WWE:n staasi

[MR.Off Topic]

Hetkinen... Olenko missannut jotain, vai miten niin Sami Zayn on ollut poissa NXT:stä? Vai viitataanko tässä kenties viime kerran nauhoituksiin, jossa Samia ei sitten olisi nähty? Olen katsonut viimeisintä jaksoa lukuun ottamatta kaikki viimeiaikaiset jaksot, ja kyllä sitä Samia on nähty siellä jatkuvasti. Beat the Clockissahan oli kovat draamat ja vissiin vähän sen jälkeenkin jotain kärhämää.

I stand corrected. En ole katsonut NXT:tä vähään aikaan, josta johtuu myös raportien puute. Viimeisimmässä jaksossa, jonka katsoin JBL hyllytti Zayn tai jotain ja minulle jäi sellainen kuva, että mies katosi sen jälkeen NXT:stä aika pitkälti. Oletuksen varmistin tsekkaamalla Wikipedia sivun ja siellä ei puhuttu matseista sitten tuon kyseisen jakson. No olin väärässä, harmi kyllä.

Yleisesti ottaen Darienilta hyvää pohdintaa. Tosiaan tuo, että useampi painija hahmottaisi kyseisen lajin palkinnot sekä suuntaisi katseitaan niitä kohti tekisi hyvää. Toki välillä pitää olla muista syistä kärhämiä, mutta esimerkiksi Brodus Clay on tainnut seilata debyytistään asti ilman tavoitetta. Nyt yksi painija, joka tavoitteen kaipaisi olisi Sin Cara. Fandango ei myöskään ole kiinnostusta yhtään mihinkään asettanut ja niin edellleen ja niin edelleen ja niin edelleen.

Darien onnistui aika hyvin mustaamaan nuo NXT-lupaukset. Itse nostaisin ainakin Rusevin tuohon listaan myös, koska kyseessä on varsin lupaava ulkomaalainen mörssäri. Krugeria markkailen kovasti, vaikka kehäesiintymiset ei ehkä kaikkein viihdyttävimpiä ole ja siinä olisi vielä tekemistä. Aiden Englishin unohdin näköjään ja tosiaan miehen "encoret" on loistavia. Naisista nostaisin Paigen lisäksi Charlotte Flairin, joka on varsin atleettinen naikkonen, mutta kaipaa pientä harjoitusta botchien karsimiseksi.

Darran viimeinen lause on melkein allekirjoitus tavaraa. Ei siihen lisättävää.

[Merovingi]

Ah, täällähän puhutaan mestaruuksien asemasta ja merkityksestä showpainissa. Yksi suosikkiaiheitani.

Se on valitettava totuus, että WWE on täysin unohtanut showpainin urheilupuolen. Showpaini on pseudourheilua, jossa painijat mittelevät siitä, kuka on kovin kolli koko firmassa ja sen kovuuden asteita ei kuvaa mikään muu kuin mestaruudet. Painijoiden pitäisi AINA esittää mielenkiintoa mestaruuden voittamista kohtaan ja heidän tavoitteensa pitää olla sen mestaruuden voittaminen. Onko se sitten Intercontinental tai WWE World Heavyweight, niin sen tavoitteen pitää olla mestaruus. Muuten painijasta tulee pelkkä kellokortin leimaaja, joka tulee areenalle vetämään koreografian kehässä ja nahistelemassa jonkin toisen painijan kanssa. Tällä viihdepuolella ei vaan ole enää mitään mieltä, jos painija ei tavoittele mitään, vaan ainoastaan hengailee ympärillä kuin mikäkin perusduunari.

Olen siis Offarin kanssa täysin samaa mieltä, ettei painijoilla ole mitään tavoitteita nykyään. He vain ovat. Tavoitteita ei valitettavasti ole, koska midcardereille ei yksinkertaisesti buukata mitään kunnon tarinaa. Joo, onhan se Kingstonin ja Mizin nykyinen nahistelu feudia ja jonkinlaista tarinaa, mutta ei sillä mitään syvyyttä ole - kaksi sälliä vetää toisiaan turpaan, koska eivät tykkää toisistaan. On vaan vähän vaikeaa kiinnostua tuollaisesta, jos takana ei ole enempää asiaa.

Ambrosen nykyinen US-kausi on ollut yksi v***n vitsi. Oikeasti, onko tuosta vyöstä käyty mitään kunnon feudia? Onko kukaan painija oikeasti osoittanut mitään mielenkiintoa, että hän v***u haluaa sen vyön itselleen, vaikka menettäisi kätensä Shieldin käsittelyssä? Ei. Ketään painijaa ei se vyö kiinnosta, niin miksi pitäisi katsojankaan välittää? Ambrosella voisi olla vaikka 20 vyötä päällään, mutta jos kukaan ei osoita mitään mielenkiintoa voittaa niitä vöiltä häneltä, ne ovat lopulta pelkkiä koriste-esineitä ilman mitään tarkoitusta.

Painin perusidean pitäisi olla pseudourheilu, jossa joukko miehiä kilpailee siitä, kuka on kovin kaikista. Sen osoittavat mestaruudet ja se on unohdettu täysin.

Jaksaisin itsekin kiinnostua painista enemmän, jos nykyiset jaksot eivät koostuisi lähes täysin siitä Main Eventin parista kuviosta, jonka väliin lätkäistään näitä midcardin täyteotteluita, joiden feudien taso on "olemme painineet toisiamme vastaan muutaman viikon".

Loppuun kuitenkin ehdotus uudesta hierarkiasta mestaruuksien välillä:

WWE World Heavyweight Championship

Itseoikeutettu ykkösmestaruus, joka on kaikille selvä asia. Vöiden yhdistäminen oli haikeaa, mutta täysin oikea päätös, sillä nyt siitä käydään varmasti paljon tiukempia ja merkityksellisempiä feudeja. Ei enää Del Rioja ja Zigglereitä - tämä on ehdottoman eliitin vyö, josta kamppailu osoittaa painijan olevan erittäin kova jätkä. Taso olisi termistöllä Main Event.

WWE Intercontinental Championship

Nousee World Heavyweight-vyön asemaan porttimestaruutena päämestaruuteen, kuten vyön kultaisina aikoina. Käytännössä olet firman toisiksi kovin jätkä, vaikka edellähän on päämestaruudesta kiisteleviä kovia sällejä. Taso: Upper Midcard

WWE United States Championship

Pitää nykyisen asemansa midcard-vyönä, josta kiistelisivät lähinnä tuoreet rookiet ja vanhemmat painijat, joiden taso ei riitä IC-mestaruudelle. Taso: Midcard

WWE World Tag Team Championship

Joukkuevöitä on hankala laittaa arvostukseen yksilövöiden välillä, koska joukkuepaini ja yksilöpaini ovat kaksi eri asiaa. Vyön hallussapitäjien overness voi siis vaihdella Upper Midcardin ja Midcardin välillä, mutta mielestäni Main Event -painijoiden pitäisi vain todella harvoin olla joukkuemestareita, koska heidän voittonsa kokeneesta tiimistä ei ole kovin hyvä asia joukkueiden uskottavuudelle.

WWE Divas Championship

Nobody cares.

Tulevaisuudessa voi olla luvassa myös kevyensarjan mestaruus, mutta suhtaudun siihen hyvin skeptisesti, kun muistelee WWE:n historiaa kevytsarjalaisten buukkaamisessa ja käytössä. Jos tämä haave toteutuu, niin arvostus olisi myös hyvin erilaista, koska kyseessähän olisi käytännössä kevytsarjalaisten maailmanmestaruus. Taso olisi joukkuemestaruuksien tapaan Upper Midcard ja Midcard, mutta silti IC-mestaruuden alla.

[MR.Off Topic]

Tulevaisuudessa voi olla luvassa myös kevyensarjan mestaruus, mutta suhtaudun siihen hyvin skeptisesti, kun muistelee WWE:n historiaa kevytsarjalaisten buukkaamisessa ja käytössä. Jos tämä haave toteutuu, niin arvostus olisi myös hyvin erilaista, koska kyseessähän olisi käytännössä kevytsarjalaisten maailmanmestaruus. Taso olisi joukkuemestaruuksien tapaan Upper Midcard ja Midcard, mutta silti IC-mestaruuden alla.

Itse korvaisin US-mestaruuden kevytsarjalaisten vyöllä, jos sellainen saataisiin aikaan. Joka viikko jompaan kumpaan pääshowhun pitäisi varata näkyvyyttä tälle mestaruudelle ja sen tarkoitus monessa mielessä olisi tarjota kovia matseja. Aina silloin tällöin sieltä saisi myös vietyä overeimpia kavereita joukkue- tai IC-mestaruuskahinoihin ja jopa uuden Myssen löytyessä pitemmälle. Mysterio olisi mielestäni alkuun erittäin tärkeä tekijä mestaruuden nostossa arvokkaaksi. Olisi myös hieno päätös Reylle päättää ura tuomalla tällainen mestaruus WWE:hen ja luoden siitä arvokas ja lopulta siirtää se soihtu jollekkin muulle highflyerille. Tämä myös olisi yksi tie tuoda näitä uusia talentteja showhun ja toisaalta tarjoaisi heille sen oman "maailmanmestaruuden".

EDIT: Lisätään tähän nyt vielä, että toki ensin pitäisi saada nuo kaksi muuta mestaruutta arvostukseltaan oikealle paikalle. Mieluiten haettaisiin kilpailua enemmän tuota Big E:n mestaruutta kohtaan ja sitten päämestaruuden vanavedessä nuo vyöt yhdistettäisiin. Sitten hetki myöhemmin alettaisiin duunailemaan tuota kevytsarjalaisdivaria pystöön ja mieluiten 'Maniassa tai sen jälkeen kruunattaisiin uusi mestari.

EDIT2: Ja tämä ideahan on täysin toiveajattelua, jonka herätti ne huhut vissiin viime vuoden puolelta (?), että tällaista divisiioonaa ehkä Networkille voisi odotella. Eipä ole kuulunut mitään ja tuskin sellaista on tulossa. Fakta on kuitenkin, että WWE:llä rosterin puolesta olisi mahdollisuus pistää tällainen pystöön eikä tarvisi ketään uutta edes palkata. Ja jos se Ricochet on tulossa myös WWE:hen niin sitten siellä on jo kolme maailman parasta high flyeria tällä hetkellä, jotka parhaiten hyötyisivät tuollaisesta mestaruudesta.

[Darien Fawks]

Merovingiltä kyllä todella hyvää matskua noista vöistä. Nimenomaan noinhan se on.

Kornia on, että nyt Cena juuri Smackdownissa sanoi, että jos joku ei halua olla mestari, niin painukoon helvettiin WWE:stä. Joskus sitten joku satunnainen painija ryntää kehään, kun jotain hyvistä hakataan, ja selostamossa ja kiitospromoissa hehkutetaan, kuinka nyt on kyseessä kunnianhimoinen ja itselleen tilaisuuksia luova tyyppi. Just joo, miksei ne kaikki painijat tule matsien kesken selostamoon kertomaan, että haluavat haastaa mestaruudesta?

WWE:llä voisi ihan hyvin olla jonkinlainen järkevä asteikko, jossa näytettäisiin, kuinka lähellä kukakin on mestaruutta. Vai onko joku teistä huomannut jotain logiikkaa siinä, ketkä vöistä yleensä haastavat? Siis perustuuko se voittoihin tai häviöihin? Nythän tosiaan vaikuttaisi, että vyöstä haastavat ne, jotka haluavat! Minusta esimerkiksi näyttäisi siltä, että Bryan ja CM Punk voisivat ihan hyvin olla ykköshaastajia Intercontinental-vyölle sen perusteella, että pistävät about kenet tahansa nippuun tuosta vain. Mutta eipä ole Punkkiakaan pitkiin aikoihin mikään vyö kiinnostanut.

Jos joku kysyisi sinulta kayfabellisen kysymyksen siitä, millä perusteella WWE:ssä annetaan mestaruusmatseja, niin mitä vastaisit?

[Japeet]

Pienemmissä vöissä ainoa peruste taitaa tätä nykyä olla: "voitti mestarin non-title -ottelussa, joka bookattiin koska kahdella painijalla, joista toinen sattuu olemaan mestari ei ole tekemistä".

[MR.Off Topic]

Mutta eipä ole Punkkiakaan pitkiin aikoihin mikään vyö kiinnostanut.

