonathan Toews, Chicago Blackhawks
Martin St. Louis, Tampa Bay Lightning
EDIT: Martin St. Louis siis nimetty mukaan.
Mukaan nimetään vielä yksi hyökkääjä kisoista pois jääneen Steven Stamkosin tilalle.
Hallitseva Olympiavoittaja saa jalkeille perinteiseen tapaan kisojen nimekkäimmän joukkueen. Mukana on peräti 11 pelaajaa jotka olivat voittamassa kultamitalin neljä vuotta sitten, joten voittamisen kulttuuria tulee sen mukana. Niistä pelaajista jotka eivät Vancouverissa olleet mukana Stanley Cupia on päässyt nostamaan kolme pelaajaa, joten yhteensä 14 pelaajaa on sellaisia jotka ovat urallaan voittaneet vähintään toisen näistä kahdesta arvostetuimmasta kiekkopalkinnosta. Lisäksi mukana on toki useita pelaajia jotka ovat voittaneet molemmat.
Maalivahdit:
Ennakkoon ehkä se ainoa osa-alue joka herättää pientä ennakkoluuloa, mutta eipä siellä tarvitse mitenkään paniikissa olla senkään suhteen. Carey Price on kuulunut jo vuosia NHL:n parhaisiin veskareihin, mutta pieni kysymysmerkki miehen kohdalla on se että pudotuspeleissä otteet ovat ailahdelleet. Pricen taustalla kyttääkin sitten kokenut Roberto Luongo, joka saa jostain syystä erittäin paljon kuraa niskaansa vaikka onkin voittanut urallaan ykkösmaalivahtina jo olympiakultaa ja on pelannut myös Stanley Cupin finaaleissa. Vaikka Price tai Luongo eivät olekaan ehkä ihan samalla tasolla kuin esim. Suomen, Ruotsin tai USA:n ykkösmaalivahdit, niin silti molemmat ovat sen verran hyviä että kykenevät olemaan voittavia maalivahteja Kanadan superpuolustuksen takana.
Kolmosmaalivahtina on Mike Smith, joka on lähtökohtaisesti sellaisessa Jukka Tammen roolissa, eli kolmosmaalivahtina ja henkisenä tukena niille pelaaville veskareille. Tuskin tulee pelaamaan otteluakaan ellei jotain todella ihmeellistä tapahdu.
Puolustus:
Kivikova. Löytyy monipuolisia pakkeja jotka tekevät hyviä asioita molemmissa päissä kenttää, löytyy PK Subbanin tapaisia ylivoimaosaajia ja onpa mukana myös Dan Hamhuis, joka on perinteisen peruspakin prototyyppi. Erilaisia variaatioita pystyy heittämään lähes rajattomasti, ja esimerkiksi ylivoimalle on tarjota ihan käsittämättömän kova arsenaali. Ei tästä pakistosta juurikaan heikkouksia löydy. Isokokoinen pakisto, ja vaikka pelataankin isossa kaukalossa niin nämä isot miehet ovat kyllä sen verran hyviä liikkeessään että ongelmia ei senkään suhteen tule.
Hyökkäys:
Jos on pakisto karmaisevan hyvä, niin samaa voi sanoa myös hyökkääjistä. Crosby, Tavares, Toews, Nash, Getzlaf, Perry ja niin edelleen. Listaa voi jatkaa loputtomiin, ja tässäkin suhteessa Kanadalla on tarjota mitä erilaisimpia variaatioita. Löytyy ihan puhtaita snaippereita, löytyy syöttövirtuooseja ja löytyy myös niitä likaisen duunin tekijöitä, jotka pimentävät vastustajien tähtipelaajat. Erikoisuutena sekin, että joukkueessa on kymmenkunta sellaista hyökkääjää jotka voivat pelata keskushyökkääjinä. Tämä ei ole ongelma, sillä esimerkiksi John Tavaresin tyylinen snaipperi pystyy olemaan erinomaisesti olemaan esimerkiksi Crosbyn tai Toewsin laidalla, vaikka onkin lähtökohtaisesti sentteri.
Tuomio:
Ylivoimainen ennakkosuosikki, ja itse en löydä yhtään järkevää perustelua sille miksei Kanada tulisi pelaamaan tässäkin turnauksessa finaalissa. Ainoa pieni kysymysmerkki on maalivahtipeli, mutta toisaalta sekin on riittävän hyvä että pystyy hyvän puolustuksen ja toimivan pelitavan takana olemaan voittava. Tietysti kerrasta poikki –systeemillä pelattavissa turnauksissa on aina se yllätyksen mahdollisuus, mutta lähtökohtaisesti Kanada on suurin kultasuosikki.
Seuraa heitä:
1. Jonathan Toews
Monipuolisuusihme. Tehokas pelaaja hyökkäyspäässä, ja samalla myös erittäin tunnollinen kahden suunnan sentteri. Pelannee erittäin paljon vastustajan parhaita pelaajia vastaan heidät pimentäen, mutta kykenee samalla tekemään paljon pisteitäkin.
2. Drew Doughty
Oli jo neljä vuotta sitten mukana ns. opintomatkalla, mutta nousi kisojen loppua kohti Kanadan kärkipuolustajien joukkoon. Ei mitenkään turha temppu joukkueessa, jossa mukana oli esimerkiksi Scott Niedermayerin ja Chris Prongerin tapaiset ikonit. Tällä kertaa jo ennakkoon yksi kirkkaimpia soihdunkantajia, olkoonkin että taustatukea tulee paljon muutenkin.
3. John Tavares
Tunnettiin junioriurallaan ja NHL-uransa alussa puhtaana snaipperina, mutta on tällä hetkellä NHL:n syöttöpörssissä viidentenä. Tekee varmasti paljon yllättäviä ratkaisuja, ja tulee taistelemaan kenties koko turnauksen pistepörssin voitosta.
Onhan siellä Kanadan jengissä niitä seurattavia pelaajia tietysti koko joukkueellinen, mutta jonkun Crosbyn nostaminen tässä vaiheessa muiden ylitse tuntuu vähän turhalta, koska kaikki tietävät miten kova jätkä se on.
