What kirjoitti:Saimou kirjoitti:Orton vs. Ziggler on kerännyt täällä paljon kehuja, mutta minun on liki mahdoton innostua Ortonin ottelusta, jollei toinen osapuoli ole todella kiinnostava tai elämää suurempi painija. Zigglerin Dolph ei valitettavasti sitä enää nykyään ole

Missä on rajaton luottamus Dolphiin? Minä en ainakaan siitä ole vielä valmis luopumaan.
Luottamukseni Dolphiin ei ole kadonnut minnekään: hän on edelleen erinomainen painija. Huono bookkaus on vain tehnyt hänestä täysin yhdentekevän, jopa kehätaitoja arvostavalle "smarkille".
Dolph Zigglerin hahmo, tai sen rippeet, on olla ylimielinen "showoff". Gimmick toimii, mikäli Zigglerin t-paidan ehto toteutuu: "It's not showing off if you back it up". Joku keksi nokkelan paidan, mutta sama tyyppi ei valitettavasti vastaa WWE:n bookkauksesta.
Ziggler on täysi luuseri, todellinen nolla. Miksi ihmeessä buuaisin hänelle, toisin sanoen välittäisin hänestä? Hänellä on suurisuinen manageri/naisystävä, hän tekee vähän vatsalihasliikkeitä kesken ottelun, ja sitten... hän häviää. Elostelu ärsyttäisi, jos mul**u päälle voittaisi yleisön suosikit, mutta nyt se on täysin yhdentekevää.
Ortonia vastaan korostuivat myös Dolphin kehäotteiden heikkoudet. Kevin Nash oli oikeassa: lähtökohtaisesti pienikokoisempien ottelijoiden pitäisi olla naamoja, koska Daavid vastaan Goljat toimii. Tähän perussääntöön on kaksi poikkeusta: pikkunilkit, jotka eivät pärjää reilussa kamppailussa ja voittavat huijaamalla (the Miz) sekä pienuudestaan huolimatta vaarallisilta tuntuvat painijat (esim. murhaavia potkuja ja lukkoja harrastavat Punk ja Bryan). Ziggler ei sovi kumpaankaan kategoriaan: hän on eittämättä taitava ottelija (unohdetaan siis pikkunilkki), mutta hänen tyylinsä on "perinteinen WWE grappler", ei siis mitenkään murhaava. Vaarallisuutta voitaisiin lisätä esimerkiksi tuhoisilla finisher-liikkeillä, mutta... niin, se bookkaus.
Bookkauksen aeimmat laiminlyönnit ovat aiheuttaneet sen, että "uuden tulemisen" onnistuminen on kerta kerralta haastavampaa. Ziggler oli valmis World Heavyweight -mestariksi vuoden 2011 alussa. Seurasi siirto Raw'hon ja kuukausien päämäärätön ajelehteminen, mikä söi kaiken vuodenvaihteessa kerätyn momentumin. Seuraava pienimuotoinen me-push koitti jälleen vuodenvaihteessa, ja läpilyöminen oli vaikeampaa, koska "ensimmäisen kerran maagisuus" (...) puuttui. Erinomaiset otteet nostivat kuitenkin momentumia, kunnes ura ajautui jälleen sivuraiteille. Nyt kolmatta kertaa main eventiin nousua ei voi tehdä enää "Dolph häviää, mutta näyttää hyvältä" -kaavalla: Dolph näyttää nimittäin hävitessään ikuiselta midcarderilta, joka ei kuulu isojen poikien kuvioihin.
Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton - Ziggler on riittävän hyvä noustakseen vielä pysyvästi main eventiin, mutta se vaatii radikaalia reboottia hahmolle. Radikaalilla rebootilla en tarkoita "New and improved Dolph Ziggleriä", vaan jotakin suurta kuviota, jossa Dolph on "vastustajan" sijaan pääroolissa. Koska Dolph saa jo nyt smark-yleisön hurraukset, olisi face-turn ehkäpä luontevin ja tehokkain tie Zigglerin pelastukseen. Turn voisi tapahtua vaikkapa MVP:n tyyliin: vastoinkäymisistä ME:n porteilla tehdään tiedostettu kuvio, käännekohdassa tappiokierteessä oleva Ziggler antaa Vickielle potkut, ja tämän jälkeen yleisön altavastaajasuosikiksi muuttunut Dolph alkaa napsia voittoja. Huipennukseksi kävisi vaikkapa valtava PPV-voitto Big Show'sta, jota seuraisi RVD-henkinen "puhdas" salkkulunastus (lähes) vuoden mestaruutta kantanutta Sheamusta vastaan.
Dolph Ziggler ei ole menetetty tapaus. Nykyisellään hän on kuitenkin WWE:n upper-midcardin kuivin painija.