Tähän sen verran, että silloin feudatessaan Heymanin kanssa Punk paljon toitotti kuinka lähtee mestaruuden perään heti Heymanin kanssa välit selvitettyään. Sinänsä harmi, että melkein koko vuosi meni tuossa feudissa ja vaikka se ihan viihdyttävä oli niin nopeammin olisi mielestäni Punk pitänyt saada mukaan tähän Authority-kuvioon. Nyt sitten Punkin on pitänyt tapella SHIELDiä ja pomoja kohtaan. Sinänsä Punk on kuitenkin ollut yksi näistä painijoista, jolla on ollut tavoite enemmän tai vähemmän koko vuoden. Tavoite ei ole ollut se urheilullinen (mestaruus) vaan enemmän showpainin erikoisuus eli henkilökohtainen.

Samaa mieltä siitä, että enemmän pitäisi painijoita saada suutaamaan tavotteita kohti mestaruuksia. Se on kuitenkin helpoin tapa bookata hyvää ja loogista showta, kun ei tarvi keksiä niitä isompia syitä matseihin. Esimerkkinä joukkuedivisioonalla menee hyvin ja kuviot ovat olleet ihan hyviä, vaikka sinänsä isompaa draamaa sinne ei ole sisällytetty. Toki kuten aiemmin on jo todettu he sitä myös tarvitsisivat. Tuo Darran kysymys on hyvä, sillä itse en juuri isompaa syytä myöskään keksi mestaruusshottien antamiselle kuin, että painija on ilmaissut halunsa. Selostajatkaan eivät mainitse juuri ollenkaan kuinka tämän ottelun voittaja olisi lupaava mestaruuden haastaja ja osakkeet sillä linjalla paranivat, jos he eivät nyt satu voittamaan sitä mestaria. Tämä on selvästi yksi WWE:n suurimmista ongelmista.

Mitä nyt suuremmissa määrin yritän sanoa on, että ymmärrän miksei Punkilla, Bryanilla ja ynnä muilla niin sanotusti kiinnosta pikkuvyöt. He ovat sen suurimman perässä tai heillä on jotain henkilökohtaisia ongelmia muiden henkilöiden kanssa. Sen sijaan WWE:n pitäisi bookata IC/US-mestaria niin, että hän on validi haastaja sille yhtiön isoimmalle mestarille. Ja toisaalta pitäisi bookata ne kaikki tämän mestarin alapuolella olevat painijat niin, että he ovat kiinnostuneita tuosta mestaruudesta, koska se on portti maailmanmestaruuteen. Cole ja JBL on ainakin välillä tainnut mainita nuo sellaisina porttimestaruuksina, mutta bookkajasetien pitäisi ne sellaisiksi myös bookata. Showpaini on kuitenkin oikea paikka porttiteorian soveltamiseen.

[What]

WWE:llä voisi ihan hyvin olla jonkinlainen järkevä asteikko, jossa näytettäisiin, kuinka lähellä kukakin on mestaruutta. Vai onko joku teistä huomannut jotain logiikkaa siinä, ketkä vöistä yleensä haastavat? Siis perustuuko se voittoihin tai häviöihin? Nythän tosiaan vaikuttaisi, että vyöstä haastavat ne, jotka haluavat! Minusta esimerkiksi näyttäisi siltä, että Bryan ja CM Punk voisivat ihan hyvin olla ykköshaastajia Intercontinental-vyölle sen perusteella, että pistävät about kenet tahansa nippuun tuosta vain. Mutta eipä ole Punkkiakaan pitkiin aikoihin mikään vyö kiinnostanut.

Jos joku kysyisi sinulta kayfabellisen kysymyksen siitä, millä perusteella WWE:ssä annetaan mestaruusmatseja, niin mitä vastaisit?

Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että jokin jatkuvasti käynnissä oleva "ykköshaastajaranking" olisi paikallaan. Vähään samaan tapaan kuin vaikka ammattinyrkkeilyssä, miksi ei? TNA:n puolellahan tuota koitettiin vuonna 2010 Hoganin, Bischoffin ja Dixien mestaruuskomitean muodossa ja olettaisin, että mitä kauemman painihistoriassa mennään, niin sitä yleisempää tuollainen haastajien ranking-systeemi on ollut. Tietenkään liian sitova tuo systeemi ei saa olla, mutta se lienee itsestään selvyys.

[BustUout]

Mielestäni tällä hetkellä joukkuemestaruuksilla on paras tilanne, kun mietitään haastajien logiikkaa. Tänä vuonna on käyty paljon 1st contender -matseja, joilla paras saa haastaa.

Summerslamin aikoihin WHC-mestaruudella oli todella outo tilanne, kun muistaakseni sekä RVD että Cena saivat ilman mitään karsintoja mestaruusottelun. Tämä voisi toimia ehkä pienemmissä vöissä, mutta ei toiseksi isoimmassa vyössä. Tämäkin on syy siihen miksei enää ole kahta isoa vyötä. Tämä tuo lisää kilpailua WWE-mestaruuteen.

Jos joku kysyisi sinulta kayfabellisen kysymyksen siitä, millä perusteella WWE:ssä annetaan mestaruusmatseja, niin mitä vastaisit?

Vaikea sanoa. Ehkä vastaisin sanomalla, että eniten buukattu painija, jolla ei ole muuta tekemistä, saa haastaa. Tämä on mielestäni ollut pitempään jo muodissa. Laitetaan feudittomat painijat järjestykseen, ja annetaan suurimmille arvoisensa mestaruusmatsi. Jopa ilman mitään karsintamatsia.

[Merovingi]

Ykköshaastaja-ranking kuulostaa toki hyvältä, mutta se ei vaan toimi painin kaltaisessa pseudo-urheilussa, jossa tulokset solmitaan etukäteen ja laji on viikottaista liiketoimintaa. Liiketoiminnan vuoksi välillä painijoiden pushit tylysti katkaistaan, jos jätkä ei myy tai menee kusemaan jonkun muroihin backstagella. Lopulta varmaan myös fanitkin alkaisivat ihmetellä, että millä perusteella painijat jaotellaan ranking-listoilla.

Whatille myös sitä, että ei painissa ole ollut mitään haastajarankingia suunilleen ikinä (ainakin näin uskoisin). Territorio-ajalla se ei vaan toiminut mitenkään painijoiden vaihtaessa territorioita tasaisin väliajoin, kun naama edellisessä territoriossa kului tai työ ei muuten vain siellä sujunut. Epäilen myös käytettiinkö sitä territorioiden ylemmän tittelin (NWA tai AWA World Heavyweight) kanssa, jossa mestarista päätettiin kaikkien promoottoreiden yhteisissä kokouksissa.

[What]

Ykköshaastaja-ranking kuulostaa toki hyvältä, mutta se ei vaan toimi painin kaltaisessa pseudo-urheilussa, jossa tulokset solmitaan etukäteen ja laji on viikottaista liiketoimintaa. Liiketoiminnan vuoksi välillä painijoiden pushit tylysti katkaistaan, jos jätkä ei myy tai menee kusemaan jonkun muroihin backstagella. Lopulta varmaan myös fanitkin alkaisivat ihmetellä, että millä perusteella painijat jaotellaan ranking-listoilla.

Senpä takia tuon rankingin ei pitäisi olla ehdottoman sitova, vaan esimerkiksi kolmin- tai nelinotteluiden tai Elimination Chamberin bookkaamisen pitäisi olla mahdollista, jos hyviä haastajia riittävästi on. Tuo TNA:n vuoden 2010 mestaruuskomitea oli paperilla hyvä konsepti, mutta käytännössä eivät osanneet toteuttaa. Ideana tuo on kyllä ehdottoman kannatettava, ja niin minä tekisin, jos painimaailman diktaattori olisin.

[Dorian]

Itsekin olen tuota rangkingiä mielessäni pyöritellyt ja en näemmä ole ainoa. Ehdottomasti kokeilisin. Eikä rankingin oikeasti tarvitsisi aina perustua pelkkiin voittoihin ja tappioihin, vaan mukana voisi olla myös politikointia.

Lisäksi toisin myös nyrkkeilystä tutun tallimeiningin mukaan pienillä höystöillä. Olen siitä tainnut tännekin kirjoittaa.

Eli olisi esimerkiksi Heymanin tallia, Vickyn tallia jne.. Osa talleista olisi selvästi heel, osa face ja osasta voisi olla hankala sanoa. Managerien erityiskykyjä tuotaisiin esille ja niillä kilpailtaisiin painijoista. Esimerkiksi Heymanin kohdalla painotettaisiin kykyä kehittää painijoita ja luoda voittavia strategioita. Vickyllä voisi olla esimerkiksi kyseenalaiset suhteet GM:ään jne jne. Ja sitten voisi olla aina joku DiBiase, joka vain maksaa kaikista enemmän.

Näiden ympärille olisi paljon helpompi rakentaa otteluita, kun ei jollekin Usoille tarvitsisi heittää hatusta vastustajia vaan jokaisella ottelulla voisi olla tarkoitus. Puhumattakaan SurSer otteluista, joihin voisi pitkästä aikaa saada oikeasti panosta.

Sitten voisi olla freelancereita, jotka voivat olla ihan ME-tasonkin painijoita, mutta taustalla olisi aina yksin jäämisen elementti, jolloin jännittäviä kuvioita voisi luoda vähän eri luokan painijoidenkin välille eikä aina niitä iän ikuisia Cena vs Orton -kuvioita.

Eli toisin sanoen paljon stableja lisää ja jotain tarkoitusperää niihin matseihin.

[Kenitys]

Lupailin joskus viime viikon lopulla, että postailisin viikonlopun aikana Raw-aiheeseen näkemyksiäni WWE:n nykymenosta tuon Raw'n pohjalta. Sitten kuitenkin tuli loputtomia koneongelmia, ja nyt kun ne olen saanut selvitettyä onkin jo keskiviikko, ja uusi Raw on ehtinyt tulla ilmoille. Ei tunnu enää kovin järkevältä postailla viimeviikkoisen Raw'n pohjalta (tämänviikkoista tuskin ehdin katsoa) luomiani näkemyksiäni enää tuonne keskelle uutta (hyvää) keskustelua, joten postataanpa sitten vaikka tänne.

Tosiaankin, vuoden vaihtuminen ja RTWM:n jälkeminen sai minut taas innostumaan ainakin ihan pikkuisen nykypainista. TNA näyttää kuitenkin viimeisten raporttien perusteella niin paskalta (ja valmiilta kaatumaan hetkenä minä hyvänsä), että jos jotain muuta aion WWE:n lisäksi katsastaa, voisi ROH:n tsekkaus varmaan lähemmäs kolmen vuoden tauon jälkeen olla ihan kiva idea - erityisesti jos niillä on käytössä kohta sekä AJ Styles että Chris Hero. Ai että. En kuitenkaan yritä edes luvata mitään säännöllistä katsomista tältä vuodelta, koska ne lupukaset ovat menneet aivan perseelleen kahtena viime vuonna. Vuonna 2013 kiinnostus kantoi juuri ja juuri WM:ään, ja sen jälkeen en tainnut katsoa yhtään nykypainishow'ta ennen tuota viime viikon Raw'ta.

En siis ole järisyttävän hyvin kartalla uusista painijoista, ja monet Bray Wyattin kaltaiset tyypit olivat viime Raw'hon asti olleet minulle vain nimiä raporteissa ja kuvia postereissa. WWE:n tilanteesta olen edelleenkin halunnut olla perillä, ja siksi olen lukenut säännöllisesti lähinnä tämän foorumin näkemyksiä uusimmista käänteistä, joten jonkinlainen pohjakäsitys minulla oli WWE:n "staasista" vuoden vaihteen alla. Tuo käsitys oli yllättävänkin ok: WWE:llä on mielestäni potentiaalia tällä hetkellä paljoon, mutta kokonaan toinen kysymys on se, muniiko WWE taas kerran koko homman. No, se selvinnee WM XXX:ään mennessä.

Joka tapauksessa Raw'ta katsastaessani minua ei niinkään kiinnostanut tuon yksittäisen Raw'n taso (joka oli ihan ok) vaan se, miten kiinnostavalta kokonaisuudessaan nykyrosteri vaikuttaa. Onko siellä tarpeeksi sellaisia painijoita, joiden takia voisin katsoa ohjelmaa useamminkin? Valinta oli toki vähän huono, koska kyseessä oli Old School Raw, ja mukana oli varmaan nimiä, jotka eivät tosiaankaan säännöllisesti WWE:ssä esiinny vuonna 2014, mutta otin nyt heidätkin huomioon. Arvioin kaikki Raw'ssa 6.1.2014 jollain tavalla esillä olleet painijat/non-wrestlerit asteikolla *-***** ihan sen mukaan, kuinka viihdyttävältä ja kiinnostavalta nämä tyypit vaikuttivat tämän yhden jakson perusteella. Koitin jättää kaikki vanhat ennakkoluuloni huomioimatta, muta toki ne jollain tavalla alitajunnassa olivat varmasti mukana. Tässäpä sitten painijat listattu parhaista huonompaan.