USA
Maalivahdit:
Jimmy Howard, Detroit Red Wings
Ryan Miller, Buffalo Sabres
Jonathan Quick, Los Angeles Kings
Puolustajat:
John Carlson, Washington Capitals
Justin Faulk, Carolina Hurricanes
Cam Fowler, Anaheim Ducks
Paul Martin, Pittsburgh Penguins
Ryan McDonagh, New York Rangers
Brooks Oprik, Pittsburgh Penguins
Kevin Shattenkirk, St. Louis Blues
Ryan Suter, Minnesota Wild
Hyökkääjät:
David Backes, St. Louis Blues
Dustin Brown, Los Angeles Kings
Ryan Callahan, New York Rangers
Patrick Kane, Chicago Blackhawks
Ryan Kesler, Vancouver Canucks
Phil Kessel, Toronto Maple Leafs
T.J. Oshie, St. Louis Blues
Max Pacioretty, Montreal Canadiens
Zach Parise, Minnesota Wild
Joe Pavelski, San Jose Sharks
Paul Stastny, Colorado Avalanche
Derek Stepan, New York Rangers
James van Riemsdyk, Toronto Maple Leafs
Blake Wheeler, Winnipeg Jets
Kovan ryhmän USA:kin saa jalkeille näihin kisoihin. Jos Kanadalla oli 11 sellaista pelaajaa jotka kävivät hakemassa kultamitalin Vancouverista, niin nyt USA:n joukkueessa on peräti 13 pelaajaa silloisesta hopeajoukkueesta. Joukkueella on erittäin hyvä ikärakenne, ja sieltäkin löytyy variaatioita moneen erilaiseen pelityyliin. Lisäksi joukkueessa on periamerikkalaiseen tyyliin erittäin vahvasti roolitettu osasto, josta löytyy niin maalintekijöitä kuin likaisen työn tekijöitäkin.
Maalivahdit:
Hyvä kolmikko. Viime kisojen ykkösveskari Ryan Miller on parin hankalamman kauden jälkeen nostanut jälleen tasoaan, ja onkin kyennyt surkeassa Buffalossa nostamaan omat tilastonsa ihan hyvälle tasolle. Taustalla kyttää sitten Jonathan Quick, joka oli pitkään ykkösvaihtoehto pelaavaksi maalivahdiksi, mutta alkukaudesta tullut paha loukkaantuminen sotki hieman näitä kuvioita. Näiden kahden välillä se maalivahtivalinta tullaan tekemään.
Jimmy Howard on hyvä kolmosveskari. Tuskin pääsee pelaamaan, mutta on joka tapauksessa luonteva valinta tuolle paikalle.
Puolustus:
Monipuolista osaamista moneen erilaiseen rooliin. Ryan Suter hoitaa hommansa liki suvereenilla kaukaloiden molemmissa päissä, Cam Fowler ja Kevin Shattenkirk ovat kiekollisina pakkeina huippuluokkaa ja Brooks Orpikin kaltainen oman alueen luuta pitää huolen siitä, ettei maalivahdin edessä ole muuta kuin makuupaikkoja. Kokonaisuutena liki täydellinen paketti erilaista osaamista.
Hyökkäys:
Monipuolista osaamista löytyy tännekin. Laituriosasto on kisojen kärkikaartia, sillä sinne on heittää Patrick Kanen kaltaisia kiekkovirtuooseja, Zach Parisen tyylisiä monipuolisia pelaajia tai Phil Kesselin tapaisia maalintekijöitä. Roolitus näyttelee vahvaa roolia myös hyökkäyksessä, sillä duunariosastolle on laittaa Ryan Callahanin tai Dustin Brownin tapaiset rouhijat, jotka osaavat likaisen työn lisäksi tehdä myös tehojakin.
Jos johonkin haluaa kiinnittää katseensa, niin sentteriosastolla ei ehkä ole ihan Kanadan tai Ruotsin tapaan hyökkäysalueen huippuluokan pelinrakentajia, mutta toisaalta esimerkiksi Paul Stastnyn tai miksei Ryan Keslerinkin tapaiset pelaajat kyllä kykenevät luomaan laitureilleen hyviä maalipaikkoja. Lisäksi laitahyökkääjäosastolla esimerkiksi Kane ja Parise kyllä pystyvät löytämään sen vapaan pelaajan, joten mitään varsinaista ongelmaa tästäkään ei löydä. Kisojen parhaita hyökkäyksiä ehdottomasti.
Tuomio:
Tavoitteena kirkastaa Vancouverin hopea, mutta se vaatii kovan työn. Kuuluu joka tapauksessa kisojen suurimpien suosikkien joukkoon Kanadan ja Ruotsin jälkeen, ja uskonkin että tämä porukka löytää itsensä välieristä. Sen jälkeen mikä tahansa on mahdollista.
Seuraa heitä:
1. Paul Stastny
Legendaarisen Peter Stastnyn poika. Tasaisen varma suorittaja, ei varsinaisesti ole erityisen säkenöivä pelaaja mutta toisaalta hoitaa tonttinsa aina kunnialla. Osaa tehdä myös kovia pistemääriä, ja etenkin isossa kaukalossa pelatuissa arvokisoissa Stastny on ollut aina erittäin tehokas. Musta hevonen kisojen pistepörssin kärkipaikoille.
2. Patrick Kane
Kiekkotaituri, joka pystyy pienestä koostaan huolimatta tekemään lähes mitä haluaa. Erittäin taitava maalintekijä, mutta kenties vieläkin kovempi löytämään ketjukaverilleen sen vapaan maalintekopaikan. Oma suosikkini pistepörssin voittajaksi.
3. Ryan Suter
Legendaarista kiekkosukua hänkin. Isä Bob Suter kuului tarunhohtoiseen Miracle on Ice –joukkueeseen, joka voitti kultamitalin Lake Placidin kisoista vuonna 1980. Setä Gary Suter puolestaan pelasi NHL:ssä yli tuhat ottelua, ja on voittanut urallaan kerran Stanley Cupin ja maajoukkueessa myös World Cupin vuonna 1996. Ryan Suter edustaa modernia huippupakkia, joka on peliälyllisesti maailman huippua ja osaa tehdä timantinkovia ratkaisuja molemmissa päissä kenttää. 185-senttisenä ei varsinaisesti mikään megalomaanisen iso, mutta kuitenkin tarpeeksi vahva ja ennen kaikkea älykäs pelaaja omalla alueella. Kenties koko kisojen monipuolisin puolustaja.