DANIEL BRYAN - *****
Ei siitä ole epäilystäkään. Bryan on WWE:n kuumin mies (tämän voi ottaa myös seksuaalisesti latautuneena kommenttina, koska yritän parhaillaan kasvattaa Bryan-tyylistä partaa ja hiuksia) tällä hetkellä, ja WWE:n on parasta olla pudottamatta sitä kuuluisaa palloa Bryanin kanssa. Tässä vaiheessa se toki alkaa olla aika mahdotonta, kun fanit ovat selvästi aivan pirun kiinnostuneesta kaikista kuvioista, joissa Bryan on mukana. Bryanista on pakko tulla päämestari WM XXX:ssä, muuten homma on pahasti pielessä. Tässä Bray Wyatt -kuviossakin Bryan vaikutti viime viikon show'ssa oikein mielenkiintoiselta tyypiltä, joka toi varsin sopivaa jännitettä porukkaan. Vaikka Bryan hoiti tämän uuden roolinsakin täydellisesti, en ollut silti hirveän innostunut tästä lisäkäänteestä, joka sitten jäikin varsin tyngäksi. No, minä en valita. Bryan on minunkin silmissäni kuuminta hottia, ja ansaitsee kaikki kehut.

BROCK LESNAR - *****
Toinen perkeleellisen hohkava nimi tällä hetkellä. Siis mitä hittoa: Brock Lesnar tahtoo oikeasti päämestaruuskuvioihin! Tätä on odotettu siitä lähtien, kun Lesnar teki paluunsa WWE:hen. Minä ainakin toivon, että Lesnar voittaisi tuon vyön vielä kerran ja häviäisi sen sitten Bryanille WM:ssä. Se olisi aivan täydellinen kuvio kaikella tavalla, kuten jo kirjoitin Raw-aiheessa. Lesnar on minun mielestäni edelleen aivan yhtä kiinnostava kuin tehdessään paluunsa WM 28:n jälkeisessä Raw'ssa (lue: todella kiinnostava), ja siihen on varmastikin auttanut miehen sopivan harva käyttö. Feud Big Show'n kanssa ei ole parasta mahdollista Lesnar-käyttöä, mutta tuossa viime viikon Raw'n anglessakin Lesnar sai tuosta huolimatta luotua itsestään uhkaavan ja ennen kaikkea hiton kiinnostavan oloisen. Lesnarilla on selvästi suuria suunnitelmia vuodelle 2014.

CM PUNK - ****
Mitä Punkista voi enää sanoa? Kaveri on niin tasaisen kova suorittaja ja aina helkkarin kova tyyppi, että ei miehen toiminnassa ole yhtään mitään valitettavaa. Tämä kuvio Shieldinkin kanssa vaikuttaa oikein hyvältä, mutta vähän se ehkä junnaa paikallaan. Toivon, että Punk siirtyisi jo vähitellen siihen feudiin authoritya vastaan ja kohtaisi joko Triple H:n tai Shawn Michaelsin WrestleManiassa (nyt kun Bryan ei HBK:ta selvästikään kohtaa). Punk on varmasti koko loppu-WWE-uransa (joka toivottavasti kestää vielä vuosia) yksi rosterin takuuvarmasti kiinnostavimmista nimistä, mutta ihan sellaista räjähtävän kovaa kiinnostavuutta en saanut hänestä irti tuon Raw'n perusteella. Tällä hetkellä Punkin uralla on selvästi menossa taas hieman tasaisempi vaihe, mikä ei ole silti huono asia. Ehkä WM:n jälkeen nähdään vihdoin se kunnon Bryan vs. Punk -feud? Vai joko se nähtiin? Kesällä 2012 oli Bryan vs. Punk vs. Kane... No, vaikka olisi nähty, haluan nähdä sen uudestaan nyt, kun miehet ovat otelleet joukkueenakin.

THE SHIELD (ROLLINS, REIGNS & AMBROSE) - ****
Toisin kuin ilmeisesti suurin osa IWC:stä (ja WWE:n buukkaajista), en ole tämän yhden jakson perusteella tällä hetkellä ainakaan yhtään enemmän tai vähemmän kiinnostunut jostain tämän kolmikon tyypistä kuin muista. Kaikki kolme vaikuttivat Raw-esiintymisensä perusteella edelleenkin aivan yhtä vakuuttavalta kuin aikaisemminkin. Koko ajan nämä kolme ovat lähempänä sitä todellista läpimurtoa, ja toivon sydämeni pohjasta, että kaikki kolme pääsisivät WWE-urallaan vielä pitkälle, koska heillä on todellakin edelletyksiä siihen. Yleisökin suhtautuu varsin voimakkaasti tähän kolmikkoon. Erimielisyydet porukan sisällä vaikuttavat kiinnostavalta ja toivottavasti huipentuvat johonkin kovaan otteluun. Ambrosen sekopäisyys lämmittää mieltä suuresti, mutta niin tekee myös Reignsin tyyneys. Rollins on muuten vain loistava. Punkin ja Reignsin ottelu ei tosin ollut mielestäni ihan niin vakuuttava kuin monet sitä hehkuttivat. Mukava tv-ottelu muttei sen enempää. Hyvä tilanne siis näilläkin kolmella, vaikkeivat ihan mitään tulikuumaa kamaa juuri nyt ole. Vakiintunut omalle paikalleen ennen seuraavaa askelta.

BRAY WYATT - ****
On tämä Wyatt kyllä mielenkiintoinen kaveri ainakin tuon viime viikon Raw'n perusteella. Yhdyn siihen mielipiteeseen, että parhaimmillaan tästä kaverista voi tulla 2010-luvun Mankind - jos vain lahjat riittävät. Ainakin karismaattinen esiintyminen ja ennen kaikkea loistava look ovat jo hoidossa. Kehäkykeneväisyys jäi näkemäni perusteella mysteeriksi, mutta aikaisemman materiaalin perusteella senkin pitäisi olla riittävällä tasolla. Minulle tämä Wyattin hahmo toimii erinomaisesti, ja juuri tämmöisiä erikoisempia mutta samalla silti moniulotteisia hahmoja WWE tarvitsisi enemmäkin. Hyvältä vaikuttaa, saa nähdä mitä Wyatt tekee WM:ssä. Huhuiltu feudi John Cenan kanssa ei olisi ollenkaan huonompi, mutta tykkään myös enskan Undertaker-ideasta.

CODY RHODES - ****
Kauan siinä meni, mutta vihdoin tämä nuori Rhodes on vakuuttanut minutkin. Olen toki edelleen sitä mieltä, että myös Ted Dibiase Jr:ssä olisi ollut potentiaalia vaikka mihin, ja seison vaikka yksin tuon mielipiteeni kanssa. Silti Cody on ottanut aivan järisyttävän iskoja askelia niistä Hardcore Holly -joukkueajoista, jolloin Koodi oli pelkkä väritön ja tylsä Rhodesin suvun vesa. Nyt Cody onnistui pelkästään yhdessä joukkueottelussa esittämään sekä erinomaisia kehätaitojaan että kykyään tarinankerrontaan ja yleisesti mielenkiintoiseen esiintymiseen. Face-hahmo toimii Codylla hämmästyttävän hyvin, ja oikeastaan haluaisinkin nähdä Codya nyt pidemmän aikaa facena, vaikka edessä lienee jossain vaiheessa feud velikultaa vastaan.

ANTONIO CESARO - ****
Claudio Castagnoli oli käytännössä oma suosikkini ROH:ssa alusta lähtien, joten olen ollut aina hyvin tyytyväinen siihen, että mies vihdoin sai mahdollisuutensa WWE:n puolella (sen mahdollisuuden, jonka myös Chris Hero olisi ansainnut), vaikka aika vaikeaa tuo eteneminen WWE:ssä on tuntunut aina olevakin. En syttynyt Cesarolle ehkä ihan niin paljon tämän Eurooppa-gimmickin aikana, vaikka Claudiosta WWE:ssä halusinkin tykätä. Sen sijaan tämä parittaminen Jack Swaggerin ja Zeb Colterin kanssa on aivan täydellinen ratkaisu ja auttaa sekä potentiaalista Cesaroa että luultavasti parhaat paukkunsa jo käyttänyt Swaggeria todella hienosti. Koko Cesaron hahmo toimii nyt perhanan hyvin. Toivon todella, että WWE vielä ymmärtää antaa pushia Cesarolle vuoden 2014 aikana.

RANDY ORTON - ***
Toivon todella, että Randy Orton ei ole enää WM:n aikaan päämestari, eikä minulla ole oikeastaan mitään käsitystä siitä, missä roolissa haluaisin nähdä hänet vuoden suurimmassa tapahtumassa. Kuten jo Raw-aiheessa sanoin, Randall on kunnioitettava WWE-konkari (kyllä, vuonna 2014 niin voi jo sanoa hänestä) ja luotettava ME-nimi, mutta mikään sateentekijä hän ei ikävä kyllä koskaan ollut. Niinpä minun on hämmästykseni todettava, että viime viikon Raw'ssa nähdyssä alkusanailussa Ortonin hahmo vaikutti selvästi kiinnostavimmalta: vainoharhainen, ylimielinen ja epäuskoinen heel-mestari, joka on noussut asemaansa WWE:n kiistattomana päämestarina Authorityn avulla mutta joka on silti samaan aikaan pelkkä Authorityn pelinappula. Ortonkin tuntuu tiedostavan tuon roolinsa, koska joutuu tyytymään uhkailuun ja tarpeettomaan väkivaltaan. Ehkä vääjäämättömän mestaruustappion jälkeen Orton voisi aloittaa jonkun feudin Authorityn kanssa? Toisaalta face-Orton on pirun tylsä. Äh, vaikeaa sanoa. Nyt hahmo vaikutti kuitenkin ihan kiinnostavalta, mutta jatko ei lupaa hyvää.

LUKE HARPPER & ERIC ROWAN - ***
Bray Wyatt vaikutti erittäin lupaavalta lisältä WWE:n rosteriin, eivätkä hänen kätyrinsäkään ollenkaan turhia kavereita ole. Juuri tällaisia lahjakkaita, uhkaavia ja oikeasti jonkinlaisen toimivan gimmickin omaavia isoja kavereita WWE tarvitsee rosteriinsa enemmänkin. Silti Harper ja Rowan eivät tässä yhdessä Raw'ssa ihan niin suuria näyttöjä antaneet, että olisin heistä aivan yhtä innoissani kuin Wyattista. Toivon kuitenkin, että nämä kaksi pysyvät vuoden 2014 paljon esillä, koska potentiaalia ainakin Harperilla on ROH-aikojenkin perusteella vaikka mihin. Miksi sillä toisella on muuten se ihme maski? Koska se on niin ruma ilman maskia?

BRAD MADDOX - ***
Maddoxikin on ollut erilaisissa rooleissa WWE:ssä jo hyvän tovin ajan, mutta tämä oli varmaan ensimmäinen kerta, kun näin häntä ruudussa niin, että muistaisin siitä jotain. Miehen painitaidoista minulla ei ole mitään hajua, mutta ainakin tämä nykyinen rooli vähän niljakkaana mutta silti Kanen kanssa pulassa olevana General Managerina (?) toimii aika pätevästi. Tämän näkemäni perusteella WWE on tehnyt Maddoxin kanssa varsin hyvää työtä: kaverilla on selvästi lahjoja promoamiseen ja näyttelyyn, joten hyödyntäkää niitä. Toki jos osaa painiakin, niin sitten hänet pitää päästää myös kehään. Tykkäsin kuitenkin uudesta authority figurestamme näkemäni perusteella.

KANE - ***
Aika mielenkiintoiseen rooliin on Kanekin ajautunut, mutta itse asiassa tykkään tästä tilanteesta aika paljon. Ilmeisesti Kanen ajat tuhokoneena alkavat lopullisesti olla ohi, ja ehkä niin on ihan hyväkin, koska mies alkaa olla sen verran vanha, että uskottavuus katoaa tuosta hommasta vähitellen. Tykkään myös siitä, että Kanen kanssa ei ole (ainakaan vielä) tehty mitään undertakereita, eli yhtä esiintymistä vuodessa, vaan että hänelle kehitellään koko ajan uusia käänteitä uralla. Tämä puku-Kane on taas jotain uuta ja toimi näkemäni perusteella aika hyvin (Kane on sentään edelleen itsensä eikä oma kaksoisveljensä). Silti vähän mietin, mitä Kane voi vielä urallaan saavuttaa. Jonkun viimeisen feudin ja viimeisen ottelun haluaisin nähdä, mutta en tiedä, mikä se olisi. Tällä hetkellä kiinnostavuus on kuitenkin korkeammalla kuin maski-Kanen loppuaikoina, joten huonomminkin voisi mennä.