Venäjä
Maalivahdit:
Sergei Bobrovski, Columbus Blue Jackets
Semjon Varlamov, Colorado Avalanche
Aleksandr Jerjomenko, Dinamo Moskova
Puolustajat:
Anton Belov, Edmonton Oilers
Vjatšeslav Voinov, Los Angeles Kings
Aleksei Jemelin, Montreal Canadiens
Andrei Markov, Montreal Canadiens
Jevgeni Medvedev, Ak Bars Kazan
Nikita Nikitin, Columbus Blue Jackets
Ilja Nikulin, Ak Bars Kazan
Fjodor Tjutin, Columbus Blue Jackets
Hyökkääjät:
Artjom Anisimov, Columbus Blue Jackets
Pavel Datsjuk, Detroit Red Wings
Ilja Kovaltšuk, SKA Pietari
Denis Kokarev, Dinamo Moskova
Nikolai Kuljomin, Toronto Maple Leafs
Jevgeni Malkin, Pittsburgh Penguins
Valeri Nitšuškin, Dallas Stars
Aleksandr Ovetškin, Washington Capitals
Aleksandr Popov, Avangard Omsk
Aleksandr Radulov, TsSKA Moskova
Aleksandr Semin, Carolina Hurricanes
Vladimir Tarasenko, St. Louis Blues
Aleksei Tereštšenko, Ak Bars Kazan
Viktor Tihonov, SKA Pietari
Venäjällä on paljon pelissä näissä Olympiakisoissa. Joukkueelle, kotiyleisölle ja maan johdolle ei kelpaa mikään muu kuin Olympiakulta. Jääkiekko on Venäjällä talvilajeista ylivoimainen ykkönen, joten paineet ovat äärimmäisen valtavat. Lisäksi tuoreessa muistissa on Vancouverin Olympialaisten nöyryyttävä 7-3 puolivälierätappio Kanadalle, ja varmasti myös viime kevään MM-kisojen 8-3 tappio USA:lle puolivälierissä. Mikäli kolmas vastaavanlainen romahdus tulee, niin silloin tapahtuu isoja asioita.
Maalivahdit:
Varlamov ja Bobrovsky ovat molemmat hyviä maalivahteja. Varlamov on ollut tällä kaudella ehkä hieman parempi, mutta toisaalta Bobrovsky on hallitseva Vezina-voittaja ja hänkin on hyvä maalivahti. Kolmanneksi veskariksi valittu Jerjomenko keskittyy juomapullojen täyttämiseen, ja varmasti tällaisella ratkaisulla pyrittiin takaamaan kahden kärkiveskarin keskinäinen harmonia. Lähtökohtaisesti Varlamov ja Bobrovsky pystyvät kyllä olemaan voittavia maalivahteja, mutta toisaalta Venäjälle on sattunut poikkeuksellisen paljon erilaisia maalivahtien sulamisia kisojen aikana.
Puolustus:
Kenties jopa yllättävän nimetön ja hieman peruspakkien täyttämä. Toki esimerkiksi Andrei Markov ja miksei Slava Voinovkin ovat ihan päteviä kiekollisia puolustajia, mutta esimerkiksi samanlaisia kiekkovirtuooseja sieltä ei kyllä löydy kuten esimerkiksi Kanadalla, Ruotsilla tai USA:lla. Silti kuitenkin ihan hyvä kokonaisuus, ainoat ongelmat voivat syntyä ylivoiman kiekollisessa pelissä mutta toisaalta esimerkiksi Markov on kyllä ihan pätevä ylivoiman pyörittäjä. Ja jos Venäjä luottaa ylivoimassaan neljän hyökkääjän systeemiin, niin tämäkään ei varsinaisesti ole ylitsepääsemätön ongelma.
Hyökkäys:
Ei varmaankaan kaipaa esittelyjä. Malkin, Ovechkin, Kovalchuk, Datsjuk… Joukkueesta löytyy huikean taitavia kiekkovirtuooseja, mutta vastaavasti joukkueessa on myös yllättävän paljon alempien ketjujen duunareitakin. Esimerkiksi Anisimov ja Kulemin ovat ihan päteviä likaisen työn tekijöitä, joten ihan pelkistä taitureista tämä porukka ei koostu. Joka tapauksessa etenkin kahteen ensimmäiseen ketjuun on muodostettavissa niin kovat hyökkäyskalustot, että parhaana päivänä ne kyllä pystyvät tekemään ihan mitä haluavat.
Toistaiseksi Pavel Datsjukin tilanne on vielä pieni kysymysmerkki, sillä hän on nyt ollut hieman loukkaantuneena ja ei välttämättä ole ihan täysin kunnossa kisoihin lähdettäessä. Kisamatka ei kuitenkaan ilmeisesti ole vaarassa.
Tuomio:
Lähtökohtaisesti toki mitalisuosikki, ja jos kaikki menee kuten elokuvissa niin jopa finaalipaikka on täysin mahdollinen. Toisaalta kun kyse on Venäjästä, niin ihan totaalinen sekoilu ja putoaminen puolivälierissä on myös täysin mahdollinen. Silti alkutilanne on se, että maa on vahva mitalisuosikki. Silti jää mielestäni hieman Kanadan, USA:n ja Ruotsin tasosta.
Seuraa heitä:
1. Alexander Ovechkin
Vähän tylsä valinta juu, mutta AO8 on noussut tälle kaudelle jälleen maailman parhaaksi maalintekijäksi. Jos pelihuumori on kohdallaan, niin tekee tuhojaan hyökkäyspäässä. Yllättäviä ratkaisuja hyökkäyspäässä, voi yllättää nopealla laukauksella tai sitten tehdä jonkun huikean kikan ja luoda siitä maalipaikan.
2. Evgeni Malkin
Yhtä tylsä valinta kuin Ovechkin, mutta myös Geno on sellainen pelaaja jolta voi odottaa ihan mitä tahansa. Malkin on itse asiassa ollut aina maajoukkueessa tehokkaampi kuin Ovechkin, joten ei sinänsä kannata ihmetellä sitä jos tälläkin kerralla sen ykköstykin paikan ottaa taiturimainen sentteri.