RYBACK - ***
Kun Ryback teki debyyttinsä vuonna 2012 armottomana tuhokoneena ja "Feed Me Morea" huutavana mörkönä, en olisi voinut olla vähempää kiinnostunut. Tällä asteikolla Ryback olisi ansainnut aivan kiistatta yhden tähden, ja toin myös tuon näkemykseni monesti esille. Tuon jälkeenhän Ryback on saanut välillä todella kovaakin pushia ja ollut mukana maailmanmestaruuskuvioissa. Tuskin olisin tykännyt tuostakaan ajasta erityisemmin, mutta nyt... Nythän Ryback on kiinnostavampi kuin koskaan urallaan (mikä ei ole silti vielä ihan älyttömästi)! Kun kuva selostuspöydän takana pipo päässä istuvasta Rybackista iski verkkokalvoilleni, en ollut ensin tunnistaa näkemääni tyyppiä. Onko tosiaan tuo pipopäinen, vähän räjähtäneen ja ennen kaikkea täysin sekaisin menneen oloinen tyyppi räkäisene nauruineen todella se sama geneeriseltä monsterilta vaikuttanut kaveri? Mahtavaa kehitystä. Asiaa sen kuin vain parantaa Rybackin täysin älyttömät kommentit Twitterissä ja sopivissa määrin myös selostuspöydän takana. En minä Rybackille mitään suurpushia todellakaan ikinä halua, mutta tällaisena midcard-heelinä hän on minusta löytänyt parhaan mahdollisen potentiaalinsa. Tässä roolissa voisin katsoa häntä ihan säännöllisesti.

BIG E LANGSTON - ***
Tissi-Langston oli suurin piirtein yhtä kiinnostava kuin kuivuva maali taggaillessaan Dolph Zigglerin kanssa. Nyt kuitenkin jollain hullulla tavalla tykkäsin ihan oikeasti katsella miestä IC-vyön kanssa ottelemassa Curtis Axelia vastaan. Ehkä kaikki Langston-topicissa käyty tappelu ja Gonerin esittämä Ainoa Oikea Mielipide Langstonin potentiaalista on jo syöpynyt alitajuntaani, mutta selittämättömällä tavalla Langston oli tuossa Raw'ssa paljon kiinnostavamman oloinen kuin kuvittelin hänen koskaan voivan olla. Sympaattinen ja isokokoinen face - ja semmoisena paljon parempi kuin ikivanha Big Show. Ehkä tästä kaverista voi olla oikeasti vielä johonkin. Saa nähdä.

RODDY PIPER - ***
Ok, ensimmäinen old school -vierailijoistamme, ja heistä varmaankin kiinnostavin. Roddy oli ainakin tässä esiintymisessä löytänyt sen oman varmuutensa ja räjähtäväisyytensä, joka on aina välillä hukkunut Rowdyn liialliseen sekopäisyyteen. Piperillä voisi myös oikeasti olla käyttöä vielä vuonna 2014:kin joko jonkun lupaavan painijan (Drew McIntyre?) managerina tai sitten vaikkapa jonkinlaisessa authority-roolissa. Tykkäsin siitä, miten Piper pisti juuri Shieldin pakkaa vähän sekaisin. Tämmöisenä sopan hämmentäjänä Piper olisi erinomainen.

GOLDUST - ***
Tässähän se todellinen kultajyvän löytäjä sitten on. Olen aina ollut Goldust-mark, mutta silti miehen uskomaton kunnostautuminen vuonna 2013/2014 tuntuu aivan käsittämättömältä. Mitä nappeja oma rakas Dustin Rhodesimme on oikein vetänyt, jos hän pystyy heittämään vaivatta Flying Headscissorsin vuoden 2014 ensimmäisessä tv-ottelussaan? Aivan huikeaa. Joukkue Codynkin kanssa toimii hyvin, mutta Goldustin ongelma on mielestäni se, että pitkällä tähtäimellä en vain näe hänelle tulevaisuutta. Kuinka kauan Goldustin sympaattisuus ja huikea kehittyminen vanhoilla päivillään jaksaa kiinnostaa? Kuinka pitkälle tämä kiinnostaa? Ja ennen kaikkea: Haluanko nähdä Goldustia oikeastaan enää muussa roolissa kuin elävöittämässä tätä varsin lupaavalta ja monipuoliselta vaikuttavaa joukkuedivaria? En oikeastaan. Feud Codyn kanssa lienee välttämättömyys, mutta mitä sen jälkeen? Toivottavasti eläköityminen. No, viimeinen run on silti ollut kunniakas.

JACK SWAGGER - ***
Swaggerista oikeastaan kirjoitinkin jo oleellisimman tuossa Cesaro-kohdassa. Tälle kaverille on kyllä annettu mahdollisuuksia, mutta suurin osa on munattu ihan omalla typeryydellä. Sen takia Swagger ei voi valittaa enää mistään kohtelusta, mitä WWE hänelle antaa, ja siihen nähden Jackin tilanne on jopa aika hyvä. Yhteispeli Colterin ja Cesaron kanssa toimii varsin vakuuttavasti, ja hahmo on tasaisen kiinnostava. Tällainen midcard-heelin rooli lieneekin parasta, mihin Swagger sopii. Joukkuemestaruuskautta hänelle ja erityisesti Cesarolle toivoisin.

DAMIAN SANDOW - ***
Sandow voitti siis kesällä MITBin ja haastoi syksyllä haavoittuneen Cenan mutta hävisi silti? Sen jälkeen oli ilmeisesti jonkun aikaa kehitteillä jonkinlainen kuvio, jossa hyödynnettiin tuota epäonnistumista buildaamalla Sandowin turhautumista. Näin olen siis raporttien perusteella ymmärtänyt, ja pitkän aikaa ilmeisesti toivottaisiin, että tämä kuvio myös johtaisi jonkinlaiseen huipennukseen Cenan kanssa. Sitä on kuitenkin tällä hetkellä turha ilmeisesti odotella, kun Sandow on vähitellen tippunut rypemään tyhjänpäiväisiin kuvioihin Great Khalin kanssa. No, enskan sanoin, onpahan sentään tv:ssä. Esiintymisten, promojensa ja muun perusteella Sandow vaikuttaa edelleenkin varsin lupaavalta kaverilta, mutta vähän alan epäillä, nouseeko hän koskaan ME-kuvioihin. No, toivottavasti taitavalle kaverille olisi edes paikka midcard-menoissa.

DREW MCINTYRE - ***
Tässä on sitten oikein malliesimerkki painijasta, jonka buukkaamisessa on onnistuttu kusemaan aivan kaikki mahdollinen. Ja silti McIntyre on mielestäni vieläkin tavallaan erittäin kiinnostava kaveri heiluessaan 3MB:n kanssa. Painitaidot eivät ole kadonneet mihinkään, ja karismaakin on vaikka muille jaksaa (kuten hän varmaan Mahalin kanssa myös parhaansa mukaan yrittää). Nyt vain tarvittaisiin jotain järkevää buukkausta, koska nykyisellään McIntyre ansaitsee tuon kolme tähteä ihan vain sen takia, että hän tekee niin perkeleellisen hyvin myös sen kaiken paskan, johon hänet on nykyisin buukattu.

BAD NEWS BARRETT - ***
Barrett taitaa olla myös yksi niistä nimistä, joiden ME-kuvioiden juna meni jo. Ehkä Wade ei lopulta koskaan ollut tarpeeksi kiinnostava, jotta hänestä olisi WWE:n päämestariksi tai suureksi drawiksi. Sinänsä Nexuksen johtana Wade oli kyllä aika vakuuttava, mutta parissa edellisessä esiintymisessään Barrett on tuntunut lähinnä tylsältä, mitäänsanomattomalta ja väsyneeltä. Sellaiselta heikon päivän midcard-nimeltä. Minua ei olisi haitannut, vaikka Barrett olisi kadonnut ruudusta kokonaankin: paljon parempiakin tyyppejä on yhä odottelemassa vuoroaan. WWE kuitenkin päätti jatkaa Barrettin kanssa ja antaa tälle uuden gimmickin, joka kaikessa typeryydessään viihdytti minua jo yhdeltä näkemältä paljon enemmän kuin mikään, mitä Barrett on Nexuksen jälkeen tehnyt. Ehkä tälläisenä huumoriheelinä Barrett toimisikin ihan hyvin, mutta yhtään enempää en häneltä toivo.

REY MYSTERIO - **
Rey, Rey, Rey... Mitä sinun kanssa pitäisi oikein tehdä vuonna 2014? Mitään uutta Mysterio ei ole pystynyt tarjoamaan enää vuosiin, eikä hänen hahmossakaan ole tapahtunut yhtään mitään kehitystä ainakaan viimeiseen viiteen vuoteen. Kehässä toki edelleen ihan ok mutta kaukana huippuvuosistaan Reytä on vaikea buukata mihinkään järkeviin storylineihinkään enää loukkaantumisherkkyyden takia. Nyt todella olisi sen Viimeisen Runin paikka, ja sen voisi päättää WrestleManiaan. Ehkä Whatin toivoma feud ADR:n kanssa voisi toimia. Sen jälkeen Rey voisi siirtyä pois painikehistä, että edes jotkut paikat säilyvät ehjänä. Vaikkapa road agentiksi.

RIC FLAIR - **
Ok, Ric Flair on tehnyt paluunsa WWE:hen. Harmi vain, että Flairin TNA-run pilasi ainakin minun silmissäni hyvin paljon miehen kiinnostavuudesta, enkä ole ollenkaan varma, pystyykö hän enää tarjoamaan mitään uutta tai kiinnostavaa WWE:lle. Viimeinen run, joka huipentui otteluun Shawn Michaelsiin oli huikea, mutta eikö siihen olisi ollut hyvä päättää? En oikein keksi edes Flairille mitään järkevää roolia, koska tuossa Raw'n avausanglessakin hän tuntui täysin turhalta. Toki Flair on legenda, ja aina hän nimellään tuo tiettyä lisähohtoa show'hun.

JOHN CENA - **
Johnny-boyn hahmo on ollut pitkän aikaa niin tasaisen puuduttava, ettei mitään järkeä. Mielestäni kaikki pilattiin viimeistään vuoden 2012 keväällä WrestleManian ja Backlashin jälkeen. Takana oli ottelu WM:ssä Rockin kanssa, ja Cena oli luvannut voittaa tuon ottelun, muttei pystynyt siihen. Sitten tuli feud Lesnarin kanssa, ja ER:n jälkeen Cena puhui jäävänsä tauolle. Sen sijaan mitään taukoa ei tullutkaan, vaan Cena aloitti hirveän feudin John Lauriniteksen kanssa. Sitten on ollut kaiken maailman uudelleenlämittelyjä Rockin kanssa ja muita yhtä huonoja ratkaisuja. Toki Cena on edelleenkin tasaisen varma ja hyvä suorittaja kehässä (vaikka haterit muuta väittävätkin), ja WWE:ssä hän on uransa loppuun asti Järkyttävän Iso Nimi... Mutta mitä uutta Cena oikeasti tarjoaa? Onko hän erityisen kiinnostava millään mittareilla tarkasteltuna? Ei ainakaan tuon Raw'n perusteella. Kaikki on jo nähty tältä nykyiseltä Cenalta, toki hän on elintärkeä osa ME-kalustoa, mutta en minä hänestä erityisen kiinnostunut ole. Cenan kiinnostavuuden pelastaisi vain heel-turn, mutta sitä WWE ei tahdo tehdä.

JIMMY & JAY USO - **
Ilmeisesti Usot ovat tällä hetkellä hiton kovassa nosteessa ja kaikkien mielestä kehittyneet todella tärkeäksi osaksi WWE:n joukkuedivaria. Lisäksi heillä on cool sisääntulo ja vaikka mitä. Tuon näkemäni Raw'n perusteella minä en vain nähnyt Juusoissa vieläkään yhtään uutta syytä olla kiinnostunut heistä kuin koskaan aikaisemminkaan. Ihan ok joukkuesuorittajia, mutta entä sitten? Perusvarma kaksikko, muttei herätä mitään tunteita. Ehkä mielipiteeni muuttuu, jos näen heitä enemmän.