3. Vladimir Tarasenko
Tarasenko on suurele yleisölle hieman tuntemattomampi nimi, mutta on hyvä muistaa että Tarasenko on NHL:n kolmanneksi tehokkain venäläinen pelaaja. Vuonna 1991 syntynyt taituri osallistuu nyt toisiin aikuisten arvokisoihinsa. Tuskin tulee mahtumaan Venäjän joukkueen kahteen ensimmäiseen ketjuun, mutta tuo hyvän lisäarvon esimeriksi kolmosketjun kiekolliseen peliin.
Sveitsi
Maalivahdit:
Reto Berra, Calgary Flames
Jonas Hiller, Anaheim Ducks
Tobias Stephan, EV Zug
Puolustajat:
Severin Blindenbacher, ZSC Zürich
Raphael Diaz, Vancouver Canucks
Philippe Furrer, SC Bern
Roman Josi, Nashville Predators
Mathias Seger, ZSC Zürich
Mark Streit, Philadelphia Flyers
Julien Vauclair, Lugano
Yannick Weber, Vancouver Canucks
Hyökkääjät:
Andres Ambühl, HC Davos
Matthias Bieber, Kloten
Simon Bodenmann, Kloten
Damien Brunner, New Jersey Devils
Luca Cunti, ZSC Zürich
Ryan Gardiner, SC Bern
Denis Hollenstein, Geneve-Servette
Simon Moser, Milwaukee Admirals (AHL)
Nino Niederreiter, Minnesota Wild
Martin Plüss, SC Bern
Kevin Romy, Geneve-Servette
Reto Suri, EV Zug
Morris Trachsler, ZSC Zürich
Roman Wick, ZSC Zürich
Sveitsi järjesti viime kevään MM-kisoissa kenties 2000-luvun arvokisojen suurimman kiekkopommin. Maa eteni sensaatiomaisesti hopealle, ja joukkue esittikin kisoissa todella hyvää joukkuepeliä, jonka kirkkaimpina kruunuina oli hyvä puolustuspeli Roman Josin johdolla. Viime kevään hyvistä otteista huolimatta Sveitsi on näissä kisoissa selkeä haastaja, mutta pystyy kuitenkin varmasti antamaan miehekkään vastuksen samassa lohkossa pelaaville Ruotsille ja Tshekille.
Maalivahdit:
Jonas Hiller on selkeä ykkösmaalivahti, siitä ei ole kahta puhettakaan. Taustalla kyttäävä Reto Berra on päässyt tällä kaudella pelaamaan paljon Calgary Flamesin maalilla, mutta mikäli ihmeitä ei satu niin Hiller pelaa mahdollisesti jopa kaikki pelit Sveitsin maalilla. Ja eihän siinä mitään, Hiller on kyllä hyvä maalivahti ja ainakaan hänen panoksestaan Sveitsin mahdollisuudet eivät jää kiinni.
Puolustus:
Puolustuskalusto kestää vertailun muutaman huippumaankin kanssa. Mark Streit on kiekollisessa pelissä edelleenkin maailman huippua, ja Roman Josi oli viime keväänä MM-kisojen paras pelaaja. Nämä kaksi ovat ehdottomasti kaksi kärkimiestä, ja tämän jälkeenkin tule vielä pari NHL-miestä. Rightin puolelta ampuva Raphael Diaz on ehdottomasti mielenkiintoinen nimi, sillä mies on nyt viime vuosina noussut NHL:ssä vakiokokoonpanoon. Neljäs NHL-pelaaja on sitten peruspakki Yannick Weber, joka ei oikeastaan loista millään osa-alueella mutta on kuitenkin Sveitsin joukkueessa varmasti ihan suuressa roolissa. Muutoin puolustus koostuu oman liigan pelaajista, ja ihan hyvä kokonaisuus siellä on kyllä kasassa. Terävä kärki, heille hyvät taustajoukot ja pari sellaista jätkää jotka pystyvät hyvin pelaamaan pelisuunnitelman mukaisesti.
Hyökkäys:
Hyökkäyspää ei sitten ylläkään maalivahtipelin ja puolustuksen tasolle. Mukana on kaksi NHL-pelaajaa, eli Nino Niederreiter ja Damien Brunner. Siitä löytyy ykkösketjuun hyvät laiturit, mutta heille pitäisi löytää vielä ykkössentteriksi sellainen pelaaja joka kykenee heidän tasollaan pelaamaan hyvin. Joukkueen hyökkääjät ovat kahta mainittua NHL-miestä ja AHL:ssä pelaavaa Simon Moseria lukuun ottamatta kaikki Sveitsin omasta liigasta, joten kenties siellä pistepörssissä kolmantena oleva Luca Cunti voisi ottaa oman paikkansa ykkösketjun keskeltä.
Sveitsin hyökkäyspelin kannalta olennaisinta on se, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta koko joukkue on Sveitsin liigan pelaajia ja näin ollen toisilleen täysin tuttuja, joten sitoutuminen pelitapaan on varmasti kunnossa.
Tuomio:
Ikävässä paikassa siinä mielessä, että joutuu pelaamaan Ruotsin ja Tshekin kanssa samassa alkulohkossa. Lohkon neljänteen maahan eli Latviaan nähden on kyllä selkeä ennakkosuosikki, mutta näille kahdelle muulle maalle on kyllä tiukka paikka pistää kampoihin. Joka tapauksessa löytänee tiensä vähintään puolivälieriin, mutta näissä parhaat vs. parhaat kisoissa se taitaa olla Sveitsin joukkueen maksimi. Aina on toki mahdollisuus yllätyksiin.
Seuraa heitä:
1. Roman Josi
Oli viime keväänä suorastaan dominoivan hyvä MM-kisoissa, ja iso ruutu ja vastuu on luvassa nytkin. Noussut tällä kaudella myös NHL-seurassaan Nashvillessä Shea Weberin rinnalle kärkipakiksi, joten kyllä tässä on yksi kovimpia pakkeja näissä kisoissa.
2. Mark Streit
Kokenut kiekollinen puolustaja, joka on etenkin ylivoimalla maailman huippua. 36-vuotiaana ei ehkä putki kulje enää ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta on silti vaarallinen ase Sveitsin joukkueessa.