CURTIS AXEL - **
Mr. Perfectin pojalle on ainakin annettu mahdollisuuksia WWE:ssä, mutta vähitellen pitäisi kai myöntää, että mitään kovin merkittävää ei tästä kaverista koskaan tule. Sinänsä look on ihan ok, ja tämä joukkue Rybackin kanssa vaikuttaa ihan perustoimivalta, mutta tuossakin joukkueessa olen enemmän kiinnostunut Rybackista, mikä on aika paljon sanottu. Ei Axelissa vain ole mitään erityisen säväyttävää, mutta tällaisena midcarderina hän menee ihan moitteetta.

NEW AGE OUTLAWS - **
Tämänviikkoisen Raw'n tapahtumat varmaankin muuttaisivat mielipidettäni, mutta viime viikon esiintymisen perusteella en ollut vielä erityisen vakuuttunut. Samat tutut catchphraset ovat toki nostalgiasyistä yhden kerran hienoa katsottavaa, mutta en minä niitä todellakaan halua nähdä joka viikko vuonna 2014. Billy Gunn painimassa WWE:ssä vuonna 2014 on muutenkin aika häiritsevä idea. Road Dogg näytti tosi vanhalta aikaisempaan verrattuna. Ja miksi nämä kaksi ylipäänsä aluksi lyöttäytyivät yhteen CM Punkin kanssa? Oliko Punk lähestynyt NAO:ta? Oliko NAO lähestynyt Punkia? Miten nämä kolme löysivät toisensa? Tarinan tausta on täysin vajaavainen ja ontuu siksi ikävästi.

SIN CARA - **
Maskin alla ei ilmeisestikään ole enää sama kaveri kuin aikaisemmin, mutta sillä ei sinänsä ole merkitystä hahmon kiinnostavuuteen. Aluksi mystinen Sin Cara oli oikein jännittävä lisä WWE:n kalustoon, mutta tällä hetkellä hän on kyllä varsin yhdentekevä. Ihan kivaa liikkumista ja lentelyä kehässä, ja jos WWE:llä vain yhä olisi cruiserweight-divisioona, Cara sopisi sinne täydellisesti tuomaan lisämeininkiä kuvioihin. Nykyisessä tilanteessa hänelle on kuitenkin järkevä keksiä mitään kivaa roolia, kun ei tuo esiintymisvarmuuskaan ole kovin korkealla. Ja lopettakaa nyt sen erityisvalaistuksen käyttä Caran otteluiden aikana.

ALBERTO DEL RIO - **
ADR:ää vaivaa sama kuin vaikkapa John Cenaa - jämähtyminen. Merkittävyydeltään nämä kaverit ovat toki ihan eri luokkaa, mutta kiinnostavuudeltaan aivan samalla tasolla. ADR:nkään kanssa ei ole tapahtunut mitään erityistä kehitystä vuosikausiin, ja ero Cenaan verrattuna on se, että myöskään heel- tai face-turneilla ei ole ollut mitään merkittävää muutosta tilanteeseen. Upper midcardin kaveriksi Del Rio sopii ihan hyvin vielä vuosikausien ajan, koska hän pystyy kehässä varsin toimivaan suorittamiseen, mutta missään sitä suuremmassa en minä häntä halua nähdä, ellei jotain todella uutta ja jännittävää keksitä hänelle.

MARK HENRY - **
Henry on todellinen WWE-konkari, ja nyt hän on leikannut hienot hiuksensakin pois. Look sen kuin vain paranee. Vielä pari vuotta sitten Henry oli päämestaruuskuvioissa ja isossa roolissa, ja kaikki hehkuttivat sitä, kuinka Henry oli kehittynyt kamalasti ja muuttunut melkeinpä huippuluokan brawleriksi. Minä en nähnyt mitään muutosta, enkä voinut ymmärtää Henry-hypeä. Tuolloin Henryn kiinnostavuus oli silmissäni yhden tähden luokkaa. Nyt kun turha pushaaminen on lopetettu, ja Henrystä on tehty harmiton iso kaveri, voin antaa hänelle synninpäästön. En minä silti hänen otteistaan ole erityisen kiinnostunut.

HEATH SLATER - **
Huumorikolmikon toinen tapaus, jossa on vielä jotain potentiaalia. En kuitenkaan pidä Slateria läheskään niin kiinnostavana kuin McIntyreä enkä näe hänessä alkuunkaan samanlaista potentiaalia. Jos (ja toivottavasti kun) 3MB hajoaa, on Slaterilla kuitenkin mahdollisuuksia jatkaa jossain muissa huumorirooleissa, koska niihin hän tuntuu sopivan erittäin mallikkaasti. Niitä enempää en ole kuitenkaan Slaterista kiinnostunut.

TOO COOL & RIKISHI - **
Old School Raw jäi varmaan tämän kolmikon ainoaksi esiintymiseksi, joten en sen enempää heistä turhaan kirjoita. Ihan kiva oli erityisesti Scottya nähdä (vaikka S2H olikin vanhentunut paljon), ja jossain semiaktiivisessa roolissa he voisivat mielestäni olla ihan kiinnostaviakin, mutta ei minua haittaa ollenkaan, jos heitä ei enää WWE:ssä tämän vuoden aikana nähdä.

JAKE ROBERTS - **
No tässä oli sitten todellinen villikortti viime Raw'n lopuksi. Otin hänet huomioon listauksessa ihan vain sen takia, että joidenkin huhujen mukaan Roberts haluaisi päästä osallistumaan vielä Rumblessa. Kaikki kunnioitus siis Jakelle ja sille, että hän on nyt ilmeisesti lopultakin onnistunut tekemään elämäntapaparannuksen DDP Yogan ansiosta. Toivottavasti tilanne pysyy yhtä hyvänä, eikä retkahduksia tapahtunut, koska niitä on Jaken elämässä ollut turhan monia. Sinänsä Roberts on kiinnostava kaveri legenda-statuksensa ansiosta, mutta vuoden 2014 WWE:ssä minun on vaikeaa olla kovin kiinnostunut hänestä aktiivisena esiintyjänä. Rumble-vierailu voisi olla kyllä sopiva kunnianosoitus, mutta sen enempää? Näh.

BIG SHOW - *
En ole moneen vuoteen ollut kiinnostunut Big Show'sta ollenkaan, mutta tällä hetkellä kiinnostus on varmaankin pohjamudissa. Tämä iso hurja ja hyvyyden puolesta taisteleva jätti on nähty jo tuhat kertaa, eikä WWE:ssä ole varmaankaan yhtään feudia, jossa Big Show olisi enää millään tavalla kiinnostava. Feudi Lesnarin kanssa ei tee Show'sta yhtään kiinnostavampaa.

THE GREAT KHALI - *
Minulla ei ole enää ehkä samanlaista äärimmäisen vihamielistä suhdetta Khaliin kuin vielä pari vuotta sitten, mutta en minä silti Punjabi Playboyta halua ruudussani katsella. Ei kiinnosta.

BELLA TWINS, AKSANA & ALICIA FOX - *
Tämä on samalla kollektiivinen arvosana koko naisten divisioonan kiinnostavuudelle.

JINDER MAHAL - *
3MB:n täysin turha kolmas pyörä, joka toivottavasti saanee kengänkuvan persuksiinsa siinä vaiheessa, kun porukka hajoaa.

Toki rosterissa on millä mitalla muutakin porukkaa, mutta he eivät sattuneet esiintymään tuossa show'ssa, jotta voisin arvioida heidän kiinnostavuuttaan. Mizin tilanne kuulostaa väsähtäneeltä. Samoin Xavier Woodsin ja R-Truthin. No, on tässä rosterissa sen verran sentään kiinnostavia nimiä, että pyrin jatkamaan jollain tasolla katselua myös seuraavina viikkoina.

[Darien Fawks]

Voisi olla taas aika päivitellä näkemystäni WWE:n staasista. Tämä on aika otollinen paikka minulle avautua mielipiteistäni, kun viime aikoina on painikeskusteluissa vierailu jäänyt vähemmälle. Edelleen kuitenkin seuraan aktiivisesti.

Sen myönnän, että Smackdownit on viime aikoina tullut skipattua melkein joka viikko. Nykyään luen keskiviikkona spoilerit ja totean kerta toisensa jälkeen, että eipä siellä taas ollut mitään mullistavaa. Ei WWE oikein enää SmackDowniin panosta. Haaveenani olisikin, että Raw ja Smackdown eriytettäisiin taas ja SmackDownilla olisi oma nuorempi rosterinsa kuin Raw'lla. NXT on osoittanut, että ihmisiä kiinnostavat WWE:n uudet tuulet ja muutkin kuin jo kypsyneet tähdet. Smackdownin rosterin voisi siis hyvin koostaa sellaisista painijoista, jotka ovat junnanneet paikallaan hyvän tovin ja ovat sikäli jo tunnettaja kykyjä. Smäkin voisi tällä tavoin rakentaa esimerkiksi Dolph Zigglerin, Damien Sandow'n ja Kofi Kingstonin kaltaisten hahmojen ympärille. Sinishow'ssa painijoille annettaisiin enemmän vapauksia ja mahdollisuus luoda itsensä uudelleen. Tänne voisi hyvin myös laittaa ne painijat, joita smarkit markkaavat mutta joille ei Raw'ssa tohdita antaa mahdollisuuksia. Juuri pihalle potkitun Drew McIntyren olisi esimerkiksi voinut laittaa tänne myös.

Transitio NXT:'n ja Smackdownin välillä olisi helpompi kuin NXT:n ja niin kutsutun päärosterin välillä nykyään on. Samalla Smackdown rupeaisi vetelemään parempia lukuja, eikä toimisi vain köyhänä lisäosana Raw'lle. Samalla loppuisi myös taitavien naamojen jatkuva jobauttaminen. Smackdownin ohjelmapaikka voitaisiin oikeasti käyttää hyödyksi, ja katsojia kiinnostaisi taatusti enemmän.

--

Sitten siirryn WWE:n nykystaasiin.

Ongelmana nyky-WWE:ssä on, että isot kuviot etenevät toisaalta liian hitaasti, toisaalta liian nopeasti. Jatkuva PPV-tahti takaa sen, että buildit jäävät pintapuoleisiksi, kunnes niitä päätetään jatkaa PPV:stä toiseen. Kuviot eivät ole niinkään yhtenäisiä kuvioita, vaan sarjoja, joissa ei oikeastaan tapahdu mitään. Hyvänä esimerkkinä on John Cenan ja Bray Wyattin kuvio. Cena voitti Wrestlemaniassa, Braylla oli lapsikuoro, Bray voitti Extreme Rulesissa pelottavan lapsen avulla, pelottava lapsi katosi, Cena voitti Brayn Paybackissa definiittisesti... ja nyt feudi on edelleen käynnissä ja suuntana näyttäisi olevan Money in the Bank -ottelu, jossa molemmat ovat mukana. Kuvio ajelehtii omituisesti, eikä siitä oikein ota selkoa.

Bryanin bookkaaminen on ollut viimeisen vuoden verran Wrestlemania-kuviota lukuun ottamatta kuraa. Ensin jatkuvia screwjobbeja, kunnes kliimaksi Wrestlemaniassa. Sitten miestä haluttiin kovasti laittaa Kanea vastaan. Yhden kerran ymmärrän, mutta hitto kun ne halusivat vielä uudenkin ottelun. Kun kuulin, että Bryanin niskat estävät häntä painimasta, olin harmillisestikin hieman helpottonut, sillä nyt emme näkisikään Kane vs. Bryania, vaan ehkä jotain mielenkiintoisempaa vyön ympärillä. Koko "Brie vai vyö" -kuvio oli aivan naurettava: kyllähän vasta naimisiin menneen miehen pitäisi ennemmin taata työt vaimolle kuin pitää kiinni vyöstä, jota hän ei hitto vie voi puolustaa. Bryanin olisi pitänyt tehdä oikein ja luopua vyöstään mukisematta. Fanina pidin Danielin käytöstä vain typeränä ja itsekkäänä. Authority teki oikein, kun otti mestaruuden pois pukinparralta.

Shieldin särkyminen oli ihan ok ja tuotti Dean Ambroselta hienon promon, joten toistaiseksi tästä ei ole vielä paljon huonoa sanottavaa.

Tag-team-divari on aika kuihtunut, eikä Usoilla ole ollut juuri mielenkiintoista tekemistä voittonsa jälkeen. Wyattien kanssa on varmaan kamppailua tulossa, mutta onko siellä edes muita tiimejä enää? Rybaxel toisaalta on ihan viihdyttävä tiimi, mutta heillä ei ole oikein mitään momentumia. Codyn ja Goldustin kuvio on ihan ok, vaikkakin tuntuu vähän väkisinväännetyltä: en jaksa uskoa, että tuosta olisi mitään hyvää tulossa.