3. Nino Niederreiter
On ottanut tällä kaudella isoja pelillisiä askeleita eteenpäin, ja on Sveitsin hyökkäyskaluston kovin nimi. Heilutti tahtipuikkoa jo viime keväänä, ja parhaita vastaan pelatessa vastuu on vieläkin suurempi. Mikäli Sveitsi etenee puolivälieriin saakka, niin Niederreiter voi olla yllättävän korkealla kisojen pistepörssissäkin.
Slovakia
Maalivahdit:
Peter Budaj, Montreal Canadiens
Jaroslav Halak, St. Louis Blues
Jan Laco, Donbass Donetsk (KHL)
Puolustajat:
Ivan Baranka, Avangard Omsk (KHL)
Milan Jurcina, Turun Palloseura
Zdeno Chara, Boston Bruins
Martin Marincin, Oklahoma City Barons (AHL)
Andrej Meszaros, Philadelphia Flyers
Andrej Sekera, Carolina Hurricanes
René Vydarený, HK Kradec Kralove
Lubomir Visnovsky, New York Islanders
Hyökkääjät:
Milan Bartovic, Slovan Bratislava (KHL)
Michal Handzus, Chicago Blackhawks
Marcel Hossa, Dinamo Riika (KHL)
Marian Hossa, Chicago Blackhawks
Tomas Jurco, Grand Rapids Griffins (AHL)
Tomas Kopecky, Florida Panthers
Tomas Marcinko, HC Kosice
Michel Miklik, Slovan Bratislava (KHL)
Peter Ölvecky, Slovan Bratislava (KHL)
Richard Panik, Tampa Bay Lightning
Tomas Surovy, Dinamo Minsk (KHL)
Tomas Tatar, Detroit Red Wings
Tomas Zaborsky, Salavat Julajev Ufa (KHL)
Branko Radivojevic, Slovan Bratislava (KHL)
Slovakian pelaajatuotannon lamasta on puhuttu jo vuosikausia, mutta vielä näihinkin kisoihin Slovakia sai raavittua kasaan muutamalla NHL:n tähtipelaajalla vahvistetun joukkueen. Kokonaisuutena joukkueen taso ei kuitenkaan kestä vertailua kärkimaille, mutta roolitusten onnistuessa ja kärkipelaajien loistaessa pieniä yllätyssaumojakin on. Olihan joukkue pronssipelissä neljä vuotta sittenkin, mutta hävisi sen niukasti Suomelle maalein 5-3.
Maalivahdit:
Molemmat NHL-vahdit mukana, samoin KHL:ssä pelaava Jan Laco. Halak oli neljä vuotta sitten maailman maalivahtieliittiä, ja vaikka ei nyt ole ihan samalla tasolla kuin silloin, niin silti on lähtökohtaisesti selkeähkö ykkösmaalivahti ja riittävän hyvä veskari näihin kisoihin. Maalivahtiosasto on siis Halakin myötä kunnossa. Budaj tarjoaa hyvän back-upin, mutta ottelumäärä jäänee yhteen alkusarjan peliin Sloveniaa vastaan.
Puolustus:
Zdeno Chara on takalinjojen tuki ja turva. Chara pelaa niin paljon kuin suinkin vaan jaksaa, ja taustatukea antavat sitten Mezaros ja Sekera. Näistä neljästä saa ihan hyvän kärkikolmikon, mutta sen jälkeen tulee pieni tason pudotus. Silti ihan hyväkokonaisuus, koska kärki on kuitenkin suhteellisen terävä.
Päivitys: Visnovsky jää pois
Hyökkäys:
Tässä onkin sitten se osasto, jonka taso on tippunut kaikkein eniten. Toki Hossa ja Gaborik ovat edelleenkin ihan puhtaita huipputähtiä, mutta sen jälkeen taso tippuu jo aika selkeästi. Taustatukea tarvitaan esimerkiksi KHL-pelaajilta, ja esimerkiksi Tomas Zaborskyllä olisi nyt hyvä iskun paikka. Harmillisesti Zabo ei ole tällä kaudella ollut viime kauden tasollaan, mutta omaa kuitenkin potentiaalia. Viime kaudella KHL:ssä syntyi 21 maalia, ja se on ihan kova suoritus.
Isoimmat ongelmat ovat toki sentterikalustossa, sillä esimerkiksi Hossan ja Gaborikin väliin ei tahdo löytyä yhtä pätevää sentteriä. Kahdensuunnan senttereitä joukkueessa on kyllä, mutta esimerkiksi jo edesmenneen Pavol Demitran kaltaista kiekollista huippusentteriä ei ole näköpiirissä. Tällä osastolla Slovakia siis antaa valtavasti tasoitusta muille.
EDIT: Gaborik jää pois, joten se laskee hyökkäksen tasoa kyllä merkittävästi. Marian Hossa on joukkueen ainoa tähtitason hyökkääjä.
Tuomio:
Joukkue pelannee itsensä puolivälieriin melko vaivatta, mutta siinä vaiheessa voi tulla tie vastaan. Toki vahva kansallistunne ajaa joukkuetta eteenpäin, mutta näissä kisoissa ei taida riittää puolivälieriä pidemmälle.
Seuraa heitä:
1. Zdeno Chara
Tästä miehestä on kaikki jo sanottu, mutta pakkohan se on vielä mainita tässäkin. Joukkueen ylivoimainen isäntä, joka tulee nauttimaan valtavaa vastuuta. Mahdollisesti viimeinen esiintyminen maajoukkueessa.
2. Tomas Zaborsky
Vikkeläjalkainen polkukone, joka tykitti viime kaudella KHL:ssä 21 maalia ja vime kevään MM-kisoissa kahdeksaan otteluun neljä osumaa. Saanee ihan reilun vastuun näissä kisoissa, vaikkakin tämä kausi ei ole ollut aikaisempien veroinen.
3. Marian Hossa
Tähän nyt olisi voinut valita sen toisenkin Marianin, mutta pitkän linjan NHL-veteraani Hossa on kenties vieläkin kovempi voimavara. Pelillisesti maailman huippua ja Stanley Cup –voittajanakin tuo joukkueelle ison henkisen voimavaran.