Naisten divari on nousussa, siitä kiitos. Paige on ollut kohtuullinen mestari ja Alicia on tarjonnut hyvää viihdettä haastajana. Foxista on lyhyessä ajassa tullut todella mielenkiintoinen stara. Toisaalta tuossahan ne divisioonan naiset sitten melkein olivatkin... Summer Rae ja Layla nokittelevat kanamaisessa feudissa, jollaisia on nähty useita ennenkin. Meikkipöydät kaatuu ja sen sellaista. Same old shit, mutta noh, ihan ok... paitsi että kumpikaan ei ole oikein facemainen tai sympaattinen. Summerilla on ilkeännäköiset kasvot.

En ole maininnut tässä rantissani kuin kourallisen painijoita, mutta silti tuntuu, että olen sanonut suunnilleen kaiken tarvittavan. Niin no Wade Barret, Sheamus ja Cesaro ottelevat jatkuvasti hyviä otteluita keskenään. Eräänlainen sydän ja selkäranka tästä touhusta kuitenkin tuntuisi puuttuvan.

Eniten minua harmittaa se, kuinka niin montaa hyvää painijaa käytetään jatkuvasti niin huonosti. Zigglerin pushia olen odotellut vuosia, mutta eipä tuota ilahduttavaa mies-cheerleaderia taideta nostaa kortissa koskaan. Mick Foleyko se joskus sanoi, että "firmassa, jossa Dolph Ziggler ei saa pushia, mitä tahansa voi tapahtua". Samoin Damien Sandow'ta vedetään vessanpöntöstä alas jatkuvasti, vaikka kyseessä on loistava worker, jolla on hyvä look, solidit painitaidot, hauska gimmick, karismaa ja mikkikykyjä.

Yleisilme WWE:n touhuissa on nykyään suupielet alaspäin, valitettavasti.

Edelleen jaksan katsoa Raw'n innostuneena, mutta useimmiten jäljelle jää karvas maku. Onneksi viime aikoina olemme katselleet monia tapahtumia Wrestlemania 28 -porukallamme, jolloin kuvioille nauraminen on ollut helpompaa ja tuottanut vähemmän tuskaa. Paljon on tämä laji minulle sikälikin jo antanut.

[Dedu]

Darien ilmaisikin kaiken jo aika tyhjentävästi, mutta haluan vielä tarttua muutamaan seikkaan.

Kuviot tosiaan ovat olleet vähän mitä sattuu; samaan aikaan liian pitkälle vietyjä, mutta silti keskeneräisiä. Tuntuu, että jokainen feudi johtaa nyt siihen taistelun ensimmäiseen ja toiseen, turhan usein jopa kolmanteen tai vielä useampaankin kohtaamiseen. Kuitenkaan missään vaiheessa niitä otteluita ei ehditä buildaamaan sen suuremmin, jotta se yksi ainoa kohtaaminen voisi olla se vuosikymmenen taisto, vaan kuvio menee kaavalla buildausta -> ottelu -> buildaus jatkuu -> uusi ottelu. Siis ihan vain siksi, että PPV:eiden välillä ei joko ehditä tai osata rakentaa kuviota kokonaan. Myös tuo samojen matsien ja painijoiden kierrättäminen on mennyt ylitse (esim. Barrett, RVD, Cesaro, Sheamus).

Toinen on tämä painijoiden p**ka bookkaaminen ja momentumin tappaminen. Tällä hetkellä bookkauksesta tuntuu hyötyvän Shield, ja sitten painija joka sitä kaikista vähiten tarvitsee: John Cena. Muuan muassa Cesaro ja Barrett ovat saaneet hyvän alun pushille, ja nyt sitten heidän momentum tapetaan noilla h**vetin tylsillä ja turhilla matseilla. Muun muassa aiempien MitB-voittajien Zigglerin ja Sandow'n rooli rosterissa on tällä hetkellä jobata. Molempien kavereiden momentum ja mahdollisuudet on vedetty vessanpöntöstä alas. Todellista talentin hukkaamista.

Sitten se kyvyttömyys ja munattomuus oikeasti nostaa nuoria painijoita huipulle. Menee ehkä osittain bookkauksen alle, mutta kumminkin. Positiivista on nähdä Shieldin kavereiden saavan pushia, mutta siihen se sitten alkaa jäämäänkin. Muun muassa Barrettin, Cesaron ja Bray Wyattin saama push tai "push" on aika kesyä, jos näistä kavereista meinattiin ME-jätkiä tehdä muutaman vuoden sisällä. Muunmuassa MitB-otteluun oltaisiin voitu ihan pokerilla heittää Wyatt, Cesaro, Barrett, Ziggler (ja ehkä joku Shieldin kaveri tai Sandow) ja sitten ehkä muutama konkari? Nämä kaverit kun olisi voittaneet karsintaottelussa jonkun kokeneen konkarin ja olleet osana ottelua, olisi se jo itsessään tuonut pushia. Mitä v**tua Sheamus, Del Rio tai Orton tekee tuossa ottelussa? Mitä virkaa noilla kavereilla on edes päästä tuohon matsiin? Täytemiehiä jotka eivät kaipaa enää minkäänlaista pushia. Nyt ilmeisesti yritetään myydä lippuja ja katselukertoja pikkulapsille, jotka katsovat PPV:n jokatapauksessa, otteli se Sheamus sitten openerissa tai MitB:issä. Tuohon nippuun sitten varmaan nakataan vielä John Cena niin alkaahan tämä olemaan pikkuhiljaa jälleen uusintaa viime vuodesta.

[Darien Fawks]

Dedulta kautta linjan hyvää settiä.

WWE voisi lakata bookkaamasta yllättävästi ja siirtyä bookkaamaan yllättävästi. Se, että Cena auttoi Shieldiä, oli olevinaan yllätys. Tylsin ja läpinäkyvin bookkauspäätöshän se oli. Oikea yllätys olisi ollut esimerkiksi Ziggler tai ihan kuka vain muu kuin Cena. Oikeasti, ei kukaan olisi ollut Cenaa läpinäkyvämpi juttu.

Muutenkin on kyllä kuivaa laittaa tosiaan MitB-otteluun noita olevinaan kovia nimiä, joissa ei ole mitään uskottavuutta voittajiksi, esimerkiksi Alberto Del Rio (*koputtaa puuta*). Firman pitäisi järkkäillä enemmän oikeita yllätyksiä. Mieleen tulee se, kun Tyson Kidd oli MitB:ssä ja Santino oli aikanaan Elimination Chamberissa. Tuollaiset osallistujat lisäävät aikuisten oikeasti jännitystä WWE:tä kohtaan. Ne saavat ihmiset odottamaan jotain uutta ja tulevaa. "Mitä hemmettiä joku Tyson Kidd tekee tuossa ottelussa... Mielenkiintoista!" WWE tuntuu olettavan, että Del Rio on jokin all-star, jonka ihmiset tahtovat nähdä ottelussa ennemmin kuin vaikkapa Zigglerin. Uskomatonta.

En muista, miten aiemmin on ollut, mutta eivätkö nämä nykyajan PPV-voitot ja tv-voitotkin tunnu nykyään melko merkityksettömiltä. King viime Raw'ssa inisi, että Bray Wyatt tuntuu vieläkin pelottavammalta sen jälkeen, kun tämä hävisi Cenalle Paybackissa. Aikamoisen ontuvaa suojella Brayta tuolla tavalla selkeän tappion jälkeen: niin kuin häviö olisi ollutkin voitto, vaikka ei Bray mielestäni mitenkään uutta vivahdetta gimmickiinsä tuosta tappiosta ole saanut.

Ylipäätään esimerkiksi Ziggler voittaa smark-yleisöjen edessä ja häviää muuten. Onko kukaan muu huomannut tällaista trendiä? Uskoisin, että Dolphin maine WWE:ssä kyllä tiedostetaan, mutta koska häntä ei haluta pushata, käytetään häntä tällä tavalla välillä hämäämään smarkkeja. Ei voitoilla tunnu olevan oikein merkitystä, kun selkeää arvoasteikkoa ei ole. Paitsi Cena, Bryan ja Orton ovat staroja ja muut ovat joko jobbereita tai nousevia, tulevia jobbareita.

[Invictus]

Vieläkin WWE:llä tämä WMXXX:n ja ER:n jälkeinen depressiovaihde päällä. Hankala itse sanoa WWE:n staasista juuri mitään.

Bryanin kausi on ohi mutta eiköhän oikealla hahmon rakentamisella ja koordinoimisella saada uusi kausi vielä edes yhden kerran kulkemaan. Harmi vain, että nyt kävi näin, koska Bryan on realistinen ei-fiktiiviseen pohjaan nojaava hahmo, joka on tehnyt oikean kovan urheilijatyön mestaruuteensa, kuten benoitit, anglet, guerrerot ja lesnarit. Toivottavasti cesarot, barrettit ja jne. toisivat jotain Reality Era – henkistä todellisuuden kilpailutuntua WWE:n tarjoamaan showpainiin.

Ainoa oikein positiivinen asia nykymenosta on Shieldin bookkaaminen. Rollins oli oikea valinta petturiksi sillä hän on ainoa, jolla on showpainijan kokonaispaketti hallussa siedettävästi. Reigns on vielä aivan liian kehittymätön kehässä ja mikissä kovaa nostetta varten ja tarvitsee Ambrosen kaltaisen promo-jumalan ohellensa. Ambrose on ehkä tämän hetken teknisesti kovin mies. Dean on paras mikrofonimies ja hänellä on hallussaan loistavat myyntitaidot. Hän osaa vastaanottaa liikkeet ja myydä liikkeiden damagen otteluiden edetessä aivan ilmiömäisesti (tuo kyseinen damage-selling tuntuu puuttuvan 99 % kaikilta aktiivirosterin kavereilta).

Minun pointti on, että WWE:llä on hyvä reservi tällä hetkellä mutta nykyiseen showpainimenoon pakotetut surrealistiset gimmickit jne. tuntuvat syövän lajin kilpailuhenkistä tarkoitusta. Showpaini on loppupeleissä oikean kilpailu-urheilun mallintamista, jolla on juuret oikeissa shoot catch-as-catch-can-taisteluissa, mitä pitäisi hyödyntää reality-eran aikana.

[Darien Fawks]

Ainoa oikein positiivinen asia nykymenosta on Shieldin bookkaaminen. Rollins oli oikea valinta petturiksi sillä hän on ainoa, jolla on showpainijan kokonaispaketti hallussa siedettävästi. Reigns on vielä aivan liian kehittymätön kehässä ja mikissä kovaa nostetta varten ja tarvitsee Ambrosen kaltaisen promo-jumalan ohellensa. Ambrose on ehkä tämän hetken teknisesti kovin mies. Dean on paras mikrofonimies ja hänellä on hallussaan loistavat myyntitaidot. Hän osaa vastaanottaa liikkeet ja myydä liikkeiden damagen otteluiden edetessä aivan ilmiömäisesti (tuo kyseinen damage-selling tuntuu puuttuvan 99 % kaikilta aktiivirosterin kavereilta).

Minun pointti on, että WWE:llä on hyvä reservi tällä hetkellä mutta nykyiseen showpainimenoon pakotetut surrealistiset gimmickit jne. tuntuvat syövän lajin kilpailuhenkistä tarkoitusta. Showpaini on loppupeleissä oikean kilpailu-urheilun mallintamista, jolla on juuret oikeissa shoot catch-as-catch-can-taisteluissa, mitä pitäisi hyödyntää reality-eran aikana.

Tuossa lihavoinnissa minua ihmetyttää, että et sanot Rollinsia ainoaksi, jolla on kelvollisesti paketti kasassa, mutta sitten en sano Ambrosesta mitään huonoja puolia. Reigns on ehkä timantti, mutta hyvin raaka sellainen. Ambrosen ja Sethin väliltä en kuitenkaan osaa sanoa kumpaakaan toista paremmaksi, joskin Seth on hyvä jutussaan mutta Ambrosella on jotakin erityistä ja ennennäkemätöntä. Sethin suhteen en ole vielä yhtä varma, riittääkö karisma ja mikkityyli pidemmän päälle, mutta Ambrosella on minusta enemmän koko paketti. Toisaalta Seth oli minustakin oikea valinta kääntymään, sillä hän toimii paremmin tällaisena herrasmiesheelinä kuin veljensä Dean.

Alemmasta Invictuksen kappaleesta olen puolestani erittäin samaa mieltä, ja Kanen tapaiset monsterit korpeavat minua ehkä juuri siksi tällä hetkellä. Samoin nuo yliluonnolliset maskikuviot. Itse asiassa meillä tuli tästä kotonani aika mehevät keskustelut wrestling-porukalla taannoin. Muut läsnäolijat tuntuivat väittävän, että Bray Wyattin ja John Cenan häkkimatsin loppuspotissa Cena pelästyi manattua lasta. Minä puolestani miellään nyky-WWE:ssä tuollaisen mikrofonikikkailun ihan rehellisesti mindgamesiksi ja omituiseksi trikkitempuksi, jota Cena tohkeissaan pelästyi. Samalla tavalla Takerin salamat ja Kanen liekit ajattelen aina hahmon järjestämiksi jutuiksi, en mitenkään maagiseksi.

[Saimou]

Vielä löytyy Dolph Zigglerin huutajia. Samat tyypit olisivat varmaan kirjoitelleet maailmanmestaripotentiaalin käsittämättömästä tuhlauksesta Billy & Chuckin segmenttejä kommentoidessaan. Paljon oli kiinni vuosien epäjohdonmukaisesta bookkauksesta ja sitä myötä yhdentekeväksi muuttumisesta, mutta kyllä se vuodentakainen maailmanmestaruuskausi ja sen jälkeinen aika vyökuvioissa piinallisesti näyttivät, että juna meni jo ja ei vain riitä. Parjattu ADR näytti mm. tuossa feudissa olevansa juuri sen verran Ziggleriä parempi, että ansaitsee asemansa ajoittaisena main eventterinä, kun taas Zigglerin paikka on siellä IC-kuvioissa.

Koko "Brie vai vyö" -kuvio oli aivan naurettava: kyllähän vasta naimisiin menneen miehen pitäisi ennemmin taata työt vaimolle kuin pitää kiinni vyöstä, jota hän ei hitto vie voi puolustaa. Bryanin olisi pitänyt tehdä oikein ja luopua vyöstään mukisematta. Fanina pidin Danielin käytöstä vain typeränä ja itsekkäänä. Authority teki oikein, kun otti mestaruuden pois pukinparralta.

Jos DB olisi Manian jälkeen ollut kiistaton pahaperse, olisi hän ehkä voinutkin luovuttaa vyöt "voitan ne kuitenkin takaisin kun palaan etkä voi estää" -mentaliteetilla. Valitettavasti välissä ehti kuitenkin olla se vahingoittava Kane-feudi, jonka yhdessä episodissa mestarimme mm. ajoi häntä koipien välissä demonia autolla pakoon. Bryan näytti jo vähän nössöltä (käsittämätöntä sinänsä kun ottaa Manian urotyöt huomioon), joten hyvä että pisti viimeiseen asti kampoihin.

Muunmuassa MitB-otteluun oltaisiin voitu ihan pokerilla heittää Wyatt, Cesaro, Barrett, Ziggler (ja ehkä joku Shieldin kaveri tai Sandow) ja sitten ehkä muutama konkari? Nämä kaverit kun olisi voittaneet karsintaottelussa jonkun kokeneen konkarin ja olleet osana ottelua, olisi se jo itsessään tuonut pushia. Mitä v**tua Sheamus, Del Rio tai Orton tekee tuossa ottelussa?

No mitähän nyt taas. WWE:n maailmanmestaruudet yhdistettiin että lafkaan saadaan yksiselitteinen kukkulan kuningas, ja ajoittaisia Big Show -hairahduksia lukuun ottamatta vöistä on päässyt ottelemaan vain kaikkein kovimmat, kuten kuuluukin. Kane-välifeudinkin aikana esim. Evoluution jannut muistuttelivat Tripsua, että tärkeimpänä silmissä siintää kuitenkin isot kultavyöt. Kaiken kaikkiaan WWE:n mestaruus tuntuu tällä hetkellä siltä isolta jutulta, mikä sen kuuluukin olla. Ja sitten mestaruudesta pistettäisiin matsaamaan tikasottelussa, jonka voi kayfabessa voittaa hyvänä päivänä kuka tahansa, jotain NXT:n indydarlingeja? Ja johan siellä on Cesaro ottelussa, ja Wyattista veikkaan koko matsin voittajaa, joten kyllä myös uudet kaverit ovat saaneet paikkansa never-will-be-kingstoneiden (vai pitäisi sanoa zigglereiden) ohi. Suhteellisuudentajua noihin pushien huuteluihin kiitos.

Mukavaa Darien kun olet palannut laudalle. Heti säpinää kulahtaneella painialueella.

[Darien Fawks]

Kiitokset Saimoulle tervetulontoivotuksista.

Zigglerin vyökausi, jos sitä siksi voi kutsua, oli kyllä heikkoa kamaa, mutta sitä ei kauan kestänyt ja hahmoa yritettiin parhaillaan turkuttaa faneille heikon face-turnin jälkeen. Muutaman face-promon sai mies vetää, mutta ne olivat juuri tätä pakotettua kamaa, kun yleisö ei oikein tiennyt mitä ajatella.

Dolph Ziggler on loistavan intensiivinen painija, joka voi koska tahansa varastaa show'n, kun mahdollisuus siihen annetaan. Tällä meriitillä WWE:n pitäisi joko a) antaa Zigglerille mahdollisuus keksiä itsensä uudestaan tai b) käsikirjoittaa itse jotain parempaa miehelle. Ei tästä kyllä pääse yli eikä ympäri.

Ja joo, onhan se ihan hyvä, että MitB:hen on laitettu edes Bray Wyatt ja Cesaro uusina kasvoina. Silti harmittaa, jos nyt vedetään vain yksi MitB ja sekin pääasiassa all-stars-porukalla, joista monesta on juna mennyt jo ohi tai jotka eivät muuten enää 2014 jaksa kiinnostaa potentiaalisina voittajina välikaudelle.

[MR.Off Topic]

Itse nostaisin WWE:n suurimmaksi ongelmaksi munattoman uusien tähtien luonnin, jonka varmaan 99% foorumin painista jotain ymmärtävistä näkee suurimpana ongelmana myös. Aloin tässä miettimään, että onko tosiaan niin, että WWE:n nykyrosterin viimeisimpinä vakiinnuttaneet main eventterit ovat Randy Orton, John Cena ja Daniel Bryan. Itse en nopealla katsauksella löytänyt ketään muuta, joka on vakituinen main eventer. Sitten on muutamia part timereita ja niin loihan se CM Punk itsensä herran vuonna 2011. Tuon enempää WWE ei ole saanut vakituista main event talenttia aikaiseksi ja kaikki tajuaa sen kuinka kauon on Ortonin ja Cenan tähdiksi nousemisesta. Toki aina silloin tällöin on ollut yritystä muutamien painijoiden kanssa, mutta tavalla tai toisella he ovat joko poistuneet yhtiöstä (Jeff Hardy), vajonneet lähes jobbereiden tasolle (ADR) tai loukkaantumisen kautta lopettaneet (Edge).

Ei kolmella herralla voi pyörittää main eventtiä. Nyt kuitenkin on positiivista valoa horisontissa, kun tulevaisuuden tähtiä tuntuisi olevan ainakin Bray Wyatt ja SHIELDin kolmikko. Osaako WWE kuitenkaan vakiinnuttaa heidän paikkansa, pääsevätkö he koskaan lasikaton läpi? Kahden viimeisen vakituisen main eventterin (CM Punk, Daniel Bryan) kanssa on käynyt hirveä munkki ja kummatkin aikalailla loivat itsensä. Nyt esimerkiksi itse näkisin, että jotta Braystä tulee tällainen vakituinen main eventteri niin miehen pitäisi saada WWE mestaruus itselleen ja saada aikaiseksi hyvä runi vyön kanssa. Esimerkiksi hyvin rakenneltu voitto palaavasta Daniel Bryanista tekisi nannaa ja luultavasti vakiinnuttaisi Wyattin paikan main eventissä.

WWE:n ongelma uuden tähden luomisessa on se, että he eivät uskalla syöttää johncenoja ynnä muita näille uusille tähdille. He pelkäävät, että se tiputtaa Cenan kurssia alaspäin, vaikka yhdellä häviöllä ei ole John Cenalle mitään väliä. CM Punkin ja Daniel Bryanin tähdeksi vakiinnuttavat hetket sanoisin olevan matsit JC:tä vastaan mestaruudesta. Liian monen kanssa tuota voittoa ei uskalleta antaa ja sitten homma kusee. Tähtivoimaltaan yksi huonoimmista, jos ei huonoin ajanjakso katseluhistoriani ajalta.

[Darien Fawks]

WWE:n ongelma uuden tähden luomisessa on se, että he eivät uskalla syöttää johncenoja ynnä muita näille uusille tähdille. He pelkäävät, että se tiputtaa Cenan kurssia alaspäin, vaikka yhdellä häviöllä ei ole John Cenalle mitään väliä.

Tuossa on vielä ehkä vahvempana sekin puoli, että se, että Cena ei koskaan häviä, pitää selvän railon tähtien ja "tähtien" välillä. Eli koska Cena on niin omassa lokerossaan, tuntuvat kaikki muut tähdet heikommilta. Jos Cenan pudottaisi Ortonin ja Bryanin tasolle, nostaisi se saman tien kaikkia kolmea ja myös muita painijoita firmassa. Eli tällä hetkellä tasoista korkein ei ole main event, vaan John Cena main event. John Cenaan nähden kaikki ovat huonompia. Tämä on se suurin ongelma sen lisäksi, että Cena on liki ainoa painija, joka on aina korkealla kortissa aina, usein jopa main eventissä huolimatta siitä, että ei ole itse mestari.

Ymmärrän kyllä logiikan siinä, miten Cenaa bookataan. Voitto Cenasta on halpa tapa tehdä uusia tähtiä sen sijaan, että bookkaisi pitkäjänteisesti hyvin. Oikeastaan muita teitä main eventiin ei tunnu olevankaan kuin Cenan kautta. Ortonin voittaminen ei esimerkiksi merkitse juuri mitään, ja kyytä ovatkin selätelleet viime vuosina varmaan kaikki Shieldin jäsenet, Christian, Ziggler ja vaikka ketkä.

Loppujen lopuksi Cenan erityisasema on se, joka tekee eniten hallaa koko systeemille ja saletisti pitää myös kaikkien muiden merchandise-myyntiä alhaisempana. WWE puolestaan pelkää, että jos Cenalta otetaan pois supersankaristatus, niin myynnit romahtavat, vaikka ne todennäköisesti vain jakautuisivat laajemmalle sektorille kaiken muun hyvän lisäksi.

[MR.Off Topic]

WWE:n ongelma uuden tähden luomisessa on se, että he eivät uskalla syöttää johncenoja ynnä muita näille uusille tähdille. He pelkäävät, että se tiputtaa Cenan kurssia alaspäin, vaikka yhdellä häviöllä ei ole John Cenalle mitään väliä.

Tuossa on vielä ehkä vahvempana sekin puoli, että se, että Cena ei koskaan häviä, pitää selvän railon tähtien ja "tähtien" välillä. Eli koska Cena on niin omassa lokerossaan, tuntuvat kaikki muut tähdet heikommilta. Jos Cenan pudottaisi Ortonin ja Bryanin tasolle, nostaisi se saman tien kaikkia kolmea ja myös muita painijoita firmassa. Eli tällä hetkellä tasoista korkein ei ole main event, vaan John Cena main event. John Cenaan nähden kaikki ovat huonompia. Tämä on se suurin ongelma sen lisäksi, että Cena on liki ainoa painija, joka on aina korkealla kortissa aina, usein jopa main eventissä huolimatta siitä, että ei ole itse mestari.

Ymmärrän kyllä logiikan siinä, miten Cenaa bookataan. Voitto Cenasta on halpa tapa tehdä uusia tähtiä sen sijaan, että bookkaisi pitkäjänteisesti hyvin. Oikeastaan muita teitä main eventiin ei tunnu olevankaan kuin Cenan kautta. Ortonin voittaminen ei esimerkiksi merkitse juuri mitään, ja kyytä ovatkin selätelleet viime vuosina varmaan kaikki Shieldin jäsenet, Christian, Ziggler ja vaikka ketkä.

Loppujen lopuksi Cenan erityisasema on se, joka tekee eniten hallaa koko systeemille ja saletisti pitää myös kaikkien muiden merchandise-myyntiä alhaisempana. WWE puolestaan pelkää, että jos Cenalta otetaan pois supersankaristatus, niin myynnit romahtavat, vaikka ne todennäköisesti vain jakautuisivat laajemmalle sektorille kaiken muun hyvän lisäksi.