Tshekki
Maalivahdit:
Jakub Kovar, Avtomobilist Jekaterinburg
Ondrej Pavelec, Winnipeg Jets
Alexander Salak, SKA Pietari
Puolustajat:
Michal Barinka, HC Vitkovice
Radko Gudas, Tampa Bay Lightning
Tomas Kaberle, HC Kladno
Lukas Krajicek, Dinamo Minsk
Zbynek Michalek, Phoenix Coyotes
Michal Rozsival, Chicago Blackhawks
Ladislav Smid, Calgary Flames
Marek Zidlicky, New Jersey Devils
Hyökkääjät:
Roman Cervenka, SKA Pietari
Patrik Elias, New Jersey Devils
Michael Frolik, Winnipeg Jets
Martin Hanzal, Phoenix Coyotes
Ales Hemsky, Edmonton Oilers
Jaromir Jagr, New Jersey Devils
David Krejci, Boston Bruins
Milan Michalek, Ottawa Senators
Petr Nedved, Bili Tygri Liberec
Jiri Novothy, HC Lev Praha
Ondej Palat, Tampa Bay Lightning
Tomas Plekanec, Montreal Canadiens
Vladimir Sobotka, St. Louis Blues
Jakub Voracek, Philadelphia Flyers
Myös Tshekin pelaajatuotanto on ollut pienessä alamäessä viime vuosina. Samanlaisia supertähtiä ei enää synny kuin 90-luvulla, mutta vielä näihin kisoihin Tshekki on saanut ksattua ihan iskukykyisen joukkueen. Eikä pidä myöskään unohtaa sitä asiaa, että arvokisoissa Tshekki löytää yleensä sen yhden lisävaihteen ja onnistuu aina olemaan erittäin paha vastustaja riippumatta siitä, että ketä vastaan se pelaa.
Maalivahdit:
Selkeä asetelma. Ondrej Pavelec pelaa niin paljon kuin vaan haluaa, ja ei ole yllätys vaikka torjuisi kaikki pelit. Hyvä veskari, ja tarjonnee voiton avaimet Tshekille siinä missä muidenkin huippumaiden veskarit omille mailleen.
Puolustus:
Puolustuksen taso on ottanut yllättävän isoa takapakkia viime vuosien aikana. Toki sieltä löytyy edelleen esimerkiksi Marek Zidlickyn tyylinen rutinoitunut kiekollinen puolustaja, Zbynek Michalekin tapainen oman pään luuta ja kokenut kiekollinen Tomas Kaberle. Silti ihan mitään kärkitasoa ei löydy, mutta ihan kohtalainen kokonaisuus kuitenkin.
Hyökkäys:
Vaikka maan kiekkotuotanto ei todellakaan ole ihan samalla tavalla tuottanut supertähtiä kuin aiemmin, niin vielä näihin kisoihin riittää päteviä pelaajia. Tomas Plekanec ja David Krejci ovat kaksi erittäin pätevää sentteriä kahteen ensimmäiseen ketjuun, ja kärkiketjujen laidalle on tarjota esimerkiksi Milan Michalekin ja ikinuoren Jaromir Jagrin kaltaisia taitureita. Taso riittää vielä näihin kisoihin varsin hyvin.
Hyökkäyspään mielenkiintoisin nimi on Petr Nedved, joka on esiintynyt edellisen kerran Olympialaisissa vuonna 1994 – Kanadan paidassa. Nedved muutti nuorena Kanadaan ja sai maan kansalaisuuden 90-luvun alussa, mutta on nyt pelannut viime vuoden kotimaassa ja saa jälleen edustaa Tshekkiä.
Tuomio:
Löytyy alkuasetelmissa samasta korista Suomen kanssa, eli neljän kärkimaan takana mutta kuitenkin esimeriksi Slovakian ja Sveitsin yläpuolella. Kaiken onnistuessa pystyy taistelemaan paikasta välierissä, mutta toisaalta se vaatii kyllä isoa onnistumista oikeassa paikassa.
Seuraa heitä:
1. David Krejci
Kiekkotaitava ja älykäs sentteri on kuulunut Boston Bruinsin kärkipelaajiin viime vuosina, ja kantaa suurta vastuuta myös näissä kisoissa. Tehokas syöttökone, joka kykenee löytämään vapaan maalintekijän helposti.
2. Petr Nedved
Kuten jo aiemmin mainitsin, niin Nedved on edustanut Kanadaa olympiatasolla vuonna 1994. On 42-vuotiaana edelleenkin kovan tason pelimies, ja on yksi mielenkiintoisimpia veteraanipelaajia näissä kisoissa. Siinä mielessä myös hyvässä asemassa, että jos Nedved ei onnistu tekemään valtavia pistemääriä niin joukkue ei kuitenkaan ole täysin hänen varassaan.
3. Jaromir Jagr
Vähän tylsä valinta, mutta eikai häntäkään voi olla mainitsematta. NHL-uralla on pian syntynyt 700 maalia runkosarjassa, ja kaikkien aikojen tehokkain eurooppalainen pelaaja on edelleenkin kullanarvoinen palanen Tshekin joukkueelle. Taitavien otteiden lisäksi henkisesti vahva voittajatyyppi.
Ruotsi
Maalivahdit
Jhonas Enroth, Buffalo Sabres (NHL)
Jonas Gustavsson, Detroit Red Wings (NHL)
Henrik Lundqvist, New York Rangers (NHL)
Puolustajat:
Alexander Edler, Vancouver Canucks (NHL)
Oliver Ekman-Larsson, Phoenix Coyotes (NHL)
Jonathan Ericsson, Detroit Red Wings (NHL)
Niklas Hjalmarsson, Chicago Blackhawks (NHL)
Erik Karlsson, Ottawa Senators (NHL)
Niklas Kronwall, Detroit Red Wings (NHL)
Johnny Oduya, Chicago Blackhawks (NHL)
Henrik Tallinder, Buffalo Sabres (NHL)
Hyökkääjät:
Daniel Alfredsson, Detroit Red Wings (NHL)
Nicklas Bäckström, Washington Capitals (NHL)
Patrik Berglund, St. Louis Blues (NHL)
Jimmie Ericsson, Skellefteå AIK (SWE)
Loui Eriksson, Boston Bruins (NHL)
Gustav Nyquist, Detroit Red Wings (NHL)
Carl Hagelin, New York Rangers (NHL)
Marcus Krüger, Chicago Blackhawks (NHL)
Gabriel Landeskog, Colorado Avalanche (NHL)
Daniel Sedin, Vancouver Canucks (NHL)
Jakob Silfverberg, Anaheim Ducks (NHL)
Alexander Steen, St. Louis Blues (NHL)
Henrik Zetterberg, Detroit Red Wings (NHL)
Marcus Johansson, Washington Capitals
Vuoden 2006 Olympialaissa kultaa voittanut joukkue marssitti neljä vuotta sitten jäälle kovan joukkueen, mutta kaikkien yllätykseksi Ruotsi tippui jo puolivälierissä Slovakialle. Joukkue on myös tänä vuonna kivikova, ja omissa papereissani Ruotsi on Kanadan ja USA:n ohella kovin kultamitaliehdokas. Monipuolisuutta ja laajuutta löytyy.