Allekirjoitan tekstisi aikapitkälti kokonaan. Randyn voittaminen ei tosiaankaan merkitse mitään. Väittäisi kuitenkin, että Daniel Bryan tällä hetkellä on samalla tasolla kuin John Cena, vaikka ei omaakaan samanlaista supermiesstatusta. Wrestlemanian ilmiömäinen bookkaus sekä huikea kansansuosio on nostanut Bryanin samanlaisiin sfääreihin. Toki Kane feudi teki hieman hallaa tuolle.

Silloin, kun halpa tapa on myös se ainoa, niin sitä pitäisi käyttää. Harkitusti, mutta sitä pitäisi kuitenkin käyttää.

[Darien Fawks]

Väittäisi kuitenkin, että Daniel Bryan tällä hetkellä on samalla tasolla kuin John Cena, vaikka ei omaakaan samanlaista supermiesstatusta. Wrestlemanian ilmiömäinen bookkaus sekä huikea kansansuosio on nostanut Bryanin samanlaisiin sfääreihin. Toki Kane feudi teki hieman hallaa tuolle.

Noh, on Cenakin matsannut aika paljon Kanen kanssa, mutta ei Kane tehnyt pahaa Cenalle. Mielestäni ei voida kyllä missään tapauksessa sanoa, että Bryan olisi samalla tasolla. Siis kyllähän hän kayfabessa on voittanut käsipuolen Cenan kertaalleen ja ollut Authorityn kanssa feudissa, mutta kyllä WWE:ssä on vain yksi John Cena. WWE:llä on ollut tapana nostaa painijoita ja pudottaa heitä sen jälkeen melko mielivaltaisesti. Tästä hyvänä esimerkkinä nyt vaikka paljon puhuttu Dolph Ziggler. Cena on saavuttanut tason, jossa häntä pitää hakata kayfabessa aika pitkään ennen kuin muutosta tapahtuu. Cena on suurempi kuin vyö, häviöt ja tappiot. Bryan ei totisesti ole.

[Dedu]

Loppujen lopuksi Cenan erityisasema on se, joka tekee eniten hallaa koko systeemille ja saletisti pitää myös kaikkien muiden merchandise-myyntiä alhaisempana. WWE puolestaan pelkää, että jos Cenalta otetaan pois supersankaristatus, niin myynnit romahtavat, vaikka ne todennäköisesti vain jakautuisivat laajemmalle sektorille kaiken muun hyvän lisäksi.

Mielestäni se ei tee hallaa ainoastaan systeemille, vaan myös John Cena -hahmolle. Syy miksi Cenaa ei voi myydä enään kunnolla facena on tuo ikuinen hymypoika, ylivoimaisuus ja se, kuinka mieheä käytetään jatkuvasti "yllätyksenä" (kuten nyt Shieldin kanssa). Ketään ei vaan jaksa enään kiinnostaa (pikkulapsia lukuunottamatta), siksi miehelle buuataan.

Itse nostaisin WWE:n suurimmaksi ongelmaksi munattoman uusien tähtien luonnin, jonka varmaan 99% foorumin painista jotain ymmärtävistä näkee suurimpana ongelmana myös. Aloin tässä miettimään, että onko tosiaan niin, että WWE:n nykyrosterin viimeisimpinä vakiinnuttaneet main eventterit ovat Randy Orton, John Cena ja Daniel Bryan. Itse en nopealla katsauksella löytänyt ketään muuta, joka on vakituinen main eventer. Sitten on muutamia part timereita ja niin loihan se CM Punk itsensä herran vuonna 2011. Tuon enempää WWE ei ole saanut vakituista main event talenttia aikaiseksi ja kaikki tajuaa sen kuinka kauon on Ortonin ja Cenan tähdiksi nousemisesta. Toki aina silloin tällöin on ollut yritystä muutamien painijoiden kanssa, mutta tavalla tai toisella he ovat joko poistuneet yhtiöstä (Jeff Hardy), vajonneet lähes jobbereiden tasolle (ADR) tai loukkaantumisen kautta lopettaneet (Edge).

Ei kolmella herralla voi pyörittää main eventtiä. Nyt kuitenkin on positiivista valoa horisontissa, kun tulevaisuuden tähtiä tuntuisi olevan ainakin Bray Wyatt ja SHIELDin kolmikko. Osaako WWE kuitenkaan vakiinnuttaa heidän paikkansa, pääsevätkö he koskaan lasikaton läpi? Kahden viimeisen vakituisen main eventterin (CM Punk, Daniel Bryan) kanssa on käynyt hirveä munkki ja kummatkin aikalailla loivat itsensä. Nyt esimerkiksi itse näkisin, että jotta Braystä tulee tällainen vakituinen main eventteri niin miehen pitäisi saada WWE mestaruus itselleen ja saada aikaiseksi hyvä runi vyön kanssa. Esimerkiksi hyvin rakenneltu voitto palaavasta Daniel Bryanista tekisi nannaa ja luultavasti vakiinnuttaisi Wyattin paikan main eventissä.

WWE:n ongelma uuden tähden luomisessa on se, että he eivät uskalla syöttää johncenoja ynnä muita näille uusille tähdille. He pelkäävät, että se tiputtaa Cenan kurssia alaspäin, vaikka yhdellä häviöllä ei ole John Cenalle mitään väliä. CM Punkin ja Daniel Bryanin tähdeksi vakiinnuttavat hetket sanoisin olevan matsit JC:tä vastaan mestaruudesta. Liian monen kanssa tuota voittoa ei uskalleta antaa ja sitten homma kusee. Tähtivoimaltaan yksi huonoimmista, jos ei huonoin ajanjakso katseluhistoriani ajalta.

Tämä on erittäin suuri ongelma. En näe Cenan tähtistatuksen putoavan yhtään yhdellä tappiolla, mutta ilmeisesti käsikirjoitustiimi on eri mieltä.

Kuvitelkaapa nyt ihan vaikka MitB-karsintaottelu, jossa Cena kohtaa jonkun nousevista tähdistä:
Ottelun loppupuolella Cena tekee jonkin liikkeen väärin ja loukkaa itseään, esim. nilkkansa. Mies tipahtaa yhdelle jalalle ja nousee välittömästi, mutta sitten tärähtää finisher. Cenan hartiat matossa, tuomari laskee 1, 2, 3. Nouseva tähti onkin yhtäkkiä tähti, joka päihitti Cenan juuri puhtaasti. Cena ei häviä matsissa mitään, koska hävisi huolimattomuutensa takia, mutta vastustaja voittaa, koska päihitti Cenan puhtaasti. Tästä kyseinen painija etenisi MitB-otteluun ja voisi jopa voittaa mestaruuden uskottavasti.

Siis ylipäätään jos mietittäisiin noita MitB-karsintoja, niin kelatkaapa esim. Ziggler, Ambrose, Reigns, Cesaro, Barrett päihittämässä mm. nimet RVD, ADR, Cena, Sheamus ja sitten joitain alemman kortin konkareita. Nämä kaverit sitten liitettäisiin MitB-otteluun Ortonin kanssa, tai ehkä siihen voisi jonkun muunkin konkarin vielä heittää. Mutta kuitenkin, MitB olisi todella arvaamaton ja omanlaisensa MitB All-Stars. Tällä hetkellä kun Sheamus, Orton ja Del Rio eivät oikeasti ole yhtään sen korkeammalla kuin nämä nuoret, vaan sattuvat vain olemaan vanhempia ja saavuttaneet joskus mestaruuden.

[Japeet]

Jotain hajatelmia ja vastauksia ihmisille.

Ensinnäkin en näe miten Daniel Bryanin olisi muka pitänyt vyöstään luopua Brien työn takia. Loukkaantumisen vakavuus ei ollut tiedossa, joten uskoisin että Bryan ja Brie yksissä tuumin ovat järkeilleet että on paljon järkevämpää yhteisen tulevaisuuden kannalta pitää perheessä maailmanmestarin palkkaa saava mies kuin kaksi rividuunaria. Etenkin kun Brie kuitenkin suhteellisen nimekkäänä painijana kykenisi käytännössä koska tahansa hankkimaan alan töitä pienemmistä lafkoista, tai miksei muiltakin aloilta.

Sitten Ambrose. Mies kyllä on vakuuttava, sitä en kiistä. Kaveri on kuitenkin helppo nähdä hieman vajaana kokonaisuutena erityisesti perinteisestä näkökulmasta: yhtenäinen liikesetti puuttuu kokonaan. WWE:ssä perinteisesti katsoja tietää aika lailla hyvissä ajoin mitä seuraavaksi tapahtuu, ja tietyt liikkeet toistuvat matsista toiseen. Ambrosella tällaisia trademark-muuveja ei oikeastaan ole lukuunottamatta sitä köysistä tehtävää clotheslinea. Toki Deanin tyyli on muuten melko erottuva, eikä siihen välttämättä sopisikaan samankaltainen ennalta-arvattavuus kuin WWE-tyylissä yleensä on ollut tapana, mutta se voi myös vaikeuttaa huomattavasti nousua huipulle.

Tittelipuolustuksista olen aika samoilla linjoilla kuin pari muutakin postaajaa. Toki on hyvä että tunkion huippua kärkkyvät ne kovimmat kukot, mutta aina silloin tällöin -erityisesti monen miehen otteluissa- olisi ihan hauska nähdä yllätysottelijoita ja antaa alakorttilaisillekin näytönpaikkoja. Zigglerit, kingstonit ja sandowit alkavat kyllä olemaan kuin Nokia, eli menneen talven lumia, enkä näe että näistä kavereista olisi mihinkään. Oikeastaan vain Sandow jaksaa edes harmittaa, ja toivon että ainakin kertaalleen saa vielä mahdollisuuden, mieluiten NXT:ssä hetken aikaa käyttämällään anti-american american -gimmickillä joka vaikutti oikeasti aika mielenkiintoiselta.

Mitäs WWE:n nykytilanteesta muuta.. On sääli että varsinaisessa ohjelmassa niin suuri painotus on otteluilla, ja painijat pääsevät näyttämään persoonaansa vain appin ja netin puolella. Esimerkiksi Big E:n bookkaaminen mykkänä möykkynä on suorastaan rikollista, ja moni muukin painija tuntuu nauttivan koko sydämestään backstage-sekoiluista joita sitten netissä katsellaan. En näe uusien tähtien puutetta ihan niin vakavana ongelmana kuin jotkut muut postaajat. Toki on puuduttavaa että WWE:ssä tuntuu olevan mahdotonta päästä huipulle ilman että ohittaa kolmipäistä hirviötä: Randy Orton saatetaan voittaa nopeastikin, mutta yleensä pitkän ja puuduttavan feudin saattelemana, ja jos Ortonin ohi onnistuu livahtamaan on vastassa Cena jonka kanssa liekit usein kuumenevat huippuunsa ja ottelukin on taattua laatua, mutta jos sen onnistuu voittamaan täytyy vielä selviytyä pakollisesta Triple H -feudista jollainen tuntuu odottavan jokaista kuumaa painijaa, ja joka sitten venytetään screwjobeilla ja twisteillä katsomiskelvottomaksi kuraksi jonka jälkeen momentum on poissa pelistä kuin wigwamin ovenkahvat.

Huolimatta uusien megastarojen puutteesta b-vaihtoehto näyttää kuitenkin melko hyvältä: Wanhojen patujen kanssa tanssii läjä tuoreita nimiä. Roman Reigns, Daniel Bryan, Bray Wyatt ja Cesaro piristävät kivasti menoa, part timer Brock Lesnar pyörii silloin tällöin kuvioissa ja vähän tylsempien main eventereiden sekaan voidaan laskea Alberto Del Rio sekä Sheamus. Ihan hyviä komboja tuolta saa. Muutenhan WWE:n rosteri näyttää melko hyvältä: Cody Rhodes omistaa tag kuvioissa, Bo Dallaksen, Adam Rosen ja Seth Rollinsin sekä Dean Ambrosen ja Bad News Barrettin kaltaiset hahmot saavat ihan kivasti ruutuaikaa, ja massapotkiminen enteilee parin muunkin NXT -janarin nousua päärosteriin piakkoin. Toimii. Vielä kun niitä kuvioita alkaisi näkymään senkin jälkeen kun hahmo on vakiinnutettu ja tuotu ihmisten tietoisuuteen. Erityisesti nyt kun Network on pakottanut ihmiset katsomaan ainakin parin kuukauden PPV:t voisi kuvitella että WWE panostaisi tuoreisiin otteluihin, eikä kierrättäisi samoja matseja kuukaudesta toiseen.