Maalivahdit:
King Henrik on suvereeni ykkösmaalivahti, eikä muille veskareille ole luvassa kuin luukkuvahdin rooli. Hyvällä onnella Enroth voi pelata alkusarjassa Latviaa vastaan, mutta muutoin tolppien väliin ei ole muilla asiaa.
Puolustus:
Tobias Enström ilmoitti jo aiemmin jäävänsä kisoista pois, ja myöskään Victor Hedman ei mahtunut näihin peleihin mukaan. Näistäkin asioista huolimatta Ruotsin pakkikalusto on timanttisen kova, ja osaamista löytyy monenlaiseen rooliin. Erik Karlssonin kykyjä ei tarvitse varmastikaan kenellekään todistella yhtään, Oliver Ekman-Larssonia ollaan kehuttu jopa uudeksi Lidströmiksi ja myös Alexander Edler on kiekollisena maailman kärkeä. Edler tosin joutuu huilamaan alkulohkon pelejä pelikiellon vuoksi, mutta on kuitenkin mukana.
Kiekollisten osaajien lisäksi joukkueessa on vahvoja oman pään pakkeja, sillä esimerkiksi Niklas Kronwall ja Niklas Hjalmarsson pitävät huolen siitä, ettei omalla alueella ole vastustajalla kivaa. Vaikka joukkueessa on lujaotteisia puolustavia pakkeja, niin se ei kuitenkaan tarkoita sitä että he olisivat pelkkiä kankeita luunmurskaajia. Kaikki ovat myös riittävän hyvin liikkuvia ja kiekollisestikin osaavia.
Hyökkäys:
Hirvittävän kova. Sedinin veljekset heiluttavat tahtipuikkoa. Vaikka Henrik Sedin onkin loukkaantumisen takia sivussa, niin esimerkiksi Nicklas Bäckströmin taidot ovat erittäin hyvät ja nyt hänellä on oiva tilaisuus ottaa joukkueen kiekollisen pelin rytmittäminen komentoonsa. Hänen lisäkseen monipuolinen Henrik Zetterberg on spesialisti molemmissa päissä kaukaloa, ja taitava Loui Eriksson osaa tehdä maaleja monelta eri paikalta. Nuoruutta edustavat 23-vuotiaat Jakob Silvferberg ja Marcus Krüger, sekä 21-vuotias Coloradon kapteeni Gabriel Landeskog. Osaajia riittää moneen rooliin, ja roolituksesta homma ei tule jäämään kiinni. Kanadan jälkeen kenties kovin hyökkäyskalusto.
Päivitys: Henrik Sedin jää kisoista pois.
Tuomio:
Kuuluu kisojen ennakkosuosikkeihin, ja jos ihmeitä ei satu niin joukkue on neljän joukossa. Ainoa kysymysmerkki on päävalmentaja Pär Mårtsin kyky käsitellä tähtipelaajia vilisevää joukkuetta, sillä vuoden 2012 MM-kisoissa tähtiä pullistellut Ruotsin joukkue putosi jo puolivälierissä. Vastaavasti hieman nimettömämpi joukkue voitti maailmanmestaruuden vuotta myöhemmin, joten jos nyt jonkinlaisen kysymysmerkin haluaa jättää ilmaan niin se on juurikin Pär Mårtsin auktoriteetti. Muutoin mitään isoja ongelmia ei pitäisi olla.
Seuraa heitä:
1. Henrik Zetterberg.
Mittaamattoman arvokas pelaaja, koska on henkisten ominaisuuksiensa lisäksi myös aivan h**vetin hyvä jääkiekkoilija. Tasaista työtä vuodesta toiseen, ja on johtava pelaaja myös Sotshissa.
2. Gabriel Landeskog
Nuori taistelun ruumiillistuma, joka osaa tehdä maalejakin mutta on myös arvokas likaisen työn tekijä. Monet ovat verranneet nuoren miehen johtajuutta ja taisteluominaisuuksia itseensä Peter Forsbergiin, ja se ei ole mitenkään huono vertailukuva. Arvokas pelaaja, vaikka ei välttämättä olekaan ihan eturivin ratkaisuroolissa.
3. Daniel Sedin
Nyt kannattaa seurata, että miten Daniel pelaa ilman Henrikiä. Pelimieshän hän on ja varmasti on tehokas ilman veljeäänkin, mutta kyllä näiden jätkien keskinäinen kemia ja yhteistö olisi ollut kovaa luokkaa täälläkin. Vaikka siihen sentteriksi iskee Zetterbergin tai Bäckströmin, niin siitäkin huolimatta veljesten välisessä connectionissa oli sellainen yhteys mitä ei muiden kanssa voi saada.
Suomi
Maalivahdit:
Tuukka Rask, Boston Bruins
Kari Lehtonen, Dallas Stars
Antti Niemi, San Jose Sharks
Puolustajat:
Kimmo Timonen, Philadelphia Flyers
Sami Salo, Tampa Bay Lightning
Sami Vatanen, Anaheim Ducks
Olli Määttä, Pittsburgh Penguins
Sami Lepistö, Avtomobilist Jekaterinburg
Lasse Kukkonen, Kärpät
Juuso Hietanen, Torpedo Nižni Novgorod
Ossi Väänänen, Jokerit
Hyökkääjät:
Jori Lehterä, Sibir Novosibirsk
Aleksander Barkov, Florida Panthers
Teemu Selänne, Anaheim Ducks
Olli Jokinen, Winnipeg Jets
Jussi Jokinen, Pittsburgh Penguins
Tuomo Ruutu, Carolina Hurricanes
Mikael Granlund, Minnesota Wild
Valtteri Filppula, Tampa Bay Lightning
Lauri Korpikoski, Phoenix Coyotes
Mikko Koivu, Minnesota Wild
Juhamatti Aaltonen, Kärpät
Leo Komarov, Dinamo Moskova
Petri Kontiola, Traktor Tšeljabinsk
Antti Pihlström, Salavat Julajev Ufa
Suomi nimesi lopulta melko odotetun joukkueen näihin kisoihin. Ainoat pieniksi yllätyksiksi laskettavat asiat olivat Saku Koivun poisjäänti omasta tahdosta, hyvässä vireessä olleen Sean Bergenheimin jääminen rannalle ja Kärpissä viilettävän Juhamatti Aaltosen valinta. Muutoin joukkue oli erittäin odotettu, eikä tänä vuonna nähty vastaavanlaista kohua kuin neljä vuotta sitten Jussi Jokisen poisjäädessä.
Maalivahdit:
Jossain ollaan maailman parhaita. Kisojen ylivoimaisin veskarikolmikko, ja näistä kavereista jokainen voisi olla Suomen ykkösmaalivahti. Lähtökohtaisesti ykkönen on Tuukka Rask, mutta jos jostain syystä Rask esimerkiksi epäonnistuu tai vaikkapa loukkaantuu, niin täysin huoletta maalille voidaan laittaa myös Antti Niemi tai Kari Lehtonenkin.
Puolustus:
Eihän se hyvälle näytä. Vaikka kuinka optimistisesti yrittää ajatella, niin kaikesta huolimatta erittäin ohuella langalla tässä ollaan. 38-vuotias Kimmo Timonen on edelleenkin joukkueen ykköspakki, ja nauttii valtavaa vastuuta. Taustatukea odotetaan myös toiselta veteraanilta eli Sami Salolta, ja tämän jälkeen isoimmat odotukset ovat kahdessa nuoressa NHL-toivossa eli Sami Vatasessa ja Olli Määtässä. Määttä on toki osoittanut erittäin vahvoja otteita tällä kaudella, ja Vatanenkin on varmasti isossa kaukalossa erittäin hyvä kiekollinen osaaja, mutta silti muiden huippumaiden tasosta jäädään jonkin verran.
NHL-miesten jälkeen tuleekin sitten pieni tasonpudotus, ja mukana on esimerkiksi kaksi SM-Liigan pelaajaa eli Lasse Kukkonen ja Ossi Väänänen. Mikäli molempien pelaajien peliaika pysyy maltillisena ja rooli peruspelaamisessa ja alivoimassa, niin silloin nämäkin saattavat juuri ja juuri riittää, mutta mikäli peliaika kasvaa edes lähelle 20 minuuttia niin silloin olemme ongelmissa. Tiiviillä viisikkopelillä voi kuitenkin paikata paljon.
Hyökkäys:
Mitään varsinaisia snaippereita joukkue ei sisällä, mutta on siellä kuitenkin tarjota jonkin verran varsin monipuolisia pelaajia. Mikko Koivun ja Valtteri Filppulan loukkaantumiset kisojen alla olivat järkyttävä takaisku, joten nyt paikkaajien on nostettava tasoaan entisestään. Barkoville ja Granlundille on nyt luvassa isot tontit, ja samalla myös muiden NHL:stä tuttujen pelaajien eli Jussi Jokisen ja raataja-Korpikosken on kyettävä parhaimpaansa. Ikinuori Teemu Selänne osallistuu jo kuudensiin Olympialaisiinsa, ja ainakin ylivoimalla hänelle on tarjolla iso tontti. Eihän Teukka ole ollut ihan samalla tasolla kuin aiemmin urallaan, mutta silti 43-vuotiaaksi pelaa edelleen varsin hyvin. Lisäksi pistemäärät ovat tämän vuoden puolella olleet hieman parempia kuin alkukaudesta, joten ehkä Teemullakin alkaa putki kulkea kun maajoukkuepaita puetaan jälleen päälle.
Päivitys: Mikko Koivu ja Valtteri Filppula eivät pääse mukaan kisoihin.
Tuomio:
Joukkue on kokonaisuutena mielestäni ennakkorankingissa sijalla viisi tai kuusi (tuoreiden poisjääntien myötä), mutta Suomi on todistanut moneen otteeseen että kykenee venymään maailman parhaiden pelaajien turnauksessa. Olennaisinta olisi välttää Ruotsi tai USA puolivälierässä, mutta Venäjä ja etenkin Tshekki ja Slovakia ovat vähän helpommin voitettavissa. Kaiken onnistuessa hyvin Suomi voi nousta välieriin, ja sen jälkeen on tie auki.
Seuraa heitä:
1. Alexander Barkov
Nuori mies on noussut tällä kaudella Florida Panthersin kärkipelaajien joukkoon. Vaikka Florida kuuluukin NHL:n heikoimpiin joukkueisiin, niin Barkov on silti pelannut vakuuttavaa kautta ja isohko rooli on varmasti myös täällä luvassa. Kenties kolmosketjusta Teemu Selänteen viereltä.
2. Tuukka Rask
Maailman paras maalivahti, ja kykenee omalla panoksellaan tarjoamaan Leijonille mahdollisuudet vaikka mihin. Tottunut pelaamaan kovan puolustuksen takana, mutta en näe ongelmana sitäkään että nyt on edessä hieman heikompi pakisto. Rask on rautaa.
3. Olli Määttä
19-vuotias puolustaja on murtautunut sensaatiomaisesti Pittsburgh Penguinsin avainpuolustajien joukkoon. Ei ole mikään Sami Vatasen kaltainen kiekollinen virtuoosi, mutta monipuolisen hyvä monessa asiassa eikä miehellä ole varsinaisesti mitään suuria heikkouksia. Ainoa miinus on kokemuksen puute, mutta sama juttu se on jokaisella 19-vuotiaalla. Suuressa roolissa jo nyt.
-------------------------------------------------------------------
Näin. Nyt on tällainen pieni ennakkopaketti rustattu, ja miesten jääkiekkoturnaus alkaa siis ensi keskiviikkona C-lohkon otteluilla, ja muut joukkueet aloittava pelinsä sitten torstaina. Suomen ensimmäinen peli on torstaina klo 10.00 aamulla.
Eipä muuta kuin keskustelu käyntiin, ja omat ennakkokommentit myös kehiin. Mukavaa kiekkojuhlaa kaikille.
